Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf.

Transkriptio

1 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf. 3/2007

2 T ä s s ä n u m e r o s s a Puheenjohtajalta... 3 Monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikan tutkimuksen haasteet Miika Pyykkönen... 5 Kulttuurilla on vientiä Anne Mari Rautiainen... 6 Eurooppalaisuutta edistämässä Sari Aalto Kulttuurisilta Kuubaan Sampo Laurikainen Musamatka Kuubaan Aija Viita Kulttuuripisteitä Cultural Points Merja Isotalo Kannen kuva: Rosa Liksom Uusi Suomi Uusi Ruotsi Susanna Tommila Svenska Nu Tiinaliisa Granholm Joku kestää maailman menossa Pentti Ronkainen Ei muistomerkkiä Minna Canthille Mikko Roiha Miten lapset Suomessa voivat Maria Kaisa Aula Menetelmäesittely: Nuorten kulttuurikortti Noora Herranen Tapahtumatuottajana Ankkalinnassa Noora Herranen TAKUn testi Edunvalvonnassa ei kaveria jätetä Jorma Rihto Lisäkouluttautuminen kannattaa aina Päivi Ruutiainen Työntekijän oikeudet sähköpostin käytössä Tuire Torvela Akavan Erityisalojen jäsensihteeritiimi Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p fax (05) kirsi.herala@taku.fi Noora Herranen, Merja Isotalo, Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Ari Tolvanen, Susanna Tommila Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 2 T A K U TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

3 Syksyn sopimussatoa odotellessa P u h e e n j o h t a j a l t a Susanna Tommila susanna.tommila@taku.fi Tämäkin syksy on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi ammattijärjestönäkökulmasta ja etenkin TAKUlaisilla silmillä katsottuna. Valtion budjettia ollaan lyömässä lukkoon ja ainakin elokuva-ala on nyt ollut sitä mieltä että se on jäämässä vaille jo luvattua korotusta. Tuntuu siltä että julkisen rahoituksen osuus taiteelle ja kulttuurille on aihe josta saisi puhua äänekkäämmin ja enemmänkin julkisuudessa. Työsopimusneuvottelujen edistyminen on toinen tärkeä seurattava aiheemme. Tällä kertaa onkin hyvin nostettu esiin naisvaltaisten, koulutettujen alojen asema ja palkkauksen parantaminen. Myös kulttuurialoista on ollut jonkin verran kirjoittelua lehdistössä. Parhaimman tilan julkisuudessa on kuitenkin saanut naisenemmistöinen hoitoala. Kunta-alan neuvotteluissa syyskuun alussa TNJ jätti hyväksymättä, muiden mielestä melko hyvänkin työnantajan tarjouksen. Akavan erityisaloilla on lokakuussa liittokokous, jossa liitolle valitaan hallitus. TAKUlla on tällä hetkellä liiton hallituksessa varajäsenyys. Kahden vuoden aikana TAKU on kasvanut Akavan erityisalojen merkittäväksi jäsenjärjestöksi lähes 1900 jäsenellä, joten asemaamme tulisi selkeästi vahvistaa. TAKUn omalla hallituksella oli kaksipäiväinen syysseminaari, jonka tarkoituksena oli kertoa uusille jäsenille ja varajäsenille järjestötyön perusteista sekä käsitellä hallituksen tulevia haasteita. Hallitus on kahden vuoden ajan tehnyt aktiivista strategiatyötä, joka edelleen jatkuu sekä työryhmissä että ajoittain ohjattuna. Viime kauden keihäänkärkiä oli koulutuspoliittisen ohjelman valmisteleminen vuosikokouksen hyväksyttäväksi. Nyt syyskuun kokouksessa hallitus teki periaatepäätöksen TAKUlaisen kulttuuripolitiikkaohjelman työstämisestä ensi kevään vuosikokoukseen. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä asiana haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi TAKUn uusille kotisivuille! Osoite on sama mutta ulkoasu on uusi. Tämän tyyppiset työt tulevat viimeistellyiksi vasta käytössä. Siksi toivonkin että tuotte palautetta niin internet-sivuista kuin muustakin TAKUn toiminnasta, aina kun koette sen tarpeelliseksi. Näin voimme yhdessä kehittää TAKUlaista vaikuttamista. T A K U 3

