28 Hoitoa ja hoivaa Helsingissä 3/3. 31 Luontaistuotteet, osa Uudet kirjat 35 LH Tuomo Tumppi Valokainen

Transkriptio

1

2 Sisältö 8 / Niko Koivumäki nurmenleikkauspuuhissa. 24 Suomen terveydenhuollossa on 4000 tietojärjestelmää. 14 Anne Autio tekee työtä kotihoitotiimissä Helsingissä. 54 Mari Lehtisen pihapiirissä Aitolahdella tonkii joukko villisikoja. 3 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenjohtajalta 6 Maahanmuuttajien kielitaidosta huolehdittava 8 Muistisairaan edunvalvonta 9 Koukkuniemeen ulkoilupäivä 10 Elokuun lyhyet 11 Lehtikatsaus 11 Näin vastattiin 12 Lempiesine: kynä 14 Anne Aution työpäivä 19 Parisuhteen kompastuskiviä 20 Laatutyötä Sonkajärvellä 24 Hoitotyön tietojärjestelmät 28 Hoitoa ja hoivaa Helsingissä 3/3 31 Luontaistuotteet, osa Uudet kirjat 35 LH Tuomo Tumppi Valokainen 36 Pieniä uutisia 37 Lasten sairaudet 9/10 39 CP-vamma 40 Hyvä saattohoito 43 Saattohoito Isossa- Britanniassa 45 Retki Inkerinmaalle 48 EPN pohti kuolemaa 50 Edunvalvontayksikkö tiedottaa 52 Superristikko 53 Lähihoitaja Kähönen 53 Mitä mieltä vastaa kyselyyn! 54 Villisikoja Aitolahdelta 58 Jäsenrekisteri tiedottaa 59 Siskon pakina 60 Työttömyyskassan ajankohtaiset 64 Kuulumisia 66 Luonnossa 67 P.S. Mikkelistä 2 super Helsingissä vanhustenhoitoa järjestetään uudelleen. 28

3 Pääkirjoitus Leena Lindroos super 57. vuosikerta. Tilaushinta 48 /vuosi Aikakauslehtien Liiton jäsen julkaisija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Ratamestarinkatu Helsinki Fax (09) Kuolema on kuollut päätoimittaja Leena Lindroos (09) taittava toimittaja Jukka Järvelä (09) toimittajat Marjo Sajantola (09) Sonja Kähkönen (09) vierailevat kirjoittajat Anna-Liisa Enkovaara, Päivi Hujakka, Silvo Nybacka, Virpi Saarinen, Arja Seppänen, Liisa Uusiniitty, Tiina Örn kannen kuva Tiina Örn ulkoasu Timo Numminen Joonas Väänänen Jukka Järvelä painos kpl ilmoitukset Sonja Kähkönen (09) osoitteenmuutokset Jäsenet: jäsenrekisteri Tilatut: toimitus (09) kirjapaino ISSN SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Suurimmassa osassa Eurooppaa kuoltiin kotona vielä sata vuotta sitten. Ruumis jäi kotiin odottamaan hautajaisia. Vielä isovanhempiemme lapsuudessa Suomessakin kuolema oli osa elämää ja melkein albumista kuin albumista löytyy kuvia, joissa perheenjäsenet ovat kokoontuneet vainajan avoimen arkun ääreen omalla pihamaalla. Euroopan Perushoitajaneuvoston työseminaarissa puhunut lääketieteen tohtori Sten Husbø totesi kuoleman sittemmin kuolleen. Se on kadonnut laitoksiin. Meillä ei enää ole kokemusta kuolemasta, ja siitä on tullut kaukainen, salattu ja pelottava asia. Ollaan tilanteessa, jossa perheet eivät enää osaa olla kuolevan lähellä ja kuolemaa vastaan taistellaan kynsin hampain silloinkin, kun se on jo väistämättä kohdattava. Norjassa kuoleman läheisyyttä, vanhojen ihmisten arvostusta ja saattovaiheen tärkeyttä on lähdetty pohtimaan julkisen keskustelun kautta. Niin siellä kuin meillä ja kaikkialla tarvitaan avoimuutta kohdata rehellisesti lähestyvä kuolema ja rohkeutta puhua siitä. Potilaalle itselleen ei useinkaan rohjeta kertoa asiasta sairaalassa tai hoitokodissa ja omaisetkin välttelevät aihetta, koska oma menetys ja suru täyttävät jo mieltä. Kuitenkin elämästä luopuva ihminen kaipaa turvallisuutta, läheisyyttä ja rehellistä kohtaamista, kuuntelemista. Oikeus hyvään saattohoitoon on nousemassa keskusteluun myös meillä. SuPerin toiminnassa aihe on ollut esillä useassa yhteydessä alkukesällä EPN:n työseminaarin ohella. Saattohoidosta puhuttiin SuPerin Kotihoidon koulutuspäivillä ja aihetta käsiteltiin myös liiton järjestämällä koulutusmatkalla Cambridgessa. Tässä numerossa lähihoitajaksi syyskuussa valmistuva Arja Seppänen kirjoittaa siitä, mitä kaikkea hyvin toteutettuun saattohoitoon sisältyy. Kuolema ei koskaan ole kevyt asia. Siihen valmistautuminen vaatii aikaa, sen hyväksyminen vaatii aikaa ja sen rinnalla eläminen vaatii aikaa. Mitään kammottavaa normaalissa kuolemassa ei kuitenkaan ole. Tämä ihminen, läheinen tai potilas, on vain lähtenyt.. super

4 Ajankohtaista Uusimmat kannanotot ja huomion arvoiset tapahtumat Elokuu Joensuun musiikkifestivaali, Ilosaari Kansainvälinen nuorison päivä Flow Festival, Helsinki Ankkarock, Korso, Vantaa Mielenterveyden keskusliiton yleisurheilumestaruuskilpailut, Leppävaaran urheilupuiston kenttä, Espoo Kouluterveyspäivät, Tampere, THL XII Lähisuhde- ja perheväkivaltaa työssään kohtaavien valtakunnallinen verkostofoorumi, Rovaniemi, THL Syyskuu Luottamusmiestutkinto, jatko - koulutus, Helsinki, SuPer ry Ammattiosastojen toimihenkilökurssi, Vantaa, SuPer ry Lähihoitaja2010-tapahtuma, Kulttuuritalo, Helsinki, SuPer ry Luottamusmiestutkinto, 1. opintojakso, Kuopio, SuPer ry Maailman Alzheimerpäivä Syyspäivän tasaus Omaishoitajan arki monikulttuurisessa Suomessa -seminaari, Inari, Omaishoitajat ja Läheiset -liitto ry Maailman Sydänpäivä Yksityissektorin yhdysjäsen kurssi, Helsinki, SuPer ry Hyvä ikä -messut, Tampere Hoitajat kärsivät työssään, kun sijaisten ottamisessa säästetään Nyt on aika: en, koulutusten ja vapaiden sijaisia palkataan entistä harvemmin tai ei ollenkaan. Sijaismäärärahoja on useissa paikoissa vähennetty ja tämä näkyy erityisesti työssä jaksamisessa. Vastaajista lähes 75 prosenttia ilmoitti, että hoitoalalla on pula sijaisista. Yli puolet kyselyyn vastanneista katsoo, että pätevien lähi- ja perushoitajien sijaisten saaminen on vaikeutunut viime aikoina. Kyselyn mukaan lomautukset ovat lisääntyneet noin kahdella prosentilla viime vuotisesta. Vastauksista käy ilmi, että tänä vuonna noin kahdeksan prosenttia superilaisista on lomautettu tai on lomautusuhan alla. SuPer on aktiivisesti vaikuttanut hoitohenkilöstön lomautusten rajoittamiseksi. Palkattomat säästövapaat ovat vastausten perusteella tämän vuoden trendi-ilmiö, erityisesti kuntasektorilla.. Terveydenhuoltolaki parantaa asiakkaiden asemaa Uuden terveydenhuoltolain lähtökohtana on asiakkaiden aseman, palvelujen ja hoidon parantaminen. Siihen pyritään muun muassa antamalla asiakkaalle mahdollisuus valita hoitopaikkansa, takaamalla palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja parantamalla hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. Terveydenhuoltolain on määrä tulla voimaan toukokuussa Esityksen mukaan asiakas voisi valita hoitopaikkansa lisäksi mahdollisuuksien mukaan häntä hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen. Hoitopaikan valinnanvapaus laajenisi vaiheittain. Ensimmäinen vaihe tulisi voimaan terveydenhuoltolain voimaantulon yhteydessä ja toinen vaihe vuonna Asiakas voisi käyttää julkisia terveyspalveluja myös kotikuntansa ulkopuolella siellä, missä hän oleskelee pitempiaikaisesti. Vastuu sairauden kokonaishoidosta säilyisi asiakkaan omalla terveyskeskuksella ja palveluja saisi omassa terveyskeskuksessa tehdyn hoitosuunnitelman mukaan.. SuPer selvitti toukokuussa ammattiosastoiltaan kesän sijaisuustilannetta sekä säästötoimia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kyselyn mukaan erityisesti lyhyisiin sijaisuuksiin ei palkata henkilöstöä lainkaan tai palkataan rajoitetummin kuin ennen. Pidempien kesälomitusten ongelmaksi nousi pätevän henkilöstön saaminen. Päteviä sijaisia ei ole kaikkialla saatavilla lainkaan. Tilanne on vaikein vanhustenhuollossa. Vastauksista käy ilmi, että työnantajien säästöt syntyvät tänä vuonna myös lomautuksin ja yhä useammin vapaaehtoisten palkattomien säästövapaiden muodossa. Säästöt näkyvät myös siten, ettei määräaikaisia työsopimuksia uusita edellisten päättyessä. Lähes 60 prosenttia kyselyyn vastanneista totesi, että lyhyiden sairauslomii n g r a m uusien lähihoitajaopiskelijoiden liittyä maksutta SuPerin opiskelijajäseneksi. tutkia syksyn täydennyskoulutustarjontaa. suunnitella reissua SuPerin Lähihoitajatapahtumaan allekirjoittaa SuPerin vetoomus vanhustenhoidon puolesta: järjestää rapujuhlat tai grillibileet ja nauttia elokuun kuutamoista. marjastaa. 4 super

5 Puheenvuoro Puheenjohtaja Juhani Palomäki Oikeudenmukaisuutta hakemassa Maa on saanut uuden pääministerin. Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueet terävöittävät kannanottojaan tavoitteena vaaleissa menestyminen. Keskustelu talouskasvusta, palveluista ja niiden rahoituksesta, köyhyyden poistamisesta, maahanmuutosta ja verotuksesta nostaa päätään. Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos esitti suorasukaisesti ajatuksiaan talouskriisistä Financial Times -lehdessä. Hänen mukaansa emme voi jatkaa ihmisten verottamista nykyisellä tavalla ja köyhyyden sekä rikkinäisten perheiden taloudellista tukemista. Vastaako tämä laajemminkin hyväosasten käsitystä yhteiskunnan palveluista ja verotuksen tasosta? Verotusta on viime vuosina kevennetty merkittävästi. Varallisuusvero on poistettu. Hyödyn tästä korjaavat suurituloiset. Tuloverotusta on laskettu. Verotus tasaa tuloeroja aikaisempaa vähemmän, koska suurituloiset pystyvät ottamaan tulojaan pääomatuloina, joiden verotus on ansiotuloja lievempää. Perusturvan taso on laskenut suhteessa yleiseen tulokehitykseen. Aikaisempaa useampi nuori on vaarassa syrjäytyä. Mielenterveyden häiriöt johtavat sairaus- lomiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Yhteiskunnallisen päätöksenteon keskiössä pitää olla oikeudenmukaisuutta ja heikommassa asemassa olevista huolehtimista. Sosiaaliturvan leikkausten vastapainona on ajateltava erityisesti seuraavia asioita: Voitaisiinko yhteiskunnan tulonsiirtoja muuttaa entistä enemmän tulosidonnaisiksi? Onko esimerkiksi tarpeen maksaa lapsilisiä todella suurituloisille? Tarvitsevatko miljoona-asuntojen ostajat korkovähennysoikeutta samalla tavalla kuin pieni- ja keskituloiset? Pitäisikö pääomatuloja verottaa progressiivisesti? Pitäisikö suurituloisten kela-korvaukset poistaa yksityisistä terveyspalveluista ja vastaava raha ohjata julkiseen terveydenhuoltoon? Pitäisikö työllistymistä tukea esimerkiksi siten, ettei työtön menetä työpaikan saatuaan heti kokonaan kaikkea yhteiskunnan tukea? Puolueiden on esitettävä eduskuntavaaleja varten täsmällisiä painotuksiaan ja tavoitteitaan, jotta kansalaisilla on mahdollisuus tehdä tärkeitä valintoja. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tarvitsee puolestapuhujia. Virittäkäämme yhdessä keskustelua asiasta.. Voitaisiinko yhteiskunnan tulonsiirtoja muuttaa entistä enemmän tulosidonnaisiksi? super

6 Uutiset Esillä juuri nyt SuPer ulkomaisen työvoiman rekrytoinnista: Maahanmuuttajien kielitaidon kehittymisestä huolehdittava teksti sonja kähkönen kuva jukka järvelä Tarvitaan malli, jolla jo työelämässä olevien maahanmuuttajien kielitaitoa kehitetään tasolta toiselle, totesi SuPerin suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti työperäistä maahanmuuttoa käsittelevässä keskustelutilaisuudessa Helsingissä. Työperäinen maahanmuutto, siihen liittyvä rakentava keskustelu sekä pelot ja populismi olivat puheenaiheina Helsingissä kesäkuussa pidetyssä tilaisuudessa, jonka järjesti filippiiniläisiä hoitajiakin Suomeen rekrytoinut Opteam. Leena Kaasinen-Parkatti toi kahden minuutin puheenvuorossaan esiin Suomen lähi- ja perushoitajaliiton kannan työperäiseen maahanmuuttoon. Liitto on huolissaan siitä, miten ulkomailta rekrytoidun hoitotyöntekijän kielitaito ja sen kehittyminen tasolta toiselle taataan sen jälkeen, kun maahanmuuttaja on saanut terveydenhuollon ammattilaisen statuksen. Poliittisia päätöksiä tarvitaan nopeasti. Edellisessä kotouttamispoliittisessa selonteossa kielitaidosta puhuttiin, mutta asiaan ei saatu ratkaisua, Kaasinen-Parkatti vetosi paikalla olleisiin päättäjiin lähi- ja perushoitajaa sekä sairaanhoitajaa työskentelee tällä hetkellä muissa kuin sosiaali- ja terveysalan tehtävissä. Jo työelämässä olevien maahanmuuttajien kielitaidon vahvistamista ei saa unohtaa, muistuttaa SuPerin suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti. Leena Kaasinen-Parkatti esitti, että työvoiman lähtömaassa järjestetyn perehdytyksen ja koulutuksen mallin rinnalle tarvitaan toinen malli, jolla taataan kielitaidon jatkuva kehitys Suomessa. Riittävä kielitaito takaa sen, että ulkomailta rekrytoidut kotoutuvat tänne, sopeutuvat työyksikköön ja jäävät Suomeen. Puheensa lopussa Kaasinen-Parkatti toi esiin vielä yhden näkökulman, jota työvoimapulaan liittyvässä keskustelussa ei voida ohittaa lähi- ja perushoitajaa sekä sairaanhoitajaa työskentelee tällä hetkellä muissa kuin sosiaali- ja terveysalan tehtävissä, esimerkiksi lähikaupan kassalla. Jotain sekin kertoo nykytilanteesta. Laajaa keskustelua aiheesta Toimitusjohtaja Jari Sarasvuo alusti maahanmuuttokeskustelua siihen liittyvien pelkojen ja ennakkoluulojen näkökulmasta. Hän huomautti, että työperäinen maahanmuutto ei vie työpaikkoja suomalaisilta, vaan synnyttää niitä lisää ja luo verotuloja. Sarasvuo kaipaa kuitenkin monipuolista yhteiskunnallista keskustelua työperäisen maahanmuuton ympärille. Myös rasistisesti käyttäytyviä ihmisiä tulee kuunnella, vaikka heistä on vaikea pitää, hän totesi. Kansanedustaja Maria Guzenina- Richardson muistutti, että maahanmuuttajia ei saa käsittää helppona halpatyövoimana, vaan myös heidän oikeutensa on taattava. Samojen oikeuksien, velvollisuuksien ja mahdollisuuksien on kosketettava kaikkia Suomessa työskenteleviä kansalaisuudesta riippumatta. Maahanmuuttajia ei saa käsittää helppona halpatyövoimana. Guzenina-Richardson huomautti, että työperäiset maahanmuuttajat tuovat Suomeen myös perheensä, joiden lapset on niin ikään syytä kotouttaa. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen edellyttää tuntuvaa ulkomaisen työvoiman määrän kasvua, muuten edessä on töiden siirtyminen ulkomaille. Satonen sivusi puheessaan myös rekrytoinnin eettisyyttä. Hän uskoo, että työvoiman rekrytoinnille on parhaat mahdollisuudet Aasiassa, koska paikallinen väestönkasvu on siellä usein nopeampaa kuin työvoiman tarpeen kehitys.. 6 super

7 SuPerin jäsenhankintakampanjassa runsaasti palkintoja! SuPerin heinäkuussa alkaneessa jäsenkampanjassa palkitaan jokainen superilainen, joka on hankkinut uuden jäsenen. Uusien jäsenten kesken arvotaan 20 kappaletta 500 euron matkalahjakortteja. Laatukäsikirja selkeytti lähihoitajien työnkuvia Lähihoitajat osallistuivat Multialla, Vehkoon hoitokodissa laatukäsikirjan suunnitteluun. Sertifikaatin saaneesta laatukäsikirjasta on ollut apua arjen hoitotyössä. Superilaisia on tällä hetkellä Suomen suurin sosiaali- ja terveydenhuollon lähihoitajien ja muiden sosiaali- ja terveysalan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden sekä alalle opiskelevien ammattiliitto kasvaa koko ajan. Jäsenkampanjassa on siis imua! Uuden jäsenen suosittelija saa lahjaksi jokaisesta uudesta varsinaisesta jäsenestä Marimekon kylpy- ja vieraspyyhkeen. Kaikkien kampanja-aikana liittyneiden varsinaisten jäsenten kesken arvotaan kaksikymmentä matkalahjakorttia. Kunkin lahjakortin arvo on 500 euroa. Arvonta suoritetaan ensi vuoden puolella. Jäsenhankintakampanja koskee varsinaisia jäseniä. Opiskelijajäsenten jäsenyys SuPerissa on maksuton. Kampanja-aika on Uusien jäsenten liittymislomakkeiden tulee olla liiton toimistossa viimeistään Lisätietoja ja tarkat ohjeet kampanjaan osallistumisesta saa SuPerin verkkosivulta Päihde- ja mielenterveysongelmaisille asumispalveluja tarjoava Vehkoon hoitokoti sai henkilökunnan työstämälle laatukäsikirjalle sertifikaatin vuoden 2009 lopussa. Laatukäsikirjan sisällön tuottamiseen osallistui koko moniammatillinen henkilökunta kuukausittain järjestetyillä koulutuspäivillä. Vehkoon hoitokodissa Multialla työskentelee yhdeksän lähihoitajaa, työntekijöitä on yhteensä viisitoista. Asuinpaikkoja vuonna 1987 perustetussa hoitokodissa on 25. Laatukäsikirjaa työstäessään henkilökunta kävi läpi hoitokodin toimintoja, palveluja sekä toimintaa ohjaavia lakeja ja asetuksia. Yhdessä pohdittiin myös eri työskentelymuotoja, työntekijöiden vastuualueita, johtamisjärjestelmää ja arvoja. Vehkoon johtajan Ritva Peräahon mukaan koko henkilökunnan osallistuminen laatukäsikirjan laatimiseen selkeytti niin lähihoitajien kuin muidenkin työntekijöiden työnkuvia ja vastuualueita. Lisäksi se tarjosi hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden oman työn kehittämiseen yhdessä käytyjen keskustelujen pohjalta. Henkilökunta on pitänyt laatukäsikirjaa hyvänä välineenä arjen hoitotyössä. Siitä on voinut tarkistaa sovitut asiat ja tavoitteet. Myös uusien työntekijöiden sekä lähihoitajaopiskelijoiden työhön perehdytys on sen myötä selkiytynyt. Apuna laatukäsikirjan laatimisessa käytettiin Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle sekä Päihdepalvelujen laatusuositukset -julkaisuja. Sekä henkilökunta että sertifikaatin myöntänyt taho seuraavat säännöllisesti laatukäsikirjaan kirjattujen tavoitteiden ja toimintatapojen toteutumista. Sertifikoidun ISO standardin myönsi Qualitor Oy, jonka omistajia ovat muun muassa sairaanhoitopiirien kuntayhtymät, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Kuntaliitto sekä Suomen Punainen Risti.. Ulkomailta tulleita yhä enemmän sosiaalija terveydenhuollossa Ulkomaalaistaustaisten osuus sosiaali- ja terveyspalvelujen ammateissa on kasvanut 2000-luvulla. Ulkomaalaistaustaisilla tarkoitetaan sekä syntyperältään ulkomaalaisia että ulkomaan kansalaisia. Syntyperältään ulkomaalaisten määrä kaksinkertaistui vuodesta 2000 vuoteen Vuoden 2008 alussa heitä oli hieman alle Osuus oli alle kolme prosenttia alan koko työvoimasta. Ulkomaan kansalaisia alan työvoimasta oli vielä vähemmän, eli alle puolitoista prosenttia. Oulun Diakoniaopisto satsasi opiskelijoiden lääkeosaamiseen Oulun Diakoniaopistosta valmistui keväällä 37 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, joiden valtti työelämässä on lääkehoidon osaaminen. Lähihoitajaopiskelijat suorittivat nimikesuojatuille terveydenhuollon ammattihenkilöille tarkoitetun lääkeosaamisen verkkotentin jo opiskeluaikana. Opintoihin sisältyi teoreettinen osuus ja lääkelaskentaa. Sosiaali- ja terveysalalla valmistellaan sairaanhoitajien ja lähihoitajien aiempaa laajempaa osallistumista lääkehoitoon. Lääkehoidon täydennyskoulutusvaatimukset koskevat jatkossa myös lähihoitajina työskenteleviä. Meiltä valmistuneet työllistyvät hyvin, ja lääkehoidon tenttiminen opintojen loppuvaiheessa sujuvoittaa työelämään siirtymistä entisestään, Oulun Diakoniaopiston rehtori Liisa Ukkola kertoo. i n g r a m super

8 Uutiset Esillä juuri nyt Muistisairaan edunvalvonta esillä Kotihoidon koulutuspäivillä teksti ja kuvat leena lindroos Yksi tärkeimmistä ihmis- ja perusoikeuksista on itsemääräämisoikeus. Jokaisella on oikeus määrätä vapaasti itseään koskevista asioista. Tämä pätee myös muistisairaaseen ihmiseen silloin, kun hän ymmärtää eri vaihtoehdot, osaa arvioida seuraamukset ja kykenee tekemään ratkaisun. Näin totesi Henna Nikumaa luennoidessaan muistisairaan edunvalvontakysymyksistä SuPerin järjestämillä Kotihoidon koulutuspäivillä Tampereella. Nikumaa työskentelee Muistiliiton alueohjaajana. Muistisairauden diagnosointi ei Nikumaan mukaan automaattisesti poista itsemääräämisoikeutta tai oikeudellista toimintakykyä. Kuitenkin muistisairaan henkilön kyky tehdä päätöksiä heikkenee sairauden edetessä. Tulevaisuuteen varautuminen edistää itsemääräämisoikeutta. Esimerkiksi hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen voi ja se kannattaakin tehdä hyvissä ajoin. Laki edunvalvontavaltuutuksesta on tullut voimaan vuoden 2007 lopussa. Se on joustavampi menettely holhoustoimilain mukaisen edunvalvonnan rinnalle. Tämän avulla henkilö voi järjestää asioidensa hoidon siltä varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, Nikumaa totesi. Valtuutus tehdään kirjallisesti ja sen lainvoimaisuus edellyttää kahden esteettömän todistajan allekirjoitusta. Suositeltavaa on antaa valtakirja lakiasiaintoimiston tarkastettavaksi. Se tulee voimaan vasta, kun maistraatti on valtuutetun hakemuksesta sen vahvistanut. Nikumaa korosti myös, että ammattihenkilö, joka on saanut tiedon edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä, voi vaitiolovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta maistraatille. Selvitysvelvollisuus asiassa on maistraatilla. Neljäkymmentä superilaista kodinhoitajaa muodosti tiiviin ja keskustelevan ryhmän SuPerin järjestämillä Kotihoidon koulutuspäivillä Tampereella toukokuussa. Eturivissä vasemmalta Hanna Nummela, Hanna Ruohonen, Sirpa Leppämäki ja Taru Lehtilä Loimaan kotihoidosta. Hoitotahto Muistiliiton alueohjaaja Henna Nikumaa antoi konkreettista tietoa ja käytännön neuvoja muistisairaan edunvalvontakysymyksistä. Kirjallisen hoitotahdon laatiminen on toistaiseksi melko harvinaista, mutta koko ajan yleistymään päin. Hoitotahtoon voi kirjata sekä perinteiset, sitovat tahdonilmaukset että hoitoa ja hoivaa koskevat toiveen luonteiset tahdonilmaukset. Sitovat ovat hoitohenkilöstöä velvoittavia, ja toiveita noudatetaan mahdollisuuksien mukaan. Hoitotahtoa laadittaessa on hyvä neuvotella asioista esimerkiksi muistihoitajan kanssa, koska oman hoitotahtonsa ilmaisemiseen liittyy yleensä isoja ja merkittäviä pohdintoja. Myös suullinen hoitotahto on hoitohenkilökuntaa sitova, mutta aina suositellaan kirjallisen laatimista, Nikumaa painotti. Lain mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa, eri vaihtoehdot ja muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Vastaavasti potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista. Muistisairauksien ensioireista, tutkimuksesta ja hoidosta sekä muistisairaan kohtaamisesta ja toimintakyvyn tukemisesta kuultiin Pirkanmaan Muistiyhdistyksen asiantuntijoita, neurologi Maire Santalaa ja projektityöntekijä Anu Tassbergia. Hyväksy se, että sairaus muuttaa ihmistä. Mieli liikkuu nykyhetkestä menneisyyteen vailla loogisuutta. Älä vaadi muistisairasta muistamaan, sillä sairauden vuoksi hän ei siihen kykene, Anu Tassberg korosti. Hän painotti kärsivällisyyttä ja luontevuutta muistisairaan kohtaamisessa: Tulee olla aito. Muistisairas vaistoaa, ellet ole.. 8 super

9 SuPerin käynnistämä Koukkuniemi-hanke jatkuu puutarhajuhlilla teksti jukka järvelä SuPerin hyvin alkanut Koukkuniemi-hanke etenee seuraavaan vaiheeseen. Elokuun lopussa Tampereen valtuutetut haastetaan ulkoiluttamaan vanhuksia puutarhajuhlaan. Joukko kutsuttuja valtuutettuja vieraili ja teki töitä Koukkuniemen vanhainkodissa toukokuun lopussa. Nyt Tampereen superilaiset ovat kutsuneet kaikki 67 valtuutettua elokuiseen letuntuoksuiseen puutarhajuhlaan. Saimme muutamilta päättäjiltä palautetta, että miksi heitä ei kutsuttu vanhuksia hoitamaan. Nyt kaikki on sitten kutsuttu. SuPerin tekemän selvityksen mukaan Koukkuniemen vanhukset pääsevät hyvin harvoin ulos. Valtuutetut voivat auttaa tämän tilanteen korjaamisessa ainakin yhtenä päivänä, SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moilanen kertoo. Koukkuniemi malliksi muille Toukokuun lopussa pidetty Koukkuniemi-päivä toi joukon tamperelaisia päättäjiä vanhainkotiin. Päivä päättyi paneelitilaisuuteen. Tapahtumasta saatu palaute oli hyvää. Koukkuniemen superilaiset voivat olla mallina muille superilaisille: kutsukaa päättäjiä tutustumaan työpaikkoihinne. Arvokasta vanhustyötä kannattaa tehdä tutuksi, Moilanen kehottaa. Tampereen Hatanpään sairaalan superilaisilta on tullut toiveita, että laitoksen työntekijöistä ja työoloista tehtaisiin samanlainen selvitys kuin Koukkuniemen superilaisista tehtiin. Monesta paikasta on kuulunut samanlaisia viestejä epäkohdista kuin Koukkuniemestä kuultiin. Korjaaviin toimenpiteisiin pitäisi päästä ilman erillistä selvitystä joka paikassa, sillä puutteet työpaikoilla ovat yleensä ne tutut: henkilökuntaa on liian vähän, työntekijät uupuvat, sijaisia ei palkata tai sitten sijaiset ovat vailla alan koulutusta. SuPer vahtii Tampereen tilannetta Tampereen kaupunki on ottanut askeleita Koukkuniemen vaikean hoitajatilanteen kohentamiseksi. Kaupunki on muun muassa myöntänyt koko kaupungin laitoshoitoon neljä miljoonaa lisäeuroa ja sijaisten määrää on luvattu lisätä. Kaiken kaikkiaan tässä on iso henkilöstöpolitiikan korjaamisen paikka. Koko kaupungin imago kärsii, kun Koukkuniemessä kärsitään, Moilanen korostaa. Superilaiset ovat Tampereella aktivoituneet vahtikoiran rooliin, päättäjien toimia on seurattu esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokouksissa Koukkuniemi-hanke on siis vasta alussa, päättymispäivää ei ole päätetty. Liiton puheenjohtaja Juhani Palomäen ja lukuisten jäsenten mukaan asia hoidetaan kunnolla loppuun saakka. Jokainen voi osallistua toimintaan Koukkuniemen hyväksi kirjoittamalla nimensä nettivetoomukseen osoitteessa SuPer on kesän aikana näkynyt Tampereella muutenkin. Heinäkuiset veteraaniyleisurheilijoiden SM-kisat käytiin tapahtuman pääsponsorina toimineen SuPerin tukemana.. Kotikunnan voi valita jatkossa vapaammin Laitoshoidossa olevat ja asumispalveluja sekä perhehoitoa tarvitsevat voivat valita nykyistä vapaammin kotikuntansa kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutoksen jälkeen. Muutos parantaa erityisesti vammaisten ja vanhusten mahdollisuuksia valita kotikuntansa. Pitkäaikaisen laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa oleva henkilö voi valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän nykyisin asuu. Kotikuntalain niin sanottu laitosrajoitus ei ole jatkossa enää kotikunnan valinnan este. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää sitä, että hoidon tai asumisen arvioitaisiin kestävän tai se olisi kestänyt yli vuoden. Esitys mahdollistaa myös sen, että henkilö voi itse hakeutua nykyisestä kotikunnastaan toisen kunnan asukkaaksi ja sen palvelujen piiriin. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2011 alusta. Työikäiset parantaneet ruokatottumuksiaan, liikuntaa lisättävä Suomalaisten työikäisten tupakointi on vähentynyt ja terveelliset ruokatottumukset yleistyneet. Alkoholinkulutus on kuitenkin edelleen korkealla tasolla ja ylipainoisten osuus lisääntyy. Vaikka vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, niin suositusten mukainen terveysliikunta ei ole yleistä. Elintavoissa on suuria koulutusryhmittäisiä eroja. Tiedot käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportista Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät i n g r a m super

10 Elokuun lyhyet Koonnut Jukka Järvelä Kohtalokas murtuma Lonkkamurtuma kolminkertaistaa iäkkään kuolemanriskin. Koko väestöön verrattuna lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuus oli kolmikertainen lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen ja ero oli samansuuntainen kaikissa tutkituissa kuolemansyyryhmissä. Lähes kolmannes potilaista menehtyi ensimmäisen leikkauksen jälkeisen vuoden aikana. Tiedot perustuvat Jorma Panulan väitöstutkimukseen. turun yliopisto Tubi ja kuppa yleistyvät Tuberkuloositapausten määrä lisääntyi Suomessa vuonna Pienten lasten tuberkuloosi-infektiot eivät kuitenkaan lisääntyneet. Klamydiatartunnat ovat edelleen yleisiä nuorilla. Kotimaisten kuppatartuntojen määrä on kasvussa. Valtaosa hiv-tartunnoista on saatu seksin kautta. Jokavuotinen RSVepidemia viivästyi. Hinkuyskätapaukset ovat vähentyneet huomattavasti rokotusohjelman uudistusten myötä. Tiedot käyvät ilmi Tartuntataudit Suomessa raportista. thl Inhalaattori kiinnostaa Suomalaisten tupakoinnin lopettajien kiinnostus inhalaattoria kohtaan kasvaa. Yhä useampi suomalainen valitsee nikotiinilaastarin sijaan inhalaattorin. Monille tupakoitsijoille tupakan pitelemisen ja imemisen rutiinista voi olla hyvin vaikea päästä irti. Myös rutiinista pois oppimisen tukeminen on haastavaa. cision Syöpä lisääntyy Kahdenkymmenen vuoden kuluttua maailmassa todetaan 69 prosenttia enemmän syöpiä kuin nykyään, WHO ennustaa. Syövästä johtuvat kuolemat tulevat lisääntymään arviolta 72 prosentilla. duodecim Syö tummaa riisiä Tummaa riisiä kannattaisi suosia valkoisen sijaan. Paljon valkoista riisiä syövät saattavat sairastua muita herkemmin aikuistyypin diabetekseen, yhdysvaltalaistutkijat ovat havainneet. Riski sen sijaan pienenee, jos lautaselle haalii tummaa riisiä. duodecim Lyhyen sydän sairastaa Lyhyet ihmiset sairastuvat sydäntauteihin selvästi todennäköisemmin kuin pitkät, suomalaistutkijoiden katsaustutkimus osoittaa. Tutkijat kävivät läpi 52 aihetta käsitellyttä tutkimusta ja havaitsivat lyhyiden sairastumisriskin puolitoistakertaiseksi pitkiin verrattuna. Tutkimuksiin oli osallistunut yli 3 miljoonaa miestä ja naista. Lyhyinä pidettiin alle 165 sentin pituisia miehiä ja alle 153 sentin pituisia naisia. Pitkiksi laskettiin vähintään 177-senttiset miehet ja 166-senttiset naiset. duodecim Kahvi ja limut syöpäturvallisia? Suurienkaan kahvi- tai virvoitusjuomamäärien juominen ei lisää ihmisen vaaraa sairastua paksusuolisyöpään. Aikaisemmissa tutkimuksissa kahvi ja tee on liitetty sekä riskin pienentymiseen että suurentumiseen. Kahvi ei liittynyt sairastumiseen edes henkilöillä, jotka joivat sitä melkein puolitoista litraa päivittäin. duodecim i n g r a m Stressi pois jo nuorena Nuorena harrastettu liikunta ehkäisee työstressiä aikuisiällä. Kolme vuotta kestänyt säännöllinen liikunnan harrastaminen 9-18 vuoden iässä vähentää huomattavasti työn kuormittavuuden kokemista varhaisessa keski-iässä. Tutkija Xiaolin Yangin tutkimus alkoi vuonna Tutkimukseen osallistuneiden kroonista työstressiä aikuisiällä mitattiin vuosina jyväskylän yliopisto Huonot hampaat sydänriski Hampaiden pesun laiminlyövät asettavat itsensä alttiiksi sydän- ja verisuonisairauksille, Lontoon yliopiston tutkijat varoittavat. Jos hampaat pesee harvoin tai tuskin koskaan, sairastumisen riski kasvaa jopa 70 prosenttia. Vertailukohtana on käytetty kaksi kertaa päivässä hampaansa harjaavia. duodecim Työtä sairauksien mukaan Suomessa olisi tärkeää keskittyä siihen, mitä tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivä työntekijä voi edelleen tehdä. Erilaisten työtehtäviin ja työaikoihin liittyvien järjestelyjen avulla monet voivat jatkaa työelämässä. Työkunnossa-raportin mukaan tuki- ja liikuntaelinsairauksista puhuttaessa keskitytään liian usein työkyvyttömyyteen. Raportti kehottaa suomalaisia päättäjiä harkitsemaan Englannin mallin mukaisten työkykytodistusten kirjoittamista super

11 muut lehdet Vanhukset voisi laittaa vankiloihin ja vangit vanhainkoteihin. Vanhukset saisivat täyshoidon ja vangit kylmää ruokaa. Näyttelijä Aku Hirviniemi city 10/2010 Kuolinsyiden tutkinnassa on ikärasismia. Vanhan ihmisen kuolema liitetään herkästi perussairauksiin ja niiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Mitä mieltä? Kesä-heinäkuun kysymys oli: Osaatko tehdä hyvää ruokaa? Oikeuslääketieteen professori Pekka Karhunen suomen lääkärilehti 22/2010 Vaikka tietäisi kaiken lääkkeistä, muttei osaisi kuunnella asiakkaan tarpeita ja kysymyksiä, asiakas ei siitä paljon hyötyisi. Farmaseutti Janica Kangastupa terveydeksi 2/2010 "Ainakin minua taiteen tekeminen onnellistuttaa niin, että kaipaan sen pariin yhä uudelleen. Se on samaa onnea kuin lapsena leikkiessä." Kirjailija Sirpa Kähkönen hyväterveys 8/ % Kyllä 15 % En 30 vuotta sitten Apuhoitajia oli 1970-luvulla vähitellen alettu ottaa terveydenhoitajien rinnalle kotisairaanhoitotyöhön. Apuhoitajia oli useassa kunnassa kotisairaanhoidon viroissa, näin myös Tampereella, jossa ylihoitaja Annikki Teivaala kommentoi asiaa. Terveydenhoitaja ja apuhoitaja ovat mielestäni sopiva työpari. ( ) Molempien ammattitaito ja kokemus tukevat toistaan, ne eivät mene päällekkäin niin kuin saattaisi mennä esimerkiksi sairaanhoitajalla ja apuhoitajalla. apuhoitajalehti 8-9/1980 Kyllä, koska minulla on hyvä maku. tykkään siitä ja ihmisistä, joille sitä laitan. grillissä on helppoa paistella makkaraa ja valmiita pihvejä. olen harjoitellut pakosta. Äiree ei osannut, eikä osaa vieläkään. isäni on Aasiasta ja hän on opettanut minua. vuosikymmenien harjoitus on tehnyt minusta mestarin. on taito hyppysissä ja oma kehu, paras kehu. kerään keittokirjoja. en halua lasteni syövän lisäaineita. aviomiehen kanssa kokeilemme yhdessä uusia ruokalajeja. perhe on pysynyt hengissä 30 vuotta. rakastan ruuanlaittoa ja haluan kokeilla uutta. En, koska uuniranskiksetkin palavat aina. teen mauttomia ruokia, eikä kukaan suostu syömään niitä. meillä syötiin potkoa ja soossia, eikä hienosteltu. en pidä ruuanlaitosta, olen siivoushullu. jätän suosiolla vaimon tehtäväksi. mies nauttii ruuanlaitosta. yksin eläjä ei paljon kokkaile. tarvitsen lisää itsevarmuutta mausteiden käyttöön. en jaksa vääntää, on muutakin tekemistä. en kokkaa meidän taloudessa. en ole rohkea kokeilemaan. hoidan mieluummin ihmisiä. uusi kuukauden kysymys löytyy sivulta 53. super

12 Lempiesine Palstalla tutustutaan superilaisten tunteita herättäviin esineisiin Kynä teksti ja kuvat sonja kähkönen Lähihoitaja Heidi Mäkelä päivittää aktiivisesti perheensä kolmea kalenteria, purkaa tunteensa runoiksi ja raapustaa tärkeät huomiot muistilapuille. Kaikkeen tähän tarvitaan tietenkin hyvä kynä. Viime aikoina Heidi Mäkelä on pitänyt tarkkaa kirjaa nelikuisen kuopuksensa ensihetkistä. Vastikään aloitettiin kiinteä ruoka, kalenterissa on merkintä pojan ensimmäisestä hymystä, jokaisesta neuvolakäynnistä, ja tietysti allakasta on varattu aika myös pikkuherran uudelle harrastukselle, vauvauinnille. Minulla ja kuopuksellani Aleksilla on omat kalenterit. Sen lisäksi eteisen seinälle on ripustettu koko perheen yhteinen kalenteri, joka helpottaa etenkin ekaluokkalaisen esikoiseni arkea. Hän osaa jo lukea ja voi kalenterin pohjalta sopia menoja kavereidensa kanssa. Kirjoittaminen eri muodoissaan on aina ollut tärkeä osa Heidi Mäkelän elämää. Niinpä hän on omistanut myös monia kyniä, joista jokin tietty on aina vuorollaan ollut kaikkein suosituin. Tällä hetkellä parhaan kynän paikkaa pitää mustekynä taskukalenterin kumiremmissä, jossa se pysyy tallessa. Vaikka kynä ei ulkonäöltään poikkea muista kynistä, sillä on erityisen hyvä kirjoittaa. Heidi Mäkelä sanoo olleensa nuorena varsinainen hamsteri kynien suhteen. Omaan penaaliin kertyi jos jonkinlaista lyijykynää, ja kun ne olivat niin kauniita, ei hän raaskinut niitä edes teroittaa. Yksi mieleenpainuvimmista lapsuuden kirjoitusvälineistä, monivärinen kuulakärkikynä, oli pitkään käytössä. Sittemmin sen värit kuivuivat yksitellen, kynä lohkesi ja siitä tuli käyttökelvoton. Se harmitti. Nuorempana Heidi tarttui kynään purkaakseen paperille rakkauden ja yksinäisyyden tunteet sekä muut teini-iän polttavat ajatukset. Yhä edelleen hän kaivaa kynän esiin, kun jokin ajatus myllertää mielessä pakahtumiseen asti. Toisen lapsen saatuani ei riittänyt, että sain toitottaa ilouutista kaikille ystävilleni. Vasta, kun olin kirjoittanut asian tiimoilta pari runoa, tuntui, että ajatukseni rauhoittuivat. Heidi Mäkelän vuosien aikana kirjoittamista muistiinpanoista on ollut paljon iloa jälkeenpäin. Nyt, kun perheessä on seurattu tarkasti kuopuksen kasvua, on isoveljeä alkanut kiinnostaa, miten hän aikoinaan kehittyi. Olemme tarkastaneet esikoisen kanssa hänen omista vauvakirjoistaan pituudet, painot ja esimerkiksi isovanhempien vierailut. Fantasiakirjan runko pöytälaatikossa Kirjoittamisen vastapainoksi Heidi lukee. Parhaimpina iltoina hän kahlaa läpi 300-sivuisen kirjan. Toissa kesänä hän luki pitkillä, bussilla taittamillaan työmatkoilla yli 3000 sivua vain muutaman viikon aikana. Lähihoitajan mieleen on erityisesti fantasiakirjallisuus. Minulla on vilkas mielikuvitus. Ehkä juuri sen vuoksi pidän tästä kaunokirjallisuuden lajista. Heidi on suunnitellut myös omaa fantasiakirjaa ja kirjoittanut sille laajan rungonkin. Alkuinnostuksen jälkeen teksti on jäänyt pöytälaatikkoon muhimaan. Kirjoittaminen on vaativaa, sillä juonessa on oltava tietyt hierarkiat, politiikat ja yksityiskohdat, minkä lisäksi niiden kaikkien pitää toimia keskenään. Jos joskus kiinnostun politiikasta oikein kunnolla, saan kirjan ehkä valmiiksi. Heidi valmistui lähihoitajaksi vuonna Hän ehti tehdä sijaisuuksia päiväkodeissa ja työskennellä Turun kaupungin kotipalvelussa yhteensä puolitoista vuotta ennen kuin jäi äitiyslomalle. Valmistuin lasten ja nuorten koulutusohjelmasta, joka antoi monipuoliset taidot työelämään. Ala on tuntunut omalta. Tulevaisuuteen lähihoitaja katsoo avoimin silmin. Voi olla, että laajennamme vielä perhettä, sillä kahdelle pojalle olisi mukavaa saada sisko. Heidi on alkanut haaveilla myös lastenkirjan kirjoittamisesta. Ehkä hän joku päivä alkaa hahmotella juonta kynällä paperille samalla, kun Aleksi ihmettelee maailman menoa äitinsä rinnalla. Tekniikka kehittyy koko ajan. On miniläppäreitä ja älypuhelimia, mutta yritäpä käyttää niitä vauva sylissä. En usko, että kynää syrjäyttää elämästäni mikään.. 12 super

13 Kirjoittamisen lisäksi Heidi Mäkelä piirtää ja värittää sekä lastensa kanssa että omaksi ilokseen. Sylissä Aleksi-vauva. super

14 14 super

15 Reppu selkään ja menoksi: Kotihoidon Klaavutiimi kiertää Puotilassa teksti marjo sarantola kuvat jukka järvelä Lähihoitaja Anne Autio voi käyttää laajasti ammattitaitoaan monipuolisessa ja mielenkiintoisessa työssään Helsingin kotihoidossa. Helsingin Itäkeskuksen kotihoidolle on järjestetty tukikohta Myllypuron sairaalan tiloihin. Tumman siniset pikkuautot seisovat rivissä sairaalan parkkipaikalla. Autoista kaksi on Klaavutiimin käytössä. Aamupalaverissa sovitaankin, ketkä lähtevät autoilla asiakkaiden luo, kuka kenenkin kyydissä ja keiden osalle jää polkupyöräkyyti. Tämän tiimin hoidossa oleva lähipalvelualue on Puotila, jonne on autolla matkaa nelisen kilometriä, pyörällä pääsee vähän oikaisemaan. Bussillakin kuljetaan paljon etenkin talvisin, kun pyöräily on hankalaa. Kotihoidossa aamuvuoro alkaa kello 7.30 ja päättyy Jo ennen puoli kahdeksaa on pieni toimistohuone täyttynyt puheensorinasta. Lähihoitaja Anne Autio ottaa kahvimukin toiseen käteensä ja toiseen nipun papereita. Hän alkaa perushoitaja Maritta Nykäsen kanssa tarkistaa päivän asiakaskäyntejä. Autio on ollut vapaalla edellisenä päivänä, joten tietojen päivitys vähän laajemmin on nyt tarpeen: yksi asiakkaista on siirretty sairaalahoitoon, muut käynnit tehdään sovitusti ja iltapäiväksi on tiedossa apuvälineiden nouto asiakkaan luota. Meillä kaikilla on omat vastuuasiakkaat, mutta toki tunnemme myös koko tiimin asiakaskunnan tarpeet. Yhteiseen viestivihkoon kirjataan erityiset tapahtumat, vaikka kaikki asiakastieto tallennetaankin koneelle. Kodinhoitaja Terttu Niemistö kysyy pöydän toiselta puolelta, haluaisiko Aution aamupäivän asiakas Ilmi Santapukki lähteä ulkoilemaan heti aamusta. Nyt olisi kesätöihin palkatun ulkoiluttajan listalla vielä tilaa. Autio soittaa puhelun, mutta rouva Santapukki ei tänään oikein jaksaisi lähteä. Joku toinen päivä sitten, ja kohtahan kotihoidon työntekijäkin tulee käymään. super

16 Annea naurattavat Ensi Peltosen epäilykset uuden mittarin lukematarkkuudesta. 2. Ilmi Santapukki taputtaa jalkaansa ja toteaa, että liike tuntuu reisilihaksessa. Yhdessä jumppaaminen on lisäksi hauskaa. 3. Sirkka Pokki halusi pukeutua punaiseen jakkuunsa, kun kuuli Reppu selkään ja menoksi Tiimiläiset pakkaavat reppujaan keskittyneesti. Kaikki aamupäivällä tarvittava on otettava kerralla mukaan, sillä kenelläkään ei ole aikaa kulkea edestakaisin hakemassa unohtuneita tavaroita. Asiakkaiden avaimet säilytetään lukitussa kaapissa, ja turvallisuussyistä avaimet on vain numeroitu. Autio poimii kaapista viidet avaimet. Reppuun hän pakkaa asiakkaille toimitettavat lääkkeet, lääkelistat, reseptit ja hoitosuunnitelmat. Lisäksi reppuun mahtuvat tarvittavat hoitovälineet ja mittarit. Tänään on vielä lisäksi otettava ekg-laitesalkku matkaan. Suurimmalla osalla kotihoidon asiakkaista on paljon säännöllistä lääkitystä, joten apteekin annosjakelu on heidän kohdallaan kätevää. Autio näkee annosjakelussa myös heikkoja puolia: Kaikille annosjakelu ei sovellu, kuten Marevan-hoitoisille tai asiakkaille, joilla on usein vaihtuva lääkitys. Lisäksi hoitajien lääketuntemus heikkenee, kun emme enää itse käsittele lääkkeitä. No niin, nyt on kaikki mahdolliset mittarit mukana, Autio toteaa ja silmäilee vielä muistiinpanojaan. Monenlaista muistutuslistaa, viestiä ja mainosta on kiinnitetty myös toimiston seinille. Koulutusta olisi tarjolla ja polkupyörät on muistettava lukita hyvin, sillä pyörävarkaudet ovat taas alueella lisääntyneet. Paperit vain heilahtavat, kun tiimiläiset heilauttavat reput selkäänsä ja lähtevät. Klaavutiimiin kuuluu 12 työntekijää. Heistä yksi on toisen tiimin kanssa yhteinen sairaanhoitaja. Yksi on koulutukseltaan terveydenhoitaja, yksi kodinhoitaja ja loput ovat perus- ja lähihoitajia. Tiimissä on mukana vielä oppisopimusopiskelija ja kaksi kesätyöntekijää, ja tällä porukalla hoidetaan Puotilan apua tarvitsevat. Tavoitteena on turvata asiakkaille hyvä ja turvallinen elämä kotona toimintakyvyn heikentymisestä huolimatta. Mielestäni meillä on aika sopiva miehitys. Asiakkaat asuvat melko pienellä alueella, joten siirtymiseen paikasta toiseen ei mene Puotilassa aikaa. Autio kertoo, että hän käy aamuvuoron aikana keskimäärin kuuden asiakkaan luona. Jos on ajallisesti pitkiä käyntejä, silloin käyntejä on tietenkin vähemmän. Aikaa asiakasta kohden varataan varttitunnista puoleentoista tuntiin. Viikonloppuisin aamuvuoro alkaa tasan kello seitsemän ja päättyy kello kolmelta iltapäivällä. Iltavuoro alkaa arkisin ja viikonloppuisin kello 14 ja työaikaa on kello 22:een. Yksi tiimiläinen hoitaa iltavuoron kaikki asiakaskäynnit. Yökotihoitoa varten on oma tiiminsä. Mieluiten teen näitä aamuvuoroja, sillä iltavuorossa asiakaskäyntejä on noin kymmenen, joskus jopa viisitoista. Ei siinä ehdi kuin aivan pakolliset työt. Parkkipaikoista pulaa Lähihoitaja Anne Autio ottaa kyytiin kolme kollegaa ja kuljettaa heidät Puotilan keskustaan, josta he jatkavat kävellen. Matkalla ohitetaan aamuruuhkainen Itäkeskus, mutta täällä on uneliaan rauhallista. Monet puotilalaiset ovat asuneet lähiössään sen rakentamisesta saakka. Siksi tiimin asiakkaana on paljon ikäihmisiä, mutta myös keski-ikäisiä ja nuorempiakin avuntarvitsijoita löytyy. Autio kohtaa jatkuvasti helsinkiläisten autoilijoiden ongelman: pysäköintipaikkaa ei tahdo löytää. Vaikka auton ikkunaan laittaisi lapun, jossa kerrotaan, että kaupungin työntekijä on tässä ja nyt virka-ajossa, siitä ei ole mitään hyötyä parkkipirkkojen kanssa. Autio on vielä itse säästynyt sakoilta, mutta kollegoille on niitä tipahtanut. 16 super

17 3 4 valokuvauksesta. Hän haluaa muutenkin olla mahdollisimman huoliteltu. 4. Kari Ronkainen on innokas filatelisti ja hänellä on lukuisia postimerkkikansioita. Anne on auttanut joskus myös merkkien lajittelussa. Kello 8.30 Autio soittaa Ensi Peltosen ovikelloa. Asiakas avaa oven ja Autio pukee siniset kenkäsuojat. Siirrytään keittiön puolelle. Siinä keittiön pöydän ääressä on hyvä mitata rouvan verensokeri ja pistää insuliini. Samalla Autio kyselee syömiset ja selän kipuilut. Verenpainettakin pitää seurata. Tuo uusi mittarisi antaa isommat lukemat kuin se aikaisempi, Peltonen epäilee. Kaikki lukemat ovat kuitenkin hyvät. Kiitos, kiitos. Sinne meni kuin Malmilta hevoset, Peltonen tokaisee ja jatkaa kehumalla kotihoidon työntekijöitä: Kyllä nämä tytöt ovat sitten ihania. Liikuntasopimus on iloinen asia Tavoitteena on turvata asiakkaille hyvä ja turvallinen elämä kotona toimintakyvyn heikentymisestä huolimatta. Seuraava asiakas asuu kävelymatkan päässä, joten autoa ei tarvitse siirtää. Anne Autio kertoo, että aivan tarkkoja kellonaikoja ei voida asiakaskäynneille laatia, niissä on oltava jouston varaa. Ilmi Santapukki kertoo ovea avatessaan olleensa hereillä jo kello kuudesta, mutta jatkanut pötköttelyä kauniista aamusta nauttien. Täällä Aution ensimmäinen tehtävä on auttaa asiakkaalle jalkaan turvotusta ehkäisevät tukisukat, jotka hän saa kyllä itse illalla vedettyä pois. Keittiön pöydän ääressä Autio kyselee Santapukin kuulumiset. Sen jälkeen hän ottaa rouvalta verikokeen, koska tällä on aloitettu uusi lääkitys, joka voi vaikuttaa veren INR-arvoihin. Lukema on kuitenkin hyvä, joten samalla Marevanin määrällä jatketaan, eikä lääkärin tarvitse muuttaa annosta. Autio muistuttaa vielä uudesta kipulääkkeestä, että se on pitkävaikutteisempaa kuin aikaisempi lääke. Kun lääkehoidoista on huolehdittu, voidaankin aloittaa yhdessä jumppaaminen. Ilmi Santapukin kanssa on tehty liikuntasopimus, mikä tarkoittaa, että hänen kanssaan jumpataan kaksi kertaa viikossa. Autio ohjeistaa ensin käden pyöritykseen varovasti, ettei vain satu. Hirveää rutinaa, Santapukki nauraa ja Autio arvioi, että käden liikerata on hieman pienentynyt. Jalkaliikkeet sujuvat tältä 83-vuotiaalta rouvalta erinomaisesti ja tuolilta nousu on helpottunut huomattavasti sitten helmikuun, jolloin jumppaaminen aloitettiin. Santapukki kiittelee sopimusta, sillä yksin hänen ei oikein tulisikaan jumpattua. Kello on vasta kymmenen minuuttia yli yhdeksän, kun Autio nappaa roskapussin mukaansa ja lähtee seuraavan asiakkaansa luo, nyt autolla. Viiden minuutin ajomatkan jälkeen Autio pysäköi asiakkaan omaan parkkiruutuun, joten sakkoja ei tarvitse pelätä. Tämän asiakkaan aamutoimien auttamisessa Autiolla menee puolisen tuntia. Sen jälkeen hän järjestää asiakkaan iltalääkkeet puhelimen viereen. Kotihoidosta soitetaan illalla asiakkaalle ja muistutetaan lääkkeistä. Rintamaveteraani Sirkka Pokin oven takana Anne Autio kaivelee jo avainta esiin. Asiakas ei aina kuule ovikelloa, etenkään, jos radio on pääl- super

18 lä. Virkeäsilmäinen rouva kertoo olleensa sota-aikana, 17-vuotiaana väestönsuojelutehtävissä silloin, kun Kajaania pommitettiin. Hän kyselee Autiolta, onko tällä muita veteraaneja asiakkaina. Sirkka Pokki saa ateriapalvelusta ruuat ja Autio lämmittää hänelle annoksen, jotta hän voi ottaa lääkkeensä. Verenpainemittauksen lukemat ovat hyvät ja asiakas on siitä iloinen. Otahan nyt ne pillerit, ettet unohda, Autio kehottaa. Pokki käy kaksi kertaa viikossa päivätoiminnassa ja hänelle on myös laadittu liikuntasopimus. Tänään ei kuitenkaan ole jumppapäivä, joten Autio on valmis lähtemään kello aamupäivän viimeiselle käynnille, taas autolla. Aution tämän päivän asiakkaista nuorin on 59-vuotias Kari Ronkainen. Hän sairasti seitsemän vuotta sitten aivoinfarktin, josta hänelle jäi hemipareesi. Ronkainen on jo kuntoutunut käveleväksi, kunhan vähän tukeutuu keppiin. Kun Autio kehottaa häntä riisuutumaan ekg-laitteen lätkien kiinnitystä varten, pitäähän sitä miehen vähän läppää heittää: Mitä sä oikein meinaat mulle tehdä, kun riisua käsket, Ronkainen muka ihmettelee. Kun käyräviivat on printattu, on vielä vähän aikaa keskustelulle. Tämän asiakkaan lääkkeet jaetaan hälyttäviin dosetteihin. Hälytys muistuttaa ottamaan lääkkeet säännöllisesti. Jotain on kuitenkin unohtunut: Turvaranneke on vähän väärässä paikassa tuolla pöydällä, pistähän käteen, Autio kehottaa. Kello on 10.40, kun Autio hyppää autoonsa ja poimii matkan varrelta kollegat. Kotihoidon tiimi on huolehtinut asiakkaittensa ravinnonsaannista koko aamun, nyt on heidän aikansa ruokailla. Kirjallisia töitä Ruokailun jälkeen tiimiläiset kirjaavat koneelle Pegasos-potilastietojärjestelmään kaikki aamupäivän asiakaskäyn- tien tiedot, jotka on kirjattu muistiin ihan käsipelillä aamun aikana. Helpointa olisikin kirjata suoraan sähköiseen muotoon, mutta vielä ei tarpeeksi turvallista ratkaisua ole löytynyt. Autio kertoo, että koekäytössä on ollut parikin ohjelmaa ja kolmas on tulossa ja jonkunlainen läppäri jokaiselle. Se tietää myös lisää painoa reppuun. Iltapäivän kotikäynneille lähdetään kello Tänään Autiolla on vähän erikoisempi käynti. Asiakas on kuollut ja kaupungilta hänelle lainatut apuvälineet on haettava pois. Tämä kuuluisi omaisille, mutta usein se jää meidän tehtäväksemme. Loppuiltapäivä meneekin kirjallisissa töissä. Pitää tehdä apteekkitilaus ja kauppatilauksia. Autio toteaa, että työ kotihoidossa on muuttunut paljon jo niiden neljän vuoden aikana, jotka hän on vakituisena työskennellyt kotihoidossa. Koko ajan on kehitettävä tehokkaampia työtapoja, jotta asiakkaiden kasvaviin tarpeisiin kyetään vastaamaan.. Tänään töissä Kuka: Paljasjalkainen itähelsinkiläinen Anne Johanna Autio, 28-vuotias. Ensimmäinen ammattitutkinto automaatiotekniikan asentaja. Kun asentajan töitä ei löytynyt, lähti oman äidin houkuttelemana hoitoapulaisen töihin vanhainkotiin. Innostui vanhustyöstä ja valmistui lähihoitajaksi vuonna 2005 Amiedussa. Heti valmistumisen jälkeen suoritti Espanjassa yhdeksän kuukauden urheiluhierojan opinnot. Perhe: Asuu yksin Vuosaaressa lapsuutensa maisemissa. Ei lemmikkejä. Harrastukset: Kuntonyrkkeilyä ja sauvakävelyä. Työ ja työura Aloitti lähihoitajaopinnot vuonna 2003 iltaopiskelijana. Lähes koko opiskeluajan työskenteli Helsingin kotipalvelussa. Vuonna 2005 kotipalvelu yhdistyi kotisairaanhoidon kanssa kotihoidoksi. Palasi kesällä 2006 Espanjasta, kysyi kesätöitä ja sai varatyöntekijän toimen kesäksi. Kesän jälkeen aloitti Klaavutiimissä. Työssä parasta: Kun vanhuksilta saa kiitosta, siitä saa aina hyvän mielen. Työssä pahinta: Kun tuntuu, ettei ehdi antaa asiakkaalle tarpeeksi aikaa. 18 super

19 Enemmän vipinää vuoteeseen ja väpätystä sydämeen Sosiaalinen media syö luottamusta parisuhteessa teksti marjo sajantola Suomalainen ei puhu eikä pussaa, paitsi netissä. Sosiaalinen media syö kuitenkin parisuhteen luottamusta ja vipinät jäävät vähemmälle. Suomalaiset lähettävät Väestöliiton parisuhdepostilaatikkoon runsaasti kysymyksiä parisuhteensa ongelmista. Nämä ongelmat ovat hyvin samantapaisia valtakunnallisesti. Väestöliiton perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen kertoo, että suomalaisten parisuhteiden kompastuskivinä ovat usein puhumattomuus, kyvyttömyys arvostaa puolisoa sekä jo alun perin asetettu liian matala tavoite suhteen sisällölle. Puhuminen ei houkuta vieläkään suomalaisessa parisuhteessa, vaikka netin keskustelupalstoilla viihdytään pitkään ja avaudutaan vieraille ihmisille useimmiten nimimerkin suojassa. Moni tuulettaakin tunteitaan mieluummin keskustelupalstoilla kuin kertoo niistä suoraan puolisolleen, koska pelkää äkkiväärää vastausta. Kun parisuhteessa toinen alkaa kertoa tunteistaan, tällaisessa heikossa kommunikatiivisessa kulttuurissa sanotaan helposti, että erotaan sitten, jos noin tunnet, Vaaranen kertoo. Nykypäivänä parisuhteissa ongelmana on myös heikko luottamus toiseen. Vaaranen toteaa, että erityisesti sosiaalinen media syö tätä luottamusta. Sähköiset mediat ovat hyvin flirttailevia medioita, joten ne aiheuttavat parisuhteissa paljon epäluottamusta. Kenen kanssa juttelit, vaihdoit kuvia, katselit sitä ja tätä? On pelottavaa pohtia, onko puolisolla hauskempaa ja houkuttelevampaa jutella ja tavata netissä, kuin keskustella minun kanssani tässä parisuhteessa. Tosin useinhan keskustelu netissä on helpompaa kuin kasvokkain. Arvostusta armaalle Ei riitä, että kertoo toiselle rakastavansa tätä, jos tunne ei kuulu äänessä, eikä näy teoissa. Kun suomalaiset nuoret aloittavat parisuhteessa, heidän tavoitteensa ovat hyvin matalalla. He haluavat elää tavallista elämää, mitä se sitten onkaan. Tavallinen elämä näyttää ulkopuolisille rauhalliselta elämältä, sen sisällöstä ei tiedetä mitään. Heli Vaaranen tietää kuitenkin, mitä suhteen pitäisi sisältää: Sisältö on vipinää vuoteessa ja väpätystä sydämessä. Se on sitä, että ollaan ihastuneita omaan puolisoon. Siitä saadaan sisältöä tavalliseen elämään. Kun parisuhteen ja parinvalinnan tavoitteet ovat jo alun perin hyvin alhaalla, valinnat perustuvat tavallisuuden mielikuvaan. Tämä sisältää jo valmiiksi pettymyksen, sillä eihän toista voi ihailla, rakastaa ja nostaa jalustalle tuiki tavallisessa elämässä. Suomalaisessa parisuhteessa on liian vähän hellyyttä ja ehkä liian vähän seksiäkin. Vaaranen näkee, että tämä perustuu suomalaisten kyvyttömyyteen osoittaa puolisolleen arvostusta. Arvostuksen puute latistaa seksuaalisen halukkuuden. Ei riitä, että kertoo toiselle rakastavansa tätä, jos tunne ei kuulu äänessä, eikä näy teoissa. Miksi meillä on niin vaikea osoittaa arvostusta toiselle ja ymmärtää, että sitä kautta syntyy eroottisuus ja seksuaalisuus, nautinto ja jakaminen, Vaaranen kysyy ja vastaa: Pohjalla ovat jokaisen omat pettymyksen kokemukset. Ihmisellä on unelma onnellisemmasta parisuhteesta, mutta ei taitoa päästä siihen. Ollaan vihaisia, kun puoliso ei ymmärrä, vaikka emme tarkkaan ilmaisekaan omaa tarvitsevuuttamme. Vaarala painottaa, että parisuhteen hoito on moderni elämäntaito. Sen voi oppia ja halukkuutta oppimiseen on, se näkyy Väestöliiton nettisivujen vilkkaasta käytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme antaa tietoja ja rohkaista ihmisiä heittäytymään avoimesti parisuhteeseensa. Siinä voi voittaa tai hävitä, mutta parempi on elää nyt kuin jättää kokonaan elämättä.. lisätietoa parisuhteen hoidosta: parisuhde/uutta_parisuhteista/kysy_asiantuntijalta/ super

20 20 super

21 Laadukasta hoivaa, hoitoa ja huumoria teksti ja kuvat tiina örn Laatutyö kiittää tekijäänsä, vaikka siinä huumori onkin hetkittäin koetuksella. Tämän tietää laatutunnustuksen saaneen Rebekan Hoitokodin henkilökunta Sonkajärvellä. Koirakosken kansakoulun ruokasali varmasti täyttyi aikoinaan iloisista ilmeistä, kun oppilaat pääsivät luokistaan aterioimaan. Iloisia ilmeitä vilisee ruokasalissa edelleen. Oppilaat vain ovat nyt vähän vanhempia, toteaa entisessä Koirakosken kansakoulussa toimivassa Rebekan Hoitokodissa työskentelevä lähihoitaja Eija Moisanen. Myö käävään nyt tiellä elämänkoolua, lisää leveällä savon murteella Rebekan asukas Ritva Turunen. Ylä-Savossa Sonkajärvellä sijaitseva entinen kansakoulu on viime vuosina tarjonnut puitteet uudenlaiselle oppimisprosessille. Vanhuksille ja muistisairaille palveluasumista tarjoavassa Rebekan Hoitokodissa toteutettiin laatuohjelma, joka edellytti koko henkilökunnan sitoutumista toiminnan ja oman työn arviointiin sekä uuden oppimiseen. Tunnustuksena laadun arviointi- ja kehittämistyöstä hoitokodissa komeilee kehystetty diplomi maaliskuussa 2010 saatu laaduntunnustus. Osana laatuohjelmaa 18 asukaspaikkaisen hoitokodin kolmetoista työntekijää sekä johtajat Raisa Nissinen ja Anne Jokelainen kirjoittivat yhdessä laatukäsikirjan. Laatutunnustuksen saamiseen ei riitä se, että käsikirjaan kirjataan pätevän kuuloisia arvoja ja toimintatapoja. Laatutunnustuksen myöntämisestä päättävä auditointiryhmä arvioi myös sitä, miten laatukäsikirjaan kirjatut asiat näkyvät hoitokodin arjessa. Käsikirjan on tarkoitus kattavasti kuvata toimintaa, myös sen kehittämiskohteita. Se ei ole tekstin muotoon rustattu juhlapuhe, vaan työkalu, jonka avulla toiminnan laatua kehitetään. Toinen Rebekan Hoitokodin omistajista, sairaanhoitaja Raisa Nissinen kertoo, että SHQS-laatuohjelma ja tunnustuksen saaminen edellytti paljon työtä. Se oli pitkä prosessi, joka aloitettiin Rebekassa vähitellen jo vuonna Superilainen lähihoitaja Eija Moisanen kertoo, että pari vuotta sitten omistajat kysyivät työntekijöiltä, olisiko väki halukas ryhtymään laatukäsikirjan tekoon. Olimmehan me ja sitten jaettiin kaikille omat vastuualueet. Samat vastuualueet meillä on nytkin, kun käsikirja on valmis. Minulla on vastuualueenani muun muassa infektioiden hallinta, siivous ja lääkehoito. Laatukäsikirjan teko oli oikeastaan sitä, että mietittiin, miten tätä työtä tehdään järkevästi. Toiminnan peruspilareita Laatukäsikirjasta selviävät toiminnan perustana olevat arvot. Yksi Rebekan Hoitokodin toiminnan peruspilareista on kuntouttava työote. Se näkyy asukkaiden osallisuutena arjen askareissa. Keittiön pöydällä odottaa iso kattilallinen asukkaiden kuorimia perunoita, uunissa kypsyy asukkaiden ja henkilökunnan yhteistyönä leipoma mustikkapiirakka, imuroinnista on tänään vastannut hoitokodin asukas Elsa Mähönen. Ei siis ihme, että arviointiryhmä antoi Rebekalle erityismaininnan siitä, että hoitokodin arvot ovat mukana päivittäisessä toiminnassa ja henkilöstö on vahvasti sitoutunut niihin. Rebekan arvoksi mainitaan myös kodinomaisuus. Vierailija kohtaa kodinomaisuuden kotitekoisen ruuan tuoksuna, kotoisina sisustusratkaisuina ja asukkaiden omina tärkeinä tavaroina. Rebekassa näyttää sellaiselta kuin mummolassa aikoinaan. Rebekan laatukäsikirja kertoo myös sen, että tässä talossa arvostetaan huumoria. Tiellä suap naaroo. Tytöt aina hassutteloo meijän kanssa. Se on haaskoo, kertoo Ritva Turunen. Huumori on meille hyvin tärkeä, sillä me paljon pelataan, vahvistaa Eija. Lähihoitajat myöntävät, että laatukäsikirjaa kirjoitettaessa huumori oli ajoittain koetuksella. Samaan aikaan kun rakennettiin laatua ja kirjoitettiin käsikirjaa, hoitokodin ruokasalissa ahkeroivat remonttimiehet. Aluksi tuntui, että mistä me saadaan aika laatukäsikirjan tekoon. Ruokasali oli laajennusremontin ajan poissa käytös- super

22 Rebekan Hoitokodissa kukkii huumorin kukka, vakuuttavat Ritva Turunen, lähihoitajat Minna Väänänen ja Eija Moisanen sekä hoitokodin johtaja Raisa Nissinen. tä ja ulkokautta pakkasessa kuljettiin keittiöstä asukkaiden huoneisiin. Välillä sitä ihmettelee, että miten me siitä selvittiin, kummeksuu Eija Moisanen edelleen. Laajennusosalle oli selkeät piirustukset. Myös laatukäsikirjan kirjoittamiseen olisi aluksi kaivattu valmiita kaavoja. Jos rehellisiä ollaan, niin oltiin kyllä alussa ihan pihalla, että mikä on laatukäsikirja, toteaa lähihoitaja Minna Väänänen. Myös Eija myöntää, että alku oli hankalaa: Yritin netistä etsiä, että mikä se laatukäsikirja on, ihan googletin. Ei ollut mitään käsitystä, mutta sitten käytiin koulutuksissa ja siinä se rupesi avautumaan. Laatuohjelman kriteeristö on onneksi sellainen, että se ohjaa, kun pääsee alkuun. Kun luettiin ja käytiin yhdessä lävitse niitä kriteerejä, niin ymmärrettiin, että tarkoituksena on arvioida tätä meidän toimintaa kokonaisuutena. Kriteeristössä oli kyllä jotain aika vaikeasti ymmärrettäviä asioita, joita piti lukea moneen kertaan ennen kuin ne avautuivat. Raisa pohtii, että oman haasteensa asettaa se, ettei laatuohjelma koske vain hoitotyötä. Käsikirjaan kirjoitettiin oma osionsa vaatehuollosta, siivouksesta, uuden työntekijän perehdytyksestä, asiakkaan oikeuksista, tietohallinnosta ja ihan kaikesta. Myös Eija oli yllättynyt siitä, miten kokonaisvaltaisesti toimintaa arvioitiin: Jätehuollosta ja maalämpöasioista lähtien kaikki piti käydä lävitse. Täytyy myöntää, etteivät ne olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta kun hoitokodilla on oma kiinteistö, niin pakkohan ne oli huomioida. Ne kun ovat osa tätä toimintaa. Varsinainen laatukäsikirja on sähköisessä muodossa, mutta Rebekasta se löytyy myös paksuna nippuna paperitulosteita, jotta perehtyminen siihen olisi helpompaa. Laatuohjelma ei Eijan mukaan pääty siihen, että käsikirja on valmis. Laatukäsikirjaa voi täydentää, sinne voi lisätä asioita. Laatua kehitetään edelleen. Tunnustuksen myöntänyt auditointiryhmä listasi myös Rebekan Hoitokodin kehittämisalueet. Seuraava arviointitilaisuus on vuonna 2011 ja silloin henkilökunnalla on mahdollisuus kertoa, miten kehittämissuositukset on huomioitu. Aikaa ja oikeat välineet Henkilökunta pohtii, mistä motivaatio laatuohjelman toteuttamiseen kumpusi. Ehkä se on tämä ilmapiiri, kaikki puhaltavat yhteen hiileen, Eija Moisanen sanoo. Raisa Nissinen muistuttaa, ettei alkutaival ollut aivan mutkaton: Onhan se vastarinta uuden tekemiseen aina jonkinnäköinen. En voi sanoa, että henkilökunta olisi huutanut: Jihuu, lähdetään tekemään laatukäsikirjaa! Mutta kun homma lähti pyörimään, niin kaikki olivat motivoituneita. Eija on samaa mieltä: Ei siitä olisi tullut mitään, ellei koko henkilökunta olisi ollut täysillä mukana. 22 super

23 Laatukäsikirjan tekoon oli varattu henkilökunnalle aikaa. Eija teki pohdinta- ja kirjoitustyötä kotonaan. Työnantajat ostivat laatukäsikirjan tekoa varten tietokoneen ja kotona sitten kahdeksasta kolmeen tein sitä. Kyllä motivaatio olisi varmasti laskenut, jos käsikirjaa olisi joutunut tekemään muun työn ohessa. Työnantajat tekivät omia osuuksiaan ja ymmärsivät, miten paljon laatukäsikirjan tekeminen vie aikaa. Raisa nyökkää ja kertoo olevansa sitä mieltä, ettei ajattelua vaativaa laatukäsikirjaa pysty tekemään niin, että ensin tekee työvuoron ja sitten kirjoittaa. Yrittäjän näkökulmasta laadun kehittämis- ja arviointityö oli suuri panostus. Prosessiin saatiin jonkin verran avustusta Tykes-projektilta, mutta suuren osan koulutuksista yrittäjät maksoivat omasta pussistaan. Työtekijöiden koulutuspäivät ja laatukäsikirjan teolle varattu aika olivat poissa työajasta. Yhdessä vaiheessa tuntui, että ei ehditä olemaan lainkaan töissä, kun oltiin vaan koulutuksessa, muistelee Eija. Koulutukset veivät viime vuonna 33 tuntia per työntekijä. Se on iso määrä työaikaa ja vaatii organisoimista niin, että joku on aina myös tekemässä sitä työtä hoitokodilla, pohtii Raisa. Olihan se suuri panostus, mutta ehkä se jatkossa tulee sitten takaisin. Toivotaan vaikka, että ostaja katsoo kilpailutuksessa muutakin kuin hintaa. Nyt kun laatukäsikirja on valmis, Rebekan johtajilla ja lähihoitajilla on paljon ideoita siitä, miten prosessissa olisi voinut edetä toisin, helpommin: Kun me lähdimme ensin pohtimaan käsitteinä niitä palvelulinjoja ja prosesseja, ne tuntuivat ihan huuhaalta. Ajattelimme, että ne pitää ensin ymmärtää. Uskon, että olisi ollut helpompaa, jos olisi lähtenyt ruohonjuuritasolta ajattelemaan, että mitä jokaisessa työvaiheessa tehdään, mitä talon sisällä tapahtuu, ja miten se tehdään laadukkaasti. Siitä pohdinnasta olisi heti saanut mielekkyyttä omaan työhön, listaa Raisa. Enni viettää Rebekan asukkaiden hoivassa kissanpäiviä. Rutkasti hyötyä Rebekan lähihoitajat ovat sitä, mieltä, että laadunkehittämistyöstä oli rutkasti hyötyä. Eija Moisanen pohtii laatuohjelman vaikutuksia: Se on lähentänyt meidän työporukkaa, kun on pitänyt yhdessä pohtia näitä asioita. Tätä meidän työtä se on selkiyttänyt ja tehostanut aika paljonkin. Ei tehdä enää turhia vaiheita. Kyllä tässä varmaan myös työssä jaksaminen parantui, kun työtä rupesi vähitellen katsomaan eri tavalla. Moneen asiaan on tullut parannus. Nyt on selkeä omahoitajasysteemi. Kirjaamisen säännöt ovat selkiytyneet. Laatukäsikirja on siitäkin hyvä, että nyt on enemmän panostettu siihen, että henkilökunta on ammattitaitoista. Minna Väänänen muistuttaa, että arkistointikin saatiin kuntoon. Kaikki kansiot on nyt numeroitu ja meillä on listat, että mistä kansiosta löytyy mitäkin. Myös hoitokodin omistajat ovat huomanneet, että työ on kantanut hedelmää. Prosessi on antanut paljon. On tullut lisää laatua, organisointikykyä ja vastuun kantamista. Vastuualueet ovat selkeytyneet. Tuntuu, että kaikki asiat on nyt jotenkin organisoitu. Ilman muuta myös ammatillisuus on kasvanut, summaa Raisa. Laatukäsikirja on selattu kannesta kanteen. Asukkaat jatkavat keskusteluaan paikallisten seurakuntavaalien tuloksesta, joku asukkaista häärii keittiössä, Enni-kissa kiertyy kerälle päivänokosille käyvän Viljon kylkeen. Tulee tunne, että täällä on hyvä olla. Se taitaa olla sitä tunnustuksen saanutta laatua.. Asukkaat saavat Rebekassa osallistua arjen töihin oman jaksamisensa mukaan. Kahvipöytää kattamassa Kaisa Kainulainen. super

24 24 super

25 Tietokone noussut rengistä isännäksi teksti jukka järvelä kuvitus salla pyykölä Jokainen sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä on kohdannut takkuilevia tietokoneita tai ohjelmia. Hoitotyö kärsii, kun aikaa kuluu turhan kauan näppäimistön äärellä ärhennellessä. Julkisen hallinnon tietojärjestelmät ovat muuttuneet rengistä isännäksi, väittää SuPerin kunta-asiantuntija Jussi Salo. Tuoreessa Valtiovarainministeriön raportissa tietotekniikan kehittämistyötä kutsutaan lyhytjännitteiseksi, hajanaiseksi ja pirstaleiseksi. Hoitajille tämä ei ole iso uutinen. Tietotekniikka-alalla on paljon toimijoita. Koko järjestelmä on hajallaan, ja tästä hyötyvät lähinnä kaupalliset toimijat. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden tietoja tallennetaan useisiin rekistereihin. Huolestuttavaa on tietojärjestelmien määrä. Valtiovarainministeriön helmikuussa julkaiseman raportin mukaan yksistään Suomen terveydenhuollossa on peräti 4000 erilaista tietojärjestelmää. Iso luku ei sinänsä ole ongelma. Se on ongelma, että nämä järjestelmät eivät pääsääntöisesti ole keskenään yhteensopivia, SuPerin kunta-asiantuntija Jussi Salo sanoo. Kukaan ei koordinoi eikä hallinnoi tietojärjestelmiä. Me ajelehdimme markkinoiden, ohjelmistotuottajien ja operaattoreiden ehdoilla, koska osaaminen kunnissa ja väitän että myös valtion viranhaltijatasolla on puutteellista. Tekniikka mahdollistaisi paljon koordinoivamman ja järkevämmän toiminnan, mutta nykyiseen tilanteeseen vain on ajauduttu. Kunnan viranhaltijat tai päättäjät eivät tiedä tietotekniikan edellytyksistä ja mahdollisuuksista riittävästi. Hankintalaki ohjaa kaikkea kunnan palveluiden ja tavaroiden hankintaa. Kun tietojärjestelmää ei hallita ja asia kilpailutetaan, heittäydytään täysin markkinoiden armoille. Koska laatua eikä muutakaan osata pisteyttää oikein, ratkaisee enää hinta. Ja markkinavoimat kiittävät, Salo tiivistää. Raha ja hitaus Tietotekniikan ja ohjelmistojen hajanaisuutta on yritetty yhtenäistää jo kauan. Parhaillaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lakia super

26 valtakunnallisesta tietohallintoyksiköstä. Se johtaisi sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmiä. Jussi Saloa harmittaa rahan kuluminen, kun järjestelmiä hankitaan ja ylläpidetään ja henkilöstöä koulutetaan. Kun kunnassa on menty johonkin järjestelmään, siitä ei helposti lähdetä pois, vaikka olisi huomattu, ettei tästä ihan hyvä tullut. Kunnat kuitenkin hakevat säästöjä myös tietohallinnassa. Usein se tarkoittaa projektia, jolla pyritään uudistamaan järjestelmiä. Tähän haetaan julkista rahoitusta valtiolta, ja usein sitä tuleekin. Yleensä lopputuloksena saadaan täysin uusi ohjelma. Se on joko olemassa oleva tai ohjelmatalon tilaustyönä räätälöimä. Tämä maksaa. Vaikka rahaa on tässä vaiheessa palanut, koneet pahimmillaan tökkivät edelleen. Kentältä tulleiden viestien mukaan tietokoneet ovat erittäin hitaita. Esimerkiksi kotipalvelun henkilöstö voi joutua pitkäänkin odottamaan, että pääsee tekemään koneelle omat kirjauksensa. Myös tietojen tallennus vie paljon työaikaa. Yksi syy hitauteen ovat vanhat laitteet, jotka eivät jaksa pyörittää uusia tai päivitettyjä ohjelmia. Kunnat hankkivat ohjelmia, mutta koneet jäävät uusimatta. Alueellinen kehitys Jussi Salon mukaan ohjelmistojen järkiperäistäminen onnistuisi selkeällä valtiojohtoisella toiminnalla ja alueellisella yhteistyöllä, johon soveltuisi esimerkiksi SuPerin ehdottama sotealuekuntamalli. Tässä suuren alueen kuntayhtymässä sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samassa organisaatiossa. Suuri alue minimoisi kehittämiskustannukset ja pystyisi kehittämään kaikkein tehokkaimmat ja yhteensopivimmat järjestelmät. Tällä järjestelyllä saataisiin suuria säästöjä hankintoihin ja ylläpitomaksuihin. Lopulta koko laajan kentän toiminta tehostuisi, asiakkaat olisivat oikeilla paikoilla ja turhilta lääketieteellisiltä kokeilta vältyttäisiin. Tietojärjestelmästä nähtäisiin heti edellisen päivän toimenpiteet toisessa yksikössä, eikä terveyskeskuksen ja sairaalan välillä olisi ongelmia tiedonkulussa. Uusi, hyvin räätälöity ja palveleva kokonaisjärjestelmä tulisi loppujen lopuksi edullisimmaksikin. Tehokkuutta ja säästöä? SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki on vuosikymmeniä seurannut läheltä tietotekniikan tuloa hoitoalalle. Sähköisiä järjestelmiä on aina puolustettu tehokkuudella ja säästösyillä. Vieläkään ne eivät ole tehokkaita, eivätkä ne myöskään säästä. Palomäki näkisi hoitajat hoitotyössä, ei hermostuneina tietokoneiden äärellä. Hoitajatasolla pyritään saamaan kaikki tieto sähköiseksi. Se on hyvä tavoite, mutta järjestelmien on seurusteltava keskenään ja tietokoneiden olisi oltava huikeasti nykyistä nopeampia. Hitauskysymys tulee jatkuvasti esiin, joten on se kumma, jos tekniikkaa ei saada kuntoon! Kun henkilökunta toivoo parannusehdotuksia, operaattori usein ilmoittaa, että ei ole mahdollista. Minä uskon, että kaikki on mahdollista: jos ohjelmien yhteiskäyttö ei onnistu, se on vain osaamisen puutetta ohjelmistojen toimittajilta. 26 super

27 Konservatiivinen ala Muun muassa terveydenhuollolle tietotekniikkapalveluita tuottavan Logican lääketieteellinen johtaja Janne Aaltonen myöntää, että kehittämistarpeita löytyy yhä tietotekniikassa ja että tietojärjestelmien yhteistoiminta on maailmanlaajuisesti terveydenhuollon suurimpia haasteita. Kyselyjen mukaan terveydenhuollon tietotekniikan käyttöjärjestelmiin kuitenkin ollaan yhtä tyytyväisiä kuin tietojärjestelmiin ylipäänsä. Aaltonen muistuttaa, että monella muulla alalla on järjestelmiä voitu kehittää nopeammin kuin terveydenhuollossa. Yksi syy tähän on terveydenhuollon konservatiivinen toimintakulttuuri, jossa monet ovat virheellisesti olettaneet, että tällä alalla ei voida soveltaa muilla aloilla hyödynnettyjä toimintamalleja ja teknologiaa. Ensimmäisen sukupolven järjestelmien kehitysvaiheessa standardit eivät vielä olleet riittäviä. Tilanteeseen ollaan osittain saamassa ratkaisu kansallisten palveluiden käyttöönoton myötä, mutta kehittämistä tarvitaan myös alueellisella tasolla. Aaltosen mukaan uusia järjestelmiä kannattaa hankkia, koska ne ovat vanhoja käytettävämpiä. Pääsääntöisesti tietojärjestelmät auttavat hoitohenkilökuntaa niin rutiinitöissä kuin päätöksenteossa jo kohtalaisen hyvin. Löytyy lukuisia tutkimuksia ja kokemusperäistä tietoa järjestelmien kiistattomasta hyödystä terveydenhuollon toiminnassa. Ehdottomasti kaikkein tärkein asia on tarkoituksenmukaisten, uusia työkaluja maksimaalisesti hyödyntävien työtapojen kehittäminen ja käyttöönotto. Tietojärjestelmät voivat ja niiden pitää muuttaa toimintatapoja, muuten niistä ei ole mitään hyötyä. Aaltonen haluaa kumota väitteen, jonka mukaan hoitohenkilökuntaa ei ole otettu huomioon tietojärjestelmiä kehitettäessä. Tästä huolimatta niihin ollaan tyytymättömiä. Tämä johtuu siitä, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat yleensä hyvin kapea-alaisesti orientoituneita ja toiminnoissa on suurta vaihtelua esimerkiksi eri toimintayksiköiden, erikoisalojen, ja ammattiryhmien välillä. Tietoteknisten ongelmien ratkaisun taustalle Aaltonen toisi lisää potilasnäkökulmaa eli parempaa ja nopeampaa hoitoa. Esimerkiksi tehohoidossa tietojärjestelmät muuttivat aivan olennaisesti tapaa toteuttaa potilaskierto. Jostain syystä näitä perustavaa laatua olevia toimintamalleja ei ole vielä kehitetty tai kyseenalaistettu poliklinikoilla tai vuodeosastoilla kovin laajassa mitassa. Aaltonen kehottaa hoitajia kertomaan havaitsemistaan tietoteknisistä puutteista oman yksikön pääkäyttäjälle, jota kautta tieto kulkee koko organisaation johdolle ja tietojärjestelmien toimittajille. Koskaan ei pidä antaa periksi tärkeäksi kokemansa asian edessä, mutta tärkeintä on miettiä, mitä kukin itse voisi tehdä asian eteen. Helpointa on muuttaa omia toimintamalleja, toisen ihmisen ja ulkoisen järjestelmän muuttaminen on aina merkittävästi vaikeampaa. Käyttäjät testaamaan Kirjaamisvelvoitteet ja potilastietojen käyttö SuPer-lehti palaa lokakuun lehdessä tietotekniikkaaiheeseen. Juttukokonaisuus käsittelee tuolloin potilaan tietojen kirjaamisvelvoitetta tietokoneella ja sähköisten potilastietojen katseluoikeuksia. Käyttäjien pitäisi osallistua entistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon tietokoneohjelmistojen suunnitteluun. Lisäksi järjestelmiä tulisi testata entistä huolellisemmin ennen kuin ne otetaan käyttöön. Tätä mieltä on ohjelmointipalveluja tuottavan Pronetko Networksin toimitusjohtaja Jukka Värri. Pronetko ei itse tee ohjelmistoja terveydenhuollolle. Värri muistuttaa, että laki asettaa rajoitteita vahvasti yksityisyyden suojaa edellyttävien ohjelmistojen suunnittelulle. Suomesta tuskin löytyy niin isoa ohjelmistotaloa, että se kykenisi yksin toimittamaan kaikki vaadittavat järjestelmät terveydenhuollolle. Siksi ala on pirstaloitunut. Ongelmia tuottavat myös järjestelmiä rakentavien ohjelmoijien ja käyttäjien eri maailmat. Ohjelmoijat eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia, eivätkä käyttäjät tiedä ohjelmoinnista. Sosiaali- ja terveysalan tietokoneohjelmistoja ei ohjaa mikään elin. Värrin mukaan ohjelmistotalot voisivat olla nykyistä avoimempia ja luoda yhteisen standardin. En tiedä pitäisikö asioihin puuttua valtion tasolla, jotta ohjelmat saataisiin keskustelemaan keskenään. Nyt niitä joka tapauksessa suunnitellaan lähinnä omiin tarpeisiin. Värri muistuttaa myös asiakkaan vastuusta. Kun järjestelmiä tilataan, on tiedettävä, mitä järjestelmän toivotaan tekevän ja mihin sen pitää olla yhteydessä. Jos käyttäjiltä alkaa tulla uusia vaateita ohjelmien toimittamisen jälkeen, totta kai toimivuus on hankalampaa.. lähde: valtiovarainministeriö: julkinen talous tienhaarassa. 8 / 2010 super

28 Hoitoa ja hoivaa Helsingissä 3 / 3 Näin superilaiset kokevat työnsä kotihoidossa, terveysasemilla ja vanhustenhoidossa. Lähi- ja perushoitajien Vaatimukset kasvavat vanhustenhoidossa teksti tiina örn kuvitus joonas väänänen Vanhustenhoitoa järjestetään Helsingissä uudelleen. Laitosvaltaista palvelurakennetta puretaan kohti avohoitoa ja monipuolista palveluasumista. Muutos lisää väistämättä lähi- ja perushoitajien ammattitaitovaatimuksia. Helsinki on ollut vanhustenhoidossa hyvin laitosvaltainen kaupunki, toteaa vanhuspalvelujohtaja Arja Peiponen sosiaalivirastosta. Nyt vähennetään koko ajan radikaalisti laitosmaisia hoitopaikkoja eli ensisijaisesti terveyskeskussairaalan pitkäaikaissairaansijoja. Myös vanhainkotipaikkoja vähennetään asteittain eli pyritään asumispohjaiseen ympärivuorokautiseen hoivaan. Tulevaisuudessa tämä hoiva järjestetään yksiköissä, joissa on monipuolisesti saatavissa erityyppisiä palveluita ja joissa henkilökuntaa on paikalla 24 tuntia vuorokaudessa. SuPerin Helsingin sosiaalitoimen ammattiosasto ry:n puheenjohtaja, perushoitajana Kivelän vanhustenkeskuksessa työskentelevä Hannele Hyvönen on sitä mieltä, että palvelurakenteen muutos näkyy monella tapaa vanhustyön arjessa. Turha medikalisoituminen vähenee, se on vanhusten kannalta hyvä asia. Muutos vaatii uudenlaista asennoitumista meiltä hoitajilta, jotka olemme olleet sairaalapuolella. Palvelutalossa kun ihan selkeästi korostuu se hoivapuoli, ei lääkinnällinen puoli. Kivelän vanhustenkeskuksessa työskentelevä lähihoitaja Liisa Majaranta kertoo viimeisimmästä organisaatiomuutoksesta, joka tuli voimaan vuoden alussa. Vanhusten pitkäaikaishoito siirtyi terveyskeskuksesta sosiaaliviraston alaisuuteen. Kivelä oli ennen pitkäaikaissairaala, muutoksessa siitä tuli Kivelän vanhustenkeskus. Niin kuin yleensä käy, muutos ei ensin näkynyt täällä osastolla, mutta sitten vähitellen tuli uusia asioita, jotka heijastuivat myös työhön. Organisaatiomuutos koski Myllypuron, Koskelan ja Kivelän sairaaloita. Muutos tarkoitti myös uudenlaisen toimintaideologian ja asenteen omaksumista. Nykyään puhumme asukkaista, ennen he olivat potilaita, kertoo Liisa Majaranta. Henkilöstöä on lisättävä Myös henkilöstörakenne tulee Helsingissä vanhustenhoidossa muuttumaan. Hannele Hyvönen toteaa, että palvelutaloissa henkilöstörakenne on lähi- ja perushoitajavaltaista, joten heitä tarvitaan lisää. Erityisen haastavaa on työmäärä. Jos haluat tehdä laadukasta työn jälkeä, niin työhön käytettävissä oleva aika ei tahdo riittää. Hoitaja ei enää pysty siihen hyvään työhön, johon hän haluaisi pystyä, kertoo Hannele Hyvönen. Vaikka mitoituksia on lisätty, niin työ on muuttunut aikojen kuluessa ihan huimasti. Kylvettäjät ovat hävinneet, 28 super

29 osastoilta ovat hävinneet osastosihteerit, jotka tekivät ennen paperityöt. Nyt meillä on erilaisia projekteja ja ryhmiä, joihin työaikaa kuluu. Myös kirjaaminen, hoitosuunnitelmat, rait ja muut vievät ison siivun työajasta. Vaikka tuo kaikki kuuluukin oleellisesti potilastyöhön, niin se ei ole välitöntä hoitotyötä asiakkaan kanssa. Myös Liisa Majarannan mielestä henkilökuntaa tarvittaisiin ehdottomasti enemmän, lisää auttavia käsiä konkreettiseen hoitotyöhön. Arja Peiponen on sitä mieltä, ettei henkilöstömäärää vanhuspalveluista voi ainakaan vähentää. Tällä rakennemuutoksella tähdätään myös valtakunnallisen laatusuosituksen henkilöstötavoitteisiin. Toivon, että vaikka Helsingin talous tällä hetkellä kiristyy voimakkaasti, meillä olisi mahdollisuus noudattaa valtakunnallista henkilöstöön liittyvää suositusta. Asukkaiden tarpeisiin nähden pitää olla aina riittävä henkilökunta paikalla. Lähiesimiestyö takkuilee Sairauspoissaolot ja työtyytymättömyys puhuttavat vanhustyössä. Hannele Hyvösen mielestä sairauspoissaolojen määrä on hälyttävä. Niistä suurin osa johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista, toiseksi eniten työstä ollaan poissa psyykkisistä syistä. Työtyytymättömyyttä aiheuttaa muun muassa huono lähiesimiestyö. Meillä on joitakin lähiesimiehiä, jotka tulkitsevat johdon antamia ohjeita omalla tavallaan. Kun johdolta tuli ohje, että pitää harkita sijaisten hankintaa, niin jotkut lähiesimiehet tulkitsivat sen niin, että sijaisia ei palkata ollenkaan. Kolmen viikon listassa saattaa sitten olla vain viisi vapaapäivää, vaikka ehdottomia sijaiskieltoja ei ole, kertoo Hannele Hyvönen. Oman haasteensa asettaa asukkaiden raskas hoidettavuus. Asukkaiden kunto on muuttunut ihan radikaalisti. Vanhainkodeissa on äärimmäisen vähän itse liikkuvia. Suurin osa asukkaista tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. On erittäin raskashoidettavia asukkaita, joiden hoito vaatii kahta hoitajaa. Vanhukset ovat monisairaita ja muistisairaudet ovat lisääntyneet merkittävästi. Joillakin muistisairailla on äärettömän hyvät jalat se on aika haasteellinen yhtälö. Hannele Hyvönen kertoo, että Helsingin vanhustenhoitoon on ollut vaikeaa saada sairaanhoitajia. Minun henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että emme tarvitse sellaista määrää sairaanhoitajia, mitä tällä hetkellä mitoituksessa on. Jos osastolla on kaksi sairaanhoitajaa, joista toinen on osastonhoitaja, niin kaikki muut voivat olla lähi- ja super

30 perushoitajia. Sillä pärjätään oikein hyvin, kun otetaan lähi- ja perushoitajien ammattitaito ja laaja-alainen osaaminen käyttöön. On osastoja ja paikkoja, missä perushoitajat eivät saa katetroida ja jakaa lääkkeitä. Minusta se on ihan älytöntä koulutuksen haaskaamista. Helsingissä on vanhusten palveluasuntopaikkoja noin 2200 ja vanhainkotipaikkoja noin Vanhusten palveluissa työskenteli Helsingissä toukokuun 2010 lopussa 402 sairaanhoitajaa ja 1158 hoitajaa. Hoitaja-nimikkeellä työskentelevistä suurin osa on koulutukseltaan lähi- ja perushoitajia. Ammattitaitovaatimukset kasvavat si, vaan he muodostavat asiantuntijajoukon, joka liikkuu laajemmalla alueella. Tulevaisuudessa väistämättä sekä lähihoitajien, että sairaanhoitajien ammattitaitovaatimukset vanhustyössä kasvavat, summaa Peiponen. Palvelurakenteen muutos nähdään Helsingissä pääasiallisesti tervetulleena, mutta vanhustenhoidon tulevaisuus myös huolettaa. Jos laitospaikkoja vähennetään liikaa, mikä on tulevaisuus kotihoidon puolella. Missä määrin resursseja lisätään kotihoitoon, kysyy perushoitaja Hannele Hyvönen ja jatkaa: Miten käy työturvallisuuden, jos ympärivuorokautiseen palveluasumiseen tulee lisää esimerkiksi psyykkisesti oireilevia alkoholidementikkoja? Sairaalaosastolla on päivä- ja iltavuorossa aina muita. Miten palveluasumisessa varmistetaan mahdollisesti yksin työtä Vanhustenpalvelujohtaja Arja Peiponen näkee, että lähi- ja perushoitajien työnkuva tulee palvelurakenteen muutoksen myötä vaativammaksi. Monipuolisen vanhustenkeskuksen toiminta on moniammatillista työtä. Siellä tarvitaan monenlaisia osaajia ja se on aika itsenäistä työtä. On ennustettu, että meillä on tulevaisuudessa käytettävissä entistä vähemmän hoitotyöhön koulutettuja ammattilaisia. Jos niin käy, niin voi tapahtua sellainen siirtymä, että lähihoitajat joutuvat vanhustenhoidossa vastaamaan sen tyyppisistä tehtävistä, mitä sairaanhoitajat tänä päivänä tekevät. Lähihoitajilla kun on kuitenkin pitkä kolmivuotinen koulutus. On mahdollista, että sairaanhoitajia ei enää riitä osastojen ja yksiköiden vakituiseksi henkilökunnaktekevän hoitajan työturvallisuus? Hyvönen on sitä mieltä, ettei pitkäaikaista sairaalahoitoa pitäisi aina nähdä vanhukselle huonona hoitovaihtoehtona. On tapauksia, jolloin ihan oikeasti tarvitaan pitkäaikaista sairaalahoitoa. Osastoilla on monialaista osaamista, sairaalan välineet ja tilat saatavilla. Joskus se sairaalaympäristö toimii paremmin kuin liika kodinomaisuus. Näin nimenomaan niissä tilanteissa, jolloin monisairaan vanhuksen kohdalla esimerkiksi hygieniavaatimukset ovat korkeat. Resursseja, myös haasteita Helsingissä on paljon resursseja. On mahdollisuus kehittää toimintaa ja tehdä erilaisia uusia avauksia, pohtii Arja Peiponen ison kaupungin etuja. Sitten on tietysti erityisiä haasteitakin. Yksi haaste on maahanmuuttajavanhusten kasvava palveluntarve. Se ei vielä tänä päivänä näy kovin rajusti, mutta kun pääkaupunkiseudulle muuttaa suuri osa näistä Suomeen tulevista pakolaisista, niin ennen pitkää monikulttuuristen palveluiden tarve myös ikääntyneiden keskuudessa kasvaa. Lähihoitaja Liisa Majaranta lähettää terveisiä Helsingin vanhustenhoidon palveluja suunnitteleville ja niistä päättäville: Vanhustenhoitoon pitäisi saada pienempiä yksiköitä. Sairaalatason paikoissa pitäisi olla pienempiä asukashuoneita, jotta olisi yksityisyyttä enemmän. Nämä ikäihmiset ovat tehneet pitkän työrupeaman ja heistä jokainen ansaitsee mahdollisimman hyvät olosuhteet ja hyvää hoitoa. Myös työntekijät ansaitsevat mahdollisuuden tehdä hyvää työtä. Työtyytyväisyys kärsii ja alat uupua, jos sinun pitää kiireen takia oppia katsomaan läpi sormien sitä, ettei asiakkaalle annettava palvelu ole sellaista, millaista haluaisit sen olevan, muistuttaa perushoitaja Hannele Hyvönen.. 30 super

31 Mäkikuismaa masennukseen? Masennustilaa eli depressiota hoidetaan yleensä psykoterapialla ja lääkkeillä. Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on eurooppalainen lääkekasvi, jota on perinteisesti käytetty muun muassa masentuneisuuden hoitoon. Ei vaikeaan masennukseen Mäkikuismaa sisältävillä valmisteilla on viime vuosina tehty kymmeniä hoitotutkimuksia. Myös Euroopan lääkeviraston asiantuntijat ovat arvioineet valmisteiden tehoa. Mäkikuisma näyttää helpottavan lievää tai keskivaikeaa masennusta selvästi paremmin kuin lume ja usein yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet. Sen teho ei kuitenkaan riitä vaikeassa eikä pitkittyneessä masennuksessa. Masennuslääkkeet lisäävät hermosolujen välillä toimivien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa. Tällaisia välittäjäaineita ovat muun muassa serotoniini ja noradrenaliini. Mäkikuisman sisältämät aineosat näyttävät ainakin osittain vaikuttavan samalla tavalla. Suomessa vain apteekeista Mäkikuismavalmisteet ovat lääkelain alaisia kasvirohdosvalmisteita. Niillä tulee olla Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean myöntämä myyntilupa tai rekisteröinti, ja niitä saa myydä ainoastaan apteekeissa. Ne eivät vaadi lääkärin reseptiä. Suomessa on myynnissä kaksi kasvirohdosvalmistetta, jotka sisältävät mäkikuisman erityisuutteita. Masennusta lievittävää vaikutusta on todettu ai- anna-liisa enkovaara lääkäri, tietokirjailija noastaan näillä lääketehtaiden valmistamilla erityisuutteilla. Luontais- ja terveystuotekaupoissa saatetaan myydä muilla tavoin valmistettuja tuotteita, joiden tehosta ei ole luotettavia tutkimuksia. Ei masennuslääkkeiden kanssa eikä elinsiirtopotilaille Mäkikuismavalmisteita ei pidä käyttää samanaikaisesti masennuslääkkeiden, etenkään selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien kanssa. Mäkikuisma voimistaa näiden haittavaikutuksia, mikä voi johtaa harvinaiseen serotoniinioireyhtymään. Tämä ilmenee pahoinvointina, päänsärkynä, levottomuutena ja ärtyneisyytenä, ja varsinkin vanhuksilla oireet saattavat olla hankalia ja vakavia luvulla julkaistujen positiivisten tutkimustulosten jälkeen mäkikuisman käyttö lisääntyi. Tällöin huomattiin, että rohdos heikensi useiden samaan aikaan käytettyjen lääkkeiden tehoa. Syy paljastui lisätutkimuksissa: mäkikuisma voimisti lääkeaineita hajottavien entsyymien toimintaa maksassa ja pienesi niiden pitoisuutta elimistössä. Tämän takia elinsiirtopotilaiden, jotka käyttävät elimistön immuunivastetta heikentäviä lääkkeitä, eikä syöpätai HIV-lääkkeitä käyttävien henkilöiden tule käyttää mäkikuismavalmisteita. Rohdos voi pienentää myös verenohennuslääke varfariinin pitoisuuksia ja heikentää sen hoitovastetta. Jopa e-pillereiden raskauden ehkäisyteho saattaa heiketä. Yksinään turvallinen Yhteisvaikutuksia lukuun ottamatta mäkikuisma aiheuttaa harvoin haittoja. Joskus voi esiintyä maha- ja suolistovaivoja sekä rauhattomuutta. Suurina annoksina rohdos herkistää auringon valolle ja saattaa aiheuttaa valoherkkyysihottumaa. Apteekeissa myytäviä mäkikuismavalmisteita voi kokeilla lievään masennukseen, jos ei käytä säännöllisesti muita lääkkeitä. Jos positiivista vaikutusta ei ilmene kuukauden käytön jälkeen, tilanne pitää arvioida uudelleen. Masennus on vakava sairaus, jonka hoidosta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, eikä lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä pidä omatoimisesti vaihtaa mäkikuismavalmisteisiin.. super

32 Uudet kirjat Koonnut filosofian maisteri, erikoissairaanhoitaja Virpi Saarinen Seksuaali terveyttä, -surkeutta ja sopivuussääntöjä Seksuaalisuus on elämän energiaa, iloa ja osa terveyttä. Siihen sisältyy fyysisen tyydytyksen lisäksi hellyyden, yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteita, joita pidetään ihmisen perusoikeuksina. Seksuaalisuuteen liittyy kuitenkin paljon ennakkoasenteita ja ahdistustakin. Joidenkin ryhmien eroottisesta elämästä puhuminen on edelleen tabu. Muista kulttuureista tulevien käsitykset saattavat poiketa paljonkin liberaalista valtakulttuuristamme. Ilman kumppania ja läheisyyttä elävät voivat puolestaan kokea seksuaalisuuden vaatimuksena ja normina, josta poikkeaminen aiheuttaa häpeää ja kärsimystä. Puhumattakaan siitä, kuinka ahdistavaksi seksi osoittautuu, kun siitä tulee työtä. Seksuaaliterveyden oppikirja hoitajille Seksuaalisuus hoitotyössä on hoitoalan ammattikorkeakouluopintoja varten laadittu oppikirja, joita ei liiemmälti ole ollut tarjolla. Selkeäsanainen ja käytännönläheinen opus soveltuu mielestäni yhtä hyvin lähihoitajakoulutuksen tarpeisiin tai lähdekirjaksi työyhteisöihin. Kirja käsittelee seksuaalisuuden ammatillista kohtaamista sekä seksuaalineuvontaa ja -ohjausta eri elämänvaiheissa ja hoitotilanteissa. Teksti tarjoaa konkreettisia neuvoja esimerkiksi siitä, mitä seksuaaliohjaus voi sisältää ehkäisy- tai äitiysneuvolassa, tai mitä asioita kehitysvammaisen seksuaaliohjauksessa on hyvä painottaa. Tekijät tarkastelevat myös hoitajan oman seksuaalisuuden kohtaamista kaiken neuvontatyön lähtökohtana. Seksuaalisia toimintahäiriöitä varten on oma lukunsa. Kirja sisältää runsaasti tietoa, ja asiat on jaoteltu selkeästi. Jämäkkä sisällysluettelo helpottaa tiedon löytämistä. Teksti sisältää arvopohdintoja, mutta se tarjoaa myös käytännön työvälineitä. Joka luvun lopusta löytyy lähdeluettelo, joka ilahduttaa ainakin opinnäytetyön tekijää. katri ryttyläinen sirpa valkama: seksuaalisuus hoitotyössä. edita Miten uskonnot säätelevät seksuaalisuutta? Maassamme asuvien etnisten ja uskonnollisten ryhmien käsitykset seksuaalisuudesta poikkeavat paljonkin valtakulttuurimme normeista. Suhtautuminen seksuaalisuuteen vaihtelee myös luterilaisuuden piirissä, jossa esimerkiksi homoseksuaalisuus jakaa voimakkaasti käsityksiä. Seksuaalisuuteen liittyy sopivuussääntöjä, kieltoja ja tabuja, joista hoitajan on hyvä olla tietoinen välttyäkseen kulttuurien törmäyskurssilta. Naistentautien erikoislääkäri Pirkko Brusila on toimittanut artikkelikokoelman Seksuaalisuus eri kulttuureissa, joka auttaa ymmärtämään valtakulttuuristamme poikkeavia käsityksiä. Artikkelien kirjoittajat ovat teologeja, lääkäreitä ja muita oman kulttuurinsa tuntevia henkilöitä. Kukin kirjoittaja lähestyy seksuaalisuutta oman tieteenalansa näkökulmasta. Osa teksteistä selvittää lähinnä moraalisääntöjen taustalla vaikuttavia kirkon oppeja, mutta terveysalaa tuntevat kirjoittajat tuovat esiin myös käytännön hoitotilanteiden problematiikkaa. Vaikka artikkelit ovat lähestymistavaltaan hyvinkin erilaisia, niitä voi suositella jokaiselle hoitoalalla toimivalle. Itselleni antoisimmaksi osoittautui sosiaalikasvattaja Malla Laitin romanikulttuuria käsittelevä teksti, missä kirjoittaja selvittää ryhmän puhtaus- ja häveliäisyyssääntöjä sekä niiden vaikutusta terveyspalvelujen käyttöön. pirkko brusila (toim.): seksuaalisuus eri kulttuureissa. duodecim Kehitysvammainen ja seksi Kehitysvammaisten seksuaalisuus on ollut pitkään vaiettu alue, mutta viime vuosina etenkin kehitysvamma-alan järjestöt ovat julkaisseet seksuaalisuutta koskevaa tietoa. Myös kulttuuriala on tarttunut aiheeseen ja käsitellyt sitä muun muassa elokuvan keinoin. Kehitysvammaisten hoitaja, seksuaaliterapeutti Riitta Palonen-Munnukka on suunnannut kirjansa Mitä niille rakkaudesta puhuu lähinnä hoitajille. Palonen-Munnukka korostaa seksuaalisuutta yksilön perusoikeutena. Kehitysvammaista ei saa pitää sukupuolettomana lapsena ilman seksuaalisia tarpeita, vaan seksuaalineuvonnan tulisi kuulua osana ko- 32 super

33 konaisvaltaiseen tukemiseen. Jotta hoitaja kykenisi neuvontatyöhön, hänen tulee olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Kehitysvammaisen ohjauksen pitää olla konkreettista, ja konkreettisuutta olisin toivonut myös tältä oppaalta. Kehitysvammaisen seksuaalisuuteen liittyy paljon pulmia, esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, ehkäisy, sukupuolitaudit tai itsensä paljastelu, jotka tekijä ohittaa perin kevyesti. Teksti viittaa useampaan otteeseen laitoksissa asuvien vaikeuteen tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan. Epäselväksi kuitenkin jää, miten hoitajan pitäisi toimia käytännössä ja kuka määrittelee sen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Teos on tervetullut puheenvuoro vähän käsiteltyyn aiheeseen, ja siksi on harmi, että teksti ajelehtii kokonaisvaltaisen hoitotyön sekä seksuaaliterapeutin koulutuksen ja identiteetin vaiheilla löytämättä fokustaan. Kirja nostaa esiin kysymyksiä, mutta ei oikein tarjoa takakannen esittelytekstissä mainittuja työvälineitä. riitta palonen-munnukka: mitä niille rakkaudesta puhuu. mediapinta Intohimoinen ikääntynyt nainen Länsimaisessa kulttuurissamme ikääntynyt nainen halutaan nähdä sukkaa kutovana mummona, eikä yli kuusikymppisten eroottisesta elämästä puhumista pidetä sopivana. Tv-toimittajat Deirdre Fishel ja Diana Holtzberg selvittivät, mitä ikääntyminen merkitsee naiselle ja hänen seksuaalisuudelleen. Työn tuloksena syntyi tv-dokumentti Still Doing It, jonka pohjalta tekijät julkaisivat kirjan. Vanhojen naisten seksielämä osoittautui tabuksi Yhdysvalloissakin. Vaikka haastateltavia löytyi lehti-ilmoituksilla, hankkeen rahoituksessa ilmeni suuria vaikeuksia, ja valmiin, festivaaleilla menestyneen elokuvan myyminen törmäsi ennakkoluuloihin ja ikäsyrjintään. Haastateltaviksi päätyneet naiset, vanhimmat yli kahdeksankymppisiä, olivat virkeitä ja pyrkivät elämään täysillä. He eivät suostuneet omaksumaan tarjolla olevaa mummoidentiteettiä, vaan kävivät töissä, harrastivat, rakastuivat ja nauttivat seksistä. Ongelmaksi nousi kumppanien puute; samanikäisiä, vapaita ja viriilejä miehiä löytyi hyvin vähän, ja miesten harveneva lauma tähyili nuorempia. Naiset kokivat ikääntyessään olevansa rohkeampia ja seikkailunhaluisempia kuin ennen. Ikä antaa meille mahdollisuuden käsikirjoittaa elämämme uudelleen, tavoitella sellaista, mitä olemme aina halunneet tai minkä olemme keksineet vasta nyt, eräs haastatelluista tiivistää. Kirja kyseenalaistaa luutuneita käsityksiä, vaikkakin se tuo välillä mieleen amerikkalaisen ostostv:n suitsuttaessaan voiteiden, vibraattorien ja orgasmikurssien auvoa. Suosittelen opusta etenkin niille, jotka tyrmistyvät vanhainkodeissa asuvien rakkaussuhteita tai sooloseksiä. Erotiikka ei ole nuorien etuoikeus, vaan se virkistää vanhaakin. deirdre fishel diana holtzberg: mielessä yhä se yli kuusikymppisten eroottisesta elämästä. basam books suom. mirja muurinen. Riidanhaluisia esseitä seksin puutteesta Ilman on esseekokoelma, joka puhuu seksuaalisesta syrjäytymisestä. Eikä vain puhu, vaan huutaa ja provosoi. Kirjailija Timo Hännikäinen sivaltelee terävin sanoin nykyistä yhteiskuntajärjestelmäämme ja seksuaalista vapautta. Hännikäisen mukaan yhteiskunta ja kulttuuri ovat seksin kyllästämiä, mutta järjestelmä on mätä. Se tuottaa puutetta yksille ja yltäkylläisyyttä toisille. Naisia ei riitä kaikille miehille, kun osa uroksista kokoaa haaremeja. Ilman jääneet syrjäytyvät seksuaalisesti ja saavat surkimuksen leiman. Niin sanottu seksuaalinen vapaus on seksuaalista pakkoa. Normaalin ihmisen odotetaan rakastelevan säännöllisesti, ja ilman seksiä elämisestä tulee häpeän aihe. Sukupuolielämän puuttuminen aiheuttaa jo itsessään estoja ja ahdistusta, joita yhteiskunnan asettamat seksuaalisuuden vaatimukset vielä lisäävät. Psykososiaalinen noidankehä on valmis. Hännikäinen ei säästele mielipiteitään, vaan paiskoo niitä silmille riitaisasti. Hän hyökkää feminismiä vastaan, puolustaa pornoa ja kannattaa naisten maanpuolustusvelvollisuutta, tosin siinä muodossa, että naisten tulisi asepalveluksen sijaan suorittaa pakollinen seksipalvelu valtion ilotaloissa. Itseäänkään kirjoittaja ei säästele, vaan paljastaa omakohtaisen puutteensa. Seksityö on tyly ala timo hännikäinen: ilman. savukeidas kustannus Siivousmopin heiluttaminen ja ainainen rahapula tympivät Nooraa. Kouluttamattomalle ei näytä löytyvän kunnon duunia, missä saisi käyttää kykyjään. Kun eroottisen tanssijan urakin loppuu ensimmäiseen baarikeikkaan, Noora laittaa puhelinnumeronsa netin seksifoorumille. Seksityö osoittautuu helpommaksi kuin mikään aikaisempi homma: puolen tunnin makuulla olosta saa satasen, eikä asiakkaista ei ole pulaa. Vuokrarahat ovat äkkiä koossa, ja Noora laskeskelee, montako keikkaa tarvitaan ulkomaanmatkaan. Rahaa tulee, mutta kaikki myös menee. Muutkin asiat menettävät merkityksensä. Noora linnoittautuu asuntoonsa, vetäytyy ihmissuhteista ja kadottaa otteensa arjesta. Mielenterveys ja itsehillintä horjuvat. Kissan rääkkäys tuo tarinaan kuvottavia sävyjä. Elina Tiilikan esikoisromaania markkinoidaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvana. Tirkistelijöiden ei kuitenkaan kannata innostua, sillä teksti kuvaa aktin toisensa jälkeen varsin yksitoikkoisesti. Kirja kertoo tylyn tarinan nuoren ihmisen masentumisesta ja syrjäytymisestä. elina tiilikka: punainen mekko. gummerus super

34 Lähihoitaja2010 Närvårdare2010 pe klo Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, Helsinki, ohjelma Aalto-salissa Mitä uutta sosiaali- ja terveydenhuollossa *** Puheenjohtajan terveiset *** Mikä muuttui lähihoitajakoulutuksessa *** Lähihoitajat maailmalla *** Kirjaa huolella tunne vastuusi *** Lähihoitaja, erikoissairaanhoidon taitaja *** Lähihoitaja esimiehenä *** Nuorta voimaa SuPer hoivaa *** Nuori lähihoitaja vallankahvassa *** Työssäoppiminen on koulutuksen laadun mittari *** Vain taivas on kattona lähihoitajan uralla *** Huumoria hoitotyössä kokemuksia ja kommelluksia *** Svenskspråkigt program i Alvar-auditoriet Lähihoitajaopiskelijat, opettajat, lähihoitajat Fintelligens Juontaa Janne Kataja Vitosella tämä kaikki ja paljon muuta! 5e Oheisohjelmassa mm. Sinustako huippumalli? Kehonkoostumusmittaus Työkenkiä Sopiva työmeikki Kädet kuntoon 34 super Lisätiedot: paula.soivio@superliitto.fi

35 Tumpin kolumni Tuomo Tumppi Valokainen on lähihoitaja ja monipuolinen musiikkimies Miksei meitä ihmisiä huolleta? joonas väänänen Oletko koskaan miettinyt, kuinka kauan teet työtä, sitä työtä, jota hoitotyöksi kutsutaan? Oletko miettinyt kuinka monta siirtoa, nostoa, kiertoliikettä teet potilaasi parhaaksi päivittäin? Vuodessa nostat tietämättäsi tuhansia kiloja juuri pahimmalla työkorkeudella, eli oman lantiosi, ristiselkärankasi tasolla. On inhimillistä ja joskus pakon sanelemaa, ettei ergonomia aina tule mieleen, varsinkaan ahtaissa tiloissa. On pyörätuolipotilaita, joiden siirtoon tarvitaan taitoa ja tilaa, mutta myös voimaa. Helpotusta tuovat oikeat työvälineet, ergonomia, henkilönosturit ja liukulaudat. Korvaamaton apu on kuitenkin toinen hoitaja, ihminen. Hoitajat luovat turvaa myös siirrettävälle potilaalle, joka autetaan sairasvuoteeltaan siniselle, huteralle pesupritsille. Koneet ovat vain apuvälineitä hoitotyössä, mutta ne eivät korvaa edellä mainitussa siirtotyössä ihmiskäsiä. Olen ollut paikoissa, joissa koneet ja mekaaniset laitteet ovat miltei syrjäyttäneet auttavat kädet. Aivan, koneet eivät kaipaa ruokaa, juomaa eivätkä kahvitaukoja. Koneet eivät vaadi lisää liksaa eivätkä lomia. Koneita ja laitteita huolletaan ja korjataan pienenkin vian ilmaantuessa. Niitä ei saa käyttää epäkuntoisina. Katsopa happipulloja, defibrillaattoreita tai vaikkapa tipanlaskijoita, niistä pidetään hyvää huolta. Mutta samaa ei voi sanoa työntekijöistä. Oletko siis miettinyt, että teet työtä noin neljäkymmentä vuotta. Siirrät, nostat, koukistut, tuet, kävelet ja istut. Teet vuorotyötä, kehosi ei juurikaan lepää. Elimistö reagoi lihaspintein ja hermojumituksin. Sitten kohdallesi osuu se yleisin, se noidannuoli. Huomaat vain aamulla, että et pääse ylös sängystäsi, jalat eivät tahdo kantaa. Sinun on ryhdyttävä varaamaan aikaa terveyskeskuksesta, mieluiten lääkärin vastaanotolta. Ja kun onnistuit saamaan ajan, on sinun jotenkin päästävä siis lääkärin pakeille. Kaikki tietävät, miten vaikeata on liikkua, nousta autoon ja siitä pois todella kipeällä selällä. Lääkäri pyytää sinua riisuutumaan juuri, kun sait kengät jalkaasi ja housut ja paidan yllesi. Tämä on osa tutkimusta, mutta yleensä se jääkin siihen, lauseeseen voitte pukea. Kun minun selkäni räjähti, jouduin konttaamaan ja anelemaan kolmelta eri lääkäriltä pääsyä tarkempiin tutkimuksiin eli kuvauksiin. Kun viimein kuvauslupa myönnettiin, oli löydös välilevyssä, tai siis nikamien kolme ja neljä välissä. Se tieto auttoi minua laatimaan oman kuntoutukseni, johon syydin rahaa ja aikaani. Mutta se kannatti. Jaksan taas auttaa muita, mutta osaan varoa vääriä liikkeitä ja selän liikakuormitusta. Jaksan nauttia elämästä vapaa-ajallani ilman särkylääkkeitä. Mutta aina, kun tunnen vihlaisun selässäni mietin, miksi meitä ihmisiä ei huolleta. Miksei meihin panosteta enemmän. Miksi se maksaa niin paljon, kun haluaa olla kunnossa, ettei tarvitsisi olla epäkunnossa.. super

36 Nuoret yhä työttömyyseläkkeelle kuntoutusrahasta huolimatta elokuun Vertailu Yli 10-vuotiaista suomalaisista harrastaa liikuntaa vähintään kerran viikossa kesällä 45 % ja talvella 32 % lähde: tilastokeskus Rintasyöpä on jälleen yleisin syöpä Suomessa Naiset sairastuvat Suomessa ylivoimaisesti eniten rintasyöpään ja miehet eturauhasen syöpään. Yleisin kuolemaan johtanut syöpä on kuitenkin keuhkosyöpä, johon vuonna 2008 menehtyi edelleen liki 2000 suomalaista. Rintasyöpään sairastui 4324 naista ja 16 miestä. Miltei yhtä yleinen on eturauhasen syöpä, johon vuonna 2008 sairastui 4234 miestä. Rintasyöpien lukumäärän kehityssuunnat ovat varsin erisuuntaiset eri ikäryhmissä: jyrkkää kasvusuuntaa on vain ikäluokassa vuotta. Alle 50-vuotiailla naisilla määrä jopa laskee. Rintasyövän syntyyn vaikuttavat monet tekijät, joista riskiä lisäävät ovat Alle 25-vuotiaiden nuorten saamia työkyvyttömyys- ja kuntoutusetuuksia koskeva selvitys osoittaa, että nuoren kuntoutusraha on lykännyt, mutta ei vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt, mutta toistaiseksi kasvu on ollut maltillista. Kuntoutus- lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin vuotiaiden nuorten työkyvyttömyyden kehitystä ajalla , ja erityisesti sitä, missä määrin vuonna 1999 voimaan tullut nuoren kuntoutusraha on korvannut tai vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Työkyvyttömyyseläkkeiden lievästä kasvusuuntauksesta huolimatta tutkijoiden kokonaisarvio erikseen nuorille suunnatun kuntoutusrahajärjestelmän vaikutuksista on positiivinen. Järjestelmä on mahdollistanut aiemmin järjestelmien ulkopuolelle jääneiden yli 15-vuotiaiden nuorten tulon kuntoutuksen piiriin.. muun muassa lastensaanti-iän kasvu, liikunnan vähyys ja vaihdevuosihormonien käyttö. Mammografiaseulonnatkin lisäävät osaltaan havaittujen syöpien määrää, sanoo tilastojohtaja Eero Pukkala Suomen Syöpärekisteristä. Rintasyöpäseulonnat on laajennettu 69-vuotiaisiin asti, joka saattaa selittää jyrkän nousun vanhimmassa ikäryhmässä. Eturauhasen syövän nousun syynä on ollut PSA-testi, jota otetaan oireettomilta miehiltä. Kaikkiaan suomalaista sai vuonna 2008 kuulla sairastavansa syöpää. Miehiä ja naisia on sairastuneista yhtä paljon.. Ehkäpä ne kriisipalaverit ja pakkoterapia pitäisi aloittaa jo synnytyslaitoksella, kun vastasyntynyt ojentelee oikean käden etusormeaan uhkaavan näköisesti? kolumnisti antti kauranne aselaki- ja asekeskustelusta ase & erä 4/2010 Mummon Kammari nyt kirjana Vapaaehtoisen vanhustyön pioneerityötä tehneestä tamperelaisesta Mummon Kammarista on julkaistu kirja Näppituntumalla. Teokseen on koottu neljännesvuosisadan aikana Mummon Kammariin kertynyt hiljainen tieto vapaaehtoistyöstä. Mummon Kammari avasi ovensa huhtikuussa Sen jälkeen erilaisia kammareita ja olotiloja on syntynyt satoja ympäri Suomea. Kirja on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa vanhusten elämänlaadun edistäminen vapaaehtoistyön keinoin.. iiro jahnukainen, maarit tammisto ja työryhmä: näppituntumalla mummon kammari ja vapaaehtoinen vanhustyö. tampere super

37 osa 9/10 Niko Koivumäki osallistuu perheensä kesäisiin pihatöihin. Niko tykkää arjen töistä teksti päivi hujakka kuvat jari malm CP-vammaisen lapsen arki on liikuntarajoitteista päivästä toiseen. Liedossa asuva 15-vuotias Niko Koivumäki tarvitsee jatkuvaa apua päivittäisissä toiminnoissaan. Vaikka sähkökäyttöisellä pyörätuolilla pääsee ripeästi paikasta toiseen, neliraajahalvaus estää omatoimisen liikkumisen lähes täysin. Vasemman käden etusormella voi ohjata tietokonetta, myös syöminen onnistuu. Murrosikäinen Niko ei kuitenkaan pysty kävelemään itse, vaan tarvitsee liikkumiseen kainaloista tukijan sekä kevyen takamuksesta tuuppaisun liikkeelle lähtöön. Kääntyi vain toiselle kyljelle Koivumäen perhe sai jo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta hyvät eväät vertaistuen hankintaan vuonna 1995, jolloin Niko syntyi. Raskausviikolla 33 syntynyt Niko aloitti elämänpolkunsa keskoslasten osastolla. Nikon olleessa puolivuotias huomattiin, ettei kehitys edennyt normaalisti. Kääntyminen kyljelle toistui vain toisen kyljen kautta eikä ryömiminen onnistunut. Kymmenen kuukauden ikäisenä lääkäri teki diagnoosin, Nikolla on CP-vamma. Nikon ollessa noin kaksivuotias liityin liikuntarajoitteisten lasten vanhempien verkostoon, jossa äitien tapaamisissa keskustelimme arjesta selviytymisestä. Osallistuimme mieheni Pekan sekä Nikon pikkusiskon, nyt 13-vuotiaan Ellan kanssa yhteisiin perhetapaamisiin, Soili Koivumäki sanoo. Nykyisin Niko viettää kerran kuukaudessa viikonlopun toisten liikuntarajoitteisten lasten seurassa. Muuten hänen ystävyyssuhteensa rakentuvat lähinnä koulussa sekä iltapäiväkerhossa. Koulua Niko käy Turussa, jonne on taksikuljetus kotoa. Invalidiliiton iltapäiväkerho on kaksi kertaa viikossa. Iltapäiväkerhotoiminta on tarkoitettu liikuntarajoitteisille lapsille, joten ohjattu toiminta on heidän tarpeidensa mukaista. super

38 Eläke vai opiskelu Niko täyttää vuoden kuluttua kuusitoista vuotta. Edessämme on päätös tulevaisuudesta. Eläkkeelle jäänti kuusitoistavuotiaana ei houkuttele. Olemme ajatelleet opiskelun jatkamista esimerkiksi Helsingin Ruskeasuolla, jossa opetellaan elämisen taitoja, Soili Koivumäki sanoo. Ruskeasuolla toimii valtion erityiskoulu, joka järjestää esiopetusta, perusopetusta, lisäopetusta sekä oppimisvalmiuksia parantavaa kuntoutusta liikuntavammaisille lapsille ja nuorille. Niko on fiksu ja toimelias nuori mies, joka haluaa osallistua kodissa tapahtuviin arkisiin töihin. Kesäisin nurmikkoa leikatessa tukijoukkoja pitää olla useampi henkilö, jotta nurmikon leikkaus sujuisi ongelmitta. Leipominen, pyykkien ja tiskien hoitaminen äidin apuna saattavat kestää tavallista kauemmin, mutta ovat perheen arkea. Juuri arjen pyörittäminen Nikon ehdoilla on tuonut Koivumäen perheeseen voimavaroja, joilla jaksaa pitkälle. Isovanhemmat ovat hoitaneet Nikoa jo pienestä pitäen ja auttavat edelleen tarpeen mukaan. Huumorintajuinen Niko kertoo haluavansa asua tulevaisuudessa vain kotona. Vanhempien voimavarat ovat kuitenkin rajalliset. Haasteita tulevaisuuteen tuo omalta osaltaan Nikon kasvu. Lisäkäsiä tarvitaan tulevaisuudessa. Niko kasvaa kohti aikuisuutta. Kun mieheni on iltavuorossa, jää nostaminen minun harteilleni, Soili Koivumäki sanoo. Tärkeät apuvälineet CP-vamma ei ole parantuva sairaus, niin kuin Kelassa tunnutaan ajateltavan. CP-vamma toi Nikon puheeseen kireän epäselvyyden. Se on kuitenkin parantunut kasvun ja kehityksen myötä selkeämmäksi. Myös katseen kohdistaminen tiettyyn pisteeseen on hankalaa. Soili Koivumäki sanookin iloitsevansa jokaisesta uudesta kehityksen askelesta. Jokainen Nikon kanssa koettu hetki on vienyt elämää eteenpäin. Nyt olemme tulleet vaiheeseen, jossa liikunnallista kehitystä ei ole enää tapahtunut. Kuitenkin juuri katseen kohdistuminen tiettyyn kohtaan kertoo Nikon keskittyvän katsomaan sekä näkemään jotakin häntä kiinnostavaa, Soili Koivumäki sanoo. Niko käy puhe-, toiminta-, ja fysioterapeutilla viikoittain. Vuosittain tehdään kuntoutumissuunnitelma. Kelasta haetaan myös vuosittain erilaisia liikuntarajoitteiselle kuuluvia tukia sekä tarvittavia apuvälineitä. Anomuksiin kuluu valtavasti energiaa. Sanansa on osattava laittaa oikeaan järjestykseen, jotta kuntoutuksen tarpeellisuuteen uskotaan. Harmittaa byrokratian vaatimus vuosittaisesta selvityksestä Kelalle. Jumpat ovat elinehto lapselle. Ilman niitä se vähäinenkin liikunnallisuus häviäisi ja sen myötä moni muukin asia. Liikuntarajoitteisen lapsen liikunnallinen tilanne voi muuttua jonkin verran fysio- ja toimintaterapian runsaalla avustuksella. CP-vamma ei kuitenkaan ole parantuva sairaus, niin kuin Kelassa tunnutaan ajateltavan, kun vaaditaan vuosittain selontekoa tilanteesta. "Tilanne ei ole muuttunut edellisestä", riittäisi vallan hyvin, Soili Koivumäki napauttaa.. Hyvä huumori auttaa Soili, Niko ja Ella Koivumäkeä selviytymään arjen hankaluuksista. 38 super

39 Kirjainyhdistelmä CP on lyhenne englannin kielen sanoista Cerebral Palsy, joka tarkoittaa alkuaan aivohalvausta. Nyt CP-vamma määritellään kehittyvien aivojen liikkeistä ja asennoista vastaavien keskuksien ja niiden yhteyksien kertavaurioksi, joka on syntynyt raskauden aikana tai varhaislapsuudessa eli kolmeen ikävuoteen mennessä. CP ei ole yhtenäinen vamma, vaan oireyhtymä, jonka haitta-aste vaihtelee vähäisistä toiminnan häiriöistä monivammaisuuteen. Suomessa syntyy vuosittain noin lasta, joilla todetaan CP-vamma. Suomessa on CP-vammaisia noin Varhaisdiagnostiikka perustuu lapsen normaalin kehityksen ja kehitysheijasteiden esiintymiskausien tunnistamiseen. Ainoa keino CP-diagnoosin varmistamiseen on lapsen säännöllinen tutkiminen. Tavallisesti diagnoosi varmistuu toisen ikävuoden loppuun mennessä. CP-vamman syyt, vammamekanismit ja seuraukset ovat hyvin moninaiset. Noin 80 prosentilla CP-vammaisista on jokin liitännäisvamma. Yleisin liitännäisvammoista on puhevamma. Ensimmäisinä oireina voivat olla vaikeudet syömisen ja juomisen oppimisessa. Lapsella on häiriöitä suun ja nielun liikkeissä. Nämä oireet liittyvät läheisesti lapsen ääntelyyn, jokelteluun ja puhumisen oppimiseen. Liikuntavammaan liittyy läheisesti tuntoaistimusten huono kehittyminen. Häiriintynyt raajojen asentotunto vaikeuttaa liikkeiden kehitystä ja hallintaa. Hahmotushäiriöt voivat liittyä kuuloon tai näköön. Noin 30 prosentilla CPvammaisista lapsista on epilepsia. Neljänneksellä CP-vammaisista on vaikea henkinen kehitysvamma. CP-vamma Kuntoutus Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on kokonaisvaltaisesti aktivoida lapsen kehitystä. Fysioterapialla pyritään kehittämään lapsen motoriikkaa, estämään sen hidastumista sekä estämään varhaisten kehitysheijasteiden poikkeavat liikeradat ja asennot. Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on lisätä myös lapsen omatoimisuutta. CP-vammaisen lapsen kuntoutuksen onnistumisesta vastaa kuntoutusryhmä yhdessä vanhempien kanssa. Kuntoutustyöryhmään kuuluvat lastenneurologi, fysio-, puheja toimintaterapeutti, psykologi, sairaanhoitaja ja kuntoutusohjaaja. Kuntoutustyöryhmä tukee lapsen perhettä päivittäisten toimintojen ohjaamisessa. Leikki-ikäisen lapsen kuntoutuksen tavoitteena on omatoimisuuden edistäminen. Onnistunut päivähoidon valinta on merkittävä lapsen kehitykselle. Hän tapaa vammattomia ikätovereita ja oppii ikäkaudelleen tyypillisiä taitoja yhdessä muiden lasten kanssa. Päivähoitoa varten tehdään kuntoutussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa. Lapsen henkilökohtaiset apuvälineet sekä tietokoneavusteinen kuntoutus tukevat omatoimisuutta ja leikin kehitystä. Kuntoutuksen tavoitteena voi olla myös jokin yksittäinen taito tai osa-alue esimerkiksi kommunikaatiovalmiuden harjoittaminen. CP-vamman syyt, vammamekanismit ja seuraukset ovat hyvin moninaiset. Peruskoulun aloittamista ja siihen liittyviä ratkaisuja ryhdytään miettimään lapsen ollessa viisivuotias. Jos lapsella on vaikea CP-vamma tai hän on monivammainen, niin hän kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Tavoitteena on koulunkäynti omassa koulupiirissä yleisopetuksen opetusryhmässä. Osa CP-vammaisista lapsista hyötyy enemmän erityisluokalla tai -koulussa annettavasta opetuksesta. Koulunkäynnin onnistumiseksi tehdään koulutussuunnitelma, jossa huomioidaan lapsen tarvitsema kuntoutus ja tukitoimet.. lisätietoa: lena öhman, suunnittelija fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ artikkeli=seh phtml?s=163 super

40 40 super

41 Mitä on hyvin toteutettu saattohoito? Hyvään saattohoitoon kuuluu kuolevan potilaan hyvä perushoito, kipujen lievitys, turvallinen ja jatkuva hoitosuhde, henkinen ja hengellinen tuki, yksilöllisyyden ja ihmisarvon kunnioitus, omaisten tukeminen sekä itsemääräämisoikeuden ja elämänlaadun ylläpitäminen. i n g r a m Saattohoitoneuvottelut edeltävät saattohoitopäätöstä. Neuvotteluissa käydään läpi sairaus ja hoito sekä siihen liittyvät asiat. Neuvottelut ja yksilöllinen saattohoitopäätös tehdään yhdessä potilaan, omaisten, lääkärin ja hoitohenkilökunnan kanssa. Saattohoitoon siirtymispäätöksen tekee hoitava lääkäri. On tärkeää, että potilas ja omaiset ovat selvillä tilanteesta ja heille kerrotaan tosiasiat. Saattohoidossa huomioidaan kuolevan toiveet, fyysiset, psyykkiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeet. Päätös kirjataan asiakirjoihin. Tekemällä kirjallisen hoitotahdon potilas voi myös ilmaista toiveensa siitä, miten häntä hoidetaan. Kuolevan potilaan on saatava elää sairautensa loppuvaiheet haluamassaan ympäristössä läheistensä kanssa. Hänen on voitava vaikuttaa itseään koskeviin hoitopäätöksiin ja hänellä on myös oikeus kieltäytyä hoidosta. Sitä on noudatettava. Potilaan ja hänen läheistensä toiveet ja tarpeet otetaan huomioon ja niitä kunnioitetaan. On tärkeää, että potilasta ei jätetä yksin, jos hän ei sitä itse halua. Hyvää perushoitoa Hyvään saattohoitoon kuuluu hyvä perushoito. Siinä huolehditaan kuolevan potilaan ravitsemuksesta. Jos potilas kärsii ruokahaluttomuudesta, huomioidaan hänen mahdolliset lempiruokansa ja tarjoillaan ruoka silloin, kun se maistuu. Hänelle annetaan mahdollisuus ruokailla muiden kanssa, mikä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ruoka tarjoillaan pieninä annoksina ja ruuan ulkonäkö huomioidaan. Jos potilas kärsii pahoinvoinnista, tarjoillaan kylmiä ja viileitä ruokia sekä suolaisia välipaloja. Tarvittaessa tarjoillaan soseutettua ruokaa. Nesteitä on muistettava tarjota. Kun hän ei pysty itse juomaan, voidaan suuta kostuttaa raikkaalla vedellä tai kostutustikulla. Tämä on tärkeää, koska potilas kärsii usein suun kuivumisesta. Potilaan henkilökohtaisesta puhtaudesta huolehditaan. Ihon kuivuminen aiheuttaa joskus kutinaa, jota voidaan ehkäistä voitelemalla perusvoiteilla tai viilentämällä ihoa. Asentohoidoilla ehkäistään painehaavaumien syntymistä ja turvo- super

42 tusta. Asentoa on hyvä vaihtaa kahden tunnein välein. Potilas voidaan nostaa ylös sängystä aina, kun hän haluaa ja se on mahdollista. Muistetaan myös puhtaat ja raikkaat vuodevaatteet. Huolehditaan potilaan hyvästä hammashoidosta. Kammataan hiukset, naisille voidaan laittaa papiljotit ja miehillä ajetaan parta. Potilas voi olla hyvin väsynyt, mutta ei pysty nukkumaan. Unilääkkeitä annetaan tarvittaessa. Uneen voi myös vaikuttaa kipu, joten huolehditaan kivunhoidosta. Rauhalliset keskustelut potilaan kanssa ja hoitajan läsnäolo lisäävät turvallisuuden tunnetta. Tutut iltarituaalit, esimerkiksi iltapalan syöminen, huoneen tuuletus ja hoitajan lukema kirja auttavat rauhoittumaan ja nukahtamaan. Hengityksen vaikeutumista voidaan helpottaa riittävällä tuuletuksella ja auttamalla potilas puoli-istuvaan asentoon. Tarvittaessa voidaan antaa happea ja huoneessa voidaan käyttää ilmankostuttajaa. Lääkehoitona käytetään morfiinia, astmalääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä, diureetteja ja kortisoneja. Hoitajan läsnäolo, keskusteleminen ja tilanteen selittäminen potilaalle voivat rauhoittaa. Vähäinen nesteen nauttiminen ja syöminen, liikkumattomuus ja kipulääkkeet aiheuttavat ummetusta. Sitä vähentää kuitupitoinen ruoka, leipä, vihannekset ja hedelmät, mutta jos syöminen ei onnistu, käytetään laksatiiveja. Tällöin runsas juominen on tärkeää, ja nestelistaa pitämällä voidaan tarkkailla nesteiden saantia. Mahan toiminnassa voi esiintyä ohivuotoripulia, jolloin vaarana on hoitaa ripulia. Virtsaamista tulee seurata myös. Toimintoja tulee seurata säännöllisesti ja kirjata potilasasiakirjoihin. Riittävää kivunhoitoa Hyvään saattohoitoon kuuluu myös säännöllinen, riittävä ja jatkuva kivunhoito. Lääkitys on aina yksilöllinen. Kivun lääkehoito aloitetaan parasetamolilla ja tulehduskipulääkkeillä, joista myöhemmin siirrytään asteittain vahvoihin opioideihin, oksikodoniin, morfiiniin, fentanyyliin ja metadoniin. Lääkeannosta suurennetaan asteittain niin, että saavutetaan riittävä vaikutus. Jos riittävää kivunlievitystä ei saavuteta ja haittavaikutukset ovat suuret, hoito lopetetaan ja tilalle aloitetaan toinen kipulääke. Eri tulehduskipulääkkeitä ei käytetä samanaikaisesti. Jos kipu on jatkuvaa, annostellaan lääkettä säännöllisesti eikä odoteta, että kipu alkaa uudelleen. Läpilyöntikipuja hoidetaan nopeavaikutteisilla kipulääkkeillä. Kipulääkkeen annostuksessa pitää ottaa huomioon potilaan ikä. Tarvittaessa turvaudutaan kipukonsultaatioon. Voidaan myös käyttää kipupumppua, jonka käyttöön koko hoitotiimin tulee perehtyä. Voimakas kipulääkitys aiheuttaa yleensä sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia, oksentelua, ummetusta, sekavuutta ja väsymystä. Pahoinvointia ja oksentelua voidaan hoitaa oireenmukaisella lääkehoidolla eli pahoinvointilääkkeillä, kortisonilla, neurolepteillä ja anksiolyyteillä. Hoitajan tehtävä on tarkkailla kipua. Ikääntynyt, esimerkiksi dementiaa sairastava potilas ei aina kykene ilmaisemaan kipuaan. Potilas voi itkeä, huutaa, äännellä, olla sekava ja hänellä voi olla poikkeavia käytösoireita. Tajuttomalle potilaalle tulee hoitotoimet selostaa rauhallisesti ja vierellä olo on myös tärkeää. Tällöin hoitajan tulee seurata hänen ilmeitään, eleitään ja elintoimintoja, ilmaisisivatko ne jotakin kivusta. Huomiot on kirjattava ylös. Kivun arviointiin voidaan käyttää niin sanottua kipujanaa, jonka taulukon avulla potilas voi itse arvioida kipunsa voimakkuutta. Jos potilaalla ei ole kipuja, lääkitystä ei tarvita ja samalla vältetään lääkkeiden sivuvaikutukset. Muita hoitokeinoja ovat muun muassa asentohoidot, potilasta voidaan hieroa hellästi, kosketus saattaa helpottaa, samoin vierellä olo. Fysioterapeutit voivat antaa esimerkiksi lämpöhoitoa. Aikaa olla läsnä Kun kuolevalla esiintyy ahdistusta, pelkoa, vihaa, sekavuutta, masennusta ja epätoivoa, hoitajalla tulee olla aikaa keskustella ja kuunnella potilasta. Kaikki tukeminen, mikä perustuu rehellisyyteen avoimuuteen, välittämiseen ja jatkuvuuteen, on tärkeää. Kädestä kiinnipitäminen ja lähellä olo tuovat turvallisuuden tunnetta. Ja jos kuoleva ei enää jaksa puhua, hoitajan läsnäolo on hiljaisuudessakin tärkeää. Kuolemisesta puhuminen voi olla vaikeaa hoitajallekin, mutta kuolemasta tulee puhua avoimesti. Kaikilla kuolevilla iäkkäillä ei ole omaisia ja läheisiä, silloin omahoitaja on tärkeässä roolissa. Kuolevalle ja hänen omaisilleen tulee heidän halutessaan järjestää hengellistä tukea, esimerkiksi keskustelua uskonnollisista asioista papin kanssa, ehtoollinen tai mahdollisesti rukoilu potilaan kanssa. Hoitajan tulee kuunnella potilasta ja omaisia riippumatta siitä, millainen elämänkatsomus tai usko heillä on. Omaiset tulee ottaa huomioon kuolevan hoidossa. Heidän tulee saada olla mukana niin usein kuin he itse ja kuoleva haluavat. Heille annetaan tarpeeksi ja ymmärrettävästi tietoa. Hoitajalla tulee olla aikaa kuunnella ja läpikäydä omaisten tunteita. Saattohoidon aikana potilaan huoneeseen tulee kiinnittää huomiota. Huoneen tulee siisti ja tila rauhallinen, mielellään yhden hengen huone. Huoneessa voi olla potilaan rakkaita tavaroita. Otetaan myös huomioon omaisten jatkuvan läsnäolon mahdollisuus. Potilaan tahdon noudattamista Kuoleman lähestyessä potilaan toiveet kirjataan potilastietoihin ja noudatetaan potilaan omaa tahtoa ja mahdollisesti hänen laatimaansa hoitotestamenttia. Selvitetään lähiomaisten yhteystiedot ja se, kenelle läheisistä asiasta on sovittu ilmoitettavan. Ilmoitetaanko yöllä? Kun potilaan tila alkaa heiketä, kutsutaan omaiset paikalle. Omaisilla tulee olla mahdollisuus viettää viimeiset hetket kuolevan kanssa. Omaisen pitää saada niin halutessaan osallistua potilaan perushoitoon niin paljon kuin jaksaa ja haluaa. Hoitajalla tulee olla aikaa olla läsnä, tukea ja vastata kysymyksiin omaisille. Kuolevaa on hoidettava mahdollisemman hyvin aina loppuun asti. Kuoleman merkkejä ovat sydämen toiminnan ja hengityksen loppuminen ja lihasten veltostuminen. Voi tulla lautumia, ja muutaman tunnin kuluttua ruumis jäykistyy. Kuoleman vahvistaa lääkäri. Kuoleman tapahduttua käytännön toimintaa varten hoitoyksikössä on omat toimintaohjeet. Omaisilla tulee olla mahdollisuus jäähyväisten jättöön ja mahdollisuus olla laittamassa vainajaa. Voidaan myös pitää hartaushetki. Vainajan laitossa ei saa olla kiire. Osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta vainajaa ja omaisia kohtaan viimeisellä hetkellä. Vainajan käsittelyssä hoitajan tulee huomioida kulttuuri- 42 super

43 set ja uskonnolliset erityispiirteet. Omaisia ohjeistetaan kuinka tulee toimia kuoleman jälkeen. Heitä neuvotaan ottamaan yhteyttä hautaustoimistoon ja seurakuntaan hautapaikkaa ja siunaustilaisuutta varten. Hautausluvan saamista varten annetaan omaisille hautauslupa. Hoitoyksikkö huolehtii viranomaisille ja väestörekisterikeskukseen kuolintodistuksen, jossa on kuolinsyy. Kuoleman jälkeen omaisille tulee olla aikaa käydä omaisen kuolema läpi heidän niin halutessaan. Jokainen läheisensä menettänyt suree omalla tavallaan ja sitä on kunnioitettava. Voidaan myös antaa saattohoidon laadun arviointilomake täytettäväksi. Se ei ole pakollinen, mutta sen avulla voidaan kenties kehittää työtämme. Jokaisen potilaan kuolema on ainutkertainen ja yksilöllinen tapahtuma. Saattohoitopaikka voi olla erikoissairaanhoito, pitkäaikaissairaala, hoitokoti, palvelukeskus tai potilaan oma koti. Kaikissa näissä on omat haasteensa. Esimerkiksi kotisaattohoito vaatii hyvän hoito- ja palvelusuunnitelman. Miten toimia, kun potilas kuolee omassa kodissa? Potilas voi olla lapsi, avio- tai avopuoliso, vanhempi tai sukulainen. Saattohoito ei ajallisesti ole aina sidoksissa kuoleman läheisyyteen ja se voi kestää sairaudesta riippumatta jopa vuosia. Tämä aika on raskasta myös omaisille, joten heidän tukemistaan ei saa unohtaa. Potilaan toiveet ja tarpeet tulee ottaa huomioon niitä kunnioittaen, mutta entäpä jos omaiset ovat toista mieltä? Luulen, että selviydyn saattohoidossa työskennellessäni olemalla empaattinen, rehellinen, avoin, läsnä oleva ja kuunteleva. arja seppänen lähihoitajaopiskelija, vanhustyön koulutusohjelma koulutuskeskus agricola pieksämäki kirjoittaja on aikuisopiskelija, joka on työskennellyt saattohoitopotilaiden parissa. hän valmistuu lähihoitajaksi syyskuussa. Saattohoidon arvostus kasvaa Isossa-Britanniassa Modernin saattohoidon katsotaan alkaneen vuoden 1958 lopussa Isossa-Britanniassa. Perustajana pidetään Cicely Saundersia, joka oli sosiaalityöntekijä ja lääkäri. Toukokuussa 21 superilaista pääsi koulutusmatkalla tutustumaan yhteen englantilaiseen saattohoitokotiin Cambridgessä. Tämä Arthur Rank -saattohoitokoti on julkisen terveydenhuoltojärjestelmän NHS National Health Servicen ylläpitämä laitos ja siksi poikkeuksellinen. Suurin osa Britannian saattohoitokodeista on säätiöiden tai kolmannen sektorin omistuksessa. Noin 30 prosenttia Arthur Rankin toiminnasta rahoitetaan lahjoitusvaroin ja loput 70 prosenttia tulee NHS:ltä. Arthur Rank -saattohoitokoti aloitti toimintansa vuonna Vapaaehtoistyö laajaa Arthur Rankin koulutuspäällikkö Cathy Alban-Jones kertoi, että 16:sta paikasta oli säästöjen vuoksi käytössä vain 12. Kaikkiaan Arthur Rankissa käy töissä noin sata eri alan työntekijää. On lääkäreitä, hoitajia, hoitoapulaisia, fysio- ja toimintaterapeutteja, sielunhoitajia, toimistohenkilöitä, vaihtoehtoisten hoitojen ja neuvontapalvelujen antajia. Varsinaisella vuodeosastolla toimii aamuvuorossa kolme rekisteröityä hoitajaa ja kolme rekisteröimätöntä eli HCA-hoitajaa. HCA eli health care assistant on NVQ 2 3 -tasoinen koulutus, joka ei aivan vastaa lähihoitajan tutkintoa. Päivällä töissä on kaksi rekisteröityä ja kaksi rekisteröimätöntä hoitajaa ja yöllä kaksi rekisteröityä ja yksi HCA. Palkatun henkilökunnan lisäksi työhön osallistuu on noin 200:n vapaaehtoisen ihmisen verkosto. Vapaaehtoisia koulutetaan ja heille järjestetään virkistystoimintaa. Heistä moni on Arthur Rankissa hoidossa olleiden omaisia tai ystäviä ja he ovat iältään vuotitaita. Vapaaehtoiset esimerkiksi kuljettavat kotona asuvia potilaita päivätoimintaan tai terapiaan. Päivätoimintaa toteutetaan Arthur Rankissa kolme kertaa viikossa lahjoitusvaroin. Päivätoiminnassa käydään yleensä 6 12 viikon jaksoissa ja paikalla on yleensä asiakasta. Vapaaehtoiset tekevät kolmen ruokalajin lounaan päivätoimintaan osallistuville. Jokaiselle päivätoimintaan osallistuvalle tehdään 6 12 viikoksi suunnitelma ja määritellään sille tavoitteet. Hoitoaika saattohoitokodissa on keskimäärin kaksi viikkoa ja puolet potilaista palaa kotiin. Viime vuonna Arthur Rankissa oli kaikkiaan 217 potilasta. Heistä 146 kuoli osastolla. Päivätoimintaan osallistui 146 asiakasta. Kolme tärkeää tehtävää Hallituksen vuonna 2008 julkaisema strategiapaperi End of Life Strategy on linjannut saattohoitoa ja nostanut sen profiilia. Vaikka suurin osa haluaa kuolla kotonaan, kuollaan usein sairaaloissa ja vain noin neljä prosenttia kuolee hospicessa, super

44 saattohoitokodissa. Strategiassa korostetaan hoitajien ja lääkäreiden roolia keskustelussa ja kuolevien toiveiden sekä hoitotahdon ja hoitopaikkatoiveiden selvittämisessä. Strategia on lisännyt tietoisuutta ja keskustelua saattohoidosta sekä luonut paineita siihen, että perusterveydenhuollossa olisi oltava riittävästi saattohoito-osaamista ja saattohoitoa. Strategiassa esitellään kolme työkalua joita tulee käyttää saattohoidon parantamiseksi: 1) Saattohoitotarpeen tunnistaminen ja määrittely; kuka on saattohoitovaiheessa, elämän loppuvaiheen tunnistaminen. Tästä on tehty paljon tutkimusta Englannissa ja aiheesta järjestetään koulutusta. 2) Hoitotahdon Preferred priorities selvittäminen ja kirjaaminen. Hoitajien rooli on tärkeä, kun potilas päättää valinnoistaan. Potilaan ja hänen perheensä ja läheisten kanssa keskustellaan esimerkiksi kuolinpaikkatoive ja muut toiveet. Asiakirja säilytetään kotona, mutta siitä on tieto esimerkiksi perhelääkärillä. 3) Yhteistyö eri sidosryhmien ja ammattilaisten välillä. Code standards framework. Moniammatilliset ryhmät kokoontuvat ja keskustelevat siitä miten saattohoidossa edetään. Käytössä on myös ilmeisesti meidän hoitotahtoamme vastaava lainvoimainen asiakirja eli niin sanottu advanced care decision. Englannissa on kuolevan potilaan hoitoon kehitetty myös Liverpool care pathway LCP, jonka tavoitteena on saada siirrettyä hospice-saattohoitomalli myös sairaaloihin ja muihin hoitopaikkoihin. Tämä malli on tunnustettu kansallisesti ja myös kansainvälisesti johtavaksi kuolevan potilaan hoitomalliksi. Sen avulla mahdollistetaan kuolevan potilaan arvokas kuolema ja kyetään tukemaan sukulaisia ja läheisiä. Lisätietoja englanniksi löytyy osoitteesta Tukipalveluja vuoden ajan NHS maksaa palkan myös niin sanotuille MAC Millan -hoitajille, jotka ovat palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita hoitajia. He käyvät potilaiden kotona, arvioivat hoidon tarvetta ja käyvät keskusteluja potilaan ja läheisten kanssa. He ovat myös oman perhelääkärin ja kotisairaanhoidon kanssa tiiviissä yhteistyössä muun muassa hoitolinjausten suhteen. Arthur Rankissa toimii niin sanottu kotisaattohoitotiimi, jossa nämä Mac Millan -hoitajat työskentelevät. He käyvät niissä kodeissa, joissa on erityisiä tarpeita tai ongelmia, joihin normaalin kotisairaanhoidon osaaminen ei välttämättä riitä. Viime vuonna Arthur Rankin kotihoitotiimi kävi 748 potilaan kotona. Arthur Rankiin pääsee lähetteellä, jonka yleensä tekee oma perhelääkäri. Lähetteen voi tehdä myös itse. Lähete löytyy esimerkiksi Arthur Rankin omilta nettisivuilta. Saattohoitokoti tarjoaa tukipalvelua kuolleen potilaan omaisille ja läheisille vuoden ajan kuolemasta. Tämä voi olla kahdenkeskistä keskustelua tai vertaisryhmäpalavereja. Myös henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti, ja heillä on mahdollisuus työnohjaukseen ja vertaistukeen. Huumori auttaa hoitotyössä, ja henkilöstöä tuetaan erilaisten debriefing-mahdollisuuksien avulla sekä yhteisellä hauskanpidolla. Lopuksi Cathy Alban-Jones kertoi, että viimeisten viiden vuoden aikana joka vuosi heidän on pitänyt säästää 15 prosenttia toimintakuluista, joten vähällä on saatava aikaiseksi paljon hyvää. Säästäminen ja julkisen sektorin leikkaukset näyttävät olevan tuttua kaikkialla maailmassa.. leena kaasinen-parkatti suunnittelija, super i n g r a m Se, miten ihminen kuolee, säilyy niiden muistoissa, jotka elävät. Cicely Saunders 44 super

45 Kikkerin palvelutalossa asuu 24 vanhusta. Samassa yhteydessä toimii kaksi rivitaloa, joiden asukaspaikat on tarkoitettu omillaan toimeen tuleville vanhuksille. Vanhusten kunnioitus näkyy Inkerinmaan palvelutaloissa seen saadaan kasaan. Hänen on ajateltava koko ajan talon etua, osattava luoda suhteita joka suuntaan ja hankittava samalla varoja talon toimintaan. Sponsorituki, erilaiset lahjoitukset ja avustukset ovat osa rahoitusta. Polttopuuta on saatu paikalliselta yritykseltä, palovaroittimet lahjoituksena Suomesta ja kuljetusapua kyläläisiltä. Myynnissä on T-paitoja, asukkaiden tekemiä käsitöitä, Sampo-koruja sekä kirjoja. Palvelutalon piharakennuksessa toimii myös kirpputori, jonka tuotto sijoiteteksti silvo nybacka kuvat lumijoen vanhus- ja kotipalvelun henkilökunta Pietarin alueella Inkerinmaalla toimii useita vanhusten palvelutaloja. Tässä kurkistamme kolmeen, Kikkerin ja Taaitsan palvelutaloihin sekä Mariakotiin. Vaikka taloudellisesti on tiukkaa, on toiminnan kulmakivenä vanhuksia arvostava henki. Kikkerin palvelutalo aloitti toimintansa vuonna 1993 vanhasta tsaarin metsästysmajasta remontoidussa talossa. Se on Villa Inkeri -nimisen yhdistyksen ylläpitämä valmistui uusi talo, jonka rahoitti Raha-automaattiyhdistys. RAY myös avusti alussa palvelutalon toimintaa, mutta nyt avustusta ei enää saada. Talossa on 24 asukasta. Samassa yhteydessä toimii kaksi rivitaloa, jotka on tarkoitettu omillaan toimeen tuleville vanhuksille. Toisen rivitalon asunnot on vuokrattu ulkopuolisille, jolloin vuokratulot ovat isommat. Vanha metsästysmaja, Paronin talo, toimii matkalaisten majoitustilana. Yöpymisen perusteella paikkaa voi suositella, näin voi tukea palvelutalon toimintaa. Tuhat rautaa tulessa Palvelutalon johtaja Anna Raut kertoo, kuinka monenlaisia keinoja on käytettävä, jotta varat toiminnan pyörittämi- super

46 Kikkerin palvelutalon johtaja Anna Raut, talon asukas Maria ja Soila Lehtonen. Aino Zubriskaja nauttii hyvin varustellusta asunnostaan ja kasvimaan hoitamisesta. Hän kertoi lumijokelaisille maukkaan suolaheinäkeiton reseptin. taan talon toimintaan. Myytävää kirpputorille saadaan Suomesta. Käytävällä on pienet kangaspuut, joissa valmistuu kaitaliinoja myyntiin. Kangaspuut ovat myös Anna Rautin stressin purkuun hyvät, tiukassa tilanteessa hermoja voi lepuuttaa kaitaliinaa tekemällä. Kaikesta huomaa, kuinka omistautunut Anna Raut on työlleen. Hän kertoo antaneensa osan sydämestään vanhuksille. Talon hoitajat tekevät 24 tunnin vuoroja, sairaanhoitaja vain 12 tunnin. Palkka työstä on suomalaisen mittapuun mukaan vaatimaton, noin 7000 ruplaa eli vajaat 200 euroa kuukaudessa. Sairaanhoitaja on saanut koulutusta myös Suomessa, mutta muut hoitajat on koulutettu paikan päällä. käytännön asiat ja vanhusten arvostus ovat olleet koulutuksen aiheina. Muuten hoitajilla ei ole alan koulutusta. Kikkerin palvelutalon asukaspaikoista kymmenen on aluehallinnon ostopaikkoja. Niihin sijoitetaan vanhuksia kahden kuukauden jaksoiksi. Sen jälkeen he palaavat omaan kotiin tai toiseen palvelutaloon. Taloon jonotetaan koko ajan, paikat ovat kysyttyjä. Vaikka taloudellisesti Kikkerissä ollaankin tiukalla, niin palvelutalossa on aistittavissa vanhuksia arvostava henki. Henkilökunta on ystävällistä ja ilmapiiri rauhallinen. Asukkaat viettävät aikaa yhteisissä tiloissa tai lepäävät omissa huoneissaan. Talvella ruokailutilassa olevan takan äärellä voi lämmitellä ja nauttia muutenkin tulen loimusta. Kaunis ja hoidettu pihamaa, jossa on pieni lampi ja grillikatos, houkuttaa ulkoilemaan voinnin mukaan. Kikkerin palvelutalo on tullut myös tunnetuksi siitä, että venäläinen isoäiti, joka oli määrä karkottaa Suomesta, sai asuinpaikan tästä palvelutalosta. Puuhakkaan Ainon tarina Rivitalossa asuva Aino Zubriskaja, os. Grammi, on 77-vuotias inkeriläinen. Hän on tyytyväinen nykyiseen asuntoonsa ja elämäänsä siellä. Kodikas kahden huoneen asunto on lämmin ja sen asukas onnellinen. Aina ei näin ole Ainon elämässä ollut. Aino on syntynyt lähikylässä ja ehti aloittaa koulunsa juuri ennen sotaa. Sodan sytyttyä kotiseutu joutui saksalaisten miehittämäksi. Suomeen Aino lähti äitinsä kanssa karanteenileirin kautta. Sodan loputtua inkeriläisille tuli taas lähtö, niin myös Ainolle. Inkeriläiset asutettiin ympäri laajaa Neuvostoliittoa. Aino pystyi käymään koulua vain viisi vuotta noina vaikeina aikoina. Paluu kotiseudulle tuli mahdolliseksi, ja työura Kikkerissä kului sähköeristeitä valmistaneessa tehtaassa. Kaksi vuotta Aino ehti työskennellä myös palvelutalossa silloin, kun se toimi Paronin talossa. Nyt hän on eläkkeellä ja asuu vuokralla palvelutalon vieressä olevassa rivitaloasunnossa. Leskeksi vuonna 1976 jääneellä Ainolla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Kirjahyllyllä on monta valokuvaa sekä kukkia vaasissa olihan vasta voitonpäivä ja Ainoakin oli juhlittu veteraanina. Ainon suomen kieli soljuu mukavasti. Hän kertoo kaunistelematta ikävistä ja hauskoista tapahtumista elämänsä varrelta. Vaikeatkaan kokemukset eivät ole Ainoa lannistaneet, hän ei koe katkeruutta, vaan jaksaa iloita jokapäiväisistä asioista. Kaunis, lämmin asunto, erityisesti kylpyhuone ja wc, ovat suuri ilon aihe ja tietysti rivitalosta löytyy saunakin. Iloa ja toimintaa elämään tuo myös pihamaa ja keittiön ikkunan alla oleva iso kasvimaa, jota Aino hoitaa rakkaudella. Kasvimaalla kukkii jo daalioita, suolaheinä on kohta kerättävissä, peruna odottaa maahan laittamista. No, ennen sitä pitäisi muutama kottikärryllinen sontaa levittää perunamaalle, ei liikaa, jottei maa tule liian väkeväksi, niin kuin Aino sanoo. Sujuvasti Aino puheensa lomassa kertoo meille oivan suolaheinäkeiton reseptin. Kuulostaa hyvältä, muistetaankohan me vielä kotona tuo resepti? Mariakoti ja Taaitsan palvelutalo Mariakodin johtajana työskentelee Lilja Stepanova. Hän toimii myös Inkerin kirkon diakoniatyön johtajana. Jälleen yksi asialleen omistautunut nainen. Ihminen, joka välittää van- 46 super

47 Mariakodin johtaja Lilja Stepanova on saanut koulutuksen vanhustyöhön 1990-luvulla Suomessa. Kikkerin palvelutalossa asuu tyytyväisiä vanhuksia. huksista ja on antanut koko sydämensä työlleen. Aikaisemmin Leningradissa metalliteollisuuden palveluksessa työskennellyt sähköinsinööri Lilja kouluttautui uudelle alalle Suomessa 1990-luvulla, ja siitä alkoi työ vanhusten parissa. Inkerin kirkon omistuksessa oleva Mariakoti on tehty vanhaan rakennukseen, joka on toiminut kouluna. Suomalaisten avustuksella remontoitu palvelutalo on kodikas, ja siellä asuu noin 20 vanhusta. Asukkaat maksavat eläkkeestään suurimman osan hoitomaksuna. Mariakodissa oli vierailumme aikaan myös suomalaisia talkoolaisia. He olivat maalaustalkoissa ja olivat tuoneet tarvikkeista osan Suomesta tullessaan. Talkoolaisilla on tärkeä osuus talon kunnossapidossa, ja he ovat myös seurakunnan apuna monessa asiassa. Taaitsan palvelutalo sijaitsee Taaitsan taajamassa 40 kilometriä Pietarista. Palvelutalo toimii kahdessa rakennuksessa joissa on yhteensä 24 asukasta. Vain yksi hoitaja on kerrallaan vuorossa ja tekee 24 tunnin työvuoroja. Palvelutalon johtaja auttaa tarvittaessa. Keittäjä valmistaa ateriat ja vartija on apuna öisin. Hyvin samankaltaisia henkilökunnan vahvuudelta ovat kaikki palvelutalot, joihin tutustuimme. Ei voi olla ihmettelemättä, kuinka työssä jaksaa ja miten hoito onnistuu. Kuitenkin joka paikassa vallitsi tunne, että vanhuksista pidetään huolta. Taaitsan palvelutaloa ja Mariakotia pitää yllä Inkerin luterilainen kirkko. suojissa toimivan keskuksen toiminta on. Pietarin matkaajille vinkkinä, käykää tutustumassa Pyhän Marian kirkon vieressä, keskellä Pietaria olevaan Sampo-keskukseen. Sieltä voi myös hankkia tuliaiset, joiden myynnistä saatu tuotto menee hyvään tarkoitukseen.. Lumijoen matkalaiset Katariinan palatsin edustalla. Takana vasemmalta Hannele Kamula, Silvo Nybacka ja Marja Marttila. Edessä vasemmalta Liisa Ollakka, Marja Nybacka, Maritta Äijälä ja Soila Lehtonen. Pietari toinen kohteemme Matkalla tutustuimme myös Pietarin nähtävyyksiin. Palatsien loisto palvelutalojen jälkeen häkellytti mielen. Pietarissa ja sen ympäristössä on lukuisia upeita palatseja, joissa tsaarit ja muut korkea-arvoiset Venäjän valtaapitävät asuivat. Sampo-keskus ja sen johtaja Tatjana Bykova, oppaamme Lilja Bykova ja autonkuljettaja Sergei takasivat meille onnistuneen matkan. Sampo-keskuksen toiminnasta voisi kirjoittaa ihan oman jutun, niin monipuolista tämän Inkerin kirkon Matkat jatkuvat Lumijoen kunnan vanhus- ja kotipalvelun henkilöstöstä koostunut ryhmämme teki toisen matkansa tänä keväänä. Vuosi sitten olimme Petroskoissa, missä kävimme tutustumassa vanhainkotiin ja lastenkotiin. Ensi kevään alustavassa suunnitelmassa matkaamme Tanskaan. Keräämme varoja matkaa varten erilaisilla tempauksilla ja myyjäisillä. super

48 Euroopan Perushoitajaneuvoston työseminaari käsitteli saattohoitoa ja toi Luxemburgiin 130 jäsenliittojen edustajaa kesäkuussa. EPN pohti arvokasta vanhuutta ja kuolemaa teksti ja kuvat leena lindroos Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja hyvään kuolemaan oli teemana Euroopan Perushoitajaneuvoston EPN:n työseminaarissa Luxemburgissa kesäkuussa. Seminaarin puheenjohtajana toimi suunnittelija Lena Öhman SuPerista ja siihen osallistui 130 jäsentä viidestä jäsenliitosta. Talousmarkkinoiden integroitumista seurannut kriisi koskettaa useimpia kansoja. Sairaanhoito on joutunut ahtaalle ja se osa ihmisistä, joka vähiten on hyötynyt, joutuu nyt kärsimään eniten. EPN:n täytyy huolehtia siitä, että ne, joita suojelemme, saavat osakseen hoitoa ja lämpöä, totesi järjestön väistyvä puheenjohtaja Kristin Á Guðmunsdóttir avatessaan seminaaripäivän. Luxemburgin terveysministeri Mars Di Bartolomeo kiitti omassa puheenvuorossaan järjestöä siitä, että se oli valinnut seminaarin aiheeksi saattohoidon. Aihe on ollut voimakkaasti esillä Luxemburgissa, sillä maassa on runsaan vuoden ollut voimassa laki, joka antaa mahdollisuuden myös eutanasian käyttöön. Elämä on hyvin järjestetty syntymän ympärillä, mutta sen viime vaiheita hoidetaan kapean takaoven kautta. Molemmat elämänvaiheet ovat kuitenkin yhtä tärkeitä. Onkin hyvä, että aihe nostetaan julkiseen keskusteluun. Avoin asenne vie pidemmälle kuin aiheen väheksyminen, terveysministeri totesi. Di Bartolomeo korosti myös, että on ensiarvoisen tärkeää, että potilaan itsensä ohella myös hoitohenkilökunta saa tukea, kun ollaan elämän loppuvaiheiden kanssa tekemisissä. Vanhusten hoidon statusta nostettava Norjalaisen Verdighetsenteretin lääketieteellinen johtaja Stein Husbø luennoi ikääntyvien ihmisten arvokkuudesta. Hän totesi kuoleman kuolleen Euroopasta: Kokemus kuolemasta on kadotettu, kun on se on siirretty kodeista laitoksiin. Perheitä pitää tukea olemaan kuolevan kanssa ja myös kuoleman jälkeen perheet tarvitsevat tukea, Husbø sanoi. Norjassa on paljon hoitokoteja, joissa on saattohoitopaikkoja, kun esimerkiksi Espanjassa vielä perheet huolehtivat ikään- 48 super

49 Lääketieteellinen johtaja Stein Husbø korosti arvokeskustelun merkitystä. Suunnittelija Lena Öhman toimi työseminaarin puheenjohtajana. Luxemburgin terveysministeri Mars Di Bartolomeo toivoi elämän loppuvaiheille syntymää vastaavaa arvostusta. tyvistä läheisistään. Euroopan maista Norja käyttää eniten rahaa terveydenhoitoon. Koko maailmassa dementian yleistyminen ja hoito on huomattava haaste, sillä sen kasvu on rajua ja sairaus yleistyy hyvää vauhtia esimerkiksi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Henkilöt, joilla on vakava dementia, tarvitsevat niitä, jotka puhuvat heidän puolestaan. On mietittävä, miten kohtelemme heitä. Fokusointia on muutettava niin, että tehdään eettisiä päätöksiä. Tarvitaan aikaa ihmiselle, Husbø jatkoi. Hän rohkaisi kohtaamaan kuoleman rehellisesti ja avoimesti. Pitäisi tunnistaa saattovaihe ja olisi tärkeää valmistella sekä potilas että perhe tulevaan. Potilaalle ei yleensä puhuta avoimesti siitä, että kuolema on lähestymässä ja kuitenkin he arvostavat hyvää, avointa keskustelua asiasta. Tarvitaan myös hoitohenkilökunnan kiireetöntä läsnäoloa. Puheenvuoron jälkeen käydyssä keskustelussa korostui entisestään se, että asenteiden ja käytäntöjen muuttamiseksi tarvitaan avointa keskustelua. Norjassa saattohoitoa on käsitelty viestimissä ja siten avattu yleistä tietämystä aiheesta. Stein Husbøn mukaan on keskeisen tärkeää löytää hyviä lääkäreitä, jotka ottavat vanhuuden hoivan vakavasti. Lääkärien pitää tulla paikalle ja osallistua hoidon suunnitteluun. Toistaiseksi vanhusten kohdalla ihmisoikeuksia loukataan vielä yleisesti ja hyvään hoivaan on vielä pitkä matka. Paitsi keskustelua siitä, mikä on hyvä elämä juuri tämän potilaan kannalta, tarvitaan myös laki minimimiehityksestä. Edelleen tarvitaan geriatrian yliopistotasoista koulutusta. Tutkimusta tulee lisätä, jotta kuoleman prosessi osataan hyväksyä. Olette tarpeellisin ammattiryhmä maailmassa. Mutta te vaikenette liikaa. Teillä on paljon osaamista, joka myös johdon pitäisi tietää, Husbø korosti. Eutanasialaki ja kokemuksia saattohoidosta Luxemburgin eutanasialakia esitteli arvokkaan kuoleman oikeutta ajavan yhdistyksen puheenjohtaja Christophe Schiltz. Laki on ensimmäinen Euroopan Unionissa. Sitä esitettiin hyväksyttäväksi ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja voimaan se tuli maaliskuussa Nyt eutanasialaki ja laki saattohoidosta täydentävät toisiaan. Eutanasiaa haluavan tulee olla oikeustoimikelpoinen, täysiikäinen ja tietoinen tekemisistään. Hänen pitää olla tajuissaan ja antaa eutanasiapyyntö vapaaehtoisesti. Tarvitaan kahden lääkärin vahvistus siitä, että edellytykset täyttyvät: potilaan terveydentilassa ei ole odotettavissa paranemista ja hänen sairautensa aiheuttaa fyysistä tai psyykkistä sietämätöntä ja jatkuvaa kärsimystä. Eutanasiaa pyydetään kirjallisesti ja hyväksytty pyyntö on voimassa viisi vuotta kerrallaan. Jos potilas dementoituu hoitotahdon annettuaan eli hän ei ole tietoinen tekemisistään tai ei enää pysty vahvistamaan pyyntöä allekirjoituksellaan, eutanasiaa ei voida myöntää. Lukuja eutanasiaoikeutta käyttäneistä ei vielä ole saatavissa, sillä ensimmäiset tilastot julkaistaan kahden vuoden kuluttua lain voimaan tulosta. Perushoitaja Annelise Bøgelund Jensen Tanskasta kertoi työstään Bispebjergin sairaalan saattohoito-osastolla. Kyseessä ei ole saattohoitokoti vaan pysäkki ennen sitä ja osastolla voi viipyä vain määräajan. Osaston perusperiaatteet keskittyvät sanoihin aika, luottamus, turvallisuus ja läsnäolo. Potilas ja hänen omaisensa ovat toiminnan keskiössä, henkilökunnalta vaaditaan huomaavaisuutta kumpaakin tahoa kohtaan. Kuitenkin omat rajat on tunnettava ja on osattava pitää terve etäisyys käsiteltäviin asioihin. Bøgelund Jensenin mukaan itse kärsivä ei pystyisi auttamaan potilaita eikä heidän omaisiaan. Seminaaripäivän viimeisen puheenvuoron käytti projektijohtaja Michel Keilen luxemburgilaisesta Omega 90 -järjestöstä. Se käsitteli saattohoitoon keskittyvän yhdistyksen toimintaa ja juuri valmistumassa olevan saattohoitokodin suunnitteluprosessia. Seminaarin yhteydessä EPN:n puheenjohtajuus siirtyi Norjaan ja seuraavan kahden vuoden ajan neuvoston puheenjohtajana toimii Kjellfrid Blakstad.. super

50 Edunvalvontayksikkö tiedottaa Hyvä tietää sopimusedunvalvonnasta Koeaika testaa työsopimuksen Koeajan käyttäminen on nykyään sangen yleistä. Koeaikamääräyksen tarkoituksena on antaa sekä työnantajalle että työntekijälle mahdollisuus harkita, vastaako tehty työsopimus sitä, mistä oli sovittu ennen työsuhteen alkua. Koeajasta sopiminen. Työntekijä voi koeaikana miettiä, onko työ sellaista, jota haluaa tehdä. Vastaavasti työnantajalla on mahdollisuus testata työntekijän soveltuvuutta ja menestystä työtehtävissään. Koeajasta pitää nimenomaan sopia työsopimuksella. Siten koeaika ei voi olla voimassa uuden työntekijän ja työnantajan välillä sillä perusteella, että työpaikalla on ollut tapana käyttää koeaikaehtoa työsopimuksissa, mutta kyseisen työntekijän osalta sen merkintä oli jäänyt pois työsopimuksesta. Koeaikaehtoa voidaan käyttää määräaikaisissa ja vakituisissa työsopimuksissa. Työsopimuslain (TSL) 1. luvun 4. pykälän mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään neljän kuukauden pituisesta koeajasta. Jos työnantaja järjestää työsuhteen alkuun jonkun erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhtäjaksoisesti yli neljä kuukautta, voi koeaika olla poikkeuksellisesti kuusi kuukautta. Koulutukseksi ei riitä mikään tavanomainen perehdyttäminen työhön ja yritykseen, vaan koulutuksen tulee olla jotain erityistä, sellaista mitä työntekijällä ei ole aikaisemmin ollut. Kahdeksaa kuukautta lyhyemmässä määräaikaisessa työsuhteessa koeaika voi olla enintään puolet työsopimuksen kestosta eli neljän kuukauden työsuhteessa koeaika saa olla enintään kaksi kuukautta. Koeaikaehtoa käytetään tavallisesti heti työsuhteen alussa ja pääsääntöisesti vain kerran. Koska koeajasta pitää sopia, ei työnantaja voi yksipuolisesti määrätä työntekijää uudelle koeajalle. Koeajan uusiminen voi olla mahdollista esimerkiksi silloin, kun työntekijä tulee takaisin samalle työantajalle työsuhteen päättämisen jälkeen. Koeaikaehdon salliminen riippuu siitä, miten pitkään työntekijä on ollut välillä poissa, millaisiin töihin hän palaa ja onko ammattitaidossa tapahtunut joitakin muutoksia, muutamia esimerkkejä mainittakoon. Koeaikapurku. Koeaikana työsuhde voidaan molemmin puolin purkaa, jolloin työsuhde päättyy samana päivänä. Oikeus palkkaan päättyy myös samana päivänä, mutta työvuoro tehdään kuitenkin loppuun saakka. Työsopimusta ei saa kuitenkaan päättää epäasiallisella perusteella kuten iän, terveydentilan, kansallisen tai etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteen, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan syyn takia. Muu verrattava syy voisi olla vakaumus, yhdistystoiminta tai jäsenyys yhdistyksessä ja yhteiskunnallinen asema. Oikeuskäytännössä epäasialliset perusteet ovat liittyneet erityisesti työnantajan erehdykseen; esimerkiksi virhearviointi työsuorituksessa ja aiheeton epäilys työntekijän terveydentilasta. Lisäksi epäasiallisena purkuperusteena on pidetty tavallisesti työntekijän työajalla ja työpaikalla tapahtuvaa toimintaa, joka on katsottu sallituksi tai joka ei osoita häntä asiassa olennaisesti syypääksi. Työvaiheiden epäonnistuminen on tällöin voinut johtua myös ulkoisista seikoista. Työntekijälle kuuluvien oikeuksien käyttäminen asianmukaisesti ei niin ikään ole peruste koeaikapurkuun. Sellaiset seikat, jotka liittyvät työajan ja työpaikan ulkopuolisiin asioihin ja jotka eivät vaikuta työsuhteeseen, on katsottu myös epäasiallisiksi perusteiksi. Koeaikapurku raskauden takia on kielletty purkuperuste. Suositus olisi, että työntekijä harkitsee tarkkaan, missä vaiheessa kertoo raskaudestaan työnantajalle. Moni koeaikapurku olisi vältetty, jos raskausuutista ei olisi kerrottu liian aikaisin. On hyvä muistaa, että työnantajalle pitää ilmoittaa äitiysvapaan aloittamisesta viimeistään 2 kuukautta ennen vapaan aiottua alkamista, ei yhtään sen aiemmin. Koeaikapurkua ei voida käyttää ennen työsuhteen alkamista, koska tällöin ei ole voitu testata työntekijän soveltuvuutta työhön tavalliseen tapaan. Työsopimuksen purkamista ennen työsuhteen alkamista pitää arvioida normaalin työsuhteen päättämissäännösten mukaan, eikä koeaikapurkusäännösten. Hyväksyttävinä purkuperusteina on pidetty tavallisesti jonkin työn suorittamiseen liittyvää puutteellisuutta, esimerkiksi työn tulos ei ole ollut työnantajan mielestä tyydyttävää. Samoin työstä myöhästymiset ja luvattomat poissaolot ovat olleet hyväksyttyjä purkuperusteita oikeuskäytännössä. Yleinen sopimattomuus tai sopeutumattomuus työhön on riittänyt purkuperusteeksi. Sopeutumattomuuden ei tarvitse liittyä työsuoritukseen vaan se voi ilmetä työntekijän muunlaisena käyttäytymisenä työpaikalla. Työt voivat vähentyä koeaikana niin, että työnantaja käyttää taloudellisia ja tuotannollisia syitä työsuhteen päättämiseen. Tässä tilanteessa ei koeaikapurku tule kyseeseen, vaan normaali irtisanominen, ja työntekijällä on oikeus saa- 50 super

51 SuPerin jäsen on voittanut Kouvolan hovioikeudessa kanteen, jossa käsiteltiin lähihoitajan yöpäivystysvuoroa palvelukodissa. Työnantaja oli edellyttänyt, että lähihoitaja on velvollinen olemaan yöaikana työpaikalla, eikä hänellä ollut oikeutta poistua työpaikalta. Työnantaja kieltäytyi maksamasta lähihoitajalle yötyöstä normaalia palkkaa vaan maksoi varallaolokorvauksen. SuPer katsoi, että työnantaja oli vakavasti loukannut työntekijän oikeuksia saada työstään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Hovioikeuden ratkaisun mukaan työnantajan on katsottu edellyttäneen työntekijän olemaan läsnä työpaikalla yöaikaan. Työnantaja tuomittiin maksamaan työntekijälle yötyöstä täysimääräinen palkka. Korvaus oli kaikkiaan euroa. Työaikalain 2. luvun mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka mukaan työntekijä on velda irtisanomisajan palkkansa. Työntekijällä on todistustaakka siitä, että työnantaja on purkanut hänen työsuhteensa epäasiallisin perustein tai syrjintäkiellon vastaisesti. Oikeuskäytännössä on katsottu, että pelkkä yleisluonteisuus ei riitä, vaan työntekijän pitää pystyä yksilöimään seikat, joiden perusteella on aihetta epäillä epäasiallisuutta. Koeaikapurun päättämismenettely. Ennen kuin työnantaja tekee koeaikapurkupäätöksen, työntekijälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Tällöin työntekijällä on oikeus käyttää myös avustajaa. Työntekijälle pitää varata mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä asiasta ja oikeus saada tiedot purkamisperusteista. Työnantajan pitää työntekijän pyynnöstä ilmoittaa työntekijälle kirjallisesti työsuhteen päättymispäivämäärä sekä purkamisen syyt.. riitta saarikoski, lakimies Voitto kotiin! julkaisemme tällä palstalla tuomioistuimissa voitettuja juttuja sekä työnantajan kanssa jäsentemme työsuhdeasioista tehtyjä sopimuksia. Superilaiselle yli euron korvaus yötyön palkkariidassa vollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Hovioikeus perusteli päätöstään sillä, että varallaolon järjestäminen on yksinomaan työnantajan eikä työntekijän vastuulla. Työnantajan on annettava ohjeistus työpaikalle hälyttämisestä ja muista järjestelyistä sen varalta ettei työntekijä ole paikalla. Hovioikeuden käsityksen mukaan ei ole merkitystä sillä, oliko työntekijän läsnäolo ollut tarpeen, kuinka usein hälytyksiä on tosiasiassa ollut ja mikä on ollut hälytyksen syy. Ratkaisevaa on, mitä työnantaja on työntekijän läsnäolovelvollisuudesta työpaikalla edellyttänyt. Työneuvoston lausunnossa on todettu, että työaikaan luettavasta ajasta on kysymys silloin, kun työntekijälle on päivystysvuoroa varten varattu työpaikalta huone, jota ei voida pitää työnantajan työntekijälle järjestämänä tilapäisasuntona ja jossa hänen edellytetään oleskelevan päivystysvuoron ajan. Päivystysaikana tulevien hälytysten lukumäärällä ei ollut merkitystä työajaksi lukemiselle. Työnantaja perusteli varallaolokorvausta muun muassa sillä, että työntekijällä oli oikeus nukkua työnantajan tiloissa, ja työnantajan käsityksen mukaan työntekijälle oli vain etua siitä, ettei tarvinnut välillä lähteä kotiin. Vuorot oli ryhmitetty siten, että iltavuoron jälkeen seurasi aamuvuoro. Asiasta käytiin neuvotteluja ensin työnantajan kanssa ja lopulta jouduttiin hakemaan oikeuden ratkaisua.. edunvalvontayksikön yhteystiedot Päivystys ma pe kello numerossa (09) Sähköposti Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, Helsinki Fax: (09) Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liittyvissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa. super

