tavu- ja sanakirjat KÄYTTÄJÄNOPAS

Transkriptio

1 tavu- ja sanakirjat KÄYTTÄJÄNOPAS Minna Kainulainen ta-vut tu-tuik-si Minna Kainulainen sa-nat tu-tuik-si Minna Kainulainen sanat tutuiksi Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Juväskylä 2016

2 tekijät Minna Kainulainen kannet ja taitto Laura Pursiainen kustantaja Valteri-koulu, 2016 tekijät ja Valteri-koulu kustantaja yhteystiedot Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri kopiointiehdot Tämän teoksen kopiointi on tekijänoikeuksien mukaisesti kielletty ilman nimenomaista lupaa. Teoksen sähköinen tallentaminen on kiellettyä. paino Grano, Mikkeli 2016 (kirjat) ISBN (tavu) ISBN (sa-na) ISBN (sana)

3 Tavu- ja Sana-kirjan käyttäjälle Tavu- ja sanakirjojen sarjassa on ilmestynyt kolme erillistä kirjaa. Tavu-kirja, jossa harjoitellaan lukemista tavutasolla. Sana kirjoja on kaksi. Sa-na -kirjassa sanat ovat tavutettuna ja Sana-kirjassa kokosanoina. Taustaa Tavu- ja Sana-kirjoille Kuka olen? Olen kahden kouluikäisen tyttären äiti ja ammatiltani erityisopettaja. Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa (v.1977) ja tieni on kulkenut Vihdin Nummelaan. Olen työskennellyt erityisluokanopettajana vuodesta Erityisopettajana työskennellessäni olen kaivannut lukemaan opettamiseen sellaista teosta, joka vastaisi niiden oppilaiden tarpeisiin, jotka harjoittelevat lukutaitoa useamman vuoden, mahdollisesti koko peruskouluajan ja sen jälkeenkin. Lukutaidon avautuminen voi toisinaan vaatia useamman vuoden kypsymisen ja sinnikkään harjoittelun. Materiaalia on paljon saatavilla mutta ei sellaista, joka ottaisi tämän asian huomioon. Koulunsa aloittavien kanssa Aapiseen tutustuminen on aina jännää, ja kirjassa voidaan hyvin edetä yhdessä tarinoiden parissa. Kuitenkin oppilaiden yksilölliset erot tulevat etenkin erityisluokissa varhain esille, ja kirjassa yhdessä eteneminen lukemisen harjoittelun osalta ei ole aina tarkoituksenmukaista. Jokainen oppii lukemaan omassa tahdissaan. Vaikka digitaalisen materiaalin myötä oppikirjojen käyttö on vähentynyt, oman oppikirjan merkitys oppilaalle on edelleen kuitenkin tärkeä. Oma aapinen, lukukirja, josta oppilas saa läksyä ja tehtäviä on koulunsa aloittavalle merkityksellinen asia. Erityisluokkaa opettavat ovat tottuneet leikkaamaan, liimaamaan, askartelemaan, kopioimaan, laminoimaan, tekemään itse oppimateriaalia. Joidenkin oppilaiden pääasiallinen opiskelumateriaali koostuu monisteista, koska sopivia kirjoja ei ole saatavilla. Aloitin syksyllä 2013 tekemään materiaalia oman luokkani oppilaille, jotka olivat silloin yläkouluikäisiä mutta lukutaidon avautuminen oli syystä tai toisesta jumissa. Aloittaessani kirjaprojektia, ideani oli tehdä sellaiset materiaalit, jotka eivät ole sidoksissa mihinkään ikäryhmään, eivätkä leimaa oppijaa toista heikommaksi sen vuoksi, ettei hän kykene harjoittelemaan kirjassa olevia sivuja joutuessaan jättämään välistä sellaisia osioita, jotka ovat itselle liian haastavia. Tämä on karu tosiasia erityistä tukea tarvitsevan oppijan kohdalla niin monessa oppiaineessa, että halusin tehdä materiaalin, jossa minimoitaisiin tämä asia. Halusin