Suomessa on reilu kolmatta

Transkriptio

1 Lämpöä varaajaan savukaasuista LTO-piipulla Pientalojen tulisijojen savukaasujen mukana karkaa taivaalle huimat määrät energiaa. Sitä voidaan kuitenkin kerätä talteen. JORMA PIISINEN 24 Rakennusmaailma 11/2012

2 Suomessa on reilu kolmatta miljoonaa puulämmitteistä tulisijaa ja lämmityskattilaa sekä puolitoista miljoonaa saunankiuasta ja vesipataa. Kaikilla tulisijatyypeillä on tietty hyötysuhde, joka määritellään käytetyn polttoaineen sisältämän energian ja hyödyksi saadun lämmön suhteella. Hyötysuhteet vaihtelevat avotakkojen noin 30 prosentista puu- ja öljykattiloiden noin 90 prosenttiin. Varaavien tulisijojen hyötysuhde liikkuu prosentissa. Savukaasujen lämpötila hormissa vaihtelee 150 asteesta jopa 800 asteeseen (puukiukaat joissakin tapauksissa). Kun arvioidaan savukaasujen mukana hukkaantuvan energian määrää, olisi etenkin avotakkojen kohdalla talteenoton määrää lisättävä huomattavasti. Suurempi hyöty kuitenkin saataisiin, jos liesien, kiukaiden ja varaavien tulisijojen savukaasuista saataisiin otettua lämpöä talteen. Näitä tulisijoja on käytössä olennaisesti enemmän kuin avotakkoja, joita useimmiten käytetään tunnelman luomiseen ja makkaran paistamiseen. Kaikki eivät tietenkään ole yhtä innokkaita takan lämmittäjiä, mutta muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan joulu helmikuussa varaavia tulisijoja lämmitettiin keskimäärin kolme kertaa viikossa ja puukiukaita läpi vuoden tasaisesti hieman alle kaksi kertaa viikossa. Poltetut puumäärät vuoden aikana olivat keskimäärin 3,7 kiintokuutiota varaavassa takassa ja kaksi kiintokuutiota puukiukaassa. Karkeasti laskettuna näistä saatu energiamäärä on noin kwh/vuosi taloutta kohti. Savukaasujen mukana taivaalle haihtuvaa energiaa voidaan ottaa talteen tarkoitusta varten kehitetyllä talteenottopiipulla tai piippuvaraajalla. Kotimaisia valmistajia on olemassa ainakin kaksi: Savumax ja Härmä Air. Savumaxin piippuvaraajasta oli juttu lehdessämme helmikuussa Moduulirakenteinen LTO-piippu Härmä Airin vesikiertoinen moduulipiippu muodostuu mm tai 540 mm pitkistä moduuleista, jotka voidaan liittää toisiinsa niin, että ja 2. Piipun asennus on kevyttä puuhaa, ja sen voi tehdä omatoimisestikin. LTO-piipun kytkennät ja käyttöönoton säätö ovat aina ammattimiehen työtä. 3. Tehtaalla Air IN (piipun sisällä, katolta tulisijalle tuotava paloilma) -osien rungot hitsataan käsin. Kuvassa Jaakko Ojanperä. Plasmahitsauskone hitsaa sisä- ja ulkoputkien pitkittäissaumat. 3 Rakennusmaailma 11/

3 4 5 pystysuuntainen enimmäiskorkeus on peräti 35 metriä. Piippu voidaan kannattaa myös roikkuvaksi, jolloin suurin pituus alimmaisen kannakkeen alapuolelle on kuusi metriä. Huonetilassa enimmäistuentaväli on kuusi metriä, vesikatolla ilman tuentaa 3,5 metriä. Sivuttaissiirroissa tuennan pitää olla enintään 3,5 metrin välein. Piipun sisäputken halkaisija on 150 mm ja ulkokuoren halkaisija 265 mm. Tällä talteenottopiipulla parannetaan myös olennaisesti paloturvallisuutta, koska piipun sisällä on paitsi eristekerros, myös ilmarako ja vesivaippa, joka lämpenee