kartta 1 kartta 2 (kuvat 3-6). Kartta 1. Kartta 2

Transkriptio

1 ILMAJOEN KONNANMONTUN LUONTOSELVITYS

2 1. JOHDANTO Ilmajoen Konnanmontun lammen kunnostus- ja kehittämishankkeeseen liittyvä luontoselvitys toteutettiin touko-kesäkuussa Lammelle on suunniteltu mm. ruoppaustöitä. Lammen ympäristön puusto on jo hakattu lähes kokonaisuudessaan, vain pohjoisrannalle on jätetty harva koivikko, sekä itä-ja länsirannalle muutama mänty ja koivu. Luontoselvityksen tilaajana on kunnostushankkeen suunnittelua tekevä Aluetaito Oy. Selvityksen maastotöistä sekä raportoinnista on vastannut luontokartoittaja Raimo Laurila. 2. SELVITYSALUEEN SIJAINTI Konnanmontun selvitysalue sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvan kylällä, kunnan keskustaajamasta noin 7 kilometriä lounaaseen (kartta 1, lähde: Maanmittauslaitos). Lampi jää Tiilitien ja rautatien väliin ja rajoittuu eteläpuolelta viljelysalueisiin ja pohjoisessa asutukseen. Myös länsipuolella on asutusta aivan lammen läheisyydessä tien toisella puolella. Selvitysalueen pinta-ala on noin 6,7 hehtaaria (kartta 2, lähde: Maanmittauslaitos), josta valtaosa on lammen vesialuetta. Lammen eteläpäässä on rannassa mökki- ja saunarakennuksia, jotka eivät kuulu selvitysalueeseen. Pohjoispäässä on yleinen uimaranta saunoineen ja pukukoppirakennuksineen (kuvat 3-6). Kartta 1. Konnanmontun sijainti Ilmajoen lounaispuolella. Kartta 2. Konnanmontun selvitysalueen rajaus. 2

3 3. AINEISTO JA MENETELMÄT Alueelta ei ole tehty aikaisemmin luontoselvityksiä. Selvityksen tekijä on retkeillyt lammella lintuharrastajana. Vuosien varrella tehdyt lintuhavainnot toimivatkin vertailuaineistona. Maastoselvitykset selvityskohteella tehtiin välisenä yönä viitasammakkokuunteluiden osalta. Linnustoselvitykset tehtiin ja 23.5., sekä kasvillisuusselvitys 22.6., jolloin tarkkailtiin myös sorsalintujen poikueita. Lisäksi lammella tehtiin linnuston yölaulajakuuntelut välisenä yönä. Maastossa selvitettiin mahdollisia arvokkaita luontokohteita eli luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, vesilain 15 a :n ja 17 a :n mukaisia kohteita, metsälain 10 :n mukaisia kohteita ja Suomessa uhanalaisten luontotyyppien esiintymistä. Luontotyyppien uhanalaisuus perustuu kirjaan Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (Raunio ym. 2008). Maastokäynneillä kiinnitettiin lisäksi huomiota merkittävien eliölajien (EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) lajit, erityisesti suojeltavat lajit, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit sekä muut vaateliaat lajit) esiintymiseen ja niille sopiviin elinympäristöihin. 4. KASVILLISUUS Alueen kasvillisuus koostuu tavanomaisesta rantojen, asutuksen ja viljelymaiden läheisyyden sekä piennarkasvien lajistosta. Rehevintä kasvillisuus on pohjoisosan koivikossa. Hakkuiden ja pensaiden raivauksen jäljiltä valoisuus on lisääntymässä ja aluskasvillisuus runsastumassa varsinkin rantojen läheisyydessä. Hakkuutähteet on korjattu melko tarkkaan pois. Itäosan rantapenkereen päällä on kapea kaistale kuivahkon kankaan hakkuualuetta, jossa puustona on vain muutama hakkuulta säästynyt mänty ja koivu. Pensaita on vain jokunen pihlajan- ja koivuntaimi. Varpukasveista esiintyy mustikkaa. Muita valtalajeja ovat kangasmaitikka, kultapiisku, oravanmarja ja maitohorsma. Koilliskulmasta asfalttitielle ulottuvan osan koivikossa näkyy asutuksen läheisyys herukka- ja karviaispensaineen. Nokkonen, koiranputki, vadelma, huopaohdake, pietaryrtti ja haitallisista kasveista pujo ja idänukonputki ovat yleisiä. Harvalukuisempana näkyi ainakin lehtovirmajuurta. 3

