Dialoginen verkostojohtaminen

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Dialoginen verkostojohtaminen"

Transkriptio

1 B4:2013 OPETUSVIRASTON JULKAISUJA Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä Markus Salonen

2 Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä Markus Salonen Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja B4:2013

3 Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä Markus Salonen Helsingin kaupungin opetusvirasto Käyntiosoite Hämeentie 11 A, Helsinki 53 PL 3000, Helsingin kaupunki ISBN (sid.) ISBN (pdf) ISSN Julkaisun numero B4:2013 Nimike Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä Kirjoittaja Markus Salonen Julkaisija Helsingin kaupungin opetusvirasto Julkaisuaika 2013 Sivumäärä 155 Taitto Pekka Niemi, Rhinoceros Oy Kannen kuva Olli Häkämies Kirjapaino Lönnberg Print & Promo, Helsinki B4:2013

4 Tiivistelmä Useimmat meistä työskentelevät tänä päivänä monitahoisten ilmiöiden parissa. Työtehtävämme sisältävät asioita, jotka ovat niin monimutkaisia, ettei kukaan pysty niitä yksin ratkaisemaan. Tarvitsemme työssämme toisia ihmisiä ihmisten muodostamia verkostoja. Työ perustuu yhä enemmän hierarkkisten valvontarakenteiden sijasta muuntuviin tiimi- ja verkostorakenteisiin, ja työntekijöiltä edellytetään verkostokytkentöjen ymmärrystä (Schaupp et al. 2012). Verkostoja ja niissä tehtävää työtä ei voi johtaa samoilla keinoilla kuin hierarkkisia organisaatioita. Verkostoille on tyypillistä, että niiden jäsenet eivät ole valtasuhteessa toisiinsa, vaan he voivat kuulua eri organisaatioihin. Koska asiakkaan palveleminen hyvinvointialalla, esimerkiksi psykososiaalisen avun tarjoaminen, edellyttää usein yhteistyötä sektorirajojen yli, on johtamisen tuettava yhteistyön tekemistä ja verkostoitumista. Tässä raportissa esitellään Hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT) -hankkeen vuoden 2013 antia. Hankkeella on vuonna 2013 tähdätty Helsingin lasten ja nuorten palveluiden kehittämiseen vahvistamalla yhteistyötä tukevia rakenteita ja verkostomaista työotetta sekä selkiyttämällä verkostoissa tehtävää työtä. Valtakunnallisissa lasten ja nuorten palveluiden kehittämistä koskevissa ohjeistuksissa (Perälä et al. 2012) huomioidaan palveluiden eritasoinen ja sektorimainen organisoituminen. Myös HYMYT-työssä on huomioitu monitoimijaisen strategisen johdon ja alueellisen operatiivisen johdon yhteistyön määrittely. Keskiössä on ollut asiakasrajapinnassa työtä tekevien ja keskijohdon välinen vuorovaikutus. Työ on toteutettu Helsingin Koillisen ja Idän alueilla. Tavoitteena on, että jatkossa alueellisen verkostojohtamismallin avulla opetus-, sosiaali- ja terveystoimen, 3. sektorin, nuorisotoimen sekä muiden lasten ja nuorten palveluiden edustajat pystyvät vastaamaan yhdessä arjen ja muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Yhteistyörakenteella lisätään vuoropuhelua sekä eri alojen toimijoiden että työntekijä- ja aluepäällikkötason kesken. Työntekijöiden osallistaminen vaikuttaa oletettavasti myös heidän työhyvinvointiinsa. Raportin alussa kerrotaan, millaisiin tarpeisiin hanke vastaa sekä mihin teoreettisiin lähtökohtiin se kytkeytyy. Tämän jälkeen esitellään, mitä vuoden 2013 aikana on tehty: keskijohdon valmennus uuden dialogisen verkostojohtamisrakenteen kehittämiseksi, verkostoseminaarit ja työntekijöiden esittämät kehitysideat. Hankkeen työtä on arvioitu kyselyin, mistä kerrotaan lopussa. Lisäksi pohditaan, miten työssä opittua voidaan hyödyntää ja esitellään jatkosuunnitelmia. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 5

5 Hankkeen tulokset ovat olleet myönteisiä. Arviointikyselyihin vastanneet kokevat saavansa tukea työhönsä eniten lähimmiltä työtovereiltaan. Myös lähiesimiehen tukeen ollaan tyytyväisiä, mutta toisilta hallintokunnilta ja toimijoilta saatava tuki koetaan vähäisemmäksi. Lähes kaikki vastaajat kokevat monitoimijaisen yhteistyön helpottavan heidän omaa työtään. Puutteellinen yhteistyö koetaan kuormittavana erityisesti keskijohdon, verkostoseminaareihin osallistumattomien ja työtehtävissään 1 4 vuotta työskennelleiden piirissä verrattuna alempiin organisaatiotasoihin, seminaareihin osallistuneisiin ja työssään pidempään olleisiin. Vastaajilla on aiempiin tutkimuksiin verrattuna korkea työn imu, mikä kertoo siitä, että työntekijät ovat työlleen omistautuneita, siihen uppoutuvia ja siinä tarmokkaita. Keskijohdon edustajat olivat molemmilla alueilla yksimielisimpiä siitä, että toiminnasta on hyötyä alueen monitoimijaiselle yhteistyölle. Hyödyn kokemus oli vahvempi Idässä. Koillisessa näkyi kokemuksen vahvistuminen prosessin edetessä. Vuoden aikana myönteisiä muutoksia arvioitiin tapahtuneen johtamisessa, alueellisissa yhteistyöverkostoissa, yhteistyön ilmapiirissä sekä uusien työvälineiden saannissa. Kehitettävää löytyy vielä asiakaskohtaisesta verkostoitumisesta, yhteistyössä tehtävästä asiakastyöstä sekä tiedonkulusta yhteistyötahojen välillä. Työntekijöiden kehitysideoiden perusteella kriittisiä vaiheita palvelujärjestelmän kannalta näyttäisivät olevan nivelvaiheet, tietyt asiakasryhmät sekä monitoimijaiset yhteistyöprosessit. Vastaajat kaipasivat konkreettista apua vanhemmuuden tukemiseen niin yksilökuin ryhmätasolla ja yli virastorajojen. Palvelujärjestelmän ulkopuolelle jäävät perheet ja oppilaat tulisi vastaajien mielestä huomioida nykyistä paremmin. Keinoiksi kehittämisessä ehdotettiin avoimuuden ja tiedotuksen lisäämistä, työnjaollisten kysymysten ratkaisua sekä itse prosessien ja yhteistyösopimusten kehittämistä. Sujuvan tiedonkulun korostettiin olevan ensiarvoista niin kaupunkitasolla, hallintokuntien välillä kuin myös yksittäisten toimijoiden kesken. Jatkossa tarvitaankin lisää kehitystyötä verkostojohtamisen ja monitoimijaisen yhteistyön sujuvoittamiseksi. Tarkkaile huolellisesti ajatuksiasi, sillä niistä tulee sanojasi. Hallitse ja kuuntele sanojasi, koska niistä tulee tekojasi. Harkitse ja arvioi tekojasi, sillä niistä tulee tapojasi. Tunnusta ja tarkkaile tapojasi, koska niistä tulee arvojasi. Ymmärrä ja omaksu arvosi, sillä niistä tulee kohtalosi. Mahatma Gandhi 6 B4:2013

6 Sisällysluettelo Johdanto HYMYT-työn tausta ja tavoitteet Yhteistyön esteitä Muuttuva toimintaympäristö HYMYT-työn tavoitteet Haastattelut HYMYT-työn suunnittelun tueksi Yhdessä tekeminen ja työhyvinvointi Tiedottaminen ja yhteistyökäytännöt Teoreettiset lähtökohdat Verkostotyö Verkostojohtaminen Työhyvinvointi HYMYT-työ vuonna Arviointimenetelmät Verkostoseminaarit Idän alueen verkostoseminaarit Koillisen alueen verkostoseminaarit Asiakkaiden kuuleminen verkostoseminaareissa Alueellisen keskijohdon yhteistyön kehittäminen Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Idän Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Johdon odotukset Hyvinvoinnin koordinaatioryhmille HYMYT-työn arviointi Internet-kyselyt Työhön saatu tuki ja monitoimijainen yhteistyö Työssäoloajan pituus Organisaatiotaso Muutokset vuoden takaiseen Työn imu Asiakkaiden hyödyt hankkeesta Verkostoseminaarien arviointi...77 Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 7

7 4.2.1 Työhön saatava tuki ja monitoimijainen yhteistyö Verkostoseminaarien hyödyllisyys Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminnan arviointi Hyvinvoinnin koordinaatioryhmäläisen omia kokemuksia Valmennusprosessi fasilitoinnin näkökulmasta Työntekijöiden kehitysideat Internet-kyselyistä Monitoimijaisten koulutusten palautteista Ryhmähaastatteluista Pohdinta ja päätelmät Hyödyt Työhyvinvoinnilliset vaikutukset Työntekijälähtöinen kehittäminen Yhteisjohtaminen ja hiljainen tieto Jatkosuunnitelmat Liitteet Liite 1. Muistilista neuvotteluun Liite 2. Nuorten kehittäjien terveiset verkostoseminaariin osallistujille Liite 3. Internet-kyselyn lomake Liite 4. Palautekysely: Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Liite 5. Verkostosopimus Liite 6. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien 2013 kokoonpanot Liite 7. Ohje toimintasuunnitelmien kirjoittamiseen Liite 8. Koillisen hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toimintasuunnitelma Liite 9. Idän hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toimintasuunnitelma Liite 10. Internet-kyselyn vastaajaprofiilit sukupuolen, organisaation, organisaatiotason, työalueen, työajan ja tilaisuuksiin osallistumisen mukaan, kevät- ja syksyaineisto 2013, % Liite 11. Syksyn 2013 verkostoseminaarien palautteiden keskiarvot Liite 12. Syksyn 2013 verkostoseminaarien koettu hyödyllisyys Liite 13. Vuorovaikutuksen dynamiikka Lähteet Hyödyllisiä linkkejä B4:2013

8 Johdanto Istuimme verkostoseminaarissa ja salin eteen nostettiin tyhjä tuoli. Meitä pyydettiin kuvittelemaan, että siinä istui 14-vuotias Matti, joka ei suostunut käymään koulua. Tilaisuuden vetäjä kysyi, ketkä meistä voisivat työskennellä Matin kanssa. Ensimmäiseksi nousi ylös Päivi. Hän kertoi olevansa kuvitteellisen Matin luokanopettaja. Päivi siirtyi seisomaan tyhjän tuolin viereen. Hänen seuraansa liittyivät Matin koulukuraattori, rehtori, laaja-alainen erityisopettaja, kouluterveydenhoitaja ja koulupsykologi. Matti tunnettiin myös nuorisotalolla, joten nuorisotyöntekijä liittyi heidän seuraansa. Matin vanha puheterapeutti, toimintaterapeutti, terveyskeskuslääkäri, lastentarhanopettaja, leikkipuisto-ohjaaja ja urheiluseuran valmentaja kävelivät tuolin viereen. Lastensuojelun, perheneuvolan, lastenpsykiatrian poliklinikan, nuortenpsykiatrian poliklinikan, poliisin, seurakunnan ja kirjastonkin työntekijät tunsivat Matin. Meitä oli pian yli 40 ihmistä, jotka tiesimme erilaisia asioita Matista. Jokaisella oli oma ajatuksensa siitä, miten Mattia pitäisi auttaa. Totesimme, että todellisessa tilanteessa emme tietäisi välttämättä työskentelevämme kaikki saman asiakkaan kanssa. Emme olleet täysin tietoisia siitä, miten paljon erilaisia palveluita alueella oli tarjolla. Emme tienneet, mitä kaikkien palveluiden piirissä tarkemmin ottaen tehtiin. Tiesivätkö asiakkaat? Me sentään olimme itse alalla! Psykososiaalisen työn tehtävissä eri ammattialojen työntekijöitä on useimmiten useita asiakkaan ja perheen ympärillä. Tämä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus (Seikkula & Arnkil 2005, 8). Harvoin pulmat ovat niin selvärajaisia, että yksi työntekijä tai yhden toimialan edustaja pystyy niihin yksin vastaamaan. Moniammattillinen palvelukokonaisuus muodostuu parhaimmillaan toisiaan täydentävistä osista. Pahimmillaan työ on epätietoisuutta vastuista, loputtomia kokouksia ja avunhakijoiden tilanteen ajautumista umpikujaan (Seikkula & Arnkil 2005, 9). Lainsäädäntö on viime aikoina muuttunut ohjaavampaan suuntaan. Ohjaavuuden lisääntyminen on vaikuttanut siten, että kukin toimija ja työntekijäryhmä joutuvat omassa työssään yhä tiukemmin varmistamaan oman perustehtävänsä hoidon. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 9

9 Vaikka ohjaavuudella on pyritty saavuttamaan hyvää, käytännössä on asiakasryhmiä, joiden auttamisen tiukka lakiohjaus tekee vaikeammaksi. Monien asiakkaiden tuen tarpeet eivät rajaudu siististi yhden sektorin toimialaan. Esimerkiksi päihteiden käytön ja mielenterveyden ongelmat ovat useimmiten toisistaan erottamattomia. Mielenterveyden pulmia ei kuitenkaan yleensä lähdetä hoitamaan, mikäli asiakkaalla on akuutti päihdeongelma. Lievästi masentuneet, lievemmistä traumaattisista kriiseistä kärsivät ja lievemmistä tarkkaamattomuuden vaikeuksista kärsivät lapset eivät täytä välttämättä minkään palvelun asiakkaaksi pääsemisen kriteereitä, joten heitä saatetaan pompotella eri palveluiden välillä ilman, että mikään toimijoista ottaisi vastuuta asiakkaan auttamisesta (perheneuvolan työntekijä, suullinen tiedonanto 05/2013). Palvelujen ulkopuolelle rajautuvien asiakasryhmien auttaminen edellyttää avarakatseista yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja yhteistä tahtotilaa asiakkaiden auttamiseksi tiukan perustehtävän suorittamisen sijaan. Toimijoiden välillä on niin sanottu harmaa alue, joka ei kuulu kenenkään vastuulle. Tuolla alueella toimiminen edellyttää toimivaa yhteistyötä. Yhteistyön tekeminen ei ole aina helppoa. Kukin toimija lähestyy asiakkaan ongelmia omasta ammattiosaamisestaan, perustehtävästään ja koulutuksestaan käsin. Eri organisaatioiden toimintakulttuurit ohjaavat työntekijöitä erilaiseen yhteistyön tekemiseen. Yhteisen asiakkaan äärellä vastuista on sovittava vuoropuhelussa neuvotellen. Monitoimijaisessa 1 asiakasneuvottelussa on tyypillisesti paikalla useita työntekijöitä, joista kukaan ei ole toisensa esimies. Vuoropuhelu edellyttää sitä, että asetutaan ei pelkästään asiakkaan vaan myös toisten työntekijöiden asemaan (liite 1). Helsingin virastot on velvoitettu kehittämään monihallintokuntaista yhteistyötään. Tällä hetkellä kaupungin monitoimijaiset verkostot ovat usein varsin epävirallisia ja itseohjautuvia. Niiden yhteys hallintoon ja yhteisiin tavoitteisiin on edelleen etäinen. Tämän vuoden aikana tehty kehitystyö on osaltaan tuonut hallintoa ja verkostoja lähemmäs toisiaan. Helsingin lasten ja nuorten palveluista puuttuu kuitenkin yhä kaupunkitasolla yhtenäinen alueellinen monihallintokuntainen yhteistyö- ja johtamisrakenne. Palveluita tarjotaan sektoreittain, vaikka monet asiakkaat ovat useiden palveluiden piirissä. Sektoreiden välinen yhteistyö ja työnjako voivat olla epäselviä. Asiakkaat saattavat tippua palveluiden piiristä varsinkin sellaisten palveluiden, joihin he eivät kykene sitoutumaan. Työaikapaine ja haastavat asiakasongelmat kuormittavat työntekijöitä, mikä voi näyttäytyä toisten hallintokuntien työntekijöiden syyttämisenä. Yhteistyöhön ja yhteistyörakenteisiin liittyvät epäselvyydet synnyttävät epäluottamusta ja heikentävät asiakaspalvelun laatua. Tarkoituksenmukaisten yhteistyörakenteiden puuttuminen estää hyödyntämästä täysipainoisesti työntekijöiden vahvaa osaamista. Tänä vuonna toteutettu kehitystyö on selkiyttänyt yhteistyörakenteita ja osaltaan vähentänyt myös työntekijöiden kuormitusta. 1 Monitoimijainen yhteistyö tarkoittaa eri toimijoiden, kuten koulukuraattoreiden, nuorisotyöntekijöiden ja järjestöjen edustajien välistä yhteistyötä. Monitoimijaisen ryhmän jäsenet edustavat eri organisaatioita, ammatteja ja asiantuntemusalueita. Rinnakkaisia käsitteitä ovat monihallintokuntainen ja moniammatillinen yhteistyö. 10 B4:2013

10 1. HYMYT-työn tausta ja tavoitteet 1.1 Yhteistyön esteitä Yhteistyön ongelmat liittyvät lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen tehtävässä työssä usein siihen, miten tietoa välitetään toimijalta toiselle. Tiedon välittämisessä kuullaan ensisijaisesti asianosaisia, mutta on tilanteita, joissa ei pystytä kysymään asiakkaalta, saako jonkun tietyn tiedon välittää toiselle työntekijälle. Välillä lasten ja nuorten hyväksi tehtävä työ vaatii välitöntä toimintaa. Välillä on lapsen etu, ettei hänen huoltajansa saa tietää jotakin ainakaan sillä hetkellä. Sen lisäksi, että eri organisaatioissa lupa tiedon siirtämiseen ymmärretään eri tavoin, yksittäiset työntekijät ymmärtävät sen eri tavoin. Vaikka asiaa on määritelty paperille ja toimialakohtaisesti on sovittu tietyistä pelisäännöistä, ei asiasta ole välttämättä riittävästi keskusteltu toisten organisaatioiden työntekijöiden edustajien kanssa. Kaikkea ei myöskään voida määritellä etukäteen, sillä asiakastilanteet ovat niin moninaisia. Työntekijällä on oltava ymmärrys siitä, millaista logiikkaa hänen kannattaa noudattaa toimiakseen oikein. Hän joutuu työssään tekemään eettisiä valintoja ja päätöksiä, joilla voi olla pitkäkantoisia vaikutuksia asiakkaiden elämään. Sääntöjen orjallinen noudattaminen voi synnyttää niin sanotut sektorisilmälaput, jotka estävät yksittäistä työntekijää näkemästä oman sektorinsa ulkopuolelle. Barry Schwartz ja Kenneth Sharpe (2010) ovat kuvanneet kirjassaan Practical wisdom sitä, miten eri toimialoilla on ajauduttu noudattamaan liian tiukkoja sääntöjä. He kertovat isästä, joka oli limonadin sijaan ostanut pojalleen vahingossa juomaa, jossa oli hieman alkoholia, mistä oli seurannut lastensuojelun puuttuminen asiaan ja pojan sijoittaminen vastaanottokotiin pariksi päiväksi. Esimerkki on poikkeuksellinen, mutta se kuvaa hyvin sitä, mihin sokea ohjeiden tuijottaminen voi äärimmäisessä tapauksessa johtaa (Schwartz & Sharpe 2010). Peruspalveluissa on tyypillistä, että kukin työntekijäryhmä tekee omat asiakaskohtaiset suunnitelmansa. Kukaan ei välttämättä ota vastuuta asiakkaan tilanteen seuraamisesta hänen siirtyessään toisen työntekijän tarjoaman avun piiristä toiselle. Tässä tilanteessa on mahdollista, että työntekijä jää virheelliseen käsitykseen siitä, että asiakas saa apua toisaalta. Asiakas saattaa jättää ottamatta vastaan tarjotun vastaanottoajan tai olla menemättä tapaamiseen, jolloin hän ei välttämättä saa apua mistään. Osa asiakkaiden ongelmista ratkeaa itsekseen, osa ratkeaa vuosien työn tuloksena, osa jää ratkeamatta. Työntekijöiden on vaikea arvioida sitä, millaiset tukimuodot auttavat asiakasta, sillä organisaatiot tilastoivat vain omiin perustehtäviinsä liittyvää työtä. On tavallista, että asiakas saa apua monelta eri taholta, joskus samanaikaisesti, joskus eri aikaisesti. Kokonaiskuva siitä, miten hän on tullut autetuksi, on usein vain hänellä itsellään. Hän kuulee tukiprosessin aikana erilaisia diagnooseja ja ammattitermejä. Samaa ongelmaa voidaan hoitaa jopa kymmenen vuoden ajan ja hän saattaa sinä aikana tavata yli 50 eri ammattilaista. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 11

11 Helsingissä haasteena on lisäksi se, että eri virastot ovat organisoituneet maantieteellisesti eri tavoin, mikä vaikeuttaa aluetason yhteistyön tekemistä. Organisoitumisesta johtuen eri toimijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, millaisia alueellisia yhteistyörakenteita kaupungissa tulisi olla lasten ja nuorten palveluiden edustajien kesken. 1.2 Muuttuva toimintaympäristö Verkostomaisella työllä pystytään vastaamaan muunlaista organisoitumista paremmin jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön tarpeisiin (Schaupp et al. 2012). Seuraavassa käsitellään lyhyesti muutamia ajankohtaisia kehityskulkuja. Lisääntynyt palveluiden sektoroituneisuus ja erikoistuneisuus näkyvät siten, että lasten ja perheiden palveluissa erilaisuuden ymmärtäminen on vähentynyt ja niin sanottu poislähettämisen kulttuuri lisääntynyt. Ongelmaosaamisen lisääntyessä lapsen poikkeaminen ikäluokalleen keskimääräisestä kehityksestä tulkitaan helposti ongelmaksi, joka edellyttää ohjaamista juuri kyseiseen ongelmaan erikoistuneen ammattihenkilön asiakkaaksi (Kajanoja et al. 2012). Yhteiskunnallinen ja perherakenteisiin liittyvä kehitys vaikuttaa palvelujärjestelmään kohdistuviin odotuksiin ja paineisiin. Lapsiperheiden toimeentulovaikeudet ja niiden lisääntyminen heijastuvat palvelutarpeisiin. Teknologinen kehitys ja lisääntynyt kulutuskulttuuri voivat kohdistaa vanhemmuuteen uudenlaisia paineita. Yhteiskunnallinen muutos edellyttää niin vanhemmilta kuin lasten ja nuorten palveluiden ammattilaisiltakin enemmän vastuun ottamista yhteyksien luomisesta erilaisten rajapintojen välille kodin ja koulun, kodin ja harrastusten. Varttuminen rinnakkaisissa kehitysyhteisöissä kotona, koulussa, päiväkodissa haastaa sekä vanhemmat että muut kasvattajat kiinnittämään huomiota kasvatuskumppanuuteen 2 (Kajanoja et al. 2012). Joidenkin arvioiden mukaan jopa neljännes vanhemmista kokee omat vanhemmuuden taitonsa puutteellisiksi. Yhtä useilla vanhemmista on vaikeuksia tuntea emotionaalista läheisyyttä lapseensa tai vaikeuksia tulkita lapsensa tunteita ja tarpeita. Turvallinen kiintymyssuhde hoivaavaan aikuiseen on perusta lapsen myöhemmille ihmissuhteille, emotionaaliselle kehitykselle ja mielenterveydelle (Sinkkonen & Kalland 2001; Halme 2009). Asuinalueelliset erot luovat erilaisia palvelutarpeita. Esimerkiksi Helsingin Koillisen alueella 12 prosenttia ja Idän alueella 14 prosenttia lapsista sekä nuorista on kirjattu lastensuojelun asiakkaaksi vuonna 2011 (Helsingin kaupungin tietokeskuksen avoin data). Muilla alueilla luku vaihtelee 5 ja 12 prosentin välillä. Alueiden sosioekonominen rakenne näyttäytyy lisäksi säännönmukaisuutena oppilaiden kouluvalinnoissa, mikä viittaa segregaatiokehitykseen (Bernelius 2013). 2 Kasvatuskumppanuus tarkoittaa, että lasten ja nuorten palvelujen ammattihenkilöiden on tiedostettava sekä henkilökohtainen vastuunsa lasten kasvatuksesta omassa yhteisössään että velvollisuutensa tukea vanhemmuutta ja kotikasvatusta yleensä ja erityisesti silloin, kun lapsen kehityksessä kohdataan haasteita (Kajanoja et al. 2012). 12 B4:2013

12 Suomessa vuonna 2009 vanhemmille toteutetun kyselytutkimuksen mukaan 14 prosentilla lapsista on poikkeavuuksia kehityksessä tai oppimisessa ja yli neljänneksellä on jokin sairaus, vamma tai kehitysviive. Yli 80 prosentilla vanhemmista on vähintään yksi lapseen tai vanhempana toimimiseen liittyvä huoli. Kyselytutkimuksen mukaan vanhemmat pitävät saamaansa tukea riittämättömimpänä koskien lapsen tunne-elämää, käytöstä sekä psykososiaalista kehitystä ja terveyttä. Psykososiaalisen oppilashuollon ja sosiaalihuollon palveluja sekä lasten psykiatrisia palveluja on vanhempien mielestä hankalaa saada (Perälä et al. 2011, 9). 1.3 HYMYT-työn tavoitteet HYMYT-työ toteuttaa lastensuojelulain kunnalle antamaa velvoitetta. Lastensuojelulaki velvoittaa kuntia tekemään lastensuojelusuunnitelman, joka on Helsingissä nimetty Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaksi. Pilotointivaiheessa havaittiin yhteistyön kehittämisen vaikuttavan työntekijöiden työhyvinvointiin. Tästä johtuen HYMYT-työ liittyi vuonna 2013 Helsingin kaupungin lasten ja nuorten parissa toimivien työntekijöiden työhyvinvoinnin kehittämiseen valituilla toiminta-alueilla: Koillis- ja Itä-Helsingissä. Työllä pyritään edistämään lasten ja nuorten parissa tehtävää hyvinvointityötä, purkamaan yhteistyön esteitä ja vähentämään päällekkäistä työtä viime kädessä parantamaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Parantunut yhteistyö oletettavasti säästää työntekijäresursseja. Palveluiden kehittämisen toivotaan vähentävän korjaavien palveluiden kuormitusta ja tehostavan ennaltaehkäisyä. Tarkoituksena on luoda toimintamalleja, jotka mahdollistavat asiakkaiden auttamisen jo ennen kuin tuen tarpeita varsinaisesti on olemassa, esimerkiksi harrastustoiminnan lisäämisellä syrjäytymisuhan alla olevien nuorten piirissä. Toimintamallien tulee vastata myös palvelujärjestelmän sektoroituneisuuden haasteeseen, eli siihen, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut ovat hajallaan eri organisaatioissa. Mikäli apua tarvitsevia ei onnistuta auttamaan varhaisessa vaiheessa, suurenevat ja kasautuvat asiakasongelmat 3. Asiakkaan näkökulmasta ongelma näyttäytyy esimerkiksi niin, ettei hän saa tietoa mahdollisista ennaltaehkäisevistä palveluista tai tulee pompotelluksi eri palveluiden välillä silloin, kun hän apua tarvitsisi. 3 Kehitystyön tarpeista kerrotaan tarkemmin Helsingin kaupungin Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa, jossa käsitellään mm. moniongelmaisuutta: Kentän toimijoiden ja tutkimusten mukaan vaikeasti oireilevat lapset, nuoret ja lapsiperheet ovat yhä moniongelmaisempia, mutta palvelut eivät vastaa aina näihin tarpeisiin tarpeeksi nopeasti, intensiivisesti tai kokonaisvaltaisesti. Jotta lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa pystytään edes reagoimaan, mutta ennen kaikkea ennakoimaan toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, tarvitaan jatkossa myös systemaattisempaa lasten ja nuorten hyvinvointitiedon keräämistä ja analysointia. (Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma ). Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 13

13 HYMYT-työn tavoitteena on parantaa kolmenlaista alueellista yhteistyötä: a. Yhteistyötä verkostoissa, joiden työ keskittyy muun muassa alueellisiin ilmiöihin, kuten nuorten päihteiden käyttöön, jengiytymiseen tai muihin ilmiöihin, jotka eivät ole selkeästi minkään yhden toimijan vastuualueella (ks. kuvio 1). Näissä verkostoissa voidaan sopia yhdessä toteutettavista toimenpiteistä ja välittää tietoa eri toimijoiden ajankohtaisista asioista. Verkostojen työ saattaa liittyy johonkin alueelliseen teemaan, kuten monikulttuurillisuuteen tai turvallisuuteen. Työ on pääsääntöisesti luonteeltaan ennaltaehkäisevää. Näistä verkostoista Helsingissä on pitkät perinteet. Toimijoista erityisesti ehkäisevää päihdetyötä tekevä Klaari Helsinki on ansiokkaasti ylläpitänyt ja kehittänyt monia näistä verkostoista. Lähityö Leikkipuisto Päiväkoti Seurakunta Koulu Poliisi Klaari Alueellisissa verkostoissa kokoontuu eri toimijoita, joiden asiakkaina ovat: Järjestöt Lapset, nuoret ja perheet Kirjasto Nuorisotalo Liikuntavirasto Kulttuurikeskus Luotsi Lastensuojelu / varhainen tuki Kuvio 1. Alueellinen yhteistyöverkosto lasten, nuorten ja perheiden palveluissa 14 B4:2013

14 b. Yhteistyötä verkostoissa, joiden työ liittyy yksittäistä asiakasta koskeviin monitoimijaisiin palveluprosesseihin (ks. kuvio 2). Tällaisia prosesseja voivat olla esimerkiksi oppilashuollon, lastensuojelun ja lasten psykiatrisen poliklinikan yhteiset pyrkimykset auttaa lasta ja koko perhettä. Näissä verkostoissa voidaan välittää ajankohtaisista palvelutietoutta sekä sopia siitä, miten vastuu jakautuu ja tieto välittyy eri toimijoiden kesken. Verkostoissa voidaan myös tehdä sopimuksia neuvottelukäytännöistä. Koulu Asiakas Yhden lapsen/perheen asioissa voi toimia samanaikaisesti useita eri toimijoita Perheneuvola Lastensuojelu Psykiatrian poliklinikka Luotsi Kuvio 2. Asiakaskohtaisten monitoimijaisten palveluprosessien yhteistyöverkosto c. Yhteistyötä verkostoissa, joiden työ liittyy nivelvaiheyhteistyöhön esimerkiksi päivähoidosta peruskouluun siirtyessä tai peruskoulusta jatko-opintoihin jatkaessa (ks. kuvio 3). Näissä verkostoissa voidaan sopia työnjaosta alueen päiväkotien ja koulujen välillä esioppilaiden tuen tarpeiden arvioista. Vastaavasti voidaan sopia, miten varmistetaan yläasteelle tai 2. asteelle siirtymisen sujuvuus tukea tarvitsevien oppilaiden osalta. Päivähoito Peruskoulu 2. aste Kuvio 3. Nivelvaiheiden yhteistyöverkosto Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 15

15 1.4 Haastattelut HYMYT-työn suunnittelun tueksi HYMYT-työn vuoden 2013 suunnitelmien pohjaksi kartoitettiin keväällä 2013 eri työntekijäryhmien toiveita alueelliseen yhteistyöhön liittyen. Ryhmät (koulukuraattorit ja -psykologit, rehtorit, lastensuojelu ja perheneuvolan edustajat) haastateltiin vapaamuotoisesti ammattialoittain osa Koillisen, osa Idän alueella. Lisäksi vierailtiin monitoimijaissa alueellisissa verkostoissa. Ajankäytöllisistä syistä kaikkia ammattiryhmiä ei ollut mahdollista kuulla Yhdessä tekeminen ja työhyvinvointi Suurimmilta osin monitoimijainen yhteistyö koettiin toimivaksi. Kaikki nostivat esille sen, että yhteistyön tekeminen kuului perustyöhön ja oli useimmilla päivittäistä. Yhteistyö nähtiin tärkeäksi. Todettiin, että sen toimivuus ja rakenteet, joiden puitteissa sitä tehtiin, vaihtelivat kohtuullisen paljon. Perheneuvolan edustajat nostivat esille saman ilmiön kuin koulukuraattorit ja -psykologit: toisten toimijoiden arvostelu koettiin välillä rasittavana monitoimijaisissa yksittäistä asiakasta koskevissa prosesseissa. Työntekijät toivoivat, että moniammatillisiin asiakaskohtaisiin neuvotteluihin osallistuttaisiin avoimin mielin niin, että moniammatillista yhteispohdintaa voitaisiin käydä aidosti, erilaisia näkökulmia kuunnellen ja vaihtoehtoja puntaroiden. Välillä yhteistyötä mutkisti se, että joku toimija oli etukäteen päättänyt, miten muiden pitäisi toimia ja yritti antaa toisille tehtäviä. Myös se, että joku toimija saattoi linjata itsensä jyrkästi ulos asiakkaan asioista tai se, että muut eivät jakaneet huolta asiakkaasta, koettiin välillä raskaaksi. Esimerkiksi lastensuojelun työntekijä saattoi joskus kokea jäävänsä yksin kouluneuvottelussa, jos koulun edustajat totesivat jo tehneensä kaiken voitavansa ja ilmoittivat toiveensa siitä, että lastensuojelu ryhtyisi toimimaan tilanteen muuttamiseksi, jotta nuori alkaisi taas käydä koulua joko sen hetkisessä koulussa tai jossain muualla. Lastensuojelusta todettiin, etteivät he olleet ihmeiden tekijöitä kuten ei kukaan muukaan yksittäinen toimija. Asiakkaan tukeminen vaati toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhdessä tekemällä asioihin oli mahdollista vaikuttaa ja yhdessä työn tekeminen oli myös vähemmän kuormittavaa. Yksilöasiakastyötä tekevien kohdalla merkittäväksi työssä jaksamista edistäväksi asiaksi koettiin tilanteet, joissa eri toimijat jakoivat toistensa huolen yksittäisen asiakkaan asioissa ja kohtasivat aidosti. Se, kun mutkikkaissa asiakastilanteissa päästiin eteenpäin, toi työhön mielekkyyttä ja voimaannutti myös työntekijöitä. 16 B4:2013

16 Alueellisissa verkostoissa nostettiin esille yhteisesti toteutettujen toimintojen merkittävyys. Voimien yhdistäminen esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointia tukevien tapahtumien 4 järjestämisessä lisäsi toiminnan tehokkuutta. Sen kautta alueen toimijat tutustuivat samalla toisiinsa ja toistensa toimintatapoihin. Erityispalveluiden puolella nostettiin esille kokemus siitä, että toiset toimijat saattoivat loukkaantua, jos toimijat eivät ryhtyneet toimimaan asiassa. Todettiin, että oli eri asia jakaa huoli kuin tunnistaa huoli esimerkiksi lastensuojelulliseksi tai psykiatriseksi pulmaksi Tiedottaminen ja yhteistyökäytännöt Niin rehtorit, perheneuvolan edustajat kuin koulukuraattorit ja -psykologitkin nostivat esille tiedottamisen puutteellisuuden. Toisaalta toivottiin enemmän palvelutiedottamista palveluoppaan tms. tapaan, toisaalta toivottiin, että toimijat huolehtisivat yksittäisen asiakkaan kohdalla muiden toimijoiden riittävästä tiedottamisesta. Jos vaikkapa lasten psykiatrinen poliklinikka päätti asiakkuuden, siitä toivottiin ilmoitettavan kaikille muille kyseisen asiakasverkoston toimijoille. Muutoin muu toimija, kuten koulun edustaja, saattoi luulla, että työskentely jatkui poliklinikalla. Lastensuojelun edustajat puolestaan nostivat esille, että muut toimijat ilmaisivat välillä tyytymättömyyttään liittyen siihen, ettei lastensuojelu välittänyt tarpeeksi tietoa asiakasprosessien etenemisestä. Todettiin, että kertomattomuuteen saattoi liittyä monenlaisia asioita. Näitä olivat muun muassa ajanpuute, se, että asiakas oli kieltänyt kertomasta ja se, että lastensuojelun prosessit olivat monesti pitkiä, mikä näyttäytyi mahdollisesti joillekin toimijoille hitautena 5. Nostettiin esille kysymys, mitä asioita tuli käsitellä koululla ja mitä lastensuojelussa. Todettiin, että tiedonsiirto hälvensi toimijoiden huolta ja lisäsi ymmärrystä siitä, miten lapsen tai perheen kanssa kannatti toimia ja miten heitä pystyi tukemaan. Hyvänä käytäntönä pidettiin sitä, että kutsuttiin lastensuojeluilmoituksen tehnyt viranomaistaho mukaan alkuneuvotteluun vanhempien kanssa. Perheneuvolan ja koulun edustajat nostivat esille toiveen siitä, että asiakasneuvottelua koolle kutsuttaessa muistettaisiin kutsua paikalle kaikki tarvittavat toimijat eikä esimerkiksi unohdettaisi perheneuvolaa kouluneuvottelun ulkopuolelle sellaisessa tilanteessa, että perheneuvola työskenteli kyseisen oppilaan perheen tukemiseksi. 4 Esimerkiksi eräässä Helsingin koulussa järjestettiin Kaveriviikko kiusaamisen torjumiseen ja oppilaiden kaveruuden edistämiseen tähtäävän verkoston toimesta. Kaveriviikkoon osallistuivat mm. alueen kirjasto, leikkipuistot, iltapäiväkerhot, päiväkodit. Toimijat järjestivät kaveruuteen liittyvää ohjelmaa. Pihalla oli välituntileikittäjiä, jotka järjestivät erilaisia leikkejä ja huolehtivat, että kaikki pääsevät mukaan. Koulun keskusradiosta tuli kaveriradio, jossa oppilaat kertoivat ystävyydestä omien kokemustensa pohjalta. Koulun ikkunaan tehtiin post it -lapuista kaveriseinän, johon kirjoitettiin ystävyydestä sekä kaveruudesta. Luokissa pidettiin KIVA-tunteja sekä puhuttiin siitä, millainen on kiva koulu ja painotettiin kaveruutta ja toisen kohtaamista. 5 Eri toimijoiden väliset toimintakulttuurierot heijastuvat yhteistyöhön. Esim. joissain organisaatioissa on totuttu suunnittelemaan asiat nopeasti ja siirtymään vauhdikkaasti toimintaan. Kaikki lasten ja nuorten parissa toimivat eivät perinteisesti toimi samanlaisessa tempossa ja saattavat pitää perusteltuna tarkempaa selvittelyä ennen toteutusvaihetta. Tähän on luonnollisesti poikkeuksia, sillä osa yksittäisistä asiakasasioista voi olla hyvinkin kiireellisiä. Organisaatioiden toimintaan vaikuttavat myös historialliset tekijät, esim. hengen pelastamiseen ja turvallisuuden takaamiseen liittyvä tehtävä vaatii selvempiä käskytysketjuja ja hierarkiaa kuin toisenlaiset tehtävät. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 17