savukaasuilla. Mikäli talteenottomoduuleja asennetaan kylmään ullakkotilaan tai kylmänä olevaan vapaa-ajan asuntoon, laitetaan veden asemesta glykolia jäätymisen estämiseksi. Moduulien vesivaipat yhdistetään toisiinsa piipun ulkopuolisella yhteellä, joka käännetään yleensä piipun kaikkein vähiten näkyvälle puolelle. Lisäksi piipun matkalle asennetaan muotoiltu peitelista. Ulkopuolinen kytkentä parantaa kosteusturvallisuutta. Mahdolliset vuodot havaitaan välittömästi. Hormi on helppo asentaa, sillä tyhjänä piippu painaa ainoastaan kg/ metri riippuen halutusta sisäputken halkaisijasta. Nestetilavuus piipussa on noin viisi litraa/metri. Parantaa myös paloturvallisuutta Hormin saa tuoda kahden sentin päähän palavasta materiaalista. Valmistajan mukaan piipun suurin mahdollinen ulkopinnan lämpötila on ainoastaan 27 C. Tämä on varmistettu kuuden tunnin polttokokeella, minkä aikana palokaasujen lämpötila on ollut 700 C. Piippu soveltuu siis erinomaisesti nykyaikaisiin passiivitaloihin, joiden yläpohjan eristepaksuudet ovat jopa 700 mm paksuja. Tuon testin lisäksi on vielä tehty 30 minuutin nokipalokoe, jossa hormiin on ajettu C palokaasuja puolen tunnin ajan. Nokipalokokeessa piipun pintalämpötila ei saa nousta huonetilassa yli 80 celsiusasteen eikä välitilassa olevan, palavan materiaalin lämpö saa nousta yli 85 asteen. Pienet turvaetäisyydet helpottavat entisestäänkin hormin asentamista ahtaisiin paikkoihin esimerkiksi aumakattoisten talojen lappeiden liittymäkohdissa tai kaksikerroksisten talojen välipohjan ja yläpohjan lävistyskohdissa, joissa suunnittelija tai tekijä ei ole huomannut miettiä molempia palkkijakoja piipun kannalta. Yleisesti talteenottomoduuleja asennetaan korkeissakin rakennuksissa kaksi, kolme peräkkäin heti tulisijan jälkeen, jolloin hormissa savukaasut ovat kuumimmillaan ja näin ollen talteenotto tehokkainta. Kiukaissa ja kaminoissa, joissa savukaasut ovat kaikkein kuumimpia, nestetäyttöiset moduulit voivat ulottua vesikatolle saakka. Valmistajan omat testit Hormiin joutuvasta lämpömäärästä saadaan piipulla otettua talteen savukaasujen ja varaajan lämpötilasta riippuen 2 6 kwh/h/moduuli. Piipun moduulien mitoitus on aina asiantuntijan työtä. Siinä on huomioitava paitsi tulisijan tuottamien savukaasujen lämpötila, myös se, ettei niitä jäähdytetä talteenotolla liiaksi. Mahdollinen liika jäähtyminen aiheuttaa hormiin kondensio-ongelmia. Valmistajan mukaan hormin rakenne on sellainen, että vesikastepistettä ei synny vielä 90 celsiusasteen savukaasulämpötiloillakaan puuta poltettaessa. Myös hormin veto-ominaisuudet ovat tuossa lämpötilassa erinomaiset, vaikka rakennus sijaitsisi vedon kannalta hankalassa paikassa, kuten jyrkän rinteen alapäässä. Matalapainekaan ei saa vetoa hyytymään, kun savukaasujen lämpötilaa ei päästetä liian alas. Valmistaja on testannut piippuansa siten, että kiukaan hormiin asennettiin kolme mm:n talteenottomoduulia, jotka kytkettiin 300 litran varaajaan. Tulta kiukaassa pidettiin kaasupolttimella, jotta saatiin savukaasujen lämpötila pysymään tasaisena. Tulta sytytettäessä oli varaajan lämpötila 13 C. Kun kiuasta oli lämmitetty tunti, oli varaajan lämpötila noussut 24 C eli 26 Rakennusmaailma 11/2012

4 6 37 asteeseen. Lämmitysenergiaksi muuten taivaalle menevästä hukkalämmöstä saatiin 8,36 kwh. Toisen tunnin aikana lämpö nousi vielä 15 astetta 53 asteeseen. Hormista poistuvasta hukkalämmöstä saatiin talteen energiaa 5,18 kwh eli jonkin verran vähemmän, vaikka hormi oli jo valmiiksi 700-asteinen. Ensimmäisen tunnin lämmityksen alussa piippu oli kylmä. Hyötysuhde laskee, kun savukaasujen ja veden välinen lämpötilaero pienenee. Kiuasta lämmitettiin koko ajan siten, että savukaasujen lämpötila ennen talteenottomoduuleja oli 700 C. Talteenottomoduulien jälkeen savukaasujen lämpötila putosi 350 C. Testit Tulikiven laboratoriossa Tulikivi Oyj tytäryhtiöineen on maailman suurin lämpöä varaavien tulisijojen valmistaja. Heillä on oma, korkeatasoinen laboratorio, jossa he tekevät tuotekehitystä liittyen puun polttoon ja erilaisten tulisijojen hyötysuhteiden määrittelyyn. Pelkästään laboratoriossa poltetaan puuta noin kg vuodessa erilaisten tutkimusten yhteydessä. Täällä testattiin myös Härmä Airin talteenottopiippua oikeasti puuta polttamalla. Testattavaksi oli toimitettu kaksi mm:n pituista moduulia. Pääsin mukaan seuraamaan testejä. Piippua testattiin sekä noin kg painavalla varaavalla tulisijalla, jonka hyötysuhde on yli 80 prosenttia, että saunan kiukaalla, jonka hyötysuhde on 60 prosenttia. Puun polttamisessa on erittäin paljon muuttuvia tekijöitä, joten absoluuttisen totuuden löytäminen on hankalaa. Puun energiamäärään vaikuttaa olennaisesti puun kosteus, ja tulisijan hyötysuhteeseen vaikuttaa polttamisessa käytetty vedon määrä. Tulisijan hyötysuhteen ja päästöjen kannalta puuta pitäisi polttaa siten, että ilmaa syötetään 4 ja 5. Tältä piippu näyttää takaosastaan ennen vesiputkien suojakotelointia... ja tältä, kun putket on suojattu piipun omalla suojuksella. 6. Piipun läpiviennille on olemassa valmiit läpivientisarjat, niin pyöreille kuin kantikkaillekin piipuille. Värejä löytyy viittä yleisintä sävyä. 7. Kiukaan mittauksissa yhdeputki hormin ja kiukaan välillä jäähdytti savukaasulämpötiloja reilut 100 C, mistä hyöty LTO-piipulla jäi saamatta. Mittaustulos olisi parempi, jos piippu lähtisi kiukaan päältä eikä yhteen häviötä tulisi. Mittaukset on tehty LTO-piipun ala- ja yläpäästä sekä keskeltä. 8. Tulikiven tekninen asiantuntija Onni Ovaskainen seuraa tarkasti tietokoneelta savukaasujen ja veden lämpötilan kehitystä 8 7 Rakennusmaailma 11/

5 Puun poltto pientaloissa koko maassa n METLAN tutkimus osoittaa, että vuonna 2009 Suomessa poltettiin puuta pientaloissa 6,7 miljoonaa kuutiometriä, jonka yhteenlaskettu energiamäärä on noin 15 TWh. Jos koko maan tilannetta arvioitaessa käytettäisiin pääkaupunkiseudun tyyppistä jakaumaa puun poltossa eri tyyppisten tulisijojen kesken, 15 TWh:sta tuotettaisiin varaavassa tulisijassa tai puukattilassa, jonka hyötysuhde on 80 prosentin paikkeilla, 9,75 TWh ja 5,25 TWh palaisi kiukaissa, joiden keskimääräinen hyötysuhde on 60 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että 15 TWh:n energiamäärästä menee harakoille yli neljä terawattituntia eli noin puolet Loviisan ydinvoimalan vuosituotannosta. Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus, vaan oma karkea arvioni. Maaseudulla puunpolton jakauma saattaa poiketa kovastikin kaupunkilaisesta polttelukulttuurista. Jos jatketaan ajatusleikkiä, hukkaan menevä neljän terawatin energiamäärä riittäisi lämmittämään noin 150-neliöistä passiivitaloa vuoden ajan pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2011 koko Suomeen rakennettiin reilut uutta pientaloa. Samaisella tahdilla joka vuosi uudet pientalot voitaisiin lämmittää pelkästään olemassa olevien pientalojen tulisijojen hukkalämmöllä 100 vuoden ajan. Tämä tietysti edellyttäisi, että kaikki talot olisivat passiivitaloja ja kaikki hukkalämpö saataisiin savukaasuista talteen ja siirrettyä jatkokäyttöön. Näyttäisi vielä paremmalta, jos rakennettavien uusienkin talojen savukaasuista otettaisiin myös kaikki hukkalämpö talteen. 28 Rakennusmaailma 11/2012

6 9. Tulikiven laboratorioteknikko Ari Pulkkinen sytyttää puut päältä päin, jotta päästöt olisivat mahdollisimman puhtaita. 10. Polttopuut olivat liian kosteita antaakseen parhaan mahdollisen energiamäärän. Kosteus vaihteli lukemissa prosenttia. Tässä mittari näyttää 26 %. 11. Testissä mitattiin veden ja savukaasujen lämpötiloja tarkasti. Myös energiamittari on kytketty laitteistoon hormille menevän tulevan yhteen väliin. 12. Finelmo Oy:n Markku Paaso vastaa LTO-piipun suunnittelusta juuri optimi määrä, minkä puu palaakseen tarvitsee. Silloin liekki on iloisesti tanssiva, väriltään kirkas, mutta palaminen ei ole niin rajua, että se aiheuttaa kohisevaa ääntä, jota yleisesti käytetään hyvän palamisen mittarina. Kohisevalla vedolla ei ainakaan Tulikiven uuneissa saada parasta mahdollista hyötysuhdetta eikä päästöarvoja. Paloilmamäärä pitäisi säätää sellaiseksi, ettei tulisijaan ajeta turhaa ilmaa jäähdyttämään tulisijaa, mutta palaminen saadaan kuitenkin puhtaaksi. Hyvän palamisen voi todeta piipun päästä. Sieltä tulee milteipä pelkkää vesihöyryä, kun puu palaa puhtaasti. Onkin tärkeää käyttää tulisijoja aina tulisijan valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi Tulikiven varaavissa tulisijoissa yhdellä lämmityskerralla poltettavan puun määräksi on ilmoitettu 0,8 kg/100 kg tulisijan massaa. Tällä saadaan paras hyötysuhde eikä vahingoiteta tulisijaa liiallisella puumäärällä ja ylikuumenemisella. Talteenottopiipun testausta ei yritettykään tehdä minkään standardin mukaisesti, vaan siinä ainoastaan kokeiltiin erilaisia asioita. Testaukseen ei oltu varsinaisesti varauduttu, vaan se hoidettiin ylimääräisenä työnä. Esimerkiksi poltettujen koivuklapien kosteus vaihteli paljon. Koe 1: varaava tulisija Varaavassa tulisijassa poltettiin koivua 12,9 kg. Puut punnittiin todella tarkasti. Klapien kosteus vaihteli prosentissa. Varsinaista energiamäärää puille oli vaikea määrittää. Sen arvioitiin olevan noin 3,75 kwh/ kg. Puiden polttaminen kesti vajaat neljä tuntia. Tästä puumäärästä saadusta energiamäärästä (arvio noin 48 kwh) tulisija otti talteen noin 80 prosenttia eli 38,4 kwh ja LTO-piipulle jäi energiaa ja tuotekehityksestä kuvassa vasemmalla. Keskellä Härmä Airin Jari Hautala ja oikealla Tulikiven Onni Ovaskainen seuraavat tarkasti testituloksia. 13. Heti testin alussa kondensiovettä valui piipusta lattialle. Tämä johtui siitä, että veden lämpötila oli varaajassa 27 C ja virtaama piipulle jo tulta sytytettäessä 160 litraa/tunti. Savukaasut yksinkertaisesti jäähtyivät liikaa. Kun piipun annettiin ensin hieman lämmetä ja vesikierto käynnistettiin sitten uudelleen, kondensoituminen loppui. 9,6 kwh. Tästä piippu sai otettua talteen usean polton keskiarvona noin 4 kwh. Maksimitehoksi saatiin vajaat 2 kw. Nämä kokeet tehtiin 12 pascalin alipaineella (vedolla piipussa). Tässä testissä LTO-piipulle tulevien savukaasujen maksimilämpötila oli noin 200 C ja veden virtausnopeus LTO-piipussa 160 litraa/tunti. Kaiken kaikkiaan piipun kautta hukkaan menevästä energiasta saatiin kahdella LTO-moduulilla talteen 41,6 prosenttia. Kokeet 2 ja 3: kiuas Kiukaassa poltettiin samaa koivua 11 kg; ensin kuusi kiloa, ja kun se oli palanut loppuun, lisättiin viisi kiloa. Panoksen arvioitu kokonaisenergiamäärä oli noin 41 kwh. Kun kiuasta poltettiin ohjeiden mukaisella vedolla, jäi kiukaaseen 60 prosenttia tuosta energiamäärästä eli 24,6 kwh. LTO-piipulle jäi käsiteltäväksi 16,4 kwh, josta piippu sai siirrettyä veteen 6,5 kwh. Varaajan keskilämpötila oli noin 27 C, kun kiukaan lämmittäminen aloitettiin. Veden virtaus oli 160 litraa/tunti. Savukaasujen huippulämpötila vaihteli 400:n ja 620 C asteen välillä ennen talteenottoa ja talteenoton jälkeen celsiusasteessa. Testissä 300 litran varaajaa jäähdytettiin 20-asteisella vedellä. Kokeessa piippuun menevästä hukkalämmöstä saatiin talteen 39,6 prosenttia. Toisessa kiukaalla tehdyssä kokeessa vedon määrää nostettiin pascaliin, jolloin kiukaan hyötysuhde laski ja piippuun menevän energian määrä lisääntyi. Kokeiltiin siis hieman sitä, mitä vedon lisäämisellä saadaan aikaan. Käytännössä tingittiin saunan lämmöstä siirtämällä sitä enemmän vesivaraajaan. Veden virtaus nostettiin samalla 250 litraan tunnissa. Nyt varaajan lähtölämpötila oli Teho, kw Lämpötila, ºC Lämpötila, ºC Mittausjakso - kiuas Mittausjakso - kiuas Takka - LTO:n teho Kiuas - LTO:n teho Aika, min Mittausjakso - takka Kiuas - LTO:lle kylmä vesi Kiuas - LTO:lle kuuma vesi Takka - LTO:lle kylmä vesi Takka - LTO:lle kuuma vesi Mittausjakso - takka 650 Kiuas - hormin lämpötila ennen LTO:ta 600 Kiuas - hormin lämpötila ennen LTO:n jälkeen 550 Takka - hormin lämpötila ennen LTO:ta 500 Takka - hormin lämpötila ennen LTO:n jälkeen Mittausjakso kiuas Mittausjakso takka Aika, min Rakennusmaailma 11/

7 E-lukua alemmaksi LTO-piipulla n UUDISTUNEIDEN määräysten myötä jokaiselle talolle on laskettava ns. E- luku, joka osoittaa rakennuksen energiantehokkuutta suhteutettuna ekologisiin arvoihin. E-luvun laskennalle ovat omat sääntönsä, ja siksi se mahdollistaa eri talojen vertailun esimerkiksi energiatodistuksen avulla. Jos jokainen laskisi omalla menetelmällä, vertailu ei olisi kannattavaa. Tulokset ja lähtötiedot vaihtelevat paljon. E-luku helpottaa ja nopeuttaa tulkintaa. Varaavan takan käytöstä ei saa laskea E-lukuun kuin kwh/vuosi, lämmittipä sitä kuinka paljon tahansa. Puukiukaan tuottamaa energiaa ei voi hyödyntää lainkaan. Asia muuttuu täysin, kun niihin lisätään talteenottopiippu. Silloin takasta ja kiukaasta muodostuu osa kokonaista lämmitysjärjestelmää, ja ne voidaan hyödyntää vaikka täyttämään koko rakennuksen lämmitystarve lämpimine käyttövesineen. Sähkölämmitteiseen taloon voidaan lisätä varaavan takan lisäksi Aktiivipiippu; piippu, joka talteenottaa takan palamisilman piipun kautta poistuvasta lämpöenergiasta suuremman osan. 18 Aktiivipiippu on lämmityslaite, takan ohella, ja se ottaa lisää energiaa talteen enemmän kuin kwh/vuosi. Aktiivipiippu voi toimia ilma-periaatteella, jolloin lämpö talteenotetaan piipussa kiertävään, raikkaaseen ulkoilmaan. Tämä ilma voisi tulla ilmanvaihdonkin kautta, mutta sähkölämmityspatterin sijaan energia tuleekin puusta. E-luku pienenee. Lisäksi Aktiivipiippu voi varastoida energian lämmönvaihtimen kautta veteen ja siirtää varaajaan, jolloin energia jaetaan esimerkiksi lattialämmityksenä koko taloon. Energiaa voidaan talteenottaa niin paljon kuin rakennus kuluttaa, mikäli takka ehtii sen tuottaa. Ja vielä käyttövesikin lämpiää puulla E- luku pienenee aina vaan. Suosittelen myös omaa laskentaa, mutta sitä voi käyttää vain omiin muihin laskentoihin vertailemisessa. Kun säännöt ovat kaikille samat, peli on reilua ihan kuin jalkapallossa. Ari Järvinen 30 Rakennusmaailma 11/2012

8 14. Testatussa varaavassa tulisijassa hyötysuhde on yli 80 %. Savukaasujen maksimilämpötilat pyörivät tämän tulisijan osalta 200 asteen paikkeilla. Kaikki muu lämpö jää tulisijaan. Varaavallakin tulisijalla ja LTO-hormilla voi lämmittää kesäaikaan käyttövettä. Kun tulisijan kesäpellit aukaisee, ei lämpöä varaudu tulisijaan, vaan suurin osa lämpöä menee hormiin ja sieltä LTO:n kautta varaajaan. Kannattaa kuitenkin aina ennen tällaisen kokeilua kysyä tulisijan valmistajalta, onko se sallittua. Hormi kyllä kestää myös tällaisen käytön. 15. Polttopuut punnittiin huolellisesti. Kiukaassa poltettiin ensin 5 kg ja sitten lisättiin 6 kg eli yhteensä 11 kg koivua. Puun kosteus huomioiden energiaa arvioitiin olevan kilossa koivua 3,75 kwh. 16. Koko päivän kestäneen kiukaan lämmityksen jälkeen LTO-piipun pintalämpötila ei poikennut lainkaan huoneessa vallitsevasta lämpötilasta. 17. Jokaisessa testissä pitää olla ainakin yksi epävirallinen valvoja. 18. LTO-piippua käytetään usein yhdessä aurinkolämmön kanssa. Silloin kun lämpöä ei saada auringosta, voidaan asuntoa ja käyttövettä lämmittää LTO-piipulla muuten hukkaan menevällä energialla. Piipun putkituksia voi hyödyntää aurinkokeräimiin ja päin vastoin. Näin kaksinkertaiselta putkitukselta vältytään. C ja loppulämpötila 63 C, jolloin lämpötilaero savukaasujen ja lämmitettävän veden välillä pieneni ja luonnollisesti piipunkin hyötysuhde laski. Kasvatettu veden virtaus toisaalta kompensoi hieman lämpötilan noususta aiheutuvaa hyötysuhteen laskua. Puupanos oli taas sama 11 kg. Näin tehtynä koe tuotti piipun talteenottamaksi energiamääräksi 6,1 kwh. Savukaasujen lämpötilat olivat jotakuinkin samat kuin edellisessä testissä. Tässä testissä varaajaa ei jäähdytetty ollenkaan. Alimmainen moduuli tuotti puolet enemmän Kun mittaustuloksia vertailtiin päällekkäisten talteenottomoduulien välillä, tulokset näyttivät siltä, että alimmainen moduuli sai noin puolet enemmän energiaa talteen kuin ylimmäinen moduuli. Tämä johtui siitä, että savukaasut olivat jo jäähtyneet alemman moduulin vaikutuksesta olennaisesti. On ehkä rohkeaa ajatella, että kolmannella moduulilla saataisiin edelleen puolet talteen toisen LTOmoduulin ottamasta energiasta, jolloin kokonaishyötysuhde talteenotossa kasvaisi edelleen. Sitä ei testattu, joten tämä on puhdasta spekulaatiota. Kun kuitenkin ryhdytään laskemaan investoinnin takaisinmaksuaikaa, on mietittävä tarkkaan, kuinka monta moduulia päällekkäin kannattaa laittaa. Yksi LTOmoduuli maksaa 680 euroa/metri enemmän kuin pelkkä piippumoduuli ilman LTO-ominaisuutta. Peruspiippu maksaa 276 euroa/metri. Kondension hallinta Kun piippua ryhdyttiin ensimmäistä kertaa testaamaan, oli piippuun ajettavan veden lämpötila noin 25 C. Vettä ryhdyttiin kierrättämään välittömästi tulen sytytyksen jälkeen. Seurauksena oli kondensio. Vettä valui piipusta laboratorion lattialle. Kun veden virtausnopeutta pienennettiin, ei kondensiota enää esiintynyt. Laitteistoa käyttöön otettaessa onkin aina seurattava mahdollisen kastepisteen muodostumista, mikä riippuu paitsi savukaasujen lämpötilasta, myös piipussa kierrätettävän veden lämpötilasta ja virtausnopeudesta eli siitä, kuinka matalaksi savukaasujen lämpötila piipun yläpäässä lasketaan. Talteenoton kannalta parasta olisi tietysti jäähdyttää savukaasut mahdollisimman viileiksi, mutta mitä kylmemmäksi ne jäähtyvät, sitä raskaammaksi ne muuttuvat piipun yläpäässä ja vedon kanssa saattaa tulla ongelmia. Toinen asia on tietysti kondensoituvan veden hallinta piipun alapäässä eli sisällä asunnossa. Huonosti vetävää piippua voidaan myös lämmittää ennen tulen sytyttämistä kierrättämällä lämmintä vettä varaajasta hormiin, ja näin saadaan heti hyvä veto aikaan. Piipun voi kyllä asentaa teese-itse-mies, mutta piipun käyttöönotto ja säätö ovat ammattilaisen hommaa. Automatiikalla voidaan hallita näitä asioita niin, ettei ongelmia pääse syntymään. Valmistaja on huomioinut säätöautomaatiossa optimaalisen energiansiirron LTO-piipusta tuottavaan energialähteeseen. Sähkökatkosten aikana LTO-piipussa on vapaakierto-ominaisuus energiavaraajaan. Kaikkea pientalojen puunpoltosta taivaalle menevää hukkalämpöä ei LTO-piipullakaan saada talteen, mutta Tulikiven laboratoriossa tehdyissä testeissä hukkalämmöstä saatiin talteen noin 40 prosenttia kahdella LTO-moduulilla. TORO POWER MAX USKALLA OLLA VAATIVA Maahantuoja: Oy Hako Ground & Garden Ab 8-11 hv 66 tai 71 cm työleveys Quick Stick joystick ohjaus FreeWheel hallintajärjestelmä Power Max syöttöjärjestelmä Hinta alk MECHRON 2210 Maastoajoneuvo 3 syl. Diesel 22 hv 4-veto portaaton 0-40 km/h 726 kg kantavuus rekisteröitävissä traktoriksi Hinta alk KUN HUVI JA HYÖTY KOHTAAVAT Katso jälleenmyyjät: