1907. Y. M. Eduskuntatalo. Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 3 tarkoituksenmukaisen huoneiston hankkimisesta Suomen Eduskunnalle.

Transkriptio

1 1907. Y. M. Eduskuntatalo. Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 3 tarkoituksenmukaisen huoneiston hankkimisesta Suomen Eduskunnalle. Suomen Valtiosäätyjen väliaikaisilla valtiopäivillä siitä Suomen Pankin valtuusmiehille antaman määräyksen johdosta ovat pankkivaltuusmiehet tämän vuoden Kesäkuun 17 päivänä lähettäneet Valtiovarainvaliokunnalle kirjelmän ynnä piirustukset Säätytalon laajentamiseksi Suomen Eduskunnalle sopivaksi huoneistoksi, ja on Eduskunta esitetyn kysymyksen johdosta määrännyt, että Valtiovarainvaliokunnan tulee tässä asiassa antaa mietintönsä. Lähinnä on kerrottava, miten tämä kysymys on nostettu ja valmisteltu. Suomen Pankin valtuusmiehille 14 päivänä Kesäkuuta 1906 annettu kirjelmä määräsi, että valtuusmiesten tuli itse tai asettamansa komissioonin kautta ehdottaa ne toimenpiteet, jotka olisivat tarpeen, jotta Suomen uusi Eduskunta niin pian kuin suinkin voisi kokoontua tarkoituksenmukaiseen huoneistoon. Soveliaana keinona sanotun tarpeen tyydyttämiseksi mainittiin, että Säätytalon itäpuoliselle rakentamattomalle alueelle voisi tehdä lisärakennuksen, joka muun muassa sisältäisi 200 edustajalle aiotun sekä kaikkia nykyajan tarkoituksenmukaisuus- ja mukavuusvaatimuksia tyydyttävän istuntosalin. Täten saamansa tehtävän johdosta pankkivaltuus- Valtwvarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

2 V. M. Eduskuntatalo. miehet lähinnä ottivat harkitaksensa, mitä sopii vaatia huoneistolta, joka pitkäksi ajaksi sopisi Suomen Eduskunnan käytettäväksi, ja teki pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja herra Hallberg yksissä neuvoin Säätytalon arkkitehdin, professori Gustaf Nyströmin kanssa ensiksi ohjelman, jonka valtuusmiehet sitten tarkastivat ja kaikissa pääkohdissa hyväksyivät. Tämän ohjelman mukaan pitäisi puheena olevassa huoneistossa olla: 1. Iso istuntosali 200 edustajalle tehtyine istumapaikkoineen (nojatuoli ja pulpetti). Istumapaikat järjestettävät amfiteaterintapaisesti, jotta niihin on helppo päästä, korkeintaan 4 rinnan, sekä tilaa niin että tarvittaessa voi paikkoja enentää 240:ksi. Puhemiehen paikka asetettava perälle, sen viereen sijaa tarpeelliselle kansliakunnalle (sihteerille, notaareille, 2 tulkille ja 6 pikakirjoittajalle), samoin 12 hallituksen jäsenelle sekä kahta äänestyksiin ja vaaleihin tarvittavaa uurnaa varten. Salin pääovi vastapäätä puhemiehen istuinta; tätä alempana puhujalava; äänisuhteita arvosteltaessa edellytettävä, että edustajat tavallisesti puhuvat lavalta. Saliin ei saa tulla suoranaista sivuvaloa; päivänvalo saatava joko ylempää sivulta tai parhaiten katosta. Istuntosaliin kuuluisi tilavat kuulijalehterit, yhdessä kerroksessa, syvyys ja korkeus salin suuruuden mukaan, jotta epäedullisia äänisuhteita vältetään. Korkeimman arvon virkamiehiä (ministerivaltiosihteeriä, korkeimman oikeuden jäseniä) varten pitää lehterille järjestää erikseen määrätyt paikat; sen ohessa 10 paikkaa sanomalehtiä varten. Lehtereille johtavat ovet ja portaat niin järjestettävät, ettei yleisö pääse eduskunnan alalle; samassa on kuitenkin edustajille hankittava mahdollisuus päästä tapaamaan lehterillä olevaa kuulijaa. 2. Istuntosalin yhteydessä: Puhemiehen vastaanottohuone ja työhuone, huoneet sihteerille ja kansliahenkilökunnalle, 3 4 huonetta pikakirjoittajia varten, niin järjestetyt, ettei näiden tar- Valtiovaramvaliokunnan mietintö N:o 3.

3 1907. V. M. Eduskuntatalo. 3 vitse paikkoihinsa päästäkseen käydä läpi suurempaa osaa istuntosalia. Istuntosalin tasalle järjestettävä riittävä määrä sopivasti sijoitettuja tupakka- ja mukavuushuoneita ja puhelinkaappeja. Lisäksi järjestettävä hallitukselle kokoushuone sisäänkäytävineen ja eteisineen sekä mukavuushuone; samoin sanomalehtimiehille huoneita, mihin tarvittaessa voi johtaa yksityispuhelimet; Ravintolahuoneista, käsittävä vähintäänkin kaksi salia (tupakoitsijoille ja tupakoitsemattomille), niissä tilaa laskettu 230 aterioivalle, ruokasalit mukavassa yhteydessä keittiöhuoneiston kanssa. Ravintolan puolelta tarjoilu mahdollinen erikseen hallituksen jäsenille ja sanomalehtimiehille sitä varten soveltuvissa huoneissa. 3. Valiokuntain tarpeeksi: Suuren valiokunnan istuntosali istumapaikkoineen (nojatuoli ja pulpetti) 60 jäsenelle, puheenjohtajanistuin, paikat sihteerille, 2 tulkille ja 6 pikakirjoittajalle. Istumapaikat edustajille ja hallituksen jäsenille valmistettava salissa, ehdollisesti lehterillä. Suuren valiokunnan salin yhteyteen etuhuoneet ja tupakkahuoneet. Valitsijamiehet saavat kokoontua tässä salissa. Puhemiesneuvoston huoneessa varattava tilaa 10 hengelle riittävää pöytää sekä sihteerin ja tulkin pöytää varten. Kokoushuoneet 7 valiokunnalle (Perustuslaki-, Laki-, Talous-, Valtiovarain-, Pankki-, Toimitus- ja Tarkastusvaliokunnalle), neljä ensinmainittua laskettuna kukin 16-jäseniseksi, Pankkivaliokunta 12- ja viimeksi mainitut 9-jäsenisiksi. Kutakin valiokuntaa varten 2 huonetta, jotka voi yhdistää, mutta Valtiovarainvaliokunnalle 4 huonetta, riittävän isoja, jotta valiokunta voi yhtaikaa tehdä työtä neljässä osastossa. Sen lisäksi hankittava huoneistot 3 erityiselle valiokunnalle, jokaista kohti kaksi huonetta ja tilaa 16 jäsenelle. Valtiovarainvaliokunncm mietintö N:o B.

4 V. M. Eduskuntatalo. 4. Tämän lisäksi: Kirjastohuoneista, joka sisältää lukuhuoneen ynnä tilaa riittävälle käsikirjastolle, missä useat henkilöt yhtaikaa voivat häiritsemättä tehdä työtä kirjoituspöydän ääressä. Kirjamakasiini laskettava 30,000 nidokselle, sitä paitsi arkistohuoneisto, lattia-ala noin 500 neliömetria, sekä virkahuone kirjastonhoitajalle ja sitomohuone. 5. Vihdoin tuli rakennuksen sisältää huoneita ravintolan keittiö-osastoa varten, tarpeellisia kellareita, ruokakammion ynnä 2 3 huonetta palveluskunnalle. Samoin asunnot talon palveluskunnalle, ylivahtimestarille 3 huonetta ja keittiö, talonmiehelle, ovenvartijalle ja lämmittäjälle kullekin 2 huonetta keittiöineen. Samoin aitat ja mukavuushuoneet, tilaa lämmitys- ja ilmanvaihtolaitoksia sekä polttoaineita varten. Suuren eteisen yhteyteen tilavat ja mukavat huoneet päällysvaatteita varten. Kustannusarvioon oli laskettava erikseen ulkofasaadien arkkitektoonisten pääosien päällystys luonnollisella kivellä sekä kaluston hinta. Tämä pankkivaltuusmiesten kesken hyväksytty ehdotus pantiin sittemmin tehtyjen piirustusten perusteeksi, erityisissä osissa tekemällä parannuksia ja täydennyksiä. Pankkivaltuusmiehet jättivät lähinnä Säätytalon arkkitehdin asiaksi tehdä valmistavat piirustukset aiottua rakennusta varten, jonka jälkeen valtuusmiesten puheenjohtaja herra Hallberg sekä professori Nyström valtuusmiesten päätöksestä kävivät Tuhkolmassa ja Berlinissä tutustuakseen siellä viime aikoina rakennettuihin parlamenttihuoneistoihin. Samassa otettiin selkoa Köpenhaminaa varten aiotun parlamenttihuoneiston piirustuksista. Tällä matkalla saavutettujen kokemusten Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

5 1907. V. M. Eduskuntatalo. 5 johdosta pankkivaltuusmiehet tilasivat professori Nyströmilta lopullisen ehdotuksen Säätytalon muuttamiseksi ja laajentamiseksi, päättäen samassa että tämä ehdotus sitten asian selvittämiseksi oli jätettävä Yleisten rakennusten ylihallituksen ja Arkkitehtiklubin arvosteltavaksi ennen kuinj se jätettäisiin Suomen Eduskunnalle. Sittenkun professori Nyström oli esittänyt valmiin ja 8 piirustuksella valaistun ehdotuksensa, lähettivät pankkivaltuusmiehet sen ynnä sen perusteena olevan ohjelman Yleisten rakennusten ylihallitukselle ja Arkkitehtiklubille, pyytäen, että ne suosiollisesti arvostelisivat tehtyä työtä. Yleisten rakennusten ylihallitus lausui 10 päivänä Toukokuuta 1907 päivätyssä vastauksessaan, että ylihallitus oli havainnut piirustusten olevan voimassa olevan rakennusjärjestyksen säännösten mukaisia sekä että rakennettavan eduskuntatalon pohjasuunnitelma ylihallituksen* mielestä oli erittäin onnistunut. Ehdotuksen puhtaasti arkkitektoonista puolta oli myös hyvin harkittu, ehdotettu lisärakennus kun sopusuhtaisesti liittyi pääosissaan muuttamatta jätettyyn Säätytaloon, joka sekä rakenteellisesti että arkkitektooniseen tyylilajiin nähden oli pidetty uudellekin rakennuksen osalle määräävänä. Ehdotuksen suurten ansioitten joukkoon ylihallitus lukij senkin, ettei lisärakennus tulisi semmoisena esiintymään, vaan muodostuisi rakennuksen vanhemman osan kanssa arkkitektooniseksi kokonaisuudeksi. Arkkitehtuurin ulkonaisia erikoisosia tarkastaessaan ylihallitus arveli niiden paikotellen olevan jokseenkin runsaasti koristeltuja, mikä kuitenkin jaloa rakennusainetta käytettäessä saattaisi vastaavat rakennuksen osat täysin arvokkaasti näkyville. Ylihallitus tahtoi siis puoltaa ehdotuksen toteutettavaksi, erikseen huomauttaen olevan suotavaa, että ulkopuoliseen arkkitehtuuriin käytetään jaloja aineita, jotka osaltaan lisäisivät rakennuksen tar- Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

6 V. M. Eduskuntatalo. koitettua monumentaalista vaikutusta sekä samassa sen kestävyyttäkin. Arkkitehtiklubi, joka samoin toivomuksen mukaan on tarkastanut puheena olevia piirustuksia, antoi tunnustuksensa sille silminnähtävälle harrastukselle, millä ehdotus oli tehty ja havaitsi, että siinä ilmeni selväpiirteinen pohjasuunnitelma sekä erityisissä sisäosissa vaikuttava arkkitehtuuri. Samassa klubi huomautti esitetyn tehtävän vaikeuksista, kun rakennuspaikalla, mikä tuntuvasti rajoittaa sepittelyn vapautta, piti kaikin puolin ansiokkaasti liittää uutta vanhaan. Paikan ahtauden seurauksina mainittiin ehdotuksen ainoastaan välillisesti valaistut pitkät korridoorit, jotka ehdotuksessa vaikuttivat häiritsevästi. Klubi havaitsi sen ohessa, että ehdotuksesta puuttui lehteriyleisön päällysvaatteita varten käytettävä huone, suuren valiokunnan tupakkahuone sekä sitomohuone; samoin näytti klubin mielestä suuren valiokunnan etuhuone pieneltä ja arkistohuone oli 200 neliömetriä pienempi kuin ohjelma oli vaatinut. Lehterikerroksen pohjapiirros ja fasaadi eivät myöskään klubin mielestä ikkunain asemaan nähden olleet keskenään yhtäpitävät; samoin ohjelman vaatima eri sisäänkäytävä hallituksen jäsenille oli jäänyt huomioon ottamatta, koska puheena oleva porraskäytävä on suoranaisessa yhteydessä yleisten korridoorien kanssa. Tarpeettomana ja kalliina muutoksena merkittiin Säätytalon nykyisen suuren porraskäytävän ehdotettu purkaminen; samoin arveltiin, että haitatta voitaisiin ehdotuksesta poistaa talon koilliseen kulmaan ehdotettu avara mutta tarpeeton porrashuone. Ehdotettua kupoolia vastaan muistutettiin, että kellari, istuntosali ja kupooli mitoiltaan esiintyvät ilmeisesti epäsuhteisina ja lausuttiin epäilys siitä, tuleeko kupoolilaite ehdotetulla paikalla arkkitektooniselta arvoltaan vastaamaan siihen pantuja suuria kustannuksia, varsinkin kun kupooli ei monesta paikasta tule näkyviin, jos korkeampia taloja Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

7 1907. V. M. Eduskuntatalo. 7 läheisyyteen rakennetaan. Klubi tahtoi tämän vuoksi mielipiteenään lausua, että voisi ehdotuksesta poistaa kupoolin. Niinikään klubi jo säästäväisyyden kannalta katsoi yksinkertaisemman arkkitektoonisen koristuksen olevan lisärakennukselle suotavamman. Tarkastuksensa lopputuloksen klubi sovitti siihen ponteen, ettei ehdotuksen kautta ole näytetty nykyisen säätytalopaikan suovan mahdollisuutta täysin tyydyttävästi ratkaista tätä tehtävää, ja ehdotti, että jos pysytään aikeessa tehdä Säätytaloon lisärakennus, professori Nyströmille uskottaisiin uuden ehdotuksen valmistaminen. Tämän vuoden Toukokuun 31 päivänä professori Nyström jätti pankkivaltuusmiehille valmiin seikkaperäisen kustannusarvion, joka päättyi seuraavaan yhteenvetoon: Uudisrakennus Smk 1,745,593: Penger» 51,842: Kirjasto- ja arkistohuoneistojen sisustaminen ja muutokset vanhassa talossa» 129,747: Yhteensä Smk 1,927,182: Samassa professori Nyström antoi ehdotuksesta perustelevan selityksen, jonka pääkohdat tässä tulkoot mainituiksi. Rakennuspaikkaan nähden hän huomauttaa, miten tärkeätä on, että eduskuntatalo sijaitsee lähellä Senaatintaloa, Valtioarkistoa ja muita julkisia rakennuksia, joten myös voi tulla mahdolliseksi käyttää kaikille näille rakennuksille yhteistä sähkökeskusasemaa. Jos vapaamman aseman saavuttamiseksi vaaditaan uutta paikkaa eduskuntataloa varten, seuraisi siitä epäilemättä suurempia vaatimuksia rakennuksen ulkoarkkitehtuuriin nähden, ja näyttää tämä lisäkustannus pikemmin olevan käytettävä jalompiin rakennusaineihin ja töihin, joilla vanhassa Säätytalossa saadaan korjauksia vältetyksi sekä hankitaan rakennuk- Valtiovarainvctiiokwiman miemntö N:o 3.

8 V. M. j- Eduskuntatalo. sille suurempaa arvoa ja mukavuutta. Vanhassa talossa tehtäviksi ehdotetut tärkeimmät muutokset eivät aiheutuneet periaatteellisesta tarpeesta muuttaa rakennusta, vaan tarkoittivat uusien huoneitten, erikseen kirja- ja asiakirjamakasiinien järjestämistä vähillä kustannuksilla entiseen taloon. Jos nykyinen Säätytalo luovutettaisiin aivan uuteen tarkoitukseen käytettäväksi, tulisivat arvatenkin melkoista suuremmat kustannukset tarpeellisiksi rakennuksen muuttamista varten. Tekemänsä ehdotuksen yksityiskohtiin nähden professori Nyström huomautti, että samoin kuin vanhassakin talossa oli uudessa käytetty keskuskäytäviä eli korridooreja. Valaistus on rakennuksen pääkerroksessa niin runsas, että ainoastaan kaksi puhelinkaappia ja pari syrjäistä mukavuushuonetta tarvitsevat sähkövaloa. Kahden suuren pohjakerroksessa sijaitsevan valiokuntahuoneen edessä olevat korridoorit tulevat uudessa rakennuksessa saamaan täydelleen riittävästi valoa niiden seinäaukkojen kautta, jotka näkyvät piirustuksissa ja mihin on aikomus hankkia kahdenkertaiset ruudut ja sievät lasimaalaukset. Berlinin parlamenttirakennukset (Abgeordnetenhaus, Herrenhaus ja Reichstagsgebäude) sekä Köpenhaminaan ehdotettu valtiopäivätalo sisältävät paljon pitempiä ja vähemmin valaistuja korridooreja, eikä voi jättää mainitsematta, että sellainen korridoorien käyttäminen suuressa määrässä tekee mahdolliseksi talossa mukavasti päästä paikasta toiseen. Edustajille on tehty tilavat vaatehuoneet porraskäytävän kummallekin puolelle. Lehterikerroksessa on arveltu voitavan käyttää erittäin tilavia korridooreja vaatehuoneina, kuten on tapana ulkomaan suurissa parlamenttirakennuksissa. Suuren valiokunnan eteinen on suunnitelman mukaan Eduskunnan suuren etuhuoneen vieressä; suuren valiokunnan jäsenet voivat siis käyttää tupakkahuoneenaan istuntosalin viereen sijoitettua tupakkahuonetta. VcdtiovarainvaJiokunnaM mietintö N:o 3.

9 1907. V. M. Eduskuntatalo. 9 Ryhmäkokouksiin voipi käyttää sekä talousvaliokunnan ja ensimäisen tilapäisen valiokunnan huoneita että Eduskunnan istuntosalin pohjois- ja eteläpuolella olevia suuria tupakka- ja naishuoneita, ja olisivat tupakkahuoneita korridooreista erottavat lasiseinät silloin työnnettävät syrjään. Kun molempia ryhmäsaleja käytetään, jäisi toisen kerroksen kansliahuoneisto sisäänkäytävää vaille, ellei koilliskulman porrashuonetta olisi. Samat portaat ovat sen ohessa täysi-istuntojen aikana käytettävissä, kun lomahetkillä mennään ravintolan puolelle. Tukholman valtiopäivätalossa saavutettu kokemus on näyttänyt sellaisen sivurapun olevan varsin hyödyllisen ruokasaliin pääsemistä varten. Hallituksen jäsenille ehdotetut portaat jatkuvat lehterikerrokseen, jotta voisi tarvittaessa niitä myöten päästä lehterillä varattuihin parempiin paikkoihin; on oletettu, että ovet vieressä oleviin korridooreihin tavallisesti pidetään lukittuina. Piirustukseen on vahingossa jäänyt merkitsemättä portaitten päässä oleva ovi lehterikerrokseen. Mukavan yhteyden saavuttamiseksi istuntosalin ja muitten huoneistojen välillä tämä on sijoitettu keskelle aiottua lisärakennusta. Päivävalaistuksena on tässä ehdotuksessa samoin kuin useimmissa uudemmissa parlamenttitaloissa käytetty katto valoa, se kun on kaikista miellyttävin. Salinkaton valoaukkoon voipi hankkia valoa joko korkeammalle sijoitetuista sivuikkunoista tai ulkonaisesta lasikatosta. Pystysuorat sivuikkunat ovat ehdotuksessa tulleet käytäntöön, ne kun eivät talvella peity lumella. Taloudelliselta kannalta katsoen on jotakuinkin merkitystä vailla, annetaanko rakennuksen yläpuolelle kupoolin tai teltantapainen muoto. Kupoolia puoltaa sen kieltämättä monumentaalinen luonne. Kupoolin muurien korottaminen huomattavaan korkeuteen ei maksa paljon ja aiheutuu siitä, että on tahdottu antaa eduskuntatalon kohota ympäristöä korkeammalle. Istnntosalin alla olevaa tilaa ei voi sanottavasti vähentää, Valtiovarainvaliolcunnan mietintö N:o 3.

10 V. M. Eduskuntatalo. jos rakennukselle ylen tärkeät lämmitys- ja ilmanvaihtolaitokset tahdotaan järjestää täysin tyydyttäviksi. Jotta vältettäisiin häiritsevää kauttakulkuliikettä lehterillä sekä siitä seuraavaa töminää istuntosalin pitkältä takaseinältä, on istuntosalin pohjoinen ja eteläinen lehterikorridoori yhdistetty salin ulkopuolella olevalla käytävällä, mistä johtuu että porrashuonetta on vähän pitennetty. Istuntosaliin vievän sisäänkäytävän vanhempi osa on siirretty vähän lähemmäksi suurta ulkoovéa, jotteivät pääraput päättyisi äskenmainitun käytävän alle; sisäänkäytävä tulee täten valoisammaksi. Tämä muutos ei maksa paljon, kun ei siihen tarvita uutta ainesta. Kirjastosaliin on hankittu sanomalehti- ja kirjoitushuoneita enemmän kuin ensimäisessä ohjelmassa vaadittiin. Arkistohuoneisto, johon pitää saada mahtumaan sekä painotuotteita että mahdollisesti tarvittava asiakirjaosasto, on siitä syystä voinut jakautua kahteen kerrokseen. Tätä tarkoitusta varten on suuren valiokunnan huoneiston yläpuolella varattu alaa noin 300 neliömetriä. Kellarikerroksessa on taasen huoneita, joilla on lattiaalaa 280 neliömetriä, puhumatta vanhoista aikistohuoneista, joista 180 neliömetriä jää muuttumatta. Arkistoa varten on siis hankittu 260 neliömetria enemmän kuin ohjelma vaatii, ja osa siitä voidaan jättää sitomoksi. Vastaisuudessa kenties esiintyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on sitä paitsi eri kerroksissa valmistettu varahuoneita. Tämän kustannusarviota seuranneen lausunnon ohessa jätti professori Nyström pankkivaltuusmiehille Karkkilan tehtaan ja Vattolan puuhiomon sekä Porin konepajan lähettämät tarjoumukset piirustuksineen rakennuksen lämmitystä ja ilmanvaihtoa varten, huomauttaen lopuksi, että talon kustannus etupäässä riippui siitä ulkoasusta, jonka Eduskunta tahtoi sille antaa. Rakennuksen vastaisen kestävyyden kannalta olisi laa- Valtiovaramvaliokunnan mietintö N:o 3.

11 1907. V. M. Eduskuntatalo. 11 jempi luonnollisen kiven käyttäminen talon fasaadien päällystykseksi varsin suotava, mutta se vaatisi kustannuksia lisää 200, ,000 markkaa, josta suurin osa olisi suoritettava työpalkkoina. Kun Valtiovarainvaliokunta on ottanut tarkastaaksensa kysymystä Suomen Eduskuntaa varten tarvittavan rakennuksen aikaansaamisesta, tulee lähinnä huomioon asiantuntijain kesken, kuten ylempänä olevasta selostuksesta käy ilmi, eri tavoin arvosteltu kysymys, onko tarkoitus parhaiten tyydytettävissä nykyistä Säätytaloa lisäämällä vai kokonaan uuden rakennuksen aikaansaamisella. Lähinnä on silloin otettava huomioon ne seikat, jotka kohdistuvat rakennuspaikkaan. Ei tosin sovi kieltää, että valiokuntatöille ja valtiopäiväin toiminnalle yleensä on jotakin etua siitä, että eduskuntatalo on lähellä keskusvirastoja, valtioarkistoa sekä meillä kansalliskirjaston tehtäviä täyttävää yliopistonkirjastoa. Mutta toiselta puolen ei ole jätettävä huomioon ottamatta, etteivät suurimmatkaan etäisyydet nykyisessä Helsingissä, verrattuina etäisyyksiin muiden maiden suurkaupungeissa, ole niin tuntuvia, että yksinomaan tälle asianhaaralle olisi annettava ratkaiseva merkitys. Myöskään ei Valiokunta ole voinut omaksua sitä vähemmistön esittämää mielipidettä, että mahdollisesti kysymykseen tuleva suurempi etäisyys tuntuvammin vaikeuttaisi hallituksen jäsenten ja eduskunnan vuorovaikutusta. Valiokunta on ollut yksimielinen siinä kohdin, ettei kaupungin vanhemmissa, nykyjään jo täyteen rakennetuissa osissa liene nykyisen Säätytalon alueen sijaan uutta rakennuspaikkaa saatavissa hintaan, joka olisi sopusoinnussa kansaneduskunnan velvollisuuden kanssa noudattaa tarpeellista säästäväisyyttä yleisten varojen käyttämisessä. Sen sijaan on Valiokunnalla Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

12 V. M. Eduskuntatalo. aihetta otaksua, että kirkkoa tai muuta yleista rakennusta varten Töölön uudessa kaupunginosassa varattu alue N:o 426 voitaisiin eduskuntatalon paikaksi saada ostetuksi kohtuullisemmalla hinnalla kuin se, joka vastalauseessa mainitaan, varsinkin kun sellaisen rakennuksen sijoittaminen mainittuun kaupunginosaan tuottaisi kaupungille suurta etua muun muassa sen kautta, että sikäläiset tontit tulisivat halutummiksl Siinä tapauksessa, että eduskuntatalo rakennettaisiin muualle kuin nykyisen Säätytalon yhteyteen, jäisi viimemainittu talo alueineen muuhun tarkoitukseen käytettäväksi. Tämän kiinteimistön arvo, paikan edulliseen asemaan nähden, tulee olemaan ainakin l l x /2 miljoonaa markkaa suurempi kuin nyt kysymyksessä olevan alueen lunastushinta, jota seikkaa ei sovi jättää huomioon ottamatta uuden eduskuntatalon kustannuksia arvosteltaessa. Kysymyksen lopullinen ratkaisu näyttää kuitenkin Valiokunnan mielestä välttämättömästi edellyttävän monipuolisempaa selvittelyä, kuin mitä nyt on olemassa, kun asian valmistelussa koko huomio on kiinnitetty ainoastaan nykyisen Säätytalon laajentamiseen. Toiselta puolen taas^ on Valiokunta ajan niukkuuteen nähden havainnut mahdottomaksi itse ryhtyä hankkimaan tarvittavaa selvitystä. Valiokunta on kyllä koettanut päästä selvyyteen m. m. rakennuspaikka-kysymyksen suhteen kuulustelemalla asiantuntijoina arkkitehtejä G. Nyströmiä, O. Tarjannetta ja E. Saarista. Mutta ratkaisevaa tulosta ei ole sitenkään saavutettu, koska asiantuntijat tonttipaikkaan nähden olivat eri mieltä. Joskaan Valiokunta siis ei ole voinut muodostaa lopullista mielipidettä tonttikysymyksestä, on Valiokunta kuitenkin katsonut oi evänsä velvollinen harkitsemaan käsillä olevaa prof. Nyströmin tekemää ehdotusta Säätytalon muutos- ja lisärakennukseksi, sen tapauksen varalle, että Eduskunta päättäisi sanotun ehdotuksen poh- Valtiovarainvaliokitnnan mietintö N:o 3.

13 1907. Y. M. Eduskuntatalo. 13 jalla ratkaista kysymyksen eduskuntatalon hankkimisesta. Otettuaan selvää edellä esitettyjen asiakirjojen ja lausuntojen sisällöstä ja kuultuaan ylempänä mainittujen asiantuntijain välistä mielipiteitten vaihtoa, on Valiokunnan enemmistö tullut siihen vakaumukseen, että professori Nyström ehdotuksessaan on sisäiseen järjestelyyn katsoen ainakin kaikkiin tärkeimpiin osiin nähden sangen ansiokkaasti ratkaissut hänelle annetun tehtävän. Sitä vastoin tuntuvat ulkoasua vastaan tehdyt muistutukset Valiokunnan mielestä jossain määrin oikeutetuilta, niinhyvin säästäväisyyden kuin taiteellisen vaikutelman kannalta katsoen. Lopullisen päätöksen tekeminen tässä suhteessa lienee kuitenkin jätettävä asiantuntijoille. Valiokunta ei suinkaan pidä vähäpätöisenä sitä seikkaa, että Eduskunta niin pian kuin suinkin mahdollista on, voisi päästä työskentelemään tarkoituksenmukaisessa huoneistossa. Mutta kun on kysymys rakennustyöstä, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa vuosikymmeniä, ehkäpä vuosisatoja eteenpäin, ei vähäinen viivytys merkitse niin paljon, että sen takia olisi syytä luopua asian perinpohjaisesta valmistamisesta. Sillä jos Eduskunta lopullisen selvityksen saatuaan näkisi paremmaksi olla käyttämättä Säätytalon tontteja ja sen sijaan tahtoisi rakennuttaa uuden talon toiselle tontille, niin onhan ollut asialle eduksi, ettei päätöstä ole hätäillen tehty. Jos taasen Eduskunta silloin päättäisi käyttää Säätytalon tontteja, missä tapauksessa Valiokunta katsoo luonnolliseksi ja oikeudenmukaiseksi, että rakennustyön johto uskotaan säätytalon luojalle, professori Nyströmille, ei aikaa mainittavasti mene hukkaan, jos Eduskunta nyt määrää lyhyemmän ajan, esim. helmikuun l p:vään 1908, minkä kuluessa lopullinen selvitys on hankittava. Sillä rakennustöitä Säätytalon alueella ei voitane suuremmassa määrin panna alulle ennenkuin keväällä 1908, siitäkään syystä, että nyt valmistetut piirus- VcUtiovarainvaiiokunnan mietintö N:o 3.

14 Y. M. Eduskuntatalo. tukset kuitenkin lienevät sitä ennen osittain muutettavat. Esittämillään perusteilla Valiokunta sen vuoksi kunnioittaen ehdottaa Eduskunnan päätettäväksi: että kysymys tarkoituksenmukaisen huoneiston hankkimisesta Suomen Eduskunnalle kokonaisuudessaan jätetään Eduskunnan keskuudesta tai sen ulkopuolelta valitun 5-jäsenisen valtuuskunnan valmisteltavaksi] ollen tämä valtuuskunta velvollinen helmikuun l p:ksi 1908 antamaan Eduskunnalle ehdotuksen asiasta sekä luonnospiirustukset ja likimääräiset kustannusarviot ynnä sen ohessa harkitsemaan, josko ja missä suhteessa nyt käsillä oleva professori G. Nyströmin valmistama ehdotus voitaisiin tehdä yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi; että rakennushankkeen kokonaiskustannukset eivät saa sanottavassa määrin nousta suuremmiksi kuin 2 miljoonaa markkaa yli sen arvon, joka nykyisellä säätytalolla tontteineen on; sekä että Valtiovarainvaliokunnalle annetaan tehtäväksi ehdottaa millä tavalla jäsenet tähän valtuuskuntaan on valittava sekä määrätä heille suoritettava korvaus, ynnä esittää sen määrärahan suuruus, joka tarvitaan valtuuskunnan menoihin. Katsoen siihen suuren merkitykseen, joka on tunnustettava kysymykselle Suomen Eduskunnalle aiotusta huoneistosta, on Valiokunta katsonut asiakseen liittää tähän mietintöön pienennetyt jäljennökset tärkeimmistä professori Nyströmin rakennusehdotukseen kuuluvista piirustuksista Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

15 1907. V. M. Eduskuntatalo. 15 Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa poheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf, A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tainio, Tanner, Tokoi, Wiitanen, W. Wuolijoki ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi, Kanervo, Olkkonen, Raatikainen, Riihelä ja A. Soomalainen. Helsingissä syyskuun 19 p:nä Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

16 V. M. Eduskuntatalo. Vastalause. Valtiopäivätyön hajoittaminen kahteen jokseenkin kaukana toisistaan olevaan huoneistoon sekä siitä aiheutuva ajanhukka ja muut hankaluudet muodostuvat siksi tuntuvaksi esteeksi Eduskunnan toiminnalle, etten voi äänelläni vaikuttaa tämän tilan tarpeettomaan pitkittämiseen. Koska kuitenkin useitten armollisten esitysten käsittelemiseen vaadittava aika ei lupaa hyötyä kysymyksen palauttamisesta Valiokuntaan, eikä toivottuja hedelmiä arvatenkaan ehditä määräaikaan saada ehdotetun valtuuskunnan asettamisesta, katson velvollisuudekseni saattaa Eduskunnan tietoon ne syyt, joiden perustuksella olen arvellut olevan mahdollista jo nyt tehdä päätös kysymyksen periaatteellisesta puolesta. Ensiksi tulee huomioon, mitä tulevalta eduskuntatalolta vaaditaan ja toiseksi miten paljon varoja arvellaan voitavan siihen käyttää. Kummallekin kysymykselle rakennuspaikan valinta on erittäin tärkeä. Säätytalokysymyksen vv valtiopäivillä ja säätyvaltuuskunnassa suoritettu käsittely on selvästi valaissut, miten vaikeaa on pääkaupungin asutun alueen sisällä saada näin suurelle talolle sopiva tontti, samoin myös kuinka vaarallista on lykätä päätöksen tekeminen vuodesta vuoteen. Väliajalla ehtivät tonttihinnat ja muut kustannukset suuresti kasvaa, ja suuri olikin ilo kun Valtiovarainvaliohmnan mietintö N:o 3.

17 1907. V. M. Eduskuntatalo. 17 lähes kaksi vuosikymmentä jatkuneen etsimisen perästä vihdoin saatiin puolella miljoonalla lunastetuksi keskellä kaupunkia sijaitseva paikka, joka myös jätti tarpeellista tilaa lisärakennuksille. Tästä paikasta luopuminen tietää kahdenkertaista tuhlausta, sillä jos säätytalotontin arvonnousu voikin korvata suuret uhraukset uuden rakennuspaikan hankkimiseksi, niin esim. Fjälldalin vuorikukkulalle sijoitetun rakennuksen hankaluudet aina pysyvät tuntuvina; on nimittäin paljon tärkeämpi kuin Valiokunnan enemmistö on olettanut, että Eduskunta toimii lähellä* senaatinrakennusta, Valtioarkiston, Yliopistonkirjaston ja Suomen Pankin huoneistoja. Vaikkapa katsottaisiinkin sopivaksi ottaa pois Säätytalon otsikkoryhmä toiseen paikkaan siirrettäväksi, ei ainakaan ole mainittu uutta tarvetta, johon Säätytalo sopisi, suuria muutoksia vaatimatta. Fjälldalin alueen hinnasta on Helsingin rahatoimikamari kysyttäessä vastannut, että vähintään 60 markkaa neliömetriltä, yhteensä siis 660,000 markkaa, tätä nykyä on katsottava tontin arvoksi, vaikkei vielä ole tehty mitään katujen, vesi- ja kaasujohtojen, viemärien y. m. hankkimiseksi kaikki siksi suuria menoja, että jos ne tulevat kaupungin tilille, vaaditaan vuosikausia, ennenkuin ne on saatu suoritetuksi. Luultavaa, jopa varmaa on, että mainittu tontinhinta ennenkuin lopullinen sopimus kaupungin kanssa on saatu aikaan, lähenee miljoonaa markkaa, ja sellainen meno olisi mielestäni arveluttavaa tuhlausta, kun riittävä ja paremmassa paikassa sijaitseva tontti ilman mitään maksua on käytettävissä. Kun viime säätykokouksen päätöksen johdosta tehdyt piirustukset Säätytalon laajentamiseksi ovat olleet tarkastettavana, on koko joukko tyyliin ja makuun kohdistuvia pikkuseikkoja etupäässä herättänyt huomiota, vaikka on asianmukaista, että kansanedustus jättää sellaisten asiain ratkaisun ammattimiesten haltuun. Itse on Eduskunta sitä vastoin velvollinen tutkimaan, onko ra- Vcdtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.

18 V. M. Eduskuntatalo. kennusohjelma tehty pitäen silmällä mitä valtiopäivätyö vaatii sekä vastaavatko piirustukset ohjelmaa. Tässä suhteessa täytyy minun huomauttaa, että professori Nyströmin ehdotusta vastaan tehdyt kirjalliset tai suulliset muistutukset osittain koskevat vähäpätöisiä sekä helposti autettavia puutteita, osaksi ovat aiheutuneet tarkastajain huomaamattomuudesta. Kerta toisensa perästä on kysytty, mitkä Eduskunnalle tärkeät tarpeet mahdollisesti ovat jääneet syrjään tai tulleet puutteellisesti tyydytetyiksi, mutta vaikka asianomaisilla on ollut varsin riittävästi aikaa ehdotuksen tutkimiseen, eivät edustajat eivätkä arkkitehdit ole maininneet sellaisia virheitä, joiden perusteella ehdotuksen hylkääminen tai täydellinen uudistus olisi tarpeen. Laskettu rakennuskustannus on joka tapauksessa niin tuntuva, että minusta nähden on velvollisuus ottaa harkittavaksi, voitaisiinko jossain kohden tehdä ohjelma yksinkertaisemmaksi ja suppeammaksi. Mutta huoneistojen vähentämistä ajateltaessa, joko puhutaan Eduskunnan kokoussalista, valiokuntain, kanslian ja pikakirjoittajain huoneistoista tai ravintolasta, on aina herännyt epäilystä; kirjaston, sanomalehtimiesten paikkain ja ehkäpä myöskin käytäväin ala on näyttänyt pikemmin vaativan laajentamista. Vaikkei tietysti sovi kieltää, että ehdotus vielä viimeisteltäessä saattaa tulla tärkeissä osissa parannetuksi, tarjoaa se jo nykyisessä muodossaan niin suuria etuja tilavuuteen ja mukavuuteen katsoen, että olisi Eduskunnalle varsin edullista saada läheisessä tulevaisuudessa niin tyydyttävä rakennus käytettäväkseen. Ei ole paikallaan asiain näin ollen panna pääpainoa arkkitehtuuriin ja tyyliin, koska Säätytalo ja sen jatko tietysti ovat taiteelliseksi kokonaisuudeksi muodostettavat ja varsinkin koska täytyy jättää arkkitehdille ja asiantunteville tarkastajille tilaisuus yksityiskohdissa viimeistellä ehdotusta, kun ollaan selvillä periaatteista. Vielä tulee ratkaistavaksi, minkä summan Suomen Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 3.