MEDIAMETKAA OSA 7. Maailmanpiiri. Maahanmuuttajien digitarinat. Digitaalisia maisemia valon, äänen ja animaation keinoin

Transkriptio

1 MEDIAMETKAA OSA 7 Maailmanpiiri Maahanmuuttajien digitarinat Digitaalisia maisemia valon, äänen ja animaation keinoin

2 2 Julkaisija: Rahoituksen haku: Käsikirjoitus: Maailmanpiirin digitarinatyöpajojen ohjaus: Animaatio kissasta: Kuvat: Taitto: Autorisointi: Paino: Kuvasuhde: Kesto: Maailmanpiiri maahanmuuttajien digitarinat -hanke Anu Ruhala, toiminnanjohtaja, Mediakasvatuskeskus Metka Karoliina Leisti, suunnittelija ja ohjaaja, Maailmanpiiri maahanmuuttajien digitarinat Karoliina Leisti ja Reetta Neittaanmäki, animaatiotaiteilija Vilma Virtanen Maailmanpiiri maahanmuuttajien digitarinat -hanke Päivi Veijalainen, Mainostoimisto Huhtikuu Markku Vainio, Craft Finland Oy Digital Plant 16:9 51 min Kiitos digitarinatyöpajoihin osallistumisesta: Katajanokan valmistava luokka, opettaja Susanna Pääkkönen ja rehtori Päivi Viitala Mussalon koulun pienryhmä, erityisluokanopettaja Ulla-Maija Leisti ja koulunkäynnin ohjaaja Raija Pitkänen Johanneksen koulun valmistava luokka, opettaja Elina Lintu Pohjois-Hervannan koulun 8.-luokkalaiset, opettaja Anne Kilpi Kontulan ala-asteen valmistava luokka, opettaja Satu Villikka, koulunkäyntiavustaja Tuula Snellman Länsimäen koulun valmistava luokka, opettaja Riitta Ufacik Mainingin yläkoulun valmistava luokka, opettaja Irina Kozyar, Leena Vanhala, koulunkäyntiavustaja Hinda Mohamed Pukinmäen koulun valmistavan opetuksen ryhmä, luokanopettaja Martti Rintamäki, koulunkäynninavustaja Irina Nikolaeva Puropellon koulun valmistava luokka, opettaja Pia Valonen ja koulunkäyntiavustaja Heli Moharramzadeh Moghaddam Vuotalon afgaaninuorten ryhmä Kiitos käsikirjoituksen kommentoinnista: Antti Meriläinen, kouluttaja, Mediakasvatuskeskus Metka Reetta Neittaanmäki, animaatiotaiteilija Ulla-Maija Leisti, erityisluokanopettaja Kalle Heino, toimittaja-käsikirjoittaja Rahoitus: Opetus- ja kulttuuriministeriö, hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toimeenpanoon

3 3 Sisällysluettelo Alkusanat Oppimateriaalin käyttö Tekijänoikeus Työpajan valmistelu Maiseman suunnittelu ja maalaus Tarinan kirjoittaminen Äänitykset Valograffiti Animaatio Editointi Ensinäytös Palaute Töiden arkistoiminen ja jakaminen muille

4 4 Alkusanat Maailmanpiirin digitarinoiden tekemisen tarkoituksena on mediakasvatuksen keinoin tukea maahanmuuttajalasten ja -nuorten kotoutumista lähtömaasta nykyiseen kotimaahan ja antaa oma, tarinallinen tila muutokselle. Tarinoiden kautta käsitellään tunteita, usein ristiriitaisia olotiloja liittyen elämiseen kahden maan välillä. Maailmanpiirin digitarinoissa on kerrottu sotatilanteista, ystävien yhteisistä retkistä, seikkailtu mielikuvitusmaisemissa ja katsottu rakkaan kanssa kohti yhteistä tulevaisuutta. Tarinassa voidaan liikkua erilaisissa tunnelmissa, mutta ahdistavasta ilmapiiristä on hyvä johdatella tarinan tekijä kohti iloisempaa, toiveikkaampaa maailmaa. Ohjaajan tehtävänä työpajassa on varmistaa työskentelyn sujuminen niin, että osallistujilla on hyvä ja turvallinen olo valmistella omaa digitarinaa. Luottamuksellinen ilmapiiri antaa mahdollisuuden lähestyä vaikeitakin asioita. Aikaa työskentelylle kannattaa varata riittävästi, jotta jokaisella osallistujalla olisi mahdollisuus saada tarinansa valmiiksi. Tarinoiden valmistuminen on työskentelyn kannalta tärkeää. Digitarina on kokonaisuus, joka on saatu valmiiksi, tuotu päätökseen, toisin kuin moni muu asia, joka maahanmuuttajalasten ja -nuorten elämässä voi olla keskeneräistä ja epävarmaa. Työpajassa on tarkoitus tukea yhteistä tekemistä ja tuottaa hyvää mieltä sekä oppia toisilta uusia asioita eri kulttuureista ja kielistä. Kotoutumisen tukemiseksi työpajat on toteutettu suomeksi kuitenkin varmistaen, että osallistujien silmissä syttyy ymmärtämisen liekki. On tiedettävä mitä tehdään, jotta osallistujalla on mahdollisuus näyttää oma motivoituneisuutensa ja taitonsa. Maahanmuuttajalapset ja -nuoret ovat usein taitavia medialaitteiden käyttäjiä kuten suomalaisetkin lapset ja nuoret. Tekniikan ja laitteiden käyttö työpajassa on väline kohti taiteellisia ja tarinallisia tavoitteita.

