JUTTUKAVERI AUTTAA ETEENPÄIN Case nuorten työttömien coaching

Transkriptio

1 JUTTUKAVERI AUTTAA ETEENPÄIN Case nuorten työttömien coaching

2 Kirjoittaja: Anu Manner / Zestmark Julkaisija: Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, Jyväskylä Puhelin / vaihde Julkaisu: B 197 ISBN ISBN (sähköinen versio) ISSN Taitto: Anu Huotari Valokuvat Stock.XCHNG, Jyväskylä 2013

3 SISÄLLYSLUETTELO TAUSTA JA TAVOITTEET...4 Coaching pilotin taustaa...4 Mitä coaching on?...4 NUORTEN AJATUKSIA...5 Palveluille kasvot!...5 Apua siihen mitä haluaa, eikä pelkästään mitä on tarjolla...5 Jos on omalääkäri, miksei olisi oma uraohjaaja?...6 Elämäni on täällä, vaikkei töitä löydykään...6 Kuinka lisätä rohkeutta ja itsetuntoa?...7 Osaamisen tuotteistaminen pitäisi aloittaa jo yläkoulussa...7 Yksi ei saa aikaiseksi...8 Palveluverkoston mallintaminen nuorten kielelle...8 Lista pienistä yrityksistä auttaisi paljon...9 Yrittämisestä lisää tietoa...9 YHTEENVETO...10

4 Tausta ja tavoitteet Coaching-pilotin taustaa Keväällä 2012 Jyväskylään perustettiin elinkeinovaikuttajista koottu työryhmä pohtimaan, kuinka nuoria saataisiin paremmin työllistettyä Keski-Suomen alueella. ZestMark sai mahdollisuuden lähteä tekemään työryhmän pyynnöstä ensimmäistä konkreettista kokeilua, työttömille nuorille suunnattua coaching-pilottia. Pilotin kautta haluttiin kokeilla uudenlaista nuorten kohtaamisen mallia ja saada nuorten kokemuksia ja palautteita työllisyyden edistämiseksi Keski- Suomessa. Maakunnan yhteistyöryhmän alaisen Osaamis- ja työllisyystyöryhmän toimeksiannosta Coaching-pilotin lomassa kerättiin nuorten omia ideoita sekä kokemusperäistä tietoa (samassa tilanteessa olevat kaverit jne.) työttömyydestä, jota on viranomaisilla harvoin saatavilla. Mitä coaching on? Coachingissa pääasiallisena keinona olivat kahdenkeskiset keskustelut osallistuvan nuoren ja valmentajan kesken. Pilotti kesti osallistujasta riippuen kahdesta kolmeen kuukauteen. Se sisälsi neljä henkilökohtaista tapaamista (1,5 h/kerta). Tapaamiset järjestettiin ZestMarkin tiloissa, Crazy Townilla. Coaching on ajatuksia herättävä ja luova yhteistyösuhde, jonka tavoitteena on inspiroida osallistujaa hyödyntämään kokonaisvaltaisesti oma henkilökohtainen ja ammatillinen potentiaalinsa. Tieteellisesti on todistettu, että coaching lisää osallistujan psykologista pääomaa eli tulevaisuususkoa, sinnikkyyttä, optimismia ja itseluottamusta. Pilotissa hyödynnettiin samanaikaisesti sekä yksilön että ryhmän coachingia. Viidestätoista pilottiin osallistuneesta nuoresta 12 kävi prosessin alusta loppuun. Nuoret olivat iältään vuotiaita ja koulutustaustaltaan seuraavia: puualan artesaani, merkonomi, kone- ja tuotantotekniikan insinööri, taiteiden maisteri, media-assistentti, lähi- ja hammashoitaja, ylioppilas ja peruskoulu. Heistä neljä työllistyi prosessin aikana, kolme lähti lisäkoulutukseen (ammattitutkinto), yksi aloitti työharjoittelun, kolme haki korkeakouluun ja yksi hyppäsi yrittäjäksi. 4

5 Nuorten ajatuksia Palveluille kasvot! Coaching-pilotin paikat täyttyivät neljässä päivässä. Markkinointia tehtiin sosiaalisen median kautta (SoMe-linkeistä oli ohjaus Zest- Markin sivuille) ja Keskisuomalaisen tekemän kuvallisen lehtijutun avulla. Nuorten palaute oli, että hommaan oli helppo lähteä, kun tiesi minkä näköinen ihminen siellä on vastassa. Syvempi tarkastelu toi esiin, että monet nuorille suunnatut palvelut ovat monen numeron tai linkin takana, eikä monessakaan palvelussa ole kasvoja. Puhelinkammoa potevat nuoret kokivat, että coaching-pilottiin lähteminen vaati jo itsessään rohkeutta, koska varmistus mukaan lähtemiseen tehtiin puhelimitse. Toiveena oli, että nuorille suunnatuissa palveluissa olisi aina kasvot, eikä pelkkiä pelottavia palvelunumeroita. Hymyileviä kasvoja palvelunumeroiden ja sähköpostiosoitteiden taakse siis kaivattiin kipeästi! Apua siihen mitä haluaa, eikä pelkästään mitä on tarjolla Moni nuori toivoi enemmän ohjausta ja ajatteluapua siihen, mitä omalta elämältään ylipäänsä haluaa. Toivomuksena on, ettei nuoren tilannetta katsottaisi pelkän sen hetkisen koulutus- tai työhistorian kautta vaan, että asioita voisi olla mahdollista pohtia myös sen suhteen, mitä todella haluaisi tehdä. Monet nuoret kokivat, että työttömyys on sellaista aikaa, jolloin on kerrankin mahdollisuus pysähtyä pohtimaan mitä elämältään haluaa. Erityisesti täydennysaloilta valmistuneet kokivat tehneensä 9.-luokalla vääriä valintoja, koska yhteishaun aikaan ei ollut mitään käsitystä omista toiveista tai mahdollisuuksista. Monet olivat valinneet alan kavereiden perässä tai ihan vaan arvalla. Suurimmalla osalla myöskään vanhemmat eivät olleet osanneet auttaa valintojen tekemisessä, vaan nuoret kokivat ajautuneensa tilanteeseen, jossa nyt olivat. Nuoret toivoivat, että esim. työvoimatoimiston ohjauspalvelut lähtisivät enemmän siitä, keitä he ovat yksilöinä (tulevaisuuden toiveineen ja tavoitteineen) kuin ammattinimikkeen vankina. Valmennuksen aikana moni lähti rohkeasti ajattelemaan mahdollisuuksiaan opiskella lisää tai hakea sellaisia töitä, johon heidän ei pelkän koulutuspohjan perusteella olisi järkevää lähteä. Esimerkkinä suunnitteluinsinööri, joka tuntui olevan supliikkimies ja kiinnostunut myös markkinointi- ja myyntihommista, vaikkei niistä ollut kokemusta. Hän lähti hakemaan töitä rohkeasti myyntikärjellä ja saikin hommia pienestä teollisuusalaan liittyvästä yrityksestä myyjänä. 5

6 Jos on omalääkäri, miksei olisi oma uraohjaaja? Meille kaikille on helpompaa puhua omista asioista tutun kuin tuntemattoman kanssa. Melkeinpä arvokkaimmaksi osaksi nuoret nostivat tässä pilotissa sen, ettei tarvinnut tilittää samoja asioita aina eri virkailijan kanssa. Voisiko töiden hakemiseenkin olla korvamerkitty uraohjaaja samaan tapaan, kuin omalääkäri? Moni nuori koki, että yksilöllisessä ohjauksessa tutun (toisella kerralla viimeistään tuli olo, että tuttujahan tässä ollaan) ihmisen kanssa oman tilanteen miettiminen ja ratkaisujen tekeminen oli paljon syvällisempää. Asiat etenevät, kun asioissa mentiin joka kerralla eteenpäin ja muistiinpanoissa oli kirjattu, mihin asioihin keskitytään seuraavalla kerralla. Jokaisellla coaching-tapaamisella käytiin läpi lyhyesti edellisen kerran keskustelu kertauksena ja asiat, jotka olivat edenneet näiden kertojen välissä (esim. moneenko paikkaan on hakenut töitä tai mihin koulupaikkohin/linjoihin on tutustunut valmennuksen välissä). Tavoitteiden seuranta onnistuu tietysti parhaiten siten, että ohjaava henkilö on kartalla nuoren tilanteesta. Jatkopolkuja mietittiin jokaisen kanssa sovitettuna muuhunkin elämään (oliko lapsia, minkälaiset verkostot oli jo olemassa jne.). Vaikka aikaa olikin henkilöä kohti vain kuusi tuntia, moni koki, että yhdessä saatiin paljon aikaiseksi. Nuoret pitivät erityisessä arvossa sitä, ettei ihminen vaihtunut, vaan että pystyi luottamukselllisesti jatkamaan siitä, mihin oli edellisellä kerralla jääty. Elämäni on täällä, vaikkei töitä löydykään Suurin osa nuorista oli sitä mieltä, että he elävät mieluummin Jyväskylässä työttömänä, kuin ilman perhettä & kavereita, mutta töissä jollain toisella paikkakunnalla. Työn perässä muuttamiseen muille paikkakunnille ei ollut yhtä lukuunottamatta minkäänlaista kiinnostusta. Nuoret kokivat, että työn saaminen olisi tärkeää, mutta elämässä on paljon muutakin ja tärkeämpääkin. Heillä oli kavereita, mukavat asuinkulmat ja sellainen olo, että Jyväskylän seudulla viihtyy parhaiten. Sen vuoksi nuoret toivoivatkin, että töitä hakiessa ei jatkuvasti patisteltaisi muuttamaan Helsinkiin. Nuorten motivaatio hakea töitä Jyväskylän ulkopuolelta oli melkoisen pienimuotoista. Jopa pidemmät työmatkat saattoivat rajata työnhakua hyvin pienelle alueelle. Käytännössä monella nuorella työnhaku ulottui vain sellaisiin paikkoihin mihin uskoi pääsevän kätevästi julkisilla tai pyörällä. Auton omistajatkin pitivät Äänekoskea ja Jämsää melko kaukaisina paikkoina hakea töitä. Suurin osa nuorista oli sitä mieltä, että voivat elää pitkäänkin työelämän ulkopuolella, jos vaakakupissa on muu elämä ja työ. Tämä lienee iso haaste pohtia, että kuinka Jyväskylän seudulle saataisiin luotua lisää työpaikkoja, jos liikkuvuus poispäin on näin heikkoa. 6

7 Kuinka lisätä rohkeutta ja itsetuntoa? Monet työttömistä nuorista eivät kokeneet olevansa mitenkään syrjäytyneitä. Osa sanoi, ettei koe olevansa edes perustyötön, vaikka edellisestä pestistä saattoi olla yli vuosi aikaa. Kaikki kuitenkin kokivat, että työttömyyden pitkittyessä usko omiin kykyihin, rohkeus ottaa yrityksiin yhteyttä ja ylipäänsä päästä elämässä eteenpäin laimenivat. Osa kertoi, että jo viidenkin epäonnistuneen hakuyrityksen jälkeen alkaa tuntua siltä, ettei hommasta tule mitään. Coachingiin osallistuneilla nuorilla oli hyvin eripituisia työttömyysjaksoja taustalla. Muutama osallistuja oli ehtinyt olla työttömänä jo yli 500 päivää ja osa oli jäänyt työttömäksi vasta pari viikkoa ennen coaching-prosessin alkua. Usko omiin kykyihin alkaa horjumaan välittömästi kun on saanut työttömän leiman. Lähiympäristö viestittää vahvasti, että on ihmisenä jotenkin epäonnistunut tai laiska, kun ei heti koulun jälkeen ole saanut töitä tai jos työsuhde on jostain syystä katkaistu. Itsekritiikki lisääntyy jatkuvasti sen myötä, mitä enemmän Ei-vastauksia harjoittelu- tai työpaikoista saa kuulla. Niillä, joilla ei ollut taustalla paljoakaan työkokemusta eikä näin ollen onnistumisen kokemuksia työrintamalla, alkoivat nähdä tulevaisuuden näkymät nopeasti kapeina. Nuoret toivat vahvasti esiin, ettei kannata ottaa vastaan lyhyitä työpestejä, koska saman rahan saa hengaamalla kotonakin. Sen viimeisenkin tuen menettämisen pelko kipsaa, eikä hyppyä lyhyisiin työmahdollisuuksiin kannattanut talouden näkökulmasta ottaa. Suurin osa toivoi, että järjestelmä olisi joustavampi ottamaan lyhyempiäkin työpätkiä vastaan ilman, että tulot tippuvat. Osaamisen tuotteistaminen pitäisi aloittaa jo yläkoulussa Nuorista oli erittäin vaikeaa tunnistaa omaa osaamistaan, saati tuotteistaa sitä sellaiseen muotoon, että työnantaja olisi siitä kiinnostunut. Käsitys omista vahvuuksista, osaamisista ja potentiaalista oli hukassa. Yksi työnhakua hankaloittava tekijä oli jo suhtautuminen työhakemusten tekemiseen. Niiden tekeminen koetaan vaikeaksi ja osan mielestä niin keljua, ettei töitä senkään takia haettu paikkohin, jossa haettiin työvoimaa avoimilla hakemuksilla. Moni oli käynyt CV-työpajoissa, joten peruskoodisto oli hallussa, mutta apuja siihen mitä asioita voisi oman koulutuksen, työharjoittelun ja työkokemuksen lisäksi laittaa ei ollut. Moni valmennukseen osallistuja oli hämmentynyt siitä, että työmarkkinoilla olisi syytä nähdä hieman vaivaa siihen, että hakemukset olisivat personoituja ja kohdennettuja juuri siihen yritykseen johon on hakemassa. Osa nuorista oli sitä mieltä, että jotain on pielessä, kun kutsuja haastatteluihin ei tule, vaikka CV:t ja hakemukset olivat todella ankeita. Kynnys laittaa vaikkapa kuva (tai edes ottaa itsestä kuva) hakemukseen tai tehdä jotain omannäköistä oli suuri ja moni ajatteli, että vastuu jää työnantajalle. Varmasti yksi syy hakemusten tekemisen hankaluuteen, oli toteamus siitä, että olisi helpompi miettiä omia kykyjään siinä vaiheessa, kun vielä uskoi omiin kykyihin ja olisi ollut mahdollista saada apua esim. opolta. Suurin osa nuorista oli tehnyt elämänsä aikana paljon erilaisia pikkuhommia, TET-harjoittelua ynnämuuta, mutta monellakaan ei ollut mitään todistuksia tai dokumentteja näistä tehdyistä hommista. Ideana tulikin, että osaamisportfoliota, suosituksia ja muuta työnhakua helpottavaa voitaisiin alkaa kasaamaan nettiin jo yläkoulussa. 7

8 Yksin ei saa aikaiseksi Nuoret kertoivat, että ensimmäiset työttömän viikot menevät helposti vain lomailuun. Jos työttömäksi jää kesän kynnyksellä, ei ole niin suurta painetta hakeakaan duunia, koska myös suurin osa kavereista voi olla kesälomilla. Moni sanoi, että stressi työnhausta iskee vasta sitten, kun ymmärtää, että rahat eivät riitäkkään tai lähipiiri alkaa kyselemään, että miten pitkään olitkaan ollut jo työttämänä. Nuoret toivoivat, että heti työttömäksi jäädessään joku alkaisi kaverina aktiivisesti ja kannustavasti seuraamaan mitä töiden tai opiskelupaikan etsimisen eteen on oikeasti tehnyt ja mitä kannattaisi seuraavana tehdä. Mitä pidemmän aikaa nuori ehtii olla työttömänä, sitä lyhyemmällä tähtäimellä tulevaisuutta osataan hahmottaa. Ne, jotka olivat ehtineet jo tottua työttömyyteen oli paljon haastavampaa kannustaa ja motivoida tekemään muutosta elämälleen. Yksin asioiden tekeminen tuntuu todella raskaalle ja osa toivoi, että työkkärissä ei pääsisi ihan niin helpolla, vaan että siellä olisi samankaltaista myynnin perusasiaa kuten coachingin aikana. Tämä voisi tarkoittaa vaikka sitä, että apuja saisi ensin haettavien paikkojen listaamiseen ja sitten siihen mitä niistä paikoista on sanottu. Monet nuorista kokivat tekevänsä valtavasti työnhaun eteen, mutta todellisuudessa puolen vuoden aikana työpaikkoja oli haettu alle kymmeneen paikkaan. Mittaamisella ja seurannalla voisi olla myös positiivisia vaikutuksia sen suhteen, ettei hakeminen tuntuisi niin toivottomalta ja että kaikista haetuista paikoista kysyttäisiin myös palautetta. Palveluverkoston mallintaminen nuorten kielelle Nuorille tarjottavia palveluita on Jyväskylässäkin melko paljon. Erilaisia mahdollisuuksia tarjoaa työvoimatoimiston palveluiden lisäksi erilaiset järjestöt, hankkeet jne. Nuoret toivoivat näiden palveluiden mallintamista ja selkeyttämistä siten, että paremmin ymmärtäisi mihin kysymyksiin mistäkin voisi saada apuja. Nuoret ehdottivat työvoimatoimistoon henkilöä, joka olisi vastaanotossa ohjaamassa oikeaan suuntaan. Tapiola -pankissa on kuulemma tällainen henkilö, joka tervehtii heti iloisesti ja kysyy, että miten voisi olla avuksi. Samanlaista tyyppiä toivottiin myös virastoihin. 8

9 Lista pienistä yrityksistä auttaisi paljon Nuorilla on hyvin vähän tietoa siitä, minkälaisia yrityksiä voisi työhaun & sanssikortin kanssa lähestyä. Suurimmat toimijat alueella (Keskimaa, Kesko, Metso, Jyväskylän kaupunki, seurakunta) tulivat nuorten tekemissä yrityslistauksissa toistuvasti esille, mutta pienempiin yrityksiin ei edes osattu hakea. Suurimmalla osalla nuorista työnhaku oli keskittynyt isoihin yrityksiin ja siellä olevien netissä täytettävien lomakkeiden tekemiseen. Pieniä yrityksiä oli nuorten mielestä hankala löytää tai ylipäänsäkin etsiä sellaisia työpaikkoja, joissa ei nettisivuilla kerrottu, että työntekijää haetaan. Suurin osa ei ollut valmennukseen tultuaan tehnyt yhtään kohdennettua työhakemusta, eikä hakenut yritykseen, jossa ei ollut rekryä päällä. Yrittämisestä lisää tietoa Yllättävän moni nuori piti yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona myös yrittäjyyttä. Muutamalle oli ehdotettu työhaastattelutilanteessa, että töitä voisi olla, mikäli niitä olisi mahdollisuus tehdä freelancer / ostopalvelupohjalta. Moni valmennukseen osallistunut nuori oli alkanut miettimään myös yrittäjyyttä yhtenä vaihtoehtona, kun töitä ei muuten onnistunut löytämään. Perusongelma tuntui olevan, ettei monellakaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä yrittäjäksi lähteminen voisi tarkoittaa tai miten se voisi olla mahdollista. Toiveena oli, että yrittäjyyttä voisi kokeilla samaan tapaan, kuin työharjoittelua yrityksissä. Mol.fi oli kaikille osallistujille tuttu kanava etsiä töitä, mutta osumia.fi sekä isommat kaupalliset (monster.fi, Fonecta, yms.) eivät olleet nuorilla käytössä. Moni toivoikin lisää tietoa ja opastusta pienempien yritysten löytämiseen. 9

10 Yhteenveto Kiireettömälle kohtaamiselle ja keskusteluille on valtava tarve, erityisesti niiden nuorten kohdalla, jotka asuivat yksin: Yksin ei meinaa aina saada asioita aikaiseksi, kun ei tiedä mihin tarttua. Työnhakuun ja ohjaukseen tarvitaan konkreettiset tavoitteet ja niiden kannustava seuranta (saat sitä mitä mittaat). Nuorilla on heikot tiedot nykypäivän työelämästä. Monella oli hyvin vanhanaikainen ajatus siitä, miten nykypäivän työmarkkinoilla pärjää: Töiden etsiminen rajoittuu pienelle alueelle. Moni tunsi olevansa motissa sen suhteen, että oma opiskelu & työhistoriatausta eivät vastanneet enää tämän hetken toiveita ja ajatuksia siitä, mitä haluaisi tehdä. Useat nuoret kokivat opiskelleensa väärää alaa, opinto-ohjaus oli ollut osalla heikkoa tai olematonta (tai ainakin kokemus oli sellainen). Lyhyenkin työttömyyden jälkeen itsetunto & rohkeus heikkenevät merkittävästi. Tiedot pienistä ja paikallisista yrityksistä olivat vähäiset. Isot brändit ja ketjut on hallussa, mutta PK-yrityksistä oli vain vähän tietoa. Nuoret tarvitsevat myyntikoulutusta ja oman osaamisen tuotteistamista. 10

11

12 Keski-Suomen liitto I Sepänkatu 4 I Jyväskylä I Keski-Suomen Talo puh: I fax: I Virallinen posti liitolle kirjaamon sähköpostiosoitteella: