SUOMALAISEN DOKUMENTTIELOKUVAN RAHOITUS JA TUOTANTOPROSESSI

Transkriptio

1 TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Tuotantotalouden osasto ANTTI HAASE SUOMALAISEN DOKUMENTTIELOKUVAN RAHOITUS JA TUOTANTOPROSESSI Diplomityö Prof. Mika Hannula ja prof. Erkki Uusi-Rauva on hyväksytty tarkastajiksi osastoneuvoston kokouksessa

2 i TIIVISTELMÄ TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Tuotantotalouden osasto, Teollisuustalous HAASE, ANTTI: Suomalaisen dokumenttielokuvan rahoitus ja tuotantoprosessi Diplomityö: 169 sivua, 6 liitettä (10 sivua) Tarkastajat: professori Mika Hannula, professori Erkki Uusi-Rauva Rahoitus: Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus, Yleisradio Oy, Suomen elokuvasäätiö, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Helmikuu 2006 Hakusanat: DOKUMENTTIELOKUVA, RAHOITUS, TUOTANTOPROSESSI ja JULKINEN TUKI 1990-luvulla alkanutta suomalaisen dokumenttielokuvan kansainvälistä menestystä on kutsuttu suomalaisen dokumenttielokuvan kultakaudeksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK) ja Suomen elokuvasäätiön (SES) tukeman dokumenttielokuvatuotannon rahoituksen ja tuotantoprosessien kehittyminen kultakauden aikana. Tutkimuksen painopiste oli aiemmista suomalaisen elokuva-alan tutkimuksista poiketen dokumenttielokuvissa ja yksittäisissä elokuvatuotannoissa tuotantoyhtiöiden tai koko audiovisuaalisen toimialan sijasta. Rahoituksen osalta tutkimuksen keskiössä oli elokuvien tukirahoitus. Tutkimuksessa käytettiin liiketaloustieteille tyypillistä nomoteettista tutkimusotetta, jota leimaa empiirisyys tiedon hankintatavassa ja deskriptiivisyys tiedon käyttötarkoituksessa. Tutkimuksessa pyrittiin ottamaan huomioon myös elokuva-alaan liittyvät kulttuuritoiminnan erityispiirteet. Tutkimuksen teoreettisessa osassa kuvataan audiovisuaalisen toimialan ja elokuvatuotannon ominaispiirteet, analysoidaan suomalaisen dokumenttielokuvan päärahoittajien toimintaa ja hahmotellaan elokuvatuotannon rahoituksen ja tuotantoprosessin teoreettinen malli. Päälähteinä toimivat suomalaista elokuvatuotantoa käsittelevät aikaisemmat tutkimukset sekä tilastollisen aineiston osalta European Audiovisual Observatory:n tuoreimmat julkaisut, Tilastokeskuksen Joukkoviestintätilasto 2003 ja Kulttuuritilasto 2003 sekä AVEK:n ja SES:n vuosittaiset toimintakertomukset ja tukiohjeistot. Tutkimuksen empiirisen osan pohjana toimi kaksi otosta. Otos 1 sisältää kaikki AVEK:n ja SES:n dokumenttielokuvahankkeisiin kohdistuvat tukipäätökset välisellä kymmenvuotiskaudella (N1 = 1108). Dokumenttielokuviksi luokiteltiin kaikki AVEK:n ja SES:n tukipäätösten kohteet, jotka tuenhakijat itse olivat määritelleet dokumenteiksi tukihakemuksissaan. Dokumenttielokuvahankkeella tarkoitetaan suunnitellun dokumenttielokuvan valmistumiseen tähtäävää hanketta, jolloin hankkeen tavoite voi toteutua tai jäädä toteutumatta (elokuva ei valmistu). Otos 2 sisältää kaikki AVEK:n ja/tai SES:n välisellä viisivuotiskaudella käynnistämät dokumenttielokuvatuotannot (N2 = 149). Dokumenttielokuvatuotannolla tarkoitetaan dokumenttielokuvahankkeen tuotantoprosessia esituotannon alusta dokumenttielokuvan valmistumiseen asti. Dokumenttielokuvatuotanto määritellään käynnistyneeksi sinä vuonna, jolloin AVEK ja/tai SES teki ensimmäisen tuotantovaiheen tukipäätöksen. Otokseen 1 ja 2 kuuluvat myös kansainväliset

3 ii yhteistuotannot, joissa suomalainen tuotantoyhtiö toimi pää- tai osatuottajana. Otoksen 1 tärkeimpiä lähteitä olivat AVEK:n ja SES:n tukitietokannat. Otoksen 2 lähdeaineiston muodostivat SES:n ja/tai AVEK:n hyväksymät ja arkistoimat loppuselvitykset, väliraportit, tukisopimukset ja tukihakemukset. Kerätystä tutkimusaineistosta muodostettiin havaintomatriisi luokittelemalla ja taulukoimalla tilastollisten muuttujien arvot. Tutkimus keskittyi kuvaamaan tätä havaintomatriisia taulukoiden, graafisten esitysten ja yksikertaisten tilastollisten tunnuslukujen avulla. Empiirinen analyysi pohjautui tutkimuksen alkuosassa rakennetulle teoreettiselle viitekehykselle. AVEK:n ja SES:n dokumenttielokuvahankkeiden tukivolyymi kasvoi vuosina AVEK ja SES tukivat dokumenttielokuvahankkeita keskimäärin noin 1,8 miljoonalla eurolla ja noin 110 tukipäätöksellä per vuosi. SES:n dokumenttielokuvahankkeiden tukivolyymi ylitti ensimmäisen kerran AVEK:n tukivolyymin vuonna AVEK:n tukivaroista 44,0 % kohdistettiin dokumenttielokuvahankkeiden tukemiseen, kun SES:llä vastaava luku oli 7,9 %. Dokumenttielokuvahankkeiden osuus AVEK:n ja SES:n koko tukivolyymistä oli noin 15 %. Vuosina dokumenttielokuvatuotantoja käynnistyi noin 30 per vuosi. Niiden rahoitusvolyymistä Yleisradion (YLE) rahoitusosuus (41,8 %) oli joka vuosi suurin ja AVEK:n toiseksi suurin (31,9 %) vuotta 2001 lukuun ottamatta. YLE:n rahoitusvolyymi oli keskimäärin noin 1,2 miljoonaa euroa per vuosi. YLE:n, AVEK:n ja SES:n rahoitus kattoi yhteensä 73 % koko rahoitusvolyymistä. Julkisen tukipanoksen osuus dokumenttielokuvatuotantojen rahoitusvolyymistä oli 55 % ja markkinalähtöisen panoksen osuus 45 %. TV-kanavien, yritysten ja levittäjien rahoitus laskettiin markkinalähtöiseksi panokseksi. Ulkomaisen rahoituksen osuus ei kasvanut tarkasteluajanjaksolla. YLE oli tuotantovaiheessa selvästi tärkein ensimmäinen rahoittaja (71 %). Rahoitusprosessin kestoksi määriteltiin ajanjakso ennakkovalmisteluvaiheen puolivälistä tuotantovaiheen viimeisen päärahoittajan (AVEK, SES ja/tai YLE) rahoituspäätökseen asti. Dokumenttielokuvatuotantojen rahoitusprosessin pituus kaksikannassa (AVEK ja YLE tai SES ja YLE) oli 7 ½ kuukautta ja kolmikannassa (AVEK, SES ja YLE) 9 ½ kuukautta. Tuotantobudjettien keskiarvo oli euroa ja trendi oli selkeästi kasvava. Kymmenen suurimman tuotantoyhtiön osuus tuotantobudjettien volyymistä oli peräti 57 %. Tuotantobudjeteissa tuotantohenkilökunta oli ylivoimaisesti suurin kustannuslaji 36,9 % osuudella. Tuotantoyhtiöiden maksamat palkat ja sosiaalimaksut kattoivat 45,0 % tuotantobudjettien volyymistä. Yhteiskunnalle tuloutui takaisin dokumenttielokuvien tuotantoprosessin aikana pelkästään tuloverojen, arvonlisäverojen ja sosiaalikulujen muodossa noin 56 % myönnetystä kotimaisesta julkisesta tuesta. Dokumenttielokuvatuotantojen työllistävä vaikutus oli noin 44 henkilötyövuotta per vuosi. Dokumenttielokuvan tuotantoprosessin kesto ( ideasta TV-ruudulle ) oli noin 3 vuotta. Tästä ajasta esituotantoon (käsikirjoitus ja ennakkovalmistelu) meni keskimäärin 14 kuukautta, tuotantoon 7 kuukautta, jälkituotantoon 8 kuukautta ja dokumenttielokuvan valmistumisesta ensiesitykseen TV:ssä noin 7 kuukautta. Tuotantoprosessi piteni puolella kun tuotantobudjetti kolminkertaistui. Kustannukset jakautuivat tuotantoprosessin vaiheisiin seuraavasti: esituotanto (13,0 %), tuotanto (48,3 %) ja jälkituotanto (38,7 %). Dokumenttielokuvien laskennallinen keskimääräinen minuuttihinta oli euroa. Dokumenttielokuvatuotannoista yli puolessa (57,1 %) kuvausformaattina oli 16mm -filmiformaatti tai Dvcam -videoformaatti. Filmille

4 iii kuvattujen dokumenttielokuvien tuotantobudjetit olivat noin kaksinkertaiset videoformaatille kuvattuihin verrattuna. Kansainvälisten yhteistuotantojen osuus dokumenttielokuvatuotannoista oli 22 %. Suomalainen dokumenttielokuvatuotanto nykyisessä laajuudessaan ja muodossaan sekä erityisesti dokumenttielokuvien kultakausi eivät olisi mahdollisia ilman vahvaa kotimaista julkista tukipanosta. YLE:n rooli dokumenttielokuvatuotannoissa on hyvin keskeinen mm. rahoitusvolyymin, dokumenttielokuvatuotantojen käynnistymisen ja esityskanavana toimimisen kannalta. Alan kehittämisen keskeisin haaste on sopivan tasapainon löytäminen dokumenttielokuviin liittyvien liiketaloudellisten ja kulttuuristen arvojen välille.

5 iv ABSTRACT TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Industrial Engineering and Management, Industrial Management HAASE, ANTTI: Financing and Production Process of Finnish Documentary Films Master of Science Thesis: 169 pages, 6 appendices (10 pages) Examiners: Prof. Mika Hannula, prof. Erkki Uusi-Rauva Funding: Finnish Broadcasting Company, the Promotion Centre for Audiovisual Culture, Kemi-Tornio University of Applied Sciences, Finnish Film Foundation February 2006 Keywords: DOCUMENTARY FILM, FINANCING, PRODUCTION PROCESS and PUBLIC SUBSIDY The Golden Era of Finnish documentaries, based on the films international success, started in the 1990 s. The main objective of this thesis was to describe the development of financing and production process of Finnish documentary film productions supported by The Promotion Centre for Audiovisual Culture (AVEK) and/or The Finnish Film Foundation (SES) during the Golden Era of Finnish documentary. In contrast to the previous research on the Finnish film industry, the study focused on documentary films and film projects rather than film companies or the whole audiovisual industry as such. On financing the main interest was in public subsidies. The research approach of the study in the field of industrial management was nomothetic, in which the sources of data are based on empirical data and the uses of data are typically descriptive by their nature. The study aimed to take into consideration also the cultural values related to documentary films and their production. The theoretical part of the thesis describes the special features of audiovisual industry and film production, analyses the activities of Finnish documentary films main financiers and finally outlines a theoretical model for film production financing and production process. The main sources of information are previous studies on Finnish film production and quantitative data from European Audiovisual Observatory s recent publications, publications from Tilastokeskus (Joukkoviestintätilasto 2003 and Kulttuuritilasto 2003) and the annual reports and subsidy guidelines from AVEK and SES. The empirical part of the study is based on two samples. Sample 1 includes all subsidy decisions for documentary film projects made by AVEK and SES during the ten year period from 1st of January in 1994 until 31st of December in 2003 (N1 = 1108). All the targets of subsidy decisions, which the applicant for subsidy defined to be a documentary, were considered to be documentaries in the study. Documentary film project is a project aiming for a completion of a planned documentary film, which may or may not be achieved (film is not completed). Sample 2 includes all documentary film productions launched by AVEK and SES during the five year period from 1st of January in 1999 until 31st of December in 2003 (N2 = 149). Documentary film s production process was defined to cover the period from documentary film project s initiation in the beginning of pre-production until the completion of the film for release. Documentary film production was defined to have been launched that year, when AVEK and/or SES made their first subsidy decision for film project s production phase.

6 v Samples 1 and 2 include international co-productions, in which a Finnish production company operated as main producer or co-producer. The main sources of data for sample 1 were the subsidy databases of AVEK and SES. For sample 2 the main sources of data were final reports, mid-reports, subsidy agreements and subsidy applications, which had been approved and archived by SES and/or AVEK. The collected research data was transformed into an observation matrix by classifying and tabulating the values of statistical variables. The study focused on describing this observation matrix with tables, diagrams and simple statistical parameters. The empirical observations of the study were based on the theoretical framework presented in the beginning of the study. Documentary film projects subsidy volume from AVEK and SES increased during the period from 1994 until Their subsidies for documentary film projects were about 1,8 million euros from about 110 subsidy decisions per year. The subsidy volume of SES for documentary film projects exceeded AVEK for the first time in the year From AVEK s subsidy volume 44,0 % were directed to supporting documentary film projects, when the corresponding figure for SES was 7,9 %. Documentary film projects s share of the total subsidy volume of AVEK and SES was about 15 %. the There were about 30 documentary film productions launched per year during the years From them the financing volume share of Finnish Broadcasting Company (YLE) (41,8 %) was every year the largest and AVEK s volume the second largest (31,9 %) apart from the year YLE s financing volume per year was about 1,2 million euros. Financing from YLE, AVEK ja SES covered 73 % of the total financing volume. The share of public subsidies in the financing volume of documentary film productions was 55 % and the share of market driven financing was 45 %. Market driven financing included financing from TV-channels, companies and distributors. Foreign financing didn t increase during the period under study. In the production phase YLE was clearly the most important first financier (71 %). The duration of financing process was defined to cover the period from the middle of the development phase until the last production financing decision made by the main financiers (AVEK, SES and/or YLE). The duration of the documentary production financing process in the so called doublebase financing (AVEK and YLE or SES and YLE) was on average 7 ½ months and in triplebase financing (AVEK, SES and YLE) 9 ½ months. On average the production budgets were euros and the trend was clearly upwards. The share of the ten biggest production companies from the budget s volume was as high as 57 %. Production personnel was by far the greatest expense category in production budgets with the 36,9 % share. Wages and social costs paid by the production companies were 45,0 % from the volume of production budgets. The revenues back to society during the documentary films production process merely from income taxes, value-added taxes and social costs was about 56 % from the domestic public subsidies. The employment effect of documentary film productions was about 44 working years per year. The duration of production process ( from the idea to the TV-screen ) was about 3 years. From this time pre-production (scriptwriting and development) was on average 14 months, production 7 months, post-production 8 months and the period from the completion of a documentary film until the premier on TV about 7 months. Production process became twice as long when the production budget tripled. Expenses were divided into the phases of the production process in the following way: pre-production (13,0 %), production (48,3 %) and post-production (38,7 %). On average the price for a minute of a documentary film was euros. Over half (57,1 %) of the documentary

7 vi productions used 16mm film or Dvcam video as their main shooting format. Documentaries shot on film were twice as expensive compared to video. The share of international co-productions from the documentary film productions was 22 %. Finnish documentary film production in the current scope and form and especially the Golden Era of Finnish documentary would not be possible without strong domestic public subsidies. Among other things, YLE has the central role as a financier of documentary productions in terms of financing volume, launching of documenatary productions and operating as the main exhibition channel. The main challenge in advancing the field of documentary production is to find the right balance between business and cultural values associated in documentary films and their production.

8 vii ALKUSANAT Vuoden 2003 alussa AVEK-lehdessä julkaistiin Dokumenttikilta ry:n avoin kirje Valtioneuvostolle (ks. liite 1). Kirjeessä vaadittiin laajan tutkimuksen tekemistä suomalaisen dokumenttielokuvan tuotannosta. Luettuani kirjeen otin yhteyttä silloiseen Dokumenttikilta ry:n puheenjohtajaan Jouko Aaltoseen. Pian tutkimustyö olikin sitten jo käynnissä. Tutkimuksen ohjausryhmään valittiin dokumenttielokuva-alan keskeisten tahojen edustajina Timo Humaloja (AVEK), Petri Rossi (SES), Iikka Vehkalahti (YLE) ja Jouko Aaltonen (Dokumenttikilta ry). Tutkimustarpeiden laajahkon kartoituksen perusteella laadittiin tutkimussuunnitelma, jonka ohjausryhmä hyväksyi kesäkuussa Tutkimussuunnitelman tavoitteena oli koko dokumenttielokuvatuotannon toimialan kuvaaminen. Tutkimusprosessin aikana tätä tavoitetta jouduttiin supistamaan dokumenttielokuvatuotannon rahoitus ja tuotantoprosessin kuvaamiseen. Suurin syy rajaukseen oli tutkimusaineiston sirpaleisuudesta johtunut tutkimusaineiston keräämisen työläys. Tutkimusaineiston kerääminen alkoi syyskuussa 2003 ja päättyi vasta kaksi vuotta myöhemmin syyskuussa AVEK ja SES antoivat arkistonsa tutkimuksen käyttöön sillä ehdolla, että tutkimuksessa esitettäviä tietoja ei voi yksilöidä tiettyyn tuotantoon tai tuotantoyhtiöön siltä osin kuin tiedot eivät ole julkista tietoa. AVEK:n ja SES:n tukipäätösten perustiedot ovat julkista tietoa. AVEK ja SES julkaisevat tukipäätöksensä mm. tiedostuslehdissään ja verkkosivuillaan. SES:n verkkosivuilla julkaistaan myös SES:n tukemien elokuvien synopsikset, tuotantoryhmätiedot, budjettien loppusumma ja SES:n tuen osuus elokuvan rahoituksesta. Suomen elokuva-arkisto (SEA) on koonnut julkiseen Tenhoelokuvatietokantaansa AVEK:n ja SES:n tukemista dokumenttielokuvista tietoja eri lähteistä. Lisäksi SEA julkaisee Suomen kansallisfilmografiassa rahoitustietoja elokuvateattereissa esitetyistä dokumenttielokuvista. Kansallisfilmografiaan tiedot on koottu mm. SES:lle toimitetuista tukien loppuselvityksistä. Tässä tutkimuksessa on pyritty julkaisemaan yksittäisiin tuotantoihin ja tuotantoyhtiöihin kohdistuvia tietoja vain silloin, kun niiden pohjatiedot ovat julkisesti saatavilla edellä mainituista lähteistä. Esitän kiitokset tutkimustyön taloudellisesta tuesta seuraaville organisaatioille: AVEK, YLE, SES ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. YLE järjesti työhuoneen käyttööni toimitiloistaan Helsingissä käyntejäni varten. Tutkimuksen ohjausryhmää ja diplomityöni tarkastajia Tampereen teknillisessä yliopistossa kiitän hedelmällisestä palautteesta tutkimusprosessin eri vaiheissa. Useat henkilöt uhrasivat aikaansa tutkimusaineiston keräämisessä avustamiseen. Tästä tärkeästä avusta haluan ohjausryhmän lisäksi kiittää seuraavia henkilöitä: Erja Mäki-Iso ja Juha Samola AVEK:sta, Niina Otva, Jussi-Pekka Isoviita, Harri Ahokas, Pirkko Kari, Rauha Petäjäniemi, Jouni Mykkänen ja Marja Pallassalo SES:stä, Kerstin Degerman Suomen Media Desk:stä, Juhani Wiio, Jorma Laiho, Erkki Astala, Erja Ruohomaa ja Eila Werning YLE:sta, Timo Matoniemi SEA:sta ja Irmeli Junni Illume Oy:stä. Kiitän myös

9 viii AVEK:n ja SES:n vuosien tuotantoneuvojia heidän avustaan tukipäätösten luokittelussa dokumenttielokuviksi. Kokonaisuutena tämän tutkimuksen tekeminen oli antoisa, opettava ja kärsivällisyyttä kasvattava kokemus. Tutkimusta tehtiin muutaman viikon pituisilla virkavapausjaksoilla virkatyön ja Raattama (työnimi) -dokumenttielokuvan käsikirjoittamisen ja ohjaamisen ohella kolmen vuoden aikana. Erityiset kiitokseni kohdistan elokuvaohjaaja Jouko Aaltoselle hänen pyyteettömästä ja kannustavasta tuestaan koko tutkimusprosessin aikana. Ilman perheeni kärsivällistä suhtautumisesta tutkimustyöhön tämä tutkimus ei olisi koskaan valmistunut. Suomalaisen elokuva-alan kehittämisessä tarvitaan renessanssi-ihanteen mukaista ennakkoluulotonta ja sallivaa suhtautumista eri tieteenalojen välisille näkökulmille. Diplomi-insinöörit ja elokuvaohjaajat kuuluvat samaan luovaan luokkaan. Omistan tämän tutkimuksen diplomi-insinööri Risto Jarvan muistolle. Torniossa, Antti Haase

10 ix SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ...I ABSTRACT... IV ALKUSANAT... VII SISÄLLYSLUETTELO... IX LYHENTEET JA MERKINNÄT...XV 1 JOHDANTO Suomalaisen dokumenttielokuvan kultakausi Dokumentin ja dokumenttielokuvan määritelmät Katsaus suomalaisen elokuvatuotannon tutkimukseen Nomoteettinen tutkimusote Tutkimuskysymykset Tutkimuksen rakenne ja teoreettinen tutkimusaineisto AUDIOVISUAALINEN TOIMIALA JA TUKIJÄRJESTELMÄT Audiovisuaalinen toimiala ja elokuvatuotanto Euroopassa Audiovisuaalinen toimiala ja elokuvatuotanto Suomessa Elokuvien ja videoiden tuotannon alatoimiala Riippumaton elokuvatuotanto Audiovisuaalisen toimialan ja elokuvatuotannon tukijärjestelmät Euroopassa Elokuvatuotannon julkinen tuki Pohjoismaissa Elokuvatuotannon julkisen tuen perustelut ja kritiikki Liiketaloustieteen näkökulma tuen oikeutukseen Kulttuuripolitiikan näkökulma tuen oikeutukseen...23

11 x Elämäntapayrittäjän suhde liiketaloudellisiin tavoitteisiin Liiketaloustieteen kritiikki tuen myöntämisperusteista Liiketaloustieteen ja kulttuuripolitiikan näkökulmien tasapainottaminen SUOMALAISTEN DOKUMENTTIELOKUVAHANKKEIDEN PÄÄRAHOITTAJAT SES Tuotantotuen tukiryhmä Tukipolitiikan linjaukset Tukitoiminnan kehitys vuosina AVEK Lyhyt- ja dokumenttielokuvatuotannon tukiryhmä Tukipolitiikan linjaukset Tukitoiminnan kehitys vuosina YLE Tuotantoyhtiön omarahoitus NFTF EU:n Media-ohjelmat ELOKUVAHANKKEEN RAHOITUS JA TUOTANTOPROSESSI Elokuvahankkeen tuotantoprosessi Esituotanto Tuotanto Jälkituotanto Elokuvahankkeen rahoitusprosessi Tekijänoikeuksien esitys- ja levitysoikeudet kauppatavarana...52

12 xi Elokuvahankkeen rahoitusprosessin vaiheet Kansainvälisten yhteistuotantojen rahoitus Elokuvan levitystulojen jakaminen TUTKIMUKSEN OTOS JA EMPIIRINEN TUTKIMUSAINEISTO Otoksen rajauksena AVEK:n ja/tai SES:n tukemat dokumenttielokuvahankkeet kultakauden aikana AVEK:n ja SES:n tietokannat ja tukipäätösten muuttujat Tukipäätöksen luokittelu dokumenttielokuvaksi otoksessa AVEK:n ja SES:n tukiryhmät ja tukilajit otoksessa Tutkimuksen otantaprosessi Otos 1: AVEK:n ja SES:n dokumenttielokuvahankkeisiin kohdistuvat tukipäätökset vuosina Otoksen 1 reliabiliteetin arviointi Otos 2: AVEK:n ja SES:n vuosina käynnistämät dokumenttielokuvatuotannot Otoksen 2 tutkimusaineistona loppuselvitykset, väliraportit sekä tukisopimukset ja -hakemukset Otoksen 2 reliabiliteetin arviointi Muu empiirinen tutkimusaineisto Tutkimusaineiston valmistelu tilastollista analyysiä varten Tilastolliset menetelmät Rahan arvon muunnoskertoimet DOKUMENTTIELOKUVAHANKKEIDEN TUKIRAHOITUS AVEK:n ja SES:n tukirahoitus dokumenttielokuvahankkeille vuosina Tuen palautukset...87

13 xii Eniten tuetut dokumenttielokuvahankkeet Eniten tukea saaneet tuotantoyhtiöt EU:n Media -ohjelmien tukirahoitus suomalaisille dokumenteille vuosina DOKUMENTTIELOKUVATUOTANTOJEN RAHOITUS Rahoittajaryhmien määrittely ja rahoitusosuudet AVEK:n ja SES:n tukirahoitus AVEK:n ja SES:n tukirahoitus tukilajeittain AVEK:n tukirahoitus SES:n tukirahoitus AVEK:n ja SES:n yhdessä ja erikseen tukemat dokumenttielokuvatuotannot YLE:n rahoitus YLE:n rahoitus kanavittain ja rahoituslajeittain AVEK:n, SES:n ja YLE:n rahoituksen vertailu Tuotantoyhtiön omarahoitus, voittomarginaali ja kannattavuus Muu kotimainen rahoitus Muut kotimaiset rahoittajat Muun kotimaisen rahoituksen rahoittajatyypit NFTF:n tukirahoitus EU:n Media -ohjelmien tukirahoitus Muu ulkomainen rahoitus Muut ulkomaiset rahoittajat Muun ulkomaisen rahoituksen rahoittajatyypit Muun ulkomaisen rahoituksen maat...117

14 xiii 7.9 Yhteenveto rahoittajaryhmien rahoituksesta Kotimaisen ja ulkomaisen rahoituksen vertailu DOKUMENTTILOKUVATUOTANTOJEN RAHOITUSPROSESSI YLE:n rahoituspäätösten päivämäärän laskukaava Esituotantovaiheen ensimmäinen rahoittaja AVEK:n ja SES:n käsikirjoitusvaiheen tukipäätökset AVEK:n ja SES:n ennakkovalmisteluvaiheen tukipäätökset AVEK:n, SES:n ja YLE:n ennakkovalmisteluvaiheen rahoituspäätökset Tuotantovaiheen ensimmäinen rahoittaja AVEK:n ja SES:n tuotantovaiheen tukipäätökset AVEK:n, SES:n ja YLE:n tuotantovaiheen rahoituspäätökset AVEK, SES ja YLE -kolmikannan rahoitusprosessi AVEK ja YLE kaksikannan rahoitusprosessi SES ja YLE kaksikannan rahoitusprosessi Yhteenveto kolmi- ja kaksikannan rahoitusprosessista Tuotantovaiheen ensimmäisen rahoituspäätöksen saamiseen käytetty aika Tuotantovaiheen ensimmäisen rahoituspäätöksen maksamiseen menevä aika Muiden kotimaisten ja ulkomaisten rahoittajien vaikutus rahoitusprosessiin DOKUMENTTIELOKUVATUOTANTOJEN BUDJETIT Kymmenen suurinta tuotantobudjettia Tuotantoyhtiöiden yhteenlasketut tuotannot ja budjetit Tuotantobudjettien kustannuslajit...135

15 xiv 9.4 Dokumenttielokuvatuotantojen työllistävä vaikutus DOKUMENTTIELOKUVATUOTANTOJEN TUOTANTOPROSESSI Tuotantoprosessin vaiheiden kestot Tuotantoprosessin vaiheiden kustannukset Tuotantoprosessin vaiheisiin budjetoidut työpäivät Käsikirjoitus- ja ennakkovalmistelupäivien määrä ja hinta Kuvauspäivien määrä ja hinta Leikkaus- ja äänileikkauspäivien määrä Dokumenttielokuvien pituudet Kuvaus- ja esitysformaatit DOKUMENTTIELOKUVIEN KANSAINVÄLISET YHTEISTUOTANNOT Suomalainen tuotantoyhtiö päätuottajana Suomalainen tuotantoyhtiö osatuottajana YHTEENVETO JA POHDINTA Tutkimuksen tulosten yhteenveto ja johtopäätökset Tutkimuksen tarkastelu Suositukset tukiorganisaatioille ja tiedeyhteisölle LÄHTEET LIITE 1 Dokumenttikillan avoin kirje Valtioneuvostolle LIITE 2 Tuotantotukihakemus lomake (AVEK) LIITE 3 Tuotantotukihakemus Suomen elokuvasäätiölle lomake LIITE 4 Väliraportti lomake (SES) LIITE 5 Kustannusarvio lomake (AVEK) LIITE 6 Tuotanto-, levitys- ja rahoitussuunnitelma lomake (AVEK)

16 xv LYHENTEET JA MERKINNÄT ARTE Association Relative à la Télévision Européenne ARTE G.E.I.E. ARTE Groupement Européen d Intérêt Economique ARTE Zdf ARTE Zweites Deutsches Fernsehen AVEK Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus DFI Danish Film Institute EDN European Documentary Network eng. englanniksi ESEK Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus EU Euroopan Unioni LUSES Luovan säveltaiteen edistämiskeskus m miljoonaa euroa NFTF Nordic Film & TV Fund POEM Pohjoinen elokuva- ja mediakeskus Satu ry Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat ry SES Suomen elokuvasäätiö SET Suomen elokuva- ja videotyöntekijäin liitto SFI Svenska Film Institutet SVT Sveriges Television VISEK Visuaalisen taiteen edistämiskeskus YLE Yleisradio Oy

17 1 1 JOHDANTO 1.1 Suomalaisen dokumenttielokuvan kultakausi 1990-luvulla alkanutta suomalaisen dokumenttielokuvan menestystä on kutsuttu suomalaisen dokumenttielokuvan kultakaudeksi (Toiviainen 2002, 258; Dokumenttikilta 2003, 17). Menestyksellä tarkoitetaan erityisesti dokumenttielokuvien voittamia lukuisia palkintoja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Viime vuosien menestynein suomalainen dokumenttielokuva Melancholian 3 huonetta esitettiin valmistumisvuotenaan (2004) 32 elokuvafestivaalilla ja se voitti 16 palkintoa sekä myytiin 12 maahan (SES 2006, 22). Menestys elokuvafestivaaleilla on osoitus suomalaisen dokumenttielokuvan korkeasta elokuvataiteellisesta tasosta (Dokumenttikilta 2003, 17; SES 2006, 7). Kansainvälisen menestyksen myötä dokumenttielokuvan arvostus myös Suomessa on lisääntynyt. Vuodesta 2002 lähtien kotimaisen elokuvan Jussi-palkinto on jaettu dokumenttielokuva -sarjassa. DocPoint - festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja on kasvanut pohjoismaiden suurimmaksi dokumenttielokuvafestivaaliksi noin ihmisen kävijämäärällä. Kultakaudella tarkoitetaan dokumenttielokuvien laadun lisäksi niiden lisääntynyttä määrällistä tarjontaa eri jakelukanavissa luvulla elokuvateattereissa esitettiin vain kuusi dokumenttielokuvaa, mutta ja 1990-luvuilla määrä kasvoi huomattavasti (Toiviainen ). Vuonna 1999 ensi-iltansa sai peräti seitsemän pitkää dokumenttielokuvaa (Salmi 2003, 13). Dokumenttielokuvan kultakauden alkamiseen 1990-luvulla vaikuttivat mm. Dokumenttiprojekti -ohjelmapaikan perustaminen Yleisradion (YLE) TV2:n yhteyteen, Suomen elokuvasäätiön (SES) ja lukujen vaihteessa dokumenttielokuvaan tekemät panostukset sekä Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK) perustamisen myötä lisääntyneet tukirahat (Samola 2003, 3). Dokumenttielokuvasta on selvästi tullut yksi suomalaisen elokuvatuotannon vahvuuksista (F&L Management Services Ltd 1997, 140). Suomalaisista av-tuotteista dokumenttielokuvilla ja lastenelokuvilla on arvioitu olevan kansainvälisesti parhaimmat liiketaloudelliset kasvunäkymät (Martikainen et. al. 2001, 90,110). Dokumenttielokuva on suomalaisen kulttuurin kansainvälisintä kärkeä (Vehkalahti, 2003). Dokumentaristit ovat louhineet todellisuudesta sisällöltään harvinaisen rikkaita ja yleisönsä häikäisseitä kultakimpaleita. Kultakausi ei tekijöiden mielestä kuitenkaan ole parantanut heidän taloudellisia edellytyksiään dokumenttielokuvien tekemisessä. Dokumenttielokuvatuotannon julkinen tuki ei ole noussut näytöistä ja kasvaneista kustannuksista huolimatta (Dokumenttikilta 2003, 17). Kultakauden ironisuuden vuoksi tekijät ovat vaatineet laajan ja perusteellisen tutkimuksen tekemistä dokumenttielokuvan rahoituksesta ja tuotannosta (Dokumenttikilta 2003, 17). Dokumentaristien keskeisin vaatimus on ollut dokumenttielokuvan riittävän tukivolyymin turvaaminen, jotta kultakausi voisi jatkua (Dokumenttikilta 2003, 17).

18 2 Suomalaisen dokumenttielokuvan rahoituksen ja tuotannon tutkimiselle on siis ainakin dokumentaristien näkökulmasta voimakas tilaus. Tarkempien tutkimustarpeiden kartoittamiseksi tämän tutkimuksen ohjausryhmää sekä AVEK:n, SES:n, YLE:n ja Dokumenttikillan edustajia haastateltiin useaan otteeseen tutkimusprosessin alussa. Tutkimustarpeita tuli esille runsaasti ja ne voidaan tiivistää neljään alueeseen: 1. Dokumenttielokuvien rahoitus ja tuotantoprosessi 2. Dokumenttielokuvien levitysprosessi 3. Dokumenttielokuvia tuottavien tuotantoyhtiöiden liiketoiminta 4. Dokumenttielokuvien yhteiskunnalliset vaikutukset Nämä alueet kattavan tutkimussuunnitelman perusteella tutkimuksen ohjausryhmä, Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry ja Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat ry (Satu ry) allekirjoittivat tutkimuksen suosittelukirjeen, jossa tutkimuksen tekeminen arvioitiin tärkeäksi ja hyödylliseksi hankkeeksi suomalaisen elokuva-alan kehittämisen kannalta. Tutkimusprosessin aikana tutkimus rajautui lähinnä alueeseen yksi. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata AVEK:n ja SES:n tukeman dokumenttielokuvatuotannon rahoituksen ja tuotantoprosessien kehittyminen suomalaisen dokumenttielokuvan kultakauden aikana. Tutkimuksen pääpaino on yksittäisissä dokumenttielokuvatuotannoissa, mutta sen avulla välittyy myös kuva tuotantoyhtiöistä ja koko dokumenttielokuvatuotannon toimialasta. Elokuvatuotannot ovat tuotantoyhtiöiden ja toimialan toiminnan keskeisin liiketoiminta-alue. Rahoituksen osalta tutkimuksen keskiössä on tukirahoitus, koska AVEK ja SES ovat molemmat tukiorganisaatioita ja suomalainen dokumenttielokuvatuotanto on hyvin riippuvainen tukirahoituksesta. Elokuva-alan tukitoiminnan tueksi tarvitaan ajantasaista ja tutkittua tietoa. Tämä tutkimus pyrkii tuottamaan käytännönläheistä ja alan kehittämisen kannalta relevanttia tilastollista perustietoa suomalaisen dokumenttielokuvan rahoituksesta ja tuotantoprosessista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää määriteltäessä dokumenttielokuvatuotannon kehittämishaasteita ja mihin suuntaan toimenpiteitä tarvitaan niin rahoittajien, tuotantoyhtiöiden kuin tekijöidenkin tasolla. Elokuvatuotantojen rahoittajiksi on vaikea löytää uusia toimijoita, koska potentiaalisilla sijoittajilla ei ole tarpeeksi toimialatuntemusta (Martikainen et. al. 2001, 180). Sijoittaja haluaa ymmärtää yrityksen tuotteen, ansaintalogiikan ja markkinat (Martikainen et. al. 2001, iv). Toisaalta tuotantoyhtiöt edellyttävät sijoittajalta toimialatuntemusta, jotta sijoittaja toisi yritykselle rahan lisäksi myös liiketoimintaosaamista (Martikainen et. al. 2001, 130). Tämän tutkimuksen tulokset voivat auttaa (kulttuurimyönteisiä) sijoittajia ja dokumenttielokuvien tuotantoyhtiöitä löytämään toisensa ja vähintäänkin ymmärtämään toistensa tarpeita.

19 3 1.2 Dokumentin ja dokumenttielokuvan määritelmät Elokuvat voidaan luokitella niiden tyypillisten ominaisuuksien mukaan eri lajityyppeihin. Lajityyppi eli genre on elokuvatuotannon sidosryhmien ja elokuvatutkimuksen käyttämä termi (Laitinen, Raike & Viikari 2001). Dokumentti luokitellaan yleensä yhdeksi elokuvan lajityypiksi. Dokumentti määritellään usein negaationa fiktion käsitteen kautta ei-fiktiiviseksi (eng. non-fiction) elokuvaksi. Fiktioeli näytelmäelokuvan synonyymeinä käytetään usein käsitteitä pitkäelokuva, kokoillan elokuva ja teatterielokuva. Kaikki edelliset tarkoittavat (Laitinen, Raike & Viikari 2001): "...elokuvaa, joka on esitetty omana otsikko-ohjelmanaan elokuvateatterin maksullisessa yleisönäytännössä ja jonka esityskesto on vähintään 37 minuuttia. Kesto vastaa 1000 metriä 35 millimetrin elokuvaleveydellä / 24 kuvaa sekunnissa." Dokumentti viittaa elokuvaan, jonka yhteys todellisuuteen on suorempi kuin näytelmäelokuvan. Dokumenttielokuvassa esiintyvät ihmiset ja tapahtumat ovat todellisia, ts. henkilöhahmot esittävät itseään (tai kertovat itsestään) joko tapahtuvassa tai tapahtuneissa tilanteissa (Laitinen, Raike & Viikari 2001). Griersonin paljon siteeratun määritelmän mukaan dokumentti on todellisuuden luovaa käsittelyä (eng. creative treatment of actuality). Dokumenttielokuvan käsite liittyy olennaisesti keskusteluun dokumentin elokuvallisuudesta, jonka mukaan elokuvallinen dokumentti lasketaan dokumenttielokuvaksi. Pääosin keskustelu pyörii dokumenttielokuvan ja TV-reportaasin välisen rajankäynnin ympärillä, jolloin dokumenttielokuvan rahoitukseen ja yleiseen arvostukseen liittyvät kysymykset ovat keskustelun ytimessä (Kohtamäki 2001, 5). Dokumenttielokuvaohjaaja Visa Koiso-Kanttilan (2001, 25) mukaan:...sana dokumentti on kärsinyt romahdusmaisen inflaation. Tänä päivänä kaikki reaalimaailman tallenne tuntuu olevan dokumenttia, oli se sitten reportaasia, docusoapia tai suurta seikkailua ; eivätkä edes kulttuuritoimittajat ja TV-kriitikot tunne dokumenttielokuva - sanan merkityssisältöä. SES:n tuotantoneuvoja Petri Rossin (2001, 46) mukaan hänen johtoajatuksenaan on tukea elokuvallisuutta ihmisillä, tilanteilla ja toiminnalla kerrottua tarinaa vastavoimana televisioreportaasille. Elokuvallisuus termin tarkoituksena on luoda eroa luovan ja taiteellisen sekä ei-luovan ja rutiininomaisen tuotannon välille. Dokumentaristit käyttävät elokuvallisuutta argumenttina vaatiessaan suurempia rahallisia panostuksia elokuvatuotantoon. Lisäpanostuksia tarvitaan erityisesti elokuvallisuuden edellyttämään suuremman työtuntimäärän palkkoihin ja/tai parempiin tuotantotekniikoihin (esimerkiksi filmille kuvaaminen). Elokuvallisuudella pyritään myös varmistamaan dokumenttielokuvan asema taiteenlajina. Jos elokuvallisuus on elokuvan luovaa ja taiteellista vaikutusta määrittävä ominaisuus, sen määritteleminen yksiselitteisesti on mahdotonta. Elokuvallisuus on vahvasti sidoksissa kunkin tekijän ja

20 4 katsojan omaan näkemykseen siitä, miten luovuus ja taiteellisuus elokuvissa ilmenevät. Tämä puolestaan on sidoksissa yleisesti taiteessa vastaan tulevan kysymyksen: mikä tekee teoksesta taideteoksen? (Kohtamäki 2001, 8,10). Dokumentin elokuvallisuus yhdistetään joskus suoraviivaisesti elokuvan tuotanto- ja/tai esitystekniikkaan. Tällöin vain filmille kuvatut ja/tai filmiltä esitettävät dokumentit määritellään dokumenttielokuviksi. Dokumenttielokuvaksi määritellään joskus myös dokumentti, joka esitetään elokuvateatterissa. Tällöin tehdään eroa vain televisiossa esitettäviin dokumentteihin, joita kutsutaan TV-dokumenteiksi. Tämä määrittely on siinä mielessä harhaanjohtava, että elokuvateattereissa esitettävät dokumentit esitetään myös televisiossa. Luova dokumentti (eng. creative documentary) on viime vuosina levinnyt käsite, jolla tarkoitetaan taiteelliseen ilmaisuun pyrkivää dokumenttielokuvaa. Mm. EU:n Mediaohjelmissa on oma tukiryhmä luoville dokumenteille. Suomen Media Desk:in toiminnanjohtaja Kerstin Degermanin (2004) mukaan: Creative sanaa ei ole määritelty missään [EU:n Media-ohjelmien ohjeissa]. Se on veteen piirretty viiva. Sillä halutaan suoraan sanoen sulkea pois puheohjelmat, talkshowt ja kevyehköt reportaasit. Dokumenttien pitäisi siis olla elokuvallisia ja persoonallisia. Sitä [creative] ei ole varmaan koskaan kukaan pystynyt määrittelemään kunnolla. Tämän takia Mediassa voi olla dokkareita jotka on Suomessa määritelty TV-dokkareiksi. Luova dokumentti käsitettä käytetään usein synonyyminä dokumenttielokuvalle. Kun halutaan erityisesti korostaa dokumentaristin pyrkimystä taiteelliseen ilmaisuun, kutsutaan elokuvaa luovaksi dokumenttielokuvaksi. Dokumenttielokuvaan liitetään usein myös määritteet itsenäinen ja/tai tekijälähtöinen dokumenttielokuva. Itsenäinen dokumenttielokuva on itsenäisen tuotantoyhtiön tuottamaa dokumenttielokuva. Kaikki tämän tutkimuksen otokseen kuuluvat dokumenttielokuvat ovat itsenäisten tuotantoyhtiöiden tuottamia. Euroopassa itsenäisellä tuotantoyhtiöllä tarkoitetaan levittäjästä (erityisesti TV-yhtiöstä) riippumatonta tuottajaa. Amerikkalaisessa käytännössä itsenäinen tuotantoyhtiö on suurista nk. majors studioista riippumaton tuottaja (F&L Management Group Ltd. 1999, 113). Tässä tutkimuksessa itsenäisellä tuotantoyhtiöllä tarkoitetaan eurooppalaisen määritelmän mukaisesti levittäjästä riippumatonta tuottajaa. Riippumattomia tai itsenäisiä tuottajia ovat tuotantoyhtiöt, joiden enemmistöosuus ei ole TV-kanavayhtiöiden omistuksessa (Tilastokeskus 2005a, 47). Televisiokanavien näkökulmasta itsenäiset tuotantoyhtiöt tekevät niille ns. ulkoistettua tuotantoa. Tekijälähtöisessä dokumenttielokuvassa elokuvahankkeen tuotantoprosessi käynnistyy elokuvan tekijän omasta ilmaisu- ja kerrontatarpeesta. Elokuvan sisällöstä ja muodosta päättää sen tekijä eli viime kädessä dokumenttielokuvan ohjaaja. Tilaajalähtöisessä tuotannossa audiovisuaalisen tuotteen tilaaja määrittelee ja päättää sisällön suuntaviivat kaupallisten tavoitteiden pohjalta. Tämän tutkimuksen otokseen kuuluvia dokumentteja