tehdä selkeät materiaalit joiden parissa oppilas kokee onnistumisen kokemuksia eikä ahdistu liiallisen haasteen alla. Tämä oli yksi tärkeä kriteeri miksi tein kaksi erillistä kirjaa. Näin tärkeäksi tehdä materiaalit, jotka harjaannuttavat tarpeeksi paljon oppilaan lukutaitoa ensin tavutasolla, sitten sanatasolla. Materiaalia tehdessäni pidin tärkeänä myös ideaa, ettei tavujen ja sanojen lukemiseen tarvita kehystarinaa joiden ympärille aapiset usein rakentuvat. Käyttäjien kokemuksia Olen saanut erityisopetuksen asiantuntijoilta kommentteja kirjaideani puolesta niin paljon, että uskalsin lähteä työni ja perheeni ohella tähän projektiin. Kaikki saamani kommentit ovat kentältä tulleita, opettajilta, erityislasten vanhemmilta saatuja. Kirjoja on muokattu palautteiden ja toiveiden mukaan. Kolme erillistä kirjaa, joita voidaan käyttää rinnakkain opetuksessa, on koettu toimivaksi. Lapsen tai nuoren on näin myös helpompi sisäistää mikä on tavu, mikä sana. Näiden jälkeen on helppoa siirtyä lauseisiin ja tarinoiden maailmaan.

4 Käyttäjien kokemuksia olen kerännyt niin ala- kuin yläkoulun oppilailta. Kirjojen avulla on saavutettu hyviä tuloksia lukemaan oppimisessa, lukusujuvuuden lisääntymisessä, tavuttamisen automatisoitumisessa sekä lukumotivaation löytymisessä. Paras kirja ikinä oli erään, lukumotivaation kadottaneen 7.luokkalaisen pojan kommentti kun hän sai harjoituksia Tavu- ja Sana-kirjasta. Lukemisen mielekkyys löytyi ja hän koki yhdenvertaisuutta luokan muiden oppilaiden kanssa pystyessään osallistumaan äidinkielen tunneille ilman kapinointia ja heikommuuden tunnetta siitä, että hän harjoitteli lukemista aapisen ja aapisen lukukirjan avulla. Myös neuropsykologilta on tullut palautetta kirjojeni toimivuudesta ja käyttökelpoisuudesta myös heidän kuntoutukselliset näkökulmat ja tavoitteet huomioiden. Kirjani on koettu tukevan oppijan sisäistä motivaatiota, onhan tavoitteena oppiminen ja edistyminen taidoissa aukeaman sijaan. Oppilas välttyy mahdolliselta stressitilalta sekä jatkuvan arvioinnin kohteena olemiselta voidessaan edistyä aidosti omaa vauhtia ilman riskiä vertautua ulkoisesti toisten etenemiseen. Näitä kirjoja tehdessä ajatuksena oli, että materiaali on selkeä ja looginen, hitaasti etenevä. Kohderyhmänä ne oppilaat jotka eivät opi tavallisen aikataulun mukaan tai jotka tarvitsevat enemmän kertaamista ja toistoja. Materiaali harjaannuttaa myös lukemisnopeutta, jolla on keskeinen osuus lukutaidon kehittymisessä. Kirjoista hyötyvät lasten ja nuorten lisäksi myös aikuiset, jotka esimerkiksi opettelevat suomen kieltä (esimerkiksi maahanmuuttajat). Kirjoja voidaan käyttää perusopetuksessa aapisen rinnalla niiden oppilaiden kohdalla, jotka tarvitsevat lisäharjoitusta lukemaan harjoittelussa. Koska kirjoissa ei ole kehystarinaa eikä kuvitusta, kirjoja voidaan helposti käyttää missä tahansa oppimisen vaiheessa. Kirjoista voidaan valikoidusti poimia kullekin oppijalle juuri ne kohdat, joissa oppija tarvitsee lisäharjoitusta. Lukeminen vaatii oppilailta kovaa työtä ja sitkeyttä. Lukemisessa täytyy keskittyä siihen, mitä harjoitellaan, ei kuviin tai runsaaseen tekstiin. Kolme erillistä kirjaa tukee kirjoittamisen harjoittelua; tavutason tulee olla automatisoitunut että oikeinkirjoitus voi sujua. Kun ensimmäisen kirjan tavut on huolella opettanut, voidaan odottaa, että oppilas on saavuttanut alkavan luku- ja kirjoitustaidon. Tukevalle pohjalle on silloin helppo rakentaa jatkoa. Kuvituksen puuttuminen on tietoinen valinta. Kirjoja tehdessä mietin, mikä on se kuva joka sopii kaikille ikää katsomatta eikä rajaa käyttäjiä? Millainen kuva motivoi? Kuvituksen puuttuessa teos soveltuu jokaiselle lukemista harjoittelevalle ikää katsomatta. Kuvitus ei myöskään vie huomiota pois itse lukemisen harjoittelusta. Kirjat soveltuvat tämän vuoksi käytettäväksi myös rinnakkain muiden lukemista harjaannuttavien materiaalien kanssa. Kirjojen ideana on, että kukin voi halutessaan kuvittaa sivunsa, piirtää, leikata, liimata kuvia, etsiä lehdestä, tietokoneelta ym. Mahdollisuuksia on monia. Kirjojen sivuilla on tilaa tätä varten. Kirjojen ainutlaatuisuus on itse tuunaaminen. Idea omasta kuvituksesta, oppilaasta nousevista ideoista, oppilaan osallistamisesta, on myös uuden OPS hengen mukainen. Näen, että keskeisiä motivaatiotekijöitä myös äidinkielen oppimisessa ovat opittavien asioiden merkityksellisyys oppijalle sekä osallisuuden kokemukset. Kiinnostusta vahvistetaan luomalla mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen ja omiin valintoihin. Tätä jos mitä ideani kirjojen kuvattomuudesta ja siitä että tuunaa kirjan (yksin tai yhdessä kaverien kanssa), on parhaimmillaan. Tulevaisuuden suunta näyttäisi oppimateriaaleissa olevan pois kirjoista, vapaisiin materiaaleihin, jotka eivät sido opettajan käsiä vaan antavat mahdollisuuden luoda itse omanlaiset oppitunnit, yli oppiainerajojen. Kirjojeni tapaiset materiaalit tukevat myös tätä ajatusta. Näen myös, että kukin opettaja löytää tämän päivän kuvallisesta materiaalista oppilaita innostavat ja omaa ajattelua vahvistavat kuvat niin halutessaan ja hänellä on vapaus käyttää niitä hyväksi tavuja tai sanoja harjoitellessa. Tähän ei valmista kuvitusta oppikirjoista mielestäni tarvita.

5 Mitä materiaalilla voidaan opettaa ja oppia? Kirjaimet, äänteet Tavut, sanat Alkuäänne Lyhyt ja pitkä vokaali Lauseen rakentaminen Tarinan kertominen Erisnimet Sanaluokat Kuvitus täysin omaksi kirjaksi Kirjoittaminen Motoriikan tukeminen Sanavaraston laajentaminen, käsitteiden ymmärtäminen Yksin ja yhdessä tekeminen Koulussa, kotona, muualla oppiminen Tavu- ja sanakirjan eteneminen Halusin koota lukemisen harjoitteluun sellaiset kirjat, jotka ottavat huomioon toistojen ja kertaamisen tarpeellisuuden lukemisen harjoittelussa. Halusin tehdä kirjoista sellaiset, ettei lukemista harjoitteleva turhaudu kirjojen ääressä sen vuoksi, että opeteltava asia on itselle liian haastava tai nopeasti etenevä. Äänteiden ja kirjainten sekä kirjain-äännevastaavuuden ja kirjainmuotojen harjoittelu käydään kouluissa läpi systemaattisesti. Tavu- ja Sana-kirjan alussa on lueteltuna suomenkielen aakkoset, joiden avulla voidaan kerrata ja harjoitella kirjainten nimeämistä ja ääntämistä. Tavu-kirjassa harjoitellaan tavujen lukemista alkaen äänteisiin tutustumisesta, lyhyestä ja pitkästä vokaalista edeten aina nelikirjaimisten tavujen harjoittelemiseen. Tavu-kirjassa lähdetään etenemään vokaaleista. Ne on helppo kuulla ja oppia yksittäisinä äänteinä. Aluksi harjoitellaan myös kiinnittämään huomiota vokaalin kestoon (lyhyt vai pitkä). Kirjoissani konsonanttien käsittely aloitetaan soinnillisista konsonanteista (s, n, m, r, l) jotka on helppo ääntää ja erottaa äänneyhdistelmistä. Yksittäisiä äänteitä on vaikea muodostaa joistakin konsonanteista (h, j, v), joten ne opetellaan vokaalien ja sanojen yhteydessä. Tavujen valinnassa on käytetty suomen kielen tekstipankkia (PAROLE-korpus) sekä KUMMImateriaalin (Salmi, P. ym. Tavoitteena sujuva lukutaito. Teoriaa ja harjoituksia. NMI. 2012) listaamia tavuja, jotka esiintyvät 400 yleisimmän tavun joukossa. KUMMI-tavut kattavat valtaosan lukijoiden kohtaamista tavuista (90% yleiskielisen tekstin sanoista muodostuu em. tavuista). Tavu-kirjan tavut ovat myös valittu sillä perusteella, että niistä muodostuu merkityksellisiä sanoja. Myös toistot ja tavujen eteneminen samassa järjestyksessä on otettu huomioon tavujen automatisoitumisessa. Kirjassa olevat tavut esiintyvät Sana-kirjoissa pääsääntöisesti sanojen alkutavuissa. Olen havainnut sanojen merkityksellisyyden olevan tärkeässä osassa lukemisen harjoittelun alkuvaiheessa. Tavusta/sanasta nousevat mielikuvat auttavat oppimisessa ja lisäävät lukemisen motivaatiota.

6 Sanojen muodostamista tavuista harjoitellaan Sa-na -kirjassa. Tavu- ja Sana-kirjoja voidaan lukea myös rinnakkain. Sa-na -kirjasta löytyvät kaikki Tavu-kirjassa esiintyvät tavut sanoiksi muodostettuina siten kuin suomenkieli mahdollistaa sanat muodostettavaksi. Kaikista tavuista on muodostettavissa merkityksellinen sana. Tavu-kirjassa on 736 tavua. Sana-kirjat sisältävär yhteensä 524 sanaa, ja sanoja löytyy useasta eri sanaluokasta, suurin osa on substantiiveja. Sivunumerot ja sivuilla olevat tavut vastaavat toisiaan joten kirjoissa voidaan edetä rinnakkain. Esimerkiksi Tavu-kirjan s. 19 tavuista muodostetut sanat löytyvät Sana-kirjojen s. 19. Sanojen lukeminen kehittää ja laajentaa sanavarastoa. Sanojen merkityksistä voidaan keskustella ja miettiä sanojen sisältöä. Sanojen joukossa on myös erisnimiä, joten samalla voidaan harjoitella ison kirjaimen käyttöä erisnimissä. Kirjojen lopussa on Treeni-tavut ja Treeni-sanat lisäharjoittelun tueksi. Myös näillä sivuilla käydään tavut/sanat läpi samassa kirjainjärjestyksessä joten treenisivuja voi harjoitella jo aiemmin lukemisen harjoittelun yhteydessä esim. nopeammin etenevien oppilaiden kanssa tai niiden, jotka tarvitsevat lisäharjoitusta. Kuinka kirja tuunataan? Kirjan sivuilla on tilaa kirjan omistajan omalle luovuudelle (tuunauslaatikko). Mikä sana alkaa A-kirjaimella? Voidaan piirtää, etsiä lehdestä tai tulostaa tietokoneelta kuvan, leikata ja liimata se kirjan sivussa olevaan laatikkoon. Tilan voi jättää myös tyhjäksi tai käyttää tilaa merkitsemällä muistiin lukemisen harjoittelun: kuinka monta kertaa jaksoin lukea sivun tavut/sanat. Tilaan voi kirjoittaa myös opettajan viestejä ja vinkkejä kotitehtäviksi. Kaverin kanssa lukemista harjoitellessa voi esimerkiksi vaihtaa hetkeksi kirjoja ja kuvittaa toistensa kirjoja. Luovuus valloilleen ja oma kirja täydentyy lukutaidon karttuessa. Tavukirjassa kuvitukseen voi käyttää alkukirjaimista nousevia ideoita tai tavuista syntyneitä mielikuvia. Sanakirjassa sivujen kuvituksessa voi hyödyntää luettuja sanoja tai keksiä sanoista pienen tarinan jonka kuvittaa sivussa olevaan tilaan. Kirjojen materiaalia voi hyödyntää monipuolisesti opetuksessa esimerkiksi tarinoiden kertomisessa (esim. sadutus). Keksi sivulla esiintyvistä sanoista tarina yksin tai yhdessä parin, isomman ryhmän kanssa. Olipa kerran jatka tarinaa sivulla esiintyvillä sanoilla. Opettaja voi kirjoittaa ylös keksityt tarinat joihin on mukava palata myöhemmin. Koko luokka voi olla mukana tarinan keksimisessä ja sen kuvittamisessa, yksin, parin kanssa, pienessä ryhmässä, koko luokkana. On mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia tarinoita samoista sanoista saadaan aikaan. Sanaluokkia voidaan harjoitella sivuilla esiintyneiden sanojen avulla (edellyttäen, että sanaluokkien harjoittelu on ajankohtaista oppijan kohdalla). Luettele s. XX substantiivit? Löytyykö adjektiiveja? Entä verbejä? Vahvista/ympyröi substantiivit sinisellä, verbit vihreällä, adjektiivit punaisella Millaisia lauseita keksit? Kirjojen lopussa olevia treeni-sivuja voidaan käyttää lisäharjoittelun tukena. Sivuja voidaan lukea myös samanaikaisesti kirjan alkupuolen asioita harjoiteltaessa. Kuinka monta kaksitavuista sanaa löydät? Yhdistä viivalla tavuista sanoja. Lue tavuja järjestyksessä vasemmalta oikealle. Kun tavujen lukeminen sujuu lue tavuja sikin sokin. Muodosta tavuista hassuja sanoja (epäsanoja). Kirjan tavut ja sanat on mahdollista vahvistaa, jolloin lukemista harjoittelevalla on mahdollisuus kirjoittaa lukemiansa sanoja. Näin lukemista ja kirjoittamista voidaan harjoitella rinnakkain. Mikäli

7 kirjoittaminen vaatii enemmän harjoittelua, joidaan sivun päälle laittaa vaikka kalvo, jolloin sana voidaan vahvistaa oseampaan kertaan. Jos kirjainten koko on kirjassa liian pieni, voidaan kirjoitusharjoituksia varten ottaa tarvittaessa kopiosuurennoksia sivuista. Luetut tavut ja sanat voidaan muodostaa myös irtokirjaimilla tms. ottaen huomioon oppijan hienomotoriset taidot. Irtokirjaimilla (esim. magneettikirjaimet) tavujen lukemista voidaan harjoitella konkreettisesti pöytätasolla. Myös tietokoneen/ipadin/tabletin käyttämistä tavujen ja sanojen harjoittelussa kannattaa hyödyntää. Lukutikku, värilliset lukikalvot, viivoitin, sormi, voivat helpottaa lukijaa pysymään oikealla rivillä, harjoitteleman tavun/sanan kohdalla. Jos lukemista harjoittelevan on haastavaa pysyä oikeassa kohdassa, myös lukulaatikosta voi olla apua. Tärkeää on, että aikuinen ohjaa ja jäsentää lukuprosessia ja opettaa lukijalle parhaiten sopivat lukutekniikat, antaa vaihtoehtoja. Materiaalia voivat käyttää myös muutkin kuin opettajat. Jos opetat lastasi lukemaan, on tärkeää keskustella lapsen opettajan kanssa, millä menetelmällä opettaja lasta koulussa opettaa. Yhteistyössä oppiminen sujuu paremmin. Lukutaidon kehittymisestä ja lukemisen sujuvuudesta Lapset oppivat lukemaan eri tavoin, oppiminen on yksilöllistä. Osalle lapsista lukutaidon oppiminen voi tuottaa haasteita. Silloin on tärkeä valita keinoja, jotka parhaiten tukevat lukemaan oppimista. Tärkeää on kiinnostuksen herättäminen ja sen ylläpitäminen. Lukemaan opettamisessa käytetään erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja. Suurin osa lukemaan opettamisen alkeismenetelmistä perustuu suomen kielen rakenteeseen ja kirjain-äännevastaavuuden opettamiseen. Suomessa on yleisimmin käytössä menetelmä (kirjain-äänne-tavu-sana), jossa aluksi opetellaan tunnistamaan kirjain ja sitä vastaava äänne, äänteitä yhdistetään liukumalla tavuiksi ja tavuja sanoiksi. Opetus aloitetaan yleensä vokaaleista, koska ne on helppo erottaa sanoista. Äänteiden yhdistäminen tavuiksi on lukemaan oppimisen välivaihe. Aluksi opetellaan yhdistämään kaksi äännettä liukuen äänteestä toiseen, jonka jälkeen tavuja lihotetaan lisäämällä niihin uusia äänteitä. Koska suomenkieli on tavujakoinen kieli, tavujen hahmottaminen auttaa myös oikeinkirjoituksessa. Lopuksi tavuja yhdistetään sanoiksi liukumalla äänteestä toiseen. Joillekin on helpompaa hahmottaa sanat kun he näkevät sanat kokonaisina, ei tavuiksi pilkottuina. Tällöin puhutaan kokosanamenetelmästä. Alkutavun hahmottaminen auttaa sanan ennakoinnissa ja sujuvassa lukemisessa. Lukemisen sujuvuus kehittyy lukemisen perustaitojen harjoituksen ja toistamisen avulla. Hidas lukeminen luo helposti noidankehän: lukemisen ollessa työlästä, lapsi ei lue mielellään, ja tämän vuoksi sujuvan lukemisen taito ei pääse kunnolla kehittymään. Toistoharjoittelulla on vaikutusta lukemisen sujuvuuden harjaannuttamisessa. Systemaattinen harjoittelu vie sujuvuuden taitoja eteenpäin. Toiston avulla kehittyvät kirjoitetun kielen muistijäljet ja samalla oppija saa onnistumisen kokemuksia, kun hän huomaa kehittyvänsä ja lukemisen nopeutuvan harjoittelun avulla. Tavu, joka on kerran opittu lukemaan sujuvasti, tunnistetaan nopeammin myös muissa yhteyksissä. Tavujen automatisoituminen antaa oppijalle lukemisen sujumisen tunteen, mikä puolestaan motivoi häntä lukemaan ja harjoittelemaan lisää. Tietoisuus sanoissa olevista äänteistä on lukemaan oppimisen kannalta keskeistä. Suomalaislasten kohdalla on havaittu, että fonologinen tietoisuus ja alkava lukutaito ovat vastavuoroisessa suhteessa keskenään. Oppilaiden äännetietoisuus kehittyy sitä mukaa, kun oppilas oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoittamisessa tarvitaan huolellista sanojen tavutusta sekä taitoa kuulla sanasta tarkasti äänteet, jotka muutetaan vastaaviksi kirjaimiksi. Lukemaan oppiminen edellyttää tiettyjä perustaitoja, jotka ovat riippumattomia käytetyistä opettamisen menetelmistä. Jokainen peruslukutaidon elementti (kirjainäännevastaavuus, ymmärtämisen taito, tekstin toiminnallinen käyttötaito, tekstin analysointitaito) on toimivan lukutaidon saavuttamisen kannalta tärkeä. (Salmi, P., Huemer, S., Heikkilä, R., Aro, M. Tavoitteena sujuva lukutaito. Teoriaa ja harjoituksia. Arviointi-, opetus- ja kuntoutusmateriaaleja. NMI ).