4 Kuva 1. Lehtovirmajuuri Kuva 2. Idänukonputki Asfalttitien ja uimarannalle vievän hiekkatien läheisyydessä kasvaa tuttuja pientareiden lajeja, kuten mesiangervoja, kissankelloja, niittynätkelmiä, päivänkakkaroita, hiirenvirnoja, suolaheiniä, metsämansikoita, sian- ja ojakärsämöitä. Lähellä hiekkarantaa on nurmikkoisia laikkuja, joissa kasvaa ainakin valkoapilaa ja lutukkaa. Vesikasvillisuuden näkyvimmät osat ovat länsi- ja pohjoisrannan järviruokokasvustot (kuva 7). Muuten rannoilla kasvaa paikoitellen vehkaa, saroista ainakin viilto- ja pullosaraa, jouhivihvilää ja hietakastikkaa. Vesisammalia oli toukokuussa näkyvillä kohtalaisesti mm. itärannan viitasammakkopaikassa, mutta juhannusviikolla veden pinnan noustua niitä ei enää kovin paljon näkynyt. Eteläosissa lampea on muutamia pajukkoisia saarekkeita (kuva 8), jotka tuntuivat olevan sorsalinnuille mieluisia suojapaikkoja. 4

5 5

6 Kuvat 3-6. Kuvia uimarannan ympäristöstä. 6

7 Kuva 7. Länsirannan järviruokokasvustoa. Kuva 8. Eteläosan pajukkoisia saarekkeita. 7

8 5. PESIMÄLINNUSTO Aluetta suojaavan puuston harventaminen on vähentänyt voimakkaasti alueella pesivää lintulajistoa. Yhteensä lammen ja sen lähiympäristön pesimälajeihin kuului yhdeksän lajia. Eri suojeluluokituksiin (EU:n lintudirektiivin 1-liitteen lajit, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, Suomen erityisvastuulajit) kuuluvia lajeja pesimälajeissa on kolme: mustakurkku-uikku (kuva 9), tavi ja pajusirkku. Huomionarvoisin laji, joka alueella yritti pesimistä, oli mustakurkku-uikku. Mustakurkku-uikku on viimeisimmän valtakunnallisen uhanalaisluokituksen mukaan (vuodelta 2015) erittäin uhanalainen laji ja EU:n direktiivilaji. Lajia nähtiin toukokuun alkupuolella lammella kaksi paria ja vielä juhannusviikollakin yksi pari. Ilmeisesti pesintä ei onnistunut, koska poikasia ei koko alkukesällä näkynyt. Pajusirkku on luokiteltu uusimmassa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi. Lammen eteläpäässä piti reviiriään yksi pajusirkkupari. Muista vesilinnuista sinisorsalla, telkällä ja tavilla oli poikue lammella ja näistä sinisorsa ja tavi pesinevät alueella. Tavi kuuluu Suomessa ns. erityisvastuulajeihin, joka tarkoittaa sitä, että lajin EU:n kannasta valtaosa pesii Suomessa ja sen suojeluun on kiinnitettävä erityishuomiota. Telkkä on tuonut poikasensa jostain lähistöltä lammelle, sillä siellä ei ole lajille sopivia pesäkoloja. Laulujoutsenparikin lammella toukokuussa majaili, mutta häipyi sitten kesäkuuhun mennessä, lienee ollut vasta kihlapari tai sitten linnut vain pitivät lampea avoimuuden takia liian rauhattomana pesimäpaikkana. Muista pienemmistä varpuslinnuista lammen ympäristön pesimälajeihin kuuluivat pensaskerttu, pajulintu, harmaasieppo, peippo, keltasirkku. Näistä peippoja ja pajulintuja pesi lammella 2-3 paria, muita vain yksi pari. Lintujen ruokailualueena ja muuton levähdysalueena lammella on jonkin verran merkitystä. Toukokuun puolivälissä kahlaajamuuton aikaan lammella kierteli runsaasti liroja ja suokukkoja, sekä joitakin valkovikloja ja rantasipejä. Myös naurulokkeja, kalalokkeja ja muutama kalatiirakin kiertelivät usein lammella hyönteispyynnissä olevien pääskyjen ohella. Länsirannan tienvarren talojen luona liikkui kottaraisia, pikkuvarpusia, tali- ja sinitiaisia, mutta yllättäen rannan ruovikoissa ei laulanut yhtään ruokokerttusta, eivätkä rastaatkaan viihtyneet harvassa lammenympärysmetsässä. Rautatien itäpuolen pelloilta kuului viitasammakoiden kartoitusyönä peltopyiden ääntelyä yleisempien kuovien ja töyhtöhyyppien ääntelyiden lomassa. 8

9 Kuva 9. Mustakurkku-uikku kuuluu Konnanmontun pesimälajistoon. Kuva: Marko Patteri 6. VIITASAMMAKKO Tunnistaminen ja elintavat Viitasammakko (Rana arvalis) on tavallista sammakkoa hieman pienikokoisempi, teräväkuonoisempi, vatsapuolelta yksivärisemmän vaaleampi ja kutuaikaan sinisävyinen. Varmuudella sen voi tunnistaa ulkonäöstä vain kiinni ottamalla ja tarkastelemalla takajalan ns. metatarsaalikyhmyä, joka on viitasammakolla suurempi kuin tavallisella sammakolla. Viitasammakko vaatii elinympäristökseen tavallista sammakkoa kosteamman vesistön. Tyypillisiä lisääntymispaikkoja ovat rehevät järvet ja lammet, suot tai umpeen kasvavat merenlahdet. Pääasia on, että vettä riittää koko kesäksi. Viitasammakon kutuaika alkaa keskimäärin kaksi viikkoa sammakkoa myöhemmin toukokuun alkupuoliskolla. Koiras ääntelee silloin pulputtavaa soidinääntään, josta laji on helppo tunnistaa. Uhanalaisuus Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin IV (a) liitteen lajeihin, joka tarkoittaa, että lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tällaiset paikat ovat automaattisesti suojeltuja ja niistä voidaan poiketa vain luontodirektiivissä mainituin perustein ELY-keskuksen päätöksellä. Perusteena voi olla yleisen edun kannalta tärkeä hanke, johon ei muilla keinoin ole tyydyttävää ratkaisua löydettävissä sekä lajin suotuisan suojelun tason säilyminen. Laji on lisäksi suojeltu luonnonsuojelulain 49 :n perusteella. Viitasammakko on silti Suomessa melko yleinen laji ja sitä esiintyy lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Viitasammakko kuuluu EU-tasolla suojeltuihin lajeihin, koska laji on maailmanlaajuisesti voimakkaasti taantunut ja merkittävä osa sen maailmankannasta esiintyy Suomessa. 9

10 Havainnot selvitysalueella Viitasammakoita löytyi Konnanmontulta illalla kahdesta kohdasta (kartta 3, kuvat 10 ja 11). Pohjoisrannalta kuului ääntelyä saunan länsipuolelta paikasta missä alkaa ruovikko ja toinen kohta itärannalta uimalaiturista n metriä etelään sammaleiselta alueelta. Pohjoisrannalla ääntely kuului ruovikon ja rannan väliin jäävältä kosteikolta. Yksilöitä kummassakaan paikassa ei kovin montaa ollut, ehkä 2-5 sammakkoa. Vapun tienoilta alkanut lämmin jakso oli päättymässä ja sammakoiden soidinääntelykään ei enää ollut kovin aktiivista. Kartta 3. Viitasammakkopaikat Konnanmontulla 10

11 Kuva 10. Viitasammakkopaikka 1 lammen pohjoisrannalla. 11 Kuva 11. Viitasammakkopaikka 2 lammen itärannalla.

12 7. YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Konnanmontun alueelta ei löytynyt kasvillisuuden osalta arvokkaita luontokohteita eli luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, vesilain 15 a :n ja 17 a :n mukaisia kohteita, metsälain 10 :n mukaisia kohteita tai Suomessa uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiä. Pesimälinnustossa suojeluluokiteltuja lajeja oli kolme: erittäin uhanalainen ja EU:n direktiivilaji mustakurkku-uikku, vaarantunut laji pajusirkku ja Suomen erityisvastuulaji tavi. Näistä merkittävin on mustakurkku-uikku. Pesivän lintulajiston vähäisyyden vuoksi ja koska sorsalintujen tarkkoja pesäpaikkoja ei ollut tiedossa, reviirikarttoja alueelta ei tehty. Kasvillisuuden, linnuston ja viitasammakoiden lisäksi muiden lajiryhmien esiintymistä alueella ei selvitetty. Lepakoiden saalistelualueeksi ja perhosten, sudenkorentojen tai muun hyönteislajiston elinympäristöksi alue voisi soveltua. Liito-oraville sopivaa puustoa alueella ei ole. Viitasammakkopaikat, länsirannan ruovikko ja pajusaarekkeet sorsalintujen suoja- ja pesimäpaikkoina suositellaan jätettäväksi ruoppaustöiden ulkopuolelle. Lisäksi ruoppausmassojen sijoitusta edellä mainittuihin paikkoihin tulisi välttää. 8. KIRJALLISUUS Tiainen,J., Mikkola-Roos,M., Below,A., Jukarainen,A., Lehikoinen,A., Lehtiniemi,T., Pessa,J., Rajasärkkä,A., Rintala,J., Sirkiä,P. ja Valkama,J. (toim.) 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 52 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. Hotanen J-P., Nousiainen H., Mäkipää R., Reinikainen A., Tonteri T. 2008: Metsätyypit, opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus ja METLA. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. EU:n lintudirektiivin 1-liitteen lajit Suomessa. Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut