KIRJALLISUUS NORJASSA. Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin raportti norjalaisesta kirjallisuuden kentästä ja kirjallisuuspolitiikasta

Transkriptio

1 KIRJALLISUUS NORJASSA Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin raportti norjalaisesta kirjallisuuden kentästä ja kirjallisuuspolitiikasta Syyskuu 2012

2 KIRJALLISUUS NORJASSA Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin raportti norjalaisesta kirjallisuuden kentästä ja kirjallisuuspolitiikasta Syyskuu 2012 Teksti: Outi Tuulia Sivonen Oslo, syyskuu 2012 Finsk-norsk kulturinstitutt Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti Oslo, Norge tlf. (+47) fax (+47)

3 Johdanto Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin toiminnan tavoitteena on vahvistaa Suomen ja Norjan välistä yhteistyötä kulttuuri- ja yhteiskuntaelämän alueilla, sekä lisätä tietoa Suomen kulttuurielämästä Norjassa ja Norjan kulttuurielämästä Suomessa. Kirjallisuus on ollut yksi instituutin pääpainoalueista sen perustamisesta lähtien. Tämän raportin tarkoitus on luoda yleisluontoinen katsaus norjalaiseen kirjallisuuden kenttään ja sen erityispiirteisiin. 5 Norjalainen kirjallisuuskenttä on huomattavan laajasti säännelty ja erityiseksi norjalaisen järjestelmän tekee sääntelyn sopimuksenvaraisuus. Kirja-alaa määrittelevät sopimukset ovat liittojen välisiä, eivätkä näin siis vastaa Euroopassa tyypillisempiä kirjalakeja. Norjalaiseen kirjallisuuspolitiikkaan kuuluukin olennaisena osana bokavtale, eli kirja-alan alasopimus, joka sisältää esimerkiksi velvoitteen kiinteään hintaan (fastpris). Myös standardikustannussopimukset kuuluvat norjalaiseen kirjallisuuskenttään. Norjassa erityisesti kotimaisella kaunokirjallisuudella menee hyvin, ja ulkomaille käännettävän kirjallisuuden määrät ovat kokoajan nousussa. Kirjojen myynti on myös yleisesti kasvussa ja vaikka kirjojen ostajia on norjalaisissa prosentuaalisesti vähemmän kuin esimerkiksi Suomessa, on Norjassa huomattavan paljon runsaasti kirjoja ostavia lukijoita. Kirjojen lainaaminen kirjastoista ei ole Norjassa yhtä suosittua ja kirjojen lainausmäärät ovatkin vähentyneet. Norjassa lainataan vain noin neljänneksen verran siitä kuinka paljon lainauskertoja on vuosittain Suomessa. Norjan kirjastolaitokseen satsataan kuitenkin valtion puolelta runsaasti, esimerkiksi julkisen sisäänostojärjestelmän (innkjøpsordningane) muodossa. Kirjojen lukutilastoissa suomalaiset jäävät norjalaisille toiseksi, sillä jopa 93% norjalaisista kertoo lukevansa ainakin yhden kirjan vuodessa (vrt. Suomi 75%). E-kirjojen tulevaisuus näyttää Norjassa hyvältä ja verkkokirjakaupoista tehtävät ostot ovat lisääntyneet huomattavasti viime aikoina. Lisäksi Norja oli ensimmäinen eurooppalainen maa, jossa sovittiin kirjojen streamauksen eli suoratoiston pelisäännöistä (Strømmingsavtale). Myös mannereurooppalainen kirjallisuustalo-toiminta (Litteraturhuset) on saavuttanut suurta suosiota Norjassa. Norjan kirjallisuuskenttä vaikuttaa tyytyväiseltä vahvaan kontrolliin, mutta keskustelussa on viime aikoina välähdellyt ehdotuksia sekä sääntelyn purkamisesta, että toiveista siirtyä yleiseurooppalaisempaan kirjalakijärjestelmään, joskin norjalaisella tiukan sääntelyn tyylillä. 2012

4 Norjalainen kirjallisuuspolitiikka Norjalaista kirjallisuusjärjestelmää leimaa vahva järjestäytyminen sekä liittojen väliset alasopimukset, jotka määrittelevät kirja-alan käytäntöjä kirjailijoiden kustannussopimuksista aina yksittäisen kirjan hintaan asti. Nykyjärjestelmä miellyttää monia, mutta sitä kohtaan on myös esitetty kritiikkiä ja havaittavissa on painetta siirtyä yleiseurooppalaiseen vapaan hinnan ja yleisen kirjalain järjestelmään. Norjalaiset alasopimukset ovat ristiriidassa esimerkiksi Euroopan unionin (EU) kilpailulainsäädännön kanssa, mikä tekee keskustelusta kansainvälisestikin mielenkiintoisen. Sopimustekstin mukaan bokavtale-sopimuksen tarkoitus on vahvistaa kirjallisuuden asemaa Norjassa, tukien norjan kieltä ja kulttuuria, lisäämällä lukuintoa sekä antamalla tiedonhankinnallisia apukeinoja sekä mahdollisuuksia tutustua kulttuuriin. Tarkoitus on sopimuksen mukaan myös vahvistaa ja säilyttää norjalaista kirjallisuutta ja sen monimuotoisuutta. Lisäksi sopimukseen sisältyy vaatimus varmistaa kirjojen saatavuus jokaiselle norjalaiselle, sekä monipuolinen ja laadun kilpailuun perustuva tarjonta. (Bokavtalen ) 6 7 Vaikka alan sopimusjärjestelmä on pitkälti liittojen varassa, on Norjan valtion ja kulttuuriministeriön tuki kirjallisuudelle huomattavaa. Norjan valtio tuki vuonna 2010 erilaisilla instrumenteilla norjalaista aikuisille suunnattua kaunokirjallisuutta noin 45 miljoonalla kruunulla (n. 6 milj. ) ja lastenkirjallisuutta noin 28 miljoonalla kruunulla (n. 3,8 milj. ). Käännöskirjallisuus sai 13 miljoonaa (n. 1,8 milj. ) ja tietokirjallisuuteen panostettiin 16 miljoonalla kruunulla (n ). (Oslo Economics 2011: 2.) Norjalaisen kirjallisuuspolitiikan painopisteet ovat: - uuden norjalaisen kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä käännöskirjallisuuden ennalta määrätty sisään osto (kirjastoihin) - tiettyjen kirjallisuudenalojen projektikohtainen tukeminen - kirjailija ja kääntäjä-stipendit, akateemisen norjankielen kehittäminen - kirjasopimus (bokavtalen) liittojen välillä (Den norske Forleggerforeningen ja Bokhandlerforeningen) - kirjojen nolla-arvolisävero. (Ibid.: 16.) Kirjojen vapautus arvolisäverosta on Eurooppalaisellakin tasolla harvinainen ratkaisu. Norjan lisäksi vain Iso-Britannia ja Irlanti ovat luopuneet kirjojen verotuksesta kokonaan. Nolla-arvolisävero ei koske elektronisessa muodossa myytäviä kirjoja. (Colbjørnsen ym.: ) Norjalaisen kirjallisuuden asema vaikuttaa vahvalta, minkä voi tulkita esimerkiksi siitä, että paikallisen kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva Norsk kulturfond jakoi vuonna 2012 varoistaan noin 30% kirjallisuuden, kielen ja kirjastolaitoksen tukemiseen. Tämä 30% tarkoittaa 160,6 miljoonaa kruunua, eli noin 21,6 miljoonaa euroa. 1 Bokavtalen Bokavtalen on norjalaisten kustantajien ja kirjakauppiaiden välinen vapaaehtoinen alasopimus, jonka tarkoitus on kehittää norjalaista kieltä ja kirjallisuutta. Sopimus solmitaan kustantajien liiton (Forleggerforeningen) ja kirjakauppiaiden liiton (Bokhandlerforeningen) välillä neljäksi vuodeksi kerrallaan. Nykyinen sopimus on voimassa vuosina (Bokavtalen ) Kansallisen kirjalain ja norjalaistyyppisen alasopimuksen ero on se, että kirjalaki koskettaa kaikkia alan toimijoita, kun taas alasopimus koskee vain sopimuksen osapuolia. Kustantamo tai kirjakauppias voisi siis halutessaan jäädä norjalaisen alasopimuksen ulkopuolelle, jättäytymällä pois kustantamoiden- tai kirjakauppiaidenliitosta. (Colbjørnsen ym. 2012: ) Alasopimukset nähdään usein EU:n sisällä kilpailun kannalta ongelmallisina, mutta paikalliset kirjalait ovat puolestaan EU:n silmissä osa kansallista kulttuuripolitiikkaa, mistä johtuen niiden ei katsota rikkovan kilpailulainsäädäntöä (Ibid.: 173). 1 viitattu Fastpris ja muita sopimuskohtia Norjalaisen kirjallisuuskentän tekee pohjoismaisessakin kontekstissa poikkeavaksi kiinteään hintaan perustuva fastpris-järjestelmä. Fastpris on merkittävä osa bokavtalen-sopimusta ja kyseinen sopimuskohta määrittelee, että jokaista uutta kirjaa myydään samaan kiinteään hintaan aina julkaisemisen jälkeisen vuoden huhtikuun 30. päivään saakka. Ensimmäisen vuoden ajan julkaisemisestaan uudet kirjat ovat siis näin ainakin näennäisesti samanarvoisessa asemassa potentiaalisiin ostajiin nähden, sillä niillä on sama hinta. Joitakin poikkeuksia sopimukseen on mahdollista tehdä (poikkeukset määritellään sopimuksessa), minkä lisäksi kustantamot päättävät jokainen itse fastpris-ajanjakson jälkeisistä alennetuista hinnoista. Koulukirjat jäävät tämän sopimuksen ulkopuolelle. (Bokavtalen ) Norjalaiset kirjahinnat seuraavat kuluttajahintaindeksiä (Oslo Economics 2011: 4). Alasopimuksessa sovitaan myös monista muista alan käytännöistä. Muita sopimuksessa säädettyjä asioita ovat mm. kirjakauppojen velvollisuus tilata asiakkaan pyytämät kirjat sekä kustantajien velvollisuus toimittaa kirjat kauppiaille. Nämä kohdat liittyvät pyrkimykseen parantaa kirjallisuuden saatavuutta. Sopimuksessa mainitaan myös se miten myymättä jääneet kirjat palautetaan kustantajille. (Bokavtalen ) Kirjakaupoilla on palautusoikeus myymättä jääneille kirjoille tiettyjen sääntöjen puitteissa. Näillä säännöillä pyritään turvaamaan se, että jokaisella on mahdollisuus löytää haluamansa kirjat lähimmästä kirjakaupastaan kiinteään hintaan, ilman että kauppiaan tarvitsee ottaa riskiä tilatessaan kirjoja monipuolisesti. Kirjakaupat nähdään siis eräänlaisena kansalaisoikeutena. (Colbjørnsen ym. 2012: 23.) Sopimuksessa säädetään lisäksi myös kirjakauppojen valikoimien koostamisesta (litteraturabonnement). Kyseessä on järjestely, jonka ansiosta kirjakaupoilla on mahdollisuus valita jokin valikoima (vaihtoehdot: laaja valikoima, kulttuurivalikoima, tietokirjavalikoima tai erityisvalikoima/distriktsabonnement), jonka mukaan kyseisen myymälän myyntivalikoima muodostetaan. Kustantajien liitto tarjoaa jokaisella valikoimalle räätälöidyt kirjalistat sekä alennuksia näiden listojen teoksista. Tähän järjestelmään sitoutuneet kirjakaupat saavat uudet kirjansa pyytämättä, eikä heillä ole mahdollisuutta palauttaa listalla olevia kirjoja. Järjestelmän tarkoitus on parantaa kirjakauppojen valikoimien laatua. (Bokavtalen ) Bokavtalen-sopimus lukee kirjoiksi perinteiset paperikirjat sekä sähköiset kirjat ja äänikirjat. Sopimus koskee kuitenkin vain kustantajien liiton ja kirjakauppiaiden liiton jäsenorganisaatioita, eikä näin kata aukottomasti koko Norjan kirjallisuuskenttää. (Ibid.)

5 Standardikustannussopimukset, esimerkkinä Normalkontrakt Kirjailijoiden liitto ja kääntäjien liitto (Oversetterforeningen) sekä kustantamoiden liitto sopivat yhdessä eri kirjallisuustyypeille tehtävistä standardisopimuksista, joita sopimusosapuolten tulee käyttää aina kun kustannussopimuksia tehdään liittojen jäsenten välillä. Normalkontrakt koskee aikuisille suunnatun kaunokirjallisuuden kustannussopimuksia ja muille kirjallisuustyypeille solmittuja sopimustyyppejä ovat Billigbokavtal, Bokklubbavtale, Lydbokavtale, Antologiavtale, Agentavtale, NRK-avtale, Filmavtale, Innkjøpsordning ja E-bokavtale. Järjestelmän arviointia Norjalaisen kulttuuriministeriön (Kulturdepartement) tilaama tuore selvitys Til bokas pris (2012) avaa norjalaisen kirjallisuuspolitiikan etuja ja ongelmakohtia. Raportissa verrataan norjan kirjallisuuspolitiikkaa muiden maiden käytäntöihin ja pohditaan erityisen järjestelmän vaikutuksia Norjan kirjallisuudelle. 8 9 Normalkontrakt Normalkontraktissa, eli kaunokirjallisuuden julkaisuoikeuksille muotoillussa seitsemänsivuisessa standardisopimuksessa määritellään mm. seuraavat asiat (poimittu Normalkontraktista): - materiaalin tekijänoikeudet - markkinointioikeudet - osapuolten mahdollisuus vetäytyä julkaisemisesta taiteellisin, poliittisin tai turvallisuuteen liittyvin perustein - kustantamon velvollisuudet julkaisuun liittyen, kuten julkaista kirja enintään 18 kuukauden sisällä sopimuksenteosta ja markkinoida kirjaa asianmukaisesti - tekijänoikeuden palautuminen kirjailijalle 15 vuoden kuluttua ensijulkaisusta (Säädetty tekijänoikeuslaissa: Åndsverkloven av 12. mai ) - osapuolten oikeudet ja velvollisuudet kirjan ulkoasuun - molempien osapuolten ilmaiskopioiden määrät - tekijäkorvaukset, jotka ovat 15% ensimmäisestä erästä (5000kpl) ja 20% loppujen kirjojen myyntihinnasta - kirjailijan oikeudesta saada vähintään 1/3 arvioiduista myyntituloista etukäteen - käsikirjoituksen asianmukainen toimittaminen kustantamoon - osapuolten lojaalisuusvelvoite. (Normalkontrakt for skjønlitteratur 2009.) Standardisopimusta voi muuttaa vain kirjailijan hyväksi tai tilanteessa, jossa kirjailija ei ole noudattanut sopimusehtoja. (Ibid.) Norjalainen standardisopimus on erityislaatuinen ja norjalaisen kirjailijaliiton puheenjohtaja Anne Oterholm toteaakin, että juuri standardisopimus turvaa norjalaisten kirjailijoiden oikeudet suhteessa kustantamoihin (Oterholm ). Suomessa vastaavaa standardisopimusta tai velvoitetta noudattaa ennalta määrättyjä ohjeita ei ole. Suomen kirjailijaliitto tarjoaa sopimusasioissa jäsenilleen tukea lähinnä sopimusohjeiden ja asianajajapalvelun puitteissa. 2 Keskustelua bokavtale-sopimuksesta sekä fastprisistä Vaikka fastpris miellyttää useita norjalaisia kirjallisuustoimijoita, aiheuttaa järjestelmä myös keskustelua, sillä kaikki eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan järjestelyyn (ks. esim. Oterholm ). Norjalaista kirjallisuuspolitiikkaa onkin viime vuosina analysoitu tarkkaan erilaisten selvitysten muodossa. Kirjallisuuspiireissä vallitsevaa järjestelmää kannustetaan kuitenkin voimakkaasti ja näyttäisi siltä, että järjestelmää pidetään Norjassa yleisesti hyvin toimivana (ks. esim. Oslo Economics 2011: 3). Til bokas pris -raportissa todetaan, että sillä käytetäänkö maassa vapaata hinnoittelua vai kiinteitä hintoja ei juurikaan ole vaikutusta kirjojen myyntilukuihin. Raportin mukaan vaikutukset näkyvät sen sijaan siinä millaisia kirjoja myydään. Vapaat hinnat johtavat korkeampiin myyntilukuihin ns. bestseller-kirjallisuuden puolella, kun hintasääntely puolestaan monipuolistaa myytyjen kirjojen valikoimaa. Raportissa arvioidaan, että siirryttäessä vapaaseen järjestelmään hinnat voivat laskea joidenkin teosten kohdalta, mutta vapaat hinnat eivät johda hintojen yleiseen alenemiseen. (Colbjørnsen 2012: 3-4.) Lisäksi kyseisen selvityksen mukaan kirjailijan oikeudet toteutuvat paremmin kiinteän hinnan kuin vapaan hinnoittelun maissa (Ibid.: 5). Raportissa kerrotaan myös, että kirjojen levityksen sääntely johtaa kirjojen tasaisempaan levitykseen ja myyntilukuihin (Ibid.: 12). Raportin mukaan näiden säännösten taustalla on käsitys siitä, että kirjoilla on kulttuurinen ja yhteiskunnallinen itseisarvo, ne toimivat kollektiivisen henkisen pääoman eduksi ja niiden tulisi olla kaikkien saavutettavissa, kaikkialla, maantieteellisistä eroista huolimatta. Kirjakauppojen ei myöskään tulisi muodostaa tarjontaansa taloudellista etua tavoitellen, vaan juuri monipuolisuutta vaalien, mikä on mahdollista silloin kun kirjojen hinnoissa ei ole vaihtelua. Monipuolisen valikoiman ylläpitämisen ei myöskään pitäisi olla riski kirjakauppiaille. (Ibid.: ) Raportissa kerrotaan myös, että historiallisesti hintasääntely on ollut apukeino vapaan kilpailun aiheuttamia uhkia vastaan, kuten hintasotien jotka johtavat jakelun kannattavuuden heikkenemiseen, paikallisten kirjakauppiaiden häviämiseen, sekä tarjonnan ja kysynnän heikkenemiseen. Näiden tekijöiden arvioidaan vaikuttavan myös kulttuuriseen monimuotoisuuteen sekä maantieteelliseen tasa-arvoisuuteen. (Ibid.: 23.) Toisaalta raportissa todetaan, että norjalainen kirjallisuussääntely alasopimuksineen ei sovi yhteen esimerkiksi EU:n kilpailulainsäädännön kanssa ja että Norjan pitäisi nyt valita yleispätevän kirjalain ja vapaan hinnoittelun välillä. (Ibid.: 173.) Julkinen keskustelu kirjasääntelystä käy kiivaana ja esimerkiksi norjalaisen kirjailijoiden liiton johtaja Sigmund Løvåsen kommentoi tilannetta huhtikuussa 2012 Aftenpostenin artikkelissa. Løvåsenin puolustaa fastpris-järjestelmää toteamalla, että kustantamot ja kirjakaupat eivät suinkaan ole ainoita, jotka käytännöstä hyötyvät, vaan kyseessä on myös kirjallisuuden etu laajemmin. Løvåsen argumentoi, että kiinteistä hinnoista hyötyvät niin lukijat kuin kirjailijatkin, sillä säädellyssä ympäristössä monimuotoisen ja epäkaupallisen kirjallisuuden on helpompi päästä markkinoille ja lukijoiden ulottuville. (Løvasen 2012.) Keskustelua boklovista Vaikka norjalaiset vaikuttavat tyytyväisiltä nykyisiin käytäntöihin, käydään Norjassa kuitenkin keskustelua myös uudenlaisen kirjalain tiimoilta. Norjalaisen kirjailijaliiton puheenjohtaja Anne Oterholmin mukaan Norjan olisi aika luopua bokavtale-järjestelmästä ja seurata yleiseurooppalaista kehitystä siirtymällä yleiseen kirjalakiin eli bokloviin. Oterholm ei niinkään kritisoi boka- 2 Suomen kirjailijaliiton ohjeita kustannussopimuksen tekemiseen: viitattu

6 vtalenin sisältöä kuin sen muotoa alasopimuksena. (Oterholm ) Toukokuussa 2012 norjalaisessa Dagens Næringsliv -lehdessä julkaistussa vetoomuksessa norjalaiset kirjallisuusvaikuttajat pyytävätkin päättäjiltä uutta kirjalakia juuri kansallisen kirjallisuuden suojaamiseksi, eikä suinkaan vapauttamaan Norjaa tiukoista alasopimuksista. (Hjort ym ) Huomattavaa onkin, että esimerkiksi standardisopimuksia tai fastpris-järjestelmää pidetään yleisesti hyvin toimivana, eikä näihin käytäntöihin sinänsä vaadita muutoksia. (Bokundersøkelse 2010). Kaunokirjallisuuden myyntiluvut kasvavat, kun taas tietokirjallisuuden ja asiaproosan myyntiluvut ovat laskussa (Tilastot vuosilta ) (Ibid.: 3). Kesäkuussa 2012 julkaistun tiedon mukaan kirjojen ostaminen perinteisistä kirjakaupoista on nostanut suosiotaan hieman viime vuoteen nähden, tavallisissa kirjakaupoissa viimeksi asioineita oli 59% (nousua 2 prosenttiyksikköä) (Bokkjøp & handelskanaler JUNI 2012) Norjalainen kirjallisuus lukuina Lukeminen Norjalaisen kustantajien liiton ja kirjakauppiaiden liiton vuonna 2010 tilaaman Bokundersøkelsetutkimuksen mukaan jopa 93% norjalaisista luki vuoden 2009 aikana ainakin yhden kirjan. 40% kertoi lukeneensa enemmän kuin 10 kirjaa ja 13% enemmän kuin 30 kirjaa. Lisäksi noin kolme neljäsosaa (74%) norjalaisista kertoi lukevansa vähintään kerran viikossa. Keskimääräinen lukija luki vuoden aikana 18 kirjaa, joista 14 oli norjankielisiä ja 4 vieraskielistä. Eniten lukevien joukossa oli tutkimuksen mukaan nyt myös aiempaa enemmän alimpiin tuloluokkiin kuuluvia norjalaisia. (Bokundersøkelse 2010.) Norjalaisen mediabarometrin mukaan vuonna % norjalaisista käytti päivittäin vapaa-aikaansa lukemiseen ja lukemista harrastettiin keskimäärin 14 minuuttia päivässä. Tilastojen mukaan lukijoiden määrä on viime vuosina lisääntynyt, mutta lukemiseen käytetään vähemmän aikaa. (Oslo Economics 2011: 60.) Lukemistilastoissa suomalaiset jäävät kauas norjalaisista. Tilastokeskuksen vuonna 2009 julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan vain 75% suomalaisista kertoi lukeneensa vähintään yhden kirjan viimeisen vuoden aikana (SVT 2011, liitet. 44). ja 21% kertoi lukevansa päivittäin (SVT 2011, liitet. 45). Kirjojen ostaminen Myös kirjojen ostoluvut ovat Norjassa korkeat ja vuonna 2010 Norjassa myytiinkin kirjoja noin 6 miljardilla kruunulla (n. 810 milj. ) (Oslo Economics 2011: 6). Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa 70% vastanneista kertoi ostaneensa vähintään yhden kirjan viimeisen 12 kuukauden aikana, 60% kertoi ostavansa vuosittain 1-10 kirjaa ja jopa 38% kertoi ostavansa yli 10 kirjaa vuodessa (Bokkjøp & handelskanaler 2012). Yhden kirjan vuodessa ostavia on Suomessa enemmän kuin Norjassa. Kirjakauppa ry:n ja Suomen kustannusyhdistyksen teettämässä Suomi lukee -kyselytutkimuksessa selvisi, että vuonna 2008 jopa 77% suomalaisista oli ostanut vähintään yhden kirjan viimeisen vuoden aikana. Tyypillisin suomalainen kirjanostaja osti 1-4 kirjaa vuodessa (vajaa 40% vastanneista) ja yli 10 kirjaa vuodessa ostavia oli vain noin 15% vastanneista. Näitä tutkimuksia vertaillessa näyttäisikin siltä, että vaikka Suomessa hieman useampi ostaa kirjoja, on useamman kirjan ostajia Norjassa enemmän. Suurin ero onkin juuri yli 10 kirjaa vuodessa ostavien joukossa. Kirjakaupoissa myytyjen eri nimikkeiden määrä on Norjassa kasvanut vuosien 2005 ja 2010 välillä jopa 50%:lla (Oslo Economics 2011: 42). Tämän voi tulkita niin, että norjalainen kirjallisuuspolitiikka on onnistunut tavoitteessaan tarjota laajempi kirjo erilaisia kirjoja lukijoille Suomen Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) marraskuussa 2011 julkaisemassa Katsaus pohjoismaisista kulttuuritilastoista -raportissa todetaan, että vaikka Norjassa julkaistaan pohjoisten vertailujen mukaan vähiten kirjallisuutta, kulutetaan Norjassa kuitenkin Suomeen verrattuna jopa kaksinkertainen määrä kirjallisuuteen (Lunabba 2011: 11). Suomessa kirjallisuuden myynti on hienoisessa laskussa. Kirjakauppaliiton ja Suomen kustannusyhdistyksen alkuvuodesta 2012 julkaiseman tiedotteen mukaan kirjojen myynti laski vuonna ,3 prosentilla, vaikkakin kaunokirjallisuuden myynti kasvoi hieman. Myös Suomessa tietokirjojen myynti aiheuttaa kustantajille ongelmia (Hieno kirjavuosi kasvatti kaunokirjojen myyntiä kirjakaupoissa ). E-kirjat ja verkkokaupat E-kirjojen tulevaisuus näyttää Norjassa hyvältä, sillä noin kolmannes norjalaisista kertoi vuoden 2010 tutkimuksessa olevansa avoin kokeilemaan sähköisiä kirjoja lähitulevaisuudessa. 46% vastaajista oli joskus ostanut kirjan internetin kautta, mutta enemmistö osti kirjansa edelleen tavallisista kirjakaupoista. (Bokundersøkelse 2010.) Tuoreen norjalaisen kirjakauppojen liiton tilaaman tutkimuksen Bokkjøp & handelskanaler JUNI 2012 mukaan Internetin suosio kirjojen ostopaikkana on Norjassa noussut huimasti viime aikoina. Internet on nyt Norjan toiseksi suosituin kirjojen ostokanava. Nyt jopa 17% lukijoista kertoi ostaneensa viimeisimmän kirjansa internetistä (huom. vuonna 2010 vielä 11%, ks. Oslo Economics 2011: 55). Suosituinta nettiostaminen on nuorten aikuisten keskuudessa ( vuotiaat), joista 26% oli käyttänyt viimeksi nettikirjakauppaa. Nettikauppojen suosio kasvaa raportin mukaan edelleen, sillä jopa 44% vuotiaista arvioi käyttävänsä nettikirjakauppoja tulevaisuudessa pääasiallisena kirjanhankintapaikkanaan (Bokkjøp & handelskanaler JUNI 2012). Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy Bokundersøkelsetutkimuksesta, jonka mukaan 29% heistä, jotka eivät lukeneet vuonna 2009 yhtään kirjaa, vastasivat että he voisivat todennäköisesti lähitulevaisuudessa lukea e-kirjan. Suomalaisen Kirjakauppaliiton tiedotteen mukaan e-kirjat eivät ole vielä herättäneet suomalaisten lukijoiden kiinnostusta (Hieno kirjavuosi jne. 2012). Saavutettavuus Vuonna % norjalaisista koki, että heillä oli kirjakauppa sopivan matkan ja kulkuyhteyden päässä kotoaan (Bokundersøkelse 2010). Norjalaisten kirjakauppojen määrä on laskenut hieman viime vuosina, erityisesti Oslossa, mutta kirjakauppoja on edelleen asukasta kohden enemmän kuin esimerkiksi Tanskassa tai Ruotsissa (Oslo Economics 2011: 3).

7 Kirjastot Kirjastojen lainausmäärät ovat vuoden 2010 lukijatutkimuksen mukaan Norjassa sen sijaan laskeneet (Oslo Economics 2011: 4). 45% vastanneista oli lainannut kirjastosta vähintään yhden kirjan viimeisen vuoden aikana ja keskimäärin yksi lukija lainasi kirjastosta vuoden aikana 7,1 kirjaa. Nuoret aikuiset, naiset ja pienituloiset lainaavat Norjassa eniten kirjoja (Bokundersøkelse 2010). Kirjastonkävijöinä suomalaiset ovat norjalaisia huomattavasti ahkerampia. Tilastokeskuksen Ajankäyttö-tutkimuksen (2009) mukaan 69% suomalaisista oli käynyt viimeisen vuoden aikana ainakin kerran kirjastossa. Tyypillisimpiä kirjastokävijöitä myös Suomessa ovat naiset sekä lapset ja nuoret aikuiset. Kirjastokäynnit näyttävät tilaston mukaan vähenevän iän karttuessa (SVT 2009: liitetaul. 48), minkä voisi olettaa liittyvän myös Suomessa henkilökohtaisen elintason nousuun. komailla aiemmin julkaistusta kirjasta. Lisäksi ostetaan seuraavia kirjaryhmiä: 25 nimekettä lasten tietokirjallisuutta (1550 kpl eriä), 70 nimikettä asiakirjallisuutta aikuisille (1000 kpl eriä) sekä noin 15 nimikettä sarjakuvaa (1000/1550 eriä). Nämä kirjat ovat lisänä niille kirjoille, jotka kirjastot ostavat omalla budjetillaan. Julkisten ostojen järjestelmä hyödyntää niin kirjailijoita, lukijoita, kirjastoja kuin kustantamoitakin. Julkisten ostojen ansiosta kustantajat pystyvät luottamaan siihen, että kirjoja myydään, eivätkä ensipainokset ole näin liian suuri riski. Kirjailija hyötyy järjestelmästä lisäksi siten, että julkisista ostoista saadut tekijäkorvaukset ovat normaalia korkeammat. Normaalista ensipainoksen kirjaostosta kirjailija saa 15% korvausta, kun julkisen hankinnasta korvaus on 20%. Ostolistoille päätyvät kirjat valitaan Norsk kulturrådin johtamien komiteoiden toimesta. Komiteat voivat siis estää epäsopiviksi katsomiensa teosten pääsyn listalle. 3 Lisäksi norjalaiset kirjailijat ovat saaneet kirjastolainaamista kompensoivaa tukea (biblioteksvederlag) 1940-luvulta lähtien (Heikkinen 2003: 69) Jos verrataan pelkästään Oslon ja Helsingin kaupunginkirjastojen lainausmääriä, huomataan että helsinkiläiset lainaavat jopa kolme kertaa enemmän kirjastoista kuin oslolaiset. Vuonna 2012 yksi helsinkiläinen lainasi kirjastosta 15,6 kertaa kun taas Oslossa luku on 4,5. Myös kirjastokäyntien määrä oli Helsingissä yli kaksinkertainen: helsinkiläinen kävi kirjastossa keskimäärin 11 kertaa, kun Oslossa vierailuja oli 4,5. (Johansen 2012.) OKM:n raportin mukaan Suomessa on Pohjoismaista eniten kirjastoja ja Norja on kirjastotilastossa sijalla kaksi. Raportissa kuitenkin todetaan, että vaikka Norjassa on kattava kirjastoverkko, lainaavat norjalaiset pohjoismaisiin naapureihin verrattuna vähiten kirjoja kirjastoistaan. (Lunabba 2011: 3.) Suomen ja Norjan välisen vertailun perusteella suomalaiset lainaavat jopa neljä kertaa niin paljon kirjoja, kuin norjalaiset (tilastot vuosilta ) (Ibid.: 9). Yksi Norjan valtion kirjallisuuspoliittisista tukitoimista on kirjallisuuden sisään osto valtion omistamiin kirjastoihin. Vuonna 2010 Norjan valtio osti kirjoja kirjastoihin ja muihin vastaaviin laitoksiin 110 miljoonalla norjan kruunulla (n. 14,9 milj. ) (Oslo Economics 2011: 2). Norjan valtio satsaa kirjallisuuteen lisäämällä kirjojen sisään ostoa edelleen ja nousseet ostoluvut kertovat siitä, että norjalaisissa kirjastoissa on yhä laajempi valikoima kirjallisuutta tarjolla. Mutta kuten jo aiemmin on todettu, vuosien 2000 ja 2009 välillä norjalaisten kirjastojen käyttö on kuitenkin vähentynyt. Lasku näkyy aikuisten materiaalien lainausmäärässä, joka on laskenut 13%:lla. Lasten kirjojen lainaaminen on sen sijaan hieman kasvattanut suosiotaan (lisäystä 5%). Kun kirjojen myynnin kasvua (+14%) verrataan kirjastojen käytön laskuun (-13%) havaitaan, että nämä luvut korvaavat toisiaan. Näin kirjojen käytön voidaan kokonaisuudessaan katsoa lisääntyneen. (Ibid.: 61.) Julkisten kirjasto-ostojen ohjelma Norjan kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva Norsk kulturråd hoitaa uusien kirjojen sisäänosto-ohjelmaa (Innkjøpsordningane). Vuodesta 1965-lähtien Norjan valtio on tukenut kotimaista kirjallisuutta tekemällä uuden kirjallisuuden massaostoja julkisille kirjastoille, taaten näin kustantajille tietyn määrän minimiostoja jokaista kirjaa kohden. Järjestelmään on tehty pieniä muutoksia, mistä johtuen julkiset ostot eivät kata enää kaikkea uutta kirjallisuutta. Nykyään julkisia ostoja tehdään noin 200 (1000 kpl eriä) aikuistensekä 110 lastenkirjasta (1550 kpl eriä). Ostoja tehdään myös noin 50 norjaksi käännetystä ul- Kustantamot ja kirjakaupat Norjan kolme suurinta kustantajaa ovat Gyldendal, Aschehoug ja Cappelen Damm. Jättiläisten lisäksi Norjassa on jopa kustantajaa, joista kuitenkin vain murto-osa toimii aktiivisesti. Norjassa on kolme suurta jakelukeskusta, jotka toimittavat kirjoja kirjakauppoihin ja nämä kolme suurinta jakelijaa ovat kolmen suurimman kustantamon omistuksessa. Jakelijat ovat Forlagssentralen, jonka omistavat Gyldendal ASA ja H. Aschehoug & Co (W. Nygaard) puoliksi, Sentral Distribusjon, jonka omistaa Cappelen Damm sekä Bladcentralen, joka on seitsemän pienemmän kustantamon omistuksessa. (Oslo Econo- 3 ja viitattu mics 2011: ) Norjassa on noin 600 kirjakauppaa, joista osa kuuluu ketjuihin tai yhteenliittymiin, mutta osa on myös itsenäisiä. Muista Euroopan maista poiketen, Norjan kolme suurinta kustantajaa omistavat jokainen yhden kirjakauppaketjun. Kirjakaupat ovat: Ark, jonka omistaa Gyldendal, Norli/Libris, jonka omistavat Aschehoug yhdessä NorgesGruppenin kanssa sekä Tanum, joka on Cappelen Dammin omistuksessa. Kustantamoista erillisenä ketjuna raportti mainitsee Notabenen, jonka omistaa sijoitusyhtiö Reiten & Co. Näistä yhtiöistä ulkopuolinen Fri Bokhandel niminen yhteenliittymä organisoi suurta osaa niin sanotuista vapaista kirjakaupoista. (Ibid.: 12.) Norjalaista kirja-alaa hallitsevat siis kustantamot Cappelen Damm (29,1% alan liikevaihdosta), Gyldendal (23,4%) ja Aschehoug (17,9%). Yhteenlaskettuna näiden kolmen jättiläisen liikevaihto on 70,4% koko alan liikevaihdosta. Norjalaisen kustantamoiden liiton jäsenten osuus koko alan myynnistä oli vuonna ,7%. Raportissa kuitenkin arvioidaan, että Norjan kirjamarkkinat eivät ole kovinkaan keskittyneet, sillä tilaa jää selvästi myös kilpailulle. (Ibid.: 13-14) Myöskään kulttuuriministeriön tilaamassa Til bokas pris -raportissa ei nähdä Norjan kirjallisuuskenttää liian vertikaalisesti keskittyneenä (Colbjørnsen ym. 2012: 87). Norjassa on myös uusia pienempiä kustantamoita, jotka hakevat voimakkaasti paikkaansa markkinoilla mm. tuomalla markkinoille bestseller-kirjoja. Nämä pienet uuden kustantamot saattavatkin käyttää juuri bestseller-kirjallisuutta vakauttamaan toimintaansa epävarmoilla markkinoilla. Kuten muuallakin Skandinaviassa, ovat monialaiset, myös tieto- ja koulukirjallisuutta julkaisevat kustantamot suurimpia. Digitaalinen kehitys ja kansainvälistyminen aiheuttavat suu-

8 Litteraturhusetin oman kuvauksen mukaan toiminnan tarkoitus on herättää ja ylläpitää kiinnostusta sekä keskustelua kirjallisuudesta, sekä tarjota areena tälle keskustelulle ja kirjallisuuteen liittyville monimuotoisille tapahtumille. Litteraturhuset on norjalaisen Fritt ord -järjestön alulleparimmat haasteet kustantamoille, jolloin tietokirjallisuus toimii tulojen vakaajana, vaikkakaan se ei jää kokonaan muutosten ulkopuolelle. (Ibid.: ) Kirjojen julkaiseminen Norjalaisen kaunokirjallisuuden menestys näkyy myös uusien julkaistujen teosten tilastossa, sillä nimikkeiden määrä on kasvanut vuosien 2005 ja 2010 välillä 10%. Kaikkien nimikkeiden yhteenlaskettu määrä on samana ajanjaksona kasvanut 14 prosenttia. Aikuisille suunnatun asiakirjallisuuden (sakprosa) julkaisuluku on sen sijaan jonkin verran laskussa; -12%. Laskua on eniten norjaksi käännetyn asiaproosan nimekemäärässä. (Oslo Economics 2011: ) on esimerkiksi Litteraturhusetilla Oslossa, sekä muissa vastaavissa projekteissa ympäri maata. Kirjallisuuden hyviä myyntilukuja voisi raportin mukaan selittää myös norjalaisten ostovoiman kasvu. (Ibid.: 3-4.) Norjalainen kirjallisuuskenttä vaikuttaisi kuitenkin olevan murroksessa, mistä kertoo myös tuore kirjakauppauutinen. Syyskuussa 2012 Aftenpostenissa kerrottiin, kuinka uusi Boklageret-ketju aloittaa hintasodan tunkeutumalla aggressiivisesti perinteisten kirjakauppaketjujen markkinoille. Ketju aikoo satsata mataliin hintoihin ja laajaan valikoimaan. Erikoiseksi tilanteen tekee mm. se. että Boklageret ei ole päässyt sopimukseen kahden suuren kustantamon Aschehougin ja Gyldendalin kanssa kirjaostoista, mistä johtuen ketju ei ainakaan toistaiseksi myy kyseisten kustantamoiden kirjoja. Boklageretin toimitusjohtaja Christian Carlander perustelee liiketoimintaa kuvailemalla, kuinka uusi ketju uhmaa epätervettä norjalaista kirjallisuuskartellia. Boklageret aikoo Carlanderin mukaan toimia yhteistyössä niiden pienten kustantamoiden liiton ulkopuolisten kustantamoiden kanssa, joita fastpris-järjestelmä eli kiinteä hinta ei sido. (Korsvold 2012.) Myös Katsaus pohjoismaisista kulttuuritilastoista -raportin tilastoista voi havaita norjalaisten innostuksen kaunokirjallisuuden julkaisemiseen. Raportin tilastojen mukaan Suomessa julkaistuista nimekkeistä vain noin viidennes on kaunokirjallisuutta, kun Norjassa kaunokirjallisuutta julkaistaan lähes yhtä paljon kuin tietokirjallisuuttakin. Norjan julkaisumäärät ovat ylipäätään muihin pohjoismaihin nähden alhaisia. (Lunabba: 3.) Ero suomalaisten ja norjalaisten julkaisulukujen välillä näyttäisin kuitenkin olevan suuri. Vuonna 2010 Suomessa julkaistiin yhteensä nimekettä 4, kun Norjassa luku oli (Bransjestatistikk 2011: 10). Käännöskirjallisuus ja kansainvälisyys Norjalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio NORLA (Norwegian Literature Abroad) pyrkii edistämään norjalaista kirjallisuutta ulkomailla, ja se tukeekin ulkomaisia norjalaista kirjallisuutta kääntäviä kustantamoita lähes viidellä miljoonalla 4 viitattu kruunulla joka vuosi (n ). Norjalaisten kirjojen kääntäminen muille kielille on ollut merkittävässä kasvussa viimeisten vuosien aikana. Huomattavinta kasvu on ollut aikuisille suunnatun kaunokirjallisuuden puolella, jossa käännösten määrä on noussut 87:stä vuosittaisesta käännöksestä 236:en vuosien 2005 ja 2011 väillä. (Oslo Economics: ) Norjalaisen kirjallisuuden käännösaaltoon voi löytyä selitys norjalaisen dekkarikirjallisuuden huimasta kansainvälisestä suosiosta. Esimerkkinä paljon käännetyistä norjalaisdekkaristeista voisi mainita esimerkiksi Jo Nesbøn, Karin Fossumin ja Unni Lindelin. Vuonna 2010 Norjan valtio tuki norjaksi käännettävää kaunokirjallisuutta ostamalla sitä kirjastoihin 13 miljoonalla kruunulla (n. 1,8 milj. ) (Ibid.: 2). Norjalaisen kirjallisuuden nykytila Norjalaisen kulttuuriministeriön Oslo Economicsilta tilaama raportti Utredning om litteratur- og språkpolitiske virkemidler summaa, että norjalaisen kirjallisuuden hyvää menestystä viime vuosina voi selittää toimivalla kirjallisuuspolitiikalla, mutta myös alaan liittyvillä muutoksilla, kuten mm. toimijoiden vertikaalisella integraatiolla, jolloin kustantajat ja tuotantoprosessi keskittyvät, ja kirja-alalla päästään parempiin myyntilukemiin. Yksinkertainen syy voisi raportin mukaan olla myös se, että kirjallisuus vain kiinnostaa norjalaisia nykyään enemmän. Analyysin mukaan kulttuuripoliittiset tavoitteet on saavutettu parhaiten kaunokirjallisuuden puolella, kun taas tietokirjallisuuden kehittäminen on jäänyt tavoitteistaan. Raportissa mainitaan norjalaisen kaunokirjallisuuden kasvaneet käännösmäärät kirjallisuuden menestyksen mittareina, mutta myös kustantajat ja kirjakaupat ovat nostaneet profiiliaan. Uudenlaista laatukirjallisuuteen liittyvää toimintaa Strømmingsavtale Maaliskuussa 2012 norjalainen kirjailijoiden liitto sekä kustantamoiden liitto solmivat sopimuksen kirjojen streamauksesta, eli kirjojen internetin välityksellä tapahtuvasta sähköisestä jakelusta, toisin sanottuna suoratoistosta (strømmingsavtale). Sopimus on Euroopassa ensimmäinen laatuaan ja se perustuu kahdelle eri toimintamallille. Kirjojen suoratoistoa on mahdollista harjoittaa, joko yksittäisinä kappaleina, tai niin että lukija saa tietyn summan maksaessaan oikeuden streamata suurempaa joukkoa kirjoja. Erityiseksi strømmingsavtalen tekee myös se, että sähköisessä muodossa jaeltuna kirjailijan tekijänoikeuspalkkiot nousevat jopa 40%:n kustantajan nettotulosta. 40% koskee kollektiivista, eli useamman teoksen streamausta ja yksittäiskappaleiden streamauksessa käytetään 30%:n tekijäpalkkiota. (Oterholm ) Kirjailijaliiton puheenjohtaja Anne Oterholm ( ) kuitenkin muistuttaa, etteivät näennäisen korkeat tekijäkorvaukset automaattisesti tarkoita erityisen korkeita tuloja kirjailijoille, sillä suoratoisto on vain yksi tulevaisuuden kirjanhankintatavoista, eikä menetelmän suosiosta ole minkäänlaisia takeita. Esimerkkinä Litteraturhuset Vuonna 2007 Oslossa avattu Litteraturhuset on saavuttanut huikean suosion Oslolaisten kirjallisuudenystävien parissa. Organisaation julkaisemien tietojen mukaan Litteraturhusetilla oli maaliskuussa 2012 käynyt vajaan viiden vuoden toiminta-aikana yli miljoona vierailijaa. Vuonna 2011 vierailijoita kävi noin joista noin osallistui itse tapahtumiin, joita talon tiloissa järjestettiin jopa kappaletta. Luvut ovat korkeita, eikä Litteraturhuset suinkaan järjestä kaikkia tapahtumiaan itse, vaan toiminnassa on mukana jopa sata ulkopuolista organisaatiota, joiden joukosta löytyy mm. erilaisia instituutteja ja yhdistyksiä sekä kaupallisia toimijoita. Lisäksi yli puolet Litteraturhusetin omista tapahtumista on suunnattu lapsille. (Litteraturhuset rundet millionen )

9 nema ja Litteraturhuset toimiikin julkisen keskustelun näyttämönä myös laajemmin. Norjalainen yleisradioyhtiö NRK televisioi kerran viikossa Litteraturhusetin keskustelutilaisuuden Debattenohjelmassaan. Kaiken kaikkiaan Litteraturhusetin toiminta on hyvin monipuolista. Litteraturhusetilta löytyy seminaaritiloja ja esiintymislavoja, tiloja lapsille ja esimerkiksi päiväkotien käyttöön, ilmaiset työtilat 50 kirjailijalle, kirjailija-asunto ulkomaisille kutsuvieraskirjailijoille, kokoustiloja sekä kirjakauppa, ravintola, kahvila ja baari. 5 Oslon Litteraturhuset saa koko ajan uusia seuraajia Norjassa ja tänä vuonna uusi kirjallisuuskeskus on perustettu ainakin Bergeniin. Vastaavia projekteja on suunnitteilla myös Trondheimissa, Kristiansandissa, Tromsøssä, Lillestrømissä, Stavangerissa, Grimstadissa ja Fredrikstadissa, jossa avajaisia pidetään helmikuussa Norjalaisia kirjallisuustoimijoita Suomalainen kirjallisuus Norjassa Suomalaisen kirjallisuus on viime vuosina saanut uutta näkyvyyttä Norjassa. Suomessakin huomattavaa suosiota saavuttaneet kirjailijat Sofi Oksanen, Juha Itkonen ja Riikka Pulkkinen ovat saaneet hyvän vastaanoton norjalaisten lukijoiden keskuudessa. Myös vanhemman polven kirjailijat, kuten Arto Paasilinna, Kjell Westö, Märta Tikkanen ja Monika Fagerholm ovat hyvin suosittuja, ja uusia käännöksiä heidän teoksistaan ilmestyy koko ajan. Lastenkirjallisuuden puolelta voisi mainita esimerkiksi Timo Parvelan Ella-kirjat. Vaikka norjaksi käännettyjä suomalaiskirjailijoita löytyy jo jonkin verran, olisi käännöksille tilausta myös laajemmin. Yksi ongelmakohta on suomesta norjankieleen kääntävien ammattikääntäjien vähyys. Suomenruotsalaiselle kirjallisuudelle löytyy enemmän kääntäjiä, mikä näkyy myös suomenruotsalaisen kirjallisuuden vahvana 5 viitattu edustuksena Norjassa. Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti on ollut mukana esittelemässä suomalaisia kirjailijoita ja kirjallisuutta norjalaisille esimerkiksi kirjailijatapaamisten ja festivaaliesiintymisten muodossa. Viimeisen vuoden aikana instituutti on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Oslo bokfestivalin, Litteraturhusetin, Finnmark internasjonale litteraturfestivalin, Kapittel festivalin ja Norsk litteraturfestivalin kanssa. Kirjailijavieraina ovat olleet mm. Sofi Oksanen, Juha Itkonen, Märta Tikkanen, Leena Lehtolainen, Riikka Pulkkinen, Rosa Liksom, ja Timo Parvela. Liitot: Norjalaisten kirjailijoiden liitto: Den norske Forfatterforening Postboks 327 Sentrum 0103 Oslo Puhelin: Sähköposti: post@forfatterforeningen.no Norjalaisten kustantamoiden liitto: Den norske Forleggerforening Øvre Vollgate Oslo Puhelin: Sähköposti: dnf@forleggerforeningen.no Norjalaisten kirjakauppojen liitto: Bokhandlerforeningen Øvre Vollgate Oslo Puhelin: Sähköposti: firmapost@bokhandlerforeningen. no Norjalaisten kääntäjien liitto: Pb 579 Sentrum 0105 Oslo Sähköposti: post@translators.no Norjalaisten kirjastojen liito: Postboks 6540, Etterstad 0606 Oslo Puhelin: Sähköposti: nbf@norskbibliotekforening.no Kirjallisuusinstituutioita: Norla, Norwegian Literature Abroad Fiction and Non-Fiction P.O. Box 1414 Vika 0115 Oslo Puhelin: /02 Sähköposti: firmapost@norla.no Litteraturhuset i Oslo Wergelandsveien 29, 0167 Oslo Puhelin: Sähköposti: post@litteraturhuset.no Litteraturhuset i Bergen Holmedalsgården 3 Bergen Litteraturhuset i Fredrikstad Postboks Gamle Fredrikstad Puhelin: Sähköposti: post@litteraturhuset-fredrikstad.no Nordnorsk Forfatterlag Konttori: Annelill Bruun Flaamo Puhelin: Sähköposti: post@nordnorskforfatterlag.no Lisätietoa: Pohjoisnorjalaiset kirjailijat: Litteraturnett Nord-Norge

10 Norjalaisia kustantamoita H. Aschehoug & Co (W.Nygaard) Postboks 363 Sentrum 0102 Oslo Puhelin: Norjan kolmanneksi suurin kustantamo, joka kustantaa laaja-alaisesti niin Norjalaista kuin käännettyäkin kirjallisuutta. Tiden Norsk Forlag Sehestedsgate 4 Postboks 6704 St. Olavs Plass 0130 Oslo Puhelin: Julkaisee norjalaista ja käännettyä kaunokirjallisuutta Bazarforlag AS Jernbanetorget 4a 0154 Oslo Puhelin: Sähköposti: infono@bazarforlag.com Kustantaa pääasiassa käännettyä kaunokirjallisuutta, myös suomalaisia kirjailijoita. Cappelen Damm AS 0055 Oslo Puhelin: Norjan suurin kustantamo. Kustannustoimintaa on laajasti norjalaisen sekä käännetyn kirjallisuuden puolella. Gyldendal Norsk forlag Postboks 6860, St. Olavs plass, 0130 OSLO Puhelin: Sähköposti: gnf@gyldendal.no Norjan toiseksi suurin kustantamo, joka kustantaa kotimaista ja käännöskirjallisuutta monilla eri aloilla. Kagge Forlag AS Stortingsgaten 12, 0161 Oslo Puhelin: Pienestä koostaan huolimatta yksi Norjan menestyneimmistä kustantamoista. Myös käännöksiä. Mangschou forlag Vestre Torggaten Bergen Puhelin mangschou@mangschou.no Pienkustantamo, joka julkaisee lasten ja nuorten kirjallisuutta. Myös käännöksiä. Forlaget Oktober AS Postboks 6848, St. Olavs plass 0130 Oslo Puhelin: Sähköposti: oktober@oktober.no Kaunokirjallisuuteen keskittynyt kustantamo, joka julkaisee myös käännöksiä, joukossa myös suomalaisia kirjailijoita. Samlaget Jens Bjelkes gate 12 Pb 4672 Sofienberg 0562 Oslo Puhelin: Sähköposti: kontakt@samlaget.no Julkaisee laaja-alaisesti norjalaista ja käännettyä kirjallisuutta. Flamme Forlag AS 0055 Oslo Sähköposti: post@flammeforlag.no Pieni kustantamo, joka kustantaa monipuolista kirjallisuutta. Lisää tietoa kustantamoita löytyy esimerkiksi kustantamoiden liiton sivuilta osoitteesta: Norjalaisia kirjallisuustapahtumia Bjørnsonfestivalen The Norwegian Fesival of International Literature Postboks MOLDE Puhelin: Sähköposti: post@bjornsonfestivalen.no Kapittel - Stavanger internasjonale festival for litteratur og ytringsfrihet: Sølvberget, Stavanger kulturhus Postboks Stavanger Puhelin: (+47) Sähköposti: post@kapittel.com Litteraturuka i Vestfold Vestfold fylkeskommune Svend Foyns gt Tønsberg Puhelin: Sähköposti: fylkesbiblioteket@vfk.no Norsk Litteraturfestival Postboks Lillehammer Puhelin: Sähköposti: post@litteraturfestival.no Oslo bokfestival v/ Forleggerforeningens servicekontor Øvre Voll gate Oslo Reineord - Lofoten Internasjonale Literaturfestival Kontakti: Viggo Andersen Puhelin: Sähköposti: viggo@reineord.no SPARK! Tromsø poesifestival Tromsø bibliotek Sähköposti: biblioteket@tromso.kommune.no Puhelin:

11 Tromsø internasjonale litteraturfestival Ordkalotten Sähköposti: Puhelin: LÄHTEET: Bokavtalen Viitattu WT Litteraturfestival (lastenkirjallisuusfestivaali) Solbakken Os Puhelin: Sähköposti: post@wt-festivalen.no Bokkjøp & handelskanaler JUNI Ipsos MMI/ Bokhandlerforeningen Viitattu Bokundersøkelsen Forleggerforeningen & Bokhandlerforeningen Viitattu Bransjestatistikk Forleggerforeningens servicekontor Viitattu Colbjørnsen, T., Larsen, H., Rønning H., Slaatta, T. & Torvund, O. 2012: Til bokas pris Utredning av litteraturpolitiske virkemidler i Europa - Overlevert til Kulturdepartementet og Kunnskapsdepartementet 15. februar Viitattu av_litteraturpolitiske_virkemidler_i_europa_ pdf (2012) Heikkinen, Merja: The Nordic Model for Supporting Artists. Public Support for Artists in Denmark, Finland, Norway and Sweden. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki Viitattu Hieno kirjavuosi kasvatti kaunokirjojen myyntiä kirjakaupoissa. Kirjakauppaliitto ry:n & Suomen kustannusyhdistyksen lehdistötiedote Viitattu Hjort, V., Jacobsen, R., Oterholm, A., & Petterson P : Norge trenger et mangfold av forfattere og litteratur - derfor sier vi JA til boklov! Julkaistu alunperin lehdessä Dagens Næringsliv. Viitattu Litteraturhuset rundet millionen. Litteraturhusetin lehdistötiedote Viitattu

12 Lunabba, Vava : Opetus ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysejä 2011:3: Katsaus pohjoismaisista kulttuuritilastoista Opetus ja -kulttuuriministeriö. Viitattu html?lang=fi&extra_locale=fi Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttötutkimus [verkkojulkaisu]. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset , Liitetaulukko 45. Kirjojen lukemisen useus 2009, miehet ja naiset yhteensä, %. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu Løvåsen, Sigmund : Fastpris for lesar og litteratur. Julkaistu myös Aftenpostenissa Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttötutkimus [verkkojulkaisu] Viitattu ISSN= Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset , Liitetaulukko 48. Kirjastossa käyminen 12 kuukauden aikana 1999, 2002 ja 2009, miehet ja naiset yhteensä, %. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu Johansen, Ivar : Vi må ha råd til å fylle bibliotekene med innhold! Julkaistu myös Aftenpostenissa Viitattu Suomi lukee Kirjakauppaliitto ry & Suomen Kustannusyhdistys. Korsvold, Kaja 2012: Starter priskrig på bøker. Aftenposten : 8. Normalkontrakt for skjønlitteratur Viitattu Oslo Economics 2011: Utredning om litteratur- og språkpolitiske virkemidler Utarbeidet for Kulturdepartementet. Viitattu tp%3a%2f%2fwww.osloeconomics.no%2fresources%2frapport%2520bokbransjen.pdf&ei=4l8o UIzpKojf4QTDxoDgBQ&usg=AFQjCNEYF4X4NE_6GgNw8JWnc1867l9xKg&sig2=QTLvsCuUkLV3 KgQoGphdbw Oterholm, Anne : Til bokas pris : Viktig utredning i boklov-debatten. Viitattu Oterholm, Anne : Om avtalen for strømming av litteratur. Viitattu Oterholm, Anne : Faste eller frie bokpriser. Viitattu Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttötutkimus [verkkojulkaisu]. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset , Liitetaulukko 44. Kirjojen lukeminen 12 kuukauden aikana 1991, 1999, 2002 ja 2009, miehet ja naiset yhteensä, %. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu

13 Finsk-norsk kulturinstitutt Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti Oslo, Norge tlf. (+47) fax (+47)