VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUTTA. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste II) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke

Transkriptio

1 VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUTTA Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste II) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke Lapsen hyvä arki 2-hanke

2 VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUTTA Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste II) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke Lapsen hyvä arki 2-hanke Aira Vähärautio (toim.) Oulun yliopisto Oulu 2013

3 Julkaisija: Lapsen hyvä arki 2-hanke Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste II) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke Lapsen hyvä arki 2-hanke PL 2000, OULUN YLIOPISTO JUVENESPRINT Suomen yliopistopaino Oy PL 8200, Oulun yliopisto

4 SISÄLTÖ LUKIJALLE 1. ESIPUHEET 2. YHTEISTYÖN POLKUJA JA KUMPPANUUTTA 2.1. Lapsen hyvä arki 2-hanke pitkäjänteistä lapsiperhepalvelujen kehittämistä Aira Vähärautio 2.2. Millaisia polkuja ja jälkiä jäi kehittämistyöstä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueelle? 19 Kirsi Anttila 2.3. Varhaista tukea, pedagogiikkaa ja kumppanuutta Koillismaalla 24 Saara Autio 2.4. Avoimia ikkunoita ja kudottuja verkkoja hankkeen tulosten arviointia 32 Aira Vähärautio 3. KEHITTÄJÄMENTORIT JA VERTAISMENTOROINTI KEHITTÄMISTYÖN TULOSTEN JUURRUTTAMISESSA JA LEVITTÄMISESSÄ 3.1. Mentorointi kasvatusalalla 40 Eila Estola 3.2. Vertaismentorointi lastentarhanopettajan työn kehittäjänä Kallion varhaiskasvatuspalveluissa 43 Helena Laitila, Sari Suhonen ja Päivi Vähäkangas 3.3. Tarina kehittäjämentoroinnista 44 Maria Myllymäki 4. VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUDEN RAKNETAMISTA VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISYKSIKÖISSÄ 4.1. Satakielen kehittämispäiväkodin prosessi Päiväkoti Satakielen sata kieltä vuorovaikutustaitojen kehittäminen 51 Kirsi Anttila ja Katja Kosonen Hellyyttä ilon kautta 54 Hanna Hyyrönmäki Mietteitä Hellyys hankkeesta 58 Sanna-Maria Arovainio 4.2. Peltopuiston kehittämispäiväkodin prosessi Kehittämistyön taustat, teoreettiset lähtökohdat sekä prosessin kuvaus 59 Kronqvist Eeva-Liisa, Kotila Anniina ja Lehtosalo Erja Matkalla kohti unelmien päiväkotia - työyhteisön muutosprosessi Peltopuiston päiväkodissa. 62 Helena Laitila ja Reetta Lepistö 3

5 4.3. Vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkulin prosessi Pienryhmätoiminnan ja projektityöskentelyn kehittämisprosessi Vekkulissa 71 Satu Karjalainen Työyhteisön muutosprosessin kuvaus huomioita matkan varrelta 76 Hanna Suutari ja Ulla Väisänen 4.4. Maaseläntien kehittämispäiväkodin prosessi Pysäkiltä toiselle - Maaseläntien päiväkodissa kehitettyä 79 Aila Tiilikka Maaseläntien päiväkodin synty ja ensimmäinen oppivuosi 88 Jonna Kylli ja Tarja Vuorela 5. VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUDEN RAKENTAMISTA MONIAMMATILLISESTI JA MONITOIMIJAISESTI 5.1. Koillismaalla kehitettyä Moniammatillisesti yhteistyössä toimien 93 Kaisu Vinkki Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen mallinnus 95 Aini Naumanen, Heidi Kokko-Martiskainen ja Saara Autio Yhteistyössä lapsen parhaaksi Posion varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja neuvolan toimintamalli huolen herätessä lapsesta 99 Eija Helisten Huolitiimi Taivalkoskella moniammatillisen työn kehittäjänä ja varhaisen puuttumisen työmenetelmänä 100 Birgitta Ojala 5.2. Esiopetuksen tiedonsiirto vanhempien ja lasten osallisuutta monitoimijaisessa yhteistyössä 103 Kirsi Anttila ja Ulla Mehtälä 5.3. Varhaista tukea perheille 107 Kirsi Anttila, Helena Mäkelä ja Pirkko Säily 5.4. Laajan 4-vuotisterveystarkastuksen mallinnustyö Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 109 Pirjo Jääskelä ja Marja Ranta-Nilkku 5.5. Selänteen perhekeskusta rakentamassa 111 Minna Hattunen ja Heleena Talala 5.6. Kasvatuskumppanuus ja moniammatillisuuden mahdollisuudet Peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä Lapsen hyvää arkea ja kumppanuutta rakentamassa 113 Niina Jokikuona ja Anu Sippola Pyhäjärven kouluttajaparin havaintoja ja kokemuksia kasvatuskumppanuuskoulutuksista 115 Virpi Halonen ja Sirpa Lipponen 4

6 Lähteet Liitteet: Liite 1. Moniammatillisten kehittämistiimien jäsenet Liite 2. Kehittämissuunnitelma - Lapsen hyvä arki 2-hankkeen kehittämisprosessit Liite 3. Kehittäjäryhmien kokoonpanot Liite 4. Koulutus- ja asiantuntijapalvelut Liite 5. Lapsen hyvä arki 2-hanketta koskevat lehtijutut Liite 6. Lapsen hyvä arki-hankkeesta ( ) valmistuneet opinnäytetyöt Liite 7. Peltopuiston kehittämispäiväkodin palautelomake perheille Liite 8. Peltopuiston kehittämispäiväkodin henkilökunnan palautelomake Liite 9. Satakielen kehittämisprosessin toteutussuunnitelma Liite 10. Satakielen kehittämispäiväkodin vanhempien ja lasten palautelomake Liite 11. Satakielen kehittämispäiväkodin henkilökunnan palautelomake Liite 12. Maaseläntien kehittämispäiväkodin palautekysely Liite 13. Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyömalli Liite 14. Posion varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun yhteistyömalli Liite 15. Huolitiimin itsearviointilomake Liite 16. Vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkulin henkilökunnan palautelomake Liite 17. Loppuarvioinnin kyselylomake Liite 18. Lapsen siirtyminen esiopetukseen - tiedonsiirtolomake Liite 19. Esiopetuksen tiedonsiirtomalli Liite 20. Lapsen 4-vuotisneuvola - Peruspalvelukuntayhtymä Kallion lomake Liite 21. Laajan 4-vuotisterveystarkastuksen prosessimalli Kirjoittajat 5

7 LUKIJALLE Lapsen hyvä arki 2-hanke toteutettiin vuosina Hanketta rahoitettiin sosiaali- ja terveysministeriön Kasteohjelmasta. Hanke kuului osana Pohjoisen alueen (PaKaste II) hankekokonaisuuteen. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen toiminta-alueena oli Kuusamo, Posio, Taivalkoski sekä Peruspalvelukuntayhtymät Kallio ja Selänne. Hankkeessa jatkettiin lapsiperhepalveluiden kehittämistä juurruttamalla, levittämällä ja syventämällä ensimmäisen hankevaiheen ( ) kehittämistyön tuloksia. VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUTTA -loppuraporttiin on koottu jatkohankkeen aikana tapahtuneen kehittämistyön päätuloksia ja kehittämisprosessien kuvauksia. Raportin alussa on kuntien ja kuntayhtymien johtavien viranhaltijoiden esipuheet. Hanketyön rakennetta, toteutustapaa ja saatuja tuloksia käsitellään toisessa pääluvussa, joka sisältää hanketyöntekijöiden kuvaukset tehdystä kehittämistyöstä. Kolmannessa pääluvussa käsitellään kehittäjämentoritoimintaa ja vertaismentoroinnin merkitystä kehittämistyön tulosten juurruttamisessa ja levittämisessä. Hanketyön tulokset esitellään lukijalle jaottelemalla ne kahteen isompaan kokonaisuuteen. Luvussa neljä käsitellään varhaiskasvatuksen kehitysympäristöissä tapahtunutta varhaisen tuen ja kumppanuuden teemoihin liittynyttä kehittämistyötä. Luvussa viisi puolestaan keskitytään moniammatillisiin ja monitoimijaisiin kehittämisprosesseihin. Kuvauksissa ja tulosten arvioinneissa kuuluu vahvasti kehittäjien, asiakkaiden, vanhempien ja lasten äänet. Molempiin lukuihin sisältyvät kehittämisprosessien esittelyjen lisäksi myös kouluttajien ja konsulttien asiantuntija-artikkelit, joiden kautta lukija voi hahmottaa kehittämistyön teoreettisia taustalähtökohtia. Neljän vuoden yhtäjaksoinen lapsiperhepalveluiden kehittämistyö on tullut päätökseen. On kiitosten aika. Kiitokset kaikille kanssakehittäjille ja yhteistyökumppaneille Kuusamossa, Posiolla, Taivalkoskella, Kalliossa ja Selänteellä. Ilman vahvaa paikallisten toimijoiden työpanosta ja yhteistä kumppanuuskehittämistä hanke ei olisi mitenkään voinut yltää niihin tuloksiin, joita tässä raportissa kuvataan. Yhteisten hankevuosien aikana on syntynyt aitoa kumppanuutta, ja hyvää työtoveruutta niin hanketyöntekijöiden kuin paikallisten toimijoidenkin kanssa. Suuret kiitokset siitä ohjausryhmän, moniammatillisten kehittämistiimien, kehittäjäryhmien, kehittämispäiväkotien sekä järjestöjen ja seurakuntien toimijoille. Kiitokset laajan alueellisen kehittäjäverkoston yhteistyökumppaneille. Ilman tiivistä yhteistyötä koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden kanssa emme olisi saaneet nivottua hanketyöhön niin monen opiskelijan opinnäytetöitä tai muita kehittämistyötä tukevia oppimisprosesseja. Kiitokset opiskelijoille ja opinnäytetyöntekijöille antoisasta sekä tuloksellisesta yhteistyöstä. Työhuoneeni on sijainnut näiden neljän vuoden aikana Oulun yliopistolla ns. vakan käytävällä. Kiitokset hyvästä työtoveruudesta ja inspiroivista keskusteluista kaikille! Olette suhtautuneet avoimen myötämielisesti ja myötäeläen hanketyöhön tarjoamalla asiantuntevaa apuanne erilasiin koulutuksellisiin ja konsultatiivisiin prosesseihin. Yhteistyön tulokset näkyvät myös tässä raportissa. Kiitokset Kirsille, Saaralle ja Elinalle hyvästä työtoveruudesta ja kumppanuudesta. Tiimityö on niin paljon enemmän kuin kenenkään yksin tekemä puurtaminen. Kanssanne on ollut ilo työskennellä. On voinut aina luottaa siihen, että on joku jonka kanssa jakaa hanketyön ylä- ja alamäet, ilot ja surut. Vaikka hanke päättyy työ lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi kuitenkin jatkuu. Yhteisenä matkaeväänä meille kaikille tähän tärkeään ja haastavaan työhön olkoon Tommy Tabermanin runon sanoman. Kauan kesti ymmärtää kuinka helppoa on maailma parantaa. Että jotain muistaa ja jotain unohtaa, että hymyilee lapsen lailla. Eikä pelkää rakastaa. Oulussa Aira Vähärautio Lapsen hyvä arki 2-hankkeen projektipäällikkö 6

8 1. ESIPUHEET Lapsen hyvä arki 2-hankkeen merkitys lapsiperhepalveluiden kehittämiselle Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa Marja Ranta-Nilkku Saimme Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta (Alavieska, Nivala, Sievi, Ylivieska) olla mukana Lapsen hyvä arkihankkeessa ( ), jonka jatkoksi käynnistyi Lapsen hyvä arki 2 hanke syventämään hankkeen ensimmäisessä vaiheessa työstettyjä asioita. Jatkohankkeen aikana pääsimme juurruttamaan ja levittämään hankkeen 1-vaiheessa aloitettuja kehittämisen prosesseja. Hankkeen tavoitteet olivat yhdensuuntaisia kuntayhtymän palvelustrategian ja toimeenpano-ohjelman kanssa, joten hankkeen tuella toteutettu toiminnan ja palveluiden kehittäminen nivoutui sujuvasti arjen toimintaan. Lapsen hyvä arki 2- hankkeelle yhteisesti valittuja kehittämisen teemoja, kehittämistyötä ja sen tuloksia kuvataan tarkemmin tähän raporttiin kirjoitetuissa artikkeleissa. Kehittämistyössä vahvistettiin vanhempien osallisuutta, kehitettiin varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä lasten vanhempien kanssa kasvatuskumppaneina toimien. Tietoisuus vanhempien ja eri toimijoiden välisen yhteistyön välttämättömyydestä lisääntyi hankkeen aikana. Hankkeella on ollut suuri merkitys alueen lasten ja perheiden hyvinvoinnille. Hankkeen aikana toteutetut koulutuskokonaisuudet, käynnistetty mentorointitoiminta, kehittämisen teemoihin liittyneet työkokoukset ja ajankohtaisfoorumit ovat lisäksi vahvistaneet henkilöstön ammatillista osaamista ja pedagogista tietoisuutta sekä lisänneet työhyvinvointia. Hankkeen päättyessä on helppo todeta, että Lapsen hyvä arki 2- hankeen aikana kehitettiin merkittävällä tavalla Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueen lasten ja perheiden palveluissa tehtävää työtä ja työkäytäntöjä. Hankkeen aikana luotuja hyviä toimintatapoja ja yhteistyökäytäntöjä tulee kuitenkin edelleen aktivoida, vahvistaa ja kehittää. Lapsen hyvä arki- hankkeen päättyessä haluamme lämpimästi kiittää hankkeen projektipäällikköä, alueellamme työskennellyttä kehittämiskoordinaattoria ja kehittäjätyöntekijää sekä monia eri asiantuntijoita, jotka kaikki ovat olleet tiiviisti kehittämistyömme tukena. Kiitokset myös henkilöstöllemme ja yhteistyökumppaneillemme aktiivisesta osallistumisesta kuntayhtymän lapsi- ja perhepalveluiden kehittämiseen. Lapsen hyvä arki 2 hanke näkyy Selänteen lapsi ja perhepalveluissa hyvinä elämän evväinä Heleena Talala Selänteen kuntayhtymän kunnat Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi ja Reisjärvi muodostavat sote-kuntayhtymän, joka aloitti toimintansa Alueellamme on yhteistyössä eri toimijoiden kanssa kehitetty hyvinvoinnin tavoiteohjelmien mukaista toimintaa eri hankkeiden myötä. Lapsen hyvä arki 2 hankkeesta on saatu alueen lapsille ja perheille hyvinvoinnin osa-alueisiin lisäarvoa monipuolisempaa palvelutarjontaa. Olemme juurruttaneet kehittämistyön tuloksia ja laajentaneet yhteistyön käytäntöjä mm. tarjoamalla perheiden omaa osallistumista toimintaan ja kolmannen sektorin mukana oloa. Koulutuksen merkitys on ollut suuri hankkeen mahdollistamana mm. oman henkilökunnan koulutukset (eri teemoilla). Varhaista tukea tarjoaviin vertaisryhmiin on osallistunut vanhempia lastensa kanssa ja vapaaehtoisia on koulutettu ryhmien vetovastuuseen. Alueelle koulutettiin kasvatuskumppanuus kouluttajapari ensimmäisessä hankevaiheessa. Jatkohankkeessa he vastasivat koko henkilökunnan koulutuksesta siten, että terveydenhoitaja ja lastentarhanopettaja toimivat työpareina tarjoten koulutusta kattavasti kaikille lasten ja perheiden palveluissa oleville työntekijöille moniammatillisesti (n. 150 henkilöä). Lisäksi hankekumppaneista MLL on järjestänyt vapaaehtoisten koulutusta. Osaamisen lisääntyminen ja vaikutus palvelujen laatuun on vastannut tavoitteita ja edellyttänyt koulutuksen järjestäjiltä yhteistyötä. Uusien toimintatapojen muokkaaminen monitoimijaiseen malliin on herättänyt kolmannen sektorin yhteistyön viriämisen ja orastavan vapaaehtoistyön alkamisen ainakin perhekeskustoiminnassa. Kukkaniemen perhekeskus Haapajärvellä ja Aarnolan perhekeskus Pyhäjärvellä ovat aloittaneet lähipalveluna toteutettavan toimintansa. Toiminnan keskeinen tavoite on tarjota kuntalaisille matalan kynnyksen palveluja. Perhekeskusten toiminnassa mukana on eri toimijoita ja toimintasuunnitelman mukaiset arvot, tavoitteet sekä toimenpiteet ovat valmistuneet perhekeskustyöryhmässä. Osallistujien määrä on pääasiassa ylittänyt odotukset ja asiakkaiden osallisuutta on 7

9 toteutettu mm. palautejärjestelmän avulla. Arvioinneista on saatu positiivista palautetta ja kehittämisehdotuksia toiminnalle, mutta asiakkaan osallisuutta pyritään edelleen lisäämään sekä vetovastuun ottamista vertaisryhmissä. Palautekyselyissä ja -prosesseissa mukana on ollut aktiiviset opiskelijaryhmät eri oppilaitoksista, mikä lähtee kouluttajatahojen sekä opiskelijoiden yhteistyöhalukkuudesta. Tavoitteemme mukaisesti toiminnan vaikuttavuutta parannetaan ottamalla eri toimijoita sekä osatekijöitä mukaan itse toimintaan. Uusien toimintamallien käytäntöön ottamisessa on ollut mukana moniammatillisia ja monitoimijaisia kumppaneita kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL), seurakunta, eri järjestöjä, opiskelijat, vapaaehtoistyöntekijät sekä vanhemmat itse. Monitoimijuudesta huolimatta toiminnan arvot ja tavoite on ollut alkutaipaleelta lähtien hyvin yhtenäinen. Hankkeen tavoitteiden mukaisten uusien toimintatapojen luotsaajana on toiminut monijäseninen ja monialainen Selänteen kehittämistiimi sekä perhekeskustoiminnan kehittämistyöryhmä. Ilman näin laaja-alaista toimijajoukkoa ei olisi saatu aikaan ennaltaehkäisevän palvelun uudistusta konkretian tasolla. Monitoimijaisen organisoitumisen, työnjaon ja vastuun selkeyttämiseen jää vielä haasteita, mikä tarkoittaa julkisen toimijan ja eijulkisen toimijan pelisääntöjen avaamista. Samoin lainsäädäntöön kirjattuja velvoitteita tai vastuita tulee tarkastella jatkossa laaja-alainen toimijajoukko huomioiden. Hankkeen tavoitteiden mukaisesti toiminnan uudistamisessa painopisteet on kohdennettu varhaiseen tukeen ja tunnistamiseen. Lisäksi hanke on mahdollistanut laaja-alaisen ammatillisen täydennyskoulutuksen varhaiskasvatuksessa, neuvolatyössä, lastensuojelussa ja perhetyössä. Perhepalveluopasta on työstetty tänä talvena nykytilan sekä tulevaisuuden rakenteen osalta. Perhekeskustoimintaan on otettu käyttöön erilaisia vertaisryhmiä, varhaiskasvatuskerhoja, alueen 4-vuotistarkastuksen malli, perhevalmennus sekä Tukea vertaisille malli. Perhekoulumenetelmä on vielä työn alla ja edellyttää riittävää eritysosaajien osallisuutta. Tässä haasteena on resurssien riittävyys. Tukea vertaisille- mallissa käytännön järjestelyiden vuoksi on ajateltu lähteä kokeilemaan Kärsämäelle ja Pyhäjärvelle omaa ryhmää. Esiopetuksen tiedonsiirtomalli ja yhteistyökäytännöt tulee alkamaan ensi syksynä kahdessa kunnassa ja jatkossa tarvetta tälle mallille on jokaisessa kunnassa. Edelleen Selänteen lasten ja perhepalveluissa on meneillään varhaiskasvatuksen pedagogiikan (pienryhmätoiminta) syvenevä prosessi, jossa kehittämisyksiköksi on valittu Satakielen päiväkoti Haapajärveltä. Päiväkodin johtaja Anu Sippolan mukaan henkilöstö on sitoutunut ja innostunut asiasta. Jatkossa ko. menetelmää laajennetaan koko Selänteen varhaiskasvatuksessa. Kasvatuskumppanuus (moniammatillisuus) tulee jatkumaan Selänteen alueella kahdella kouluttajaparilla. Kehittäjämentoritoiminta koulutukseen ensimmäisessä vaiheessa osallistui Selänteestä kaksi henkilöä (neuvolasta ja perhetyöstä) ja toiseen vaiheeseen varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Yhteisenä tavoitteena jatkossakin on, että palveluohjausta annetaan kuntalaisille yhteisestä palveluvalikosta asiakkaan tarpeen näkökulmasta. Näin ollen palvelutarjonta on perinteisestä mallista laajempaa ja monipuolisempaa sekä mahdollisimman varhaista vaihetta tukevaa. Taas kerran yksi hanke on päättymässä ja on kiitoksen aika kaikille niille, jotka jaksavat toteuttaa aina uutta hanketta ja niille, jotka käyttävät aikaa toiminnan uudistamiselle vastaamaan nykyaikaa. Lapsen hyvä arki - hanke on tuonut paljon erilaisia toimintamalleja uudistuvaan palvelurakenteeseen. Kiitokset Selänteen puolesta koko hankkeen toimijajoukolle ja niille hankekumppaneille joiden kanssa hanketta on viety eteenpäin mielestäni sitoutuneina ja onnistuneina. Toiminnan arviointia hankkeen ajalta on tehty kuntakentän näkökulmasta ennalta ehkäisevien palvelujen tarjonnan tarpeesta ja toimivuudesta sekä kehittämistarpeista käsin. Lämmin kiitos yhteistyöstä hankkeen projektipäällikkö Aira Vähärautiolle ja koordinaattorillemme Kirsi Anttilalle. Hyvän elämän evväitä 8

10 Lapsen hyvä arki 2-hankkeen merkitys Kuusamon lapsiperhepalveluiden kehittämiselle - yhä syvemmälle pienen karhun kierrosta Aini Naumanen Kuusamossa Lapsen hyvä arki 2-hankkeen kehittämistyön osa-alueet ovat olleet varhaiskasvatussuunnitelmatyön jatkaminen ja syventäminen, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja mallintaminen sekä varhaiskasvatuksen pedagogisten prosessien ja johtamisen kehittäminen Maaseläntien päiväkodissa. Työryhmien prosessoinnit ovat aikaansaaneet hanketyöntekijöiden, alueellisen työryhmän, asiantuntijakonsultaatioiden ja koulutusten tuella arjen työtä helpottavia muutoksia lasten ja perheiden hyväksi. Kehittämisprosessien vaikuttavuus näyttäytyy kolmella eri laajuudella. Vasu- työskentely kattaa kaikki 450 päivähoidon piirissä olevat lapset ja 100 työntekijää. Maaseläntien pilotti sisältää kohdennetusti noin 90 lapsen ja 26 työntekijän kokonaisuuden. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön mallinnus vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja perheen elämään. Kehittämisprosessien juurruttua kaikki varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun työntekijät toteuttavat kehittämistyön tuloksia omassa käytännön työssään. Määrät ovat tärkeitä, mutta niin on ollut myös yhteinen matka, mikä on mahdollistanut toinen toistemme työhön tutustumisen ja asiantuntijuuden jakamisen. Jakaminen on toteutunut verkostomaisessa kehittämisessä myös seudullisesti ja alueellisesti. Toinen toisiinsa nivoutuneiden kehittämishankkeiden ketju on näyttänyt, kuinka johdonmukaisesti kehittämistyömme on kasvattanut tuoreita haaroja ja kuitenkin säilyttänyt punaisen lankansa: kotikasvatuksen tukemisen. Vuosien varrella aikaansaadut kehittämisen tulokset ovat kutoutuneet osaksi luonnollista arjen toimintaa. Esimerkkeinä ovat kasvatuskumppanuus, pienryhmätoiminta, lapsen laajennettu 4-vuotistarkastus ja Vasu-työskentely. Jatkuva, palvelujen omista tarpeista lähtevä, tuettu prosessikehittäminen on mahdollistanut työn tuloksellisuuden. Sitä kautta myös työnantajan asettamat tavoitteet ovat toteutuneet. Aiemmin tehdyn kehittämistyön pohjalta on ollut helppo jatkaa. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen Vasu-työskentely on jo toimiva osa päivähoitotyötä ja yhteinen työ lastensuojelun sosiaalityön kanssa on juurtumassa kehittäjämentoroinnin avulla. Monitoimijaisen yhteistyön näkökulmasta lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen kehittämistyölle on ollut tarve ja tilaus jo vuosien ajan. Nyt se on hankkeen myötä toteutunut. Maaseläntien päiväkodin prosessin tuloksista olemme saaneet ensituntuman ja mallia myös muille päiväkodeille. Lapsiperhepalvelujen henkilöstöstä kehittämistyö on tuntunut hyvältä ja tarpeelliselta. Se on koettu merkitykselliseksi ja työtä uudistavaksi. Erilaiset ihmiset ja heidän omakohtaiset näkemyksensä ovat synnyttäneet elämänmakuisen kokonaisuuden, johon on helppo sitoutua. Tulevassa Lasten Kaste- hankkeessa keskitymme rajattuun, pienimuotoiseen lastensuojelun perhetyön kehittämisteemaan. Joskus myöhemmin palaamme mahdollisesti uudelleen laajempiin kokonaisuuksiin. Lämmin kiitos kehittäjille ja tukijoukoille; Aira Vähärautiolle, Saara Autiolle, asiantuntijakonsultoijille, kouluttajille sekä opiskelijoille! Onnistunut kehittämistyö on antanut toimijoillemme uutta energiaa ja näkemystä sekä kasvattanut ammattitaitoa ja osaamista. Lapsen hyvä arki 2 hanke Taivalkoskella Kirsi Alatalo Lapsen hyvä arki 2- hankkeen päätavoitteiksi on nimetty lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden vahvistaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Tavoitteet ovat hyvin ajankohtaisia, ottaen huomioon kansalaisten erilaista hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita tai hallitusohjelmassa määriteltyjä tavoitteita, kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 9

11 Valtakunnan tasolla Lapsen hyvä arki 2- hankkeen kanssa samanaikaisesti on myös selvitettävänä ja päätettävänä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen uudella tavalla. Kunnat velvoitetaan yhä enemmän toimimaan alueillaan tiiviissä yhteistyössä. Hankkeen aikana ovat Koillismaan kunnat Posio, Kuusamo ja Taivalkoski kehittäneet työtään moniammatillisten kehittämistiimien ja ryhmien avulla. Yhdessä toimimalla syntyy aitoa vuorovaikutusta ja parhaat ideat tulevat kuntien käyttöön. Vanha sanonta pätee tässäkin, pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudelleen. Hankkeen painopiste on ollut varhaiskasvatusikäisten lasten ja perheiden palveluiden moniammatillisuuden kehittämisessä. Hankkeen ajankohta on mielenkiintoinen, koska juuri hankkeen aikana Taivalkoskella varhaiskasvatus siirtyi osaksi sivistyspalveluita, kuten useassa Suomen kunnassa on jo aiemmin tehty. Oli toivottavaa, että hankkeen aikana pystytään luomaan sellaiset rakenteet, että hallinnollinen muutos ei vaikuta saumattomaan, asiakaslähtöiseen työotteeseen. Asiakas tulee nähdä kokonaisuutena, ei osana eri hallintokuntien välillä. Kunnilla on harvoin mahdollisuus suunnitellusti tutkia ja analysoida työnsä todellista vaikuttavuutta. Lapsen hyvä arki 2- hankkeessa on hyödynnetty Oulun yliopistoa, sosiaali- ja terveys sekä kasvatusalan oppilaitoksia. Näin on hankkeesta saatu ajantasaisesti tutkittua tietoa, jota voidaan hyödyntää käytännön työssä. Mahdollisesti hankkeen kunnat ovat tätä kautta tulleet myös tutuiksi opiskelijoille ja herättäneet mielenkiintoa tulevana työantajana. Lapsen hyvä arki 2 hanke Posiolla Erkki Lehto Hankkeita- hankkeita/ projektia ja taas projektia Eikö muka auta mikään muu, kysymyksiä esittää monen työntekijän suu Mukana täytyy olla juu, koska jatkossa käteen ei jää välttämättä edes luu. Kehittäminen kohta kuluneempi fraasi kuin vanha kukkavaasi. Moniammatillisuus on ollut päivän sana kauempaan kuin pitkä vuosijana. Tiedonsiirrossa nopeutta yhtä paljon kuin autolla vesiliirrossa. Yhdessä tekeminen, yhteistyö näitäkin pohditaan joskus jopa yö. Lasten parissa toimivien työntekijöiden arkityön ohella on jaksettava miettiä ja kokeilla käytäntöjä, joilla työpanos kyetään saamaan mahdollisimman paljon lapsen ja hänen vanhempiensa parhaaksi. Lapsen hyvä arki 2- hankkeessa yhtenä keskeisenä asiana on ollut luoda uusia toimivia yhteistyökäytäntöjä, joissa hyödynnetään jo käytössä olevia hyväksi koettuja toimintamalleja. Posiolla hankkeen myötä lastensuojelun, neuvolan ja päivähoidon yhteistyö on syventynyt. Yhdeksi yhteistyön helpottamisen välineeksi on luotu yhteistyösuunnitelmalomake, jossa sovitaan yhdessä vanhempien kanssa muun muassa tavoitteista ja tuen tarpeista esimerkiksi lapsen päivähoitoon liittyen. Kehitettyjä toimintamalleja on testattu tuloksellisesti. Se kuinka hienosti tässä on onnistuttu, sen näyttää tulevien vuosien arki. Lapsella arki on varmaan hyvä, kunhan hänellä saa olla mukana oman kasvun jyvä. Elämä on oppimista ja oppiminen on elämää 10

12 2. YHTEISTYÖN POLKUJA JA KUMPPANUUTTA Loppuraportin avausluvussa käsitellään Lapsen hyvä arki 2-hankkeen hallinnointia, alueellista ja paikallista organisoitumista, kehittämistyön pääprosessien toteutusta, tuloksia sekä arviointia hanketyöntekijöiden kirjoitusten pohjalta Lapsen hyvä arki 2-hanke pitkäjänteistä lapsiperhepalvelujen kehittämistä Aira Vähärautio Lapsen hyvä arki 2 ja PaKaste II Lapsen hyvä arki 2 -hanke oli Pohjoisen alueen Kasteen, PaKaste II- hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke 1. Se toteutettiin aikavälillä PaKaste II-jatkohanke sai rahoituksensa sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta kehittämisohjelmasta (Kaste) 3. PaKaste IIhankekokonaisuudessa jatkettiin PaKaste I:n aikana käynnistettyjä toimenpiteitä sekä kehitettiin edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä toimintamalleja palvelujen ja yksilöiden hyvinvoinnin edistämiseksi. PaKaste IIjatkohankkeen muita osa-hankkeita olivat Lapin, SaKasteen (Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisrakenne), Nuppu 2 (Perhe ja aikuissosiaalityön kehittäminen Keski-Pohjanmaalla) ja KAMPA (Kansalaisten osallisuushanke Keski-Pohjanmaalla) - osahankkeet. Tavoitteena tulosten juurtuminen, leviäminen ja prosessien syveneminen Lapsen hyvä arki 2 -hankkeessa jatkettiin ensimmäisessä vaiheessa kehitettyjen palveluprosessien ja pilotoitujen uusien toiminta- ja palvelumallien juurruttamista ja levittämistä sekä syvennettiin aiemmin käynnistyneitä kehittämisprosesseja. Hankkeessa kehitettiin erityisesti varhaislapsuuden kasvuympäristöihin liittyviä varhaisen tuen ja osallisuuden sekä syrjäytymisen ehkäisyn työmenetelmiä monialaisissa ja monitoimijaisissa verkostoissa. Hankkeen kehittämistyön painopiste oli varhaiskasvatusikäisten lasten ja perheiden palveluiden kehittämisessä (päivähoito, avoimet varhaiskasvatuspalvelut, neuvolatyö, perhetyö) monitoimijaisesti ja moniammatillisesti. Kehittämistyössä oli mukana julkisen sektorin palveluiden lisäksi myös seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhdessä toteutetut palvelukokonaisuudet sekä uusien, matalankynnyksen toimintamallien juurruttaminen ja levittäminen. Yhteistyöverkostoihin kuuluivat lisäksi hankealueilla vaikuttavat tutkimus- ja koulutusorganisaatiot 4. Opinnäytetöinä tehtyjen, kehittämistyöhön kytkeytyvien tutkimusten, toiminnallisten kehittämisprosessien ja selvitysten tuloksia hyödynnettiin hankkeen toimintamallien juurruttamisessa ja levittämisessä. Lapsen hyvä arki 2 hankkeen päätavoitteena oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden vahvistaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Tähän pyrittiin: 1. edistämällä ja syventämällä moniammatillista kumppanuutta levittämällä ja juurruttamalla Lapsen hyvä arki-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kehitettyjä lapsiperhepalvelujen ylikunnallisia ja kuntayhtymätasoisia rakenteellisia yhteistoimintamalleja 2. levittämällä ja juurruttamalla kehitettyjä uusia matalankynnyksen ja varhaisen tuen avoimia lapsiperhepalveluja 3. levittämällä ja juurruttamalla lapsiperhepalvelujen toimijoiden kasvatuskumppanuutta ja vanhemmuuden tukemista sekä asiakkaan osallisuutta vahvistavaa menetelmäosaamista 4. jatkamalla ja syventämällä yhteistyötä muodostuneissa monitoimijaisissa yhteistyöverkostoissa koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden, järjestöjen, seurakuntien sekä muiden lapsiperhepalveluiden parissa toimivien tahojen kanssa. 1 PaKaste II Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamallien juurruttaminen. Hankesuunnitelma Sosiaali- ja terveysministeriön päätös Valtionavustuksen myöntäminen kehittämishankkeeseen. Hanketunniste 014/HTO/KH/2011. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös Kehittämishankkeen hankesuunnitelman muutos ja siihen liittyvä lisärahoitus. Hankkeen tunniste 014/HTO/KH/ Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE , Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:6. 4 Alueellinen kehittäjäverkosto muodosti näiden eri yhteistyötahojen toiminnallisen verkosto-organisaation. 11

13 Hallinnointi ja toimijat PaKaste II -hankekokonaisuutta hallinnoi Kolpeneen palvelukeskus Rovaniemellä ja ohjaus tapahtui Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Lapin toimintayksiköstä. Projektijohtajana toimi Poske:n kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö. Hankkeen valvonnasta vastasi sosiaali- ja terveysministeriöstä sosiaalineuvos Pirjo Sarvimäki ja Lounais-Suomen aluehallintovirasto. PaKaste II-hankkeella oli neuvottelukunta. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen osalta neuvottelukunnan varsinaisena jäsenenä oli Oulun yliopistolta professori Eila Estola ja varajäsenenä lehtori Aila Tiilikka. Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta varsinaisena neuvottelukunnan jäsenenä oli Kallion varhaiskasvatuspalveluiden palvelujohtaja Marja Ranta-Nilkku ja varajäsenenä Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kuntayhtymän johtaja Jarmo Kivimäki. Lapsen hyvä arki 2-hankkeessa olivat mukana Kuusamo, Posio, Taivalkoski sekä Peruspalvelukuntayhtymä Kallio (Alavieska, Nivala, Sievi, Ylivieska) ja Peruspalvelukuntayhtymä Selänne (Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi). Kuntatoimijoiden lisäksi hankkeeseen osallistui ev.lut. seurakuntien ja järjestöjen (Mannerheimin lastensuojeluliitto) lapsiperhepalveluiden henkilöstöä sekä asiakkaita. Lapsen hyvä arki 2- hanketta hallinnoi Peruspalvelukuntayhtymä Kallio. Lapsen hyvä arki 2 hankkeella oli ohjausryhmä. Se muodostui hankkeen kuntatoimijoista sekä keskeisten sidosryhmien edustuksesta. Ohjausryhmä vastasi hankkeen sisällöllisestä ja hallinnollisesta ohjaamisesta, seurasi ja arvioi hankkeen talouden ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista sekä alueiden kehittämisprosessien etenemistä. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Peruspalvelukuntayhtymä Kallion varhaiskasvatuspalveluiden palvelujohtaja Marja Ranta-Nilkku (varajäsenenä palvelupäällikkö Sari Suhonen). Muita jäseniä olivat Taivalkosken sosiaali- ja terveysjohtaja Kirsi Alatalo (varalla Kuusamon lapsi- ja perhetyön johtaja Aini Naumanen), Oulun yliopiston professori Eila Estola 5 (varalla tutkijatohtori Anna-Maija Puroila), Poske:n Pohjois-Pohjanmaan yksikön hallintojohtaja Hannu Pietiläinen (varalla Poske:n toimintayksikön johtaja Petri Kinnunen), Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen lasten ja perheiden palvelulinjan palvelujohtaja Heleena Talala (varalla varhaiskasvatuksen johtaja Minna Hattunen), Peruspalvelukuntayhtymä Kallion laskentasihteeri Katja Torssonen 6 ja projektipäällikkö Aira Vähärautio (Lapsen hyvä arki 2-hanke). Lisäksi ohjausryhmään kuuluivat seuraavat asiantuntijajäsenet: Oulun hiippakunnan hiippakuntasihteeri Pekka Asikainen ( ) ja Saija Kronqvist ( ) (varalla Riitta Kentala), THL:n Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys- yksikön päällikkö Juha Fränti, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Leena Huhanantti (varalla projektipäällikkö Hannakaarina Sarvela), kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila (Lapsen hyvä arki 2-hanke) ja kehittämiskoordinaattori Saara Autio (Lapsen hyvä arki 2-hanke). Ohjausryhmän kokoontumiset ilmenevät taulukosta 1 7. Taulukko 1. Ohjausryhmän kokoontumiset Aika ja paikka Asiat Osallistujat Ohjausryhmän järjestäytyminen, PaKaste II-hankekokonaisuus, Lapsen hyvä arki 2- hankkeen hallinnointi, resurssit ja toteutussuunnitelma, Toiminta- ja talousraportit Hankkeen kehittämissuunnitelma, Toiminta- ja talousraportit , PaKaste IItyökokous ja neuvottelukunta Oulussa Toiminta- ja talousraportit , Koillismaan kehittämistyön esittely, kehittäjämentoritoiminta Ajankohtaista Pohjois-Suomen Kaste:sta, toiminta- ja talousraportit , Kallio- Selänteen kehittämistyön esittely, välitilintarkastus, hankkeen päätösseminaarit Toiminta- ja talousraportit , hankkeen loppuraportti, hankkeen päätösvaiheen muut tehtävät * Ei tiedossa ennen loppuraportin painatusta * 5 Eila Estola toimi ohjausryhmän jäsenenä alkaen hankkeen päättymiseen saakka. Häntä ennen yliopiston edustajana oli Kristiina From. 6 Katja Torssosen sijaisena ohjausryhmän työskentelyyn osallistui myös laskentasihteeri Minna Pikkarainen vuoden 2012 aikana. 7 Ohjausryhmän pöytäkirjat löytyvät hankkeen nettisivuilta

14 Resurssit ja työntekijät Hankkeen kokoaikaisina työntekijöinä ovat työskennelleet projektipäällikkö Aira Vähärautio ( ) ja Peruspalvelukuntayhtymä Kallion ja Selänteen alueiden kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila ( ). Osa-aikaisena (50 %) Koillismaan alueen kehittämiskoordinaattorina on työskennellyt Saara Autio ( ) 8. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kehittämisalueella, Peltopuiston kehittämispäiväkodissa, on työskennellyt osa-aikaisena (50 %) kehittäjätyöntekijänä Reetta Lepistö ( ja kokoaikaisena ). Lisäksi hankkeen loppuvaiheen työskentelyyn on osallistunut osa-aikaisena (40 %) kehittämiskoordinaattorina Elina Kattilakoski ( ). Kehittämiskoordinaattorit ja kehittäjätyöntekijä olivat työsuhteessa Kallion peruspalvelukuntayhtymään. Projektipäällikkö oli työsuhteessa Poske:n Pohjois- Pohjanmaan yksikköön (Oamk/sote) 9 ja hänen työpisteensä sijaitsi Oulun yliopistolla. Hankkeen kokonaisbudjetti oli , josta Kaste-rahoitusta oli 75 % ja kuntien omarahoitusta 25 %. Hankkeen työntekijöistä koostuva tiimi vastasi hankesuunnitelman mukaisen toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja koordinoinnista yhteistyössä kehittämisalueiden toimijoiden kanssa. Työntekijätiimi piti säännöllisesti viikkopalavereja Oulun yliopiston mahdollistamalla ACP-yhteydellä. Hankkeen talouden ja hallinnoinnin kysymyksiä käsitteleviä laajennettuja tiimipalavereja pidettiin keskimäärin kerran kuukaudessa. Lisäksi hanketyöntekijät kokoontuivat kehittämispäivien merkeissä puolivuosittain, jolloin paneuduttiin intensiivisemmin kehittämistyön erityiskysymyksiin. Kehittämistyön toteutus ja paikallinen organisoituminen Lapsen hyvä arki 2-hankkeessa kehittämistyö perustui tuetun prosessikehittämisen malliin, jota toteutettiin jo hankkeen ensimmäisessä vaiheessa 10. Tuetun prosessikehittämisen mallissa kehittämistyötä suuntaavia periaatteita ovat toimijalähtöisyys ja paikallisuuden korostaminen. Kehittämistyö nähdään vahvasti prosessina, johon tulee tarjota sen edellyttämä tukirakenne. Paikallista kehittämistyötä tukee alueellinen verkostoituminen sekä tutkimus, koulutus ja konsultaatio. Kehittämistyön paikallisen tukirakenteen muodostivat moniammatilliset kehittämistiimit ja kehittäjäryhmät sekä kehittämisyksiköt. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kullekin kehittämisalueelle oli perustettu moniammatilliset kehittämistiimit, joiden työskentely jatkui jatkohankkeessa. Kokoonpanoa muokattiin paikallisten tarpeiden mukaisesti. Moniammatillisissa kehittämistiimeissä huomioitiin kunkin alueen lapsiperhepalvelujen kokonaisuus sekä paikalliset erityispiirteet ja tarpeet. Kehittämistiimeihin kuului lasten ja lapsiperhepalvelujen työntekijöitä, johtajia sekä järjestöjen ja seurakuntien edustajia (liite 1.) 11. Kunkin alueen moniammatilliset kehittämistiimit määrittelivät kehittämistyön pohjaksi alueelliset kehittämissuunnitelmat (liite 2.) yhteistyössä hanketyöntekijöiden kanssa. Niissä yksilöitiin ne prosessit, joita alueilla päätettiin lähteä juurruttamaan, levittämään ja syventämään. Taulukkoon 2. on koottu moniammatillisten kehittämistiimien työskentely kullakin alueella. Taulukko 2. Moniammatillisten kehittämistiimien työskentely Aika ja paikka Asiat Osallistujat Kuusamo Haapajärvi Ylivieska Hankesuunnitelma ja resurssit, kehittämistyön rakenteet ja sisällöt, moniammatillisen kehittämistiimin työskentelystä sopiminen Hankesuunnitelma ja resurssit, hanketyön rakenne, kehittämissuunnitelman sisältöjen rakentamista, moniammatillisen kehittämistiimin työskentelystä sopiminen Hankesuunnitelma ja resurssit, hanketyön rakenne, kehittämissuunnitelman sisältöjen rakentamista, moniammatillisen kehittämistiimin työskentelystä sopiminen Saara Autio työskenteli 100%:n kehittämiskoordinaattorina välisenä aikana. Muista menoista säästynyttä resurssia kohdennettiin tästä aiheutuneisiin palkkakustannuksiin. 9 Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö hallinnoi Poske:n Pohjois-Pohjanmaan yksikköä. Poske osallistui 25 % osuudella projektipäällikön palkkamenoihin. 10 Malli on kehitelty Posken Pohjois-Pohjanmaan yksikön varhaiskasvatuksen kehittämishankkeissa 2000-luvulla. Tarkempaa tietoa menetelmästä esim. Puroila Anna-Maija (toim.) Kunkin alueen moniammatillisten kehittämistiimien jäsenten nimet löytyvät hankkeen nettisivuilta

15 Posio Ylivieska Haapajärvi Ylivieska Kuusamo Haapajärvi Taivalkoski Reisjärvi Ylivieska Haapajärvi Posio Ylivieska Kehittämistyön käynnistyminen alueilla, Oulun yliopiston opettajan Kristine Fromin esitys, 13 kehittämissuunnitelman työstöä Oamk:n Arja Veijolan esitys, Oulun yliopiston opettajan Kristine Fromin esitys, 12 kehittämissuunnitelma, kehittämisen prosessien käynnistyminen alueella Oulun Yliopiston Kristine Fromin esitys, kehittämisen käynnistyminen alueella, 10 kehittämissuunnitelman hyväksyminen Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen laitoksen kuulumiset; Paula Loukkola, katsaus 12 kehittäjäryhmien työskentelystä, talouden katsaus, ajankohtaisfoorumin valmistelua Kehittämissuunnitelman ja koulutusprosessien toteutuminen alueilla, talouskatsaus, Kerttu 10 Vesterisen, Poske:n erityissosiaalityöntekijän, puheenvuoro verkkokonsultaatioista Katsaus kehittäjäryhmien työskentelyyn, talouden katsaus, ajankohtaisfoorumin valmistelua 10 Alueiden kehittämisprosessien eteneminen, toimintaraportti ja talouskatsaus, hankkeen 10 loppuvaiheen suunnitelma, kehittäjämentori-toiminnan esittely Kehittäjäryhmien toiminnan esittely, seurantaraportin läpikäyminen, kehittäjämentorikoulutuksen esittely, hankkeen loppuvaiheen suunnitelma 10 Kehittäjäryhmien toiminnan esittely, seurantaraportti, kehittäjämentorikoulutuksen esittely, 9 hankkeen loppuvaiheen suunnitelma Hankkeen kehittämistuloksia alueelta, toimintaraportti ja talouskatsaus 8 Hankkeen kehittämistuloksia alueelta, toimintaraportti ja talouskatsaus 9 Hankkeen kehittämistuloksia alueelta, toimintaraportti ja talouskatsaus 12 Kehittämissuunnitelman toimeenpanoa ja prosessin toteutusta varten perustettiin kullekin alueelle paikallisista toimijoista koostuvat kehittäjäryhmät yhteistyössä kehittämiskoordinaattoreiden kanssa. Lisäksi varhaiskasvatuksen kehitysympäristöissä tapahtuvaa kehittämistyötä varten perustettiin kehittämisyksikköinä toimivia kehittämispäiväkoteja alueilta tulleiden ehdotusten perusteella. 12 Kuusamon kehittäjäryhmiä olivat varhaiskasvatussuunnitelmaryhmä (Vasu-ryhmä), varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kehittäjäryhmä sekä Maaseläntien kehittämispäiväkoti. Taivalkosken kehittäjäryhmiä olivat moniammatillinen Huolitiimi, päivähoidon kehittäjäryhmä ja vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkuli. Posion kehittämistyö tapahtui varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun kehittäjäryhmässä PosMo:ssa. Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa toimivia kehittäjäryhmiä olivat esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmallin kehittäjäryhmät Alavieskassa, Nivalassa ja Ylivieskassa. Varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittämispäiväkotina toimi Peltopuiston päiväkoti Nivalassa. Lisäksi Kalliossa mallinnettiin laajaa 4-vuotisterveystarkastusta ja levittiin Tukea vertaisille toimintamallia, joka sai uuden nimen VeTuRi eli Vertaista Tukea Riittävästi. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kehittäjäryhmät olivat perhekeskustyöryhmä ja esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmallin kehittäjäryhmät Kärsämäellä ja Pyhäjärvellä. Varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittämispäiväkotina toimi Satakielen päiväkoti Haapajärvellä. 13 Lisäksi työntekijöiden kasvatuskumppanuuskoulutukset jatkuivat Selänteellä moniammatillisissa koulutusryhmissä. Koulutus- ja asiantuntijapalvelut Tuetun prosessikehittämisen konseptin mukaisesti hanke on tarjonnut koulutusta ja konsultaatiota kehittäjäryhmien ja kehittämispäiväkotien prosessien tueksi. Konsultteina ja kouluttajina ovat toimineet prosessikohtaisesti eriteltyinä seuraavat henkilöt: - Professori Eila Estola (KT), Oulun yliopisto kehittäjämentoritoiminta - Tohtorikoulutettava Saara-Leena Kaunisto (KM, TRO) kehittäjämentoritoiminta - Lastentarhanopettaja Maria Myllymäki (KM, LTO) - kehittäjämentoritoiminta - Lehtori Hannele Karikoski (KT), Oulun yliopisto esiopetuksen tiedonsiirto - Yliopisto-opettaja Satu Karjalainen (KM, LTO), Oulun yliopisto vuororyhmis Vekkuli - Erityislastentarhanopettaja Katja Kosonen (KELTO) Peruspalvelukuntayhtymä Kallio - Satakielen kehittämispäiväkoti 12 Kehittäjäryhmien ja kehittämispäiväkotien työskentelyä on kuvattu tarkemmin luvuissa 2.3. ja Kehittäjäryhmien jäsenet ilmenevät liitteestä 3. 14

16 - Lehtori Eeva-Liisa Kronqvist (FT), Oulun yliopisto Peltopuiston kehittämispäiväkoti - Lehtori Aila Tiilikka (KT), Oulun yliopisto Maaseläntien kehittämispäiväkoti, omahoitajatyötapa ja pienryhmäpedagogiikka - Suunnittelija Paula Loukkola (LTO, KM), Oulun yliopisto Maaseläntien kehittämispäiväkoti, varhaiskasvatussuunnitelmatyö - Lehtori Kaisu Vinkki (LTO, KM, YM), Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun yhteistyöprosessit Koillismaalla - Päiväkodinjohtaja Marjo Särkimäki (LTO, KM) Oulun kaupunki omahoitajatyötapa ja pienryhmäpedagogiikka Koulutus- ja konsultaatioprosessien toteutus ilmenee tarkemmin kehittämisalueittain eriteltynä liitteestä 4. Liitteeseen on koottu myös muut hankeaikaiset kustannuksia aiheuttaneet koulutus- ja asiantuntijapalvelut. Juurruttaminen ja levittäminen Hankkeen tulosten juurruttamisessa ja levittämisessä käytettiin vertaisverkostotoimintaa, ajankohtaisfoorumeita ja kehittäjämentoritoimintaa 14. Vertaisverkostotoimintaa käytettiin erityisesti kehittämispäiväkodeissa tapahtuvien prosessien ja saatujen tulosten levittämisessä 15 soveltamalla kehittävän vertaisvierailun menetelmää. 16 Näin saatiin vaikutteita toisten tekemästä kehittämistyöstä ja voitiin ottaa käyttöön hyväksi koettuja käytäntöjä. Ajankohtaisfoorumit Hanketyön tuloksia levitettiin kaikilla kehittämisalueella ajankohtaisfoorumeissa. 17 Ajankohtaisfoorumit suunnattiin laajasti alueiden toimijoille, lapsiperheiden parissa työskenteleville, järjestöjen väelle sekä muille aiheista kiinnostuneille. Tavoitteena oli myös edistää monialaista ja moniammatillista yhteistyötä sekä mahdollistaa asiakkaiden ja muiden toimijoiden osallistuminen lapsiperhepalveluiden kehittämisestä käytävään keskusteluun. Ajankohtaisfoorumeiden teemat kohdistuivat kehittämistyön keskiössä oleviin ajankohtaisiin aiheisiin sekä saatujen tulosten jakamiseen laajemmalle kuulijakunnalle. Lapsen hyvä arki 2- hankkeen organisoimana on lisäksi toteutettu kaksi kaikkien kehittämisalueiden yhteistä ajankohtaisfoorumia, Pohjoista varhaiskasvatuspäivää, laajan yhteistyöverkoston kanssa. VIII Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä toteutettiin teemalla Lapsuuden valoja ja varjoja yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin, ESKO/Voimaperhehankkeen, Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston kanssa. IX Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä pidettiin Ylivieskassa teemalla Lapsen hyvä arki. Samalla se toimi Lapsen hyvä arki 2- hankkeen Kallio-Selänteen alueiden päätösseminaarina. Päivän valmistelu tapahtui yhteistyöryhmässä, jossa oli mukana Pohjois-Suomen aluehallintoviraston, Oulun yliopiston, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin ja ESKO/Voimaperhehankkeen sekä Lapsen hyvä arki 2-hankkeen edustus. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen aikana pidetyt ajankohtaisfoorumit on koottu taulukkoon Taulukko 3. Ajankohtaisfoorumit Aika ja paikka Sisältö Osallistujat Taivalkoski Pyhäjärvi Varhaista tukea lapsille ja perheille yhteistyön keinoin. Koillismaan ajankohtaisfoorumi. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön haasteita, Poske:n kehittämispäällikkö Arja Honkakoski ja Varhaista tukea moniammatillisessa yhteistyössä, Oamk:n yliopettaja Arja Veijola. Selänteen perhekeskuksen rakentuminen yhteistyössä. Perhekeskustyöryhmän terveiset varhaiskasvatuksen johtaja Minna Hattunen, Tiedontuotanto ja hanketyöhön kytkeytyvät opinnäytetyöt, kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila, Perhekeskustyötä yhdessä pohtien Kehittäjämentoritoiminta on kehitetty yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. 15 Tarkemmin vertaisvierailuista luvussa Hellsten & Outinen & Holma 2005, Ajankohtaisfoorumi-konsepti kehitettiin varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksen aikana ( ). Foorumeiden toimintaa on kehitetty edelleen Lapsen hyvä arki- hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana. 18 Foorumeiden materiaalit ja ohjelmat löytyvät hankkeen nettisivuilta materiaalipankista

17 Oamk:n yliopettajat Arja Veijola ja Hilkka Honkanen Oulu Lapsuuden valoja ja varjoja - VIII Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä Tutkimus tutuksi Kehittämistyön tuloksia foorumi. Hankkeen aikana valmistuneiden 32 Kuusamo opinnäytetöiden tulosten esittelyä työntekijöille Ylivieska Hyvän arjen aineksia varhaiskasvatuksessa. Ajankohtaista varhaiskasvatuksesta, STM:n neuvotteleva virkamies Tarja Kahiluoto (videoyhteys), Sparkling moments minäpystyvyyden ja osaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa, Oulun yliopiston lehtori Eeva Liisa Kronqvist, Pedagogiikan kehittäminen kokemuksia varhaiskasvatuksen kehittämistyöstä: Peltopuiston ja Selänteen kehittämispäiväkotien työntekijät, VeTuRi vertaista tukea riittävästi, MLL:n vapaaehtoistyönohjaaja Pirkko Säily ja Kallion perhetyönohjaaja Helena Mäkelä Reisjärvi Posio Kuusamo, Ruka Ylivieska Tee minut näkyväksi. Olenko oikeasti läsnä lapselle, Kallion kiertävä erityislastentarhanopettaja Katja Kosonen, Käytännön kokemuksia kehittämisestä, Satakielen kehittämispäiväkoti, Kosketuksen merkitys lapselle, MLL:n vapaaehtoistyönohjaaja Pirkko Säily. Hyvän arjen aineksia varhaiskasvatuksessa. Uutta toiminta- ja työkulttuuria kehittämässä Satakielen kehittämispäiväkodissa Haapajärvellä, kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila, Yhdessä ihmettelemässä ja tutkimassa - reggiolaisen pedagogiikan äärellä Taivalkosken vuororyhmis Vekkulissa, Oulun yliopiston opettaja Satu Karjalainen ja vuororyhmis Vekkulin lastenhoitaja Ulla Väisänen, Kehittäjämentoritoiminta apuna hanketyön tulosten levittämisessä ja juurruttamisessa, Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Maria Myllymäki ja Kirsi Anttila. Lapsen hyvä arki varhaista tukea ja kumppanuutta rakentamassa 20. Lapsen hyvä arki 2- hankkeen Koillismaan päätösseminaari. Kehittämistyön tulosten esittely. Lapsen hyvä arki - IX Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä ja Lapsen hyvä arki 2-hankkeen päätösseminaari 21. Kehittämistyön tulosten esittely. Lisäksi hankkeen nettisivustoa käytettiin kehittämistyön raportoinnin informaatiokanavana. Sivustolle on koottu kaikki hankkeen kehittämistyön tuloksina syntyneet materiaalit: työskentelymallit, asiakirjat, raportit sekä tilaisuuksien ja koulutusten materiaalit. 22 Lapsen hyvä arki 2- hankkeen tuloksista on tiedotettu myös paikallislehdissä olleiden juttujen avulla. 23 Kehittäjämentoritoiminta Idea mentoroinnin käyttämisestä kehittämistyön tulosten juurruttamisessa ja levittämisessä syntyi yhteistyössä Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen professori Eila Estolan kanssa. Hankkeen aikana koulutettiin kullekin kehittämisalueelle yhteensä 19 kehittäjämentoria, jotka sovelsivat ryhmämuotoista vertaismentorointia omien työyksiköidensä ja työalueidensa työntekijöiden parissa. 24 Mentoroinnin sisällöt määräytyivät kunkin alueen kehittämissuunnitelmien mukaisesti kohdistuen juurrutettaviin ja levitettäviin kehittämistyön tuloksiin. Kehittäjämentoritoiminta ja vertaismentoriryhmät tulevat jatkumaan kaikilla kehittämisalueilla sekä Lapsen hyvä arki-hankkeen ensimmäisen vaiheen että jatkohankkeen tulosten levittämisessä ja juurruttamisessa. Hankkeen päätyttyä kehittäjämentoritoiminnasta jäi pysyvä kehittämisen malli kaikkien hankekuntien alueelle koulutettujen vertaismentoreiden muodossa. Vertaismentoroinnin ideaa voidaan hyvin soveltaa myös kuntien ja kuntayhtyminen omaehtoisessa, sisäisessä kehittämistyössä. Sen avulla voidaan kehittää työyhteisöjä, ottaa haltuun uusien työmenetelmiä ja luoda työntekijöiden perehdyttämis- ja mentorointiverkostoja Tarkempi ohjelma löytyy hankkeen nettisivuilta Tarkempi ohjelma löytyy hankkeen nettisivuilta Tarkempi ohjelma löytyy hankkeen nettisivuilta Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki Tarkemmin liitteessä Kehittäjämentoritoimintaa käsitellään tarkemmin luvussa 3. 16

18 Tiedontuotanto ja verkostoyhteistyö Lapsen hyvä arki 2- hanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Lisäksi tehtiin laajaa yhteistyötä sosiaali- ja terveys sekä kasvatusalan oppilaitosten ja muiden pohjoissuomalaisten korkeakoulujen kanssa. Tämä yhteistyö koordinoitui alueellisen kehittäjäverkoston kautta. Alueellinen kehittäjäverkosto muodostettiin kumppanuussopimuspohjaisena Lapsen hyvä arki- hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Verkoston toimintaa jatkettiin jatkohankkeessa edelleenkin kumppanuussopimusten pohjalta. Koulutusorganisaatioiden lisäksi verkostossa on ollut myös järjestöjen ja Oulun hiippakunnan edustus. Alueellisen kehittäjäverkoston varsinaisia- ja varajäseniä olivat: - Hannele Karikoski (Aila Tiilikka) Oulun yliopisto - Tarja Isokangas ja Maarit Tyhtilä Oulaisten ammattiopisto - Kaisu Vinkki (Susanna Helavirta) Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu - Hilkka Honkanen ja Arja Veijola (Markku Koivisto) Oulun seudun ammattikorkeakoulu - Tuija Puutio (Liisa Ukkola) ja Virpi Riuttanen (Kaisa-Sisko Kivioja) Oulun Diakonissalaitos, Oulun Diakoniaopisto - Arja Pesola (Anne Walde n) Savonia-ammattikorkeakoulu - Hanna-Leena Pulkkinen Oulun seudun ammattiopisto, Kontinkankaan yksikkö - Kirsi Herranen-Somero (Leena Raudaskoski) Centria-ammattikorkeakoulu Oy. Ylivieskan yksikkö - Tarja Tuovinen-Kakko (Maija-Liisa Blomster) Diakonia-ammattikorkeakoulu/Diak Pohjoinen (Oulu) - Riitta Prittinen-Maarala (Tanja Aakko) Raudaskylän kristillinen opisto - Hannakaarina Sarvela (Leena Huhanantti) Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri - Saija Kronqvist Oulun hiippakunnan tuomiokapituli 25 Verkoston tehtävänä oli vahvistaa ja lisätä moniammatillista yhteistyötä alan opiskelijoiden, tutkijoiden, kouluttajien ja käytännön työn kehittäjien välillä. Verkosto integroi hankkeen kehittämistyöhön perus- ja jatko-opiskelijoiden oppimisprosesseja: opinnäytteitä, harjoittelujaksoja ja muita projekteja. Alueellinen kehittäjäverkosto osallistui opinnäytepankin ja oppilaitosyhteistyönä toteutuvien moniammatillisten foorumeiden suunnitteluun ja toteutukseen. Alueellisen kehittäjäverkoston asiantuntemusta hyödynnettiin kehittämistyön toteutuksessa työntekijöiden koulutukseen ja kehittämisprosessien konsultaatioon liittyvissä asiantuntijapalveluissa. Alueellinen kehittäjäverkosto kokoontui puolivuosittain. 26 Hankkeen aikana alueellisen kehittäjäverkoton rooli oli erityisen merkittävä tiedontuotannossa. Lapsen hyvä arkihankkeen neljän hankevuoden aikana kehittämisteemoihin kytkeytyviä, korkeakoulutasoisia opinnäytetöitä on valmistunut loppuraportin painoon mennessä 33. Valmistuneet opinnäytetyöt ja tutkielmat löytyvät hankkeen nettisivuilta 27 sekä liitteestä 6. Opiskelijoiden työpanos on ollut erittäin merkityksellinen myös eri hankealueiden kehittämisprosesseissa. Opiskelijat ovat tehneet prosesseja tukevia kartoituksia ja selvityksiä. He ovat osallistuneet käytännön kehittämistyöhön muun muassa leiritoiminnassa, olleet mukana kokousten, tilaisuuksien ja foorumeiden järjestelyissä, tehneet harjoitteluja hanketyöntekijöiden työalueilla sekä ottaneet haltuun kehittämistyön muuta osaamista. Kehittämistyön tulokset Lapsen hyvä arki 2- hankkeen keskeisenä läpäisevänä tavoitteena oli juurruttaa, levittää ja syventää ensimmäisen hankevaiheen tuloksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että hankesuunnitelman pohjalta laaditut ja kehittämissuunnitelmaan 28 kirjatut kehittämisprosessikohtaiset tavoitteet saatiin toteutettua. Kukin kehittäjäryhmä pääsi asettamiinsa tulostavoitteisiin, ja kehittämispäiväkotien prosessit saatettiin päätökseen aikataulussa. Jatkohankkeen tuloksista voidaan tunnistaa kaksi kattavaa päätasoa: varhaisen tuen ja kumppanuuden moniammatilliset ja monitoimijaiset prosessit sekä varhaisen tuen ja kumppanuuden varhaiskasvatuksen 25 Pekka Asikainen oli verkoston jäsenenä vuosina Verkoston kokousmuistiot löytyvät hankkeen nettisivuilta Valmistuneiden opinnäytetöiden osio löytyy hankkeen nettisivuilta osoitteesta Sivustoa päivitetään hankkeen päätösvaiheeseen saakka. Sivuston ylläpidosta vastaa Poske:n Lapin toimintayksikkö. 28 Kehittämissuunnitelma löytyy liitteestä 2. 17

19 kehitysympäristöihin liittyvät prosessit. Lisäksi hankkeen aikana luotiin aivan uusi kehittämistyön tulosten levittämisen malli - vertaismentoroinnin periaatteilla toteutettava kehittäjämentoritoiminta 29. Varhaisen tuen ja kumppanuuden moniammatillisten ja monitoimijaisten kehittämisprosessien osalta on eri alueilla saatu aikaan seuraavat tulokset: - Kuusamo: Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyökäytäntöjen mallinnus toteutettiin ProcessGuideohjelmalla. 30 Yhteistyömallia levitetään kehittäjämentoritoiminnalla, jossa vertaismentoreina toimivat lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja päiväkodinjohtaja. - Posio: Lastensuojelun, neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyökäytäntöjen mallinnus toteutettiin ProcessGuide-ohjelmalla. Malli on otettu käyttöön Posion lapsiperhepalveluissa. - Taivalkoski: Huolitiimin toiminnan yhteinen visio ja työskentelytavat ovat selkiytyneet. Toiminta on vakiintunut osaksi kunnan moniammatillista työskentelyä ja virallistettu lastensuojelun moniammatilliseksi asiantuntijaryhmäksi. Kallio: Tukea vertaisille mallia on levitetty VeTuri- toiminnassa avoimen, varhaisen tuen matalankynnyksen palvelumuotona. Toimintamallissa yhdistyvät kuntatoimijoiden ja kolmannen sektorin voimavarat. Prosessi on mallinnettu ProcessGuide-ohjelmalla. Laajan 4-vuotisterveystarkastuksen yhteistyökäytännöt on mallinnettu ja kuvattu prosessina, jota voidaan tarpeen mukaan muokata edelleen. Esiopetuksen tiedonsiirron malli on levinnyt Kallion peruspalvelukuntayhtymän peruskuntien alueelle, ja malli on otettu käyttöön kuntayhtymässä. Mallin myötä vanhempien osallisuus ja kasvatuskumppanuus sekä lapsen esiopetukseen liittyvä varhainen tuki on vahvistunut. - Selänne: Monialainen perhekeskustoiminta on käynnistynyt kuntayhtymän alueella laaditun perhekeskusoppaan mukaisesti. Esiopetuksen tiedonsiirron malli on levinnyt Selänteen peruspalvelukuntayhtymän peruskuntien alueelle, ja malli on otettu käyttöön kuntayhtymässä. Mallin myötä vanhempien osallisuus ja kasvatuskumppanuus sekä lapsen esiopetukseen liittyvä varhainen tuki on vahvistunut. Kasvatuskumppanuuden moiammatilliset koulutukset ovat toteutuneet suunnitellusti. Varhaisen tuen ja kumppanuuden varhaiskasvatuksen kehitysympäristöihin liittyvien prosessien osalta on eri alueilla saatu aikaan seuraavat tulokset: - Kuusamo: Maaseläntien kehittämispäiväkodissa työntekijöiden asiakas- ja lapsilähtöinen pienryhmäpedagoginen työskentely on kehittynyt. Uudet lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat on otettu käyttöön. Kasvatuskumppanuusajattelu on juurtunut osaksi yksikön toimintakäytäntöjä. Hankeaikana edistettiin uuden päiväkodin kasvattajayhteisön ja toimintaympäristön muodostumista sekä pedagogista johtamista. - Taivalkoski: Vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkulissa luotiin Reggio Emilian-pedagogiikkaan pohjautuva pienryhmäpedagogiikan malli, jonka käytännöt on kirjattu yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kehittämistyön tuloksia levitetään kehittäjämentoritoiminnalla vertaismentoriryhmissä kotona hoitavien perhepäivähoitajien työhön ja kunnan toimesta kaikkiin päivähoidon yksiköihin. kaikkiin kunnan päivähoidon yksiköihin. - Kallio: Peltopuiston kehittämispäiväkodissa pedagogiikan uudistaminen on ollut monipuolista ja johtanut toiminnan kehittämiseen pienryhmäpedagogisesti kaikilla varhaiskasvatuksen osa-alueilla. Kehittämistyön tulokset on kirjattu yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kehittämistyön tuloksia levitetään kehittäjämentoritoiminnalla vertaismentoriryhmissä kaikkiin kuntayhtymän päivähoidon yksiköihin. - Selänne: Satakielen kehittämispäiväkodin Hellyys-hankkeessa pedagogiikan uudistaminen oli monipuolista ja johti toiminnan kehittämiseen erityisesti tunnetaitojen sekä vuorovaikutus- ja sosiaalisten taitojen osalta. Prosessi kosketti koko työyhteisön työskentelyä ja johti laaja-alaiseen pedagogisten käytäntöjen muutokseen. Kehittämistyön tulokset on kirjattu yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kehittämistyön tuloksia levitetään kehittäjämentoritoiminnalla vertaismentoriryhmissä kaikkiin kuntayhtymän päivähoidon yksiköihin. Lapsen hyvä arki-hankkeen aikana vuosina valmistui kehittämistyön tuloksena paljon myös muuta materiaalia, joka on kaikki koottu hankkeen nettisivuille ja on sieltä vapaasti hyödynnettävissä jatkossakin. 31 Hankkeen 29 Kehittäjämentoritoimintaa käsitellään tarkemmin luvussa Kaikki ProcessGuide-mallinnukset on julkaistu Lapsen hyvä arki 2-hankkeen nettisivuilla kohdassa työskentelymallit Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki

20 tulokset tullaan raportoimaan myös Innokylän nettiympäristöön 32 sekä osa lisäksi PaKaste II-hankkeen työkalukirjaan 33. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen kehittämistyön tuloksia käsitellään tarkemmin tämän raportin asiantuntija-artikkeleissa sekä kehittäjien omien prosessikuvausten kautta. Pyrkimyksenä on antaa lukijalle mahdollisuus hahmottaa kehittämistyön tausta-ajattelua ja lähtökohtia. Toisaalta raportissa halutaan antaa myös kehittäjien ja asiakkaiden äänen kuulua sellaisena kuin he ovat kehittämistyön nähneet ja kokeneet omakohtaisesti. Arvioinnista Lapsen hyvä arki 2-hankkeen aikana seurattiin tavoitteiden toteutumista arvioimalla eri tavoin kehittämisprosessien etenemistä. Säännöllistä palautetta kerättiin kaikista koulutuksista, ajankohtaisfoorumeista ja muista tilaisuuksista. Myös kehittäjäryhmät ja kehittämispäiväkodit arvioivat prosessiensa etenemistä kehittämiskoordinaattoreiden ja konsulttien tuella. Hankkeen päätösvaiheessa arviointipalautetta kerättiin prosessikohtaisesti eriytyen työntekijöiltä, hallinnon edustajilta, asiakkailta, vanhemmilta ja lapsilta. Näiden prosessien päätösarviointeihin voi perehtyä tarkemmin tämän raportin muissa osissa. Kokonaisarvio hankkeen tavoitteiden toteutumisesta ja tulosten vaikuttavuudesta tehtiin Webropol-kyselynä loppukeväästä 2013 hanketyöhön keskeisesti osallistuneille toimijoille. Arviointikyselyn tuloksia esitellään tarkemmin luvussa Millaisia polkuja ja jälkiä jäi kehittämistyöstä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueelle? Kirsi Anttila Kallio - Selänteen kehittämisalue Kehittämisalueet muodostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueista. Molemmat yhteistoiminta-alueet on muodostettu kahden kunnan sekä kahden kaupungin kokoisiksi peruspalvelukuntayhtymiksi PARAS lain mukaisesti, joka oli voimassa Jyrki Kataisen hallitus on laatimassa uutta rakennelakia, jonka piti astua voimaan Kehittämisalueella on yhteensä asukasta, kaikkiaan 0-6-vuotiaita alueella on Prosentuaalisesti alle 6-vuotiaita on kunnan kustantamassa päivähoidossa %, kunnasta riippuen. 35 Peruspalvelukuntayhtymä Kallioon kuuluvat Nivalan ja Ylivieskan kaupungit sekä Alavieskan ja Sievin kunnat. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteeseen kuuluvat Haapajärven ja Pyhäjärven kaupungit sekä Kärsämäen ja Reisjärven kunnat. Varhaiskasvatuspalvelut tuotetaan kuntayhtymien palveluna, joka on kansallisesti katsottuna poikkeavaa muihin peruspalvelukuntayhtymiin verrattuna. Esiopetus toteutuu Selänteellä kokonaan peruskuntien sivistyspalveluissa. Kalliossa esiopetusta toteutetaan niin peruskuntien sivistyspalveluissa kuin Kallion kuntayhtymän palveluinakin. Molemmat peruspalvelukuntayhtymät vastaavat esiopetuksen lisäksi esiopetusikäisten lasten tarvitsemasta aamu- ja iltapäivähoidosta. Kehittämistyön rakenne Molempien peruspalvelukuntayhtymien alueella kehittämistyön rakenne muodostui moniammatillisista kehittämistiimeistä sekä prosessikohtaisista kehittäjäryhmistä. Moniammatillisiin kehittämistiimeihin kuului alueen lasten ja perheiden palveluiden henkilöstöä sekä kolmannen sektorin edustajia 36. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella kehittäjäryhmiä olivat esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmallin kehittäjäryhmät Alavieskassa, Nivalassa ja Ylivieskassa, laajan 4-vuotisterveystarkastuksen kehittäjäryhmä ja Tukea vertaisille toimintamallin 32 Innokylä Työkalukirja löytyy PaKaste II-hankkeen nettisivuilta, 34 Palvelurakenneuudistus osana kuntauudistusta Väestötilastot Moniammatillisen kehittämistiimin jäsenet ilmenevät liitteestä 1. 19

21 levittämisestä vastannut VeTuRi-kehittäjäryhmä eli Vertaista Tukea Riittävästi. Kehittämispäiväkotina toimi Peltopuiston päiväkoti Nivalassa. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen alueella toimivat esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmallin kehittäjäryhmät Kärsämäellä ja Pyhäjärvellä sekä perhekeskustyöryhmä. Kehittämispäiväkotina toimi Satakielen päiväkoti Haapajärvellä. Kehittämiskoordinaattorina osallistuin kehittäjäryhmien toimintaan kunkin ryhmän kanssa erikseen sovituilla tavoilla. Kaikki kehittäjäryhmien jäsenet on kirjattu liitteeseen 3. Varhaiskasvatussuunnitelmatyön syveneminen kehittämispäiväkodeissa Varhaiskasvatussuunnitelmia työstettiin molempien kuntayhtymien alueelle hankeen ensimmäisessä vaiheessa. 37 Jatkohankkeen kehittämissuunnitelmassa molemmille kuntayhtymän alueille valittiin yksi päiväkoti kehittämisyksiköksi, johon kohdennettiin hankkeen puolesta koulutusta ja konsultaatiota Vasu- prosessien syventämiseksi. Kalliossa nimettiin Peltopuiston päiväkoti Nivalasta ja Selänteellä Satakielen päiväkoti Haapajärveltä. Kehittäjätyöntekijä Reetta Lepistö, Kallion alueella, vastasi Peltopuiston kehittämispäiväkodin prosessin kulusta ja raportoinnista sekä Kallion kehittämisyksikön varhaiskasvatussuunnitelman muokkaamisesta pienryhmäpedagogisen työskentelyn osalta. Peltopuiston päiväkodin kehittämistyöstä kerättiin prosessin päätyttyä palautetta asiakasperheiltä 38 ja henkilökunnalta. 39 Konsulttina Peltopuiston prosessissa toimi Eeva-Liisa Kronqvist Oulun yliopistolta. Selänteellä Satakielen kehittämispäiväkodissa 40 sovittiin, että lastentarhanopettaja Hanna Hyyrönmäki kirjaa varhaiskasvatussuunnitelmaan tulevia päivityksiä sekä vastaa kehittämisprosessin kirjaamisesta tulevaa kehittämistyötä varten. Prosessin loppuarvioinnissa kerättiin palautetta lapsilta ja vanhemmilta 41 sekä henkilökunnalta. 42 Hankkeelle tehdyt tunnit korvattiin Selänteelle työpanoksen siirtoina tehtyjen tuntien mukaisesti. Satakielen päiväkodin konsultteina toimivat Kallion kiertävä erityislastentarhanopettaja Katja Kosonen sekä kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila. Syksyllä 2013 koulutettiin Aila Tiilikan ja Marjo Särkimäen toimesta Oulun yliopistolla kehittämisalueeni työntekijöitä pienryhmäpedagogisiin tapoihin toimia arjen työssä. Koulutukseen osallistui kehittämisalueelta Peltopuiston päiväkodin henkilökunta. Selänteen alueen työntekijöitä ei pystynyt osallistumaan koulutukseen heidän silloisen vaikean työntekijätilanteensa vuoksi. Tämä koulutuskokonaisuus toteutettiin Kallion ja Selänteen kaikille työntekijöille keväällä 2013, jolloin asialle saatiin yhteinen näkemys ja kehittämistyötä on hyvä jatkaa eteenpäin. 43 Esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmallin jalkautuminen Lapsen hyvä arki- hankkeen ensimmäisessä vaiheessa mallinnettiin Sievissä esiopetuksen tiedonsiirtoa. Mallin pääosassa oli tiedon siirtäminen lapsesta vanhempien toimesta jo siinä vaiheessa, kun esiopetusryhmiä alettiin muodostaa. Tässä toteutui asiakkaan osallisuus päätöksenteossa, kun lapsi ja vanhempi saivat itse kertoa lapsesta ja hänen vahvuuksistaan sekä tarvittaessa tuen tarpeestaan. 44 Jatkohankkeessa malli jalkautettiin Kallion osalta Alavieskaan, Ylivieskaan sekä Nivalaan. Selänteellä tämä jalkautettiin Kärsämäelle ja Pyhäjärvelle. Molemmilla kehittämisalueilla tämä malli tulee olemaan vuosittainen prosessi. Mallista on valmistumassa Ulla Mehtälän kasvatustieteen pro gradu-tutkielma Oulun yliopistolta. Hänen tutkimuksensa rajoittui kahden kunnan alueelle, koska muilla kunnilla ei ehtinyt vielä muodostua kokemustietoa. 45 Mallista tehtiin hankkeen ensimmäisessä vaiheessa ProcessGuide-mallinnus kehittäjätyöntekijä Elina Kattilakosken avustuksella. Jatkohankkeessa malli päivitettiin 37 Kuntayhtymien varhaiskasvatussuunnitelmat löytyvät hankkeen nettisivuilta materiaalipankista Palautelomake on liitteessä Palautelomake on liitteessä Satakielen kehittämisprosessin vaiheet on kuvattu liitteessä Palautelomake on liitteessä Palautelomake on liitteessä Kehittämispäiväkotien työskentelyä kuvataan tarkemmin tämän raportin luvuissa 4.1. ja Hietamäki, Ulla & Korpi, Kristiina 2011, Esiopetuksen tiedonsiirtomallia on kuvattu tarkemmin tämän raportin luvussa

22 kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttilan toimesta yleisesti käytettävään muotoon ja julkaistiin hankkeen nettisivuilla kohdassa työskentelymallit. 46 Tukea vertaisille mallista VeTuRi Tukea vertaisille- malli luotiin ensimmäisen hankevaiheen aikana. 47 Monitoimijainen prosessi haluttiin suunnata yksinhuoltajaperheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Tämä malli osoittautui joustavaksi työmuodoksi, joka voidaan muuntaa millaiselle ryhmälle tahansa vertaistukiryhmien toteuttamiseksi. Kallion peruspalvelukuntayhtymässä päätettiin kokeilla samaa mallia Sievin kunnassa, kohderyhmänä sielläkin yksinhuoltajat. Tuolloin nimeksi päätettiin vaihtaa VeTuRi- vertaistukea riittävästi. 48 Laaja 4-vuotisterveystarkastusmalli monitoimijaisen yhteistyön mahdollistajana Kallion peruspalvelukuntayhtymässä valittiin yhdeksi kehittämiskohteeksi laaja 4 vuotisterveystarkastus ja siihen liittyvä yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa. Hankkeen ensimmäisen vaiheen VAVU-työryhmässä päätettiin jatkaa moniammatillisen yhteistyön muotoja lapsi- ja perhepalveluiden sektorilla 49. Tuolloin tavoitteeksi nostettiin kestävät yhteistyömuodot, johon tällä jatkohankkeen laajalla 4 vuotisterveystarkastuksella haluttiin vastata. Tähän prosessiin valittiin kehittäjäryhmä, joka lähti miettimään mallin toteuttamistapaa, jolla neljän kunnan alueelle saataisiin kaikissa kunnissa hyvin toimiva yhteistyön malli. 50 Perhekeskustyö varhaisen tuen tarjoajana Molemmilla kehittämisalueilla jatkettiin perhekeskustyöskentelyä virkamiesvetoisesti. Kehittämiskoordinaattori osallistui työryhmien työskentelyyn tarpeen mukaan. Tiiviimpää hankeyhteistyötä tehtiin Selänteen kehittämisalueella, jossa perhekeskustyö oli yksi kehittämissuunnitelmassa esille nostettu kehittämiskohde. Jatkohankkeen ensimmäinen iso työ olikin Selänteen perhekeskuksen esitteen 51 tekeminen. Siihen otettiin jokaisen palvelusektorin esittely sekä tulevaisuuden suunnitelmallisia ajatuksia. Selänteen kuntayhtymän hallitus hyväksyi ohjelman ja siihen liittyvät toimenpiteet Tämän lisäksi joka vuodelle tullaan tekemään toimintasuunnitelma, jossa on tarkempi ohjelmallinen esite päivittäisistä toiminnoista. Perhekeskustyöryhmä tapasi terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen erityisasiantuntija Marjatta Kekkosen, joka oli seuraavana päivänä luennoimassa hankkeen päätösseminaarissa perhekeskustyön kehittämishaasteista. Tapaamisen aiheena oli keskustella perhekeskustoimintaan liittyvistä kysymyksistä. Selänteen kehittämisalueella perhekeskuksen rakentuminen on hyvässä vauhdissa ja uusia toimintamalleja rakentuu jatkuvasti perhekeskuksen sisällöiksi. Mukaan halutaan kumppanuussopimuksilla myös vapaa-aika, urheilu sekä muita lasten ja perheiden kanssa toimivia järjestöjä ja yhteisöjä. Tämä jää alueelle vielä haasteeksi hankkeen päättyessä. 52 Koulutus ja konsultaatio arjen työn tukena Hanketyön ansiosta Kallio- Selänteen kehittämisalueille on saatu koulutuksellista ja konsultatiivista tukea alueen oppilaitoksista ja asiantuntijoista. Jatkohankkeessa mukana kehittämisalueellani olivat Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen professori Eila Estola, lehtori Hannele Karikoski, lehtori Eeva-Liisa Kronqvist, lehtori Aila Tiilikka sekä alan opiskelijoita. Oulun seudun ammattikorkeakoulusta mukana olivat yliopettajat Arja Veijola sekä Hilkka Honkanen. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta oli mukana kehittämispäällikkö Arja Hastrup sekä erityisasiantuntija Marjatta Kekkonen. Koulutuksissa oli lisäksi asiantuntijoina päiväkodinjohtaja Marjo Särkimäki, tohtorikoulutettava Saara-Leena Kaunisto, projektipäällikkö Hannakaarina Sarvela ja projektikehittäjä Airi Martikainen Mannerheimin lastensuojeluliiton ESKO/Voimaperhehankkeesta. Päätösseminaarissa oli mukana luennoimassa professori Kimmo Jokinen, Jyväskylän perhetutkimuskeskuksesta. Avaussanat lausui johtaja Margit Päätalo, Pohjois-Suomen 46 Esiopetuksen tiedonsiirron ProcessGuide-mallinnus Selänteen pilotti - Tukea vertaisille Tarkemmin VeTuri-toiminnasta tämän raportin luvussa Hannula, Sirpa & Slöör-Pylväs, Maricka Tarkemmin kehittäjäryhmän toiminnasta ja tuloksista tämän raportin luvussa Selänteen perhekeskus Tarkemmin perhekeskustoiminnasta tämän raportin luvussa

23 aluehallintovirastosta ja päivän päätössanat kokosi opetustoimen ylitarkastaja Hanna-Mari Sarlin, Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta. Ajankohtaisfoorumit, vertaisverkostot ja kehittäjämentoritoiminta tulosten juurruttamisessa ja levittämisessä Vertaisvierailuja alueella tehtiin yksi. Peltopuiston päiväkoti Nivalasta kävi vertaisvierailun Satakielen päiväkodissa Haapajärvellä. Vertaisvierailussa käytettiin kehittävän vertaiskäynnin mallia 53. Kysymykset, joihin haluttiin saada vastauksia laitettiin viikkoa ennen käynnin toteutumista Satakielen päiväkodin henkilökunnalle valmistautumista varten: 1. Kokemuksia Askeleittain-ohjelmasta pienille? Miten paljon joutuu soveltamaan? 2. Miten perheet saa sitoutumaan tällaiseen pitkäkestoiseen projektiin? 3. Projektin suhde arjen toimintaan, muihin sisältöalueisiin? Projekti vie paljon aikaa, onko jotain jätetty vähemmälle? 4. Henkilöstön suunnittelu? Organisointi? 5. Yhteistyö perheiden kanssa? Onko projektin lisäksi ollut muuta toimintaa, juhlia tms? 6. Miten aika saatu riittämään kaikkeen toiminnan suunnitteluun, kokoontumisiin? Normaalin työajan puitteissa? 7. ALLiES e-guidessa 54 puhutaan asioiden kääntämisestä positiiviseen muotoon. Onko negatiivisille tunteille sijaa? 8. Millä tavoin eri ikäryhmien kanssa ohjelmaa viedään eteenpäin? Kaikille pienryhmille samat tuokiot? 9. Miten eri aihealueet on käsitelty? Työtapoja? Kokemuksia? 10. Vastuualueet ja niiden jako? 11. Vuorovaikutusleikin materiaali? Mistä on hankittu? Valmis materiaali? Miten on muokattu ja käytetty? 12. Ovatko kaikki lapset osallistuneet vuorovaikutusleikkiin ja Askeleittain-tuokioille 55? Ryhmien jako? Miten on toiminut käytännössä? 13. Tiedotteiden jakaminen perheille: miten saada tiedotteista niin houkuttelevia että ne luettaisiin? Satakielen päiväkoti tekee vertaisvierailun Peltopuiston päiväkotiin syksyn 2013 aikana, jolloin saadaan kokemuksia jaettua myös toisinpäin. Jatkohankkeen kehittämissuunnitelman mukaisesti kehittämistyön tuloksia levitettiin kehittäjämentoritoiminnalla. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion esimiehet olivat tästä heti innoissaan ja olivat valmiita osallistumaan koulutukseen sekä järjestämään sellaiset olosuhteet, että tätä voidaan viedä eteenpäin. Ensimmäiseen koulutusryhmään osallistuivat varhaiskasvatuksen palvelupäälliköt Sari Suhonen ja Ulla-Maija Miettilä, päiväkodinjohtajat Helena Laitila ja Päivi Vähäkangas sekä perhepäivähoidon ohjaajat Kristiina Korpi, Kaisa-Leena Mäki ja Helena Häivälä. Heillä kaikilla vertaismentoroinnin kohteeksi nousi Arjen käytäntöjen opas, joka luotiin hankkeen ensimmäisen vaiheen tuella Vasu asiakirjan todentumiseksi 56. Arjen käytäntöjen opas ei ollut vielä oikein jalkautunut yksiköihin ja siihen työhön tulisi tästä menetelmästä hyvä käytännön työväline. Tähän tulokseen tulivat kaksi opiskelijaa, jotka tekivät laadullisen tutkimuksen Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueen lastentarhanopettajille. 57 Peruspalvelukuntayhtymä Selänteeltä ensimmäiseen koulutusryhmään lähti kaksi työntekijää, johtava terveydenhoitaja Marja-Leena Lehtomäki ja vs. sosiaaliohjaaja, lastensuojelun työntekijä Eeva Aulakoski. Heidän vertaismentoroinnin kohteensa oli Tukea vertaisille- malli, joka haluttiin viedä osaksi perhekeskustyötä perhetyöntekijöiden toteuttamana. Toisessa koulutusvaiheessa Kalliosta lähti mukaan päiväkodinjohtaja Marja-Leena Myllymäki, lastentarhanopettaja Reetta Lepistö, erityislastentarhanopettaja Riitta Salonen, lastentarhanopettaja Timo Paananen, perhepäivähoitaja Kaija Olkkonen sekä perhepäivähoitaja Sari Rautio. Heillä jatkuu Arjen käytäntöjen oppaan jalkauttaminen yhteisesti sovitulla tavalla. Erityislastentarhanopettaja Riitta Salonen ja lastentarhanopettaja Reetta Lepistö ottavat mukaan 53 Hellsten & Outinen & Holma 2005, Satakielen kehittämispäiväkodin kehittämistyössä hyödynnettiin ALLiES e-guide-materiaalia. ALLIES Teachers and Parents Alliance for Early Violence Prevention in Preschool, oli kansainvälinen kaksivuotinen ( ) tutkimus- ja kehitysprojekti. Sen tavoitteena oli kehittää välittämiseen, sosiaalisten ja tunnetaitojen opetteluun ja yhteisöllisyyteen perustuvia toimintatapoja väkivallan ehkäisemiseen Satakielen kehittämispäiväkodin kehittämistyössä hyödynnettiin Askeleittain materiaalia, jolla voidaan tukea sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja Suhonen, Sari 2011, Autio, Elina & Kotilainen, Mirva

24 vertaismentoroinitiin pienryhmäpedagogiikan menetelmän, jota he olivat kehittäneet Peltopuiston päiväkodissa. Selänteen kehittämisalueelta lähti mukaan kaksi lastentarhanopettajaa Helena Nybacka ja Hanna Hyyrönmäki Satakielen päiväkodista. Heillä on suunnitelmanaan vertaismentoroinnin avulla viedä Satakielen päiväkodissa mallinnettua tunne-elämän kehittämisprosessia Selänteen muihinkin kuntiin. 58 Ajankohtaisfoorumeita järjestettiin alueella jatkohankkeen aikana kolme. Ensimmäinen ajankohtaisfoorumi Selänteen kehittämisalueella oli Aiheena olivat perhekeskuksen teemat. Kouluttajina toimivat yliopettajat Arja Veijola ja Hilkka Honkanen, Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Ylivieskan Akustiikka salissa , Kallion ajankohtaisfoorumissa, kuultiin aluksi videoyhteyden kautta sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Tarja Kahiluodon puheenvuoro varhaiskasvatuksen hallinnonalamuutoksesta. Illan pääpuhujana oli Eeva-Liisa Kronqvist teemalla Sparkling moments - minäpystyvyyden ja osaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Illan aikana saatiin kuulla myös Peltopuiston ja Satakielen kehittämispäiväkotien prosessin vaiheista. Selänteen ajankohtaisfoorumi keskittyi lapsen huomioimiselle teemalla Tee minut näkyväksi, josta herätteli keskustelua kiertävä erityislastentarhanopettaja Katja Kosonen. Koskettamisen merkityksestä kertoi Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminnanohjaaja Pirkko Säily. Ilta keskittyi pohtimaan oman ammatillisuuden tunnistamista ja työminän käyttöä lasten ja työyhteisön hyväksi. Yleensä näissä ajankohtaisfoorumeissa haluttiin tuoda esille alueen omaa kehittämistä ja tietoisuutta alueelle siitä, mitä on kehitelty. Alueella järjestettiin lisäksi Kallion ja Selänteen yhteinen koulutuspäivä omahoitajuudesta ja pienryhmäpedagogiikasta Kouluttajina toimivat Aila Tiilikka sekä Marjo Särkimäki. Kallion lasten ja perheiden palveluiden henkilöstölle järjestettiin ilta laajoista 4- vuotisterveystarkastuksista Ylivieskan Akustiikkasalissa. Mukana oli terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kehittämispäällikkö Arja Hastrup kertomassa kansallisia kuulumisia neuvoloiden tarkastuksista. Aiemmin päivällä hän tapasi perhekeskustyöryhmän, jonka kanssa keskusteltiin perhekeskuksen kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Haapajärvellä ja Ylivieskassa järjestettiin koulutus- ja keskustelutilaisuus, jonne kutsuttiin laajasti alueen vapaaehtoistoimijoita keskustelemaan yhteistyöstä perhekeskustoiminnan rinnalle. Keskustelun herättelijöinä toimivat projektipäällikkö Hannakaarina Sarvela sekä projektikehittäjä Airi Martikainen. He kertoivat Oulussa Meri-Toppilan alueella kehitetystä järjestöyhteistyön mallista. Verkostoyhteistyö ja tiedontuotanto kehittämistyön voimavarana Verkostoyhteistyöstä suurimpana hankkeen rinnalla toimi Oulun Eteläisellä alueella Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin Veto-hanke 59, jossa vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säily on työskennellyt vuoden 2010 keväästä saakka. Tulin mukaan alueiden kehittämistiimeihin ja työryhmiin heti aloitettuani työn VETO- hankkeessa. Näin pääsin mukaan heti alusta aktiivisesti ja sain verkostoiduttua alueen kuntatoimijoihin. Tämä oli meidän hankkeemme aloitukselle mitä parhain aloitus. Ilman tähän Lapsen hyvä arki- hankkeeseen mukaan pääsyä, emme olisi päässeet kuntatoimijoiden kanssa näin nopeasti kehittämään ja rakentamaan pysyvää yhteistoimintaa. (Pirkko Säily) Tiedontuotantoon hankkeessa on hienosti saatu tukea alueen oppilaitoksista. Kehittämisalueellani on tehty 20 ensimmäisestä hankevaiheesta valmistunutta opinnäytetyötä tai tutkimusta. Jatkohankkeessa aloitettiin 13 opinnäytetyötä tai tutkimusta kohdennettuna kehittämistyöhön. Näistä kuusi on jo valmistunut. Tämä kuvastaa sitä, kuinka suuri merkitys oppilaitosten tiedontuotanto on alueen kehittämistyöhön. Yksi esimerkki tästä voimavarasta on Kallion alueelle tuotettu lasten ja perheiden palveluopas 60, joka on aktiivisessa käytössä Kallion nettisivuilla ja sieltä sitä kopioidaan ja jaetaan perheille tiedoksi eri sektoreilla muun muassa neuvola ja perhetyö. Tällaista valtavaa materiaalia ei olisi ollut kenelläkään mahdollista tuottaa oman työnsä ohessa. Vastaava palveluopas on tehty opiskelijatyönä myös Peruspalvelukuntayhtymä Selänteelle. 61 Satakielen ja Peltopuiston kehittämispäiväkodeissa tehtiin alkukartoitus henkilöstön sitoutumisesta pedagogiseen työskentelyyn Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisterivaiheen opiskelijoiden toimesta. Peltopuistossa käytettiin 58 Tarkemmin kehittäjämentoritoiminnasta tämän raportin luvussa 3.2. ja Satakielen kehittämispäiväkodin prosessista luvussa Vapaaehtoistoiminnan ohjaushanke (Veto) Lahti, Minna & Mäkelä, Henna Sandholm, Heidi

25 Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen kehittämää pedagogista arviointia ja Satakielen päiväkodissa käytettiin Päivi Pihlajan luomaa kontekstianalyysiä 62. Tässäkin prosessissa opiskelijoiden tekemä työ oli suuri apu kehittämistyöhön. Kehittämiskoordinaattorin mietteitä hankkeen päättyessä Neljä vuotta takana kehittämistyötä. Kulunut aika on aina taaksepäin katsottuna lyhyt, mutta ainakin tällä kertaa erittäin tapahtumarikas ja täyteläinen. Aina ei tiennyt mitä seuraavina viikkoina tapahtuu, mutta projektipäällikkö Aira Vähärautio jaksoi valaa uskoa: kehittämistyö kyllä kantaa, luota siihen. Niin se sitten tuli kyllä huomattuakin, kun välillä tuli harmaaseen usvaan sukellettua. Kuitenkin havaitsi aina, että niin se maailma kirkastuu ja löytyy keino seilata asioissa eteenpäin kehittävällä tavalla. Kehittämistyö on ollut mieleenpainuvaa, niin haasteet kuin onnistumisetkin ja molempia on riittänyt. Kehittämisalueeni on ollut suuri, on ollut paljon kontakteja alueen henkilöstöön sekä verkostokumppaneihin. Toimintaa on ollut alueella paljon, työpäivät ovat olleet pitkiä, mutta antoisia. Pelkästään yhden seminaaripäivän tai koulutuksen järjestäminen on niin monen päivän työ, etten sitä edes itse alkuun uskonut. Hankkeen hallinnointiin sain tutustua myös intensiivisesti ja huomasin, kuinka paljon hankkeeseen kuuluu aikaa vieviä selvitettäviä ja sovittavia, tarkkuuttaa vaativia asioita. Hanketyöntekijä on alueella käypäläinen, joka tulee tekemään jotain kehittämistä jonkin aikaa, kiinnittymättä osaksi alueen henkilöstöä. Alkuun tuntui, että ihmiset juoksevat pakoon minut nähdessään. Liekö ollut pelko projektiin joutumisesta. Kuitenkin alun hämmennysten jälkeen toiminta on ollut sujuvaa, vaikkakin edelleen alueella yksin tekemistä. Tässä suhteessa hanketyön tekeminen vaatii yksintekemisen sietämistä ja itsenäistä vastuunkantoa. Hanketiimi on ehdoton tuki kehittämiskoordinaattorille, ilman toisten kollegoiden tukea ja näkemystä elämäni hanketyöntekijänä olisi ollut monin verroin raskaampaa. Kokonaisuudessaan nämä neljä vuotta ovat olleet opettavaisia vuosia niin ammatillisesti kuin henkisen kasvunkin kannalta, enkä yhtään kokemusta vaihtaisi pois. Olen saanut olla mukana Satakielen vaikuttavassa kehittämistyössä aktiivisesti mukana, ja saanut moneen kertaan kuulla henkilökunnan onnistumisista ja riemuita niistä heidän kanssaan. Olen saanut olla kehittämässä toimintamalleja mm. Kallion laaja 4-vuotisterveystarkastus, perhekeskuksen rakentuminen Selänteellä, esiopetuksen tiedonsiirron mallit eri kunnissa molemmilla kehittämisalueillani. Erityisen onnellinen olen siitä, että se mitä hankkeen alettua toivoin toteutuvan, on toteutunut. Toivoin hartaasti, että minua ei tultaisi kaipaamaan näiden kehitettyjen mallien osalta, vaan jokaiselle prosessille löytyisi oma taho, joka vastaisi prosessin jatkumisesta. Ja tämä on toteutunut! Ei voisi olla hienompaa tunnetta päättää hanketta, kuin tällä tunteella. Haluan kiittää erityisesti Airaa, ihanan syvällistä ja sydämellistä ihmistä. Hänen kanssaan työskentely on ollut minulle opettavaista aikaa, varsinkin että annetaanpas nyt kattoa ja odotellaan, joka minun temperamentilleni oli opettelun paikka. Kiitos Marja Ranta-Nilkulle, joka oli tukemassa käytännön esimiehenä minua sekä toimi hankkeen vastuullisena hallinnoijan edustajana. Kiitän myös oikeita käsiäni, moniammatillisia kehittämistiimejä, jotka olivat tukena kehittämistyön toteuttamisessa koko neljän vuoden ajan. Ilman näiden tiimien toimintaa ei olisi voinut alueella tehdä päätöksiä kehittämistyön etenemisestä näin sujuvasti. Ilman teidän tukeanne ja rohkeaa näkemystänne kehittämisestä emme olisi yhdessä saaneet näin paljon ja vaikuttavaa toimintaa aikaiseksi. Kun vanhus käveli rantaa auringonnousussa, huomasi hän edellään nuorukaisen, joka poimi meritähtiä ja sinkosi niitä mereen. Kun hän tuli pojan kohdalle, kysyi hän, miksi tämä teki niin. Vastaukseksi hän sai, että rannalle juuttuneet meritähdet kuolisivat, jos ne jäisivät paikoilleen, kun aamuaurinko alkaisi paistaa Varhaista tukea, pedagogiikkaa ja kumppanuutta Koillismaalla Saara Autio Koillismaan kehittämisalue Lapsen hyvä arki 2-hankkeen Koillismaan kehittämisalueen muodostivat Kuusamon kaupunki sekä Posion ja Taivalkosken kunnat. Kuusamossa henkilön väestöstä 0-6-vuotiaita oli 7,3 %, eli vuonna Alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä palvelut kuuluvat lapsi- ja perhetyöhön, joka on osa kasvatus- ja sivistystoimen organisaatiota. Posio sijaitsee entisen Lapin läänin alueella, mutta kuuluu alueellisesti PaKaste IIhankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahankkeeseen. Posion väkiluku oli vuonna asukasta, joista 3,9 62 Pihlaja, Päivi 2001, 14,

26 % eli 146 oli 0-6-vuotiasta lasta. Posiolla varhaiskasvatuspalvelut ovat perusturvalautakunnan alaista toimintaa lukuun ottamatta sivistyslautakunnan alaisuudessa toimivaa esiopetusta. Vuonna 2012 Taivalkoskella henkilön väestöstä oli 0-6-vuotiaita 7,1 %, eli 146 lasta 63. Vuoden 2013 alusta alle kouluikäisten palvelut siirtyivät sivistystoimen hoidettavaksi. Kehittämistyön rakenne Koillismaan kehittämisalueella Kehittämistyön rakenne muodostui kehittämisalueella kuntien yhteisestä moniammatillisesta kehittämistiimistä ja paikkakuntien kehittämisprosessikohtaisista kehittäjäryhmistä. Koillismaan moniammatilliseen kehittämistiimiin kuului alueen lasten ja perheiden palveluiden henkilöstöä ja kolmannen sektorin edustaja 64. Lapsen hyvä arki 2- hankkeessa Kuusamossa toimi kaksi kehittäjäryhmää ja kehittämispäiväkoti: varhaiskasvatussuunnitelman kehittäjäryhmä, lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen kehittäjäryhmä sekä Maaseläntien kehittämispäiväkoti. Taivalkoskella oli kaksi kehittäjäryhmää ja kehittämisyksikkö: moniammatillinen Huolitiimi, päivähoidon kehittäjäryhmä ja kehittämisyksikkö vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkuli. Posiolla toimi varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun kehittäjäryhmä. Alueen kehittämiskoordinaattorina osallistuin aktiivisesti kaikkien kehittäjäryhmien ja -yksiköiden työskentelyyn. 65 Seuraavaksi esittelen alueen kehittämistyötä tarkemmin. Varhaiskasvatussuunnitelmatyön syveneminen Kuusamon päivähoidossa Ensimmäisessä hankevaiheessa Kuusamon päivähoidon henkilöstö osallistui kasvatuskumppanuus-koulutukseen ja lisäksi hanke järjesti Ediva Oy:n Sanna Parrilan pedagogisen johtamisen koulutusta. Koulutuksien anti loi pohjaa Vasuprosessien kehittämiselle, Vasu-lomakkeiden päivittämiselle ja toimintatapojen uudistamiselle. Päätettiin perustaa päivähoidon hallinnon ja yksiköiden edustajista koostuva työryhmä laatimaan yhteistä lapsen Vasu-lomaketta ja päivittämään kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa. Jatkohankkeessa työryhmä jatkoi työskentelyään kehittäjäryhmänä uuden kehittämiskoordinaattorin kera alkuvuodesta Lapsen hyvä arki 2-hankkeen kehittämissuunnitelman 66 mukaisesti muokattiin Vasu- asiakirjoja ja päivitettiin Vasu-prosesseja. Kehittämistavoitteina oli lapsikohtaisen sekä yksikkö- ja ryhmävasun päivittäminen sekä kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman päivittämisen aloitus syksyn 2012 aikana. Kehittäjäryhmän työskentelylle hanke tarjosi Oulun yliopistolta suunnittelija Paula Loukkolan konsultatiivista tukea. Kehittämiskoordinaattorin työpanos kohdistui kehittäjäryhmän kokouksiin osallistumisen lisäksi asiakirjojen työstämiseen ja raportointiin. Kehittämisprosessin aikana tehtiin kehittäjäryhmäläisten työskentelyn itsearviointia sekä systemaattista prosessiarviointia keräten työntekijöiltä ja vanhemmilta Vasu-asiakirjojen käyttökokemuksia. Lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelmalomake ja toteutusmalli saatiin valmiiksi keväällä 2012 ja se on otettu käyttöön kaikissa Kuusamon päivähoidon yksiköissä. 67 Ryhmävasuna päädyttiin käyttämään Sanna Parrilan ja Ediva Oy:n lomakepohjaa. Varhaiskasvatussuunnitelmatyö jatkuu virkamiestyönä, johon perustetaan noin kerran toimintavuodessa kokoontuva työryhmä. Kehittämishaasteena on Vasu-asiakirjojen pitäminen ajan tasalla, muun muassa kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ja yksikkövasujen päivittämisellä. Maaseläntien kehittämispäiväkoti Kuusamon päivähoidon edustajat valitsivat yhdessä hanketyöntekijöiden kanssa Maaseläntien päiväkodin Lapsen hyvä arki 2-hankkeeseen kehittämispäiväkodiksi. Elokuussa avattu uusi yksikkö nähtiin luontevana ympäristönä syventää kehittämistyön tuloksia. Kehittämisprosessin perustana oli ensimmäisen hankevaiheen aikana aloitettu Vasutyöskentely sekä toteutetut kasvatuskumppanuuskoulutukset, Sanna Parrilan Ediva Oy:n varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen koulutus sekä Oulun seudun ammattikorkeakoulun yliopettajien Hilkka Honkasen ja Arja Veijolan pitämät moniammatillisen työskentelyn prosessikoulutukset. 63 Sotkanet Moniammatillisen kehittämistiimin jäsenet ilmenevät liitteestä Kehittäjäryhmien jäsenet ilmenevät liitteestä Kehittämissuunnitelma on liitteessä Varhaiskasvatussuunnitelmat löytyvät Lapsen hyvä arki 2-hankkeen nettisivuilta materiaalipankista

27 Kehittämistyön sisältö painottui kehittämispäiväkodin toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen huomioiden hankkeen ensimmäisen vaiheen tulokset sekä varhaiskasvatuksen pedagogisten prosessien ja johtamisen kehittäminen. Kehittämissuunnitelman mukaisina kehittämistavoitteina oli luoda yhteinen kasvatusnäkemys päiväkodin toiminnan perustaksi sekä kehittää yksikkö-, ryhmä- ja lapsikohtaista Vasu-työskentelyä. Lisäksi lähdettiin kehittämään moniammatillisen työskentelyn osaamista päiväkodin sisäisessä toiminnassa sekä varhaisen tuen yhteistyökäytännöissä. Tavoitteeksi nousi myös omahoitajatyötavan, pienryhmäpedagogiikan sekä pedagogisen johtajuuden kehittäminen ja kasvatuskumppanuuden periaatteiden syventäminen. Kehittämistyötä toteutettiin tiiviissä yhteistyössä päiväkodin johtajan, henkilöstön, hanketyöntekijöiden ja konsulttien kesken. Prosessia varten perustettiin kehittämisen pedagoginen vastuutiimi, joka muodostui päiväkodin johtajasta ja päivähoitoryhmien tiimivastaavista. Kehittämispäiväkodin konsultteina toimivat lehtori Aila Tiilikka ja suunnittelija Paula Loukkola Oulun yliopistolta syksystä 2012 kevääseen Konsultaatio koostui pedagogisen vastuutiimin ja koko henkilöstön konsultaatiosta. Henkilöstö osallistui konsultaatioon pysäkkitehtävien avulla, jotka auttoivat rakentamaan yhteistä pedagogiikkaa ja työyksikköä. Konsultaatioprosessin tueksi kaksi Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijaa keräsi henkilöstöltä haastatteluaineiston osana varhaiskasvatuksen kehittäminen ja laatu-kurssia. Lisäksi Lapsen hyvä arki 2-hanke tuki prosessia myös Aila Tiilikan ja päiväkodinjohtaja Marjo Särkimäen omahoitajuuteen, pienryhmäpedagogiikkaan ja tiimityöskentelyyn liittyvällä koulutuksella, joka oli tarkoitettu Kuusamon päivähoidon koko henkilöstölle helmikuussa Kehittämisprosessin tukena olivat myös hankkeen projektipäällikön ja kehittämiskoordinaattorin työpanokset. Hanke järjesti Kuusamon, Posion ja Taivalkosken päivähoidon edustajille toukokuussa 2013 kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttilan ja MLL:n vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säilyn koulutuksen. Siinä esiteltiin Satakielen päiväkodissa tehtyä kehittämistyötä, joka perustui ALLiES e-guide- ja Askeleittain materiaaliin sekä hoivaavaan vuorovaikutusleikkiin ja kosketuksen merkitykseen. Kehittämispäiväkodin työskentelyssä käytettiin itsearvioinnin lisäksi kehittämiskoordinaattorin laatimaa henkilöstölle kohdistettua kyselyä 68 toukokuussa 2013, jonka vastausprosentti oli 42,9 %, 9 vastausta 21 kyselystä. Kehittämisprosessin aloitus herätti osassa vastaajista epäilyksiä jaksamisesta, koska työmäärä koettiin suureksi ja moni asia (työkaverit, talo ja lapset) olivat uutta ja selkiytymätöntä. Vastauksista ilmeni kiire, väsymys, innostus ja odotus uuden aloittamisesta ja pysäkkitehtävien suorittamisesta. Kehittämisprosessin aikana pedagoginen työskentely oli muuttunut lapsilähtöisemmäksi ja yksilöä huomioivampaan suuntaan, jossa tukena oli lapsihavainnointi, jonka merkitys korostui konsultaation myötä. Työskentely muuttui myös vasupohjaisemmaksi, jossa huomioidaan vanhempien arvot ja lapsihavainnoinnin merkitys. Omaa työtä pohditaan ja arvioidaan enemmän ja työskentely on suunnitelmallisempaa. Pienryhmätoiminta ja kasvatuskumppanuus koettiin tärkeiksi vastauksissa. Työntekijät kaipasivat enemmän aikaa palavereille ja tiimin ja tiimien väliseen yhteiseen suunnitteluun ja keskusteluun. Jatkossa halutaan hyödyntää käytännössä kehittämisprosessissa opittua ja kehitettyä. Kehittämisestä jäi positiivinen ja tulevaisuuteen katsova mieli. Yksi vastanneista tiivisti kehittämistyön luonteen seuraavasti: Kehittämisestä jäi hyvä maku suuhun. Ulkopuolisten konsulttien tuki oli tärkeä ja toi uusia näkökulmia prosessiin. Oman työn kehittäminen on loppumaton prosessi, joka ei tule koskaan valmiiksi. Minusta on mahtavaa, kun saa olla aktiivisesti kehittämässä omaa työtään ja etsiä tiimin kanssa ne meille sopivat tavat toimia ei käy aika pitkäksi, eikä ala arki puuduttaa!!! Kehittäminen on osa arjen työtä, ei mikään hetkellinen ulkoaohjattava pakkopulla! Myös päiväkodin johtaja teki henkilöstölle arvokyselyn kevätkaudella 2013, mistä hän tuotti koosteen verraten henkilöstön vastauksia vanhempien arvoihin. Toimintavuoden aikana saatiin tuettua uuden päiväkodin kasvattajayhteisön ja toimintaympäristön muodostumista sekä pedagogisen johtamisen ja asiakas- ja lapsilähtöisen pedagogisen työskentelyn kehittymistä. Kehittämistyön konkreettisena tuloksena saatiin Vasu-työskentelyä syvennettyä ryhmävasutasolle, joka toimii hyvänä pohjana seuraavalle toimintavuodelle. Lisäksi pienryhmätoiminta koettiin luontevaksi työskentelymuodoksi useassa ryhmässä ja on otettu aktiivisesti käyttöön. Kasvatuskumppanuusajattelu on juurtunut käytäntöön ja syventynyt. Seuraavan toimintavuoden haasteena on luoda yksikkövasu tai kooste päiväkodin yhteisistä toimintaperiaatteista. Lisäksi päiväkodin tiimien sisäiset ja keskinäiset kokoontumiset tulisi saada toimivimmiksi ja luonteviksi käytännöiksi. Koonti palautekyselystä käydään läpi henkilöstön kanssa syksyllä 2013, mikä auttaa palauttamaan mieliin edellisen toimintavuoden kehittämisprosessia ja sen tuloksia sekä jäsentämään tulevan toimintavuoden haasteita. Alla olevat kyselyvastaukset kuvastavat työntekijöiden motivoituneisuutta oman työn kehittämistä kohtaan. 68 Kyselylomake on liitteessä

28 Jatkossa haluan viedä kuluneena kautena alkanutta prosessia eteenpäin. Haluan rakentaa Maaseläntien päiväkodin lapsille mahdollisimman toimivaa, heidän kehitystään tukevaa arkea. Lisäksi haluan edesauttaa koko päiväkodin toimivaa pedagogiikkaa sekä yhteisöllisyyttä ja kumppanuutta työntekijöiden kesken. Olen kokenut oman toimintani kehittyneen tämän kokemuksen myötä. Haluan myös jatkossa olla vaikuttamassa talomme ja päivähoidon asioihin. Kehittämisprojekti oli mukava apu minulle ja potki meitä eteenpäin. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen kehittäminen Kuusamossa Moniammatillisen yhteistyön kehittämiselle oli luotu perustaa Lapsen hyvä arki hankkeen aikana yliopettajien Arja Veijolan ja Hilkka Honkasen moniammatillisen työskentelyn prosessikoulutuksella sekä kehittämisalueen päivähoidon ja lastensuojelun henkilöstölle suunnatulla Kirsi Alilan Ediva Oy:n yhteiskoulutuksella. Jatkohankkeen yksi keskeinen kehittämistyön painopiste oli saada aikaan moniammatillista ja monitoimijaista yhteistyötä lapsiperhepalveluiden eri tahojen välille. Kuusamossa kehittämisen tarve nähtiin varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun moniammatillisten yhteistyökäytäntöjen rajapinnoilla ja varhaisen tuen prosesseissa, joita lähdimme kehittämään ja mallintamaan ProcessGuide-ohjelmalla. Maaliskuussa 2012 perustimme moniammatillisen kehittäjäryhmän päivähoidon, lastensuojelun ja kotihoidon edustajista. Aloitimme kehittämistyön lähtötilanteen analyysillä, jossa käytimme opiskelija Anne Kerälän kasvatustieteen kandityönä tekemää kartoitusta yhteistyöstä 69 ja Kirsi Alilan Ediva Oy:n koulutusmateriaaleja. Kehittäjäryhmässä lähdimme työstämään toimintamallia yhteiseen asiakasrajapintaan, kun lapsi on päivähoidossa lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Tähän työvaiheeseen saimme tukea aikaisemmin kehitetyistä toimintamalleista 70. Kehittäjäryhmä kokoontui säännöllisesti kehittämiskoordinaattorin johdolla ja vastasi mallinnustyön suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista, jota tehtiin läpi kehittämisprosessin viemällä työyksiköihin tietoa kehittämistyön vaiheista. ProcessGuide-mallinnuksen työstämisessä apuna oli Elina Kattilakoski. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kehittämisprosessia päästiin esittelemään Pohjois-Suomen lastensuojelupäiville puheenvuoron muodossa helmikuussa Lapsen hyvä arki 2-hanke tarjosi kehittämistyöhön Kemi-Tornion lehtori Kaisu Vinkin koulutuksellista ja konsultatiivista tukea syksystä 2012 kevääseen Kuntien välinen Kaisu Vinkin yhteiskoulutus järjestettiin marraskuussa 2012 Kuusamossa, jossa kehittäjäryhmät esittelivät kehittämisprosessejaan ja pääsivät vaihtamaan vertaisverkostossa kokemuksia ja ideoita. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen mallinnustyö ja ohjeistus henkilöstölle saatiin valmiiksi toukokuussa Toimintamallissa painottuvat ennaltaehkäisevä työ, sujuva tiedonsiirto sekä selkeä vastuun- ja tehtävien jakaminen toimijoiden kesken. Yhteistyön tueksi luotiin käytäntö moniammatillisesta aloituskeskustelusta, jossa tarvittavat toimijat ja vanhemmat ovat mukana. Malli tukee aikuisten yhteisvastuullista huolenpitoa lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Sen on tarkoitus edistää vanhempien osallisuutta lastaan koskevissa asioissa ja palveluissa. Mallinnuksen pääprosessit löytyvät liitteestä 13. Malli on julkaistu Kuusamon kaupungin ja hankkeen nettisivuilla työskentelymallit osiossa. 72 Malli otetaan käyttöön kaikissa päivähoidon yksiköissä ja lastensuojelun työntekijöiden työssä. Toimintamalli leviää käytäntöön kehittäjäryhmäläisten kautta työyksiköihin sekä kehittäjämentoritoiminnalla, johon on muodostettu ensimmäinen vertaismentorointiryhmä päivähoidon ja lastensuojelun työntekijöistä. Kuusamon moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön tulevaisuuden kehittämishaasteina on saada neuvola kiinteämmin mukaan yhteistyöhön, jotta lapsiperheiden avuntarve voitaisiin havaita ja siihen vastata entistä 69 Kerälä, Anne Rauman kaupunki Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyösuunnitelma; Salon kaupunki Alle kouluikäisten lasten palveluja koskeva toimintasuunnitelma yhteistyössä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa (NeVaLa); Ylöjärven kaupunki Kun Huoli herää. Varhaiskasvatus ja lastensuojelu perheen tukena. 71 Autio, Saara; Martin, Mirva & Naumanen, Aini Lapsen hyvä arki 2-hanke, työskentelymallit

29 varhaisemmin. Lisäksi haasteena on asiakkaiden mukaan ottaminen kehittäjäasiakkaina työprosessien kehittämiseen, erityisesti lastensuojelussa. Varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen kehittäminen Posiolla Kuten Kuusamossa moniammatillisen yhteistyön kehittämisen perusta Posiolla on luotu ensimmäisen hankkeen aikana Arja Veijolan ja Hilkka prosessikoulutuksella sekä Kirsi Alilan yhteiskoulutuksella. Jatkohankkeen kehittämistyön yhden keskeisen painopisteen mukaisesti Posiolla haluttiin lähteä syventämään moniammatillista ja monitoimijaista yhteistyötä lapsiperhepalveluiden eri toimijoiden välillä. Kehittämistarve nähtiin erityisesti varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun moniammatillisten yhteistyökäytäntöjen rajapinnoilla ja varhaisen tuen prosesseissa, johon luontevasti nähtiin neuvolan kytkeytyvän mukaan. Tammikuussa 2012 perustimme moniammatillisen ja monitoimijaisen kehittäjäryhmän varhaiskasvatuksen, neuvolan, lastensuojelun ja kehitysvammahuollon edustajista. Aloitimme kehittämistyön lähtötilanteen analyysillä, jossa apuna oli opiskelija Anne Kerälän yhteistyökartoitus 73 ja Kirsi Alilan koulutusmateriaali. Lähdimme kehittämään varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja neuvolan yhteistyömallia, jota sovelletaan kun kyseessä on toimijoiden yhteinen asiakasperhe. Kehittäjäryhmä kokoontui säännöllisesti kehittämiskoordinaattorin johdolla ja vastasi mallinnustyön suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista, jota tehtiin kehittämisprosessin aikana itsearvioinnilla ja viemällä työyksiköihin tietoa kehittämistyön vaiheista. Mallinnustyö tehtiin ProcessGuide-ohjelmalla, johon saimme apua Elina Kattilakoskelta. Lisäksi saimme tukea vastaavista, kehitetyistä toimintamalleista. 74 Lapsen hyvä arki 2-hanke tarjosi kehittämistyöhön Kemi-Tornion lehtori Kaisu Vinkin koulutuksellista ja konsultatiivista tukea syksystä 2012 kevääseen Osa Posion kehittäjäryhmäläisistä osallistui kehittämisalueen moniammatillisten kehittäjäryhmäläisten yhteiseen Kaisu Vinkin koulutukseen marraskuussa Keväällä 2013 uutta toimintakäytäntöä kokeiltiin käytännössä varhaiskasvatuksen, lastensuojelun, neuvolan ja vanhempien kesken, mistä saatiin arvokasta kokemustietoa mallinnuksen arviointiin ja lopputyöstämiseen. Yhteistyökäytäntöjen mallinnustyö ja ohjeistus henkilöstölle saatiin valmiiksi toukokuussa Mallissa painottuvat ennaltaehkäisevä työ, sujuva tiedonsiirto ja selkeä vastuunjakaminen eri ammattikuntien välillä. Sen avulla luotiin käytäntö varhaisessa vaiheessa järjestettävästä moniammatillisesta yhteistyöneuvottelusta, johon vanhempien lisäksi osallistuvat tarvittavat toimijatahot. Malli tukee aikuisten yhteisvastuullista huolenpitoa lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Tavoitteena on edistää vanhempien osallisuutta lasta ja perhettä koskevissa palveluissa. Yhteistyömalli on jo jalkautunut käytäntöön päivähoidon yksikköön sekä neuvolan ja lastensuojelun työntekijöiden työhön ja työyksiköihin kehittäjäryhmäläisten kautta. Malli on julkaistu Posion kunnan ja hankkeen nettisivuilla työskentelymallit osiossa. Mallinnuksen pääprosessit löytyvät liitteestä 14. Posion moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön jatkokehittämisen paikkana näkisin asiakkaiden osallistumisen asiakasprosessien kehittämiseen ja asiakaslähtöisten, matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen, mikä edistäisi palveluiden laadun kehittymistä ja varhaista puuttumista ongelmiin. Moniammatillisen Huolitiimin toiminnan syventäminen Taivalkoskella Moniammatillinen Huolitiimi sai perustamisideansa Lapsen hyvä arki-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa pidetystä Huoli puheeksi-koulutuksessa 75, jonka myötä koulutukseen osallistuneet sosiaali- ja terveysalan edustajat halusivat puuttua moniammatillisesti huolenaiheisiin varhaisemmassa vaiheessa. Huolitiimin edustus muodostui monialaiseksi käsittäen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaiset. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisen perustaa on luotu ensimmäisen hankkeen aikana myös Arja Veijolan ja Hilkka Honkasen prosessikoulutuksella sekä Kirsi Alilan yhteiskoulutuksella. Huolitiimin tavoitteiksi muodostuivat varhaisen puuttumisen lisäksi päällekkäisen työn ehkäisy ja asiakkaiden osallistaminen tiimin työskentelyyn, palveluiden kehittämiseen ja asioidensa hoitoon. Tiimin toiminta perustuu jaetun asiantuntijuuden ja varhaisen puuttumisen teemoille. 73 Kerälä, Anne Rauman kaupunki Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyösuunnitelma; Salon kaupunki Alle kouluikäisten lasten palveluja koskeva toimintasuunnitelma yhteistyössä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa (NeVaLa); Ylöjärven kaupunki Kun Huoli herää. Varhaiskasvatus ja lastensuojelu perheen tukena. 75 Tarkemmin Huoli puheeksi-koulutuksista THL:n sivuilla,

30 Jatkohankkeen alkaessa Huolitiimin toiminnan tarkoitus, suunta ja työskentely kaipasivat syventämistä. Hankkeen päätavoitteeseen pyrittiin jatkamalla ja syventämällä yhteistyötä muodostuneissa monitoimijaisissa yhteistyöverkostoissa, minkä pohjalta asetimme Huolitiimin kehittämistavoitteiksi moniammatillisen kumppanuuden ja yhteistyökäytäntöjen kehittämisen sekä varhaisen tuen yhteistyöprosessien mallintamisen selkiyttämällä tiimin työskentelyä ja toimintatapoja. Kehittämistyön aloitimme lähtötilanteen analyysillä, jossa apuna käytimme opiskelija Anne Kerälän yhteistyökartoitusta 76 ja Kirsi Alilan koulutuksen materiaalia. Huolitiimi kokoontui säännöllisesti puheenjohtajan johdolla miettien yhdessä toiminnan kehittämisen suuntaa. Lapsen hyvä arki 2-hanke tarjosi kehittämistyöhön Kemi-Tornion lehtori Kaisu Vinkin koulutuksellista ja konsultatiivista tukea syksystä 2012 kevääseen Osa huolitiimiläisistä osallistui kehittämisalueen moniammatillisten kehittäjäryhmäläisten yhteiseen Kaisu Vinkin koulutukseen marraskuussa Lisäksi tiimin tukena oli kehittämiskoordinaattorin työpanos. Kehittämiskoordinaattori teki palautekyselyn 77 huolitiimiläisille huhtikuussa 2013, minkä avulla saatiin arviointitietoa huolitiimin toiminnasta, kehittymisestä ja tulevaisuuden haasteista. Kyselylomake löytyy liitteestä 15. Lisäksi kaksi Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijaa teki opinnäytetyön Huolitiimin toiminnasta 78. Kehittämisprosessin myötä tiimin yhteinen visio ja toimintatavat ovat selkiytyneet. Konsultin tuella toiminta jäsennettiin tapahtuvan asiakas- ja ilmiötasolla, mikä edesauttaa myös ehkäisevän työn toteuttamista. Myös ehkäisevän työn mahdollisuudet tiimissä kirkastuivat konsultin tuen myötä. Huolitiimiin saatiin mukaan seurakunnan edustaja. Nykyisin tiimi toimii lastensuojelulain velvoittamana moniammatillisena asiantuntijaryhmänä ja sen toiminta on kirjattu Taivalkosken kunnan peruskoulun opetussuunnitelmaan. Huolitiimin toimintaa ei haluttu lähteä tässä vaiheessa mallintamaan kehittämissuunnitelman mukaisesti ProcessGuide-ohjelmalla, mutta tiimin työskentely on juurtunut toimivaksi työkaluksi. Tulevaisuuden kehittämishaasteina on asiakkaiden osallistaminen ja mukaan saaminen tiimin toimintaan sekä Huolitiimin käyttömahdollisuuksien esiinnostaminen työyksikkötasolla. Päivähoidon pedagoginen kehittäminen Taivalkoskella Jatkohankkeen alkaessa Taivalkosken päivähoidossa nähtiin tarkoituksenmukaiseksi lähteä syventämään varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Ensimmäisen hankkeen aikana luotiin perusta kehittämistyölle Oulun yliopiston Paula Loukkolan varhaiskasvatussuunnitelmatyön koulutuksella sekä kasvatuskumppanuuskoulutuksilla. Kehittämistarvetta nähtiin erityisesti vuorohoidon arjen rauhoittamiseen pienryhmäpedagogiikan avulla. Kehittämistavoitteena oli kehittää ryhmäperhepäivähoitoon soveltuva pienryhmäpedagoginen malli ja omahoitajatyötapa, joka otetaan käyttöön Taivalkosken päivähoidossa ja kirjataan osaksi varhaiskasvatussuunnitelmia. Kehittämisyksiköksi valittiin vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkuli ja perustettiin päivähoidon kehittäjäryhmä. Kehittäjäryhmä mallinsi pienryhmätoimintaa Vekkulin yksikkövasun pohjalle yhdessä Vekkulin henkilöstön kanssa. Ryhmässä oli edustaja jokaisesta Taivalkosken ryhmäperhepäivähoidon yksiköstä, päivähoidon ohjaaja, perhepäivähoitaja ja kehittämiskoordinaattori. Kehittäjäryhmä vastasi prosessin etenemisestä kehittämiskoordinaattorin johdolla. Työskentely alkoi keväällä 2012 jatkuen keväälle Kehittämisprosessin konsultatiivisena ja koulutuksellisena tukena toimi keväästä 2012 kevääseen 2013 yliopisto- opettaja Satu Karjalainen Oulun yliopistolta. Hänen avullaan pienryhmätoimintaa kehitettiin Reggio Emilia-pedagogiikan ja projektityöskentelyn 79 pohjalta. Kehittämisprosessin tueksi kaksi Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijaa teki varhaiskasvatuksen laatu ja kehittäminen - kurssiin liittyen alkukartoituksen Vekkulin henkilöstölle. Lapsen hyvä arki 2- hanke tarjosi pedagogista tukea prosessiin myös Aila Tiilikan ja Marjo Särkimäen omahoitajuus-koulutuksella, johon osa kehittäjäryhmäläisistä osallistui Oulun yliopistolla toukokuussa Lisäksi hanke järjesti Kuusamon, Posion ja Taivalkosken päivähoidon edustajille toukokuussa 2013 kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttilan ja MLL:n vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säilyn koulutuksen. Keväällä 2013 pienryhmäpedagogiikkaan ja omahoitajatyötapaan luotu malli saatiin valmiiksi ja otettiin käyttöön Vekkulissa. Mallin mukainen työskentely vakiintuu osaksi arjen pedagogisia käytänteitä. Pienryhmätoiminta ja sen käytännöt kirjattiin Vekkulin yksikkövasuun päivähoidon kehittäjäryhmän toimesta, joka myös päivitti Vasu:n yhteistyössä Vekkulin henkilöstön kanssa. 80 Satu Karjalainen teki Vekkulin henkilöstölle palautekyselyn 76 Kerälä, Anne Kyselyn tuloksista tarkemmin Birgitta Ojalan artikkelissa luvussa Huhtala Sara & Käsmä Marjo Hanke kustansi ensimmäisen koulutustilaisuuden. Sen jälkeen konsultaatio tapahtui Taivalkosken kunnan kustantamana. 80 Vekkulin varhaiskasvatussuunnitelma löytyy Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankista

31 kehittämisprosessiin liittyen, joka toimii tukena toiminnan kehittymisen ja tulevaisuuden haasteiden arvioinnissa 81. Projektityöskentelyn mukainen pienryhmätoiminta juurtuu ja leviää muihin ryhmiksiin kehittäjäryhmäläisten ja syksyllä 2013 Taivalkosken kunnan järjestämän konsultaation avulla. Lisäksi projektityöskentelymalli leviää vertaismentoroinnin avulla kotona hoitavien perhepäivähoitajien työhön, johon on perustettu vertaismentorointiryhmä. Lähitulevaisuuden kehittämishaasteina ovat pienryhmäpedagogiikan ja omahoitajatyötavan omaksuminen muissa yksiköissä ja niiden kirjaaminen yksiköiden ja kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lisäksi haasteena on muiden yksiköiden yksikkövasujen päivittäminen. Ajankohtaisfoorumit, vertaisverkostot ja kehittäjämentoritoiminta tulosten juurruttamisessa ja levittämisessä Kehittämisalueilla järjestetyt ajankohtaisfoorumit ovat olleet apuna kehittämistyön tulosten levittämisessä ja juurruttamisessa. Foorumeissa lapsiperhepalveluiden työntekijät, opiskelijat ja muut asiasta kiinnostuneet kohtasivat yli kuntarajojen luennoitsijoiden ajankohtaisen tutkimustiedon ja paikallisten kehittämistyön kokemusten äärellä. Jatkohankkeen ensimmäinen ajankohtaisfoorumi järjestettiin Taivalkoskella huhtikuussa 2012 teemalla Varhaista tukea lapselle ja perheelle yhteistyön keinoin. Foorumissa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kehittämispäällikkö Arja Honkakoski piti puheenvuoron varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön haasteista. Oulun seudun ammattikorkeakoulun yliopettajan Arja Veijolan puheenvuoro oli varhaisesta tuesta moniammatillisessa yhteistyössä. Tilaisuuteen osallistui 56 kehittämisalueen lapsiperhepalveluiden työntekijää, opiskelijoita ja asiasta kiinnostuneita. Toinen ajankohtaisfoorumi järjestettiin teemalla Hyvän arjen aineksia varhaiskasvatuksessa helmikuussa 2013 Posiolla. Foorumissa lastenhoitaja Ulla Väisänen ja yliopisto-opettaja Satu Karjalainen esittelivät Vekkulin kehittämisprosessia ja Reggio Emilia pedagogiikkaa. Kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila esitteli Satakielen kehittämisyksikön prosessia. Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Maria Myllymäki kertoi kehittäjämentoritoiminnasta hanketyön apuna. Tapahtumaan osallistui 36 lapsiperhepalveluiden työntekijää Kuusamosta, Posiolta ja Taivalkoskelta. Marraskuussa 2012 pidettiin Kuusamossa Lapsen hyvä arki-hankkeiden historian ensimmäinen Tutkimus tutuksi - opinnäyte- ja gradufoorumi, jossa opinnäytetöiden ja tutkimusten tekijät esittelivät hanketyöhön kytkeytyvien tutkielmiensa tuloksia. Foorumissa toimijat ja kehittäjät saivat informaatiota alueella tuotetusta ajankohtaisesta tiedosta ja uutta näkökulmaa sekä motivaatiota kehittää edelleen omaa työtään. Tapahtumaan osallistui 32 lapsiperhepalveluiden työntekijää kehittämisalueelta. Vertaisverkostotapaaminen järjestyi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun lehtorin, Kaisu Vinkin yhteiskoulutuksessa Kuusamossa marraskuussa Tilaisuus oli tarkoitettu Kuusamon, Posion ja Taivalkosken moniammatillisille kehittäjäryhmille. Koulutuksen teemana oli Lapsi yhteisenä asiana, mikä käsitti teoriaosuuden ja kehittäjäryhmäläisten puheenvuorot sekä jatkotyöskentelyn yhteisideoinnin. Koulutus mahdollisti kehittämistyön kokemusten jakamisen ja uusien näkökulmien saamisen vertaisverkostossa. Tilaisuuteen osallistui 16 kehittäjäryhmäläistä. Jatkohankkeessa kehittämistyön tuloksia päätettiin jalkauttaa ja juurruttaa alueille kehittäjämentoritoiminnan avulla. Ensimmäisessä koulutusryhmässä ei Koillismaan alueelta ollut osallistujia, mutta maaliskuussa 2013 aloittaneeseen toiseen ryhmään lähtivät mukaan Taivalkoskelta kaksi perhepäivähoitajaa ja Kuusamosta päiväkodin johtaja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Perhepäivähoitajat lähtivät jalkauttamaan kotona hoitaville perhepäivähoitajille Reggio Emilia pedagogiikan mukaista projektitoiminnan mallia, jota Taivalkosken vuororyhmis Vekkulissa on kehitetty hankkeen aikana. Päiväkodin johtaja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä juurruttavat käytäntöön Kuusamossa kehitettyä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyömallia päivähoidon ja lastensuojelun työntekijöistä muodostetulle vertaismentoriryhmälle. Verkosto- ja oppilaitosyhteistyö kehittämistyön tukena Hankkeen verkostoyhteistyön vahvana kumppanina toimi Kallio-Selänteen alueella MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin Pirkko Säily. Vastaavanlaista verkostoyhteistyötä ei Koillismaan alueella ollut. Seurakunnan edustusta Kuusamosta on ollut mukana moniammatillisen kehittämistiimin toiminnassa ja Taivalkoskelta Huolitiimin kehittämistyössä. 81 Kyselylomake on liitteessä

32 Tärkeänä alueellisen ja ajankohtaisen tiedon tuottajina ovat hankkeen yhteistyökumppaneina toimineet oppilaitokset ja heidän opiskelijansa. Koillismaan kehittämisalueelle tutkimustietoa on saatu Oulun yliopiston, Oulun seudun ammattikorkeakoulun, Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun, Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston opiskelijoilta. Ensimmäisen hankevaiheen aikana opinnäytetöitä ja tutkimuksia valmistui hankkeeseen seitsemän. Jatkohankkeen aikana on Koillismaan alueella käynnistynyt kuusi uutta opinnäytetyötä tai tutkimusta. Tähän mennessä alueella on valmistunut yhdeksän opinnäytetyötä tai tutkimusta. 82 Opiskelijoiden tuottama tuore, paikallinen tieto on toiminut kehittäjäryhmäläisten kehittämistyön ja arvioinnin sekä konsultaatioprosessien tukena sekä alueen toimijoiden oman työn reflektoinnin apuna, kuten Anne Kerälän kartoitus moniammatillisesta yhteistyöstä, Tanja Saarenpään pro gradu-tutkielma 83 sekä Sara Huhtalan ja Marjo Käsmän opinnäytetyö 84 Huolitiimistä. Kehittämisalueella marraskuussa 2012 järjestetty opinnäyte- ja gradufoorumi koettiin osallistuneiden kesken voimaannuttavaksi ja tärkeäksi väyläksi välittää alueen toimijoille ajankohtaista, paikallista tietoa. Tätä kuvastaa palaute, jonka mukaan foorumiin osallistuja sai hirmuisesti voimaa ja tsemppiä tilaisuudesta. Näitä palautteita ja pysähtymisiä tarvitsemme, jotta huomaamme sen kaiken hyvän, mitä arjen aherruksessamme tuotamme. Sinne ja takaisin Koillismaan kehittämiskoordinaattorin matkassa Lokakuussa 2011, syksyn pimeimpinä aikoina selailin työpaikkailmoituksia ja huomasin Koillismaalle haettavan kehittämiskoordinaattoria hankkeeseen. Hakemusta laittaessani en aavistanut, millaiseen kehittämistyön imuun ajauduin - marraskuussa olin jo täyttä vauhtia töissä Lapsen hyvä arki 2-hankkeessa. Alkuvaiheessa risteilivät mielessäni monimutkaiset organisaatiokuviot ja vieras hanketermistö, jonka olin kuvitellut jo hallitsevani opintojeni kautta. Kesti aikansa, ennen kuin hahmotin kokonaisuuden työkavereiden sinnikkään perehdyttämisen, hankemateriaaleihin tutustumisen ja käytännönkokemuksen myötä. Kuitenkin alusta alkaen ymmärsin työn olevan tärkeää ja merkityksellistä. Koillismaalla on pitkä varhaiskasvatuksen kehittämisen historia kehittämishankkeissa, joista vuonna 2006 alkanut Varhis-hanke toimi hyvänä kasvualustana Lapsen hyvä arki-hankkeille. Edeltäjäni koordinoimat kehittämistyön tulokset näkyivät vahvoina alueella, mikä sai pohtimaan, kuinka pystyn täyttämään tehtäväni ja vastaamaan odotuksiin sekä miten minut otetaan vastaan alueella. Loppuvuodesta 2011 kävimme projektipäällikön kanssa aloituskokoukset Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskella, jolloin huomasin olevani tervetullut nimet saivat kasvot ja kehittämistyö haasteineen alkoi konkretisoitua. Vieläkin ajatellessani työsuhteen alkua hämmästyttää, kuinka luontevasti ja ymmärryksellä koillismaalaiset ottivat nuoren kehittäjänalun vastaan. Mielestäni tämä kuvastaa toimijoiden vankkumatonta ammattitaitoa ja avarakatseisuutta. Alkutunnustelujen jälkeen kehittämishaasteet ja niihin tarttuvat kehittäjät selkiintyivät. Kehittäjäryhmien ja kehittämisyksiköiden työskentelyn kautta sain osani ammattilaisten arvokkaasta kokemustiedosta ja pääsin näkemään eri ammattiryhmien työtä aitiopaikalta - opin ja kehityin paljon hankkeen aikana. Pikkuhiljaa alueen kehittäjien kanssa työskentely saavutti tason, jossa oma idealismini sulautui heidän kokemustietoonsa. Turhautumisen merkkejä ei ollut havaittavissa, vaikka yhä uudelleen pyysin avaamaan käytänteitä ja miettimään, kuinka asiat voitaisiin tehdä toisin. Arjen työn kiireiden keskelläkin heillä riitti halua reflektoida työtään ja pohtia kehittämisen mahdollisuuksia. Kehittämistyö on näyttänyt luonteensa. Aloitusvaihe oli seesteistä tunnustelujen aikaa. Tämän jälkeen alkoi aktiivinen kehittämistyön vaihe, jolloin työ eteni välillä mukavassa myötätuulessa ja välillä tuntui jämähtäneen paikoilleen. Koordinaattorin kalenteri täyttyi tapahtumien ja koulutuksien järjestämisistä, seminaareista ja kehittäjäryhmien tapaamisista, joissa olin kaikissa mukana. Myötämielisen kehittämistyön tuloksista voimme nauttia nyt kun kaikki kehittämisprosessit ovat päässeet tavoitteisiinsa ja tulokset jäävät elämään alueen käytäntöihin kehittämiskoordinaattorin työn ja hankkeen loppumisen jälkeenkin. On myös aika kiitoksen. Haluan kiittää pitkäjänteisestä, sinnikkäästä ja tuloksellisesta kehittämistyön matkasta kuusamolaisia, posiolaisia ja taivalkoskelaisia yhteistyökumppaneitani, jotka lämpimästi ottivat minut mukaan kehittämistyöhön ja joita ilman kehittäminen ei olisi mahdollistunut. Kiitokset myös projektipäällikkö Airalle, jonka vankkumattomaan asiantuntijuuteen pystyin luottamaan ja jolla oli aina punainen lanka ja kokonaiskuva kirkkaana mielessä sekä työhuoneen ovi auki, kun tarvitsin tukea. Kirsi-kollegalle kiitos rinnalla kulkemisesta, myötäelämisestä ja 82 Valmistuneet opinnäytetyöt löytyvät liitteestä Saarenpää, Tanja Huhtala, Sara & Käsmä, Marjo

33 arvokkaista vinkeistä. Tiesit aina tarkalleen, miltä minusta tuntui missäkin vaiheessa. Ja kiitos Marja Ranta-Nilkulle, joka vastasi tarkasti hankkeen hallinnollisesta puolesta ja esimiehenä huolehti esimerkillisesti työntekijöistään. Kehittämistyön päätösvaiheessa tuntuu, että ympyrä sulkeutuu - alkuvaiheen tunnustelujen jälkeen aloitimme kiivaan kehittämistyön, joka on nyt saavuttanut tavoitteensa, joiden tuloksista voimme olla ylpeitä ja pysähtyä hetkeksi nauttimaan ollaan menty sinne ja takaisin. Teille on tuttua, miten me kaikki puhkeamme kukkaan sellaisen ihmisen lähellä, joka näkee meissä olevan hyvän ja osaa houkutella esiin parhaan meissä ja tiedämme, miten kaikki kuihdumme sellaisen ihmisen lähellä, joka koko ajan löytää meistä vikoja. (Desmond Tutu) 2.4. Avoimia ikkunoita ja kudottuja verkkoja hankkeen tulosten arviointia Loppuarviointi Aira Vähärautio Lapsen hyvä arki 2-hankkeen päätösvaiheen loppuarviointi tehtiin sähköpostin avulla Webropol -kyselynä 85. Kyselylomakkeen (liite 17.) kysymykset kohdistuivat kehittämistyön tavoitteiden toteutumiseen, hanketyön toteutukseen, kehittämisen rakenteisiin, tulosten juurruttamiseen ja levittämiseen sekä niiden merkittävyyden arviointiin oman työn, työyhteisön ja palveluiden kehittymisen näkökulmasta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan sekä numeerisesti 86 että avovastauksin kehittämistyön onnistuneisuutta. Kysely kohdistettiin hanketyössä keskeisesti mukana olleille: kehittämistiimien, kehittäjäryhmien ja kehittämispäiväkotien toimijoille. Kyselyn kohdejoukoksi muodostui 110. Kysely toteutettiin ja uusintakyselyt sekä Vastauksia saatiin 48 ja vastausprosentiksi muodostui 44 %. Vastaajien ammatillinen tausta oli seuraava: päivähoito (21), sosiaalityö ja lastensuojelu (8), esiopetus (6), erityiskasvatus (5), seurakunta (3), koulutoimi (2), hallinto (2), järjestöt (1). Vastaajista 59 % (27) oli ollut mukana jo hankkeen ensimmäisessä vaiheessa ja 41 % (19) pelkästään jatkohankkeessa. Vastaajat olivat seuraavilta paikkakunnilta: Ylivieska/Kallio (10), Kuusamo (8), Taivalkoski (6), Haapajärvi/Selänne (6), Nivala/Kallio (4), Pyhäjärvi/Selänne (4), Posio (3), Alavieska/Kallio (3), Kärsämäki/Selänne (2), Sievi/Kallio (1), Reisjärvi/Selänne (1). Tavoitteiden toteutuminen Hankkeen päätavoitteena oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden vahvistaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Päätavoite pysyi samana koko hankekauden Osatavoitteena jatkohankkeessa oli edistää ja syventää moniammatillista kumppanuutta levittämällä ja juurruttamalla Lapsen hyvä arki hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kehitettyjä lapsiperhepalvelujen ylikunnallisia ja kuntayhtymätasoisia rakenteellisia yhteistoimintamalleja. Lisäksi pyrittiin levittämään ja juurruttamaan kehitettyjä uusia matalankynnyksen ja varhaisen tuen avoimia lapsiperhepalveluja sekä kasvatuskumppanuutta, vanhemmuuden tukemista ja asiakkaan osallisuutta vahvistavaa menetelmäosaamista. Tavoitteena oli myös jatkaa ja syventää yhteistyötä muodostuneissa monitoimijaisissa verkostoissa. Tavoitteiden toteutuminen ja arviointien keskiarvot ilmenevät taulukosta Webropol Oy Arviointi asteikko oli välillä 0-5, isomman luvun ilmaistessa parempaa arviota. 32

34 Taulukko 4. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Tavoitteiden toteutuminen (ka 3,3) ,4 3,1 3,2 3,5 3, Lasten ja perheiden hyvinvointi, syrjäytymisen ehkäisy ja palveluiden laadun parantuminen Moniammatillinen kumppanuus ja yhteistyömallit Varhaisen tuen avoimet lapsiperhepalvelut Kasvatuskumppanuus, vanhemmuuden tukeminen ja asiakkaan osallisuus Yhteistyö koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden ja järjestöjen kanssa Tavoitteiden toteutumisen keskiarvon (ka. 3,3) perusteella voidaan todeta, että vastaajat arvioivat hankkeen tavoitteiden toteutuneen hyvin. Päätavoitteen toteutumisasteen osalta vastaajien keskiarvo on 3,4. Sen toteutumisen osalta korostettiin moniammatillisen ja monitoimijaisen työskentelyn sekä verkostotyö vakiintuneen osaksi perustyön käytäntöjä. Koettiin, että oli kehitetty palveluprosesseja, luotu uusia toimintamalleja ja näin edistetty käytännössä lasten hyvinvointia. Esimerkkeinä mainittiin mm. Vasu-prosessien kehittäminen ja kasvatuskumppanuuskoulutukset. Päätavoitteesta johdetuista alatavoitteista korkein arviointi liittyy kasvatuskumppanuuden, vanhemmuuden tukemisen ja asiakkaan osallisuutta vahvistavien työmenetelmien juurtumiseen ja leviämiseen (ks. 3,5). Tämä on erittäin ilahduttava tulos, sillä kasvatuskumppanuus on ollut niin Lapsen hyvä arki-hankkeen ensimmäisen kuin jatkohankkeenkin kantava teema, johon on myös panostettu. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa perehdyttiin laajasti erilaisiin vanhemmuutta ja asiakkaan osallisuutta vahvistaviin menetelmiin sekä koulutettiin kaikille hankealueille uusia kasvatuskumppanuuskouluttajia. Jatkohankkeen aikana nämä menetelmät ovat juurtuneet osaksi perustyötä. Tavoitteen toteutumista kommentoitiin avovastauksissa esimerkeillä. Esiopetuksen tiedonsiirtomalli mainittiin eräänä tärkeänä, uutena, vanhempien osallissuutta tukevana työkäytäntönä. Samoin mainittiin Vasu-prosessit ja kasvatuskumppanuus sekä lapsilta kerätty palaute. Moniammatillisen kumppanuuden ja rakenteellisten yhteistoimintamallien levittämisen ja juurruttamisen (ka. 3,1) osalta koettiin, että tietämys eri alojen työntekijöistä ja heidän työskentelystään on lisääntynyt. Yhteistyön tekeminen on siten helpottunut. Samoin arvioitiin tietoisuuden lisääntyneen siitä, että työskennellään saman päämäärän hyväksi. Nähtiin, että oli kehitetty yhteisiä prosesseja, joista konkreettisina esimerkkeinä mainittiin mm. perhekeskus 87, esiopetuksen tiedonsiirto 88 sekä yhteistyön tiivistyminen MLL:n ja seurakunnan kesken. Toisten kuntien malleista ja toimintatavoista on voinut oppia ja saada jotain omaan kuntaankin sovellettavaa. Naapurikunnan toimijat ovat tulleet tutuiksi ja yhteistyön tekeminen on siksi helpompaa. Varhaisen tuen avoimista palveluista (ka. 3,2) mainittiin erityisesti monitoimijaiset perhekeskukset kaikkien kuntalaisten kohtaamispaikkoina sekä VeTuri-toimintamalli 89, joka on leviämässä myös hankealueen ulkopuolisiin kuntiin. Koettiin, että uudet toimintatavat ja työmuodot ovat juurtuneet osaksi kuntien ja kuntayhtymien toimintaa. Myös yhteistyön eri toimijoiden kesken nähtiin kehittyneen parempaan suuntaan. Tullut uusia toimintamuotoja. Palvelujen tarjoajat tulleet tutuksi esim. ennnakoiva perhetyö ja neuvolan perhetyö. Kolmas sektori ollut keskeisesti mukana samoin oppilaitokset alueelta. 87 Tarkemmin perhekeskustoiminnasta luvussa Tarkemmin esiopetuksen tiedonsiirron kehittämisestä luvussa Tarkemmin VeTuri-toiminnasta luvussa

35 Työskentely moniammatillisissa yhteistyökuvioissa on tullut luontevaksi. Toki sitä on tehnyt aina ennenkin, mutta nyt vielä entistä enemmän. Uskon monitoimijaisen verkoston tuomiin hyötyihin. Asioiden yhteinen tutkiminen ja pohdinta asiakkaan kanssa on keskeistä, mutta meidän kaikkien verkostossa toimivien on tiedettävä oma roolinsa ja tehtävänsä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Yhteinen ymmärrys on luotava ja saavutettava, ja silloin verkostossa on kiva olla mukana niin vanhempien, lapsen kuin meidän ammattilaistenkin. Hankkeen verkostomaista työskentelymallia pidettiin hyvänä (ka. 3,1). Yhteistyö oli laajentunut yhdessä tekemiseksi. Verkostoitumisen arvioitiin kuitenkin olevan vasta alussa. Vastaajien mukaan kolmatta sektoria ja järjestöjä voitaisiin ottaa vielä enemmän mukaan yhteisiin prosesseihin. Resurssipulaa pidettiin yhteistyötä heikentävänä tekijänä, joka saattaa hidastaa sitä jatkossakin. Vastauksissa oli mukana myös huolta verkostojen jatkuvuudesta: Hanke kokosi yhteen, jääkö toimintatavaksi? Kuka yhteys ja kokoava taho jatkossa? Hanketyön aikana yhteistyöverkostojen rakenteet ovat vahvistuneet ja mahdollistavat toiminnan jatkumisen, mikäli verkostotyötä pidetään edelleenkin tarkoituksenmukaisena ja lisäarvoa tuovan työmuotona kunnissa ja kuntayhtymissä. Sama ajatus ilmenee alla olevassa avovastauksessa ja lupaus jatkaa yhteistyötä hankkeen päätyttyä. Sitoutumista kuitenkin tarvitaan kentältä, Hanke on tuonut ja luonut vaihtoehtoja toimia yhdessä ja miten. Alueelle jää tai ei jää elämään sen tuotteita. Aika näyttää. Pyrin osaltani olemaan hyvin sitoutunut, koska näen yhteistyön selkeytyneen entisestä. Kehittämisen rakenteet ja toteutustapa Keskeisiä hankkeen kehittämisen rakenteita olivat moniammatilliset kehittämistiimit, kehittäjäryhmät ja kehittämispäiväkodit. 90 Vastaajista 60 % (29) kuului hankkeen eri alueille perustamiin moniammatillisiin kehittämistiimeihin. Kehittäjäryhmien jäseniä vastaajista oli 73 % (35). Kehittämispäiväkotien työskentelyssä oli mukana 30 % (14) vastaajista. Kehittämispäiväkotien muita pienempi prosenttiosuus voi selittyä kussakin yksikössä tehdyillä omilla päätösvaiheen prosessi- ja tavoitearvioinneilla. Päiväkodeissa on myös rajalliset mahdollisuudet sähköpostikyselyihin vastaamiseen työpäivän aikana. Taulukkoon 5. on koottu tiivistetysti vastaajien arvioinnit kehittämistyön rakenteista, työskentelyn toimivuudesta sekä tuloksellisuudesta moniammatillisissa kehittämistiimeissä, kehittäjäryhmissä ja kehittämispäiväkodeissa. Erikseen kysyttiin arviota myös hanketyöntekijöiden työskentelystä sekä kehittämistyössä käytetyistä juurruttamisen ja levittämisen menetelmistä kuten koulutuksesta ja konsultaatiosta, ajankohtaisfoorumeista, vertaismentoroinnista ja vertaisverkostoista. 90 Tarkemmin luvussa

36 Taulukko 5. Kehittämistyön rakenne ja toteutustapa Kehittämistyön rakenne ja toteutustapa (ka 3,4) ,3 4,1 3,5 3,4 3,3 3,4 3,7 3, Hanketyön toteutus on perustunut tuetun prosessikehittämisen malliin, joissa korostuvat paikallisuus, toimijalähtöisyys, kehittämisprosessien tukirakenteet sekä koulutuksellinen ja konsultatiivinen tuki. Koulutusta ja konsultaatiota pidettiin kaikissa vastauksissa erittäin merkityksellisenä ja antoisana (ks. 4,1). Kouluttajien ja konsulttien osaaminen sai ansaitusti paljon kiitosta osakseen. Ilman koulutusta ja konsultaatiota ei tätä olisi tapahtunut. Esimiestyölle se on ollut aivan ehdottoman tärkeää! Yhteinen koulutus toimi lähtölaukauksena koko hommalle. Konsultaatio-illat taas ylläpitivät kehittämisen henkeä: sopivasti välitehtäviä ja vaatimuksiakin oli. Ihmiset saivat laittaa osaamistaan likoon. Pedagoginen keskustelu ja asioiden pohdinta on lisääntynyt huomattavasti. Nyt puhutaan oikeista asioista, kun yhdessä pohditaan työtä ja tapojamme toimia lasten kanssa. Kouluttajat ja konsultit nähtiin tärkeinä kehittämiskumppaneina. Koettiin, että heidän avullaan omalle työskentelylle on saatu teoreettista tukea ja asiantuntija-apua. Tämä ilmeni myös avovastauksissa. Ilman konsultteja emme olisi edes näin pitkällä. Kehittämistyö on antanut selkärangan, johon tukeutua kaiken uuden härdellin keskellä. Kehittämistyön ydinprosessit tapahtuivat alueille perustetuissa kehittäjäryhmissä sekä kehittämispäiväkodeissa. Tämä työ tapahtui pääasiassa osana omaa työtä, ilman erillistä resursointia. Hankkeen kehittämiskoordinaattorit olivat mukana ryhmien ja yksiköiden työskentelyssä, mutta päävastuu prosessien tulosten saavuttamisesta oli paikallisilla toimijoilla. Oman työn ohella tehtävää kehittämistä ja uuden lumista. Käytössä ei ole ollut lisäresursseja, joten henkilöstö on sitoutunut tehtävään. Kehittäjäryhmien työskentely (ka. 3,4) oli hyvin sitoutunutta ja tuloksekasta. Kaikki kehittäjäryhmät pääsivät kehittämissuunnitelman mukaisiin tavoitteisiinsa, mitä on pidettävä erinomaisena tuloksena. Myös kehittämistyön tulosten juurtuminen ja levittäminen on käynnistynyt suunnitellusti. Koettiin, että jossain määrin tulokset ovat jo tulleet osaksi perustyötä. 35

37 Saimme aikaan toimintamallin ja keskustelu eri ammattiryhmien kanssa oli vilkasta, antoisaa ja opettavaista. Suunnitellut ideat ovat toteutuneet. Olemme oivaltaneet että tarvitsemme toisiamme, yksin emme "pärjää". Yhteistyön tekeminen on helpottunut ja osaamme ehkä arvostaa toisiamme ja toistemme työtä paremmin. Vastuun jakautuminen on selkiintynyt. Toivottavasti näyttäytyy asiakkaalle parempana palveluna. Toimintamalli valmistui, tavoitteet toteutuivat ja juurruttaminen on käynnistynyt hyvin. Työryhmä on levittänyt tuloksia pitkin matkaa työyhteisöissään ja kehittäjämentorointi on käynnistynyt erittäin lupaavasti. --- Toiminta on vakiintunut osaksi perustyötä ja toimintaa. Kehittämispäiväkodeissa tehtyä kehittämistyötä (ka. 3,3) pidettiin sekä henkilökohtaisesti ammatillisesti merkittävänä että koko työyhteisöön työskentelyyn vaikuttavana toimintana. Hanketyö on koettu olennaiseksi osaksi omaa työtä ja sen kehittämistä. Kehittämispäiväkotien kehittämistyön tuloksia on myös ryhdytty levittämään kehittäjämentoritoiminnalla ja ajankohtaisfoorumeissa. Huippu. Henkilöstön ammatillisen kehittymisen ja innostuneisuuden näkeminen on ollut hienoa. Tulokset voivat näyttää vaatimattomilta, mutta täytyy ottaa huomioon lähtökohta, mikä oli aiempi toimintatapa. Siihen nähden muutoksia on tapahtunut hurjasti. Entiseen ei ole enää paluuta. Hienoa kehittämistyötä, missä ei ole pelätty myöskään tuoda esiin karikoita. Selkeitä näkyviä ja sisäisiä muutoksia on tullut, suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja pedagogisuus on lisääntynyt, sekä ilo ja lämpö lasta kohtaan. Hanke ei ole irrallinen osa työtämme, on ymmärretty että kaikki hankkeen mukana tulleet uudet ideat, ajatukset ja toimintatavat ovat osa meidän jokapäiväistä arkeamme. Ne helpottavat sekä meidän työtämme sekä tuovat iloa lapsille. Hanke on ylittänyt odotukset, koko henkilökunta on innostunut aiheesta ja tämä näkyy jokapäiväisessä työssä; asenteessa ja ajatuksissa. Kehittämistyöstä on oltu hyvin kiinnostuneita ja siitä on kerrottu innostuneesti eri paikkakuntien koulutuspäivillä. Myös kehittäjämentortoiminta on alkanut aiheen tiimoilta. Moniammatilliset kehittämistiimit (ka.3,3) Koillismaalla, Kalliossa ja Selänteellä vastasivat omien alueidensa kehittämistyöstä yhdessä kehittämiskoordinaattoreiden kanssa. Moniammatilliset kehittämistiimit perustettiin hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Niiden kokoonpanoa täydennettiin jatkohankkeen aikana. Näin ollen kehittämistiimeillä ehti muodostua yhteistä taivalta neljän vuoden ajalta hyvin monitoimijaisella ja moniammatillisella lapsiperheiden hyvinvoinnista vastaavilla kokoonpanoilla. Pitkäjänteisellä työskentelyllä on saatu aikaan myös tuloksia. Tasainen kehittämisen meininki ja määrätietoinen eteneminen valitulla tiellä on toteutunut kehittämistiimin turvin - hyviä ideoita on matkalla syntynyt ja toteutunut. Ryhmä on kokoontunut aktiivisesti ja jakanut tietotaitoa kehittämistiimin jäsenten kesken. --- Säännölliset tapaamiset ja kehittämiskohteet. Hanketyöntekijöiden (ka. 3,5) työskentelyn arvioissa tuli esille koordinaattoreiden merkittävä rooli paikallisen kehittämistyön prosessien etenemiselle. Hanketyöntekijöiden tekemä työ ei välttämättä ollut kovin näkyvää kaikilla paikkakunnilla ja kaikilla työpaikoilla perustyön tasolla. Maantieteellisesti hankealue oli laaja, jolloin työ väistämättä keskittyi kehittämistiimeihin, kehittäjäryhmiin ja kehittämisyksiköihin. Koordinaattori vei jouhevasti prosessia eteenpäin, työryhmä toimi aktiivisesti ja yhteen suuntaan, projektipäällikkö toimi taustalla ansiokkaasti, luottaen ja kannustaen. Muistuttaa ja potkii tarvittaessa ja hyvä niin. 36

38 Käsitykseni mukaan hyvin. Yksittäiselle päivähoidon työntekijälle heidän tekemänsä työ ei kokonaisuudessaan avaudu kovin tarkasti. Tulosten juurruttaminen ja levittäminen Tulosten juurruttamisen ja levittämisen menetelmistä erityisesti vertaismentorointia (ka. 3,7) pidettiin tärkeänä uutena tapana viedä kehittämistyön tuloksia työntekijä- ja työyksikkötasolle. 91 Vastaajista 21 % (10) oli osallistunut vertaismentoritoimintaan. Se on loistava työmenetelmä tukea henkilöstön ammatillista kehittymistä. Hyvät käytännöt ovat levinneet koko Kallion päiväkoteihin. Auennut vertaisryhmän merkitys ja asioiden jakamisen merkitys, niin omassa työssä kuin asiakastyössä. Asia tulee läheisemmäksi, kun saa rauhassa pohtia asioita. --- Arjen käytäntöjen opas on otettu hyllystä pölyttymästä. Ajankohtaisfoorumit (ka. 3,4) ovat edistäneet lapsiperhepalveluiden alueellista verkostoitumista, sillä ne olivat kaikille avoimia tilaisuuksia. 92 Niissä on kuultu muiden tekemästä kehittämistyöstä ja saatu aineksia myös oman työn kehittämiseen. Huonona puolena mainittiin, että välttämättä kaikki oman tiimin jäsenet eivät ole päässeet osallistumaan niihin. Kaikki foorumeiden aiheet eivät ymmärrettävästikään ole aina olleet yhtä kiinnostavia oman työn näkökulmasta. Ajankohtaisfoorumien anti vaihteleva, mutta periaatteessa hyvää työtä on tehty. Ajankohtaisfoorumit ovat mielestäni toimivia tiedonsiirron ja vertaistuen "paikkoja". --- Hyviä kokonaisuuksia, verkostoitumista. Sisällöt ovat olleet kehittämistyötä tukevia, asiarikkaita ja ajatuksia herättäviä. Vertaisverkostotoimintaa (ka. 3,2) käytettiin juurruttamisen ja levittämisen menetelmänä kehittämispäiväkotien ja Koillismaan moniammatillisten yhteistyöprosessien yhteydessä. Vastaajista 31 % (15) oli osallistunut vertaisverkostotoimintaan. Erityisen mieleenpainuvaa on eräälle vastaajalle ollut vierailu Satakielen päiväkodissa. Sitä saatiin vaikutteita oman päiväkodin oppimisympäristön suunnittelulle. Vertaiskäynti Satakieleen näytti upean mallin toimia mm. päiväkodin toiminnan suunnittelun suhteen. Oppimisympäristöä on muutettu paljon vertaiskäynnin tuomien mallien pohjalta. Kehittämistyön merkityksellisyys Vastaajat saivat lopuksi arvioida hankeaikaisen kehittämistyön merkityksellisyyttä oman työnsä, työyhteisönsä ja lapsiperhepalveluiden sekä verkostomaisen yhteistyön kehittymisen näkökulmasta. Taulukkoon 6. on koottu arvioinnin keskiarvot kunkin kohdan osalta. 91 Vertaismentoroinnista tarkemmin tämän raportin luvussa Tarkemmin ajankohtaisfoorumeista luvussa

39 Taulukko 6. Hankeaikaisen kehittämistyön merkityksellisyys ,4 3,4 3,4 3,4 Oman työskentelyn kehittyminen Kehittämistyön merkityksellisyys (ka 3,4) Työyksikön/työyhteisön työskentelyn kehittyminen Kunnan/kuntayhtymän lapsiperhepalveluiden kehittyminen Moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön kehittyminen Pylväsdiagrammeista voi päätellä, että vastaajat olivat varsin yksimielisiä kehittämistyön tulosten merkityksellisyydestä (ka. 3,4) niin omalle työlleen, työyhteisölleen ja kuntatason palveluille kuin monialaisen verkostotyönkin kehittymiselle. Työntekijätasolla kehittämistyö on vahvistanut käsitystä oman työn merkittävyydestä osana moniammatillista verkostoa. Oman työn arviointi on tullut osaksi arkea. Hanketyön koettiin myös tukeneen juuri niiden moniammatillisten ja monitoimijaisten verkostojen kanssa tehtävää työtä, jota perustyössä aidosti tarvitaan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen ja hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Mentorina toimiminen on tuonut osaamista asioiden käsittelyyn kasvattajayhteisössä. Olen siis saanut arjen työkaluja muutoksen johtamiseen. Henkilöstön lisääntynyt pedagoginen keskustelu on lisääntynyt ja muuttunut jokapäiväiseksi myönteisessä mielessä. Nyt omaa toimintaa arvioidaan osana arkea. Kehittämistyö on ollut mielekästä, sillä se tukee erittäin hyvin omaa työtäni ja koen, että kehittämistyössä on nostettu esiin juuri niitä asioita, joihin itsekin työssäni panostan. Työyksikön tasolla koettiin, että varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn rakenteet ovat vahvistuneet ja kehittyneet erityisesti varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun työalueilla. Perustehtävän selkiyttämisen koettiin myös parantaneen työhyvinvointia. Kunnan tai kuntayhtymän tasolla hyvänä pidettiin, että lapsiperheiden kanssa työskentelevät on saatu saman pöydän ääreen ja yhdessä miettimään uusia tapoja toimia. Koettiin, että vanhojen toimintatapojen on muututtava toimintaympäristöjen muutosten mukana. Hanke on mahdollistanut yhteistyö syvenemisen ja esimerkkinä mainitaan esim. neuvola ja lastensuojelun kanssa tehtävän yhteistyön lisääntyminen. Samalla myös eri toimijoiden roolit olivat selkiytyneen. Ollaan nähty toisiamme ja kohdattu, tuttuus rohkaisee toimimaan yhdessä. Kehittämistyö oli todella tarpeellinen ja oikea-aikainen. Juuri tällaista yhteistä foorumia on kaivattu, koska vanhat toimintatavat eivät päde toimintaympäristön muuttuessa. Moniammatillisen verkostotyöskentelyn osalta pidettiin tärkeänä sen jatkuvuuden turvaamista. Hankkeen päättyessä vastauksista ilmeni myös huoli verkostojen jatkuvuuden turvaamisesta tulevien kunta- ja palvelurakenteiden muutospaineissa. Moniammatillista yhteistyötä on syytä laajentaa ja kehittää jatkossakin. Pelko kuitenkin hiipii, kun aktiivinen tsemppaaja ja muistuttelija jää syksyllä pois hankkeen "valmistumisen" myötä. Jälki on jäänyt käytäntöihin, toivottavasti Kuntayhtymä jatkaa sote-alue uudistuksen puristuksessa ja nämä hyvät käytännöt jäävät sitten elämään. 38

40 Moniammatillisen, jaettu asiantuntijuus on kirkastunut entisestään, samoin tuetun prosessikehittämisen mallin merkitys yleensä kehittämistyössä. Lopuksi Arviointikyselyn tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina viesteinä kehittämistyön keskiössä olleiden henkilöiden mielipiteistä hanketyön onnistuneisuuden suhteen. Arviointien perusteella ei voida vielä tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä yksittäisten palveluprosessien kehittymisestä hankkeen tavoitteiden suuntaisesti. Arvioinnin tulokset kertovat kuitenkin vastaajien omista näkemyksistä niiden prosessien toteutumisesta, joissa he ovat olleet osallisina. Koska kehittämistyössä oli mukana myös johtavia viranhaltijoita, voidaan olettaa, että heidän näkökulmansa kautta arvioinneista voidaan tehdä päätelmiä laajemminkin aikaansaaduista vaikutuksista kunnan tai kuntayhtymän lapsiperhepalveluiden tasolla. Hanketyön päättyessä on vahvistunut näkemys kehittämistyön rakenteiden ja toteutustavan suuresta merkityksestä sen tulosten saavuttamiselle. Lapsen hyvä arki-hankkeessa ( ) käytetty tuetun prosessikehittämisen malli on osoittautunut varsin tehokkaaksi tavaksi toteuttaa pieniresurssisessa hankkeessa intensiivistä, paikallisista tarpeista nousevaa kehittämistyötä. Tuetun prosessikehittämisen mallin mukaisesti paikalliset toimijat ovat olleet alusta saakka mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa kehittämistyötä yhdessä hanketyöntekijöiden kanssa. Muodostui yhteistä vahvaa kumppanuuskehittämistä, jossa hanketyö sulautui luontevasti kunkin paikkakunnan työntekijöiden ja muiden toimijoiden oman työn kehittämisen osaksi. Hanke ei ole ollut irrallinen projekti, jota olisi toteutettu pelkästään hanketyöntekijäjohtoisesti työskennellen. Kontaktit paikallisten toimijoiden kanssa ovat olleet intensiivisiä ja tehokkaita. Pitkäkestoisessa hankkeessa muodostui hyvää työtoveruutta ja yhteistä sitoutumista tulosten saavuttamiseen. On ollut hyvä tietää että on ollut joku taho, joka vastaa ja vie kehittämistyötä systemaattisesti eteenpäin. Arjen toiminnassa kehittämistyö muutoin meillä yksittäisillä työntekijöillä olisi hitaampaa ja voisipa olla että ei niin tehokastakaan. Hanke on ollut eräänlainen "ordningissa" pitäjä. Hanke on pitänyt huolen että nähdään avoimia ikkunoita eikä vaan suljettuja:) Verkkoja olette kutoneet, meidän velvoite on jatkaa tästä. Kiitos! 39

41 3. KEHITTÄJÄMENTORIT JA VERTAISMENTOROINTI KEHITTÄMISTYÖN TULOSTEN JUURRUTTAMISESSA JA LEVITTÄMISESSÄ Lapsen hyvä arki 2-hankkeessa käytettiin kehittäjämentoritoimintaa ja vertaimentorointia kehittämistyön tulosten juurruttamiseen ja levittämiseen. Tässä pääluvussa professori Eila Estola johdattaa lukijaa mentoroinnin maailmaan. Luku sisältää myös kehittäjämentoreiden omia kokemuksia toiminnasta. Lopuksi tutkimustiedon kautta päädytään kehittäjämentorin tarinan äärelle Mentorointi kasvatusalalla Johdanto Eila Estola Mentorointi kasvatusalalla on syntynyt tarpeesta tukea opettajia työuran alkuvaiheessa, jolloin vähäinen työkokemus voi tehdä työn raskaaksi. Tutkimusten 93 mukaan työn kannalta merkittävää oppimista tapahtuu runsaasti muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Kokeneet opettajat voivat arvioida oppineensa enemmän työelämässä kuin perus- tai täydennyskoulutuksessa. Tätä oppimista on kuitenkin usein vaikea tunnistaa tai eritellä. Kansainvälisten mallien pohjalta Suomessa alettiin kehitellä mentorointia tukemaan aloittelevia opettajia ja samalla varmistamaan, että arvokasta kokemuksellista tietoa saataisiin siirtymään uusille opettajasukupolville. Kasvatus- ja opetusalalla eläköityy lähivuosina runsaasti muun muassa lastentarhanopettajia ja muita opettajia. He vievät mukanaan monenlaista osaamista, ellei heidän osaamistaan ajoissa hyödynnetä. Mentorointi tarkoittaa perinteisesti sitä, että kokenut osaaja, mentori, opastaa nuorempaa. Tätä mallia on myös kasvatusalalla kokeiltu ja edelleenkin sitä käytetään. Suomessa on kehitetty Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen johdolla uudenlaista työskentelytapaa, jota kutsutaan vertaisryhmämentoroinniksi. Siinä mentorointi tapahtuu ryhmissä, joissa on sekä kokeneita että aloittelevia opettajia oppimassa toisiltaan. Kehittelytyössä on ollut jo useiden vuosien aikana mukana kaikki Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Osaava Verme- verkostossa on tähän mennessä koulutettu opettajista useita satoja mentoreita eli mentorointiryhmän ohjaajia. Harmillista on ollut, että yrityksistä huolimatta varhaiskasvatuksen työntekijät eivät ole voineet olla mukana tässä kehittelytyössä hallinnonalakysymysten vuoksi. Nyt kun varhaiskasvatus siirtyi vuoden 2013 alusta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, tämä ongelma poistunee tulevaisuudessa. Jotkut kunnat ovat lähteneet kehittämään omia mentorointiin liittyviä hankkeita myös varhaiskasvatukseen. Myös koulunkäynninohjaajille on järjestetty mentorikoulutusta ja mentorointia. Lapsen hyvä arki 2- hankkeessa on ennakkoluulottomasti lähdetty rakentamaan kehittämistyön tueksi kehittäjämentoritoimintaa. Mentorointi - yhdessä oppimista Mentoroinnissa on kysymys toisenlaisesta oppimisesta kuin muodollisessa koulutuksessa. Muodollista oppimista kutsutaan formaaliksi oppimiseksi ja sitä tapahtuu esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Ihmisten elämässä tapahtuu myös oppimista virallisten oppilaitosten ulkopuolella olevissa instituutioissa. Tällaista oppimista kutsutaan nonformaaliksi oppimiseksi. Työpaikat ovat tällaisesta oppimisesta hyviä esimerkkejä. Oppimista tapahtuu niin ikään kaiken aikaa arkielämässä, keskusteluissa, ja vaikkapa puutarhanhoidossa ja lenkkipoluilla, vaikka tällaista oppimista ei useinkaan ajatella oppimisena. Kyse on tuolloin informaalista oppimisesta. Mentoroinnissa on kysymys asiantuntijuuden oppimisesta, jossa parhaimmillaan yhdistyy teoriatieto, kokemuksellinen tieto ja yksilön reflektiotaito sekä tietoisuus omista kyvyistä ja osaamisesta. Vertaisryhmämentoroinnissa on mahdollista hyödyntää kaikkea opittua siitä riippumatta, missä oppiminen on tapahtunut. Erityinen paino on kuitenkin kokemuksellisen tiedon tekemisessä näkyväksi. Kukaan ei voi tulla asiantuntijaksi vain muodollisen kouluttautumisen avulla. Tarvitaan kokemusta. Toisaalta pelkkä kokemuskaan ei tuota asiantuntijaa, tarvitaan teoriaa, tietoja ja kaiken tämän kriittistä arviointia. Vertaisyhmämentoroinnin oppimisnäkemys on sosiokonstruktivistinen, ja lähtee ajatuksesta että tieto rakennetaan yhdessä ryhmäläisten kesken heidän yhteisen osaamisensa tuloksena. 93 Heikkinen, Hannu. L. T. & Tynjälä, Päivi

42 Mentorointi aloittelevan työntekijän tukena Ennen vanhaan mestarit ottivat oppipoikia opettelemaan työtä ja siinä prosessissa oppipoika saattoi havainnoimalla ja tekemällä mestarin rinnalla oppia mestarilta tärkeitä taitoja ja kehittyä mestariksi itsekin. Mentoroinnissa mestarioppipoika-asetelmaa sovelletaan ajatuksella, että jokaisella on toisilleen annettavaa. Kukaan meistä ei ole pelkästään mestari tai noviisi. Aloittelevat opettajat voivat olla vaikkapa tietotekniikan käytössä mestareita, joilta työelämässä pitkään olleet voivat oppia paljon. Konkariopettaja voi puolestaan olla korvaamaton apu vaikkapa yhteistyössä vanhempien kanssa. Aina mestari-oppipoika- asetelma ei kuitenkaan riitä. Joskus on syytä kyseenalaistaa käytänteitä ja olla kriittinen. Tarina kertoo perheenäidistä, joka aina kinkkua uuniin laittaessaan leikkasi pinnasta muutaman sentin pois. Kerran eräs tuttava kysyi, miksi hän niin teki. Perheenäiti sanoi oppineensa sen äidiltään, mutta ei kylläkään tiennyt, miksi äiti teki niin. Niinpä hän kysyi äidiltään, joka vastasi oppineensa sen omalta äidiltään. Kun asiaa sitten isoäidiltä kysyttiin, hän vastasi että leikkasi kinkusta siivun, koska se ei olisi mahtunut muuten hänen uuniinsa. Kasvatuksen käytänteissä on varmasti tällaista kinkun leikkaamista, jossa tekemisen varsinainen syy on hävinnyt taivaan tuuliin ja aikapäiviä. Onnistuneessa mentoroinnissa voi ihmetellä ja kysyä kriittisiä kysymyksiä. Aloitteleva työntekijä tarvitsee tukea ja auttamista 94. Perehdyttäminen tarkoittaa usein lyhyttä, työn ja työpaikan peruskäytänteisiin liittyvien seikkojen läpikäymistä. Mutta työn haltuun ottaminen on enemmän, se on persoonallisen suhteen luomista työhön ja ammattiin, ammatti-identiteetin rakentamista. Omien kokemustemme mukaan aloittelevat opettajat tuntevat suurta tarvetta keskustella omasta opettajuudestaan. He kysyvät, kuka olen lastentarhanopettajana ja millaiseksi haluan tulla. Uran alkuvaiheessa on lukematon määrä kysymyksiä, jotka liittyvät myös konkreettisesti työstä selviämiseen. Työelämän raskaus hyökyy päälle rajuna, koska ei vielä ole kokemusta, joka auttaa selviämään tilanteista kokemuksen tuomalla rutiinilla. Rutiinit ovatkin tarpeellisia ja voimavaroja säästäviä. Ne kääntyvät huonoiksi silloin, kun ne rajoittavat ja estävät asioiden tekemisen paremmin. Mentoroinnin tarkoitus ei ole sosiaalistaa vallitseviin käytänteisiin. Mentorointi on yksi keino luoda ja ylläpitää kehittämismyönteisyyttä. Mentoroinnissa, jossa aloittelevat ja kokeneet työntekijät jakavat kokemuksiaan voivat yhdessä löytää uusia tapoja toimia ja nähdä kasvatustyö. Nuoret saavat tukea neuvoja ja mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Vertaisryhmämentoroinnin periaatteita Vaikka mentorointia muistuttavia ilmiöitä tapahtuu myös spontaaneissa tilanteissa ja lyhyissä kohtaamisissa, on mentoroinnin perusidea tavoitteellisuus ja säännölliset tapaamiset. Ryhmän ensimmäisiä tehtäviä on päättää, mitä varten kokoonnutaan ja milloin. Tavoitteet voivat olla erilaisia. Opettajien ryhmissä on ollut esimerkiksi jonkun oppiaineen ympärille muodostettuja ryhmiä, erityiskasvatukseen keskittyviä ryhmiä tai uran alkuvaiheen kysymyksiin yleisesti suuntautuvia ryhmiä. Tapaamisten aikataulu on hyvä pitää riittävän tiheänä, että prosessi ei välillä pääse unohtumaan. Kolme viikkoa on melko hyvä väli, mieluummin siis lyhyemmällä aikavälillä tiiviisti kuin harvoin pitkällä aikavälillä. Tavoitteellisuuden lisäksi luottamuksellisuus on edellytys sille, että ryhmässä voidaan ottaa esille myös sellaisia kysymyksiä, joita ei kovin helposti oteta esille. Esimerkiksi monien kielteisten tunteiden käsittely ei aina ole helppoa, vaikka jokaiselle kasvatustyötä tekevälle ne ovat tuttuja. Jotta luottamus syntyisi, tarvitaan useampia tapaamisia ja yhteinen sopimus siitä, että ryhmässä käydyt keskustelut jäävät ryhmän sisälle. Mentorointiryhmien toimintaa ohjaa myös dialogisuuden periaate. Dialogisuudella viitataan tietynlaiseen tapaan käydä keskusteluja. Dialogisuuteen kuuluu empaattinen ja myötätuntoinen suhtautuminen toiseen ihmiseen. Dialogia voi kuvailla tasavertaisena ja kunnioittavana suhtautumisena toisiin osallistujiin. Pikemminkin kuin oikeiden ja väärien vastauksien hakemista dialogisuus on avointa yhteistä ihmettelyä ja epävarmuuden sietämistä. Hyvässä dialogissa vastaus tai keskustelun lopputulos ei ole etukäteen tiedossa vaan se mihin päädytään, on yllätys kaikille. Vertaisuuden ja vastavuoroisuuden periaate pyrkii siihen, että kaikki osallistujat ovat yhtä lailla vastuussa ryhmästä ja että kaikilla on ryhmän kannalta tärkeää osaamista ja tietoa. Ryhmässä jokainen sekä antaa että saa. 94 Estola, Eila. & Syrjälä, L. 2010,

43 Vertaisryhmämentoroinnin malli, jota Osaava Verme- verkostossa on kehitetty, pohjautuu narratiiviseen ajattelutapaan. Jokaisella osallistujalla on oma identiteettitarinansa, jolla hän kertoo itsestään. Vaikka mentoroinnin tärkeä, ehkä tärkein, tehtävä on tukea osallistujia työssään eli tukea identiteettitarinaa, tuki ei välttämättä tarkoita sitä, ettei voisi aktiivisesti hakea myös muutosta ja uudistumista työhön. On kiehtovaa pohtia, miten ryhmässä oleminen muuttaa identiteettikertomusta vai muuttaako. Joissakin omissa analyyseissämme olemme alkaneet pohtia sitä, miten vertaisryhmämentorointi voisi ehkä entistä enemmän rohkaista myös etsimään erilaisia tulkintoja omasta identiteettitarinasta. Sallivatko ryhmän kertomukset erilaisia lastentarhanopettajan identiteettejä? Millaisia kuvia varhaiskasvatuksessa työskenteleville on olemassa työpaikoilla ja laajemmin yhteiskunnassa? Vertaisryhmämentorointi käytännössä Vertaisryhmämentorointi perustuu työskentelyyn pienryhmissä, joissa on noin 4 10 henkilöä. Ryhmä kokoontuu noin 6 8 kertaa lukuvuodessa 1,5 3 h kerrallaan. Vertaisryhmämentorointi on niin edullinen työtapa, että sen voi kuvitella säilyvän läpi vaikeidenkin taloudellisten aikojen. Opetusalalla mentorille on monissa kunnissa maksettu yhdestä tapaamiskerrasta 1-2- tunnin tuntipalkkio. Osallistujat ovat yleensä voineet käyttää tapaamiseen työaikaa. Mistä mentoroinnissa puhutaan ja kuka päättää? Pääasiallisesti osallistujat itse päättävät, mitä asioita käsitellään. Osallistujat saavat tukea ratkaisuilleen ja oppivat yhteiseen keskusteluun ja jakamiseen. Voidaan keskustella vaikkapa lasten oppimisen vaikeuksista, vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä, omasta työyhteisöstä. 95 Osaava Verme- verkostossa mentoreita on koulutettu noin vuoden mittaisella opiskelulla, johon sisältyy lähiopetuspäivää ja oman mentorointiryhmän vetäminen. Mentorilla on ryhmän vetäjänä tärkeä tehtävä huolehtia siitä, että ryhmällä on toimintaedellytykset. Me olemme pitäneet tärkeänä aikataulujen täsmällisyyttä, aloitetaan ja lopetetaan sovitusti. Toinen tärkeä asia on, että ryhmällä on rauhallinen paikka, jossa kokoonnutaan ja joka mahdollistaa pysähtymisen hetkeksi oman työn tutkiskeluun. Usein ryhmissä on ollut myös pientä tarjoilua virkistämässä ruumista ja mieltä. Ryhmien työskentelytavat vaihtelevat senkin mukaan, kuka on mentorina ja millaisia vahvuuksia mentorilla on. Keskustelut ovat pääasiallinen muoto ja usein käytetään myös erilaisia toiminnallisia työtapoja 96. Toiminnalliset työtavat, kuten sosiometria tai draama, eivät ole vain välipaloja vakavamman keskustelun lomaan vaan voivat avata sanojen taakse kätkeytyviä tunteita tai kokemuksia, joita on vaikea sanallistaa. Vertaisryhmämentoroinnissa ihmisen olemassaolo ruumiillisena olentona otetaan vakavasti. Ryhmässä voidaan opetella lukemaan ja kuuntelemaan ruumiin tietoa ja oivaltamaan sitä kautta myös lasten tapaa toimia. Mentoroinnissa voidaan myös etukäteen harjoitella jotakin tilannetta, joka tuntuu etukäteen jännittävältä. Tällaisia tilanteita ovat usein kohtaamiset vanhempien kanssa. Mentoroinnissa puhutaan siis työstä. Yhtä tärkeää kuin puhuminen on myös kuunteleminen. Ryhmä voi yhdessä miettiä myös sitä, millä tavalla toimitaan, että voidaan varmistaa kuulluksi tulemista. Olemme vertaisryhmien toimintaa esittelevässä kirjassamme Lupa puhua. Kertomisen voima arjessa ja työssä. kuvanneet aktiivista kuuntelua 97. Siitä taidosta on hyötyä kaikessa ihmissuhdetyössä. Aktiivisessa kuuntelemisessa on tärkeää, että kuulijat eivät liian nopeasti lähde antamaan neuvoja tai ohjeita, vaan pikemminkin keskittyvät jakamaan kertojan tunnetilaa. Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu tai Minullakin on ollut vastaavia kokemuksia, voivat olla tärkeämpiä kommentteja kuin vastauksen löytäminen ongelmaan. Tosin, jos puhuja kysyy suoraan, mitä minä tekisin, hän on todennäköisesti kiitollinen myös konkreettisesta neuvosta. Vertaisryhmämentoroinnin kaikkia käyttötapoja ei varmastikaan vielä ole löydetty, vaikka monella eri tavalla sitä onkin jo toteutettu. Eräs uudempi työtapa on yhdistää mentorointi kehittämistyöhön. Siitä seuraavissa luvuissa. 95 Heikkinen, Hannu L.T, Jokinen, Hannu, Markkanen, Ilona & Tynjälä, Päivi (toim) Estola, Eila, Kaunisto, Saara-Leena, Keski-Filppula, Ulla, Syrjälä, Leena & Uitto, Minna. 2006; Estola, E. Aho, J., Kaunisto, S-L., Moilanen, A. & Tervonen, J. 2012, Estola, Eila, Kaunisto, Saara-Leena, Keski-Filppula, Ulla, Syrjälä, Leena & Uitto, Minna

44 3.2. Vertaismentorointi lastentarhanopettajan työn kehittäjänä Kallion varhaiskasvatuspalveluissa Helena Laitila, Sari Suhonen ja Päivi Vähäkangas Tausta ja lähtökohdat Mentoroinnilla pyrittiin vahvistamaan lastentarhanopettajien pedagogista työotetta. Kallion varhaiskasvatuspalveluissa otettiin vuonna 2011 käyttöön varhaiskasvatussuunnitelmaan pohjautuva Arjen käytäntöjen opas, jonka sisältöjä mentorointiryhmissä avattiin. Toimijat ja resurssit Kehittäjämentorikoulutukseen osallistuivat Kallion varhaiskasvatuspalveluista kaksi päiväkodin johtajaa, kaksi perhepäivähoidon ohjaajaa sekä kaksi palvelupäällikköä. Koulutus järjestettiin Ylivieskassa ja Nivalassa kevään ja syksyn 2012 aikana. Kouluttajina toimivat Eila Estola, Saara-Leena Kaunisto ja Maria Myllymäki. Toteutus ja prosessin vaiheet Kevään tapaamisessa suunniteltiin ryhmät ja aiheet. Innostus aloittaa ryhmät jo keväällä oli suuri, mutta syksyn tulevien työntekijämuutosten vuoksi päätimme aloittaa elokuussa. Kutsuimme ryhmien jäsenet ensimmäiseen tapaamiseen yhteisesti laaditulla kirjeellä, jossa myös kerrottiin mentoroinnista ja ryhmään osallistuvien roolista. Kokoontumisten aiheet suunnittelimme etukäteen ja sovimme kunkin kerran aiheen Arjen käytäntöjen oppaasta. Sovimme myös siitä, että kokoonnumme aina kunkin kerran jälkeen arvioimaan yhdessä istuntojen kulkua. Yhteisissä pohdinnoissa saimme vertaistukea sekä pohdimme myös mentorina toimimisen haasteita. Ryhmän ohjaaminen vaati meiltä hyvää valmistautumista ja suunnittelua. Toimintakauden aikana ryhmät kokoontuivat kaikkiaan yhdeksän kertaa. Joulukuussa 2012 pyysimme ryhmäläisiltä kirjallisen väliarvioinnin. Kartoitimme kyselyllä aktorien kokemuksia siihen astisesta sekä ehdotuksia jatkoa ajatellen. Arjen käytäntöjen oppaan aiheita käytiin läpi suunnitelmallisesti. Aiheinamme olivat muun muassa ulkoilun pedagogiikka, päivälepokäytännöt, ruokailu ja lapselle tyypilliset tavat toimia (tutkiminen, leikki, liikkuminen ja taiteellinen toiminta) sekä lastentarhanopettajan rooli ryhmässä. Tarkoituksena oli, että arjen tilanteissa esimerkiksi ruokailussa alettiin ottaa huomioon lapsen mahdollisuus harjoitella taitojaan itse. Lapsille hankittiin muun muassa pieniä kannuja, jotta he voivat itse kaataa maitoa lasiin. Eräänä välitehtävänä oli leikin havainnointi. Aktorit kirjasivat tarkasti leikkitilanteen ollen itse siinä mukana. Nämä kokemukset ja havainnot jaettiin ryhmässä. Prosessi johti muun muassa siihen, että monessa päiväkodissa leikkiympäristöä alettiin muuttaa toimivammaksi ja lasten välisiin suhteisiin alettiin kiinnittää huomiota. Myös aikuisen osallisuus lisääntyi lasten leikeissä. Mentoroinnin tavoitteena on, että kukin ryhmään osallistuva lastentarhanopettaja vie aiheet omaan tiimiinsä ja työyksikköönsä. Päiväkotien tiimeissä keskustellaan kasvattajien pedagogisesta toiminnasta kuhunkin käsiteltyyn aiheeseen liittyen. Muutoksia syntyi henkilökunnan asenteissa, mikä lisäsi pedagogista keskustelua työtiimeissä ja lisäsi asioiden pohdintaa ja edesauttoi muutosten toteuttamista. Esimerkkinä onnistuneesta prosessista mainittakoon lapsen omatoimisuuden mahdollistaminen aikaisempaa enemmän. Montessorilaisuudesta tuttu ajatus lapsen omatoimisuuden kehittämisestä innosti lastentarhanopettajia kehittämään uusia käytäntöjä omissa tiimeissään. Pedagoginen tietoisuus lisääntyi! Lapsen hyvä arki 2 hanke kouluttaa toisen kehittäjämentoriryhmän. Syksyllä 2013 Kalliossa aloittaa useita uusia vertaismentorointiryhmiä, joissa painopisteet ovat pienryhmätoiminta, erityisen tuen haasteet ja alle 3-vuotiaiden pedagogiikka. Myös lastenhoitajien ja uusien työntekijöiden ryhmät aloittavat. Näin ollen kehittämistyö jatkuu kaikissa yksiköissä. 43

45 Mentoroinnin tärkein anti on ollut pedagogisen tietoisuuden vahvistuminen kasvattajayhteisössä. Palaverikäytännöt ovat vakiintuneet ja niiden merkitys on korostunut. Aiheiden käsittely työtiimeissä on syventänyt pedagogista ajattelua ja luonut innostusta työyhteisöön. Päiväkotipedagogiikasta on tullut yhteistä. Työtä on opittu arvioimaan ja toisilta on opittu. Päiväkodin toiminnan suunnittelu on muuttunut. Arjen käytäntöjen oppaan sisältöjen tarkasteleminen on laajentanut lapsen päivän suunnittelua. Työn suunnittelu käsittää nyt kaikki arjen toiminnat ja lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Työhyvinvoinnin on koettu lisääntyneen päiväkodin lapsiryhmissä tehtävän työn arvon korostuessa. Itse mentorointi on koettu myös työnohjauksellisena. Tavoitteena on kaiken kaikkiaan ollut varhaiskasvatussuunnitelmamme mukaisesti Hyvinvoiva Lapsi! 3.3. Tarina kehittäjämentoroinnista Maria Myllymäki Kehittäjämentoritoiminnan taustaa Artikkeli perustuu Oulun yliopiston kasvatustieteen pro gradu tutkielmaani. 98 Se kertoo kehittäjämentoritoiminnasta, jossa käytettiin menetelmänä vertaisryhmämentorointia. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista kehittäjämentoreiden koulutuspäivistä (neljä päivää), konsultaatiotapaamisista (kaksi päivää) ja mentorointiryhmän istunnosta (yksi kerta). Aineistona ovat myös kehittäjämentoreille ja mentorointiin osallistujille osoitetut kyselylomakkeet. Kehittäjämentorikoulutuksen idea syntyi tarpeesta juurruttaa ja levittää Lapsen hyvä arki hankkeen ensimmäisessä 99 vaiheessa saatuja tuloksia. Pro gradu -tutkielmani kohdistui juurruttamistyöhön, jossa organisaation Varhaiskasvatussuunnitelman käsikirjaksi tehtyä Arjen käytäntöjen opasta oli tarkoitus levittää arkityöhön varhaiskasvatuksessa. Tähän oppaaseen on tarkoitus kirjoittaa kunkin yksikön ja tiimin omat tavoitteet ja toteuttamistavat sekä arvioida suunnitelmien toteutumista jatkuvasti. Toisen organisaation juurruttamisprosessi kohdistui lapsi- ja perhetyön Tukea vertaisille toimintamalliin. Tutkimukseni paneutui varhaiskasvatuksen prosessiin. Useinhan hyvätkin asiakirjat saattavat jäädä hankkeen päättymisen jälkeen käyttämättä ja tähän tiedostettuun ongelmaan haluttiin tarttua hankkeen jatkovaiheessa. Perinteisesti juurruttamistyö toteutuu esimerkiksi asiakirjojen esittelytilaisuuksissa, päivähoidon henkilökuntapalavereissa tai erikseen järjestetyissä koulutusilloissa. Näiden sijaan kehittäjille tarjottiin mahdollisuutta ottaa juurruttamiseen toimintamalliksi vertaisryhmämentorointi. Tähän mahdollisuuteen tarttui seitsemän varhaiskasvatuksen ja kaksi perhetyön kehittäjää Lapsen hyvä arki 2 hankkeen toiminta-alueelta. Koska kyseessä oli monella tavalla pilottihanke, koulutuksen sisältöjä mietittiin juuri tähän prosessiin sopiviksi. Koulutus päätettiin toteuttaa vuoden 2012 aikana. Kehittäjämentoreiden koulutus sisälsi koulutuksellisen osuuden ja konsultaatioosuuden. Kaikki kehittäjämentorit aloittivat mentorointiryhmät syksyn 2012 aikana. Vertaisryhmämentoroinnin käyttö varhaiskasvatuksessa on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Opettajien keskuudessa sen hyödyt on todettu kiistattomasti. 100 Menetelmän käytöstä kehittämishankkeiden juurruttamisessa tai levittämisessä ei myöskään ole paljon kokemuksia. Näistä molemmista saatiin tutkimuksessani uutta tietoa. Kiinnostavuutta tutkimuksessa lisäsi myös se, että kaikki kehittäjämentorit olivat esimiehiä mentoroinnin osallistujille. 98 Myllymäki, Maria Vähärautio, Aira Heikkinen, Hannu. L. T. 2010, ; Heikkinen, Hannu L. T, Jokinen, Hannu, Markkanen, Ilona. & Tynjälä, Päivi. (toim.)

46 Aineiston analyysi oli narratiivinen eli kerronnallinen. Heikkinen toteaa narratiivisuuden viittaavan tutkimuksessa sellaiseen lähestymistapaan, jolla halutaan kohdistaa huomio kertomuksiin tiedon välittäjänä ja rakentajana. Tutkimuksessa voidaan käyttää materiaalina kertomuksia tai tutkimus voidaan ymmärtää uuden kertomuksen tuottamisena. 101 Narratiivit olivat tutkimukseni materiaalia. Aineiston koontivaiheessa tutkimuksen kohdejoukon yhteisestä kertomuksesta alkoi löytyä painotuksia ja pienempiä tarinoita. Tämä viittaakin tutkimuksessani narratiivien analyysiin. Teemoittelulla sain aikaan ala- ja yläteemoja. Narratiivista analyysiä edustavat teemoista kootut uudet tarinat, joita tuloksissa analysoin. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Millaiseksi kehittäjämentorin tehtävä muotoutuu vertaisryhmämentoroinnissa? 2. Miten vertaisryhmämentorointi toimii osallistujien työn tukena? 3. Miten vertaisryhmämentorointi tukee kehittämishankkeen juurruttamisprosessia? Kehittäjämentorin tarina Tutkimuksessani seurasin kehittäjämentoreiden ja osallistujien tarinaa kehittäjämentoritoiminnassa. Juurruttamisen tarina elää koko koulutuksen ajan keskusteluissa ja kyselyissä. Tutkimuksen analyysivaiheessa nousi sekä kehittäjämentoreiden että mentorointiin osallistujien aineistosta teemoja, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Ensimmäiseksi käsiteltiin mentorin tehtävän muotoutumista ja esimiesaseman vaikutusta mentorin tehtävään. Tarinat vastasivat ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: Miten kehittäjämentorin tehtävä muotoutuu vertaisryhmämentoroinnissa?. Olen myös esimies Ensimmäisissä istunnoissa joillakin osallistujilla oli sellainen käsitys, että minua voi lähestyä mentoroinnissa myös esimiehen asioissa. Minun piti tehdä selväksi, etten ole tässä nyt johtajana, vaan ihan muussa tehtävässä. Yhdessä keskustelussa huomasin antavani ohjeita esimiehenä ja se oli vähän virhe. Mentorin esimiestehtävä organisaatiossa nousi keskusteluun mentorointi-istunnoissa saatujen kokemusten kautta. Joissakin ryhmissä mentorin oli tarkennettava rooliaan, johon eivät kuuluneet esimiehen tehtävät. Negatiiviset kommentit esimerkiksi varhaiskasvatuksen järjestämisestä tuntuivat mentorista henkilökohtaisilta arvosteluilta. Toisaalta mentorit pohtivat, olisiko kritiikki silti sama vaikka mentorina ei olisikaan esimies. Joissakin tilanteissa myös mentori otti huomaamattaan esimiehen roolin esimerkiksi antamalla ostoluvan. Ensimmäisten koulutuspäivien jälkeen mietin, onko minusta tähän ollenkaan: osaanko toimia niin kuin pitäisi vai teenkö jotain ihan väärin? Ensimmäisten istunnot menivät opetellessa ja pohdin: mikä siinä ryhmässä on minun roolini, enhän minä voi sanoa, mikä on oikein tai väärin. Pohdin myös paljon teemassa pysymistä ja keskustelun ohjaamista. Mikä mun rooli on, kun se keskustelu meni niin hyvin ja ihan asiassa pysyttiin. Toisaalta olen kokenut haastavana pitää keskustelun sovitussa aiheessa. Milloin vihellän pelin poikki, ettei keskustelu lähde väärille raiteille? Kehittäjämentorit kokivat epävarmuutta uuden tehtävän äärellä, vaikka kaikilla oli aikaisempia kokemuksia aikuisten ryhmien ohjaamisesta tai kouluttamisesta. Uusi menetelmä ja ryhmien aloittaminen jännittivät ja kehittäjämentorit puhuivat koulutuksen ja ensimmäisen konsultaatiotapaamisen aikana paljon roolistaan mentorina. Samassa tapaamisessa keskusteltiin keinoista dialogin ohjaamiseen, jos se ei oikein suju ja toisaalta, jos se sujuu hyvin. Oma reflektointi tuntuu tärkeältä jatkon kannalta. Voi olla hyvä lopuksi istahtaa hetkeksi, ja arvioida sitä omaa roolia, että mikä onnistu. Aluksi keskityin siihen, miten itse toimin ja osaanko olla ohjeiden mukainen mentori. Koulutuksessa saadut käytännön vinkit ja kokemukset olivat kehittymisessä 101 Heikkinen, Hannu. L. T. 2010,

47 avuksi. Marraskuun koulutuksessa halusimme vielä puhua mentorin roolista, mutta emme olleet enää ihan niin kysymysmerkkinä. Toisten mentoreiden vertaistuki auttoi kehittämään mentorin tehtävää eteenpäin. Omalle pohdinnalle ja reflektoinnille piti järjestää aikaa välittömästi istunnon jälkeen, kun asiat olivat vielä tuoreena mielessä. Käännekohta mentoreiden kehityskaaressa näkyi aluksi oman työn tarkkaamisella ja keskittymisellä omaan toimintaan. Jatkossa huomio siirtyi enemmänkin osallistujien tarkkailuun. Koulutuksella kehittäjämentorit saivat varmuutta ja sopivasti työkaluja tehtäväänsä. Yhdessä eteenpäin kokemuksia kartuttaen! Ensimmäisten istuntojen kokemuksella ajattelin, että tarkka rakenne täytyy olla niin se edesauttaa monia asioita. Esimerkiksi pysyttiin siinä aiheessa, eikä tullut niitä hetkiä, että olisi voitu ruveta arvostelemaan. Saatiin toisella koulutuskerralla käyttää aikaa yhdessä ideointiin ja se oli ihan huippua. Huomattiin kaikki, että näinhän tämä onnistuu kaikista parhaiten, yksin on ihan turha yrittää pyöritellä asioita. Sitä helposti jumiutuu samaan kaavaan. Kehittäjämentorit saivat suunnitella jo maaliskuun koulutuksessa istunnon rakennetta ja sisältöä yhdessä. Kun mentorointi pääsi syksyllä käyntiin, he suunnittelivat päälinjoja yhdessä mutta istunnon kulkua yksin tai parina. Marraskuun koulutuksessa he huomasivat, että olisikin hyvä suunnitella sisältö tarkasti yhdessä, jolloin siitä muodostuisi kaikille ryhmille sama. Toki mukana oli jokaisen ryhmän luonteeseen ja mentorin persoonaan liittyvää vaihtelua, mutta suunnitelmasta saatiin kuitenkin yksityiskohtaisempia. Oma virittäytyminen siihen aiheeseen ja ylipäätään tilanteeseen on todella tärkeä. Eli puhelimet kiinni puoli tuntia aikaisemmin. Tämä teki kyllä hyvää itselle: oli helppo lähteä työstämään sitä aihetta ja ottaa vastaan ne osallistujat. Virittäytyminen on tärkeää sekä osallistujille että itselle. Irrottautuminen varsinaisesta työstä mentorointiin tarvitaan päättäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta, kuten mentorit ovat tarinan tässä osassa kertoneet. On tehtävä selväksi, että minua ei voi juuri nyt lähestyä. Oman mielen ja kehon saattaminen mentoroinnin tilaan vaatii aikaa. Mentorointiin osallistuvien ajatukset pyritään saamaan jollakin harjoituksella, mutta mentorin on oltava valmis jo ennen tätä. Kehittäjämentorit kuvailevat kertomuksessaan erilaisia tunteita, jotka liittyvät mentorointiin. Huomioitavaa on, että vaikka mentorointi koettiin onnistuneeksi toiminnaksi, negatiivisia tunteita näyttäytyy aika paljon. Erilaisten tunteiden kanssa selviäminen näyttää vaativan ainakin niiden tiedostamista. Kuuntelemisen taidon parantamista kehittäjämentorit halusivat myös tarinassaan korostaa. Kehittämistarve on yhtäältä henkilökohtainen, omaan luonteeseen liittyvä, mutta toisaalta esimiestehtävään liittyvä. Esimieheltä odotetaan usein nopeita ratkaisuja ja vastauksia, joten kuunteleminen ja mentoroitavien omien ratkaisujen odottaminen vaatii varmasti tottumista. Nyt kun ollaan puolivälissä, ajattelen, että meneekö tämä aina samalla kuviolla? Joku punainen lanka pitäisi näihin miettiä. Mitähän mää kehittäisin, ettei se menisi aina samalla painolla ne seuraavat kerrat? Toiminnallisia menetelmiä oltiin käytetty alusta asti jonkin verran, mutta marraskuun koulutuksen avulla saatiin ihan uusia ideoita ja oivallettiin, mikä hyöty toiminnallisuudella saadaan. Ei kuitenkaan liikaa, ettei tule semmonen pelleily olo. Voit olla esimies, kunhan persoonasi sopii tehtävään Mielestäni on hyvä, että mentori on esimiestehtävässä, koska hänellä on näkemys laajemmin varhaiskasvatuksen asioista. Asema ei kuitenkaan ole vaikuttanut niin, etteikö voisi olla avoin ja oma itsensä, tavoitteena kuitenkin ollut luoda luottavainen, hyvä ja kannustava ilmapiiri. Hyvä puoli tässä on se, että päivähoidon arki välittyy myös niille, jotka valintoja tekevät. Ajattelen että johtaja saa itsekin tästä paljon sellaista, mitä voi hyödyntää omassa työssään johtajana. Mielestäni ryhmän vetäjän onkin hyvä olla eri asemassa oleva kuin ryhmäläiset. Omalla mentorillamme on kokemusta sekä alaisuudesta että johtamisesta sekä laajaa näkemystä kokonaisuudesta päivähoidossa, työnohjauksellistakin taitoa hänellä on. Mentorimme osaa johdatella hyvin keskustelua ja hänen luonteensa ja persoonansa sopivat todella hyvin tähän tehtävään! Persoonalla on suuren suuri merkitys. Silläkin on merkitystä, että mentorilla on kokemusta muusta kouluttamisesta. 46

48 Osallistujien tarinassa tulee esille myös mentorin hyötyminen mentoroinnista. Arjen välittyminen esimiehille ja keskusteluja voi hyödyntää omassa esimiestyössään. Esimiehillä on myös kokonaiskuva organisaation varhaiskasvatuksesta, joten osallistujat näyttävät ajattelevan, että he saavat vastauksia kysymyksiinsä esimieheltä. Luonne ja persoona sekä kokemukset kouluttamisesta ovat osallistujien mielestä mentorin tärkeitä ominaisuuksia, joilla mentorointi-istunto onnistuu. Jos mentorit ovat esimiehiä, niin toivottavasti he ovat kuitenkin joskus työskennelleet ryhmässä, jotta siitä käytännön arjesta on realistinen käsitys. Ehkä myöhemmin mentori voisi olla myös joku muu, kunhan ryhmä saadaan kunnolla toimimaan ja mentoritoiminta tutummaksi. Välttämättä ei viitsi nostaa kaikkia epäkohtia esille, varsinkin jos johtaja on omasta talosta. Osallistujat toivovat, että esimiehellä olisi kokemus heidän työstään lastentarhanopettajana, jotta heillä olisi realistinen kuva arkityöstä. Vertaisuutta siis kuitenkin kaivattiin. Tulevaisuudesta ajateltiin, että mentori voisi olla myös joku muukin kuin esimies. Vaikka tarina korostaakin mentorointi-istunnon hyvää tunnelmaa ja avointa keskustelua, osallistujat pohtivat varovaisuutta kertoessaan arkeen liittyvistä epäkohdista. Taulukko 7. Yhteenveto ensimmäisen tutkimuskysymyksen tuloksista. Myönteiset asiat Kehittäjämentorit kaksoisrooli esimiehenä ja mentorina mentorin tehtävien selkiytyminen etukäteissuunnittelun kehittyminen ja valmistautuminen istuntoon Osallistujat esimies mentorina aikaisemmat koulutustehtävät sopiva persoona mentoriksi Kielteiset asiat kaksoisrooli esimiehenä ja mentorina esimies mentorina Osallistujien kehitystarina Tässä tarinassa paneudutaan mentorointiin osallistujien kokemuksiin vertaisryhmämentoroinnista ja kehittäjämentoritoiminnasta. Tarinoissa tulee ilmi menetelmän ja toimintamallin vaikutukset osallistujien ammatilliseen kehittymiseen. Tätä kysytään toisessa tutkimuskysymyksessäni. Ensin kerrotaan kehittäjämentoreiden käsitykset ja sen jälkeen osallistujien kokemukset tästä. Osaanko auttaa mentoroitavaani? Pelottaa ne muutokset, mitä meillä on tulossa. Miten me saadaan se porukka pidettyä motivoituneena tuonne 2013 asti. Miten me saatais autettua työntekijöitä kasvamaan ammatillisesti, vaikka monenlaisia muutoksia on tulossa. Mehän haluttiin korostaa sitä, että tämä on sinun oman ammattitaidon kehittämistä ja nyt just on semmoiset ajat että se on tärkeää. Kehittäjämentoroinnissa on kyse myös organisaation tarinasta, joka ilmenee hyvin edellä. Varhaiskasvatuksessa oli tulossa muutoksia ja työntekijät olivat saaneet juuri tietää niistä. Kehittäjämentorit pohtivat motivaation ylläpitämistä tällaisessa tilanteessa ja halusivatkin korostaa osallistujille oman työn kehittämistä, josta olisi hyötyä uudessakin työpisteessä. Omassa ryhmässä dialogia alkoi syntyä nopeasti, huomasin että puhe pomppas toiselta toiselle. Lopuksi tuli semmonen mieleen, että tämähän on just sitä hiljasta tietoa, jota ei oo kirjattu mihinkään. Kyllä ne aika kriittisestikki niitä omia toimintatapojaan mietti. Keskustelujen kautta sieltä nousi monenlaista ja osallistujat sanoki, että he saivat paljon vinkkejä toisilta. Ryhmäytyminen ja toisiin tutustuminen vie oman aikansa, joka näkyy tässä osassa kehittäjämentoreiden tarinaa. Tutustumisen jälkeen keskustelu saa syvempiä muotoja ja oma reflektointi paranee. Dialogin kautta päästiin hiljaisen tiedon äärelle ja kehittäjämentorit totesivat, että sen kirjaaminen voisi olla tarpeellista. Minä, lastentarhanopettaja, vahvistun! 47

49 Omalle työlle tulee uutta näkökulmaa. Vahvistamme toinen toistamme ja saamme myönteistä palautetta. Tämä on voimaannuttavaa ja aina on ollut ilo lähteä kokoontumisiin. Meillä on ihanat osallistujat ryhmässä. Olen kokenut rohkeutta jakaa kipeitä ja työpaineita lisääviä asioita. Ryhmässä on positiivinen ja innostunut ajattelutapa. Meillä on yhteenkuuluvuuden tunne, asioiden jakaminen ilossa ja paineessa. Lastentarhanopettajilla on arjen keskellä osallistujien mielestä liian vähän aikaa jakaa kokemuksiaan ja oppia toisilta. Yhteenkuuluvuuden tunne kuuluu tästä tarinasta: jokaisella on mahdollisuus antaa ja saada. Olen huomannut, että kaikilla ei ole ihan helppoa puhua, mutta hekin uskaltavat kuitenkin avata suunsa ja on pystytty avoimesti puhumaan asioista. Täällä tulee kuulluksi tasavertaisena ja kaikki ovat saaneet kertoa oman näkökantansa. Näkemyksiä saadaan monelta kantilta: kokeneempi-vastaaloitteleva. Ryhmä on kotoisa, lämminhenkinen, myötätuntoinen ja erittäin ammattitaitoinen. Olemme käyneet pedagogisia keskusteluja kasvatustyön eri osa-alueilta ja jokainen on oppimassa ajatusten vaihdon kautta eli on käyty dialogia kollegoiden kesken. Lisäksi on jaettu hiljaista tietoa ja erilaisia kokemuksia. Tasavertaisuus työvuosista, koulutuksesta tai työvuosista riippumatta koettiin tärkeäksi. Jokaisella oli oikeus omiin mielipiteisiinsä. Tietoisuus oman työn haasteista ja sen kehittämisestä lisääntyi. Paneutuminen asioihin pieni pala kerrallaan syvensi omaa pedagogista tietoisuutta ja auttoi arjen työssä. Omassa työssä olen huomannut ajattelevani enemmän taustalla olevia pedagogisia näkemyksiä ja olen tiedostanut paremmin toimintani taustalla olevat ajatukset. Mentorointi on itselle kirkastanut ns. perimmäisiä tarkoituksia. Kokoontumisen jälkeen käyn omaa pohdintaa jaetuista asioista, asiat jäävät alitajuntaan. Huomaan oman ammatillisuuden kehittymistä ja olen itse ajatellut asioita ja kehitellyt niitä mielessäni: sopisiko tapa itselle/omaan tiimiin. Olen huomannut, että meitä on todella erilaisia lastentarhanopettajia ja myös tiimien työskentelyssä on eroja. Täällä saa herättelyä pohtimaan nykyisiä käytäntöjä pitäisikö jotain muuttaa? Istuntojen jälkeinen reflektointi osoittaa, että mentoroinnissa syntyi uusia ajatuksia ja omaa työtä pohdittiin peilaten toisten kokemuksiin ja ajatuksiin. Ammatillisuus nähtiin kirkkaammin ja työn monimuotoisuus aukeni osallistujille. Tarinan sisällössä on positiivinen henki, vaikka joitakin asioita nähtiin tarpeelliseksi muuttaa omassa työssä. Silloin, kun tällainen pohdinta on käynnistynyt, muutoskin on jo alkanut. Taulukko 8. Yhteenveto toisen tutkimuskysymyksen tuloksista Onnistumiset Kehittäjämentorit motivointi istunnon aiheeseen (toiminnalliset menetelmät) Osallistujat kokemusten jakaminen toisten kanssa kollegoiden tuki arjen asioissa ammatillinen dialogi Haasteet dialogin kehittäminen puheenvuorojen jakaminen osallistujien kuunteleminen oma reflektointi Juurruttamistyön tarina Kehittäjämentoritoiminnalla haluttiin juurruttaa varhaiskasvatuksen työkaluksi kehitettyä Arjen käytäntöjen opasta. Vertaisryhmämentoroinnin menetelmin mentorointi-istunnoissa paneuduttiin oppaan sisältöihin pala kerrallaan. Juurruttamistyön tuloksia arvioitiin keskusteluissa ja kyselyvastauksissa. Näistä syntyneet tarinat antoivat vastauksen viimeiseen tutkimuskysymykseeni juurruttamistyön onnistumisesta. Vastuu juurruttamisen etenemisestä Semmoinen tunne on että me ollaan vasta rääpäisty sitä varhaiskasvatussuunnitelmaa, että kyllä meillä puitavaa riittää. Meidän johtajien täytyy pitää huoli, että se puheenvuoro (mentorointiin osallistujan) on siellä palaverissa. Osallistujathan ovat vastuussa siitä, että puhutut asiat menevät 48

50 eteenpäin ja tieto leviää. Juurruttaminen koetaan paperityöksi joka on lisätyö, ja siksi aina väistyy muun kiireen alta. Niin, että aina seuraavalla kerralla katsottaisiin, että miten se on mennyt siellä tiimissä eteenpäin. Ovatko ne (mentorointiin osallistujat) vieneet sitä tutkimista (yksi mentorointi-istunnon aihe) sinne taloihin, kun aika usein kuulee, että ei kerkeä? Juurruttamistehtävän kirkastaminen ja vastuun selventäminen tulevat esiin tässä tarinan osassa. Kehittäjämentoroinnin tavoitteena oli juurruttaa käytössä olevaa Arjen käytäntöjen opasta ja kehittäjämentorit näkivät siinä käytännön ongelmia. Päiväkotien palavereissa ei välttämättä järjestetty aikaa mentoroinnin sisällöistä kertomiseen tai osallistujat eivät ymmärtäneet omaa vastuutaan tässä. Juurruttamisen mahdollisiksi esteiksi kehittäjämentorit mainitsevat tarinassaan vaikeuden omaksua uusi toimintatapa ja koetun ajanpuutteen. Mentoroinnissa käytettiin myös toiminnallisia menetelmiä, jolla voitiin mitata juurruttamistyön onnistumista. Toisaalta se, mitä siitä edellisestä on saatu työpaikalla aikaan, on jo tullutkin esille seuraavassa tapaamisessa, kuten loruttelua, silittelyä ja sylittelyä ennen nukkumaanmenoa, luontonurkkaus sekä se, että kirjat nostettiin kaapista pöydälle. Yksittäinen pieni asia on esimerkiksi, että miten lapset voivat itse kaataa maitoa lasiin. Ja se tulikin sitten ryhmäläisen suusta. Seuraavalla kerralla, kun me kokoonnuttiin, niin kannuja oli ostettu joka päiväkotiin. Ryhmä on voimaannuttanut ja vahvistanut näitä osallistujia. Vaikka osallistujia on vain 1-2/talo, niin asioita on saatu eteenpäin. He tietävät, että heidän täytyy viedä asioita eteenpäin ja he ovat hirveän vahvasti omaksuneet tämän roolin. Aihepiireistä riippuen juurruttamistyö on edennyt vaihtelevasti, mutta kaiken kaikkiaan paremmin kuin alun perin osasin kuvitellakaan! Nyt näen ihan kirkkaana, millä menetelmällä jatkossakin kehittämisasioita juurrutetaan. Tämä on se menetelmä. Tässä on tosiaan aikaa pysähtyä asian äärelle. Kehittäjämentorit iloitsevat tarinassaan juurruttamistyön onnistumisesta ja toimintatapojen muuttamisesta konkreettisesti nopeallakin aikataululla. Osallistujat ovat pääasiassa ymmärtäneet roolinsa juurruttamisprosessissa ja toimineet aktiivisesti. Tehtävän tarkentamista tarvittiin, jotta jokainen olisi ymmärtänyt mentoroinnin merkityksen juurruttamisen onnistumisessa. Mentorointi oli se foorumi, jonka tuloksia osallistujien tuli viedä omiin työpaikkoihinsa pohdittaviksi. Helmet käyttöön Mentoroinnissa pysähdytään aiheeseen kerrallaan ja tarkoitus on ideoiden siirto käytäntöön ja tiedonsiirto eteenpäin työpaikoille käyttöön. Kun täällä tehdään yhdessä ja mietitään työhön liittyviä asioita, kuten miten muut ratkaisevat ongelmia jne., niin itse osaa sitten viedä asiat omaan työyksikköön/tiimiin. Ideoita ja ajatuksia on hyödynnetty sekä omassa että tiimin/talon käytännöissä, samalla pedagogiikka on vahvistunut. Kukin aihe on pannut pohtimaan ko. osa-aluetta omassa työssään ja yksikössään. Muutoksiakin on tapahtunut: ostettiin pikkukannuja lapsille, että he voivat itse kaataa maitoa lasiin. Viikkopalaverissa talolla aiheet ovat olleet myös keskustelun aiheina. Arkea on muutettu mentoroinnin myötä vielä paremmaksi ja ns. helmet poimittu käytäntöön. Osallistujien tarinoissa on nähtävissä asenteen muutos. Varhaiskasvatuksen asiakirjaan suhtaudutaan aiempaa käytännöllisemmin ja jokaista osa-aluetta pohditaan syvällisemmin ja mietitään sisältöalueita oman yksikön ja ryhmän kannalta. Toisten kokemukset ja ideat auttoivat pääsemään uudenlaisen tarkastelun alkuun. Mentoroinnin muista osallistujista on saatu vipuvartta ideoiden esittelyyn omassa työyksikössä: Tätä on jo kokeiltu muualla ja se on onnistunut Olen kertonut mistä puhuimme ja esittänyt: toimisiko meillä tämä juttu? Olen pyrkinyt jakamaan ideoita tiimini/ koko talo kanssa ja keskustellut mahdollisista muutoksista. Olen yrittänyt innostaa myös muita työkavereita uudistamaan ja kehittämään työtä. Minun tiimini ei ole ollut kovin innostunut tai kiinnostunut mentoroinnista mutta ehkä joitakin uusia ideoita toteutetaan tulevaisuudessa. 49

51 Mentorointiin osallistujat ovat yrittäneet innostaa omassa yksikössään työntekijöitä uudenlaiseen näkemykseen mutta aina se ei ole tuottanut tulosta. Jotkut lastentarhanopettajat kertoivat, että yksin on vaikea saada muut syttymään ideoista, vaikka olisi itse innostunut. Voisi olla hyvä, että samasta yksiköstä osallistuisi useampi henkilö mentorointiin samanaikaisesti. Osallistujat olivat kuitenkin toiveikkaita. Muutokseen tarvitaan joskus useampia sytykkeitä. Taulukko 9. Yhteenveto kolmannen tutkimuskysymyksen tuloksista Onnistumiset Kehittäjämentorit esimiehenä nähty juurruttamistyön onnistuminen nopeitakin kehittämistoimia Osallistujat hyviä ideoita otettu käyttöön pohdinta työn kehittämisestä tiimissä lisääntynyt Haasteet esittely- ja kehittämisajan löytäminen arjessa juurruttaminen lisätyötä ideat eivät etene yksin on vaikea markkinoida Tulosten tarkastelua Tutkimukseni kohdistui vertaisryhmämentoroinnin soveltuvuuteen kehittäjämentoritoiminnassa. Tarkastelin ensinnäkin kehittäjämentorin tehtävän muotoutumista ja toiseksi mentorointiin osallistuvien kokemaa hyötyä vertaisryhmämentoroinnista. Kolmas tärkeä näkökulma oli kehittämishankkeen juurruttamisen ja levittämisen onnistuminen tällä menetelmällä. Koulutuskokonaisuus nähtiin onnistuneeksi ja se vastasi kehittäjämentoreiden odotuksia. Konsultaatiotapaamisten asettuminen koulutuspäivien jälkeen koettiin tarpeelliseksi ja pienemmissä ryhmissä keskusteleminen antoisaksi. Vertaisryhmämentorointi koettiin hyväksi toimintatavaksi uusien asioiden levittämisessä. Mentorointiin osallistujat kokivat saavansa kollegiaalista tukea ja olivat tyytyväisiä saadessaan hetken rauhassa syventyä aiheeseen kerrallaan. Uusi kehittäjämentorikoulutus järjestettiin Lapsen hyvä arki 2 hankkeen rahoittamana vuoden 2013 aikana. Kehittäjämentorointi on herättänyt kiinnostusta siinä määrin, että seuraavaan koulutukseen olisi ollut tulijoita enemmän kuin voitiin ottaa. Kehittäjämentorit olivat innostuneita saamastaan uudesta työvälineestä ja aikoivat käyttää vertaisryhmämentorointia jatkossakin erilaisissa tilanteissa. Esimiehen toimiminen mentorina alaisilleen ei välttämättä ole huono asia, mutta keskustelua ja pohdintaa se sai aikaan tutkittavissani. Ei ole aivan yksinkertaista muuttaa kesken päivän tehtävää ja statusta. Kehittäjämentorit korostivatkin valmistautumista ja siirtymistä sekä fyysisesti että henkisesti tehtävän äärelle hyvissä ajoin istunnon alkamista. Jatkossa kehittäjämentoreiden on tarkoitus olla saman ammatin edustajia ja jatkosuunnitelmat alkoivat kehittyä kehittäjämentoreiden keskusteluissa jo puolessa välissä tätä prosessia. Päämääränä kehittäjämentoritoiminnalla oli levittää ja juurruttaa Arjen käytäntöjen opasta työyksiköihin käsikirjaksi, jota käytettäisiin jatkuvasti. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että menetelmä toimi varsin hyvin. Uusia käytäntöjä syntyi ja toiminnan arviointia tapahtui. Joitakin esteitä juurruttamistyön onnistumiselle oli, mutta toiveikkuus muutoksen onnistumiseen oli sekä kehittäjämentoreiden että osallistujien tarinoissa. Olen koulutukseltani lastentarhanopettaja ja minulla on työkokemusta kaksikymmentä vuotta päiväkodin lastentarhanopettajana ja varajohtajana sekä koulun esiluokanopettajana. Olen myös osallistunut erilaisiin työtä kehittäviin työryhmiin. En siis voinut välttyä peilaamasta aineistoani tähän kontekstiin ja omiin kokemuksiin. Jos vertaisryhmämentorointi olisi pysyvä käytäntö varhaiskasvatuksessa, työssä jaksaminen ja työhön sitoutuminen todennäköisesti paranisi. Merkittävässä roolissa ovat esimiehet, joiden tulisi nähdä jokaisen työntekijän tarpeet. Kokeneella työntekijällä olisi paljon annettavaa kokemattomammalle ja samalla hän saisi kuulla vasta valmistuneiden ajatuksia koulutuksen yhdistämisestä työelämään. Olen kiitollinen kaikille tutkimukseeni osallistuneille. Olen päässyt heidän mukaansa uuteen kertomukseen ja saanut myös osaltani vaikuttaa siihen. Oli ilo nähdä, kuinka kehittäjämentorit halusivat parantaa sekä varhaiskasvatuksen että perhetyön toimintaa. Kehittämisen ja kehittymisen into oli aistittavissa jokaisessa tapaamisessamme. 50

52 4. VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUDEN RAKNETAMISTA VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISYKSIKÖISSÄ Varhaiskasvatuksen kehitysympäristöihin liittyvä Lapsen hyvä arki 2- hankkeen kehittämistyö tapahtui kehittämispäiväkodeissa. Tähän päälukuun on koottu yksikkökohtaiset kuvaukset tehdystä kehittämistyöstä. Prosessien yleiskuvausten lisäksi mukana on myös konsulttien, kehittäjien ja asiakkaiden omakohtaisia kokemuksia tehdystä kehittämistyöstä sekä arviointeja sen tuloksellisuudesta Satakielen kehittämispäiväkodin prosessi Päiväkoti Satakielen sata kieltä vuorovaikutustaitojen kehittäminen Tausta ja lähtökohdat Kirsi Anttila ja Katja Kosonen Lapsen hyvä arki 2 -hankkeen alussa kävimme eri kehittämisalueilla keskustelua siitä, missä varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa voitaisiin syventää. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kehittämisalueella tultiin siihen tulokseen, että kehittämispäiväkodiksi nimetään Satakielen päiväkoti Haapajärveltä. Päiväkodissa päätettiin tukea lastentarhanopettajien pedagogista osaamista suunnittelussa ja vastuun ottamista ryhmien toiminnan toteuttamisessa pienryhmäpedagogisen menetelmin. Prosessissa tuettiin myös pedagogista johtajuutta. Prosessi aloitettiin keväällä 2012 Päivi Pihlajan kehittämällä kontekstianalyysillä, joka antaa arvion aikuisten työskentelystä suhteessa lapsiryhmään 102. Kolme varhaiskasvatuksen maisterivaiheen opiskelijaa Oulun yliopistolta teki yhteenvedon, jonka perusteella nostettiin esille kehittämisen kohteet. Suurin huoli oli sosio- emotionaalisen kehityksen tukemisesta. Sen tukimateriaaliksi otettiin Oulun yliopiston nais- ja sukupuolentutkimuksen kansainvälisessä yhteistyössä kehittelemä ALLiES e-guide ohjelman materiaali. ALLIES oli Euroopan komission Daphne III ohjelman rahoittama projekti, ja sen tavoitteena oli kehittää välittämiseen, sosiaalisten ja tunnetaitojen opetteluun ja yhteisöllisyyteen perustuvia toimintatapoja väkivallan ehkäisemiseen. Se on suunnattu ja kehitetty 5-8- vuotiaiden lasten parissa toteutettavaksi. Tavoitteena tuossa hankkeessa oli tukea esikouluopettajia, opettajia ja muita ammattilaisia päiväkodissa ja koulussa sekä vanhempia löytämään tapoja tukea lasten hyvinvointia ja turvallisuutta. Satakielen prosessissa käytettiin menetelmää mukailtuna päiväkoti-ikäisille lapsille. Ohjelma ottaa mukaan aktiivisesti myös perheet, jolloin kasvatuskumppanuus toteutuu käytännön tasolla. ALLiES e-guide ohjelma on toiminut koko vuoden kehittämispäiväkodin suunnitelmallisena runkona. Sen lisäksi on käytetty sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukevaa opetusohjelmaa Askeleittain 104, Nalle- tunnekortteja, kosketuksen sekä hoivaavan vuorovaikutusleikin menetelmiä. Pienryhmäpedagogiikka otettiin käyttöön heti syksyllä ja sen toimintamuotoja on kehitetty myös eteenpäin jokaisessa lapsiryhmässä. Aluksi käytiin keskusteluja koko henkilöstön kanssa prosessin toteutus tavasta. Se tuntui olevan kaikille hyväksyttävä tapa toimia. Erityisesti tämän toimintamallin perustana toimii johtajan mahdollistama toimintaresurssi. Tässä yksikössä päiväkodin johtaja Anu Sippolalla oli suuri rooli aikatauluttamisessa tiimi- ja suunnittelupalaverien osalta. Hän useaan otteeseen painotti, että näille palavereille tulee varata aika, joka oli yhteisesti aikataulutettu. Tällä johtamistyylillä hän sitoutti kaikki työntekijät ottamaan vastuuta työskentelystä. Tämä takasi sen, että aikaa suunnitelmalliselle työskentelylle oli riittävästi. Hyvällä aikataulutuksella kenellekään kehittämistyössä mukana olleelle ei jäänyt hengästyttävää oloa palaverien toteutuksesta. Kukaan ei tuntenut jäävänsä suunnittelussa ulkopuoliseksi ja jokainen sai käyttää toteutuksessa omia vahvuuksiaan. Sekin oli merkittävää, että tämä malli ei työllistänyt ketään, päinvastoin tästä koettiin olevan selkeää hyötyä päiväkodin pedagogiseen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Pienryhmäpedagogiset toimintatavat ovat olleet toimintaa rauhoittavia tekijöitä, kun lapset ovat saaneet olla pienemmissä ryhmissä eri toiminnoissa. Toimijat ja resurssit 102 Pihlaja, Päivi, Kontu, Elina. (toim.) ALLIES Teachers and Parents Alliance for Early Violence Prevention in Preschool, on kansainvälinen kaksivuotinen ( ) tutkimus- ja kehitysprojekti. Sen tavoitteena on kehittää välittämiseen, sosiaalisten ja tunnetaitojen opetteluun ja yhteisöllisyyteen perustuvia toimintatapoja väkivallan ehkäisemiseen Askeleittain opetusohjelma

53 Prosessiin osallistui koko päiväkodin henkilökunta. Jokainen työntekijä sitoutui antamaan oman työminänsä työyksikön ja päiväkodin lasten käyttöön. Kehittämisyksiköstä päätettiin nimetä vastuutiimiin päiväkodin lastentarhanopettajat (liite 3.). Päiväkodin johtaja Anu Sippola oli myös mukana kaikissa tapaamisissa ja suunnittelupalavereissa. Kehittämispäiväkodin konsultteina toimivat Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kiertävä erityislastentarhanopettaja Katja Kosonen ja Lapsen hyvä arki 2 hankkeen kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila. Hankkeelta tuli kehittämisen tueksi työpanoksensiirtona Hanna Hyyrönmäelle aikaresurssia sähköisen päiväkirjan kirjoittamiseen sekä prosessin loppuarviointiin. Hanke kustansi kirjallisuutta kehittämisen tueksi prosessin alkuvaiheessa. Toteutus ja prosessin vaiheet Kesäkuussa 2012 Kallion kiertävät erityislastentarhanopettajat Katja Kosonen ja Heljä Lumiaho kouluttivat henkilökuntaa Hoivaavan vuorovaikutusleikin- menetelmään 105. Tuolloin kävi myös Pirkko Säily, Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminnan ohjaaja, kertomassa koskettamisen merkityksestä lapselle. Vanhempainillassa syyskuussa kehittämiskoordinaattori kertoi vanhemmille prosessista sekä siitä, mitä se tulisi vanhemmiltakin vaatimaan. Tuolloin vanhemmilta kysyttiin myös halukkuutta olla osallisena prosessissa ja tuolloin kaikki vanhemmat ilmoittivat lähtevänsä mukaan. Vanhemmille jaettiin Vuorovaikutusleikki oppaat, joiden pohjalta kokeiltiin heti yhdessä lasten kanssa muutamaa leikkiä, jotka henkilökunta toteutti ryhmittäin vanhemmille yhdessä lastensa kanssa. Tuon oppaan kopiointioikeudet hankittiin hankkeen ensimmäisessä vaiheessa Selänteen lapsi- ja perhetyöhön. Kehittämiskoordinaattori teki yhdessä päiväkodin johtajan kanssa aikataulusuunnitelman koko prosessille. Toimintavuosi jaettiin kuuteen kuuden viikon jaksoon ja päätettiin, että kuuden viikon välein on koko henkilöstön konsultatiivinen ilta. Tuolloin koko henkilökunta kokoontui jakamaan kokemuksiaan ja sen jälkeen vastuutiimi sopi seuraavan jakson sisällöistä yhteisesti, vaikka jokainen oli jo raameja tuleville viikoille suunnitellutkin oman ryhmän lasten tarpeita huomioiden. Vastuutiimin tapaamisen jälkeen lastentarhanopettajat veivät valitsemansa materiaalin ja toimintamallit omiin tiimeihinsä, jossa sovittiin työnjako ryhmän muiden työntekijöiden kanssa. Mukana oli kaikissa tapaamissa konsultit herättelemässä vielä uusia näkökulmia asioille sekä antamassa tukeaan suunnittelun toteuttamiselle. Kuuden viikon jaksojen 107 ensimmäisellä tapaamiskerralla, ennen jaksojen alkamista, sovittiin käytännön toteutuksesta ja yhteisistä pelisäännöistä muun muassa päiväkirjan kirjaamisesta hankkeelta saatuihin vihkoihin sekä tiimin suunnitteluprosessista. Ensimmäisellä kehittämisjakson tapaamisella päätettiin lisätä positiivisen palautteen antamista eri menetelmillä. Toisella kerralla Katja Kosonen toi esille, miten positiivista palautetta tulee antaa uskottavasti ja jokaiselle lapselle päivittäin. Kehittämiskoordinaattori jakoi henkilökunnalle oman työn peilaamiseksi aikuisten sitoutumisen mittariston kaavakkeet, joita jokainen sai työstää omassa hiljaisuudessaan, jakamatta tätä pohdintaa tässä vaiheessa toisten kanssa. Kolmannella kerralla Katja Kosonen johdatti henkilöstöä miettimään kasvattajien välistä yhteistyötä on hyvä miettiä, kuinka me käyttäydymme tai kuinka me tulemme toimeen keskenämme. Näin luodaan lapsille turvallinen ja esimerkillinen toimintaympäristö. Katja esitti pohdittavaksi henkilökunnalle, kuinka lapselle kerrotaan, että lapsella on omaa kehoaan koskeva itsemääräämisoikeus. Neljännellä kerralla pohdittiin oman työskentelyn tilaa Kirsin toteuttamalla vastakohtien timantti menetelmällä. Jokainen sai pohtia omaa henkilökohtaista kehittymistään prosessissa, mikä on hallussa ja mitä vielä tulee ottaa haltuun. Kokeiltiin myös ryhmän selän takana puhumista, jossa jokainen ryhmä vuorollaan kääntyi selin ja toiset saivat antaa positiivista palautetta, aloitettiin tietysti päiväkodin johtajasta. Vastuutiimissä Katja toi esille Mia Tohkan opinnäytetyön Lapsen seksuaalisen kasvun tukeminen päivähoidossa. Kirsi kertoi Reetta Vehkalahden kirjasta Kehu lapsi päivässä 108 sekä nettisivustosta Ihan tavallisia asioita 109, joista voisi olla vielä jotain hyötyä prosessissa Voit paijata lasta vaikka joka päivä. Käsi ei siitä kulu. Voimme kasvattaa ilolla: kehu lapsi päivässä!. Pohdimme myös kuinka ja milloin koko prosessista halutaan kerätä palautetta, niin vanhemmilta, lapsilta kuin henkilöstöltäkin. Viides kerta käytettiin aluksi koko henkilökunnan tuntemuksien purkamiseen ja lopuksi vastuutiimin kanssa 105 Määttä L. & Vataja, Anita Iloa vanhemmuuteen. Vuorovaikutusleikkiopas vanhemmille. Psykologi Satu Korhonen Liitteeseen 9. on kuvattu prosessin etenemisen vaiheet. 108 Vehkalahti, Reetta Ihan tavallisia asioita

54 kyselylomakkeiden työstämiseen. Kuudes ja viimeinen kerta vietettiin Koulun kahvi ja kippo 110 kahvilassa, jolloin muisteltiin aluksi menneitä ja sitten tulevaisuutta. Tulevaisuuden muistelussa viiden vuoden päästä oli kaikilla hyvä olo, vaikka kuntayhtymällä on jo rahatkin loppu: leikitään perinneleikkejä ja leikkivälineinä on käpylehmiä, kaikilla iloinen mieli. Vanhemmille laitettiin kotiin kuuden viikon välein kirje, jossa kerrottiin mitä päiväkodilla seuraavan kuuden viikon jakson aikana tehdään. Kirjeessä oli mukana myös ehdotuksia kotona harjoitettavista asioista, mitä voisi kokeilla päiväkodissa tehtävien työskentelymallien tukena. Yksi tehtävä jokaiselle jaksolle oli, että lapselle asetettiin jokin opittava taito, joka todettaisiin opituksi kuuden viikon kuluttua. Vanhempainillassa kehittämiskoordinaattori haastoi vanhemmat antamaan palkkioksi vanhempien kanssa vietettävää aikaa lapsen valitsemalla tavalla, ei tavaraa tai vaatetta. Vanhempien mukaanotto on kasvatuskumppanuuden syventämistä käytäntöön. Suurin osa vanhemmista on kokenut nämä kotiin tulevat kirjeet positiivisina olemme myös kotona pyrkineet kääntämään kiellot positiiviseksi, tunteiden ilmaisemista on harjoiteltu ja hyviä vinkkejä on saatu. Vanhemmille järjestettiin 2013 huhtikuun lopussa muisteluilta, jossa oli esillä materiaalia sekä lasten omia töitä toimintavuoden ajalta. Lapset eivät olleet nyt mukana, ajatuksena vanhempien välisen vuorovaikutuksen tukeminen. Ilta oli miellyttävä ja vanhemmat saivat rauhassa keskustella keskenään. Kehittämistyön tulokset ja arviointi Kehittämisvuoden aikana jokainen oli vastuussa päiväkirjan kirjaamiseen omassa lapsiryhmässään. Ryhmässä oli ruutuvihkot sitä varten, ja joka viikko lastentarhanopettajat veivät tärkeimmäksi katsomakseen asiat sähköiseen päiväkirjaan. Koko talon yhteisen sähköisen päiväkirjan kokosi noin kuuden viikon välein lastentarhanopettaja Hanna Hyyrönmäki. Päiväkirjat ovat merkittävä kehittämisen työväline myös tulevaisuudessa. Päiväkirjojen koonnista on selkeästi huomattavissa kehittämistyön tuottama vaikuttavuus. Alussa oli paljon aloitusvaikeutta ja tunnetta riittämättömyydestä. Viimeisten jaksojen palautteissa oli iloa ja tyytyväisyyttä koko toimintaan. Katkelma päiväkirjasta : Stressiä..pitäisikö keretä ottaa projektin puitteissa kaikkea..pitänyt jäsennellä itselleen tärkeät asiat : Kummallakin ryhmällä hektinen viikko. Ääntä ja tönimistä on riittänyt. Eisanoja ja komentelevaa äänen sävyä on joutunut käyttämään. Toisessa ryhmässä uuden lapsen tulo aiheutti ryhmässä epäjärjestystä ja lapsille kuin Kuvassa ystävyyden peitto aikuisillekin jäi hektinen fiilis. Päiväkirja : Rento viikko ja tekemisen meininki hyvä yhdistelmä! Saatiin paaaaljon aikaiseksi, eikä kukaan stressannut tai kiirehtinyt. Näkyviä tuotoksia ja haleja ja rutistuksia hyvä mieli varmasti kaikilla! IHANA KIIREETTÖMYYS! Päiväkirja : Lapset hyväntuulisia, vähän riitoja nykyään! Vanhemmilta, lapsilta (2007 synt.) sekä henkilökunnalta kerättiin kirjallinen palaute, joka sisällytettiin tähän raporttiin sekä jätettiin tulevaisuuden kehittämisen tueksi Satakielen päiväkodille. Vanhempien palautteet 111 kerättiin huhtikuussa 2013 vanhemmille järjestetyssä vanhempainillassa. Lasten kommentteja kerättiin kotihaastattelulla jonka vanhemmat saivat tehdä päiväkodista saatujen keskustelurunkojen pohjalta. Henkilökunnalle tehtiin omat tarinalliset haastattelut 112, jossa he saivat jatkaa annettuja virkkeitä itselleen sopivaksi katsomallaan tavalla. Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämishaasteet Satakielen päiväkodin toimintana tämä työskentelymalli on tullut jäädäkseen. Satakielen sata kieltä aiotaan viedä kaikkiin Selänteen kuntiin kehittäjämentoroitoiminnalla vertaismentorointimenetelmän avulla. Ensimmäiseen vertaismentorointiryhmään valittiin kahdeksan lastentarhanopettajaa Selänteen eri peruskunnista. Heidän vastuullaan on viedä mallia toisiin yksiköihin seuraavana syksynä, kun ovat ensin itse saaneet viedä prosessin kokonaisuudessaan läpi yhden toimintavuoden aikana. Tavoitteena on, että kaikissa yksiköissä, niin päiväkodeissa, ryhmiksissä kuin perhepäivähoidossakin, otetaan käyttöön nämä hyviksi todetut työmenetelmät muutaman seuraavan vuoden aikana. 110 Selänteen päätöstilaisuuden paikka Vanhempien ja lasten palautelomake liitteessä Henkilökunnan haastattelulomake liitteessä

