Norja-spektaakkeli s. 10

Transkriptio

1 Norja-special Oltermanni s. 5 Henkilökuva s.8 Norja-spektaakkeli s. 10 Kulttuuri-reportaasi s. 20 1

2 Pääkirjoitus Pohjolan Japani Taas on aihetta punasteluun. Suomi voitti jälleen World Economic Forumin kilpailukykymittauksen. Ykköstila taisi olla jo kolmas neljän vuoden aikana. Suomen valtteja vertailussa olivat erityisesti mallikkaasti pelaavat julkiset instituutiot ja olematon korruptio. Jotkut tosin muistuttavat, että toisessa vertailussa, jossa painotettiin muita muuttujia, Suomi oli kahdeksas: aikamoinen pudotus maanpinnalle. Pienen kansan kollektiivista itsetuntoa nosti myös brittiläisen parlamentaarikkoryhmän vierailu suomalaisessa koulussa. Brittejä ihmetyttää, miten on mahdollista, että suomalaiset lapset oppivat niin nopeasti ja niin halvalla. Yhtenä syynä pidettiin myöhäisempää koulun aloittamista. Nykyään suomalaisia lapsia ollaan tosin työntämässä kouluun aikaisemmin. Toisena syynä hyvään koulumenestykseen pidettiin yhteistä kouluruokailua. Normaalista kouluruoasta, joka sisältää vaikkapa perunaa, kastiketta, salaattia ja leipää brittiedustaja käytti ilmaisua health food. Sääliksi käy Brittein saarilla kouluaan käyviä. Päätoimittaja: Santeri Kontinen Outi Engman Jukka Helin Pentti Häkkinen Eero Laakkonen Eeva Lempinen Aleksi Päiväläinen Johanna Rinne Laura Turkki Sven Willgren Painos: 200 Ei heti uskoisi, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Vilkaisu työttömyystilastoon riittää. Työpaikat varsinkin tehdasteollisuudessa näyttävät katoavan lähinnä Kaukoidän suuntaan. Siinä ei tosin ole mitään uutta, että kilpailu jonkin tuotteen valmistamisesta on veristä. Villakankaan teollinen valmistus kehitettiin aikoinaan renessanssin kehdossa Firenzessä. Valmistusmenetelmä oli aikansa suurimpia salaisuuksia. Työntekijöitä jopa estettiin menemästä töihin Firenzen ulkopuolelle, jotta rahanarvoinen tieto ei pääsisi leviämään. Kuulostaako tutulta? Vähitellen villakankaan valmistukseen liittyvä teknologia kuitenkin levisi muualle ja Firenzen oli pakko siirtyä silkkikankaan kutomiseen. Toinen esimerkki teknologian leviämisestä on suomalainen laivanrakennus. Loistoristeilijät olivat vielä viime vuosikymmenellä suomalainen hittituote. Nykyään risteilijämarkkinoille ovat tunkemassa muun muassa eteläkorealaiset. Globalisaatio etenee. Tuotteiden valmistus siirtyy sinne missä se on halvinta. Totta kai yritykset haluavat laitoksiltaan mahdollisimman suurta tuottavuutta. Ongelmana on rajaton kilpailu sijoituksista maailmanmarkkinoilla. Siirtyvätkö yritykset siihen maahan, jossa hallitus on valmis eniten polkemaan työntekijöiden oikeuksia? Suurin osa ainakin länsimaiden kansalaisista näyttäisi suhtautuvat vähintään epäilevästi globalisaatioon. Ei ihme, sillä tiedotusvälineissä raportoidaan lähinnä kehityksen negatiivista puolista. Joko globalisaatiolla on vakava imago-ongelma tai sitten sen negatiiviset puolet todella ovat positiivisia suuremmat. Globalisaatio näyttäisikin olevan lähinnä suuryritysten ja poliittisten johtajien lemmikki. Santeri Kontinen 2

3 Vaikuttamisesta Puhiksen palsta 2. Pääkirjoitus 3. Puhikselta 5. Oltermanni 6. Kirja-arvostelu 7. Kokki corner 8. Henkilökuva 10. Norjassa 16. Pleksi 18. Kengät 19. Kauneudesta 20. Kulttuuria Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että et pysty vaikuttamaan riittävästi ympärilläsi oleviin asioihin? Eikö pienen ihmisen ääni kuulu kuin lähimpien ihmisten korviin? Tuttu tunne, luonnollisesti jokainen meistä tietää asiat aina hieman paremmin kuin ne muut, mutta jos ei kysytä niin ei. Miksi sitten moni jättää vastaamatta vaikka kysytäänkin? Ainahan voi syyttää hallitusta. Näin teki eräs vanhempi mies teki, kun yhdessä dokumentissa häneltä kysyttiin, että miksi nuoret haistattelevat vanhemmille ihmisille. Olen tämän miehen kanssa samaa mieltä: hallitukselle pitää esittää kritiikkiä, mutta toivottavasti saisimme myös parannusehdotuksia kritiikin lisäksi. Killassa vaikutusmahdollisuuksia on taas tarjolla. Kiltakuntavaaleja ei tule, koska ehdolle asettui vain 13. Kiltakuntaa vain täydennetään. Hakemuksesi voit palauttaa koppiin mennessä. Kiltakunta on killan ylin päättävä elin ja sitä voi valtiotasolla verrata Suomen eduskuntaan. Jäseniä valitaan vuoden pituiselle kaudelle 20 kappaletta. Jos kuitenkin haluat vaikuttaa vieläkin enemmän killan asioihin, suosittelen hallitukseen lähtemistä. Kiltiksen seinälle on ilmestynyt listoja, joihin voi käydä nakittautumassa rustaamalla nimensä ynnä muut tarvittavat tiedot asianmukaisiin kohtiin. Listojen perusteella KIKH2005-työryhmä ottaa halukkaisiin yhteyttä. Kaikki tehtävät kaipaavat nohevia tekijöitä, nyt on tilaisuutesi! Käytäthän sen?! Lisätietoa hallitukseen lähtemisestä saa allekirjoittaneelta sekä KIKH2005-työryhmän vetäjältä lähettämällä postia osoitteeseen: Outi Engman 3

4 Tutkivaa journalismia KoLehti tutkii Kiltalaisia on jo pitkään piinannut, mistä kiltikselle tuleva paineilmaputki saa alkunsa ja onko toisessa päässä pullo vai kompressori? KoLehden tutkivan journalismin aladivisioona päätti selvittää mysteerin perin juurin. Rohkeasti lähti peloton toimittaja seuraamaan kuparista putkea. Nopeasti havaittiin, että putki johti käytävän toiselle puolelle. Koputus. Mmm...joo! kuului huoneesta. Mukavat huoneen asukit avustivat arvoituksen selvittelyssä. Kohta havaittiin, että kapea putki liittyy huomattavasti paksumpaan työpöydän alla olevaan putkeen. Myös pientä sihinää oli havaittavissa. Kumpikaan huoneessa majailijoista ei kuitenkaan tiennyt putken alkulähteestä mitään. Mysteeri ei selvinnyt! KoLehti jatkaa tutkimuksia. SUOMALAISTA LAIVANSUUNNITTELUTAITOA KANSAINVÄLISILLE MARKKINOILLE DELTAMARIN OY Purokatu 1, Raisio puh , fax

5 Oltermanni Ylitöitä Minulle kerrottiin, että ylitöillä tarkoitetaan opiskelijamaailmassa (myös) sitä, että tentistä putkahti turhan hyvä tulos, parempi kuin läpipääsyraja. Asiasta väiteltiin puolesta ja vastaan jo 1960-luvulla. Muistan erään vastauspuheenvuoron Otahuudon sivuilla nimimerkille Järjen ääni: Koeta Sinä vaan hankkia sen tau-juova kokoelmasi jatkoksi edes yhdestä opintojaksosta kolmonen. Saatat tarvita sitä hakiessasi diplomityön aihetta. Syyskuussa opiskelun kehittämistilaisuudessa joku kysyi: Millainen opintomenestys on ollut nykyisillä teollisuusjohtajillamme? Yleistä vastausta ei kukaan osannut antaa. Omasta puolestani saatoin sanoa, että monet tuntemani johtajat ovat tuottaneet sisällöltään keskinkertaisia, pikaisesti tehtyjä diplomitöitä. Joukkoon mahtuu hyviäkin. Joku toinen professori puolestaan täydensi, että eräät loistavin arvosanoin valmistuneet ovat yrityksissä hautautuneet rivimiehiksi ja että tästäkin löytyy vastakkaisia esimerkkejä. Millaisia johtopäätöksiä siis pitäisi vetää? Kannattaako pingottaminen? Ensin pitäisi tietysti määritellä menestyminen työuralla ja elämässä. Sen synonyyminä ei enää välttämättä pidetä näkyvää ja tuulista johtajanpaikkaa. Aika moni näistä tuntemistani johtajista oli toiminut aktiivisesti killassa. Heidän opiskeluaikansa oli keskimääräistä lyhyempi, joten sisäistä energiaa on heillä kehittynyt runsaasti. Ilokseni havaitsen, että edelleenkin KIK:n piirissä kannustetaan vakavaan opiskeluun eikä pidetä sitä kiltatoiminnan vastakohtana. Olisin huolissani, jos kilta tarjoaisi nuoremmille jäsenilleen menestymisen reseptiksi pelkkää puhetaidetta ja politikointia. Kyllä me professorit toivomme Teidän vievän tekniikkaa ja insinööritieteitä eteenpäin. Tässä Teiltä vaaditaan aikamoista ponnistelua. Rimaahipovat suoritukset ja pelkästään hauskojen kurssien valikointi eivät riitä. Valinta on luonnollisesti Teidän. Me toivomme Teidän olevan ahneita sille tunteelle, jonka laajan ja vaikean kokonaisuuden hallitseminen tuottaa. Tämän toivomuksen vahvuutta kuvastaa allaoleva lordi Byronin runo, joka tarttui matkaani 20- vuotiaana Alpeilla soittaessani siihen pohjautuvaa Franz Lisztin pianosävellystä. Could I embody and unbosom now That which is most within me, - could I wreak My thoughts upon expression, and thus throw Soul, heart, mind, passions, strong or weak, And that I would have sought and all I seek, Bear, know, feel, and yet breathe, - into one word. Ant that one word were lightning, I would speak. But as it is, I live and die unheard, With a most voiceless thought, sheathing it as a sword. Nykymaailmassa yli kaksi miljardia ihmistä ei ole koskaan kuullutkaan Byronista. Lopuistakin 99% tietää korkeintaan, että tuon kuumakalloisen aatelismiehen piti ehdoin tahdoin hakeutua sotaan turkkilaisen kiväärinkuulan tielle parisataa vuotta sitten. Silti jää jäljelle muutama olemaan kanssani samaa mieltä, että runon ajatus on pahuksen hyvä. Pentti Häkkinen, Oltermanni 5

6 Kirjallisuutta Eeron kirja-arvostelu Jos edellisessä lukunurkassa esitellyt kirjat on tullut jo luettua ja mieli tekee siirtyä kohti kirjallisuuden alkulähteitä, on tässä lukunurkan osassa esitelty vähän vanhempia klassikkoteoksia, jotka varmaankin tarjoavat elämyksiä lukijoilleen. Erkki Pennala: Lujuusopin perusteet Pennalan Lujuusoppia on pidetty oman tyylilajinsa merkkiteoksena ja vertailukohteena jo pitkään. Kaikkia uusia tulokkaita on aina verrattu Pennalan tuotokseen. Ensimmäinen painos julkaistiin jo 1972 ja suunnattoman suuren suosion vuoksi tästä teoksesta otettiin viimeisin painos vielä vuonna Nykyisin Pennalaa saa jo julkisesti kritisoida, mutta aiemmin mies oli lähes jumalan asemassa. Hänen teoksensa Lujuusopin perusteet oli monen lujuusoppiin kääntyneen henkilön elämän ohjenuorana. Lujuusopin perusteet avaa lukijalleen jännitysten maailman, jossa murtumiset taipumat ja nurjahtelut näyttelevät tärkeää osaa. Kieli on nykyisin jo hiukan vanhahtavaa, mutta juoni etenee kuitenkin johdonmukaisesti. Pennalan ovela ja juonikas kielenkäyttö saattaa hämätä lukijaa. Aluksi Pennala näyttää selittävän seikkaperäisesti, mistä mitkäkin ilmiöt johtuvat, mutta jo kohta lukija havaitsee kirjassa toistuvan teeman, ratkaisu ongelmaan havaitaan jostain. Mutta mistä? Tämän selvittäminen jää aina lukijalle. Juurikin tästä omaa pähkäilyä vaativasta kerronnasta johtuen teoksen pariin on mukava palata aina uudestaan ja uudestaan. Jokaisella lukukerralla syyt ongelman ratkaisuun saavat uusia vivahteita. Heikki Malakias Miekk-Oja: Metallioppi Toinen todellinen klassikko ja oman alansa merkkipaalu on H.M. Miekk-Ojan Metallioppi. Metallioppi kertoo yksikkökoppien kiehtovasta maailmasta, jossa dislokaatiot seikkailevat. Rekristallisaatioita ja muita vaaroja uhmaten nämä kirjan sankarit koettavat saada materiaalin murtumaan. Se ei kuitenkaan ole helppoa kirjan materialistisessa maailmassa. Jännityksentäyteinen loppuratkaisua ei nyt paljasteta, vaan se jätetään lukijan selvitettäväksi. Miekk-Ojan käyttämä kieli on koukeroinen historiallista ja lähes shakespearemaisen runollista. Nykykieleen tottuneelle lukijalle tämä saattaa olla suuri haaste, mutta lukukokemus on kuitenkin palkitseva. Miekk-Ojan tuotannolle on käynyt samoin kuin Pennalallekin, molemmat ovat joutuneet antamaan tilaa moderneille englanninkielisille teoksille. Siitäkin huolimatta nämä kirjat tarjoavat edelleen varteenotettavan vaihtoehdon Materials Science and Engineerille sekä jo aiemmin lukunurkassa esitellylle Kiinteä mekaniikka insinööröinnissäopukselle. Eero Tilastomies Laakkonen 6

7 Kokkausnurkka Eevan keittiössä Seuraava respti ei pääsisi panonvartijoiden kirjaan, mutta avaa varmasti tien anopin sydämeen. Kermainen savulohipasta (4 annosta) tarvikkeet: - kattila - paistinpannu - veitsi ja leikkuulauta ainekset: - 1 iso sipuli - 1 prk (2 dl) ruokakermaa - 1 pkt (200g) Creme Bonjour pippuri-tilli - tuorejuustoa, tai vastaavaa g kylmäsavulohta, kokonaisena (yleensä halvempaa) tai valmiina suikaleina - mustapippuria maun mukaan rkl öljyä paistamiseen - lisukkeeksi pastaa (esim. tagliatelle) tai perunoita salaatti: - 2 tomaattia - noin 10 cm pätkä kurkkua - puolikas ruukku lehtisalaattia - patonkia jälkiruoka: - haluamasi määrä leipäjuustoa - lakkahilloa Kastikkeen valmistusohje: 1. Kuutioi sipuli ja ruskista se öljyssä pannulla. 2. Lisää pannulle ruokakerma ja tuorejuusto. Sekoita. 3. Mikäli lohi on isompana palana, poista siitä nahka ja pilko noin peukalon paksuisiksi suikaleiksi. (Valmiille suikaleille ei luonnollisesti tarvitse tehdä mitään :) Laita lohisuikaleet pannulle kastikkeen sekaan. Jos nesteen määrä tuntuu vähäiseltä, lisää vettä tai ruokakermaa. 4. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen, kunnes kala on kypsää. Kastike valmistuu todella nopeasti, joten pasta/ perunakattila kannattaa laittaa liedelle ennen kastikkeen aloittamista. Pastan keittäminen: Pakkauksen ohjeen mukaan. Perunoiden keittäminen: Pese tai kuori perunat. Laita kattilaan ja lisää vettä, niin että perunat peittyvät. Laita kattila levylle ja levy päälle. Keitä kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä, eli noin min, riippuen perunoiden koosta. Ruoka on aika kermainen, joten lisäksi voi tarjoilla tuoretta patonkia ja raikasta salaattia. Salaatti yksinkertaisimmillaan: Pilko pätkä kurkkua ja pari tomaattia. Revi salaatti suikaleiksi. Sekoita. Jälkiruoaksi sopii vaikka helppo leipäjuustoa lakkahillolla, jonka löytää suoraan kaupan tiskiltä. Eeva Lempinen 7

8 Henkilökuva Töissä koneosastolla Esittelyssä laskennallisen virtausmekaniikan tutkija Tellervo Brant, joka omien sanojensa mukaan on tutkijana myös omassa opetustyössään. Tellervo asui lapsuutensa Vantaalla ja valmistui ylioppilaaksi Martinlaakson lukiosta. Lempiaineita koulussa olivat matematiikka, fysiikka ja äidinkieli.sittemmin espoolaistunut Tellervo opiskeli TKK:lla teknillisenfysiikan osastolla pääaineenaan mekaniikkaa ja sivuaineenaan matematiikkaa. Tällä hetkellä laskennallisen virtausmekaniikan parissa tutkijana ja monille tutulla virtausmekaniikan perusopintojaksolla vastaavana opettajana työskentelevä Tellervo tekee samalla väitöskirjaa Aerodynamiikan laboratoriossa. Harrastuksinaan sekä opiskeluaikoina että myöskin tällä hetkellä Tellervo mainitsee niin sanotut normaalit harrastukset, kuten lukeminen, ulkoilu ja käsityöt. Myös tandem-pyöräilyä miehensä kanssa on tullut harjoitettua useina kesinä. Tellervolla oli opiskeluaikana tavoitteena, vastapainona opiskeluympäristölle, viettää mahdollisimman paljon vapaa-ajastaan jossain muualla kuin Otaniemessä. Kiltariennotkin jäivät Tellervolta tämän takia vähiin. TKK:lla Tellervo on ollut assistenttina matematiikan peruskursseilla sekä assistenttina vuoden verran Mekaniikan laboratoriossa ja töissä laivalaboratoriossa ennen siirtymistä Aerodynamiikan laboratorioon tutkijaksi vuonna Tellervo tutkii päivätyönään numeriikkaan perustuvia asioita. Siihen kuuluu mm. tietokonesimulointeja laskennalliseen virtausmekaniikkaan liittyen. Tellervon mukaan lisensiaattityön valmistuminen oli eräässä mielessä virstanpylväs jatko-opinnoille, sillä se antoi hahmottavan kuvan koko tutkimuksesta. Kaikki jotka suorittavat tällä hetkellä virtausmekaniikan perusopintojaksoa tietävät, että Tellervolla on erilaiset opetusmenetelmät. Niistä udeltaessa Tellervo sanoo lukevansa harrastusmielessä yliopistolla pedagogisia opintoja. Hän on suorittanut YOOP:n eli yliopisto opetuksen opintokokonaisuuden. Opetukseen Tellervo ottaa virikkeitä kirjallisuudesta. Tellervo myös miettii paljon opiskelijoilta saamaansa palautetta ja pyrkii sen avulla kehittämään kurssia. Tellervon mukaan myös TKK:n opetusta kehi- 8

9 Henkilökuva tetään koko ajan. Tellervon oman opetuksen tavoitteena on, että hänen järjestämällään kurssilla koko opiskeluprosessista on hyötyä. Esimerkiksi laskuharjoitustehtävän itsearvioinnin taustalla on se tosiasia, että palaaminen tehtyyn tehtävään tehostaa asian oppimista. Tellervo sanookin olevansa tutkijana myös omassa opetustyössään ja käyttää oppimistaktiikoista kertynyttä tietoa apuna opetusmenetelmissään. Hyvänä puolena tutkijan työssään Tellervo pitää työaikojen joustavuutta. Tärkeää on myös itselle mielekäs tutkimusalue. Tutkimustyö on myös kohtalaisen itseohjaavaa ja työn sisältöön pystyy jonkin verran vaikuttamaan. Huonona puolena Tellervo näkee työn mielenkiintoisuudesta johtuvan päivien venymisen ja sen, että joinakin aikoina on kestettävä yksinäisyyttä. Opetustyössään Tellervo pitää ihmisten kanssa tekemisissä olemisesta ja oppilaan oppimisen näkemisestä. Opetuksen tuoma lisä tutkijan työhön on myös tärkeää. Tellervon viesti opiskelijoille on, että opiskelijan tulee myös harjoitella opiskelemista, jotta vastuu oppimisesta olisi myös oppilaan itsensä harteilla.tellervo suosittelee teekkarin tehopenaalia sivulla htm. Sivuilla on hyödyllistä tietoa mm. tenttiin valmistautumisesta, ryhmätyön tekemisestä ja opintojen suunnittelusta. Kannattaa käydä visiitillä! Johanna Rinne 9

10 Norjassa Badekarpadlingen Virallinen ryhmäkuva Kiltamme jokavuotinen kisamatka Badekarpadlingeniin Norjan Trondheimiin alkoi torstaina 16. syyskuuta aikaisesta lähdöstä huolimatta postiivisissa tunnelmissa. Valmistauduimme matkaan kesän aikana sponsoreita haalimalla, ja lähtöä edeltävät kolme viikonloppua rakennettiin lauttaa ja harjoiteltiin speksiä. Valmistelut huipentuivat porukan omiin sitseihin, joissa jo saatiin esimakua odotetun matkan tunnelmista; erittäin hyvältä vaikutti. Ennestään tuntemattomat -- siis lähinnä phuksit sulautuivat luonnostaan helposti joukkoon. Lähdimme siis viideltä aamulla pitkän odotettuna torstaina kohti ensimmäistä etappia, Kaarinassa sijaitsevaa Munakuntaa, josta noutaisimme meille ystävällisesti lahjoitetut 540 kananmunaa. Munat tulivat tarpeeseen, sille kolme laatikollista mädäntyneitä hedelmiä ja vihanneksia sekä kymmenen litran ämpärillinen härskiintynyttä kalaa ja lihaa eivät mielestämme riittäneet aseistukseksi hurjia norjalaisia vastaan. Munakunnassa kennolaatikot odottivat meitä laitoksen kuppilan aulassa, kuten oli sovittukin, ja pääsimme kitkatta jatkamaan matkaamme Turkuun missä nousisimme laivaan. Turku oli matkallamme pelkkä välietappi. Edustimme runsaasti terminaalin pihalla sekä terminaalissa odotellen laivaan pääsyä. Pitkään meidän ei tarvinnut odottaa, sillä jo kesken ensimmäisen virvokkeen alettiin väkeä päästämään sisään. Laivaan siirtyessämme laivahenkilökunta uhkasi heittäytyä hankalaksi; mukanani kantama killan ghettoblasteri herätti närää. Pääsin kuitenkin kantamukseni kanssa sisään vanottuani, etten ottaisi mölytoosaa käyttöön matkan aikana. Tämän lupauksen myöskin pidin, eikä tehnyt edes tiukkaa. Huolehdimme nimittäin itse sekä kevyen viihdemusiikin klassikoista että perinteikkäämmistäkin kappaleista niin karaoken puolella kuin buffetissakin. Buffetissa henkilökunta suhtautui aluksi hiukan nyrpeästi lauluaikeisiimme, mutta loppua kohden aloimme keräämän peräti aplodeja. Satamaan saavuttuamme kapusimme - yllättävää kyllä - jälleen bussiimme ja aloitimme matkan kohti Kungliga Tekniska Högskolania, paikallista teknillistä korkeakoulua. Ruotsalaisilla oli sauna lämpimänä ja iltapala valmiina, seikka joka epäilemättä aiheutti itse kussakin vilpitöntä kiitollisuutta ja muita lämpi- 10

11 Norjassa miä tunteita. Saunottuamme tarpeeksemme nousimme bussiin kahden ruotsalaisvahvistuksemme kanssa ja aloitimme pitkän ajomatkan kohti Norjaa nukkuen väsyneenä pitkän päivän riennoista. Tien päällä bussissa herääminen tuskin oli monellekaan uusi kokemus, mutta ulkona näkyvät maisemat olivat sitä ainakin minulle. Olimme kulkeneet hyvän matkaa länteen nukkuessani, ja nyt ikkunan takana aukeni näkymä korkeuserojen eksotiikkaan. Sää oli syksyisen kuulas ja viileä olimme vielä Ruotsin puolella -- juuri sopiva tällaisten näkymien ihailuun. Jyrkät rinteet olivat ikivihreiden peitossa ja mäkiä halkoivat vuolaat purot runsaine putouksineen. Alavalla maalla saattoi nähdä kauniita vanhoja puukirkkojakin. Näitä maisemia toljottaessa ja kuvatessa vierähtikin hyvä tovi, ja pian alkoivatkin pitkät rinteitä halkovat tunnelit; pian saapuisimme Norjaan. Saavuimme Trondheimiin perjantaina puolilta päivin hiukan aikataulusta jäljessä, mutta onneksi tilanne ei ollut kriittinen suunnistusvaikuksista huolimatta. Suunnistaminen nimittäin osoittautui yllättävän vaikeaksi epämääräisen kaavoituksen, pitkien kadunnimien sekä mahdollisesti erikoisen kartoituskäytännön johdosta. Ilmeisesti Trondheimin karttaan ei ole merkitty lainkaan kaikkia pieniä katuja ja kujia. Loppujen lopuksi saavuimme kuitenkin määränpäähämme, NTHS:n konepajalle joka tulisi olemaan Puuhamaamme seuraavan vuorokauden ajan. Kannoimme näpsäkästi osiin puretun lauttamme sekä speksitarvikkeet halliin valmiiksi katetun aamupalapöydän välittömään läheisyyteen, kuskin kun oli päästävä nukkumaan ajettuaan koko yön. Purettuamme tavaramme suuntasimme Singsakeriin pikaista kesähotelliin majoitusta varten ja kävelimme odottavan aamiaisen innoittamina takaisin konepajalle. Matkalla peppe aloitti jo paikallisten viihdyttämisen. Reittimme kulki koulun ohitse ja tyylikkäiden haalariemme houkuttelemina tenavat tulivat portille riekkumaan. Ja sehän kannatti! Lapset saivat nauttia uskomattomasta sirkustaiteen kombinaatioyhdistelmästä, p e l l e - n e n ä i s e n teekkarin huikeasta taikashowsta. Pitkään ei kuitenkaan taikurilla riittänyt päättäväisyyttä lasten huvittamiseen nälän ja janon vaivatessa, joten jatkoimme matkaamme. Norjalaisten järjestämä aamupala tarjosi odottamattomia yllätyksiä: leivänpäälliseksi oli runsaasti hilloja ja suklaamössöjä kotoisten lihatuotteiden ja vihannesten lisäksi. Hillo puristettiin Norjassa tuubista, ja aamupalaksi kekseliäästi tarjotut Akvavit-shotit tarjottiin kindermunan puolikkaista. Akvavitiä juomasta ei päässyt edes syömällä astiansa, vaan paikalle kiikutettiin uusi suklaamuna ja lisää juomaa. 11

12 Norjassa Syötyämme ryhdyimme kasaamaan lauttaamme, mikä oli aseistuksen kiinnittämistä sekä koristelua lukuun ottamatta läpihuutojuttu. Olimmehan rakentaneet lautan jo kertaalleen Teekkareiden Autokerhon takapihalla. Päivänvarjon kiinnitys kuitenkin vaati peliliikkeitä eli kakkoskakkosta, jota onneksi olimme varanneet mukaan. Päivänvarjo jäi kuitenkin suunniteltua matalammaksi, mikä osoittautui myöhemmässä rytinässä loistavaksi sattumaksi. Aseistukseksi rakensimme Suomessa kumiköyden voimalla toimivan munalingon, joka nyt tuli niveltää kiinni kiinnitystolppaansa. Nivellys onnistuikin, mutta ongelmaksi muodostui lingon järkyttävä heikkous; munat eivät lentäneet parhaimmillaankaan paria metriä enempää. Niinpä tyydyimme ampumaan kuivia laukauksia pelotel ikivanhalla DeSotolla, joka oli upea ajopeli. Autolla lähteminen kuitenkin osoittautui jälkeenpäin ajatellen virheratkaisuksi, sillä autoilua Trondheimin keskustassa rajoitetaan voimakkaasti; rautakaupalle pääsi nopeammin kävellen kuin autolla tietulleja vältellen. laksemme vastustajiamme kilpailussa, mihin linko kyllä pitämänsä metelin puolesta sopi oikein hyvin. Aivan ilman hankintoja emme kuitenkaan rakentamisesta selvinneet, joten saimme Jonne Saarelaisen kanssa hyvän tilaisuuden päästä näkemään Trondheimia. Ostosreissulle lähdimme molempien ruotsalaisten ja kolmen norjalaisen kanssa norjalaisten 12 Lopetettuamme lautan rakentamisen perjantain osalta lähdimme jälleen nälkäisinä isäntiemme kanssa ravintola Egoniin syömään. Egon sijaitsee korkeassa tornissa luonnostaankin korkealla paikalla, ja ravintolan pyörähtäessä täyden kierroksen tunnissa se tarjoaa loistavat näkymät Trondheimiin sekä vuonoon jonka päässä kaupunki sijaitsee. Egonissa koim me jälleen hienoisen eron ruokailutapojen välillä; ruoka oli tuttua ja turvallista, herkullista pannupizzaa mutta se tarjoiltiin liinalla peitetyissä koreissa ja syötiin käsin ilman omaa lautasta tai aterimia tuopin ollessa ainoa henkilökohtainen astia. Egonista lähdimme kolmen Ota-teekkarin, Tampereen lähettilään Teemu Vekkelin sekä molempien ruotsalaisten kanssa opiskelijoiden asuntoalueelle meidän kiltahuoneitamme vastaavaan tilaan, källareen, pitämään pohjoismaisten koneteekkareiden kokousta NMT:tä. Kokouksessa keskusteltiin muunmuassa yhteispohjoismaisen excursion mahdollisuudesta. Käsiteltäviä asioita kuitenkin oli rajoitetusti, ja jo paikalle saapunut seurue halusi myöskin sisään,

13 Norjassa joten päätimme kokouksen ja vaihdoimme viihteelle. Viihteellä jatkoimme pikkutunneille perinteisin juhlamenoin sekä nurmimäkeä ostoskärryllä laskien ja paikallisiin tutustuen. Juhlinnasta huolimatta heräsimme ongelmitta ajoissa lauantaiaamuna ja marssimme kahdeksaksi jo tutulle käyneelle verstaalle viimeistelemään lauttaa ja harjoittelemaan speksiä. Näiden parissa jatkoimme puolille päivin, jolloin lastasimme lautta mme ja speksitarvikkeet peräkärryyn ja lähdimme korkeakoulun päärakennukselle paraatin lähtöpaikalle. Kaikki lautat miehistöineen ajettiin koululta keskustaan yhtenä kulkueena. Keskustassa ehdimme jo kuvitella että automme ei pysähdy reitillään lainkaan, joten purimme suurimman osan speksivarusteista vauhdissa. Luonnollisesti auto pysähtyi juuri kun haroimme viimeisiä tavaroitamme peräkärrystä. Kommelustemme jälkeen lauttamme siirtyi isäntiemem toimesta Nidjoen rantaan odottamaan Showkarkilpailun alkua. Keskustassa osallistuimme speksikilpailuun. Tunnelma oli hyvä ja kääntyi nousujohteiseksi vetäessämme amatööriteatterille niin välttämättömiä rooliasuja yllemme. Muiden speksien katsomien oli hauskaa, mutta esiintyjien ilmeistä päätellen speksin esittäminen on upeaa. Oman lisänsä hauskuuteen toivat muutamat erittäin onnistuneet puvustustaidonnäytteet, esimerkiksi Freddie Mercuryn sekä päähenkilömme Pekan asut, housut eritoten. Oli omakin oloni melko hävytön, aiheutin pahennusta ainakin itsessäni makkarankuoren tai kortongin istuvuutta lähentelevissä farkuissani. Speksi itse on jossakin määrin hämäränä mielessäni, mutta porukalla oli hyvä fiiwis ainakin esityksen jälkeen. Esityksen jälkeen esitimme jälleen julkisen riisuutumisnumeron vaihtaessamme jälleen vaatteita yleisellä paikalla eikä ensimmäistä eikä viimeistä kertaa. Pukeuduttuamme jälleen haalareihin palasimme yleisön sekaan seuraamaan viimeisiä speksejä, ja kilvan päätyttyä siirsimme tukikohtamme penkit jälleen omalle paikalleen. Olimme jälleen kerran nälkäisiä, joten hajaannuimme toria ympäröiviin pikaruokaloihin ja kauppoihin etsimään murkinaa ja virvokkeita. Syötyämme maleksimme pienemmissä ryhmissä kohti jokea, tulevaa taistelukenttäämme. Päivä oli kaunis, ja kaupungin asukkaat olivat sankoin joukoin liikkeellä. Puistoon saapuessani Nidin ylitse kulkeva silta oli jo mustanaan yleisöä ja väkeä alkoi kertymään myös rantojen puistoalueille nurmelle ja rinteisiin. Vuodenajasta huolimatta keli suosi shortseja ja bikineitä, joita myöskin nähtiin. Puistossa lauttamiehistö vaihtoi jälleen vaatetusta, omien haalareiden tilalle vaihdettiin vanhat Norja-projektin haalarit joiden alle puettiin pelastusliivit eikä juuri muuta. Jalkineiksi olivat miehistön jäsenet tuoneet vanhat huonot kengät, jotka olivat erinomainen varuste karkeapintaisella ja piakkoin kalojen limasta ja munista liukkaalla kannella. Epäonneksemme huomasimme kuitenkin suojalasien jääneen ilmeisesti suomeen. Myös rautakauppareissulla ostetut suojahanskat olivat enemmän haitaksi kuin hyödyksi, ne kun olivat aivan samanlaiset kertakäyttöiset vinyylihanskat joita useimmat suomalaiset miehet pääsevät jossain elämänsä vaiheessa käyttämään huudettaessa SUOJELUHÄLYTYS!!. 13

14 Norjassa Näistä puutteista emme kuitenkaan piitanneet vaan nostimme lautan peräkärryltä alas ja revimme ammuslaatikoitamme peittävät pakkauskelmut ampiaisten iloksi. Ampiaiset hullaantuivat täysin iljettävistä projektiileistamme ja pistivätkin useampaa lautalla mukana ollutta. Piakkoin tuli vuoromme nostaa lautta veteen ja kiinnitimme nosturin nostoliinat paikoilleen ja luotsasimme lauttamme rantapöheikköön josta lähtisimme Fastkar-luokan kilpailun päätyttyä. Fastkarissa ideana on rakentaa nopea vene ammeen ympärille ja soutaa sillä viestinä kaksi kertaa edestakaisin joen ylitse. Showkar-luokassa, johon ainoana ulkomaisena joukkueena osallistuimme, tulee joukkueiden rakentaa näyttävät lautat ja taistella ankarasti vastarannalta noudettavasta kanisterista. Kilvan voittaa joukkue, joka palauttaa kanisterin ensimmäisenä tuomareille. Odotimme malttamattomina kilpailun alkamista saaden satunnaisesti munia niskaamme rannassa keekoilevilta peeloilta. Kilpailun alkaessa alkoi myöskin armoton sykkiminen. Jouduimme oitis taisteluun naapureidemme kanssa, mutta suurimman osan miehistöstä keskittyessä soutamiseen pääsimme pian kantaman ulkopuolelle. Lentävistä munista ja muusta ryönästä päästyämme tilanne alkoi selkeytyä. Maskin Sektionin lautta, jonka kanssa solmimme perinteisesti hyökkäämättömyyssopimuksen, saavutti vastarantaa nopeasti muiden jäädessä aloitusrantaan tappelemaan keskenään. Meloimme päättäväisesti kollegoidemme perään mutta joen keskellä virtaus oli jo niin voimakas, ettemme enää ponnisteluistamme huolimatta edenneet lainkaan. Norjalaiset eivät edes yrittäneet soutaa suoraan kanisterille, vaan painelivat suorinta tietä rantaan ja hakivat kanisterin juosten. Heidän lähtiessään paluumatkalle ajattelimme meloa takaisinpäin ja toivoa että joku vie kanisterin Maskinilta. Heti päästyään tarpeeksi lähelle norjalaiset alkoivat kuitenkin pommittaa meitä munilla, kaloilla sekä ilmeisesti omista jätöksistään valmistamallaan mössöllä. Liityimme onnessamme taisteluun ja pienen soutamisen ja huopaamisen jälkeen täräytimme lautamme heidän lauttansa perään kiinni. Kiivaan lähitaistelun jälkeen norjalaiset repivät keulastamme suojalevyt pois jättäen meidät vaille suojaa, mutta toisaalta mahdollistaen lautalleen rynnimisen. 14 Tästä innostuen meloimme jälleen kiinni heidän lauttaansa, ja käsikähmä molemmilla lautoilla alkoi. Miehiä ja naisia viskottiin jokeen puolin ja toisin. Jossakin vaiheessa tilanne ilmeisesti alkoi näyttää norjalaisista toivottomalta, sillä he heittivät nappaamansa kanisterin jokeen! Onneksi yksittäinen phuksitaistelija Halinen oli valppaana ja hyppäsi kanisterin perään palauttaen arvokapineen lautallemme. Tässä vaiheessa voimakas virtaus oli jo painanut kaikki lautat alajuoksulle viritettyä rajaköyttä vasten, emmekä millään päässeet etenemään muiden lauttojen ohitse rantaan. Pyrimme siis airoilla pitämään Maskinin lautan kaukana, mikä osoittautui hankalaksi; aina kun yritimme työntää airolla, joku tarttui siihen ja ryhtyi vetämään. Niinpä lähitaistelu jatkui, ja lisää väkeä pudotettiin jokeen. Epäonnisimmat nostettiin joesta kolme kertaa. Tuomarit huomasivat kilpailijoiden olevan pattitilanteessa ja vihelsivät pelin poikki painin jatkuessa tasaväkisenä. Missään vaiheessa norjalaiset eivät kuitenkaan enää päässeet käsiksi kanisteriin, joka oli hallussamme pelin päättyessä. Voitto oli meidän! Kilpailun jälkeen osa miehistöstä hyppäsi vapaaehtoisesti pidemmällä tähtäimellä jokeen ja kiikutti kanisterin tuomaristolle. Rankan kilpailun jälkeen lauttamiehistö palasi majapaikalle kuuraamaan iljettäviä taisteluvälineitä ihostaan ja varusteistaan. Puhdistautuminen oli pitkällinen prosessi ja vaati omalla kohdallani kolme täydellistä saippuointia ja loputtomalta tuntunutta suihkuttelua. Perusteellisen kylpemisen jälkeen olo oli kuitenkin puhdas kuin pulmusella, ja ryhdyimme valmistautumaan Årets Bankettiin, tärkeimpään n o r j a l a i s e e n teekkarijuhlaan. Pukeuduimme muodollisesti sitsivarustukseen ja lähdimme bussilla Karstenin, yhden isäntämme asunnolle pohjustamaan juhlaa. Päivän aurinkoinen sää tummeni iltaa kohden ja saimme vettä niskaamme kävellessämme kohti Radisson-SASsia jossa juhla järjestettiin. Juhla poikkesi vastaavista suomalaisista tilaisuuksista. Eniten ne muistuttanevat vuosijuhlia puitteittensa