5 5 Joskus tekniset vaatimukset saattavat tuntua hankalilta, mutta kun ajatuksen yli pääsee, voi ohjaaja oppia ohjatessaan ja kehittyä samalla itsekin. Useampaan kertaan digitarinoita tehdessä huomaa pian luovansa uutta, omien vahvuuksien kautta kasvavaa tapaa tehdä työtä. Digitarinoissa yhdistyvät tarinankerronta, valokuvaus, animaatio, ääni ja kuvataide. Jokainen niistä toteutuu lasten ja nuorten kautta omalla tavallaan ja tekijöiden omista lähtökohdista kummuten. Valmiit tarinat ovat hienoja, persoonallisia ja tärkeitä. Siksi myös valmiita tarinoita on hyvä esittää julkisesti muille ja muistaa positiivinen palaute tekijöille. Sillä, miksi lapsi tai nuori on tullut uuteen maahan, ei ole digitarinoiden tekemisen kannalta merkitystä. Kaikkia yhdistävät monet samankaltaiset haasteet kuten kielen oppiminen, uuteen kulttuuriin ja kotimaahan sopeutuminen sekä ystävyyssuhteiden luominen. Näissä haasteissa digitarinoiden tekeminen voi tukea lapsia ja nuoria.

6 6 Oppimateriaalin käyttö Maailmanpiiri maahanmuuttajien digitarinat -oppimateriaali on suunniteltu siten, että se vie ohjaajat ja opettajat tarinoiden valmistelusta vaihe vaiheelta valmiiden teosten jakamiseen saakka. Oppimateriaalista voi poimia ainoastaan valograffitien, animaation tai äänen tekemisen ohjeet ja tehdä lyhyempiä, helpommin toteutettavia kokonaisuuksia. Ohjeet työpajoille löytyvät dvd:n lisäksi sivuilta: Oppimateriaali on suunniteltu maahanmuuttajien kanssa työskenteleville ohjaajille ja opettajille. Varsinaista ikäsuositusta digitarinoiden tekemiselle ei ole, mutta parhaiten työskentely soveltuu kouluikäisille. MATERIAALIN SISÄLTÖ: vihkonen, jossa digitarinoiden tekeminen selostetaan vaihe vaiheelta dvd-levy, josta löytyvät Maailmanpiirin digitarinat ja vihkonen pdf-muodossa yksittäisiä tehtäväkokonaisuuksia pdf-muodossa Maailmanpiiri maahanmuuttajien digitarinat -oppimateriaali on suunniteltu Mediakasvatuskeskus Metkassa. Materiaalin suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa kouluttaja, käsikirjoittaja Karoliina Leisti. Maailmanpiirin digitarinapajoja on ohjannut Karoliina Leistin lisäksi animaatiotaiteilija Reetta Neittaanmäki. Rahoituksesta on vastannut toiminnanjohtaja Anu Ruhala. OPPIMATERIAALIN KÄYTTÖOIKEUDET Oppimateriaalin tehtäviä ja videoita saa näyttää opetustilanteissa vapaasti. Tehtäviä saa tulostaa ja jakaa oppilaille, mutta materiaalin kopioiminen esimerkiksi internetiin on kielletty. Lisätietoja materiaalin käyttöoikeuksista saa Mediakasvatuskeskus Metkasta:

7 7 Tekijänoikeus Maailmanpiirin digitarinapajoissa nuorille syntyy tekijänoikeus kuviin, tarinoihin, maalauksiin, animaatioihin ja digitaalisiin tarinoihin kokonaisuutena. Jos nuoret ovat yli 18-vuotiaita, he voivat itse antaa oikeuden esittää tekemiään tarinoita julkisesti. Alle 18-vuotiailta tarvitaan heidän teoksensa esittämistä ja julkaisua varten vanhempien lupa. Lupa kerätään ennen digitarinoiden tekemistä ja se pyydetään sen mukaan mihin tarinoita halutaan käyttää. Esimerkki lupalapusta löytyy täältä:

8 8 Työpajan valmistelu Maailmanpiirin digitarinatyöskentely kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Jos ryhmän kanssa tekee kokonaisen digitarinan, on työskentely hyvä jakaa useammalle päivälle. Neljä tuntia työskentelyaikaa taukoineen on riittävä pituus yhdelle päivälle. Jokainen ryhmä etenee omalla aikataulullaan, ja joskus tekijöiden ollessa sairaina tai muuten poissa voivat työvaiheet ryhmän sisällä mennä lomittain ja päällekkäin. Joissakin ryhmissä työskentely voi olla hitaampaa ja toisissa nopeampaa. Ohjaaja voi soveltaa aikataulua. Tärkeintä on vain varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada digitarinansa valmiiksi. Jos joku osuus jää juuri sillä kerralla tekemättä, voi sen täydentää seuraavalla kerralla tai tehdä esimerkiksi kotityönä. Yleensä nuoret ovat hyvin motivoituneita saamaan tarinat valmiiksi, koska ne ovat heidän omia teoksiaan.

9 9 AIKATAULU Aikataulun voi jakaa esimerkiksi seuraaviin neljän tunnin kokonaisuuksiin: Erilaisiin maisemiin tutustuminen ja oman maiseman maalaaminen Tarinan kirjoittaminen oman maiseman pohjalta Omaan tarinaan liittyvän valograffitin suunnittelu ja kuvaaminen Animaation suunnittelu ja kuvaaminen Editointi, osa 1 Editointi, osa 2 Ensinäytös järjestetään sitten, kun kaikki digitarinat ovat valmiita. Tarinat näytetään ensin tekijöille, koska oman työn näkeminen valmiina saattaa olla joillekin iso juttu. Myöhemmin, tekijöiden luvalla, tarinat voi näyttää julkisesti vanhemmille tai jossakin juhlatilaisuudessa. TARVITTAVAT TYÖTILAT Työpajassa tarvitaan erilaisia tiloja riippuen työvaiheesta. Maisemat maalataan vesiväreillä, joten siihen tarvitaan tila, jossa on vesipiste. Lisäksi tarvitaan pimeä tila valograffitien kuvaamiseen sekä hiljainen tila äänityksiin. Maisemien maalaamiseen tavallinen luokkahuone käy, mutta luokkahuoneen pimentäminen ei usein riitä valograffitien tekemiseen, vaan siihen olisi hyvä löytää valotiiviimpää tilaa. Tiloina voidaan hyödyntää pimennettävää juhlasalia, siivouskomeroita tai urheiluvarastoja. Valograffitien teossa sopiva etäisyys kuvattavan ja kameran välillä on tärkeä, joten tilan tulisi olla sellainen, että väliin jää vähintää kolme metriä. Kuvaaja ja kuvattava asettuvat tilaan vastakkain suhteessa toisiinsa. Äänityksiin sopii hiljainen paikka, jossa ääni kuuluisi pehmeänä ja se soveltuisi tarinoiden tallentamiseen. Olennaista on, ettei tilassa tule ääneen kaikua tai muita häiriötekijöitä. Äänen häiriötekijöitä voidaan tarvittaessa vähentää matoilla tai akustiikkalevyillä. Tilojen sopivuutta voi testata etukäteen koekuvauksilla tai -äänityksillä. Tilojen pimentäminen kankailla tai jätesäkeillä voi sekin olla yksi osa työpajaa. Useimmiten valmis tila kuitenkin löytyy ilman suuritöistä pimennystä.

10 10 TARVITTAVAT MATERIAALIT JA LAITTEET vesivärit, vesiväripaperia ja siveltimiä lyijykyniä ja kumeja kamera, jonka valotusta voi säätää manuaalisesti kameran jalusta taskulamppuja, värikalvoja ja kuminauhoja tietokone (ipad tai puhelin), jossa on editointiohjelma Zoom-laite (tai mikrofoni liitettynä tietokoneeseen, jossa on äänitysohjelma) muistikortit laitteisiin Työpajaan on hyvä varata ensimmäiselle tapaamiskerralle vesivärimaalausta varten vesiväripapereja, vesivärejä ja siveltimiä. Oman maalauksen voi hahmotella ensin lyijykynällä, joten kyniä ja kumeja kannattaa ottaa mukaan. Valograffitien kuvaamiseen tarvitaan kamera, jossa valotusaikaa voidaan säätää manuaalisesti, sekä kameran jalusta. Valoina toimivat joko taskulamput tai led-valot. Valoja hankkiessa on hyvä kokeilla etteivät ne ole liian voimakkaita ja valaise kuvaa liikaa. Valojen päälle voi laittaa erivärisiä, läpinäkyviä muoveja. Muovit saadaan kuminauhoilla kiinni taskulamppuihin ja led-valoihin. Animaation kuvaamisessa sama kamera ja kameran jalusta toimivat hyvin. Editointiin tarvitaan tietokone ja editointiohjelma. Ohjelmat riippuvat tietokoneen merkistä ja siitä, onko editointiohjelmasta mahdollisuutta maksaa. Ilmainen ohjelma on yleensä olemassa valmiiksi koneella ja sillä pääsee editoinnissa alkuun. Äänityksiä varten tarvitaan äänittävä laite, esimerkiksi digitaalinen tallennin nimeltään Zoom-laite on yksinkertainen käyttää. Toinen vaihtoehto on hankkia tietokoneeseen ohjelma, jonka avulla äänityksiä voi tehdä. Silloin tarvitaan myös erikseen tietokoneeseen liitettävä mikrofoni tai headsetti, jossa mikrofoni ja kuulokkeet ovat yhdistettynä.

11 11 Toimivat työvälineet takaavat paremmin onnistuneet digitarinat. Laitteiden käyttöä kannattaa harjoitella etukäteen. Yhtenä harjoittelumuotona voi esimerkiksi tehdä vaihe vaiheelta oman digitarinan ensin ja vasta sen jälkeen toteuttaa se oman ryhmän kanssa. ALUSTUS TYÖPAJAAN Ennen varsinaista ensimmäistä työpajaa on hyvä kertoa osallistujille, mitä työpajassa tapahtuu. Jos osallistujat eivät vielä puhu suomea, on hyvä näyttää kameran, taskulamppujen ja siveltimien kanssa havainnollisesti mitä tehdään. Seuraavat asiat voi sanoa ääneen näyttäen samalla esineitä: teemme yhdessä digitarinat, jossa tulemme maalaamaan (sivellin ja paperi) piirtämään valolla (piirretään taskulampulla ilmaan) kuvaamaan (kamera) kirjoittamaan (kirjoitetaan kynällä ilmaan) editoimaan (tästä voi piirtää kuvan taululle, jossa on kuvajono, josta leikataan yksi kuva pois, ja nuolella piirretään uusi kohta, johon kuva liitetään) lopuksi digitarinat katsotaan yhdessä (voit esittää katsojaa ja näyttää, että kaikki katsovat tarinat yhdessä) Tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka kaikki eivät ymmärtäisi mistä tarkalleen on kyse. Suurin osa tietää heti esineistä, että kyse on maalaamisesta, kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja katsomisesta.

12 12 Maiseman suunnittelu ja maalaus Maiseman suunnittelu aloitetaan katsomalla erilaisia maisemia netistä. Maisema voi olla vuori/vuoristo, aavikko, meri, ranta, pelto, kaupunki, kylä, avaruus tai mielikuvituksellinen maisema. Kuvat voivat olla valokuvia, piirroksia tai maalauksia. Maisema projisoidaan videotykin kautta kaikkien nähtäväksi. Opetustilanteessa käytettäviin kuviin liittyvät tekijänoikeudet kannattaa selvittää ennen näyttämistä. Myös omia maisemakuvia voi hyödyntää. Tärkeintä on, että maisemat ovat erilaisia. Kuvien kautta opiskellaan myös suomen kieltä. Maisemaa suunnitellessa voi käydä läpi erilaisia maisematyyppejä, värejä ja maisemassa tapahtuvia muutoksia, kuten onko meri tyyni vai myrskyisä, onko kaupunki kiireinen vai rauhallinen. Kun maisema näkyy projisoituna valkokankaalla tai seinätaululla, voi kysyä ryhmältä: Mitä tässä maisemassa on? Minkälaisia värejä maisemassa on? Kuvien katsomisen kautta erilaiset maisemasanat tulevat tutuiksi ja kuvissa näkyvien värien kautta tarkennetaan katsetta maisemaan. Seuraavaksi lähestymistapaa syvennetään ja kysytään: Onko meri läpinäkyvää vai tummaa? Onko sinun maassasi aavikkoa? Minkä värinen meri on sinun maassasi? Osallistujat voivat vuorotellen näyttää internetin kautta minkälainen heidän vanhan kotimaansa maisema on tai tuoda kuvan omasta kylästään tai kaupungistaan. Seuraavaksi mietitään kuvien perusteella kylän ja kaupungin eroa esimerkiksi sillä, onko maisemassa paljon taloja vai vähän taloja. Onko maassa vuoria tai merenrantaa? Tarpeen vaatiessa kerrataan mikä olikaan vuori tai merenranta kuvien esimerkistä katsomalla. Kysymyksiä kannattaa keksiä lisää riippuen katsottavista maisemista tai juuri sillä hetkellä opeteltavista sanoista.

