EPÄJÄRJESTYKSEN HALLINNOINTI AVOIMESSA MAHDOLLISUUS- YHTEISKUNNASSA

Transkriptio

1 056 Peruste # turva EPÄJÄRJESTYKSEN HALLINNOINTI AVOIMESSA MAHDOLLISUUS- YHTEISKUNNASSA Hyvinvointivaltiossa turva perustui julkiseen sosiaalivakuutusjärjestelmään ja lähtökohtaisesti samankaltaisten kansalaisten kohtaamien uhkien ennakointiin. Nyky-yhteiskuntaa leimaa pikemminkin epäjärjestyksen hallinnointi. lucas pardo

2 Epäjärjestyksen hallinnointi avoimessa mahdollisuusyhteiskunnassa 057 lämme turvallisemmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin. Lentoasemilla ja muissa liikenteen solmukohdissa joukostamme yritetään seuloa uhkaavat henkilöt. Kameroita asennetaan yhä enemmän ja niihin kehitetään yhä parempaa automaatiota tunnistamaan uhkia, yksityiset vartiointiliikkeet valvovat lähes kaikkia yksityisiä ja julkisia tiloja. Meillä on myös yhä enemmän välineitä valvoa ja turvata itseämme. Voimme laskea kuluttamamme kalorit, blokata uhkaavat nettisivut ja tarkistaa kännyköiden paikannustietojen perusteella, missä lapsemme perjantai-iltansa viettää. Mistä tässä turvallisuudessa on kyse, turvallisuudessa, joka perustuu avoimuuteen ja sen valvontaan? hyvinvointivaltio turvallisuustalkoina Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa turva perustui sosiaalivakuutukseen, solidaarisuuteen ja vakuutuslaitokseen. Oleellista oli ajatus kollektiivisista, koko yhteiskuntaa uhkaavista riskeistä, joihin varauduttiin vakuuttamisella. Kyse oli siis vaaroista, joita kuka tahansa yhteiskunnan jäsen saattoi kohdata. Sosiaalinen vastuu oli työläisten kamppailun tulos. Siitä tuli hyvinvointivaltion oikeutus ja tavoite. Se oli myös yhä erikoistuneempaa työvoimaa tarvitsevan kapitalistin etu, koska se tuki tiettyjen tuotannonalojen kehittymistä ja erikoistumista. Turvallisuuden ja vakuuden käsitteet kytkeytyivät yhteen: turvasta tuli vakuus toimeentulosta riskien toteutuessa. Vakuutuksen oli tarkoitus poistaa tai vähintään tehdä kestettäväksi mahdollisen tapaturman vaikutukset yksilölle, ja tehdä yhteiskuntajärjestelmästä taloudellisesti ja poliittisesti vakaa. Turva tarkoitti siis kurjuuden ja puutteen poissaoloa tulevaisuudessa. Hyvinvointivaltio voidaan nähdä tällaisen turvan ja sosiaalivakuutuksen huipentumana. Se rakensi universaalin sosiaaliturvan kansallisvaltion suljettuihin tiloihin, jottei kenenkään annettaisi pudota välitiloihin. Hyvinvointivaltio loikin sosiaaliturvaverkon 1, joka palautti väliinputoajan takaisin kouluun, takaisin tehtaalle, takaisin hoitoon, takaisin kotiin, takaisin vankilaan. Kansakunnan hyvinvointi pyrittiin turvaamaan muodostamalla suljettujen tilojen tasapainoinen järjestelmä. Tähän pyrittiin ennakoinnilla ja ehkäisyllä: ylläpitämällä järjestystä epävakaasta ympäristöstä 2 tulevien voimien sitä heiluttaessa. 1 Tässä sosiaaliturvaa ei tule mieltää kapeasti erilaisina (rahallisina) tuki- tai avustusjärjestelyinä. Sosiaaliturvaverkkoon kuuluvat kaikki ne toimet, organisaatiot ja rakennelmat, jotka pyrkivät ohjaamaan kansalaista osaksi hyvinvointivaltiota. Näin opettaja (ei yksilö, vaan rooli ja asema) on osa sosiaaliturvaverkkoa opettaessaan lapsille esimerkiksi kärsivällisyyttä, hierarkisia suhteita ja oikeinkirjoituksen. Nämä opitut taidot ovat osa sitä turvaa, jolla kansalaiseksi kasvatettava lapsi pystyy olemaan osa järjestelmää. Vastaava tarkoitus on myös vankilalla, jonka tehtävistä suurin ei ole rangaista vaan kasvattaa, säilyttää ja pitää poissa häiritsemästä muita. Se on sosiaaliturvaa vangeille ja ei-vangeille. 2 Esimerkiksi vapaista markkinoista, geopoliittisista suhteista tai luonnosta.

3 058 Peruste # VAIKKA ÄKKISELTÄÄN KATSOTTUNA KOHTAAMAMME UHAT OVAT VIELÄ SAMOJA, VÄITÄN, ETTÄ TAVAT JA MAHDOLLISUUS MIELTÄÄ NÄMÄ UHAT SEKÄ VÄLINEET, JOILLA VOIMME TURVATA ITSEMME, OVAT MUUTTUNEET. KYSE ON MUUTOKSESTA, JOKA USEIN KUITATAAN EPÄPOLITISOIVASTI GLOBALISAATIOKSI. Hyvinvointivaltion toimija oli kansalainen, valtioksi ylevöitetyn kansakunnan jäsen. Suljetut tilat olivatkin leimallisesti julkisia ja siten jokaisella (kansalaisella) oli oikeus niiden määrittelemiseen, ja pyrkimykseen muuttaa niitä. Monet tilat tulivatkin poliittisesti värittyneiksi, yhden tai toisen puolueen ja sitä leimaavan ideologian paikoiksi, esimerkkinä vähittäiskauppa, liikuntaseurat tai sivistys- ja kasvatuskeskukset. Tämä samanlaistaminen kansalaisiksi, joilla oli omat osansa omissa luokissaan ja pysyvissä työpaikoissaan ylläpiti myös käsitystä meistä, jotka olimme lopulta samanlaisia ymmärsimme ja jaoimme eromme ja vastakohtamme. Yhteisen turvan mahdollistanut ja tasapainotilaan pyrkivä yhteiskuntajärjestys on ollut muutoksissa muutaman vuosikymmenen. Nämä muutokset sekä niitä yhdistävä ja niistä muodostuva erilainen yhteiskuntatodellisuus alkaa hahmottua. Vaikka äkkiseltään katsottuna kohtaamamme uhat ovat vielä samoja, väitän, että tavat ja mahdollisuus mieltää nämä uhat sekä välineet, joilla voimme turvata itsemme, ovat muuttuneet. Kyse on muutoksesta, joka usein kuitataan epäpolitisoivasti globalisaatioksi. suljetusta hyvinvointivaltiosta avoimeen mahdollisuusyhteiskuntaan Suljettujen tilojen hyvinvointivaltiossa vaarat olivat yhteisiä ja niiden kohteena oli jokainen lähtökohtaisesti samanlainen kansalainen. Vaaroissa oli kyse järjestelmästä muodostuneista riskeistä. Kun riskit todentuivat yksilöiden elämässä, järjestelmä oli vastuussa tilanteen korjaamisesta 3. Tapaturman, sairastumisen, omaisten kuoleman, sadon tuhoutumisen, tehtaan sulkemisen tai työttömäksi jäämisen uhkakuvina olivat kiertolaisuus, loisiminen, kerjäläisyys, rääsyläisyys. Samalla tällaiset kohtalot olivat väestöllisestä näkökulmasta uhkaksi järjestelmän tasapainolle, ja siten myös aina enemmän kuin vain yksilöllinen uhka. Hyvinvointivaltio pyrkikin ja suhteellisesti ottaen myös saavutti lopulta tilanteen, jossa putoaminen välitilaan oli tehty varsin hankalaksi. Suljettujen tilojen hyvinvointivaltion lähtökohta oli siis turvatut tilat. Vaarat ja turvattomuus muodostuivat suljettujen tilojen 3 On kokonaan toinen asia, kuinka hyvin se vastasi tähän.

4 Epäjärjestyksen hallinnointi avoimessa mahdollisuusyhteiskunnassa 059 ulkopuolelle astumisesta tai hyvinvointivaltioon tulevista uhista. Avoimien välitilojen mahdollisuusyhteiskunnassa turvallisuuskäsitys on toisenlainen. Tämä johtuu siitä, että uhat muodostuvat siinä eri lähtökohdista, erilaisesta ympäristöstä ja erilaisessa asemassa oleville toimijoille. Turvallisuuskäsitys muodostuu liikkumisen ja avoimuuden kautta. Vaarat ovat yksilöllistettyjä. Turvallisuus koskee minun persoonaani, sitä, miten voin turvautua itseeni kohdistuvilta uhkilta. Samalla itseni toteuttaminen tapahtuu uhkien keskellä: luovimalla avoimessa ja epävarmassa ympäristössä. Suljetuissa tiloissa uhkana oli niiden ulkopuolelle joutuminen tai uhka tuli tilojen ulkopuolelta. Ero avoimiin välitiloihin on se, ettei niissä ole ulkopuolta tai suljettujen tilojen samuutta. Avointen välitilojen uhka ei tule mistään vaan se on keskuudessamme. Uhka, turvattomuus ja pelko ovat avointa välitilaa määrittäviä tekijöitä. Avointa mahdollisuusyhteiskuntaa voi määritellä kolmella asialla. Ensinnäkin se koostuu avoimista välitiloista, jotka ovat julkilausutusti avoimia, joissa liikkuminen on saumatonta. Siinä ei ole selkeästi rajattuja tiloja tai tilojen sisällä rajoittavia ja samaistavia kulttuurisia tai poliittisia koodistoja. Ajatellaanpa esimerkiksi nettikauppaa, nilkkapantaa vankilatuomiona, psykiatrista avohoitoa, koulussa oppimisen ja etenemisen irtautumista luokasta, etätyötä tai ravintolapäiviä. Avoimet välitilat eivät rajoitu ensisijaisesti kansalaisille, vaan mahdollistuvat kuluttajille. Toiseksi välitilat ovat mahdollisuuden KOLMANNEKSI AVOINTA MAHDOLLISUUSYHTEISKUNTAA KUVAA VALTION VETÄYTYMINEN. VALTIO EI OLE ENÄÄ YKSILÖIDEN TYÖN JA ASEMAN TURVAAJA JA KANSAKUNNAN (YHTENÄISYYDEN) YLLÄPITÄJÄ. tiloja. Niille mentäessä 4 on kyse itsenä olemisen mahdollistamisesta. Kyse ei siis ole riskien ehkäisystä tai välttelystä, vaan niillä pelaamisesta ja niissä piilevien mahdollisuuksien toteuttamisesta. Tämä ei ole järjestelmän tasapainottamista tai kehittämistä. Pyrkimyksenä on innovaatioiden jatkuva tuottaminen. Riskeillä pelaamisesta seuraa ennakoimattomia tilanteita, joissa piilee pääomitettavia mahdollisuuksia. Kolmanneksi avointa mahdollisuusyhteiskuntaa kuvaa valtion vetäytyminen. Valtio ei ole enää yksilöiden työn ja aseman turvaaja ja kansakunnan (yhtenäisyyden) ylläpitäjä. Valtiokeskeisyyden sijaan yhteiskunta hajaantuu suvereenien pikkuruhtinaiksi puettujen kuluttajakansalaisten joukoksi. Avoimessa välitilojen mahdollisuusyhteiskunnassa tuotetaan päämääriä ylläpitämällä heilahteluja, epätasapainoa ja epävarmuutta. Hyvinvointivaltion pyrkimys tiettyyn järjestykseen alkaa muuntua mahdollisuusyhteiskunnan pyrkimykseksi hallinnoida epäjärjestystä. Tätä hallinnointia harrastavat niin valtiot, yritykset kuin yksilöt. Ne pyrkivät liittoutumiin saavuttaakseen omia 4 Tai sinne työnnettäessä kuten monet työttömät, vaille koulutuspaikkaa jääneet tai lainaa elinympäristönsä rakentamista varten ottavat saattavat kokea.

5 060 Peruste # Christelle Mas Chili Pepper Knife. Radiographs installed in lightboxes. (48 x 40 x 12 cm). 2007

6 Epäjärjestyksen hallinnointi avoimessa mahdollisuusyhteiskunnassa 061 päämääriään. Suljetut tilat avautuvat heikentämällä tai poistamalla suljettujen tilojen järjestyksen tuottamaa samanlaisuutta normalisoimista ja hierarkkista tarkkailua sekä suljettuja tiloja suojaavia sosiaalivakuutuksen mekanismeja. Samalla yksilöt joutuvat jatkuvasti luovimaan valinnoillaan, jotka määrittyvät riskeinä, muodostuvat mahdollisuuksiksi ja ovat osoitus yksilön vapaudesta. Avoimuus rakentaa erilaisuutta ja sillä pyritään innovaatioihin. Tämä tarkoittaa myös eriarvoistumista, sillä kilpailu eriyttää voittajat ja häviäjät markkinalogiikan mukaisesti. Onkin vain luonnollista, että kun markkinalogiikka läpäisee koko yhteiskunnan, alkaa muodostua vähemmän valvottuja ja siten vaarallisia ja pysähtyneitä rajaseutuja sekä alati valvotumpia välitiloja. Eriytyminen johtaa siihen, että välitiloja pyritään valvomaan yhä tarkemmin ja pienisyisemmin. Jos haluat pelata kavereittesi kanssa nettipelejä, et joudu antamaan vain paikkatietojasi, kotiosoitettasi, puhelinnumeroasi, henkilötunnustasi ja luottokorttitietojasi vaan myös niin, onko enää paljoa yksityistä tietoa jäljellä, jota et luovuta, saadaksesi irti parhaimman hyödyn pelaamisesta tai mobiililaitteestasi? Avoimessa mahdollisuusyhteiskunnassa luovivat turvattomat yksilöt pyrkivät valvonnan lisäksi myös vakuuttamaan itsensä vallitsevalta epäjärjestykseltä ja riskeiltä. Itsensä ja muiden kontrollointi ja turvaaminen osoittavat yksilölle, että hän tekee jotain vallitsevalle turvattomuudelle. Hän luo henkilökohtaiseen piiriinsä järjestystä, asettuu sen luojaksi ja rakentaa merkityksellisen arjen pienen SULJETUN HYVINVOINTIVALTION MUUNTUMINEN KOHTI AVOINTA MAHDOLLISUUSYHTEISKUNTAA EI SIIS TARKOITA YKSIOIKOISESTI TURVALLISUUDEN LISÄÄNTYMISTÄ. AVOIMEN MAHDOLLISUUS- YHTEISKUNNAN AVOIMUUS JA VAPAUS OVAT VARSIN KYSEENALAISIA. hallinnoinnin kautta. Suljetun hyvinvointivaltion muuntuminen kohti avointa mahdollisuusyhteiskuntaa ei siis tarkoita yksioikoisesti turvallisuuden lisääntymistä. Avoimen mahdollisuusyhteiskunnan avoimuus ja vapaus ovat varsin kyseenalaisia. Avoimuuden ja vapauden mahdolliseksi tekevän ympäristön ylläpito on paljon muuta kuin turvallisuutta lisäävää. Päinvastoin, voimmekin havaita että valvonnan ja erilaisten turvallisuusvälineiden ja -mekanismien lisääntyminen johtuu siitä, että avoimet välitilat tuottavat lähtökohtaisesti pelkoa, epävarmuutta ja epäjärjestystä. Avoimessa mahdollisuusyhteiskunnassa kilpailu ja eriytyminen vaativat ne uhat, pelot ja turvattomuuden, joista eri tahot ja välineet lupaavat turvaa. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka toimii asiantuntijatehtävissä valtionhallinnossa.