55 Kehittämishaasteena tulee varmaankin olemaan henkilökunnan vaihtuvuus. Henkilökunnan perehdyttämisen jättäisimme päiväkodin johtajien (päiväkodit) sekä varhaiskasvatuksen ohjaajien (ryhmis- ja perhepäivähoito) vastuulle. Kun vastuu osoitetaan yhdelle ihmiselle, niin silloin viesti menee samansisältöisenä kaikille uusille työntekijöille. Samoin siinä tilanteessa esimiehen vastuu on kertoa pedagogiikan toteutumisesta sekä vastuista eri henkilöstöryhmien välillä. Kirsi Anttila on käynyt Koillismaalla kertomassa prosessin kulusta ja toteuttamisen tavasta Kuusamossa, Posiolla sekä Taivalkoskella. Mukana koulutustapahtumissa oli Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säily, joka kertoi aluksi kosketuksen merkityksestä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion Vilkunan päiväkoti Nivalassa aloittaa saman sisältöisen toiminnan syksyn 2013 aikana. Kirsi Anttila on lupautunut käymään aloittamassa toimintaa vanhempien kanssa päiväkodin vanhempainillassa. Konsultteina täytyy yhtyä erääseen henkilökunnan palautteeseen:..levittäkää ihmeessä tämä malli joka puolelle. Silloin lapsilla on hyvä olla. Ja mistä aikuisista tulee iloisia, samaan hiileen puhaltavia, jämäköitä ja kuitenkin helliä! Huomioita konsulttien näkökulmasta Tämän toimintavuoden aikana kehittämistyön tukijoina huomasimme kuinka henkilökunta syvensi ajatustaan omasta työskentelystään sekä kasvatuskumppanuudesta. Vanhemmille menneet tiedotteet oli vanhempien mukaan todettu tarpeellisiksi oman kasvatuksen tueksi. Teemat kirjeissä olivat ajatuksia herättäviä, aina niistä ajateltavaa ja oppia omaan kasvatukseen jää.. omaan toimintaan kuinka olla heti sanomatta EI. Vanhempien roolin merkitys nousi henkilökunnan yhteisissä keskusteluissa usein esille. Tiivis yhteistyö syvensi teemoja myös lapsen Vasu-keskusteluissa, jotka kohdentuivat tarkemmin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviin asioihin. Tämä oli mielestämme erittäin mielenkiintoinen havainto. Henkilöstön kasvuprosessi vuoden kuluessa oli merkittävä. Huomasimme, kuinka keskustelu pedagogiikasta lisääntyi ja syveni sekä yhteistyö koko yksikön sisällä avautui. Työasioita jaettiin vuoden kuluessa koko henkilöstön kesken. Työskentely muuttui yhteisöllisemmäksi, joka näkyi konsultatiivisissa illoissa avoimena keskusteluna ja työskentelymallien jakamisena. Henkilöstön heittäytymistä kehittämistyöhön osoitti myös se, että kokeilluista asioista keskusteltiin myös niiden haastavuuden näkökulmasta. Tämän työskentelyn taustalla on täytynyt olla jokaisen yksilön omaa henkilökohtaistakin kasvua. Työyhteisössä olevia ilmiöitä opittiin huomaamaan ja nimeämään, jolloin asioista oli helppo koko henkilökunnan kesken keskustella. Henkilöstö keskittyi lopputalvesta myös toistensa avoimeen kehumiseen mallintaen lapsille positiivista vuorovaikutusta Asioita pohdittiin vakavasti, työ tehtiin iloisesti! Hellyyttä ilon kautta Hanna Hyyrönmäki Hellyys-hankkeeksi nimetty kehittämishanke jakoi päiväkoti Satakielen toimintavuoden kuuteen innovatiiviseen ja opettavaiseen jaksoon. Toiminnan suunnittelussa korostettiin entistä enemmän lastentarhanopettajien vastuuta ja pedagogista näkökulmaa, jonka lisäksi koko henkilökunta sitoutettiin kehittämistyöhön. Toiminta suunniteltiin ALLiES eguide:n päätavoitteiden (säännöt, myönteinen minäkuva, ihmissuhteet, positiivisuus, ystävyys ja rohkeus) pohjalta koskettamaan niin lapsiryhmän kuin henkilökunnankin tarpeita. Toiminnassa korostettiin positiivisuutta ja aikuisen pyyteetöntä läsnäoloa. Jokainen joutuu miettimään omia toimintatapojaan ja asennettaan lapsiin. Mielestäni tosi kiva juttu tämä hanke! Lapsia huomioidaan tosi paljon yksilöllisesti. Se näkyy päivittäisissä toiminnoissa. Hyvin menee, jatkakaa samaan malliin! 54

56 Leikki- ja työrauhaa pienryhmäpedagogiikalla Päiväkoti Satakielessä lasten tunne-elämän- ja sosiaalisten taitojen kehittäminen aloitettiin kiinnittämällä huomiota pienryhmätoimintaan. Satakielessä pienryhmätoimintaa oli käytetty aikaisempinakin vuosina, mutta vasta kehittämishanke toi pienryhmäpedagogiikalle kunnon raamit. Satakielen henkilökunta kokeekin, että pienryhmätoimintaa käytetään nyt paljon suunnitelmallisemmin, tarkoituksenmukaisemmin ja sen tuomat tulokset näkyvät positiivisina päiväkodin arjessa. Pienryhmätoiminta on tullut taloon jäädäkseen. Pienryhmät toimivat esim. leikkien onnistumisessa ja tuovat tekemiseen/leikkiin mielekkyyttä. Leikit onnistuvat ja tuovat yleiseen ilmapiiriin rauhallisuutta ja rentoutta. Tietoinen parienvaihto rakentaa koko ryhmän yhteenkuuluvuutta, ystävyyttä. Pienryhmätoiminta myös siirtymätilanteissa tukee varmasti hyvää ystävyyttä ja vähentää kiireen tuntua......onneksi sitä (pienryhmätoimintaa) on lisätty hankkeen myötä! Ihan rehellisesti sanottuna, en ymmärrä miksi se ennen on tuntunut niin hankalalta, minustakin. Mutta nyt se homma toimii ja ollaan pienryhmissä tehty tosia kivoja juttuja!... se on tullut jäädäkseen. Lapsilla on mahdollisuus näkyä ryhmässä yksilönä, on helpompi saada kontakti lapseen lapset keskittyvät paremmin, kun ympärillä on vähemmän väkeä. Myös ujot enemmän äänessä!...miinuksena, aina ei ole mahdollisuutta toteuttaa iso ryhmä, josta muutaman kanssa lähteminen ei onnistu. Joskus tuntuu, että pää aivan kuplii kaikenlaista ihanaa Kehittämishankkeen myötä päiväkoti Satakieli sai arjen työkaluiksi paitsi ALLiES e-guide- ohjelman, myös Askeleittainopetusohjelman, Nalle-tunnekortit sekä opastuksen hoivaavan vuorovaikutusleikin menetelmien käyttämiseen. Vuoden aikana nämä työkalut ja niiden antamat mahdollisuudet tulivat tutuiksi ja tärkeäksi niin henkilökunnalle kuin lapsillekin. 113 Itselle tuli tunne, että tämä juttu (Askeleittain) saattais alkaa toimia. Uskon, että kun lapset oppivat tunnistamaan omia ja toisten tunteita, heille kehittyy paremmat sosiaaliset taidot. Aikaahan tämä vie, eivät lapset hetkessä kehity. Aikuisen pitää perehtyä hyvin teemaan. Hyvin lapset malttoivat kuunnella ja katsella (nallekortit) ja osasivat nimetä tunteet. Olin ihan, että OHO! Osasivat kertoa, että surullista karhua on joku ehkä lyönyt ja iloisella karhulla on hyvä mieli ja se on leikkinyt hyviä leikkejä. Hanketyön tärkeimmät tulokset eivät ole näkyviä tuotoksia, vaan sisäisiä muutoksia. Satakielen henkilökunnalle tehdyn kyselyn tulosten perusteella käy erittäin vahvasti ilmi kehittämishankkeen tärkeys oman työn ja pedagogiikan kehittymiselle. Vastauksista tulvii iloista viestiä siitä, miten työ on muuttunut hankkeen myötä suunnitelmallisemmaksi, tavoitteellisemmaksi, iloisemmaksi ja ennen kaikkea enemmän lasta huomioivaksi. Lasta lähestytään Satakielessä entistä lämpimämmin, spontaaneja halauksia jaetaan puolin ja toisin. Kannustukset, kehut ja silittämiset ovat päiväkodin arkea. Myös lapsiryhmän kanssa työskentelyn on koettu muuttuneen läheisemmäksi. Koen oman toimintani kehittyneen. Annan enemmän positiivista palautetta ja arvioin omaa toimintaani kasvattajana. 113 Satakielen kehittämisprosessin vaiheet on kuvattu liitteessä 9. 55

57 Työskentely lapsiryhmässä on muuttunut tiiviimmäksi ja rakentavaksi. Mennään ilon kautta ja höpsitään Tohtii silittää ja halata lapsia, koska siitä on tullut enemmän normaalia... Oman pedagogiikan kehittymisen lisäksi Satakielen henkilökunta kokee kehittämishankkeen vaikuttaneen positiivisesti myös koko talon yhteishenkeen ja työskentelytapoihin. Kehittämishankkeen myötä koko päiväkodin toiminta koetaan suunnitelmallisemmaksi ja hankkeen raamien nojalla myös yhtenäisemmäksi. Positiivisuutta, avoimuutta ja yhteistyötä on saatu enemmän ilmaan! Henkilökunta toimii nyt samansuuntaisesti, samoja arvoja noudattaen. Me- henki!... toisten kehuminen/kannustaminen on lisääntynyt. Ideoita vaihdetaan jatkuvasti, kaikki tukevat toisia ja ratkotaan yhdessä jos joku asia askarruttaa... toimitaan suunnitelmallisemmin, luovemmin ja aktiivisemmin. Kohdataan lapsi aidosti ja lämpimästi, myös kasvatuskumppanuus on kehittynyt. Kehittämishanke on tuonut mukanaan myös entistä säännöllisemmät ja tiiviimmät ryhmäpalaverit, joissa toimintaa suunnitellaan ja arvioidaan lastentarhanopettajan johdolla. Myös oman toiminnan, kasvattajana toimimisen arviointi on ollut hankkeessa mukana pitkin vuotta ja siitä on tullut osa arkipäivää. Tärkein työkalu aikuinen itse Huomaan miettiväni kuinka eri keinoin voin huomioida lapset ja toimia heidän kanssaan rakentavasti ja kuinka se tuo meille kaikille hyvää mieltä. Omia ryhmäpalavereita on ollut hankkeen aikana paljon ja säännöllisemmin. Joka kerta on käyty lapsista tulleet huomiot läpi, jaettu huolet ja riemut sekä mitä tulisi tehdä ja mihin kiinnittää huomiota. Hyvä fiilis tästä! Halaushippa oli kivaa. Ku mä otin niitä kiinni ja sitte halattiin. Tuli iloinen mieli! Tunnetaitojen ja sosiaalisten taitojen pitkäjänteinen harjoittelu on tuottanut tulosta myös lasten kehityksessä. Lasten avuliaisuus on lisääntynyt ja lapset hakeutuvat enemmän halattavaksi ja silitettäväksi. Henkilökunta kertoo, kuinka lapset halaavat spontaanimmin toisiaan tai kuinka esimerkiksi tunnetaulun käyttö on koettu hyväksi lasten ristiriitatilanteissa. Tunnetaulut ja kortit tuovat arkeen myös helpotusta, esimerkiksi niille lapsille, joilla ei vielä ole sanoja ilmaisemaan omia tunteitaan. Hoivaava vuorovaikutusleikki on puolestaan koettu hyväksi toimintamuodoksi varsinkin erityistä hoivaa tarvitseville lapsille. Myös erilaisten käsinukkejen käyttö on koettu lapsiryhmässä toimivaksi työkaluiksi ja tunteiden välittäjiksi. Käsinuket rauhoittavat lapsia ja niiden avulla käydään läpi eri tunnetiloja ja lohduttamista. Lissu-lehmä on minusta niin hieno juttu! Nukkumaan menijä saa hetken henkilökohtaista huomiota, hellyys ja kosketus voi olla jollekin lapselle helpompi ottaa vastaan pehmeän käsinuken kautta. Lissulehmä antaa tilaisuuden halata, kenties jollekin tilaisuus opetella halaamaan/koskettamaan/ läheisyyteen... Mietin antaako Lissu-lehmä rauhoittumisen taidon päiväunille... 56

58 Kehittämishankkeen mukanaan tuomien työmenetelmien käyttö sosiaalistaa henkilökunnan mukaan lapsia nopeammin ja suvaitsevaisuus toista lasta kohtaan lisääntyy. Tärkein työkalu on kuitenkin aikuinen itse ja hänen aito ja lämmin läsnäolo. Tärkeää on heittäytyminen lasten leikkiin, aktiivinen havainnointi sekä omalta mukavuusalueelta poistuminen. Tällä viikolla koimme iloisen yllätyksen. Eräs poika, joka ei tähän asti ole millään suostunut minkäänlaiseen anteeksipyyntöön satutettuaan kaveriaan, pyysikin hienosti anteeksi ja halasi kaveriaan. Olimme puhuneet asiasta äidin kanssa ja hän aikoi puhua asiasta kotona. Yhteistyö on voimaa! Lapset kannustavat spontaanisti toisiaan ja aikuisia! Tädille autetaan kenkää jalkaan ja annetaan kehut viihdytystuokion vetämisen jälkeen. No kyllähän se tuntuu hyvälle! Toivottavasti lapsistakin yhtä hyvälle kuin me kehutaan niitä! Myös lasten vanhemmat ovat tuoneet esiin kehittämishankkeen tuomia muutoksia. Vanhemmilta on tullut palautetta siitä, kuinka yhdessäolo on nykyään mukavampaa ja kuinka lapsi kertoo tunteistaan enemmän. Osa vanhemmista kertoo myös, että lapsi osaa nykyään kyseenalaistaa sekä ottaa kantaa. Kaiken kaikkiaan kehittämishanke on koettu hyväksi ja toimivaksi menetelmäksi. Eräs äiti kertoi, miten omassa lapsuudessa tunteista ei puhuttu, eikä niitä saanut paljon näyttää, ei ainakaan negatiivisia tunteita. Tärkeintä oli, että oli kiltti ja vaivaton lapsi, silloin aiheutti vähiten huolta vanhemmilleen. Hänen mielestään tunteista puhuminen on hyvä asia. Hän oli myös sitä mieltä, että kasvatuksesta ei saisi tulla suorittamista. Tärkeintä on ilo lapsista ja nauttiminen lasten kanssa olemisesta. Toivottavasti tästä jää jotain hyvää elämään pysyvästi Hellyys- hankkeen aikana päiväkoti Satakielessä on ollut kasapäin naurua, kikatusta ja hyvää mieltä. Toki myös normaaliin arkeen kuuluvia aallonpohjia ja epätoivon hetkiä on koettu, joissa on tuntunut, etteivät mitkään keinot tepsi, ei hankkeen positiiviset asiat, eikä Askeleittain- eläinhahmot! Erittäin työlään tuntuinen, fyysisesti raskas viikko. Lapset erittäin äänekkäinä - välillä vaikea taltuttaa positiivisilla keinoilla. Hektisen päivän jälkeen tuntee itsensä vajavaiseksi hankkeen osalta, kun ei saa mitään aikaiseksi, on vain kamala hässäkkä. On lapsia, joille joutuu olemaan todella tiukkana, sillä he lyövät ja tönivät toisia lapsia ja säännöt ovat muutenkin hakusalla. On oltava jämäkkä, mutta tämän projektin myötä yhä enemmän joutuu ajattelemaan, miten antaa näille lapsille myös positiivista palautetta ja kannustusta. Olen niin tyytyväinen, että nyt on tuotu näkyväksi asiat, jotka ovat itselle olleet monta vuotta niin tärkeitä. Kaiken kaikkiaan kehittämishanke on kuitenkin tuonut Satakielen työyhteisöön aitoa iloa, elämyksiä ja sosiaalisia taitoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Lisääntynyt positiivinen viestintä luo henkilökunnan mukaan hyvää ja iloista ilmapiiriä. Omasta mielestäni paljon järkevämpää ja pedagogisempaa työskentelyä kuin ennen. Minulla ei ole ollut hyvä vuosi, vaan huippu vuosi! 57

59 Opitaan olemaan toisille kohteliaita ja ystävällisiä. Päiväkoti Satakielen henkilökunta kokee hankkeen kokonaisuudessaan onnistuneeksi ja positiiviseksi kokemukseksi. Henkilökunnan kyselyistä käy ilmi yhtenäinen linja siitä, että hankkeen tavoite ja toimintamuodot ovat erittäin tärkeitä ja hankkeesta on jäänyt kaikille hyvä mieli. Työskentelystä on tullut monipuolista ja järkevää. Huomio on nyt siinä miksi ja mitä varten tehdään Henkilökunta kokee myös saaneensa paljon työkaluja käyttöönsä, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa sekä oman työn kehittämisessä....haluan jatkaa samaan malliin kehittäen itseäni ja työyhteisöä. Haluan antaa lapsille aina vaan enemmän hyvää mallia, kehuja, haleja. Pysähdyn jatkossakin jos lapsella on tärkeää asiaa. Unohtaa kiireen. Päiväkoti Satakielen toimintamallia aletaan hankkeen jälkeen jalkauttaa kaikkiin Selänteen kuntiin kehittäjämentorointi- menetelmällä. Myös Satakielessä hankkeen hyväksi havaitut toimintamenetelmät tulevat jatkumaan tavalla tai toisella tulevaisuudessa. Lähihoitajaopiskelijan kommenttiin on monen satakieleläisen hyvä yhtyä: Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä juttu, tätä viestiä kannattaa jakaa ja viedä eteenpäin. Jatkossa haluan käyttää ehdottomasti hankkeen hyviä juttuja lasten kanssa ja toiminnan suunnittelussa, esim. pienryhmät, tunnekortit, kehujutut, lapsen tärkeä päivä Henkilökunta sai työkaluja paremmin sujuvan arjen pyörittämiseen ja lapset paljon mukavia/onnellisia hetkiä päiväkoti-muistoihin Mietteitä Hellyys hankkeesta Sanna-Maria Arovainio Päiväkoti Satakieli on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä varhaiskasvatustaan omassa yksikössään. Siitä osoituksena on kuluneen kauden aikana käynnissä ollut projekti, joka vanhemman näkökulmasta on tuonut pelkkää hyvää niin päiväkodille kuin perheille. Kehittämistyö on pääsääntöisesti tapahtunut päiväkodissa, mutta perheet saatiin mukaan toimintaan koteihin suunnatuilla harjoitteilla. Jaksojen harjoitteet ja sisällöt kulkivat käsi kädessä päiväkodissa tehtyjen toimintojen kanssa. Tällainen toimintatapa vahvistaa ja lähentää päiväkodin ja perheiden yhteistyötä ja mahdollistaa, että lapsen arki niin kotona kuin hoidossa pysyisi samanlaisena. Muutokset päiväkodin toimintamalleissa, järjestelyissä ja henkilökunnassa on ollut positiivista. Henkilökunta on ollut innostunutta, toimintaympäristöä on muokattu ottamaan huomioon yksilöitä paremmin ja lapset ovat saaneet monipuolista kokemusta aistien välityksellä. Rauhoittuminen koskettamalla, hierominen, toisen koskettaminen, tunteiden ilmaiseminen ja niiden nimeäminen ja kertominen ovat olleet näkyvästi esillä päiväkodin arjessa. Nämä asiat ovat näkyneet vahvemmin lapsen toimissa myös kodin arjessa. Päiväkodin vanhempainyhdistys halusi antaa tukensa projektiin, joten lahjoitimme päiväkodin liikuntahetkiin aistitasapainoradan. Ratamateriaali on ollut kovassa käytössä tuomassa mukavan lisän liikunnallisiin aistimuksiin ja harjoitteisiin. Puhutaan, että elämme kiireistä aikaa, mutta lapsihan sitä kiirettä ei tee, vaan me aikuiset. Kuinka moni on törmännyt sellaiseen lapseen, joka sanoo äiti/isä en nyt ennätä sinun kanssa juttelemaan kun on tämä asia kesken tai ihan kohta äiti/isä-kulta... ja sitä kohtaa ei tule koskaan. Entä vanhempaan? Tämän projektin myötä varmasti suurin osa meistä on pysähtynyt ja ollut vain lapsen/lapsiensa kanssa välittämättä, että esimerkiksi pyykit on laittamatta. Pienikin hetki päivästä olla sylikkäin, tunne, että olen tärkeä, minua kuunnellaan, on meille kaikille kallisarvoisempaa kuin mikään muu. Kiitos Satakielen päiväkodin henkilökunnalle ja Kirsi Anttilalle, että saimme olla mukana tällaisessa hankkeessa. Vaikka projekti päättyy, sen anti jää elämään! 58

60 4.2. Peltopuiston kehittämispäiväkodin prosessi Johdanto Kehittämistyön taustat, teoreettiset lähtökohdat sekä prosessin kuvaus Kronqvist Eeva-Liisa, Kotila Anniina ja Lehtosalo Erja Lapsen hyvä arki 2- hankkeen kehittämissuunnitelman mukaan tässä artikkelissa kuvatussa Peltopuiston päiväkodissa on ollut tavoitteena luoda pienryhmäpedagogiikkaan ja omahoitajatyötapaan soveltuvia pedagogisen työskentelyn malleja. Tavoitteena on myös ollut levittää malleja alueen muihin päiväkoteihin. Työskentelymallilla on haluttu syventää kasvatuskumppanuutta ja tukea varhaisia kiintymyssuhteita ja kaiken kaikkiaan päivähoidon aloittamisprosessia. Kyseessä on siis pedagoginen kehittämistyö ja toiminnan arviointi, jota muun muassa valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma 114 (Vasu/vasu) edellyttää päivähoidon ammattilaisilta. Pienryhmätoiminta on yhteisöllisyyteen liittyvä pedagoginen valinta, jossa tärkeänä pidetään vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehityksessä. Pienryhmätoiminnan avulla voidaan vahvistaa sekä kasvattajan ja lapsen että lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Tätä kautta edistetään myös yhteisöllisten kasvutavoitteiden saavuttamista. Lisäksi pienryhmätoiminta edesauttaa varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden toteutumista. 115 Peruspalvelukuntayhtymä Kallion laatimassa Arjen käytäntöjen oppaassa 116 on haluttu nostaa ammattitaitoisen kasvattajan tärkeä merkitys esille. Sillä tarkoitetaan kasvatustietoisuutta ja pedagogista osaamista. Eräänä pedagogisena käytänteenä on haluttu kehittää koti- tai pienryhmissä toimimista. Tämä pedagoginen toimintamalli on ollut viime vuosina paljon esillä ja sen teoreettiset perusteet ovat varhaisissa kiintymyssuhteissa ja turvallisessa kasvuympäristössä. Mitä työmuoto pedagogisena käytänteenä sitten merkitsee ja miten erilaisia työmuotoja voidaan työyhteisössä yhdessä henkilöstön, lasten ja vanhempien kanssa kehittää ja toteuttaa? Tätä on Peltopuiston päiväkodissa haluttu tutkia. Polun päästä on lähdetty ja pienryhmäpedagogiikan perusteet on päiväkodissa jo olleet tutut, mutta polkua on yhdessä taivallettu hakien vastauksia kysymyksiin, etsien solmukohtia ja ideoiden uusia hyviä käytänteitä. Mistä lähdimme? Kehittämistyön käynnistämisessä tarvitaan arviointia siitä, mikä on varhaiskasvatuksen laatu ja millainen se konteksti, jossa kehittämistyötä aloitetaan. Analyysin ja keskustelujen pohjalta luodaan kehittämistyölle tavoitteet, jotta prosessia voidaan arvioida ja pedagogista työtä suunnitella ja toteuttaa niiden pohjalta. Peltopuistossa käytettiin varhaiskasvatukseen vaikuttavien tekijöiden kartoittamisessa niin kutsuttua kontekstianalyysiä 117. Menetelmä on päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ympäristötekijöiden laaja analyysi ja se on tarkoitettu erityisesti lapsen sosiaalis-emotonaalisen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Päivähoidon kontekstianalyysissa on viisi osaaluetta, joita arvioidaan: kasvatuksen fyysinen ja rakenteellinen konteksti, lasten perusturva, pedagogiikka ja toiminnan sisältö, työyhteisön ilmapiiri ja toimivuus sekä työntekijän kasvatustieto ja -tietoisuus 118. Menetelmä antoi hyvän yleiskuvan sekä koko päiväkodin että eri ryhmien varhaiskasvatuksen ydinosa-alueiden toteutumisesta. Lomakkeessa pedagogiikkaa arvioitiin kolmella osa-alueella: turvallisuuden vahvistaminen, vuorovaikutuksen vahvistaminen ja pedagogiikka. Turvallisuudella viitattiin mm. siihen, miten lapsi otetaan vastaan, miten erotilanteet vanhemmista hoidetaan ja miten lapsen tunteita huomioidaan. Vuorovaikutukseen liittyviä arvioitavia seikkoja olivat mm. lasten kuuntelu ja ohjaaminen sekä havainnointi. Pedagogiikan alue keskittyi muun muassa lapsen oppimiseen, leikkiin ja työskentelyyn. Jokainen työntekijä täytti lomakkeen syksyllä 2012 sekä uudestaan keväällä Syksyn osalta nämä arvioinnit antoivat tietoa kehittämistyöhön pohjaksi. Yleisarvio syksyltä kertoi sen, että lapsen huomioiminen ja vastaanotto aamuisin, lapsen tuki vaikeiden tunteiden edessä, lohduttaminen, lasten ohjaaminen ja omien myönteisten tunteiden 114 Valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelma Opas, Maritta. 2013, Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki. Arjen käytäntöjen opas Pihlaja, P. 2001; Kotila, A. & Lehtosalo, E Pihlaja, Päivi. 2001,

61 välittäminen lapselle sekä leikin mahdollistaminen toteutuvat hyvin. Sen sijaan lasten havainnoiminen, lasten leikkiin osallistuminen sekä kiireettömät siirtymätilanteet olivat niitä tilanteita, jotka eivät pedagogiikassa aina toteutuneet riittävästi. Verrattaessa syksyn ja kevään kontekstianalyysilomakkeita toisiinsa kevään vastausten osalta ilmeni, että kaikki osaalueet toteutuvat päiväkodissa nyt paremmin. Työntekijöiden mielestä eniten parannusta oli tapahtunut työntekijän kasvatustiedossa ja tietoisuudessa, siirtymätilanteissa, lasten perusturvassa sekä pedagogiikassa ja toiminnan sisällössä. Vaikka muutosta parempaan oli tapahtunut kaikilla osa-alueilla, kasvatuksen fyysisen ja rakenteellisen kontekstin osa-alueen kohdassa tilaa olla yksin tai kaksin olisi vielä eniten kehitettävää. Toimijat ja resurssit Pienryhmäpedagogiikan tutkimisessa ja toteuttamisessa ovat kanssakulkijana toimineet ulkopuolinen konsultti sekä kehittäjätyöntekijä. Konsultin työmuotona on ollut niin kutsuttu prosessikonsultaatio. Konsultaatiolla tarkoitetaan ammatillisen osaamisen syventämistä, oppimista ja muutoksen hallintaa. Prosessikonsultaation tuki tulee organisaatiolle, mutta sitä kautta myös yksilöille. Yhteistyö ja onnistumisen kokemukset työyhteisössä voimistavat tutkimusten mukaan myös yksittäisten työntekijöiden minäpystyvyyttä eli tunnetta siitä, että on onnistunut ja saanut itseluottamusta omaan kasvattajan työhön. Työyhteisön toimivuutta voidaan tutkia kolmesta näkökulmasta: työntekijöiden henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja jaksamisen, työn organisoinnin ja työn hallinnan kautta. Prosessikonsultaatiossa käsitellään näitä kaikkia tekijöitä limittäin. Painopiste on kuitenkin ollut työn hallinnassa kuten pedagogiikan ja toimintamallien tutkimisessa ja kehittämisessä sekä työn organisoinnissa kuten pienryhmäpedagogiikan toteuttamisessa eri ryhmissä. Prosessikonsultaatiossa korostuu organisaation ja työntekijöiden oma vastuu ja sitoutuminen kehittämistyöhön. Konsultti toimii kehittämisen mahdollistajana ja luo tilaisuuksia pohtimiseen, reflektointiin ja arviointiin. Työn tekee organisaatio. Toteutus ja prosessin vaiheet Kehittämisprosessi alkoi elokuussa 2012 tilanteen kartoituksella. Konsultti ja kaksi pro gradu-tutkielman tekijää havainnoi toimintaa ja haastattelivat henkilökuntaa yhden päivän ajan. Kuva pedagogiikan toteuttamisesta konkretisoitui. Ryhmissä toiminta tuntui sujuvan rauhallisesti ja lapsilähtöisesti. Haastattelussa tuli esille kysymyksiä, jotka askarruttivat henkilökuntaa ja joita tulisi ratkaista, jotta pienryhmäpedagogiikka toimisi paremmin. Päiväkirja otettiin käyttöön ja jokaisen ryhmän edellytettiin kirjoittavan viikoittain ryhmän toiminnasta ja pienryhmäpedagogiikan kehittämisestä. Ensimmäisten konsultaatiokeskustelujen jälkeen luotiin kuvio, jossa tavoitteeksi asetettiin pienryhmäpedagogiikka toimivaksi käytännöksi. Kohti tätä toimivaa käytäntöä edetään suunnittelun, toimivan tiimityön, me-hengen, ajattelutavan muutoksen, lapsen näkökulman huomioimisen, lapsihavainnoinnin ja turvallisen kiintymyssuhteen varmistamisen kautta. Syksyn konsultaatiokeskustelut aloitettiin ihanteiden ja unelmien kuvaamisella: millainen olisi päiväkotimme, jossa pienryhmätoiminta toimii hyvin. Jokaisessa ryhmässä laadittiin kuva tavoitteista ja unelmista sekä siitä, mitä tulisi muuttaa, jotta niihin päästäisiin. Tätä jatkettiin keräämällä lasten ja heidän vanhempiensa kuvaukset ihanne- tai unelmapäiväkodista. Syyslukukausi lopetettiin kokoamalla kaikki ideat ja toiveet ja ryhmittämällä ne ympyrämalliksi: hyvät ideat - toteutukseen, hyvät ideat - vaatii lisätyötä ja huonot ideat - miksi. Huonoja ideoita ei hylätty heti, vaan pohdittiin mistä ne kertovat ja mitkä ovat tarpeet näiden ideoiden toteuttamiselle. Ympyrään on hyvä palata aina uudestaan, se antaa sysäyksiä ideoille ja uudelle kehittämissyklille. Syyslukukauden lopussa pysähdyttiin vielä hetkeksi siihen, miksi olemme täällä. Kehittäminen lähtee aina tarpeista, se ei ole itseisarvoista toimintaa tai ideoiden keräämistä, vaan pysähtymisen paikka ja mahdollisuus tarkastella omaa toimintaa tavoitteiden suunnassa. Kuvassa Peipposten unelmia ja haaveita tulevalle lukuvuodelle 60

62 Syyskauden lopussa ja kevään alussa nousi kriittisiä kysymyksiä esille. Aikaisemmissa tutkimuksissa 119 on havaittu, että kehittämisessä tapahtuu aallonpohjia, jolloin nousee pintaan kriittisiä kysymyksiä. Niillä on erittäin tärkeä merkityksensä toimintatapojen muutoksen kannalta. Peltopuistossa keskustelua herättivät muun muassa iltapäivien toiminta, keskusteluun ja suunnittelun käytettävä aika sekä lasten huomiointi. Pohdittiin myös oppimispäiväkirjan tekemistä ja siihen ajan löytämistä. Joskus motivaatio oli hukassa ja mietittiin miksi kirjoitamme ja mihin tarkoitukseen. Erittäin myönteisinä koettiin kuitenkin hyvin toimivat tiimit ja asioiden pohtimisen tuoma seesteisyys ja rauhallisuus työssä. Tehtäväksi ryhmille annettiin Jos joku ulkopuolinen tulisi ja kysyisi teiltä, mitä pienryhmäpedagogiikka on, niin mitä vastaisitte? Tulokset jäsensivät omaa työtä ja sen keskeisiä tavoitteita ja työmuotoja. Kevätlukukautena keskityttiin yhteistoimintaan ryhmien välillä. Kokeilimme keskusteluja ryhmissä, joihin tuli vieras toisesta ryhmästä. Keskustelut ryhmien pedagogiikan perusajatuksista esiteltiin vieraalle, joka puolestaan siirsi kokemaansa omaan ryhmään. Työmuodon aikana oli hienoa havaita, miten konkreettisesti tieto kulki ryhmien välillä ja miten paljon toisilta voi parhaimmillaan oppia pienryhmäpedagogiikan toteuttamisessa. Keskusteluissa nousi erityisen vahvasti esille suunnittelun merkitys. Pienryhmätoiminnassa suunnittelun merkitys korostuu, koska sen avulla voidaan parhaimmillaan mahdollistaa yksilöllinen huomiointi ja ohjaaminen. Toiminta ei ole kaavamaista ja rutiiniluontoista, vaan lapsia voidaan paremmin kuunnella, kun suunnittelu toimii. Aamupäivisin lapset ovat pienryhmissään ja iltapäivisin leikitään ja toimitaan osittain koko ryhmän kanssa. Tärkeää on myös se, että kerran tai kaksi viikossa on yhteisiä koko ryhmän laulu- tai muita tuokioita. Se antaa mahdollisuuden toisilta, osaavimmilta lapsilta oppimiseen. Loppukeväällä palattiin uudestaan hankkeen tavoitteisiin, pedagogiikkaan ja toimintaan liittyviin unelmiin. Silloin arvioitiin, mitä pienryhmäpedagogiikkaa tukevia työmuotoja on otettu käyttöön. Tämän lisäksi pohdittiin, mitä tulisi vielä kehittää ja parantaa, jotta pienryhmät toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Keskustelussa tuli esille monia uusia työmuotoja, jotka on saatu toimimaan, esimerkiksi: yhteinen suunnittelu ja palaverikäytännöt, työnjako, oppimisympäristö, lasten viihtyminen ja hyvinvointi, lasten energisyys ja vapautuminen, roolileikkien lisääntyminen, perheiden kohtaaminen ja turvallisen ja hyvän ilmapiirin luominen. Tavoitteita on vielä mielessä, kuten edelleen oppimisympäristön muokkaamista ja kotipesä -ajattelun kehittämistä, pedagogisten sisältöjen kuten musiikin ja liikunnan monipuolistamista ja aikaa niille. Viimeisellä kerralla katsottiin yhdessä tulevaisuuteen. Pohtimisen aiheena oli tulosten juurruttaminen ja jatkokehittämishaasteet. Menetelmänä käytettiin niin kutsuttua tulevaisuuden muistelua, joka alun perin on kehitetty ratkaisukeskeisen työn välineeksi 120. Menetelmää voi myös soveltaa hyvin erilaisten työyhteisön kehittämishankkeiden tulosten viemiseen käytännön työhön. Sovelsimme menetelmän kahta keskeistä kysymystä Peltopuiston pienryhmätoiminnan juurruttamiseen ja kehittämiseen: 1. Kuvitelkaa, että on kulunut vuosi tästä päivästä ja asiat ovat nyt hyvin. Miten ne ovat? Miten pienryhmäpedagogiikka toimii ryhmässänne? Mikä teitä eniten ilahduttaa ja mistä olette tyytyväisiä? 2. Mitä ryhmänne on tehnyt tämän myönteisen kehityksen ja hyvin toimivan pienryhmäpedagogiikan aikaansaamiseksi? Pyrimme pohtimaan hyvin konkreettisia ilmiöitä ja ryhmät tuottivatkin paljon esimerkkejä, mikä toimii hyvin ja mitä olemme tehneet asian eteen. Erinomaisesti toimivat muun muassa lasten ja vanhempien kanssa työskentely, ympäristö, työhyvinvointi ja tiimien yhteistyö. Haasteellisinta oli miettiä, mitä me olemme tehneet hyvin toimivan pienryhmäpedagogiikan hyväksi eli mitä on tapahtunut omassa ja ryhmämme toiminnassa, kun työ sujuu hyvin ja siitä voi olla iloinen. On tavallista, että työyhteisöissä sokeudutaan helposti omille toimiville työtavoille. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä seikkoja, joita päivittäisessä työssä on kehittämisvuoden aikana pohdittu, toteutettu ja arvioitu. Tulokset ovat olleet työn kehittämisen kannalta erittäin hyviä ja siitä on koko työyhteisö tyytyväinen ja osaa arvostaa sekä omaa että toisten työpanosta. Prosessi jatkuu. Loppukeskustelussa todettiin, että hanke on käynnistänyt kehittämistyön, se alkaa ja jatkuu itse asiassa tästä eteenpäin - voisi sanoa, että varsinainen työ alkaa vasta nyt. Tavoitteiksi jäävät pedagogiikan kehittäminen näkyväksi ja jatkuvan palautteen ottaminen mukaan arkityöhön olennaiseksi osaksi. 119 Arnkil Tom Erik, Eriksson, Esa & Arnkil, Robert Dialogiset verkostomenetelmät. Ennakointi- ja tulevaisuusdialogit

63 Kehittämistyön tulokset ja arviointi Konsultaation keskeinen työmuoto ja arviointi oli niin kutsuttu prosessiarviointi, jolla tarkoitetaan sitä, että työmuotojen toimivuutta ja kehittämistä arvioidaan jatkuvasti yhteisillä keskusteluilla. Peltopuistossa hyvin toimivaksi työmuodoksi vakiintuivat iltakokoontumiset kerran kuukaudessa konsultin johdolla. Mukana oli myös päiväkodin johtaja ja keväällä 2013 kehittäjätyöntekijä. Kokoontumiset aloitettiin aina yleiskeskustelulla tai kunkin illan kokoontumisen työtapojen esittelyllä. Sen jälkeen ryhmät vetäytyivät pohtimaan tehtäviä tai tilannetta keskenään ja ilta päätettiin loppukeskusteluun. Arviointi on sisäänrakennettu työmuotoon. Konsultaation tueksi rakennettiin säännölliset kokoontumiset tiimipalavereissa ja lastentarhanopettajien palavereissa. Näillä oli tärkeä merkityksensä kehittämistyön vakiinnuttamisessa ja rakenteiden selkiinnyttämisessä. Lisäksi kehittämistyötä tuki merkittävästi kevään aikana mukaan tullut osa-aikainen kehittäjätyöntekijä. Hänen tehtäväkseen luonnostaan valikoitui konsultaatiossa ideoitujen uusin tai kehitettävien työmuotojen vieminen eteenpäin ja tulosten ja päätösten kirjaaminen. Tämä työmuoto on toimiva ja jatkossa sitä kannattaisi kokeilla laajemminkin päivähoidon alueella Matkalla kohti unelmien päiväkotia - työyhteisön muutosprosessi Peltopuiston päiväkodissa. Tausta ja lähtötilanne Helena Laitila ja Reetta Lepistö Olipa kerran unelmien päiväkoti jossa oli kivaa ja siellä hyviä leikkejä. Siellä oli barbeja ja dinosauruksia, pikkulegoja, pikkuautoja ja little pet shoppeja. Päiväkoti olisi kaksikerroksinen ja jokainen huone olisi erivärinen. Yksi huoneista olisi pelihuone, yksi huoneista lukemishuone eli kirjasto, jossa yli sata kirjaa. Yksi huoneista olisi Indiana Jones-huone jossa olisi Indiana Jones legoja ja ukkeleita. Aamupalaksi olisi mokkapaloja ja limukkaa. Ja ruuaksi makaronilaatikkoa ja lasagnea. Kummituksen mallisia ikkunoita ja ovet aukenisi tietokoneen salasanoilla. Päiväkoti olisi ulkopuolelta musta-keltainen ja punaiset ovet. Lapsen hyvä arki 2- hankkeessa tuli ajankohtaiseksi tuli kehittämisyksikköjen valinta. Kallion varhaiskasvatuspalvelujen johtoryhmässä pienryhmätoiminnan kehittäminen oli valittu koko päivähoidon yhdeksi painopisteeksi. Arjen käytäntöjen opas 122 syntyi edellisen hankkeen tuella ja se oli otettu käyttöön edellisenä syksynä. Johtoryhmä valitsi kehittämisyksiköksi Peltopuiston päiväkodin, jota pidettiin riittävän isona yksikkönä. Päiväkodissa on kolme ryhmätilaa (osastoa): alle 3-vuotiaat paikkaa, 3-5-vuotiaat 21 paikkaa ja 5-6-vuotiaat paikkaa. Päiväkodin kasvattajat koostuvat viidestä lastentarhanopettajasta ja kuudesta lastenhoitajasta. Heidän lisäkseen on avustajia kolme ja puoli. Päiväkoti on neliöiltään laaja ja avara. Erilaisia tiloja päiväkodissa on monipuolisesti. Isoimpien lasten tiloissa toimii rinnakkain kaksi kahden kasvattajan ryhmää. Tämän pienryhmäpedagogisen mallin kehittely oli jo aloitettu edellisenä vuonna. Pienryhmätoiminnan syvällisemmällä opiskelulla ja pedagogisen mallin kehittelyllä saataisiin aikaan toimiva tapa toteuttaa pedagogisesti suunnitelmallista ja lapsilähtöistä työtä. Hankkeen puolesta projektipäällikkö Aira Vähärautio ja kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila tekivät vierailun päiväkodille ja kertoivat tarkemmin kehittämishankkeesta ja sen tuomista mahdollisuuksista sekä käytännön tehtävistä. Päiväkodin henkilökunta lupautui hankkeeseen mukaan. Tunnelmat vaihtelivat: kiinnostusta ja innostumista näkyi, mutta myös epäilyä ja huolta lisääntyvistä paperitöistä. Toimijat ja resurssit Yhteinen kouluttautuminen aloitettiin oikeastaan jo kesällä 2011, jolloin Kalliossa järjestettiin Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen toteuttama koulutuspäivä, johon koko päiväkotihenkilöstö osallistui. Kehittämisyksiköksi valinnan jälkeen koko päiväkodin henkilökunta pääsi vielä Oulun yliopistolle omahoitajuus- ja pienryhmäpedagogiikan koulutuspäivään , jossa kouluttajina toimivat Oulun yliopiston lehtori Aila Tiilikka ja oululainen päiväkodin johtaja Marjo 121 Peltopuiston kehittämistyön tuloksia levitetään Peruspalvelukuntayhtymän Kallion alueella kehittäjämentoritoiminalla. 122 Arjen käytäntöjen opas. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki

64 Särkimäki. Koulutuspäivä toi esille uudenlaista syvällisempää pohdintaa pienryhmätoiminnasta. Linja-automatkalla varsinkin kotiin tullessa oli hyvä keskustella päivän tuomista uusista ajatuksista. Kesä oli asian kypsyttelyn aikaa. Elokuussa toiminnan alkaessa sitoutuminen ja innostus näkyivät henkilökunnasta. Elokuun lopulla hankkeen toimesta konsultiksi pyydetty Oulun yliopiston lehtori Eeva-Liisa Kronqvist ja kaksi kasvatustieteen pro gradu-tutkielmaa tekevää opiskelijaa tulivat vierailulle havainnoimaan ryhmien toimintaa. Eeva- Liisa Kronqvistin kanssa oli sovittu hankkeen toimesta kymmenen kertaa konsultatiivisia käyntejä Peltopuistossa. Elokuulla 2012 oli jo ensimmäinen kehittämisilta, jossa kasvattajatiimien ajatukset suunnattiin kohti unelmien päiväkotia. Tammikuussa 2013 Kehittämisyksikön tiimiin tuli mukaan kehittäjätyöntekijä, Reetta Lepistö. Osa-aikaisen kehittäjätyöntekijän tehtävänä oli osallistua päiväkodissa tehtävään kehittämistyöhön sekä johtajan että päiväkodin työntekijöiden kanssa. Tiivistä yhteistyötä kehittäjätyöntekijä teki myös konsultin ja alueen kehittämiskoordinaattorin kanssa. Toteutus ja prosessin vaiheet Toukokuussa 2012 Eeva-Liisa Kronqvist ja kaksi maisterivaiheen opiskelijaa tekivät Peltopuiston henkilökunnan kanssa pedagogisen arvion 123. Elokuussa samat henkilöt tulivat havainnoimaan Peltopuiston henkilökunnan työskentelyä. Syyskuussa 2012 pidettiin Peltopuiston päiväkodin ensimmäinen kehittämisilta konsultti Eeva-Liisa Kronqvistin johdolla. Syyskauden kehittämisillat perustuivat henkilökunnan, lasten ja lasten perheiden unelmien päiväkodin pohtimiseen sekä näiden unelmien työstämiseen eri työmuotojen avulla (kollaasit, sadutus, ryhmähaastattelu, yksilöhaastattelu, vanhempainillan keskustelu, kirjallinen kysely). Kuvissa on lasten näkemyksiä unelmien päiväkodista (syksy 2012). Vasemmalla on päiväkoti ja tornileikkimökki. Oikealla on päiväkoti, jolla on silmät, nenä ja suu. Päiväkoti nousee välillä ilmaan. Sininen aita ympärillä. Mopoilla ja autoilla ajetaan ympyrää. Taistelupaikka. Unelmia päiväkodin lapsilta: - Jossa on yläparvi jossa on hauska teltta johon pääsee yksi lapsi kerrallaan jossa on sisällä ramppis. - Kynät olis kaikki teräviä. - Että auttais pukemaan ja auttais tekeen kaikkia majoja ja auttaisi tekeen yläparvella majoja. (minkälaisia aikuisia olisi unelmien päiväkodissa). - Haluaisin lisää kissoja, sellaisia leikkisiä, jotka naukuu. - Trampoliini olis sisällä ja ulkona. Unelmia vanhemmilta: - Hyvä yhteistyö, ovelta jo aistii että on lämmin ja rento paikka. - Lapsi saa tarpeeksi aikuisen aikaa, syliä ja huomiota. Huomataan jos lapsella esim. paha mieli. Lapsi ei jää yksin. Kaikilla on kavereita. Ei ole liikaa meteliä. On mukavaa puuhaa, johon lapset saavat itse vaikuttaa. Tutustutaan mielenkiintoisiin asioihin ja ilmiöihin esimerkiksi ympäristössä. Terveellinen toimintaympäristö 123 Arviointi tehtiin Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen pedagogisen arvion lomakkeella. Mikkola, Petteri & Nivalainen, Kirsi

65 (sisäilma, puhtaus, järjestys). Ikätason mukaiset lelut, pelit ym. välineet. Mahdollisuus luovaan toimintaan, esimerkiksi askartelut, maalaaminen, muovailu. Turvallinen ja hyvä olla kaikilla. Myös henkilökunnalla hyvä työilmapiiri, mikä heijastuu lapsiin. - Unelmien päiväkodissa ei ketään kiusata vaan lapsille opetetaan jokapäiväisessä arjessa että erilaisuus on rikkaus. Kaikista ei tarvitse tykätä mutta kiusata ei saa. Lisäksi unelmien päiväkodissa on paljon mukavia puuhailupaikkoja lapselle ja paljon turvallisia aikuisia, myös miehiä tukemassa lapsen kasvua. Kevätkauden 2013 kehittämisilloissa käsiteltiin ajankohtaisia aiheita Peltopuiston kehittämistyön kannalta. Kehittämishankkeen myötä ryhmien välistä yhteistyötä on pyritty lisäämään, ja tämä oli yksi tärkeä aihe kevään kehittämisilloissa. Tammikuussa selkeytettiin pienryhmätoimintaa kunkin ryhmän osalta. Sovittiin myös miten jatketaan käytännössä syksyn aikana syntyneiden unelmien mahdollistamista ja toteuttamista. Helmikuussa syvennettiin pienryhmäpedagogiikan ajatuksia ja konsultin johdolla hyvistä käytännöistä alettiin rakentaa toimivia arkirutiineja. Maaliskuussa kehittämisillan aiheena oli tutustuminen toisten ryhmien suunnitteluja pienryhmäkäytäntöihin. Illan aikana tehtiin tutustumiskäynnit puolin ja toisin jokaiseen ryhmään. Tutustujat jakoivat saamansa tiedon omassa ryhmässään ja käytännöistä keskusteltiin kaikki yhdessä konsultin johdolla. Illan aikana saatiin arvokasta tietoa toisten käytännöistä, mikä helpottaa yhteistyön rakentamista. Kuluneiden kuukausien aikana kukin oli keskittynyt vain oman ryhmän toiminnan Lapsiryhmän aikuisten näkemys unelmien päiväkodista (2012) kehittämiseen ja tietämys toisten toiminnasta oli jäänyt vähemmälle. Huhtikuussa oli kehittämisvuoden palautteen ja arvioinnin aika. Konsultin johdolla mietittiin mitä vuoden aikana on saatu aikaan ja missä on vielä kehitettävää. Verrattiin nykyisiä toimintamalleja aikaisempiin käytänteisiin. Käytännön työmuotona listattiin kolme parasta asiaa mitä oli yhdessä toteutettu ja lisäksi kolme asiaa mitkä vielä vaativat yhteistä kehittämistä. Toukokuussa ajatukset suunnattiin tulevaisuuteen. Työmuotona käytettiin tulevaisuuden muistelua. Ryhmät pohtivat millaista toiminta ryhmässä on vuoden kuluttua kun kaikki asiat ovat hyvin. Lisäksi arvioitiin mitä konkreettista kasvattajat olivat tehneet, jotta näihin tuloksiin on päästy. Kehittämistyötä ei lopetettu toukokuun viimeiseen kehittämisiltaan. Kaikkien mielestä kehittäminen jatkuu, koska vanhaan toimintamalliin ei haluta enää palata. Yhdessä on opittu miten jatkuvaa kehittämistä voi ylläpitää arjessa. Vertaiskäynnit. Kehittämishankkeen yhtenä toimintamuotona Peltopuiston kehittämisyksikössä oli vertaiskäynti. Vertaiskäynnin ideana on oman työn kehittäminen eri työyksiköihin tehtävien tutustumiskäyntien avulla. Kehittävään vertaiskäyntiin liittyy kiinteästi myös itsearviointi, jossa peilataan oman työyksikön toimintaa tutustumiskohteeseen. Peltopuiston päiväkodissa pohdittiin ennen vertaiskäyntejä tarkasti se, mihin tutustumiskohteessa halutaan kiinnittää huomiota ja lähetettiin kohteisiin jo etukäteen lista kysymyksiä, joihin toivottiin vastauksia käynnin aikana. Vertaiskäynnin kohteista on hyvä hankkia tietoa jo suunnitteluvaiheessa, jotta varsinaisesta tutustumiskäynnistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Peltopuiston päiväkodista vertaiskäyntejä toteutettiin kaksi. Ensimmäinen tehtiin saman johtajan alaisuudessa olevaan Vilkunan päiväkotiin, jossa tarkasteltiin oppimisympäristön rakentamista. Päiväkodin leikki- ja toimintaympäristön rakentaminen koetaan pienryhmäpedagogiikan kannalta erittäin tärkeäksi, joten siihen haluttiin saada uusia ideoita. Toinen vertaiskäynti tehtiin lapsen hyvä arki -hankkeen toiseen kehittämispäiväkotiin Selänteen alueelle, Satakielen päiväkotiin Haapajärvelle. Pari viikkoa ennen vertaiskäynnin toteutusta kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila kävi Peltopuiston päiväkodissa kertomassa Satakielen päiväkodin kehittämishankkeesta ja toiminnasta. Satakielen päiväkodissa tutustuttiin heidän kehittämisprosessiinsa ja Allies eguide 124 -ohjelmaan sekä oppimisympäristön rakentamiseen. Molempien vertaiskäyntien jälkeen Peltopuiston päiväkodissa käytiin tutustumiskäynnit tiimipalavereissa läpi ja jokainen teki käynnistä myös raportin. Vertaiskäynnit antoivat paljon ajattelun aihetta ja uutta näkökulmaa oman toiminnan tarkasteluun. Innostunein ryhmä ryhtyi heti toimenpiteisiin ja 124 ALLIES Teachers and Parents Alliance for Early Violence Prevention in Preschool, oli kansainvälinen kaksivuotinen ( ) tutkimus- ja kehitysprojekti. Tavoitteena oli sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittäminen yhteisöllisten toimintatapojen avulla

66 järjesteli toimintaympäristön toimivammaksi lapsille. Vertaiskäynneillä sovittiin myös myöhemmin toteutettavista vastavierailuista. Vertaiskäyntien toteuttamisessa käytettiin apuna kehittävän vertaiskäynnin ohjetta. 125 Kehittämistyön tulokset Pedagogiikan muuttaminen perinteikkäässä päiväkodissa oli alussa hidasta ja vaati asenteen muutoksen kypsymistä. Uutta toimintatapaa alettiin pohtia varovasti ja hitaasti käynnistellen. Konsultin apu koettiin arvokkaana. Ryhmät saivat riittävän pitkän pohtimisajan työstäessään unelmien päiväkotia eri keinoin. Prosessin loppuvaiheessa kerätyssä palautteessa alun tuntemuksia kuvattiin muun muassa näin: Vaati rohkeuden lähteä innolla mukaan. Alussa epäilyksiä liikkui monen mielessä. Henkilökuntaa mietitytti, miten aika riittää uuden asian oppimiseen ja työstämiseen. Pelättiin myös, että projektin myötä iltatöitä tulee lisää ja että kirjallisia töitä tulee enemmän, vaikka paperitöihin ei tahdo löytyä aikaa muutenkaan. Toisia askarrutti, että mitä se vaatii ja mitä se antaa. Myös oma jaksaminen huoletti pitkän projektin alkaessa. Projektiin lähteminen herätti myös positiivisia ajatuksia. Moni lähti mukaan mielenkiinnolla, haasteet tiedostaen. Positiivisena koettiin, että projektin myötä henkilökunta sai konkreettisia välineitä pedagogiseen toimintaan. Uskottiin, että kehittämisen myötä yhteisöllisyys kasvaa. Myös ulkopuolisesta tuesta oltiin kiitollisia. Kehittämisvuosi on ollut aaltoliikettä, luovuttamista, uudelleen innostumista ja energistä sekä aktiivista pedagogiikan kehittämistä. Perinteinen toimintamalli on ollut vahva, ja siitä on voinut tuntua vaikealta luopua. Kehittämistoiminta on saattanut käydä välillä raskaaksikin kun uutta toimintatapaa on viritelty vanhan ja sinänsä hyväksi koetun toimintamallin rinnalle. Onnistumisten kautta pedagogiikan kehittäminen on saanut uutta puhtia ja innostusta. On huomattu, että pienryhmätoiminnan avulla arjen pyörittäminen on helpottunut ja ryhmän toiminta muuttunut lapsilähtöisempään suuntaan. Pienillä muutoksilla on saatu yllättävän paljon aikaan. Esimerkiksi pienten ryhmään tuotiin salista liikuntavälineitä esille hyllyihin. Luonnollisesti lapset kiinnostuivat niistä ja tämän avulla virisi uudenlaisia riemukkaita liikunnallisia hetkiä. Ajattelutavan muutos vei oman aikansa, mutta kehittämisvuoden lopulla voidaan todeta, että kasvattajien osallistuminen on nyt entistä aktiivisempaa. Kasvattajat kokevat nyt työnsä syvällisempänä sitoutumisena oman pienryhmän kasvun ja vuorovaikutuksen tukijana. Vahva sitoutuminen palkitsee työntekijää myös entistä enemmän. Erään lastentarhanopettajan sanoin: Nyt voin vihdoin tehdä juuri sitä mihin aikoinaan kouluttauduin. Koen itseni tarpeelliseksi ja saan käyttää aikani lasten kanssa. Työntekijät tiimissä erittäin sitoutuneita helpottanut kehittämistyötä. Myös asenne muutokseen muuttunut myönteiseksi. Ammatillisuus ja suunnittelukäytännöt kehittyivät. Päiväkodissa on osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta. Usealla on työstä yli kolmenkymmenen vuoden kokemus. Kasvattajayhteisössä arvostetaan ahkeruutta, sitoutumista ja lapsiryhmien ohjaamisen taitoja. Päiväkoti on kokenut vuosien aikana monenlaisia muutoksia muun muassa lapsiryhmien muodostamisessa. Kehittämisvuoden aikana nostettiin yhdeksi muutosta kaipaavaksi asiaksi suunnittelukäytäntöjen toimivuuden tarkentaminen. Aiemmin säännöllisesti toimiva palaveri oli ollut koko talon yhteinen, viikoittainen palaveri. Ryhmien omat tiimipalaverit olivat toimineet vaihtelevasti, ja niitä jouduttiin eri syistä perumaan. Pienryhmätoiminnassa tiimipalaverien merkitys korostuu, joten kehittämishankkeen myötä tiimipalaverit pyrittiin saamaan paremmin toimiviksi ja säännöllisiksi. Palaverit alkoivat pyöriä kaikkien tiimien osalta säännöllisesti tammikuusta 2013 alkaen. Palaverikäytäntöjen tarkka suunnittelu on edellytyksenä sille, että kasvattajilla on mahdollisuus yhteisiin keskusteluihin, yhteiseen suunnitteluun ja arviointiin. Jokaisella tiimillä on kerran viikossa 45 minuutin tiimipalaveri. Sen lisäksi kukin ryhmä varmistaa päiväjärjestystä laatiessaan sen, että viikkosuunnitelmien äärelle ehditään yhdessä istahtaa. Yhteiselle ilmoitustaululle tehtiin taulukko, josta näkee kunkin tiimin palaveriajankohdan ja mistä ryhmästä tarvitaan apua palaverin mahdollistamiseksi. Lastentarhanopettajille jatketaan käytäntöä, jossa päiväkodin viisi lastentarhanopettajaa kokoontuvat kerran kuukaudessa yhteiseen palaveriin. Tämä on toteutettu perjantaisin, jolloin 125 Hyvä käytäntö, kehittävä vertaiskäynti, FI/Haku/?QueryString=kehitt%C3%A4v%C3%A4+vertaisk%C3%A4ynti#.UkadAD9qOE4,

67 ei ole minkään ryhmän omaa tiimipalaveria. Lastentarhanopettajien palaverissa on mukana myös päiväkodin johtaja. Palaverien tarkoituksena on ylläpitää yhteistä keskustelua ja suunnittelua ja vahvistaa näin koko päiväkodin yhtenäistä pedagogiikkaa. Kukin ryhmä kirjaa Arjen käytäntöjen oppaaseen pedagogiset periaatteet ja sopimukset, jotka ohjaavat kaikkia päivän tilanteita. Tiimissä sovitaan, miten toimitaan kussakin arkipäivän tilanteessa. Miten lasta ohjataan, miten omatoimisuutta tuetaan, miten järjestetään ruokailut, päivälepo, mitä pedagogisia ratkaisuja tehdään miten päiväjärjestystä toteutetaan, mitä toimintoja porrastetaan, milloin pienryhmät toimivat ja milloin koko ryhmä on yhdessä. Kehittämishankkeen myötä on yhä selkeämmin ymmärretty, että yksi osa yhteistyötä on tiimipalaverien mahdollistaminen. Ryhmät ovat pienempiä. Vaikka aiemminkin ryhmiä jaettiin erilaiseen toimintaan, nyt työnjako on ollut selkeämpää ja vastuut hyvän suunnittelun myötä ennalta mietittyjä tarkemmin. Luottamus tiimissä ollut hyvä siitä, että jokainen hoitaa hommansa. Kehittämisvuoden aikana on pyritty selkiyttämään lastentarhanopettajan roolia. Vaikka pienryhmät toimivat oman aikuisen kanssa, lastentarhanopettajalla on kuitenkin vastuu jokaisen lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta. Lapsihavaintojen kirjaamisen käytännöt jäsentyivät. Ryhmän varhaiskasvatuksen suunnittelun pohjana tulee olla havainnot yksittäisistä lapsista. Peltopuiston päiväkodissa on tiedostettu, että pedagogisesti laadukkaan toiminnan suunnittelu pohjautuu lapsihavaintoihin. Havainnoinnin merkitys on ymmärretty, mutta kirjaaminen onkin ollut haaste koko ajan, ja jatkossa vielä kehitettävä asia. Kasvattaja voi ajatella sen olevan jotakin juhlallista. Tärkeintä on huomata, että vain kirjattuina havainnot johtavat toimintasuunnitelmiksi. Kasvattaja tekee havaintoja omasta pienryhmästään jatkuvasti. On löydettävä ratkaisuja siihen, milloin ja mihin havainnot laitetaan muistiin. Jotkut ovat kokeilleet erillisiä ruutuvihkoja, johon kullekin lapselle on omat sivunsa. Toiset kirjaavat opettajan omaan suunnitteluvihkoon havainnot. Ryhmän päiväkirjaan laitetaan varsinkin arviointeja päivän toimintojen sujumisesta. Jotkut laittavat suoraan tietokoneelle lapsen kansioon ja voivat liittää myös kuvia mukaan. Tulevaisuudessa sähköinen kasvun kansio luultavasti on se työväline, joka helpottaa tätäkin asiaa. Kehittämishankkeen myötä päiväkodin oppimisympäristön kehittäminen nähtiin uusin silmin. Monet lasten edellisen syksyn unelmat liittyivät oppimisympäristöön ja leikkivälineisiin. Oppimisympäristön kehittämisestä saatiin hyviä kokemuksia lähes välittömästi, kun ympäristöä alettiin muokata. Pienryhmätoimintaa tukeva oppimisympäristö selkeämpine leikkipisteineen on muun muassa auttanut lapsia rakentamaan aiempaa pitkäkestoisempia leikkejä pienryhmissä. Syksyllä haaveiltiin unelmien päiväkodista lennokkaastikin. Unelmien toteuttaminen vaatii kuitenkin myös rohkeutta. Lasten unelmissa oli paljon mahdottomuuksia, mutta myös toteuttamiskelpoisia oli paljon. Monet unelmat toteutettiinkin käytännössä. Esimerkiksi päiväkodin ulkoilualueen viereen kunnostettiin retkeilyalue pienryhmien retkiä varten. Yksinkertaisimmillaan lapsen unelma vaatii vain asennemuutoksen. Semmonen päiväkoti, jolla pystyy lentämään, ja vois lentää tulivuoren päälle ja ois raketteja joilla vois lentää kuuhun. Ois pomppulinna. Päiväkoti ois hirviän iso. On koko ajan vappu ja siellä naamiaisia ja saa syödä sipsejä. (Lapsihaastattelu, syksy 2012) Ois kiva jos kutsuttaisiin kaikki teekutsuille. Ei saa huutaa, voi sanoa kaverille ettei saa huutaa. On kiva kun ulkona saa leikkiä leikkimökissä. Ois kiva jos joku ystävä sanois että mennään tunneliin leikkimään. Voi antaa toiselle lelun jos pyytää nätisti. On kivaa kiikkua, vetää toista kärryn kyytissä. (Lapsihaastattelu, syksy 2012) Hyviä kokemuksia saatiin vuoden aikana arkitoimintojen porrastamisesta. Jollakin tasolla pienryhmittäin toimiminen oli ennestään tuttua. Porrastamisen on huomattu vaikuttavan rauhoittavasti siirtymä- ja leikkitilanteisiin. Pienryhmien arkitoimintojen porrastaminen on tuonut toimintaan kaivattua kiireettömyyttä. Tällöin on ollut parempi mahdollisuus lasten omatoimisuuden ohjaamiseen ja tukemiseen. Jo ensimmäisillä kerroilla oli pienten ryhmässä huomattu, miten uloslähtötilanteessa porrastaminen vähensi lapsen huomionhakuisuutta. Pienryhmässä lapsi sai kaipaamaansa huomiota enemmän, joten sitä ei tarvinnut hakea enää negatiivisin keinoin. Siirtymätilanteet ovat rauhallisempia. Pienryhmässä lapsi/lapset pääsevät kaikki erilailla osallistumaan ja jokaista voi ja on aikaa huomioida yksilöllisesti. 66

68 Pienryhmätyöskentelyn perustana ovat kiinteät ryhmät, joilla on oma vastuuaikuinen. Ryhmä on myös keksinyt itselleen nimen. Yhteen pienryhmään lasten iästä riippuen kuuluu 4 9 lasta. Pienryhmätoiminnan toteuttaminen vaihtelee hieman ryhmästä riippuen. Pienryhmätoiminnan toteuttaminen painottuu tällä hetkellä aamupäiviin, jolloin kaikki työntekijät ovat yhtä aikaa paikalla. Lapsille jää aikaa myös omien leikkiryhmien muodostamiseen iltapäivisin. Tavoitteena on järjestää monipuolista toimintaa pienryhmissä lapsilähtöisesti. Toimintaa suunnitellaan varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman mukaisesti. Lapsen yksilölliset tarpeet huomioidaan ja opetuksessa käytetään esimerkiksi Vuorovaikutusleikkiä 126, Askeleittain -ohjelmaa 127, Nallematikkaa 128 ja esiopetuksen materiaalia. Pienryhmätoiminnalla vastataan myös lasten varhaiskuntoutuksellisiin tarpeisiin. Pienryhmäpedagogiikkaa toteutetaan myös arkitilanteita porrastamalla. Pienryhmätoiminnan avulla voidaan myös vuorotella esimerkiksi askartelussa, jolloin pienryhmä vuorollaan askartelee oman aikuisen kanssa. Siirtymätilanteissa toimitaan porrastaen pienryhmittäin, lähdetään ulos, tullaan sisälle ja siirrytään ruokailuun. Myös päivälepohetket on mahdollista järjestää pienemmissä ryhmissä. Myös ruokailu tapahtuu oman pienryhmän kanssa rauhallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä. Kasvattajalla on päävastuu oman pienryhmänsä lapsista ja heidän perheidensä kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Pienryhmätoiminnan mukainen lapsilähtöisyys näkyy esimerkiksi oppimisympäristön muuntautumisessa lasten kiinnostuksen mukaan. Lasten yksilöllinen huomiointi on helpompaa pienryhmissä, jolloin lasten kehitystä ja kiinnostuksen kohteita on helpompi havainnoida ja tukea lapsia omatoimisuuteen. Lapsiryhmän kanssa työskentely on muuttunut kehittämisvuoden aikana monella tasolla. Lapsiryhmän kanssa työskentely on muuttunut aamupäivän pienryhmätoiminnan vuoksi: rauhallisemmaksi, intensiivisemmäksi, lämminhenkisemmäksi. Kehittämisvuoden aikana lapsiryhmien toimintaa on kehitetty monella tavalla kokeilujen kautta. Vuoden aikana on haettu omalle ryhmälle sopivimpia pienryhmäpedagogiikan toimintatapoja ja tehty hienosäätöä. Pienryhmäpedagogiikan on huomattu vaikuttaneen positiivisesti työskentelyyn lapsiryhmän kanssa. Peltopuiston päiväkodin työntekijät ovat sitä mieltä, että työskentely on muuttunut selkeämmäksi. Koko ryhmän toiminta on selkiytynyt ja lapset ryhmäytyvät paremmin. Moni työntekijä korostaa myös sitä, että lapsiryhmä on koettu nyt rauhallisempana kuin ennen. Vuoden aikana ryhmien lapsilähtöisen toiminnan on huomattu lisääntyvän. Pienryhmätyöskentely on tuonut enemmän aikaa yksittäisen lapsen huomiointiin. Oman pienryhmän lapsiin on mahdollista tutustua nyt entistä paremmin ja heidän kanssaan on helpompi toimia. Esimerkki henkilökunnan oppimispäiväkirjasta (syyskuu 2012): Jumppapäivänä oli jumpattu oman pienryhmän kanssa. Aikuisen huomio oli ollut, että pienen ryhmän kanssa arimmatkin lapset innostuvat lähtemään toimintaan mukaan. Ison ryhmän jumpassa eräällä pojalla oli tapana istua sivussa ja seurailla toisten leikkejä. Pienryhmässä sama poika oli leikkinyt ja touhuillut toisten kanssa, hyppien ja hihkuen riemusta, kun oli ollut niin mukavaa. Työrauha on lisääntynyt (saa keskittyä yhteen pienryhmään kerralla) ei tarvi koko ajan huolehtia kaikista ryhmän lapsista. Pienryhmissä toimiminen helpottaa suhteen luomista yksittäiseen lapseen. Myös lapsen kannalta on helpompaa, kun saa turvallisesti kiintyä yhteen aikuiseen muita enemmän. Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen 129 sanoin: Miten sama lapsi, joka kotona tarvitsee vanhemman jatkuvasti lähelleen, voi selvitä päiväkodin päivästä ilman jatkuvaa psyyken kannattelua. Pienryhmässä lasta oppii tuntemaan syvällisemmin ja luottamus syntyy myös vanhempiin, kun tuntemus lapsesta on parempi. Keskustelu vanhempien kanssa on helpompaa, kun kerrottavaa lapsesta on enemmän. Mutta pienryhmätoiminnan kehittämisessä on törmätty myös haasteisiin. 126 Vuorovaikutusleikki Askeleittain-opetusohjelma Nallematikka Mikkola, Petteri & Nivalainen, Kirsi

69 Siinä on paljon hyviä asioita, kaikkien aikuisten on sitouduttava siihen. Haasteita on, mutta kun tulee onnistumisia, se palkitsee. Välillä on ollut vaikeita paikkoja, mutta onnistumisen kokemukset antavat iloa ja motivaatiota. Kasvattajan poissaolon on huomattu vaikuttavan pienryhmätoiminnan toteuttamiseen heikentävästi. Alkuvaiheessaan olevan uuden pedagogiikan toteuttaminen kärsii, jos ryhmässä joudutaan käyttämään paljon sijaisia. Työtavat lipsahtavat helposti vanhaan tuttuun käytäntöön. Tavoitteena on, että Peltopuiston toimintamuotojen hioutuessa kasvattajien lyhytaikaiset poissaolot eivät enää heilauta ryhmätoimintaa päälaelleen. Ongelmien välttämiseksi jokaisessa ryhmässä on hyvä olla varasuunnitelma yllättävien tilanteiden varalle. Pienryhmissä toimiminen on aivan erilaista. Pienryhmässä on rauhallisempaa ja silloin yksilöllisyys työskentelyssä korostuu. Tuo myös haasteita. Tärkein tulos kehittämisvuodesta on Peltopuiston henkilökunnan asenteen tasolla tapahtunut muutos. Projektin alussa vallinneiden epäilyksien jälkeen kehittämistyöhön lähdettiin epävarmoina. Projektin edetessä onnistumisen kokemukset toivat kuitenkin lisää energiaa kehittämiseen. On tuottanut jo näkyviä tuloksia ja pysyviä toimintatapamuutoksia, voi olla tyytyväinen, että tähän lähdettiin. Varmasti kaikki ovat saaneet ja joutuneet prosessoimaan monia asioita omissa ja yhteisissä toimintatavoissa. Tässä tapahtuu koko ajan uutta. Paluuta vanhaan tuskin nähdään tarpeelliseksi. Toiminta on vakiintunut ja tullut tutuksi, se tuntuu toimivan hyvin. Konkreettisia muutoksia tehtiin ryhmien toimintatapojen lisäksi palaverikäytäntöihin. Pienryhmäpedagogiikan toteuttamisen kannalta asioista sopiminen, käytäntöjen muokkaaminen ryhmille sopiviksi vaatii säännöllisiä yhteisiä palavereja. Tulevaa toimintakautta ajatellen tiimien kokoontuminen on tärkeää myös siksi, että uudet työntekijät saadaan sitoutumaan päiväkodin pedagogiikkaan. Jokaisen työntekijän sitoutuminen pienryhmätoimintaan on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ, jotta tämä toimii. Joustaminen toisen arvostaminen, asioista sopiminen, sopimusten pitäminen korostuvat. Tämä toimii ja kaikki aikuiset ovat sitoutuneet pienryhmätyöskentelyyn. Toivottavasti uudet työntekijät sitoutuvat tähän ja kokevat tämän edukseen. Kehittämishankkeeseen osallistuminen on johtanut ryhmä- ja yksikkövasujen päivittämiseen. Lapsen hyvä arki hankkeen ensimmäisen vaiheen tuotos Arjen käytäntöjen opas kaikkine liitteineen toimii pohjana Peltopuiston päivitetylle varhaiskasvatussuunnitelmalle. Ryhmävasut päivitettiin Arjen käytäntöjen oppaan valmiin lomakepohjan mukaan. Peltopuiston päiväkodin edellinen varhaiskasvatussuunnitelma on vuodelta Uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa alettiin päivittää tammikuussa 2013 kehittäjätyöntekijän avulla. Kevään aikana kokoonnuttiin lastentarhanopettajien tiimipalavereihin pohtimaan varhaiskasvatussuunnitelmaa Arjen käytäntöjen oppaan mukaisesti. Varhaiskasvatussuunnitelman päivitystyö jatkuu vielä kesälomien jälkeen ryhmien tiimivastaavien työnä. Millaista arviointia on tehty? Arviointia on tehty koko hankkeeseen osallistumisen ajan. Kehittämisilloissa on konsultin johdolla arvioitu kulunuttua kautta ja katsottu myös tulevaisuuteen, mihin vielä halutaan panostaa. Kehittämisiltojen jälkeen on päästy taas eteenpäin, on rohkaistuttu jatkamaan ja saatu uutta virtaa. Arvioinnissa on auttanut myös joka ryhmässä täytetyt oppimispäiväkirjat. Oppimispäiväkirjasta on nähtävissä millaisin ajatuksin kehittämistyötä on tehty ja mihin kehittäminen on johtanut. Päiväkirjan täyttäminen ei kuitenkaan ollut aivan niin säännöllistä ja tiivistä kuin sen oli tarkoitus olla. Työvälineeksi on muodostunut Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen pedagoginen arvio lomake, jonka avulla kukin kasvattaja arvioi omaa ja ryhmänsä toimintaa säännöllisesti. Jatkuvalla arvioinnilla tiimi löytää arjesta kehitettävät asiat. Peltopuiston päiväkodin asiakkaana olevat perheet olivat mukana hankkeen alkupuoliskolla tuottamassa unelmia. Hankkeen aikana vanhempien osallistuminen jäi pieneksi, eivätkä vanhemmat olleet tietoisia hankkeen kaikista 68

70 vaiheista. Henkilökunta kokikin, että pienryhmäpedagogiikka on enemmän kasvattajien oman työn kehittämistä. Asioita on kuitenkin käyty läpi yksittäisten lasten Vasu-keskusteluissa ja henkilökunta on saanut palautetta sitä kautta. Loppukeväästä 2013 tehtiin palautekyselyt perheille 130, ja tämä oli jatkoa syksyn 2012 perheille tehdylle unelmakyselylle. Palautetta kerättiin lapsilta siten, että lapset vastasivat lomakkeen kysymyksiin vanhempien kanssa kotona. Vastausprosentti jäi vaatimattomaksi, vain noin puolet perheistä vastasi. Lomakkeessa tiedusteltiin lasten kokemuksia kuluneesta vuodesta, kokemuksia leikeistä ja pienryhmätoiminnasta. Palaute oli kauttaaltaan hyvin positiivista. Pienryhmätoiminta koettiin mukavana tutun aikuisen kanssa. Kiitosta saivat myös monipuolisiin leikkeihin mahdollistavat tilat ja leikkivälineet. Päiväkodin henkilökunnalle tehtiin myös palautekysely 131 loppukeväästä Kysely toteutettiin avoimilla lauseentäydennyskysymyksillä. Palautteista tulee selvästi ilmi alun epävarmuus, miten työntekijöitä oli huolettanut moni asia. Palautteista tulee esille myös työntekijöiden into jatkaa kehittämistä ja pienryhmäpedagogiikkaa. Hankkeen aikana saatiin hyviä tuloksia ja lapsiryhmien toiminnasta on tullut strukturoidumpaa. Henkilökunnan palaute oli siis kauttaaltaan positiivista ja myönteisesti kehittämiseen suhtautuvaa. Tässä raportissa henkilökunnan palautevastaukset on merkitty sitaatteihin ja teksti on kursivoitu. Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämishaasteet - kohti unelmia Päiväkodissa vallitsee selkeästi kehittämisen ilmapiiri. Kaikki ovat sitä mieltä, että tämä ei jää tähän, vaan kehittäminen jatkuu. Paluuta entiseen ei enää ole. Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen 132 sanoin: Pysyvimmäksi asiaksi ajassamme on tullut muutos, joka edellyttää jatkuvaa hereillä oloa, sopeutumista ja uuden oppimista. Ei ole paluuta kokoryhmäajatteluun. Välttämättömyys jos toteutetaan ja huomioidaan lasten omat vasut ja sieltä tulevat painotukset. Kehittämisestä jäi mieli, ettei tätä saa jättää tähän, eikä vanhaan enää voi palata. Tämä on paljon lapsilähtöisempää. Tätä kannattaa muidenkin kokeilla ja toteuttaa! Jatkossa haluan pienryhmäpedagogiikan jäävän pysyvästi toimintaperiaatteeksi! Pienryhmäpedagogiikka on muuttanut henkilökunnan toimintatapoja hankkeeseen osallistumisen aikana. Lapsilähtöisyys on lisääntynyt. Pienryhmätoiminta on selkiyttänyt työtä, samalla lisäten myös työn sitovuutta. Työn kuormittavuus on myös vähentynyt, koska päävastuu yhdellä aikuisella on nyt vain omasta pienryhmästään. Myös havainnointi on nyt helpompaa, kun omasta pienryhmästään pystyy näkemään lasten kehittymisen helpommin kuin isosta ryhmästä. Myös suunnittelu on nykyään helpompaa, kun omat havainnot ovat suunnittelun pohjana. Lapsiryhmän kanssa työskentely on muuttunut suunnitelmallisemmaksi ja selkeämmäksi ja jäsentyneemmäksi. Pienryhmätyöskentely on sen mahdollistanut. Työrauha on hyvä ja voi keskittyä tarkemmin yksittäisten lasten asioihin. Mahdollisuus lasten tuntemukseen, havainnointiin työskentelytavoista, avun tarpeista ja huomion antamisesta ja kuuntelusta on lisääntynyt. Vaikutus myös lasten välisiin suhteisiin hyvä. Työn selkeytyminen, vastuiden selkeytyminen, työnjako ja hyvä suunnittelu ovat vaikuttaneet työhyvinvoinnin lisääntymiseen. Pienryhmän kanssa työskentely on tuonut kaivattua työrauhaa ja ennakointi on helpompaa. Työskentely on nyt selkeämpää ja jäsentyneempää. Prosessin myötä yhä useampi on saanut kokemuksen, että omaa työtä arvostetaan ja osaamiseen luotetaan (vastuu omasta pienryhmästä). Toimivat palaverikäytännöt ovat vahvistaneet tiimien toimivuutta ja sitoutumista. Oma paikka tiimin jäsenenä on löytynyt paremmin, ja jokainen tuo omat vahvuutensa osaksi tiimin toimintaa. Uusien toimintamallien kokeilemisen myötä myös rohkeus on lisääntynyt. Yrittäminen ja erehtyminen koetaan sallituksi, ja näiden kautta oppiminen mahdolliseksi. On koettu, että pienryhmätoiminta tuo sekä lapsista että aikuisista parhaat puolet esiin. Tämä konkretisoituu esimerkiksi 130 Perheiden palautekyselylomake on liitteessä Henkilökunnan palautelomake on liitteessä Mikkola, Petteri & Nivalainen, Kirsi

71 myönteisyyden lisääntymisenä. Lasten ohjaaminen tapahtuu nyt enemmän myönteisten keinojen avulla, mikä tarkoittaa esimerkiksi turhien kieltojen poisjääntiä. Tiimin jäsenet ovat sitoutuneempia työhön ja kaikille on löytynyt halu kehittää työtä yhteen hiileen puhaltaminen lisääntynyt niin tiimissä kuin koko talossakin. mielekkäänä, voi keskittyä omaan työhön eikä tarvitse hajottaa itseään moneen paikkaan ja asiaan yhtä aikaa. Työntekijöiden ajatukset ovat myönteisiä myös jatkokehittämiselle. Pienryhmäpedagogiikkaa halutaan kehittää niin, että pienryhmien toimivuus ei rajoittuisi vain aamupäiviin. Halu kehittämisen jatkamiseen on olemassa, nyt mietitään keinoja konkreettiseen toteutukseen. Tavoitteena on rohkeidenkin ratkaisujen etsiminen, kokeileminen ja löytäminen. Pedagogiikan uudistaminen on ollut Peltopuiston päiväkodissa monipuolista, ja pienryhmäpedagogiikan toteuttaminen on johtanut toiminnan kehittämiseen kaikilla osa-alueilla. Pedagogiikkaa on uudistettu esimerkiksi ulkoilun osalta. Myös ulkoilla voisi porrastetusti ja pienryhmissä pitkin päivää. Sisällä on pyritty lisäämään liikuntamahdollisuuksia. Salin liikuntavälineitä on haettu rohkeasti ryhmiin ja liikuntatuokioita on voitu pitää pienryhmissä muuallakin kuin salissa. Päiväkodin sisäliikuntasalin osalta pyritään entistä tehokkaampaan käyttöön siten, että se olisi kaikkien ryhmien käytössä monipuolisesti ja useammin. Leikkipedagogiikan on huomattu muuttuneen siltä osin, että aikuiset ovat aktiivisemmin mukana lasten leikeissä, ei vain valvojina vaan osallistujina. Näiden tulosten huomaaminen on saanut henkilökunnan innostumaan, on huomattu leikkien olevan hyviä oppimistilanteita. Kun aloitimme kehittämistyön päiväkodissa, minusta tuntui siltä, että oli hyvä, kun saimme ulkopuolista tukea kehittämistyölle, kun sitä sokeutuu niin herkästi omalle työlle ja toimii vuodesta toiseen saman kaavan mukaan. Jatkossa haluan edelleen keskustelevaa yhteistyötä, keskustelevan työyhteisön. Pedagogista pohdintaa pintaa syvemmältä. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Kaiken takana on enemmän. Ja siinäpä pohdittavaa mitä se on! Olen kokenut oman toimintani mielekkääksi ja mielenkiintoiseksi. Ihmeesti sitä on kasvanut tämän kehittämistyön mukana. Halu ja into oppia ja kokeilla uutta on lisääntynyt. Olen kokenut myös, että työtäni arvostetaan. Siitä suuri kiitos johdolle! Se kokemus, jos mikä kannustaa yrittämään aina parempaan. Kehittämisestä jäi hyvä mieli, pysyviä muutoksia ryhmän toimintaan ja halu kehittää työtä jatkossakin (oli paljon positiivisia vaikutuksia työhön) KIITOS MAHDOLLISUUDESTA! Että päästiin siis projektiin mukaan koko talo. 70

72 4.3. Vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkulin prosessi Johdanto Pienryhmätoiminnan ja projektityöskentelyn kehittämisprosessi Vekkulissa Satu Karjalainen Tässä artikkelissa kuvaan taivalkoskelaisen ympärivuorokautista hoitoa tarjoavan ryhmäperhepäiväkoti Vekkulin pedagogista kehittämisprosessia. Lähtökohta ja tarve kehittämistyölle ovat nousseet työyhteisön työssään kohtaamien haasteiden kokemuksista. Ensimmäisessä luvussa avaan prosessin lähtötilannetta työntekijöiden kokemusten kautta, jonka jälkeen kuvaan kehittämisprosessin keskiössä olevia pienryhmätoimintaa ja projektityöskentelyä tutkimuskirjallisuuteen peilaten. Vekkulin kehittämisprosessin taustalla on Reggio Emilia- kasvatusnäkemys, jonka luonteenomaisiin toimintatapoihin edellä mainitut pienryhmätoiminta ja projektityöskentely kuuluvat. Reggio Emilia-pedagogiikan kuvaaminen tiiviisti on mahdotonta ja tämän kasvatussuuntauksen edustajat välttävätkin useimmiten tarjoamasta mitään valmista teoriaa näkemystensä avaamiseksi. Pikemminkin reggiolaisuutta voisi kuvailla lähestymistapana (approach), joka on tiiviisti sidoksissa siihen yhteisöön, jossa sitä sovelletaan. Tässä artikkelissa reggiolaisuutta sivutaan lyhyesti prosessin eri vaiheita kuvattaessa. Artikkelin viimeisessä luvussa tarkastelen prosessia työntekijöiden itsearvioinnin 133 ja yhteisen arviointikeskustelumme pohjalta, jonka jälkeen suunnataan lopuksi katse tulevaisuuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kokemukselliset tarpeet työn kehittämiselle Ympärivuorokautista hoitoa tarjoava ryhmäperhepäiväkoti Vekkuli sijaitsee Taivalkosken kunnan keskustassa. Prosessin aikana ryhmässä on ollut 12 kokopäiväistä ja neljä osapäiväistä lasta, minkä lisäksi satunnaista hoitoa tarvitsevia lapsia on vaihtelevasti tilanteen mukaan. Henkilökunta koostuu kolmesta perhepäivähoitajasta ja yhdestä lastenhoitajasta. Työntekijöiden mukaan ryhmäperhepäiväkodin päivittäinen toiminta oli ennen kehittämisprosessin alkamista liukunut arjessa elämiseen ja siitä selviytymiseen. Vuorohoidolle ominaiset lasten tulemiset ja menemiset aiheuttivat levottomuutta ryhmässä. Päivät hahmottuivat pitkälti päiväjärjestyksen, erityisesti perushoitoon liittyvien tehtävien sekä työvuoroon kytkeytyvien ruokahuollon ja siistimisen näkökulmista. Ravitsemukseen, hygieniaan, lepoon ja ulkoiluun liittyvien toimintojen lisäksi lapsen hoitopäivään kaivattiin siis rakennetta ja suunnitelmallisuutta, pedagogista sisältöä. Vekkulissa oli aiempina vuosina sovellettu omahoitajatyötapaa ja tämän prosessin alkaessa toimintamalli oli edelleen käytössä erityisesti lapsen hoidon aloitusvaiheessa, mutta päivittäisessä työskentelyssä omahoitajuus ei toteutunut pitkälti vuorohoidon asettamien reunaehtojen vuoksi. Yhteinen matkamme ryhmäperhepäiväkoti Vekkulin kanssa alkoi keväällä 2012 tutustumiskäynnillä Vekkulin tiloissa, jonka jälkeen työntekijät osallistuivat kunnan muiden perhepäivähoitajien kanssa pienryhmätoimintaa ja projektityöskentelyä käsittelevään koulutusiltaan. Kehittämisprosessiin liittyi säännölliset konsultointitapaamiset Vekkulissa reilun vuoden ajan. Kokoonnuimme työntekijöiden ja kunnan perhepäivähoidon ohjaajan kanssa noin kolmen kuukauden välein tarkastelemaan prosessin etenemistä, tarkentamaan tavoitteita ja pitkin matkaa työtapojen pedagogiset ja teoreettiset perusteet ovat täydentyneet. Pienryhmätoiminnan lähtökohdat Työntekijöille lähetetyn ennakkotehtävän mukaan työntekijät kokivat haasteelliseksi työssään erityisesti iltapäivien rauhattomuuden ja aggressiivisesti (esimerkiksi puremalla) käyttäytyvät lapset. Lapset vaeltelivat isoimmassa ryhmätilassa ja heidän oli vaikea kiinnittyä leikkeihin. Kriittisinä vaiheina koettiin erityisesti aamut, jolloin työntekijä on yksin vastaamassa aamiaisjärjestelyistä ja vastaanottamassa lapsia. Myös ulkoilua edeltävä pukemistilanne koettiin rauhattomana. 133 Käytetty arviointilomake on liitteessä

73 Pienten lasten valmiudet ympäristöstä tulevien ärsykkeiden käsittelyyn ovat vielä rajalliset. Mikäli aikuiset rasittuvat arjessa, rasittuvat lapset heitä huomattavasti voimakkaammin. 134 Lapsen stressi voi ilmetä muun muassa aggressiona ja oppimisvaikeuksina. Päivähoidossa suuren stressin haittoja on pyritty vähentämään henkilökunnan määrää lisäämällä. On kuitenkin yksiselitteisesti pystytty osoittamaan, että aikuisten määrän lisääminen ei vähennä suuren ryhmän haittoja, vaan voi pahimmillaan jopa lisätä niitä. Kun ryhmän jäsenten määrä kasvaa, yksittäisten päivittäisten vuorovaikutustapahtumien määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Kahden lapsen leikkiessä keskenään, vuorovaikutusepisodien määrä ei lisäänny pelkästään sillä, minkä kolmas leikkiin mukaan tuleva lapsi tuo mukaan liittyessään, vaan se vaikuttaa lisäävästi myös aluksi kahdestaan leikkineen lapsen vuorovaikutussuhteisiin. 135 Vuorovaikutussuhteiden määrän kohtuullisuuden kannalta pysyvät pienryhmät olisivat luonnollisin ratkaisu. Vuorohoidon asettamat rajoitukset saivat kuitenkin aikaan sen, että Vekkulissa luovuttiin jo alkumetreillä ajatuksesta pysyvistä pienryhmistä, jossa samalla aikuisella olisi aina samat lapset pienryhmissään. Kalliala kritisoi tällaisia staattisia pienryhmiä päiväkotikontekstissa muun muassa erilaiseen koulutustaustaan ja osaamiseen vedoten. 136 Myös ryhmäperhepäiväkodin hoitajilla on jokaisella omaa erityisosaamista ja hiljaista tietoa, jonka on arvokasta olla jokaisen lapsen saatavilla. Ennakkotehtävän mukaan Vekkulin työntekijät kokivat riittämättömyyden tunteita myös yksittäisen lapsen kohtaamisessa. Aikaa ja mahdollisuuksia yksilölliseen huomiointiin ei ollut riittävästi ja lapsen tarpeisiin ja aloitteisiin vastaaminen koettiin haasteelliseksi. Tutkimuksessaan Koivisto kiinnittää huomion pienryhmätyöskentelyyn lapsen itsetunnon vahvistajana. Kun ohjatussa ryhmässä oli lapsia enemmän kuin kymmenen, yksilöllinen huomiointi oli merkittävästi vähäisempää. 137 Luonnollinen seuraus ryhmäkoon pienentämisestä on lapsen yksilöllisen kohtaamisen mahdollisuuksien lisääntyminen. Edellä kuvattujen työntekijöiden kokemusten pohjalta Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat Leena Mikkola ja Riikka Muotio laativat työntekijöille kyselyn koskien senhetkisiä toimintatapoja Vekkulissa. Lähtökohtana oli kartoittaa, mitkä Vekkulin käytännöistä olivat pienryhmätoimintaa ajatellen toimivia, mitkä puolestaan haasteellisia. Tavoitteena oli kokemuslähtöisesti löytää jo olemassa olevasta arjesta toimivia käytäntöjä, joita vahvistaa ja kehittää ja samalla löytää uusia mahdollisuuksia poisoppia vanhasta. Opiskelijat koostivat hoitajien vastausten perusteella selvityksen Vekkulin arjen toimivista ja haasteellisista tilanteista. Hoitajien kirjaamat kehitysehdotukset toimivat konkreettisten kehittämisideoiden lähtökohtana. Pienryhmissä työskentelyä oli jo kokeiltu Vekkulissa ja ensikokemukset sen tuomista hyödyistä ja haasteista olivat arvioitavissa. Aamupäivällä lasten omaehtoinen leikki sisällä toimi melko hyvin, kun lapsiryhmää jaetaan pienempiin ryhmiin. Aluksi kokeiltiin ryhmiin jakamista ennalta ilmoitettujen hoitopäivien osalta, mutta tämä osoittautui haasteelliseksi lasten vaihtuvien hoitopäivien takia. Käytännöksi muodostuikin lasten ystävyyssuhteiden kunnioittaminen ryhmäjaossa sekä väljä ikäryhmittäinen jako. Pienryhmissä toiminen ei luonnollisesti ratkaise ongelmia itsessään. Usein liian isoja ryhmiä saatetaan käyttää jopa automaattisina selityksinä varhaiskasvatuksen heikolle laadulle. Kritiikki ei välttämättä tällöin kohdistu ja henkilöidy keneenkään, vaan pikemminkin henkilökunta saa ymmärrystä haastavassa tilanteessa. Pahimmillaan ryhmäkoon käyttäminen selityksenä voi typistää ponnistelut laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta olemattomiin. 138 Prosessin edetessä pienryhmätoimintaan pyrittiin saamaan suunnitelmallisuutta ja pedagogista sisältöä projektityöskentelyn kautta. Yhdessä ihmettelemässä ja tutkimassa Tässä luvussa kuvaan lyhyesti projektityöskentelyn erityispiirteitä reggiolaisen lähestymistavan pohjalta sekä kyseisen työtavan sisäistymisprosessia Vekkulissa. Lähtökohtana Reggio Emilia-pedagogiikassa on lapsen näkeminen uteliaana, tutkivana olentona. Lasten omia selityksiä erilaisista ilmiöitä arvostetaan keskeisinä maailman haltuunoton välineinä. Tutkiva lapsi tarvitsee rinnalleen tutkivan aikuisen, joka on valmis heittäytymään seikkailuihin lapsen kanssa. Reggiolaisen pedagogiikan isänä pidetyn Loris Malaguzzin vertauskuvallisen ilmauksen mukaan lapsella on sata kieltä. 134 Sinkkonen, Jari. 2008, Keltikangas-Järvinen, Liisa. 2008, Kalliala, Marjatta. 2011, Koivisto, Päivi 2007, Kalliala, Marjatta. 2011,

74 Vertauksella tarkoitetaan lapsen lukuisia luovia tapoja kerätä tutkimalla tietoa ympäristöstään, kokea se monenlaisten potentiaalisten kykyjensä avulla ja tällä tavalla sata kieltä toimii eräänlaisina maailman haltuunoton välineinä. 139 Tutkiminen nostetaan myös Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa yhdeksi lapsen ominaisista tavoista toimia. Kasvattajan tehtävänä on tutkimiselle innostavan, avoimen ja kannustavan ilmapiirin luominen omalla asenteellaan ja toiminnallaan. Lapsen luontaista tutkimisen tarvetta tulee tukea tarjoamalla monipuolisia, lasten omaa mielenkiintoa ylläpitäviä kokemuksia ja antaa aikaa tutkimiselle ja ihmettelylle. 140 Lapsen kokemusmaailmaan liittyvien ilmiöiden tutkimusprojektit ovat monipuolinen lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukeva menetelmä, jossa yhdessä valittua ilmiötä lähestytään eri näkökulmista, muun muassa varhaiskasvatuksen sisällöllisten orientaatioiden sekä kielellisen ja taiteellisen ilmaisun kautta. Aiheet projektityöskentelylle nousevat lasten havainnoinnin pohjalta, mutta Vekkulin prosessin alkuvaiheessa kannustin työntekijöitä valitsemaan teeman myös aikuisten kiinnostuksen ja vahvuuksien mukaan, jotta ensikokemukset projektityöskentelystä olisivat rohkaisevia. Merkillepantavaa on kuitenkin ollut henkilöstön sitoutuminen lasten havainnoinnin pohjalta nouseviin ideoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Projektityöskentelytavan toimivuus arvelutti työntekijöitä lapsiryhmän heterogeenisyyden, erityisesti lasten suurten ikäerojen takia. Prosessin alkuvaiheessa projektiin liittyvä toiminta oli pitkälti isompien lasten kanssa tapahtuvaa toimintaa, mutta myöhemmin myös pienimpien lasten osallisuus korostui. Lasten ikäjakauman ollessa kymmenen kuukauden ikäisestä kuusivuotiaaseen on selvää, että mielekäs toiminta edellyttää työntekijöiden panostamista eriyttävään toimintaan. Tämän haasteen ratkaisi osaltaan lasten ikäryhmittäinen pienryhmäjako, mutta pienimpien lasten kanssa suunnitelmallinen projektityöskentely jäi tästä huolimatta vähäisemmälle huomiolle. Lapsia tulee ohjata ja kannustaa jo varhaisvuosista lähtien havainnoimaan eri asioita, kuvailemaan havaitsemaansa sekä keskustelemaan muiden kanssa esiin nousseista havainnoista, ajatuksista, oivalluksista ja päätelmistä. Tutkimisen kohteiden tulee olla lapselle merkityksellisiä; arkisia ja mahdollisimman lähellä hänen omaa ymmärrystään ja kokemusmaailmaansa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä konkreettisempia, ajallisesti välittömämpiä ja myös fyysisesti lasta lähempänä olevia näiden kokemusten tulee olla. 141 Jatkossa tavoitteena onkin lisätä pienimpien lasten osallisuutta projektityöskentelyssä. Taivalkosken kunnassa vuosittain toteutettava Naperoviikko oli syksyllä 2012 teemaltaan Aikaa ja taikaa. Teema piti sisällään ajan kulumisen lapsen näkökulmasta; mitä elämä oli ennen vanhaan, mitä se on nyt ja mitä tulevaisuudessa. Taian yhdistäminen aika-teemaan toi asiaan jännittävän ulottuvuuden. Päivähoidon työntekijät saivat ohjevihkosen, jossa oli toimintaideoita teeman käsittelyyn. Tavoitteena oli myös projektissa syntyvien tuotosten näytteille asettaminen kunnan nuorisotiloihin Naperoviikon päätteeksi. Aikaa ja taikaa - projektissa työtavan omaksuminen loikkasi aimo harppauksen eteenpäin. Valmis aiheen kehys, vaikkakin ulkoapäin annettu, raamittaa aihetta helpommaksi käsitellä, mutta samalla rajaa prosessia omiin tavoitteisiinsa sidotuiksi. Toisin sanoen makrotason prosessit elävät omaa elämäänsä omine aikatauluineen ja mikrotason (tässä lasten projekti) sopeutuvat ja mukautuvat näihin raameihin. Tällöin on vaarana, että lopputuloksesta tulee prosessia merkityksellisempi. Aikaa ja taikaa - projekti antoi työntekijöille konkreettisia kokemuksia projektityöskentelystä eri vaiheineen. 142 Dokumentointi suunnittelun tukena Kehittämisprosessin yhtenä keskeisenä tavoitteena oli säännöllisen suunnittelun sisäistyminen osaksi päivittäistä työskentelyä. Koska systemaattista suunnittelua ei ollut aiemmin tehty, pohdimme yhteisen ja mielekkään ideointitavan toteuttamista. Toimintamalliksi valikoitui spontaanien ideoiden jakamiseen tarkoitetut ideavihko ja ajatuskartta, jonne työntekijät ryhtyivät kirjaamaan esille arjessa esille nousevia ideoita, lasten ajatuksia ja leikin havainnointeja. Innostuneisuudesta huolimatta havainnoinnin ja dokumentoinnin merkityksellisyys suunnittelutyössä jäi kuitenkin alkuvaiheessa hieman ohueksi. Prosessin alusta lähtien tavoitteena oli tehdä dokumentoinnista säännöllistä ja kytkeä se jo alkuvaiheessa luontevaksi osaksi projektityöskentelyä. Ehdotus lasten kasvun kansioiden käyttöönotosta herätti työyhteisössä paikoin vahvaakin 139 Liimola, Anne &Voutilainen, Leila 1993, Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet 2005, Turja, Leena 2011, Vekkulin kehittämisprosessia kuvataan tarkemmin työntekijöiden näkökulmasta luvussa

75 vastustusta erityisesti sen työmäärää lisäävien vaikutusten takia. Tämän vuoksi ajatuksen kansioista annettiin jäädä kypsymään. Dokumentointitapojen ja sen merkityksen avaaminen yhteisissä keskusteluissamme hälvensi kielteisiä ennakko-odotuksia. Oleellisimpana havaintona oli varmastikin jo sisäistyneiden dokumentointitapojen hyödyntäminen kasvun kansioiden rakentamisessa. Työntekijät ottivat kuvia projektien kuluessa ja kirjasivat seinälle laitettaviin postereihin lasten ajatuksia ja projektin kulkua. Dokumentointiaineistoa oli siis jo kerätty, vaikkakin ehkä tiedostamatta. Vuodenvaihteessa kansiot otettiin käyttöön ja toukokuussa niihin oli jo talletettuna lasten yksilöllisiä kokemuksia ja tarinoita matkan varrelta. Yhteisöllinen arki Palavereitamme Vekkulissa sävytti toistuvasti arjen kuormittavuuteen liittyvä pohdinta. Päivittäiset rutiinit ruokahuoltoineen ja siivouksineen näyttäytyivät työntekijöiden pohdinnoissa koko prosessin ajan pienryhmä- ja projektitoimintaa häiritsevänä tekijänä. Keskusteluissa nostettiin esille työkasvatuksellinen näkökulma; lasten osallistuminen pieniin arkiaskareisiin, kuten astioiden kattamiseen jne. Arjen askareitten merkitys on yleisesti ymmärretty myös motivaation ja sitoutumisen näkökulmasta 143, minkä lisäksi yhdessä tekemisellä voi nähdä yhteisöön liittymisen ja kuulumisen merkityksiä. Lasten osallisuus arkitoimintojen rakentumisessa on saanut vahvempaa jalansijaa Vekkulissa, mutta edelleen työntekijöiden pohdinnoissa näyttäytyy melko selkeää rajanvetoa aikuisten ja lasten töiden välillä. Yhteisöllisyys on yksi reggiolaisen pedagogiikan kulmakiviä. Vanhempien aktiivinen osallistuminen ja osallisuuden kokemus ovat keskeisiä ja prosessin kuluessa kasvatuskumppanuuden vahvistaminen ja vanhempien osallisuuden tukeminen nostettiinkin usein esille. Projektiin liittyvät tutkimukset ja lasten yksilöllisen huomioinnin lisääntyminen tarjoavat otollisen maaperän myös kumppanuuden syventymiselle. Kasvatuksen tavoitteet tulisi liittää luontevasti yhteisössä käsiteltäviin asioihin. Reggiolaisessa pedagogiikassa yhteisöllisyys ulottuu laajasti päiväkodin seinien ulkopuolellekin ja lapsi nähdään merkityksellisenä osana ympäröivää yhteiskuntaa. 144 Vekkulin prosessissa yhteisöllisyyden vahvistuminen on näyttäytynyt projektien ulottumisena lasten koteihin, mm. Aikaa ja taikaa - projektissa teemaa käsiteltiin eri tavoin kotonakin. Lisäksi aikuisten keskenään jakamat havainnot kodin ja päivähoidon konteksteissa lisäävät molemminpuolista ymmärrystä lapsesta. Myös eri sukupolvien kohtaamiset ovat merkityksellisiä, kuten koskettavat kohtaamiset vanhusten ja vekkulilaisten välillä samassa projektissa osoittivat. Käytännön toiminnasta asenteiden pohdintaan Prosessin loppuvaiheessa keskustelut ja huomiot kääntyivät konkreettisesta tekemisestä ja ideoiden jakamisesta pohdintaan toiminnan taustalla olevista ajatusmalleista ja asenteista. Erityisen keskeiseksi kysymykseksi nousi aikuisen rooli tutkimaan kannustavassa ympäristössä. Keskusteluissa pohdimme, miten reggiolaisittain lapsen sata kieltä näyttäytyvät aikuisen ja lapsen välisissä kohtaamisissa. Keskustellessaan lapsen kanssa aikuinen helposti yksinkertaistaa asioita ja typistää vuorovaikutuksen yksiselitteisellä vastauksellaan, jonka jälkeen vuorovaikutus pahimmillaan katkeaa sillä kertaa. Mitä mahdollisuuksia tällaisessa katkaistussa oppimistilanteessa menetetäänkään, kun lapsen omalle tiedonmuodostamisen prosessille ei jätetä tilaa. Lapsen osallisuus ja aktiivinen toimijuus edellyttävät lapsen aitoa kuuntelemista, hänen ajatustensa ja aloitteidensa vakavasti ottamista 145. Työntekijöiden oivallukset oppimisen vuorovaikutuksellisesta luonteesta ja aikuisen tutkimaan innostavasta roolista olivat ilahduttavia. Aikuinen on ehkä kadottanut matkallaan osan sadasta kielestään. Liimolan ja Voutilaisen kuvaileman esimerkin mukaan aikuisten yksinkertaistamisen sijaan on kuvaava esimerkki tytöstä, joka kuvailee unikon väriä. Hän ei nojaudu kuvauksessaan käsitteeseen punaisesta väristä, vaan kertoo, että kukka on tehty pehmeydestä, keveydestä ja läpinäkyvyydestä. 146 Prosessin arviointia Runsaan vuoden kestänyttä Vekkulin kehittämisprosessin päätösvaiheessa on aika pysähtyä arvioimaan prosessia ja sen myötä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Arviointi on ollut luonteva osa kehittämistyötä koko prosessin ajan 143 Kronqvist, Eeva-Liisa. 2011, 19; Kumpulainen, Kristiina Spaggiari Sergio 1998, Kumpulainen Kristiina ym. 2009, Liimola, Anne & Voutilainen, Leila 1993,

76 ja säännöllisen arvioinnin myötä olemme työyhteisön kanssa kyenneet tarkastelemaan työtapojen sisäistymistä, tarkentamaan tavoitteita ja myös luopumaan toimimattomiksi osoittautuneista toimintamalleista. Työyhteisön kehittämisprosessia voidaan tarkastella Wengerin käytäntöyhteisöteorian valossa. Teorian mukaan erilaisten yhteisöjen toiminta rakentuu usein jonkin tehtävän ympärille 147. Ryhmäperhepäiväkodin perustehtävänä voidaan pitää lasten hoitoa ja kasvatusta ja tässä prosessissa pienryhmätoiminnan ja projektityöskentelyn juurtuminen ovat toimineet perustehtävän laadun kehittäjinä. Yhteisön jäsenten sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin johtaa vähitellen sellaisiin käytäntöihin, jotka heijastelevat sekä toimintojen tavoitteita että niihin kytkeytyviä sosiaalisia suhteita. Näitä yhteisessä toiminnassa muotoutuneita käytäntöjä yhteisö käyttää hyväkseen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämänkaltaisia yhteisöjä Wenger nimittää käytäntöyhteisöiksi. Yhteisen, jaettujen käytäntöjen syntymisen edellytyksenä ovat merkityksistä neuvottelu ja osallisuuden kokemukset. Ryhmän jäsenyys ei itsessään tuota yhteistä ymmärrystä ja yhteisiä toimintatapoja, vaan jokainen ryhmän jäsen tuo mukanaan oman kokemushistoriansa ja hiljaisen tietonsa. Yhteistä, jaettua ymmärrystä ei myöskään voi syntyä teoreettista tietoa lukemalla, jokainen omalla tahollaan, vaan merkityksiä rakennetaan vuorovaikutuksessa, kokemuksia jakaen ja neuvotellen. 148 Kehittämispalavereitamme sävytti prosessin kuluessa avoin ja myönteinen ilmapiiri, jossa ajatuksia ja kokemuksia jaettiin eteenpäin katsoen. Hetkittäin oli havaittavissa myös kehittämisväsymystä, mutta tässä vaiheessa oli jo kertynyt yhteistä, myönteistä kokemuspääomaa, joka mitä ilmeisimmin toimi voimaannuttajana. Kehittämisprosessin lähestyessä loppuaan pysähdyimme pohtimaan mennyttä vuotta ja tarkastelemaan mahdollisia muutoksia. Vekkulin työntekijät arvioivat prosessia yksin ja ryhmässä pohtien etukäteen lähetetyn arviointilomakkeen pohjalta. Kun työntekijät muistelivat omia odotuksiaan ja ajatuksiaan ennen prosessia, he kuvailivat tuntemuksiaan epävarmuuteen, jopa epäilyyn liittyvin määritelmin. Kuitenkin vastauksissa oli vahvasti läsnä odottavaa toiveikkuutta erityisesti arjessa esiintyvän levottomuuden taltuttamiseen liittyen. Pienryhmissä toimiminen näyttäytyi kaikkien työntekijöiden pohdinnoissa luontevana ja sisäistyneenä toimintatapana. Pienryhmätoiminta oli myös rauhoittanut erityisesti iltapäivien rauhattomuutta ja lasten vaeltelua. Projektityöskentely koettiin innostavana ja mielekkäänä työtapana. Keskustelumme aikana välittyi ihmettelevä, innostunut asennoituminen. Työntekijöiden itsearvioinneissa haasteina nostettiin esille kaikkien aikuisten sitoutuminen sovittuihin toimintatapoihin. Erityisesti sijaisten kohdalla toimintakulttuuriin perehdyttämistä pidettiin vaikeana. Juuri päivitetty Vekkulin varhaiskasvatussuunnitelma pitää sisällään kuvauksen myös pienryhmä- ja projektityöskentelystä ja käytännöksi sovittiinkin, että sijaisen tulisi tutustua Vekkulin työtapoihin talon varhaiskasvatussuunnitelmaan perehtyen. Varhaiskasvatussuunnitelman ja suullisen perehdyttämisen tueksi työntekijät laativat yhdessä esille asetettavan huoneentaulun, johon he nostivat prosessin myötä juurtuneita keskeisiä teemoja. Tämä kaunis yhdessä askarreltu kukkataulu viestii myös taloon tulijalle vekkulilaisten tärkeinä pitämistä työn ohjenuorista, mutta työntekijöiden mukaan myös muistuttaa heitä itseään yhdessä kehitetyistä toimintatavoista. Jatkossa toimintatavan juurtuessa luontevaksi osaksi arkityötä projektityöskentelyn lähtökohtana, haasteena tulee olemaan niiden liittäminen osaksi lasten varhaiskasvatussuunnitelmien suunnittelutyötä. Millä tavalla lasten yksilölliset ja ryhmää koskevat tavoitteet näyttäytyvät toiminnan suunnittelussa? Mikä on lapsihavainnoinnin ja dokumentoinnin merkitys kokonaiskuvan ja tavoitteiden hahmottamisessa ja selkiyttämisessä? Kehittämisprosessin myötä syntyneiden myönteisten kokemusten rohkaisemana tulevan kauden ( ) aikana tavoitteena on pienryhmätoiminnan ja projektityöskentelyn juurruttaminen myös kunnan kahteen muuhun ryhmäperhepäiväkotiin. Tässä kehittämistyössä tullaan hyödyntämään Vekkulin prosessin kautta saatuja toimintamalleja. Myös lapsiaan kotona hoitaville perhepäivähoitajille on käynnistynyt projektityöskentelyn juurruttaminen vertaismentoroinnin keinoin. Pitkin matkaa vekkulilaisten pohdinnoissa, sekä arkisissa että syvällisemmissä, on välittynyt vahvasti lasta ja lapsuutta arvostava viesti. He nostivat keskiöön, myös huoneentaulussaan, lapsen aidon kuuntelemisen ja vuorovaikutuksen ensisijaisuuden. Työntekijöiden innostuneet, eläytyvät kuvaukset lapsesta tutkimassa ja ihmettelemässä rakentamaansa aikakonetta kertovat sadan kielen olemassaolosta. Tästä on hyvä jatkaa yhteistä tutkimusmatkaa. 147 Nummenmaa Anna Raija ym. 2007, Wenger Etienne 1998, 73-84; Nummenmaa Anna Raija ym.,

77 Työyhteisön muutosprosessin kuvaus huomioita matkan varrelta Hanna Suutari ja Ulla Väisänen Taustaa Satu Karjalainen on edellä kuvannut Vuororyhmis Vekkulin kehittämisprosessia konsultin ja kouluttajan näkökulmasta. Tässä luvussa kuvataan kehittämisprojektia arjen tasolla, työntekijöiden ja esimiehen näkökulmasta. Se, miksi juuri Vuororyhmis Vekkulissa alettiin kehittää pienryhmätoimintaa ja projektityötä, juontaa juurensa käytännön tarpeista. Vuorohoito itsessään aiheuttaa yksikön arkeen tiettyä levottomuutta; lapsia tulee hoitoon ja lähtee hoidosta pitkin päivää. Kun lasten juuri tähän hoitoyksikköön sijoittamisen perusteena on vuorohoidon tarve, on ikäjakauma suuri (0-7-vuotta). Varsinkin pienet, 1-2-vuotiaat lapset tuntuivat hukkuvan ryhmään. Tähän ongelmaan vastattiin ensin kolmisen vuotta sitten käyttöön otetulla omahoitajatyötavalla. Se on Vekkulissa toteutunut siten, että kun pieni lapsi aloittaa hoidon, hänelle valitaan omahoitaja, joka työskentelee parin viikon ajan samoissa vuoroissa lapsen kanssa. Monien vuorovaikutussuhteiden kaaoksessa ovat yhdet tutut kasvot lapsen totutellessa hoitoon. Lisäpontta menetelmän tärkeydestä saimme kasvatuskumppanuuskoulutuksesta, jonka yhteydessä perehdyimme muun muassa kiintymyssuhdeteoriaan ja hoidon aloitukseen. Koulutuksen seurauksena tarjoamme perheille myös mahdollisuuden siihen, että ensimmäinen tapaaminen hoitajien kanssa tapahtuisikin lapsen kotona. Vekkulin työntekijät ovat sitoutuneet tähän työmuotoon todella hyvin. Murinoita työvuorolistan muutoksista ei juuri ole kuulunut. Omahoitajuus selätti vuorohoidon levotonta luonnetta kuitenkin vain hoidon alkuvaiheessa ja vain pienempien lasten osalta. Edelleenkin arki usein oli meluista ja lapset vaeltelivat huoneesta toiseen herkästi. Tässä vaiheessa tuli kuvioon Lapsen hyvä arki 2- hanke. Kun hankkeen ensimmäisessä vaiheessa oli käyty kasvatuskumppanuuskoulutus, kehitetty varhaista tukea yhdessä neuvolan kanssa ja saatu koulutusta moniammatilliseen yhteystyöhön, oli nyt vuoro pienempimuotoiselle ja enemmän arjen tasolla toimintoja muuttavalle täsmäkehittämiselle. Pienen mietinnän jälkeen tavoitteeksi muotoutui pienryhmätoiminnan kehittäminen. Kun olimme valinneet kehittämisaiheen ja päättäneet, että juuri vuororyhmis Vekkulin arkea aletaan kehittää, kuulimme, että voisimme saada hankkeen kautta konsultiksi Oulun yliopistolta varhaiskasvatuksen yliopisto-opettajan, Satu Karjalaisen. Hänen tuellaan lähdimme kehittämään pienryhmätoimintaa ja projektityöskentelyä. Pienryhmätoiminnan kehittäminen valittiin ensinnäkin arjen rauhoittamiseksi. Toiseksi viime vuosina on paljon puhuttu siitä, kuinka stressaavia lapsille lukuisat vuorovaikutussuhteet isoissa hoitoryhmissä ovat. Kunnassamme konsultoivan erityislastentarhanopettaja Jari Tiensuun kanssa olemme keskustelleet paljon siitä, miten varsinkin pienten lasten aggressio lisääntyy, kun lapsiryhmän koko kasvaa; kun ei vuorovaikutustaitoja vielä oikein ole, otetaan selviytymiskeinoksi nyrkit, töniminen ja muu epätoivottava käytös. Myös ääntään lapsi ei saa isossa ryhmässä kuuluville, jolloin täytyy ottaa käyttöön entistä suuremmat voimavarat. Aikuisenkin on puhuttava kovemmalla äänellä, jotta saa asiansa esitettyä. Projektityöstä taas ajattelimme saavamme ensinnäkin uuden työkalun suunnitteluun. Suunnittelu ei ollut oikein löytänyt uomiaan Vekkulin toiminnassa. Siitä kyllä puhuttiin ja yritettiin miettiä, mikä olisi sopiva tapa suunnitella, mutta usein vedottiin siihen, ettei ole ehditty suunnitella, on ollut niin kiire. Myös tietty tavoitteellisuuden lisääminen päivähoitokasvatuksen arkeen oli syynä kiinnostukseen projektityötä kohtaan. Ainakin päivähoidon ohjaajaa oli välillä mietityttänyt, miten varhaiskasvatussuunnitelmassa korostettu hoidon, kasvun ja opetuksen kokonaisuus saadaan varmennettua. Tähän kysymykseenkin projektityö tuntui vastaavan. Projekteissa oppiminen tapahtuu huomaamatta kiinnostavan tekemisen ja keskustelujen puitteissa. Pitempiaikainen projekti tuo lapsen hoitopäiviin jatkuvuutta. Vuorohoidon vuoksi lapset saattavat olla viikonkin poissa hoidosta ja vapailta palattuaan he voivat ehkä jatkaa projektiin liittyvää tekemistään siitä, mihin jäivät hoidosta lähdettyään. Toimijat ja resurssit Vuororyhmis Vekkuli on 12-paikkainen vuorohoitoa tarjoava päivähoidon yksikkö Taivalkoskella. Vekkulissa työskentelee lastenhoitaja ja 5 ryhmäperhepäivähoitajaa, joista kaksi on osa-aikaeläkkeen vuoksi työssä vuoroviikoin. Lastenhoitaja on toiminnasta vastaava työntekijä, joka tekee muun muassa työvuorolistat. Lähin esimies ryhmäperhepäivähoitajille on päivähoidon ohjaaja. 76

78 Lapsen hyvä arki 2- hankkeen tuella perustettiin päivähoidon kehittäjäryhmä 149, joka lähti työstämään pienryhmätoiminnan mallintamista Vekkulin yksikkövasun pohjalle yhdessä Vekkulin henkilöstön kanssa. Kehittäjäryhmässä oli edustaja jokaisesta Taivalkosken ryhmäperhepäiväkodista, päivähoidon ohjaaja, perhepäivähoitaja ja kehittämiskoordinaattori. Työskentely alkoi keväällä 2012 kestäen keväälle Oleellisena resurssina muun muassa dokumentoinnin helpottajana täytyy mainita digikamera sekä oma värikopiokone, joka ryhmikseen on saatu leasing-periaatteella. Toteutus ja prosessin vaiheet - Satu tuli käymään Satu tuli kuvioon mukaan maaliskuussa Hän kävi tutustumassa Vekkuliin ja piti koulutusillan kaikkien ryhmäperhepäiväkotien väelle. Käytiin läpi Reggio Emilian lapsikäsitystä, pienryhmätoiminnan ja projektityön perusasioita; havainnointia, dokumentointia, projektien kulkua. Lisäksi kaksi Oulun yliopiston kaksi varhaiskasvatuksen opiskelijaa tekivät Vekkulin työntekijöille kyselyn, joka toimi kehittämistyön alkukartoituksena ja tukena Satun konsultaatiolle. Ensimmäinen varsinaisen konsultaatiokäynnin Vekkuliin Satu teki huhtikuun loppupuolella. Tuolloin keskusteltiin projektityöskentelyn käyttöönotosta. Satu kertoi esimerkkinä hiiri-projektista, jota oli itse ollut mukana toteuttamassa. Vekkulin hoitajat innostuivat projektityöskentelymallista ja sen uskottiin sopivan hyvin vuororyhmikseen. Toukokuun lopussa Satu tuli taas Vekkuliin. Tuolloin mietittiin käytännön toteutusta pienryhmiin jakamisessa. Päätettiin kokeilla käytäntöä, jossa lapset jaettaisiin ryhmiin siinä vaiheessa, kun edellisviikolla tiedettäisiin seuraavan viikon hoitoajat. Suunniteltiin, että eri huoneissa olisi eri toimintoja, joissa eri ryhmät kiertäisivät vuorollaan. Mietittiin, että huoneiden oviin merkattaisiin värikoodeja antamaan lapsille tietoa siitä, mihin heidän olisi tarkoitus itse kunkin mennä. Jaettiin erilaisia vastuita työntekijöille, joiden mukaan yksi keskittyy askarteluun, toinen liikuntaan, ja niin edelleen. Lapsiryhmät kiertäisivät vuorollaan näiden mukaisissa toimintapisteissä. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Etukäteen ryhmiin jakaminen tuntui vievän liikaa aikaa ja ryhmät muuttuivat, koska kaikki lapset eivät tulleetkaan hoitoon. Ensimmäinen projekti oli touko-kesäkuun aikana etenevä Mato-projekti, johon aihe löytyi lasten omasta aloitteesta. Lapsia kiinnosti Vekkulin pihalta löytyvät madot ja sitä kautta muutkin ötökät. Vanhaan akvaarioon tehtiin matoakvaario, josta matojen myllerrystä mullassa oli hyvä tutkia lasi-ikkunan läpi. Lainattiin ja luettiin aiheeseen liittyviä kirjoja, askarreltiin matoja ja muitakin ötököitä paperista, pahvista, villalangasta ja piipunkrassista. Kevätretkellä ongittiin kaloja matojen ollessa syötteinä. Matoprojektia ei kuitenkaan vielä muistettu dokumentoida. Mato-projektin jälkeen tuli prosessissa pieni lamaannus. Kun Satu syyskuun alussa tuli seuraavan kerran käymään, oli tunnelma aluksi hieman nuiva. Kesäaikana oli ollut paljon sijaisia, joita ei oltu perehdytetty kunnolla prosessiin, ja muutenkin ajatukset uudesta työmuodosta olivat olleet vähän taka-alalla. Sadun syyskuisella vierailulla käytiin läpi edellisellä kerralla sovittuja asioita. Todettiin, että ryhmiin jako etukäteen ei ollut onnistunut. Päätettiin, että lähdettäisiin liikkeelle siitä, että ainakin yhtenä päivänä viikossa lapset jaetaan etukäteen ryhmiin. Juteltiin uusien projektien aiheista. Mietittiin, että kotileikkihuoneesta voisi rakentaa pysyvämmänkin teemahuoneen projektille. Siellä saisi olla keskeneräisiäkin töitä eikä joka välissä tarvitsisi siivota. Jo tuolloin tiedettiin, että Naperoviikolla koko päivähoidossa olisi yhteinen Aikaa-taikaa- projekti, joka oli Naperoviikon teema. Päätettiin, että se olisi Vekkulinkin seuraava projekti. Tiedostettiin kyllä se asia, että aloite hankkeen aiheesta oli ulkopuolelta tuleva, kun taas reggiolaisuuteen kuuluu keskeisenä osana se, että aiheet projekteihin tulisivat lasten kiinnostuksen kohteista. Aiottiin lähteä liikkeelle siitä, että kysellään lapsilta, millaisia käsityksiä heillä on sanoista aika ja taika, menneestä ajasta, tulevaisuudesta ja siitä, mikä on totta ja satua ja niin edelleen. Satu ehdotti kasvun kansioiden tekemistä lapsille. Ehdotus ei nostattanut hurraa-huutoja, mutta ei asiaa suoraan tyrmättykään. Asiaa aiottiin harkita ja dokumentointia lisätä muutenkin. 149 Kehittäjäryhmän kokoonpano ilmenee liitteestä 3. 77

79 Aikaa-taikaa projekti Prosessi eteni siis syksyllä 2012 Aikaa-taikaa projektin merkeissä. Tästä innostuivat sekä työntekijät että lapset. Lasten haastatteluvastaukset ja ajatukset aiheesta kirjattiin ylös vihkoihin. Aiheesta piirrettiin, tehtiin taideteoksia taikataikinasta ja huipennukseksi rakennettiin lapsen mentäviä aikakoneita kierrätysmateriaalista. Kirjastossa lapset saivat käydä aikaseikkalussa, jossa aistien avulla tutustuttiin eri aikakausiin. Lapset olivat tosi innostuneita projektin parissa touhuamisesta ja mielikuvitus sekä luovuus kukoistivat tuolloin ryhmäperhepäiväkodin lasten ja aikuisten keskuudessa. Naperoviikon ohjelmaan kuului myös niin sanottu Aikamatka Jalavan vanhassa kauppakiinteistössä. Siellä tutustuttiin vanhoihin esineisiin, nähtiin kehruunäytös ja laulettiin vanhoja kehtolauluja ikäihmisten laulattamana. Lasten mielestä reissu oli tosi kiva. Vanhusten viikolla Vekkulin väki kävi laulamassa vanhusten hoivakodissa Kaislassa. Kokemus oli puolin ja toisin niin mukava, että päätettiin käydä joskus toistekin. Koko projektin ajan lasten tekemisiä ja tuotoksia valokuvattiin. Projektin tuotokset olivat esillä päivähoidon yhteisnäyttelyssä nuorisotiloissa, jonka avajaisissa Vekkulin lapsille ojennettiin ruusut kulttuurituottajan toimesta. Se oli hieno hetki. Kun Satu jälleen marraskuun alussa tuli vierailulle Vekkuliin, hänellä oli paljon nähtävää ja kuultavaa Aikaa-taikaa projektista. Innostuneina työntekijät esittelivät postereita, joihin oli kerätty valokuvia ja ylöskirjattuja lasten mietteitä aiheesta. Henkilökunta oli kokenut tällaisen työskentelytavan antoisaksi - sekä lapset että aikuiset olivat innostuneet asiasta. Etenkin aikakoneiden tekeminen oli lasten mielestä mukavaa. Satu sai kuulla, että pienryhmiin jakoa oli nyt toteutettu, ihan oikeasti. Jako ryhmiin oli tehty yleensä aamulla lasten tultua paikalle jakoperusteena lähinnä kaverisuhteet ja jossakin määrin ikä, mutta vielä kerran päätettiin kokeilla jakoa etukäteen. Kasvunkansioiden käyttöönotto nousi taas esille. Satu ehdotti, että kansiot otettaisiin käyttöön pikkuhiljaa. Keskustelun jälkeen päätettiin ottaa ne käyttöön. Vanhempia pyydettiin tuomaan oma kansio kullekin lapselle, mistä laitettiin tiedote kotiin. Koira-projekti Keväällä tammikuun puolesta välistä lähtien Vekkulissa on toteutettu Koira-projektia, joka kesti tammikuun puolesta välistä huhtikuun puoleen väliin. Sen puitteissa lapset muun muassa ompelivat huopakankaasta koirat ja askartelivat koirille koppeja jätemateriaalista. Koira-aiheisia kirjoja lainattiin kirjastosta ja niitä tuotiin myös kotoa. Lapsilla oli usein pehmokoiriakin kotoa mukanaan hoidossa. Sadun helmikuisella vierailulla Vekkulissa oli tosi toiveikas ja innostunut, ylpeäkin tunnelma. Tuli sellainen tunne, että ihan oikeasti kehittämistyön alla olevat asiat alkavat rantautua ja juurtua Vekkulin arkeen. Työntekijöiltä kysyttiin, jatkaisivatko he tämä työmuodon käyttöä Vekkulissa ilman, että kukaan muistuttelisi asiasta ja kyselisi, mitä on tehty. Varovaisia katseita vaihdettiin ja pikkuhiljaa päät alkoivat nyökytellä. Kyllä me varmaan, Kyllä me jatkettais...! Yksi mieleenpainuva tilanne Satun helmikuisen käynnin yhteydessä oli hetki, kun istuimme puuhahuoneessa selailemassa kasvunkansioita, jotka oli ihan vastikään otettu käyttöön. Kun lapset huomasivat, mitä katselimme, yksi jos toinenkin haki hyllystä oman kansionsa ja halusi, että myös hänen kansiotaan katsottiin. Se viestitti dokumentoinnin tärkeydestä ja tehtävästä välittää lapselle tunne siitä, että hän ja hänen tuotoksensa on dokumentoinnin arvoista. Projekti päättyi koiranäyttelyyn. Jokainen lapsi toi tekemänsä pehmokoiran näyttelyyn, esitteli koiransa yleisölle (toiset lapset ja hoitajat) ja kertoi, millainen koira on luonteeltaan. Jokainen koira sai mitalin. Se oli vanha koristenauhaan ripustettu cd-levy, joka koristeltiin koira-aiheisilla tarroilla ynnä muilla. Voittoluokkia oli monta esimerkiksi taitavin koira, tottelevaisin koira ja kiltein koira. Toukokuussa Satu vieraili Vekkulissa viimeistä kertaa. Tunnelma oli nyt helmikuisen tapaamisen malliin hyvä ja innostunut, tietysti myös vähän haikea, kun yhteistyön tiedettiin olevan loppusuoralla. Sadulla oli mukanaan erivärisiä kartonkeja, joista työntekijät sommittelivat kesäisen huoneentaulun Näin meillä Vekkulissa. Siihen kirjattiin keskeiset projektityön ja pienryhmätoiminnan periaatteet. Taulu toimisi muistuttajana työntekijöille itselleen siitä, 78

80 mitä toimintatavoista on sovittu, mikä on tärkeää ja keskeistä ja myös keskustelun herättäjänä käypäläisille ; opiskelijoille, sijaisille ja vanhemmille. Vekkulin varhaiskasvatussuunnitelma 150 päivitettiin talven aikana päivähoidon kehittäjäryhmän toimesta. Siihen kirjattiin ylös ryhmiksen pienryhmätoiminta ja sen käytännöt. Kehittäjäryhmäläiset kulkivat kehittämisprosessissa koko ajan työntekijöiden rinnalla. Tässä ennakoitiin jo sitä, että kahdessa muussakin ryhmäperhepäiväkodissa on tarkoitus käydä läpi samankaltainen prosessi Sadun kanssa syksystä 2013 lähtien. Näin kehittämisryhmässä mukana olleet toisten ryhmäperhepäivähoitopaikkojen työntekijät ovat saaneet jo käsityksen pienryhmätoiminnasta projektityöskentelyn keinoin. Vertaismentoroinnin keinoin aihetta on tarkoitus juurruttaa myös perhepäivähoitoon. Lopuksi Kuten lukija voi huomata, edellä kuvattuun prosessiin mahtuu monia vaiheita, monenlaisia tunnetiloja, oivaltamisen hetkiä ja lamaannuksen vaiheita. Uusien työmuotojen käyttöönotto ei suinkaan ole mutkatonta ja helppoa. Mielestämme prosessi on kuitenkin onnistunut ja muuttanut lasten ja aikuisten arkea ihan konkreettisesti. Tulevana syksynä yksi haaste on saada vanhemmat paremmin mukaan asiaan, ensinnäkin kertomalla heille entistä paremmin asiasta ja pyrkimällä lisäämään heidän osallisuuttaan asiaan. Satu Karjalaisen roolia ei voi liikaa korostaa tämän prosessin onnistumiselle. Hän ohjasi työntekijöitä taitavasti ja onnistui innostavalla tavalla löytämään juuri tähän työyksikköön sopivan mallin toteuttaa pienryhmätoimintaa ja projektityötä. Erilaisia kehittämishankkeita tulee ja menee. Osa uusista ideoista jää elämään arkeen, osa kuihtuu pois. Mikä sitten vaikuttaa siihen, mikä aihe todella jää elämään arkeen? Kun kehittämisen aiheet kuitenkin useimmiten tulevat joltakin muulta taholta, kuin työntekijöiden itsensä omasta aloitteesta, ei aina ole itsestään selvää, että kipinä työntekijöissä syttyy. Tässä projektissa on koettu monia oivalluksen hetkiä. Näiden oivallusten myötä työntekijöille itselleen on syttynyt ymmärrys aiheen merkittävyydestä ja tärkeydestä heidän työhönsä ja lasten arkeen. Tämä ymmärrys taas on edellytys sitoutumiselle, jonka kautta aihe vasta juurtuu käytäntöön. Yksi kehityshankkeen onnistumisen edellytys on paikallisten näkökohtien huomiointi. On lähdettävä liikkeelle siitä todellisuudesta, jossa juuri tässä kunnassa eletään ja niistä lähtökohdista, resursseista ja reunaehdoista, jotka juuri täällä ovat olemassa. Se, mikä muualla on voinut olla käytäntönä jo pitkään, voi meidän mittakaavassa olla suuri harppaus päivähoidon sisällön kehittämisessä. Taustaa 4.4. Maaseläntien kehittämispäiväkodin prosessi Pysäkiltä toiselle Maaseläntien päiväkodissa kehitettyä Aila Tiilikka Elokuussa 2012 Kuusamossa toimintansa aloittaneessa Maaseläntien päiväkodissa toteutettiin ensimmäisen toimintavuoden aikana pedagoginen kehittämisprosessi osana Lapsen hyvä arki 2- hanketta. Tavoitteena oli työstää jokaiselle lapsiryhmälle varhaiskasvatussuunnitelma. Päiväkodin toiminta käynnistyi pikaisesti. Osa lapsiryhmistä siirtyi sinne heti päiväkodin avauduttua entisistä päiväkodeistaan. Henkilökunnasta osa tunsi toisensa ja osa aloitti työnsä täysin uusina työntekijöinä. Lasten tilanne oli samanlainen. Päiväkodissa toimii 1-6-vuotiaiden lasten päivähoitoryhmiä kaksi ja kolme vuororyhmää. Kuudes ryhmä on intervalliyksikkö, joka tarjoaa ympärivuorokautista hoitoa yhdelle lapselle kerrallaan. Henkilökuntaa on kaikkiaan 27 työntekijää. Lapsiryhmien kasvattajatiimeissä työskentelee 1-2 lastentarhanopettajaa, 1-3 lastenhoitajaa sekä yksi päiväkotiapulainen tai avustaja. Intervalliryhmässä työskentelee neljä lastenhoitajaa. Työntekijöiden koulutus- ja kokemustaustat olivat hyvin monipuolisia, joten henkilöstöllä on vahva moniammatillinen ja työkokemuksellinen tausta. 150 Vekkulin varhaiskasvatussuunnitelma löytyy Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankista

81 Prosessin tavoitteet Lapsen hyvä arki 2- hankkeeseen sisältynyt Maaseläntien päiväkodin Vasu-työn kehittämisprojekti toteutui 20 tunnin laajuisen konsultaatioprosessin tukemana. Hankkeen tarjoamina konsultteina kehittämisprosessissa toimivat suunnittelija Paula Loukkola ja yliopiston lehtori Aila Tiilikka sekä kehittämiskoordinaattorina hanketyöntekijä Saara Autio. Kehittämisprosessin sisältö kohdistui pedagogisen toiminnan käynnistämiseen lapsiryhmissä. Prosessi pohjautui edellisen Lapsen hyvä arki- hankkeen yksilövasujen kehittämistyön juurruttamiseen 152. Prosessin yksilöidyiksi tavoitteiksi muodostuivat: 1. lapsen yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman juurruttaminen arjen työkaluksi jokaisessa lapsiryhmässä 2. ryhmävasun tuottaminen pedagogisen työn tueksi lasten yksilövasujen pohjalta 3. edistää tiimikohtaisen työtavan löytymistä. Prosessin toteutuksen lähtökohdat Päiväkotiorganisaation muodostaminen ja sen toiminnan välitön käynnistäminen vaativat pikaisesti rakenteiden luomisen sekä samanaikaisesti myös tiimeiltä normaalia toimintaa lapsiryhmissä. Se syksy oli aika rankka se muutto oli aika vauhdikas päiväkodit ei missään vaiheessa olleet kiinni ja muutto piti tehdä samalla, kun lapsia hoidettiin... toiset kantoi tavaraa, toiset sillä aikaa hoiti lapsia Lasten arki tuli luoda sujuvaksi, vaikka yhteiset käytännöt sekä tiimin jäsenten tutustuminen olivat vasta rakentumassa. Päiväkodin kasvattajatiimiä voidaan pitää käytäntöyhteisönä, koska sillä on tyypillisesti sosiaalinen, jaettu käytäntö 153. Päiväkodin työyhteisö ja tiimit olivat kuitenkin vasta jäsentymisvaiheessaan ja luomassa omia käytänteitään ja keskustelukulttuuriaan. Nämä käytänteet määrittävät keskeisesti varhaiskasvatuksen ammatillisuutta ja siihen kohdistuvia osaamisodotuksia 154. Tässä tilanteessa kehittämistyön kaikki kolme tavoitetta prosessoituivat aivan samanaikaisesti, mikä lisäsi työn vaativuutta työntekijöiden kannalta. Siten tavoitteiden erottelu raportoinnissa on osittain teoreettinen ratkaisu näkökulmien jäsentämiseksi. Prosessimme kehittämiskohde ei ensisijaisesti ollut työyhteisön kehittäminen. Lapsiryhmän varhaiskasvatussuunnitelman kehittäminen vaati ja sisälsi kuitenkin keskeisesti tehtäviä, jotka edellyttivät paljon tiimien sisäistä keskustelua. Tiimikeskusteluissa havaittiin myös asioista, joiden käsittelyn tarpeellisuus tuli ilmeiseksi myös koko työyhteisön tasolla. Pienryhmän keskustelun edut ja tärkeys tulevatkin esille erityisesti silloin, kun tarvitaan pohtivaa keskustelua koko yhteisöä koskevista asioista, esimerkiksi perustehtävästä 155. Päiväkotiorganisaatiossa koko yksikön esimiehenä toimi päiväkodin johtaja ja varajohtajana yksi lastentarhanopettajista. Jokaiselle tiimille oli nimetty tiimivastaavaksi yksi lastentarhanopettajista. Organisaatiorakennetta hyödynsimme prosessin eri vaiheissa työskennellen eri kokoonpanoissa. Prosessin teoreettista taustaa Varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen liittyvät tavoitteet edellyttävät kasvattajilta asiantuntijuutta ja osaamista, jossa sovelletaan moniammatillista tiimityötä uudessa työtilanteessa. Nämä lähtökohdat ohjasivat myös prosessimme teoreettisen taustan rakentumista varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden, moniammatillisuuden ja tiimityön näkökulmista. Käytännön varhaiskasvatus- ja opetustyön ammatillinen toteuttaminen ja työn kehittäminen ovat keskeinen osa kasvattajan asiantuntijuutta ja osaamista. Asiantuntijuuteen sisältyy Tynjälän mukaan oman erityisalan asiantuntemus, kyky löytää ja soveltaa tietoa sekä jatkuva työn kehittäminen ja oppiminen. Asiantuntijatyöhön kuuluu myös jatkuvaa ongelmanratkaisua, joka tuottaa uuden oppimista. Tällainen oppiminen ei ole ainoastaan koulutukseen 151 Vähärautio, Aira (toim.) Määttä, Anu Kupila, Päivi 2012, Nummenmaa, Anna Raija & Karila, Kirsti 2011, Raina, Liisa 2013,

82 tai työkokemuksen pituuteen, vaan se liittyy myös toimintatapaan, jossa työntekijä oppii pohtien ja arvioiden; reflektoiden työtään eri tilanteissa 156 (katso myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005) 157. Käytännöllistä, kokemuksen kautta syntynyttä tietoa kutsutaan niin sanotuksi hiljaiseksi tiedoksi, joka usein jää puhumatta ääneen. Ongelmatilanteissa sitä kuitenkin usein tuodaan esille. Omaa toimintaa pohditaan ja arvioidaan kriittisesti, jolloin syntyy reflektiota eli omiin toimintatapoihin liittyvää reflektiivistä itsesäätelytietoa. Reflektiivinen tarkastelu voidaan ulottaa myös laajemmalle, esimerkiksi koko työyhteisöön, jolloin voidaan puhua toiminnan säätelytiedosta. 158 Työn kehittämisen ja oppimisen välineenä kasvatusalan ammattilaisen valmiuksiin kuuluu näin niin kutsuttu reflektioosaaminen, niin yksilöllisesti kuin ryhmätasolla 159. Työskentelyssämme nämä työn ja asiantuntijuuden osa-alueet aktivoituivat moniammatillisessa tiimityössä. Varhaiskasvatuksessa moniammatillinen osaaminen ja asiantuntijuus toteutuvat sekä kaikille ammattilaisille yhteisen osaamisen että ammattiryhmien erityisosaamisen varassa. Kaikille yhteiseen ammatilliseen osaamiseen on jäsennelty kuuluviksi eettiset periaatteet, toimintaympäristön ja perustehtävän tulkintaan liittyvä osaaminen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen sekä valmiudet jatkuvaan osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä osaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnittää määrittelyssään huomionsa myös henkilöstön osaamisen kehittämisessä muun muassa varhaiskasvatussuunnitelmatyön osaamisen lisäämiseen. 160 Varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen kuluu erityisenä osaamisalueena lastentarhanopettajan tehtäviin, koska niissä painottuvat pedagogiikka ja lapsen kehityksen tunteminen asiantuntijuusalueina 161. Lastentarhanopettajan tehtävänä onkin kantaa ryhmäkohtaisesta suunnittelutyöstä päävastuu. Lapsiryhmän suunnitelman laatiminen, sen sisällön tunteminen ja hallinta liittyvät kuitenkin saumattomasti koko tiimin yhteisiin osaamisalueisiin. Suunnitelmatyö on moniammatillisen tiimin tärkeä yhteistyöprosessi. Perusolemukseltaan kasvatustyö varhaiskasvatuksessa määrittyy ja toteutuu yhteisöllisenä työnä 162. Päivähoidon työyhteisöissä onkin tyypillistä yhteisöllisen toimintatavan sekä yhteistyöhön ja kollegiaalisuuteen perustuvan päätöksenteon painottuminen 163. Muotoutuvan työyhteisön tehtävät kohdistuivat alkuvaiheessa sekä työn sisällön kehittämiseen että tiimiytymisen prosessiin. Kasvattajayhteisön tiimiytymisessä ja työskentelyn kehittymisessä voidaan nähdä neljä vaihetta: tiimin muodostuminen, tiimin pyrytysvaihe, normiutumisvaihe sekä tuottamisvaihe. Tiimin muodostumisvaiheessa keskeisiä ovat yksilölliset huolenaiheet omasta pätevyydestä, sopivuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta omassa tiimissä, jolta odotetaan puolestaan myös avoimuutta. Pyrytysvaiheessa määritellään tiimin tavoitteet, tehtävät ja sen organisoituminen sekä koetaan tiiminhengen muodostuminen. Normitusvaiheessa tavoitteet, toiminta ja menetelmät selkiytyvät. Tiimin tuottamisvaiheessa työn ja muutoksen hallinta sekä työn kehittäminen on jo sujuvaa. 164 Ihanteellisesti ajateltuna päiväkodin moniammatillisessa tiimityöskentelyssä osaavalla yhteisöllä tulee olla yhteiset arvot ja suhtautuminen asiakkaisiin. Perustehtävästä, työn jäsentämisestä ja työympäristöstä on yhteinen linja. Tiimissä myös osaaminen ja oppiminen ovat jaettua, yhteistä ja kumulatiivista. Tiimin toiminnassa on emotionaalisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Yhteisessä oppimisprosessissa tietoa luodaan kontekstuaalisesti eli käyttämällä arjesta hankittua kokemustietoa. Kokemukset nostetaan yhteisen reflektion ja pohdinnan kohteeksi, jolloin niiden käsitteellistäminen on mahdollista. Käsitteellistäminen nostaa kokemuksen yleiselle tasolle, ja syntyy uutta yhteistä tietoa ja ymmärrystä, joka lisää työn hallintaa. Tällainen tiimityö mahdollistaa työn kehittämisen työ- ja oppimiskumppanuuden avulla. Oppiminen tulee osaksi organisoitua työtä. Samalla käyty keskustelu tuottaa sitoutumista ja riippuvuutta tiimissä. Tiimin jäsenten tiedot, taidot ja kokemukset ovat erilaisia, joten jokaisen osallisuutta tarvitaan keskustelussa. 165 Tämänsuuntaisen prosessin käynnistämiseen sovelsimme toimintatutkimukseen painottunutta työtapaa. 156 Tynjälä, Päivi 1999, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Tynjälä, Päivi 2010, Rouvinen, Ritva 2007, STM 2007, 28-32, STM 2007, Nummen, Anna Raija & Karila, Kirsti 2011, 18; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Kupila, Päivi 2012, Helakorpi, Seppo, Holppin 1996 pohjalta. 165 ks. Karila Kirsti & Nummenmaa Anna Raija

83 Prosessin toteuttamismenetelmä Kehittämisprosessia tuettiin konsultaatioissa toimintatutkimuksen tyyppisesti työyhteisön reflektiivisenä prosessina, jossa edettiin syklisesti suunnittelusta, toteutukseen, arviointiin ja edelleen uudelleen suunnitteluun. Tavoitteena oli yhteistoiminnallisesti tiimeissä sekä koko työyhteisön tasolla työn kehittäminen luomalla varhaiskasvatussuunnitelmiin uusia toimintakäytäntöjä edeten kokeillen ja arvioiden vaiheesta toiseen. Periaatteena oli, että kaikki tutkimukseen osallistuvat ovat aktiivisia toiminnassaan, käyvät sekä keskenään että yhdessä konsulttien kanssa jatkuvaa arvioivaa dialogia. 166 Näiden lähtökohdista edeten työntekijöiden oman työskentelyn panos ja tulokset muodostavat prosessin merkityksellisimmän sisällön ja annin. Syklisyys muodostui kolmesta vaiheittain etenevästä pysäkki-tehtävästä, joita käsittelimme työryhmissä konsultaatiokertojen aikana. Koko henkilöstön kokouksia pidettiin Maaseläntien päiväkodissa kaksi; syyskuussa orientoitumis- ja suunnittelukokous ja toukokuussa prosessin päätöskokous. Marraskuussa kävimme jokaisen tiimin kanssa yhden konsultaatiokeskustelun päiväkodissa. Muut tapaamiset toteutettiin videovälitteisesti. Johtajan ja tiimivastaavien kanssa pidettiin seitsemän palaveria sekä johtajan, varajohtajan ja hankkeen vastaavien kanssa kolme palaveria. Näissä konsultaatiopalavereissa suunnittelimme, koostimme ja arvioimme prosessin sisällöllistä ja aikataulullista etenemistä. Tiimivastaavat lapsiryhmänsä pedagogisina vastaavina johtivat tiimiensä Vasu-työskentelyä, toivat tiimiensä raportit palavereihin ja veivät käsitellyt asiat omiin tiimeihinsä. Palaverien lisäksi konsultteina kommentoimme prosessin eri vaiheissa tiimien ryhmävasuja sähköisesti useita kertoja. Kehittämistyön päiväkotiarjessa ryhmävasujen työstäminen ja vastuualueet sovittiin jokaisessa tiimissä sen jäsenten kesken, ja osatehtäviä koottiin yhteen vaiheittain edeten. Yhteenvetojen laatiminen painottui tiimivastaavien tehtäväksi. Tiimeissä keskusteltiin koosteita ja tuloksista päätettiin yhdessä. Ajoittain tiimivastaavat joutuivat kuitenkin työskentelemään myös melko itsenäisesti, koska yhteisten palaverien toteuttaminen ei aina ollut mahdollista. Yhteisen tiimiajan vaje oli ehkä suurin haaste työskentelyssä. Ryhmävasun suunnittelutyön lähtökotana oli ymmärrys päiväkodin moniammatillisuudesta myös yhteisenä osaamisena ja toimintana, jossa yksilön kyvyt ja ominaisuudet sovitettiin yhteen kyseisen tilanteen ja kontekstin mukaan, kuten Karila ja Nummenmaa 167 asiaa kuvaavat. Toisaalta samalla jokaisen tiimin jäsenen osallistuminen näihin kasvattajayhteisön merkityksellisiin toimintoihin ja keskusteluihin tarjosi myös tilaisuuden oman asiantuntijuuden kehittymiseen kuten Kupila 168 kuvaa tämän tyyppistä prosessia. Prosessissamme pyrittiin toimintatutkimuksen tavoitteiden mukaisesti työyhteisön reflektio-osaamisen kehittämiseen sekä jokaisen ammattilaisen oman osaamisen ja asiantuntijuuden syvenemiseen. Prosessin sisältö syksyllä 2012 pysäkiltä toiselle Elokuussa 2012 suunnittelimme johtajan ja tiimivastaavien ensimmäisessä yhteisessä palaverissa konsulttien laatiman alustavan ohjelman pohjalta projektin kulkua niin kutsuttujen Pysäkki -tehtävien avulla. 1. Pysäkki Ammatillisuuden pohdintaa Kuvaa omaa työhistoriaasi (esimerkiksi aikajanalla, käsitekartalla, kuvalla, kuviolla tai kirjoittamalla). Tiivistä 3-5 omaa työtäsi ohjaavaa keskeistä asiaa, jotka olet oppinut työurasi varrella. Pohdi lisäksi, mitä uutta haluat oppia tässä työtiimissä/lapsiryhmässä. Kerro omasta työhistoriastasi sekä tiivistämäsi asiat muille tiimissä työskenteleville. Pohtikaa ja kirjatkaa ylös mitkä näistä asioista haluatte ottaa oman tiiminne lähtökohdiksi. Miten toteutatte asiat käytännön arjessa. Tiimavastaavat veivät tehtävän tiimeihinsä, joille varattiin noin kuukausi aikaa sen läpikäymiseen. Seuraava johtajan ja tiimivastaavien palaveri pidettiin päiväkodissa kuukauden kuluttua syyskuussa Samana iltana oli ensimmäinen koko henkilöstön kokous, jossa purettiin ensimmäisen pysäkkitehtävän tulokset sekä arvioitiin ja suunniteltiin toimintakauden prosessia. Illan keskusteluissa tuli esille tiimin jäsenten keskinäisen tutustumisen ja tuntemisen tärkeys sekä siihen liittyvät odotukset. Vaikka osa työtekijöistä tunsi toisensa jopa pitkältä ajalta, todettiin, että aina keskustelu tuo jotain uutta. Toisen työhistoriasta kuuleminen rakensi kuvaa toisesta ja paljasti, miten erilaisia 166 Heikkinen, Hannu L.T. 2007, Karila Kirsti & Nummenmaa A. R. 2001, Kupila Päivi 2012,

84 polkuja työtovereilla saattoi olla. Moni koki myös, että tiimiytymisen vaihe on aina uusi kokemus. Se sisälsi, hämmennystä, alokkaana tai ulkopuolisena olemisen tunnetta, kaiken tuntemista uudeksi ja monenlaisia odotuksia. Todettiin, että jokaiselle on omia odotuksiaan. Odotuksia kuvattiin sanonnoilla: saada olla oma itsensä, täydennämme toisamme, hyvä tunnelma, sopuisuus, leppoisuus, tiimityön tärkeys, antaa tilaa toiselle, avoimuus. Uuden oppimisen ilo ja haasteet liittyvät myös alun kokemuksiin. Useille työntekijöille vuorohoito oli uusi päivähoitomuoto. Uusiin lapsiin tutustumista oli tulossa tavallista enemmän. Päiväkodin palvelurakenteessa intervalliyksikkö oli myös uusi toimintamuoto. Erilaisten hoitomuotojen tavoitteena oli tarjota synergiaetua toisilleen esimerkiksi lasten yöhoidon järjestelyissä. Tiedonkulku työntekijöiden kesken antoi pohtimisen aihetta jo etukäteen. Tavoite tehdä arkea syvempiä havaintoja lapsista myös vanhemmille kerrottavaksi oli tavoitteena. Haasteena nähtiin myös ottaa huoli heti puheeksi. Inspiroiva tavoite oli saada ideoita toisilta! 2. Pysäkki Lapsihavainnointi kasvatuskumppanuuden ja Vasu-työskentelyn tukena Toisen pysäkin tavoitteena oli tukea havainnoinnin pohjalta jokaisen lapsiryhmän ryhmäytymisen prosessia ja saada aineksia lasten yksilöllisten varhaiskasvatussuunnitelmien työstämiseen sekä edetä myöhemmin ryhmävasun koostamiseen. - Valitse Kuusamon lapsivasusta pienryhmäsi lasten kannalta 3 merkityksellisintä aluetta, joita havainnoit ensimmäisten viikkojen aikana. Etene havainnoinnissasi myös muille alueille. - Dokumentoi kirjoittamalla havaintosi lapsista muistiin esimerkiksi lapsi- ja lapsiryhmävasuja varten. Keskustelkaa päivittäin vanhempien kanssa päivähoidossa ja kotona tehdyistä havainnoista. - Keskustele tiimissäsi esille tulleista havainnoista ja kootkaa keskeiset koko ryhmää koskevat asiat ryhmän yhteisen varhaiskasvatussuunnitelman ja toimintasuunnitelman pohjaksi. Toisen pysäkin tehtävä purettiin tiimikohtaisissa konsultaatiopalavereissa marraskuun alussa. Keskusteluissa ja pohdinnoissa näkyi tiimien aktiivinen työote varhaiskasvatusarjen ja sen pedagogiikan haltuun ottamisessa uudessa isossa organisaatiossa. Melko nopeasti oli luotu hyviä käytänteitä, lisäksi lasten toiminnan dokumentointi oli monipuolista ja entuudestaan ammattilaisille tuttua. Näiden palavereiden sisällöstä kirjattiin yhteinen kooste, jonka toimitettiin tiimivastaaville sekä päiväkodin johtajalle. Seuraavassa taulukossa 7. tiivistelmä konsultaatiopalaverien sisällöistä. Taulukko 10. Konsultaatiopalaverit KOKO TALON TYÖYHTEISÖÖN LIITTYVÄT ASIAT 1. Iso organisaatio on muotoutumassa. Tiimeissä on tutustuttu ja ne toimivat toiminnan vauhdittajina. 2. Kokotalossa eletään tutustumisen ja opettelun vaihetta pienestä organisaatiosta isoon. 3. Mistä asioita pitäisi nyt keskustella? 4. Keskeneräisyyden hyväksyminen ja salliminen Tavoitteet: Meidän ryhmä muut ryhmät Pääsy syvempään yhteistyöhön ja pedagogiikkaan päiväkodissa TIIMITYÖHÖN LIITTYVÄT ASIAT 1. Tiimit siirtymässä tutustumisen vaiheesta yhteisen tekemiseen 2. Tiimin yhteinen keskustelu- ja suunnitteluaika tiimipalaverien merkitys näkyy - päivähoidon laatu - lapsen hyvinvointi - pedagogiikka - työn mielekkyys - positiivinen ilmapiiri - työhyvinvointi Tavoitteet: Työvuorojen toimivuus ryhmän toiminnan kannalta Sijaispulan ratkaiseminen Tiimipalaverit säännöllisiksi Sisäinen sijaistaminen tiimipalaverien ajalle Tiedonkulusta huolehtiminen Hyviä käytäntöjä ja mahdollisuuksia: Erilaiset kokoonpanot ja erilaiset lapset talon rikkaus Yhteen hiileen puhaltaminen Hyvien käytäntöjen jakaminen koko talon työyhteisön kesken LAPSIIN JA LAPSIRYHMÄÄN LIITTYVÄT ASIAT 1. Lasten kanssa työskentely palkitsee 2. Toiminnan arki sujuu ja hyviä käytäntöjä on löytynyt 3. Erityisesti vuoro- ja intervallihoidossa lasten vaihtuva arki (esim. viikonloppuhoito) huomion kohteena ja toiminnan mukauttamisena 4. Lasten havainnoinnissa useita erilaisia käytäntöjä ja dokumentointitapoja - lapsihavainnointi- ja viestivihot - omat kansiot - päiväraportit - lapsivasut ja niiden tekeminen hyvässä vauhdissa Tavoitteet: Pienryhmätyöskentelyn ja työvuorojen yhteensovittaminen Lapsihavaintojen jakaminen tiimissä Lapsihavaintojen soveltaminen toimintaan Lapsivasuihin kootun tiedon siirtäminen ryhmäkohtaisiin vasuihin Lasten tuottamat dokumentit miten liitetään mukaan? 83

85 Työnjaon ja vastuualueiden selkiyttäminen osittain Hyviä käytäntöjä ja mahdollisuuksia: Palaveri pidetään vaikka kaikki eivät olisi läsnä Palaverin asioiden kirjaaminen Tiedon jakaminen / hankkiminen - aktiivisesti Sähköiset järjestelmät viestinnän tukena? Palaveriajat lasten ulkoiluaikoina? Päästä syvempään yhteistyöhön ja pedagogiikkaan lapsiryhmässä Hyviä käytäntöjä ja mahdollisuuksia: Pienryhmätoiminta lapsen yksilöllisen kohtaamisen mahdollistaja ja tukija Pienryhmätyöskentely ikäryhmissä Monipuoliset havainnointimenetelmät Marraskuussa käytyjen keskustelujen anti oli monipuolinen. Haasteita oli ilmassa, mutta yleisvaikutelma oli lähes kaikissa ryhmissä haasteista huolimatta positiivisesti eteenpäin orientoitunut ja tavoitteinen. Keskusteluissa oli tavoitettu kehittämisen keskeisimmät teemat: kasvattajatiimien työskentely, Vasu-työskentely ja lasten pienryhmätyöskentely. Tiimityön käynnistäminen ja miten koko talo tutuksi Pedagoginen päiväkotitoiminta organisoituu moniammatillisena tiimityönä. Omaan tiimiin ja sen jäseniin kohdistui jokaisella työntekijällä alkuvaiheessa erilaisia odotuksia ja toiveita. Työntekijätiimi se moottori, jonka avulla työ käynnistyy ja kehittäminen etenee sille asetettujen tavoitteiden suunnassa. Moniammatillisessa tiimissä (vertaa Karila & Nummenmaa ; Nummenmaa & Karila ) kohtaavat myös jokaisen työntekijän erilaiset käsitykset niin työstä, sen tarkoituksesta, tavoitteista kuin menetelmistäkin. Jokaisella on myös oma koulutus- ja kokemustaustansa ammatillisuutensa ja asiantuntijuutensa taustalla. Marraskuun tiimikeskusteluissa oltiin pääasiassa tyytyväisiä alun tiimiytymiseen. Ilmapiiri koettiin yleensä positiiviseksi; hyvillä mielin toimitaan -ilmaisuin. Työssä koettiin myös iloa ja huumoriakin. Toisaalta oli vielä hämmennystä tai tiiviyden hakemista omassa tiimissä. Yhteinen haaste kaikissa ryhmissä oli palaveriajan niukkuus, johon vaikuttivat monet erilaiset tekijät. Vuorohoidossa työvuorojen rakenne on todella vaihteleva, lisäksi työpäivän kulku on vaihteleva ja tiivis, koska lasten aikataulut ovat keskenään erilaisia. Päivän kulku ei aina myöskään ollut ennustettava, vaan oli varauduttava joustamaan hyvin paljon. Tiimiytymistä hidastivat myös työntekijöiden poissaolot sekä syystoimintakauden alussa vielä meneillään olleet työntekijöiden kesälomat. Intervalliryhmässä työntekijöiden työnkuvat vaativat myös kovasti joustavuutta, koska välillä sijaistettiin päiväkotiryhmissä ja käytännöt olivat vasta muotoutumassa. Tiimiytymisen ja yhteistyön edistämiseksi todettiin, että kaikkien läsnäolon vaatimuksesta palavereissa ei voida aina pitää kiinni ja että palaverit tulisi pitää sillä henkilöstöllä, joka kulloinkin pääsee paikalle. Tiedonkulusta päätettiin huolehtia kirjaamalla asiat sekä aktiivisella suullisella tiedonvälityksellä että tiedonhankkimisella. Keskusteltiin myös palaveriaikojen jakamisesta lasten ulkoiluajoille. Syksyn työskentelyn tuloksena koettiin suurimmaksi osaksi, että tiimeissä oli päästy tutustumaan toisiinsa ja alkoi olla selvillä mitä meidän pitäisi tehdä (vertaa Helakorpi 2013) 171. Lasten käytännön arki oli saatu toimivaksi, vaikka pedagogiikan suhteen toiminnassa koettiin edelleen haasteita. Toisaalta syksyn työskentely lapsiryhmissä oli edistynyt napakasti. Kaikissa ryhmissä lasten yksilöllisiä varhaiskasvatussuunnitelmia oli työstetty ahkerasti, ja suurella osalla lapsista oli varhaiskasvatussuunnitelma. Vasu-työ oli tältä osin jo omaksuttu käytäntö, vaikka vuorohoitoryhmissä lasten vaihtuvuus lisäsi huomattavasti Vasu-työskentelyn työmäärää ja muissakin ryhmissä jonkin verran. Intervalliryhmässä erityispedagoginen toteutus ja arki sekä yhteistyö vanhempien kanssa käynnistyi ja jatkui hyvin uudessa talossa. Sekä vanhempien että lasten palaute oli positiivista. Uudessa tilanteessa oltiin jälleen sen vuoksi, että henkilöstörakenteeseen oli tulossa muutoksia asiakkaiden vähenemisen vuoksi. Joulukuun palaverissa tiimien tunnelmat muuttuivat kuitenkin pessimistisemmiksi. Pienryhmätoiminnan toteuttaminen oli haasteellista erityisesti vuorohoidon puolella. Ongelmaan kaivattiin ratkaisua. Hektinen arki oli jossakin tapauksessa vienyt ajan niin, ettei yhteistä suunnitelmaa ja tiimityötä ollut vielä syntynyt. Kollegiaalisuuden tavoittaminen ja koko talon yhteisen hengen, vision ja kumppanuuden löytäminen sekä tutustuminen yli oman tiimin 169 Nummenmaa, Anna Raija & Karila, Kirsti Karila, Kirsti & Nummenmaa, Anna Raija Nummenmaa, Anna Raija & Karila, Kirsti Helakorpi Seppo, Holppin 1996 pohjalta. 84

86 olivat edelleen tavoitteita. Keskeisenä tuntui olevan kysymys miten me sen teemme 172? Näihin kysymyksiin päiväkodissa päätettiin tarttua tiimivastaavien ja johtajan ideointipalaverissa tammikuussa. Joulun alla tuntui tarpeelliselta saada pieni tuumaustauko. Konsultteina ehdotimme alustavasti tiimeille tehtäväksi pohtia henkilökohtaisesti ja tiimeissä, mitä syksy on opettanut, missä nyt ollaan ja mihin halutaan panostaa kevätkaudella. Prosessin sisältö keväällä 2013 edeten kolmannelle pysäkille Tammikuussa 2013 päiväkodissa oli myös tehty uusia ratkaisuja palaverikäytännöissä. Koko talon tiimivastaavien palaverit oli sovittu pidettäväksi joka kuukausi. Päiväpuolen ja vuoropuolen omat iltapalaverit oli päätetty pitää joka toinen kuukausi. Tulevan elokuun alussa on koko talon suunnittelupalaveri. Todettiin, että alkuvaiheen käytännöllisten kysymysten jälkeen voidaan keskittyä pedagogiseen kehittämiseen. Tiimivastaavien palaverit tarjoavat kollegiaalista tukea ja iltapalaverit yhteisen tekemisen tunnetta. Todettiin, että konsulttien työpanos kohdistuu kevään aikana pedagogiseen kehittämiseen. Kevätkauden pontimeksi sovimme, että jokainen pohtii henkilökohtaisesti mitä syksy 2012 antoi ja opetti sekä mihin nyt haluaa panostaa. Tämän jälkeen keskustellaan tiimeissä edellisistä kysymyksistä ja niiden pohjalta päivitetään yhteiset tavoitteet, jotka kirjataan ja joihin halutaan sitoutua. 3. Pysäkki Lapsivasuista ryhmävasuun - tiimien tilanteiden mukaan Koko talon kattava yhteinen haaste oli ryhmävasujen työstäminen ja lapsivasujen vieminen arjen toimintaan. Kolmannen pysäkin tehtävänä pedagogisen sisällön kehittäminen jatkui seuraavasti: - Pienryhmätoiminnan organisoiminen tiimissä - Tehtävänkuvista ja tiimin yhteistyöstä sopiminen - Ryhmävasun tuottaminen lapsivasujen pohjalta omassa lapsiryhmässä Tiimivastaavat huolehtivat tiimeissään työskentelystä, raportoivat, laativat ja toimittivat koosteista teemojen konsulteille kommentoitaviksi kolmeen otteeseen. Sovimme yhteisestä, mutta kuitenkin ohjeellisesta aikataulusta, jota noudatettiin tiimien omien tilanteiden mukaan kevään aikana. Tämän pysäkin tuloksia kuvataan seuraavaksi. Vahvasta pedagogiikasta vauhtia Vasu-työhön - keskeisiä teemoja ja ratkaisuja tiimeissä Päiväkodin työntekijöiden vahva kokemus ja pedagoginen ote näkyivät lapsiryhmätyössä toiminnan alusta alkaen. Aiemmin tehtyyn Vasu-työhön oli helppo viitata ja käyttää Kuusamon kaupungin lapsivasukaavaketta jo toisella pysäkillä. Pedagogisen toiminnan keskeiset elementit nostettiin esille tässä vaiheessa. Tiimityön elävä yhteys pedagogiikkaan sekä lapsivasujen yhteys edelleen ryhmävasuun tiedostettiin. Lasten havainnointi ja havaintojen dokumentointi oli ollut ryhmissä monipuolista ja aktiivista; käytössä oli useita erilaisia tapoja tallentaa ja jakaa saatua tietoa (ks. taulukko 10). Kolmannella pysäkillä lasten Vasu-työskentelyä kuitenkin vielä jatkettiin ryhmissä, joissa oli lasten vaihtuvuutta. Tiimipalavereissa seurattiin missä mennään -katsausten avulla jokaisen lapsen Vasu-tavoitteiden toteutumista käytännön toiminnoissa. Lastentarhanopettajan vastuulla oli erityisesti lapsikohtainen arviointi sekä huolehtiminen lapsen tarpeisiin vastaamisesta. Näin menetellen hyödynnettiin eri työntekijöiden vastuita, rooleja ja vahvuuksia. Lasten yksilövasujen laatimista tukivat osuvasti erilaiset havainnointivihot tai päiväraportit. Lapsivasun laatimista pohjustettiin myös tiimin keskustelulla sekä tutustumalla lapsen aikaisempiin varhaiskasvatussuunnitelmiin. Tavoitteena oli käydä läpi tiimissä lapsivasut aina keskustelujen jälkeen. Intervalliryhmässä oli otettu käyttöön uusi hoitokaavake, jonka pohjalta käytiin keskustelu vanhempien kanssa. Ryhmässä toteutettiin myös omahoitajakäytäntöä. Toisaalta yksilövasujen jatkuva prosessi vaati ja kasvatti ammattilaisissa myös keskeneräisyyden sietämistä työssään. Vuorohoidon erityispiirteitä olivat muun muassa lasten suuri lukumäärä sekä lasten vaihtuvuus. Lapsiryhmä saattoi elää hyvinkin paljon toimintakauden aikana. Vakinaisia lapsia oli ryhmässä keskimäärin noin 30 lasta, joiden lisäksi 10 lasta oli vaihtunut talven aikana. Ennen kevään päättymistä ryhmässä oli tehty noin 40 lapsivasua. Pienryhmätyöskentely Pienryhmätyöskentely oivallettiin jokaisessa tiimissä tärkeäksi ja perustelluksi menetelmäksi vaihtelevassa päiväkotiarjessa, ja sitä organisoitiin monin tavoin. Pienryhmä onkin nähty erityisen tärkeänä alle kolmevuotiaiden ja osittain myös kaikkien varhaiskasvatusikäisten lasten tarpeiden sekä heidän hyvän kasvuympäristönsä vaatimusten 172 Helakorpi Seppo, Holppin 1996 pohjalta. 85

87 kannalta. Lapsi tarvitsee itselleen perustuvaa laatua olevia kokemuksia turvallisuudesta, myönteisyydestä ja välittämisestä sekä tunnetta kuulumisesta omaan pienryhmäänsä 173. Näitä kokemuksia voidaan tarjota päiväkotiarjessa helpommin juuri pienryhmässä. Vastuukasvattaja- tai omahoitajuustyötapaan suuntautunutta pienryhmien käyttöä olikin aloitettu joissakin ryhmissä jo alkusyksyllä. Pienryhmässä voidaan Oppaan 174 mukaan luoda suotuisa ilmapiiri myönteiselle lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevalle vuorovaikutukselle. Pienryhmässä tilanteiden stressaavuus pysyy alhaisena, lapsen vuorovaikutusteiden määrä kohtuullisena sekä lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen laatu ja määrä yksilöllisempänä kuin suuressa lapsiryhmässä. Vuorohoito- ja päiväpuolen toiminta erosi mahdollisuuksiltaan pienryhmien muodostamisessa. Pienryhmät voitiin päiväpuolella muodostaa pysyviksi esimerkiksi ikätason mukaan, mikä koettiinkin eräässä ryhmässä onnistuneena vaihtoehtona. Tällöin jokaiselle ryhmällä oli oma ohjaajansa ja oma suunnitelmansa, josta tiedotettiin kirjaamalla kuukausi- tai viikkokalenteriin. Toisaalta erikseen tehty suunnittelutyö aiheutti haasteita, ellei tiimipalaveria ollut tai ellei toiminnasta muistettu tiedottaan. Ryhmässä pohdittiin myös iltapalaveriajan käyttömahdollisuutta. Myös päivähoidon puolella koko ryhmän päivittäinen kokoonpano saattoi olla niin vaihteleva, ettei pysyviä pienryhmiä pystytty muodostamaan. Jaon lähtökohtana käytettiin usein lasten ikäjakaumaa huomioiden lasten kannalta muun muassa siirtymiset uuteen lapsiryhmään. Vuorohoitoryhmissä ryhmäjakoon vaikuttivat lasten hoitoajat sekä henkilökunnan työajat, mutta perusteina voitiin nähdä myös esimerkiksi lasten kaverisuhteet tai lasten tuentarpeet tai lapsen ikä, taidot tai kiinnostuksen kohteet. Kevään aikana haluttiin pienryhmätoiminnassa ottaa huomioon myös esiopetukseen siirtyvät lapset. Pienryhmiä toteutettiin lisäksi toimintojen porrastamisessa siirtymisissä sekä perushoidon tilanteissa. Ruokailussa jakotilat mahdollistivat pienryhmät. Lasten kuvia saatettiin käyttää toimivana apuna lapsiryhmistä tiedottamisessa. Pienryhmätyöskentelyssä tarvitaan usein sekä lastentarhanopettajien että lastenhoitajien ohjauspanosta. Toimenkuvien mukaisesti suunnittelutyössä nojauduttiin pääsääntöisesti lastentarhanopettajien laatimiin suunnitelmiin, tiimipalavereissa tehdyn yhteissuunnittelun tukemana. Olosuhteiden pakosta tiimisuunnittelu ei aina ollut mahdollista, mutta lastentarhanopettaja kirjasi suunnitelmat kalenteriin, jolloin ne olivat myös kaikkien saatavilla. Lisäksi päiväkodissa oli pedagogisesti suunniteltu henkilöstötilanne, koska kaikissa yli kolmevuotiaiden päiväkotiryhmissä oli kaksi lastentarhanopettajaa ja alle kolmevuotiaiden lasten ryhmissä yksi lastentarhanopettaja. Vuorohoidossa toimintoja toteutetaan lasten läsnäolon mukaan useaan otteeseen päivän aikana. Lapsiryhmä voi olla suurimmillaan vasta iltapäivän aikana. Lasten aikataulut myös muuttuvat vuoden aikana vanhempien työsesonkien mukaan. Samalla lapsiryhmän aikataulu muuttuu ja henkilökunnan työ painottuu eri tavoin. Toimintaa toteutetaan myös kolmessa vuorossa. Tilanteiden vaihtelut vaativat myös spontaaniutta käyttää tilanteet hyvin - eli pedagogisesti. Ryhmävasujen syntyminen Näkemys siitä, että ryhmävasun pedagogiset perusperiaatteet, tavoitteet ja peruskäytännöt voidaan hahmottaa jo keväällä tulevan työvuoden lähtökohdiksi, rohkaisi asettamaan tavoitteeksi perusrungon tuottamisen tulevan lukuvuoden ryhmävasuille. Samalla oltiin tietoisia siitä, että uudet lapsivasut tuovat myöhemmin myös oman vaikutuksensa ryhmävasuun. Yhdessä ryhmässä olikin jo kuluneen vuoden syksyllä toimittu näin, ja ryhmävasun työstäminen oli talven aikana edistynyt huomattavan nopeasti. Suunnitelman pohjana kokeiltiin nyt Sanna Parrilan koulutusmateriaalina saatua ryhmävasurunkoa, jossa huomioidaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 175 kaikki keskeiset sisällöt. Parrilan kaavakemallia kommentoitiin ja sitä päätettiin soveltaa pienin lisäyksin eri ryhmien vasuissa. Ryhmävasutyössä edettiin useissa tiimeissä siten, että jokainen omahoitaja tai pienryhmäohjaaja kokosi vastuulastensa varhaiskasvatussuunnitelmista, muun muassa vanhempien tavoitteita, arvoja ja muita esille tulleita asioita, jotka liitettiin ryhmävasulomakkeen eri osioihin. Keskusteltiin myös työn vaativuudesta ja tekstien tulkinnan ja oikein ymmärtämisen vaikeudesta. Todettiin, että epävarmoissa tilanteissa kirjataan teksti lapsivasuista suoraan, esimerkiksi vanhempien arvoista. Vanhempien arvojen rinnalle saatiin toukokuussa vielä johtajan tekemä kooste päiväkodin henkilökunnan arvokyselystä. Todettiin, että kaikissa ryhmävasuissa voisi alkuun kirjata sekä vanhempien että työntekijöiden arvolähtökohdat. 173 Kronqvist, Eeva-Liisa 2012, 18, Opas, Maritta. 2013, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

88 Ryhmävasujen sisältöjen koostamista jatkettiin koko loppukevään ajan keskustellen niistä tiimipalavereissa. Vasu-työ toimi samalla kuluneen työkauden arvioinnin pohjana. On pohdittu onnistuneita ratkaisuja sekä asioita, joissa olisi voitu onnistua paremmin. Ryhmävasun työstämisen rinnalla joissakin ryhmissä on tarjottu myös vanhemmille mahdollisuus tulla keskustelemaan lapsensa kuluneesta kaudesta. Ryhmävasu toimi näin ammattilaisten itsearvioinnin apuna. Myös lomakkeeseen ajateltiin lisätä oma sarakkeensa tiimin omille havainnoille ja arvioinneille. Ryhmävasujen koostamisvaiheessa sovittiin, että valmisteluversioita kerätään yhteiseen kansioon, jossa ne ovat saatavilla kaikille uusien ajatusten ja virikkeiden antajina. Viimeisessä työkokouksessa toukokuussa päiväkodin johtaja esitteli koosteen henkilöstön arvoista, peilattiin koko kehittämisprosessia, esiteltiin ryhmävasuja sekä keskusteltiin ja arviointiin koko prosessia. Prosessin arviointia Päätöskokouksessa vuoden työtä arvioitiin vaativaksi ja raskaaksikin, mutta toisaalta myös opettavaiseksi. Kehittämistyölle olisi toivottu myöhäisempää ajankohtaa, jolloin tutustuminen yhteisössä olisi jo tapahtunut. Toisaalta pidettiin etuna, että prosessi sysäsi ja myös pakotti Vasu-työn alkuun, joka vauhdittaa seuraavaa vuotta. Uuden oppimista koettiin tapahtuneen työyhteisön jäsenten kesken sekä monimammatillisuuden että kollegiaalisuuden ansiosta. Erilaiset koulutus- ja kokemustaustat tukivat oppimista 176. Myös uudet tehtävät, muun muaas vuorohoito tai tiimivastaavana toimiminen, tuottivat uutta kokemusta ja työssä oppimista. Vasu-työn sisältöä tarkasteltaessa henkilöstön ja lasten vanhempien arvot kohtasivat koosteiden mukaan. Vanhempien arvot näyttäytyivät aiemman tutkimuksen kanssa samansuuntaisina 177. Ryhmävasut ovat erilaisia. Ne kuvaavat ammattilaisten osaamista ja ovat oman työn kehittämisen tuotoksia uudessa työtilanteessa, jossa oli paljon erityisvaatimuksia. Haasteiden keskellä jokainen ryhmä koki saaneensa lähtökohtia uudelle ryhmävasulle. Vasu-työ jatkuu. Kaikkiaan ryhmävasun tarkoitusta pohdittiin edelleen; ketä varten se kirjoitetaan ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään ja millä tavoin? Lopuksi ryhmävasusta todettiin: Ryhmävasulla on suuri merkitys tiimille itselleen ryhmän omana käsikirjana. Se konkretisoimaan ja reflektoimaan työtä sen periaatteiden ja keskeisten käytäntöjen kannalta. auttaa Ryhmävasu on myös jatkuvan arvioinnin apuväline tiimille. Se on elävä ja muuttuva käsikirja. Ryhmävasu antaa päiväkodin pedagogiseen johtamiseen ja kehittämiseen esimiehelle hyvän tarttumapinnan ja työkalun. Ryhmävasu palvelee sijaisten perehdytysmateriaalina. Ryhmävasu voidaan kirjata myös vanhemmille sopivan mittaisena, konkreettisena ja lukijaystävällisenä tiivistelmänä. Sitä olisi mielekästä käsitellä muun muassa vanhempainillassa sekä tukimateriaalina lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa työstettäessä. Ryhmävasu voi tarjota vanhemmille välineen perehtyä ja ottaa kantaan päiväkotihoitoon. Parhaimmillaan ryhmävasu voi tuoda vanhemmat lähemmäs lapsen päivähoitoarkea. Varhaiskasvatussuunnitelmatyön alkuvaiheissa vuoden 2003 versioon liittyneissä Vasu-mentor koulutuksissa Stakesissa painotettiin Vasu-asiakirjojen elävyyttä, käytäntöön sovellettavuutta ja jatkuvasti kehittyvänä työmateriaalina. 176 ks. Karila, Kirsti & Nummenmaa, Anna Raija Tiilikka, Aila

89 Maaseläntien päiväkodin synty ja ensimmäinen oppivuosi Jonna Kylli ja Tarja Vuorela Taustaa Matkailupitäjän lasten vuorohoidon tarpeen lisääntyminen ja päiväkotina toimineen omakotitalon kunnon heikkeneminen sekä tilojen ajantasaistaminen tuli ajankohtaiseksi luvun lopulla. Vuonna 2011 tehtiin pikainen päätös kaupungin omistuksessa, Maaseläntien leikkikentän vieressä olleen kiinteistön remontoinnista ja laajentamisesta päivähoidon uusiksi toimitiloiksi. Lähtökohtana oli vuorohoidon ja vaikeasti vammaisten lasten ympärivuorokautisen hoidon, intervallihoidon jatkaminen uusissa, ajanmukaisissa tiloissa ja vuorohoidon tilakapasiteetin lisääminen yhden ryhmän verran. Lapinväylällä yli 15 vuotta omakotitalossa olleen päiväkodin toiminta päätettiin siirtää kiinteistön remontoitavaan siipeen. Kiinteistössä puolivuotta toiminut päiväkotiryhmä muutti rakentamisen ajaksi evakkoon vuokratilaan lahden taakse. Suunnittelussa kuultiin määräajoin kaikkien taloon muuttavien edustajia asiantuntijoina. Edustajien työskentely päättyi tapaamiseen, jossa päätettiin kullekin ryhmälle nimi makoisten marjojen mukaan. Talosta tuli ihan tavallinen peruspäiväkoti osastojakoineen, jossa vuorohoidon ja intervallihoidon tarpeet on huomioitu. Samaan aikaan, kun päiväkotia rakennettiin toukokuun lopussa 2012, kokoonnuimme ensimmäistä kertaa Lapsen hyvä arki 2 -hankkeen tiimoilta kehittämispäiväkodin suunnittelupalaveriin. Konsultteina kehittämisprosessissa aloittivat lehtori Aila Tiilikka ja suunnittelija Paula Loukkola Oulun yliopistolta. Suurin osa henkilöstöstä pääsi tutustumaan taloon kesäkuun lopulla pidetyssä tapaamisessa. Ensimmäiset lapset perheineen tutustuivat taloon elokuun 2012 alussa ja varsinainen toiminta alkoi , kun vielä piha-aluetta viimeisteltiin. Talossa aloittivat toiminnan päiväryhminä isojen (3-6 -vuotiaat) Vaapukat ja (alle 3 -vuotiaat) Juolukat. Vuorohoidon puolella ovat intervallilapset eli Metsämansikat, pienten Herukat sekä isojen Karpalot ja Mesimarjat. Hoitopaikkoja on yhteensä 88 mukaan lukien intervallipaikan. Käytännössä yhtä paikkaa käyttää useampi lapsi, jotka ovat vuoropäivin paikalla. Talossa on 27 työntekijää: kahdeksan lastentarhanopettajaa, joista yksi on johtaja, 11 lähihoitajaa, viisi päiväkotiapulaista ja kolme erityisavustajaa, joista yksi intervallissa ja kaksi erityislasten avustajana. Vuoden 2013 alusta intervallihoidon erityisavustaja siirtyi päiväkotiapulaiseksi isojen ryhmään. Elohuhtikuun aikana koko talossa on ollut kirjoilla yhteensä 158 eri lasta. Lapsimäärää lisäävät myös ilta - ja viikonloppuhoidossa käyvät esikoululaiset ja perhepäivähoidon varahoitolapset. Toimintakauden aloitus Elokuu lähestyy huimaa vauhtia. Työntekijät pakkaavat tavaroita hikihatussa lasten hoidon ohella. Pian on edessä suuri muutto yhteisen katon alle Vuorokodin, intervallihoidon ja Lapinväylän päiväkodin kanssa. Uuden päiväkodin suunnittelutyöryhmämme yrittää kuumeisesti saada tarvittavat tilaukset ja suunnitelmat valmiiksi ennen kesälomia. Maaselän päiväkodin lapset ja vanhemmat kyselevät jo milloin pääsemme tutustumaan uuteen taloon. Kaikkia jännittää ja ehkä vähän pelottaakin edessä odottavat isot muutokset. Onneksi lähdemme uuteen taloon yhdessä. Näissä jännittyneissä tunnelmissa saavuimme uuteen Maaseläntien päiväkotiin elokuussa Laatikoita purettiin sitä mukaan kun ehdittiin, tauluja ripustettiin ja naulakoita asennettiin. Edessä oli monen kuukauden työ, jotta talo saataisiin käyttökuntoon. Samaan aikaan meitä työntekijöitä odotti suuri haaste; yhteisten käytänteiden ja talon oman pedagogiikan luominen. Työtiimit olivat ainakin jossain määrin uusia. Monen eri talon tavat sekoittuivat tuoden välillä ristiriitoja tullessaan. Kaikesta kuitenkin selvittiin varsin hyvin, sillä lapset tuntuivat ottavan talon heti omakseen ja sopeutuvan tilanteeseen. Säännöt ja rajat olivat opettelussa sekä lapsilla, vanhemmilla että työntekijöillä. Monia erilaisia tapoja kokeiltiin, joista parhaat ovat jääneet käytäntöön. Oman ryhmän arki vei suurimman osan huomiosta, sillä jokainen halusi omalla työllään taata lapsille parhaan mahdollisen hoidon muutosten keskellä. Kun ryhmän arki saatiin toimimaan, edessä oli uusi tehtävä; koko talon yhteisten käytänteiden ja pedagogiikan kehitys, johon saatiin tukea hankkeen konsulteilta. Ison ja uuden yksikön osista puhuttaessa huomaa vielä etsivänsä sopivaa nimitystä. Puhutaanko ryhmistä vai osastoista? Puhutaanko päiväkodista ja vuorokodista, kun erottelee ryhmiä lasten hoitoaikojen mukaan? Oman lisänsä talon hoitotarjontaan tuo intervallihoito, vammaispalvelulain mukainen vaikeasti vammaisen lapsen ympärivuorokautinen hoitojakso, jonka avulla vanhemmat voivat hengähtää haasteellisesta hoidosta. Tämä hoitomuoto muodostaa tavallaan vuorohoidon ytimen. Kaikki puheissa ilmenevät, erilaiset nimitykset kuvaavat vielä 88

90 kehittymässä olevan talon muotoutuvaa identiteettiä. Uudet työkaverit, uudet tiimit Konsultaatioprosessiin liittyvä kehittämistyö alkoi päiväkodin tiimivastaavien osalta suunnittelupalaverilla elokuussa ja koko henkilöstön tapaaminen oli syyskuussa Työntekijät pääsivät orientoitumaan konsultaatioon ennakkotehtävien avulla, joita tehtiin koko prosessin ajan keväälle 2013 saakka. Ensimmäinen pysäkkitehtävä palveli toisiimme tutustumista. Asia, joka vaikuttaa kaikkeen, on koko päiväkodin työyhteisön toiminta, millainen ilmapiiri siellä vallitsee ja miten yhteistyö sujuu. Rohjetaanko olla aitoja persoonia, joiden vahvuudet tulevat hyödynnetyksi yhteiseksi hyväksi? Aikuisten keskinäinen vuorovaikutus on esimerkkinä lapsille. He ovat herkkiä aistimaan ja reagoivat sen mukaan. Kaikilla ryhmillä on ollut omat muutoksensa verrattuna entiseen. Tiimit, kunkin ryhmän henkilöstö koostuvat osin entisistä ja uusista tai kokonaan uusista jäsenistä. Päiväkodin puolella yksittäisen lapsen hoidon tarpeen muutos ei juuri vaikuta henkilöstön työaikoihin, mutta vuorohoidossa yöpyvän lapsen poisjääminen muuttaa työvuoroja niin illasta, yöstä kuin aamuvarhaisestakin. Usealla työntekijöistä tulee olla valmius työskennellä myös intervallilasten hoitajana. Vuorokodin tarkemmat työvuorot voidaan suunnitella vain viikoksi kerrallaan johtuen useimpien vanhempien työaikatietojen saannista. Aiemmin henkilöstöä on johdettu enemmän etäältä, nyt talon johtajan on määrä työskennellä tarpeen tullen eri ryhmissä. Talossa ja osin lapsiryhmässä ollessani pohdin, miten taata eri ryhmien henkilöstön ja lasten tasa-arvo suhteessa käyttämääni työaikaan. Konsultaatioprosessin myötä vahvistui tunne, että ryhmävasut ovat hyvä johtamisen sisällöllinen tuki ja ne antavat tietoa myös vanhemmille sekä ryhmään tuleville uusille työntekijöille. Valtavan tärkeä osa toimivaa työyhteisöä ovat yhteiset palaverit ja hyvä tiedonkulku. Päiväkodissamme on kuluneen talven aikana pohdittu, millaisia palaverikokoonpanoja tarvitaan ja miten varmistetaan jokaisen osallisuus. Jo alusta alkaen ryhmien omat tiimipalaverit ja koko talon iltapalaverit koettiin tärkeiksi. Koko talon toiminnan ja juoksevia asioita hoitamaan koottiin tiiminvastaavien palaveri. Myös päiväryhmien ja vuororyhmien yhteisiä iltapalavereja toivottiin erilaisten tarpeiden vuoksi. Näiden palavereiden järjestäminen on onnistunut vaihtelevasti. Erityisen tärkeäksi on koettu oman tiimin palaverit. Alkusyksyn aikana palaverit kuluivat käytännön asioiden parissa, kun ryhmiin yritettiin löytää yhteiset linjat. Mikään ei ollut itsestään selvää, sillä talo koostui monen eri yksikön entisestä henkilökunnasta. Samaan aikaan myös koko Kuusamon päivähoitoa koskevat muutokset sekoittivat pakkaa, kun eri ammattiryhmien tehtävänkuvia tarkennettiin. Konsultaation pysäkkitehtävät olivat tukemassa palavereiden asialistoja. Ensimmäinen pysäkki koostui oman työhistorian pohdinnasta ja jakamisesta ryhmän muille osapuolille. Jokaisen tuli kirjata myös omaa työtä ohjaavia keskeisiä asioita sekä pohtia, mitä uutta haluaisi tässä työtiimissä / lapsiryhmässä oppia. Tarkoituksena oli näiden kautta muodostaa tiimille työskentelyn lähtökohdat. Toisen työhistorian kuuleminen avasi uuden näkökulman kyseiseen henkilöön suhtautumisessa. Talossamme jatkuu yhä työ yhteisten palavereiden ja tiedonkulun parantamiseksi. Ensi vuodeksi on tarkoituksena luoda valmis palaverisuunnitelma ja kehittää palavereiden toimivuutta. Näin palavereihin kuluva työaika voidaan käyttää tehokkaammin. Asialistojen luominen etukäteen mahdollistaa jokaisen osallistumisen mielipiteiden ilmaisuun. Myös yhteisistä päätöksistä tiedottaminen tulee saattaa paremmalle tasolle, jotta jokainen työntekijä kokisi olevansa tietoinen oman ryhmän ja talon asioista. Tiimien konsultaatiota seuranneessa pysäkkitehtävässä paneuduttiin arvioimaan mennyttä syksyä ja sen opetuksia. Talven aikana tiimit tulivat keskenään tutummiksi ja pääsivät Vasu-työssä jo lapsivasuista ryhmävasujen kokoamisharjoituksiin. Nyt kevään kuluessa on alettu ennakoida tulevan uuden kauden tarpeita. Sitä varten kootaan talon yhteinen arvopohja ja siitä juontuvat ryhmävasujen rungot vanhempien arvoilla, toiveilla ja palautteilla täydennettynä. Arvot suhteessa päiväkodin toimintaan Työyhteisön toiminnan perustana ovat siellä työskentelevien ihmisten arvot. Furman, Ahola ja Hirvihuhta 178 toteavat, että arvot ovat työyhteisössä tärkeinä pidettäviä periaatteita ja toimintatapoja. Heidän mielestään yhteisön pelisääntöjen tekeminen on sen sopimista, miten arvot käytännössä näkyvät. Päiväkodeissa toimivien aikuisten arvot 178 Furman, Ben & Ahola, Tapani & Hirvihuhta, Harri 2004,

91 luovat perustan sekä talon ja ryhmien varhaiskasvatussuunnitelmille. Varhaiskasvatuksessa tulee huomioida myös lasten vanhempien ja huoltajien arvot suhteessa heidän lapsensa kasvuun, kasvatukseen ja oppimiseen. Ryhmävasun perustan muodostaa vanhempien ja ryhmän työntekijöiden arvot. Hankkeen konsultoinnin yhtenä tavoitteena oli saada aikaan ryhmävasut. Pohdimme parhaillaan, tarvitaanko talolle oma varhaiskasvatussuunnitelma vai riittääkö lyhyt kooste, jota voimme jakaa vanhemmille ja käyttää uusien työntekijöiden perehdyttämiseen? Henkilöstön arvot Päiväkodin johtajana tein kyselyn arvoista talomme henkilöstölle maaliskuussa Kysyin, mitä henkilöstö piti tärkeänä lasten, vanhempien, toimintaympäristön ja työyhteisön suhteen. Kävimme läpi kyselystä tehdyn koosteen konsultaatioprosessin päätöstilaisuudessa toukokuussa ja kuulimme myös lasten varhaiskasvatussuunnitelmista koottuja vanhempien kirjaamia arvoja ja toiveita lapsensa hoidon, kasvatuksen ja opetuksen suhteen. Furman et al. 179 varoittavat julkilausuttujen arvojen tasolle jäämisestä ja niiden hyväksymisestä pintatasolla. He kehottavat tarkastelemaan, mitä kulloinenkin arvo todella tarkoittaa ja miten se näkyy työyhteisön arjessa tai tehtävässä työssä. Ryhmien varhaiskasvatussuunnitelmien perusteita kootessamme meidän tulee tarkastella kutakin arvoa käytännön merkityksen kautta, konkretisoida ne käytännönläheisiksi tekemisiksi ja ilmentymiksi. Talon toiminnan tässä vaiheessa painottuvat arvot vielä vahvasti ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvaan turvallisuuteen, luottamuksen, kunnioituksen ja arvostuksen ilmapiiriin. Samat tekijät vaikuttavat myös vanhempiin suhtautumisessa ja ovat vahvasti kasvatuskumppanuuden perusteina olevia lähtökohtia. Vanhempien arvoista ja toiveista Vasu-keskustelut sekä arjen jutustelut ovat tärkeä keino henkilökunnalla saada tietoa vanhempien toiveista ja perheiden muuttuvista tarpeista. Vaapukoiden lasten vanhempien kirjaamia arvoja on koottu lasten varhaiskasvatussuunnitelmista ryhmävasua varten. Vanhemmat ovat hyvin vaihtelevassa määrin kirjanneet varhaiskasvatussuunnitelmiin omia arvojaan. Niistä kuitenkin saatiin koottua suuntaviitat ryhmämme toimintaa ohjaamaan. Vanhemmat korostivat arvoissa erityisesti syliä ja turvallisuutta. Rajojen asettaminen, käytöstavat, toisten huomiointi ja sosiaalisuus olivat myös usein mainittuja arvoja. Ilahduttavaa oli pintapuolisen tarkastelun myötä huomata, kuinka hyvin henkilöstön arvokyselystä koostetut arvot kohtasivat vanhempien toiveita. Vanhempien ja henkilöstön yhteisiä ja erilaisia arvoja Verrattaessa henkilöstön ja vanhempien arvoja eniten yhteistä löytyy sanojen turvallisuus, rajat ja rakkaus, syli alta. Mitä turvallisuus on? Aallon 180 mukaan turvallisuus suhteessa toisiin ihmisiin, omaan ryhmään, lapsiin, aikuisiin ja vanhempiin on sitä, että siinä on mahdollisimman vähän ihmisen minuutta uhkaavia tekijöitä, jotka voivat synnyttää pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja arvottomuuden tunnetta. Uhkien välttämisen lisäksi ihmisen on oltava tietoinen hyväksytyksi tulemisestaan. Todellinen turvallisuus ryhmässä koostuu luottamuksesta, hyväksynnästä, haavoittuvaksi alistumisesta, tuen antamisesta ja sitoutumisesta. Todellinen turvallisuus liittyy myös vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön ja kasvatuskumppanuuteen. Miten rohkeasti vanhemmat avautuvat kertomaan lapsestaan ja omista asioistaan? Luottavatko vanhemmat meihin lapsensa kasvatuskumppaneina? Henkilöstö kirjasi kasvatuskumppanuuteen liittyviä arvoja (avoimuus, kunnioitus, luottamus, kuuleminen) kiitettävästi. Mutta miten löytyvät yhteiset tavoitteet ja yhteisymmärrys toteutettavista menetelmistä? 181 Kasvatuksen ja opetuksen tehtävänä on mahdollistaa lapselle ensimmäiseksi turva ja toiseksi uteliaisuus. Sosiaalisen alkupääoman yksinkertainen suure on syli. Lapsi näkee, miten yhteisö kohtelee toisia lapsia ja aikuisia. Lapsi rekisteröi myös, onko avun antaminen ja vastaanottaminen luonnollista ja voiko aikuisten sanaan luottaa. 182 Lapsen turvallisuuskin rakentuu luottamuksesta. Hän oppii parhaiten näkemästään ja kokemastaan mallista. Työyhteisön jäsenten keskinäinen vuorovaikutus on esimerkkinä lapsille, miten kohdellaan toisia, miten autetaan toisia ja miten jaetaan yhdessä ilot ja surut. Lapsi tarvitsee toistuvia kelpaavuuden ja huolenpidon kokemuksia, joita lähiaikuiset voivat hänelle välittää osoittamalla, että hänestä huolehtiminen on hyvä asia, joka tehdään mielellään Furman, Ben & Ahola, Tapani & Hirvihuhta, Harri 2004, Aalto, Mikko 2002, Kanninen ja Sigfrids, 2012, Linnilä, Maija-Liisa Mattila, Kati-Pupita 2011,

92 Vanhempien ja henkilöstön arvoissa näkyviä poikkeavuuksia Suurin ero henkilöstön ja vanhempien lapsensa varhaiskasvatussuunnitelmissa julkituomien arvojen välillä oli ilmaisuihin sosiaalisuus/sosiaaliset taidot/toisten huomioon ottaminen/toisten kanssa toimeen tuleminen, hyvät tavat, hyvä käytös ja rehellisyys liittyvissä maininnoissa. Vanhemmat toivovat, että lapsesta kasvaisi rehellinen, hyväkäytöksinen ja sosiaalinen, hän saisi hyviä kavereita ja eläisi tasapainoista elämää (alle 3-vuotiaiden ryhmä). Lisäksi toivottiin lapsen kasvavan terveellä itsetunnolla varustetuksi, toisia kunnioittavaksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi (3-6-vuotiaiden ryhmä). Linnilä 184 erottaa sosiaalisuuden ja sosiaaliset taidot toisistaan. Sosiaalisuus eli seurallisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre. Sosiaaliset taidot eli vuorovaikutustaidot ovat opeteltavissa ja opittavissa. Henkilöstön arvoissa korostuu turvallisuuden lisäksi lapsen yksilöllinen huomioiminen ja tasavertaisuus/tasapuolisuus. Linnilän 185 mukaan lapsi haluaa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikuisen on oltava ujon lapsen tukena, auttamassa alkuun uusissa tilanteissa. Lapsen ohjauksessa on keskeistä lapsen tunne siitä, että hän on päässyt itse vaikuttamaan valintoihinsa. Siksi kasvattajan tulee tunnistaa oma roolinsa, onko se lasten omia valintoja suosiva vai kontrolloiko hän lapsia suhteessa omiin valintoihinsa. Osaammeko me hyödyntää lasten keskinäistä ja omaehtoista toimintaa vai korostuvatko aikuisjohtoiset ja yksilökohtaiset toiminnot yhteisöllisyyden kustannuksella? Varhaiskasvatussuunnitelma eli Vasu Maaseläntiellä Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma 186 ohjeistaa tekemään jokaiselle lapselle suunnitelman yhdessä vanhempien kanssa. Viime vuoden aikana päivitetty, kirjalliseen ja kuvitettuun muotoon tehty lomakkeisto on nyt käytössä. Vanhemmat kirjaavat lapsen kansioon omat havaintonsa lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta, minkä jälkeen se tuodaan henkilöstölle havaintojen kirjaamista ja lapsivasukeskustelua varten. Varhaiskasvatussuunnitelmien tekeminen oli syksyn suuritöisimpiä tehtäviä myös Vaapukoiden ryhmässä. Lapsia oli paljon ja mukana myös kolme kuntoutussuunnitelmaa tarvitsevaa lasta. Syksyllä lapset jaettiin kolmeen pienryhmään: Mehiläisiin, Perhosiin ja Tupsutoukkiin. Joka ryhmällä on omahoitaja, joka vastaa ryhmän lasten vasuista. Vanhempien kanssa käydyissä Vasu-keskusteluissa sovittiin yhteisistä kasvatusnäkemyksistä ja pohdittiin, millaisia asioita lapsen kasvussa tulisi erityisesti tukea ja vahvistaa. Omahoitajan tehtävänä on keskustelun jälkeen tuoda muille ryhmän työntekijöille tiedoksi keskustelussa sovitut asiat. Varhaiskasvatussuunnitelmia pyrittiin päivittämään mahdollisimman tiiviillä aikataululla, mutta kovasta yrityksestä huolimatta osa toteutuksesta jäi tammikuun alkuun. Syksyn kiireiden vuoksi myös 2. pysäkkiin liittyvä lapsihavainnointi jäi ryhmässämme pitkälti omahoitajien vastuulle. Tässä vaiheessa ryhmävasun muodostaminen tuntui vielä kaukaiselta. Ensi toimintakauden kehityshaasteena Vaapukoiden ryhmässä on varhaiskasvatussuunnitelmien toteuttamisen aikatauluttaminen. Jotta Vasu-keskustelut saataisiin pidettyä syksyn aikana, on niiden päivitys aloitettava jo elo- ja syyskuun aikana. Ryhmävasun päivittämisen kannalta on tärkeää saada lasten varhaiskasvatussuunnitelmat ajoissa valmiiksi. Henkilöstön arvokyselyssä tarkemmin varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön liittyvät arvot olivat vähäisiä. Voisiko puhua heikoista arvoista, talon toiminnan tässä vaiheessa. Enemmän korostettiin toimintaympäristöön ja -välineistöön liittyviä asioita kuin toiminnan sisältöjä. Konsultaatioprosessi on laittanut meidät pysähtymään ja miettimään varhaiskasvatussuunnitelmia ja sen myötä myös talon omaa pedagogiikkaa. Mitä tehtiin ja miten se sujui? Alussa päiväkotimme kaipasi tukea henkilökunnan tutustuttamisessa ja arjen suunnittelussa, johon konsultit antoivat keinoja ja tukea. Kuusamon päivähoidon uudet tehtävänkuva-ohjeistukset loivat omalta osaltaan muutosta, joka vaikutti myös meidän talomme arkeen. Jokaisen ammattiryhmän suhteen pohdittiin työtehtävien ja vastuiden jakoa. Vaikka olimmekin uudessa talossa, esimerkiksi tilojen käyttö lastentarhanopettajan suunnitteluajan ja 184 Linnilä, Maija-Liisa Linnilä, Maija-Liisa Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet

93 päiväkotiapulaisten ruokataukojen suhteen aiheutti päänvaivaa. Samaan aikaan lasten varhaiskasvatussuunnitelmien työstäminen oli ajankohtaista, joten kehittämishankkeen tukea kohdistettiin siihen. Päivitimme konsulteille kuulumisiamme parhaamme mukaan. Välillä työtahti puhallutti ja mietittiin, saadaanko homma hoidettua kunnialla. Talon johtamiselle saimme lisäresursseja loppusyksystä. Tämä mahdollisti paremman syventymisen talon toimintojen luomiseen, arvioimiseen ja edelleen kehittämiseen, johon saimme konsultoinnista vahvistusta. Kummasti asiat kuitenkin saatiin hoidettua ja Vaapukoilla oli tammikuussa lasten Vasu-keskustelut käytynä. Kehittämistyössä otettiin seuraavaksi suunta ryhmävasujen tekemiseen, joka oli osittain tuntematon kenttä, josta harvalla oli kokemusta. Ryhmävasulomake oli kaikille uusi, joten se vaati tutustumista. Jokaisella ryhmällä oli oma tapansa koostaa aineistoa ja työstämistahti määräytyi ryhmän mahdollisuuksien mukaan. Vaapukoilla omahoitajat keräsivät omien lastensa varhaiskasvatussuunnitelmista aineiston, joka sitten koottiin yhteen. Kehittämispäiväkotina toimiminen on ollut mäkinen tie. Vauhtiin päästyämme saimme hyviä asioita aikaan ja usein konsultit toimivat liikkeelle laittajina. Kehittämistyön tulokset ovat loppujen lopuksi meistä itsestämme kiinni. Toimintakausi on vaatinut paljon työtä ja välillä usko on ollut koetuksella. Pohdintoja herätti, että ehkä olisimme päässeet pidemmällekin, jos talon toiminnan käynnistäminen ei olisi vienyt niin paljon voimavarojamme. Prosessin myötä olemme saaneet taloomme hyviä käytänteitä ja kehittäneet pedagogiikkaa. Työtiimimme on nyt tullut tutuksi ja sen myötä työskentely on helpottunut. Ensi syksyä varten ryhmävasupohja on jo luotuna. Pienryhmätyöskentely on toiminut erittäin hyvin ryhmässämme ja tulee jatkossakin olemaan tärkeä osa Vaapukoiden toimintaa. Kaikilta osin olemme nyt valmiimpia vastaanottamaan uutta toimintakautta ja sen tuomia haasteita ja onnistumisia. Kaiken kaikkiaan jokainen ottamamme edistysaskel on kallisarvoinen ja vie eteenpäin Maaseläntien päiväkodin omaleimaisen pedagogiikan kehittymistä. Elokuusta 2012 Oli Lapinväylää, Lahdentaustaa, Kitkantietä kuljettiin ennen kuin Maaseläntielle muutettiin. Lennossa vaihdoimme vanhat kodit uusiin maisemiin. Samalla lapset hoidettiin. Nyt on meillä makoisat Vaapukat ja perässään tulevat Juolukat. He naapureina täällä päivisin ahkeroivat. Herukat heräävät aamutuimaan kera Karpaloiden ja Mesimarjojen. He illat, yöt ja viikonloput ovat kanssa Metsämansikoiden. On eka vuotemme vasta puolessa. Haparoimme vielä kuin variksen pojat tuulessa. Vaan siitäpä vahvaksi vartumme, kohta yhteiset ovat lentotaitomme. Olet tervetullut meille aina arkena tai jopa sunnuntaina. Emme välitä paljosta tavarasta on syli, nauru, laulu antia parasta. Siispä hymyillään, kun tavataan ja tiedä vaikka joskus halataan:) Maaseläntien päiväkodin väki helmikuussa

94 5. VARHAISTA TUKEA JA KUMPPANUUDEN RAKENTAMISTA MONIAMMATILLISESTI JA MONITOIMIJAISESTI Lapsiperhepalveluiden moniammatilliset ja monitoimijaiset prosessit syvenivät Lapsen hyvä arki 2-hankkeen aikana kaikilla kehittämisalueilla. Näihin prosesseihin liittyviä ensimmäisen hankevaiheen tuloksia levitettiin, juurrutettiin ja syvennettiin eri alueilla paikallisten tarpeiden pohjalta. Tässä pääluvussa esitellään kootusti näiden varhaisen tuen ja kumppanuuden prosessien kuvauksia, konsulttien näkemyksiä sekä eri toimijoiden kokemuksia kehittämistyön tuloksista Koillismaalla kehitettyä Johdanto Moniammatillisesti yhteistyössä toimien Kaisu Vinkki Tässä artikkelissa kuvaan Lapsen hyvä arki 2 hankkeessa toteutunutta kehittämistyötä Koillismaan kunnissa Posio, Kuusamo ja Taivalkoski. Hankkeen päätavoitteena on ollut lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden vahvistaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Hankkeessa mukana olevien asiantuntijoiden työskentelyn keskiössä on ollut moniammatilliseen yhteistyöhön pohjautuva mallinnustyö, jossa on jatkettu sekä lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja neuvolatyön toimintamallien kehittämistä että lapsille ja nuorille suunnattujen palveluiden ehkäisevää ja korjaavaa työtä. Mallinnuksen työstämisessä ja asiakaslähtöisyyden huomioiden on välttämätöntä kehittää sellaisia yhteistyökäytäntöjä, joissa tarvittava tieto kulkee palveluketjussa. Olen ollut mukana Lapsen hyvä arki 2 -hankkeessa konsultatiivisena asiantuntijana syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Konsultaatiot olivat ohjaus- ja neuvontatilanteita, joiden tarkoituksena oli lähinnä yhdessä kartoittaa ja etsiä näkökulmia mallinnustyöhön. Tässä hankkeessa mallinnuksella pyrittiin avaamaan visuaalisesti asiakastyön prosessia erilaisten tehtävien ja yhteisten keskustelujen avulla. Työskentelyssä korostuivat yhteistyön määrittely, toimintakäytänteiden mallintaminen sekä tiedon ja osaamisen jakaminen alueen palvelujen kehittämiseen liittyen, koska perheitten, lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä tulee jatkuvasti eteen uudenlaisia ja yhä monimutkaisempia asioita. Moniammatillisen työskentelyn lähtökohtia Suomalaisessa yhteiskunnassa lasten ja perheiden hyvinvointipalvelujen järjestäminen on ollut keskeisesti julkisten instituutioiden vastuulla ja peruspalveluiden rooli on ennen kaikkea löytää ja tukea perheiden omia voimavaroja. Kunnallisissa palveluissa kiireellistä puuttumista vaativa asiakastyö on vienyt voimavaroja eikä välttämättä ole riittävästi resursseja ehkäisevään työhön ja varhaiseen tukemiseen. Lisäksi palvelujen organisointi on toteutunut pitkälti hallinnollisista lähtökohdista ja sektoroituneiden työkäytäntöjen pohjalta, jolloin kokonaisvaltainen näkemys ja vastuu ovat voineet hämärtyä, mutta uudenlaisten työskentely- ja toimintamallinen tavoittelulla ja käyttöönotolla on pyritty muuttamaan organisaatiokulttuuria asiakkaiden parhaaksi. 187 Lapsen hyvä arki 2 -kehittämishankkeessa on ollut olennaista moniammatillinen ja -toimijainen työskentely yli sektorija toiminnallisten rajojen. Tässä johdantoartikkelissa tarkoitan moniammatillisella yhteistyöllä eri ammattilaisten ja asiantuntijoiden välistä yhteistyötä, jossa asiakas otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti. Moniammatillinen yhteistyö toimii mallinnuksessa lähinnä sujuvan, asiakaslähtöisen työn välineenä, mutta myös oman työn kehittämiskeinona. Koillismaan hanketyössä mukana olleiden moniammatillista yhteistyötä voidaan kuvata eri asiantuntijoiden työskentelynä, jossa pyrkimyksenä oli huomioida asiakkaan kokonaisuus; perheen, lapsen ja nuoren kokonaistilanteesta lähtevä toimintaideologia sekä elämäntilanteen kohentamiseen pyrkivä työskentelyote. Hankkeessa mukana olevat tahot tavoittavat suuren osan lapsiperheitä ja he saavat mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan kunnan perheiden tilanteesta. He voivat edistää perheen, lapsen ja palvelun kohtaamista, tunnistaa varhain huolta aiheuttavia asioita, ehkäistä niiden vaikeutuminen ja määrittää tarkoituksenmukainen, oikeaaikainen tuki. 187 Anttila Markus & Rousu Sirkka (toim.) 2004,

95 Yhteiskunnassa ja perheiden elämäntavoissa on tapahtunut moninaisia muutoksia, jotka voivat horjuttaa perheinstituution eheyttä. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on pitkään puhuttanut kansalaisia, ammattilaisia ja poliitikkoja ja päällimmäisenä on ollut huoli lasten ja nuorten elämää ja kasvua uhkaavista riskitekijöistä ja pahoinvoinnista. Lapset ja lapsiperheet eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä Suomessa. 188 Osa vanhemmista ja heidän lapsistaan voi hyvin, mutta osan arkea voi leimata muun muassa työttömyyden, köyhyyden, vaihtuvien parisuhteiden, päihteiden käytön, riittämättömän vanhemmuuden tai syrjäytymisen taakka. Huolet ovat monimutkaistuneet ja kuormittavat arkea kohtuuttoman paljon ja ongelmien keskinäiset yhteydet ovat muuttuneet yhä vaikeammin näkyviksi. Tukea tarvitsevien perheiden elämäntilanteissa, ennaltaehkäisevässä ja varhaisessa tukemisessa tarvitaan monenlaisen tietotaidon yhdistämistä, sillä yksi ammattiryhmä ei pysty hallitsemaan kaikkea tarvittavaa tietoa. Moniammatillisen yhteistyön merkitys on oleellista varsinkin silloin, kun toimitaan huolen harmaalla vyöhykkeellä, jossa ei tiedetä, mitä pitäisi tehdä, kenen pitäisi toimia ja mitä siitä seuraa. 189 Yhteistyö perheiden kanssa on haastanut sosiaalipalveluiden, päivähoidon, koulun ja terveyden ammattilaisia ja moniammatillisen yhteistyön ja verkostoitumisen tarve on todellinen, koska sen avulla voidaan paremmin kohdata ja vastata asiakkaiden ja henkilöstön muuttuviin tarpeisiin. Moniammatillinen yhteistyö -käsite alkoi vakiintua Suomessa 1990-luvulla monien julkishallinnollisten muutosten (muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistäminen) ja yhteiskuntapoliittisten ohjelmien innoittamana. 190 Englannin kielessä käsitteellä on monia merkityksiä, sävyjä, tasoja ja sitä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta, kun taas suomen kielessä sitä käytetään useissa yhteyksissä kuvaamaan eri ammattiryhmiin kuuluvien asiantuntijoiden yhteistyötä tai yhdessä tekemistä, jossa tieto, valta ja osaaminen jaetaan. 191 Yhteistyö tarkoittaa eri ihmisten työskentelyä yhdessä yhteisten päämäärien asettamisen avulla. 192 Moniammatillisen yhteistyön tavoitteena on tuoda työskentelyyn useita eri tiedon ja osaamisen näkökulmia, prosessoida niitä, pyrkiä muodostamaan pirstaleisuudesta mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys ja tunnistaa yhteinen päämäärä. 193 Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa toimintaa kehitetään usein moniammatillisen yhteistyön keinoin, jolloin nimenomaan korostuu jaetun asiantuntijuuden merkitys. Sosiaalisesti jaettua kognitiota voidaan pitää yhtenä nykyaikaisen moniammatillisen yhteistyön ydinkäsitteenä ja se luodaan yhdessä systeemissä, jossa on mukana yksilö, työtoverit ja kulttuurin tarjoamat välineet, mikä tuli esille myös Koillismaan toimijoiden työskentelyssä. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennetaan yhteinen kokonaisnäkemys ja tavoite tietyissä yhteistyötilanteissa ja samalla oma osaaminen ja asiantuntijuus laajentuvat. 194 Voidaan puhua yhteisöllisesti tapahtuvasta tiedon luomisesta, jolloin toisen antama palaute toimii uusien ajatusten testaamisen välineenä ja ymmärryksen syventäjänä. 195 Viitattaessa moniammatilliseen yhteistyöhön törmää myös käsitteeseen monitoimijuus, millä tarkoitetaan yhteistyötä ja kumppanuutta vahvempaa, organisaatiorajat ylittävää sitoutumista. Monitoimijuuden tarkoitus on haastaa koko organisaation kehittymään ja parhaimmillaan se voi auttaa kaatamaan kunnan eri hallinnonalojen ja viranomaisten välisiä sektorirajoja. Pyrkimyksenä on ottaa ihmiset ja heidän elämäntilanteensa monipuolisemmin huomioon ja ottaa myös palveluorganisaatioiden osaaminen kokonaisvaltaisemmin käyttöön. Monitoimijuus mahdollistaa parhaimmillaan sen, että kukin toimija tuo työskentelyyn oman alansa asiantuntemuksen, hän ei ole ratkaisemassa ongelmia yksin, vaan vastuu jaetaan ja kukin tietää tehtävänsä. Kun työntekijällä on tieto monitoimijaverkostosta ja eri toimijoiden vastuualueista, voi esimerkiksi luukuttaminen vähentyä. Monitoimijuudessa erilaisuus nähdään voimavarana ja siinä korostuu kaikkien osapuolten asiantuntemuksen, työn ja osaamisen kunnioitus, jolloin on mahdollista saada palveluorganisaatioiden osaaminen kokonaisvaltaisemmin käyttöön. 196 Koillismaan kehittämistyö Kehittämistyö on arkipäiväistynyt ja se voi olla mitä vain, missä vain ja milloin vain tapahtuvaa toimintaa. 197 Moniammatillisen toiminnan kehittämisellä voidaan luoda hallinnollisia rajoja ylittävä toimintamalli, mahdollistaa 188 Kananoja, Aulikki 9/ Arnkil, Tom, Erik & Eriksson Esa & Arnkil, Robert 3/ Isoherranen, Kaarina 2005, Veijola, Arja 2004, Ivanoff, Päivi, Kitinoja Helli, Rahko Raija, Risku Aija & Vuori, Anne 2001, Veijola, Arja 2004, Salomon, Gavriel 1993, , Hakkarainen Kai, Lonka Kirsti & Lipponen Lasse Karjalainen, Vappu 1996, Seppänen-Järvelä, Riitta 2004,

96 yhteinen suunnittelu ja hyödyntää kokonaisvaltaisesti osaamista. Lähtökohtaisesti se edellyttää osallistujilta oman osaamisen ja asiantuntijuuden tiedostamista. 198 Tässä hankkeessa erityisenä tavoitteena oli kehittää lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen toimintamallia mahdollisimman onnistuneen kokonaisvaltaisen ja oikea-aikaisen toimimisen kannalta, mikä edellytti mallinnustyössä prosessien avaamista. Työskentelyä analysoimalla pyrittiin selkiyttämään moniammatillisen työn lähtökohtia ja edellytyksiä. Eri toimijoiden välisen yhteistyön ja toimivan mallinnuksen avulla tieto esimerkiksi lapsesta voi kulkea ajoissa lapsen ja perheen kanssa työskenteleville aikuisille, mikä helpottaa tarvittavan avun kartoittamista. Lapsen hyvä arki 2 hanketyössä tuli esille, kuinka moniammatilliseen yhteistyöhön sitoutuneet työntekijät edustivat eri organisaatioita, sijoittuivat eri hallinnon aloille ja eri säädökset ohjasivat heidän toimintaansa osaamisen rajojen ylityksien ohella oli ylitettävä myös hallinnon rajoja. Moniammatillinen yhteistyö edellyttää aina ammattikäytäntöjen erittelyä, avoimuutta luovuttaa tietoa, jakaa kokemuksia, asiantuntijuutta ja valmiutta pohtia analyyttisesti yhteistä tekemistä ja jäsentää työtä teoreettisesti. Vaikka moniammatillisessa yhteistyössä oli paljon kontekstualisoivaa työskentelyä, lainsäädännöllisen ja oikeudellisen kehyksen tunnistamisen tarkastelua, lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja moninaisten perhepalveluiden dynamiikkaa avaavaa, siihen sisältyi myös sellaista problematiikkaa, jonka kanssa ollaan tekemisissä asiakastapausten äärellä nimenomaan ennaltaehkäisevässä työssä ja varhaisessa auttamisessa. Moniammatillisessa työskentelyssä soviteltiin yhteen toimijoiden erilaisia tapoja jäsentää maailmaa ja tehdä omaa työtä teoreettisen ja lainsäädännöllisen viitekehyksen puitteissa. Kun toimijat tulivat tietoisiksi toistensa työskentelytavoista, arvoista ja asenteista, myös yhteinen ymmärrys ja keskinäinen luottamus vahvistuivat. Työskentelyssä tuli esille myös mahdollisuus pystyä vertailemaan omaa ammattitaitoa ja tunnistaa omat erityistiedot ja -taidot. 199 Konkreettisia työkäytäntöjä käsiteltäessä myös asioihin liittyvät epäkohdat nousivat esille, mutta keskusteleva ja avoin ilmapiiri mahdollistivat erilaisten näkökulmien esilletuomisen. Kehittäjäryhmissä oli ilahduttavasti uskallusta astua toisen asiantuntijan reviirille ja jakaa luontevasti tietämystään. Tällöin voidaan puhua moniasiantuntijaisesta työstä, jossa ammatilliset rajat ovat hälventyneet ja toimijoilla on valmiutta dialogiin. 200 Lopuksi Työskentelyn/konsultaation aikana korostui käsitys siitä, kuinka vahvasti kehittämisen ja toimintamallin työstämisen avaimet olivat työntekijöiden käsissä, eikä uutta toimintamallia voitu tuoda suoraan ulkopuolelta tuntematta paikallista palvelukulttuuria ja mahdollisuuksia. Lapsen hyvä arki 2- hankkeen toimijoilla oli valmiuksia ja halukkuutta kehittää omaa työtään, mikä toimi erinomaisena lähtökohtana ja edisti tavoitteen saavuttamista. Konkreettisen toimintamallin ja työkäytäntöjen luomisen ohella tärkeää oli jatkuva tiedonvaihto ja yhteistyökäytäntöjen kirkastuminen, mikä vääjäämättä tulee vaikuttamaan perhepalvelujen laatuun Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen mallinnus Aini Naumanen, Heidi Kokko-Martiskainen ja Saara Autio Työryhmän työskentelyn taustaa Lastensuojelulaki 201, päivähoitolaki 202, valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 203 ja esiopetuksen perusteet 204 ovat asiakirjoja, mitkä haastavat ja velvoittavat kunnat yhteiseen, moniammatilliseen työhön erityisesti silloin, kun lapsen kasvuympäristö ei turvaa hänen kasvuaan ja hyvinvointiaan. Lait ja suunnitelmat edellyttävät, että lapsen tuen tarvetta havainnoidaan ja arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa ja lapsen kasvun ja oppimisen tueksi 198 Karila, Kirsti & Nummenmaa, Anna-Raija 2001, Haarala Päivi, Honkanen Hilkka, Mellin Oili-Katriina & Tervaskanto-Mäentausta Tiina 2008, Kontio, Mari 2010, Lastensuojelulaki 417/ Laki lasten päivähoidosta 37/ Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet

97 laaditaan varhaiskasvatussuunnitelmaan ja oppimissuunnitelmaan luontevasti sisältyvä lastensuojelun asiakassuunnitelma tavoitteineen ja toimenpiteineen. Suunnitelma sisältää lisäksi toteutumisen arvioinnin. Kuusamossa rakennettiin moniammatillinen lapsi- ja nuorisopolitiikkaohjelma vuosille Sen osana laadittiin lastensuojelulain mukainen Lastensuojelusuunnitelma vuonna Suunnitelmassa todetaan, että päivähoidon tavoitteet kirjataan lapsen asiakassuunnitelmaan ja niiden toteutumista arvioidaan suunnitelman tarkistamisen yhteydessä. Jotta valtakunnalliset normit ja ohjeet sekä Kuusamon omat suunnitelmat saataisiin käytännön työkaluiksi arjen toimintaa hyödyttämään, päivähoidon ja lastensuojelun henkilöstö päätti kääriä hihat ja rakentaa yhteisen työn toimintamallin ja juurruttaa sen kaikkien toimijoiden oppaaksi ja malliksi. Vanhat, 1990-luvulta peräisin olevat käytännöt, eivät vastaa nykypäivän tarpeisiin. Kuusamo on yhdessä muiden Koillismaan kuntien kanssa osallistunut vuodesta 2006 alkaen varhaiskasvatuksen alueellisiin kehittämishankkeisiin. Varhis-, Lapsen hyvä arki- ja Lapsen hyvä arki 2-hankkeissa johtotähtenä ja tavoitteina on ollut moniammatillisen kumppanuuden, yhteisten toimintatapojen, henkilöstön ammatillisen osaamisen sekä tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen. Koillismaan kehittämisryhmien yhteisissä pohdinnoissa nousi vahvana esille muun muassa varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun keskinäinen yhteistyö ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen näkökulmasta. Ensimmäisen Lapsen hyvä arki hankkeen aikana moniammatillisen yhteistyön yhtenä kehittämisen sytykkeenä toimi yliopettaja Arja Veijolan ja Hilkka Honkasen luotsaama moniammatillinen koulutusprosessi. Kehittämistyötä jatkettiin Lapsen hyvä arki 2:ssa lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen edustajien kehittäjäryhmässä. Ryhmän tavoitteena oli luoda lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyölle toimintamalli, kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää päivähoidossa tai kun lapsi sijoitetaan avohuollon tukitoimenpiteenä päivähoitoon. Molemmissa näkökulmaksi valittiin ennaltaehkäisevä työote. Kehittäjäryhmää koordinoi kehittämiskoordinaattori Saara Autio ja jäseninä toimivat johtava sosiaalityöntekijä Heidi Kokko-Martiskainen, sosiaalityöntekijä Mirva Martin, lastentarhanopettaja Julia Kumpuvaara, kiertävä erityislastentarhanopettaja Soile Suorajärvi, kiertävä lastentarhanopettaja Eija Reivolahti, kotipalvelun ohjaaja Riitta Saapunki ja lapsi- ja perhetyön johtaja Aini Naumanen. Kuusamossa lasten ja perheiden tiivis yhteistyön rakenne tukee hyvin asiakaskohtaista yhteistyötä. Päätöksiä voidaan tehdä nopeasti. Kaupungintalon perhekeskuksessa työntekijät tuntevat toisensa ja voivat joustavasti asioida tarpeen mukaan. Kehittämisen paikkoja silti riittää. Haasteiksi on koettu se, että tieto ei kulje riittävästi päivähoitoyksiköiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kesken, lapsen vastuusosiaalityöntekijä ei ole tiedossa tai häntä on vaikea tavoittaa. Vastaavasti sosiaalityöntekijä ei välttämättä tiedä päivähoitoon sijoitetun lapsen hoitajia. Avohuollon sijoitustilanteessa yhteinen suunnitelma vanhempien, lastensuojelun ja päivähoidon kesken olisi ehdottoman tarpeellinen lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi ja edistämiseksi. Vanhempien osallisuutta, roolia ja vastuuta tulisi vahvistaa, jotta he sitoutuisivat kuljettamaan lasta hoidossa varattuina hoitopäivinä. On resurssien hukkaa varata lapselle paikka, jota käytetään vähän tai ei lainkaan samalla, kun päivähoitopaikkoja jonotetaan. Kuusamossa lastensuojelun perustein päivähoitoon sijoitettuja lapsia on keskimäärin 30, joista suurin osa avohuollon tukitoimena ja pienempi osa ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna. Lastensuojelutilastot kertovat, että päivähoidosta tulee sekä valtakunnallisesti että paikallisesti vähemmän lastensuojeluilmoituksia kuin muilta viranomaisilta. Syitä kannattaa pohtia. Koetaanko lastensuojelun puuttuminen perheen elämään henkilökunnan keskuudessa liian haastavana ja hoitosuhdetta häiritsevänä toimenpiteenä? Onko helpompi työskennellä perheiden kanssa, jos ei ole huomaavinaan haasteita ja luottaa päivähoidon omien menetelmien vaikuttavuuteen? Kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää päivähoidossa, henkilökunta tarvitsee tuekseen yhdessä sovitun toimintamallin, jossa varmistetaan myös sosiaalityöntekijän konsultaatiomahdollisuus. Kehittämistyöstä Kehittämistyön alkuvaihe sisälsi runsaasti yhteistä keskustelua: kokemuksia vaihdettiin ja ryhmä sai terveisiä käytännön työstä ja asiakastilanteista sekä eri toimijoiden työtavoista. Käsitteitä vertailtiin ja kirkastettiin. Keskustelun pohjalta työryhmä päätti olennaisimmat työprosessit, mitkä yhdessä kuvattaisiin. Ensimmäisen hankkeen Kirsi Alilan koulutusanti moniammatillisen yhteistyön käytännöistä lisäsi henkilöstön tietoisuutta toimivan yhteisen työn 96

98 tärkeydestä. Ammattikorkeakoulun, varhaiskasvatuksen ja Lapin yliopiston sosiaalityön koulutusten opinnäytetyöt 205 auttoivat hahmottamaan yhteistyömme nykytilaa ja johtopäätökset viitoittivat kehittämistyön sisältöä. Asiantuntijakonsulttinamme toimi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun lehtori Kaisu Vinkki. Hän toi ryhmäämme vahvan varhaiskasvatuksen ja sosiaalityön osaamisensa ja työ alkoi edetä napakasti. Hyödynsimme työssämme muualla Suomessa rakennettuja toimintamalleja 206, mutta Kuusamon omat tarpeet olivat jokaisessa vaiheessa lähtökohta. Työkaluna toimintamallin kuvaamisessa oli ProcessGuide-ohjelma, joka on koettu toimivaksi ja johon voi linkittää erilaisia liitemateriaaleja. Koordinaattorimme Saara Autio avustajanaan kehittäjätyöntekijä Elina Kattilakoski toteutti mallinnuksen kehittäjätyöryhmän evästyksen pohjalta. Jotta kehittämishankkeeseemme kiinnittyisi elävään elämään, johtava sosiaalityöntekijä Heidi Kokko-Martiskainen kuvasi yhden asiakastapauksen, missä näyttäytyy jo meneillään olevan yhteisen kehittämisen vaikuttavuus. Kuusamon case varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyöstä Neljävuotias lapsi tuli ensimmäistä kertaa lastensuojelun asiakkaaksi kesäkuussa Lapsen vanhemmat olivat eronneet ja äiti tiedusteli, onko mahdollista maksaa tukihenkilökorvausta tuttavalle, joka hoitaa lasta. Tukihenkilöjärjestely on jatkunut siitä asti, joskin tukihenkilö on vaihtunut välillä. Vuonna 2011 ei ollut muuta lastensuojelun tarvetta. Vanhemmilla on ollut riitaa lapsen tapaamisista ja äidillä on ollut huolta isän psyykkisestä voinnista. Lapsen isä on ollut väkivaltainen äitiä kohtaan ennen heidän eroaan ja sen jälkeen. Olen tavannut vanhempia useita kertoja lastenvalvojan ominaisuudessa lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvien kysymysten vuoksi. Isä on asunut eron jälkeen lähellä lasta ja äitiä. Äidin kanssa on keskusteltu useita kertoja siitä, ettei heidän ole hyvä asua niin lähellä isää. Äidin miesystävä ja tämän vanhemmat ovat lapselle hyvin läheisiä. Lapsi aloitti päivähoidon joulukuussa Päivähoidon tarve johtui yksinhuoltajaäidin työssäkäynnistä. Päivähoidon tavoitteena oli alusta asti lapsen puheen kehityksen tukeminen. Lastensuojelun tarve tukihenkilökorvausta lukuun ottamatta todettiin myöhemmin. Tammikuussa ja helmikuussa 2012 lapsen omahoitaja otti minuun yhteyttä ja kertoi isän käyttäytyneen aggressiivisesti ja uhkaavasti päiväkodilla hakiessaan lasta. Päiväkodilla juteltiin ensin asiasta äidin kanssa ja sitten tapasimme molempia vanhempia yhdessä päiväkodilla. Maaliskuussa 2012 lapsen omahoitaja teki lastensuojeluilmoituksen, koska isä oli pahoinpidellyt äidin lapsen nähden. Huolen aiheita pohdittiin ensin päiväkodin sisällä ja lapsen omahoitaja pyysi minulta neuvoa ennen lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Päiväkodin ovia pidettiin jonkin aikaa lukittuina toukokuussa 2012 henkilöstön ja hoidossa olleiden lasten turvallisuuden takaamiseksi. Henkilökunta koki turvattomuutta isän käyttäytymisen vuoksi. Lapsen siirtämistä eri yksikköön mietittiin, mutta todettiin, että pulmaa ei voida ratkaista sillä tavalla. Äiti haki käräjäoikeudesta lähestymiskieltoa isää kohtaan, mutta sitä ei määrätty. Mietimme äidin kanssa asunnon hankkimista etäämpää isän asunnosta. Vanhemmilla ei ollut keskusteluyhteyttä. Toukokuussa 2012 vanhemmat tekivät sopimuksen äidin yksinhuollosta. Äiti toivoo, että lapsi tapaisi isäänsä valvotusti. Elokuussa lapsi siirtyi toiseen päiväkotiin. Äiti kertoi isälle päiväkodin vaihtuneen, mutta isä ei saanut tietää uutta yksikköä. Isä käyttäytyi väkivaltaisesti äitiä kohtaan jälleen toukokuussa 2012 ja lokakuussa 2012, kun hän ei palauttanut lasta sovitusti äidille, jolloin äiti otti yhteyttä sosiaalipäivystäjään. Marraskuussa 2012 ohjeistin äitiä hakemaan käräjäoikeudesta valvottuja tapaamisia. Tammikuussa 2013 isän lakimieheltä tuli minulle kirje, jossa hän pyysi lapsen ja isän tapaamisten järjestämistä. Lapselle tehtiin lastensuojelun asiakassuunnitelma sekä lastensuojelun ja päivähoidon yhteistyösuunnitelma päiväkodilla marraskuussa 2012 äidin ja lastentarhanopettajan kanssa. Sosiaalityöntekijä, perheneuvolan sosiaalityöntekijä ja psykologi, lastentarhanopettaja ja kiertävä erityislastentarhanopettaja tapasivat äidin perheneuvolassa helmikuussa Yhtenä asiana oli perheneuvolatutkimusten palaute äidille, lastensuojelulle ja päivähoidolle lapsen kasvun tukemiseksi niin kotona kuin päivähoidossakin. 205 Kerälä, Anne ; Lehtosaari, Niina & Vimpari, Hilla-Maria 2012.; Saarenpää, Tanja 2012.; Tikka, Sanna & Ålander, Johanna Rauman kaupunki Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyösuunnitelma ; Salon kaupunki Alle kouluikäisten lasten palveluja koskeva toimintasuunnitelma yhteistyössä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa (NeVaLa). 97

99 Äiti on suhtautunut koko ajan hyvin myönteisesti yhteistyöhön päivähoidon, lastensuojelun ja perheneuvolan välillä. Maaliskuussa 2013 päiväkodin huoli perheen tilanteesta kasvoi siinä määrin, että kutsuttiin nopealla aikataululla koolle yhteinen tapaaminen. Äidin miesystävä oli mukana palaverissa miettimässä, miten lapsen ja äidin läheiset, lastensuojelu ja päivähoito voisivat parhaiten tukea lasta ja äitiä. Huhtikuussa 2013 isä tuli päiväkodille kyselemään tytärtään. Lastentarhanopettaja neuvoi isää kysymään lapsen tietoja äidiltä ja kertoi isälle, ettei päiväkoti voi olla lapsen ja vanhemman tapaamispaikka huoltoriitatilanteessa. Asiasta ilmoitettiin poliisille ja ovet lukittiin muutaman päivän ajaksi. Lastentarhanopettaja sopi menettelytavoista sosiaalityöntekijän kanssa. Tilanteesta tiedotettiin päivähoidon esimiehiä, ja ovien lukitsemisen perusteita mietittiin päivähoidon johtoryhmässä. Seurantapalaveri lapsen kuulumisista on sovittu toukokuun 2013 lopulle. Silloin lapsi on käynyt 4-vuotisneuvolassa terveydenhoitajan ja lastenlääkärin luona. Yhteistyö lastensuojelun ja päivähoidon välillä on ollut lapsen kohdalla itsestään selvää ja luontevaa. Aloitteita yhteisiin neuvotteluihin on tullut sekä päivähoidosta, vanhemmalta että sosiaalityöntekijältä. Lupa tiedonsiirtoon päivähoidon ja lastensuojelun välillä on varmistettu säännöllisesti huoltajalta. Luonteva ja riittävä tiedonkulku lastensuojelun ja päivähoidon välillä on ollut asiakastilanteessa välttämätöntä. Työnjakokysymyksiä ei ole käytännön arjessa juurikaan mietitty. Mielestäni yhteistyön tueksi kehittämämme toimintamalli on tärkeä, koska se auttaa sopimaan eri toimijoiden vastuut ja roolit suhteessa asiakkaisiin ja toisiinsa. Sen miettiminen, kenelle minkin asian ilmoittaminen tai palaverin kokoon kutsuminen kuuluu, ei saa viedä huomiota pois tärkeimmästä yhteisestä toimimisesta lapsen ja perheen eduksi. Kehittämistyön tuloksia Lapsen hyvä arki 2 hankkeen kehittäjäryhmän työskentely on vahvistanut ja selkeyttänyt jo olemassa olleita hyviä käytäntöjä ja oikonut joskus ylimääräisiä hallinnollisia mutkia. Ilman kehittämistyötä pienetkin, mutta tarpeelliset yhteiset pohdinnat olisivat kenties jääneet tekemättä. Ensisijainen kehittämistyömme tulos oli lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyön toimintamalli. 207 Yhteisen työn kuvaamiseksi ja ohjeistukseksi henkilökunnalle valmistui ProcessGuide-mallinnus informaatiolinkkeineen. Peruslähtökohdat olivat; kun huoli herää päivähoidossa ja kun asia tulee vireille lastensuojelussa. Kun lapsi sijoittuu päivähoitoon avohuollon tukitoimena, kehitimme käytännöksi varhaisessa vaiheessa järjestettävän moniammatillisen aloituskeskustelun. Tähän osallistuvat vanhempien lisäksi lastensuojelu, päivähoito ja muut tarvittavat ja vanhempien hyväksymät tahot. Moniammatillista keskustelua varten laadimme yhteistyösuunnitelmalomakkeen, joka toimii eri toimijoiden yhteisenä suunnitelmana. Keskustelu pyrkii tukemaan aikuisten yhteisvastuullista huolenpitoa lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Toimintamallin tavoitteena on edistää vanhempien osallisuutta palveluihin sijoittuvissa lapsen kehitysympäristöissä. Yhteinen työ rakentuu varhaisen puuttumisen ja kasvatuskumppanuuden teemoille. Mallissa painottuu ennalta ehkäisevä työ, sujuva tiedon siirtäminen, konsultointimahdollisuus sekä selkeä tehtävien ja vastuiden jakaminen eri toimijoiden välillä. Miten kehittämistyö jää elämään käytäntöihin? Kehittäjäryhmäläiset ovat läpi prosessin vieneet omiin työyksiköihinsä tietoa kehittämistyöstä. Erityisesti prosessin alkupuolella käytännön työn terveiset huomioitiin tarkasti. Toimintamallit juurrutetaan työyksiköihin kehittäjämentoritoiminnan avulla ja työryhmän jäsenet toteuttavat niitä omassa työssään. Sinä päivänä, kun malli on yksikkökohtaisesti arjen työssä käytössä, voimme todeta, että hankkeen tavoitteet ovat toteutuneet. Kehittämistyö itsessään on edistänyt toisten ammattiryhmien työn tuntemista ja yhteistä oppimista. Eri ammattiryhmille on luonnollista katsoa lapsen ja perheen asiaa oman ammatillisen osaamisen näkökulmasta, mutta se ei ole esteenä näkökulmien laajentamiselle ja asiantuntijuuden jakamiselle. 207 Mallin pääprosessit löytyvät liitteestä 13. Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön toimintamalli on julkaistu Lapsen hyvä arki 2-hankkeen nettisivuilla työskentelymalleissa ProcessGuide-mallinnuksesta löytyvät myös kehitetyt lomakkeet ja muu oheismateriaali. 98

100 Yhteistyössä lapsen parhaaksi Posion varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja neuvolan toimintamalli huolen herätessä lapsesta Eija Helisten Ensimmäisen Lapsen hyvä arki- hankkeen ( ) hyvistä kokemuksista innostuneina olimme halukkaita jatkohankkeeseen osallistumiseen. Joulukuussa 2011 pidimme Posiolla Lapsen hyvä arki 2-hankkeeseen liittyvän aloituskokouksen, jossa oli päivähoidon ja sivistystoimen edustajia. Varhaiskasvatuksen puolella oli selvä visio, mitä haluaisimme lähteä kehittämään jatkohankkeen myötä. Kehittämishaasteissa pääpaino kallistui moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen. Ensisijaiseksi tavoitteeksi nousi varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön kehittäminen, käytäntöjen yhtenäistäminen ja konkreettisten työkalujen luominen yhteistyölle. Lähtökohtana oli kunnassamme hyvin toimiva yhteistyö varhaiskasvatuksen ja neuvolan välillä. Kehittämistavoitteena oli se, miten saisimme lastensuojelun osaksi tätä toimivaa yhteistyötä. Tänä päivänä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteiset asiakkaat ovat lisääntyneet, mistä johtuen on tarvetta suunnitelmalliselle ja toimivalle yhteistyölle. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä haluttiin pyrkiä ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen edistämiseen. Konkreettiseksi tavoitteeksi nousi kehittää yhteistyökäytännöille toimintamalli, josta kävisi ilmi, miten toimia tilanteissa, kun huoli lapsesta herää esimerkiksi päivähoidossa. Mallissa painottuisi sujuva tiedonsiirtäminen ja vastuunjakaminen. Tavoitteena oli lisäksi luoda käytäntö varhaisessa vaiheessa järjestettävästä yhteistyöneuvottelusta, joissa vanhemmat ja kaikki tarvittavat tahot ovat läsnä. Yhteistyön tiivistämisen paikka oli myös toimijoiden tekemissä suunnitelmissa kuten varhaiskasvatussuunnitelmat ja asiakassuunnitelmat. Yhteistyömallin oli tarkoitus rakentua huolen heräämisen, vastuun jakamisen sekä vanhempien osallisuuden, kasvatuskumppanuuden, vastuuttamisen ja sitouttamisen teemoille. Perustimme tammikuussa 2012 Posion moniammatillisen kehittäjäryhmän 208, jonka jäseniä ovat päivähoidon vastaava, esiopetuksen opettaja, lastenneuvolan ja äitiysneuvolan terveydenhoitajat, kehitysvammahuollon vastaava, lastentarhanopettaja, erityislastentarhanopettaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä sekä kehittämiskoordinaattori. Kehittäjäryhmän työskentelyn tueksi perustettiin alkuvuodesta kunnan virkamiestyönä Lapsen paras - ryhmä, johon kuuluivat lastenneuvolan terveydenhoitaja, päivähoidon vastaava, lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä. Ryhmä kartoitti ajatuskarttojen avulla kaikki ne toimijat, jotka toimivat erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevan lapsen ja hänen perheensä kanssa. Näin saimme suuntaa sille, millainen asiantuntijajoukko erilaisissa rooleissa ja tehtävissä lapsen tai perheen asioita saattaa hoitaa. Lokakuussa 2012 Lapsen paras - ryhmä voitiin lakkauttaa, koska se oli työnsä jo tehnyt. Ajatuskartan, Anne Kerälän kartoituksen 209 ja muualla kehitettyjen toimintamallien avulla lähdimme keväällä 2012 työstämään Posion mallia, joka mallinnettiin ProcessGuide-ohjelmalla. Päätimme, että moniammatillisen yhteistyöneuvottelun tueksi työstämme yhteistyösuunnitelmalomakkeen, joka liitetään lastensuojelun asiakassuunnitelmaan ja päivähoidossa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kehittäjäryhmä sai myös nimen PosMo eli Posion moniammatillinen kehittäjäryhmä. Yhteistyömallin työstäminen osoittautui haastavaksi. Ensimmäiset mallit olivat liian laajoja tai jotakin olennaista puuttui. Useampi raakakopio oli ryhmän kommentoitavana ennen versiota, mistä sitten toimintamallin muokkaaminen ProcessGuide-ohjelmalla alkoi. Mallia muokatessa aika usein kävi niin, että pohdimme jotakin lausetta tai asiaa liian kauan ja tartuimme yksittäisiin sanoihin. Mietimme liian syvällisesti, onko asia nyt oikein ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Taisimme tehdä toisinaan yksinkertaisestakin asiasta liian vaikean! Onneksi apunamme olivat muissa kunnissa työstetyt toimintamallit, ammattikuntien työtä ohjaavat lait ja asetukset sekä Lastensuojelun käsikirja 210, jota ensimmäisen kerran käytimme syksyllä Lapsen hyvä arki2- hanke tarjosi kehittäjäryhmälle Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun lehtorin Kaisu Vinkin konsultaatioapua syksystä 2012 kevääseen 2013, mikä toi uusia näkökulmia mallinnuksen työstämiseen. Olimme jo toimineet hyvin ja saaneet paljon aikaa, mistä saimme Kaisulta hyvää palautetta! Konsultaatio tuli sopivaan vaiheeseen, koska olimme kai itse sokeutuneet työllemme. Marraskuussa 2012 Kuusamon, Posion ja Taivalkosken 208 Kehittäjäryhmä jäsenet ilmenevät liitteestä Kerälä, Anne Lastensuojelun käsikirja

101 moniammatilliset kehittäjäryhmät tapasivat Kuusamossa Kaisu Vinkin konsultaatiopäivässä. Oli mukava tavata kollegoja ja kuulla heidän ajatuksiaan omista kehittämisprosesseistaan. Helmikuussa 2013 lähdimme työstämään myös yhteistyömallin ohjeistusta henkilökunnalle. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman selkeä toimintaohje. Toukokuussa saimme ohjeistuksen valmiiksi. Maaliskuussa 2013 ProcessGuidemallinnusta työstettiin Elina Kattilakosken avulla ja uusia näkökohtia tuli sieltäkin päin. Mutta kuten aiemminkin, saatoimme sortua toistamiseen liian monimutkaiseen ajatteluun. Huumoria ei kuitenkaan unohdettu niissäkään tilanteissa, mikä auttoi jaksamaan pähkäilyä ja saamaan tekstit selkeiksi. Uutta toimintamallia ja yhteistyösuunnitelmalomaketta pääsimme testaamaan sosiaalityöntekijän koolle kutsumassa neuvottelussa. Yhteinen neuvottelu vanhempien, lastensuojelun ja päivähoidon kesken oli antoisa. Vanhempien näkökulmasta lasten vahvuuksien kysyminen alussa sai heidät hymyilemään ja asennoitumaan kokoukseen eri tavalla. Tuen tarve ja haastavat asiat otettiin puheeksi myöhemmin. Kokemuksen opettamana muutimme lomaketta seuraavassa PosMo:n kokouksessa helpommin täytettäväksi. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyön kehittämistä. Posion varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyömalli 211 on valmis, ja laajempi yhteistyö lastensuojelun kanssa on lähtenyt uudella innolla, pienin askelin liikkeelle. Työntekijöiden suhtautuminen moniammatillisen yhteistyön merkittävyyteen osoittaa mallin ja kehittämistyön tulosten juurtuneen käytännön työhön. Kyseessä on yhteinen tavoite toimia lapsen ja perheen parhaaksi. Olemme tehneet hyvän työn ja tästä on hyvä jatkaa. Työssä ja elämässä voi aina oppia uutta, ottaa haasteita vastaan ja pyrkiä tekemään parhaansa. Ei ole kerta kaikkiaan mitään rajoja sille, mitä tavalliset ihmiset voivat saada aikaan, kunhan saavat mahdollisuuden tehdä parhaansa. (Sam Walton) Huolitiimi Taivalkoskella moniammatillisen työn kehittäjänä ja varhaisen puuttumisen työmenetelmänä Tausta ja lähtökohdat Birgitta Ojala Posiolla oli helmikuussa 2011 Lapsen hyvä arki hankkeen ensimmäisessä vaiheessa koulutustilaisuudessa aiheena moniammatillinen työ ja erilaiset tiimit sekä työryhmät moniammatillisen työtavan välineinä. Taivalkoskelta meitä oli paikalla joukko sosiaali- ja terveystoimen työntekijöitä, jotka työskentelevät lasten ja perheiden parissa. Kävimme läpi kunnassa toimivia erilaisia työryhmiä ja tiimejä, ja pohdimme niiden tarkoitusta ja mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja perheiden kanssa työskentelyssä esiin nouseviin haasteisiin ja huolenaiheisiin. Löysimme yhteisiä haasteita ja havaitsimme paljon myös päällekkäistä työtä tilanteiden selvittelyssä ja tukitoimien etsimisessä. Yhteinen lopputulema oli, että samankaltaisia huolenaiheita nousee sekä neuvolan, päivähoidon että sosiaalitoimen työntekijöillä. Keskustelimme siitä, kuinka tärkeää olisi päästä tarttumaan ja puuttumaan tilanteisiin jo siinä vaiheessa, kun huoli on vasta pieni. Valitettavasti pienestä pulmasta tai haasteesta voi kasvaa nopeastikin suuri ongelma, joka vaatii jo, esimerkiksi lastensuojelun toimenpiteitä. Keskustelun aikana huomasimme myös, kuinka paljon tietoa, taitoa ja osaamista meistä löytyykään. Jokaisella työntekijällä on omat ammatilliset silmälasinsa, joiden läpi asioita katsoo ja havainnoi, ja etsii keinoja omasta työkalupakistaan puuttua havaitsemiinsa huolenaiheisiin. Jos huolenaiheitta miettii yksin, voi tuntea itsensä keinottomaksi. Onko huoleni oikea ja olenko havainnoinut oikein? Tarvitseeko minun puuttua vai onko kenties joku muu jo puuttunut asiaan? Liioittelenko tai ylireagoinko minä? Tulisiko minun puuttua? Miten autan? Mihin otan yhteyttä? Onko tämä oikeastaan minun asiani? Näistä lähtökohdista päätimme perustaa Taivalkoskelle Huolitiimin, uuden moniammatillisen työryhmän, jossa jaettu asiantuntijuus luo uusia näkökulmia ja auttamisen menetelmiä. Huolitiimissä voisimme käydä läpi työssä havaitsemiamme pienen pieniä tai vähän suurempiakin huolenaiheita ammattilaisten kesken luottamuksellisesti ja 211 Mallin pääprosessit löytyvät liitteestä 14. Posion varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun yhteistyömalli on julkaistu Lapsen hyvä arki 2-hankkeen nettisivuilla työskentelymalleissa ProcessGuide-mallinnuksesta löytyvät myös kehitetyt lomakkeet ja muu oheismateriaali. 100

102 voimavaralähtöisesti. Heti alusta saakka johtoajatuksena oli, että haluamme osallistaa asiakkaat ja perheet, ja ottaa heidät mukaan keskusteluun huolesta. Emme halunneet toimia perheiden selän takana valmiita ratkaisumalleja antaen. Sovimme, että asianosaiselta kysytään lupa asian käsittelyyn huolitiimissä, ja asianosaisilla on mahdollisuus tulla paikalle tiimiin kertomaan itse tilanteestaan, ja kuulemaan tiimin mielipide, sekä sopimaan jatkotoimenpiteistä. Näin ajattelimme myös sitouttaa asiakkaat ja perheet mukaan prosessiin. Toimijat ja resurssit Ensimmäisen huolitiimin koollekutsujaksi tuli johtava sosiaalityöntekijä, joka kutsui ensimmäiseen huolitiimin aloitusja suunnittelukokoukseen mukaan neuvolan ja sosiaalitoimen perhetyöntekijät, terveydenhoitajat, päivähoidon ohjaajan, ryhmäperhepäivähoitopaikkojen työntekijöitä, kehitysvammatyön palveluohjaajan, lastenvalvojasosiaalityöntekijän sekä hoitotyön johtajan. Tällä kokoonpanolla laadimme tiimisopimuksen ja sitoutimme itsemme kehittämään huolitiimin toimintaa uudeksi moniammatilliseksi työryhmäksi. Määrittelimme tiimisopimuksessa tiimin tarkoituksen ja perustehtävän, vastuut ja velvoitteet, palaverikäytännöt ja pelisäännöt sekä kirjasimme jäsenet ja varajäsenet. Tiimin tarkoitukseksi kirjattiin moniammatillisen toimintatavan ja jaetun asiantuntijuuden kehittäminen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa sekä varhaisen puuttumisen toimintamallin kehittäminen ja käyttöönottaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vastuista ja velvoitteista tiimisopimukseen kirjattiin, että sosiaali- ja terveysjohtaja sekä sosiaali- ja terveyslautakunta ovat valtuuttaneet tiimin toimimaan. Lisäksi kirjattiin, että asiakastapausten käsittelyyn tulee olla asiakkaan tai perheen lupa joko kirjallisena tai luvan kysynyt työntekijä kirjaa luvan kysymisen ja antamisen asiakastietojärjestelmään. Tiimin kokoontumistiheydeksi sovittiin noin kerran kuukaudessa. Heti alkuvaiheessa tiimin jäsenillä oli yhteinen tahtotila uuden toimintamallin ja työtavan kokeiluun ja kehittämiseen. Toteutus ja prosessin vaiheet Tärkeää huolitiimin alkumetreiltä saakka on ollut Lapsen hyvä arki -hankkeen kautta tullut tuki, ohjaus ja koulutus sekä hanketyöntekijän osallistuminen huolitiimiin. Huolitiimin toimintaa on haluttu kehittää ja se on koettu tärkeäksi työvälineeksi. Syys-lokakuussa 2011 tiimiläiset sekä muita sosiaali- ja terveystoimen henkilöstöä osallistuivat Huoli puheeksi koulutukseen Taivalkoskella. Koulutus antoi menetelmiä huolen puheeksi ottamiseen ja käsittelyyn asiakkaan tai perheen kanssa. Koulutus koettiin erittäin antoisaksi ja menetelmää on opeteltu käyttämään eripuolilla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hankkeen kautta saimme myös syksyllä 2012 tiimin kouluttajaksi ja konsultatiiviseksi tueksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun lehtori Kaisu Vinkin. Hänen kanssaan pohdimme tiimin paikkaa moniammatillisen työn kentällä sekä kirkastimme tiimin toiminta-ajatusta ja toimintatapaa. Kaisu Vinkki nosti esiin tiimin tärkeän roolin paikkakunnalla lasten, nuorten ja perheiden elämässä vaikuttavien ilmiöiden tunnistamisessa ja niihin vaikuttamisessa. Hän korosti tiimin merkitystä ehkäisevässä työssä ja kannusti tiimiläisiä jatkamaan ja kehittämään tiimin toimintaa. Syksyllä 2012 kaksi Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomi-opiskelijaa kiinnostui tekemään opinnäytetyötään Huolitiimin toiminnasta. Tiimiläiset suhtautuivat myönteisesti opiskelijoiden mielenkiintoon ja olivat halukkaita lähtemään tutkimukseen mukaan. Tässä vaiheessa nousi esiin, että tiimistä on unohtunut merkittävässä roolissa oleva lasten ja perheiden parissa työskentelevä taho; seurakunta. Päätimme kutsua mukaan seurakunnan edustajan ja seurakunnan lastenohjaaja tulikin mukaan tiimiin tammikuussa Sosionomi-opiskelijoiden Sara Huhtala ja Marjo Käsmä 212 opinnäytetyön aiheeksi muodostui Mehän se tehhään se työhyvinvointi; Taivalkosken huolitiimiläisten kokemuksia työssä jaksamisen tuesta. Opiskelijat keräsivät aineistonsa haastattelemalla huolitiimiläisiä kahdessa ryhmässä. Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että huolitiimi tukee myös tiimiläisten työssä jaksamista ja tiimiläiset pitävät tärkeänä huolen jakamisen mahdollisuutta ja moniammatillisuuden hyödyntämistä. Huolitiimi on kokoontunut vuonna 2011 kuusi kertaa, vuonna 2012 kahdeksan kertaa ja tänä vuonna tiimi on kokoontunut jo viisi kertaa. Tiimissä on käsitelty monenlaisia huolenaiheita ja ilmiöitä. Perheiltä on kysytty lupa huolen käsittelyyn tiimissä ja perheet ovatkin antaneet luvan, kun tiimistä on kerrottu heille nimenomaan mahdollisuutena saada uudenlainen näkökulma huolenaiheena olevaan asiaan. Huolenaiheena on ollut muun muassa lasten hyvinvointiin, vanhempien jaksamiseen ja vanhemmuuden valmiuksiin liittyvät huolet. Myös koulu on ottanut 212 Huhtala Sara & Käsmä Marjo

103 huolitiimin moniammatillisen asiantuntijuuden käyttöönsä tuomalla oppilaaseen liittyvän huolen tiimin käsittelyyn. Huolitiimi on kirjattu koulun opetussuunnitelmaan yhdeksi työvälineeksi. Tiimissä on keskusteltu myös päihteiden käyttöön liittyvistä huolista. Olemme pohtineet yhdessä, miten päihteet näyttäytyvät lasten ja perheiden elämässä, ja miten päihteiden käyttöä voisi ehkäistä, ja miten puuttua tilanteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kehittämistyön tulokset ja arviointi Keväällä 2013 oli tiimin toiminnan arvioinnin aika. Hankekoordinaattori Saara Autio laati tiimille itsearviointikysymykset 213, joita pohdimme 2-3 henkilön ryhmissä huhtikuussa Itsearvioinnin tulokset tiimin toiminnasta ja tuloksista olivat varsin myönteisiä ja kannustavat meitä jatkamaan huolitiimin toimintaa. Itsearvioinnin mukaan tiimiläiset kokevat, että huolen jakaminen tiimissä auttaa myös työssä jaksamisessa ja tiimillä on tietynlainen työnohjuksellinenkin merkitys. Kun huolen jakaa, myös vastuu asiassa jakautuu ja se helpottaa työtaakkaa. Tiimistä koetaan saatavan uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja, tulee tunne, että huolen kanssa ei ole yksin. Tiimi myös selkeyttää ja nopeuttaa asioiden eteenpäin viemistä. Tiimi toimii tiedotusfoorumina, esimerkiksi koulutuksista ja muista ajankohtaisista asioista. Tiimillä nähdään olevan myös ennaltaehkäisevä merkitys siinä, että asiat eivät pääse kasvamaan järeämpiä toimenpiteitä vaativiksi. Asiakkaiden näkökulmasta tiimin merkitystä arvioitaessa, tiimiläiset arvioivat, että moniammatillinen työskentely tiimissä tuottaa laadukkaampaa, tehokkaampaa ja kokonaisvaltaisempaa palvelua asiakkaille. Päällekkäinen työ vähenee ja vastuutyöntekijä vie asioita eteenpäin. Myös asiakkaiden osallisuus lisääntyy, kun asiakas otetaan varhaisessa vaiheessa mukaan huolenaiheen selvittelyyn. Arvioitaessa huolitiimin merkitystä moniammatillisen yhteistyön kannalta, nousi esille tärkeänä se, että tiimissä opitaan tuntemaan eri ammattiryhmien työtä ja työtapoja. Se helpottaa yhteydenottamista ja yhteistyötä jatkossa. Tiimiläiset kokevat myös oppivansa toisilta tiimiläisiltä uusia asioita ja näin ammattitaito lisääntyy. Jaettu asiantuntijuus on parhaimmillaan yhdessä osaamista. Tiimiläisillä on paljon hiljaista tietoa, joka muuten jäisi ehkä hyödyntämättä.. Itsearvioinissa meidän tuli arvioida myös, miten huolitiimin toimintaa voisi jatkossa kehittää. Selvästi nousi esille, että tarvitaan enemmän rohkeutta tuoda asiakasasioita tiimiin. Asiakkaat ja perheet antavat kyllä luvan moniammatillisessa tiimissä huolen käsittelyyn, kun asia esitetään heille oikealla tavalla. Myös työntekijöiden omassa ajattelutavassa on vielä muutosvaraa, jotta tiimin laajaa tieto-taitoa osattaisiin ja muistettaisiin hyödyntää varhaisessa vaiheessa. Tiedottamista huolitiimistä tulisi vielä lisätä, jotta tietämys siitä lisääntyisi ja myös muut kuin tiimin jäsenet uskaltaisivat tuoda asioita tiimin käsittelyyn. Tiimiläiset toivovat myös yhteistä koulutusta tai asiantuntijavieraita tiimiin. Esimerkiksi poliisin vierailua tiimiin toivotaan. Tiimi voisi ottaa kantaa paikkakunnan ilmiöihin, esimerkiksi lehtijutun muodossa, ja olla siten yhteiskunnallisen vaikuttajan roolissa. Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämishaasteet Yhteiskunnallisten muutosten johdosta, niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin koulutusjärjestelmässäkin, on etsittävä uusia keinoja lasten ja perheiden haasteiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Yksi näkökulma asiaan ei riitä, vaan tarvitaan useampia näkökulmia ja yhteistoiminnallisuutta. Moniammatillisessa yhteistyössä joukko ammattihenkilöitä hyödyntää erilaista osaamista ja jaettua asiantuntijuutta. Vuorovaikutuksen tukee olla sellaista, että tieto ja eri näkökulmat voidaan sovittaa yhteen. Haasteellista moniammatillisessa yhteistyössä on löytää kuhunkin tilanteeseen sopiva toimintamalli. Jotta tässä onnistutaan, edellytetään osallistujilta sitoutumista ja aktiivista suhtautumista kehittämistoimintaa kohtaan. 214 Moniammatillista yhteistyötä tehtäessä vastuunotto, selkeä käsitys omasta tehtävästä, toisten asiantuntijuuden kunnioittaminen, kuuntelu- ja ilmaisutaidot sekä kokonaisuuksien ymmärtäminen on tärkeää. Tärkeää on myös löytää yhteinen kieli ja käsitteet. Jäsenten tulee tietää mitä tehdään ja millä tavalla, sekä kyetä tarvittaessa ottamaan vastaan ja hyödyntämään myös tiimin ulkopuolista asiantuntijuutta. Avoin vuorovaikutusilmapiiri, jossa kaikki ovat tasavertaisia mielipiteen ilmaisussaan, on ehdoton edellytys moniammatillisen yhteistyön tekemiselle. Viranomaisten voimavarojen yhdistäminen ihmisten monimuotoisten ongelmien ja haasteellisten tilanteiden ratkaisemiseksi on asiakkaan näkökulmasta tarkoituksenmukaista ja vaikuttavaa. 215 Yhteenvetona tiimiläisten itsearvioinnista voidaan todeta, että huolitiimi on juurruttanut paikkansa Taivalkosken sosiaali- ja terveyspalveluissa ja työntekijöiden työkalupakissa. Moniammatillista yhteistyötä on tehty, ja tehdään, 213 Itsearviointilomake on liitteessä Kontio, Mari 2010, Kontio, Mari 2010, 8-9, 13,

104 kunnissa koko ajan. Se ei ole uusi asia, mutta erilaisia moniammatillisen työn toteutuksen muotoja tarvitaan, ja niitä on hyvä kehittää kunkin kunnan omista tarpeista käsin. Huolitiimi on osoittautunut Taivalkosken sosiaali- ja terveyspalveluissa toimivaksi menetelmäksi ja työvälineeksi. Huolitiimi ei ole vastaus kaikkiin pulmiin ja tilanteisiin, ja joka kerta työntekijän on hyvä miettiä huolellisesti, onko huolitiimi oikea tapa lähteä selvittämään asiaa. Jokaisen asiakkaan ja perheen tilanne on ainutlaatuinen ja ammattilaisina meidän tulee myös kunnioittaa asiakasta ja perhettä sekä pyrkiä toimimaan yhteistyössä heidän kanssaan. Huolitiimin toimintaa halutaan kehittää edelleen vastaamaan varhaisen puuttumisen haasteisiin. Ennen kaikkea huolitiimi nähdään voimavarana ja mahdollisuutena auttaa ja tukea lasta, nuorta ja perhettä leimaamatta heitä. Huolitiimissä oman asiantuntijuuden ja ammattitaidon lisäksi on käytettävissä monen muun ammattilaisen osaaminen. Yhdessä voimme auttaa ja tukea asiakasta ja perhettä kokonaisvaltaisemmin ja osallistaa myös asiakas ja perhe huolen selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Voimme oppia toinen toisiltamme ja siten myös kehittää omaa työtämme ja työtapojamme. Tällä alalla koskaan ei voi sanoa olevansa valmis, vaan joka päivä oppii jotain uutta. Hiljaisen tiedon ja osaamisen hyödyntämisessä huolitiimi voi vielä kehittyä, sillä ammattilaisina olemme eri vaiheissa työuraamme ja se on rikkaus, jota kannattaa hyödyntää. Me voimme, ja haluamme, lisätä Taivalkoskisten lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tekemällä yhteistyötä ennakkoluulottomasti ja Taivalkosken tavalla. Lapsen hyvä arki hanke ( ) on antanut meille kipinän uuden toiminta- ja työtavan käyttöönottoon ja olemme tarttuneet haasteeseen Esiopetuksen tiedonsiirto vanhempien ja lasten osallisuutta monitoimijaisessa yhteistyössä Kirsi Anttila ja Ulla Mehtälä Tausta ja lähtökohdat Tiedonsiirto esiopetukseen mallinnettiin ensimmäisen hankevaiheen aikana talvella Toimintamallilla lähdettiin hakemaan vaikuttavuutta perheiden kuulemiseen, osallisuuteen sekä kasvatuskumppanuuden toteutumiseen. Mallilla haluttiin tukea ylisektorista ja ylikunnallista yhteistyötä. Näiden tavoitteiden taustalla on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 216, Esiopetussuunnitelman perusteet 217 sekä Laki lasten päivähoidosta 218. Jatkohankkeen alussa loppuvuonna 2011 käynnistettiin prosessi Peruspalvelukuntayhtymä Kallion Alavieskan kunnassa ja seuraavana syksynä 2012 prosessi vietiin myös Peruspalvelukuntayhtymän Kallion kaupunkeihin Ylivieskaan ja Nivalaan sekä Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen Pyhäjärven kaupunkiin ja Kärsämäen kuntaan. Kallion osalta haasteellista tiedonsiirron prosessissa on se, että esiopetusta tuotetaan Ylivieskassa ja Nivalassa peruspalvelukuntayhtymän sekä kuntien sivistystoimen palveluna. Kallion kunnista Alavieskassa ja Sievissä esiopetuksen tuottavat pelkästään kuntien sivistyspalvelut. Näissä kahdessa kunnassa kuitenkin perheitä mietityttää päivähoidon osuus esiopetuksen lisäksi, jonka palvelun tuottaa Peruspalvelukuntayhtymä Kallio. Selänteen peruspalvelukuntayhtymän alueella esiopetuksen tuottaa sivistystoimi, jolloin se on peruskuntien palvelua. Esiopetuksen lisäksi tarvittavan päivähoidon tuottaa Peruspalvelukuntayhtymä Selänne. Merkityksen tämän siirtymävaiheeseen kehittämiselle tuo se, että suurin osa lapsista siirtyy sivistystoimen tuottamaan esiopetuksen kotoa, jolloin tieto vanhemmilta on ensiarvoisen tärkeää. Tiedonsiirron lomakkeiden 219 käyttöönoton myötä tietojen siirtämisestä on tullut avoimempaa toimintaa, jolloin tarvetta siirtää tietoa asiantuntijalta toiselle on vähentynyt ja muuttunut avoimempaan suuntaan: vanhempien kanssa yhdessä pidetään verkostopalavereja asiantuntijatiimin kanssa, mikäli lapsella tai perheellä on sellaiseen tarvetta. Toimintakäytännöt ovat moninaiset, joten aina vanhemmat eivät ole tietoisia asioiden kulusta. Tällä mallilla haluttiin osallistaa vanhempia sekä antaa mahdollisuus vaikuttaa oman lapsen sijoittumiseen heti alkuun hänelle kasvun ja kehityksen tukemiseksi sopivaan ryhmään. Tiedonsiirtoillat vanhemmille tammi- helmikuun vaiheilla ovat olleet jokaisessa kunnassa menestys osallistujien osalta. Illan aikana kerätyissä palautteissa on kiitelty aikaista ajankohtaa, jotta saa aikaa miettiä hakuvaihtoehtoja, kuljetuksia ynnä muuta sellaista joka liittyy esiopetusvuoden alkuun. Muutama vanhempi oli kuitenkin sitä mieltä, että tiedonsiirtoilta on tarpeellisempi ensimmäisen lapsen aloittaessa 216 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Stakes oppaita Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Laki lasten päivähoidosta A 36/ Tiedonsiirron peruslomakemalli on liitteessä

105 esiopetuksessa. Niitäkin oli, jotka kokivat hyödylliseksi vaikka lapsia oli jo aiemmin ollut esiopetuksessa. Tärkeimpänä kuitenkin pidettiin tiedonsiirtoa, jossa vanhemmilta kysyttiin heidän omasta lapsestaan, vaikka lapsella ei mitään erityistä ole todettu kasvun - tai kehityksen osa-alueilla. Eräs esiopettaja päiväkodista oli sitä mieltä, että on hyvä jakaa vanhempien tieto myös heille, vaikka lapsi siirtyykin päiväkodin sisällä ryhmästä toiseen. Yleensäkin on tullut ilmi, että vanhemmat ovat avoimia lastensa asioissa, joista tulevan esiopettajan olisi hyvä tietää. Tiedonsiirron lomakkeissa vanhemmat ovat olleet avoimia ja haluavat kertoa lapsestaan mahdollisimman paljon, jotta esiopetuksen aloittaminen olisi lapselle mielekästä. Tarve lähteä kehittämään alueen esiopetukseen siirtymisen prosessia oli ilmeisen tärkeä, koska kaikissa kunnissa toteutettuun tiedonsiirron iltaan tuli runsaasti vanhempia paikalle. Toimijat ja resurssit Kuntien ja kaupunkien työryhmiin kutsuttiin rehtorit, koulujen esiopettajat, päiväkotien esiopettajat, päiväkotien johtajat tai varhaiskasvatuksen palvelupäälliköt, seurakunnan lapsityöntekijät, neuvolan terveydenhoitajat sekä erityislastentarhanopettajat. Tähän prosessiin ei käytetty mitään rahallista resurssia, ainoastaan työntekijöiden työaikaa, joka sekin koettiin vähäiseksi. Hankkeen puolelta prosessit saivat tukea kehittämiskoordinaattorilta sekä hankkeen kustantamana prosesseissa toimi kouluttajana ja konsulttina koko prosessin ajan kummassakin hankevaiheessa KT Hannele Karikoski Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen yksiköstä. Hänen väitöskirjansa tutkii siirtymätilannetta lapsen ekologisena siirtymänä 220. Karikosken asiantuntijateksti Esiopetukseen siirtyminen lapsen ja kasvuympäristöjen vastavuoroisina muutos- ja sopeutumisprosesseina löytyy Lapsen hyvä arki-hankeen ( ) loppuraportista. 221 Toteutus ja prosessin vaiheet Kuntien ja kaupunkien ensimmäisessä laajassa työntekijöiden sekä johdon tapaamisessa sovittiin prosessin käyttöönotosta ja sovittiin ketkä aloittavat pienemmässä työryhmässä prosessin vaiheiden suunnittelun. Työryhmän tehtäväksi jäi prosessin valmistelu ja vastuu toteutuksesta. Sovittiin siitä, kuka vastaa mistäkin tiedottamisesta tiedonsiirron illoissa ja kuka tekee mitäkin valmistelevaa työtä. Vastuut jaettiin myös lomakkeiden ja hakemusten postittamisesta ja aikataulutettiin se kaikille sektoreille sopivaksi. Yhteistyö oli kaikissa prosesseissa mutkatonta ja tällaista työskentelyä pidettiin tärkeänä. Eräs prosessiin osallistunut työntekijä piti toimintamuotoa keveänä toteuttaa, mutta merkittävänä mahdollisuutena perheiden osallisuudelle. Kehittämistyön tulokset ja arviointi Hankkeen puolesta tehtiin palautelomakkeet tiedonsiirtoiltaan sekä koottiin ne työryhmille kehittämisideoiksi seuraavia vuosia varten. Prossissa on ollut palautetta keräämässä eri toimijoilta sekä vanhemmilta varhaiskasvatuksen maisterivaiheen opiskelija Ulla Mehtälä, joka tekee aiheesta Oulun yliopiston kasvatustieteen pro gradu-tutkimusta. 222 Hänen tutkimuksensa ei koske jatkohankevaiheen prosesseja, joten tässä jää arvioimatta päiväkotien esiopetukseen sijoittuvien vanhempien ja päiväkotien esiopettajien näkemykset. Tämä siitä johtuen, että nämä jatkohankeen aikana prosessoidut mallit ovat vielä kesken, eikä kokemuksia vielä ole kerättäväksi muusta kuin tiedonsiirron illasta ja työryhmien työskentelystä. Tiedonsiirtoilloista on kuitenkin saatu palautetta näistä kunnista vanhemmilta ja palaute on ollut pääasiassa positiivista. Yleensä kaikki vanhemmat ilmaisivat halukkuutensa lapsensa tietojen siirtämiseen esiopettajan käyttöön. Samoin tiedottamista eri asioista pidettiin tärkeänä. Hannele Karikosken luentoa lapsen valmiuksista esiopetusvuoden alussa pidettiin myös valaisevana ja siitä koettiin saaneen tukea esiopetusvuoteen valmistautumisessa. Työntekijöiltä on tullut suullista positiivista palautetta kehittämiskoordinaattorille, samanlaista kuin pro gradu -tutkimuksen haastatteluissakin nousi esille. Se on tosi fiksua, että joku on alkanu tätä tekkee. No just siinä, että nytkö sitä on tää parivuotta kokkeiltu tätä perusteellisempaa muotoa, niin, hyöjyt näkkyy kyllä omassa työssä, kuin siitä missä me oltiin, on iloa verrattuna siihen. Oltiin me tyytyväisiä siihen aikasempaanki tapaan, mutta me ei tiijetty paremmasta (Esiopettaja) Karikoski, Hannele Karikoski, Hannele 2011, Mehtälä, Ulla Ote on Ulla Mehtälän pro gradu-tutkielmasta. 104

106 Tämän puolesta puhuu myös se, että tämä malli tulee jäämään joka kuntaan. Päivähoitotoimistoon ei ole tullut niin paljon kyselyjä esiopetuslapsen päivähoitoon sijoittumisesta kuin ennen. Tämä on vähentänyt ohjaajien palveluohjausta. Erään koulun rehtori toi vanhemmille tiedostusillassa myös mukavasti esille yhteistyön merkityksen lapsen kehityksen ja kasvun kannalta: Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä teidän vanhempien kanssa, yhdessä lapsen takana tukien, ei seisten eripuolella lasta. Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämishaasteet Tiedonsiirtoprosessi tulee jäämään toimintamalliksi kaikkiin kuntiin. Prosessin vaiheet ovat niin selkeitä, ettei kenelläkään ollut vaikea sisäistää prosessin kulkua. Kahdessa kehittäjäryhmässä tässä jatkohankevaiheessa ei kuitenkaan nähty tarpeellisena saada tiedonsiirron lomaketta palautettuna esiopetushakemusten yhteydessä; toisessa lomake palautettiin keväällä järjestetyssä esiopetusryhmään tutustumisen yhteydessä, jolloin ryhmät olivat jo muodostettu ja toisessa tiedonsiirtolomaketta ei otettu käyttöön lainkaan. Tällöin ei voida puhua vanhempien osallisuudesta, kun vanhempia ei ole kuultu lasta koskevassa päätöksenteossa. Haasteeksi edelleen siis jää se, kuinka vanhempien mukanaolo nähtäisiin hyvän kasvatuskumppanuuden edellytyksenä: kuinka vanhemmilta saatua tietoa kunnioitetaan ja otetaan huomioon jo ryhmiä muodostettaessa. Itse tässä prosessissa alusta asti mukana olleena olen vakuuttunut siitä, että myös näiden kuntien osalta tilanne tulee muuttumaan, kunhan he vain lähtevät mallia samalla hyväksi todetulla kaavalla toteuttamaan. Kaksi Selänteen paikkakuntaa ei ollut vielä mukana mallintamassa prosessia, mutta hankkeen päättymisen jälkeen myös näissä kunnissa on päätetty ottaa malli käyttöön. Tiedonsiirron prosessista on tehty ProcessGuide-mallinnus, joka on kaikkien saatavilla Lapsen hyvä arki 2 - hankkeen nettisivuilla 224 ja on sieltä vapaasti otettavissa käyttöön. Näkökulmia pro gradu-tutkielmasta Pro gradu-tutkielman 225 aihe syntyi syksyllä 2013 Lapsen hyvä arki 2 hankkeessa tehdyn harjoittelun myötä. Harjoittelussani syvennyin arvioimaan kyseistä kehittämiskohteena ollutta varhaiskasvatuksen palveluprosessin osaaluetta, jolla on haluttu parantaa yhteistyötä niin perheiden kuin eri toimijatahojen välillä lapsen siirtymävaiheessa kotoa tai päivähoidosta esiopetukseen. Kyseisestä arviointitehtävästä rakentui pro gradu-tutkielmani. Oma mielenkiintoni kohdentuu tiedonsiirtomalli-prosessissa erityisesti siihen, että kyseinen prosessi on koskettanut sekä lasta, vanhempia että useita lapsen kanssa kosketuksissa olleita sekä saman että myös yli sektorirajat ylittäviä tahoja. Pro gradu-tutkielmassani tiedonsiirtomallin tarkastelua ovat olleet ohjaamassa muun muassa kasvatusvuorovaikutuksen ja toimintakulttuurin muotoutumisen näkökulmat 226. Lähestymistäni ovat ohjanneet myös lapsen uuteen kasvuympäristöön siirtymisen 227, vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön, kasvatuskumppanuuden ja yli sektorirajat ylittävän yhteistyön, moniammatillisuuden sekä näistä muodostuvan moniasiantuntijuuden näkökulmat 228. Tarkastelen tiedonsiirtomallia myös jaettavan tiedon kautta, lapsikäsityksen muodostumisen 229 sekä lapsen edun ja erityisen tuen tarpeiden toteutumisen näkökulmista. Keskeiseksi mielenkiinnon kohteeksi tutkimuksessani nousee juuri kyseisestä Lapsen hyvä arki hankkeen kautta pilotoidusta mallista syntyneet kokemukset ja niiden merkitykset. Tavoitteenani oli saada mukaan haastateltavaksi kyseisessä tiedonsiirtomalli-prosessissa mukana olleita, eri sektoreilla toimineita ja omassa työssään tiedonsiirtomallia toteuttaneita henkilöitä. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla marraskuussa 2012, helmikuussa ja huhtikuussa Tutkimukseni analysoitava aineisto koostuu kahden (2) eri kunnan päivähoidon esimiesten sekä esiopetuksen esimiehenä toimineen koulun rehtorin, kolmen esiopettajan sekä neuvolan terveydenhoitajan haastatteluista. Tätä raporttia kirjoittaessani toukokuussa 2013 tutkielmaprosessini on vielä kesken, mutta esittelen seuraavassa lyhyesti pienen osan alustavia analyysiprosessini tuloksia haastatteluista. Tavoitteenani on saada pro gradu tutkielma valmiiksi elokuussa Tiedonsiirto esiopetukseen mallinnus on julkaistu Lapsen hyvä arki 2-hankkeen nettisivuilla työskentelymalleissa Pääprosessin malli on myös liitteessä Mehtälä, Ulla Bronfenbrenner, U. 1979; Brotherus, A. 2004; Karila, K. & Nummenmaa, A-R. 2006, Karikoski, Hannele Honkanen, Hilkka & Veijola, Arja 2011, Lämsä, Tiina. 2009, ; Rautio, Pirjo

107 Tuloksia haastatteluista Tiedonsiirtomalli-prosessissa mukana olevat olivat kokeneet, että kyseinen malli oli selkiyttänyt esiopetukseen siirtymisen prosessia ja käytänteitä: Se on jotenki selkeyttäny tätä, että meillähän oli se esiopetuksen ohjausryhmä, mutta meillä ei ollu sellaisia yhteisiä pelisääntöjä, miten tehhään missäki vaiheessa. Tää on muun muassa aikatauluttunu tämä homma ja selkiytyny. Mää oon pystyny sitte tietysti omaa henkilökuntaaki tiedottaa, siihen tullu semmonen selkeys käytännön rutiineihin Kehitetyn tiedonsiirtomallin taustalla on ollut tarve saada erityisesti kotoa esiopetukseen siirtyvistä lapsista tietoa. Uusi tiedonsiirtomalli ja siinä mukana oleva tiedonsiirtolomake ovat tuoneet positiivisen muutoksen siinä, että nyt saadaan tietoa ennalta myös kotoa esiopetukseen siirtyvistä lapsista: Meillä on ollut, että niistä kodeista saattaa ikään kuin putkahtaa niitä lapsia, niin ku pimennosta eli nyt kun täytettiin tuo lomake ja pystyi kertomaan omasta lapsesta ja muuta niin se on kyllä tuonu sitä lisäarvoa siitä, millaisia lapsia tulee Saatavilla oleva tieto tasavertaistaa esiopetukseen siirtyviä lapsia. Tiedonsiirto koetaan myös tärkeäksi osaksi jatkumoa lapsen elämässä. Positiivisena asiana ja yhtenä suurimpana muutoksena koettiin se, että vanhemmat ovat ne, jotka tuottavat tiedon lapsista. Lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvää tietoa välitetään myös neuvolasta ja päivähoidosta esiopetuksen järjestäjätaholle vanhempien suostumuksella. Vanhemmilla on mahdollista saada tiedon tuottamiseen sekä tiedonsiirtokaavakkeen täyttämiseen tukea ja apua lastensa parissa työskenteleviltä; neuvolan terveydenhoitajalta, seurakunnan lastenohjaajilta tai päivähoidon edustajilta. Tämän hetkinen toiminta koettiin eettisesti kestävämpänä, kun tietoa vaihdetaan avoimesti, vanhemmat ovat keskeisiä tiedon välittäjiä eikä tieto ole pelkästään viranomaisten välittämää ja tuottamaa. Kyseinen muutos koettiin positiiviseksi sekä myös radikaaliksi ja asenteelliseksi muutokseksi. Vanhempien tieto on olennaista ja tärkeää esiopetuksen toiminnan kannalta sekä myös kaiken valon kestävää. Myös vanhemmat saavat tiedonsiirtomallin ansioista enemmän tietoa esiopetuksen käytännön järjestämiseen liittyvistä seikoista, esiopetuksen tehtävästä ja tavoitteista sekä tarvittavan ja jaettavan tiedon merkityksestä. Tiedonsiirto on tällä hetkellä molemminpuolista. Kasvatuskumppanuus lähtee mallin myötä rakentumaan aiempaa käytäntöä varhemmin ja vahvemmaksi, tammi-helmikuussa järjestettävän vanhemmille järjestettävän tiedonsiirtoillan myötä. Tiedonsiirtomallin ansiosta vanhempia kuullaan aiempaa enemmän. Saatavilla oleva tieto helpottaa lapsiryhmien muodostamista keväällä. Saadun tiedon ansiosta tulevaa lapsiryhmää aletaan työstää jo keväällä. Esiopettajana tuleva esiopetussyksyyn valmistautuminen koetaan myös prosessiksi. kuitenki sitä tekkee, vaikkei istukaa pöyvän vieressä miettimässä, mutta on se vaan, että se täällä aivoissa raksuttaa ja varsinki ne lapset joilla on jottai erityistä, niin kyllä niitä miettii pitkin kessää että ainaki, joskus voi tulla semmonen oivallus sitte, että noin sitä vois. Ja se on tämmönen prosessi, että se käynnistää sitä ajattelua ja miettimistä, halusit tai et, niin ku tietää sen asian niin, kyllä se niinku muhii. (Esiopettaja). Tiedonsiirtolomakkeen kautta saadulla tiedolla on koettu olevan vaikutusta pedagogiseen toimintaan erityisesti alku syksystä. Lapsesta saatu tieto ohjaa sekä opettajan käsityksen muodostumisesta lapsesta että tämän myötä myös opettajan toimintaa. Jaetun tiedon ansiosta esiopetustoiminta pääsee nopeammin käyntiin esiopetuksen alkaessa syksyllä. Esiopettajalla ei mene useita viikkoja lapsen havainnointiin ja tutustumiseen, kuka lapsi on ja missä kehityksen vaiheessa lapsi on menossa. Tyytyväisyyttä koettiin myös sitä kohtaan, että vanhemmat ovat antaneet kasvatuksellisia ideoita ja myös oppimiseen liittyvää tietoa. Tämä saatu tieto nopeuttaa syksyllä aloitettavaa esiopetustyötä. Jaetun tiedon koettiin kuvastavan myös hyvin vanhempien kasvatusperiaatteita, tapoja sekä asenteita. Se kertoo myös perheestä. Tällaista tietoa esiopettajilla ei ole ollut aiemmin saatavilla esiopetuksen alkaessa. Lomakkeeseen on kirjattuna myös mistä lapsi on kiinnostunut, mitä lapsi haluaa oppia tai mikä lapselle on tärkeää. Esiopettajan tehtävä on toimia sen mukaisesti, että jokaisen lapsen kohdalla huomioidaan kyseisiä asioita ja lapsi saa tätä kautta positiivisia kokemuksia esiopetuksessa etenkin esiopetuksen alussa. Joidenkin lasten tiedon osalta koettiin, että tiedonsiirtolomake oli 106

108 täytetty suppeasti. Lomakkeen täyttöön toivottiin vanhempien hakevan rohkeasti tukea. Kuitenkin positiiviseksi koettiin se, että jokaisen lapsen osalta lomake oli palautettu. Lapsen osallisuuden tiedonsiirtomallissa ja kontaktien määrän esiopetukseen ennen esiopetuksen alkua koetaan jäävän hyvin vähälle. lapsi jää kyllä sinne, jääkö se lapsi vaan sitte, ku on se tutustuminen tänne, esiopetukseen, se on se ainua kontakti tänne ja se on aika lyhyt, pölähys vaan ja emmää tiiä, että aika pieni kosketus sillai, tänne eskariin se pari tuntiahan se on, niin, että jos aatellaan sitä lapsen näkökulmasta. (Esiopettaja). Lapsen esiopetuksen tutustumispäivä on tällä hetkellä ainoa kontakti lapselle esiopetuksen toimintaympäristöön ennen esiopetuksen alkua. Se koetaan hyvin lyhyenä ja pienenä parin tunnin mittaisena kosketuksena. Tiedonsiirtomalli tuo näkyville aiempaa nopeammin sen, missä lapsi on kehityksessään menossa, onko lapsella erityisen tuen tarpeita, millaisia tukitoimia hän on saanut ja millä tavalla tukitoimet toteutuvat. Tiedonsiirto tukee tiedon välitystä, yhteistyötä, suunnittelutyötä sekä toimintalinjojen muotoutumista. Kokemusten mukaan, tällä hetkellä ei kohtaa kaikilta osin se tieto mitä jo keväällä saadaan lapsesta esiopetuksen järjestäjätaholle ja se, millaista tukea esiopetusvuoden aikana lapselle järjestetään. Erityisopetuksen ja oppilashuollon näkökulmasta tiedonsiirtomallia pidetään hyvänä. Huomio kiinnitettiin asiasta päättäjien ja esiopetuksen resursseista päättävien tasolle: niin silloinhan se voi osoittaa sen päättäjille, päätöksiä tekeville elimille se on kyllä ikävä, se on ollu vaikia asia tässä, että kun on tehty hyvä asioita ja hyviä päätöksiä niin ja tätäki.. (Esiopettaja) Varhaista tukea perheille Kirsi Anttila, Helena Mäkelä ja Pirkko Säily Tukea vertaisille -mallista VeTuri Lapsen hyvä arki- hankkeen ensimmäisessä vaiheessa ( ) mallinettiin ProcessGuide-ohjelmalla 230 peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä Tukea vertaisille vertaistuen malli 231 tukemaan yksinhuoltajia heidän vanhemmuudessaan. Malli todettiin hyväksi useammassakin suhteessa: ylisektorinen ja monitoimijainen toteuttajataho sekä vertaistuesta saadut hyödyt osallistujille matalan kynnyksen palveluna. Mallin vaikuttavuudesta voi lukea tarkemmin aiheesta tehdyistä opinnäytetöistä 232. Malli todettiin sellaiseksi, että sitä voi käyttää minkä kohderyhmän kanssa tahansa. Pohdittiin, että olisi parasta, jos prosessiin otettaisiin mukaan sellaisia perheitä, joille voisi vertaistuesta olla hyötyä oman perheensä hyvinvoinnille jo varhaisessa vaiheessa. Malli alkaa leiritoimintana ja jatkuu mahdollisesti vertaistukitapaamisina leirin jälkeen. Tapaamisten kautta perheet tutustuvat toisiinsa ja saavat vertaistukea toinen toisiltaan. Tarkoituksena on, että yksinhuoltajaperheet tapaavat toisiaan ja leirillä alkanut vertaistuki jatkuu. Lapsen hyvä arki 2- jatkohankkeen kehittämissuunnitelmaa tehtäessä päätettiin tätä mallia kokeilla myös Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella. Päätettiin, että mallia kokeillaan Sievissä ja prosessiin vetäjäksi valittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois- Pohjanmaan piirin vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säily, joka suoritti tuolloin perhekeskusosaajakoulutusta Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Yhtenä tehtävänä tuossa koulutuksessa oli vetää jokin toiminnallinen ryhmä. Pirkko Säily oli osallisena myös Tukea vertaisille -mallissa, joten ryhmän vetovastuu oli luonnollinen valinta myös tältä osin. Kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila oli mukana muutamassa ensimmäisessä kokouksessa Pirkon Säilyn tukena. Mallin nimeä mietittiin ja lopulta päädyttiin VeTuRi nimeen, joka 230 Selänteen pilotti Tukea vertaisille-malli on julkaistu Lapsen hyvä arki-hankkeen nettisivuilla työskentelymalleissa Aulakoski, Eeva & Lehtomäki, Marja-Leena 2011, Härkönen Heidi & Puroila Iina 2013; Harjula, Tiina

109 muodostuu sanoista vertaista tukea riittävästi. Tällä haluttiin tuoda esille se, että tukea tullaan antamaan kohderyhmälle sen verran, minkä he itse kokevat tilanteessaan riittäväksi. VeTuRi vertaista tukea riittävästi malli Toimijat ja resurssit Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois- Pohjanmaan piirin vapaaehtoistoiminnan ohjaaja käynnisti leirin valmistelut perustamalla Sieviin työryhmän, josta muodostui monitoimijainen tiimi 233. Kustannuksia ei tullut muutoin, kuin työntekijöiden työpanos. Seurakunta antoi käyttöön leirikeskuksen ja Sievin kunta osallistui leirin tukemiseen tarjoamalla ruokailut leirille. Aamu- ja iltapalatarvikkeet lahjoitti Ylivieskan Halpa-Halli. Toteutus ja prosessin vaiheet Kallion ensimmäisen VeTuRi- leirin kohderyhmäksi valittiin Sievin kunnan yksinhuoltajaperheet, joilla sosiaalinen verkosto oli pieni. Sievin neuvolan terveydenhoitajat valitsivat perheet, joille lähetettiin kutsut leirille. VeTuRi- mallissa kohderyhmä valikoituu aina kunnan lapsiperheiden tarpeiden mukaan. VeTuRi -tiimin kokoontumisissa (kolme tapaamista, , sekä ) mietittiin leirin järjestämiseen liittyvät käytännön asiat muun muassa aikataulut, ohjelma, ruokailu, vakuutukset, vastuutehtävät ja muut tärkeät huomioitavat asiat. Leiri järjestettiin viikonloppuna Leirille osallistui neljä yksinhuoltajaperhettä, joilla lapsia oli yhteensä kahdeksan. Vanhemmille järjestettiin vanhemmuutta tukevaa ohjelmaa, jonka aikana lapsille oli omaa toimintaa. Perheillä oli yhteinen rentoutumisilta, jossa perheenjäsenet muun muassa tekivät toinen toisilleen jalkahoidot. Leirin koontipalaveri pidettiin , jolloin päätettiin jatkotoimenpiteistä. VeTuRi -leirin jälkeen tarkoituksena oli, että tiimin jäsenet kukin vuorollaan kutsuvat yksinhuoltajaperheet vertaistukitapaamisiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut Sievin leirin jälkeen. Vanhemmat kokoontuivat yhteen kaksi kertaa marraskuussa 2012 ja tammikuussa 2013 Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminnanohjaajan kutsumana. Kokoontumisissa mietittiin perheiden kanssa vertaistukitapaamisten jatkosta ja sovittiin, että kutsutaan Yksinhuoltajien olohuone- toiminnasta vastaavat henkilöt kolmanteen tapaamiseen. Kolmannen tapaamisen jälkeen Yksinhuoltajien olohuone- toiminta käynnistyi Sievissä ja yksi leirille osallistuneista äideistä kouluttautui olohuone- toiminnan vetäjäksi ja lähti vetämään vertaistukiryhmää. Sievin seurakunta antoi kokoontumistilan ja yksi seurakunnan isonen järjestää tapaamisissa lapsille ohjelmaa. Vertaistukiryhmä tapaa toisiaan kerran kuukaudessa. Kehittämistyön tulokset ja arviointi VeTuRi -toiminnasta tekee Centria-ammattikorkeakoulun, Ylivieskan yksiköstä kaksi sosionomi -opiskelijaa opinnäytetyön, joka valmistuu syksyllä Opinnäytetyössä on haastateltu leirille osallistuneita vanhempia ennen toiminnan käynnistymistä sekä leirin jälkeen. Näitä kehittämisideoita ja toiveita huomioidaan uusien leirien järjestämisessä. Opinnäyteyö tulee löytymään myös Lapsen hyvä arki 2- hankkeen valmistuneista opinnäytesivulta. Vanhemmilta saatu palaute vertaistukitoiminnasta on tärkeää VeTuRi- toiminnan kehittämisen kannalta. Vanhempien mukanaolo toiminnan suunnittelussa vahvistaa koko perheen osallisuutta. Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämiskohteet VeTuRi -toiminta on siirretty Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminnan ohjaajan toimesta myös Oulaisten kaupunkiin, jossa on järjestetty leiri vauvaperheille. Tästä prosessista tulee olemaan myös arviointia opinnäytetyössä, joka tehtiin Sievin prosessista. Jatkossa tulee miettiä kuka on vastuutaho mallin todentumisessa, voiko se jatkossakin olla Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaa vai ottaako vastuuta kuntien lapsi- ja perhepalvelut? 233 VeTuri-tiimin jäsenet ilmenevät liitteestä

110 5.4. Laajan 4-vuotisterveystarkastuksen mallinnustyö Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa Pirjo Jääskelä ja Marja Ranta-Nilkku Tausta ja lähtökohdat Peruspalvelukuntayhtymä Kallio on vuonna 2008 toimintansa aloittanut kuntayhtymä, joka vastaa hyvinvointi- ja terveyspalveluista Alavieskan ja Sievin kunnissa sekä Nivalan ja Ylivieskan kaupungeissa. Kuntayhtymän alkutaipaleella keskeisin tavoite oli harmonisoida palvelut niin, että asiakkaat saisivat yhdenvertaiset palvelut kaikissa Kallion kunnissa. Neuvolapalvelujen sisältö ja yhteistyötavat eri toimijoiden, kuten varhaiskasvatuksen kanssa, poikkesivat toisistaan; Nivalassa oli oma mallinsa ja muissa kunnissa entisessä kuntayhtymässä luotu oma, yhteinen malli. Toimintakäytäntöjä on yhtenäistetty vuonna 2011 voimaan tulleen neuvola-, koulu- ja opiskelu-terveydenhuoltoa sekä ehkäisevää suun terveydenhuoltoa ohjaavan asetuksen (380/2009, 338/2011) 234 mukaisesti. Asetus edellyttää yhteistyötä perheen, päivähoidon ja neuvolan kesken arvioitaessa lapsen kasvua ja kehitystä sekä mahdollista tuen tarvetta laajojen tarkastuksen yhteydessä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion palvelustrategiassa keskeisenä tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, keinona asiakas- ja kustannusvaikuttavuutta parantavien palveluprosessien toimivuuden kehittäminen. Perhepalveluissa tämä tarkoittaa lapsille ja perheille suunnatun palvelukokonaisuuden kehittämistä verkostomaisen perhekeskusmallin mukaisesti. Kuntayhtymään on perustettu moniammatillinen perhekeskustyöryhmä, joka ohjaa ja koordinoi palvelujen kehittämistä. Laajan 4-vuotisterveystarkastuksen mallinnusprosessi sai alkunsa keväällä 2012 yhtenä moniammatillisesti kehitettävänä prosessina Lapsen hyvä arki 2-hankkeessa. Kehittämistyötä ei tarvinnut käynnistää puhtaalta pöydältä, vaan neuvolan taholta haluttiin hyödyntää aiemmin kehitetyt, hyväksi koetut yhteistyökäytännöt; 5- vuotiaan esitietolomake ja suostumuslomake tietojen vaihtoon neuvolan, varhaiskasvatuksen ja sivistystoimen kesken. Näiden lisäksi käytössä oli Lapsen hyvä arki-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tehty Koillismaan pilotti 4- vuotisterveystarkastuksen yhteistyökäytäntöjen mallinnuksesta 235. Tavoitteena oli hahmottaa laaja 4-vuotistarkastus prosessina, sopimalla ja kuvaamalla kunkin toimijan rooli ja vastuut. Toisena tavoitteena oli juurruttaa yhteinen toimintakäytäntö pitämällä yhteisiä tiedotustilaisuuksia. Toteutus ja prosessin vaiheet Kehittämisprosessin toteutusta varten perustettiin kehittäjäryhmä. Kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila osallistui ryhmän toimintaan ja prosessin mallinnukseen. Lapsen hyvä arki2 hankkeessa tavoitteena oli levittää hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kehitettyjä hyviä käytäntöjä laajemmalle alueelle, joten lähdimme liikkeelle Kuusamossa ProcessGuide-mallilla kuvatusta 4- vuotisterveystarkastuksesta 236 ja heillä hyväksi todetusta yhteistyön mallista. Kalliossa neuvoloissa oli jo valmiina lastenneuvolan sisältösuunnitelmaan ja neuvolatyön toimintaohjelmaan kirjattu käytäntö 4-vuotiaan terveystarkastuksen sisällöstä, esitietojen keräämiseen käytettävästä lomakkeesta ja palautteen annosta päivähoitoon, mutta prosessikuvausta ei ollut valmiina. Kuusamon malli oli apuna etenkin, kun mietimme, mistä kaikesta pitää sopia ja mistä kukin vastaa. Etenimme vaihe vaiheelta ajanvarauksesta ja esitietojen keräämisestä varhaiskasvatuksen palautteeseen sekä käsittelimme hieman myös jatkosuunnitelmaan perustuvaa yhteistyötä lapsen varhaiskasvatuksen ja erityistyöntekijöiden kesken, koska ryhmäämme kuului erityistyöntekijöitä. Esitietojen keräämistä päätettiin jatkaa aiemmin käytössä olleella lomakkeella 237. Lomake sisältää sekä vanhempien että päivähoidon arvion, mutta myös palautteen tarkastuksesta neuvolasta päivähoitoon. Esitietolomaketta ei uusittu siitäkään syystä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on tulossa yhteinen, kansallisesti käytettävä lomake. Työstimme ProcessGuide-ohjelmalla mallinnuksen ja prosessikaavion. Lopullista mallia emme saaneet valmiiksi, koska lisenssi ohjelman käytöstä loppui kesken kehittämistyön. Tapaamisten välillä prosessi-mallia arvioitiin neuvolassa. 234 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009: 20; Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011). 235 Hyrkäs, Sirkka & Kovanen, Päivi Kuusamon 4-vuotistarkastuksen ProcessGuide-mallinnus on julkaistu Lapsen hyvä arki-hankkeen nettisivuilla työskentelymalleissa Lomake on liitteessä

111 Malli sai kritiikkiä siitä, että se on toimiva vain sähköisenä versiona. Työntekijät toivoivat selkeämpää, lyhyttä prosessikaaviota. Lyhyttä mallia perusteltiin siksi, että siitä saa nopeammin kokonaiskäsityksen ja on toimivampi esimerkiksi lääkärien perehdytyksessä. Mallinnustyön pysäkkivaiheessa hankkeen toimesta järjestettiin videokonsultaatiotilaisuus , jossa Tukeva 2-hankkeen 238 kehittämispäällikkö Irja Lampinen yhdessä prosessia kehittäneiden Tukeva 2-hankkeen terveydenhoitajien kanssa kertoivat Oulun seudun kehittämistyöstä ja käytännöistä. Avoterveydenhuollon osastonhoitaja laati lyhyemmän version prosessimallista (liite 21.), jossa on huomioitu aiemmin yhdessä sovitut asiat esimerkiksi vanhempien keskeinen rooli, tiedonsiirtoluvat, lomakkeiden säilytys ja niin edelleen. Työntekijöiden osallistaminen prosessiin käynnistettiin niin, että malli esiteltiin ensin päiväkotien esimiehille ja perhepäivähoidon ohjaajille sekä kiertäville erityislastentarhanopettajille ( ja ). Työtekijätasolle mallia esiteltiin ( ) 239. Tilaisuuteen osallistuivat lastenneuvolatyötä tekevät terveydenhoitajat ja päivähoidon henkilöstö. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kehittämispäällikkö Arja Hastrup oli mukana tilaisuudessa kertomassa laajoista neuvolatarkastuksista sekä tarkemmin 4-vuotistarkastuksista. Avoterveydenhuollon osastonhoitaja esitteli Kallion mallin ja varhaiskasvatuksen palvelujohtaja kertoi, miten tämän yhteistyö näkyy varhaiskasvatuksessa ja lapsen Vasu-keskusteluissa ja lapsivasuissa. Kehittämistyön tulokset ja arviointi Kehittämistyön avulla selkiytettiin moniammatillista yhteistyötä 4-vuotiaan laajaan terveystarkastukseen liittyen. Yhteistyökäytännöistä on sovittu ja prosessi on mallinnettu. Sitä on tarvittaessa helppo muokata perhepalveluiden ja laajemmin koko organisaation valitsemien Kallion palveluiden prosessikuvausten mukaisesti. Keskeistä mallissa on vanhempien osallisuus ja aktiivinen rooli. Osa prosessin vaiheista toimii jo hyvin kuten esimerkiksi ajanvaraus ja tarkastuksesta poisjäävien kutsuminen. Haastetta on saada lääkärivaje korjattua niin, että myös lääkärin osuus tarkastuksesta toteutuisi suosituksen mukaisena 240. Eniten prosessia tarkennettiin neuvolasta päivähoitoon annettavan palautteen osalta. Vuoropuhelu niin esimiesten kuin työntekijöiden välillä on lisännyt paitsi toisen työn tuntemusta myös antanut hyviä kehittämisideoita. Varhaiskasvatuspalveluiden näkökulmasta tarkasteltuna 4-vuotisterveystarkastukseen liittyvät käytännöt toimivat hyvin. Vanhemmat ovat tuoneet päivähoitopaikkaan täytettäväksi neuvolatarkastukseen liittyvän ja neuvolaan toimitettavan esitietolomakkeen, josta he ovat usein täyttäneet jo oman osionsa. Tärkeää on ollut se, että päivähoidon työntekijä on keskustellut vanhempien kanssa lomakkeelle kirjatuista asioista. Esitietolomake on osoittautunut erittäin hyväksi yhteistyövälineeksi vanhempien, päivähoidon ja lastenneuvolan välillä. Neuvolakäynnin jälkeen tarkastukseen liittyvä palaute on tullut vanhempien luvalla sujuvasti päivähoitopaikkoihin, joissa tietoja on hyödynnetty lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa. Tulosten juurruttaminen ja jatkokehittämishaasteet Neuvolan osalta laajan 4-vuotisterveystarkastuksen prosessikuvaus on osa lastenneuvolan sisältösuunnitelmaa ja perehdytystä. Moniammatilliset työryhmät työstävät perhepalveluita yleisen, varhaisen ja erityisen tuen ryhmissä. Tämä laaja 4-vuotisterveystarkastus ja siihen liittyvä yhteistyö on yksi yleisen tuen mallinnuksista. Työntekijöiden arviota prosessin toimivuudesta kerättiin työntekijöille suunnatun tilaisuuden palautteista. Sieltä nousi yhdeksi jatkokehittelyn aiheiksi neuvolasta päivähoitoon annettavan palautteen sisältö. Toisena tuotiin esille yhteistyön haaste tilanteissa, joissa jollakin toimijoista herää huoli lapsesta, mutta tämä ei välttämättä tule esille muiden toimijoiden taholta. Mallin juurtuminen edellyttää jokaisen työntekijän sitoutumista toimimaan yhteisesti sovitulla tavalla. Jatkossa Kallion perhekeskustyöryhmän tehtävänä on arvioida ja kehittää yhteistyötä sekä arvioida säännöllisesti eri prosessien toimivuutta. Haastetta riittää neuvolan näkökulmasta myös henkilöstöresurssien kohdentamisessa. Nykyisen kansallisen suosituksen mukainen aikaresurssi (60 minuuttia terveydenhoitaja, Kallion neuvoloissa 90 minuuttia terveydenhoitaja) ei riitä laajan 4-vuotisterveystarkastuksen toteuttamiseen. Jatkokehittelyyn haasteeksi jää kuinka suppeat 5- ja 6-vuotistarkastukset toteutetaan, jotta aikaa jäisi enemmän laajojen tarkastusten toteuttamiseen sekä 238 Hyvinvointiarviointijärjestelmän kehittäminen - pilotointi laajoissa 4-vuotisterveystarkastuksissa vuotias energiapakkaus. Te ta henkilökunnalle laajasta 4 v. tarkastuksesta Mäki, Päivi ym

112 tarvittaviin lisäkäynteihin. Laajaan 4-vuotisterveystarkastukseen liittyvien yhteistyökäytäntöjen juurruttaminen ja kehittäminen vanhempien, päivähoidon ja lastenneuvolan välillä on tärkeää, jotta lapsen hyvinvointia ja oppimista pystytään tukemaan mahdollisimman hyvin myös ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen lähtökodista käsin Selänteen perhekeskusta rakentamassa Minna Hattunen ja Heleena Talala Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perhekeskusta lähdettiin suunnittelemaan ja luomaan syksyllä 2011 perustetun kehittäjäryhmän 241 toimesta. Lapsen hyvä arki 2- hankkeen kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila työsti alueelle Perhekeskusoppaan 242 yhdessä perhekeskuksen kehittäjäryhmään kuuluvien kanssa asinatuntijoiden teksteistä. Alusta alkaen Selänteen toimijoilla oli selkeä tavoite siitä, että perhekeskuksesta haluttiin monitoimijainen ja monialainen yksikkö. Tähän vaikuttivat olemassa olevat, hyvät yhteistyösuhteet omien toimijoiden ja seurakunnan sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan Piirin kanssa. Yhteisen toiminnan pohjaksi oli MLL:n kanssa tehty aikaisemmin jo kuntakohtaisia kumppanuussopimuksia. Selänteen alueella nähtiin voimakas tarve suunnata tarjottavia palveluja varhaiseen ja ennaltaehkäisevään tukeen, joka perustuisi perheen osallisuuteen, vahvaan kasvatuskumppanuuteen sekä monipuoliseen toimijoiden ja tarjottavien palveluiden valikkoon. Mistä ajatuksesta lähdettiin paikallista perhekeskustoimintaa kehittämään? Perhekeskustoiminnalla pyritään edistämään koko perheen hyvinvointia luomalla tilaa äitiydelle, isyydelle ja vanhemmuuden taitojen vahvistamiselle. Taustalla on ajatus, että tukemalla vanhemmuutta voidaan turvata hyvää lapsuutta. Toiminta on tarkoitettu kaikille lapsiperheille. Lähtökohta on, että toiminta alkaa jo neuvolassa ensimmäistä lasta odotettaessa ja jatkuu lapsen kasvaessa muissa peruspalveluissa. Työ on ennaltaehkäisevää, varhaista tukea tarjoavaa ja perhelähtöistä. Perhekeskus toimii paikallisten tarpeiden ja voimavarojen mukaan. Siksi sen toiminta voi olla monen näköistä. Perhekeskus voi olla fyysinen tila, jossa lapsiperheiden palvelut ovat saman katon alla tai toimijoiden verkosto, jossa yhteistyölle on luotu vakiintuneet käytännöt. Keskeistä on ennaltaehkäisevien rakenteiden luominen peruspalveluihin. 243 Selänteen perhekeskus mikä on perhekeskus? Perhekeskustoimintaan on helppo tulla yhdessä koko perheen kanssa. Monitoimijainen perhekeskus tukee perheitä oikea-aikaisesti erilaisissa perheen arjen ja vanhemmuuden kysymyksissä. Perhekeskus koostuu lapsi- ja perhepalvelujen moniammatillisesta verkostosta sekä kunnan, järjestöjen, seurakunnan ja muiden toimijoiden välisestä kumppanuusyhteistyöstä. Perhekeskustoiminnassa voivat olla mukana äitiys- ja lastenneuvola, varhaiskasvatus- ja perhetyön palvelut sekä edellä mainitut muut tahot. Selänteen perhekeskuksessa ovat mukana neuvola- ja varhaiskasvatuspalvelut, erikoistason palvelut (konsultoimista), kuntien kulttuuritoimi, järjestöt (muun muassa MLL), seurakuntien toimijat ja lasten vanhemmat. Yhteistyö seurakunnan, lapsi- ja perhejärjestöjen ja muun kolmannen sektorin kanssa pohjautuu sopimuspohjaiseen kumppanuuteen. Perhekeskus yhdistää ammattilaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden osaamista ja asiantuntijuutta. Perhekeskusta ohjaa varhaisen puuttumisen ja ennalta ehkäisyn toimintaperiaatteet sekä vanhempien osallisuus itse toimintaan. Olennaista on, että perheet itse voivat osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Perhekeskuksessa perheille, vanhemmille ja lapsille tarjotaan avoimia vertaisryhmiä, ennalta ehkäiseviä, perhe- ja lapsilähtöisiä avoimia varhaiskasvatuspalveluja sekä muita toimintoja. Perhekeskus on perheiden itsensä ja ammattilaisten yhteistä toimintaa, jonka tavoitteena hyvinvoinnin lisääminen. Perhekeskus kokoaa yhteen paikalliset toimijat ja voimavarat. Kunnallisten palvelujen lisäksi perhekeskuksen toimijaverkostoon voivat kuulua seurakunnat, 241 Kehittäjäryhmän kokoonpano ilmenee liitteestä Selänteen Perhekeskus. 1/PERHEPALVELUKESKUSSelnneppky pdf Perhekeskus

113 järjestöt, perheet itse, vapaaehtoiset sekä yksityinen sektori. Perhekeskus rakentuu peruspalvelujen ja toimijoiden verkostoksi muodostaen monitoimijaverkoston. Toimintaa koordinoi kunnan tai kuntien toimivaltainen viranomainen ja työntekijät. Perheille perhekeskus voi ilmetä uudistuneena palvelukäytäntönä (perhevalmennus, perhekoulut, vertaistukiryhmät), konkreettisena toimitilana (perhetalo, avoin päiväkoti) tai kohtaamispaikkana (perhekahvila). Miten kuntakohtaiset perhekeskukset muotoutuivat? Toiminnan suunnittelussa otettiin vahvasti huomioon kuntakohtaiset tarpeet, jotka nähtiin ennaltaehkäisevässä työssä lastenneuvolassa, varhaiskasvatuksessa sekä perhetyössä. Hankkeen alkuvaiheessa päätettiin aloittaa perhekeskustoiminnat isommissa kunnissa eli Haapajärvellä ja Pyhäjärvellä. Suunnitteluvaihe kesti syksystä 2011 kevääseen Kummassakin kuntakeskuksessa aloitti toimintansa alkaen fyysisissä tiloissa olevat perhekeskukset - Haapajärvellä Kukkaniemen perhekeskus osoitteessa Kukkaniementie 14 ja Pyhäjärvellä Aarnolan perhekeskus osoitteessa Ollintie 25. Perhekeskukset muotoutuivat kuntakohtaisesti hyvinkin erilaisiksi. Haapajärvellä perhekeskus sisältää avoimen päiväkodin, jossa toimii varhaiskasvatuskerhoja, perhekerho ja lapsiparkki. Kesällä tiloissa kokoontuu lisäksi kesäperhekerho. Avoin päiväkoti vastaa myös esioppilaiden aamu- ja iltapäivähoidosta Haapajärven keskustaajamassa. Lisäksi perhekeskuksessa toimii seurakunnan vertaistukiryhmä, lapsiperheiden kotipalvelun virikekerho sekä seurakunnan ja MLL: n yhteinen iltaperhekerho. Pyhäjärvellä perhekeskuksessa toimii varhaiskasvatuskerhoja, perhekerho ja lapsiparkki. Aarnolan toimintaan on yhdistetty Pyhäjärven esioppilaiden aamuja iltapäivähoito, joka on ohjauksellisesti päiväkoti Muksuteekin satelliittiosasto. Kesäaikana perhekeskuksen tiloissa järjestetään ohjattua leikkikenttä-toimintaa. Pyhäjärven perhekeskuksen toimintaa on myös sivukylillä järjestettävä kerhotoiminta 244. Kummassakin kuntakeskuksessa on tarjolla myös muuta avointa kerhotoimintaa seurakunnan ja MLL: n järjestämänä - esimerkiksi päiväkerhotoimintaa, perhekerhoja, perhekahvilatoimintaa, tukihenkilötoimintaa ja vertaistukiryhmiä. Perhekeskustoimintoihin voivat osallistua vanhemmat tai muut läheiset lasten kanssa yhdessä. Toiminta sisältää yhdessä olemista ja ajatusten jakamista, leipomista, ruuan valmistamista ja asiantuntija vierailuja. Kumpikin perhekeskus tekee omat toimintasuunnitelmansa toimikaudeksi kerrallaan syksyllä, kun lapsiryhmät ovat muotoutuneet. Toiminnan suunnitteluun on otettu ideoita ja ajatuksia palveluita käyttäviltä perheiltä toimikauden aikana, ja jatkossakin suunnitteluun halutaan ottaa voimakkaasti mukaan palveluiden käyttäjät. Kesällä 2013 käynnistyy jo Kärsämäellä MLL: n paikallisyhdistyksen ja Selänteen varhaiskasvatuksen yhteistyönä järjestämä leikkikenttätoiminta, joka on perheille tarjolla kesäkuun ajan. Kärsämäen osalta on myös valmistumassa opinnäytetyönä tehtävä kartoitus lapsiperheiden tarpeista ja toiveista, millaisia avoimia palveluita kunnassa tarvittaisiin. 245 Tämä tulee olemaan pohjana perhekeskustoiminnan kehittämiselle Kärsämäellä. Reisjärvellä tarvetta aletaan kartoittaa syksyllä Yhteistyöhön kaikissa kuntakeskuksissa haastetaan seurakunnat, MLL ja muut aktiiviset kolmannen sektorin toimijat sekä tietenkin asiasta kiinnostuneet vapaaehtoiset toimijat. Lapsen hyvä arki 2 - hanke järjesti Haapajärvelle koulutus- ja keskustelutilaisuuden. Paikalle kutsuttiin Selänteen alueella toimivat kolmannen sektorin edustajat, kuntien vapaa-aikaohjaajat ja perusopetuksen rehtorit keskustelemaan mahdollisista yhteistyömalleista perhekeskustyön rinnalle. Toiminnan konkretisoituminen Toimintasuunnitelmia vuosille on laadittu kuntakohtaisesti ja huomioiden paikalliset tarpeet. Tätä suunnittelua varten on perustettu kuntakohtaiset perhekeskustyöryhmät. Perhekeskustoiminnasta tiedotetaan omilla esitteillä, nettisivuilla, sähköpostilla käyttäjille sekä paikallislehdissä. Esitteissä kerrotaan tarkemmin järjestettävästä toiminnasta. Varhaiskasvatus ylläpitää avoimien lapsiperhepalveluiden lukujärjestystä Selänteen nettisivulla 246. Perhekeskuksen nettisivuilta 247 löytyvät perhekeskusopas ja Selänteen perhekeskustoiminnan yleiset tavoitteet. Myös kuntayhtymän nettisivuilta on luettavissa kuntayhtymän päätöksistä, perhekeskusten toiminnasta ja muista ajankohtaisista asioista. 244 Toimintaa on tällä hetkellä yhdellä sivukylällä. 245 Ks. myös Björkman Lea & Siuvatti Jenni Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perhepalvelut Perhekeskus

114 Toimintaa arvioidaan Selänteen strategian, lasten ja perhepalvelujen palvelulinjan tavoitteiden ja toteutuksen näkökulmasta kalenterivuosittain huomioimalla kumppaneiden vastaavat yhteiset tavoitteet. Arvioinnissa painottuu ennalta ehkäisevän toiminnan vaikuttavuus ja sitä arvioidaan muun muassa EVA -menetelmällä 248. Lisäksi seurataan eri toimijoiden yhteistyön jatkuvuutta ja sitoutuneisuutta. - Toiminnasta kerätään käyttäjiltä säännöllisesti palautetta eri kyselyillä. - Kustannusvaikutuksia, asiakas- ja toimijoiden määriä seurataan toiminnan ja talouden seurannan yhteydessä (toteutumat, suoritteet). - Yhteistyössä oppilaitosten kanssa tehdään opinnäytetöitä perhekeskustoiminnasta. - Toiminnan ja tavoitteiden toteutumista peilataan myös kuntakohtaisiin hyvinvointiohjelmien tavoitteisiin. Tulevaisuuden perhekeskustoiminnan kehittäminen Perhekeskustoimintaan tulee nimetä Selänteen alueelle vastaava kehittäjätyöntekijä, joka koordinoi ja levittää hankkeessa luotuja perhekeskuskäytäntöjä muihinkin Selänteen kuntiin, huomioiden kuntakohtaiset kehittämistarpeet ja perhekeskustoiminnan lähipalvelun luonteen. Tavoitteena on kehittää paikallisista tarpeista lähteviä, monialaisia perhekeskuksia, joissa yhdistyvät lasten ja perheiden kehitysympäristöihin liittyvät yleiset palvelut sekä erityispalvelut joustaviksi palvelukokonaisuuksiksi. Tämä tarkoittaa Selänteen muiden toimijoiden saamista mukaan sekä erityistyöntekijöiden käyttämistä perhekeskustoiminnassa asiantuntijoina, konsultoinnissa, ryhmien kokoajina ja vetäjinä. Aktiivisten toimijoiden määrää lisätään ja monipuolistetaan etsimällä vapaaehtoisia ja uusia järjestöjä toimijoiksi. Näiden toimijoiden kanssa tullaan myös tekemään kumppanuussopimukset. Asiakaskehittäjiä aktivoidaan mukaan perhekeskustyöryhmän suunnittelu- ja kehittämistoimintaan sekä päivittäiseen osallistumiseen. Toiminnassa edistetään asiakaslähtöisiä ja osallisuutta vahvistavia lasten ja perheiden palveluita, joissa mahdollistuvat varhainen tuki, vanhempien vertaistuki ja perheiden keskinäinen verkostoituminen Kasvatuskumppanuus ja moniammatillisuuden mahdollisuudet Peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä Lapsen hyvää arkea ja kumppanuutta rakentamassa Yhteistyö kaikkien kanssa Niina Jokikuona ja Anu Sippola Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista ja lapsen edun toteuttamisesta. Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on, että lapsi toimijana ja oman elämänsä kokijana tulee kokonaisvaltaisesti nähdyksi, ymmärretyksi ja kannatelluksi. Lapsen leikin, toiminnan, kokemusten, tarpeiden ja toiveiden havainnointi ja havaitseminen on keskiössä. Henkilöstö vastaa siitä, että kasvatuskumppanuus sisältyy alusta alkaen osaksi perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Yhtenä kumppanuusperusteisen yhteistyön tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman varhain lapsen erityisen tuen tarve ja yhdessä vanhempien kanssa etsiä sopivat toimintatavat lapsen tukemiseksi. Tavoitteena on, että kuulemiseen, kunnioitukseen ja luottamukseen perustuvassa yhteistyösuhteessa sekä työntekijä että vanhempi voivat ilmaista välittömästi myös mahdollisen huolensa lapsesta. 249 Työntekijällä on vastuu kasvattajana yhdessä vanhempien kanssa Kasvatuskumppanuuskoulutukset on toteutettu monialaisesti Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen lapsi- ja perhepalveluiden alueella vuonna Lapsen hyvä arki hankkeen kouluttamien kasvatuskumppanuuskouluttajien toimesta 250. Koulutus oli ryhmämuotoista ja prosessimaista, ja osallistujien kokemuksellisiin oppimisiin perustuvaa. Koulutusten monialaisuuden perusteena on ollut jaettu asiantuntijuus. On asiakkaan etu, että hän saa olla mukana monialaisessa yhteistyöverkostossa. 248 EVA-menetelmästä tarkemmin esim Kaskela, Marja & Kekkonen, Marjatta 2007, Tarkemmin Määttä, Anu 2011,

115 Selänteen alueen koulutuksien tavoitteena on ollut ylläpitää ja kehittää lapsi- ja perhepalvelutehtävissä työskentelevien ammattitaitoa. Keskeisenä tehtävänä on ollut lisätä työntekijöiden valmiuksia kasvatuskumppanuuden suunnitteluun, toteutukseen ja kehittämiseen. Koulutuksissa on tähdennetty kasvatuskumppanuuden keskeistä periaatetta dialogia eli kuulemista, kunnioittamista ja luottamusta. Selänteen alueen lasten- ja perheiden palvelualueen työntekijöistä on muodostettu vuosina noin 12 hengen koulutusryhmiä. Haapajärven kouluttajaparin koulutuksia on ollut näinä vuosina kuusi ja koulutettavia yhteensä 69. Koulutukseen on osallistunut varhaiskasvatuksen henkilökuntaa, terveydenhoitajia, lastensuojelun työntekijöitä sekä Haapajärven kaupungin esiopetuksen työntekijöitä. Kaikilta kasvatuskumppanuuskoulutukseen osallistuvilta pyydettiin kirjallista arviointia muun muassa koulutuksen sisällöstä sekä merkityksestä oman työn kehittämisen kannalta. Kaikissa palautteissa koulutuksen rikkaudeksi koettiin ryhmien moniammatillisuus. Koulutettavat kokivat, että monialaiset ryhmät toivat lisärohkeutta ottaa jatkossa yhteyttä eri ammattilaisiin. Tieto toisten työstä lisäsi myös entisestään arvostusta toisten työtä kohtaan. Moniammatillisuuden hyödyntäminen oli tärkein. Kumppanuusajatus: kaikesta ei tarvitse tietää kaikkea. Tasavertaisuudella saadaan tuloksia, tällöin luottamus on parempi. Avartavaa asettua eri asemaan kuin missä normaalisti toimii Työskentelytavoista rooliharjoitukset ja keskustelut jäivät parhaiten koulutettavien mieleen. Rooli- eli taitoharjoitukset olivat työskentelytapana vieraampia ja niitä jännitettiin myös eniten. Osalla oli taitoharjoitteluista mielikuva, että niissä näytellään. Jo ensimmäisten taitoharjoitteluiden jälkeen koulutettavat oivalsivat niiden merkityksen oman työn kehittymisen kannalta. Taitoharjoitukset antoivat myös ainutlaatuisen tilaisuuden asettua vanhemman rooliin. Koulutettavien mielestä taitoharjoitteluita voisi hyödyntää myös työyhteisöissä, muun muassa huolen puheeksi ottamisessa. Rooliharjoitus kun oli äidin roolissa. Miten ne jotkin työntekijän sanat särähtivät eritavalla korvaan. Oli todella opettavaista nähdä asioita toisen vinkkelistä. Rooliharjoitus, jossa olin työntekijänä. Oivalsin/opin sen, että aina asiat eivät heti tai ollenkaan etene ja keskeneräisyys pitää hyväksyä. Kasvatuskumppanuus voi olla ihan pieniäkin asioita arjen keskellä Kirjallisessa arvioinnissa käy ilmi, että koulutuksen sisällöt koettiin käytännönläheisiksi, mielenkiintoisiksi, yhteistyötaitoja vahvistaviksi. Koulutuksen koettiin lisäävän tietämystä kasvatuskumppanuudesta. Voimme itse vaikuttaa asioihin, tehdä muutoksia työtiimissä, omassa käytöksessä ja ajattelussa Kasvatuskumppanuus koettiin tärkeäksi eri toimijoiden välillä. Koulutus lisäsi monialaista yhteistyötä Selänteen alueella ja ymmärrettiin jokaisen työntekijän tärkeys perheen kannalta. Nyt kun Selänteen lasten- ja perheiden palveluiden henkilökunta on koulutettu, on jokaisella työntekijällä vastuu kannatella kasvatuskumppanuutta. Esimiesten tehtävä on tukea ja arvostaa työntekijöitä tässä tärkeässä tehtävässä sekä mahdollistaa omalta osaltaan kasvatuskumppanuus työyhteisöissä. 114

116 Pyhäjärven kouluttajaparin havaintoja ja kokemuksia kasvatuskumppanuuskoulutuksista Virpi Halonen ja Sirpa Lipponen Oikeaksi ei voi tulla tehtaassa, sanoi Nahkahevonen. Se ei tapahdu kerralla. Sellaiseksi tullaan. Se vie pitkän ajan. Siihen mennessä, kun on muuttunut Oikeaksi, suurin osa karvoista on yleensä rakastettu tiehensä ja silmät tipahtavat ja nivelet löystyvät ja muuttuu kovin nuhruiseksi. Mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä kun on muuttunut Oikeaksi, ei voi olla ruma, paitsi sellaisten mielestä, jotka eivät ymmärrä mutta, kun on kerran muuttunut Oikeaksi, ei voi olla vain leikisti. Se kestää ikuisesti. (Margery Williams & Judit Sutton) Kasvatuskumppanuuskoulutuksen suunnittelu, toteutus ja kehittäminen on ollut meille antoisa prosessi, jossa kouluttajapari on joutunut prosessoimaan ensin omaa tapaansa työskennellä kasvatuskumppanuudessa. Olemme saaneet yhdessä työuransa eri vaiheissa, eri ammattinimikkeillä lasten ja perheiden parissa työskentelevien kanssa, tutkailla ja jakaa kasvatustietoisuuden sekä ammatillisuuden kasvun prosessia. Nuorimmat, vasta työuransa alkutaipaleella olevat, ovat tulleet koulutukseen oppia saamaan ja tuoretta tietämystään jakamaan. Vanhimmat, vuosikymmenien työkokemuksen omaavat, ovat saaneet tilaisuuden siirtää kokemuksiin perustuvaa hiljaista tietoaan eteenpäin. Toteutus ja prosessin vaiheet Vuosina koulutimme viisi ryhmää, joiden koko vaihteli koulutettavaan. Koulutuksessa oli varhaiskasvatuksen, lastensuojelun, äitiys- ja lastenneuvoloiden ja perhekeskuksen työntekijöitä kaikista Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kunnista. Kokosimme koulutettaville lähdeaineistoa hyödyntäen aiheeseen liittyvää kirjallista materiaalia lasten kasvun ja vanhemmuuden tukemisesta ja työntekijöiden ammatillisuuden vahvistamisesta. Tietopuolinen aineisto on kytketty koulutusjaksojen aikana kasvatuskumppanuuden käytännön arkeen yhteisten teemakeskustelujen, learning cafe - työskentelyn ja pienryhminä toteutettujen rooliharjoitusten avulla. Saimme olla jokaisen koulutusryhmämme kanssa erilaisella, tunteitakin koskettavalla, tutkimusmatkalla, jossa löysimme kasvatuskumppanuuden monet kasvot. Havaitsimme, että asiakaslähtöisessä yhteistyössä kyseenalaistaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ovat taitoja, joita ammattilainen voi opetella ja oppia. Etsimme yhdessä työhömme myös vähäisen puuttumisen ideaa, joka antaa asiakkaalle tilan ottaa vastuuta omista asioistaan ja auttaa uskomaan itseensä vastapainona riippuvuudelle asiantuntija-avusta. Kehittämistyön tulokset ja arviointi Koulutusjaksoilta kootun palautteen perusteella koulutettavien toisilleen jakamat erilaiset työskentelykokemukset ja voimavarasuuntautuneet ongelmien ratkaisut olivat palvelleet oppimista myönteisellä, käytännönläheisellä tavalla. Koulutuksen koettiin myös avartaneen ymmärrystä toisten ammattiryhmien työskentelytapoihin (esimerkiksi perhepäivähoitaja terveydenhoitajan tai lastensuojelun perhetyöntekijä päivähoidon työntekijöiden työskentelytapoihin). Koulutuksesta oli saatu uutta ajateltavaa ja ideoita käytännön työhön. Koulutuksia kuvattiin ajatusten tuuletustaukona työarkeen, ja monet esittivät toiveita jatkokoulutuksista. Kasvatuskumppanuuteen kouluttautumiseen liittyvää menetelmäohjausta ei ole toteutettu monialaisina ryhminä. Mietimme kouluttajaparina menetelmäohjauksen mahdollisuutta monitoimijaiselle verkostolle ja totesimme sen olevan liian haastava kouluttajantaitoihimme nähden. Tämänkaltaisen ryhmän ohjaamiseen tarvitaan vahvaa ja laajaalaista kontekstin tuntemusta sekä työnohjaajan ammattitaitoa. 115

117 Lähteet Kirjalliset lähteet: Aalto, Mikko Turvallinen ryhmä. Kirja projektin X.IT kohti aikuisten osaajatalleja vv kirjasarjasta. Aseman Lapset ry. Forssa. Forssan Kirjapaino Oy. Anttila, Markus & Rousu, Sirkka. (toim.) Haravalla kootut. Kerava. Savion kirjapaino Oy. Arnkil,Tom Erik, Eriksson Esa & Arnkil Robert. Pitää puuttua omaan huoleen. Dialogi 3/2002. Arnkil Tom Erik, Eriksson, Esa & Arnkil, Robert Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan verkostointiin. Raportteja 253. Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus STAKES. Aulakoski, Eeva & Lehtomäki, Marja-Leena Tukea vertaisille vertaisryhmätoiminta peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä. Teoksessa Vähärautio, Aira. (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuuden osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint - Suomen yliopistopaino, Bronfenbrenner, Urie The Ecology of Human Development. Experiments by Nature and Design. Harvard University Press. Brotherus, Annu Esiopetuksen toimintakulttuuri lapsen näkökulmasta. Helsinki. Yliopistopaino. Estola, E. Aho, J., Kaunisto, S-L., Moilanen, A. & Tervonen, J Kerronnalliset ja toiminnallisetmenetelmät.teoksessa Heikkinen, H.L.T,Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P. (toim). Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Juva. PS-Kustannus, Estola, Eila, Kaunisto, Saara-Leena, Keski-Filppula, Ulla, Syrjälä, Leena & Uitto, Minna Lupa puhua. Kertomisen voima arjessa ja työssä. Jyväskylä. PS-Kustannus. Estola, Eila & Syrjälä, Leena Opettajan ensimmäiset työvuodet. Teoksessa Heikkinen, Hannu.L.T, Jokinen, Hannu & Tynjälä, Päivi. Verme. Vertaisryhmämentorointi oppimisen tukena. Helsinki. Tammi, Furman, Ben, Ahola, Tapani ja Hirvihuhta, Harri Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään. Tammi. Hämeenlinna. Karisto Oy. Haarala Päivi, Honkanen Hilkka, Mellin Oili-Katriina & Tervaskanto-Mäentausta, Tiina Terveydenhoitajan osaaminen. Helsinki. Edita Prima. Hannula, Sirpa & Slöör-Pylväs, Maricka Vanhemmuuden vauvavuosi prosessi VAVU-työryhmässä peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa. Teoksessa Vähärautio, Aira. (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke, Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint Suomen yliopistopaino, 111. Hakkarainen Kai, Lonka Kirsti & Lipponen Lasse Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo. WS Bookwell Oy. Heikkinen, Hannu L.T Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Teoksessa Heikkinen, Hannu L.T, Rovio, Esa & Syrjälä, Leena (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. 2.p. Helsinki. Kansanvalistusseura,

118 Heikkinen, Hannu L. T Narratiivinen tutkimus todellisuus kertomuksena. Teoksessa: Aaltola, Juhani & Valli, Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 3. uudistettu ja täydennetty p. Jyväskylä. Gummerus, Heikkinen, Hannu L. T., Jokinen, Hannu. & Tynjälä, Päivi. (toim.) 2010.Verme. Vertaisryhmämentrointi työssäoppimisen tukena. Helsinki. Tammi. Heikkinen, Hannu. L. T, Jokinen, Hannu, Markkanen, Ilona.& Tynjälä, Päivi. (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Juva. PS-kustannus. Heikkinen, Hannu. L. T. & Tynjälä, Päivi Työssä oppimisen monet muodot. Teoksessa Heikkinen, Hannu L.T, Jokinen, Hannu, Markkanen, Ilona & Tynjälä, Päivi (toim). Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Juva. PS-Kustannus, Hellsten, Kristiina & Outinen, Maarit & Holma, Tupu Kehittävä vertaiskäynti. Teoksessa Seppänen-Järvelä, Riitta (toim.) Vertaismenetelmät kehittävä arvioinnin välineinä. Hyvät käytännöt. Menetelmäkäsikirja. Stakes. FinSoc Arviointiraportteja 2. Helsinki, Hietamäki, Ulla & Korpi, Kristiina Tiedonsiirron kehittäminen esiopetukseen tulevista lapsista Sievin pilotti, Teoksessa Vähärautio, Aira (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke, Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto.uniprint Suomen yliopistopaino, Honkanen, Hilkka & Veijola, Arja Tämä oli kehittävä prosessi. Yhteistyöosaamisen kehittäminen koulutuksen avulla. Teoksessa Vähärautio, Aira (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuuden osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint - Suomen yliopistopaino, Hyrkäs, Sirkka & Kovanen, Päivi Koillismaan pilotti 4-vuotistarkastuksen mallinnus ja siihen liittyvä yhteistyö. Teoksessa Vähärautio, Aira. (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuuden osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint - Suomen yliopistopaino, Isoherranen, Kaarina Moniammatillinen yhteistyö. Vantaa. Dark Oy. Ivanoff, Päivi, Kitinoja, Helli, Rahko, Raija, Risku, Aija & Vuori, Anne Hoidatko minua? Lapsen, nuoren ja perheen hoitotyö. Helsinki. WSOY. Jernberg, Ann M Theraplay. Vuorovaikutusterapian käsikirja, Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy. Kalliala, Marjatta Lapsuus hoidossa. Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa. Helsinki. Gaudeamus. Kanninen, Katri & Sigfrids, Arja Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin. PS-kustannus. Juva. Kajanoja, Jouko Huono-osaisuuden hinta. Teoksessa Järventie, Irmeli & Sauli, Hannele. (toim.). Eriarvoinen lapsuus. Helsinki. WSOY. Kananoja Aulikki. Hyvä lapsuus. Sosiaaliturva 9/2002. Karila, Kirsti & Nummenmaa, Anna Raija Matkalla moniammatillisuuteen kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY. Karila, Kirsti. & Nummenmaa, Anna-Raija Kasvatusvuorovaikutus ja yhteisöllinen työkulttuuri. Teoksessa Karila, Kirsti, Alasuutari, Maarit, Hännikäinen, Maritta, Nummenmaa, Anna-Raija & Rasku-Puttonen, Helena. (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino,

119 Karikoski, Hannele Lapsen koulun aloittaminen ekologisena siirtymänä. Vanhemmat informantteina lapsen siirtymisessä esiopetuksen kasvuympäristöstä perusopetuksen kasvuympäristöön. Oulu. Oulun yliopisto. Karikoski, Hannele Esiopetukseen siirtyminen lapsen ja kasvuympäristöjen vastavuoroisina muutos- ja sopeutumisprosesseina. Teoksessa Vähärautio, Aira. (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint Suomen yliopistopaino Oy, Kaskela, Marja & Kekkonen, Marjatta Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta- opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Helsinki Stakes. Gummerus Kirjapaino Oy. Karjalainen, Vappu Verkoston lupaus. Tutkimus aikuisasiakkaan palveluverkoston rakentumisesta. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Tutkimuksia 68. Helsinki. Keltikangas-Järvinen, Liisa Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY. Helsinki. Koivisto, Päivi Yksilöllistä huomiota arkisissa tilanteissa. Päiväkodin toimintakulttuurin kehittäminen lasten itsetuntoa vahvistavaksi. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 311. Jyväskylän yliopisto. Kontio, Mari Moniammatillinen yhteistyö-opas. Oulu. TUKEVA-hanke. Kotila, Anniina & Lehtosalo, Erja Erään päiväkodin työyhteisön kehittämisprosessi. Pro gradu-tutkielma. Oulunyliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Kronqvist, Eeva-Liisa Varhaispedagogiikan kehityspsykologinen perusta. Teoksessa Hujala, Eeva & Turja, Leena (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä. PS-kustannus, Kronqvist, Eeva-Liisa Varhaispedagogiikan kehityspsykologinen perusta. Teoksessa Hujala, Eeva & Turja, Leena (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. 2.p. Jyväskylä. PS-kustannus, Kupila, Päivi Varhaiskasvatuksen asiantuntijuus oppivassa työyhteisössä. Teoksessa Hujala, Eeva & Turja, Leena. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. 2.p. Jyväskylä. PS-kustannus, Kumpulainen, Kristiina, Krokfors, Leena, Lipponen, Lasse, Tissari, Varpu, Hilppö, Jaakko ja Rajala, Antti Oppimisen sillat - kohti osallistavia oppimisympäristöjä. Helsinki. Yliopistopaino. Laaja terveystarkastus, ohjeistus äitiys-ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon, Opas 22, THL Liimola, Anne ja Voutilainen, Leila Lintupuiston lapset: Reggio Emilian pedagogisesta ohjelmasta. Stakes: Raportteja. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy. Lämsä, Tiina Monta ikkunaa lapsen maailmaan: lapsitietämys aikuisten havaintoina ja lasten kertomuksina. Teoksessa Rönkä, Anna, Malinen, Kaisa & Lämsä, Tiina (toim.) Perhe-elämän paletti. Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. Jyväskylä. PS-kustannus, Margery, Williams & Judith Sutton Samettipupu. Helsinki. Tammi. Mattila, Kati-Pupita Lapsen vahvistava kohtaaminen. Juva. PS-kustannus. Mikkola, Petteri & Nivalainen, Kirsi Lapselle hyvä päivä tänään. Pedatieto Oy. Saarijärven Offset Oy. Mäki, Päivi & Wikström, Katja & Hakulinen-Viitanen, Tuovi & Laatikainen, Tiina (toim.). Terveystarkastukset lastenneuvolassa & kouluterveydenhuollossa. Menetelmäkäsikirja. Opas 14. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tampere. Juvenes Print. 118

120 Määttä, Anu Kasvatuskumppanuuden rakentuminen Lapsen hyvä arki-hankkeen toiminta-alueella. Teoksessa Vähärautio, Aira (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuuden osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint - Suomen yliopistopaino, Määttä, Anu Pienen karhun kierros Kuusamon lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Teoksessa Vähärautio, Aira (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke , Oulun yliopisto. Uniprint - Suomen yliopistopaino, Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä suun terveydenhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:20. Helsinki. Nummenmaa, Anna Raija, Karila, Kirsti, Joensuu, Maija & Rönnholm, Riikka Yhteisöllinen suunnittelu päiväkodissa. Tampere. Tampere University Press. Nummenmaa, Anna Raija & Karila, Kirsti Ammatilliset keskustelut varhaiskasvatuksessa. Helsinki. WSOYpro. Opas, Maritta Yhteisöllinen kasvattajatiimi. Teoksessa Päivi Marjanen, Marjaana Marttila ja Marjo Varsa (toim.)pienten piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. Jyväskylä. PS-kustannus, Pihlaja, Päivi Päivähoidon kontekstianalyysi lasten sosiaali-emotionaalisen tuen näkökulmasta. Teoksessa Pihjala, Päivi ja Kontu, Elina (toim.) Työkaluja päivähoidon erityiskasvatukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:14, Pihlaja, Päivi Päivähoidon kontekstianalyysi lasten sosiaalis-emotionaalisen tuen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 14. Helsinki. Puroila, Anna-Maija (toim.) Kehittyvä perhetyö. Posken julkaisusarja 12. Raina, Liisa Uusi yhteisöllisyys. Kasvattajayhteisön rakentamisen ammattitaito. Tampere. Tampereen yliopistopaino. Rautio, Pirjo Lapsidiskurssit Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu: Oulun kaupungin painatuskeskus. Rouvinen, Ritva Tässä työssä yhdistyy kaikki Lastentarhanopettajat toimijoina päiväkodissa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 119. Joensuu: Joensuun yliopisto. Salomon, Gavriel (toim.) Distributed Cognitions. Psychological and Educational Considerations. Cambridge: Cambridge University Press. Seppänen-Järvelä, Riitta Projekti kehittämisen kehto vai musta aukko? Yhteiskuntapolitiikka 69 (3). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE , Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:6. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös Kehittämishankkeen hankesuunnitelman muutos ja siihen liittyvä lisärahoitus. Hankkeen tunniste 014/HTO/KH/2011. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös Valtionavustuksen myöntäminen kehittämishankkeeseen. Hanketunniste 014/HTO/KH/

121 Spaggiari, Sergio The Community Teacher Partnership in the Governance of the Schools. Teoksessa Edwards, C., Gandini, L. ja Forman, G (toim.) The hundred Languages of Children the Reggio Emilia Approach- Advanced Reflections, London. JAI Press Ltd. STM. Sosiaali- ja terveysministeriö, Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus ja osaaminen. Nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:7. Terveystarkastukset lastenneuvolassa & kouluterveydenhuollossa; menetelmäkäsikirja. Opas 14, THL Tiilikka, Aila Äitien kasvatuskäsityksiä ja arviointeja hyvästä päiväkotikasvatuksesta. Acta Universitatis Ouluensis E 76. Oulu. Oulun yliopisto. Turja, Leena Tiedekasvatus ja lapsen tutkiva toiminta. Teoksessa Hujala, Eeva ja Turja, Leena (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä. PS-kustannus, Tynjälä, Päivi Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa Eteläpelto, Anneli & Tynjälä, Päivi (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia, Helsinki. WSOY. Tynjälä, Päivi Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikka. Teoksessa Collin, Kaija, Paloniemi, Susanna, Rasku Puttonen, Helena ja Tynjälä, Päivi (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki. WSOY, Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet Stakes: Oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus. Vehkalahti, Reetta Kehu lapsi päivässä: vinkkejä ja toimintatapoja lapsen itsetunnon tukemiseen. Helsinki: Lasten keskus. Veijola, Arja Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön lasten kuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen avulla. Oulu. Oulu University Press. Vähärautio, Aira (toim.) Lapsen hyvää arkea rakentamassa. Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke. Lapsen hyvä arki-hanke Oulun yliopisto. Uniprint Suomen yliopistopaino Oy. Wenger, Etienne Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity. Cambridge: Cambridge University Press. Internet-lähteet: ALLiES e-guide-materiaali. ALLIES - Teachers and Parents Alliance for Early Violence Prevention in Preschool ( )-projekti Arjen käytäntöjen opas. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki Askeleittain- materiaali. Sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukeva opetusohjelma Autio, Elina & Kotilainen, Mirva Arjen käytäntöjen opas lastentarhanopettajan työvälineenä Centria ammattikorkeakoulu Autio, Saara; Martin, Mirva & Naumanen, Aini Puheenvuoro Pohjois-Suomen lastensuojelupäivillä Björkman, Lea & Siuvatti, Jenni Perhekeskus lapsiperheiden tukena: Lapsiperheiden tuentarpeen kartoitus Selänteen peruspalvelukuntayhtymässä. Diakonia ammattikorkeakoulu

122 Dialogiset verkostomenetelmät. Ennakointi- ja tulevaisuusdialogit. fi/tyon/menetelmat/verkostodialogiset_menetelmat/ennakointidialogit, Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Esiopetuksen tiedonsiirron ProcessGuide-mallinnus. arki/pakaste-l-luodout-tyoskentelymallit/view, EVA Harjula, Tiina TOIMIJOIDEN KOKEMUKSIA VARHAISEN TUEN PERHELEIRITOIMINNASTA. Oulun seudun ammattikorkeakoulu Helakorpi, Seppo. Tiimioppiminen Huhtala Sara & Käsmä Marjo 2013: "Mehän se tehhään se työhyvinvointi." Taivalkosken huolitiimiläisten kokemuksia työssäjaksamisesta. Diakonia-ammattikorkeakoulu Hyvinvointiarviointijärjestelmän kehittäminen - pilotointi laajoissa 4-vuotisterveystarkastuksissa Hyvä käytäntö, kehittävä vertaiskäynti. FI/Haku/?QueryString=kehitt%C3%A4v%C3%A4+vertaisk%C3%A4ynti#.UkadAD9qOE4, Härkönen, Heidi & Puroila, Iina Lasten kokemuksia syrjäytymistä estävästä perheleiritoiminnasta Selänteen alueella. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulu Ihan tavallisia asioita Innokylä Karikoski, Hannele Lapsen koulun aloittaminen ekologisena siirtymänä: vanhemmat informantteina lapsen siirtymisessä esiopetuksen kasvuympäristöistä perusopetuksen kasvuympäristöön Kerälä, Anne Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyön kartoitus Kuusamo-Posio-Taivalkoski-alueella. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta Korhonen, Satu. Iloa vanhemmuuteen. Vuorovaikutusleikkiopas vanhemmille Kuusamo Laajennettu 4-vuotistarkastus. arki/pakaste-l-luodout-tyoskentelymallit/view, Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön toimintamalli,

123 Lahti, Minna & Mäkelä, Henna PERUSPALVELUKUNTAYHTYMÄ KALLION ALUEEN LAPSI- JA PERHEPALVELU OPAS: Opas alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä palveluista Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Laki lasten päivähoidosta 37/ Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki. hyvaarki/materiaalipankki/view, Lapsen hyvä arki 2-hankkeen työskentelymallit. arki/pakaste-l-luodout-tyoskentelymallit/view, Lapsen hyvä arki 2-hankkeen valmistuneet opinnäytetyöt. hyva-arki/valmistuneet-opinnaytetyot-ja-tutkimukset/view, Lastensuojelulaki 417/ Lastensuojelun käsikirja Lehtosaari, Niina & Vimpari, Hilla-Maria. 2012: Ehkäisevä lastensuojelu päivähoidossa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistoiminnan ohjaushanke (Veto) Myllymäki, Maria Vertaismentorointi kehittämishankkeen tukena. Oulun yliopisto, kasvatustiede. Pro gradu tutkielma. Oulun yliopiston kirjaston Jultika-tietokanta Nallematikka vuotias energiapakkaus. Te ta henkilökunnalle laajasta 4 v. tarkastuksesta PaKaste II Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamallien juurruttaminen. Hankesuunnitelma. hankesuunnitelma kampa.pdf, Perhekeskus Selänteen nettisivut: Pihlaja, Päivi & Kontu, Elina (toim.) Työkaluja päivähoidon erityiskasvatukseen Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:14. Helsinki. M.pdf, Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamallien juurruttaminen. Pohjoisen alueen Kaste PaKaste II (jatkohanke) pdf, Palvelurakenneuudistus osana kuntauudistusta Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perhepalvelut

124 Rauman kaupunki Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyösuunnitelma Saarenpää, Tanja. 2012: Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo : sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä. Lapin yliopisto, sosiaalityö. Pro gradu -tutkielma Sandholm, Heidi. 2012: Palveluopas peruspalvelukuntayhtymä Selänteen lapsiperheiden perhepalveluista. Keski Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Salon kaupunki Alle kouluikäisten lasten palveluja koskeva toimintasuunnitelma yhteistyössä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa (NeVaLa) Selänteen perhekeskus Selänteen Perhekeskus. 1/PERHEPALVELUKESKUSSelnneppky pdf, Selänteen pilotti Tukea vertaisille-malli. Lapsen hyvä arki-hankkeen työskentelymallit Selänteen päätöstilaisuuden paikka Sotkanet Tiedonsiirto esiopetukseen. ProcessGuide-mallinnus. arki/pakaste-l-luodout-tyoskentelymallit/view, Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 380/ Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) Vehkalahti, Reetta. Kehu lapsi päivässä-kirja Vuororyhmis Vekkulin varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsen hyvä arki 2-hankkeen materiaalipankki Vuorovaikutusleikki FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/vuorovaikutusleikki/, Väestötilastot Ylöjärven kaupunki, varhaiskasvatus Kun Huoli herää. Varhaiskasvatus ja lastensuojelu perheen tukena %20HUOLI%20HER%C3%84%C3%84%20VARHAISKASVATUS%20JA%20LASTENSUOJELU%20PERHEEN% 20TUKENA-K%C3%84SIKIRJA%208%2013.pdf,

125 Julkaisemattomat lähteet: Linnilä, Maija-Liisa Koulutus: Sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto. Kuusamo. Määttä L. & Vataja, Anita 2009 Ryhmätheraplayn peruskurssin luentomateriaali, ryhmätheraplay päivähoidossa, Oulu. Tikka, Sanna & Ålander, Johanna.2013: Työntekijöiden kokemuksia yhteistyöstä Koillismaan kunnassa. Diakonia ammattikorkeakoulu. Valmistuttua löytyy - Mehtälä, Ulla. 2013: Esiopetuksen tiedonsiirtomalli eri toimijoiden kokemana. Oulun yliopisto, kasvatustiede. Pro gradu-tutkielma. Valmistuttua löytyy Oulun yliopiston kirjaston Jultika-tietokanta 124

126 Liite 1. Moniammatillisten kehittämistiimien jäsenet Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alue: Varhaiskasvatuspalveluiden palvelujohtaja Marja Ranta-Nilkku, varhaiskasvatuspalveluiden palvelupäälliköt Ulla-Maija Miettilä ja Sari Suhonen, avoterveydenhuollon osastonhoitaja Pirjo Jääskelä, perhepalvelujohtaja Leena Iisakkila, hyvinvointipalvelujohtaja Pirjo Matikainen, puheterapeutti Sirpa Hannula, perhetyönohjaaja Helana Mäkelä, johtava sosiaalityöntekijä Kaija Jokela, kiertävät erityislastentarhanopettajat Katja Kosonen ja Heljä Lumiaho, nuorisotyön ohjaaja (Nivalan ev.lut. seurakunta) Pirkko Pietikäinen ja MLL: n Pohjois-Pohjanmaan piirin vapaaehtoistyönohjaaja Pirkko Säily. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen alue: Lasten ja perheiden palvelulinjan palvelujohtaja Heleena Talala, varhaiskasvatuksen johtaja Minna Hattunen, johtava sosiaalityöntekijä Anja Vänttilä, johtava terveydenhoitaja Marja-Leena Lehtomäki, päiväkodin johtajat Hilkka Maliniemi ja Anu Sippola, varhaiskasvatuksen ohjaaja Hannele Katajisto ( asti), lastentarhanopettaja Elina Nevanoja, varhaiskasvatuksen ohjaaja Tuula Lohvansuu ( asti), perhetyöntekijä Satu Autio ( alkaen), MLL: n Pohjois-Pohjanmaan piirin vapaaehtoistyönohjaaja Pirkko Säily, seurakuntapastori Kaija Tiirola (Haapajärven ev.lut. seurakunta). Koillismaan alue: Kuusamon lapsi- ja perhetyön johtaja Aini Naumanen, Kuusamon johtava sosiaalityöntekijä Heidi Kokko-Martiskainen, päiväkodinjohtaja Tarja Vuorela Kuusamosta, Kuusamon päivähoidon ohjaaja Jaana Ronkainen, vastaava lastenohjaaja Satu Koski (Kuusamon ev.lut. seurakunta), Taivalkosken päivähoidon ohjaaja Hanna Suutari, Taivalkosken johtava sosiaalityöntekijä Birgitta Ojala, terveydenhoitaja Heli Hietala Taivalkoskelta, Posion päivähoidon vastaava Eija Helisten, Posion lastensuojelun sosiaalityöntekijä Lea Lahtela, luokanopettaja Aila Laatikainen Posiolta. 126

127 127 Liite 2. Kehittämissuunnitelma - Lapsen hyvä arki 2-hankkeen kehittämisprosessit Koillismaa Prosessi Sisältö ja tavoitteet Toteutus ja vastuutaho Kehittämisen tuki Arviointi Juurtuminen ja leviäminen Kuusamo Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja mallintaminen Moniammatillisten yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja varhaisen tuen prosessien mallintaminen varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun rajapinnalla. Moniammatillinen ja monitoimijainen kehittäjäryhmä. ProcessGuide-mallinnus. Kehittämiskoordinaattori. Kartoitus Koulutus ja konsultaatio. Osana ProcessGuidemallinnusta. Ajankohtaisfoorumit, kehittäjämentoritoiminta. vertaisverkostot, Varhaiskasvatussuunnitelmatyön jatkaminen ja syventäminen Varhaiskasvatuksen pedagogiikka ja johtaminen - kehittämispäiväkoti Posio Varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja neuvolan yhteistyökäytäntöjen kehittäminen Taivalkoski Moniammatillisen Huolitiimin toiminnan kehittäminen Päivähoidon pedagoginen kehittäminen omahoitajatyötapa ja pienryhmätyöskentely Syventää varhaiskasvatussuunnitelmatyötä muokkaamalla ja päivittämällä Vasuasiakirjoja ja vasuprosesseja. Muodostetaan yhteinen kasvatusnäkemys päiväkodin toiminnan perustaksi. Kehitetään yksikkökohtaista, ryhmäkohtaista ja lapsikohtaista Vasu-työskentelyä. Otetaan käyttöön moniammatillisen työskentelyn osaamista päiväkodin sisäisessä toiminnassa sekä varhaisen tuen yhteistyökäytännöissä. Kehitetään omahoitajatyötapaa ja pienryhmäpedagogiikkaa sekä pedagogista johtajuutta. Syvennetään kasvatuskumppanuuden periaatteiden toteutumista koko yksikön toiminnassa. Moniammatillisen kumppanuuden ja yhteistyökäytäntöjen kehittäminen sekä varhaisen tuen yhteistyöprosessien mallintaminen varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja neuvolatyön rajapinnalla. Moniammatillisen kumppanuuden ja yhteistyökäytäntöjen kehittäminen sekä varhaisen tuen yhteistyöprosessien mallintaminen Huolitiimissä selkiyttämällä tiimin työskentelyä ja toimintatapoja Hankeen aikana kehitetään ryhmäperhepäivähoitoon soveltuvaa pienryhmäpedagogista mallia ja omahoitajatyötapaa, joka otetaan käyttöön Taivalkosken päivähoidossa ja kirjataan osaksi Vasu-asiakirjoja. Kehittäjäryhmä ja kehittämiskoordinaattori. Toteutus tapahtuu tiiviissä yhteistyössä päiväkodin johtajan, henkilöstön, hanketyöntekijöiden sekä kehittämisprosessin kouluttajien ja konsulttien kesken. Prosessia varten perustetaan kehittämisen vastuutiimi. Muodostetaan moniammatillinen kehittäjäryhmä varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja neuvolan työntekijöistä sekä asiakkaista. Kehittäjäryhmä vastaa prosessin etenemisestä yhdessä kehittämiskoordinaattorin kanssa. Huolitiimi kehittää omaa toimintaansa yhteistyössä kehittämiskoordinaattorin kanssa. Vuororyhmis Vekkuli toimii kehittämisyksikkönä, jossa kehitetään Taivalkosken päivähoitoon soveltuvaa pienryhmäpedagogista mallia ja omahoitajatyötapaa. Prosessin etenemisestä vastaavat Vuororyhmis Vekkulin työntekijät ja päivähoidon ohjaaja yhteistyössä hanketyöntekijöiden kanssa. Konsultaatiota. Prosessiarviointia. Työntekijä- ja asiakaspalaute. Koulutus- ja konsultaatio. Kartoitus Konsultatiivinen tuki prosessille. Kartoitus Konsultatiivinen tuki prosessille. Koulutus ja konsultaatio. Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoiden työskentely (kevät 2012 ja kevät 2013). Hanketyöntekijöiden työpanos. Prosessi- ja itsearviointia. Osana Lapsen hyvä arki 2- hankkeen loppuarviointia. Osana ProcessGuidemallinnusta. Prosessiarviointia ja itsearviointia. Prosessiarviointia ja itsearviointia. Asiakaspalautteet (kevät 2013). Osana Lapsen hyvä arki 2- hankkeen loppuarviointia. Vertaisverkostot, kehittäjämentoritoiminta, pedagogiset kahvilat. Vertaisverkostot ja kehittäjämentoritoiminta. Vasu-työskentely. Ajankohtaisfoorumit ja vertaisverkostot (paikkakuntakohtaista sekä ylikunnallista) Ajankohtaisfoorumit ja vertaisverkostot (paikkakuntakohtaista sekä ylikunnallista). Vasutyöskentely. Ajankohtaisfoorumit. Vertaisverkostot. Kehittäjämentoritoiminta.

128 kokemuksia. Prosessiarviointia ja itsearviointia. Osana ProcessGuidemallinnustyötä ja hankkeen loppuarviointia Prosessiarviointia ja itsearviointia. Osana ProcessGuidemallinnustyötä ja hankkeen loppuarviointia Ajankohtaisfoorumit. Arjen käytäntöjen opas, kehittäjämentoritoiminta ja vertaisverkostot. Alueelle jää käyttöön ProcessGuide mallinnus, jota voidaan päivittää tarpeen mukaan virkamiestyönä. Malli vakiintuu perheiden varhaisen tuen työkäytäntöjen osaksi Kalliossa käynnistyvässä perhekeskuksen toiminnassa. Alueelle jää käyttöön ProcessGuide mallinnus, jota voidaan päivittää tarpeen mukaan. 128 Prosessi Sisältö ja tavoitteet Toteutus ja vastuutaho Kehittämisen tuki Arviointi Juurtuminen ja leviäminen Luodaan Kallion peruskuntien käyttöön Ajankohtaisfoorumit. esiopetukseen siirtymiseen liittyvä Kuntakohtaiset tiedonsiirron malli (Sievin pilotti) kehittäjäryhmät ja moniammatillisena monitoimijaisena vertaisverkostot. prosessina yhteistyössä perheiden kanssa. Kallio Esiopetuksen siirtymävaihe ja tiedonsiirron malli Varhaiskasvatuksen pedagogiikka Arjen käytäntöjen opas Varhaiskasvatussuunnitelmatyötä viedään työyksikkötasolle kehittämällä ja syventämällä varhaiskasvatuksen pedagogisia prosesseja ottamalla käyttöön Arjen käytäntöjen opas kaikissa Kallion päivähoidon yksiköissä kehittäjämentoritoiminnan avulla. Kuntakohtaiset moniammatilliset ja monitoimijaiset kehittäjäryhmät vastaavat kehittämisestä. Niihin kutsutaan sivistystoimen esiopettajia, koulujen rehtoreita, Kallion varhaiskasvatuksen päivähoidon edustajia ja esiopettaja, erityislastentarhan-opettajia, neuvolan, sosiaali-toimen, ev.lut.seurakuntien sekä asiakkaiden edustus. Kehittäjämentorit ja heidän eri päivähoidon yksiköistä muodostettavat mentoriryhmänsä yhteistyössä Kallion päivähoidon vastaavien kanssa. Hanketyöntekijät koordinoivat yhteistyöprosessia. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotettu materiaali (ProcessGuide) on kaikkien käytössä. Konsultatiivinen tuki. Kehittämiskoordinaattorin työpanos. Kehittäjämentorikoulutus ja konsultaatio - kevät ja syksy 2012 (Eila Estola, Oulun yliopisto) mahdollisesti uusi koulutusryhmä myös Prosessiarviointia osana ProcessGuidemallinnustyötä ja hankkeen loppuarviointia Prosessi- ja itsearviointia. Oulun yliopiston kasvatustieteen pro gradun tekijä Maria Myllymäki on mukana koko prosessin ajan tutkien kehittäjämentoritoiminnasta saatavia Ajankohtaisfoorumit. Vasutyöskentely. Kehittäjämentoreiden vertaisverkostosta muodostuu alueelle pysyvä kehittämisen rakenne. Varhaiskasvatuksen pedagogiikka kehittämispäiväkoti Laajan 4- vuotisterveystarkastuksen yhteistyöprosessin mallinnus Varhainen tuki perheille ja Tukea vertaisille -toimintamalli Kehitetään pienryhmäpedagogiikkaa ja omahoitajatyötapaa sekä luodaan pedagogisen työskentelyn malleja Kallion päiväkotien käyttöön. Syvennetään kasvatuskumppanuutta ja tuetaan lapsen varhaisia kiintymyssuhteita sekä päivähoidon aloittamisen prosessia Selkiytetään laajaan 4-vuotisterveystarkastukseen liittyviä moniammatillisia yhteistyökäytäntöjä (päivähoito, neuvola ja erityinen tuki) ja laaditaan Kallion käyttöön soveltuva yhteistyön malli ProcessGuide-ohjelman avulla. Tukea vertaisille varhaisen tuen malli otetaan käyttöön Kallion alueella osana varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn moniammatillisia ja monitoimijaisia toimintakäytäntöjä. Perheet saavat matalankynnyksen palvelua ja tukea arjessa jaksamiseen ja vanhemmuuteen. Lapsiperhepalveluiden moiammatillinen ja monitoimijainen yhteistyö sekä Kehittämispäiväkoti Peltopuisto Nivalassa vastaa pedagogiikan kehittämisestä yhteistyössä päivähoidon palvelupäällikön, päiväkodin johtajan, konsulttien ja hanketyöntekijöiden kanssa. Kallion prosessin mallinnuksesta ja käyttöönotosta vastaa suunnitteluryhmä, joka koostuu neuvolan ja varhaiskasvatuksen esimiehistä, erityistyöntekijöistä ja hankkeen kehittämiskoordinaattorista. Mallin sovelluksen tekemisestä vastaa Sievissä perhekeskusosaajakoulutuksen opintoihin kuuluvanan osana MLL:n vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säily. Monitoimijaisessa kehittäjäryhmässä on mukana päivähoidon, neuvolan, perhetyön, lastensuojelun, Koulutus ja konsultaatio. Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoiden työskentely (kevät 2012 ja kevät 2013). Koillismaan pilotin ProcessGuidemallinnus. Muissa hankkeissa tehdyt vastaavat mallinnukset (esim. Tukeva 2). Kehittäjämentoreiden antama tuki. Opiskelijoiden työpanos toiminnan käytännön toteutuksessa.

129 Osana hankkeen loppuarviointia Prosessiarviointia osana ProcessGuidemallinnustyötä ja hankkeen loppuarviointia Prosessiarviointia ja itsearviointia. Hankkeen loppuarviointi Prosessiarviointia ja itsearviointia. Ajankohtaisfoorumit. Virkamiesvastuu. Ajankohtaisfoorumit. Kuntakohtaiset kehittäjäryhmät ja vertaisverkostot. 129 kasvatuskumppanuus vahvistuvat ja saavat vakiintuneita muotoja osana käynnistyvää perhekeskustoimintaa. Selänne Perhekeskustoiminta Luodaan Selänteen alueelle perhekeskuksen toiminatasuunnitelma ja toteutusmalli sekä käynnistetään toiminta moniammatillisessa ja monitoimijaisessa yhteistyössä. Syvennetään moniammatillista ja monitoimijaista yhteistyötä Selänteen lapsiperhepalveluissa sekä kehitetään varhaisen yhteistyön käytäntöjä varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun sekä muiden toimijoiden (järjestöt ja ev.lut.seurakunnat). Esiopetuksen siirtymävaihe ja tiedonsiirron malli Varhaiskasvatuksen pedagogiikka pienryhmätoiminnan kehittäminen Luodaan Selänteen peruskuntien käyttöön esiopetukseen siirtymiseen liittyvä tiedonsiirron malli (Sievin pilotti) moniammatillisena monitoimijaisena prosessina yhteistyössä perheiden kanssa. Tuetaan lasten sosioemotionaalista kehitystä ja vahvistetaan varhaista tukea kehittämällä päiväkotityöskentelyyn soveltuvia varhaiskasvatuksen pienryhmäpedagogisia menetelmiä. Luodaan pedagogisen työskentelyn malleja, joita voidaan ottaa käyttöön kaikissa Selänteen päivähoidon yksiköissä. Kasvatuskumppanuus Levitetään kasvatuskumppanuusajattelua koulutusten avulla päivähoidon lisäksi neuvolatyöhön, perhetyöhön ja sivistystoimeen. Välitetään kasvatuskumppanuuden moniammaitillista osaamista myös muille kehittämisalueille vertaisverkoston tapaamisissa. seurakunnan diakonia- ja lapsityön sekä eri järjestöjen työntekijöitä ja asiakkaita. Kehittämiskoordinaattorin työpanos. Selänteen moniammatillinen ja monitoimijainen perhekeskustyöryhmä vastaa prosessin etenemisestä ja tulostavoitteiden saavuttamisesta. Kehittämiskoordinaattori toimii perhekeskuksen toimintasuunnitelman ja toteutusmallin kirjaajana sekä toiminnan sisällöllisen suunnittelun tukena. Kuntakohtaiset moniammatilliset ja monitoimijaiset kehittäjäryhmät vastaavat kehittämisestä. Niihin kutsutaan sivistystoimen esiopettajia, koulujen rehtoreita, Selänteen varhaiskasvatuksen päivähoidon edustajia ja esiopettaja, erityistyöntekijöitä, neuvolan, sosiaalitoimen, ev.lut.seurakuntien sekä asiakkaiden edustus. Kehittämispäiväkoti Satakieli Haapajärvellä vastaa pienryhmäpedagogiikan kehittämisestä yhteistyössä varhaiskasvatuksen johtajan, päiväkodinjohtajan, kouluttajien, konsulttien sekä hanketyöntekijöiden kanssa. Lapsen hyvä arki-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa Selänteen alueella koulutetut kasvatuskumppanuuskouluttajat (kaksi kouluttajaparia) virkamiestyönä. Perhekeskusosaajien erikoistumisopintojen ja ylempien amktutkintojen opiskelijoiden osallistuminen tiedontuotantoon (Arja Veijola ja Hilkka Honkanen Oamk). Kehittämiskoordinaattorin työpanos. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotettu materiaali (ProcessGuide) on kaikkien käytössä. Konsultatiivinen tuki. Kehittämiskoordinaattorin työpanos. Kontekstianalyysi ja lähtötilanteen kartoitus (Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat ja kehittämiskoordinaattori). Koulutus ja konsultaatio. Kasvatuskumppanuus kouluttajat jatkavat kouluttamistaan. Aiheesta tehdyt opinnäytetyöt ovat tukena ensimmäisestä hankevaiheesta.hankkeen tarjoama verkostoyhteistyö. Ajankohtaisfoorumit. Varhaiskasvatussuunnitelmat (kuntayhtymän, yksiköiden ja ryhmien Vasut). Kehittäjämentoritoiminta. Virkamiestyönä kasvatuskumppanuuskouluttajien toimesta. Vertaisverkostot. Peruskoulutusvaiheen jälkeen käynnistyvät työmenetelmäohjaukset.

130 Liite 3. Kehittäjäryhmien kokoonpanot Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alue: Esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmalli Alavieska: Alavieskan yhtenäiskoulun rehtori Tuulia Säkkinen ja apulaisrehtori Päivi Korkiakoski, Kallion perhepäivähoidon ohjaaja Helena Häivälä, esikoulunopettajat Tarja Nikula Ylivainio, Pirjo Hannula ja Minna Ylivainio, Kallion kiertävä erityislastentarhanopettaja Katja Kososnen Esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmalli Nivala: sivistystoimenjohtaja Riitta Viitakangas, esikoulunopettaja Johanna Eerikkilä, Kallion perhepäivähoidonohjaaja Anni Sarjanoja, Kallion varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Sari Suhonen, Kallion kiertävä erityislastentarhanopettaja Heljä Lumiaho, Kallion terveydenhoitaja Leena Sistonen, Nivalan ev.lut. seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pirkko Pietikäinen Esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmalli Ylivieska: Kiviojan koulun rehtori Liisa Koskela, esikoulunopettajat Eila Qvist ja Arja Heikkilä, Kallion varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Ulla-Maija Miettilä, Kallion terveydenhoitaja Anna Yli- Korpela, Ylivieskan ev.lut. seurakunnan lastenohjaaja Heidi Vuolteenaho Laaja 4-vuotisterveystarkastus: varhaiskasvatuspalveluiden palvelujohtaja Marja Ranta-Nilkku, varhaiskasvatuksen palvelupäälliköt Ulla-Maija Miettilä ja Sari Suhonen, avoterveydenhuollon osastonhoitaja Pirjo Jääskelä, toimintaterapeutti Minna Mällinen, puheterapeutti Sirpa Hannula VeTuri: MLL: n Pohjois-Pohjanmaan piirin vapaaehtoistoiminnanohjaaja Pirkko Säily, Kallion perhetyönohjaaja Helena Mäkelä, Kallion terveydenhoitaja Eija Hollström, Sievin seurakunnan lastenohjaaja Pia Kallio ja diakoni Kaarina Torvi, Kallion päiväkodinjohtaja Kerttu Katajala Peltopuiston päiväkodin vastuutiimi: päiväkodinjohtaja Helena Laitila, lastentarhanopettaja Pirkko-Maija Junttila, lastentarhanopettaja Enna Tölli, erityislastentarhanopettaja Riitta Salonen, lastentarhanopettaja Tuula Laitala, lastentarhanopettaja Sanna Viitasalo Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen alue: Perhekeskus: lasten ja perheiden palvelulinjan palvelujohtaja Heleena Talala, varhaiskasvatuksen johtaja Minna Hattunen, vahaiskasvatuksen ohjaaja Sirpa Lipponen, johtava terveydenhoitaja Marja-Leena Lehtomäki, päiväkodin johtaja Anu Sippola, terveydenhoitaja Niina Yliniemi, Selänteen perhekeskustyöntekijät Marja Törmänen, Anneli Tiainen ja Satu Autio, Haapajärven seurakuntapastori Kaija Tiirola, MLL: n vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Pirkko Säily Esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmalli Kärsämäki: Kärsämäen Frosteruksen koulun rehtori Tuomo Pesonen, Selänteen varhaiskasvatuksen ohjaajat Hannele Katajisto ja Erja Puranen, Selänteen kouluterveydenhoitaja Tellervo Svala sekä Kärsämäen esikoulunopettajat Maija Kivioja, Niina Koponen, Lea Tornberg, Hannele Kivelä ja Marjo Ohenoja Esiopetuksen siirtymävaiheen tiedonsiirronmalli Pyhäjärvi: Ikosen koulun rehtori Marja-Leena Mehtälä, Selänteen varhaiskasvatuksen ohjaaja Sirpa Lipponen, Selänteen johtava terveydenhoitaja Marja-Leena Lehtomäki, päiväkodinjohtaja Hilkka Maliniemi, Pyhäjärven ev.lut. seurakunnan lastenohjaaja Irja Lipsonen, Pyhäjärven erityisluokanopettaja Sanna Montonen, Pyhäjärven esikoulunopettajat Katja Manninen, Anne Manninen, Minna Törölä ja Eila Karvonen Satakielen päiväkodin vastuutiimi: päiväkodinjohtaja Anu Sippola, lastentarhanopettaja Helena Nybacka, lastentarhanopettaja Hanna Hyyrönmäki, lastentarhanopettaja Jouni Hautakangas, lastentarhanopettaja Eija Siipola Koillismaan alue: Kuusamon Vasu-ryhmä: päivähoidonohjat Anu Määttä, Jaana Ronkainen, Tarja Vuorela ja Eeva Raunio sekä lastentarhanopettajat Marina Lohilahti, Anja Niemi, Päivi Ronkainen, Sinikka Määttä ja Hannele Åkerlund Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kehittäjäryhmä: lapsi- ja perhetyön johtaja Aini Naumanen, johtava sosiaalityöntekijä Heidi Kokko-Martiskainen, sosiaalityöntekijä Mirva Martin, lapsiperheiden kotipalvelunohjaaja Riitta Saapunki, lastentarhanopettaja Julia Kumpuvaara, kiertävät erityislastentarhanopettajat Soile Suorajärvi ja Eija Reivolahti 130

131 Taivalkosken Huolitiimi: johtava sosiaalityöntekijä Birgitta Ojala, päivähoidonohjaaja Hanna Suutari, sosiaalityön perhetyöntekijät Heli Räisänen ja Tuula Jokela, sosiaalityöntekijä Marianne Tyni, terveydenhoitajat Heli Vääräniemi, Heli Hietala ja Sanna Jokela, neuvolan perhetyöntekijä Susanna Käsmä, lastentarhanopettaja Sirpa Kinnunen, päihdetyöntekijä Mervi Pihlaja, avohuollon erityistyöntekijä Erja Siilanen Taivalkosken päivähoidon ja kehittämisyksikkö vuororyhmäperhepäiväkoti Vekkulin kehittäjäryhmä: päivähoidon ohjaaja Hanna Suutari, lastenhoitajat Ulla Väisänen, Hanna Uusitalo ja Sirkka Uusitalo, perhepäivähoitaja Katja Seiteri Posion kehittäjäryhmä PosMo: päivähoidon ohjaaja Eija Helisten, lastentarhanopettaja Raili Varanka, erityislastentarhanopettaja Outi Mustonen, luokanopettaja Aila Laatikainen, sosiaalityöntekijä Lea Lahtela, lastensuojelun perhetyöntekijä Leena Ruokamo, terveydenhoitajat Helena Haapsaari ja Maarit Kitkala, kehitysvammahuollon vastaava Anna Sironen 131

132 Liite 4. Koulutus- ja asiantuntijapalvelut 1 Alue ja aihe Kouluttaja/asiantuntija Aika ja paikka Osallistujat Koillismaa Maaseläntien päiväkodin konsultaatio Aila Tiilikka Paula Loukkola Kuusamo Maaseläntien päiväkodin henkilöstö (20) Kuusamo Maaseläntien päiväkodin henkilöstö (19) videoyhteys Oulu-Kuusamo Maaseläntien päiväkodin johtaja ja tiimivastaavat videoyhteys Oulu-Kuusamo Maaseläntien päiväkodin johtajat videoyhteys Oulu-Kuusamo Maaseläntien päiväkodin johtaja ja tiimivastaavat videoyhteys Oulu-Kuusamo Maaseläntien päiväkodin tiimivastaavat videoyhteys Oulu-Kuusamo Maaseläntien päiväkodin johtajat Kuusamo Maaseläntien päiväkodin henkilöstö (15), päivähoidonohjaaja ja lapsija perhetyön johtaja Vuororyhmis Vekkulin konsultaatio Koillismaan moniammatillisen yhteistyön (varhaiskasvatus, lastensuojelu, neuvola, Huolitiimi) konsultaatio Lapsen hyvä arki varhaiskasvatuksessa-koulutus Satu Karjalainen Taivalkoski Taivalkosken päivähoidon edustajat (17) ja opiskelijat (2) Kaisu Vinkki Posio Posion kehittäjäryhmä (5) Kuusamo Kuusamon kehittäjäryhmä (5) Taivalkoski Huolitiimi (8) ja opiskelija Kuusamo Huolitiimi (3), Kuusamon kehittäjäryhmä (5) ja Posion kehittäjäryhmä (6) Posio Posion kehittäjäryhmä (5) Kuusamo Kuusamon kehittäjäryhmä (5) Taivalkoski Huolitiimi (11) ja opiskelija Aila Tiilikka Marjo Särkimäki Kuusamo Kuusamon päivähoidon henkilöstö (86) Kuusamon varhaiskasvatussuunnitelmatyön konsultaatio Onni on joka päivä kaikille avoin yleisöluento. Paula Loukkola Yhteistyössä Pohjois- Pohjanmaan kesäyliopiston kanssa, Maritta Törrösen luento lapsiperheen arjesta ja vanhemmuudesta videoyhteys Oulu-Kuusamo Kuusamo 30 Ajankohtaisfoorumit Varhaista tukea lapsille ja Arja Honkakoski Taivalkoski 56 perheille yhteistyön keinoin Arja Veijola Tutkimus tutuksi - Marjo Lehto Kuusamo 32 Kuusamon vasutyöryhmä (7) 1 Liitteeseen on koottu kustannuksia aiheuttaneet koulutus- ja asiantuntijapalvelut. 132

133 Kehittämistyön tuloksia opinnäyte- ja gradufoorumi Hyvän arjen aineksia varhaiskasvatuksessa - ajankohtaisfoorumi Lapsen hyvä arki hanke varhaista tukea ja kumppanuutta rakentamassa, Lapsen hyvä arki 2-hankkeen päätösseminaari Kallio-Selänne Satakielen päiväkodin konsultaatio Peltopuiston päiväkodin konsultaatio Sari Lehto Jonna Kylli Tanja Saarenpää Anne Kerälä Satu Karjalainen Posio 36 Arja Hastrup Eila Estola Susanna Helavirta Kuusamon naisvoimistelijat Rukan kokouskeskus Kuusamo Katja Kosonen Haapajärvi Henkilökunta Haapajärvi Henkilökunta Haapajärvi Henkilökunta Haapajärvi Henkilökunta Haapajärvi Henkilökunta Haapajärvi Henkilökunta Eeva-Liisa Kronqvist Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Nivala Henkilökunta Esiopetuksen tiedonsiirtoillat Hannele Karikoski Sievi Alavieska Ylivieska Kärsämäki Pyhäjärvi Nivala 77 Lapsen hyvä arki varhaiskasvatuksessa-koulutus Aila Tiilikka Marjo Särkimäki Nivala Kallion sekä Selänteen päivähoidon henkilöstöä (150) Haapajärvi Ylivieska 18 Yhteistyö- ja keskustelutilaisuus järjestötoimijoille Hannakaarina Sarvela Ari Martikainen Laaja 4- v. tarkastus Kalliossa Arja Hastrup Ylivieska 123 Ajankohtaisfoorumit Selänteen perhekeskuksen Hilkka Honkanen Pyhäjärvi 112 rakentuminen yhteistyössä Arja Veijola Hyvän arjen aineksia Eeva-Liisa Kronqvist Ylivieska 157 varhaiskasvatuksessa - ajankohtaisfoorumi Tee minut näkyväksi Katja Kosonen , Reisjärvi 112 Lapsen hyvä arki IX Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä, Lapsen hyvä arki 2-hankkeen päätösseminaari Yhteiset Kehittäjämentorikoulutus ryhmä 1. Kimmo Jokinen Eila Estola Marjatta Kekkonen Tanssiteatteri Tilleri Talleri Eila Estola Saara-Leena Kaunisto Maria Myllymäki Ylivieska Ylivieska Nivala 8 133

134 Kehittäjämentorikoulutus ryhmä 2. VIII Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä Omahoitajuus - pienen lapsen hyvää arkea Tarjolla herkkuja PaKasteesta - PaKaste2-seminaari Eila Estola Saara-Leena Kaunisto Maria Myllymäki Ylivieska Oulun 11 yliopisto Oulun 12 yliopisto Oulun 11 yliopisto Oulu 220 Elina Viljamaa Tiina Törmä Aila Tiilikka Oulun yliopisto 32 Marjo Särkimäki Eila Estola Oulu PaKaste II työntekijät ja hankeyhteistyökumppanit n. 70 Hanketyöntekijöiden maksulliset koulutukset Pohjois-Suomen Kastehankkeiden Kirsi Anttila, Saara Oulu seminaari Autio, Aira Vähärautio Valtakunnalliset Saara Autio Helsinki lastensuojelupäivät Tarjolla herkkuja PaKasteesta - Kirsi Anttila, Saara Oulu PaKaste2-seminaari Autio, Aira Vähärautio Lastensuojelun kesäpäivät Kirsi Anttila Iisalmi Pohjois-Suomen Saara Autio, Aira Oulu lastensuojelupäivät Vähärautio TERVE-SOS 2013 Aira Vähärautio Turku Kehittäjämentorikoulutus ryhmä 1. Kehittäjämentorikoulutus ryhmä 2. Aggression portaat, Raisa Cacciatore (Ylivieskan kaupungin järjestämänä) Työpanoksen siirrot hankkeelta Kallion taloushallinto Satakielen päiväkodin kehittämisprosessin dokumentointi Myönteisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen ja aikuisen välisessä kohtaamisessa, vuorovaikutusleikin sisällöt Kehittäjämentorikoulutus ryhmä 2. Kirsi Anttila Saara Autio Kirsi Anttila Ylivieska, Ylivieska Nivala Ylivieska Oulun yliopisto Ylivieska Katja Torssonen Minna Pikkarainen Hanna Hyyryönmäki Syksy 2012-Kevät 2013 Katja Kosonen Heljä Lumiaho Tarja Vuorela Mirva Martin Inka Pitkänen Katja Seiteri Kaija Olkkonen Marja-Leena Myllymäki Riitta Salonen Timo Paananen Sari Rautio Hanna Hyyrönmäki Haapajärvi Satakielen kehittämispäiväkodin henkilöstö 134

135 Helena Nybacka Reetta Lepistö Osa-aikainen tuntityö hankkeelle Kuusamon Vasu-työ Paula Loukkola Talvi 2012 SaKaste-yhteistyö Paula Loukkola ProcessGuidemallinnusprosessit, Vasuprosessien kirjaaminen, loppuraportti Hankkeen päätösvaiheen työskentely Elina Kattilakoski Kevät 2012 Kevät ja kesä 2013 Kirsi Anttila Syksy

136 Liite 5. Lapsen hyvä arki 2-hanketta koskevat lehtijutut Lapsen hyvä arjen turvaksi. Esiteltiin ensimmäisen vaiheen tuloksia sekä jatkohankkeen suunnitelmia. Keski-Pohjanmaa- lehti Projektipäällikön haastattelu Koillismaan kehittämistyöstä Radio Kajauksen suorassa lähetyksessä Sana Ei vähemmälle päiväkodin arjessa Selänne- lehti, Kalajokilaakso lehti, kuvausta Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen Satakielen kehittämispäiväkodissa käynnistyneestä varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittämisprosessista Päivähoito Kalliosta kuntien vastuulle? Kalajokilaakso lehti, artikkeli ajankohtaisfoorumista Hyvä arjen aineksia varhaiskasvatuksessa , Ylivieska Akustiikka Sali Kalajokilaakso-lehti. Artikkeli Selänteen ajankohtaisfoorumista Selänne lehti Miten teen lapseni näkyväksi. Artikkeli Selänteen ajankohtaisfoorumista Reisjärvi lehti Oletko oikeasti läsnä? Aito läsnäolo rakentaa lapsen itsetuntoa ja luo turvallisuutta. Selänteen ajankohtaisfoorumi Koillissanomat. Hoitolapset pienempiin ryhmiin Pienryhmätyöskentely rauhoittaa Taivalkosken Vekkulin arkea. Päivähoidon, lastensuojelun ja neuvolan yhteistyö tiivistyy Kalajokilaakso. Suomalainen perhe unohtaa lapsen läsnäolon. Artikkeli Lapsen hyvä arkipäätösseminaarista. 136

137 Liite 6. Lapsen hyvä arki-hankkeesta ( ) valmistuneet opinnäytetyöt 2 Björkman, Lea & Siuvatti,Jenni 2013: Perhekeskus lapsiperheiden tukena: Lapsiperheiden tuentarpeen kartoitus Selänteen peruspalvelukuntayhtymässä. Diakonia ammattikorkeakoulu. Blomberg, Teuvo 2012: "Ollaan yhessä isän kanssa" : Ryhmä isille ja lapsille. Savonia-ammattikorkeakoulu Backman, Laura & Hentilä, Ida & Puroila, Petra 2013: Poikien kokemuksia päiväkodista leikkiympäristönä. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Harjula, Tiina 2011: TOIMIJOIDEN KOKEMUKSIA VARHAISEN TUEN PERHELEIRITOIMINNASTA. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Julkaistu pdf-muodossa hankkeen nettisivuilla - %20opinnaytetyo.pdf. Hietaharju, Reija: Vanhempien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta Kuusamon päivähoidossa. Julkaistu pdf-muodossa hankkeen nettisivuilla - Huhtala Sara & Käsmä Marjo 2013: "Mehän se tehhään se työhyvinvointi." Taivalkosken huolitiimiläisten kokemuksia työssäjaksamisesta. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Härkönen Heidi & Puroila Iina 2013: Lasten kokemuksia syrjäytymistä estävästä perheleiritoiminnasta Selänteen alueella. Diakoniaammattikorkeakoulu, Oulu. Imponen, Jonna & Vähäkangas, Mervi 2012: Vanhempien tukeminen neuvolassa vauvavuoden aikana. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Isokangas Reetta & Juopperi Annika 2012: "Ai tääkö on merkityksellistä" Vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden kokemuksia vuorovaikutusleikistä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Jääskeläinen Hanna-Kaisa & Härö Salla-Maria 2012: "Täähän ei oo tasa-arvosta, se on ihan väärin": Vanhempien kokemuksia subjektiivisen päivähoidon laadusta Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella. Centria-ammattikorkeakoulu. Karhula, Minna & Niskala Helinä 2011: Vertaisryhmätoiminta ensikertaa isäksi tulleille. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Kerälä Anne 2012: Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyön kartoitus Kuusamo-Posio-Taivalkoski-alueella. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaistu pdf-muodossa hankkeen nettisivuilla - Saarenpää, Tanja 2012: Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo : sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä. Lapin yliopisto, sosiaalityö. Pro gradu -tutkielma. Komulainen, Tanja 2012: TORSTAI ON TOIVEITA TÄYNNÄ. Lasten osallisuuden vahvistaminen päiväkoti Muksuteekin toiminnassa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi ylempi tutkinto. Julkaistu pdf-muodossa hankkeen nettisivuilla - Koskivuori, Titta 2013: Erityisen tuen toteutuminen päiväkodin arjessa. Tapaustutkimus kahdesta lapsesta. Oulun yliopisto, kasvatustiede. Pro gradu -tutkielma. Tiivistelmä julkaistu pdf-muodossa hankkeen nettisivuilla - Koko työ luettavissa Oulun yliopiston kirjastossa. Kotila, Anniina & Lehtosalo, Erja 2013: Päiväkodin työyhteisön kehittämisprosessi. Oulun yliopisto, kasvatustiede. Pro gradu-tutkielma. Oulun yliopiston kirjaston Jultika-tietokanta Kotilainen Mirva & Autio Elina 2012: Arjen käytäntöjen opas lastentarhaopettajan työvälineenä. Centria-ammattikorkeakoulu. Kylli, Jonna & Manninen, Terhi 2011: Kuusamon kaupungin päiväkotien lastentarhanopettajien ammatillisen kasvun kokemuksia kasvatuskumppanuuskoulutuksesta. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Löytyy Theseus tietokannasta 2 Liitteessä päivitetty tilanne. 137

138 Lahti, Minna & Mäkelä, Henna 2012: PERUSPALVELUKUNTAYHTYMÄ KALLION ALUEEN LAPSI- JA PERHEPALVELU-OPAS - Opas alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä palveluista Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Lehto, Marjo & Lehto, Sari 2012: Laaja 4-vuotistarkastus : Vanhempien kokemuksia laajasta 4-vuotistarkastuksesta. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Lehtosaari, Niina & Vimpari, Hilla-Maria 2012: Ehkäisevä lastensuojelu päivähoidossa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Mehtälä, Ulla 2013: Esiopetuksen tiedonsiirtomalli eri toimijoiden kokemana. Oulun yliopisto, kasvatustiede. Pro gradu-tutkielma. Oulun yliopiston kirjaston Jultika-tietokanta Myllymäki, Kirsi & Uusitalo, Aija VeTuRi - VERTAISTUKEA RIITTÄVÄSTI. Vanhempien kokemuksia. Centria-ammattikorkeakoulu. Myllymäki, Maria 2013: Vertaismentorointi kehittämishankkeen tukena. Oulun yliopisto, kasvatustiede. Pro gradu-tutkielma. Oulun yliopiston kirjaston Jultika-tietokanta Orava, Niina Hienoa työtä lapsen hyväksi: vanhempien kokemuksia päiväkodin kehittämisprosessista. Oulun yliopisto, kasvatuspsykologia. Pro gradu-tutkielma. Oulun yliopiston kirjaston Jultika-tietokanta Parviainen, Oona 2011: Moniammatillisuus perhetyössä Taivalkoskella. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Rapakko, Sanna & Järvelä, Saana & Hietala, Riitta 2012: Perhepäivähoitajien kokemuksia huolen heräämisestä Koillismaalla. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Rönkkö, Anniina & Niinikoski, Tiina 2011: Aina ollaan vähä niinku myöhässä Lapsen varhaisen tuen toteutuminen Nivalan kunnallisessa päivähoidossa. Savonia- ammattikorkeakoulu. Salo, Riikka 2012: LASTEN UNELMIEN PÄIVÄKOTI Lapsen ääni ja osallisuus päivähoidon lapsikohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelma työssä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Sandholm, Heidi 2012: Palveluopas peruspalvelukuntayhtymä Selänteen lapsiperheiden perhepalveluista. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Sundell, Mia 2011: KOHTI TASAVERTAISTA KUMPPANUUTTA : Kasvatuskumppanuuden kehittyminen 2000-luvulla Knuutinpuhdon päiväkodissa. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Tiirola, Jonna & Ollila, Johanna & Raiskio, Tiia 2011: Vanhempien kokemuksia osallisuudesta päivähoitopalveluissa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Tikka, Sanna & Ålander, Johanna 2013: Työntekijöiden kokemuksia yhteistyöstä Koillismaan kunnassa. Diakonia-ammattikorkeakoulu

139 Liite 7. Peltopuiston kehittämispäiväkodin palautelomake perheille Hyvät vanhemmat! Peltopuiston päiväkodissa on kehitetty kuluvan toimintavuoden aikana pienryhmäpedagogiikkaa. Kehittäminen on osa Lapsen hyvä arki 2 hanketta. Kerran kuukaudessa meillä on ollut kehittämisilta, jossa meitä on luotsannut kehittämisessä eteenpäin Oulun yliopiston lehtori, tohtori Eeva-Liisa Kronqvist. Syksyllä työskentelimme unelmien parissa, kuulostelimme lapsia ja perheitä, ja kirjasimme eri työmuotojen avulla unelmia. Unelmista saimme suunnan arjen kehittämistoiminnalle. Uusia käytäntöjä pienryhmäpedagogiikkaa hyödyntäen on otettu käyttöön vähitellen ja kokeillen. Kehittämistyön tulokset kirjataan Peltopuiston päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tämän kyselyn tarkoitus on selvittää miten lapsi on kokenut päiväkodissa vietetyn ajan toimintavuoden aikana. Palauta lomake täytettynä mennessä päiväkotiin. Palautteenne on tärkeä Ohje: Järjestäkää lapsen kanssa rauhallinen hetki. Aikuinen voi muotoilla kysymyksen lapselle ymmärrettävään muotoon. Aikuinen kirjaa vastauksen lomakkeeseen yhdessä lapsen kanssa. Kysymykset lapsille: Mistä sinä tykkäät päiväkodissa? Mikä on mukavinta? Kerro mitä mukavaa olet puuhannut kavereitten kanssa päiväkodissa? Muistatko kun syksyllä pohdittiin unelmien päiväkotia? Millä tavalla Peltopuiston päiväkoti on unelmien päiväkoti? Miltä tuntuu leikkiä ja puuhailla omassa pienryhmässä, oman aikuisen kanssa? Merkitse kuvista se, joka parhaiten kuvaa tuntemuksiasi päiväkodistasi Kiitos vastauksistasi! 139

140 Liite 8. Peltopuiston kehittämispäiväkodin henkilökunnan palautelomake Palautteen keräämisen aika! Peltopuiston päiväkodissa on kehitetty kuluvan toimintavuoden aikana pienryhmäpedagogiikkaa. Kehittäminen on osa Lapsen hyvä arki 2 hanketta. Tämän kyselyn tarkoitus on selvittää, miten henkilökunta on kokenut kehittämistyön tämän toimintavuoden aikana ja miten muutosprosessi on koettu. Täydennä: - Kun aloitimme kehittämistyön päiväkodissa, minusta tuntui siltä, että - Nyt kun kehittäminen - Lapsiryhmän kanssa työskentely on muuttunut - Pienryhmätyöskentelystä ajattelen nyt niin, että - Aikaisempaan työskentelyyn verrattuna - Olen kokenut oman toimintani - Työni on muuttunut - Jatkossa haluan - Kehittämisestä jäi 140

141 Liite 9. Satakielen kehittämisprosessin toteutussuunnitelma Ajankohta Osallistujat Sisältö Tavoite Toteutus Arviointi klo Anu Sippola, Minna Hattunen, Kirsi Anttila, Aira Vähärautio iltapalaveri klo jakso klo jakso klo Satakielen päiväkodin henkilökunta, Kirsi Anttila Vastuutiimi, Anu Sippola ja Kirsi Anttila Käydään läpi esitys vuoden kehittämisprosessista Esittelee edellisessä kokouksessa hyväksytyn suunnitelman henkilökunnalle Tutustutaan materiaaleihin ja tehdään käytännön järjestelyn osalta suunnitelma. Sovitaan aikataulutus ja hyväksytään toteutusmalli Saadaan sovittua vastuutiimit ja kehittämisen malli. Sovitaan 1.jakson sisällöstä Vastuutiimiläiset hahmottavat kokonaisuuden ja kykenevät suunnittelemaan jaksoja. Esitellään suunnitelman, jonka pohjalta keskustellaan ja tehdään päätökset Valitaan joka tiimistä lto, jotka vastaavat prosessin suunnittelusta ja etenemisestä yhdessä johtajan ja koordinaattorin kanssa Esitellään materiaalia ja niiden käyttö- mahdollisuuksia. Kirjataan ylös käydyt asiat ja kommentit. Vanhempain yhdistyksen kokouksessa käydään esittelemässä prosessia ja muistion mukana jaetaan perheille informaatio asiasta. Jokaisen jakson alussa jaetaan vanhemmille jakson sisällöstä informaatio (vastuutiimi huolehtii). Jokainen tiimi SÄÄNNÖT: Tavat, käytös, Jakson hyvät käytännöt Tiimit Päiväkirja kirjataan toisen kunnioittava muodostuvat tiimeittäin ohjatusti. kohtaaminen, arkirutiiniksi. huomaavaisuus, kohteliaisuus. Päiväkodin henkilökunta, vastuutiimi, Katja Kosonen, Kirsi Anttila Konsultatiivinen ilta: Koko henkilökunnan kanssa käydään läpi, miten 1.jakso meni. Vastuutiimiläiset kertovat suunnitelmansa 2. jaksolle yhteistä reflektiota. Jokainen tiimi MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu. Päiväkodin henkilökunta, vastuutiimi, Katja Kosonen, Kirsi Anttila Konsultatiivinen ilta Vastuutiimi käy läpi seuraavaa jaksoa Saadaan käsitys siitä, kuinka tällä mallilla voi työskennellä. Jatkosuunnitelmat valmiina 2.jaksolle Jakson hyvät käytännöt muodostuvat arkirutiiniksi. Saadaan käsitys siitä, kuinka jakso on mennyt. Ensin tunti henkilöstön tuntemuksia ja keskustelua yhdessä. Tämän jälkeen vastuutiimiläiset kokoontuvat kertomaan suunnitelmansa, jota reflektoidaan. Kirjataan illan anti. Kuten 1.jakso. Päiväkirja kirjataan tiimeittäin ohjatusti. Kuten 1.jakso. Kirjataan käsiteltyä asioita. Laaditaan kysely lapsille. 141

142 Prosessin päätteeksi kootaan kaikista päiväkirjamerkinnöistä sekä vanhempien ja lasten palautteista yhteenveto. Opiskelija/harjoittelija jakso klo jakso klo jakso klo Jokainen tiimi IHMISSUHTEET Suvaitsevaisuus, auttavaisuus, avarakatseisuus, solidaarisuus. Päiväkodin Konsultatiivinen ilta. henkilökunta, vastuutiimi, Katja Vastuutiimi käy läpi Kosonen, Kirsi Anttila seuraavaa jaksoa. Jokainen tiimi POSITIIVISUUS Optimismi, ilo, itsevarmuus, avoimuus. Päiväkodin Konsultatiivinen ilta henkilökunta, vastuutiimi, Katja Vastuutiimi käy läpi Kosonen, Kirsi Anttila seuraavaa jaksoa. Jokainen tiimi YSTÄVYYS kumppanuus, huolenpito, läheisyys, rakkaus. Päiväkodin henkilökunta, vastuutiimi, Katja Kosonen, Kirsi Anttila Konsultatiivinen ilta. Vastuutiimi käy läpi seuraavaa jaksoa. Jakson hyvät käytännöt muodostuvat arkirutiiniksi. Saadaan käsitys siitä, kuinka jakso on mennyt. Jakson hyvät käytännöt muodostuvat arkirutiiniksi. Saadaan käsitys siitä, kuinka jakso on mennyt. Jakson hyvät käytännöt muodostuvat arkirutiiniksi. Saadaan käsitys siitä, kuinka jakso on mennyt. Kuten 1.jakso. Päiväkirja kirjataan tiimeittäin ohjatusti Kuten 1.jakso. Laitetaan vanhemmille kysely prosessin etenemisestä. tiimeittäin ohjatusti. Kirjataan käsiteltyä asioita. Kuten 1.jakso. Päiväkirja kirjataan Kuten 1.jakso. Kirjataan käsiteltyä asioita. Kuten 1.jakso. Päiväkirja kirjataan tiimeittäin ohjatusti. Kuten 1.jakso. Kirjataan käsiteltyä asioita. 6.jakso klo Jokainen tiimi ROHKEUS energisyys, aktiivisuus ja omaaloitteisuus. Päiväkodin henkilökunta, vastuutiimi, Katja Kosonen, Kirsi Anttila Konsultatiivinen ilta: kootaan yhteen vuoden tunnelmat ja suunnataan katsetta tulevaisuuteen. Jakson hyvät käytännöt muodostuvat arkirutiiniksi. Saadaan käsitys siitä, kuinka jakso on mennyt. Kuten 1.jakso. Päiväkirja kirjataan tiimeittäin ohjatusti. Kuten 1.jakso. Kirjataan käsiteltyä asioita.

143 Liite 10. Satakielen kehittämispäiväkodin vanhempien ja lasten palautelomake Hyvät vanhemmat, huhtikuu 2013 Päiväkoti Satakieli on kuluvana toimintakautena ollut mukana Lapsen hyvä arki 2 hankkeessa. Painopisteenä on ollut kehittää pienryhmäpedagogisia menetelmiä liittyen varhaiseen vuorovaikutukseen ja lasten sosiaalis-emotionaaliseen kehitykseen. Olemme itse arvioineet omaa toimintaamme kuuden viikon välein iltapalaverissa, ja nyt hankkeen loppupuolella jokainen työntekijä antaa kirjallisen arvion. Tavoitteenamme on, että hankkeen aikana kehitetyt ja ideoidut toiminnat sekä hyväksi havaitut käytännöt jäävät elämään Satakieleen. Myös jatkossa meillä siis hierotaan lapsia, sylitellään, silitellään ja kuunnellaan Toivoisimme myös teiltä vanhemmilta palautetta kuluneesta hankkeesta sekä päiväkodin toiminnan kehittämisestä. Kyselyssämme on kaksi osiota, vanhempien sekä lasten kysymykset. Seuraavan sivun kysymykset on suunnattu teille vanhemmille, ja lasten kysymykset on tarkoitettu 2007 syntyneille lapsille. Halusimme tarkoituksella rajata kyselyn ensi syksyn tuleville eskareille. Toivomme, että järjestätte lapsenne kanssa rauhallisen hetken kyselyyn vastattaessa. Aikuinen voi muotoilla kysymyksen lapselle ymmärrettävään muotoon ja kirjaa vastauksen lomakkeeseen yhdessä lapsen kanssa. Kyselyistä tehdään kooste ja tämä kooste on nähtävillä ryhmien eteisissä. Suuret kiitokset arvokkaasta palautteestanne Anu Sippola Psst. Palautathan kyselyn mennessä! 143

144 Vanhempien kysymykset: 1. Millä tavalla kannustatte lasta hyvään käyttäytymiseen - kehuminen - palkitseminen miten - oman mallin näyttäminen - positiivisen palautteen antaminen - joku muu, mikä päivittäin lähes päivittäin ei koskaan 2. Miten annatte lapselle positiivista huomiota - pään silitys - sylissä pitäminen - halaaminen - hierominen - olalle taputtaminen - sanallinen kehuminen - kahdenkeskisen ajan antaminen - joku muu, mikä 3. Onko kotona tapahtunut muutoksia kyllä ei vuorovaikutuksessa mikä on muuttunut 4. Onko lapsi kertonut jostain päiväkodissa tehdystä asiasta? mitä on kertonut 5. Miten teillä huolehditaan siitä, että lapsi pelaa vain sallittuja tietokone- ja pelikonepelejä? 144

145 Lasten kysymykset: päivittäin lähes päivittäin ei koskaan 1. Onko sinulla - mukavaa päiväkodissa - hyvä olla päiväkodissa miksi 2. Onko sinulla kavereita päiväkodissa kyllä ei 3. Onko sinulle tullut paha mieli päiväkodissa kyllä ei joskus 4. Onko sinua - potkittu - lyöty - nimitelty - tönitty - jätetty pois leikistä - määräilty päivittäin joskus ei koskaan 5. Oletko sinä - potkinut - lyönyt - nimitellyt - töninyt - jättänyt kaverin pois leikistä - määräillyt 6. Mitkä asiat ovat hauskoja ja tekevät sinut päiväkodissa iloiseksi? 7. Mitä muuta haluat kertoa 145

146 Liite 11. Satakielen kehittämispäiväkodin henkilökunnan palautelomake Työntekijöiden ajatuksia kehittämistyöstä, tuloksista ja tulevaisuudesta Lauseen alku, joka täydennetään: 1. Kun aloitimme työskentelyn / kehittämistyön päiväkodissa, minusta tuntui siltä, että 2. Nyt kun kehittäminen 3. Lapsiryhmän kanssa työskentely on muuttunut 4. Pienryhmätyöskentelystä ajattelen nyt niin, että 5. Aikaisempaan työskentelyyn verrattuna 6. Henkilökunta toimii nyt 7. Olen kokenut oman toimintani 8. Työni on muuttunut 9. Jatkossa haluan 10. Kehittämisestä jäi 11. Haluaisin vielä kertoa, että Kiitos teille tekemästänne työstä kehittämisen hyväksi! 146

147 Liite 12. Maaseläntien kehittämispäiväkodin palautekysely Työntekijöiden ajatuksia kehittämistyöstä, tuloksista ja tulevaisuudesta 1. Päiväkodin kehittämisprosessi eteni Aila Tiilikan ja Paula Loukkolan laatimien pysäkkitehtävien kautta. Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää päiväkodin omaleimaista ja laadukasta pedagogiikkaa. Ensimmäisen pysäkin teemana oli ammatillisuuden kehittäminen reflektoimalla omia kokemuksia ja muodostamalla yhteistä näkemystä prosessista. Lauseen alku, joka täydennetään: Kun aloitimme työskentelyn / kehittämistyön päiväkodissa, minusta tuntui siltä, että Kuluneen vuoden aikana oma pedagoginen työskentelyni on muuttunut 2. Toisen pysäkkitehtävän teemana oli lapsihavainnointi kasvatuskumppanuuden ja Vasu-työskentelyn tukena. Lapsihavainnoinnin avulla Lapsivasujen työstämisessä Kasvatuskumppanuus on 3. Kolmannen pysäkkitehtävän teemana oli tiimikohtaisen pedagogiikan kehittäminen ja ryhmävasut. Henkilökohtaisesti ja yhdessä pohdittiin, mitä syksyllä on opittu ja mitä otetaan yhteisiksi tavoitteiksi. Tiimeittäin valittiin teemoiksi ryhmävasujen työstämisen lisäksi joko pienryhmäohjauksen organisoimisen tai tiimityöskentelyn. Ryhmävasujen työstäminen Pienryhmätyöskentelystä ajattelen, että Tiimin sisäinen yhteistyö Tiimien välinen yhteistyö 4. Yhteenvetoa kehittämisprosessista ja muutoksesta. Olen kokenut oman toimintani Kehittämisestä jäi Jatkossa haluan Mitä muuta haluaisit kertoa? Kiitos arvokkaasta työpanoksestasi ja tähän kyselyyn vastaamisesta! 147

148 Liite 13. Kuusamon varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyömalli Pääprosessi: Huoli herää päivähoidossa- alaprosessi: Asia tulee vireille lastensuojelussa-alaprosessi: 148