KATKAISUHOITOASEMAN PEREHDYTTÄMISKANSIO

Transkriptio

1 KATKAISUHOITOASEMAN PEREHDYTTÄMISKANSIO Annika Fager Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Porin yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (amk)

2 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT JOHDANTO Aiheen valinta ja opinnäytetyön eteneminen Opinnäytetyön tavoitteet 1. KESKEISET KÄSITTEET: KIINNITTÄMINEN JA PEREHDYTTÄMINEN 8 2. PÄIHDEPOLITIIKKA Alkoholin kokonaiskulutus, alkoholiohjelma ja ennalta ehkäisevä päihdetyö Huumeet, sekakäyttö ja huumeiden käytön teoreettisia malleja Myönteinen ja kielteinen riippuvuus, mielihyvän tavoittelu ja muutosprosessi PÄIHDEHOITOTYÖ, ARVOT JA IHMISKÄSITYS HOITAVA KOHTAAMINEN, MYÖNTEINEN HOITOSUHDE JA MOTIVOIVA HAASTATTELU PÄIHDETYÖN HAASTEET 15 POHDINTA 19 LÄHTEET

3 JOHDANTO Opinnäytetyö on työelämälähtöinen perehdyttämiskansio Porin katkaisuhoitoasemalle. Työ koostuu teoriaosuudesta ja varsinaisesta perehdyttämiskansiosta, joita voidaan käyttää erikseen. Teoriaosuuden johdantokappaleessa perustellaan perehdyttämiskansion tehtävä ja kuvataan opinnäytetyön aiheen valinta ja eteneminen. Johdannon lopussa esitellään perehdyttämiskansion tavoitteet. Teoriaosuus etenee linkittäen päihdepolitiikan, päihdehoitotyön ja tulevaisuuden haasteiden näkökulmia katkaisuhoitoaseman työn tasolle. Päihteiden käyttöä tarkastellaan eri näkökulmista pyrkimyksenä antaa monipuolista tietoa katkaisuhoitoasemalla aloittavalle työntekijälle. Perehdyttämiskansion tarkoitus on toimia työyhteisöön tutustumisen materiaalina ja teoriaosuuden tehtävä on kansion sisällön täydentäminen ja syventäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja Suomen kuntaliiton valtakunnallinen suositus sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle antoi linjaukset palvelujärjestelmien laadunhallintaan. Tehokas työyhteisöön perehdyttäminen on edellytys työntekijän ja toiminnan laadulle. Henkilöstön vaihtuvuus on 1990-luvulla ollut vähäistä eikä perehdytykseen ole laman aikana panostettu. Nykyisin perehdyttämisohjelmia laaditaan kehittämisen apuvälineeksi monissa työyhteisöissä. (Piirola & Pokka-Vuento 2004, 31.) Organisaatioon on käytännöllistä ja työn laatua varmistavaa luoda systemaattinen perehdyttämistoiminta, jota kehitetään ja päivitetään säännöllisesti. Perehdyttämisohjelmaan voi sisältyä tiedottamista ennen työhön tuloa, vastaanotto ja työyhteisöön perehdyttäminen, työsuhdeperehdytys ja työnopastus. (Viitala 2004, 260.)

4 Aiheen valinta ja opinnäytetyön eteneminen Opinnäytetyön aiheen valinta lähti liikkeelle ollessani kesätyöntekijänä Porin katkaisuhoitoasemalla vuonna Idea perehdyttämiskansioon muotoutui selkeämmäksi työharjoitteluaikana katkaisuhoitoasemalla syksyllä Toiveeni oli käytännöllinen opinnäytetyö, josta olisi hyötyä työelämässä. Katkaisuhoitoasemalla oli tarve perehdyttämiskansiolle uusia työntekijöitä, sijaisia ja opiskelijoita varten. Perehdyttäminen on ensimmäinen askel työyhteisöön tutustumisessa ja innostuin aiheesta. Aihe hyväksyttiin Diakissa ja teoriaosuudeksi ehdotettiin päihteisiin liittyvää tietopakettia. Käytin työkokemusta ja opinnoissa saatuja tietoja alkaessani työstämään teoriaosuutta. Katkaisuhoitoaseman osastonhoitaja aloitti kansion tekemisen ohjauksen ja keräsimme yhdessä materiaalia opinnäytetyöhön. Neuvottelimme harjoitteluni loppuvaiheessa alustavan suunnitelman työn sisällöstä. Tein rakennesuunnitelman saamieni materiaalien ja ohjeiden perusteella ja ohjausaika sovittiin tammikuulle Sain sähköpostitse lisämateriaalia katkaisuhoitoasemalta. Ohjauksen yhteydessä sain vielä taustamateriaalia. Työstin kansion lähes valmiiksi saatuani opinnot suoritettua. Huhtikuussa tapasimme osastonhoitajan kanssa ennen opinnäytetyön esitarkastusta. Sain tehtäväkseni muutamia muutosehdotuksia, lisäyksiä ja tietojen päivityksiä. Teoriaosuuteen keräsin ensin aineistoa ja tein muistiinpanoja. Sen jälkeen kokosin tekstin johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Esittelin työn ohjaaville opettajille ja sain muutosehdotuksia. Palautin opinnäytetyön korjattuna ja sain ohjaavilta opettajilta lisäysehdotuksia työhön. Kielten opettajalta sain muutosehdotukset englanniksi kirjoittamaani tiivistelmään. Tapasin äidinkielen opettajan, jolta sain muutamia muutosehdotuksia ja vinkkejä mahdollisia lisäyksiä varten.

5 Opinnäytetyön tavoitteet Informaation ja kommunikaation merkitys lisääntyy nykyisissä työyhteisöissä. Tietämisen yhteisöt muodostavat osaamisen verkoston, joka tuottaa uutta tietämystä merkitysten oppimisen ja kielellisten rutiinien luomisen kautta. Uuden tietämyksen tuottaminen lähtee raja-alueelta, missä asiat eivät vielä ole käytännön tasolla. Piilevä tieto tehdään näkyväksi ja luodaan mahdollisuudet uuteen perspektiivin muodostukseen. (Järvinen 2000, 106.) Katkaisuhoitoaseman perehdyttämiskansion on tarkoitus toimia sisäisen viestinnän apuvälineenä työyhteisöön ja työtehtäviin tutustumisessa Se tarjoaa koosteen ja tietoa katkaisuhoitoasemasta työpaikkana ja toimii työyhteisöön kiinnittävänä materiaalina. Työtehtäviin opastamisessa tarvitaan henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa. Perehdyttämiskansio on tarkoitettu ajan mukana muuttuvaksi ja helposti uudistettavaksi materiaaliksi. Jokainen katkaisuhoitoasemalle tuleva uusi työntekijä, sijainen tai opiskelija perehdytetään kansion avulla työyhteisöön. Uudet työntekijät ja sijaiset käyvät kansion läpi osastonhoitajan kanssa ja opiskelijat oman harjoitteluohjaajansa kanssa. Vuosittain järjestettävän työn kehittämispäivän yhteydessä kansio käydään läpi ja siihen saa esittää muutos- ja lisäysehdotuksia. Lisäksi sovitaan kuka vastaa niiden toteuttamisesta.

6 8 1. KESKEISET KÄSITTEET: KIINNITTÄMINEN JA PEREHDYTTÄMINEN Perehdyttämisen käsite liittyy kiinnittämiseen ja sisäiseen viestintään. Kiinnittämistä on Åbergin tulosviestinnän mallin mukaan kahta lajia: työyhteisöön ja työtehtäviin perehdyttämistä. Työyhteisöön perehdyttämisessä on kyse työyhteisön yhteisten pelisääntöjen viestimisestä henkilöstölle. Yhteisiin sääntöihin kuuluvat talon viralliset normit, vallitsevat sopimukset ja määräykset sekä tiedot työyhteisöstä, toiminnasta ja palveluista. Lisäksi perehdyttämiseen sisältyy työsäännöt, toimintaperiaatteet, tiedot henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista organisaatiossa, työturvallisuusasiat, henkilöstöpolitiikka ja kehittämisen muodot. (Åberg 1996, ) Kiinnittämisen tavoite on saada työyhteisön jäsenet tai sidosryhmät sitoutumaan organisaatioon. Tavoitteena on työntekijöiden sitoutuminen, paneutuminen ja innostuminen työhön ja työyhteisöön. Sitoutumiseen vaikuttaa tiedonsaanti ja vaikutusmahdollisuudet työyhteisökysymyksissä. (Juholin 2001, 31.) Työhön perehdyttäminen on tärkeää sekä työnantajalle että työntekijälle. Työn pitää sujua joustavasti ja laadukkaasti. Henkilöstön työturvallisuudesta ja henkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava. Tämä asettaa perehdyttämisen työyhteisön voimavaraksi ja kehittämishaasteeksi. (Internet 1.) Perehdyttäminen on uuden työntekijän tukemista kunnes hän on valmis ottamaan ohjat käsiinsä tehtävässään. Se on tutustuttamista uuteen organisaatioon ja uusiin tehtäviin. Perehdyttäminen on palvelua uudelle tulokkaalle, organisaation toiminnan laadun säilymiselle ja yhteisökuvalle. Perehdyttämisen tulisi koskea kaikkia rekrytoituja henkilöitä, harjoittelijoita, sijaisia ja uusiin tehtäviin siirrettyjä henkilöitä. (Viitala 2004, 259.) Uudelle tulokkaalle kaikki on uutta. Hyvä perehdyttäminen antaa perustan työn tekemiselle. Tilapäisissä työsuhteissa perehdyttäminen on välttämätöntä. Perehdyttämisessä on punnittava työtehtävän luonne, työntekijän ammattitaito,

7 9 koulutus ja työkokemus. Turvalliseen työskentelyyn opastaminen auttaa kaikkia. (Internet 2.) 2. PÄIHDEPOLITIIKKA, PÄIHDEPALVELUJÄRJESTELMÄ JA ASIAKKAAT Katkaisuhoitoasemalla työskentelevän on asianmukaista perehtyä suomalaisen päihdepolitiikan nykyisiin linjauksiin. Se auttaa syventämään ymmärrystä ja muuttuvia työkäytäntöjä. Katkaisuhoitoaseman työntekijän on myös hyödyllistä hahmottaa oman työpaikkansa sijainti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa ja osana oman kuntansa palvelujärjestelmää. Tilastotiedoista esitellään virallisessa muodossa asioita, joita katkaisuhoitoasemalla työskentelevä havainnoi työtä tehdessään. Mielenkiintoista on tehdä vertailuja eri paikkakuntien ja maiden välillä sekä seurata kehityskulkuja tilastotietojen avulla. Suomalainen päihdepolitiikka jakaantuu alkoholi- ja huumepolitiikkaan, jotka sisältävät erilaisia painotuksia ja linjauksia. Alkoholipolitiikka perustuu kansanterveysajatteluun, jossa pyritään hallitsemaan riskejä. Kansanterveysajattelussa huomio kohdistuu koko väestöön eikä ainoastaan alkoholin ongelmakäyttäjiin. Tämä näkyy itsearviointia ja elämänhallintaa korostavien menetelmien käyttämisenä ehkäisevässä päihdetyössä. (Inkinen, Partanen & Sutinen 2000, ) Huumepolitiikan strategiassa painotetaan huumausaineiden käytön ehkäisyä ja huumausainekontrollia. Pääpainotuksena ovat rajoittava huumausainepolitiikka ja monipuoliset hoitopalvelut sekä erityisesti matalan hoitokynnyksen palvelujen kehittäminen. (Inkinen ym. 2000, ) Päihdepalvelujen järjestäminen kuuluu kunnille. Päihdepalvelujärjestelmä koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon yleisistä avo- ja laitoshoidon palveluista. Päihdehuollon erityispalveluja avohoitomuotoisina tarjoavat A-klinikat, nuorisoasemat, päihdepysäkit, terveysneuvontapisteet ja päiväkeskukset. Laitoshoitoa tarjoavat katkaisuhoitoasemat, kuntoutuslaitokset ja asumispalvelut. (Hämäläinen toim. 2005, 20.)

8 Alkoholin kokonaiskulutus, alkoholiohjelma ja ennalta ehkäisevä päihdetyö Vuonna 2004 alkoholijuomien kokonaiskulutus lisääntyi melkein 10 prosenttia edellisestä vuodesta. Kokonaiskulutus oli 10,3 litraa 100 %:n alkoholia asukasta kohden. Aikuisväestöstä n. 92 % käyttää alkoholia, suurkuluttajia on arviolta 6-12%. Kulutuksen kasvu ennakoi sairastavuuden ja kuolemantapausten lisääntymistä. (Hämäläinen toim. 2005, 17.) Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima Alkoholiohjelma laadittiin yhteistyössä valtionhallinnon, kuntien, kirkkojen, järjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa. Ohjelma perustuu kaikkien osapuolten yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Kumppanuussopimuksen tehneet kunnat sitoutuvat samalla päivittämään päihdehaittojen ehkäisystrategiat ja ehkäisevän päihdetyön toimintaedellytykset. (Hämäläinen toim. 2005, 17.) Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (2003) asetettiin Suomen alkoholipolitiikan tavoitteeksi alkoholihaittojen vähentäminen. Tavoitteena on vähentää haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille, vähentää riskikäytön haittoja ja saada kokonaiskulutus laskuun. (Hämäläinen toim. 2005, 17.) Ennalta ehkäisevässä päihdetyössä valistus ja muu kouluissa tehtävä työ on ensisijaisen tärkeää vuotiaat ovat tärkein ikäryhmä, joita pitäisi auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja ja tunneälyä. Lapsia ja nuoria pitäisi opettaa kieltäytymään ja muodostamaan vahva oma tahto sekä henkilökohtaiset rajat. Riskiryhmien kanssa työskentelyyn tulisi panostaa erityisesti. (L. Ames & Sussman 2001, ) 2.2 Huumeet, sekakäyttö ja huumeiden käytön teoreettisia malleja Huumeiden käytöstä on tarpeen tietää suomalaisten huumeiden käyttöä koskevia tietoja. Työntekijän kannattaa etsiä tuoreita tietolähteitä pitääkseen

9 11 osaamisensa ajan tasalla. Suomalaista huumeiden käyttöä leimaavat tietyt ominaispiirteet ja alueelliset eroavaisuudet. Suomalaisille tyypillinen päihteiden sekakäyttö on tavallisimmin alkoholin, rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden käyttöä. Yleisimmin käytettyjä huumeita ovat kannabis ja amfetamiini. Huumeriippuvuus ja siirtyminen koviin aineisiin kasvaa käytön jatkuessa ja huumausainemäärien kasvaessa. Päihteet ja huumeet vaikuttavat ihmisen henkisiin ja fyysisiin toimintoihin. Ne muuttavat tajuntaa ja vaikuttavat tunne-elämään sekä sosiaalisiin suhteisiin. Toistuva päihtymystila pahentaa riippuvuutta. (Huoponen 2001, ) Psyykkinen sairastavuus liittyy huumeiden käyttöön. Käytön taustalla saattaa olla persoonallisuushäiriö eli vaikeat kasvuolosuhteet, masennus tai ahdistus. Huumeiden käyttökin aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä oireita. (Ahokas, Kajesalo & Holopainen 1998, 15.) Käytännöllisen lähtökohdan mallin mukaan yksilöt käyttävät huumeita virkistyksen, sosiaalisuuden, ritualistisuuden, arkirutiineista selviytymisen tai lääkinnällisyyden perusteella. Syyt voivat olla päällekkäisiä. Ongelmakäyttäytymisteorian yhteydessä ongelmakäytös heijastaa ongelmallista kiinnittymistä. Kiinnittymistä määrittää vuorovaikutus persoonallisuuden, käyttäytymisen ja ympäristön välillä. (L. Ames & Sussman 2001, 79.) Kolmoisvaikutusteorian viitekehyksessä huumeiden käyttö on äärimmäistä, satunnaista tai tarkoitushakuista. Käyttöä määrittävät interpersoonalliset, asenteelliset, kulttuurilliset ja persoonien väliset suhteet. Asteluokituksen mukaan käytön vaikutukset ja yksilön käyttöhistoria määrittävät ongelman laajuuden. Aloittamisvaihe, kokeilu, käyttö ja addiktio määrittävät ongelman vakavuusasteen. Huumeiden käyttöä edeltävät tekijät eivät aiheuta riippuvuutta, vaan huumeista saadut kokemukset. Hedonistisen mallin perusteella huumeiden käyttö pohjautuu nautintokeskeiseen elämäntapaan. (L. Ames & Sussman 2001, 79.) Huumeiden käytön yhdistelmäteoriat pyrkivät tarkastelemaan käyttöä samanaikaisesti eri näkökulmista. Riskitekijät ja suojaavat tekijät mallissa kartoitetaan

10 12 tulevaisuuden käyttöä ennakoivat riskitekijät ja suojaavat tekijät. Biopsykososiaaliset mallit ryhmittelevät riskitekijät biologisten, psykologisten ja sosiaalisten kategorioiden mukaan. (L. Ames & Sussman ) 2.3 Myönteinen ja kielteinen riippuvuus, mielihyvän tavoittelu ja muutosprosessi Ihminen tasapainoilee läpi elämän riippuvuuden ja riippumattomuuden tarpeiden välillä. Myönteinen riippuvuus ilmenee käyttäytymisessä toistuvana, mielihyvää tuottavana toimintana. Kielteinen riippuvuus muodostuu haitalliseksi ja pakonomaiseksi riistäen voimavaroja muilta elämänalueilta. Lapsen oppiessa luottamaan hoitavaan henkilöön ja itseensä kehittyy terve riippuvuus- ja riippumattomuuskäyttäytyminen. Kamppailu autonomiatarpeen ja itsenäistymisyritysten kesken ratkeaa myönteisesti ja lapsi saa riittävästi positiivista vahvistusta toiminnalleen. (Inkinen ym. 2000, ) Kouluiässä kehittyy kyky solmia molemminpuoliseen riippumattomuuteen perustuvia ihmissuhteita. Nuoruusikä on uusi mahdollisuus läpikäydä ja korjata varhaisen kehityksen puutteita ja luoda perustaa aikuisuudelle. (Inkinen ym. 2000, ) Ihmisen olemassaolon vallitseva ominaisuus on tavoitella mielihyvää ja pyrkiä eroon mielipahasta sekä psyykkistä tasapainoa häiritsevistä voimakkaista tunnetiloista. Päihteiden käytöstä voi muodostua keino tyydyttää tarpeita, lääkitä syyllisyyttä, huonoutta tai masennusta. Päihderiippuvuudesta on esitetty lääketieteellisiä, biologisia, oppimispsykologisia, sosiologisia ja yhteiskunnallisia selitysmalleja. (Inkinen ym ) Riippuvuudelle on tyypillistä välittömän tyydytyksen hakeminen ja ikävistä tunteista eroon pääseminen. Irrottautuminen on usein pitkäaikainen muutosprosessi ja se merkitsee käsitysten ja kokemusten muuttamista. Pelkkä tieto riskeistä ei saa päihderiippuvaista muuttamaan tapojaan ellei tiedoilla ole henkilö-

11 13 kohtaista merkitystä. Yksilölliset muutokset voivat auttaa ihmistä muuttamaan päihteiden käytön suhteen. (Inkinen ym. 2000, 33.) 3. PÄIHDEHOITOTYÖ, ARVOT JA IHMISKÄSITYS Päihteiden käyttäjän kokemat ongelmat voidaan jakaa fyysisiin, psykologisiin, yhteiskunnallisiin ja muille aiheutettuihin ongelmiin. Fyysisiä ongelmia ovat akuutit tai krooniset sairaudet ja tappeluissa tai tapaturmissa saadut vammat. Psykologiset ongelmat johtuvat päihteiden psykomotorisia ja kognitiivisia toimintoja heikentävästä vaikutuksesta. Itsehillinnän vähentyminen voi johtaa itseen tai muihin kohdistuvaan väkivaltaan. (Ahonen 1997, 10.) Päihteiden käyttö voi johtaa ihmisen myös yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten poissaoloihin työstä tai työttömyyteen. Muille aiheutuvat haitat ilmenevät usein läheisten tai uhreiksi joutuneiden saamina vammoina ja kärsimyksenä. (Ahonen 1997, 10.) Hoitotyössä tärkeimpiä arvoja ovat elämä ja sen kunnioittaminen, terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä kaikkein tärkeimpänä ihmisarvo. Hoitotyötä ohjaavia periaatteita ovat yksilöllisyys, terveys- ja voimavarakeskeisyys, omatoimisuus, jatkuvuus, turvallisuus sekä perhe- ja verkostokeskeisyys. (Inkinen ym. 2000, 19.) Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on tajunnallinen, kehollinen ja elämäntilanteensa kaikkiin osa-alueisiin suhteessa oleva kokonaisuus. Humanistiseksistentiaalisen ihmiskäsityksen valossa ihminen on ainutkertainen valintoja tekevä, ajatteleva, tunteva ja vuorovaikutuksessa kasvava olento. Ihminen etsii ja luo merkityksiä havainnoistaan, elämyksistään ja kokemuksistaan. Hän etsii elämälleen tarkoitusta ja kantaa yksilöllistä historiaansa läpi elämänsä. ( Havio, Sinnemäki & Syysmeri 1995, 16.)

12 14 Humanistinen ihmiskäsitys sisältää mahdollisuuden edistää yksilön henkistä kasvua. Ihmisen autonomia kasvaa itsensä tiedostamisen ja vastuun ottamisen lisääntyessä. Samalla kasvaa kyky ottaa huomioon myös muiden tarpeet. (Havio ym.1995, 49.) 4. HOITAVA KOHTAAMINEN, MYÖNTEINEN HOITOSUHDE JA MOTIVOIVA HAASTATTELU Hoitavaan kohtaamiseen kuuluu myönteinen suhtautuminen autettavaan, kunnioitus, hyväksyntä ja myötäelämisen taito. Työntekijä on läsnä, sopivalla etäisyydellä, ymmärtävä, aito, avoin ja johdonmukainen. Sanallisen ja sanattoman viestinnän yhteneväisyys on edellytys luottamuksen kehittymiselle. Toisen ihmisen pitäminen itsensä vertaisena kanssaihmisenä ja toisaalta erillisenä ja itsenäisenä muodostaa ammatillisuudelle perustan. Tärkeitä kulmakiviä hoitosuhteessa ovat luottamus, neutraalius, sopimukset, ihmisen henkilökohtaisen rytmin huomioiminen, kärsivällisyys ja rehellisyys.(havio ym.1995, ) Kohtaamisen kulmakiviä ovat riittävä rohkeus, nöyryys ja avoimuus oppimiselle. Toivon ylläpitäminen on ammatillisen henkilön tehtävä. Työntekijällä on oltava vaadittava tietämisen taso, johon sisältyy oman ammattialan empiirinen tieto, eettinen, henkilökohtainen ja esteettinen tieto. (Havio ym.1995, ) Hoidon suunnittelussa on keskeistä potilaan omat tarpeet ja motiivit. Hoidon alussa päähuomio kiinnitetään motiivien selvittämiseen. Potilaan tulee itse tehdä ratkaisu hoidon aloittamisesta ja hoidon pitää olla mahdollisimman yksilöllistä. Potilaan menneisyyden ja taustakehitystä selvittämällä pyritään ymmärtämään päihteiden käytön syitä.(ahonen 1997, ) Ensimmäinen hoitotavoite on myönteinen hoitosuhde. Potilasta autetaan sopeutumiseen henkilökohtaisten keskustelujen avulla. Päätarkoituksena on saattaa potilas näkemään omat vaikeutensa ja mahdollisuutensa realistisesti.

13 15 Potilas saa purkaa vaikeuksiensa taakkaa ja hänelle annetaan tunnustusta myönteisistä asioista. Potilasta autetaan konkreettisesti työ- asunto- ja viranomaisasioissa.. Työmetodeina käytetään käytännöllistä sosiaaliterapeuttista ja henkistä kasvua tukevaa psykoterapeuttista menetelmää. (Ahonen 1997, ) Motivoiva haastattelu on todettu tehokkaaksi päihteiden käyttäjien kanssa työskentelyyn. Motivaation ytimenä on ristiriita. Motivoivassa lähestymistavassa työskennellään ristiriidan kanssa ja autetaan asiakasta irti ristiriidasta, kohti muutosta. Kognitiivinen psykologia tarkastelee käyttäytymisen muutosta ja sen vakiintumista monivaiheisena muutoksen pyöränä. Pysyvä muutos on mahdollinen, kun tiedostetaan eri vaiheiden vaatima aika ja vaiheille tyypilliset piirteet. (Inkinen ym.2000, 34.) 5. PÄIHDETYÖN HAASTEET Päihdetyön haasteisiin kuuluu ensisijaisesti luottamuksellisen asiakassuhteen luominen ja toimintaedellytysten turvaaminen myönteiselle hoitosuhteelle. Päihdepalvelujen, ammattikäytäntöjen ja työn sisältöjen kehittäminen sekä vaikuttaminen päätöksentekijöihin ovat jatkuvia haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Asiakkaalle on turvattava laadukas hoito ja myös omaiset tarvitsevat huomiota vaikeissa kriisitilanteissa ja kärsimystä tuottavissa perheolosuhteissa. Omaisten näkökulmaa on aktiivisemmin tuotu esille ja palveluja on jo saatavilla. Työntekijöiden vastuulla on puuttuminen perhetilanteeseen laajemmin jos päihteiden käytön vaikutukset ulottuvat lapsiin. Lastensuojelulaki velvoittaa kansalaisia ja viranomaisia toimimaan tilanteessa, jossa lapsi tai lapset joutuvat kärsimään perheenjäsentensä päihteiden käytön seurauksena. Naiset päihteiden käyttäjinä on nykypäivän haaste, sillä naisten osuus päihteiden suurkuluttajina on kasvanut. Päihdepalveluja olisi syytä kehittää vammaisille

14 16 ihmisille sopiviksi tasa-arvon takaamiseksi palvelujen saatavuudessa. Päihdepalvelujen tilojen esteettömyys palvelee kaikkia asiakkaita. Asiakkaan elämään liittyy myyttejä ja salaisuuksia, jotka työntekijä vaistoaa. Miten saada aikaa, tilaa ja motivaatiota intensiivisemmän asiakassuhteen edistämiseen? Ongelmat ovat jo vaurioittaneet asiakasta. Kemiallinen todellisuus ottaa toistuvasti ylivallan rationaliteeteista. Asiakkaan identiteetti on murentunut, itsetunto on alhainen ja hänellä voi olla itsetuhoisia ajatuksia tai suunnitelmia. Rakenteelliset puitteet kuten työ ja ihmissuhteet ovat vaurioittaneet asiakasta. Koko elämä pyörii päihteiden ympärillä, elämäntyyli ja sosiaalinen turvaverkko mukaan lukien. (Murto & Suhonen 2002, 12.) Asiakkaan näkökulmasta hyvä ja laadukas hoito tuntuu luottamuksellisena ilmapiirinä, samalle aaltopituudelle pääsemisenä työntekijöiden kanssa ja kuulluksi tulemisena. Hyvän hoidon myötä asiakkaan oma oivalluskyky vahvistuu ja lääkitys tukee hoitoa. Työntekijöille laadukas hoito on perhekeskeiseen työotteeseen perustuvaa ja vaatii asiakkaan tilanteen huolellista kartoitusta. Hyvä hoito sisältää erilaisia vaihtoehtoja asiakkaalle. kontakteja, oikeiden asioiden ehdottamista oikeaan aikaan ja hoitorutiinien hallitsemista. (Murto & Suhonen 2002, 82.) Katkaisuhoitoaseman työskentelyssä pyritään ottamaan sosiaaliset verkostot ja omaiset huomioon hoidon ja jatkohoidon suunnittelussa. Ihmisen kokonaisvaltainen elämäntilanteen kartoittaminen, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys luovat pohjaa hoitotyölle. Omaisille tarkoitetuista tukimuodoista on tärkeää tiedottaa ja tarpeen mukaan ohjata päihdeongelmaisen läheisiä saamaan helpotusta omaan tilanteeseensa. Alkoholismia perheessään kokenut omainen kirjoittaa: Toivoisin, että suomalaiset voisivat rehellisemmin ja suoremmin käsitellä alkoholismista aiheutuvia suunnattomia kärsimyksiä perheissä ja sukupolvien ketjuissa. En tunne kovinkaan monta ihmistä, joiden elämää alkoholismi ei olisi tavalla tai toisella koskettanut. Toivon, että ihmiset voisivat voittaa häpeän ja jakaa elämänsä ja kokemuksensa muiden kanssa. (Hänninen & Koski-Jännes 2004, 47.)

15 17 Monenlaisia palveluja ja omaehtoisia vaihtoehtoja on tarjolla päihdeongelmaisten läheisille. Tärkeintä on, ettei jää yksin. Lasten kannalta on erityisen tärkeää, että vanhemmat ja muutkin päihdeperheen lähellä tekevät parhaansa lasten elämäntilanteen rauhoittamiseksi. Ei ole kenenkään etujen mukaista, että päihteiden väärinkäyttö tai päihdesairauksien kaltainen ongelma myrkyttää ongelmasta kärsivän lisäksi hänen ympärillään elävien lasten ja aikuisten elämän. (Hänninen & Koski-Jännes 2004, 128.) Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus ja Suomen lastensuojelulaki määrittelevät lapsen aseman erityisen suojelun kohteena. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan vuonna 1991 laintasaisena säädöksenä. Sopimuksessa Suomen valtio sitoutuu suojelemaan lasta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, pahoinpitelyltä ja seksuaaliselta tai muulta hyväksikäytöltä. (Holmberg 2003, 20.) Sopimuksen mukaan lasta suojataan laiminlyönneiltä, huumausaineiden ja psykoaktiivisten aineiden luvattomalta käytöltä, julmalta tai halventavalta rangaistukselta sekä välinpitämättömältä kohtelulta. Lapsella, joka on ilman perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole jatkuvaluonteisesti kasvaa nykyisessä perheessään, on oikeus erityiseen tukeen ja suojeluun. Lastensuojeluilmoitus on tehtävä jos ammattihenkilö saa virkaa tai tointa hoitaessaan tiedon suojelua tarvitsevasta lapsesta. (Holmberg 2003, 20.) Elämän jäsentäminen ja uusien kiinnekohtien löytäminen on tärkeää päihdeongelmasta selviämiseksi. Päihteitä käyttäessä kadottaa jotain oleellista elämästään, kuten tärkeitä sosiaalisia suhteita ja läheisten luottamuksen. Silloin myös ote elämästä ja usko omiin mahdollisuuksiin elämän uudelleen järjestämisessä häviää. (Auvinen 1998, 42.) Vaikka elämänkokemukset ovat samankaltaisia, kokemus niistä on yksilöllinen. Myös ratkaisut ovat erilaisia. Joku tekee näkyviä muutoksia, eron parisuhteesta tai paikkakunnan vaihdon. Toinen etsii muutosta prosessoimalla tilannetta ammattiauttajan kanssa. Yksilöllisten tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen on tärkeää, samoin kuin tulevaisuuteen suuntautuminen.(auvinen 1998, 42.)

16 18 Elämässä selviytymiselle on olennaista oman elämänperspektiivin tunnistaminen ja kehittäminen. Menneisyytensä tunnistamisella voi vapauttaa itseään painolasteista ja kehittää realistisia tulevaisuuden näkymiä. Miten kokee omat mahdollisuutensa määrittyy millaiseksi voi kokea itsensä nykyisyydessä. (Auvinen 1998, 42.) Naisten opittu avuttomuus tarkoittaa tietoista tai osittain tietoista selviytymisstrategiaa, jossa naiset tarjoavat miehille osaamisen ja pätemisen mahdollisuuksia käytännön tilanteissa. Nainen saattaa myös jumiutua omaan naiseuskäsitykseensä eikä kokemuksensa perusteella usko voivansa vaikuttaa elämisen olosuhteisiinsa. (Auvinen 1998, 62.) Muutos alkaa siitä, kun naiset voivat muuttaa toimintaansa rajoittavia käsityksiä itsestään ja uskaltautuvat lisäämään vapauttaan. Naisidentiteetin ja minäkuvan synnyssä vertaisryhmällä on suuri merkitys. Ryhmän tarve korostuu tilanteessa elämäntilanteessa, jossa nainen on rikkonut hyvän naisen kuvan ja kokenut itsensä poikkeavaksi, pahaksikin. Naisidentiteetin ja minätietoisuuden vahvistamisen tarve olisi tärkeä huomioida päihdehuollon hoitopaikoissa. (Auvinen 1998, 62.) Saavutettavien päihdepalveluiden tarkoituksena on saada vammaisille asiakkaille hoito olemassa olevista hoitopaikoista. Hoidon tehtävänä on tukea asiakkaan itsenäistä selviytymistä. Palvelut ja tiedottaminen suunnitellaan niin, että niitä voi käyttää myös liikuntarajoitteinen, näkövamman, kuulovamman tai muun toimintakyvyn rajoitteen omaava henkilö. (Eriksson & Talja 2004, 7-8.) Päihdepalvelujen tuottamisen lähtökohtana on, että ne ovat kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä ja sopivat myös niille, joiden toimintakyvyssä on rajoitteita. Päihdehoitopaikan saavutettavuus koostuu useista eri elementeistä, joista keskeisimpiä ovat esteettömät tilat, erilaisuuden huomioonottava materiaali ja osaava henkilöstö. Osaava henkilöstö rakentaa saavutettavan hoidon sisällön. Saavutettavuuden huomioiminen on kuitenkin kaikkien organisaatiossa työskentelevien asia. (Eriksson & Talja 2004, 7-8.)

17 19 POHDINTA Opinnäytetyöprosessi on ollut pitkä ja rikastuttava tie kulkea. Olen tehnyt ajatustyötä opinnäytteen ympärillä pitkään ja miettinyt useita aiheita. Olen pohtinut ja tutkinut työssä esiintyviä ilmiöitä työkokemusten, kirjallisuuden, internetin, lehtiartikkeleiden, median ja omien elämänkokemusten kautta. Oppimiskokemuksena opinnäytetyö on opettanut ottamaan vastaan ja hyödyntämään kritiikkiä sekä karsimaan pois tarpeettomia kommentteja. Kärsivällisyyteni on kasvanut ja olen paneutunut aikatauluihin ja tekstin käsittelyyn. Sisällöllisesti olen onnistunut työssäni löytämään teoriaosuuteen tietoja, joista uskon ja toivon olevan hyötyä lukijoille. Perehdyttämiskansion sisältö suunniteltiin katkaisuhoitoaseman tarpeiden pohjalta ja olen onnistunut kiteyttämään olennaiset asiat, joista itsekin olisin hyötynyt aloittaessani kesätyöntekijänä Mielenkiinnolla odotan miten kansio tulee palvelemaan uusia työntekijöitä, opiskelijoita ja sijaisia. Olen kehittynyt työni aihepiirien osaamisessa, erityisesti työskennellessäni Porin katkaisuhoitoasemalla kesätyöntekijänä ja harjoittelijana vuonna Työ on arvokkain opettaja, mutta käytännön työssä edistymistä voi auttaa hyvällä, suunnitelmallisella työntekijöiden perehdyttämisellä. Toivon, että perehdyttämiskansio auttaa uusia tulokkaita työyhteisöön ja työtehtäviin tutustumisen apuvälineenä.

18 LÄHTEET Ahonen, J A-klinikkatoiminnan taustaa: Tutkimus vapaaehtoisuuteen ja riippumattomuuteen perustuvan hoitomuodon synnystä. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 22, Helsinki. Ahokas, H, Kajesalo, K, Holopainen, A Pilvilinnoja vai kunnon rakenteita? Huumeasiakkaat hoitojärjestelmissä. Raportti Monipäihdeprojektin toiminnasta Kettutien A- poliklinikalla. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 26, Helsinki. Auvinen, A Puhtia elämään. Naisten itsehoidon ja ryhmätoiminnan kehittämisprojektin raportti. Gummerus Kirjapaino Oy. Saarijärvi. Havio, R-M, Sinnemäki, T & Syysmeri, L Päihteenkäyttäjä hoitotyön haasteena. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Holmberg, T Lapset ja vanhempien päihdeongelma. Saarijärven Offset, Saarijärvi. Huoponen, K Irti huumeista. Mitä jokaisen on hyvä tietää huumeista. AO-paino, Mikkeli. Hämäläinen toim. Päihdetilastollinen vuosikirja Gummerus Kirjapaino Oy, Vaajakoski. Hänninen, V. & Koski-Jännes, A Läheiseni on päihdeongelmainen. RT-Print Oy, Pieksämäki. Inkinen, M, Partanen, A, Sutinen, T Päihdehoitotyö. Tammer-paino Oy, Tampere. Juholin, E Communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön. Helsinki: Inforviestintä Oy.

19 Järvinen, A, Koivisto, T & Poikela, E Oppiminen työssä ja työyhteisössä. Juva: WS Bookwell Oy. Kilgast, E. (toim.) Näkyvät, kuuluvat ja saavutettavat päihdepalvelut. Malleja vammaisten päihdetyön kehittämiseen, osa 1. Trio-offset, Helsinki. L. Ames, S & Sussman, S The social psychology of drug abuse. Open University Press, Buckingham, Philadelphia. Piirola, S & Pokka-Vuento, M terveydenhuollon palvelujärjestelmän laadunhallinta parantaa henkilöstöjohtamista. Sairaanhoitaja 4/2004, Viitala, R Henkilöstöjohtaminen. Helsinki: Edita Prima Oy. Virtanen, P Houkutteleva työyhteisö. Helsinki: Edita Prima Oy. Åberg, L Viestintä tuloksen tekijä. Helsinki: Inforviestintä Oy. Internet lähteet Internet Internet

20 PEREHDYTTÄMISKANSIO