13 13

14 14 Osallistujat yleensä ymmärtävät suomenkielisten sanojen merkityksen. Jos sanojen ymmärtäminen on ylivoimaista, voi niitä kirjoittaa taululle ja selittää merkitykset joko Google-kääntäjän avulla tai jollakin kielellä, jota osallistujat ymmärtävät. Joskus joku toinen voi luokassa toimia tulkkina juuri Suomeen saapuneelle lapselle tai nuorelle. Jokainen digitarinan vaiheista kannattaa käsitellä rauhassa, koska ne sisältävät paljon uusia sanoja ja tietoa. Tiedon omaksuminen on helpompaa pienissä erissä. Maisemakuvien katselusta on seuraavaksi aika siirtyä miettimään omaa maisemaa. Ryhmässä voi kysyä: Minkälainen sinun maisemasi on? Jokainen osallistuja miettii mielessään oman maisemansa. Maisema saa olla mikä tahansa. Tärkeintä on, että se lähtee osallistujasta itsestään. Jokaisella ihmisellä on olemassa oma maisema, jota on helppo kuvailla, jos sitä hetken miettii. Joillakin maisema on kaupunki, toisilla vuoristo, ranta, tulevaisuuden maisema, esihistoriallinen maisema tai mikä tahansa minkä he haluavat tehdä. Maisema luonnostellaan ensin A4-kokoiselle paperille kevyesti lyijykynällä ja maalataan sitten vesiväreillä A3-kokoiselle paperille. Valkoisia alueita ei kannata jättää, koska ne toistuvat helposti liian kirkkaina digitaalisessa muodossa. Kun maisema on valmis, annetaan töiden kuivua rauhassa. Jos työ jää kesken, sitä voi jatkaa seuraavalla kerralla tai tehdä valmiiksi kotona tai muilla tunneilla mahdollisuuksien mukaan. Suositeltavaa on varmistaa, ettei työ rypisty matkalla. Kuivuvat ja kuivuneet työt on hyvä säilyttää siten, että ne pysyvät suorina. Maalaukset on tarkoitus valokuvata myöhemmin ja rypyt näkyvät kuvissa.

15 15 Maisemat valokuvataan seuraavan tapaamiskerran alussa. Maisemat kuvataan mahdollisimman tasaisessa valossa ja jokainen osallistuja kuvaa oman työnsä. Kuvan rajauksessa on hyvä muistaa, ettei mitään muuta, esimerkiksi taustalla olevaa korkkitaulua, näy kuvassa. Kuva kannattaa ottaa niin monta kertaa uudelleen, että se näyttää hyvältä. Maalausten jälkeen ensimmäinen digitarinan vaihe on valmis ja on aika siirtyä miettimään tarinaa.

16 16 Tarinan kirjoittaminen Suurimmalla osalla on toisessa työvaiheessa maalaukset valmiina. Jos maalaus ei ole vielä tehty, voi sen aloittaa myös nyt, ja jatkaa vaiheita tarpeen mukaan päällekkäin tai viimeistellä asioita kotona. Valmiseen maisemaan hypätään mielikuvituksen avulla. Tarinaa miettiessä voi kysyä seuraavia kysymyksiä: Mitä näet? Missä olet? Miltä maisemassa tuoksuu? Millaisia värejä näet? Oletko yksin/ystävien kanssa? Mistä haaveilet? Mitä mietit? Tehtävänä on kirjoittaa lyhyt tarina muutamalla lauseella. Tarina kirjoitetaan ensin omalla kielellä ja sen jälkeen käännetään suomeksi opettajan tai ohjaajan kanssa. Joskus tarina lähtee liikkeelle muutamista sanoista ja niitä kasvatetaan lauseiksi, jotka muodostavat tarinallisen kokonaisuuden. Hyvässä tarinassa, lyhyessäkin, on tunnistettavissa alku, keskikohta ja loppu. Tarinan alku johdattaa meidän mukaan maiseman maailmaan, keskikohdassa kuvailemme mitä siellä tapahtuu, ja lopussa vedämme yhteen tarinan tunnetason ja toiminnan. Toimiva tarina on esimerkiksi Aziza Hossainin Maailmapiirin työpajassa kirjoittama kertomus: Olen Aziza. Taloni sijaitsee vuoriston lähellä. Seison sen parvekkeella. Katson auringonlaskua. Tuuli puhaltaa rauhallisesti ja koskettaa minun kasvojani. Talon sisällä ovat kaikki tärkeät ihmiset, jotka ovat olleet mukana elämässäni. Näen linnun, joka lentää aurinkoa päin ja huomaan, että sydämeni on vihdoinkin rauhoittunut. Tarina äänitetään myöhemmin valograffitien, animaation ja kuvatun maiseman taustalle, joten sen sopiva kesto on noin sekuntia. Keston voi mitata lukemalla rauhallisesti tarina ääneen ja katsomalla aikaa esimerkiksi kännykän ajanoton avulla. Tarinaa kannattaa hioa ja muokata sellaiseksi, että osallistujasta se on hyvä ja valmis. Joskus maisema nostaa esiin asioita, jotka ovat ahdistavia, mutta silloin kannattaa pyytää tarinan tekijää johdattelemaan loppuun positiivisempia sävyjä. On tärkeää, että tarina ei herätä ahdistusta, vaikka se voikin käväistä tummemmissa tunnelmissa.

17 17 Jos tarinan lukeminen suomeksi on hankalaa, kannattaa sitä harjoitella parin kanssa ennen äänityksiä. Lukemista voi vuorotella siten, että ensin toinen lukee toiselle ääneen tarinan, jonka jälkeen kuunteluvuorossa ollut osallistuja kommentoi parannusehdotuksia lukijalle. Sitten vuoroja vaihdetaan, ja lukemista voi jatkaa siihen saakka kunnes tarinaan ollaan tyytyväisiä. Omaa aksenttia tai kielitaitoa ei kannata lukiessa pelätä. Äänityksissä voi ottaa useamman oton ja siten varmistaa, että tarinasta saa selvää. Äänitykset Kun tarinaa on muokattu tarpeeksi ja se on pareittain tai itsekseen harjoiteltu siten, että ääneen lukeminen onnistuu, on aika tehdä tarinan äänittäminen. Tarina voidaan äänittää joko Zoom-laitteella tai tietokoneeseen kytketyn mikrofonin ja ääniohjelman avulla. Äänitykset tehdään tilassa, jossa on mahdollisimman hiljaista. Äänittäjä ja tarinankertoja asettuvat vastakkain toisiaan. Äänittävästä laitteesta riippuen hyvä etäisyys mikrofoniin on noin kolmekymmentä senttimetriä. Äänityksessä äänitason olisi hyvä liikkua -12 db:n puolin ja toisin kuitenkaan laskematta tai nousematta huomattavasti alemmas tai ylemmäs.

18 18 Äänittäjänä toimii ohjaaja tai toinen osallistuja. Äänitaso testataan äänittämällä muutama kerta ja sanomalla esimerkiksi: Tämä on testi. Jos ääni liikkuu -12 db lähettyvillä, on sijainti hyvä. Jos se jää alle desibelilukeman, siirtyy tarinankertoja lähemmäs äänityslaitetta. Jos ääni menee paljon yli -12dB, on hyvä siirtyä vähän kauemmas. Lukijaa kannattaa rohkaista puhumaan selvästi ja normaalilla äänenvoimakkuudella. Tätä on hyvä harjoitella jo ennen äänityksiä. Jos harjoituksista huolimatta ääni on hiljainen, voi mikrofonia tuoda lähemmäs. Varsinaiset äänitykset alkavat siten, että äänittäjä laittaa äänityksen päälle painamalla rec-nappulaa, jonka jälkeen hän antaa luvan tarinan kertomiselle ääneen sanomalla: Ole hyvä. Tarinan kertoja aloittaa tarinan sanomalla ensin oman nimensä ja sitten kertomalla oman tarinansa. Kun tarina on kerrottu kokonaisuudessaan, laittaa äänittäjä pois äänityksen painamalla uudestaan rec- tai stop-nappulaa ja toteamalla kertojalle: Kiitos. Kun tarina on äänitetty ja se on mennyt kokonaisuudessaan hyvin, on aika kuunnella tarina. Äänittäjä soittaa tarinan joko Zoom-laitteelta tai tietokoneelta, ja jos kaikki elementit tasot, sävyt, rytmi ja tarina kokonaisuutena ovat kohdallaan, tarina hyväksytään yhdessä ja sen tiedostonumero ja kertoja merkitään muistiin, jotta siihen on helppo palata editointivaiheessa uudestaan. Tarinoiden äänitysten jälkeen voi miettiä ääniä, jotka tulevat alku- ja lopputekstien päälle. Ääniä voi etsiä internetin sivustoilta, esimerkiksi: tai Sivustoilta löytää ilmaiseksi hyödynnettävää musiikkia ja ääntä. Selailtavien äänitiedostojen yhteydessä mainitaan miten ääntä saa käyttää, ja yleensä ainakin äänen tekijä ja nimi on mainittava lopputeksteissä. Lisäksi voi äänittää esimerkiksi koulun nimen ja oman luokan yhteen ääneen lausumalla.

19 19 Valograffiti Maailmanpiirin digitarinoihin on piirretty valolla oma animaatio, jossa pitkällä valotusajalla on tallennettu taskulampuilla ja led-valoilla tehty kuvio. Työvaihe kannattaa tehdä pareittain siten, että toinen kuvaa ja toinen piirtää valoilla ilmaan. Työtilaksi tarvitaan täysin pimennetty huone, jonne ei tihku valoa. Kuvattavan ja kuvaajan välillä olisi hyvä olla noin kolme metriä etäisyyttä ja he asettuvat tilassa vastakkain. Jos osallistujilla on epilepsia tai taipumus saada migreeni välkkyvistä valoista, voi valograffitin tehdä silmät kiinni. Työvälineet esitellään aloittaen valoista ja kertomalla, että taskulamput ovat kuin siveltimiä, joilla maalataan eri paksuisia valopiirroksia. Erilaisia valonlähteitä heijastetaan seinälle ja näytetään millainen valo eri valonlähteistä tulee. Valojen päälle kannattaa laittaa vuorotellen erivärisiä kalvoja ja ja esitellä osallistujille mitä tapahtuu, kun valo on punainen, vihreä tai sininen. Kalvoja pystyy myös laittamaan päällekkäin, jolloin saadaan aikaan uusia värejä. Kamerasta katsotaan, miten se laitetaan päälle ja pois päältä, mistä tarkennus ja zoomaus tapahtuvat, mistä kuvat katsotaan ja miten asetetaan suljinaika (15 sekuntia), miten säädetään aukko (8.0) ja herkkyys (ISO 100). Eri kamerat toimivat eri tavoin ja kameran käyttöä on hyvä kokeilla ennen valograffitien kuvausta. Valograffiteja kuvatessa kameran säädöt tehdään manuaalisesti. Kamera kiinnitetään jalustalle ja varmistetaan, että kaikki kiristykset ja kiinnitykset ovat kohdillaan. Kamera voi muuten keikahtaa jalustalta, ja pimeässä tilassa sitä on vaikea laittaa takaisin. Ennen valograffitin kuvausta valolla piirrettävä kuvio suunnitellaan luonnostelemalla se kynällä paperille. Kuvioksi kelpaa mikä tahansa omaan tarinaan liittyvä asia, esimerkiksi sydän, lintu tai kolmio. Kuvio voi olla myös pelkkää aaltoilevaa väriä. Kun kuva on luonnosteltu ensin, on se pimeässä tilassa helppo toteuttaa. Kuvatessa suunnitelma muokkaantuu ja erilaisia ideoita on hauska kokeilla.

20 20 Kun siirrytään kuvaamaan pimeään tilaan, kannattaa aluksi pitää valot päällä, jotta kuvattava ja kuvaaja pääsevät helposti paikoilleen. Valojen sammuttamisen jälkeen liikkumista pimeässä tilassa vältetään ja kuvaamisen välissä taskulampulla on helppo katsoa kameran säätöjä. Valotusajan ja aukon testaamista varten kuvataan testikuva. Jos kuva on hyvä ja valolla piirtäjä hyväksyy sen, voi valomaalausta jatkaa. Jos valoa on kuvassa liikaa, kannattaa valotusaikaa muuttaa esimerkiksi viidestätoista kymmeneen sekuntiin. Testikuva kuvataan uudestaan ja valotusaikaa tai aukkoa säädetään vastaamaan tarkoitusta. Mitä pidempi valotusaika on, sitä enemmän piirtäjä ehtii piirtämään. Kun kaikki on kohdallaan ja kuvio näyttää siltä, mitä oli suunniteltu, kuvataan ja piirretään valolla mahdollisimman samanlainen kuvio kaksitoista kertaa.

21 21 Kuvan piirtäminen useamman kuvan ajan on lapsille ja nuorille raskasta ja tekemistä auttaa, jos kuvaaja laskee ääneen kuvattavien kuvien määrän. Tämä auttaa piirtäjää hahmottamaan urakkaansa. Kun kuvaukset on tehty, pari vaihtaa vuoroja heti tai pitää pienen tauon poistumalla pimeästä tilasta. Jos kuvataan pienessä tilassa, on syytä pitää välillä ovea auki, jotta ilma vaihtuu ja työpari jaksaa jatkaa työskentelyä. Jos ohjaajalla on mahdollisuus olla mukana kuvauksissa, kuvataan valograffitit varmuuden vuoksi kahdella kameralla. Silloin samat asetukset ja testaukset tehdään molemmille kameroille. Lopuksi valolla piirtäjästä otetaan kuva. Tämän kuvan ottamisessa on hyvä olla kolmas henkilö auttamassa. Valolla piirretään kuvattavan ääriviivoja pitkin henkilö esille pimeästä tilasta tai hänet väritetään näkyviin siluettikuvana käyttämällä useampaa valonlähdettä. Kasvojakin voi valaista ja ne saavat näkyä, jos osallistuja itse niin haluaa. Ylimääräiset ja epäonnistuneet kuvat poistetaan heti kamerasta, kuitenkin niin, että jokaiselle jää kuviosta otetut kaksitoista kuvaa ja yksi tai kaksi kuvaa itsestä.

22 22 Animaatio Digitarinan osaksi kuvataan lyhyt animaatio, joka tehdään mustavalkoisena piirrosanimaationa. Animaatio liittyy tarinaan ja se voi olla taivaalla lentävä lintu, maassa kasvava kukka, kävelevät jalat tai ohikiitävä lentokone. Tärkeintä on, että piirrettävä asia on tarpeeksi yksinkertainen ja jokaisen piirretyn kuvan välillä on pieni muutos. Liikkuvan kuvan illuusion syntymistä käsitellään ennen varsinaisen animaation kuvauksia. Varhaiset liikelelut ovat oiva esimerkki siitä, miten kuva kuvalta rakentuvat liikesarjat muuttuvat eläväksi kuvaksi, kun niihin liitetään liike. Thaumatrooppi, zoetrooppi, praxinoskooppi ja niiden toimintamekanismit löytyvät internetistä Hyvä suomenkielinen kirja elokuvan esihistoriasta on esimerkiksi Erkki Huhtamon Elävän kuvan arkeologia (Yle-opetuspalvelut, 1997). Animaatio aloitetaan luonnostelemalla suunnitelma A4-kokoiselle paperille. Kuvasarja numeroidaan siten, että paperin yläkulmassa ovat numerot 1 6 ja alareunassa 7 12 tasaisin välein kirjoitettuna, jotta jokaiselle kuvalle jää pieni tila, mihin sen piirtää. Jos luonnoksen toimivuutta haluaa testata, se tehdään tallentamalla jokainen luonnoksen kuva esimerkiksi kännykällä. Kuvia nopeasti selaamalla huomaa, jos joku kohta ei jatku niin kuin oli ajateltu. Luonnosta voi muuttaa ja korjata kunnes animaatio toimii. Animaatio toimii paremmin, jos kuvat piirretään luupeiksi eli siten, että kuvasarja alkaa ja loppuu lähellä toisiaan olevaan kuvaan. Luuppeja löytää zoetrooppiesimerkin kautta. Toistuva liike kuten pallon pomppinen on hyvä, koska silloin liike jatkuu ja toimii lyhyessä animaatiossa.

23 23 Kahteentoista kuvaan piirretään esimerkiksi kissa, joka heiluttaa häntäänsä. Esimerkkikuvasarja: Kun luonnos on valmis, piirretään varsinainen animaatio liuskoiksi leikatulle mustalle paperille, esimerkiksi pariisinpaperille, valkoisella geelikynällä, jolloin animaatio sopii pohjaväriltään valograffitien maailmaan ja digitarinasta tulee visuaalinen, yhtenäinen kokonaisuus. Geelikynän valkoisuutta kannattaa testata etukäteen, jotta siinä olisi mahdollisimman vähän läpinäkyvyyttä. Kynien laatu vaihtelee paljon. Mustat paperiliuskat leikataan A3-kokoisesta mustasta kartongista tai huokoisesta paperista. Yhdestä paperista saa kolme vaakasuoraa liuskaa. Vaihtoehtoisesti kuvat voi piirtää myös omina piirroksinaan pienemmille paperileikkeille. Kummassakin tapauksessa piirrosten sijoittelu tulisi olla suunnilleen samalla kohdalla. Valmiiseen kuvasarjaan piirrokset kannattaa tehdä suoraan valkoisella geelikynällä, koska lyijykynän hahmotelmat näkyvät kuvissa ja kumitettu kohta jättää ikävän jäljen paperiin. Paperin ja piirretyn animaation kokoa on hyvä testata etukäteen. Kaikki kamerat eivät tarkenna lähelle ja silloin animaatiokuvat piirretään valmiiksi isommassa koossa. Jos kamera tarkentaa lähelle, voi piirros olla yhtenäinen kuvasarja.

24 24 Paperi tai liuska kiinnitetään teipillä tasaiseen pöytään. Kameran tulisi olla kohtisuorassa piirustusta vasten. Valon olisi hyvä olla tasainen. Yleensä loisteputkivalo riittää. Kameran asetuksista valkotasapaino kannattaa säätää vastaamaan loisteputkivaloa. Jos valkotasapaino on oikeanlainen, on valkoinen valkoista ja musta mustaa. Erilaisia asetuksia testataan ennen animaation kuvausta, mutta päivän mittaan asetukset saattavat muuttua päivänvalon vaihdellessa, joten ne kannattaa tarkistaa tasaisin väliajoin. Kaukolaukaisimen käyttö kuvatessa on hyödyllistä, jotta kamera ei tärähdä kuvaa otettaessa. Jokaisesta kuvasta otetaan yksi kuva. Tarvittaessa kuvien määrää kasvatetaan editointiohjelmassa. Animaatio kuvataan kuva kerrallaan. Kuvat sijoitetaan kameran tarkennusalueen avulla niin, että ne pysyvät samalla kohdalla eri kuvia kuvatessa. Jos kuvassa on esimerkiksi ilmapallo nousemassa kohti taivasta, pysyy maan raja samalla tasolla koko ajan ilmapallon noustessa ylöspäin kuvassa. Jos maan raja liikkuu, liikkuu se valmiissa animaatiossakin. Kaikkien kuvattujen animaatiokuvien tulisi olla sävyiltään ja valoisuudeltaan samanlaisia. Joillakin editointiohjelmilla kuvien kontrastia ja valkoisuudeen määrää voidaan säätää jälkikäteen, mutta kuvien käsittely vie paljon aikaa. Editoidessa kuvia on mahdollisuus korjata, mutta jo kuvatessa kannattaa yrittää saada paras mahdollinen tulos aikaiseksi. Kuvatut kuvat saadaan liikkuvaksi kuvaksi liittämällä ne toisiinsa editointiohjelmassa.