Oopperavierailulla Tapani Salonen Heckelfonin varressa

Transkriptio

1 RÖÖRI 1/2011 1

2 Oopperavierailulla Tapani Salonen Heckelfonin varressa 2

3 RÖÖRI 1/ Puheenjohtajan palsta 5 Toimituksesta 6 Excursio Musiikkitaloon 8 Tutustumisretki Kansallisoopperaan 9 Kahvakuula on röörisoittajien kaveri 10 Toimintakertomus vuodelta Toimintasuunnitelma vuodelle Tilinpäätös 15 Tase 17 Kontula-Porvoo kävely 18 Juuson tarina 20 SOFS-Puoti 21 Sekalaista 22 Johtokunnan yhteystiedot 3

4 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Kevättä rööreissä Mahtavaa! Pitkän ja pimeän kuivan kauden jälkeen...aurinko paistaa, ilman kosteus nousee ja röörit alkavat resonoimaan. Toivotaan, että kevät ei tuo mukanaan runsaasti siitepölyä ja tuki röörejä juuri niiden auettua. Kevään merkki on tietysti myös tutkintokiireet musiikkiopistoissa ja konservatorioissa. Niihin valmistautuminen useimmilla alkaa olla loppusuoralla. Asia, johon vielä voisimme vaikuttaa ennen kesälomille siirtymistä, on tulevat oppilaitosten pääsykokeet. Harvinaisempiin soittimiin, kuten oboeen ja fagottiin, on turha odottaa hakijoiden runsautta pääsykokeissa. Varmasti moni meistäkin on alkanut soittaa röörisoittimia jonkun ehdotuksesta tai siirtynyt toisesta soittimesta röörien pariin. Omalla kohdallani pianon soitto ei ottanut sujuakseen ja musikkiopiston rehtori vihjaisi, että fagotisteja tarvitaan. Tällainen kevyt manipulointi olisi todella tärkeää oboistien ja fagotistien oppilasmäärien kasvattamiseksi. Toivottavasti jäsenistömme olisi omilla paikkakunnillaan aktiivisia muistuttamaan asiasta niin musiikkiopiston rehtoreillekin kuin pääsykokeita järjestävillekin! Mikko-Pekka 4

5 TOIMITUKSESTA Johan se tääläkin loppui hytiseminen konservatorion lämmittämättömissä harjoitusluokissa nyt kun auringossa on sellaiset +22 astetta. Pääsiäisen lähestyminen näkyy ja vielä selvemmin kuuluu paikallisten pääsiäiskulkueorkesereiden viilatessa ohjelmistoaan. Kyseinen traditio lienee yksi suurimmista syistä Espanjan puhallinsoittajien runsaaseen lukuun. Jokaisessa pienimmässäkin tuppukylässä toimii nimittäin La Banda eli suomalaisittain puhallinorkesteri. Kouluikäisistä soittajista koostuva, usein varsin kookas orkesteri soittaa kaikennäköisissä kylätapahtumissa. Näiden orkestereiden ansiosta myös ammattiopintoihin asti riittää tunkua ja puhallinmusiikki elää ja kukkii voimissaan Iberian niemimaalla. Jopa oma oboeopettajani soittaa pääsiäiskulkehulabaloossa, jossa Jeesuspatsas kiikutetaan kirkkoon karnevaalitunnelmissa. Lienee syytä eksyä paikalle todistamaan tätäkin ihmettä. Annika Leppälä Granada, España 5

6 Excursio Musiikkitaloon Seuran jäsenillä oli tilaisuus tutustua valmistumisvaiheessa olevaan Helsingin Musiikkitaloon. Sehän tulee olemaan monen jäsenen työpaikka tämän vuoden elokuusta lähtien. HKO, RSO ja Sibelius-Akatemia tulevat siellä toimimaan. Suuri yleisökin on sinne tervetullut muutenkin kuin konsertteihin. Musiikkitaloa rakentavan SRV:n työmaatoimistolle kokoontui toistakymmentä kiinnostunutta. Kahvituksen lomassa yhtiön rakentamisesta vastaava johtaja Heimo Sillanpää piti aluksi seikkaperäisen esityksen hankkeen vaiheista. Kohteesta järjestettiin arkkitehtikilpailu vv , ja sen perusteella suunnittelijaksi tuli turkulainen LPR-arkkitehtitoimisto. SRV valikoitui rakentajaksi muutamien episodien jälkeen. Vuonna 2006 paikalle ilmestyikin valtava monttu, jota SRV sitten pari vuotta myöhemmin ryhtyi täyttämään rakennuksella. Hankkeen volyymi on niin suuri, että kokonaan maanpäällisenä se olisi jättänyt mm. eduskuntatalon varjoonsa. Sen vuoksi suuri osa tiloista on maanpinnan alapuolella terassi peittonaan. Vain suuri sali ja siihen liittyvät Sibelius-Akatemian kerrokset ovat näkyvissä. Lasi ja kupari ovat pääasialliset julkisivumateriaalit. Syvimmillään rakennus on 9 m merenpinnan alapuolella. Musiikkitalon etukäteen kiinnostavin osa on tietenkin iso, yli 1700-paikkainen konserttisali. Ennen työmaalle lähtöä poikettiin katsomassa salin pienoismallia. Sitä on käytetty mm. akustiikan suunnittelun apuvälineenä. Malli on erittäin yksityiskohtainen. Jopa yksittäiset kuulijat on simuloitu pienin nukein, jotka imevät ääntä juuri suhteellisesti oikeassa suhteessa. Akustiikan suunnittelusta vastaa japanilainen Yasuhisa Toyota toimistoineen. Toimistolla on onnistuneita referenssejä ympäri maailmaa. Näiden esitietojen jälkeen päästiin työmaakäynnille, kun ensin pukeuduttiin huomioliiveihin ja kypäriin. Työmaa on tavattoman laaja jo pelkiltä ulkoalueiltaan. Mutta laaja se on myöskin sisältä. Työt ovat jo varsin pitkällä, kuten pitääkin, kun toiminta alkaa elokuussa. Niinpä monet tilat olivat jo valmiit ja lukossa, koska loppusiivous on jo tehty. Ensimmäiseksi päästiin ihmettelemään isoa salia. Sielläkin olivat viimeistelyt pitkällä, istuimetkin muovisuojattuina paikoillaan. Salia on mallia viinitarha, eli istumapaikat on ryhmitelty ikäänkuin rinteeseen. Arkkitehdilla kuuluu katsomoa miettiessään olleen esikuvana tukkisuma kuvaamassa penkkirivejä. Paikkoja on myös orkesterin takana kuten mm. Berliinin Filharmonian salissa. Soittolava on jaettu erillisesti porrastettaviin alueisiin. Katosta roikkuu valtava heijastikanooppi, jonka vakuutettiin pysyvän siellä eikä putoavan orkesterin niskaan. Salista on näköyhteys 6

7 ulkoilmaan sekä aulatiloihin. Ulkopuolisen äänen pitäisi kuitenkin pysyä poissa. Salin runkorakenteet on täysin eristetty, muun muassa kallioperästä kumivaimentimin. Excursiosta iso osuus käveltiin loputtoman pitkillä käytävillä, jotka olivat täynnä putkia ja ilmastointikanavia. Ilmastointi ja muu talotekniikka kaikkine laitteistoineen onkin käsittämättömän suuri kokonaisuus. Sen puolesta sopii odottaa viihtyisää oloa kaikkialla talossa. Käytävien varrella sijaitsevat myös muut salit, joista yhteen, kamarimusiikkisaliin, päästiin sisälle. Orkesterien harjoitussaliin sitä vastoin ei ollut mahdollista päästä, ei myöskään röörihuoneeseen, joka onkin ollut valmiina jo kauan. On myös salit uruille ja laulumusiikille sekä musta boxi kaikelle muulle. Ja kaikki maan alla. Sibelius-Akatemian tilat ovat Mannerheimintien puoleisessa rakennuksen osassa seitsemässä kerroksessa suuren keskushallin ympärillä. Tiloja on paljon, mutta ei kuulemma kumminkaan ihan riittävästi. Siellä joku totesi, että tämä paikka ei taida olla korkean paikan kammoisille. Kaiteet ovat lasia, panssarilasia toki ja varsin korkeat, mutta kun kaikki näkyy läpi, niin moni varmaan pysyttelee vähän kauempana kuilun reunasta, ennenkuin tottuu. Samaa ilmiötä on myös ylimmillä katsomopaikoilla, jotka porrastuvat erittäin jyrkästi. Tulee vastaan varmaan monia muitakin yllättäviä asioita, kun taloa päästään käyttämään. Ison salin akustiikan pitäisi olla kerralla kunnossa, niin perusteellisesti sitä on suunniteltu. Tai sitten ei. Odotukset kumminkin ovat korkealla. Talon toiminta tulee hakemaan muotoaan jonkin aikaa lehtikeskusteluista päätellen. Konsertit ovat käyneet kyllä hyvin kaupaksi. Toiveena on, että suuri yleisö löytäisi Musiikkitalon käyntikohteena muutenkin. Tuleehan sinne ravintola ja musiikkikirjastokin. Kiitämme Martti Ukkosta tutustumiskäynnin järjestämisestä. Toivotaan myös, että oboe- ja fagottisoolot kajahtavat vihdoin arvonsa mukaisesti uusissa tiloissa. Tarkempaa tietoa osoitteessa: Martti Pesonen 7

8 Tutustumisretki Kansallisoopperaan Suomen Oboe- ja Fagottiseuran vuosikokouksen yhteydessä oli kiinnostavaa ja yleissivistävää oheisohjelmaa. Kokouksen jälkeen Sibikseltä mentiin Kansallisoopperaan. Kansallisoopperassa Tapani Salonen esitteli heckelfonia ja Aale Lindgren vähän lyhyempää, melkein saman äänialan omaavaa basso-oboeta. Heckelfoni osoittautui Tapanin käsissä etenkin keskirekisterissä kaunisääniseksi ja notkeaksi pilliksi. Rööri on aika lailla fagottimainen, ja lähes metrinen komistus päättyy greipin kokoiseen kelloon, johon voidaan panna rei itettyjä puulevyjä halutun soinnin saavuttamiseksi. Ääni on fagottimainen, pyöreä, taipuisa, mutta lievän puiseva ja siinä on muistumia oboesta (Onks tää muka joku viinilehti? latojan huomautus). Aale soitti basso-oboeta. ja sen ääni oli kuin matalan englannintorven, kyllä enemmän bassobaritonin kuin basson.. Soitinesittelyn jälkeen tutustuimme 114:n soittajan työpaikkaan. Orkesterimonttu on korjauksen jälkeen tilavan oloinen. Salin akustiikka on sama yleisömäärästä riippumatta. Se on saatu aikaan tuolien pehmusteilla ja verhouksilla niin, että vaikutus akustiikkaan on sama, olipa tuolissa istuja tai ei.. Oopperan esitys on teokselle tietysti huipennus, mutta työpajoissa, verstaissa ja harjoitustiloissa on uurastettu jo paljon ennen ensi-iltaa. Opastetulla kierroksella näimme, miten paljon erilaista osaamista kätkeytyy onnistuneen esityksen taakse. Pyroteknikko lataili illan Robin Hood -esityksen ilotulitteita, kulisseja ajettiin asemiin päänäyttämöllä. Päänäyttämön molemmilla sivuilla, takana ja yläpuolella on päänäyttämön kokoiset tilat. Niihin voidaan rakentaa teoksen eri kohtausten vaatimat kulissit valmiiksi ja siirrettäviksi joustavasti päänäyttämölle. Päänäyttämön kokoinen lattiatila on myös Almi-salin näyttämöllä ja baletin harjoitussalissa. Kun näkee ompelimon, suutarinverstaan, metalliverstaan ja puuseppien tilat, tuntee olevansa kuin (pienessä sievässä) kaupungissa, josta löytyy myös kampaamo, parturi, kauneushoitola, baari ja sauna. Pekka Mauranen 8

9 KAHVAKUULA(GIRYA) ON RÖÖRISOITTAJIEN KAVERI Pieni joukkio oboisteja ja fagotisteja marssi oopperaan tutustumisen jälkeen PohjoisHesperiankadulla sijaitsevalle kuntosalille, jossa meidät otti vastaan kahvakuulaopettaja Kenneth Beijar. Kenalla, kuten häntä kutsutaan ainakin kaveripiirissä, on jo vuosien vankka kokemus kahvakuulan saloihin perehdyttämisessä. Kahvakuula eli Girya on ikivanha venäläinen voimailu-/kuntoilulaji. Väitetään, että kuula on syntynyt satoja vuosia sitten venäläisten maanviljelijöiden keskuudessa. He aloittivat tämäntyyppisen kuntoilun viljanpunnuksilla ja totesivat sen varsin tehokkaaksi ja monipuoliseksi liikunnaksi. Myöhemmin sekä punnusta että sen kahvaa hieman muotoiltiin ergonomisemmaksi, jotta sillä olisi helpompi urheilla. Venäjän kenties kuuluisin urheilija, joka käytti aktiivisesti kahvakuulaa apuvälineenään, oli tunnettu raskaan sarjan painonnostaja Vasili Alekseijev. Kun itse tutustuin kahvakuulaan pari kolme vuotta sitten, näytti siltä, ettei juuri kukaan muu Suomessa tunne mokomaa lajia kuin aikidon ja kenties muidenkin kamppailulajien harrastajat. He oivalsivat, että perinteiseen voimailuun(kuntosali, painonnosto,bodaus jne.) verrattuna se kehittää kehon koordinaatiota ja tasapainoa, joka taas on omiaan hyvinkin tukemaan esim. aikidoharrastusta. Nykyään harrastus on levinnyt kulovalkean tavoin, ja kuulia saa ostaa melkein R-kioskeiltakin. Tai ainakin City-marketeista. Lisäksi naiset tuntuvat löytäneen lajin. Ainakin kun Turussa käy ohjatuissa treeneissä, voi huomata, että helposti 70% asiakkaista on nykyään naisia. Hyvä niin. Kuulia löytyy jokaiselle harrastajalle voimien mukaan aina 4-kiloisesta 32:een saakka. Vaikutti siltä, että meidänkin pieni soittajajoukkomme oli varsin tyytyväisiä ja hyvällä mielellä tunnin mittaisen hikisen jumpan jälkeen. Soittaminen on aika staattista puuhaa eikä ole pahitteeksi harrastaa siinä ohessa jotain vähän liikunnallisempaa. Ainakin itse sen huomaan, kun ei tuo aineenvaihdunta meinaa millään kiihtyä, vaikka kuinka vanhenisi Kahvakuula on ehdottomasti yksi vaihtoehto. Jos mielii aloittaa harrastuksen, kannattaa ottaa selvää oman paikkakunnan opettajista. On turvallisempaa aloittaa opastuksen alaisena, ettei tee liikkeitä väärin ja riko suotta itseään. Myöhemmin sitä on helppo jatkaa itsenäisesti. Luulisin, että ainakin jokaisessa sen kokoisessa kaupungissa, jossa on orkesteri, on myös mahdollisuus tutustua kahvakuulaharrastukseen. Ei kun punnertelemaan rohkaisi Jarmo Corcci Korhonen 9

10 SUOMEN OBOE- JA FAGOTTISEURA R.Y. TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2010 Jäsenet Suomen Oboe- ja Fagottiseura ry:ssä oli vuoden 2010 alkaessa 199 jäsentä ja 3 yhteisöjäsentä, yhteensä siis 202 jäsentä. Vuonna 2010 liittyi uudelleen 3 jäsentä, uusia jäseniä liittyi 11 ja yhteisöjäseniä 2. Vuoden aikana seurasta erotettiin maksamattomien jäsenmaksujen takia 19 jäsentä. Seurasta erosi 3 jäsentä.näin ollen yhdistykseen kuului vuoden 2010 päättyessä 196 jäsentä. Tapahtumat Vuosikokoustapahtuma Vuosikokoustapahtuma pidettiin Keski-Helsingin musiikkiopiston tiloissa Sörnäisissä. Päivän ohjelmana oli Seppo Laamasen ohjaama Taiji -tunti, kamarimusisointia nuorten ja varttuneimpien oboe- ja fagottiyhtyein. Aamupäivällä yhtyeet harjoittelivat Sanna Niemikunnaksen, Jarmo Korhosen ja Mikko-Pekka Svalan opastuksella ja iltapäivällä konsertoivat musiikkiopiston konserttisalissa. Päivän päätteeksi pidimme vuosikokouksen. Seitsämäs perinteinen Kontula Porvoo-kävely Kävely Kontulan metroasemalta Porvooseen (40 km) järjestettiin Koko matkalle osallistui 11 kävelijää ja puolikävelylle Kontulasta Söderkullaan osallistui yksi kävelijä. Syystapahtuma Seuramme juhli 25-vuotista taivaltaan juhlaviikonlopun muodossa Helsingissä Lauantaina tapahtuma alkoi RööriBigBand harjoituksilla Suomenlinnan upseerikerholla ja konsertilla Suomenlinnan Panimolla. Konsertin aloitti Tuplarööriyhtye Verneri ja RööriBigBandin kapellimestarina toimi Markku Luuppala. Juhlaillallisen nautimme ja uusia kunniajäseniämme, Jaana Norio-Timosta, Jouko Teikaria ja Juhani Tapanista, juhlimme iltajuhlassa Suomenlinnan upseerikerholla. Illanohjelmassa oli myös Timo Nevalaisen ja Jarmo Korhosen koostama kuvatietovisa seuran historiasta. Juhlakonsertin pidimme Helsingin konservatorion kamarimusiikkisalissa sunnuntaina Ohjelma oli todella värikäs ja kattavasti esitteli seuramme monipuolista toimintaa. Frank & Meyer -puupuhallinspelialistit Berliinistä vierailivat Helsingissä 10

11 samana viikonloppuna, mainostamisessa. seuramme auttoi heitä vierailun suunnittelussa ja Jäsenhankinta Jäsenhankinta ja seuran toiminnasta kertominen on tapahtunut jäsenistömme toimesta, tänä vuonna emme järjestäneet erityisiä jäsenhankintakampanjoita. Varastotila Seura sai Espoossa sijaitsevan varastotilan käyttöön 2009, johtokunta on jatkanut seuran arkistojen ja muun tarpeiston keskittämistä varastoon. Toimihenkilöt Seuran puheenjohtajaksi valittiin vuosikokouksessa Mikko-Pekka Svala, fg, Helsinki ja varapuheenjohtajaksi Jarmo Korhonen, fg, Turku. Johtokunnan muiksi jäseniksi valittiin Asko Artamaa, fg, Espoo, Sanna Niemikunnas, ob, Helsinki, Martti Ukkonen, fg, Espoo, Eero Purhonen fg, Nurmijärvi sekä Aila Hettula, ob, Helsinki. Sihteerinä, jäsensihteerinä ja taloudenhoitajana toimi edelleen Sanna Niemikunnas. Johtokunta piti vuoden 2010 aikana 5 kokousta. Seuran tilintarkastajina ovat olleet Kalevi Leppä ja varatilintarkastajina Elina Tolvanen ja Martti Pesonen. Pekka Mauranen, Tiedottaminen Yhteyksiä jäseniin hoidettiin edelleen Rööri-jäsenlehdellä, jonka toimittajana toimi Annika Leppälä. Lehti ilmestyi 4 kertaa. Lisäksi jatkettiin ajankohtaisista asioista tiedottamista ajankohtaistiedotteella, joka lähetettiin seuran sähköpostilistalla oleville jäsenille. Matti Kettunen piti yllä seuran www-sivua, jossa on esittely seurasta sekä ajankohtaisia uutisia seurasta sekä Suomen oboe- ja fagottiasioista: Kettunen huolehti myös seuran jäsenten sähköpostilistasta, jolle lähetettiin edellä mainittu ajankohtaistiedote sekä lisäksi tiedotteita yksittäisistä ajankohtaisista asioista. 11

12 SUOMEN OBOE- JA FAGOTTISEURA R.Y. TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2011 Tapahtumat Vuosikokoustapahtuma Vuosikokoustapahtuma järjestetään lauantaina Helsingissä. ohjelmana on vuosikokous Sibelius-akatemian tiloissa, tutustumiskäynti kansallisoopperalla, ohjattu kahvakuulatunti Töölö Gymissä ja illanvietto. viikolla tarjoamme jäsenillemme mahdollisuuden tutustua rakenteilla Musiikkitaloon ja ilmaislippuja Hko:n ja Rso:n konsertteihin. Päivän Suomen Samalla olevaan Kontula Porvoo-kävely Kahdeksas perinteinen Kontula Porvoo-kävely järjestetään lauantaina Crusell-viikko Seuramme aktivoi jäseniä osallistumaan Crusell-viikon tapahtumiin ja pyrkii järjestämään seuran omat soittoiltamat Ravintola Pookissa. Seura jakaa Crusellfagottikilpailussa kannustuspalkinnon lahjakkaalle nuorelle osallistujalle. Syystapahtuma Syystapahtuman paikkaa selvittelemme. Pyrimme järjestämään koulutusta nuorille jäsenillemme ja yhtyemusisointia kokeneemmalle kaartille. Harri Wessmanin in tiedustellut mahdollisuudesta esitellä hänen omia sovituksiaan ja sävellyksiään tuplaröörisoittimille syystapahtuman yhteydessä, asiaan palataan alku syksystä. Tiedottaminen Jäsentiedotusta hoidetaan entiseen tapaan neljä kertaa vuodessa ilmestyvällä jäsenlehdellä. Jäsentiedotteen julkaisemista jollakin viiveellä kotisivuilla selvitetään. Lisäksi muutaman kerran vuodessa lähetetään ajankohtaistiedote, joka sisältää tietoja lähiaikojen konserteista ja muista ajankohtaisista asioista. Myös www-sivuille ja Facebook-ryhmään pyritään saamaan entistä enemmän kiinnostavaa ja ajankohtaista luettavaa. Oboen- ja fagotinsoittoa pyritään tekemään tunnetuksi myös sekä suuren 12

13 yleisön että potentiaalisten uusien soittajien keskuudessa. Seuraa pyritään entistä aktiivisemmin mainostamaan uusille oppilaille ja opiskelijoille. Jäsenhankinta Seuran jäsenmäärää tiedottamalla. pyritään kasvattamaan seuran toiminnasta aktiivisesti Kansainvälinen toiminta Seura pyrkii tukemaan kansainvälisistä tuplarööritapahtumista ja -tuulahduksista tiedottamista jäsenistölle. Pyrimme auttamaan ulkomaisten soitinvalmistajien ja -liikkeiden sekä ulkomaisten taiteilijoiden vierailuja Suomeen. Sipilän kokoelma Seuran omistamaa Asser Sipilän nuotistoon perustuvaa nuottikokoelmaa säilytetään Turun Sibelius-museossa. Kokoelman käyttö on ollut vähäistä. Tiedotetaan jäsenistölle kokoelman olemassaolosta ja käyttömahdollisuudesta. Kokoelma siirretään seuran varastoon Espooseen ja jatketaan sen selvittämistä, miten kokoelma saataisiin paremmin jäsenistön käyttöön. Uudet SOFS-tuotteet Uusien SOFS-tuotteiden tarpeellisuutta mietitään. Yhteistyö muiden seurojen kanssa Pyritään jatkamaan ja kehittämään lupaavasti alkanutta yhteistyötä muiden soitinseurojen sekä myös Suomen Kamarimusiikkiseuran kanssa. 13

14 TILINPÄÄTÖS TULOSLASKELMA VARSINAINEN TOIMINTA Tuotot Ilmoitustulot Nuottitulot Paitatulot Gramex-korvaus vuosi ,50 26,00 14,00 123,41 222,50 0,00 0,00 113,87 Levytuloja 205,91 285,02 621,39 Kulut Sisäinen tiedotus Hallintokulut Toimistokulut www-sivut K-P-kävely Vuosikokous 25-vuotisjuhla Nuotit,varastonm. Paidat,varastonm. 1492, ,00 172,69 30,50 35,00 146,92 938,97 25,96 11,99 KULUJÄÄMÄ VARAINHANKINTA Tuotot Jäsenmaksut 3820,00 TUOTTOJÄÄMÄ 3350,24 816,00 120,88 61,00 30,00 0, , ,86 872,00 IDRS 36,96 Levyt,vm -5287, , , ,00 144, ,00-520,69 SIJOITUS- JA RAHOITUSTOIMINTA Korkotuotot 35,55 35,55 TUOTTOJÄÄMÄ 179,69 TILIKAUDEN TULOS TILIKAUDEN YLIJÄÄMÄ 39,84-480,85 179,69 179, ,85-480,85

15 TASE VASTAAVAA VASTATTAVAA PYSYVÄT VASTAAVAT Aineelliset hyödykkeet Sipilän kokoelma 317,74 OMA PÄÄOMA Ed. tilikausien ylijäämä 5729,46 317,74 Tilikauden ylijäämä 179, ,15 VAIHTUVAT VASTAAVAT Vaihto-omaisuus Nuotit 142,72 Levyt 1449,45 Paidat 95,92 Tarrat 163, ,78 Pankkisaamiset Nordea 3739, , ,15 15

16 16

17 VIII Kontula-Porvoo kävely Tule Sinäkin mukaan perinteiselle VIII Kontula-Porvoo kävelylle. Matkaan lähdemme lauantaina klo 9.00 Kontulan metroasemalta. Mukaan voi liittyä myös puolimatkasta Söderkullan K-supermarketilta klo Matkaa kertyy noin 41km/21 km. -Reitti kävellään yhtenä joukkona rauhalliseen tahtiin. Arvioitu saapumisaika Porvoon Rosso-ravintolaan on noin klo 19. -Matkan aikana sopivissa paikoissa pidetään levähdys-/tankkaustaukoja. -Mukaan kannattaa varata evästä ja juotavaa, varastoja voi täydentää matkan varrella olevista kaupoista ja huoltoasemilta. -Mukaan iloinen mieli ja jalkaan sopivat kengät :-) Ilmoittautumiset: tai puhelimitse

18 Suomalaisia suuruuksia; Juuson tarina Kirjoittanut: Asko Artamaa Lapsuus Kymmenes päivä lokakuuta vuonna 1810 syntyi eräässä Muonionjokivarren saunassa Värttiön perheeseen poika, joka sai nimekseen Juuso. Muitakin nimiä annettiin mutta ne ovat jääneet historian hämärään. Poika oli ehkä hieman tavanomaista sirompi ja osoittautui myöhemmin tunteelliseksi ja herkäksi päinvastoin kuin suvun muut jäsenet. Juuso joutui jo varsin nuorena isänsä juoppokuskiksi Rovaniemen markkinoille. Näistä reissuista ei tullut kummallekaan kultaa sen paremmin kuin Hultaakaan. Kotimatkat olivat rasittavia ukon ensin kiukutellessa rattailla humalassa ja lopulta sammuessa. Kotipuolessa Juuso kiinnostui jo alle 10 vuoden iässä suvun parikymmentä vuotta sitten perimästä fagotin rämästä, joka itse asiassa oli saatu lahjaksi eräältä Jooseppi-nimiseltä kulkumieheltä kiitokseksi perheen epähuomiossa osoittamasta vieraanvaraisuudesta. Soittimen osat olivat juuttuneet kiinni toisiinsa eikä sitä voinut enää purkaa osiksi. Siksi oli joku kyläsuutari tehnyt sille poronluilla tuetusta kovetetusta nahasta uuden pitkän kuljetuskotelon, joka oli sisältä vuorattu talvella tapetun naalin turkilla. Jooseppi soitti itse klarinettia eikä ehkä siitä syystä arvostanut fagottia. Edellä mainitut seikat lienevät vaikuttaneet siihen, miksi Jooseppi raaski luopua soittimesta. Juuson kiinnostus ärsytti tavattomasti isäpappaa, joka halusi pojastaan kunnon poromiehen eikä mitään taivaita tuijottavaa viheltelijää. Isä päätti kouluttaa jälkeläisestään oikein aidon Lapin äijän ja erään matkan jälkeen uhkasi pistää fagotin uuniin ja opettaa Juuson puremaan poroja. Poika kauhistui, siinähän saa karvoja suuhunsa ja mahtaa se sattuakin poroparkaa. Eläimiä rakastavaa ja kunnioittavaa Juusoa ajatus hirvitti mutta viimeinen pisara oli uhkaus fagotin tuholla Juuso päätti livahtaa karkuteille jo seuraavana yönä. Pillit pussiin ja menoksi Juuson pakomatka alkoi suotuisasti. Hän ryhtyi vaeltamaan pitkä fagottikotelo mukanaan pitkin jokivartta alajuoksulle, josta onnistui saamaan liftin etelään. Juuso arveli eikä paljon erehtynyt isänsä raivostuvan suunnattomasti mokomasta tempusta ja päätti matkustaa saman tien mahdollisimman kauas jottei isän viha ylettyisi takaliston tuntumaan. Matka oli monivivahteinen sisältäen mm. pitkähkön venematkan erään kalastajaukon kyydissä Päijänteen pohjoisosissa Korpilahden kulmilta alkaen. Järvellä vene joutui myrskyyn ja Juusolla oli täysi työ pidellä kiinni jostain välttyäkseen putoamiselta. Siinä tohinassa pääsi fagottikotelo luiskahtamaan veteen ja itse soitin solahti järven syvyyksiin kotelon jäädessä pinnalle kellumaan. Tosin aallot veivät kotelonkin teille tietymättömille. Juuso ruinasi soitinta naarattavaksi mutta kalastaja ei suostunut sanoen sillä kohden olevan liian syvää. Siksi toisekseenkin jokaisen suuren järven syvänteissä asusti hirviö. Päijänteen otus tunnettiin kummallisella nimellä Vedenlipun vartija ja sen väitettiin olevan kovin julma ja ahkera veneiden puhkoja. Kenenkään ei tiedetty koskaan onnistuneen sitä näkemään. Moni väitti kyllä nähneensä mutta aina yksin eikä välttämättä ihan selvin päin. Kalastaja arveli hirviön jo pistelleen pudonneen puikulan kitusiinsa eikä sitä muutenkaan ollut syytä suututtaa. Kalastaja oli heltymätön eikä Juuson auttanut muu kuin tyytyä kohtaloon. Murhe oli ankara mutta poroja en pure -ajatus vei silti eteenpäin. Matka johti vähitellen nykyisen Forssan tietämille, jossa Juuso arveli välimatkan kotiin riittäväksi ja hankkiutui rengiksi eräälle hevostilalle varmistuttuaan 18

19 ensin ettei hevosia tarvitse purra. Paikalliset eivät oivaltaneet ollenkaan, mitä pureminen olisi voinut tarkoittaa ja arvelivat Juusoa vitsin vääntäjäksi. Aluksi hevosten poroihin verrattuna valtava koko hirvitti Juusoa mutta herkkätunteisena eläintenystävänä ei sentään aktivistina kuitenkin tottui nopeasti elukoihin ja alkoi pärjätä renkihommissa aivan kohtuullisesti. Juuso osoittautui myös melkoisen mukavaksi laulumieheksi; Pikku nookiipoikaa vaan lumoten talon ylen viehättävän tyttären Violan. Harmi, että fagotille oli käynyt ohraisesti matkan tiimellyksessä, tuumi Juuso tajuamatta, että huonosti soitetun fagotin lehmän ammuntaa muistuttava mölinä ei ehkä olisikaan kovin hurmaavaa. Siis onni sittenkin?! Yllätys ja uusi pako Eräänä varhaiskevään yönä Juuso onnistui viettämään Violan kanssa ikimuistettavan hetken, tosin lyhyen, tilan heinäladossa perinteiseen tapaan. Yllättäen ulkoa kuului isännän ääni Juusoa äänekkäästi huudellen. Huutoon yhtyi tuttu kamalasti noituva äijän mörinä isä! Lapin äijä oli suivaantunut niin kovasti, että oli lähtenyt jäljittämään Juuson reittiä sisukkaasti ihan Forssaan asti. Eihän tuo itse asiassa kovin vaikeaa ollut, koska Juuso ei ollut hoksannut mitenkään peitellä jälkiään. Onneksi sankarimme ei ollut ukon tullessa renkituvassa ja kuuli äänet ennen paljastumistaan. Juuso tahri hätääntyneenä housunsa ja teki nopeasti ratkaisun, jätti hölmistyneen Violan heinäkasan päälle ja luikahti nurkkia kierrellen hyvin piilossa pysyen pian pois tilalta. Onneksi ei ollut ehtinyt kertyä paljonkaan omaisuutta, rojut saivat jäädä. Muutama killinki oli onneksi säästynyt housujen taskuun. Juuso onnistui keplottelemaan itsensä kenenkään huomaamatta matkan päälle. Eipä aikaakaan kun hän oli ajautunut Turkuun, joka kukaties oli tarpeeksi suuri piilopaikka parempaa suunnitelmaa kehitellessä. Hänelle muotoutui ajatus mennä saman tien oikein reilusti kauemmas. Tuskin isäukko kovin pitkälle ulkomaille lähtisi vaikka kuinka kiukuttaisi. Turun satamassa Juuso hyräili itsekseen ja katseli laivoja. Muuan mies, joka huomasi taiteilijan sielun, pysähtyi Juusoa jututtamaan mitäs poika haaveilee? Juuso kertoi ihmettelevänsä kuinka kummassa laiva pärjäisi merellä vaikka siellä vielä ajelehti jäälohkareita. Hän oli kotipuolessaan oppinut, että vähäisetkin jäät tuhosivat lyhyessä ajassa veneen pohjan. Mies huomautti, että pohjaan oli naulattu peltilevyjä, jotka kyllä suojelivat runkoa jäiden kuluttavalta voimalta. Juttelun lomassa Juuso paljasti haluavansa etelään musiikkia opiskelemaan, valehteli mokoma kun ei kehdannut paljastaa pakomatkaansa. Mies osoittautui lähipäivinä Saksaan suuntaavan laivan puosuksi, joka harrasti soitantoa itsekin. Hänellä oli jopa jonkinlainen tarogaton tapainen soitin. Luulisi merimiesten heittävän mokomaa soittelevan hepun jonain yön hämäränä hetkenä sujuvasti yli laidan mutta he olivatkin oppineet puosun olevan soiton kuuluessa hyvällä tuulella. Kapteeni puolestaan sieti soiton luullessaan miesten pelkäävän sitä. Pelko on tottelevaisuuden siemen, oli kapun motto. Muusikkotaustaansa vasten puosu aisti Juuson musikaalisuuden valheidenkin takaa. Hän arveli Juusoa liian hentoiseksi saamaan pestiä laivaan. Merimiehiä pidetään yleensä karskeina ja karkeina pahantekijöinä mutta puosu ajatteli tehdä kerrankin hyvän työn ihan vain kokeeksi ja lupasi puhua Juusolle matkapaikan keularuumaan köysikieppien väliin. Kapteeni pisti kuitenkin tenän sanoen ruotsiksi njet. Joutilaita ei laivalla suvaita. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kuitenkin sovittua, että Juuso voi maksaa matkansa kuuraamalla kannelta linnunpaskat ja muutkin möskät pois. Jatkuu seuraavassa numerossa... 19

20 SOFS-Puoti SOFS-levyjä 14 suomalaista musiikkia oboelle ja fagotille SOFS-tarroja 0,50 /kpl SOFS-paitoja 14 lyhythihainen t-paita (X-XL) Paidat ovat hyvälaatuisia R-collectionin paitoja, väriltään amerikanharmaita (vaalea harmaa) Paidat ovat suurenpuoleista kokoa, joten valitse kokosi mielummin alakanttiin. Kirjoja: Timo Nevalainen: Suomen oboe ja Fagottiseura Nuotteja: Kari Öhlbergin orkesterikoulut I ja II fagotille, mukana pianosäestys Yhteishintaan: 20 I vihko: Beethoven: Sinfonia nro 4 Haydn: Sinfonia nro 79 Rimsky-Korsakov: Scheherazade II vihko: Cherubini: Arie der Neris Stravinsky: Kevätuhri Smetana: alkusoitto oopperaan Myyty Morsian postikulut lisätään hintaan Tuotteita voi tiedustella Sanna Niemikunnakselta puh Muille kuin jäsenille tuotteet toimitetan vasta, kun lasku on maksettu 20

21 Sekalaista Tulevia konsertteja: To Tapiola Sinfonietta, Sellosali klo Anni Haapaniemi, oboe Asko Heiskanen, klarinetti Jaakko Luoma, fagotti Tero Toivonen, luonnontorvi Tuija Hakkila, fortepiano Crusell: Konserttitrio klarinetille, luonnontorvelle ja fagotille Widerkehr: Sonaatti oboelle ja fortepianolle e-molli Mozart: Kvintetto Es-duuri Oikaisu: lehden 4/2010 s.28 jäivät puuttumaan tekijöiden nimet: Keski-Hgin fagotistit Anna Mäki-Jyllilä ja Tuuli Ahonen. Postituslista: Seuralla on postituslista, jonka avulla voidaan tiedottaa ajankohtaisista asioista sähköpostin välityksellä. Listalle voi liittyä (tai siltä voi poistua) lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: Kerro viestissä nimesi. Sähköpostiosoitteesi, soittimesi (ob/fg) ja haluatko liittyä vai poistua listalta. Samaan osoitteeseen voi lähettää myös postituslistalle tarkoitetut viestit. Muista mainita viestin yhteydessä lähetetäänkö viesti pelkästään oboisteille tai fagotisteille, vai kaikille postituslistalla oleville. 21

22 JOHTOKUNTA VUONNA 2011 Mikko-Pekka Svala puheenjohtaja Vapaalankuja 2 B Vantaa puh mikko_pekka@yahoo.com Jarmo Korhonen varapuheenjohtaja Piispankatu 1 as Turki puh jarmo.korhonen@turku.fi Sanna Niemkunnas sihteeri, jäsensiihteeri ja taloudenhoitaja Keinulaudantie 5 D Helsinki puh sanna.niemikunnas@gmail.com Asko Artamaa Suorankulmankatu Lahti puh asko.artamaa@gmail.com Aila Hettula Kurkiaiskuja 5 95 P puh aila.hettula@kolumbus.fi Eero Purhonen Kiilakiventie 5 C Klaukkala puh eero.purhonen@numo.inet.fi Martti Ukkonen Kelkkamäki Espoo puh martti.ukkonen@phd.fi Rööri on Suomen oboe- ja fagottiseura ry:n jäsenlehti. Lehteen kirjoittavat vastaavat itse omista näkemyksistään. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Päätoimittaja Annika Leppälä Lehteä ja ajankohtaistiedotetta koskevat yhteydenotot ja aineisto jasentiedote@suomenoboejafagottiseur a.net Painopaikka: Edita Prima Oy, Helsinki Seuran www-sivut osoitteessa Ylläpitäjän sähköpostiosoite: webmaster@suomenoboejafagottiseura. net Ilmoitushinnat: koko sivu 85 puoli sivua 50 Yhteisöjäsenet saavat 50% alennuksen. Henkilöjäsenten ilmoitukset (muut kuin liiketoimintaa koskevat) ovat ilmaisia sekä lehdessä että www-sivuilla. Muiden yksityishenkilöiden ilmoitukset: Jäsentiedotteessa 10 /kpl www-sivuilla 10 /kpl Molemmissa 15 22