52 Superristikko Tuuli Rauvola JUO- VUT- TAVIA SARJA- KUKKAIS- KASVI JOKU AN- KÄYTÖK- SELTÄÄN TOLA PAKI- NOI SUPERI- LAISIA? VAA- RI JOEN- SUU HAKEA ENTINEN KUNINGAS ARKI HELEN NIN TUO- RE IHKA OLLEN- KAAN ALKU- ASUKAS JOHTA- JILLA SVEIT- SISSÄ VELT- TOUS TUN- TURI RUOTSAL- FIRMOJA UROS- LINNULLA SUPERI- LAISIA? SUOMI RUOTSI KIS- SOILTA ESIIN ENKELIT JUTTU MIEHET- KIN JAPANI- LAIS- TUOTE RAAMA- TUSSA KUIVUNUT PUU MARS! PILKKA- KERTOMUS ÄITI- LIN- TU MAAN- OSA SUO- MESSA HYVÄT EKO- NOMIA TULI- VUORI OMI- NAISUUS SISÄ- PIHA JORMA VÄITE EIVÄT TA- KANA PILKKA- RUNOJA NUO- RIA SU- MUI- SET OURU MUUSA IN- GA SINUL- LAKIN KITA- RISTI CHET POI- KIA TUA- MOTU- SAARI TR Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 16. elokuuta mennessä ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti, Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, Helsinki. Ratkaisijan nimi Katuosoite Postiosoite 52 super

53 Mitä mieltä? vastaa kuukauden kysymykseen Vastaa alla olevaan kysymykseemme ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan. Toivomme kuukausittain mielipiteitä erilaisista asioista tärkeistä, kepeistä ja kipeistäkin. Kysymykset koskevat esimerkiksi arkielämää, työtä ja järjestötoimintaa. Perustele vastauksesi lyhyesti. Seuraavassa lehdessä kerromme, mitä mieltä vastaajat ovat. Lähetä vastauksesi oheisella kupongilla 16. elokuuta mennessä. Postimaksu on maksettu puolestasi. Voit kertoa mielipiteesi myös sähköpostitse: kirjoita aihekenttään tunnus Mitä mieltä? Teetkö hoitotyötä kutsumuksesta? KYLLÄ EN Lähetä mielipiteesi 16. elokuuta mennessä. Osallistut samalla arvontaan. Huom! Postimaksu on jo maksettu puolestasi. huomioi viimeinen vastauspäivä! Vastaanottaja maksaa postimaksun Miksi? SUPER-LEHTI Nimi Osoite Puhelin VASTAUSLÄHETYS Tunnus Ratamestarinkatu HELSINKI Olen iältäni alle yli 60 Voit osallistua myös sähköpostitse: Kirjoita sähköpostin aihekenttään Mitä mieltä? ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen. super

54 54 super

55 Villisiat elämäntapana Aitolahdella teksti liisa uusiniitty kuvat laura vesa Mari Lehtinen kasvattaa pihapiirissään villisikoja. Ruskeanharmaat kyrmyniskat ovat mielenkiintoisia ja älykkäitä otuksia, jotka tarjoavat kolmivuorotyötä tekevälle hoitajalleen hauskoja hetkiä. Vapaana tarhassaan tonkiva villisika on terveellistä lähiruokaa. Tarhalle tullessa olisi hyvä olla jotain hiljennysruokaa tarjolla, muuten ne pitävät sellaisen älämölön ettei sitä kuuntele kukaan, Mari Lehtinen sanoo ja heittelee muovipussista leivänviipaleita. Joukko ruskeanharmaita harjasniskoja tungeksii aidan takana valmiina nappaamaan suupalan. Osa sioista on vielä noin vuoden ikäisiä nuorukaisia, mutta ne tietävät asemansa. Ne saavat kyytiä, jos aikovat etuilla arvojärjestyksessä vanhempia karjuja ja emakkoja. Villisikojen hierarkia on jyrkkä ja ehdoton. Villisika muistuttaa ruokatottumuksiltaan ihmistä. Sillekin kelpaa makea sokeripulla. Terveellisen ruoan, kuten vihannekset, se jättää viimeiseksi, Mari nauraa. Mari rapsuttaa lähintä villisikaa korvasta. Tämä nostaa kärsäänsä ylemmäs ja tuijottaa Maria kiitollisena pienillä siansilmillään. Luontokappaleellekin on tärkeää, että sitä kosketellaan. Sika on älykäs, mutta se haluaa näyttää vieläkin älykkäämmältä kuin on. Olimme korjaamassa aitaa ja laskimme työkalut maahan. Pian ne olivat kadon- neet ja sikalauma tukiskeli ja ihmetteli niitä. Lehmä on paljon tyhmempi. Sitähän viedään liekanarussa minne halutaan, mutta sika kulkee omia teitään. Villisiat tulivat Marin elämään vuonna 2006, pian hänen avioiduttuaan ja muutettuaan asumaan Tampereen kupeessa sijaitsevalle Aitolahdelle. Siilinjärveläisenä maalaistalon tyttönä eläinten pito ei ollut hänelle vierasta. Kotona oli lypsytila. Teurastamolle meneviä possuja kasvattamalla Mari ansaitsi veljensä kanssa polkupyörärahat. Villisiat olivat alun alkaen mieheni toive. Otimme aluksi kaksi karjua ja kaksi emakkoa. Pelkäsin ensin kuinka villejä ne ovat, mutta totuin niihin pian. Kiima- ja lisääntymisaikana villisiat ovat levottomia ja varsinkin karjut saattavat olla arvaamattomia. Niitten etusormen paksuisia syöksyhampaita sietää varoa. Käden taidon ammattilainen Mari on aamulla kuskannut neli- ja kaksivuotiaat poikansa päivähoitoon seitsemän kilometrin päähän Sorilaan. Maansuper

56 rakennusalan yrittäjänä toimiva aviomies Kai on töissä. Heillä on myös yhteinen autojen tuunaus - ja korjausyritys. Nyt Marilla on muutama tunti aikaa olla kotona ennen kuin hän ajelee jälleen Sorilaan ja työpaikalleen iltavuoroon. Palattuaan nuoremman poikansa äitiyslomalta Mari aloitti helmikuussa työt noin 50-paikkaisessa Nurmikodissa, joka on Suomen Adventtikirkon omistama vanhainkoti. Marilla on lähihoitajan koulutuksen lisäksi kaksi muutakin ammattitutkintoa. Lähdin lukion jälkeen 1995 opiskelemaan Ikaalisiin tekstiilialan artesaaniksi. Lahdessa suoritin vielä puualan perustutkinnon ja minusta tuli huonekaluverhoilija. Kun hain sairaanhoitooppilaitoksen lähihoitajakoulutukseen, minulle sanottiin, että koska minulla on Villisian pitää päästä tonkimaan, ja ympäri vuoden ne möyrivät ulkona. jo kaksi tutkintoa, minun pitäisi pyrkiä sairaanhoitajakouluun. Menin toiseen oppilaitokseen, josta valmistuin lähihoitajaksi, koska koen lähihoitajana olevani ihanneammatissani, Mari kertoo. Valmistuttuaan hän työskenteli ensiksi dementiakodilla ja vuoden päivät saattohoitokodissa. Viihdyin saattohoitokodissa, mutta nykyisessä elämäntilanteessani rahkeet eivät riittäisi henkisesti niin vaativaan työhön, kun on pienet lapset ja yritys. Saattohoidossa joutuu hoitamaan paljon myös omaisia. Nurmikodin taustajärjestö on uskonnollinen yhdyskunta, jolta Tampereen kaupunki ostaa palveluja. Adventtikirkon näkemys tulee esille siinä, että lauantaisin vietetään sapattia eikä silloin tehdä isompia töitä. Talossa tarjotaan kasvisruokaa. Muut kuin adventistit voivat tosin syödä haluamaansa ruokaa. M a r i L e h t i s e n k o t i a l b u m i Helppohoitoisia riistaeläimiä Villisikojen suunnalla on hiljaista, ja ehdimme juoda rauhassa aamukahvit, jotka Marilta aamun tohinoissa jäivät väliin. Mari pystyy keittiön ikkunasta seuraamaan, mitä tarhassa tapahtuu. Helppohoitoisuudestaan huolimatta villisiat sitovat hoitajansa, mutta eivät Marin mielestä läheskään niin tiiviisti kuin lehmät. Meillä siat ruokitaan joka toinen päivä, toisilla tarhoilla käytäntö voi olla erilainen. Siat ovat kaikkiruokaisia. Ne syövät viljaa, mutta makkarakin maistuu. Luonnossa kaikkiruokainen villisika syö myös raatoja, jos kohdalle sattuu. Haemme kolmena päivä viikossa niille parista kaupasta biojätteeksi meneviä ruokia, esimerkiksi päiväysvanhaa maitoa. Villisian pitää päästä tonkimaan, ja ympäri vuoden ne möyrivät ulkona. Huonolta säältä ne pääsevät suojaan katokseen. Jatkuva ulkoilma antaa villisian lihaan riistan maun. Marin kymmenkunnan villisian tarhaus on hänen mielestään elämäntapa. Jos villisioilla aikoisi elää, niitä pitäisi hänen mielestään olla ainakin sata. Olemme saaneet markkinoitua lihat viidakkorummun kautta ja jakamalla lappuja postilaatikoihin. Villisikaa kysytään eniten syksyllä, jouluna ja juhannuksensa, jolloin sitä ostetaan rosvopaistiksi. Viime joulun kohukuvat sikaloissa kärsivistä joulupossuista kauhistuttivat monia. Mari uskoo, että vapaudessa elävät villisiat alkoivat lähiruokana kiinnostaa jonkin verran. 56 super

57 Possu karkasi lööppeihin Sikojaan Mari kiittää siitä, että hän joutuu sisätyötä tekevänä lähtemään ulos ja puuhailemaan raittiissa ilmassa, vaikka myöntääkin, että joskus talvipakkasilla ja pimeillä tuntuu raskaalta. Aitojen kanssa on omat askareensa, sillä siat hakevat nopeasti aidasta heikon kohdan ja tonkivat aukon vapauteen. Verkkoaidan pitää olla panssariverkkoa, koska se joustaa, muttei anna periksi. Yleensä on sian meno, jos se karkaa. Kun meiltä pari vuotta sitten pääsi sikoja karkuun, osa niistä piti teurastaa ampumalla metsään. Yksi sioista pääsi jopa Iltalehden lööppiin: Villisika hyökkäsi marjastajan kimppuun. Kun soitin jutussa esiintyneelle marjastajalle, hän sanoi, ettei sika mitään hyökännyt, vaan käveli metsäpolulla. Marjastajat olivat ison eläimen nähdessään hypänneet tieltä metsään. Kun villisiat ovat aina ulkosalla, pikkupossut ovat vaarassa. Milloin niiden kimppuun käy hiiviskelevä ilves tai taivaalta syöksähtävä petolintu. Myös taudit vaanivat. Jos villisika sairastuu, paikalle ei yleensä kutsuta eläinlääkäriä, koska suhteellisen villiä sikaa ei käytännössä saada kiinni tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Jos possu ei saa tarpeeksi emon ternimaitoa, se voi sairastua yskään tai ripuliin, jotka molemmat ovat kohtalokkaita. Jossain vaiheessa possuille voi tulla matokuume, mutta se häviää ajan kanssa ja tekee samalla sian immuuniksi loismadoille. Villisikaan ei päde sama tieto kuin muihin kotieläimiin. Mari yritti miehensä kanssa saada karanneen ison villisian metsästä pois käyttämällä naudan nukutuspiikkiä. Se ei käynyt, vaan olisi pitänyt hankkia erityisainetta ja eläinlääkäri Ähtäristä, mikä olisi tullut liian kalliiksi. Sisukasta kasvatusta Villisika (Sus scrofa) ruumiin pituus cm hännän pituus cm enimmäispaino: naaras noin 160 kg, uros 175 kg poikue: 4 6 raidallista possua syntyy maalis huhtikuussa. Villisiat ovat hämäräeläimiä. Niillä on heikohko näkö, mutta erinomainen haju- ja kuuloaisti. Naaraat ja eri-ikäiset porsaat elävä laumoissa vuoden ympäri. Vanhat karjut erakoituvat. Villisika tykkää tonkia, joten vapaasti kuljeksivana se voi tehdä melkoista hallaa esimerkiksi perunapelloille. Villisikaa ei ole siunattu maallisella kauneudella, mutta sillä on sirot jalat, melkein kuin minikokoiset korkokengät. Niillä se tassuttelee maastossa äänettömästi kuin kissa, sillä sorkissa on pehmeät polkuanturat. Villisian kasvatus on pitkäpiimäistä ja aikaa kysyvää hommaa. Kun joulupossun kasvattaa kinkuksi puolessa vuodessa, villisika on teuraskypsä vasta puolitoistavuotiaana. Meillä meni kolme vuotta ennen kuin pystyimme myymään lihaa. Ehkä enemmän voisi tienata, jos kasvattaisi vain porsaita ja myisi niitä edelleen, Mari miettii. Pieneen harrastetarhaukseen riittää ilmoitus sikarekisteriin, mutta ammattimaisen kasvatustarhan perustamiseen tarvitaan perustamisluvat. Lehtiset kuuluvat Suomen villisiankasvattajien yhdistykseen. Evira ilmoittaa sikarekisterin jäsenille, jos on tauteja liikkeellä. Viimeksi tuli tieto Venäjällä esiintyneestä sikarutosta. Jos sellainen tarttuisi laumaan, kaikki siat pitäisi lopettaa. Villisian liha on stressitöntä ja rasva sulaa juoksevaksi. Rasvakoostumusta pidetään terveellisenä. Villisiat kesyyntyvät jonkin verran ja oppivat ainakin pienessä laumassa tuntemaan hoitajansa, mutta en suhtaudu niihin tunteellisesti. Kyllä meillä syödään iskäpossua ja äitisikaa aivan hyvällä ruokahalulla, Mari nauraa.. super

58 Jäsenyysasiat Yhteystiedot: s-posti: puh: (09) osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl Helsinki. Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake. Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapahtuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päiväys. Palauta lomake maksutta osoitteella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus , VASTAUSLÄHETYS. Ajankohtaista: Ovatko jäsenmaksut kunnossa? Jäsenyyden vakuutusmaksun eli jäsenmaksun maksaminen oikein ja ajallaan on jäsenyyden säilymisen ehto. Jäsenyyden tuomat edut ovat täysimääräisenä käytettävissä, kun jäsenmaksu on hoidettu. Jos on epävarmaa, ovatko jäsenmaksut kunnossa, kannattaa ensisijaisesti käyttää sähköistä jäsenpalvelua ja tarkistaa sen avulla maksut. Palvelu löytyy netistä osoitteesta ja etusivun oikeassa reunassa olevasta keltaisesta pallosta klikkaamalla pääsee suoraan kirjautumaan omiin jäsentietoihin. Jäsenmaksu on prosentuaalinen bruttotuloista eli ennakonalaisesta palkkatulosta. Ennakonalainen palkkatulo on se tulo, josta ei vielä esimerkiksi veroja ole pidätetty. Jäsenmaksu erääntyy jokaisen kalenterikuukauden 15. päivä ja tämä koskee aina edellisen kuukauden maksua. Työantajaperinnässä olevat jäsenmaksut kirjautuvat jäsentietoihin 3 kuukauden jaksoissa takautuvasti eli esimerkiksi jäsenmaksut tulevat näkyviin pääsääntöisesti heinäkuun aikana. Jäsenmaksuvapautuksesta ilmoittaminen vastaa jäsenmaksun maksamista siinä tilanteessa, kun vapautukseen on oikeus. Jäsenmaksuvapautusperusteet löytyvät liiton nettisivuilta, samoin kuin hakulomake, joka on myös tällä sivulla. Muutosilmoitus jäsentietoihin Ändringar i medlemsuppgifterna Nimi Namn Henkilötunnus Personbeteckning Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: alk. Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: Uusi työpaikka: Voimassa ajalla: Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk. Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgift Haen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden / 20 / 20 rastita SYY * anteckna orsaken palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd muu ilmoitus / annan anmälan palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt) Ajalla / för tiden / 20 / 20 rastita SYY * anteckna orsaken jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 /kk) * fortbildning virkavapaa/oma loma (6 /kk) * tjänstledighet kotona oleva (6 /kk) * hemmavarande ulkomailla (6 /kk) * utomlands yrittäjänä (10 /kk) * företagsverksamhet pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 /vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua) haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m. / 20 allekirjoitus underteckning päiväys datum

59 Siskon pakina Pakinoitsija Sisko on 30 vuotta perushoitajan työtä tehnyt superilainen Huippuhoitsu haussa Tänäkin kesänä on varmasti hyvin monella työpaikalla vaikeroitu sitä, kun mistään ei löydy kesälomasijaisia. Samassa yhteydessä, ja usein muulloinkin, puhutaan myös siitä, miten hoitoala ei vain yksinkertaisesti vedä. Se ei myy eikä houkuta. Että pitäisi löytää jokin kikka, miten tälle alalle saataisiin vetovoimaa. Onhan se kikka jo keksitty. Ei kun tuumasta toimeen vaan ja Huippuhoitsu haussa -kilpailu televisioon! Montakohan hakemusta lähetettiin, kun vuoden 2010 huippumallin paikka oli haettavissa? Varmasti enemmän kuin muutamaan lähihoitajan määräaikaiseen työsuhteeseen jonkun terveyskeskuksen vuodeosastolle. Eikös tuolla samalla formaatilla siis voisi kirkastaa myös sisarhennon valkoista pukua ja parantaa alan imua? Vuoden huippuhoitsun ulkoiset vaatimukset olisivat tietenkin hieman erilaiset kuin huippumallin. Ei sillä pituudella niin väliä eikä painollakaan. Mutta vahva selkä ja vahvat reisilihakset olisivat tietenkin plussaa. Käsivarsista pitäisi löytyä ytyä ja sorminäppäryys on erityisen suotavaa. Kävelytyylilläkään ei niin väliä, kunhan pysyy pystyssä ja pääsee lujaa. Huippuhoitsulta edellytetään sopeutumiskykyä ja joustavuutta. Työaika on kaikkina vuorokaudenaikoina, juhlapyhät mukaan lukien. Joissakin tapauksissa työpäivät venyvät aamuvuorosta iltavuoroon tai iltavuorosta yövuoroon ja hänet saatetaan pyytää töihin myös vapaapäivänään. Mutta tuosta joustavuudesta huippuhoitsu toki saa erillisen palkkion. Palkkion suuruus on 7 euroa 57 senttiä. Siis kertakorvauksena, ei suinkaan lisänä tuntipalkkaan. Huippuhoitsulta vaaditaan vahvan sietokyvyn lisäksi aimo annos ronskia huumorintajua ja empatiakykyä. Hänen on osattava ylittää itsensä, omattava lähes yliluonnollisia kykyjä. Työnantaja näet luottaa täysin siihen, että huippuhoitsu pystyy takaamaan turvallisen ja hyvän hoidon silloinkin, kun hoidettavien määrä ylittää hyvään hoitoon mahdollistavat rajat. Mutta etenkin hänen on osattava alittaa itsensä. Sillä hyvän hoitajan rima ja identiteetti on kyettävä alittamaan lähes jokaisessa työvuorossa. Se on kuitenkin osattava alittaa niin, ettei siitä seuraa mitään vakavampaa haittaa työnantajalle, kunnan päättäjille, perusturvalautakunnalle tai sosiaalija terveysministerille. Siitä, mitä haittaa siitä on asiakkaalle ja potilaalle sillä ei tietenkään ole merkitystä tässä kilpailussa. Huippuhoitsun kivunsietokynnyksen on oltava mahdollisimman korkea. Vatsan on kestettävä Buranaa tai Panadolia ynnä muita reseptivapaita lääkkeitä, sillä sairauslomat pikku tulehdustautien, olkapää- ja iskiasvaivojen ja muiden sellaisten vuoksi eivät ole suotavia johtuen huonosta sijaisten saatavuudesta tai sijaismäärärahojen loppumisesta. Toisin kuin huippumallin, huippuhoitsun ei tarvitse varsinaisesti käydä asiakkaansa kanssa syömässä lounasta tai päivällistä tai cocktail-kutsuilla. Mutta hän syöttää asiakkaansa ja potilaansa, jos tämä ei siihen itse kykene. Hän pukee, riisuu, pesee, pissittää tai vaihtaa vaipan, vie kakalle tai tarvittaessa toimittaa vatsan vaikka omin käsin jos Metalaxit eivät auta. Hän lääkitsee, tilkitsee, rauhoittaa ja lohduttaa asiakkaansa ja hänen omaisensa. Eikä huippuhoitsu poistu asiakkaansa viereltä silloinkaan, kun kaikki muut ovat jo menneet. Kylmiön ovi kolahtaa kiinni hänen laittamanaan, kun työ on saatettu loppuun asti. Kappelista tultuaan huippuhoitsu kohtaa hymyillen seuraavan potilaansa. Nämä vaatimukset täyttävä huippuhoitsu saa parhaassa tapauksessa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen, kolmessa vuorossa, jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa. Yleisimmin määräaikaisia työsuhteita muutamien viikkojen pätkissä, vuosikausia ilman lomia, sillä työnantajalla on oikeus pätkäistä työsuhde sopivassa kohdassa ja maksaa kertyneet lomapäivät rahana. Palkkaus noudattaa kaavaa: Ota yksi, tee kaksi, eli vähintään kahden ihmisen työ yhden ihmisen palkalla. Nii-in. Miksiköhän tälle alalle ei ole imua?. s o n j a k ä h k ö n e n super

60 SuPerTk Super työttömyyskassa Työn ja työttömän kohtaaminen teksti sirkka rytinki kuva janne harju Työ ja työttömyys eivät välttämättä aina kohtaa. Niin oudolta kuin tilanne kuulostaakin, voi samalla alueella olla pulaa työvoimasta ja samanaikaisesti monia kokonaan työttömiä. Työttömyyden syyt voivat olla moninaisia. Vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi vuorotyön, lastenhoidon ja työmatkan yhteensovittaminen. Työja elinkeinotoimistot pyrkivät huomioimaan perheen ja työn yhteensovittamisen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jos ainoa vaihtoehto on työttömyys, joudutaan esimerkiksi vuorotyötä tarjoamaan lastenhoidon aiheuttamista hankaluuksista huolimatta. Toukokuun alusta lukien työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin matkalle vakituisesta kotiosoitteesta. Työttömyyden pitkittyminen on aina ikävä asia ja hankaloittaa monesti ainakin pysyvämmän työn saamista. Lyhyehköt työsuhteet saattavat poikia vakituisempaa työtä ja sitä kautta vakaampaa toimeentuloa. Työ- ja elinkeinotoimiston rooli työnvälittäjänä on viime vuosikymmenen aikana muuttunut melkoisesti. Työttömäksi jääneen edun mukaista ei ole jäädä odottamaan työ- ja elinkeinotoimiston työtarjouksia. Oma aktiivisuus työnhaussa onkin varmin tae työllistymiseen. Työ- ja elinkeinotoimistot järjestävät ryhmäpalveluina toteutettavia työnhakuvalmennuksia joihin kannattaa aktiivisesti hakeutua. Samoin muihin työllistymistä edistäviin palveluihin, kuten työvoimapoliittiseen ja omaehtoiseen koulutukseen, mikäli työtä ei ole tarjolla. Kysy neuvoja omasta työ- ja elinkeinotoimistostasi. Pidä työnhaku voimassa. Tule talkoisiin Tule mukaan talkoisiin nopeuttamaan hakemuksesi käsittelyä. Samalla autat muita saamaan päivärahansa nopeammin. Jokainen lisäselvityspyyntö pitkittää sekä oman että muiden päiväraha-asian käsittelyä. Seuraavassa muutama vinkki, joita noudattamalla olet mukana talkoissa: täytä päivärahahakemus huolellisesti hae päivärahaa kolmen kuukauden kuluessa hakemukseen merkittävästä ensimmäisestä päivästä lukien älä postita hakemusta ennen hakemukseen merkittyä viimeisen hakupäivän iltaa hae päivärahaa sähköisesti osoitteessa liitä hakemukseen palkkatiedot vähintään viimeisimmän 34 kalenteriviikon ajalta, jos haet päivärahaa ensimmäistä kertaa liitä hakemukseen palkkatiedot koko työsuhteen ajalta, jos olet edellisen kerran päivärahaa saatuasi ollut yli kaksi viikkoa kestävässä kokoaikatyössä ilmoita edellä mainitut tiedot palkanlaskijan allekirjoittamalla erillisellä palkkatodistuksella pyydä palkanlaskijaa merkitsemään palkkatodistukseen palkat työsuhteittain, jos työsuhteiden välillä on ollut päivänkin katko pyydä palkanlaskijaa erittelemään lomakorvaus ja lomaraha sekä merkitsemään todistukseen mahdolliset palkattomat poissaolot selvitä työ- ja elinkeinotoimistoon, jos työskentelet omassa tai samassa taloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä selvitä kassalle ajanjaksot, joina et ole ollut työssä etkä työnhakijana.. Lapsikorotus alle 18-vuotiaista huollettavista Huomioi, että voit hakea lapsikorotusta myös samassa taloudessa asuvan puolisosi tai avopuolisosi lapsista. Samoin niistä omista lapsistasi, jotka ovat huollettaviasi, vaikka he eivät asuisi kanssasi samassa taloudessa. super ty öttömyyskassa hakemusten postitusosoite: Super työttömyyskassa PL 117, helsinki Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) , Toimisto avoinna arkisin klo palvelunumerot klo 9 13 (09) , (09) tkpalvelu@supertk.fi 60 super