17 Niin perheneuvolan edustajat kuin koulukuraattorit ja -psykologitkin toivoivat, että eri toimijoiden työnkuvia määriteltäisiin tarkemmin, vaikkapa osana palvelutiedottamista. Todettiin, että palveluoppaaseen olisi hyödyllistä kirjata myös alueellista yhteistyötä koskevat rakenteet. Haastateltavat kertoivat, että kun he olivat tietoisia toistensa tarjoamista palveluista, he pystyivät paremmin motivoimaan asiakkaita hakeutumaan tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin. Lähtökohtaisesti nähtiin tärkeäksi auttaa asiakasta mahdollisimman pitkälle sen henkilön toimesta, jolle asiakas oli ensimmäiseksi hakeutunut. Erityisesti monikulttuurillisten perheiden huomioiminen palvelutiedottamisessa nähtiin tärkeäksi. Toimijat eivät aina tunteneet kaikkia toistensa palveluita, esimerkiksi opettajille saattoi tulla yllätyksenä mahdollisuus konsultoida nimettömästi lastensuojelua. Eri toimijat keskustelivat keskenään ja välittivät toisilleen yleisempää aluetta ja palveluita koskevaa tietoa alueellisissa verkostoissa sekä yhteistyötapaamisissa. Osallistuminen verkostoihin vaihteli toimijoittain ja alueittain. Verkostoihin kuului useimmiten alueelliset edustajat muun muassa nuorisotoimesta, koulusta, seurakunnasta, nuorten ehkäisevästä päihdetyöstä ja järjestöistä. Alueellinen yhteistyö riippui yksittäisistä toimintayksiköistä ja työntekijöistä. Esimerkiksi eri koulut ja sen eri työntekijät olivat erilaisia yhteistyökumppaneita koulun ulkopuolisten toimijoiden näkökulmasta, toisten kanssa yhteistyö sujui helposti ja siihen löytyi aikaa, toisten kanssa ei. Useimpien kanssa yhteistyö oli kuitenkin sujuvaa. Jotkut koulun ja päiväkodin yhteistyökumppanit, kuten lastensuojelu, nimesivät aiemmin koulu- ja päiväkotikohtaisia yhteyshenkilöitä. Vuoden 2013 keväällä sosiaali- ja terveysviraston organisaatiouudistus oli vaikuttanut muun muassa lastensuojelun toimintaan niin, että keväällä ei vielä ollut tiedossa, olisiko nimettyjä työntekijöitä jatkossa ja jos olisi niin, mistä lastensuojelun alaorganisaatiosta ne nimettäisiin. Jotkut haastateltavista pohtivat tehtiinkö lastensuojeluilmoituksia edelleen välillä liian myöhäisessä vaiheessa. Keskusteluissa nousi esille havainto siitä, että koulujen toimesta tehtiin lastensuojeluilmoituksia, mutta päivähoidosta ja neuvolasta niitä tehtiin selvästi harvemmin. Arveltiin tilanteen olevan sama koko kaupungissa. Neuvolasta osa perheistä mahdollisesti ohjautui ensin varhaisen tuen piiriin ja vasta sieltä lastensuojeluun. Koulujen työntekijät kokivat, että koulu on usein se paikka, joka tukee lapsia, nuoria ja perheitä sellaisissakin tilanteissa, kun perhe ei huoli apua muualta. On mahdollista, ettei lastenpsykiatrisen poliklinikan työ ala tilanteessa, jossa katsotaan, etteivät vanhemmat sitoudu tehtävään työhön. Tällöin perheen asioiden selvittely tyypillisesti siirtyy lastensuojelulle. Jos vanhemmat jättävät kuitenkin menemättä lastensuojelun tapaamisiin, asiakasprosessi venyy, kun arviota ei pystytty tekemään. Todettiinkin, että palveluista tippuvien asiakkaiden kohdalla yhteistyön merkitys ja asiakastilanteiden yhteisseurannan tärkeys korostuvat. 18 B4:2013

18 2. Teoreettiset lähtökohdat Tässä luvussa tarkastellaan teoreettisia lähtökohtia, joiden pohjalta keskijohdon valmennus ja monitoimijaiset keskustelufoorumit, eli verkostoseminaarit, on suunniteltu. 2.1 Verkostotyö Suomessa on kehitetty erilaisia malleja monialaisen yhteistyön tukemiseen ja asiakkaan tilanteen parempaan hahmottamiseen sekä asiakkaalle itselleen että ammattilaisille. Verkostomenetelmien osaaminen on kuitenkin varsin vähäistä ja vaihtelee suuresti kunnittain. Keroputaan psykiatrisessa sairaalassa on vuosikymmeniä menestyksekkäästi hoidettu psykoosipotilaita avoimen dialogin menetelmällä (Seikkula & Arnkil 2005). Hoitomallin ideana on kutsua ammattilaisista ja asiakkaan läheisistä koostuva verkosto koolle mahdollisimman pian psykoottisen kriisin jälkeen. Verkosto keskustelee ja tutkii yhdessä sen jäsenten näkökulmia tapahtuneeseen. Asiakas on mukana ongelmansa määrittelyssä ja hoitosuunnitelman tekemisessä. Asiakkaan läheiset integroidaan alusta alkaen mukaan hoitoon. Hoitomallin tehon arvellaan perustuvan asiakkaan oman läheisistä koostuvan verkoston aktivointiin ja koko perheen tukemiseen sen sijaan, että käsiteltäisiin vain yksilön ongelmaa. Avoimen dialogin menetelmää ja muita verkostomenetelmiä voidaan soveltaa myös peruspalveluiden piirissä tehtävään yhteistyöhön. Perinteisessä auttamistyössä eritellään asiakkaan ongelmat ja koetetaan muuttaa häntä tai hänen toimintaansa. Monitoimijaisessa yhteistyössä tätä tehdään monella taholla. Katse kohdistuu eri suunnista asiakkaaseen kukin erikoistunut taho koettaa perustehtävänsä puitteissa muuttaa asiakasta. Mikäli asiakkaan tilanne ei edisty toivotulla tavalla, työntekijät yrittävät muuttaa toisiaan. Muodostunutta vuorovaikutuskuviota ylläpidetään yhdessä mutta ilman yhteistä suunnitelmaa tai sopimusta. Varsinainen, julkilausuttu suunnitelma tai sopimus, jos sellainen on, kertoo aivan muuta kuin, mikä keskinäisten tehojen yhdistelmänä toteutuu (Seikkula & Arnkil, 2005, 17). Ammattilaisten ja asiakkaiden välinen etäisyys luo asiantuntijoille niin sanotun työrauhan ja tuottaa ammatillisesta näkökulmasta upeita ratkaisuja. Se kuitenkin hankaloittaa asiakkaiden voimavarojen saamista mukaan pulmanratkontaan silloin kuin niitä tarvittaisiin. Erikoistuneiden ammattilaisten väliset rajanvedot ovat pulmallisia kohdattaessa sellaisia ilmiöitä, jotka eivät noudata sektorijärjestelmän työnjatkoa (Seikkula & Arnkil, 2005, 9). Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 19

19 Usein kaikki asiakkaan ympärillä työskentelevät työntekijät eivät kohtaa. Jos yhteistapaaminen kuitenkin onnistutaan järjestämään edes joidenkin tahojen kesken, on vaarana, että joudutaan kiistaan siitä, kuka on pätevin määrittelemään ongelman ja sen ratkaisun. Kiista on turha, sillä yhteistä ongelmaa ei ole kullakin ammattilaisella on oma ongelmansa suhteessa asiakkaan auttamiseen (Seikkula & Arnkil 2005, 32). Jos toimijoilla ei ole verkostotyön osaamista, heidän välinen vuorovaikutuksensa saattaa alkaa muistuttaa asiakasperheen vuorovaikutusta sitä mitä alunperin on tultu yhdessä ratkaisemaan. Valtataistelun välttämiseksi ja kunkin osallistujan kuulemiseksi on suositeltavaa hyödyntää kehitettyjä verkostomenetelmiä (esim. Seikkula & Arnkil 2005). Käytännössä lähes jokainen psykososiaalisten ongelmien kanssa toimiva työskentelee monien muiden ammattiryhmien kanssa. Jokainen tarvitsee työssään verkostotyökaluja sen varmistamiseksi, että yhteinen työ on samansuuntaista eikä ajauduta sen paremmin asiakkaan edessä kuin hänen selkänsä takanakaan kiistoihin asiakkaan tilanteesta. Painetta lisää se, että usein ongelmat herättävät työntekijöissä huolta ja tunteita. Toisaalta tiedetään, että asiat muuttuvat hitaasti on kuitenkin kyse ihmisten toimintamalleista ja niiden muuttamisesta. Tiedostetaan samaan aikaan vaikeuksien kroonistumisen ja ongelmien pahenemisen vaarat. On esitetty, että yhteisöjen ja muiden luonnollisten verkostojen tehtävät ovat viimeisten vuosikymmenten aikana siirtyneet asiantuntijoille. Dialogisuudella voidaan vähentää tätä asiantuntijavaltaa ja palauttaa sitä asiakkaille itselleen (Seikkula ym. 2003). Asiantuntijajärjestelmä tuottaa sekä toivottuja että ei-toivottuja vaikutuksia. Lisääntyvä tietoisuus monitoimijaisten asiakasprosessien ja -asiakkuuksien ei-toivotuista vaikutuksista on tuottanut uudenlaisia pyrkimyksiä avun tarjoamiseen (Giddens, 1990; Seikkula 2003). Parhaimmillaan asiakkaat saavat asiantuntevaa apua eri ammattilaisilta. Pahimmillaan he joutuvat kokemaan, etteivät tule kuulluiksi, että heitä määritellään heille vierailla tavoilla, että ammattilaisten toimet sopivat huonosti heidän elämäntilanteeseensa tai että ammattilaisten toimista muodostuu sekava joukko toimenpiteitä, joissa asiakkaita vedetään eri suuntiin (Seikkula & Arnkil 2005, 9). Ammattilaiset voivat tuoda perheen tilanteeseen jäsentyneisyyttä ja joustavuutta (Seikkula & Arnkil, 2005, 22). Ammattilaiset kommunikoivat paitsi itse asiaa, eli sitä, mistä tilanteessa on heidän mielestään kysymys, myös sitä, keitä he mielestään ovat asian määrittelijöinä (Seikkula & Arnkil, 2005, 31). Säännöstellessään asiantuntemustaan ja valtapositioon kytkeytyvää viestintäänsä ammattilaiset voivat välittää asiakkaille luottamuksen siitä, että asiaan löydetään yhdessä ratkaisu. Ammatillinen kokemus on parhaimmillaan sitä, että ammattilainen on ollut lukuisia kertoja hieman vastaavanlaisessa tilanteessa. Hän voi asenteellaan viestiä, että tällaisiin tilanteisiin löydetään ennemmin tai myöhemmin ratkaisu. Tällöin ammattilaisen on kuitenkin vältettävä luokittelemasta asiakasta, sillä jokaisen asiakkaan tilanne on uniikki. Mikäli asiakas kokee, ettei hänen yksilöllisyyttään nähdä, on tämä omiaan aiheuttamaan vastarintaa varsinkin nuorten kanssa työskennellessä. 20 B4:2013

20 Tutustuessaan avoimin mielin asiakkaan tilanteeseen, saa ammattilainen käsityksen siitä, missä muutosvaiheessa asiakas on menossa. Esimerkiksi alkuvaiheessa oleva asiakas saattaa tarvita motivointia, kun taas toinen asiakas tuntee jo omat haasteensa läpikotaisin ja on valmiiksi sitoutunut palveluun. Tämä voidaan havaita vaikkapa siitä, miten asiakas kuvailee omaa tilannettaan ja tuottaako hän esimerkiksi muutospuhetta. Kun puhutaan asiakkaista, jotka eivät kiinnity palveluihin, ollaan usein epäonnistuttu kuulemaan asiakasta ja ohitettu joku hänen kannaltaan keskeinen asia. Haastatellessamme syksyllä 2013 nuoria lastensuojelun kehittäjiä he kertoivat lukuisia esimerkkejä siitä, miten heidät oli ohitettu erilaisissa palveluissa. Nuoret olivat yksimielisiä siitä, että palveluasenne vaikutti keskeisesti avun saamiseen. He olivat kohdanneet tylyä puhelinpalvelua ja suoraa päätä ongelmaan puheessaan töksäyttäviä virkamiehiä (liite 2). Avoimen dialogin käyminen asiakkaiden kanssa on järkevää myös laajemmin ottaen. Osa palveluista voi olla leimaantuneita ennakkoluulojen ja virheellisten tietojen takia, mikä rajoittaa palveluiden edustajien toimintamahdollisuuksia. Asiakkaiden kanssa käyty avoin keskustelu mahdollistaa ennakkoluulojen tutkimisen ja virheellisten käsitysten korjaamisen. Olemme aiempien selvitysten (Salonen et al. 2012) perusteella todenneet, että asiakaspinnassa tehty yhteistyö ei riitä. Eri organisaatioissa työskentelevien esimiesten on vahvistettava verkostojohtamistaitojaan. Kun esimiestasolla palveluiden välistä rajapintayhteistyötä yhteisjohdetaan, työntekijät eivät törmää yhteistyön tekemistä koskeviin rajoituksiin. Toisin kuin perustyö, yhteistyö on vaikeammin määritettävissä eikä sitä useimmiten kirjata esimerkiksi tehtäväkuviin ja tuloskortteihin. Tässä tilanteessa yhteistyötä helpottaa, kun esimiehillä on yhteinen näkemys siitä, millaiseen yhteistyöhön alaisia tulee ohjata ja mitä alaiset tarvitsevat yhteistyön toteuttamiseksi, jotta asiakas siitä eniten hyötyy. Jotta esimiehet ja operatiivinen johto pystyvät varmistamaan omassa työssään yhteistyön tekemisen, tämä edellyttää myös strategiselta johdolta yhteistä näkemystä ja linjausta palveluiden rajapinnoilla tehtävästä työstä. Strategisessa johdossa on määriteltävä, mitkä kunnalliset yhteistyörakenteet vastaavat mistäkin lakisääteisistä kuntatason yhteistyövelvoitteista. Velvoitteiden toteutumisen valvonta on päällekkäisen työn välttämiseksi koordinoitava keskitetysti. Tarkemmat suunnittelutehtävät voidaan osoittaa operatiivisen johdon yhteistyöryhmille, joilla on sisältötuntemusta kyseisiin asioihin. Jotta varmistetaan työntekijöiden osaamisen hyödyntäminen ja osallistetaan heidät jo suunnitteluvaiheessa heitä koskevan yhteisen työn määrittelyyn, on perusteltua luoda rakenteet vuoropuhelun käymiseen niin eri toimijoiden kuin eri organisaatiotasojenkin välillä. Verkostomainen työote voi toteutua niin työntekijä- kuin esimiestasoisessa yhteistyössä. Toimivat vuoropuhelurakenteet mahdollistavat myös asiakkaiden uudenlaisen kuulemisen ja heidän mukaan ottamisensa palveluiden kehittämiseen. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 21

21 2.2 Verkostojohtaminen Organisaatiot voivat olla hierarkkisia auktoriteettivaltaan perustuvia, markkinoihin perustuvia tai verkostomaisia luottamukseen perustuvia organisaatioita. Hierarkkinen organisoituminen sopii rutiiniluontoisesti toteutettavien, suhteellisen monimutkaisten ja vaikeasti tuotteistettavien tehtävien suorittamiseen. Markkinat ovat puolestaan tehokkaita rutiiniluonteisissa, helposti tuotteistettavissa tehtävissä. Verkostoyhteistyö sopii erityisesti joustavuutta ja innovatiivisuutta vaativiin tilanteisiin sekä muuttuviin toimintaympäristöihin (Powell 2012). Organisoitumistapa on yhteydessä siihen, mitä keinoja johtamiselle tarjoutuu. 1) Hierarkkisessa organisaatiossa johtamisen keinot ovat suunnittelu, organisointi, henkilöstöjohtaminen sekä ohjaus ja seuranta. 2) Verkostoissa johtamisen keinot ovat yhteistyön käynnistäminen (verkoston jäsenten identifioiminen, yhteen saattaminen), pelisääntöjen määrittely (tavoitekeskustelu, toimintaperiaatteet jne.), sitouttaminen ja rakentavien yhteistyöolosuhteiden luominen. 3) Markkinaympäristöissä johtamisen keinot ovat osto- ja myyntitoiminnan suunnittelu sekä kilpailutus- ja ohjausprosessit (Järvensivu & Möller 2009). Organisaatioissa pyritään tehokkuuteen organisoitumistavasta riippumatta. Toimintaympäristö asettaa mahdollisuudet johtamiseen käytetyille ohjauksellisille keinoille. Organisoitumistavasta riippumatta ohjaukselliset keinot voivat perustua vaikutusvaltaan, luottamukseen ja maineeseen. Johtamistehtävien määräytyminen puolestaan riippuu organisoitumistavasta. Verkostoissa johtamistehtäviin vaikuttavat se, miten valta on jakautunut verkostossa, miten verkoston jäsenet ymmärtävät omien verkostojensa toimintaa, millä strategisella tasolla toiminnan aikomukset ovat ja mikä on verkoston arvontuottologiikka. Se, millaisen roolin verkoston johtaja ottaa, riippuu toimintaympäristön, keinojen ja tehtävien lisäksi verkoston johtajan omista resursseista ja kapasiteetista (Järvensivu & Möller 2009). Niin verkoston työn onnistuminen kuin epäonnistuminenkin selittyy usein sen lähtökohdista ja mallista (engl. original design) käsin (Goldsmith & Eggers 2004; McGuire 2006, 38). Niin hierarkkisissa kuin verkostomaisissakin organisaatioissa on tärkeä löytää oikeat ihmiset ja resurssit oikeille paikoille. Molempiin pätee sekin, että mikäli rakenne ei tue tehtävää, työn teho kärsii. Molempien organisaatioiden menestymiseen liittyy tiedon systemaattinen jäsentäminen ja levittäminen organisaatioissa. Molemmissa on pystyttävä ratkomaan tarpeen tullen konflikteja (McGuire 2006, 39). Ryhmän jäsenten välinen luottamus ja tiedonvaihto ovat keskeiset tekijät tavoitteellisen verkostoyhteistyön onnistumiselle ja tuloksellisuudelle (kuvio 4). Luottamus ja tiedonvaihto edellyttävät todellista yhteydenpitoa verkoston jäsenten välillä. Verkoston toiminnalle on tyypillistä se, että sitä koskevat viralliset velvoitteet ovat usein väljiä. Luottamus saa verkoston jäsenet tekemään yhteistyötä. Luottamusta voidaan pitää niin sanottuna voiteluaineena yhteistyölle. Luottamuksen synnyttäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa (McGuire 2006, 39). 22 B4:2013

22 Yhteinen tavoite ja visio, yhteiset arvot Päätöksenteon ja johtamisen periaatteet selvät Joustavuus ja neuvottelukyky Tiedon saatavuus, läpinäkyvyys Verkostoosaaminen = verkostomainen ajattelu ei hierarkkinen Luottamus sitoutuminen ja avoin vuorovaikutus Yhteinen näkemys hyvistä toimintatavoista vastuiden ja roolien selkeys Kuvio 4. Verkostojohtamisen onnistumisen edellytykset (mukaillen Järvensivu et al. 2010b) Uudenlaisen yhteistyön käynnistäminen edellyttää verkoston jäseniltä riskin ottamista, sillä heillä ei ole välttämättä aiempaa kokemusta yhteistyön hyödyistä ja tuloksellisuudesta. Tärkeää onkin edetä pienin askelin eikä asettaa liian korkeita tavoitteita yhteistyön alkuvaiheessa tuottamille tuloksille. Tulokset lisäävät verkoston jäsenten luottamusta ja sitoutumista. Luottamuksen syntyminen vie aikaa ja se kasvaa yhteistyön tuloksellisuuden mukana. Alussa luottamusta ei välttämättä tarvita, mutta yhteistyön jatkuessa se on verkoston menestyksen edellytys (McGuire 2006, 38). Verkostoyhteistyön prosessi eteneekin yleensä vaiheittain (kuvio 5). Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 23

23 Verkosto vaiheessa 1: On olemassa haaste ja johtaja ymmärtää tarvitsevansa verkoston haasteen ratkaisemiseksi Verkosto vaiheessa 2: Verkoston yhteisen tavoitteen ja yhteisten toimintatapojen rakentamista Verkosto vaiheessa 3: Verkosto toimii ja arvioi toimintansa tuloksia yhteistyönä Verkosto vaiheessa 4: Verkosto jatkaa yhteistyötä, verkoston tuotoksia aletaan levittää laajemmalle verkostoihin Toiminta vaiheessa 1 Toiminta vaiheessa 2 Toiminta vaiheessa 3 Toiminta vaiheessa 4 Toiminta ei tuota haluttuja tuloksia Toiminta tuottaa halutut tulokset Toiminta ei tuota haluttuja tuloksia Toiminta tuottaa halutut tulokset Toiminta ei tuota haluttuja tuloksia Toiminta tuottaa halutut tulokset Toiminta ei tuota haluttuja tuloksia Toiminta tuottaa halutut tulokset Kuvio 5. Verkostoitumisen prosessi (Järvensivu et al. 2010a) Empiiristä tutkimusta verkostoyhteistyön yhteyksistä asiakaskokemuksiin on tehty varsin vähän. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että asiakastyytyväisyys kasvoi, kun yhteistyö näyttäytyi asiakkaalle palveluiden integroitumisena ja kontrollin keskittymisenä. Välittäviä tekijöitä olivat tutkimuksen mukaan resurssit ja verkostorakenteiden pysyvyys (Provan & Milward 1995; McGuire 2006, 39). Verkostoitumisen määrän ja laajuuden on todettu lisäävän työn tuloksellisuutta (Meier & O Toole 2003; McGuire 2006, 39). Toisaalta osassa tutkimuksia nostetaan esille, että verkostoyhteistyöhön liittyy usein vaikeuksia, mikäli jäsenet eivät ole yksimielisiä yhteisistä päämääristä, eri verkoston jäsenillä on eri määrä valtaa, luottamuksen rakentamisessa on ongelmia tai verkoston jäsenyydet ovat epämääräisiä (Huxham 2003; McGuire 2006, 40). Verkostoyhteistyöhön voi liittyä lisäksi haaste siitä, että toiset osapuolet hyötyvät siitä enemmän kuin toiset. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että eri valtio-organisaatioille ei ole tyypillistä jakaa toisilleen tietoa ja etsiä molemminpuolisia ratkaisuja (Teisman & Klijn 2002; McGuire 2006, 40). Verkostoituminen lisää toisilta oppimista ja tiedon jakamista. Verkostoyhteistyö mahdollistaa käyttämättömien resurssien, esimerkiksi tiloihin ja välineisiin liittyen, jakamisen. Kekseliäissä verkostoissa jakamista saatetaan helpottaa hyödyntämällä 24 B4:2013

24 erilaisia nettisivustoja 6, joiden kautta toimivat voivat kertoa toisilleen kätevästi jaettavista resursseista. Verkostoyhteistyön kriitikoiden silmin verkostokokous saattaa näyttää keskustelukerholta. Tämä voi heikentää ulkopuolisten luottamusta ja tarttua verkoston sisälle (Järvensivu et al. 2010a). Verkoston työn tulokset onkin tärkeä tehdä näkyväksi, kuten vaikkapa helsinkiläinen kansalaisverkosto Kallio-liike on tehnyt havainnollistavine nettisivuineen. Verkoston johtajalta vaaditaan vahvaa viestintää sekä verkoston ulkopuolelle että sen jäsenille. Nykänen (2010) esittää, että verkosto muuttaa yksittäisten organisaatioiden toimintanormeja ja toimintaa. Hänen mukaansa organisaatioiden rajapinnoilla työskentelevät saavat mahdollisesti lisää valtaa ja toimintaresursseja. Toiminnan kannalta kaikkien työpanos on merkityksellinen, minkä kirkastaminen on verkoston johtajan työtä, kuten myös yhteistyösuhteiden helpottaminen, tiedon kokoaminen ja jakaminen yhdessä muiden johtajien ja rajapintatyöhön osallistuvien työntekijöiden kanssa. Verkoston johtajan tehtävä on työskennellä yhteistyössä vertikaalisesti hallintoon ja päätöksentekijöihin mutta myös horisontaalisesti toimijoihin (Nykänen 2010). 2.3 Työhyvinvointi Johtaminen vaikuttaa sekä alaisen kykyyn että haluun tehdä työtä. On esitetty, että johtaja voi vaikuttaa alaiseen esimerkiksi työn vaatimusten, hallinnan ja sosiaalisen tuen kautta (Gilbreath & Benson 2004). Hyvä johtaminen ennustaa joidenkin tutkimusten mukaan työntekijöiden psyykkistä hyvinvointia, vähentää sairaspoissaoloja ja ehkäisee ennenaikaista eläköitymistä (Kuoppala et al. 2008). Suoran kahdenkeskisen asiakastyön lisäksi yhteistyö ja verkostoissa tehtävä työ kuormittaa työntekijöitä. Jos työntekijät joutuvat verkostotapaamisissa kovasti säätelemään omaa kuormittumistaan ja esimerkiksi kieltäytymään ottamasta minkäänlaista vastuuta, tämä voi kuormittaa toisia verkoston jäseniä. Onnistunut verkostojohtaminen vahvistaa alueellista kuormitustekijöiden hallintaa. Tämä on merkittävä asia, sillä joidenkin arvioiden mukaan prosenttia menetetyistä työpäivistä liittyy jollain tapaa työperäiseen stressiin (Skakon et al. 2010). Palvelurakenteelliset ongelmat voivat näyttäytyä työssä toistuvina yhteistyön haasteina ja tilanteina, joissa toisten ammattiryhmien tai organisaatioiden edustajat asettavat työntekijälle kohtuuttomia vaatimuksia. Turhautunut työntekijä voi kuormittaa toista, vaikka tiedostaisikin, ettei syy ole työntekijässä. Rakenteelliset ongelmat eivät näin ollen vaikuta välttämättä vain organisaation sisällä toimivien työhyvinvointiin, ne heijastuvat myös organisaation jäsenten tekemään yhteistyöhön ja tätä kautta muiden organisaatioiden 7 työntekijöihin. 6 Esimerkki tällaisesta sivustosta on 7 Organisaatiolla tarkoitetaan tässä tapauksessa esimerkiksi yksittäistä kaupungin virastoa. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 25

25 Työstressin ja työuupumuksen on todettu siirtyvän ihmisten välillä muun muassa väheksymisen ja avun antamattomuuden kautta. Työnimu puolestaan tarttuu työntekijästä toiseen muun muassa kohteliaisuuden ja kunnioittavan suhtautumisen kautta (Perhoniemi & Hakanen 2013). Toisia huomioivaa käyttäytymistä voidaan oppia työyhteisöissä. Kohteliaaseen ja kunnioittavaan käyttäytymiseen huomiota kiinnittävien interventioiden on todettu lisäävän työtyytyväisyyttä ja vähentävän sairauspoissaoloja (Leiter 2011, Perhoniemi & Hakanen 2013). Myönteisten tunteiden ilmaisun taitoihin, onnistumisten jakamiseen ja positiivisen palautteen antamiseen voi panostaa ilman, että muodolliset työroolit siitä kärsivät (Perhoniemi & Hakanen 2013). Mainittujen työpaikan tunneilmiöiden siirtymiseen ihmisestä toiseen näyttäisi liittyvän tietty kehämäisyys tai kumuloituvuus. Työnimulla ja ystävällisyydellä on taipumus kasaantua; tietyt työparit kokevan niitä työssään paljon, toiset taas eivät juuri ollenkaan (Perhoniemi & Hakanen 2013). Tällä hetkellä monissa kansainvälisesti menestyvissä organisaatioissa vannotaan engagementin eli työn imun nimeen ja rakennetaan sitä tukevia johtamis- ja muita käytäntöjä (Hakanen 2009b). Työnimu ennustaa vähäisempiä sairauspoissaoloja ja vähäisempää masentuneisuutta. Sen on todettu olevan yhteydessä myös työkykyyn ja sitoutumiseen. Työssä suoriutumiseen työn imulla näyttäisi olevan vaikutusta niin yksilö- kuin ryhmätasolla (Perhoniemi & Hakanen 2013, 98). Alueyhteistyön vaikutuksista työn imuun sen paremmin kuin työhyvinvointiinkaan ei ole tutkimustietoa. On kuitenkin havaittu, että työntekijöitä osallistamalla ja dialogisia menetelmiä hyödyntämällä voidaan lisätä työhyvinvointia (Jääskeläinen 2013). 26 B4:2013

26 3. HYMYT-työ vuonna 2013 HYMYT-hankkeen päätoimenpiteet vuonna 2013 olivat: 1) alueen esimiesten/päälliköiden 8 eli operatiivisen keskijohdon yhteistyörakenteen (ns. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän) kehittäminen 2) alueen toimijoiden yhteisten verkostoseminaarien järjestäminen 3) alueen monitoimijaisen yhteistyön kehittäminen verkostokohtaisten valmennusten ja koulutusten avulla 4) yhteistyötä tukevien välineiden kehittäminen, esim. palveluoppaan kokoaminen ja nettiversion kehittäminen. 1) Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Koillisen ja Idän alueilla järjestettiin neljä Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokousta, joihin kutsuttiin alueen esimiehet. Työn tarkoituksena oli kehittää lasten ja nuorten palveluiden alueellisten esimiesten yhteistyötä. Prosessissa hyödynnettiin jo olemassa olevia esimiesverkostoja ja käytiin keskustelua siitä, millainen yhteistyörakenne vastaa parhaiten alueen tarpeisiin. Lisäksi hyödynnettiin Vuosaaressa vuosina (Salonen et al. 2012) saatuja kokemuksia yhteistyörakenteiden selkiyttämisestä. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän tavoitteena olikin sitouttaa toimijoita yhteistyöhön sekä mahdollistaa yhteistyö ja vuorovaikutus työntekijöiden, verkostojen ja organisaatioiden eri tasojen välillä ohjata, arvioida ja kehittää yhteistä toimintaa ja palveluja kartoittaa alueella lasten ja nuorten palveluissa tehtävää yhteistyötä (kuvio 6). Keskijohdon valmennus sisälsi työpajojen sarjan. Työpajoja toteutettiin kolme Idän ja neljä Koillisen alueella. Prosessi alkoi kaikille yhteisellä kick-off tilaisuudella huhtikuussa. Kick off -tilaisuutta edelsi samana päivänä linjajohdon suunnittelutilaisuus, jossa täsmennettiin hankkeelle asetettavia tavoitteita. Toinen ylemmän johdon suunnittelukokous toteutettiin elokuussa prosessin puolivälissä. Tällöin kuultiin väliraportit sekä Idän että Koillisen alueilta ja käytiin palautekeskustelu hankkeen etenemisestä. Prosessin päätteeksi järjestettiin marraskuussa 2013 sekä johdolle että työntekijöille yhteinen arviointiseminaari. 8 Eri organisaatiossa keskijohdon tehtävät on nimetty eri tavoin, esim. opetustoimessa tunnetaan aluepäällikkö, kouluterveydenhuollossa ylihoitaja ja nuorisotoimessa nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 27

27 2) Verkostoseminaarit Koillisen ja Idän alueilla järjestettiin kaksi verkostoseminaaria, keväällä ja syksyllä. Seminaareissa käytiin yhteistä keskustelua alueella tehtävästä yhteistyöstä ja alueen yhteistyötarpeista. Verkostoseminaareihin kutsuttiin alueen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi toimivat tahot ja verkostot. Verkostoseminaarien tavoitteena oli lisätä ymmärrystä toisista toimijoista ja monitoimijaisesta yhteistyöstä, muun muassa alueellisen vuosikellon avulla (kuvio 7) kartoittaa alueellisia palvelutarpeita ja kerätään alueen toimijoiden kehitysideoita yhteistyöhön liittyvien kysymysten osalta, esimerkiksi palveluiden rajapintoihin liittyen varmistaa, että alueen yhteistyökokoukset ovat toimivia ja tehokkaita Operatiivinen johtaminen Strateginen johtaminen Osastopäälliköiden yhteiset kokoukset (LASU-kollegio) HUS Kaupungintasoiset rakenteet: Virastojen/osastojen välinen vuosittainen yhteistyö Alueelliset rakenteet: Alueen lasten ja nuorten (0 18v) hyvinvoinnin koordinaatioryhmä (Helsingissä 4 kpl) Malmin nuoret (0 6v) (7 18v) Yhteistyöverkostot Koillisen alueella: Luotsi Poliisi Perhepäivähoito Jakomäkitiimi Alueen toimijat: Seurakunta Lähityö Klaari Helsinki Puistolan kosto Iltapäivätoiminnan verkostot Yty Varhainen tuki ja kotipalvelu Ensioverkko Perheverkostotapaamiset Lastensuojelu Perheneuvola Suutarilan verkko Yhdyskuntatyö Oppilashuolto Ohjaus- ja tukiryhmät: Koillisen alueen Klaari, Operaatio Pulssi, Kaikki käy koulu -hanke jne. Tapuliverkko Viikin lapset ja nuoret Oppilasterveydenhuolto Koulut Päiväkodit Leikkipuistot Nuorisotalot Alle kouluikäisten alueellinen yhteistyöryhmä Liv:n palvelut Alueen lasten ja nuorten hyvinvoinnin asiantuntijat Asiakkaat, kuntalaiset Malmitalo Esiopetuskoulu-nivelyhteistyökokous Hanketyöntekijät Malmifoorumityöryhmä Puksuverkosto Kirjasto Neuvola Nuorisoasemat Iltapäivätoiminta Romaniperhetyö Skarppi Järjestöt ja yhdistykset esim. MLL Nuorten vapaaehtoistoiminnan keskus Nuorten kriisipiste Kuvio 6. Yhteistyöverkostot kaupunkitasolla ja alueittain 28 B4:2013

28 joulu tammi loka marras elo V1 3. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokous Alueen toimijoiden yhteinen verkostoseminaari syys V3 V2 V4 V1 V3 V5 V1 V2 helmi 1. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokous V1 V4 V5 Alueen toimijoiden yhteinen verkostoseminaari 2. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokous V3 touko maalis huhti heinä kesä V = Alueen monitoimijainen yhteistyökokous Kuvio 7. Alueellinen vuosikello 3) Verkostokohtainen valmennus Alueen verkostoille tarjottiin verkostokohtaista valmennusta. Valmennuksen tavoitteet liittyivät esimerkiksi kokouskäytäntöihin, verkoston työn päämäärien tarkentamiseen sekä muuhun toiminnan kehittämiseen. Tavoitteena oli, että verkoston työ selkeytyisi niin verkoston jäsenille itselleen, alueen muille toimijoille kuin myös alueen esimiehille. Pyrkimyksenä oli purkaa yhteistyön esteitä sekä varmistaa, että kaikki verkostoon osallistuvat kokevat verkoston toiminnan oman työnsä kannalta mielekkääksi. Verkostojen puheenjohtajille järjestettiin oma valmennus 9. Lisäksi järjestettiin alueiden työntekijöiden toiveiden mukaisia koulutuksia. 4) Yhteistyötä tukevien välineiden kehittäminen Alueen palvelutietous koottiin Vuosaaren mallin (Salonen et al. 2012) perusteella Idän ja Koillisen alueiden palveluoppaiksi. Päivittämisen helpottamiseksi oppaasta luotiin työntekijöiden toiveiden mukaisesti nettiversio. Lisäksi koottiin yhteen 9 Alueellisten pääasiassa työntekijöistä koostuvien verkostojen puheenjohtajille järjestettiin valmennus syksyllä Se sisälsi kolme tapaamiskertaa ja keskeinen teema kietoutui puheenjohtajan roolin tutkimisen äärelle. Valmennuksessa vastattiin osallistujien omiin haasteisiin ja kysymyksiin, kuten innostaminen, avoimuuden ja tasapuolisuuden luominen, dialogisuus, haasteiden kääntäminen voimavaroiksi sekä onnistumisista puhuminen. Valmennuksessa käsiteltiin erityisesti dialogin ohjaamista verkostoissa, millä välineillä sitä tuodaan sekä sitä, miten puheenjohtaja synnyttää yhteistoimintaa. Valmennuskeskustelujen tuotosten perusteella kirjoitettiin opas, joka on löydettävissä hyvinvoinninpalveluopas.fi -sivustolta. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 29

29 alueen yhteistyörakenteita ja monitoimijaisia yhteistyömalleja koskeva tietous. Työntekijöiden toiveesta koottiin yhteen neuvottelukäytänteitä koskevat ohjeistukset. Materiaalit löytyvät hyvinvoinninpalveluopas.fi -sivustolta. Liitteeseen 1 on koottu muistilista neuvottelun vetämisen avuksi. 3.1 Arviointimenetelmät Työn tuloksellisuutta arvioitiin nettikyselyin (liite 3) sekä osallistujilta kerätyin tilaisuuskohtaisin palautekyselyin (liite 4). Verkostoseminaarien yhteydessä kerättiin palautteet osallistujilta. Palautteissa pyydettiin arvioimaan monitoimijaiseen yhteistyöhön liittyvää tuen saantia, kuormitusta ja kehittämistarpeita sekä verkostoseminaaria. Seminaariosallistujien palautteista kerrotaan kappaleessa Verkostoseminaarien arviointi. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien jäseniltä pyydettiin kokouspalautteet jokaisen kokouksen jälkeen. Idän alueella kokouksia oli kolme ja Koillisella neljä. Palautteissa kysyttiin ryhmän tavoitteiden selkeydestä, osallistujien sitoutumisesta ryhmän toimintaan, ryhmän ja kokousten hyödyistä ja kehitettävistä puolista sekä alueen monitoimijaisesta yhteistyöstä. Luvussa Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminnan arviointi esitellään kokouspalautteiden keskeiset sisällöt. Nettikysely toteutettiin keväällä ja syksyllä internetissä. Kyselyssä arvioitiin monitoimijaista yhteistyötä tuen saannin, kuormittavuuden ja kehittämistarpeiden näkökulmista. Lisäksi kyselyyn sisällytettiin työhyvinvointia mittaava osuus, missä käytettiin työn imun yhdeksän osion kyselyä (Hakanen 2009a). Nettikyselyn tulokset esitellään luvussa Internet-kyselyt. 3.2 Verkostoseminaarit Sekä Idän että Koillisen alueella järjestettiin vuoden 2013 aikana verkostoseminaarit keväällä ja syksyllä. Koillisen kevään tilaisuus oli lähes kaikille osallistujille ensimmäinen laatuaan. Idän alueella moni osallistujista 10 oli osallistunut johonkin aiemmin järjestettyyn vastaavaan tilaisuuteen. Verkostoseminaarien vuorovaikutusta pyrittiin ohjaamaan siten, että dialogisuus mahdollistui. Dialogisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä uteliasta toisilta oppivaa, kehittävää ja kuuntelevaa keskustelua. Isaacsin (2001) teorian mukaan dialogi perustuu neljään keskeiseen periaatteeseen: toisen kunnioittamiseen, kuunteluun, oman äänen esille tuomiseen sekä liian nopeista johtopäätöksistä pidättäytymiseen. Isaacs jäsentää dialogisuuden prosessin nelikentän avulla. Dialogi alkaa ei-kriittisesti ja alussa jäsenet käsittelevät asioita, joista ovat pitkälti samaa mieltä luovat mehenkeä. Seuraavassa vaiheessa yksittäinen verkoston jäsen tuo oman äänensä esille 10 Seminaareihin osallistui toimijoita lähes kaikista alueen lapsille ja nuorille suunnatuista palveluista, kuten neuvolasta, päiväkodista, terveydenhuollosta, koulusta, Luotsista, lastensuojelusta, perheneuvolasta, psykiatrisilta poliklinikoilta, 3. sektorilta, seurakunnasta, poliisista, liikuntavirastosta ja kulttuurikeskuksesta. Osallistujat työskentelivätkin eri organisaatioissa, eri organisaatiotasoilla ja eri ikäisten parissa neuvolaikäisistä nuoriin. Koillisen alueen syksyn seminaariin saatiin mukaan myös asiakkaiden edustajia. 30 B4:2013

30 Kriittinen puhe/ajattelu Ei-kriittinen puhe/ajattelu 4) Me/joukko Luova dialogi Kriittistä me-puhetta, ideat pöydälle yhdessä arvioitaviksi, oppiminen erilaisista näkökulmista, uteliaisuus, tutkiminen Minä/yksilö 1) Toisen kunnioittaminen Kuuntelu Oman äänen esille tuominen Liian nopeista johtopäätöksistä pidättäytyminen 2) Ei-kriittistä mepuhetta, josta kaikki samaa mieltä, lähtökohdan määrittely Yksinpuhelu 3) Pohdiskeleva dialogi Kriittistä minä-puhetta, selkeät ammattiroolit, puheenvuorot, ratkaisuehdotukset yms. kiinni ammatti-näkökulmissa Ei-kriittistä minä-puhetta, yksilöiden tunnistaminen, suhde lähtökohtaan määritellään Kahlittu keskustelu Kuvio 8. Dialogisuuden prosessi (mukaillen Isaacs 2001) ei-kriittisesti. Kolmannessa vaiheessa ammatilliset näkökulmat tulevat esiin, myös ammattiroolit sekä mahdollisesti organisaatio- ja koulutustaustat. Tällöin verkoston jäsenet pitävät kriittisiä puheenvuoroja ja ilmaisevat ajatuksia omista lähtökohdistaan käsin, usein rajoittuen omiin näkökulmiinsa. Neljännessä vaiheessa verkoston jäsenet tuovat yksittäisiä ajatuksia yhteiseen tarkasteluun, nostavat niitä yhteiselle pöydälle käsiteltäväksi, tarkastelun ja tutkimisen kohteeksi. Tällöin ajatuksia ruoditaan yhdessä kriittisesti, toisilta oppien ja omista ideoista irtautuen (kuvio 8) Idän alueen verkostoseminaarit Idän kevään verkostoseminaarissa keskustelut fokusoituivat Helsingin kaupungin strategiaan. Keskusteluiden vetämisessä sovellettiin Puimala-menetelmän (Suomen kuntaliitto 2010) reflektiivistä työskentelytapaa, jossa eri näkökulmat kohtaavat toisensa rakentavassa ilmapiirissä. Pyrkimyksenä oli vuorovaikutuksen lisääminen kentän toimijoiden ja esihenkilöiden välillä. Verkostoseminaariin osallistui yhteensä yli 60 lasten ja nuorten asioiden parissa toimivaa henkilöä. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 31

31 Päivä alkoi virittäytymisellä, joka sisälsi seminaariin osallistujien esittelyt. HYMYT-projektipäällikkö esitteli aluemallia, johon verkostoseminaari kuuluu. Sen jälkeen vuorossa oli Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän puheenjohtajan puheenvuoro Helsingin kaupungin strategioista vuosille Tämän jälkeen katsottiin video Alueen huoltajien, lasten ja nuorten terveiset idän verkostoseminaarilaisille ja keskusteltiin videon herättämistä ajatuksista. Reflektiiviset keskustelut toteutettiin kolmen eri teeman ympärillä: 1) lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, 2) maahanmuuttajaperheiden tukeminen neuvoloissa, päiväkodeissa, leikkipuistoissa, perhepalveluissa ja peruskouluissa sekä 3) henkilöstön osaamisen ja työhyvinvoinnin parantaminen yhteistyötä kehittämällä. Keskustelujen fasilitaattoreina toimivat alueella työskentelevät verkostokonsultit 11. Loppukeskustelussa olivat mukana Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän jäsenet sekä teemaryhmien edustajat. Ryhmien edustajat kuulivat toistensa ajatuksia ja saivat mahdollisuuden reflektointiin. Syksyn seminaari suunniteltiin palautekyselyissä esitettyjen toiveiden ja Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän jäsenistä koostuneen suunnitteluryhmän näkemyksen perusteella. Suunnitteluryhmään kuuluivat neuvolan ja kotipalvelun sekä varhaiskasvatuksen alueelliset esimiehet. Seminaarin aluksi kuultiin Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toiminnan sekä erään alueen koulun monitoimijaisen yhteistyömallin esittelyt. Näitä seurasi dialogisuutta ja nuorten kehittäjien terveisiä koskeva puheenvuoro. Ryhmäkeskusteluissa esille nostettiin muun muassa seuraavia teemoja: matalampi kynnys tehdä yhteistyötä, verkostosopimus (liite 5), palveluohjaus yhden klikkauksen periaatteella, asiakaslähtöisempi asenne miten minä voin auttaa?, miten verkostoihin löydetään kumppanit ja palvelut sekä sopivan kokoiset verkostot. Seminaariosallistujat miettivät, mitä he voisivat itse tehdä jatkossa toisin. Esimerkkeinä mainittiin: yhteistyökumppanin kutsuminen omalle työpaikalle, johdon tuki verkostotyöhön, vastuunkantaminen, koulutusparien muodostaminen sekä työajan varaaminen verkostotyölle. Keskusteluissa pohdittiin myös verkostotyön haastavuutta sekä konkretian tarvetta. Verkostot koettiin hyviksi paikoiksi tavata uusia ihmisiä 11 Itä-Helsingin alueella toimii Idän verkosto-osaajien ryhmä, joka koostuu verkostokonsultin koulutuksen saaneista eri virastojen työntekijöistä. 32 B4:2013

32 ja pitkäikäiset, toimivat verkostot koettiin myös tarpeellisiksi, vaikkakin Sote-uudistuksen arveltiin luovan tarvetta uudelleen verkostoitumiselle. HYMYT-hankkeessa kootun, netissä toimivan hyvinvoinninpalveluoppaan 12 osalta pohdittiin, miten opas saataisiin paremmin koko kaupunkia palvelevaksi. Seminaariosallistujat jaettiin työskentelyä varten teemaryhmiin: 1. Yhden oven periaate Ryhmäläiset nostivat esiin rohkeuden tärkeänä edellytyksenä yhden oven periaatteelle. Työntekijältä vaaditaan rohkeutta ottaa koppi asiakkaasta, tehdä valintoja ja tilannearvioita sekä ottaa selvää asioista. Yhteiset pelisäännöt kaikille toimijoille ovat myös keskeisiä, jotta yhden oven periaate voi toteutua. Tiedonkulusta ja aikataulusta tulee huolehtia sekä tapaamisiin valmistautua. Lisäksi tärkeää on panostaa vanhemmuuden tukeen sekä pohtia mitä työntekijä itse voi tehdä. Keskiöön nostettiin muun muassa perehtyminen muihin hallintokuntiin ja tehtäviin, aktiivinen yhteydenotto muihin tahoihin sekä asioiden selvittäminen. Tärkeää on työntekijän oma aktiivisuus, asenne ja joustavuus, asiakkaan asemaan asettautuminen ja asiakkaan osallistaminen verkostointiin. Myös valmius omien ennakkoluulojen ja asenteiden muuttamiseen on merkityksellistä. Lisäksi mainittiin verkostojen seuranta sekä jalkautuvat verkostotiimit esimerkiksi nuorisotaloille, monikulttuurikeskuksiin, kouluille ja perhetaloihin. 2. Toimijoiden ja kentän tuntemuksen parantaminen Teemaryhmässä todettiin, että uusia tahoja on opittu tuntemaan paremmin. Lisäksi suurten verkostojen määrä on vähentynyt ja pientä verkostotyötä syntynyt enemmän. Moni työntekijä saattaa sokeutua tehdessään pitkään yksin omaa työtään ja onkin hyvä oppia tietämään, mitä muut tekevät. Yhden oven periaate todettiin hyväksi ja palveluopas nähtiin tärkeänä palveluihin ohjauksen kannalta. Virastojen tuottavuustavoitteiden koettiin koventuneen ja tehokkuuden vaatimuksen lisääntyneen. Hyvinvoivan lapsen todettiin olevan kaikkien toimijoiden tavoitetila. Verkostojen hyödyiksi nähtiin toisten työn tarkempi tuntemus, tutustuminen alueen muihin toimijoihin, yhteistyön virittely ja yhteisen kielen löytyminen, uudet ideat, hyvien verkostorakenteiden kehittäminen ja levittäminen kaupunkitasolla. Verkostojen toimivuuden kannalta ensiarvoista on työsuhteiden pysyvyys ja jatkuvuus, käytännön tason toimintakulttuurin ylläpito, oma aktiivisuus, sitoutuminen verkostotyöhön ja verkoston johtaminen. Jatkossa toimijoiden ja kentän tuntemusta voisi 12 Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 33

33 entisestään kehittää avoimien ovien päivillä, pitämällä palaverit eri paikoissa, kartoittamalla oman alueen toimijat ja kutsumalla heidät käymään, laittamalla hyvinvoinnin palveluopas nettiin ja Wilmaan, kääntämällä palveluopas eri kielille sekä tiedottamalla palveluoppaasta työntekijöille. Esimiesten toivottiin huomioivan, että verkostoituminen ja tarpeellisten yhteistyökumppaneiden hankinta vie aikaa. Johdon toivottiin mitoittavan verkostotyön resursseihin kaikille työntekijöille. 3. Osallistamisen vahvistaminen Ryhmässä todettiin ensiarvoisen tärkeäksi, että palveluiden käyttäjät otettaisiin mukaan toiminnan jokaiseen vaiheeseen. Jo lasten tulisi olla osallisia omista asioistaan. Tässä vuorovaikutus on avainasemassa ja edellyttää ammattilaisilta halua ja rohkeutta kokeilla myös uusia työmuotoja. Työntekijöiden tulee laajentaa omia käsityksiään, antaa asiakkaalle tietoa vaikuttamisen mahdollisuuksista, kehua ja olla aidosti läsnä asiakkaalle. Lisäksi tärkeää on voimavarakeskeisyys, ihmisen kuuleminen, jokaisen kohtaamisen arvostaminen sekä asiakkaalle tiedottaminen muista toimijoista. Alueellisten toimijoiden verkostoituminen luo tuttuutta ja konkreettisuutta sekä mahdollistaa ilmiöihin tarttumisen. Haasteena nähtiin byrokratia ja resurssien riittämättömyys. Ohessa on esitetty Idän alueen monitoimijaiset verkostot (kartta 1). Kartta 1. Idän alueen monitoimijaiset verkostot pääkaupunkiseudun palvelukartalla (kartta: Kaupunkimittausosasto, Helsinki 013/2013) 34 B4:2013

34 3.2.2 Koillisen alueen verkostoseminaarit Koillisen alueen kevään verkostoseminaariin osallistui noin 60 lasten ja nuorten parissa toimivaa henkilöä. Seminaari aloitettiin yhteisellä esittäytymisellä ja muihin osallistujiin tutustumisella pari- ja ryhmäkeskustelujen avulla. Tämän jälkeen kuultiin alustuksia HYMYT-mallista, dialogisuudesta, verkosto- ja monitoimijaisen yhteistyön haasteista sekä niihin vastaamisesta. Osallistujat keskustelivat päivän aikana eri kokoisissa ryhmissä. Keskusteluiden aiheina olivat esimerkiksi verkostotyön haasteet ja miten nämä ilmiöt näkyvät, minkälaista dialogia voitaisiin kokeilla omassa verkostossa sekä miten oman verkoston toimintaa voitaisiin parantaa ryhmä- ja yksilötasolla. Keskustelu eteni vilkkaasti ja ryhmätöiden tuotokset kirjattiin ylös. Osallistujat kertoivat tulleensa seminaariin voidakseen tutustua toisiin toimijoihin ja verkostoitua, oppiakseen toisilta alueilta, parantaakseen tiedonkulkua sekä selkiyttääkseen Koillisen alueen verkostojen toimintaa. Ammattiryhmäkohtaisen järjestäytymisen jälkeen osallistuvat pohtivat ryhmissä keiden toimijoiden kanssa he toivoisivat lähempää kumppanuutta. Osallistujat näkivät tärkeäksi erityisesti koulun ja lastensuojelun, koulun ja varhaiskasvatuksen, koulun ja iltapäivätoiminnan sekä lastensuojelun ja psykiatrian välisen yhteydenpidon. Taulukossa 1 on tiivistelmä seminaarin osallistujien näkemyksestä, ketkä ovat tärkeimmät yhteistyökumppanit millekin taholle. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 35

35 Taulukko 1. Tärkeimmät yhteistyökumppanit, siten kun ne kirjattiin verkostoseminaarin toiminnallisessa keskustelutehtävässä TOIMIJA Neuvola Varhaiskasvatus, päivähoito Opettajat ja rehtorit Koulukuraattorit ja -psykologit Kouluterveydenhuolto Iltapäivätoiminta Nuorisotyö Toinen aste Lastensuojelu Perheneuvola Klaari Kirjasto/kulttuuri Seurakunta Ice hearts Pienperheyhdistys TÄRKEIMMÄT YHTEISTYÖKUMPPANIT Varhaiskasvatus Perheneuvola Avosairaanhoito Kotipalvelu Koulu Iltapäivätoiminta Lastensuojelu Luotsi Nuorisotyö Lastensuojelu Perheneuvola Perhe/oppilas Koululääkäri Muut oppilashuoltopalvelut Koulu Opettajat Koulut Rehtorit Lapset/nuoret Sosiaalitoimi / sosiaalitoimisto asumisen tuki Koulukuraattoriyhteistyö perusopetukseen Aikuispsykiatria Kaikki tahot. Laajasti valikoiden tietyn asiakkaan asioissa Yhteistyö kaikkien kouluikäisten parissa toimivien kanssa Päihdekasvatusta kaivataan myös lukioihin Opettajat, Koulut Varhaiskasvatus Nuorisotyöntekijät Pulssi Työväenopisto Kolmas sektori Koulut Iltapäivätoiminta Leikkipuisto Varhaiskasvatus Kerhotoiminta Psykiatrian poliklinikka Lastensuojelu Monet hyvät yhteistyökumppanit 36 B4:2013

36 Kahvitauon jälkeen osallistujat kuulivat esityksen aiheesta Dialogi monitoimijaisen verkostotyön haasteisiin vastaajana ja keskustelivat pareittain siitä, mitä he voisivat kokeilla omassa verkostossaan. Ryhmätöihin jakauduttiin sen perusteella, miten eri toimijat olivat alussa nimenneet ne tahot, joiden kanssa he halusivat käydä keskustelua. Muut ryhmät puhuivat teemasta: Mitä voisimme yhdessä kirkastaa/sopia, jotta verkostomme toiminta paranisi ja haasteet tulisivat hallituiksi? Mitä voisin itse tehdä? Keskusteluissa painotettiin, että keskeinen lähtökohta kaikelle verkostotyölle on asiakas, eli lapsi tai nuori ja hänen huoltajansa. Fokuksen tulisi olla asiakkaan voimavaroissa ja tavoitteissa eikä lapsen tai nuoren pitäisi unohtua työn tuoksinassa. Asiakkaalle tulisikin antaa ensimmäinen puheenvuoro ja lapsen tai nuoren saada kertoa itse asioistaan. Vaikka lapsi tai nuori ei olisi paikalla verkostossa, tulee hänen äänensä saattaa kuuluviin. Tärkeää on myös puhua asioista suoraan, niiden oikeilla nimillä. Muita tärkeitä verkostotyön edellytyksiä koettiin olevan sujuva tiedon siirto, yhteiset määritellyt tavoitteet työntekijöille ja verkostoille, yhteiset pelisäännöt, kooltaan ja osallistujiltaan tarkoituksenmukaisten verkostojen luominen, säännölliset tapaamiset, moniäänisyyden hyväksyminen, vastuunkanto omassa työssä sekä toisten kuunteleminen. Syksyn seminaari suunniteltiin kevään seminaarin palautteiden ja Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän näkemyksen perusteella. Seminaarissa jatkettiin keväällä esille nousseita teemoja. Osallistujat näkivät verkostoseminaarin kaltaiset päivät hyviksi yhteistyötilaisuuksiksi. Tärkeiksi kehittämiskohteiksi nähtiin myös palveluohjaus sekä se, että koulujen ovet pidettäisiin iltapäivisin auki kolmennelle sektorille. Keskustelussa nostettiin esille koulupudokkaat koulun ja lastensuojelun yhteisenä haasteena. Keskeistä koulupudokkaiden auttamisessa todettiin olevan oppilaan konkreettinen auttaminen eri tahojen yhteistyön avulla. Hyviksi keinoiksi nähtiin vertaistuki, aikuisten läsnäolo kaduilla, oppilaan saattaminen kouluun sekä puuttumisen portaat ohjaamaan konkreettista työskentelyä koululla. Seminaariosallistujat jakautuivat teemaryhmiin, joissa käytyjen keskustelujen tuotokset on esitelty alla. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 37

37 1. Koulun ja varhaiskasvatuksen yhteistyö Keskeistä yhteistyössä ovat hyvät rakenteet ja yhteisistä käytänteistä sopiminen. Yhteistyön onnistuminen edellyttää myös yhteistä tavoitetta, toisen työn kunnioitusta ja arvostusta, osallistumista sovittuihin palavereihin, osallistumista keskusteluun yhteistyöryhmissä, johdon tukea yhteistyölle sekä vanhempien ja yhteistyökumppaneiden mukaan ottamista. Lisäksi ryhmässä mietittiin, muuttavatko organisaatiomuutokset rakenteita, varhaiskasvatuksen ja koulun välistä yhteistyötä sekä koulun ja iltapäivätoiminnan yhteistyötä luokkasiirtymä Alakoulusta yläkouluun siirtymisen haasteena on pysyvyyden luominen, kun kaikki oppilaiden ympärillä muuttuu. Tässä tärkeäksi nähtiin eri toimijoiden yhteistyön vahvistaminen, oman alueen ulkopuolelle levittäytyminen, kolmannen sektorin ja oppilaiden lähipiirin mukaan ottaminen yhteistyöhön koulun kanssa. Todettiin, että Luotsin toiminta painottuu luokkalaisiin, samoin opetusviraston alueellisen Kurko-hankkeen. Yläasteikäisille järjestetään myös Valintojen stoori -nimellä kulkevia ehkäisevän päihdetyön tapahtumia. Kirjaston ja nuorisotalojen kouluyhteistyö korostuu luokkalaisten kohdalla. Lisäksi urheilujärjestöjen rooli nähtiin tärkeäksi ja 6.-luokkalaisten harrastustarjonta olisi tärkeä kartoittaa. Voisiko joku koulussa koordinoida harrastustoimintaan käytettyjä tiloja? Olisi myös varmistettava, että jokaisella nuorella on ainakin yksi luottoaikuinen. 7.-luokkalaisten vanhemmat hyötyisivät vertaisryhmätoiminnasta. 3. Peruskoulu 2. aste-yhteistyö Keskeisenä kysymyksenä esitettiin, kuinka pitkään nuorten ongelmat voivat kehittyä ennen kuin niihin puututaan. Ryhmässä mietittiin varhaisen vaiheen tunnistamista, miten verkostot voivat olla mukana tukemassa nuoria sekä alueilla järjestettäviä opiskeluiltoja, joissa jaettaisiin tietoa jatko-opintomahdollisuuksista ja jossa muut nuoret voisivat kertoa esimerkiksi haasteista myös oppilashuollon palveluista voisi tiedottaa. 4. Lastensuojelun ja koulun yhteistyö 13 Ryhmässä todettiin, että lastensuojelun ja koulun yhteistyö oli hataraa. Yhteistyön keskeinen edellytys on sujuva tiedonkulku. Voisiko lastensuojelu käydä esittäytymässä kouluilla ja kertoa työstään? Lastensuojelun tuki on muutakin kuin huostaanotto. Poissaolojen seurannassa käytettyjen mallien todettiin vaihtelevan kouluittain. Ruohonjuuritason toiminta ja hyvien kokemusten levittäminen nähtiin tärkeänä. Pidettiin myös oleellisena, ettei lastensuojelunasiakkaita leimata laitoslapsiksi. 5. Taaperoikäisten perheiden tukeminen Keskeistä on perheiden tukeminen ja palveluihin pääsy aikaisessa vaiheessa. Tätä voisi edesauttaa tiedotus 1 3-vuotiaiden lasten vanhemmille, perheverkoston vahvistaminen, facebookin mahdollisuuksien hyödyntäminen, perhevalmennuksen ulottaminen perheisiin, joihin syntyy toinen lapsi sekä isien vahvempi mukaan ottaminen. Tietävätkö kaikki vanhemmat kerhoista ja leikkipuistoista? 13 Ryhmän keskusteluun antoivat panoksensa myös kokemusasiantuntijat Nuoret kehittäjät -ryhmästä. 38 B4:2013

38 6. Lastensuojelu Perheneuvola Nuoriso- ja lastenpsykiatria -yhteistyö Ryhmässä toivottiin yhteistyöfoorumeita, lisää tietoa palveluista, avoimia ovia, vaitiolovelvollisuuden selkeyttämistä, säännöllisiä tapaamisia sekä siirtymää sektorikeskeisestä ihmiskeskeiseen työhön. Pohdittiin muun muassa sitä, mikä on vapaaehtoisten rooli palvelujärjestelmässä. Puhuttiin palveluoppaasta, mutta myös muista sivustoista, kuten eropalvelut.info ja nuorten mielenterveystalo. Mitä, jos asiakas ohjataan palveluun, mutta hätään ei vastata? Todettiin, että taitekohdat (palvelusta toiseen) olivat täynnä riskejä. 7. Koulujen alueiden eriarvoistuminen alueellisen eriarvoistumisen ehkäisy Eriarvoistuvien alueiden torjumisessa tärkeäksi nähtiin kouluterveyskyselyn hyödyntäminen, rajojen rikkominen, vapaaehtoisten motivointi ja vapaaehtoistyön kehittäminen katutyötä varten. 8. Nuorten vapaa-aika Ryhmässä puhuttiin vapaaehtoisten kouluttamisesta katutyöhön. Alueella on hyviä kokemuksia nuorten pariin jalkautumisesta ja vertaisten avusta ( jengeistä johtajan ). Voisiko yrityksiä saada mukaan kummitoimintaan? Keskusteltiin myös Luotsi-toiminnasta ja sen hyödyistä. Ohessa on esitetty Koillisen alueen monitoimijaiset verkostot (kartta 2). Kartta 2. Koillisen alueen lasten ja nuorten kanssa toimivien yhteistyörakenteet ja niiden maantieteellinen sijoittuminen (kartta: Kaupunkimittausosasto, Helsinki 013/2013) Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 39

39 3.2.3 Asiakkaiden kuuleminen verkostoseminaareissa Keväällä Idän seminaarissa esitettiin video, johon oli haastateltu alueen vanhempia. Asiakkaiden äänen huomioimiseksi käytiin syksyllä haastattelemassa Nuoret kehittäjät -ryhmän 14 jäseniä. Liitteeseen 2 on kirjattu nuorten kehittäjien terveiset verkostoseminaarin osallistujille. Terveiset esiteltiin Idän verkostoseminaarissa. Koillisen alueella järjestetyssä seminaarissa nuoret olivat itse paikalla. 3.3 Alueellisen keskijohdon yhteistyön kehittäminen HYMYT-hankkeen vuoden 2013 päätoimenpiteistä yksi oli alueen esimiesten yhteistyörakenteen kehittäminen lasten ja nuorten palveluissa. Tähän lähdettiin kokoamalla Hyvinvoinnin koordinaatioryhmät operatiivisen keskijohdon edustajista sekä Koillisella että Itäisellä alueella (liite 6). Koillisella alueella järjestettiin neljä ja Idän alueella kolme Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokousta. Kokouksia olivat tukemassa HYMYT-hankkeen projektipäällikkö sekä ulkopuolinen fasilitaattori. Projektipäällikön rooli tapaamisissa oli tuoda projektiin verkostojohtamiseen ja verkostotyöhön liittyvää substanssitietoa ja huolehtia alueellisten Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien työskentelyn sekä verkostoseminaarien vuoropuhelusta. Kokonaisuus toteutettiin alusta lähtien vahvasti osallistavin menetelmin sitoutumisen ja työskentelymotivaation vahvistamiseksi. Jatkossa mallin on tarkoitus muuttua itseohjautuvaksi. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien työskentelyn lähtökohtana oli Helsingin kaupungin strategiaohjelma. Kummallakin alueella luotiin toimintasuunnitelma ja sen arviointia tukevat mittarit. Jokaista työpajaa suunniteltiin yhdessä puheenjohtajien, projektipäällikön ja fasilitaattorin kesken. Koillisella alueella toteutettiin neljä työpajaa, joiden pääteemat olivat: Verkostoissa toimiminen ja verkostoyhteistyö, koordinaatioryhmän tavoitteet, ryhmän järjestäytyminen Tavoite- ja toimintasuunnitelman työstäminen (liite 7), seurannan keinot, kaupungin strategiasta nousevat lähtökohdat Toimintasuunnitelman käytäntöön vienti Toiminnan arviointikriteerien valinta Prosessin tuloksena syntyi Koillisen alueen hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toimintasuunnitelma. Lisäksi olemassa olevia yhteistyörakenteita kartoittaessa selkeytettiin alueen verkostojen työtä 15. Keskijohdon valmennuksen aikana muodostetun, uuden ja laajemman yhteistyörakenteen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän ajateltiin vastaavan jatkossa paremmin keskijohdon omiin yhteistyötarpeisiin ja säästävän kokousaikaa. 14 Hyvä esimerkki asiakaslähtöisestä kehittämistä on vuonna 2011 Helsingin läntisessä lastensuojelussa perustettu Nuoret kehittäjät -ryhmä, joka sai oikeusministeriön demokratiapalkinnon vuonna Esimerkiksi Kokohoiva-nimisen hoitotyön edustajien verkoston sekä Malmin esimiesfoorumin tarpeellisuutta arvioitiin kriittisesti. Kyseiset verkostot eivät ole enää saamiemme tietojen mukaan kokoontuneet tuon jälkeen. 40 B4:2013

40 Työpajat dokumentoitiin siten, että niistä tehtiin osallistujille lähetetyt kokousmuistiot, joihin kirjattiin päivän keskustelut sekä pien- että suurryhmien tuotokset. Idän alueella hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toimintaa pilotoitiin jo aiemmin, joten fasilitoituja työpajoja järjestettiin neljän sijaan kolme. Niiden pääteemat olivat: Toimintasuunnitelman työstö kaupungin strategian pohjalta, ryhmän järjestäytyminen Toimintasuunnitelman jatkokäsittely, konkreettiset toimenpiteet, kytkeytyminen omaan työhön Toiminnan solmukohdat ja onnistumisen kulttuuri Toimintasuunnitelman käytäntöön vieminen, toimenpiteistä sopiminen Kuten Koillisellakin alueella, myös Idän alueen kokouksiin sisältyi niin yhteistä keskustelua, etukäteen valmisteltujen materiaalien käsittelyä kuin pienryhmätyöskentelyä. Työskentelyssä käytettiin erilaisia interaktiivisia fasilitointimenetelmiä, joilla varmistettiin, että kaikki paikallaolijat pääsevät osallistumaan. Keskustelun pohjaksi päivän teemaan tuotiin sopivia viitekehyksiä ja taustoittavia materiaaleja. Työpajan läpivientiä fasilitoitiin ja keskustelun kulku kirjattiin ylös. Joitakin työpajoja edelsivät osallistujille annetut esitehtävät, mutta niihin perehtyminen ei arjen kiireessä onnistunut. Idän alueella kokouksiin osallistui kokouksittain esimiestä, poissa oli 5 9 henkeä. Koillisella alueella osallistujien ja poissaolijoiden määrät olivat lähes samansuuruiset yhtä kokousta lukuun ottamatta: osallistujia oli 9 15 ja poissaolijoita Idän suurempi osallistumisaste saattaa johtua alueen osallistujien pidemmästä kokemuksesta keskijohdon verkostoyhteistyöstä Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä odotukset ryhmän toiminnalle olivat ensikokouksessa positiivisia, mutta toiveissa oli myös ryhmän tuottaman lisäarvon kirkastuminen. Tärkeäksi ryhmäläiset näkivät tutustumisen toisten prosesseihin ja alueellisiin verkostoihin, yhteistyön oikea-aikaisuuden, tiedonkulun varmistamisen, jokasuuntaisen vuorovaikutuksen, asiakkaan osallistamisen prosessiin sekä esimiesten sitoutumisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän työskentelyyn. Ryhmän tavoitteista keskusteltiin asiakkaan näkökulmasta sekä suhteessa kaupungin tavoitteisiin. Sisällöllisistä kysymyksistä nostettiin esille palveluohjaus ja sen parantaminen, alueellisten verkostojen ja Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän välisen vuoropuhelun toteutuminen sekä Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän yhteys linjaorganisaatioihin. Ryhmässä luotiin konkreettinen tavoite- ja toimintasuunnitelma sekä sovittiin keinoista ja mittareista, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan (kuvio 9). Tarkempi toimintasuunnitelma löytyy liitteestä 8. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 41

41 Keskeiset toimijat mukaan Ylemmän johdon kautta vaikuttaminen Osallistujaseuranta ja poissaolosyiden selvittäminen Johdon sitouttaminen Yhteinen tieto palveluista, palveluun ohjaus paranee, yhtenäinen prosessi Toimijoiden ja toimintatapojen tuntemuksen parantaminen, mikä yhteistä Palveluun ohjauksen mallintaminen Palveluoppaan ylläpito sähköiseksi? Kukin täydentää itse Asiakasnäkökulma mukaan Verkostojen toiminnan koordinaatio, tiedonvälitys, lisäarvoa omaan työhön Verkostoseminaarien ja koordinaatioryhmän roolien kirkastus, miten täydentävät toisiaan Verkostojen yhdistäminen, päällekkäisyyksien purku Uusien ideoiden ja yhteisten asioiden tunnistaminen, viestintä ylöspäin ja kentälle Toiminnan painopisteiden valinta Kuvio 9. Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toimintasuunnitelma vuodelle 2013 Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmäläiset esittivät toiveitaan ja terveisiään ylemmälle johdolle hankkeen järjestämässä ja fasilitoimassa johdon suunnittelukokouksessa. Ryhmäläiset kokivat johdon pysyttelevän etäällä ryhmän toiminnasta. Johdon ei koettu olevan aktiivisesti prosessissa mukana tai ottavan kantaa ryhmän terveisiin. Ryhmäläiset painottivat tarvitsevansa johdon tukea, jotta yhteistyö ei ole vain henkilökemioiden varassa. Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä yhdeksi tärkeimmistä edellytyksistä ryhmän toiminnalle nähtiin se, että jäsenet pääsevät paikalle ja osallistuvat. Työntekijän kuuluessa verkostoon pitää siihen varata aikaa. Tämän tulisi näkyä myös tehtäväkuvauksissa. Lisäksi tärkeäksi nähtiin ryhmän tulevan kokoonpanon miettiminen. Ryhmäläiset toivoivat keskityttävän lähtökohtaan, että verkostotyöstä on oikeasti hyötyä. Verkostotyön tekeminen vaatii hyödyn näkemistä huvikseen kokoustaminen ei kanna pitkälle. 42 B4:2013

42 Ryhmän mandaattiin toivottiin selvennystä sekä täsmällisiä, konkreettisia linjauksia ja tavoitteita sille, miten verkostojen toimintaa koordinoidaan jatkossa. Ryhmässä pohdittiin käytännön kysymyksiä, muun muassa voiko Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä päättää oman alueensa verkostojen toiminnasta mitkä ovat aikansa eläneitä tai mitä uusia tarvitaan. Johdolle haluttiin selventää, että verkostojen toimintaa on voitava kyseenalaistaa ja johdolla on oltava linjaus, jolla asiaa hallitaan. Lisäksi johdolle esitettiin kysymys siitä, miten Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminta, joka 2013 sai tukea HYMYT-hankkeelta, kytkeytyy pysyvään organisaatioon? HYMYT-hankkeen arviointiseminaarissa ryhmän puheenjohtaja totesi, että lyhyemmästä historiastaan huolimatta Koillisen ryhmä on löytänyt vuoden aikana toiminnalleen sopivan kehyksen. Hankkeessa tarjottu tuki on koettu hyödylliseksi ryhmän toiminnalle ja lisäksi verkostotyön koordinaattori nähtäisiin tarpeellisena sekä verkoston vetovastuuseen että sihteeri- ja hallinnointityöhön. Puheenjohtaja näki tärkeäksi ja välttämättömäksi, että kun sovitaan tietyntyyppisestä toiminnasta, se toteutuu samanlaisena kaikkialla kaupungissa. Vaikka on olemassa arvokkaita alueellisia käytäntöjä ja toimintatapoja, on myös tärkeää tarkistaa toimintatavat yhteisiksi koko kaupungin alueella. Keskeistä onkin yhtenäinen rakenne ja rajaaminen. Ensiarvoisia ovat myös kontaktit, jotta työntekijät oppivat tuntemaan ihmisiä, joita he tarvitsevat omassa työssään. Toiminnan jatkon suhteen Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä oli sitä mieltä, että Pitää jatkaa, koska nyt olemme vasta saaneet tämän vauhtiin. Jatko nähtiin tärkeänä, jotta eri toimijoiden yhteistyötä voitaisiin aidosti kehittää. Jatkossa erittäin oleellista on myös ratkaista, miten verkostoa johdetaan jollei tätä ratkaista, jää se helposti tekemättä. Lisäksi keskustelua johdon kanssa toivottiin jatkettavan Idän Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Idän Hyvinvoinnin koordinaatioryhmä koottiin toimintansa vuonna 2012 aloittaneen Vuosaaren koordinaatioryhmän pohjalta. Vuosaaren ryhmän kokouksessa mukaan päätettiin kutsua myös niin sanotun Manneridän alueella työskentelevät keskijohdon edustajat lasten ja nuorten palveluista. Vuosaaren ryhmässä oli laadittu toimintasuunnitelmapohja ja toimintasuunnitelmasta luonnosversio, jota oli sovittu käsiteltävän yhdessä manneritäläisten kanssa. Toimintasuunnitelmaa (kuvio 10) jatkotyöstettiin vuoden 2013 aikana kahteen eri näkökulmaan: 1) Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän ja verkostoseminaarin välinen tiedonvaihto sekä 2) monitoimijaiset mallit. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 43

43 Yhden oven periaate vahvistetaan asiakaslähtöistä palveluasennetta verkostoseminaari Vuosaari ja Manneritä yhdessä, kevät 2013, syksy 2013 Toimijoiden ja kentän tuntemuksen parantaminen kootaan verkostosopimusten, verkostosopimusten päivittämisessä huomioitu kaupungin strategiaohjelma verkostoille yhdyshenkilö koordinaatioryhmästä esitellään toimijoita ja verkostoja verkostoseminaarissa kootaan monitoimijaisia työskentelymalleja esitellään monitoimijaisia työskentelymalleja johdolle osasto- ja toimistopäällikkötaso johdon suunnittelukokous kaksi kertaa alueellisten päälliköiden/esimiesten ja osasto- ja toimistopäälliköiden yhteinen kick off seminaari kevät 2013 alueellisten päälliköiden/esimiesten ja osasto- ja toimistopäälliköiden yhteinen arviointiseminaari syksy 2013 verkostoseminaarit hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokoukset, 4 kpl vuonna 2013 Osallistamisen vahvistaminen verkostoseminaarit henkilöstön asenne positiiviseksi verkostoja kohtaa riittävä, avoin, selkeä tieto palveluista luodaan suunnitelma siitä, miten verkostot tiedottavat Hyvinvoinnin koordinaatioryhmää Monikulttuurisuuden huomiointi Viestinnän vaikuttavuuden vahvistaminen palveluoppaan päivitys, syksy 2013 verkostoseminaarit, myös asukkaiden osallistumisen kannustaminen hyvinvoinnin koordinaatioryhmän jäsenet viestivät koordinaatioryhmän toiminnasta omassa organisaatiossaan Kuvio 10. Idän Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toimintasuunnitelma vuodelle 2013 Idän Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä keskusteltiin toiminnan solmukohdista ja onnistumisen kulttuurista. Nähtiin tärkeäksi luoda toimivampia toimintamalleja palvelutiedottamiseen. Asiakkaille on kyettävä kertomaan selkeästi auttamispoluista, joita pitkin asioita hoidetaan. Salassapitokysymyksiä helpotettaisiin, kun asiakas olisi itse paikalla moniammatillisessa palaverissa ja asiakkaalta itseltään voitaisiin pyytää suostumus tietojen luovutukseen. Näin työntekijät voivat keskustella asiakkaan asioista keskenään ilman erillisen luvan hankintaa. Ryhmäläiset näkivät, että työn tekoa helpottavat yhteistyön rakenteet, yhdessä tekeminen ja toisen työn tunnettavuus. Työntekoa rasittavat sen sijaan toisen työn arvostelu, työntekijän kieltäytyminen vastuusta, tiedon sirpaleisuus ja tiedottamisen puutteellisuus. Onnistumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi nähtiin se, onko kyseessä yhteinen onnistuminen vai kunkin oman toimijan onnistuminen, onko kyseessä yhteistyö vai kilpailu sekä se, 44 B4:2013

44 mitkä asiat luovat edellytyksiä yhteistyölle ja yhteisen onnistumisen hakemiseen. Ryhmässä luotiin toiminnan seurannan avuksi ja sen vaikuttavuuden arvioimiseksi mittareita, jotka kertovat onnistumisesta eri tavoitteiden suhteen. Tarkempi toimintasuunnitelma löytyy liitteestä 9. Seuraavassa on esitetty nelikenttä, jonka avulla eräässä Idän alueen kokouksen pienryhmätyöskentelyssä jaoteltiin monitoimijaisia palvelumuotoja (kuvio 11). Laajempi palvelu Harrasteharava Terveellinen kaup. osa Oteopetus Merirasti Hyvinvointia tukeva Ropot Manuva Ehkäisevä Kaikki käy koulua Tapahtumatuotanto Perhevalmennus Tapahtumatuotanto kohdennetulle ryhmälle Korjaava Ruuti Ryhmäytys Luotsi Vamos Ruohonjuuritason toiminta Kuvio 11. Monitoimijaisten palvelumuotojen jaottelu (luonnos) Myös Idän Hyvinvoinnin koordinaatioryhmäläiset lähettivät ylemmälle johdolle toiveita ja terveisiä. Ryhmäläiset kokivat, ettei lähijohto ollut kommentoinut riittävästi HYMYT-hanketta eikä välittänyt tietoa osallistumisestaan johdon suunnittelukokouksiin. Ryhmäläiset näkivät itse olleensa aktiivisia tiedonvälittämisessä ja toivoivat myös johdolta kommentteja sekä oikeutusta Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän toiminnalle. Ryhmäläiset pohtivat, onko oletusarvona, että Hyvinvoinnin koordinaatioryhmään osallistuminen on tärkeä työtehtävä vai jätetäänkö se osallistujien oman harkinnan varaan? Ryhmäläiset itse näkivät toiminnan tärkeänä, vaikuttavana ja merkityksellisenä, vaikka toiminta ei vielä ollutkaan vakiintunutta ja koko kaupungin tasoista. Ylemmältä johdolta toivottiinkin ennen kaikkea sitoutumista ja tukea verkostotyöhön. Johdon kanssa toivottiin jatkettavan keskustelua verkostoyhteistyöstä ja mandaattiin liittyvistä asioista. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 45

45 Hankkeen arviointiseminaarissa ryhmän puheenjohtaja kertoi alussa käydyn paljon keskustelua siitä, miksi verkosto on olemassa ja ovatko oikeat henkilöt paikalla. Siksi ryhmän tehtävät ja tavoitteet kirjattiin paperille vuosittain muuttuvan toimintasuunnitelman rinnalle. Verkostotyössä osa porukasta vaihtuu aina ja se on hyväksyttävä, siksi tiettyjen perusasioiden kirjaaminen on tärkeää sujuvan jatkon kannalta. Vuoden 2013 aikana näistä asioista ei ollut tarvinnut enää juuri keskustella, vaan tehtiin toimintasuunnitelma ja kirkastettiin toiminta-ajatusta. Tavoitteita konkretisoitiin toimenpiteillä, joita verkoston toimijat tekivät, jotta tavoitteet täyttyivät. Verkostoseminaari nähtiin erittäin tärkeänä työkaluna tavoitteiden ja toiminnan eteenpäin viemisessä. Alueella olevia verkostoja oli kartoitettu ja verkostosopimus oli hyvä työkalu yhteistyölle; alueella oli sovittu, että verkostot tekivät verkostosopimuksen ja toimijat lähettivät omat täytetyt sopimuksensa koordinaatioryhmälle. Jokaiselle alueella toimivalle verkostolle oli nimetty koordinaatioryhmästä linkkihenkilö, joka huolehti viestin kulkemisesta molempiin suuntiin. Ryhmässä kannettiin huolta toiminnan jatkosta: mitä tapahtuu, kun HYMYT-hanke loppuu eikä ole enää ulkopuolista koordinoivaa tahoa ja vetäjiä, rahoitusta, resursseja verkostoseminaarin järjestämiseen sekä projektipäällikön työhön? Johdolle esitettiin pohdittavaksi, mikä toi vaikuttavuutta kokonaisuuden kannalta. Voisiko jatkossa kaupungilla olla oma verkostokoordinaattori? Verkostokoordinaattori nähtiin tärkeäksi toimintaa ylläpitäväksi voimaksi Johdon odotukset Hyvinvoinnin koordinaatioryhmille Johto lähetti omia terveisiään Hyvinvoinnin koordinaatioryhmille ja kertoi odotuksistaan. Moni johdon suunnittelukokouksiin osallistuneista eri virastojen toimisto- ja osastopäälliköistä koki, ettei pystynyt omalla osastollaan tekemään päätöstä verkostotyön tehtävänkuvaan kirjaamisesta tai mandaatista, vaan se oli vietävä ylemmälle tasolle. Ajatukset siitä, miten yhteistyö saataisiin vietyä osaksi olemassa olevaa perustyötä ja rakenteita vaihteli eri hallintokuntien välillä. Eri virastoissa oltiin myös eri vaiheissa johdon sitoutumisessa verkostotyöhön. Toisaalta nähtiin, ettei verkostotyössäkään ollut tarpeen kirjata kaikkia toimintamalleja, pääasia oli, että ne toimivat. Verkostotyön tuloksellisuuden mittaaminen nähtiin tärkeänä johdon piirissä. Lisäksi keskeiseksi nähtiin, että opit Idän ja Koillisen Hyvinvoinnin koordinointiryhmistä voitiin levittää muillekin alueille. Mandaatti verkostotyölle koettiin tärkeänä. Johto veisi toimintavaltaan ja valtuutukseen liittyvää kysymystä eteenpäin omille alaisilleen sekä ylemmälle johtotasolle. Verkostojen johtaminen nähtiin keskeisenä sekä se, että työntekijät kokivat verkostot osaksi omaa työtään. 46 B4:2013

46 Johdon mielestä Hyvinvoinnin koordinointiryhmille asetetut odotukset ovat alkaneet toteutua strategioiden suuntaisesti. Monien samojen asioiden nähtiin nousseen esille sekä Idässä että Koillisessa. Idän osalta huomioitiin, että toiminnan pidempiaikaisuus näkyi ja toiminta oli jalostunut enemmän konkretian suuntaan. Koillisen osalta vaikuttavaksi mainittiin, miten hyvin toiminta oli lähtenyt käyntiin näin lyhyessä ajassa: alueellisen työn selkiytyminen sekä verkostojen kuvaaminen ja päällekkäisyyksien karsiutuminen 16. Johdon edustajat olivat tyytyväisiä, toiminta oli tehostunut ja edistynyt paljon jo vajaassa vuodessa ja ryhmässä oli opittu, miten verkostotyötä tehdään. Hyvä, että sosiaali- ja terveystoimen yhdistyessä on tällaista toimintaa, hymyssä suin etukenossa suunnitellaan asioita, antaa voimaa myös johdolle. 16 Arviointiseminaarissa vuoden lopussa käytiin keskustelua siitä, oltiinko yhteistyöverkostoja karsittu. Hankkeen aikana oltiin kartoitettu alueen yhteistyöverkostot ja osa ryhmistä oli todennut, ettei niiden enää tarvinnut kokoontua. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä ei kuitenkaan vielä koettu, että ryhmällä olisi riittävästi tietoa sen määrittelemiseksi, minkä alueellisten verkostojen toiminnassa oli kehitettävää. Työn todettiin vaativan vielä jatkoselvittämistä. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 47

47 4. HYMYT-työn arviointi 4.1 Internet-kyselyt Koillisella ja Itäisellä Helsingin alueilla vuonna 2013 tehtyä kehitystyötä arvioitiin eri organisaatioiden työntekijöille lähetetyllä internet-kyselyllä 17. Keväällä kyselyyn vastasi 142 työntekijää. Kysely tehtiin uudelleen syksyllä, jolloin vastaajamäärä oli 180. Yhteisvastaajamäärä oli 243. Vastaajista noin 80 vastasi molempiin kyselyihin. Vastaajat työskentelivät kaupunginkirjastossa, kulttuurikeskuksessa, nuorisoasiainkeskuksessa, opetusvirastossa, sosiaali- ja terveysvirastossa, varhaiskasvatusvirastossa, HUS:ssa sekä kolmannella sektorilla. Vastaajajoukosta kolme viidestä toimi organisaatioissa työntekijöinä, kolmannes toimintayksikön esimiehinä ja loput alueellisina esimiehinä tai päällikköinä. Kyselyyn vastanneissa painottuivat jo pidempään työskennelleet; kaksi viidestä oli työskennellyt yli 12 vuotta nykyisissä tehtävissään. Korkeintaan vuoden työskennelleitä oli reilu 10 prosenttia. Puolet vastaajista osallistui vuonna 2013 HYMYT-hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin, kuten verkostoseminaareihin. Tarkempi kuvaus kyselyn vastaajaprofiileista löytyy liitteestä 10. Tässä luvussa tarkastellaan kyselyiden vastauksia koko aineiston (N=243) sekä osittain myös kevään (N=142) ja syksyn (N=180) tuloksien osalta Työhön saatu tuki ja monitoimijainen yhteistyö Vastaajilta kysyttiin heidän työhönsä saamastaan tuesta. Ylivoimaisesti eniten tukea työhön kerrottiin saatavan lähimmiltä työtovereilta. Sekä kevään että syksyn vastaajista (N=243) 92 prosenttia koki saavansa tukea hyvin tai melko usein. Myös lähiesimiehen tukeen oltiin tyytyväisiä: kolme neljästä sai esimieheltä usein tukea omaan työhön. Sen sijaan toisilta hallintokunnilta ja toimijoilta saatava tuki koettiin vähäisemmäksi. Keväällä 45 prosenttia ja syksyllä 35 prosenttia arvioi saavansa usein tukea työhönsä. Vastaajia, jotka kokivat saavansa harvoin tukea muilta toimijoilta, oli keväällä 11 prosenttia ja syksyllä 19 prosenttia (kuviot 12 ja 13). 17 Nettikyselylinkki lähetettiin hankkeen seminaareihin ja koulutuksiin vuonna 2013 osallistuneille sekä hankkeeseen osallistuneelle keskijohdolle, joka sai levittää kyselylinkkiä alaisilleen. 18 Tuloksista raportoidessa viitataan luokkiin harvoin tai usein. Harvoin-luokka on yhdistetty luokista melko harvoin ja hyvin harvoin tai en koskaan. Usein-luokka on yhdistetty luokista melko usein ja hyvin usein tai aina. Tarkemmat tulokset selviävät raportin kuvioista. 48 B4:2013

48 Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? hyvin usein tai aina Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 12. Työhön saatu tuki, kevät (N=140), % Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? hyvin usein tai aina Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 13. Työhön saatu tuki, syksy (N=180), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 49

49 Monitoimijaisesta yhteistyöstä kysyttiin kolmesta eri näkökulmasta: kuormittaako puutteellinen yhteistyö, kuormittaako liiallinen yhteistyö sekä helpottaako yhteistyö omaa työtä. Sekä keväällä että syksyllä reilu puolet koki puutteellisen yhteistyön kuormittavan työtään joskus. Keväällä kaksi viidestä (19 %) arvioi puutteellisen yhteistyön kuormittavan omaa työtään melko usein. Syksyllä usein kuormitusta kokevien osuus oli vähentynyt 13 prosenttiin. Keväällä 27 prosenttia ja syksyllä 29 prosenttia koki kuormitusta harvoin. Sen sijaan liiallinen monitoimijainen yhteistyö ei näyttäisi samassa määrin kuormittavan vastaajien työtä. Vastaajista prosenttia arvioi kuormittuvansa harvoin liiallisesta yhteistyöstä. Lisäksi usein kuormitusta kokevien osuus oli puolittunut kevään ja syksyn välillä (11 % ja 5 %). Monitoimijaisen yhteistyön koettiinkin yleisimmin helpottavan omaa työtä. Keväällä kolme viidestä (60 %) ja syksyllä lähes yhtä moni (56 %) kertoi yhteistyön helpottavan usein omaa työtä. Kolmannes (32 % ja 37 %) koki yhteistyön helpottavan joskus työtään (kuviot 14 ja 15). Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 14. Monitoimijainen yhteistyö, kevät (N=140), % 50 B4:2013

50 Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 15. Monitoimijainen yhteistyö, syksy (N=180), % Seminaareihin osallistuneiden arviot Kevään ja syksyn 2013 seminaareihin osallistuneet arvioivat monitoimijaisen yhteistyön helpottavan työtään useammin kuin ne, jotka eivät osallistuneet hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin (kuviot 16 ja 17). Osallistuneista 61 prosenttia ja ei-osallistuneista 52 prosenttia koki yhteistyön helpottavan usein omaa työtä. Seminaareihin osallistujista 64 prosenttia ja osallistumattomista 70 prosenttia arvioi liiallisen yhteistyön aiheuttaman kuormituksen harvoin. Seminaareihin osallistumattomat näkivät puutteellisen monitoimijaisen yhteistyön kuormittavan omaa työtään hieman useammin kuin seminaariosallistujat. Osallistujista joka neljäs ja osallistumattomista lähes joka kolmas arvioi puutteellisen yhteistyön kuormittavan harvoin työtään. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 51

51 Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 16. Seminaareihin osallistuneet, kevät ja syksy (N=119), % Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 17. Seminaareihin osallistumattomat, kevät ja syksy (N=124), % 52 B4:2013

52 Alueellinen tarkastelu Vastauksia vertailtiin myös alueellisesti Idässä ja Koillisessa työskentelevien välillä syksyn tulosten osalta (N=180). Suurin osa vastaajista molemmilla alueilla sai lähimmiltä työtovereiltaan tukea usein: Idässä 92 prosenttia ja Koillisessa 94 prosenttia. Myös lähiesimieheltä koettiin saatavan usein tukea, Idässä 76 prosenttia ja Koillisessa 78 prosenttia vastasi näin. Kysymyksessä toisten hallintokuntien edustajien antamasta tuesta vastaukset erosivat toisistaan. Idässä lähes joka kolmas (30 %) koki saavansa tukea harvoin, Koillisessa joka kymmenes (13 %) (kuviot 18 ja 19). Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? hyvin usein tai aina melko usein Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 18. Työhön saatu tuki, Itä syksy (N=83), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 53

53 Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? hyvin usein tai aina melko usein Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 19. Työhön saatu tuki, Koillinen syksy (N=80), % Kysyttäessä puutteellisen yhteistyön aiheuttamasta kuormituksesta, olivat Koillisen vastaajien näkemykset Idän vastaajia hieman myönteisempiä. Kun Idässä joka viides (22 %) arvioi puutteellisen yhteistyön kuormittavan usein omaa työtään, oli Koillisessa vain joka kymmenes (9 %) tätä mieltä. Sekä Koillisen että Idän vastaajista kuitenkin joka kolmas (29%) koki harvoin kuormitusta. Liiallisen yhteistyön koettiin kuormittavan harvoin omaa työtä, useampi kuin kolme viidestä vastasi näin molemmilla alueilla. Idässä reilu puolet (53%) ja Koillisessa hieman useampi (59%) arvioi monitoimijaisen yhteistyön helpottavan työtään usein, reilu kolmannes joskus (kuviot 20 ja 21). 54 B4:2013

54 Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 20. Monitoimijainen yhteistyö, Itä syksy (N=83), % Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin harvoin tai en koskaan Kuvio 21. Monitoimijainen yhteistyö, Koillinen syksy (N=80), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 55

55 4.1.2 Työssäoloajan pituus Kyselyaineistoa tarkasteltiin myös työntekijöiden työssäoloajan pituuden mukaan syksyn vastausten osalta (N=180). Vastaajat jaettiin neljään ryhmään sen perusteella, kuinka monta vuotta he olivat olleet nykyisessä työssään: korkeintaan vuoden, 1 4 vuotta, 5 11 vuotta sekä yli 12 vuotta. Ryhmien välillä havaittiin eroja, mutta ne eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Työtovereilta työhön saatavan tuen suhteen olivat kaikkien neljän ryhmän vastaukset lähes yhdenmukaisia: valtaosa saa tukea usein (kuvio 22). Suurin osa koki saavansa usein tukea myös lähiesimieheltään työssäoloajasta riippumatta. 1 4 vuotta työskennelleistä 78 prosenttia ja 5 11 vuotta työskennelleistä peräti 85 prosenttia sai esimieheltään tukea usein. Alle vuoden työskennelleistä 74 prosenttia ja yli 12 vuotta työskennelleistä 71 prosenttia oli tätä mieltä (kuvio 23). Muilta hallintokunnilta saatavan tuen kohdalla näkemykset erosivat jonkin verran vuotta työskennelleistä kolme viidestä arvioi saavansa usein tukea, kun taas korkeintaan vuoden työskennelleistä ja yli 12-vuotta työskennelleistä kolmannes oli tätä mieltä (kuvio 24). v hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin % Kuvio 22. Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi, työssä olo aika -ryhmittäin syksy (N=180), % 56 B4:2013

56 v. -1 hyvin usein tai aina melko usein 1-4 joskus 5-11 melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan % Kuvio 23. Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi, työssä olo aika -ryhmittäin syksy (N=180), % v. -1 hyvin usein tai aina 1-4 melko usein joskus 5-11 melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan % Kuvio 24. Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien edustajilta, työssä olo aika -ryhmittäin syksy (N=180), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 57

57 1 4 vuotta työskennelleet kokivat muita vastaajaryhmiä hieman yleisemmin puutteellisen monitoimijaisen yhteistyön kuormittavaksi: 1 4 vuotta työskennelleistä viidennes (18 %) ja muissa ryhmissä kolmannes (31 35 %) kuormittui harvoin puutteellisesta yhteistyöstä. Lisäksi 1 4 vuotta työskennelleistä 22 prosenttia ja muista ryhmistä prosenttia koki usein kuormitusta puutteellisesta yhteistyöstä (kuvio 25). Sen sijaan liiallisen monitoimijaisen yhteistyön kuormittavuutta arvioidessa 1 4 vuotta työskennelleet olivat hieman muita ryhmiä myönteisempiä arvioissaan: 71 prosenttia koki harvoin kuormitusta, kun muissa ryhmissä osuus oli prosenttia (kuvio 26). Vähemmän aikaa työssä olleet (0 1 tai 1 4 vuotta) arvioivat syksyllä liiallisen yhteistyön kuormittavan heitä enemmän verrattuna siihen, mitä he olivat vastanneet kevään kyselyyn (kuvio 27). v. -1 hyvin usein tai aina 1-4 melko usein joskus 5-11 melko harvoin 12- hyvin harvoin tai en koskaan % Kuvio 25. Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi, työssä olo aika -ryhmittäin syksy (N=180), % 19 Yhteisvaikutus oli toistomittausvarianssianalyysillä arvioiden tilastollisesti merkitsevä (F=3,3, df=3, P=0,026). 58 B4:2013

58 v. -1 hyvin usein tai aina 1-4 melko usein joskus 5-11 melko harvoin 12- hyvin harvoin tai en koskaan % Kuvio 26. Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi, työssä olo aika -ryhmittäin syksy (N=180), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 59

59 Työssäoloajan ja arviointiajan välillä esiintyi merkitsevä 19 yhteisvaikutus (kuvio 27). 3,2 3,0 Aika nykyisessä työssä 0 1 vuotta 1 4 vuotta Keskiarvo 2, vuotta yli 12 vuotta 2,6 2,4 Kevät 2013 Syksy 2013 Aika Kuvio 27. Keskiarvot keväällä ja syksyllä kysymykseen Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? vastaajaryhmissä, jotka muodostettiin sen mukaan, kuinka monta vuotta oli oltu kyseisessä työssä Korkeintaan neljä vuotta työskennelleet kokivat monitoimijaisen yhteistyön helpottavan omaa työtään pidempään työskennelleitä yleisimmin: vastaajista useampi kuin kolme viidestä (64 65 %) koki näin vuotta työskennelleistä 56 prosenttia ja yli 12 vuotta työskennelleistä 48 prosenttia arvioi yhteistyön helpottavan omaa työtään. Merkillepantavaa oli lisäksi, että 5 11 vuotta työskennelleistä ja yli 12 vuotta työskennelleistä joka kymmenes (8 11 %) arvioi monitoimijaisen yhteistyön helpottavan harvoin omaa työtään. Korkeintaan neljä vuotta työskennelleistä alle viisi prosenttia oli tätä mieltä (kuvio 28). 60 B4:2013

60 v. -1 hyvin usein tai aina 1-4 melko usein joskus 5-11 melko harvoin 12- hyvin harvoin tai en koskaan % Kuvio 28. Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi, työssä olo aika -ryhmittäin syksy (N=180), % Organisaatiotaso Kyselyn vastauksia tarkasteltiin lisäksi vastaajien organisaatiotason näkökulmasta. Vastaajaryhmät muodostuivat työntekijöistä, toimintayksikköjen esimiehistä sekä alueellisista esimiehistä. Kevään ja syksyn tulosten välillä ei ollut merkittäviä eroja, mutta ryhmien välillä löytyi jonkin verran eroja. Alla esitellään syksyn tulokset organisaatiotasoittain (N=180). Myös organisaatiotasoittain katsottuna saadaan lähimmiltä työtovereilta ja esimiehiltä tukea hyvin. Alueellisista esimiehistä neljä viidestä (81 %) koki saavansa tukea lähimmiltä työtovereiltaan usein. Toimintayksikön esimiehistä jopa 94 prosenttia ja työntekijöistäkin 93 prosenttia arvioi näin. Työntekijöistä ja toimintayksikön esimiehistä useampi kuin kolme neljästä (76 79 %) koki saavansa tukea esimieheltä. Alueellisista esimiehistä kolme viidestä (64 %) oli tätä mieltä. Työntekijöistä ja alueellisista esimiehistä lähes kaksinkertainen määrä (43 46 %) toimintayksikön esimiehiin nähden vastasi saavansa usein tukea muilta hallintokunnilta, toimintayksikön esimiehistä joka neljäs arvioi näin (kuviot 29 31). Alueelliset esimiehet ja päälliköt kokivat saavansa muita ryhmiä vähemmän tukea lähimmiltä työtovereiltaan. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 61

61 Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuvio 29. Työhön saatu tuki ja monitoimijainen yhteistyö, työntekijät syksy (N=102), % Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuvio 30. Työhön saatu tuki ja monitoimijainen yhteistyö, toimintayksikköjen esimiehet syksy (N=66), % 62 B4:2013

62 Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähimmiltä työtovereiltasi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi lähiesimieheltäsi? Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisten hallintokuntien/toimijoiden edustajilta? Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? hyvin usein tai aina melko usein joskus melko harvoin hyvin harvoin tai en koskaan Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Helpottaako monitoimijainen yhteistyö työtäsi? Kuvio 31. Työhön saatu tuki ja monitoimijainen yhteistyö, alueelliset esimiehet syksy (N=11), % Alueelliset esimiehet kokivat muita ryhmiä useammin kuormitusta puutteellisesta monitoimijaisesta yhteistyöstä. Vastaajaryhmästä neljännes (27%) arvioi puutteellisen yhteistyön kuormittavan työtään usein. Työntekijöistä ja toimintayksikön esimiehistä lähes puolet harvempi oli tätä mieltä (15 17 %). Liiallisesta monitoimijaisesta yhteistyöstä ei koettu kuormitusta samassa määrin, erityisesti työntekijät kokivat harvoin kuormitusta (76 %) (kuvio 31). Esimiehet ja alueelliset päälliköt kokivat liiallisen yhteistyön useammin kuormittavana. Ero eri organisaatiotasojen edustajien välillä oli merkitsevä 20 (kuvio 32). 20 Yhteys oli toistomittausvarianssianalyysillä arvioiden tilastollisesti merkitsevä (F=3,3, df=2, P=0,042). Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 63

63 2,8 2,6 Organisaatio taso työntekijä Keskiarvo 2,4 2,2 toimintayksikön esimies alueellinen esimies/ päällikkö 2,0 1,8 Kevät 2013 Syksy 2013 Aika Kuvio 32. Keskiarvot keväällä ja syksyllä kysymykseen Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? vastaajaryhmissä, jotka muodostettiin organisaatiotasoittain Toimintayksikön esimiehet kokivat hieman muita ryhmiä harvemmin monitoimijaisen yhteistyön helpottavan omaa työtään. Kun tässä vastaajaryhmässä kaksi viidestä koki yhteistyön helpottavan työtään, vastasi alueellisista esimiehistä ja työntekijöistä useampi kuin kolme viidestä (64 66 %) näin. 64 B4:2013

64 4.1.4 Muutokset vuoden takaiseen Syksyn kyselyyn (N=180) sisällytettiin uusia kysymyksiä, joilla pyrittiin selvittämään vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Kysymykset koskivat muutoksia omissa työtavoissa, uusissa työvälineissä, tiedonkulussa, monitoimijaisessa asiakastyössä, asiakaskohtaisessa verkostoitumisessa, yhteistyön ilmapiirissä ja yhteistyöverkostoissa. Myönteisiä muutoksia oli tapahtunut johtamisessa, alueellisissa yhteistyöverkostoissa, yhteistyön ilmapiirissä sekä uusien työvälineiden saannissa yhteistyöhön. Vastaajista lähes joka viides arvioi johtamisessa tapahtuneen melko paljon muutoksia vuoden takaiseen. Joka kymmenes (11 %) koki muutoksia tapahtuneen paljon tai erittäin paljon. Vastaajista lähes neljännes kertoi yhteistyöverkostoissa tapahtuneen melko paljon muutoksia. Yhteistyön ilmapiirissä melko paljon muutoksia oli kokenut lähes kolmannes (29 %) vastaajista. Joka neljäs (24 %) oli saanut melko paljon uusia työvälineitä yhteistyön tekoon (kuvio 33; kuviosta on jätetty pois vastaukset luokkiin melko vähän tai ei lainkaan). Organisaatiotasoittain tarkastellessa työntekijät ja alueelliset päälliköt arvioivat muutoksia tapahtuneen ennen kaikkea yhteistyön ilmapiirissä ja uusien työvälineiden saannissa. Toimintayksikköjen esimiehet näkivät myönteisiä muutoksia erityisesti johtamisessa, yhteistyön ilmapiirissä sekä yhteistyöverkostoissa. Kaiken kaikkiaan työntekijät ja alueelliset päälliköt kokivat toimintayksikköjen esimiehiä yleisemmin myönteisiä muutoksia tapahtuneen. Onko johtamisessa tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden takaiseen? Onko alueellisissa yhteistyöverkostoissa tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden takaiseen? Onko yhteistyön ilmapiirissä tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden takaiseen? erittäin paljon paljon melko paljon Oletko saanut uusia työvälineitä yhteistyön tekemiseen tms. liittyen? Kuvio 33. Myönteiset muutokset (N=180), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 65

65 Kyselyn perusteella kehitettävää löytyy vielä asiakaskohtaisesta verkostoitumisesta, yhteistyössä tehtävästä asiakastyöstä, tiedonkulussa yhteistyötahojen välillä sekä omien työtapojen muutosten osalta. Näiden kysymysten osalta noin kolme viidestä koki muutoksia tapahtuneen melko vähän (kuvio 34). Onko asiakaskohtaisessa verkostoitumisessa tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden takaiseen? Onko monitoimijaisessa yhteistyössä tehtävässä asiakastyössä tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden takaiseen? Onko tiedonkulussa yhteistyötahojen kanssa tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden takaiseen? paljon melko paljon melko vähän ei lainkaan Oletko muuttanut työtapojasi HYMYThankkeen myötä? Kuvio 34. Kehitettävät aihealueet (N=180), % 66 B4:2013

66 4.1.5 Työn imu Kyselyssä selvitettiin vastaajien työn imua käyttämällä samaa yhdeksän väittämän työn imu -kyselyä kuin Hakasen (2009a) tutkimuksessa. Vastaukset ovat verrattain myönteistä luettavaa ja näyttääkin siltä, että vastaajien työn imua koskevat arviot ovat keskimäärin korkeampia kuin aiemmissa tutkimuksissa (vrt. Hakanen 2009a). Kevään ja syksyn kyselyjen välillä ei ollut tapahtunut merkittäviä eroja työn imun suhteen. Yhdeksän väittämän työn imu -kyselyn tuloksia tarkastellaan kokonaissummamuuttujan sekä kolmen eri ulottuvuuden kannalta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Korkeat pisteet tarmokkuudessa merkitsevät, että työntekijä on useimmiten energinen innostunut ja sisukas työssään. Korkeat pisteet omistautumisessa tarkoittavat, että työntekijä samastuu työhönsä, kokee työn merkityksellisenä inspiroivana ja haastavana. Korkeat pisteet uppoutumisessa kertovat, että työntekijä on usein tyytyväisenä syventynyt ja uppoutunut työhönsä (Hakanen 2009a). Työterveyslaitoksen tutkimusaineistossa työntekijän työn imu -vastausten keskiarvo oli 4,26 (Hakanen 2009a). Tässä kyselyssä työn imu -vastausten keskiarvoksi saatiin 5,14. Työterveyslaitoksen aineistossa tarmokkuuden keskiarvo oli 4,38, omistautumisen keskiarvo 4,37 ja uppoutumisen 4,03 (Hakanen 2009a). Tässä kyselyssä tarmokkuuden keskiarvoksi mitattiin sekä keväällä että syksyllä 5,11, omistautumisen keskiarvoksi 5,33 ja uppoutumisen keskiarvoksi 4,99. Vastaajat olivatkin yleisimmin innostuneita työstään ja kokivat työnsä motivoivaksi ja kiinnostavaksi. Kerätyn aineiston työn imu -tuloksia voidaankin pitää erittäin myönteisinä. Kevään kyselyyn vastaajista (kuvio 35) valtaosa koki olevansa täynnä energiaa työtä tehdessään päivittäin (39 %) tai muutaman kerran viikossa (41 %). Syksyllä (kuvio 36) päivittäin itsensä energiseksi kokevia oli hieman vähemmän (29 %), mutta muutaman kerran viikossa kokevia vastaavasti enemmän (54 %). Sekä keväällä että syksyllä 16 prosenttia vastaajista arvioi olonsa energiseksi kerran viikossa tai muutaman kerran kuussa. Vastaajista useampi kuin neljä viidestä (81 86 %) tunsi itsensä tarmokkaaksi päivittäin tai muutaman kerran viikossa. Reilu puolet (51 55 %) kyselyn vastaajista koki olevansa päivittäin innostunut työstään. Vastaajat näyttivät kokevat työnsä pääosin inspiroivaksi, lähes puolet (44 49 %) vastasi päivittäin. Keväällä 32 prosenttia ja syksyllä 39 prosenttia arvioi kokevansa työnsä inspiroivaksi muutaman kerran viikossa. Keväällä reilu puolet (53 %) koki töihin lähdön tuntuvan hyvältä päivittäin, syksyllä kaksi viidestä (43 %). Toisaalta syksyllä hieman useampi (43 %) kuin keväällä (31 %) arvioi töihin lähdön tuntuvan hyvältä muutaman kerran viikossa. Edelleen reilu puolet (50 56 %) vastasi tuntevansa tyydytystä päivittäin ollessaan syventynyt työhönsä. Kaksi viidestä (40 45 %) koki tyydytystä työstään muutaman kerran tai kerran viikossa. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 67

67 Kun työskentelen, työ vie minut mukanaan. Olen täysin uppoutunut työhöni. Olen ylpeä työstäni. Tunnen tyydytystä, kun olen syventynyt työhöni. Aamulla herättyäni minusta tuntuu hyvältä lähteä työhöni. Työni inspiroi minua. Päivittäin Muutaman kerran viikossa Kerran viikossa Muutaman kerran kuussa Kerran kuussa Muutaman kerran vuodessa En koskaan Olen innostunut työstäni. Tunnen itseni vahvaksi ja tarmokkaaksi työssäni. Tunnen olevani täynnä energiaa, kun teen työtäni Kuvio 35. Työn imu, kevät (N=140), % Työn imua tarkasteltiin lisäksi vastaajien työajan, eli sen kuinka pitkään he olivat olleet kyseisessä työssä, mukaan. Tästä näkökulmasta aineistosta löytyi eroja vastaajien välillä, mutta erot eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Tulosten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että vasta työssään aloittaneilla olisi korkeampi työn imu kuin pitkään samassa työssä olleilla (ks. taulukko 2). Vastaajilla, jotka olivat olleet korkeintaan vuoden nykyisissä tehtävissä, tarmokkuuden arvoksi mitattiin keväällä 5,45, omistautumiseksi 5,48 ja uppoutumiseksi 5,45. Yli 12 vuotta työskennelleillä vastaavat arvot olivat 4,96, 5,30 sekä 4,72. Syksyllä uusien työntekijöiden tarmokkuuden arvoksi mitattiin 5,30, omistautumiseksi 5,55 ja uppoutumiseksi 4,98. Pidempään työskennelleillä tarmokkuus oli 4,97, omistautuminen 5,21 ja uppoutuminen 4, B4:2013

68 Näyttäisikin siltä, että pitkään työskennelleet menettävät osan alussa koetusta tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Kiinnostava havainto on myös erot 1 4 vuotta työskennelleiden sekä 5 11 vuotta työskennelleiden välillä, sillä 1 4 vuotta työskennelleiden arvot ovat saman suuntaisia kuin yli 12 vuotta työskennelleillä. Tämän jälkeen eli 5 11 vuotta työskennelleiden parissa työn imu vaikuttaisi jälleen lisääntyvän jonkin verran. Kun työskentelen, työ vie minut mukanaan. Olen täysin uppoutunut työhöni. Olen ylpeä työstäni. Tunnen tyydytystä, kun olen syventynyt työhöni. Aamulla herättyäni minusta tuntuu hyvältä lähteä työhöni. Työni inspiroi minua. päivittäin muutaman kerran viikossa kerran viikossa muutaman kerran kuussa kerran kuussa muutaman kerran vuodessa en koskaan Olen innostunut työstäni. Tunnen itseni vahvaksi ja tarmokkaaksi työssäni. Tunnen olevani täynnä energiaa, kun teen työtäni Kuvio 36. Työn imu, syksy (N=180), % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 69

69 Taulukko 2. Työn imun ulottuvuuksien keskiarvot työssäoloajan mukaan, kevät (N=140) ja syksy (N=180) Työaika vuosina nykyisessä työssä TARMOKKUUS OMISTAUTUMINEN UPPOUTUMINEN Kevät (N=140) 0 1 5,45 5,48 5, ,10 5,44 5, ,14 5,24 5, ,96 5,30 4,72 Syksy (N=180) 0 1 5,30 5,55 4, ,07 5,30 4, ,23 5,46 5, ,97 5,21 4,85 Työn imua verrattiin myös alueittain Idän ja Koillisen välillä, eri organisaatiotasojen vastaajien välillä sekä seminaareihin osallistuneiden ja ei-osallistuneiden välillä, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kerätyn kyselyaineiston perusteella työn imu näyttäisikin olevan suurempi työuran alussa kuin myöhemmässä vaiheessa. Tulos on yhteneväinen Hakasen (2009a) tutkimuksen kanssa, jonka mukaan määräaikaisilla työntekijöillä on usein vakituisia työntekijöitä korkeampi työn imu. Tässä tutkimuksessa ei kysytty vastaajien työsuhteen luonnetta, mutta on oletettavaa, että pitkään työskennelleet ovat yleisemmin vakituisissa työsuhteissa. Lisäksi Hakasen (2009a) tulosten mukaan naisilla, nuorilla ja iäkkäämmillä sekä vanhemmilla, joilla on pieniä lapsia, on usein korkeampi työn imu. Tämän aineiston vastaajista suurin osa (84 %) oli naisia, mikä selittänee osaltaan korkean työn imun tulosta. Lasten lukumäärää ei kysytty, mutta vastaajista 13 prosenttia oli iältään nuoria (alle 35-vuotiaita) ja 42 prosenttia iäkkäämpiä (yli 45-vuotiaita). Kaiken kaikkiaan työntekijöiden työn imu on suhteellisen korkealla tasolla tämän tutkimuksen perusteella. Tämä selittänee osittain myös sen, ettei kevään ja syksyn kyselyjen välillä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. 70 B4:2013

70 4.1.6 Asiakkaiden hyödyt hankkeesta Kyselyyn sisällytettiin myös avoimia kysymyksiä. Kysyttäessä, miten asiakkaat ovat hyötyneet HYMYT-hankkeesta, kertoivat vastaajat, että hanke muun muassa parantaa yhteistyötä ja palveluohjausta, vähentää niin sanottua luukuttamista ja päällekkäistä työtä sekä säästää työaikaa. Lisäksi hyödyiksi mainittiin yhteiset ja yhdenmukaiset toimintatavat, oman osaamisen vahvistuminen sekä asiakastyön laadun parantuminen. Kun yhteistyörakenteet ovat tarkoituksenmukaiset, yksinkertaiset, palvelevat työtäni, niin pystyn paremmin keskittymään työhöni (asiakaspalveluun); eikä aikani kuluu yhä uudelleen verkoston luomiseen jokaisen asian yhteydessä erikseen. Kun yhteistyö toimii, niin asiakkaatkin saavat hyvää ja oikea-aikaista palvelua sen sijaan, että he joutuisivat menemään luukulta luukulle. Jos asiakkaalla on vähän voimavaroja, niin tämä on entistäkin tärkeämpää. Saadaan tietoa siitä, mitä kaikkea alueella tehdään. Voidaan suunnitella yhdessä, eikä tehdä niin paljoa päällekkäisiä asioita. Palveluohjaus paranee, kun työntekijät tuntevat alueella tuotetut palvelut paremmin. Toiminta on yhdenmukaista, palvelu tasa-arvoista Kun tunnemme toistemme työkentät, osaamme ohjata paremmin asiakkaita. Mitä enemmän eri toimijat tutustuvat alueella toisiinsa ja ovat tietoisia toistensa työstä, sen helpompi on olla vuorovaikutuksessa ja pyytää neuvoja heiltä. Oma osaaminen vahvistuu ja se heijastuu. Asiakkaat saavat kokonaisvaltaisempaa tukea, kun toimijat ovat yhteistyössä. Itselle kirkastuu palvelut joiden piiriin asiakkaita voi ohjata. Organisaatiomuutokset aiheuttaa että itsekään ei ole aina selvillä mistä palveluita löytää. Useimmat asiakkaat tarvitsevat monenlaista, moniammatillista, hallintokuntien rajat ylittävää tukea: on tärkeää, että moniammatillisuuden hyödyn viestiä tulee monelta taholta, ja että sitä voidaan harjoitella. Tietoisuus alueen muista toimijoista lisää asianmukaisen ohjaamisen mahdollisuuksia. Tuntemus ja olemassa olevat yhteistyösuhteet helpottavat tapauskohtaisesti luotavien verkostojen rakentamista ja toimintaa. Palveluverkosto tihentyy ja toiminta tehostuu. Kun työntekijä ymmärtää verkostojen toimintaa ja edistää itse hyvää yhteistyötä asiakkaat hyötyvät tästä suuresti. Mahdollisuuksia on enemmän ja yhteistyökumppaneita parhaimmillaan jakamassa vastuuta ja keksimässä ratkaisuja. Yhteiset sopimukset ja toimintatavat tukevat suoraan asiakkaiden avun saantia. Ammatillinen osaaminen kasvaa säännöllisen ja jatkuvan yhteistyön myötä. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea mutta kysyminen ja tiedonhankinta helpottuu sekä nopeutuu. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 71

71 Vastaajat toivat myös esiin, että tärkeää on pitkäjänteinen ja syvällinen panostaminen yhteistyön rakenteisiin, prosesseihin sekä jatkuvuuteen. Edelleen korostettiin eri toimijoiden ja näiden toimintatapojen tuntemisen sekä sujuvan tiedonkulun tärkeyttä. Yhteistyön, tiedonkulun tai verkostoihin kuulumisen ei tule olla henkilösidonnaista vaan työpisteiden välistä. Nivelvaiheisiin panostaminen nähtiin tärkeänä. Työntekijöiden tiukat ajalliset raamit voivat asettaa haasteita verkostoihin osallistumiselle. Koulutusta toivottiin niin lapsiin ja perheisiin kuin myös yhteistyöhön liittyen. Lisäksi ehdotettiin epävirallisempia asiantuntijoiden tietoiskuja. Avainasioita kaiken kokoisissa verkostoissa ovat yhteisen työnäyn synnyttäminen (ja varmistaminen), yhteisten tavoitteiden määrittäminen, monitoimijaisten rakenteiden ja prosessien tutuksi tuleminen, yhteisten toimintamallien ja -linjojen luominen, tavoitteiden saavuttamisen seuranta ja yhteistyön vaikuttavuuden arviointi sekä ihmisten tutuksi tuleminen ja luottamuksen kasvattaminen (organisaatioiden välinen luottamus syntyy ja kasvaa ihmisten välisen luottamuksen myötä). Verkoston luominen, ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii säännöllisiä yhteistyöfoorumeita (kehittämispäivät, seminaarit), joiden avulla toiminnan ja kehityksen suuntaa tietoisesti (taktiikat) ohjaillaan oikeaan suuntaan (visio, missio ja strategia). Eri toimijoiden prosessien ja rakenteiden tunteminen helpottaisi toisinaan omaa työtä. Keneen minun kannattaa ottaa yhteyttä toisessa organisaatiossa? Miten asiat etenevät? Tarvitaan yleistä tahtotilaa päättäjiltä, että he tässä sote- ja kuntauudistushurmiossaan eivät unohtaisi meitä tavallisia työntekijöitä. Meillä on se tieto ja taito, jota laajamittaisissa uudistuksissa tarvitaan (esimiehen/johdon tieto ei aina ole sama kuin työntekijän tieto!) Johtajuuden jakamista työntekijöille ja työntekijöillä olevaa asiantuntijuuden hyödyntämistä tarvitaan nykyistä enemmän ja siihen liittyvä koulutus on aina paikallaan. Tarvitaan myös kuntapäättäjiä koulutuksiin mukaan! Sillä mitä se hyödyttää jos koulutuksissa todetaan epäkohtia ja pyritään ratkaisemaan ongelmia ja yhteistyötä kehitetään, jos ei tietoa saada tuoreeltaan eteenpäin. On huomioitava, että työntekijöillä ei nykyisin ole energiaa yhteistyön kehittämiseen, sillä yksinkertaisesti aika ei riitä ja se menee perustyön tekemiseen. 72 B4:2013

72 Vastaajia pyydettiin arvioimaan myös monitoimijaisen yhteistyön vahvuuksia. Konkreettisina hyötyinä monitoimijaisessa yhteistyössä vastaajat mainitsivat oman osaamisen ja tiedon jakamisen muille toimijoille, muiden toimijoiden ja palveluiden tuntemisen, aluetuntemuksen, nivelvaiheiden yhteistyön, hyvän tiedonkulun sekä yhteiset koulutukset. Lisäksi vastaajat toivat esiin matalan kynnyksen yhteistyötahon yhteydenottoon, pitkäjänteisen yhteistyön sekä yhteistyön tuloksellisuuden monitoimijaisen yhteistyön vahvuuksina. Vastaajat näkivät monitoimijaisen yhteistyön vaikuttavan myönteisesti myös vanhempien osallistumiseen sekä harrastusmahdollisuuksien tarjoamiseen lapsille ja nuorille. Yhteistyö paikallisen nutan kanssa on ollut hedelmällistä. Oppilaille tekee hyvää nähdä, että koulun ja nuorisotalon aikuiset kommunikoivat keskenään. Nutan tilojen käyttö koulun tilaisuuksissa on ollut hienoa. Pystytään kartoittamaan toiminta ja ollaan tietoisia kylän asioista mitä, missä ja milloin tapahtuu ja kenen toimesta. Paljon toimivia ja hyödyllisiä verkostoja. Jokaisesta verkostosta tehdään pöytäkirjat, jotka toimitetaan kaikille. Suurin osa alueen toimijoista kokee yhteistyön tärkeänä, ja tekevät töitä sen toimivuuden takaamiseksi. Yhteistyö on helppoa, kun toimijat ovat tuttuja. Alueella on satsattu juuri tutuksi tulemisen työkulttuuriin, hyvä! (esim. uusia työntekijöitä tuodaan tutustumiskäynneille tai me käymme puhumassa ja esittelemässä toimintaamme eri toimipaikoissa jne..). Pitkät perinteet. Alueen tuntemus hyvä. Luottamus. Avoin kommunikaatio, myös kritiikkiä voidaan esittää tapaamisissa. On tunne siitä, että voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä eri tahoihin, esim. vaikka vain konsultoimiseksi jossakin asiassa. Esimerkiksi lastensuojelusta hyviä kokemuksia (erityisesti Vuosaaren alueella), että koulun yhteydenottoihin suhtauduttu vakavasti. Vuosaaren alueella yleisesti hyvä (rohkea) tekemisen meininki. Yhteistyötä tehdään paljon, varsinkin nuorten harrastamisen puitteissa (Pulssi-malli). Hienoa harrastetoimintaa. Usean asiakkaani harrastus on koulun tiloissa tarjottava/malmin palloiluhalleilla tarjottava/ nuorisotalon tarjoama harraste. Perheet eivät voi taloudellisesti tarjota yksityisen puolen harrastusmahdollisuuksia. Maahanmuuttajaperheet (huoltajat siis) eivät tunne vapaa-ajan tarjontaa. Samat perheet hyötyvät paljon esim. leikkipuistojen toiminnasta. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 73

73 Syksyn kyselyssä esitettyjä, muutosta vuoden takaiseen tarkastelevia, kysymyksiä oli mahdollista täydentää avovastauksin. Näissä vastaajat toivat esiin erityisesti johtamiseen sekä sosiaali- ja terveysviraston organisaatiomuutokseen liittyviä muutoksia. Myönteisinä muutoksina nähtiin alueellisten verkostojen toiminnan kehittyminen sekä vastaajien oman aktiivisuuden lisääntyminen. Toiminta on ollut melko hyvällä tasolla ennenkin, ehkä joitakin pieniä asioita on muuttunut parempaan. Ne voi johtua myös omasta aktiivisuudesta. Olen itse aktivoitunut pyytämään yhteistyökumppaneita kertomaan omasta toiminnastaan yksikön henkilökunnalle. Useassa vastauksessa johdon koettiin pysyvän etäällä henkilöstöstä ja vuoropuhelun olevan puutteellista. Keskijohtoon liittyvinä kehittämistoiveina vastaajat toivat esiin tarpeen esimiesten tiivimpään yhteistyöhön virastotasolla, esimiesten yhteistyöfoorumit ja verkostokoulutukset sekä yhtenäiset toimintatavat. Johdolta toivottiin myös parempaa luottamusta kentän työntekijöiden ammattitaitoon ja kehittämisintoon. Eskarin ja koulun hallinon tiukemmalla yhteistyöllä, nimenomaan virastotasolla Selkeät yhteistyöfoorumit esimiestasolle. Tiedetään tarkasti toistemme työalueet. Sovitaan alueellisesti yhtenäiset toimintatavat Verkostokoulutuksia kaikille, myös johdolle Työntekijätasolla on paljon innovatiivista ja kehittämisintoista henkilöstöä. (Eivät toki kaikki.) Ja heillä on välitön kosketus ilmiöihin, joita kentällä tapahtuu. Tämä voimavara kannattaa hyödyntää sen sijaan, että palkataan kalliita ulkopuolisia konsultteja tai käytetään kallista johdon aikaa käytännön työn toteuttamisen ideointiin. Nämä tahot ovat etäällä käytännön työstä ja heidän tuottamansa ideat eivät valitettavasti toimi useinkaan käytännössä. Tämä on huomattu jo useaan kertaan, kuten pilottihankkeiden kohdalla. Työntekijät tunnistivat toimimattoman pilotissa kehitellyn mallin jo heti, mutta ne oli kuitenkin vietävä läpi ja todettava sitten toimimattomiksi. Tämä vie valtavasti voimavaroja ja tuo kuluja aivan turhaan. Käytännön työn tekijät kannattaa ottaa mukaan kehittämistyöhön (ja heistä ne, jotka ovat siitä kiinnostuneet tietysti). johto on näyttäytynyt työssäoloaikanani aina etäiseltä taholta, johon ei ole lainkaan vuorovaikutusyhteyttä Mielestäni tässä jää hyödyntämättä suuri innovatiivinen voimavara. Henkilöstö haluaisi aidosti tulla kuulluksi ja kertoa kokemuksiaan ja näkemyksiään asiakkaista ja asiakkaiden tarpeista. 74 B4:2013

74 Myös verkostojen johtamiseen kytkeytyvät kysymykset koettiin epäselviksi. Soteorganisaatiomuutoksen kerrottiin vaikuttaneen tiedonkulkuun sekä toimiviin käytäntöihin. Verkostotyöstä ja sen johtamisesta on nyt puhuttu virallisemmin tämän hankkeen puitteissa. Edelleenkään pysyvässä organisaatiossa ei ole kovin selkää kuinka verkostotyötä johdetaan. Meidän työssä näkyy nyt selväsi vuodenvaihteeseen liittyneet sote-organisaatiomuutokset, joiden vuoksi asiakkaiden saamaa palvelukokonaisuutta on pilkottu pieniin osasiin, eikä tieto enää kulje eri toimijoiden välillä. Lähinnä haastetta on nimenomaan asiakasta koskevan tiedon siirtymisessä. Sote-organisaatiomuutos on poistanut toimiviakin käytäntöjä kuten perhetyö päivähoidossa. Myös Huolen häivä-moniammatillisten konsultaatioiden jatko on vaakalaudalla. Syksyn kyselyssä kysyttiin, minkälaisilla toimenpiteillä erityisesti lastensuojelun ja koulun yhteistyötä voitaisiin sujuvoittaa. Ongelmakohtina vastaajat toivat esiin avoimuuden puutteen, yhteistyön henkilösidonnaisuuden sekä byrokratiaa lisäävät ja yhteistyötä hankaloittavat salassapitosäädökset. Lastensuojelulta toivottiinkin aloitteellisempaa ja avoimempaa yhteistyöotetta koulun ja päiväkodin kanssa toimiessa. Lisäksi esitettiin säännöllisiä tapaamisia, jotta toimijat tulisivat toisilleen tutuiksi. Toimiviin yhteistyökäytäntöihin ja -rakenteisiin toivottiin panostettavan pitkäjänteisesti. Opettajilla voisi olla työpuhelimet, joista heitä saa kiinni joustavasti ja nopeasti. Salassapitosäännösten tulisi olla työtä ja asiakkaan tilannetta tukevat, eikä byrokratiasta johtuen järjettömät. Etenkin koulukuraattorin ja lastensuojelun yhteistyötä olisi syytä kehittää, sillä lastensuojelulle on tärkeää saada joustavasti ajankohtaista tietoa lapsen olemisesta koulussa ja päinvastoin. Koulukuraattori tulisi olla jokaisessa koulussa erikseen ja se voisi luontevasti toimia yhteyshenkilönä lastensuojeluun. Vuosittain olisi hyvä tarkistaa ja huoltaa toimivat rakenteet, jotka sitten kannattelevat arjen tilanteissa. Koululla on harvoin tietoa siitä, mitä lastensuojelussa koulun oppilaan asioissa puuhataan. Meillä ei ole myöskään aina tietoa siitä, kuka lastensuojelussa on yhdyshenkilö. Joskus aina tuntuu siltä, että koululta vaaditaan tietojen antamista ja lastensuojelun ajan tasalla pitämistä, mutta yhteydenpito ei ole vastavuoroista. Yhteistyön laadukkuus riippuu aina henkilöstä, joskus yhteistyö on kovin helppoa ja vastavuoroistakin, mutta toisinaan kaikkea muuta! Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 75

75 Kouluissa olisi hyvä olla selvä toimintamalli lastensuojeluilmoitusten tekemiseen ja siihen tulisi perehdyttää jokainen koulun henkilökunnasta. Koulujen arjessa tulisi tiedostaa laajemmin koulun velvollisuus lastensuojelun toteuttajana opetusvelvollisuuden lisäksi. Koulujen toimintaa olisi syytä kehittää lisäämällä henkilökuntaan sosiaalialan toimijoita. Koulu on kenttänä erittäin merkittävässä asemassa, sillä se tavoittaa lähes koko ikäluokan. Koululla olisi mahdollisuudet tehdä paljon ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, mikäli resursseja kohdennettaisiin sinne ja toimintaa kehitettäisiin. Lapsille voisi opettaa turvataitoja päiväkodissa ja koulussa. Tässä luontevasti sosiaali- ja terveysviraston kanssa voitaisiin tehdä yhteistyötä. Keskijohdon tulisi varmistaa, että esim. lastensuojelun ja päivähoidon yhteistyörakenteet ovat kunnossa ja toimivat. Syksyllä kysyttiin lisäksi, minkälaisella yhteistyöllä päiväkodin ja koulun, ala- ja yläasteen sekä yläasteen ja 2. asteen nivelvaiheiden haasteisiin voitaisiin vastata. Vastaajilla oli runsaasti käytännön ideoita nivelvaiheita parantamaan. Päiväkodin ja koulun yhteistyöhön oltiin monin osin tyytyväisiä, mutta edelleen tiedonsiirtoon kaivattiin tehostusta. Päivähoidolta toivottiin aktiivisempaa ja aloitteellisempaa yhteistyöotetta lapsiperheiden palveluihin esimerkiksi konsultaation muodossa. Myös neuvolan toivottiin osallistuvan nivelvaiheen suunnitteluun tehostamalla tiedonvälitystä omalta osaltaan. Lapsille esitettiin lisäksi useampia tutustumiskäyntejä tulevaan kouluun. Peruskoulun ja toisen asteen välille ehdotettiin yhteisiä siirtopalavereita esimerkiksi opojen välityksellä. Kaiken kaikkiaan tärkeäksi koettiin johdon ja esimiesten sitoutuminen nivelvaiheiden kehittämistyöhön sekä toimivien ja yhtenäisten yhteistyörakenteiden luominen nivelvaiheisiin. Kaupunkitasolla minimin määritteleminen nivelvaiheen toimintaan voisi pitää yhteistyön edes nimellisellä taholla. Jokaisessa koulussa olisi hyvä olla sosiaaliohjaajat, jotka voisivat toimia nivelvaiheen sujuvoittamiseksi ja muutoinkin oppilaiden tukena. Nivelvaiheeseen voisi järjestää kohdennettuja pienryhmiä joillekin erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille ja isompia tempauksia koko ikäryhmälle. Sosiaaliohjaajat voisivat koordinoida tätä työtä yhteistyössä kuraattorin, terveydenhoitajan ja opon kanssa. Päiväkodin ja koulun nivelvaiheyhteistyötä on rakenneltu vuosia ja se on tuottanut tulosta. Käytännöt ovat toimivat. Erityisluokille menevien lasten osalta on vielä hiomista. Lasten useammilla tutustumiskäynneillä tulevassa uudessa paikassa ja jos olisi mahdollista niin uuden opettajan tutuksi tekemistä lapsille jo edellisenä keväänä ennen siirtymistä uuteen. Yhteiset SUUNNITELMALLISET siirtopalaverit. Yläasteelta 2. asteelle ei tällä hetkellä ole oikein yhteistyötä lainkaan. Tätä pitäisi kehittää esim. opojen välisellä yhteistyöllä 76 B4:2013

76 Ihan perusjutuilla, eli tiedon kulkemisella. Jos lapsi on esimerkiksi ollut päiväkodissa kahden lapsen paikalla, on hyvin mahdollista että kesäloman jälkeen kouluun siirtyessään hän tarvitsee edelleen jonkinlaista tukea, mutta esim. leikkipuistoon tällaista tietoa saadaan vain jos vanhemmat siitä älyävät kertoa (osa ei halua kertoa, osa ei vain tiedä, ettei leikkipuisto näe esim. päiväkodin Effica-kirjauksia tai lasta koskevia suunnitelmia/päätöksiä). Esiopetuksen ja koulun välisessä nivelessä pitää paremmin ottaa huomioon lapsen iltapäivätoiminnan valinta. Tiedonvaihto-oikeus instanssien välille riippumatta huoltajan mielipiteestä: nyt päiväkotien ongelmatapauksien huoltajat kieltävät tiedonvaihdon kouluun ns. Fresh startin nimissä mikä johtaa katastrofeihin. Päiväkodin pedagogisten asiakirjat pitäisi periyttää koululle näkyville sähköisesti. Näin PK saisi palautetta arvokkaasta työstään. Toivoisin päivähoidolta aktiivisempaa otetta lapsiperheiden hyvinvoinnin suhteen sekä uskallusta ottaa perheissä esiintyvät huolet puheeksi. On varmasti monia eri toimijoita, joilta päivähoidon henkilökunta voisi saada tukea kasvatustehtävässä, jos he vain haluaisivat. Sopimalla yhteistyömuodoista niin että myös johto sitoutuu. Neuvola mukaan nivelvaiheen palavereihin kun lapsi siirtyy päiväkodista alaasteelle. Yläaste 2. aste, joku tiedonkeruu mihin nuori mennyt, onko saanut opiskelupaikan jne. Käyttämällä yhteisiä verkostotyön menetelmiä. Tulevaisuuden muistelu, Läheisneuvonpito. Konkreettisesti järjestämällä yhteistä toimintaa; kummiluokat, kummitoiminta, yhteistä toimintaa koulun tiloissa, tai pk:ssa, yhteisiä tapahtumia, yhteisiä koulutuksia (koulu päiväkoti). Selkeät rakenteet ja yhteistyösopimukset ja prosessit kuvattuina. 4.2 Verkostoseminaarien arviointi Koillisella ja Idän alueella järjestettyjen verkostoseminaarien päätteeksi osallistujia pyydettiin täyttämään palautelomakkeet. Osa kysymyksistä käsitteli työhön saatavaa tukea, monitoimijaista yhteistyötä ja yhteistyön kehittämistä, osa seminaaria. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia kuin nettikyselyllä kerätyssä aineistossa. Verkostoseminaareihin osallistuneiden arviot keväällä ja syksyllä olivat hyvin yhteneväisiä (kuvio 37). Myös Idän ja Koillisen väliset erot olivat pieniä. Myönteisimmät arviot koskivat kysymystä oman hallintokunnan edustajilta saatavasta tuesta sekä sitä, koetaanko monihallintokuntainen työ tärkeäksi. Liiallinen monihallintokuntainen yhteistyö koettiin myös harvoin kuormittavaksi. Syksyn tulokset on esitetty liitteessä 11. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 77

77 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 1. Saatko tarvittaessa tukea työhösi toisen hallintokuntien/ toimijoiden edustajilta 2. Saatko tarvittaessa tukea työhösi oman hallintokuntasi edustajilta? 3. Kuormittaako puutteellinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? 4. Helpottaako monihallintokuntainen yhteistyö työtäsi? 5. Kuormittaako liiallinen monitoimijainen yhteistyö työtäsi? 6. Koetko monihallintokuntaisen yhteistyön tärkeäksi? Kuvio 37. Kevään 2013 Idän ja Koillisen verkostoseminaarien palautteiden keskiarvot Asteikko 1=hyvin harvoin tai ei koskaan, 2=melko harvoin, 3=joskus, 4=melko usein, 5=hyvin usein tai aina Koillinen Itä 78 B4:2013

78 4.2.1 Työhön saatava tuki ja monitoimijainen yhteistyö Toisilta hallintokunnilta työhön saatavaan tukeen liittyen, toivoivat vastaajat Koillisella alueella selkeitä ja sujuvia toimintamalleja ja käytäntöjä sekä tiheää yhteistyötä ja konsultaatiomahdollisuuksia erityisesti lastensuojelun kanssa. Lastensuojelu/psykiatriakonsultaatiota. Olisipa selkeä paikka, josta löytyy yhteystiedot alueella toimivista. Koulun kanssa yhteistyö ei toimi, kanavia ei ole löytynyt. Rakenteiden selkeyttämistä. Karsimista. Lisäapua asiakkaalle, neuvoja itselleni. Idän alueella vastaajat kuvasivat oman työn yksinäisyyden ja erillisyyden, puutteellisen tiedonvaihdon, salassapitosäädösten, palveluista toisiin siirtämisten sekä avun saannin hankaluuden vaikuttavan toisilta hallintokunnilta saatavaan tukeen. Ollaan aika erillään, yksi tekee yhtä, toinen toista, isot yhteiset palaverit ongelmaisten lasten/nuorten kanssa ovat usein päivittely tilaisuuksia, jotka eivät johda minnekään. Minun tulisi saada tietää mitä oppilaani tilanteen selvittämiseksi on tehty esim. terveydenhuollossa tai lastensuojelussa. Aina tarvittavaa tukea ei saa, kun on kyse vakavasti oireilevasta lapsesta koulussa. Lapsi palautetaan hoitotaholta takaisin peruskouluun, vaikka ei ole koulukuntoinen. Koulun näkökulmasta olen joskus ihmetellyt sitä, kuinka huonosti asioiden pitää olla, jotta lapsi otetaan huostaan tai sijoitetaan väliaikaisesti. Aitoa yhteistyötä tarvitaan enemmän. Paljon pallotellaan eri palveluiden välillä, koska kriteerit eivät täyty. Konsultaatioapu hyvää. Koillisella alueella vastaajat arvioivat oman hallintokunnan edustajilta saatavan tuen olevan ennen kaikkea konsultaatiota sekä esimiehen ja työyhteisön tukea. Idän alueella arviot olivat hyvin samansuuntaisia. Puutteellinen monitoimijainen yhteistyö aiheuttaa kuormitusta Koillisella alueella muun muassa siten, että yhteistyöprosessit eivät ole vaivattomia ja sujuvia, yhteiset pelisäännöt puuttuvat, vastaajilla on epätietoisuutta toisen toimijan tekemisistä ja verkostoissa on puutteellinen edustus. Lisäksi ilman yhteistä koordinaatiota tapahtuu päällekkäisiä toimia ja ylläpidetään päällekkäisiä verkostoja. Yhteys lastensuojelun toimijoiden kanssa (muuten kuin as.työ) katosi sosterorganisaatiomuutoksen myötä. Lasten siirtyminen esiopetuksesta kouluun (nivelvaihe) vähäinen tai vain paperilla olemassa oleva yhteistyö. Vaatimukset ristiriitaisia, ei yhteisiä pelisääntöjä. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 79

79 Asiat eivät aina etene riittävän nopeasti, jotta asiakas tulisi autetuksi. Tietoa ei aina saa tarvitessaan. Yhteistä aikaa hankala löytää. En voi ohjata asiakkaita eteenpäin jos ei ole konkreettista tietoa toiminnasta. Yhteistyön puuttuminen vaikuttaa asiakasohjattavuuteen sekä siihen saavatko lapsiperheet apua & tukea ajoissa. Nykyisin ei työtä voi tehdä yksin. Sovitut minimit, missä ollaan mukana (pakko) ja mikä on vapaaehtoista. Idän alueella kuormitus puutteellisesta yhteistyöstä näkyy riittämättömänä tiedonvälityksenä, salassapitosäädösten vaivalloisuutena, yhteistyön sujumattomuutena, asiakkaan avunsaannin vaikeutena, puutteellisena osaamisena ja/tai tietona, liiallisena työmääräänä, yhteistyötä ohjaavien toimintamallien puutteena sekä vähäisenä työnohjauksena ja tukena. Apu lapselle/perheelle vaikea saada. Verkosto-osaamista on vielä liian vähän. Ongelmaksi nousee usein salassapitovelvollisuus. Olen monessa (12) verkostossa mukana, eikä aina kerkiä kaikkialle, vaikka haluaisi (priorisointi). Kun koulussa järjestetään lapsen asioita koskeva verkostopalaveri, jossa huoltajakin on mukana, ei meillä ole selkeää toimintamallia. Kuka sopii palaveriajan? Kuka informoi osapuolia palaverista? Kuka toimii puheenjohtajana? Kuka määrittelee palaverin tavoitteet? Kuka kirjaa tehdyt päätökset? Miten ja minne? Miten yhteistyötä jatketaan palaverin jälkeen. Aina ei löydy kumppania tai lähestyy väärää henkilöä. Organisaatiomuutos aiheuttanut, entiset tutut vaihtuneet toisiin tehtäviin. Vaihtuvuus hankaloittaa. Välillä törmää seinään, kun haluaisi keskustella samoista asiakkuuksista. Vältteleväisyys keskusteluissa ei vie teenpäin asiakkaan asiaa. Tieto jää sirpaleiseksi eikä kokonaiskuvaa tilanteesta ole helppo muodostaa, prosessien hidastuminen. Monia hyviä palveluita karsitaan asiakkaalta, jotta ei tule päällekkäistä työtä. Hommat losahtaa lastensuojelulle. Aina ei löydy kumppaneita tai lähestyy väärää henkilöä. Organisaatiomuutos aiheuttanut, entiset tutut vaihtuneet toisiin tehtäviin. Peneltä konsultaatioapu pkodin työntekijöille. 80 B4:2013

80 Koillisella alueella monitoimijaista yhteistyötä kuormittavat liiallisesti turhiksi koetut kokoukset, huonosti toimivat verkostot tai kumppanuudet, yhteydenpitovaikeudet muihin tahoihin sekä palveluiden rakenteet. Puhelinsoitot, ei saa kiinni työntekijää, vaatii kirjallisia töitä, vaatii ylimääräistä toimintaa. Koulun organisaatio ei tue yhteistyötä. Jos samoja kokouksia on usein, esim. eri alueiden perheverkostoja, jossa samat työntekijät. Riippuu, kuka toimii verkoston kokoonkutsujana. Silloin kun ryhmä ei toimi. Turhista ryhmistä on hankkiuduttava eroon. Idän alueella liiallinen yhteistyö kuormittaa muun muassa siten, että kokonaiskuva puuttuu, liiallisena kokoustamisena sekä riittämättömänä aikana yhteistyölle. Liika on aina liikaa. Ei todellakaan! Määrällisesti kuitenkin vähäistä. Toimijoiden suuri määrä aiheuttaa sen, että on tehtävä valintoja tapaamisten suhteen. Mikäli oppilasta koskeva palaveri on jossain muualla kuin omalla koululla, ovat sijaisjärjestelyt hankalia. Kuka vastaa oppilaista, jos joudun oppituntien aikana olemaan poissa useamman tunnin? Joskus vaatimuksia liian nopealla aikataululla. Jos on turhia, toimimattomia verkostoja, tapaamisia. Koillisella alueella monihallintokuntaisen yhteistyön koettiin helpottavan työtä etenkin yhteistyöstä saatavana voimana sekä laadukkaampien ja monipuolisempien palvelujen, prosessien ja tuloksien muodossa. Esimerkiksi selkeät työnkuvat ja -jaot, asioiden sujuvampi eteneminen ja vertaistuki luovat vastaajien mielestä edellytyksiä toimivalle yhteistyölle. Kyllä. Mitä enemmän eri tahoja tukee nuorta, sen paremmin hän pärjää. Selkeät tehtävät auttavat vähentämään oman työn kuormittavuutta. Asiat hoituvat helpommin, saa neuvoja tarvittaessa. Selkiyttää myös omaa roolia, tieto siirtyy, asiakkaan etu. Saan vertaistukea, uusia ideoita ja ratkaisumalleja. Toimiessaan kyllä. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 81

81 Idän alueella yhteistyön eduiksi nostettiin esiin oman työn selkeämpi rajaaminen, päällekkäisyyksien väheneminen, vakiintuneet käytännöt yhteistyölle sekä tiedonvaihdon ja kokonaiskuvan parantuminen. Edellytyksenä kuitenkin on, että yhteistyötä hallintokuntien välillä tapahtuu ja että se on toimivaa. Jos yhteistyötä olisi, se helpottaisi työtä ja ei tehtäisi päällekkäistä työtä. Kokonaisvaltaisempi kuva nuoren elämästä, keskustelut syvenevät, parempi mahdollisuus auttaa/puuttua tilanteisiin. Silloin kun yhteistyö toimii, se ehdottomasti helpottaa omaa työtäni. Minun ei tarvitse tietää kaikkea yli rajojen toimiminen auttaa rajaamaan työtäni. Voi ohjata oppilaan sellaisen tuen piiriin, jota koulussa emme voi tarjota. Voin paremmin pysyä omissa työtehtävissäni ja roolissani. Koillisella alueella monihallintokuntainen yhteistyö koettiin tärkeäksi, koska sen nähdään olevan olennainen ja välttämätön osa nykypäivän toimintaa. Nykypäivänä kukaan ei voi toimia vain yksin alueella lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Ehdottoman tärkeää, koska asia on sama, mutta työtavat erilaiset. Asiakastyö ei muuten toimi. Välttämätöntä työn kannalta. Elinehto koulumaailmassa. Ehdottoman tärkeää. Yksin ei pysty toimimaan. Idän alueella yhteistyön eduiksi mainittiin kokonaiskuvan parantuminen asiakkaan tilanteesta, tarpeenmukaisempi palvelu ja tuki asiakkaalle, kollegiaalinen tuki sekä kustannustehokkuus. Lasta tai nuorta tulisi hoitaa ja auttaa kokonaisvaltaisesti, yhteistyössä. Tukiverkosto on tärkeä. Tulevaisuuden supistuvien resurssien vuoksi voidaan tehdä asioita kustannustehokkaammin. Löytää parhaimman tavan auttaa yksittäisessä tapauksessa. Monia keinoja millä voidaan hyvinvointia parantaa löytyy. Uusia vinkkejä tarvitaan, jotta 10 sokeaa hahmottaa norsun. 82 B4:2013

82 4.2.3 Verkostoseminaarien hyödyllisyys Eri verkostoseminaareissa palautekyselyn kysymykset vaihtelivat hieman käsiteltyjen teemojen mukaisesti. Kevään verkostoseminaareihin osallistuneista Koillisen vastaajat arvioivat Idän vastaajia hieman useammin tilaisuudet hyödyllisiksi (kuvio 38). Erityisesti omien verkoston kannalta Koillisen vastaukset olivat myönteisempiä (3,86) kuin Idän (3,46). Koillisella alueella sosiaali- ja terveysviraston sekä opetusviraston edustajat olivat myönteisimpiä arvioissaan. Heidän arvionsa seminaarin hyödyllisyydestä alueen monitoimijaisen yhteistyön kehittämiselle oli keskimäärin 4,5. Muiden seminaarien suhteen eri organisaation edustajien välillä ei ollut juurikaan eroja siinä, miten hyödylliseksi seminaarit koettiin. Syksyn seminaarien palautearviot olivat myönteisempiä kuin keväällä (ks. liite 12). 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Koillinen Itä 0,0 Kuinka hyödyllinen tilaisuus oli...omien verkostojesi työn kannalta?...alueen monitoimijaisen yhteistyön kehittämisen kannalta?...oman työsi kannalta? Kuvio 38. Keväällä 2013 järjestettyjen Idän ja Koillisen verkostoseminaarien vastausten keskiarvot Asteikko 1=hyödytön, 2=varsin hyödytön, 3=vaikea sanoa, 4=varsin hyödyllistä, 5=hyödyllistä Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 83

83 HYMYT-mallissa innostavaksi koettiin Koillisella alueella yhteistyön edellytysten koheneminen, verkostojen selkiyttäminen, vuorovaikutuksen ja tiedonkulun parantuminen sekä kokonaiskuvan selkiytyminen. Yhteistyö verkostojen kesken. Vuorovaikutus virkisti. Viestin kulku läpi organisaatiotasojen. Eri tahot tutuiksi, termit, lyhenteet etc. Dialogisuus. Koolla oleminen, näkeminen. Että asioista ollaan kiinnostuneita. Homma menee koko ajan enemmän käytännön tasolle ja konkretiaan, eli ehkä lisää tapaamisia? Verkostojen järkevöittäminen, toimijoiden tuominen yhteen. Tavoitteena selkeyttää kuvio (yhteistyökuvio), kaikki osapuolet mukaan. Esimiestahon tukemista. Idän alueella nostettiin esiin johdon osallistuminen, yhteistyötahoihin tutustuminen, suunnitelmallisuus ja selkeät toimintamallit yhteistyölle, yhteistyön tihentyminen, kokonaiskuvan selkiytyminen sekä tiedonkulun parantuminen niin työntekijöiden ja johtotason kuin myös eri organisaatioiden välillä. Uudet yhteistyökumppanit. Ihmiset, joilla on päätösvaltaa operatiivisesti osallistuivat. Kaupunkitason rakenne monitoimijayhteistyöhön. Työmaa on yhteinen, siksi on hyvä suunnitella asioita yhdessä. Tavoite siitä, että asiat voi kertoa yhtenä kokonaisuutena yhden henkilön avulla. Johdon mukana olo. Olen tutustunut ja alkanut toimia aiempaa enemmän yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tietoisuuteni niistä on lisääntynyt. Esimiehet oppisivat ymmärtämään verkosto- ja yhteistyön merkityksen, tiedonkulun parantuminen johtamisrakenne verkostotyölle. Verkostoituminen tärkeä asia > tulevaisuutta! vaatii osaamista ja kehitettävää vielä paljon. Hyvinvoinninpalveluopas käyttöön! 84 B4:2013

84 Jatkoa ajatellen Koillisella alueella esitettiin, että toisen asteen toimijat otettaisiin mukaan toimintaan ja että toisiin toimijoihin tutustumista olisi entistä enemmän. Lisäksi varhaiskasvatuksen aluepäälliköiden osallistuminen, rakenteiden kehittäminen, tietojen kokoaminen sekä toiminnan jalkautuminen nähtiin keskeisenä. Enemmän toisen asteen /aikuispuolen toimijoita, mahd. Myös erityisoppilaitosten väkeä (etsivä nuorisotyö). Puuttuivat varhaiskasvatusviraston aluepäälliköt! Heidän läsnäolo ja vaikutusvalta on erittäin oleellinen alueyhteistyön kehittämisessä. Ryhmätöiden lisääminen. Tutuksi tuleminen. Järkevöittäminen ja rakenteiden luominen. Tietojen kokoaminen. Kontaktien luonti. Vuoropuhelu. Missä vanhemmuuskeskustelu? Idän alueella toivottiin enemmän konkretiaa, panostusta tiedonvälitykseen ja toimintamalleihin, syvempää tutustumista yhteistyötahoihin sekä lisää aikaa prosessointiin ja dialogiin. Päästiin toiminnassa sille tasolle, jossa mietitään palveluntuotantoa, resursseja ja yhteistyötä. Eli ei päällekkäisyyttä vaan synergiaa. Eri tahojen työn esittely. Työ ei lopu koskaan, koska toimijat vaihtuvat ja ilmiöt muuttuvat, syvyyttä lisää. Esimiesten rooli selkeäksi ensin heille itselleen. Hankkeesta tiedottamista lisää. Lisää aikaa keskusteluihin, ajatusten vaihtoa. Ylätasolta selkeitä päätöksiä ja johtamista asian eteen. Nyt tuntuu hieman siltä, että tämä on yksittäisten työntekijöiden ja toimijoiden varassa. Johto puuttuu!!! Kaikki keskeiset toiminnot hyvinvoinnin ja turvallisuuden osalta tulisi integroida samaan johtamis- ja ohjausrakenteeseen Päällekkäisten verkostojen purkaminen/välttäminen. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 85

85 4.3 Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminnan arviointi Jokaisesta työpajasta kerättiin tapaamisen lopuksi palaute, joissa kysyttiin ryhmän toimintaa liittyvistä asioista (liite 4). Yksimielisimpiä ryhmän jäsenet olivat molemmissa ryhmissä siitä, että toiminnasta oli hyötyä alueen monitoimijaiselle yhteistyölle (kuvio 39). Hyödyn kokemus oli vahvempi Idässä, täysin samaa oli mieltä 50 prosenttia vastaajista. Koillisessa näkyi kokemuksen vahvistuminen prosessin edetessä. Idän ryhmässä koettiin Koillista vahvemmin, että ryhmän jäsenet toimivat samansuuntaisesti. Molempien ryhmien vastauksissa näkyi trendinä se, että kokemus samansuuntaisuudesta oli kasvussa (kuvio 40). 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % koillinen koillinen koillinen koillinen itä itä itä % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 39. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminnan hyödyllisyys yhteistyölle, Itä ja Koillinen, % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % koillinen koillinen koillinen koillinen itä itä itä % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 40. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminnan samansuuntaisuus, Itä ja Koillinen, % 86 B4:2013

86 Sitoutumisesta ryhmän toimintaan käytiin erityisesti Koillisessa keskustelua. Ryhmässä mietittiin, mitä sitoutuminen tarkoittaa; läsnäoloa vai muuta tekemistä? Palautteissa näkyi, että ryhmän työskentelyn edetessä kokemus luottamuksesta ja sitoutumisesta vahvistui, tosin vastauksissa oli pientä kokouskohtaista vaihtelua (kuviot 41 ja 42). 120 % 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % koillinen koillinen koillinen koillinen itä itä itä % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 41. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien jäsenten luottamus ryhmään, Itä ja Koillinen, % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % koillinen koillinen koillinen koillinen itä itä itä % 0 % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 42. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien jäsenten sitoutuneisuus ryhmään, Itä ja Koillinen, % Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 87

87 Odotetusti ryhmän jäsenet eivät toiminnan alussa jakaneet kokemusta ryhmän toiminnan tehokkuudesta (kuvio 43). Tehokkuus kasvoi luottamuksen lisääntyessä kun saatiin kokemusta yhteistyöstä ja tutustuttiin toisiin. Idän ryhmän näkemys tavoitteista oli selkeämpi, sillä aiempi kokemus tuki ryhmän työtä (kuvio 44). 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % koillinen koillinen koillinen koillinen itä itä itä % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 43. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien toiminnan tehokkuus, Itä ja Koillinen, % 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % koillinen koillinen koillinen koillinen itä itä itä % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio 44. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien tavoitteet, Itä ja Koillinen, % 88 B4:2013

88 Idän hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Ensimmäisen kokouksen palautteissa 21 näkyy alkuvaihe: sitoutumisen, yhdensuuntaisuuden ja tehokkuuden nähtiin olevan vielä lähtökuopissa. Syksyn kokousten palautteissa nähtiin kuitenkin jo hyötyjä omalle työlle sekä arveltiin konkreettisten asiakashyötyjen tulevan esiin myöhemmin. Tavoitteiden koettiin kirkastuneen ja asioiden konkretisoituneen. Tavoitteiden selkeyttä koskevissa kommenteissa nähtiin edistystä tapahtuneen etenkin ensimmäisen kokouksen jälkeen. Sitoutumista koskevissa kommenteissa tuotiin esiin, että paikallaolijat olivat sitoutuneet, mutta ylemmän johdon ja poissaolijoiden sitoutumisesta oltiin huolestuneita. Alueen monitoimijaista yhteistyötä arvioivissa palautteissa kaikki vastaajat näkivät hankkeen tuloksena syntyvän hyötyjä. Myönteiseksi kokouksissa koettiin esimerkiksi tekemisen meininki, hyödylliset paikallaolijat, asioiden eteneminen, keskustelu, konkretia ja yhteistyö. Myös projektipäällikköä kehuttiin. Kehitettävää kokouksissa nähtiin olevan tiivis asialista sekä se, miten asiat menevät kokousten jälkeen käytäntöön. Koillisen hyvinvoinnin koordinaatioryhmä Elokuun palautteissa 22 nähtiin tavoitteiden kirkastumisen vaativan vielä lisää työtä. Kahdessa palautteessa tuotiin esiin ryhmän koon olleen liian iso asioista sopimiseen tai tavoitteiden kirkastamiseen ja että tehokkuus kärsii. Myöhemmissä kokouksissa kuitenkin koettiin tavoitteiden selkiytyneen. Muutamat kommentoijat näkivät sitoutumista jo olevan, osa näki sitä paikallaolijoilla, mutta kyseenalaisti poissaolijoiden sitoutumisen. Luottamusta nähtiin kuitenkin jo olevan. Hyötyjen omalle työlle, asiakastyölle sekä alueen monitoimijaiselle yhteistyölle arveltiin tulevan esiin erityisesti tulevaisuudessa. Kokouksissa myönteisenä nähtiin etenkin keskustelu, toisiin tutustuminen ja laaja osanottajajoukko, käytännön toimenpiteistä sopiminen muiden kanssa sekä asioiden selkiytyminen. Kehitettäväksi koettiin käsiteltävien asioiden määrä sekä osanottajien eri tasoiset työtehtävät. Huomionarvoista on, että kahden eri kokouksen palautteissa oli lukuisia myönteisiä kommentteja koskien kokouksien sujuvuutta, valmisteluja, tärkeyttä ja hyviä vetäjiä. Jatkossa arveltiin tarvittavan vielä tukea sekä linjajohdon että projektipäällikön taholta. 21 Idän ryhmässä valtaosa avoimista palautekysymyksistä oli vastaamatta. 22 Elokuun kokouksen palautteissa oli useammassa kohdassa lähemmäs kymmenen avointa kommenttia. Toisaalta Koillisen palautteissa oli havaittavissa sama ilmiö kuin Idässä eli joihinkin kohtiin ei vastattu mitään ja useaan kysymykseen kirjattiin vain 1 4 palautetta. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 89

89 Yleisesti voidaan todeta, että kysymykseen Mitä kokouksissa tulisi mielestäsi käsitellä? tuli runsaasti vastauksia. Verrattaessa osallistujien esittämiä toiveita ja seuraavien kokousten asialistoja huomataan, että suurin osa toiveista voitiin myös ottaa käsiteltäviksi seuraavissa kokouksissa. Kokouksesta toiseen toistuvia toiveita ei siten juurikaan esiintynyt. Jotkut osallistujista esittivät, että kokouksista poissaolevat listattaisiin tai tuotaisiin muulla tavoin esille. Tämä toive esiintyi erityisesti Koillisen ryhmän kommenteissa Hyvinvoinnin koordinaatioryhmäläisen omia kokemuksia Seuraavassa kerrotaan yhden Koillisen alueen hyvinvoinnin koordinaatioryhmän jäsenen pohdinnoista valmennuksen aikana. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän kokous alkoi esittäytymisellä ja muutama osallistuja toi keskustelun aikaisessa vaiheessa esille kriittisen näkökantansa ryhmän tuottamasta lisäarvosta. Kävimme keskustelua verkostoissa toimimisesta ja verkostoyhteistyöstä. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän oli tarkoitus tehdä suunnitelma toiminnastaan. Suunnitelma lähetettiin seuraavalle johtotasolle, jotta se ottaisi kantaa siihen. Ryhmässä keskusteltiin aktiivisesti ryhmän tavoitteista ja sitoutumisesta sekä tavoitteisiin että koko ryhmän toimintaan. Tiedonkulun varmistamista ja vuorovaikutusta pidettiin tärkeinä moniin suuntiin. Kaiken kaikkiaan ryhmän kokous vaikutti positiiviselta. Keskusteluissa tuotiin esiin epäilyä sekä kritiikkiä erilaisia hankkeita ja projekteja kohtaan. Tunnelma oli mukava sekä ryhmälle valittiin puheenjohtaja ja sihteeri. Ryhmän kokouksen sujumista jäntevöitti projektipäällikön ja fasilitaattorin ohjaus sekä tuki. Koillisen alueen hyvinvoinnin koordinaatioryhmä kokoontui toisen kerran Osa verkoston jäsenistä oli ensimmäistä kertaa mukana ryhmässä. Alun esittelyjen jälkeen pääsimme hyvin nopeasti kriittiseenkin keskusteluun ryhmän tavoite- ja toimintasuunnitelmasta kokoonnuimme kolmannen kerran ja osallistujia oli paljon runsaammin kuin aikaisemmilla kerroilla. Iloitsin myös siitä, että eri virastot olivat laajemmin edustettuina. Itselleni mieleenpainuvinta olivat pienryhmissä käydyt keskustelut. Omassa pienryhmässäni keskustelimme alueen eri verkostoista. Ryhmän jäsenet toivat esille eri näkökulmia, esimerkiksi tarpeen säilyttää verkostoja ja toisaalta karsia tai yhdistää niitä. Totesimme eri verkostoilla olleen erilainen historia ja tarve. Yksi jäsenistä toi keskusteluun myös mahdollisuuden olla etäjäsenenä, kuulolla verkoston asioista. Vastaavasti toisissa verkostoissa samainen toimija saattoi olla aktiivisessa roolissa ja hyvin intensiivisesti viedä verkoston tavoitteita eteenpäin. Erityisen palkitsevalta tuntui, kun toinen pienryhmä sopi konkreettisesti jatkosta. Jatkossa aluepäällikkö kutsuu pienryhmän jäsenet alueen rehtoritapaamiseen. Siinä on tavoitteena miettiä yhteistyökäytäntöjä koulun ympärille. 90 B4:2013

90 Viimeinen kokous pidettiin Puheenjohtaja toi terveiset johdon suunnittelukokouksesta; toimintasuunnitelmat saivat myönteistä palautetta ja koordinaatioryhmän esittämät kysymykset viedään edelleen Lasu-kollegioon 23. Alueiden terveisiin liittyvien asioiden käsittely jatkuu arviointiseminaarissa ja Lasu-kollegiossa Tämä kuvastaa mielestäni sitä, että verkostoissa päätösten tekeminen vie tosiaan aikaa. Kehittämishankkeen aikana olen saanut paljon kokemusta toimimisesta verkostoissa. Olen tarkastellut omia toimintatapojani verkoston jäsenenä. Koen viestinnän ja sen dialogisuuden kehittäminen olevan elämän mittaisia projekteja. Olen tunnistanut kehityskohteekseni kuuntelun ja liian nopeista johtopäätöksistä pidättäytymisen 24. Toisaalta on ollut hyödyllistä havaita ja harjoitella tutussa verkostossa viestintää, dialogisuutta osana sitä. Luottamuksen lisääntyessä verkostoissa myös oma oppimiseni viestinnässä mahdollistuu. Tätä kautta saan uutta tietoa ja minulla on mahdollisuus jakaa omaa tietämystäni alueesta, koululaisista ja työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnin osalta tärkeä tekijä on työn kokeminen merkitykselliseksi. Tässä hankkeessa koen erityisesti merkittäviksi koululaisten ja työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisen. Sitä kautta HYMYT-hanke on lisännyt työhyvinvointiani. Helsingin kaupungin strategiassa korostetaan eri hallinnonalojen yhteistyötä ja sitä kautta pyritään vaikuttamaan tuottavuuden lisääntymiseen. Eri järjestöt tekevät arvokasta työtä asukkaiden kanssa. Esimerkiksi Malmiseura ja Helsingin kaupunginosayhdistykset ry ovat tehneet pitkään verkostotyötä Koillisen alueella. Malmifoorumi järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Se on hyvä verkostoitumisen paikka malmilaisille toimijoille jatkossakin. Verkostoitunut kehittämisprosessi alkaa verkoston kokoamisella ja keskinäisen luottamuksen rakentamisella. Projektipäällikkö selvitti jo ennen koordinaatioryhmää alueen verkostoja. Koillisen alueen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä oli usein läsnä jo aikaisemmista Koillisen ja muiden alueiden verkostoista minulle tuttuja ihmisiä. Luottamusta ja sitoutumista oli rakennettu jo aikaisempien verkostojen aikana. HYMYT-hanke sinällään on ollut hyvä verkostoitumisen mahdollistaja. Lisäksi olen hankkeen aikana saanut oppia valmentavaa johtamista ja tutustunut uusiin ihmisiin. Hankkeessa olen saanut vastauksen mitä- ja mihin kysymyksiin. Verkosto- ja monihallinnollisen työn huomioiminen resursoinnissa on jäänyt epäselvemmäksi. Tarkemmin Hyvinvoinnin koordinaatioryhmäläisen kokemuksista kerrotaan Laaksosen opinnäytetyössä (2013). 23 LASU-kollegiolla viitataan Helsingin eri lasten ja nuorten palveluita tarjoavien virastojen linjajohdon/ osastopäällikkötason yhteistyöryhmää, Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman johtamiseen muodostettua yhteistyörakennetta. 24 Tässä viitataan Isaacsin (2001) kuvaamaan dialogisuuden prosessiin, joka on esitelty aiemmin tässä raportissa. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 91

91 4.3.2 Valmennusprosessi fasilitoinnin näkökulmasta Kummallekin alueelle muokattiin työsuunnitelma Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien kokouksien teemoista osallistujien esittämien tarpeiden mukaisesti. Kuhunkin tapaamiseen valmisteltiin taustamateriaali, joka perustui Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan, ryhmässä tuotettuun materiaaliin, mahdollisiin virikemateriaaleihin sekä HYMYT-hankkeen aiempien vuosien aikana tehtyihin kehitystyön tuloksiin. Vahva dialogisuus valikoitui alusta lähtien pääasialliseksi toimintatavaksi, koska kokoontumisista haluttiin rakentaa yhteistyötä ja verkostoitumista vahvistavia tilanteita. Alkuvaiheessa tarvittiin myös selkiyttävää keskustelua Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien tehtävistä ja roolista. Rakentavien yhteistyöolosuhteiden luominen nähtiin toiminnan käynnistämisessä keskeiseksi; pyrittiin vahvistamaan yhteistyöhön suuntautuvaa dynamiikkaa (liite 13). Coachaavalla otteella oivallutettiin osallistujia löytämään itselleen merkityksellisiä tavoitteita ja sopivia toimintatapoja, sen sijaan että heitä olisi ohjeistettu ennalta päätettyihin tavoitteisiin. Keskustelujen perusteella kummallekin alueelle muotoutui hieman erilainen toimintasuunnitelma, jossa huomioitiin alueen lähtötilanne ja tarpeet. Tapaamisissa käytettyjä fasilitointimenetelmiä olivat esimerkiksi: ryhmän tutustumisessa ja keskinäisen verkostoitumisen tukemisessa käytetty Cocktail-kutsut (oma esittäytyminen, omien tavoitteiden ja odotusten esittely, yhteisen tavoitteen löytäminen; yhteinen purku) erilaiset sovellukset dynaamisesta fasilitoinnista keskustelun aihepiirien fokusoimiseksi (ydinkysymykset, huolenaiheet, ratkaisut) sovellukset open space-menetelmästä ryhmätyöskentelyn motivaation vahvistamiseksi (teemojen valinta ja ryhmäjako oman mielenkiinnon mukaisesti). Kokoontumisten ilmapiiri oli myönteinen ja innostunut, mutta työskentelyssä uskallettiin nostaa esille myös haasteita. Sitoutuminen pitkäjänteiseen työskentelyyn koordinaatioryhmässä muun työn ohella koettiin joissain tapauksissa vaikeaksi. Tämä näkyi siten, että ryhmien läsnäolijat vaihtelivat hieman kokouksesta toiseen. Tietty kiinteä ryhmä kannatteli keskustelun jatkuvuutta, mutta useassa kokouksessa jouduttiin kertaamaan edellisen tapaamisen keskusteluja, jotta kaikki läsnäolijat olisivat saman tiedon tasalla. Suurin syy läsnäolijoiden vaihteluun oli henkilöiden työpaineissa ja siinä, että koordinaatioryhmän toiminnan ei koettu vielä vakiintuneen. 92 B4:2013

92 Vaikka koordinaatioryhmän tehtävänä oli vahvistaa verkostotyön johtamista alueella ja toimintayksiköissä, varsinkin työskentelyn alkuvaiheessa osallistujat kokivat vaikeaksi ottaa kantaa johtajuuteen. Keskustelujen käynnistämistä hankaloitti epäselvyys siitä, mikä odotus ryhmään kohdistuu ja millä mandaatilla se toimii. Osallistumista työskentelyyn ei koettu velvoittavana, osin ehkä myös edellä mainitusta syystä, joten kaikista virastoista ei tullut osallistujia paikalle. Tämä koettiin puutteena, sillä verkostotyö edellyttäisi toimijoiden yhteistä sitoutumista työskentelyyn. Yllättäen kävi myös ilmi, etteivät kaikki toimijat olleet täysin tietoisia ryhmästä ja siitä, mikä oli sen toiminta-alue. Tämä saattoi vaikuttaa kokouksiin osallistumiseen Koillisen alueella. Kyseiset haasteet nostettiin keskusteltaviksi prosessin puolivälissä järjestetyssä johdon kokouksessa, jossa myös esiteltiin alueelliset toimintasuunnitelmat. Keskustelu oli vilkasta, mutta asiat jäivät vielä vaille lopullista vastausta. Suunnittelukokouksessa todettiin, etteivät kaikki tahot olleet riittävän toimivaltaisesti edustettuina. Uuden toimintamallin jalkauttaminen on haasteellista, kun kyseessä on muutostilanne, jossa olemassa olevaa toimintaa jatketaan samanaikaisesti, kun uutta tuodaan käytännöksi. Koska uudesta mallista ei ole vielä Idän alueen pilottia enempää kokemusta eikä sen vaikuttavuudesta ole suoraa käytännön näyttöä, vaatii muutos ylimääräistä aikapanostusta. Panostusta tarvitaan myös yhteisen ymmärryksen ja hyväksynnän luomiseen, mikä voi osallistujista tuntua raskaalta arkityön rinnalla. Muutoksen läpiviennin onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin toimijat näkevät sen merkityksen ja hyödyt. Alkuvaiheessa saatavat pienetkin onnistumiset ja näytöt kannattaa hyödyntää osoituksena siitä, että muutos tuo aitoa etua. Johtajuuden merkitys uuden toimintatavan läpiviennissä on olennainen. Johdon tahtotila ja sen jatkuva viestiminen auttaa toimijoita näkemään uuden halutun toimintatavan merkityksen muuttuvassa työympäristössä. Toinen johtamisviestinnän olennainen osa on odotusten selkeäksi tekeminen toimijoille. Kiireisessä arjessa joudutaan priorisoimaan tekemistä ja johdon odotusten ymmärrys auttaa toimijoita tekemään strategian mukaisia valintoja. Tässä prosessissa oli nähtävissä selkeästi, miten ryhmän toimintakyky oli riippuvainen siihen kohdistuvien odotusten ymmärryksestä ja näkemyksestä, mikä Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien tehtävä on. Koska pilottiryhmä Idän alueella oli jo käynyt läpi oman aiemman prosessinsa, ryhmä pystyi tarttumaan toiminnan suunnitteluun välittömästi. Sen sijaan Koillisen alueen ryhmässä, joka aloitti prosessinsa huhtikuussa, ensimmäisissä tapaamisissa oli alun kick-offin keskusteluista huolimatta tarvetta lisäkeskustelulle siitä, mikä sille asetettu tehtävä on ja toisaalta sille, mikä ryhmän mandaatti on tehdä erilaisia valintoja. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 93

93 Keskustelujen onnistumiseksi on tärkeää luoda ryhmään hyvä vuorovaikutus ja luottamus fasilitaattorin sekä ryhmän välille. Jotta se onnistuisi, fasilitaattorin tulee olla ryhmän silmissä uskottava toisaalta omassa ammatissaan eli ajattelun tukijana ja asiantuntijana prosessin vetämisessä mutta myös kyvyltään ymmärtää aihepiirin substanssia. Siksi fasilitaattorin perehtyminen myös asiasisältöön ja prosessin reunaehtoihin, kuten esimerkiksi johdon odotuksiin ja strategiseen tahtoon on tärkeää. Mikäli mallia viedään uusille alueille, on työskentelyn tehokkuuden parantamiseksi suositeltavaa aloittaa prosessi johdon yhteisellä tapaamisella, hyödyntää muiden alueiden kokemukset prosessista jo suunnitteluvaiheessa sekä varmistaa, että keskeiset avainhenkilöt priorisoivat osallistumisensa. Johdon yhteisellä tapaamisella otetaan kantaa ryhmälle asetettaviin konkreettisiin odotuksiin ja todetaan ryhmällä oleva mandaatti niin, että toiminnan rajat ja reunaehdot sekä toisaalta tulosodotukset selviävät kaikille. 94 B4:2013

94 5. Työntekijöiden kehitysideat Seuraavassa on esitelty Koillisen ja Idän alueiden työntekijöiden kehittämisehdotuksia ja -ideoita. Kehittämisideat on kerätty nettikyselyistä, verkostoseminaarien tuotoksista ja osallistujapalautteista, monitoimijaisten koulutusten palautteista sekä ryhmähaastatteluista. 5.1 Internet-kyselyistä Nettikyselyissä kehittämisideoina ja -tarpeina nostettiin esille erityisesti ammattitaitoisesti koordinoitu yhteistyöhanke, hankkeen toimiva rakenne, ohjausjärjestelmä ja toimintasuunnitelma, tiedonvaihdon sujuvuus sekä kaikille yhteinen ja toimiva tietojärjestelmä. Saatuja vastauksia tarkastellaan ohessa neljän teeman mukaisesti: tietyt asiakasryhmät, nivelvaiheet ja ryhmätoiminnot, monitoimijaiset asiakasprosessit sekä tiedottaminen. TIETYT ASIAKASRYHMÄT Asiakasryhmiä, joiden kohdalla monitoimijaista yhteistyötä tulisi kehittää, ovat vastaajien mukaan yläasteikäiset koulupudokkaat, peruskoulun päättävät erityisoppilaat ja oppilaat, jotka eivät pääse jatko-opiskelemaan, lukiota käyvät nuoret, joilla on elämänhallintapulmia, psyykkisesti oireilevat lapset ja nuoret, kielitaidottomat maahanmuuttajaperheet sekä vanhemmat, jotka tarvitsevat tukea vanhemmuuteen. Vastausten perusteella kriittisiä vaiheita näyttäisivätkin olevan siirtymät ala-asteelta yläasteella ja yläasteelta jatko-opintoihin sekä tilanteet, joissa lapsi tai nuori joutuu ottamaan itse liian suuren vastuun koulunkäynnistään tai avunsaannistaan. Peruskoulun päättävillä jotka eivät pääse opiskelemaan, kielitaidottomat perheet, erityisluokkalaiset kun peruskoulu päättyy... on monta kohtaa jossa palveluverkko ei toimi. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 95

95 Vastaajat toivoivat konkreettista apua vanhemmuuden tukemiseen niin yksilö- kuin ryhmätasolla ja yli virastorajojen. Nykytilanteessa vastaajat kokivat pulmalliseksi perheiden auttamisen ja eteenpäin ohjaamisen, koska perheet eivät välttämättä ole riittävän kriisissä psykiatrisen lähetteen tekoon eikä muutakaan auttavaa tahoa ehkä löydy. Psykiatrian poliklinikalle lähettämisen ei myöskään koettu itsestään selvästi ratkaisevan ongelmia kaikissa tapauksissa, sillä avunsaanti saattaa jäädä liiaksi perheen omalle vastuulle. Osassa perheitä ei myöskään ymmärretä avun saannin tarpeellisuutta. Lastensuojelu koettiin vastauksissa melko järeänä keinona, johon tartutaan vain, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Asiakkaat tippuvat ala-asteiän jälkeen vanhempain koulu -tyylisen tuen puutteesta. Ohjausta murkkujen/esimurkkujen huoltajille tarvitaan paljon yksilötasolla tai vanhempainkoulu muotoisena. Kun murrosikäisen nuoren huoltajalla on huoli arjen pulmissa, jotka kuitenkaan eivät ole psykiatrisen lähetteen kriteereitä täyttäviä, en tiedä, minne perheen ohjaisin. Ollaan huolen harmaalla vyöhykkeellä, lähes lastensuojelun tuen tarpeessa. Kaipaan takaisin yläasteikäisille koulupudokkaille (pojat) nuorisotyön tarjoamaa tsemppi toimintaa. Psykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat vaaravyöhykkeessä, koska on vaikea sanoa, mistä ongelmat johtuvat ja niin heitä pallotellaan. Lastensuojelu on viimesijainen keino auttaa, mutta psykiatrista osaamista meillä ei ole. On myös nuoria, jotka ovat pudonneet tyhjän päälle jäätyään kotiin peruskoulun suorittamisen jälkeen (ja joka on kenties jäänyt kesken). Nuorisopsykiatrian poliklinikalle lähettämisen jälkeen jää nuoren avun saanti liiaksi oman aktiivisuuden, vanhempien jaksamisen ja kannustamisen varaan. Jalkautuva työryhmä on tuonut jnkv apua asiaan, mutta edelleen, jos nuori on vastentahtoinen ja ei jostain syystä ole valmis (sillä hetkellä) ottamaan vastaan apua, ymmärtämään käyntien merkitystä ja hoidon pitkäkestoisuutta, ollaan ongelmatilanteessa. Tarvitaan järeämpiä keinoja. Tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä asiakkuuden alusta aina loppuun asti eri toimijoiden välillä. Vanhempien merkitystä nuoren motivoinnissa tulee korostaa, sekä tarjota konkreettista apua vanhemmuuden tukemiseen yli virastorajojen. On huomioitava avun tarpeen arvioinnissa se, etteivät vanhemmat aina edes ymmärrä, että heidän nuorensa on avun tarpeessa, tai he eivät pidä sitä niin tärkeänä asiana kuin ammattilaiset pitävät. Ei siis riitä, että hoidon tarpeellisuutta kysytään vain vanhemmilta ja nuorelta itseltään, jos käynnit eivät toteudu ja asiakkuus päättyy.( ) 96 B4:2013

96 Maahanmuuttajaperheissä, joissa vanhempien kielitaito on riittämättömän, saattaa oppilaan koulunkäynti ja sen tukeminen muodostua haasteelliseksi. Oppilaille voidaan tarjota erityistukea koulussa vuosienkin ajan, mutta ilman kodista saatavaa tukea oppilas saattaa jäädä yksin koulunkäyntinsä kanssa. Lisäksi kodin ja koulun välinen kommunikaatio vaikeutuu, jos vanhemmilla ei ole riittävää kielitaitoa. Näissä tilanteissa ei ole välttämättä ketään vastuullista tahoa selvittämässä ja auttamassa perhettä riittävissä määrin. ( )Myöskin erityiskoulussa työskennellessäni nousee usein esille yksi ja sama epäkohta/ongelma. Maahanmuuttajaperheissä vanhempien kielitaidon puute tai sen riittämättömyys on tärkeässä roolissa oppilaan koulunkäynnin tukemisessa. Mistä johtuu, että vuosien ajan, vaikka lapsi ja nuori olisi syntynyt Suomessa, kielitaito ei vanhemmillakaan kehity riittävästi. Olemme oppilashuoltoryhmässä usein tilanteessa, että kaikki mahdollinen erityistuki on jo oppilaalle tarjottu (pitkään, vuosien ajan), mutta mitään selkeää kehitystä oppilaan kielitaidossa/akateemisissa taidoissa ei ole nähtävissä ja on vaarana, että hän tippuu muiden oppilaiden vauhdista. Opettajan ja vanhempien välinen viestiminen ei luonnollisestikaan ole kielitaidon puutteessa mahdollista. Oppilas joutuu liian usein ja liian raskaasti ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan. Usein lastensuojelun kanssa yhteisissä kokouksissa asia otetaan esille, mutta oman kokemukseni mukaan ei ole olemassakaan sellaista tahoa joka perehtyisi perin pohjin asiaan ja veisi asiaa eteenpäin. Ei meillä kouluterveydenhuollossakaan ole riittävästi resursseja näiden perheiden auttamiseksi. Kokouksia vanhempien kanssa on kyllä yllin kyllin pidetty ja tulkki ollut aina paikalla!!! Siitä ei nyt voi olla enää kyse. NIVELVAIHEET Nivelvaiheiden tärkeiksi kehittämiskohteiksi mainittiin erityisesti päiväkotien ja koulujen välinen yhteistyö. Tähän kaivattiin myös nivelvaihetta tukevaa toimintaa erityisesti lastensuojeluperheille. Koululaisten iltapäivätoimintaan sekä kerhotoimintaan toivottiin koordinointia ja verkostoyhteistyötä, jotta palveluverkko ei olisi päällekkäinen tai joiltain osin puutteellinen. Vastauksissa tuotiin esiin myös ajatus leikkipuistojen ja perusopetuksen iltapäivätoiminnan haun yhtenäistämisestä. Myös neuvolan ja koulujen välisen yhteistyön kehittämistä esitettiin parantamalla tiedonvälitystä erityisesti niiden lasten osalta, joilla on sellaisia erityistarpeita, jotka koulussa pitäisi pystyä huomioimaan. Koillisella alueella on mielestäni kohtalaisen hyvä yhteistyö luokkalaisten iltapäivätoiminnan järjestämisessä. Kaipaisin koillisen alueen parempaa verkostoyhteistyötä varhaiskasvatuksen puolella. Näen tärkeänä yhteistyökumppanina Varhaiskasvatusviraston, joka järjestää toimintaa alle kouluikäisille. Siinä tarvittaisiin koordinointia esim. kerhotoiminnan järjestämisessä, ettei tarjota samoja palveluita samaan aikaan ja jossain tarjonta puuttuu Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 97

97 Koulun ja päiväkodin yhteistyötä on kehitettävä Ala-Malmin alueella esi- ja alkuopetuksessa varsinkin. Ei ole päiväkodin ja koulun nivelvaihetta tukevaa toimintaa. Olisi hyvä, jos ls (lastensuojelu) olisi mukana, koska alueella paljon ls-perheitä. Ls-perheet, jotka eivät halua esim. perheneuvolan tukea, vaikka muut olisivat sitä mieltä, että perhe tarvitsee kipeästi apua. Putoavat palveluverkosta, koska ei tarjota muuta, vaihtoehtoa ym. MONITOIMIJAISET ASIAKASPROSESSIT Vastaajilla oli useita ehdotuksia monitoimijaisten asiakasprosessien kehittämiseksi. Koulun yhteistyön toimivuus eri tahojen kanssa koettiin keskeiseksi, erityisesti koulun ja lastensuojelun välinen yhteistyö nostettiin esiin. Konkreettisimpina toiveina koulun ja lastensuojelun yhteistyön kehittämisestä esitettiin molemminpuolinen avoimuus ja tiedotuksen lisääminen asiakkaan asioissa salassapitosäädöksistä huolimatta. Koulun yhteistyön parantaminen perheneuvolan ja psykiatristen palveluiden kanssa nähtiin myös tärkeäksi. Esimerkkeinä tämänhetkisistä puutteista mainittiin työnjaon epäselvyys sekä yhteistyön vähäisyys yksittäisten asiakkaiden kohdalla. Erityisesti meidän työssämme yhteistyö lastensuojelun kanssa olisi tärkeää saada toimivaksi ja siinä on paljon puutteita. Toinen tärkein yhteistyökumppani on erikoissairaanhoito, minkä kanssa yhteistyö ja työnjako on hyvin epäselvää. Yhteistyö lastensuojelun, perheneuvolan ja lastenpsykiatrian kanssa on aivan liian puutteellista. Jos asiakkaan lähettää esim. lastenpsykiatriaan, ei sen jälkeen kuulu mitään. Ymmärrän, etteivät aina voi vaitiolon vuoksi lähettää lausuntoja, mutta vähintään se, että hoito on loppunut, tulisi lähettävälle taholle ilmoittaa. Yhteistyötä koulun ja lastensuojelun sekä koulun ja perheneuvolan kanssa tulisi tiivistää. Yhteistyötä tulisi viedä siihen suuntaan, että kumpikin osapuoli on ns. antava osapuoli. Tällä hetkellä tuntuu, että koulu on se antava osapuoli, muttei saa riittävästi tietoa oppilaittensa asioista. Ns. kolmannen sektorin yhteistyö ei myöskään ole niin tiivistä kuin asiakkaittemme tarpeet huomioon ottaen voisi olla. Yhteistyö lastensuojelun kanssa tulisi olla toimivampaa! Heidän tiukka salassapitovelvollisuutensa hankaloittaa, ja turhauttaa toimimista. Tietoja odotetaan sinne, mutta saammeko itse tietoja, jotka auttaisivat asioiden hoitoa. Koko työsuhteeni ajan olen kokenut yhteistyön takkuamista. 98 B4:2013

98 Tärkeänä nähtiin myös itse prosessien ja yhteistyösopimusten kehittäminen, jotta asiakkaat eivät putoa palveluverkosta ja jotta päällekkäiset toimet saataisiin pois. Monitoimijaisten asiakasprosessien sujuvat käytännöt ovat huomionarvoisia myös siksi, että työntekijät ja yhteistyötahot pysyvät kartalla asiakkaan tilanteessa. Kehitettävää löytyy monitoimijaisista prosesseista. Esimerkiksi asiakkaat tippuvat valitettavan usein sellaisten palveluiden piiristä, joihin he eivät kykene sitoutumaan. Yhteistyötä tulisi kehittää nimenomaan toimimaan yksittäisten asiakkaiden kohdalla. Eli yhteistyötä tulisi olla enemmän asiakkaan asioissa esimerkiksi koulun ja lastensuojelun välillä, koulun ja psykiatristen palveluiden välillä. Asiakkaat saattavat tippua palveluverkosta, jos lastensuojelu ei aloita koulun toiveesta huolimatta minkäänlaisia toimia perheen kanssa. Tällöin koulu saattaa olla kyvytön vaikuttamaan perheeseen ja tieto lastensuojelun poisjäämisestä ei aina tule koululle asti. Enemmän yhteisiä sopimuksia asiakkaan verkostossa toimivien kesken. Asiakkaat eivät oikeastaan tipu, mutta yhteistyötahot meinaavat tippua. Verkostoyhteistyön ja monitoimijaisten prosessien kehittäminen on vasta alkuvaiheessa. Realiteetti on, että vanha kulttuuri ja sen mukainen perinteinen ajattelu sekä toimintatavat eri organisaatioissa ovat edelleen vallitsevia ja ne muuttuvat hitaasti. Moniammatillisia edelläkävijä verkostohankkeita ja -pilotteja on ollut reilun 15 vuoden ajan. Merkittävin moottori, jonka avulla monitoimijaisia prosesseja on kehitetty kaupunkitasolla on Klaari-Helsinki ja Klaari toimii edelleen! HYMYT-hanke on ensimmäinen ammattimaisesti koordinoitu ja johdettu hanke, joka sisältää selkeän ohjausjärjestelmän, rakenteen ja toimintasuunnitelman. Lainsäädännön velvoitteet saavat ihmeitä aikaan! yhteisellä suunnittelutyöllä ja positiivisella asenteella on mahdollista saada mukavaa ja sujuvaa yhteistyötä-dialogia aikaiseksi. uskon että HYMYT hanke on oiva väline saattamaan keskusteluun ja suunnitelmallisuuteen verkostotyössä, ja yhteisten pelisääntöjen saamiseksi. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 99

99 TIEDOTTAMINEN Vastaajat korostivat tiedottamisen ja sujuvan tiedonkulun tärkeyttä. Tämä on ensiarvoista niin kaupunkitasolla, hallintokuntien välillä, kuin myös yksittäisten toimijoiden kesken. Koulun taholta toivottiin parempaa yhteydenpitoa alueellisiin verkostoihin, iltapäiväkerhoihin, Luotsiin ja yksittäisiin perheisiin. Vastauksissa mainittiin myös neuvoloiden ja päiväkotien välisen tiedottamisen tehostaminen sekä kulttuuripalvelujen tiiviimpi osallistuminen sosiaali- ja nuorisotyöverkostoihin. Lisäksi toivottiin enemmän tietoa prosessien etenemisestä palveluverkossa sekä alueellista tilastotietoa eri palveluiden asiakasmääristä. Tällä hetkellä Helsingin kaupungin organisaatio uudistukset tuottavat päänvaivaa, tai lähinnä niistä tiedottaminen! Asiakkaat ovat kokeneet tipahtaneensa kärryiltä siinä, kuka hoitaa, missä hoitaa jne. TIEDOTTAMISEN tärkeys alueella, jotta me, ruohonjuuritason työntekijät osaamme palveluohjata asiakkaita, emmekä anna väärää tietoa. Koulu on tällä hetkellä instituutio, jonka kanssa moni asia ei toimi. Viesteihin ei vastata ja heidän osallistumisensa alueellisiin verkostoihin on laimeata, paitsi kuraattorin osalta. Aika moni perhe on viime kevään aikana kokenut, ettei yhteistyö koulun kanssa toimi ja ettei kukaan kerkeä vastata tai tiedottaa yhteisistä asioista. Sitoutuneisuus yhteisien asioiden tiedottamisessa ontuu... Luotsin ja koulujen välistä yhteydenpitoa parannettava. Sosiaali- ja terveysviraston yhdistyessä monet Luotsin sidokset katkesivat kouluterveydenhuoltoon. Itse toivoisin saavani lisää tietoa siitä, kuinka prosessit etenevät palveluverkossa ja onko olemassa tilastoa, joka kertoo esim. kuinka monta perhettä on koillisen alueen varhaisen tuen sosiaaliohjauksessa. Niin moni perhe tarvitsisi tukea, mutta heitä ei välttämättä ole kovin helppoa saada ottamaan tätä apua vastaan. Itse olen huolissani asiakkaiden tippumisesta palveluverkostosta. Miten käy esim. 18-vuotiaille, joille ei edes ole nuorisopaikkaa jossa olla ja jotka ovat tuen tarpeessa. Vastaajilta kysyttiin miten he haluaisivat osallistua alueen yhteistyön kehittämiseen. Vastauksissa tärkeäksi nostettiin työntekijöiden ja asiantuntijoiden oman osaamisen ja tietämyksen sekä hyvien kokemusten jakaminen. Tätä ehdotettiin tehtävän esimerkiksi täsmäkoulutusten tai tietoiskujen muodossa. Pitää huolta tiedottamisesta, ja kantaa vastuuta verkostojen toimivuudesta omalta osaltani. Lapsiperheiden eroauttaminen on ammatillinen asia, jota haluaisin jakaa. Yhteistyöstä ja sen onnistumisesta yms. haluaisin jakaa kokemuksia siitä, miten asioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Tarkoitan sillä sitä, että loppujen lopuksi moni asia on meistä itsestämme kiinni ja siitä miten haluamme sitoutua ja kuinka tärkeäksi sen koemme. Pienillä satsauksilla saamme paljon aikaan!! Ugg!!! 100 B4:2013

100 Minulla on mielestäni aika hyvä tuntemus alueestani ja tiedän mitä tällä alueella tapahtuu. Tietämys myös oman viraston tarjoamista palveluista on erinomainen jota voisin verkostossa jakaa. Teen jo tällä hetkellä yhteistyötä eri toimijoiden ja perheiden kanssa projektissa, jonka tavoitteena on saada alueen haasteelliset perheet aktivoiduiksi. Edelleenkin tarvitsemme lisää keinoja perheiden innostamiseksi. Oma erityisosaamiseni liittyy nuorisotyöhön kirjastossa. Jaan sitä muihin kirjastoihin, joissa on haasteita lasten ja nuorten parissa. Yhteistyökumppaneitani ovat mm. nuorisotoimi ja koulu. Toimijoilla on paljon erityisosaamista. Voisiko käytännön työntekijöiltä saada asiantuntijakoulutusta? Lisäksi toivottiin panostusta tiedonvaihtoon ja tiedottamiseen, koulutukseen, verkostoneuvottelujen suunnitteluun, ajankäytön hallintaan sekä organisaatio- ja toimintamuutosten huomioimiseen toiminatavoissa. Myös rakentavan palautteen antaminen koettiin huomionarvoiseksi yhteistyön kehittämisessä. Tiedonvaihdon helppoudesta tulisi huolehtia. Koska oikeasti työmäärään nähden harrastetaan tiedonvaihtoa liian vähän toimijoiden kesken: nykyisellään se vaatii 100 lupalappua ja yhteistä aikaa verkostopalavereihin. Ja sitä aikaa ei ole riittävästi. Uusi toimiva tietojärjestelmä (vaikka Virosta (jossa asiakas ikäänkuin projekti jossa deadlinejä, trigereitä, kolaboroituja papereita etc.) ja siihen access-oikeudet niille joille se kuuluu. Silloin voisi seurata projektin etenemistä ja täydentää sitä omilla tiedoilla sellaisena aikana kun on aikaa. Tiedonvaihto ensisijaisesti. Sen jälkeen kun yhteisistä pelisäännöistä on sovittu, on enemmän varaa erityisosaamisen jakamisesta ja hyödyntämisestä. Hyödyntäisin mahdollisesti esimiestaitoihin liittyvää koulutusta. Yhteiset koulutustilaisuudet olisivat järkeviä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, jos yhteinen intressi löytyy. Erikoisosaaminen olisi kai uskontokasvatukseen liittyvä. Siinä on luontevaa tehdä yhteistyötä päivähoidon kanssa... Samaa mitä tähänkin asti. Varaan aikaa riittävästi yhteistyölle, kerron omasta työnroolistani ja selkiytän toiveitani suhteessa asiakkaani tarpeisiin ja toiveisiin verkostoon päin. Yritän muistaa antaa kehuja ja positiivista palautetta verkoston työntekijöille myös ja kiittää aina kun aihetta on ja esittää toivomuksiani kehittävässä muodossa eteenpäin. Yritän kuunnella verkoston tarpeita ja kysyä jos en ymmärrä. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 101

101 5.2 Monitoimijaisten koulutusten palautteista Kehitysideoita hyödynnettiin vuoden aikana muun muassa järjestämällä toiveiden mukaisia monitoimijaisia koulutuksia liittyen dialogisuudeen, mentalisaatioon ja eroon lapsiperheissä. Osa koulutuksista suunniteltiin hankkeen puitteissa, osa hankittiin hyviksi tiedetyiltä kouluttajilta. Syksyllä 2013 järjestettiin Koillisen alueella Ero lapsiperheessä -koulutus. Koulutuksen yhteydessä kerätyissä palautteissa kysyttiin muun muassa kehittämisideoita yhteistyön tekemiseen. Vastaajat toivat esiin erityisesti alueellisia, työntekijöiden ja toimijoiden välisiä, kehittämisajatuksia. Vain harva esitti ideoita, joita he voisivat nimenomaan itse toteuttaa. Näkökannoissa korostui erojen ennaltaehkäisy ja perheiden varhainen tuki. Vastaajat toivoivat matalan kynnyksen tukea perheille aikaisessa vaiheessa, jotta eroja on mahdollista ennaltaehkäistä. Lisäksi panostusta kaivattiin päiväkoteihin esimerkiksi perheneuvolan konsultaatioiden ja tiiviimmän lastensuojeluyhteistyön muodossa. Palveluverkon sujuvuus ja katkeamattomuus nähtiin keskeisenä. Esiin nousi myös huoli miesten sekä monikulttuuristen perheiden mukaan saamisesta palveluiden piiriin. Kaiken kaikkiaan koulutus ero-aiheesta koettiin hyödylliseksi ja sitä toivottiin koko työyhteisölle vaikkapa lyhyiden infotilaisuuksien tapaan. Varhaista apua perheille jo riitojen ja ristiriitojen alussa selviytymään arjen kriiseissä, jottei eroa tulisi. Kuinka saada perheille matalan kynnyksen apua jo ennen kuin ero on kynnyksellä, esim. pienten lasten vanhemmille. Huoli puheeksi ajoissa ja asiakkaan ohjaus reippaasti oikean tuen piiriin. Yhteistyötä voisi aina olla enemmän. Konsultointia välillä pene ph. Päivähoidon neuvolapalveluiden ja kouluterveydenhuollon yhteiset koulutukset kokisin tärkeiksi/tarpeellisiksi. jatkumo lapsen/perheiden elämässä. Eri toimijoiden ohjaus ja lähetekriteereiden pohdinta: ei liikaa pompottelua. Lyhyet info/verkostotapaamiset työpaikalle. Tämäkin koulutus olisi hyvä saada koko työyhteisölle ja tiimit voisivat paneutua miettimään, miten toimitaan eroperheitä kohdatessa. 102 B4:2013

102 5.3 Ryhmähaastatteluista Vuoden alkupuolella ryhmähaastateltiin rehtoreita, koulukuraattoreita ja -psykologeja, lastensuojelun useampia tiimejä sekä perheneuvolan tiimiä. Haastattelutietoa hyödynnettiin hankkeen suunnittelussa. Seuraavassa on esitetty haastatteluissa esiin nostettuja kehitysehdotuksia. Todettiin, että toimijoiden tulee käydä myös epävirallista keskustelua erilaisissa foorumeissa, kuten verkostoseminaareissa, toisia toimijoita kohtaan olevien epärealististen toiveiden hälventämiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi. Tämä on tärkeää varsinkin työntekijävaihdoksissa. Uusille työntekijöille on syytä tarjota kootusti tietoa alueen ja kaupungin toimijoista sekä lasten ja nuorten palveluista. Toimivaksi malliksi nähtiin alueellinen palveluopas. Nimettömän konsultaation, jossa virkamies ei kerro asiakkaan nimeä toiselle, nähtiin parantavan palveluohjausta. Esimerkiksi lastenpsykiatrisilla poliklinikoilla on havaittu, että panostaminen verkostoyhteistyöhön ja konsultoimiseen vähentää aluekohtaista lähetteiden lukumäärää. Palvelutiedottamisessa tehtävän yhteistyön koettiin säästävän kaikkien aikaa. Esimerkiksi alueellinen vanhempainilta eri toimijoiden yhdessä toteuttamana tarjoaa mahdollisuuden erilaisten palveluiden näkyväksi tekemiseen ja mahdollisten ennakkoluulojen hälventämiseen, vaikkapa sosiaalipalveluita kohtaan. Pidettiin tärkeänä sopia eri toimijoiden välisestä työnjaosta erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi koulukuraattorin ja sosiaalityöntekijän välisestä työnjaosta asiakasarvioinnissa ja tukemisessa. On parannettava ymmärrystä siitä, miten toimitaan toisten virkamiestahojen kanssa. Kun tieto toisten toimijoiden asiakasprosesseista lisääntyy, paranee myös asioiden hoitaminen. Todettiin, että työnjaolliset asiat tulee ratkaista aikaisemmin kuin asiakkaan läsnä ollessa. Päällekkäisen työn minimoimiseksi selkeiden työnjakojen ja suunnitelmien yhteinen määritteleminen on ensisijaisen tärkeää. Missä määrin verkostoyhteistyön ja yhteisten seurantaneuvotteluiden tulee olla normaalikäytäntö? On varmistettava, että ajankohtaiset ja keskeiset yhteistyöhön liittyvät asiat saadaan käsittelyyn alueen tasolla. Tuleeko Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä käsiteltävät asiat valmistella jokaisella vastuualueella ennen kokousta? Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 103

103 6. Pohdinta ja päätelmät Tässä raportissa on esitelty, miten Helsingissä on kehitetty uudenlaista alueellista verkostojohtamisen mallia lasten, nuorten ja perheiden palveluiden välille. Uusi synnytettävä rakenne lisää tavoitteellista vuoropuhelua sekä eri toimijoiden että työntekijä- ja aluepäällikkötason kesken, mikä mahdollistaa uudenlaisten palveluiden ja palveluprosessien yhteiskehittämisen sekä työntekijä- ja asiakaslähtöisen kehittämisen. Työntekijöiden osallistamisen kautta voimme vaikuttaa myös heidän työhyvinvointiinsa. Kolmas sektori on ollut aktiivisesti mukana verkostoseminaareissa ja nettiin viety palveluopas on suunniteltu niin, että sinne on pääsy myös kolmannen sektorin edustajilla. Tällä hetkellä voi olla lasten ja nuorten asiakasryhmiä, jotka eivät täytä minkään palvelun asiakkaaksi pääsemisen kriteereitä. Heitä saatetaan pompotella palvelusta toiseen siten, etteivät he saa tarvitsemaansa psykososiaalista tukea. Tämä on suuri menetys sekä inhimillisesti että koko palvelujärjestelmän kuormittumisen kannalta. Tietyt asiakasryhmät pääsevät palveluiden piiriin vasta siinä vaiheessa, kun heidän tuen tarpeensa on ehtinyt kasvaa suureksi. Tällöin he tarvitsevat jo korjaavia palveluita ja mittavaa monitoimijaista yhteistyötä yksittäisten palvelujen ollessa riittämättömiä. Silloinkaan asiakasta ei välttämättä pystytä auttamaan siten, että sillä olisi pitkäkantoiset vaikutukset, mikäli vastuun jakoon, tiedonvälittämiseen, seurantaan ja yhteistyöhön liittyvät kysymykset jäävät avoimiksi. Joustavaa ja toimivaa monitoimijaista yhteistyötä tarvitaan erityisesti niillä Helsingin alueilla, joiden asiakkailla on monitahoisia sekä sosiaalisia, psyykkisiä että terveydellisiä ongelmia. Segregaation torjunta vaatii kaikkien lasten ja nuorten palveluita tarjoavien virastojen yhteistoimintaa ja palveluiden yhteensovittamista. Syrjäytymiseen tulee puuttua aikaisessa vaiheessa eri tahojen yhteistyöllä, erityisesti niillä alueilla, joiden väestörakenteen katsotaan olevan sosioekonomisesti heikko (Ala-Outinen 2010). Tämän vuoden aikana on pyritty luomaan yhteistyörakenne, jonka avulla koulujen, sosiaali- ja terveystoimen, kolmannen sektorin, nuorisotoimen yms. edustajat pystyvät jatkossa ratkaisemaan helpommin yhdessä yhteisiin asiakasprosesseihin, tiedon välittämiseen ja vastuunjakoon liittyviä ongelmia sekä vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Mallilla tehostetaan ennaltaehkäisyä ja palveluohjausta sekä parannetaan kykyä puuttua asioihin oikea-aikaisesti: silloin kun asiakas ensimmäisen kerran apua tarvitsee. Kun turhauttavat tuloksettomat asiakasprosessit vähenevät ja palvelut kehittyvät, myös työntekijöiden työhyvinvointi paranee. Verkostoseminaareilla, yhteisillä koulutuksilla ja verkostotoiminnalla synnytetään alueellista me-henkeä, jolla voidaan olettaa olevan vaikutusta työhyvinvointiin. 104 B4:2013

104 Psykososiaalisten ongelmien lisääntyminen ei ole yksistään suomalainen ongelma, mikä ilmenee muidenkin länsimaiden masennuksesta ja syrjäytymisestä kertovissa tilastoissa. Kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi rakennettu palvelujärjestelmä on taloudellisten paineiden takia murroksessa ja eri maissa etsitään keinoja samoihin haasteisiin. Helsingin kaupungissa on hyödynnetty Suomessa (mm. THL:ssä ja Keroputaan sairaalassa) kehitettyjä sovelluksia ja luotu niiden pohjalta malli, joka osaltaan pyrkii vastaamaan edellä kuvattuihin, tulevaisuudessa yhä kasvaviin, yhteiskunnallisiin haasteisiin. Helsingin Koillisen ja Idän alueilla kehitettyyn malliin kuuluu kaksi osaa: Hyvinvoinnin koordinaatioryhmät sekä verkostoseminaarit. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmät muodostettiin 0 18-vuotiaiden palveluiden alueellisista esimiehistä ja päälliköistä. Toiminnan tarkoituksena oli kehittää esimiesten yhteistyörakennetta. Molemmilla hankealueilla toteutettiin kaksi lasten ja nuorten parissa toimivan työntekijän yhteistä verkostoseminaaria. Verkostoseminaareissa mahdollistetaan vuoropuhelu ei pelkästään eri toimijoiden vaan myös eri organisaatiotasojen välillä. Seminaareissa kuultiin myös nuorten ja vanhempien terveisiä välillä vierailevien kokemusasiantuntijoiden suulla, välillä videolta. Työntekijät näkivät tärkeäksi sen, että alueellinen keskijohto osallistui verkostoseminaareihin ja ilmaisivat tämän selvästi verkostoseminaaripalautteissa: johdon mukana olo nähtiin myönteisenä asiana. Palautteissa kritisoitiin yleisemmällä tasolla sitä, ettei työntekijöitä useinkaan kuulla palveluiden kehittämisessä eikä heidän vahvaa osaamistaan osata hyödyntää. Verkostoseminaarit mahdollistivat osaamisen hyödyntämisen ja työntekijät saivat tilaisuuksissa äänensä kuuluviin. Toisaalta keskijohto sai tilaisuuksissa välitettyä tilaisuuksissa alueen työntekijöille yhteistä näkemystä siitä, mihin oltiin menossa ja mikä nähtiin tärkeänä kyseisellä alueella kaupunkistrategia jalkautui. Keskijohto viesti puolestaan ylemmän johdon suuntaan sitä, miten tärkeää kaikkien virastojen sitoutuminen hankkeeseen oli. Yhteistyön tekeminen nähtiin myös ylemmän johdon puheissa tärkeänä, mutta kuitenkaan kaikissa organisaatioissa tätä viestiä ei välitetty organisaatioiden alemmille tasoille. Muiden toimijoiden edustajat kiinnittivät tähän huomiota niin Hyvinvoinnin koordinaatioryhmien kokouksissa kuin verkostoseminaareissakin, joissa sekä esimiehet että työntekijätkin ihmettelivät, miksi jokin tietty taho ei ollut paikalla. Tähän asiaan ei kuitenkaan jumituttu, vaan paikalla olijat hyödynsivät harvinaislaatuiset hetket, jolloin olivat yhdessä kerrankin samassa tilassa, yhteistyönsä kehittämiseen. Vuoden aikana nostettiin monissa yhteyksissä esille, miten oleellista verkostomaisen työotteen ja yhteistyön puolesta puhuminen on niin työntekijöiden kesken kuin johdonkin tasolla. Yhteistyön tekeminen on usein ristiriidassa yksittäisen työntekijän perustehtävän suorittamisen kanssa. Verkostojohtaminen ja verkostomaisen työotteen edistäminen vaatii vahvaa viestimistä asian puolesta kaikilla organisaation tasoilla kaikissa verkostoihin kuuluvissa organisaatioissa. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 105

105 Verkostoseminaareissa havaittiin, että toimijoiden toiveet toisiaan kohtaan eivät aina kohtaa. Ilmiö muistutti ala-asteen diskoa, jossa yksi oli ihastunut toiseen ja halusi tämän seuraan, mutta toinen olikin ihastunut kolmanteen. Tilaisuudet toimivat kuitenkin tehokkaina vuorovaikutuspaikkoina ja säästivät aikaa monilta pienemmiltä kokouksilta. Seminaarien punaisena lankana oli dialogisuuden vahvistaminen. Niissä myös jaettiin tietoa erilaisista välineistä, joita työntekijät saattoivat käyttää palveluohjauksensa ja tekemänsä monitoimijaisen yhteistyön tukena. Käytännössä teemat yhdistivät eri toimijoita ja keskusteluiden kautta nousi esiin yhä uudenlaisia, purettavia yhteistyön esteitä, esimerkiksi iltapäivätoiminnan, leikkipuistojen, päiväkotien ja koulujen keskinäisessä yhteistyössä. Monet toimijat, jotka kokivat lastensuojelun etäiseksi, näkivät verkostoseminaarin mahdollistaman keskusteluyhteyden hyvin tärkeäksi. Seminaareissa jotkut sellaiset tahot pääsivät sopimaan yhteistyöstä, jotka eivät olleet aiemmin onnistuneet sitä tekemään, esimerkiksi peruskoulusta toiselle asteelle siirtymiseen liittyvästä nivelvaiheyhteistyöstä. Sekä henkilöstön että asiakaskunnan monimuotoisuus on Helsingissä jo arkipäivää. Työntekijöiden on kyettävä huomioimaan ihmisten erilaiset näkökulmat niin asiakkaiden kuin toisten työntekijöiden kanssa toimiessaan. Tässä raportissa esitelty malli vahvistaa monimuotoisuuden johtamista. Dialogirakenne luo edellytykset eri toimijoiden, työntekijöiden ja organisaatiotasojen edustajien näkökulmien kuulemiselle ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiselle. Jatkossa mallia on kehitettävä edelleen siten, että lapset, nuoret ja vanhemmat saavat siinä suuremman roolin. Palvelujärjestelmää on kehitettävä yhdessä sellaiseksi, että se kohtaa ihmisen yksilönä ja aktiivisena toimijana omien asioittensa parhaana asiantuntijana. 6.1 Hyödyt Vuoden 2013 aikana toteutettu keskijohdon valmennus sekä siihen kytkeytyvät verkostoseminaarit koettiin hyödyllisinä. Selkeä viesti sekä tilaisuuksiin osallistuneilta että nettikyselyyn vastanneilta oli: yhteistyö on tärkeää, sitä tulee vahvistaa monella rintamalla. Reilun puolen vuoden aikana saatiin aikaan konkreettisina tuloksina alueelliset monitoimijaisen verkostotyön johtamisen toimintasuunnitelmat. Niin työntekijät, toimintayksiköiden esimiehet kuin alueelliset päällikötkin kokivat myönteistä muutosta tapahtuneen yhteistyön ilmapiirissä. Monet kokivat myös saaneensa uusia välineitä verkostotyön tekemiseen. Lisäksi johtamisessa nähtiin tapahtuneen positiivisia muutoksia. Asiakashyötyinä mainittiin, että hanke oli parantanut yhteistyötä ja palveluohjausta, mikä vähentää niin sanottua luukuttamista. Hyvinvoinnin koordinaatioryhmästä konkreettisina hyötyinä on seurannut muun muassa terveydenhoitajasijaisen järjestäminen HPV-rokotuksia varten sekä työtilojen poikkeusjärjestelyistä sopiminen. 106 B4:2013

106 Verkostoseminaaripalautteiden perusteella HYMYT-mallissa innostavaksi koetaan Koillisen alueella yhteistyön edellytysten koheneminen, verkostojen selkiyttäminen, vuorovaikutuksen ja tiedonkulun parantuminen sekä kokonaiskuvan selkiytyminen. Idän alueella nostettiin esiin johdon osallistuminen, yhteistyötahoihin tutustuminen, suunnitelmallisuus ja selkeät toimintamallit yhteistyölle, yhteistyön tihentyminen, kokonaiskuvan selkiytyminen sekä tiedonkulun parantuminen niin työntekijöiden ja johtotason kuin myös eri organisaatioiden välillä. Kevään seminaareihin osallistuneet kokivat monitoimijaisen yhteistyön kuormittavan heitä vähemmän kuin he, jotka eivät osallistuneet tilaisuuksiin. Tämä saattoi johtua siitä, että tilaisuuksiin osallistui yhteistyöhön myönteisesti suhtautuvia ihmisiä. On myös mahdollista, että tilaisuuksilla oli vaikutusta osallistujien kokemukseen yhteistyöstä. Hyödyn kokemus oli vahvempi Idän alueen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä. Koillisen Hyvinvoinnin koordinaatioryhmässä näkyi sen sijaan kokemuksen vahvistuminen prosessin edetessä. Tätä mahdollisesti selittää se, että Idän ryhmällä oli pidempi historia keskijohdon keskinäisestä yhteistyöstä. Verkoston käynnistyminen vaatii tutustumisen ja suhteiden syntymisen kannalta tuetun alkuvaiheen. Luottamus edellyttää yhteistyön tekemistä. Palaute kertoi tarpeesta määritellä Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän tehtävä ja rooli selkeästi jo käynnistysvaiheessa, jotta ryhmän oman tavoitteen asettaminen helpottuu. Suurin osa nettikyselyyn vastanneista koki hankkeen hyödylliseksi. Esille nostettiin muun muassa se, että hankkeen järjestämissä verkostoseminaareissa sai oivalluksia ja välineitä työhön. Hanketta pidettiin tärkeänä myös asiakastyön kehittämisen kannalta. Todettiin, että luottamuksellinen yhteistyö asiantuntijoiden kesken mahdollistaa oikeanlaisen ja nopeamman asiakkaiden auttamisen. Sanottiin, että asiakkaat hyötyvät, kun palveluohjaukselliset mahdollisuudet ovat paremmin kunkin työntekijän tiedossa ja yhteistyökumppaneita saa tarvittaessa jakamaan vastuuta ja keksimään ratkaisuja. Monet vastaajat nostivat esille, että vuoden aikana heille oli kirkastunut, millaisten palveluiden piiriin asiakkaita voi ohjata. Kyselyvastauksissa hankeen hyötynä nostettiin esille tarkoituksenmukaiset yhteistyörakenteet, jotka palvelevat työntekijöitä siten, että he pystyvät paremmin keskittymään perustyöhönsä eikä aikaa kulu verkostojen luomiseen jokaisen asian yhteydessä erikseen. Toimiva yhteistyö varmistaa sen, että asiakkaat saavat hyvää ja oikea-aikaista palvelua luukulta luukulle kulkemisen sijaan. Tämä on erityisen tärkeää niiden asiakkaiden kohdalla, joilla on vähän voimavaroja. Vastauksissa todettiin, että asiakkaat saavat kokonaisvaltaisempaa tukea, kun toimijat tekevät yhteistyötä. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 107

107 Jotkut vastaajista totesivat, että juuri nyt tällaiselle hankkeelle oli selvä tilaus. Organisaatiomuutokset aiheuttavat sen, että työntekijät eivät ole aina selvillä edes oman organisaationsa palveluista. Useimmat asiakkaat tarvitsevat monenlaista, moniammatillista, hallintokuntien rajat ylittävää tukea. Pidettiin tärkeänä, että moniammatillisuuden tärkeyttä korostettiin ja kerrottiin, että sitä voitiin harjoitella. Todettiin, että ammatillinen osaaminen kasvaa säännöllisen yhteistyön myötä. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, mutta toimivan yhteistyön kautta kysyminen ja tiedonhankinta helpottuvat sekä nopeutuvat. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten yhteistyötä voidaan pitää resurssina työntekijälle. Kun yhteistyö toimii, se tukee merkittävällä tavalla työntekijää. 6.2 Työhyvinvoinnilliset vaikutukset Hankkeen suunnitteluvaiheessa oletimme, että kun työntekijöiden ymmärrys kaikista alueen palveluista paranee ja he tutustuvat mahdollisiin yhteistyökumppaneihin, lisääntyisi myös heidän työhyvinvointinsa. Yhteistyökumppanien verkostoa pidettiin työntekijöiden kannalta resurssina. Työhyvinvoinnillisia vaikutuksia arvioitiin työn imu -mittarilla, mutta kyselyyn vastanneilla oli niin korkea työn imu, että asteikon yläpää tuli vastaan. Tämä selittänee osittain sen, ettei kevään ja syksyn kyselyjen tulosten välillä ilmennyt merkittäviä muutoksia. Tulokset poikkesivat selvästi Hakasen (2009a) työterveyslaitoksen tutkimusaineistosta, jossa työn imu -vastausten keskiarvo oli 4,26. Tässä kyselyssä työn imu -vastausten keskiarvoksi saatiin 5,14. Työterveyslaitoksen aineistossa tarmokkuuden keskiarvo oli 4,38, omistautumisen keskiarvo 4,37 ja uppoutumisen 4,03. Vuonna 2013 keräämässämme aineistossa tarmokkuuden keskiarvoksi mitattiin 5,11, omistautumisen 5,33 ja uppoutumisen 4,99. Tämän tutkimuksen perusteella lasten ja nuorten palveluiden työntekijöiden työn imu Koillisen ja Idän alueella Helsingissä onkin suhteellisen korkealla tasolla, mitä voidaan pitää erittäin myönteisenä ja rohkaisevana tuloksena. Pohtiessa vastaajien korkeaa työn imua, voidaan havaita myös monia yhteneväisyyksiä Hakasen tutkimustulosten (2009a) kanssa. Hakasen mukaan määräaikaisilla, naisilla, nuorilla ja iäkkäämmillä työntekijöillä sekä pienten lasten vanhemmilla on usein korkea työn imu. Tämän tutkimuksen vastaajista suurin osa oli naisia ja yli puolet nuoria (alle 35-vuotiaita) tai iäkkäämpiä (yli 45-vuotiaita). Vastaajilta ei kysytty työsuhteen luonnetta tai lasten lukumäärää, mutta on oletettavaa, että pitkään työskennelleet ovat yleisemmin vakituisissa työsuhteissa. Työn imua synnyttävät työn voimavarat. Nämä voimavarat auttavat saavuttamaan työlle asetetut tavoitteet ja vähentämään työssä koettuja vaatimuksia. Yhden ihmisen kohdalla työn voimavarat voivat muodostua työn tulosten näkemisestä, toiselle työyhteisön ja esimiehen tuesta. Sen sijaan työssä koetut vaatimukset ja kuormittavat tekijät aiheuttavat yleisimmin työuupumusta, eivät niinkään työn imun vähentymistä. Itse asiassa työtä kuormittavat tekijät saattavat jopa vahvistaa työn imua (Hakanen 2009a, 13). 108 B4:2013

108 Nettikyselyyn vastanneet työskentelevät vastuullisissa ja usein kuormittavissakin tehtävissä ja työoloissa. Työn vaativuutta ja raskauttakin tuotiin esiin monissa vastauksissa, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysviraston organisaatiomuutoksen kerrottiin vaikuttaneen työhön kielteisellä tavalla. Toisaalta juuri työn kuormittavuus, vaikkapa koulussa, lastensuojelussa tai erityistarpeisten lasten kanssa työskennellessä, todennäköisesti vaikuttaa myönteisesti työntekijöiden korkeaan työn imuun. Tehtävä työ koetaan sisällöllisesti tärkeäksi ja merkitykselliseksi, ja se sisältää rankkuudestaan huolimatta paljon konkreettista edistystä ja onnistumista. Työn tulosten näkeminen sekä vastauksissa kerrottu, työtovereilta ja lähiesimieheltä saatava tuki omaan työhön, lienevätkin keskeisiä työn voimavaroja monelle työntekijälle. Huomionarvoista on myös se, että työn imu on kollektiivinen ilmiö. Korkean työn imun työntekijät levittävät myönteistä energiaa ja työinnostusta myös työkavereihinsa, mikä puolestaan lisää koko työyhteisön työn imua (Hakanen 2009a, 13; Perhoniemi & Hakanen 2013). Näin ollen voidaankin ajatella nettikyselyyn vastanneiden tartuttaneen myös toisiinsa korkeaa työn imua ja kokonaisten työyhteisöjen olevan työn imussa. Toisaalta Hakanen (2009a, 9) tuo esiin, että korkean työn imun ryhmillä eli määräaikaisilla, naisilla, nuorilla ja iäkkäämmillä työntekijöillä sekä pienten lasten vanhemmilla, on myös useammin ongelmia työuupumuksen kanssa. Työn imu ja työuupumus eivät olekaan sama asia vaan ovat käänteisessä yhteydessä toisiinsa. Korkeasta työn imusta huolimatta työntekijä voi siis kokea työuupumusta. Tai toisinpäin: matalasta työn imusta huolimatta työntekijää ei välttämättä vaivaa työuupumus (Hakanen 2009a). Jatkoa ajatellen voisikin olla hedelmällistä tarkastella työn imun ohessa myös työuupumusta, jotta työhyvinvoinnista saataisiin kokonaisvaltaisempi ja monipuolisempi kuva. Nettikyselyssä kartoitettiin myös yhteistyöhön liittyviä kokemuksia. Yhteistyön todettiin useammin helpottavan kuin kuormittavan työtä. Työntekijät kokivat puutteellisen yhteistyön kuormittavan heitä useammin kuin liiallisen yhteistyön. Haastatteluissa ja verkostoseminaareissa asiaa kysyttäessä työntekijät kertoivat tekevänsä monitoimijaista yhteistyötä päivittäin. Lienee selvää, että työntekijät tarvitsevat muilta tukea omaan työhönsä riippumatta siitä, miten pitkään he ovat tehneet työtä lasten ja nuorten parissa. Sillä, kuinka pitkään oli tehnyt kyseistä työtä, todettiin tässä tutkimuksessa kuitenkin olevan yhteys siihen, miten tuki koettiin. Näyttäisi siltä, että 1 4 vuotta työskennelleet kaipaisivat tiheämpää yhteistyötä tukemaan omaa työntekoaan, sillä yhteistyön koetaan nimenomaan helpottavan omaa työtä ja vähentävän työn kuormittavuutta. Mahdollisesti yli viisi vuotta työskennelleillä on jo omat henkilökohtaiset yhteistyöverkostot käytettävissään sekä tuntemus ja kokemus alueen yhteistyömahdollisuuksista. Toisaalta pidempään työskennelleillä on todennäköisesti myös laajempi kokemus yhteistyön esteistä ja toimimattomista rakenteista. Tämä saattaa heijastua heidän odotuksiinsa yhteistyötä kohtaan sekä siihen, koetaanko yhteistyön edistävän omaa työntekoa. Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 109

109 6.3 Työntekijälähtöinen kehittäminen Kyselytuloksissa nousi esille se, että monet työntekijät kokevat olevansa alihyödynnettyjä palveluiden kehittämisessä. Myös monet tutkijat ovat arvelleet, että julkisen sektorin asiakastyössä työskentelevien resursseja ei hyödynnetä palveluiden kehittämisessä niin hyvin kuin niitä voitaisiin hyödyntää (Hasu et al. 2011; Saari et al. 2012). Työntekijöillä on usein johtoa parempi käsitys asiakkaiden tarpeista. Työntekijät voitaisiinkin ottaa paremmin mukaan keskustelufoorumeihin, joissa pohditaan kehittymiseen liittyviä kysymyksiä ja tehdään niitä koskevia päätöksiä (Kesting& Ulhoi 2010; Saari et al. 2012). Keskijohdon rooli on keskeinen sen kannalta, miten työntekijöitä pystytään hyödyntämään koko organisaation kehittämisessä. Joidenkin tapaustutkimusten perusteella voidaan sanoa, että keskijohdon edustajien työntekijöistä välittävä asenne ja heidän suojelemisensa turhautumiselta ja kielteisiltä tunnereaktioilta on keskeistä menestyvien tiimien synnyttämisessä (Fuglsang 2001, Amabile et al. 2004). Erityisesti keskijohdolla on merkittävä rooli siinä, miten tieto välittyy työntekijöiltä ylempään johtoon ja toiseen suuntaan (Saari et al. 2012). Saaren ym. (2012) tutkimuksen mukaan työntekijöiden työhyvinvointi lisääntyy, kun keskijohto onnistuu luomaan toimivat rakenteet tiedon välittymiselle työntekijöiden ja johdon välillä. Työntekijöille syntyy kokemus siitä, että heidän ideoitaan arvostetaan ja he voimaantuvat varsinkin, jos palveluiden kehittämiseen annetaan työaikaa. Kriittistä tällaisessa toiminnassa näyttäisi olevan myös se, miten hyvin johdon eri tasot kommunikoivat keskenään. Tämän hankkeen yhteydessä hyödynnettiin työntekijöiden ideoita yhteistyön ja palveluiden kehittämiseen liittyen. Toiveiden perusteella järjestettiin vuoden aikana muun muassa monitoimijaisia koulutuksia. Kerätyissä palautteissa nostettiin esille seuraava pulma: Suomessa käydään valtava määrä asiakasneuvotteluita lasten ja nuorten asioissa. Harvat ammattilaiset ovat kuitenkaan saaneet koulutusta neuvotteluiden vetämiseen tai siihen, miten varmistetaan, että asiakkaat voimaantuvat ja hyötyvät neuvotteluista. Ei ole useinkaan olemassa helppoja ja nopeita ratkaisuja. Tästä syystä asiakkaat, kuten ammattilaisetkin, saattavat poistua neuvotteluista mieli raskaina: välillä he ovat saaneet mahdottomilta tuntuvia tehtäviä, välillä he eivät ole ymmärtäneet, mistä on puhuttu, välillä heitä ei ole kuultu, välillä on vain riidelty eikä ole keksitty mitään, mitä neuvottelun syynä olleelle pulmalle voitaisiin tehdä. Neuvottelujen suunnittelun tueksi kerättiin hyvinvoinninpalveluopas.fi -sivuistolle yhteen erilaiset tuoreet ohjeistukset koskien neuvotteluihin valmistautumista ja niiden tavoitteellista dialogista vetämistä. 110 B4:2013

110 6.4 Yhteisjohtaminen ja hiljainen tieto On esitetty, että verkostojen johdettavuus riippuu niiden ominaislaadusta (Järvensivu & Möller 2009). Verkostojohtamisen mahdollisuudet paranevat, kun verkoston aikomusten strateginen taso nousee. Tässä raportissa esitetyt tulokset viittaavat siihen, että verkoston strategista ajattelua voidaan vahvistaa systemaattisesti, mikä tehostaa verkoston toimintaa. Tulosten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tämä edellyttää riittävää luottamusta verkoston jäsenten välillä ja kokemusta sitoutumisesta. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että strategista suunnittelua voidaan käyttää keinona synnyttää verkostolle tarkoitus ja yhteistyön viitekehys. Yhteisen suunnittelun avulla voidaan sitouttaa niin verkoston sisäisiä kuin ulkoisiakin toimijoita yhteistyöhön (McGuire 2006, 37). Verkostoyhteistyöhön liittyy kysymyksiä, joista ei ole vielä tutkimustietoa. Miten vastuuvelvollisuus varmistetaan verkostoyhteistyössä? Miten varmistetaan verkostojen kehittyminen ja oppiminen? Tutkimuksen teossa on tärkeää yhdistää verkoston toiminnan tehokkuuden arviointi asiakashyötyjen ja vaikuttavuuden arviointiin 25. Japanilaiset organisaatioteoreetikot, kuten Nonaka, ovat eritelleen oppimisen ja dialogien areenoita yritysten piirissä (Nonaka et al. 2001; Seikkula & Arnkil, 2005, 163). Heidän mukaansa progressiivissa yrityksissä on onnistuttu luomaan foorumeita, joilla toiminnan jäsentämisen ja innovaatioiden tuottamisen kannalta keskeiset tahot lattiatasolta ylimpään johtoon kohtaavat. Keskijohdon läsnäolo pääasiallisesti työntekijöistä koostuvissa verkostoseminaareissa koettiin tämän hankkeen aikana erittäin myönteisesti. Seminaarit suunniteltiin alueellisten tarpeiden mukaisesti ja niissä käsiteltiin ajankohtaisia paikallisia yhteistyökysymyksiä. Tilaisuuksien annista olisi menetetty merkittävin osa, jos seminaarisisällöt olisi lyöty etukäteen lukkoon eikä olisi sallittu dialogisuutta. Verkostoseminaarien osallistujilla oli paljon sellaista hiljaista tietoa, minkä hyödyntäminen on tärkeää palveluiden suunnittelua ja johtamista ajatellen. Kun aluepäälliköt jalkautuvat lähemmäs niitä konteksteja ja yhteistyösuhteista, joissa työtä tehdään, he saavat tarvitsemaansa tietoa Vaikuttavia tekijöitä yksinkertaistavat asetelmat ovat kohoamassa Seikkulan ja Arnkilin mukaan seurantatutkimuksen tieteellisyyden mittapuuksi. He kuuluttavat evidence based -tutkimuksen perään. He esittävät, että tarvitaan tutkimusta, joka tunnistaa myös muut kuin ns. monologiset kohtaamiset, joissa toimija kohdistaa interventioita kohteeseen. Heidän mukaansa esim. Käypä hoito -suositusten taustalla on sellaisia tutkimusasetelmia, joilla ei tavoiteta asiakkaan ja ammattilaisen välisen vuorovaikutuksen olennaisimpia puolia (Seikkula & Arnkil 2005, 13). 26 Tilastot ja alueelliset tunnusluvut eivät kerro kaikkea. Mikäli palveluiden arvioinnissa nojataan vain keskitettyihin asiakastilastoihin, ohjaus toteutuu tarpeettoman etäältä. Tällöin on vaarana, että palveluiden suunnittelussa arvioidaan vääriä asioita niitä jotka ovat helposti mitattavissa ja tilastoitavissa. Tuo tieto ei kerro välttämättä siitä, ovatko asiakkaat saaneet apua ja onko palveluilla ollut toivottavaa vaikutusta (Seikkula & Arnkil 2005, 149). Dialoginen verkostojohtaminen alueellisessa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä 111

111 6.5 Jatkosuunnitelmat Keskijohdon valmennuksen seurauksena on kahdelle Helsingin alueelle saatu kehitettyä yhteistyörakenteet, jotka jatkossa jouduttavat virastojen välisten monihallintokuntaisten prosessien kehittämistä. Tavoitteena on jatkaa kehittämistyötä muissa Helsingin osissa ja näin helpottaa koko kaupungissa tiedon kulkua sekä dialogisen vuoropuhelun syntymistä hallinnon ja kentän välillä. Palveluprosesseja kehittämällä alueiden lasten ja nuorten hyvinvointi lisääntyy. Jatkossa on tärkeä turvata toimivat yhteistyörakenteet ja huomioida myös yhteistyön työhyvinvoinnillinen merkitys. Yhteistyön esteitä on tärkeä poistaa ja ottaa yhteisesti sovittuja työmenetelmiä käyttöön. Dialogisuuden vahvistaminen toimijoiden välillä edesauttaa työntekijöiden erilaisten taustojen ja ammatillisten näkökulmien hyväksymistä ja rakentaa keskinäistä luottamusta. Yhteistyö ja sen positiiviset vaikutukset kunkin omalle työlle tehdään näkyviksi. Tämän vuoden työn perusteella on selvää, että yhteistyön kehittäminen hyödyttää merkittävästi asiakkaita ainakin työntekijöiden arvioimana. Systemaattisella työllä saadaan aikaan myönteistä muutosta jo puolessa vuodessa, mutta paljon on vielä kehitettävää. Jatkossa verkostojohtamisen ja monitoimijaisen yhteistyön sujuvoittamisen vaikutuksia on arvioitava myös asiakasnäkökulmasta ja asiakkaat on pyrittävä ottamaan paremmin mukaan palveluiden kehittämiseen yhdessä työntekijöiden kanssa. Tämän kuvan, kuten muutkin tässä raportissa esiintyneet piirretyt kuvat, on tehnyt Aino Sutinen. Kuvat ovat syntyneet verkostoseminaarien kuvituksena. 112 B4:2013

Hyvinvointia. moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT)

Hyvinvointia. moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT) Sosiaalivirasto Nuoriso- asiain- keskus Hyvinvointia Opetusvirasto Terveyskeskus moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT) Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman 2009-2012 Kärkihanke 1.2, pilottialueena

Lisätiedot

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten Oppilashuolto lasten ja nuorten hyvinvointia varten Oppilashuolto Oppilashuolto on oppilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Oppilashuolto kuuluu kaikille kouluyhteisössä

Lisätiedot

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012 Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä

Lisätiedot

Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn 1. Abstrakti määritelmä: verkosto

Lisätiedot

Verkostot kehittämistyössä

Verkostot kehittämistyössä Verkostot kehittämistyössä Lääkkeiden käytön järkeistämisen verkosto, työpaja 27.9.2012 Timo Järvensivu, KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn

Lisätiedot

Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Nuori Suomi 13.3.2012 Verkosto voidaan määritellä ainakin kahdella

Lisätiedot

Moniammatillisista työryhmistä ja tietojen vaihdosta lastensuojelun kentässä Jyväskylä 25.1.2013. Maria Haarajoki Lakimies, OTM Pelastakaa Lapset ry

Moniammatillisista työryhmistä ja tietojen vaihdosta lastensuojelun kentässä Jyväskylä 25.1.2013. Maria Haarajoki Lakimies, OTM Pelastakaa Lapset ry Moniammatillisista työryhmistä ja tietojen vaihdosta lastensuojelun kentässä Jyväskylä 25.1.2013 Maria Haarajoki Lakimies, OTM Pelastakaa Lapset ry Päiväys Moniammatillinen yhteistyö Lasten ja perheiden

Lisätiedot

Koulukuraattorit ja koulupsykologit perusopetuksessa. Sivistystoimi

Koulukuraattorit ja koulupsykologit perusopetuksessa. Sivistystoimi Koulukuraattorit ja koulupsykologit perusopetuksessa Sivistystoimi Sisällysluettelo Oppilashuolto lapsen koulunkäyntiä tukemassa... 3 Koulukuraattoreiden ja koulupsykologien tarjoama tuki... 4 Koulukuraattori...

Lisätiedot

Näkökulmia oppilashuollon moniammatillisuuteen Monenlaista moniammatillisuutta oppilashuollossa

Näkökulmia oppilashuollon moniammatillisuuteen Monenlaista moniammatillisuutta oppilashuollossa Näkökulmia oppilashuollon moniammatillisuuteen Monenlaista moniammatillisuutta oppilashuollossa 30.11.2011 Kristiina Laitinen Opetusneuvos Opetushallitus Moniammatillisuus oppilashuollossa Lakisääteistä

Lisätiedot

Asiakastietojen välittäminen moniammatillisessa yhteistyössä

Asiakastietojen välittäminen moniammatillisessa yhteistyössä Asiakastietojen välittäminen moniammatillisessa yhteistyössä Luo luottamusta suojele lasta. Opas ja verkkokoulutus lasten suojelemisen yhteistyöstä ja tiedonvaihdosta. Oppaaseen ja verkkokoulutukseen on

Lisätiedot

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään 8.5.2014 MARJUKKA LAINE, TYÖTERVEYSLAITOS 0 Verkoston lähtökohta ja tehtävät Hallitusohjelma 2011: Perustetaan Työterveyslaitoksen

Lisätiedot

hyvinvoinnin alueellinen johtamisrakenne

hyvinvoinnin alueellinen johtamisrakenne Lasten ja nuorten hyvinvoinnin alueellinen johtamisrakenne LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMA 2013 2016 Kulttuurikeskus ja kirjasto Sosiaali- ja terveysvirasto Nuorisoasiainkeskus Varhaiskasvatusvirasto

Lisätiedot

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, 10.12.2013 Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri 1 Johtamisverkosto selvittää, kokoaa, kehittää ja jakaa johtamisen ja esimiestyön hyviä käytäntöjä

Lisätiedot

Lähellä perhettä Varhaiskasvatuksen perheohjaus Liperissä. Liperin kunta

Lähellä perhettä Varhaiskasvatuksen perheohjaus Liperissä. Liperin kunta Lähellä perhettä Varhaiskasvatuksen perheohjaus Liperissä Liperin kunta Asukasluku: asukkaita 12 286 (tammikuu 2012) Taajamat: Liperi, Viinijärvi, Ylämylly Lapsia päivähoidossa yht. n. 600 lasta Päiväkodit:

Lisätiedot

MONIALAINEN TYÖ HYVINVOINNIN TUOTTAJANA

MONIALAINEN TYÖ HYVINVOINNIN TUOTTAJANA MONIALAINEN TYÖ HYVINVOINNIN TUOTTAJANA NUORET PALVELUJEN PARIIN PALVELUIDEN YHTEISTYÖLLÄ Monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishanke SEMINAARI 8.11.2012 Monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishanke

Lisätiedot

Miten ratkaistaan eettisiä ristiriitoja sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa?

Miten ratkaistaan eettisiä ristiriitoja sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa? Miten ratkaistaan eettisiä ristiriitoja sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa? Seminaari 28.3.2019 Paneeli: Miten vähentää eettistä kuormitusta sosiaali- ja terveydenhuollossa? Mika Virtanen, projektipäällikkö,

Lisätiedot

TOIMINTASUUNNITELMA Hanke Kaste hanke 2014 2016 Pois syrjästä -hanke Kehittämisosio ja Säkylän osakokonaisuus

TOIMINTASUUNNITELMA Hanke Kaste hanke 2014 2016 Pois syrjästä -hanke Kehittämisosio ja Säkylän osakokonaisuus TOIMINTASUUNNITELMA Hanke Kaste hanke 2014 2016 Pois syrjästä -hanke Kehittämisosio ja Säkylän osakokonaisuus toiminta-aika Tavoite Perheiden kokonaisvaltaisen auttamismallien kehittäminen ja verkostomaisen

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

Työryhmäkysymykset THL

Työryhmäkysymykset THL Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma Systeeminen lastensuojelun toimintamalli Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa / POSKE Yhteiskehittämispäivien ryhmätyöt RYHMÄ 1. Työryhmäkysymykset Miten hyvin mallinnuksessa

Lisätiedot

Tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta Kuntien näkemyksiä kehittämistoiminnan tuloksista

Tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta Kuntien näkemyksiä kehittämistoiminnan tuloksista Tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta 2008-2012 Kuntien näkemyksiä kehittämistoiminnan tuloksista Tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta Kehittämistoiminnassa mukana oleville opetuksen

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Työterveyslaitos www.ttl.fi Ihmisten innostava johtaminen Jalmari Heikkonen, johtava asiantuntija 3.6.2014 Jalmari Heikkonen Työterveyslaitos www.ttl.fi Oikeudenmukaisuus Jaon oikeudenmukaisuus

Lisätiedot

Ei kenenkään maalta kaikkien maalle. Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus

Ei kenenkään maalta kaikkien maalle. Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Ei kenenkään maalta kaikkien maalle Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus Arvioinnin julkaisu 12.9.2012 1 Esityksen sisältö Arvioinnin

Lisätiedot

Perhesosiaalityö varhaisen tuen palveluissa

Perhesosiaalityö varhaisen tuen palveluissa Perhesosiaalityö varhaisen tuen palveluissa Lastensuojelun ja perhetyön kehittäminen Kokkolassa Mistä lähdettiin liikkeelle, mikä tarve? Yhteistyön puuttuminen Lastensuojelun vetäytyminen Laki Tutkimuksia

Lisätiedot

Nostoja VAIKUTA lasten ja perheiden palveluihin kyselyn tuloksista LAPE Pirkanmaa

Nostoja VAIKUTA lasten ja perheiden palveluihin kyselyn tuloksista LAPE Pirkanmaa Nostoja VAIKUTA lasten ja perheiden palveluihin kyselyn tuloksista 2017-2018 LAPE Pirkanmaa Kyselyn perustiedot Pirkanmaan Lape-hankkeessa on ollut avoin kysely toimijoiden nettisivuilla koko hankkeen

Lisätiedot

Onko lainsäädäntö yhteistyön tuki vai kompastuskivi? Kokemuksia Manuva-hankkeesta

Onko lainsäädäntö yhteistyön tuki vai kompastuskivi? Kokemuksia Manuva-hankkeesta Onko lainsäädäntö yhteistyön tuki vai kompastuskivi? Kokemuksia Manuva-hankkeesta 1.10.2012 Koulun ja lastensuojelun yhteistyö -seminaari Sannakaisa Koskinen Pistarit 1. Peruste oleskeluluvan myöntämiselle

Lisätiedot

Opettamisesta ja avustamisesta ohjaukseen. Kivirannan koulu

Opettamisesta ja avustamisesta ohjaukseen. Kivirannan koulu Opettamisesta ja avustamisesta ohjaukseen Kivirannan koulun moniammatillinen yhteistyö joustavasti ja tavoitteellisesti Kivirannan koulu Oppilaita 320 16 opetusryhmää 2 pienryhmää luokanopettajia 16, kieltenopettajia

Lisätiedot

Monialaisen arvioinnin mahdollistava johtaminen LAPE-päivät

Monialaisen arvioinnin mahdollistava johtaminen LAPE-päivät Monialaisen arvioinnin mahdollistava johtaminen LAPE-päivät 31.8.2018 Arja Hastrup, johtava asiantuntija, THL Leena Normia-Ahlsten, erikoissuunnittelija, THL Miksi monialaista arviointia tarvitaan? Arvion

Lisätiedot

SUJUVALLE POLULLE AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA

SUJUVALLE POLULLE AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA SUJUVALLE POLULLE AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA - MONIALAINEN YHTEISTYÖMALLI Ota koppi verkostotapaaminen, Hanko 24.10.2018 Tuula Hapulahti, Luksia 26.10.2018 Sujuva polku, Monialainen yhteistyömalli Sujuva

Lisätiedot

Vanhemmuuden tuen reseptikirja. Pohjois-Pohjanmaan LAPE Marjut Parhiala, aluekoordinaattori

Vanhemmuuden tuen reseptikirja. Pohjois-Pohjanmaan LAPE Marjut Parhiala, aluekoordinaattori Vanhemmuuden tuen reseptikirja Pohjois-Pohjanmaan LAPE Marjut Parhiala, aluekoordinaattori > Lisää > alatunniste: lisää oma nimi Vanhemmuus on terveen psyykkisen kasvun kasteluvesi (kasvuntuki.fi) Reseptikirjan

Lisätiedot

Monitoimijainen yhteistyö Haastatteluiden yhteenveto Hanko

Monitoimijainen yhteistyö Haastatteluiden yhteenveto Hanko Monitoimijainen yhteistyö Haastatteluiden yhteenveto Hanko 10.11.2017 1 Haastatteluiden yhteenveto / Hanko: Monitoimijaisuuden toteutuminen tällä hetkellä Olemassa olevat rakenteet ja käytänteet Hangossa

Lisätiedot

VYYHTI. Kehittämistoiminnan prosessin kuvaus. Nykykäytäntöjen kartoittaminen Swot analyysin avulla

VYYHTI. Kehittämistoiminnan prosessin kuvaus. Nykykäytäntöjen kartoittaminen Swot analyysin avulla VYYHTI alle kouluikäisten ja alakouluikäisten kuntoutustyöryhmä Lapualla Kehittämistoiminnan prosessin kuvaus Nykykäytäntöjen kartoittaminen Swot analyysin avulla Nykykäytäntöjen kartoittaminen Swot analyysin

Lisätiedot

Miksi valitsimme konsultaatiotiimin? Rajan lapset ja nuoret Perhepalvelupäällikkö Irmeli Henttonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 5.10.

Miksi valitsimme konsultaatiotiimin? Rajan lapset ja nuoret Perhepalvelupäällikkö Irmeli Henttonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 5.10. Miksi valitsimme konsultaatiotiimin? Rajan lapset ja nuoret Perhepalvelupäällikkö Irmeli Henttonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 5.10.2010 Konsultaatioryhmä Lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja

Lisätiedot

Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Käytännön ideoita verkostotyöhön & toimintatutkimuksellinen ote verkostojen kehittämiseen Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Toimintatutkimus? Toimintatutkimus on sosiaalinen prosessi,

Lisätiedot

Hyvinvointia. moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT)

Hyvinvointia. moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT) Sosiaalivirasto Nuoriso- asiain- keskus Hyvinvointia Opetusvirasto Terveyskeskus moniammatillisella yhteistyöllä (HYMYT) Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman 2009-2012 Kärkihanke 1.2, pilottialueena

Lisätiedot

HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIIT- TYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PERUSKOULUSSA

HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIIT- TYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PERUSKOULUSSA HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIIT- TYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PERUSKOULUSSA HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIITTYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA Toimintasuunnitelma on lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmä

Lisätiedot

Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008. PRO koulutus Ulla Rasimus ja konsultointi

Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008. PRO koulutus Ulla Rasimus ja konsultointi Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008 ARVO-koulutuspäivän tavoitteet 13.8. 2008 Selkiyttää ja luoda moniammatillisesti yhteisiä merkityksiä hankkeen tavoitteille, käsitteille ja kehittämisprosessille.

Lisätiedot

Lapset puheeksi -menetelmä

Lapset puheeksi -menetelmä Taustaa Työmallia alettiin tutkia ja kehittää osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimiva lapsi & perhe -hanketta Siirtyi ylläpidettäväksi Suomen Mielenterveysseuralle (lokilistat) Menetelmä on alun

Lisätiedot

ARVO. Lohja 25.11.2008 Ryhmätyö: osaamisen vaatimukset tulevaisuudessa, aikaperspektiivi 3 vuotta

ARVO. Lohja 25.11.2008 Ryhmätyö: osaamisen vaatimukset tulevaisuudessa, aikaperspektiivi 3 vuotta ARVO Lohja 25.11.2008 Ryhmätyö: osaamisen vaatimukset tulevaisuudessa, aikaperspektiivi 3 vuotta Haasteet: asiakas & kumppanuus Asiakkuuden määrittäminen - segmentit Kasvatuskumppanuuden toteutuminen perheiden

Lisätiedot

Klaarin kehittämishanke

Klaarin kehittämishanke Työpaja 10.10.2014 Klaarin kehittämishanke Klaarin suunnat Kysely verkostoille syyskuussa 2014 lasten ja nuorten parissa toimiville Vastaajamäärät: 248 suomenkielinen 23 ruotsinkielinen 271 yhteensä Vastaajat

Lisätiedot

Opiskeluhuoltoryhmä. Kristiina Laitinen Opetushallitus / Yleissivistävä koulutus

Opiskeluhuoltoryhmä. Kristiina Laitinen Opetushallitus / Yleissivistävä koulutus Opiskeluhuoltoryhmä Kristiina Laitinen Opetushallitus / Yleissivistävä koulutus Opiskeluhuolto on yhteisöllistä työtä ja yksilöllistä tukea Opiskeluhuoltoa toteutetaan ensisijaisesti ehkäisevänä, koko

Lisätiedot

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke 2(6) Sisällys Aloite perhetyöhön... 3 Aloitusvaihe... 3 n suunnitelman tekeminen... 4 n työskentelyvaihe... 4 n työskentelyn arviointi... 5 n päättäminen... 5 3(6) Aloite perhetyöhön Asiakkuus lastensuojelun

Lisätiedot

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista vastaavan toimielimen ja sen jäsenen oma-arvio Kunta Toimielimen nimi Arvioijan nimi Pvm

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista vastaavan toimielimen ja sen jäsenen oma-arvio Kunta Toimielimen nimi Arvioijan nimi Pvm tilasta 1. Suunnitelma ohjaa konkreettisesti kunnan toimintaa 1.1. Suunnitelman laadinta on yhteistyöprosessi, johon voivat osallistua kaikki joiden toimin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin vaikutetaan.

Lisätiedot

Mihin haasteisiin hankerahalla tehty kehittämistyö voi vastata? Juhani Jarva Projektijohtaja Pohjois-Suomen Lasten Kaste hanke

Mihin haasteisiin hankerahalla tehty kehittämistyö voi vastata? Juhani Jarva Projektijohtaja Pohjois-Suomen Lasten Kaste hanke Mihin haasteisiin hankerahalla tehty kehittämistyö voi vastata? Juhani Jarva Projektijohtaja Pohjois-Suomen Lasten Kaste hanke Rahaa jaetaan Pohjois-Suomen Lasten Kaste hankkeen tavoite Hankkeen tavoitteena

Lisätiedot

Lasten ja nuorten palvelut remonttiin

Lasten ja nuorten palvelut remonttiin Lasten ja nuorten palvelut remonttiin Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, kehittämispäällikkö 17.4.2009 1 Mikä nykyisissä palveluissa vikana Vähintään 65 000 nuorta vaarassa joutua syrjäytetyksi (Stakes 2008)

Lisätiedot

PK 22.8.2014. Kysely lastensuojelutarpeen selvitysvaiheen yhteistyötahoille Neuvolat ja varhaiskasvatus Päijät-Häme, kevät 2014

PK 22.8.2014. Kysely lastensuojelutarpeen selvitysvaiheen yhteistyötahoille Neuvolat ja varhaiskasvatus Päijät-Häme, kevät 2014 Kysely lastensuojelutarpeen selvitysvaiheen yhteistyötahoille Neuvolat ja varhaiskasvatus Päijät-Häme, kevät 2014 Kyselyn taustaa - Toiveet ja tarpeet yhteistyön tiivistämiseen ja yhteiseen toimintamalliin

Lisätiedot

määritelty opetussuunnitelman perusteissa:

määritelty opetussuunnitelman perusteissa: Nousiainen määritelty opetussuunnitelman perusteissa: - edistää lapsen ja nuoren oppimista sekä tasapainoista kasvua ja kehitystä - oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä koulunkäyntiin liittyvien

Lisätiedot

Taustaa VANHEMPAINILTARUNKO

Taustaa VANHEMPAINILTARUNKO VANHEMPAINILTA Valintojen stoori -menetelmän läpi käyneiden oppilaiden huoltajille järjestetään Valintojen stoori - viikon aikana vanhempainilta, jossa heillä on mahdollisuus tutustua Valintojen stooriin

Lisätiedot

Oppilaanohjauksen kehittäminen

Oppilaanohjauksen kehittäminen Oppilaanohjauksen kehittäminen 2008-2010 Ennakkotuloksia lähtötilannekyselyn avointen vastausten analyysista Sanna Mäkinen Kehittävä arviointi/ Joensuun yliopisto 22.10.2008 1. Kyselyaineiston keruu Kyselyaineisto

Lisätiedot

ESIMIES10 YHTEENVETOA TULOKSISTA: VAHVUUDET SEKÄ KEHITTÄMISKOHTEET

ESIMIES10 YHTEENVETOA TULOKSISTA: VAHVUUDET SEKÄ KEHITTÄMISKOHTEET ESIMIES10 YHTEENVETOA TULOKSISTA: VAHVUUDET SEKÄ KEHITTÄMISKOHTEET Oulun kaupungin tavoitteet ja arvot 1. Olemme työyhteisössämme käyneet Oulun kaupunkistrategian läpi ja yhdessä pohtineet sitä, miten

Lisätiedot

Monitoimijaisen asiakastyön johtaminen perhekeskus- ja erityispalveluiden tasolla

Monitoimijaisen asiakastyön johtaminen perhekeskus- ja erityispalveluiden tasolla Monitoimijaisen asiakastyön johtaminen perhekeskus- ja erityispalveluiden tasolla 29.5.2018 Projektikoordinaattorit Sari Miettinen, Maria Antikainen ja Nanna Miettunen Johtajuuden ja rakenteiden ydintehtävä

Lisätiedot

Itsearviointi suunnannäyttäjänä

Itsearviointi suunnannäyttäjänä Arvioinnin moninaisuus mm. Hankkeen johtaminen, talous ja hallinto Hankkeen tulokset vs. kirjatut tavoitteet Hankkeen vaikutukset (työntekijät: mm. osaaminen, jaksaminen, työhyvinvointi, asiakkaat, organisaatio,

Lisätiedot

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Hyvinvointikoulun toimintamalli ja varhainen tuki

Hyvinvointikoulun toimintamalli ja varhainen tuki Hyvinvointikoulun toimintamalli ja varhainen tuki Hyvinvointipäällikkö Arto Willman, Sivistys- ja kulttuuripalvelut, kehittämisyksikkö, Oulun kaupunki HYVINVOINTIPÄÄLLIKKÖ Poikkitoiminnallinen kehittäminen

Lisätiedot

Voimaa verkostoista! Tehokkaan ja hyödyllisen verkostotyön askeleet

Voimaa verkostoista! Tehokkaan ja hyödyllisen verkostotyön askeleet Voimaa verkostoista! Tehokkaan ja hyödyllisen verkostotyön askeleet GeroMetron kauden aloitusseminaari 1.3.2017 Timo Järvensivu KTT, tutkija ja yrittäjä nommoc seugolaid osk Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Lisätiedot

Oppilashuolto Lahden kaupungin perusopetuksessa

Oppilashuolto Lahden kaupungin perusopetuksessa Oppilashuolto Lahden kaupungin perusopetuksessa Piirros Iita Ulmanen Oppilashuolto Oppilashuollolla tarkoitetaan huolenpitoa oppilaiden oppimisesta ja psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista.

Lisätiedot

HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT

HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT I MINULLA EI OLE HUOLTA OPETUS-, PERHE- (kouluterveydenhuolto) ja TERVEYSPALVELUT (kuntoutus) SEKÄ PERHEIDEN OMATOIMISUUS TÄYDENTÄVÄT

Lisätiedot

Opas monialaisen asiantuntijaryhmän kokoamiseen ja neuvottelun toteuttamiseen. esiopetuksessa

Opas monialaisen asiantuntijaryhmän kokoamiseen ja neuvottelun toteuttamiseen. esiopetuksessa Opas monialaisen asiantuntijaryhmän kokoamiseen ja neuvottelun toteuttamiseen esiopetuksessa Tätä opasta on työstetty Lahden koulukuraattori- ja psykologipalveluissa vuosien 2009-2010 aikana kokemuksellisen

Lisätiedot

Koulun rooli verkostomaisessa yhteistyössä

Koulun rooli verkostomaisessa yhteistyössä Koulun rooli verkostomaisessa yhteistyössä Esittely Virve Jämsén Opetuspäällikkö, Sivistys ja hyvinvointi / Riihimäen kaupunki Vastuualue Perusopetus Lukiokoulutus Nuorisopalvelut Opiskeluhuolto (esi-,

Lisätiedot

LIPERIN KUNNAN ESI- JA PERUSOPETUKSEN OPPILASHUOLTO. Kuopio Tukipalvelujen koordinaattori Päivi Ikonen Liperin kunta

LIPERIN KUNNAN ESI- JA PERUSOPETUKSEN OPPILASHUOLTO. Kuopio Tukipalvelujen koordinaattori Päivi Ikonen Liperin kunta LIPERIN KUNNAN ESI- JA PERUSOPETUKSEN OPPILASHUOLTO Kuopio 26.3.2014 Tukipalvelujen koordinaattori Päivi Ikonen Liperin kunta Oppilashuollon kehittäminen Liperissä Lukuvuoden 2011-12 aikana yhteensä neljä

Lisätiedot

Ajatuksia ja kokemuksia moniammatillisesta tilannearviotyöskentelystä. Aikuissosiaalityön päivät Rovaniemellä 18. 19.1.

Ajatuksia ja kokemuksia moniammatillisesta tilannearviotyöskentelystä. Aikuissosiaalityön päivät Rovaniemellä 18. 19.1. Ajatuksia ja kokemuksia moniammatillisesta tilannearviotyöskentelystä Aikuissosiaalityön päivät Rovaniemellä 18. 19.1.2011 Kati Närhi Kaksi kokemusta tilannearviotyöskentelystä Keski-Suomen aikuissosiaalityön

Lisätiedot

Varhainen puuttuminen kasvatus- ja perheneuvolan. 7.11.2007 Maija Rauhala Projektityöntekijä, Leevi-hanke

Varhainen puuttuminen kasvatus- ja perheneuvolan. 7.11.2007 Maija Rauhala Projektityöntekijä, Leevi-hanke Varhainen puuttuminen kasvatus- ja perheneuvolan näkökulmasta 7.11.2007 Maija Rauhala Projektityöntekijä, Leevi-hanke Alustuksen runko Varhainen puuttuminen päivähoidossa Kasperin ja päivähoidon yhteistyö,

Lisätiedot

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen TUKIPAJA Räätälöityä apua erityistarpeisiin Tukea vaativaan vanhemmuuteen vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen Tukipaja on toiminut vuodesta 2008,

Lisätiedot

Monitoimijainen malli yhteistoiminta-alueella. Tiia Krooks, Perusturvajohtaja Kaskisten kaupunki LAPE-Pohjanmaa ohjausryhmän puheenjohtaja

Monitoimijainen malli yhteistoiminta-alueella. Tiia Krooks, Perusturvajohtaja Kaskisten kaupunki LAPE-Pohjanmaa ohjausryhmän puheenjohtaja Monitoimijainen malli yhteistoiminta-alueella Tiia Krooks, Perusturvajohtaja Kaskisten kaupunki LAPE-Pohjanmaa ohjausryhmän puheenjohtaja Pohjanmaan alueen erityisyys Kaksikielisyys, monikielisyys (m.m.bosnia,

Lisätiedot

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja puuttumisen toimintamalli

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja puuttumisen toimintamalli Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja puuttumisen toimintamalli Esimerkkinä Keuruu Merja Pihlajasaari 12.5.2016 Merja Pihlajasaari Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa perhe-, sukulais-, pari- ja seurustelusuhteissa

Lisätiedot

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Kärsämäentie 11, 20360 Turku puh. 0207 129 200 fax 0207 129 209 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA NÄYTTÖTUTKINTO AMMATTITAIDON ARVIOINTI KASVUN TUKEMINEN JA

Lisätiedot

LAPE-teesien taustamateriaali yhdyspintatyön varmistamiseksi. Varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena

LAPE-teesien taustamateriaali yhdyspintatyön varmistamiseksi. Varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena LAPE-teesien taustamateriaali yhdyspintatyön varmistamiseksi Varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena Sivistystoimi kunta-maakunta -yhteistyössä Kunnat vastaavat jatkossakin

Lisätiedot

Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa

Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa VI Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä Rakennetaan lapsen hyvää arkea Oulu 6.5.2010 Anu Määttä, kehittämiskoordinaattori,

Lisätiedot

0 6v. 7 12v. 13 15v. 16 19v. 20 24v. 25 29v. Yhteensä 2007 4469 3987 2394 3377 4684 4040 22951 2012 4800 3908 1989 3155 4780 4218 22850

0 6v. 7 12v. 13 15v. 16 19v. 20 24v. 25 29v. Yhteensä 2007 4469 3987 2394 3377 4684 4040 22951 2012 4800 3908 1989 3155 4780 4218 22850 TURVALLISUUSSUUNNITELMA NUORTEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY 1. SYRJÄYTYMISEN TILANNEKUVA Tässä analyysivaiheen yhteenvedossa kuvataan lyhyesti syrjäytymiseen liittyvien tekijöiden nykytilaa. Aluksi määritellään

Lisätiedot

Saada tietoa, kokeilla, osallistua, vaikuttaa ja valita. Löytää oma yksilöllinen työelämän polku

Saada tietoa, kokeilla, osallistua, vaikuttaa ja valita. Löytää oma yksilöllinen työelämän polku Saada tietoa, kokeilla, osallistua, vaikuttaa ja valita. Löytää oma yksilöllinen työelämän polku Milla Ryynänen, projektipäällikkö, Työelämän päämies projekti, Savon Vammaisasuntosäätiö 17.11.2015 TYÖELÄMÄN

Lisätiedot

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Lapset puheeksi toimintamallin käyttöön ottamisesta ja johtamisesta Pohjois-Pohjanmaalla ja Raahen seudulla

Lapset puheeksi toimintamallin käyttöön ottamisesta ja johtamisesta Pohjois-Pohjanmaalla ja Raahen seudulla Lapset puheeksi toimintamallin käyttöön ottamisesta ja johtamisesta Pohjois-Pohjanmaalla ja Raahen seudulla Pori 14.4.2015 Hannu Kallunki Kuntayhtymän johtaja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä www.ras.fi

Lisätiedot

Perhekumppanuus Hyvinvointia vaikuttavasti

Perhekumppanuus Hyvinvointia vaikuttavasti Perhekumppanuus Hyvinvointia vaikuttavasti Mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa? Erityistä tukea tarvitsevat perheet ovat keskimäärin 6 eri palvelun piirissä samanaikaisesti Kokonaiskuva perheestä jää muodostumatta

Lisätiedot

Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1

Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1 Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1 Kokemuksia työnohjauksesta johdon näkökulmasta 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 2 Työnohjauksen peruskysymyksiä

Lisätiedot

Miksi nuorisotyöntekijän ammattiosaamista tarvitaan koululla?

Miksi nuorisotyöntekijän ammattiosaamista tarvitaan koululla? Miksi nuorisotyöntekijän ammattiosaamista tarvitaan koululla? Maija Lanas 3.10.2017 Oulun yliopisto University of Oulu Nuorisotyöllä on paljon annettavaa kouluun. Mitä? Uusille toimijoille ei kuitenkaan

Lisätiedot

Monitoimijainen/monialaisen arvioinnin työrukkasen työskentelyn tulokset

Monitoimijainen/monialaisen arvioinnin työrukkasen työskentelyn tulokset Monitoimijainen/monialaisen arvioinnin työrukkasen työskentelyn tulokset Eteneminen kohti yhteistä näkemystä LAPE päivät 5.-6.2.2018 Työ on jatkunut THL aivoriihessä, jossa mukana STM, OKM ja OPH Työrukkasessa

Lisätiedot

Rovaniemen lapset ja perheet

Rovaniemen lapset ja perheet Rovaniemen lapset ja perheet Koko väestö 58 825 ( 31.12.2007) Perheet yhteensä 15 810 Lapsiperheet, % perheistä 43,7 Yksinhuoltajaperheet, % lapsiperheistä 23,0 (SOTKAnet) Lapsia 0 6 vuotiaat 4495 ( 2007),

Lisätiedot

Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella

Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella Tutkija Heli Niemi Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalveluiden seudullinen kehittäminen

Lisätiedot

Moniammatillinen yhteistyön perusteet

Moniammatillinen yhteistyön perusteet Moniammatillinen yhteistyön perusteet Helena Ewalds 29.11.2010 1 Työyhteys luodaan asiakkaan auttamiseksi perustehtävä perustehtävä perustehtävä perustehtävä perustehtävä yhteinen tehtävä Rajojen ylittäminen

Lisätiedot

Monitoimijainen perhevalmennus

Monitoimijainen perhevalmennus Monitoimijainen perhevalmennus Ulla Lindqvist Projektipäällikkö, VTL, KM Tukevasti alkuun, vahvasti kasvuun hanke ulla.j.lindqvist@hel.fi Monitoimijainen perhevalmennus on esimerkki Perhekeskus toiminnasta,

Lisätiedot

Osallistuva lapsi ja nuori parempi kunta

Osallistuva lapsi ja nuori parempi kunta Osallistuva lapsi ja nuori parempi kunta O P A S K A U N I A I S T E N V I R A N H A L T I J O I L L E J A L U O T T A M U S H E N K I L Ö I L L E L A S T E N J A N U O R T E N K U U L E M I S E E N 1

Lisätiedot

EK-ARTU hanke ja yhteistyökumppanit: Kolmannen sektorin tapaaminen Kotkassa ma 3.12.2012

EK-ARTU hanke ja yhteistyökumppanit: Kolmannen sektorin tapaaminen Kotkassa ma 3.12.2012 EK-ARTU hanke ja yhteistyökumppanit: Kolmannen sektorin tapaaminen Kotkassa ma 3.12.2012 Ehdotuksia yhteistyöhön lisäämiseksi kolmannen sektorin ja kunnan välillä Esille nousseita turvallisuutta vähentäviä

Lisätiedot

Koulukuraattoripäivät 20.9.2013 Kehrä II Asiakasosallisuus monitoimijaisessa yhteistyössä Riikka Pyykönen

Koulukuraattoripäivät 20.9.2013 Kehrä II Asiakasosallisuus monitoimijaisessa yhteistyössä Riikka Pyykönen Koulukuraattoripäivät 20.9.2013 Kehrä II Asiakasosallisuus monitoimijaisessa yhteistyössä Riikka Pyykönen 1 Esityksen rakenne Taustaa: tavoitteet Nuorten ja vanhempien ajatuksia ja palvelukokemuksia Kehittämisen

Lisätiedot

Mitä hyötyä verkostotyöstä ja mitkä ovat verkostotyön onnistumisen kulmakivet? Liikkujan polku -verkosto 21.1.2015

Mitä hyötyä verkostotyöstä ja mitkä ovat verkostotyön onnistumisen kulmakivet? Liikkujan polku -verkosto 21.1.2015 Mitä hyötyä verkostotyöstä ja mitkä ovat verkostotyön onnistumisen kulmakivet? Liikkujan polku -verkosto 21.1.2015 Timo Järvensivu, KTT, verkostotyön tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Mistä on

Lisätiedot

Millainen on suomalainen perhekeskus? Kehittämistyön uusimmat vaiheet

Millainen on suomalainen perhekeskus? Kehittämistyön uusimmat vaiheet Millainen on suomalainen perhekeskus? Kehittämistyön uusimmat vaiheet Lastensuojelun haasteet 2015 kehittämistyöllä tuloksiin 9.6.2015 Oulu Kehittämispäällikkö Arja Hastrup Millaisena suomalainen perhekeskus

Lisätiedot

ETSIVÄN NUORISOTYÖN KÄSIKIRJA. Anna Vilen

ETSIVÄN NUORISOTYÖN KÄSIKIRJA. Anna Vilen ETSIVÄN NUORISOTYÖN KÄSIKIRJA Anna Vilen YHDESSÄ TEHTY! 125 kyselyvastausta 283 työpajaosallistujaa Kommenttikierroksia tammikuu2017 - helmikuu2018 ETSIVILLE NUORISOTYÖNTEKIJÖILLE Työn tueksi ja perehdytykseen

Lisätiedot

LUOTTAMUSHENKILÖT: Raili Kerola, Tuula Mäntymäki, Riitta Liinamaa, Riitta Toivonen, Reino Rissanen, Maria Riitta Laukkanen Veteläinen.

LUOTTAMUSHENKILÖT: Raili Kerola, Tuula Mäntymäki, Riitta Liinamaa, Riitta Toivonen, Reino Rissanen, Maria Riitta Laukkanen Veteläinen. PUIMALA: Asiakaslähtöinen palvelu kunnassa LUOTTAMUSHENKILÖT: Raili Kerola, Tuula Mäntymäki, Riitta Liinamaa, Riitta Toivonen, Reino Rissanen, Maria Riitta Laukkanen Veteläinen. Mitä tarkoittaa asiakaslähtöinen

Lisätiedot

SAKU ry ammatillisen koulutuksen hyvinvoinnin edistämisen KUMPPANINA. Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry

SAKU ry ammatillisen koulutuksen hyvinvoinnin edistämisen KUMPPANINA. Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry SAKU ry ammatillisen koulutuksen hyvinvoinnin edistämisen KUMPPANINA Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry Hyvä hetki ajattelutavan muutokselle ESR-tuen avulla päästiin kehittämään

Lisätiedot

Simppulankartanon Avoimen päiväkodin toimintasuunnitelma

Simppulankartanon Avoimen päiväkodin toimintasuunnitelma Simppulankartanon Avoimen päiväkodin toimintasuunnitelma 2017-2018 Toimintakulttuuri Toimintakulttuurimme perustuu hyvään vuorovaikutus- ja luottamussuhteen luomiselle lapsen ja aikuisen välille. Aikuisina

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIITTYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PE- RUSKOULUN VUOSILUOKILLE 7 9

HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIITTYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PE- RUSKOULUN VUOSILUOKILLE 7 9 HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIITTYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PE- RUSKOULUN VUOSILUOKILLE 7 9 Suomenkielinen koulutusjaosto 17.9.2013 HUOLTA HERÄTTÄVIIN POISSAOLOIHIN LIITTYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA PERUS-

Lisätiedot

Millaisia rooleja ja tehtäviä on esimiehellä yhteiskehittämisessä?

Millaisia rooleja ja tehtäviä on esimiehellä yhteiskehittämisessä? Millaisia rooleja ja tehtäviä on esimiehellä yhteiskehittämisessä? Työpaja 7.11.2017 Reijo Kauppila, Muutosvalmennus Reijo Kauppila Oy Työnohjaaja, johdon valmentaja, KM, Psykodraamakouluttaja TEP reijo.kauppila@muutosvalmennus.fi,

Lisätiedot

AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET

AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET Etelä-Suomen aluehallintovirasto Marja-Leena Stenroos 17.10.2013 LAKISÄÄTEINEN PERUSTA Lastensuojelulain

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ n nimi: Ryhmä: Työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN

Lisätiedot

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010 Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö Eeva Vermas 2010 Itäinen perhekeskus Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka Lastensuojelu on sosiaaliviraston lapsiperheiden

Lisätiedot

LUPA LIIKKUA PARASTA TÄSTÄ TYÖKALUJA ITSELLESI!

LUPA LIIKKUA PARASTA TÄSTÄ TYÖKALUJA ITSELLESI! LUPA LIIKKUA PARASTA TÄSTÄ TYÖKALUJA ITSELLESI! 1. Työyhteisön osaamisen johtamiseen 2. Lasten liikunnan lisäämiseen toimintayksikössä 3. Työhyvinvoinnin parantamiseen 4. Henkilökunnan ammatillisuuden

Lisätiedot

Yhteiskehittämällä kohti toimintakulttuurin muutosta

Yhteiskehittämällä kohti toimintakulttuurin muutosta Yhteiskehittämällä kohti toimintakulttuurin muutosta Yhteiskehittämö -seminaari 25.3.2019 Katja Sankalahti 2.4.2019 1 LUO LUOTTAMUSTA suojele lasta Mahdollisimman varhain, avoimesti ja yhdessä Lasketut

Lisätiedot

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn kansalliset suuntaviivat ja paikallinen toteutus

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn kansalliset suuntaviivat ja paikallinen toteutus Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn kansalliset suuntaviivat ja paikallinen toteutus Helena Ewalds 10.3.2011 04.04.2012 Esityksen nimi / Tekijä 1 Väkivallan ennaltaehkäisy edellyttää 1. tietoa väkivaltailmiöstä

Lisätiedot

Testaajan eettiset periaatteet

Testaajan eettiset periaatteet Testaajan eettiset periaatteet Eettiset periaatteet ovat nousseet esille monien ammattiryhmien toiminnan yhteydessä. Tämä kalvosarja esittelee 2010-luvun testaajan työssä sovellettavia eettisiä periaatteita.

Lisätiedot

Oppilashuolto Koulussa

Oppilashuolto Koulussa 1.8. 2014 Oppilashuolto Koulussa Keskeistä uudessa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa Kokoaa yhteen oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset, jotka aiemmin olleet hajallaan lainsäädännössä. Korostetaan

Lisätiedot

Monitoimijainen yhteistyö Haastatteluiden yhteenveto Lohja

Monitoimijainen yhteistyö Haastatteluiden yhteenveto Lohja Monitoimijainen yhteistyö Haastatteluiden yhteenveto Lohja 3.11.2017 1 Monitoimijaisuuden toteutuminen tällä hetkellä Olemassa olevat rakenteet ja käytänteet Matalan kynnyksen toimintaa: Liikuntaseteli

Lisätiedot