4 I väntan på höstens avtalsskörd Även denna höst har visat sig vara intressant ur fackföreningssynvinkel och isynnerhet för oss TAKU-medlemmar. Statens budget är så gott som färdig och åtminstone filmbranschen har visat sitt missnöje med uteblivna, redan utlovade förhöjningar av anslagen. Det verkar som om man borde tala ljudligare och mera i offentligheten om den offentliga finansieringens andel för konst och kultur. I arbetsavtalsförhandlingarna har nu de kvinnodominerade branscherna med utbildad arbetskraft och kravet på löneförbättringar lyfts fram. Även kulturbranschen har i någon mån debatterats, men främst har det varit fråga om vårdsektorn. Akavas specialorganisationer väljer sin styrelse på förbundsmötet i oktober. TAKU representeras för tillfället i styrelsen av en suppleant. Under de gångna två åren har TAKUs medlemsantal ökat, vilket borde innebära en förstärkning i vår ställning i styrelsen. TAKUs egen styrelse hade ett tvådagars höstseminarium, vars syfte var att informera nya medlemmar om grunderna för fackföreningsarbete samt behandla styrelsens kommande utmaningar. Vi kommer att fortsätta med vårt strategiarbete bl.a. i arbetsgrupper. TAKUs utbildningspolitiska program bereddes för årsmötet senaste år och nu har styrelsen beslutat att bereda ett kulturpolitiskt program för att godkännas av årsmötet nästa vår. Sist men inte minst vill jag önska alla välkomna att besöka våra nya hemsidor. Adressen är densamma men layouten och uppställningen är ny. Jag hoppas på feedback både vad gäller våra webbsidor och övrig verksamhet. På detta sätt kan vi tillsammans utveckla TAKUs påverkningsmöjligheter. Susanna Tommila susanna.tommila@taku.fi Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n apuraha 840 euroa on haettavissa mennessä. Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry tukee jäseniään jakamalla apurahan kerran vuodessa. Hakijat voivat olla yksityishenkilöitä tai työryhmiä (työryhmän kaikkien jäsenten tulee myös olla TAKUn jäseniä). Mahdollisuus apurahan saantiin edellyttää voimassa olevaa jäsenyyttä. Apurahoja anotaan tuleviin hankkeisiin, ei takautuvasti. Apuraha voidaan myöntää myös harkinnan perusteella hakemuksetta. Hakemukset tulee toimittaa yhdistyksen toimistoon puheenjohtaja Susanna Tommilalle osoitettuna (postileiman päiväys). Hallitus päättää apurahan saajan/t kokouksessaan Puheenjohtaja Susanna Tommila Maistraatinportti 4 A, Helsinki kuoreen merkintä Apuraha HALLITUS 4 T A K U

5 M i i k a P y y k k ö n e n Monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikan tutkimuksen haasteet UNESCOlle selvitystä tehnyt kulttuuripolitiikan tutkija Tony Bennett totesi 2000-luvun taitteessa, että kasvava kulttuuridiversiteetti asettaa eurooppalaiselle kulttuuripolitiikalle haasteen: maakohtaisen hallinnon on kyettävä demokraattisuuden nimissä oppimaan pois etnosokeudesta ja huomiomaan uudet sosiaaliset ja kulttuuriset identiteetit ja intressit, joita politiikan tulee palvella. Kulttuuridiversiteetti ei ole haaste ainoastaan kulttuuripolitiikalle, vaan myös sen tutkimukselle. Tutkimuksen on tunnustettava, että staattisen kulttuurisen yhdenmukaisuuden sijaan kaikki yhteiskunnat koostuvat monista (osa)kulttuureista, jotka muuttuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja niitä koskevien merkityksenantojen asiayhteyksistä riippuen. Näin ollen myös politiikat ovat muuttuvampia ja refleksiivisempiä kuin monesti on ajateltu. Kulttuuripolitiikassa on kyse asioiden ja ilmiöiden politisoinnista sekä niillä politikoinnista julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin toimijoiden vuorovaikutuskentällä. Tutkimuksessa on tarpeen on huomioida niin toimijoiden subjektiiviset merkityksenannot kuin niitä kehystävät toiminnan rakenteet ja konventiotkin. Yhtä tärkeää kuin on tunnustaa ja tunnistaa yhteiskuntien kulttuurinen moninaisuus, on tunnistaa ja tunnustaa kulttuuriryhmien sisäinen moninaisuus. Valtaväestöjä, maahanmuuttajia tai etnisiä vähemmistöjä ei pidä lähestyä kulttuurisina monoliitteina. Esimerkiksi maahanmuuttajien yhdistystoiminta osoittaa, että tietyllä paikallisalueella maahanmuuttajat toimivat kollektiivisesti monien erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen intressien ja identiteettien innoittamina. Samoin tietyn ryhmän sisällä vallitsee erilaisia tulkintoja omasta kulttuurista. Nämä tulkinnat heijastuvat erilaisten yhdistysten moninaisena kulttuuritoimintana. Kaikkea maahanmuuttajien kansalaistoimintaa ei tule tarkastella yksinomaan kulttuurisena, sillä siinä ei ole kyse pelkästään lähtömaasta periytyvien kulttuuripiirteiden tai uskonnon säilyttämisessä, kuten monesti on tapana ajatella. Suuri osa yhdistyksistä keskittyy myös sukupuoleen, nuoruuteen, maahanmuuttajaryhmien väliseen yhteistyöhön, maahanmuuttajien ja suomalaissyntyisten kontaktien lisäämiseen, taiteisiin ja liikuntaan. Kulttuurisen moninaisuuden huomioiva lähestymistapa avaa näkymän kulttuuripolitiikkaan monimutkaisena hallinnan tekniikoiden ja rationaalisuuksien kenttänä. Esimerkiksi maahanmuuttajien järjestäytynyt kansalaistoiminta on yhtälailla omaehtoista toimintaa kuin ulkoisen ohjailun ja hallinnan väline. Yhtäältä hallinto käyttää yhdistyksiä maahanmuuttajien osallistamiseen ja kotouttamiseen, ts. heidän subjektiivisuuksiensa tuottamiseen ja ohjaamiseen. Toisaalta yhdistykset ja niissä toimivat maahanmuuttajat hallitsevat toiminnallaan itse itseään eli toteuttavat sitä, mitä Michel Foucault nimittää eettiseksi minätyöksi. Kirjoittaja on kulttuuripolitiikan lehtori Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja fi losofi an laitoksella. Hänen väitöskirjansa Organisoituvat diasporat. Etnisyys, kansalaisuus, integraatio ja hallinta maahanmuuttajien yhdistystoiminnassa julkaistiin kesällä T A K U 5

6 A n n e M a r i R a u t i a i n e n Kulttuurilla on vientiä Kolmen ministeriön kulttuurivientihanke on ollut käynnissä vuodesta Kulttuuriviennin kehittämisohjelma ja taiteenalakohtaiset strategiat on laadittu. On täytäntöönpanon aika. Ulkoasiainministeriö Verkosto on hyvä tapa edistää kulttuurivientiä Kulttuurille on vientiä, todetaan Opetusministeriön viimekeväisessä raportissa. Se syntyi kauppa- ja teollisuusministeriön, opetusministeriön ja ulkoasiainministeriön sekä kulttuurikentän toimijoiden yhteistyön tuloksena ja on siten kaikkien kulttuuriviennin toimijoiden yhteinen tahdon ilmaus. Virkamiesvetoisen toiminnan aika on ohi. Olemme hakeneet verkostomaista yhteistyötä ja todenneet sen hyväksi tieksi, kertoo Timo Heino Ulkoasiainministeriön kulttuuriyksiköstä. Keskustelu on ollut hedelmällistä ja hyödyllistä ja sitä aiomme jatkaa. Kulttuurivienti moninkertaistuu Tiedotuskeskukset ovat vastanneet toimialakohtaisten vientistrategioiden laatimisesta. Me ministeriöissä luomme mahdollisuuksia ja edellytyksiä, taiteen kenttä päättää itse, miten niihin tartutaan, kuvailee Heino. Ministeriöillä on oma työnjakonsa. Kauppa- ja teollisuusministeriö keskittyy yrityspohjaisen kulttuuriviennin rakentamiseen, opetusministeriö kulttuuriviennin perusrakenteeseen ja kärkihankkeiden tukemiseen, ulkoasiainministeriö puolestaan tekee kulttuurivientiä edustustojensa kautta. Yhteisenä tavoitteena on kulttuuriviennin voimakas lisääminen. Raporttiin on kirjattu, että kulttuuriviennin arvo kolminkertaistuu vuoteen 2011 mennessä. Me pidämme sitä aika varovaisena arviona. Kulttuurivienti halutaan nostaa muiden vientialojen rinnalle. Meillä on vahvoja taiteilijoita ja paljon luovaa osaamista, mutta suhteellisen pienet kotimarkkinat. Au- Timo Heino 6 T A K U

7 tamme niitä, jotka haluavat kokeilla siipiensä kantavuutta kansainvälisillä markkinoilla. Vahvan poliittisen tuen kulttuuriviennille antaa nykyinen hallitusohjelma, jossa painotetaan kulttuurivientiä ja -yrittäjyyttä sekä toisaalta osaamista ja innovaatiota. Yhteistyöllä eteenpäin Suunnitelmien jälkeen on aika toimia. Opetusministeriö asetti syyskuun alussa ohjaus- ja valmisteluryhmät toimeenpanemaan ohjelmaa. Valmisteluryhmässä on edustettuna koko kulttuurin kenttä, puheenjohtajana toimii teatterinjohtaja Johan Storgård. Työskentelyssä käydään raportin kaikki kuusi tavoitetta läpi, kertoo Timo Heino. Mukana on rakenteellisia asioita, kuten yritystoiminnan ja organisaatioiden yhteistyön kehittämistä tai vaikkapa verotukseen ja tekijänoikeuksiin liittyviä asioita. Toinen puoli on suurimpien hankkeiden toteutusta. Kulttuurivientiin näyttää syntyneen toimiva yhteistyökuvio. Meillä on keskinäinen luottamus ja kova tahtotila tehdä tätä yhdessä. Tehostetulla yhteistyöllä voimme saada paljon aikaan, vahvistaa Heino. Opetusministeriö Kärkihankkeita ja tiedontuotantoa Ensi vuoden talousarviosta on tulossa kulttuurin osalta poikkeuksellinen: kulttuurivienti on saamassa kokonaan uuden budjettimomentin. Kulttuuriministeri näkee hallitusohjelman prioriteettina, josta pidetään kiinni. Siellä ovat vahvasti esillä sekä kulttuurivienti että innovaatiot ja osaaminen yleensä, sanoo Kimmo Aulake opetusministeriön kulttuurivientiyksiköstä. Luovalla toimialalla on oikeasti taloudellista potentiaalia, joka voi monipuolistaa elinkeino- ja vientirakennettamme. Kärkihankkeille rahoitusta Kulttuuriviennin perimmäisenä ta- Kimmo Aulake voitteena on saada kulttuurin toimialat yhdenvertaisiksi vientialoiksi muiden vientialojen rinnalle. Opetusministeriö yrittää järjestää rahoitusta viennin kärkihankkeille kulttuuriviennin kehittämisohjelman mukaisesti. Se on ollut erityisesti taiteenalojen vientistrategioiden toimeenpanoa, kertoo Aulake kulttuurivientiavustuksista. Hakemusten taso on noussut, meillä on uusia kovia toimijoita ja kaikki muutkin ovat skarpanneet jatkuvasti. Hän kuvaa raastavaksi hakemusten läpikäyntiä, kun haetun ja käytetyn määrärahan erotus oli niin iso. Kaikkiin hyviin hankkeisiin ei rahaa riittänyt, ei edes kaikkiin huippuihin. Jäljelle jäivät pakolliset, jotka seuloutuivat joukosta selkeiden kriteereiden kautta, hän kertoo. Joillekin tällä hakukierroksella avustuksetta jääneille löytynee muita rahoitusväyliä esimerkiksi Kauppa- ja teollisuusministeriöstä tai Tekesistä. Se on yksi toimintatapamme: luomme kontakteja, jotka tuottavat resursseja. Tilastotietoa kulttuurin tarpeisiin Perusrakenteisiin liittyy tiedontuotannon uudistaminen. Jotta tietäisimme, mitä puhutaan ja mihin puheet perustuvat, kuvailee Aulake. Taustalla on noin vuosi sitten julkaistu kulttuurin taloudellista merkitystä ja vaikuttavuutta selvittänyt Kulttuurin arvo? -raportti. Huomasimme, että tilastorakenteet on tehty tavarantuotantoa eikä palveluja varten. Kulttuuriala ei istu kovin hyvin olemassa oleviin standardeihin, joten sen kansantaloudellisen vaikuttavuuden seuraaminen on ollut puutteellista. Nyt rakennetaan tilastollista tietoperustaa. Sen keskeinen osa on satelliittitilinpidon aloittaminen. Kulttuurin satelliitilla tarkoite-taan tilisysteemiä, joka on yhteydessä kansantalouden tilinpidon järjestelmiin. Se on tilastollinen väline, joka mahdollistaa ensimmäistä kertaa kattavan, yhteismitallisen ja kaikkia kulttuurin toimialoja koskevan tilastotiedon tuottamisen kulttuurin taloudesta. Pitkä matka maaliin Opetusministeriön asettamien työryhmien käynnistäminen on tämän syksyn kulttuuriviennin toimeenpanoa. Ryhmissä on vahva poliittinen selkänoja, mutta sen lisäksi linkit kaikkeen, mitä tarvitaan, sanoo Aulake tyytyväisenä. T A K U 7

8 Kärsivällisyyttä kuitenkin tarvitaan. Me kaikki haluaisimme tuloksia heti. On kuitenkin syytä muistaa kulttuuriministeri Wallinin vertaus: tämä on maraton - ei pikajuoksu. Lisätietoja: Onko kulttuurilla vientiä? ON! Esitys Suomen kulttuuriviennin kehittämisohjelmaksi Opetusministeriön julkaisuja 2007:9. Kulttuurin arvo? Kulttuurin kansantaloudellisia vaikutuksia selvittäneen työryhmän raportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:35 Risto Räppääjä -hahmo on Aino Havukaisen ja Sami Toivosen käsialaa FILI vie kirjoja maailmalle Meillä on loistava vientiartikkeli: moniääninen kirjallisuus ja fiksut kirjailijat, sanoo kirjallisuuden tiedotuskeskuksen johtaja Iris Schwanck. Kulttuuriviennin kentällä kirjallisuus on aivan omanlaisensa, sen viemiseen kun tarvitaan aina kääntäjiä. Perusasiat ovat suhteellisen hyvin: meillä on eurooppalaiseen tapaan valtion käännöstukirahaa ulkomaisille kustantajille suomalaisen kirjallisuuden kääntämiseen ja me pystymme kouluttamaan ja tukemaan kääntäjiä. Työ on pitkäjänteistä: kustantajien etsimistä, tukemista ja identifioimista vuosien ajan. Sitä on tehtävä koko ajan, eikä lyhyissä projekteissa, sanoo Schwanck. Kustantajalle on aina riski sijoittaa toistaiseksi tuntemattomaan kirjailijaan. Siksi meidän tukeamme tarvitaan. Vientiä lasten- ja nuortenkirjallisuudelle Perustyön lisäksi FILI:llä on suurempia hankkeita, kuten pari vuotta käynnissä ollut lasten- ja nuortenkirjallisuuden vientihanke. Se loistava esimerkki siitä, miten huikeita tuloksia syntyy heti, kun saadaan vähän rahoitusta lisää. Vientiä on ollut muun muassa Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen trilogialle, Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjoille sekä Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjille. Rahoitusta tarvitsisivat myös tietokirjallisuus ja sarjakuva, huokaa Schwanck. Tällainen kokonaisnäkemys meillä on strategiassakin suosituksena: näitä kaikkia pitäisi edistää. Kirjallisuus sai kärkihanketukea myös Frankfurtin kirjamessujen 2011 Suomen mahdollisen kunniavierastapahtuman valmisteluun. Frankfurtin kirjamessut ovat Euroopan suurin ja näkyvin kulttuuritapahtuma. Teemamaastatus olisi valtaisa mahdollisuus, muutkin taiteen alat saisivat tilaisuuden olla esillä ympäri Saksaa koko vuoden. Tämän vuoden lopulla selviää, saako Suomi tämän statuksen. 8 T A K U

9 Kulttuuritietoa alueittain! Kulttuuria alueittain: tilastollinen katsaus on Tilastokeskuksen ensimmäinen julkaisu, joka sisältää erityisesti alueellisia tilastotietoja Suomen kulttuurin tilasta ja kehityksestä. Alueyksiköinä on julkaisussa useimmiten käytetty maakuntia mutta myös suuralueita sekä kuntia. Lisäksi pääkaupunkiseutu on useimmissa taulukoissa omana tilastointialueenaan sen erityisluonteen kuvaamiseksi. Mukana on tilastotietoja myös alueellisten kielivähemmistöjemme, suomenruotsalaisten ja saamelaisten, kulttuurista. Julkaisu on kokonaan kaksikielinen (suomi-ruotsi). Yhteenveto ja taulukot (122 kpl) ovat myös englanniksi. Kulttuuria alueittain: tilastollinen katsaus maksaa 30 euroa. Postitse toimitettaessa hintaan lisätään toimitusmaksu 6,50 euroa. Tilaukset Tilastokeskuksen myyntipalvelusta: puh. (09) , faksi (09) , sähköposti: T A K U 9

10 Eurooppalaisuutta edistämässä S a r i A a l t o Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osasto (EKSO) on yhdistys, jonka tavoitteena on aktiivisesti käynnistää ja ylläpitää suomalaisen yhteiskunnan tieteen, taiteen, talouselämän ja politiikan toimijoiden välistä keskustelua Euroopan integraatiosta ja sen kulttuurisesta ulottuvuudesta. Yhdistys toimii yhteistyössä Euroopan Kulttuurisäätiön (European Cultural Foundation) kanssa edistäen säätiön tavoitteita ja tiedottaen sen toiminnasta. Viime vuosina EKSO on keskittynyt järjestämään seminaareja ajankohtaisista aiheista painottaen eurooppalaista näkökulmaa sekä poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen tekijöiden kytkeytymistä yhteen. Tärkeintä yhdistyksen toiminnassa on kansalaiskeskustelu tämän päivän Eurooppaa koskettavista haasteista, kiteyttää Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osaston puheenjohtaja, pankinjohtaja Sinikka Salo. Professori, filosofi Agnes Heller puhumassa The Idea of Europe: Continuity and Change -seminaarissa Helsingissä huhtikuussa. Kuva: Jussi Aalto 10 T A K U

11 Historia kylmän sodan maailmassa Euroopan Kulttuurisäätiö perustettiin vuonna 1954, ja pyrkimyksenä oli edistää eurooppalaista kulttuuriyhteistyötä sekä sisällyttää inhimillinen ja kulttuurinen ulottuvuus jälleenrakentamiseen. Vuodesta 1960 säätiö on toiminut Amsterdamissa luvulla Euroopan Kulttuurisäätiö aloitti ohjelman, jonka tavoitteena oli luoda kansallisten komiteoiden verkosto Eurooppaan. Suomen Osasto perustettiin vuonna 1969 vuorineuvos Heikki H. Herlinin aloitteesta. Suomalaisia oli kuitenkin jo alusta asti ollut mukana Euroopan Kulttuurisäätiön toiminnassa. Aikalaisille suuntautuminen Länsi-Eurooppaan edusti tärkeää, kolmatta kansainvälistymisen tietä kylmän sodan Suomessa, jossa kansainvälinen yhteistyö suuntautui pääasiassa Neuvostoliittoon ja Pohjoismaihin. Seminaareja ja aloitteita Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osasto on ollut aktiivinen kulttuuripoliittinen keskustelija ja vaikuttaja. Yksi yhdistyksen aloitteista oli luvun lopulla perustettu Arktisen Keskuksen Säätiö, jonka toiminta johti pohjoisten alueiden kansainvälisen tutkimus- ja kohtauspaikka Arktikumin avaamiseen Rovaniemellä vuonna Viime vuosina yhdistys on järjestänyt seminaareja ajankohtaisista aiheista. Tärkeitä teemoja ovat olleet sivistys, kulttuuri, kieli ja identiteetti, nuorten ajatukset Euroopasta ja sukupolvien välisen dialogin edistäminen sekä median mahdollisuudet kulttuurisen moninaisuuden välittäjänä. Eurooppaa on myös viety paikallistasolle, ja 2000-luvulla on järjestetty onnistuneita seminaareja eri puolilla Suomea, joissa on pohdittu eurooppalaisuuden merkitystä paikallisessa kontekstissa. Huhtikuussa 2007 järjestettiin kansainvälinen seminaari The Idea of Europe: Continuity and Change, joka keräsi Helsinkiin 13 puhujaa eri puolilta Eurooppaa keskustelemaan yhdessä suomalaisten poliitikkojen ja kulttuurivaikuttajien kanssa. Seminaarissa pohdittiin Euroopan integraatiota ja sen tulevaisuutta, eurooppalaista sivistystä The Idea of Europe -seminaari kokosi puhujia eri puolilta maailmaa. Kuvassa puheenjohtaja Christian de Boissieu ranskalaisesta Conseil d Analyse Économiquesta ja Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osaston puheenjohtaja, pankinjohtaja Sinikka Salo keskustelemassa EU:n tulevista haasteista. Kuva: Jussi Aalto. ja identiteettiä sekä yhteisen median mahdollisuuksia. Seminaarin tavoitteena oli palauttaa suomalaisten mieliin EU:n rauhaan ja yhteistyöhön nojaava perusajatus, kertoo puheenjohtaja Sinikka Salo. Katsoimme, että Suomessa tarvitaan kansalaiskeskustelua EU:ta kohtaavista haasteita. Euroopan kilpailukyvyn säilyttäminen jälkiteollisessa ja globalisoituvassa maailmassa perustuu aikaisempaakin enemmän kulttuuristen vahvuuksien hyödyntämiseen. ECF eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön puolustaja Euroopan Kulttuurisäätiön (European Cultural Foundation) tarkoituksena on edistää rajoja ylittävää kulttuuriyhteistyötä Euroopassa ja sen lähialueilla. Säätiön toiminnan kantavana ajatuksena on tällä hetkellä The experience of diversity the power of culture, jonka mukaisesti keskitytään tutkimaan taiteen ja kulttuurin avulla ihmisten moninaisuuden kokemuksia ja valottamaan näin eurooppalaisen kulttuurin kirjoa. Säätiö avustaa erilaisia kulttuuriprojekteja, ja sillä on omat ohjelmansa taiteen, median ja liikkuvuuden saroilla. Euroopan Kulttuurisäätiö toimii eurooppalaisen kulttuuripolitiikan puolestapuhujana Euroopan unionissa ja lähialueilla. Säätiö on pitänyt esillä kulttuurin merkitystä Euroopan integraation syventämisessä ja kansalaisten sitouttamisessa yhteiseen Eurooppa-projektiin sekä kampanjoinut EU:n kulttuuribudjetin nostamisen puolesta. Yhteistyössä eri tahojen kanssa Säätiö käynnisti muutama vuosi sitten projektin kulttuurisen yhteistyön helpottamiseksi Euroopassa, ja sen tuloksena avattiin kesällä 2006 LabforCulture -kulttuuriportaali osoit-teessa labforculture.org. Sivusto mahdollistaa kulttuuritoimijoiden verkottumisen, kokemuksien vaihdon ja tiedonhankinnan sekä helpottaa heidän yhteistyötään tarjoamalla laajan tietovarannon eri puolilla Eurooppaa toimivista kulttuuriorganisaatioista. Aktiivista Eurooppa-keskustelua Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi eurooppalaisten teemojen tulla vahvemmin esiin, toteaa puheenjohtaja Salo. Eurooppa on meidän kotikenttämme, joka täytyy tuntea. EKSO:n tehtävänä on tutustuttaa suomalaisia eurooppalaisiin kulttuureihin ja siihen kulttuurien moninaisuuteen, joka on keskeinen tekijä maanosamme ymmärtämiseksi. Seuraavan seminaarin Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osasto järjestää Gustaf Mauritz Armfeltin syntymän 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhteistyössä Kansallismuseon kanssa. Kevään 2008 seminaarin aiheena on koulutus ja liikkuvuus. Kirjoittaja toimii Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osaston sihteerinä (virkavapaalla ) T A K U 11

12 Kulttuurisilta Kuubaan kuljettaa soittimia Kuuban nuorille! Kuva: Aija Viita Runsas vuosi sitten käynnistivät Maailman Musiikin Keskus, PAND- taiteilijat rauhan puolesta, Elmu, Oranssi ja Suomi-Kuuba-seura Kulttuurisilta Kuubaan -kampanjan. Kampanjan tarkoituksena on avata uudestaan aikaisempina vuosikymmeninä elänyt suomalaisten ja kuubalaisten taiteilijoiden ja kulttuuri- ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö ja kulttuurin vaihto. Tavoitteena on tulevaisuudessa kuljettaa kulttuurin tekijöitä, taiteilijoita, opiskelijoita ja kaikkia kiinnostuneita maiden välillä ja aiheuttaa näin kulttuurien vuorovaikutusta. Kuuba on musiikin ja rytmin suurmaa sekä vahva tanssissa, kuvataiteessa, elokuvassa ja monella muullakin taiteen alalla. USA:n poliittinen - ja taloudellinen saarto on kuitenkin estänyt luonnollista vuorovaikutusta, jota jokainen kulttuuri tarvitsee kehittyäkseen. Hyöty on siis molemminpuolista. Kulttuurisilta on vuoden aikana järjestänyt keskusteluja, konsertteja, klubeja ja ensimmäisen musiikkimatkan Kuubaan viime maaliskuussa. Aloitettu soitin- ja musiikkivälineiden keräys kuubalaisille musiikkikouluille on jo tuottanut kontin pohjalle niin pianon ja sähköurut kuin kitaroita, viuluja sekä torvisoittimia ja rumpuja. Toivomme kontin täyttyvän vuoden 2008 syksyllä ja suuntaavan kohti Kuubaa. Kampanja järjestää osana latinalaisen Amerikan ja Karibian elokuvafestivaalia, Cinemaissia, iltaklubin ravintola Dubrovnikissa Helsingissä sekä suuremmat Fiestat ravintolalaiva Wäiskissä ja Tapahtumilla kerätään varoja soittimien ostoon. Seuraavat musiikkimatkat ovat myynnissä ja kevääksi on suunnitteilla klubeja sekä konsertteja lähinnä Helsinkiin. Lisää tietoa Kulttuurisilta Kuubaan - kampanjasta 12 T A K U Kuva: Aija Viita

13 Katsokaa meren kauniita värejä, kapteeni kuuluttaa ja yritän niska vääränä kurkistella näkymää lentokoneen pienestä ikkunasta. Tosiaan! Alla oleva meri on muuttunut värimereksi: kirkkaat sinisen sävyt, vihreää ja turkoosia vuorotellen, seassa okranvärisiä saaririhmastoja ja jopa pienenpieniä, valkoisia tyrskyjä tarkkasilmäiselle. Haltioissani tuijotan näkyä. Länsi-Intia ottaa vastaan vieraansa todellakin komealla tavalla! Kuuba on elämys. Ensikertalaiselle varsinkin. Kaikki se, mitä tuleva kaksiviikkoinen tulisi pitämään sisällään, oli häkellyttävää. Vaikka olin kotona etukäteen perehtynyt aiheeseen, en osannut kuvitella, mitä Kuuba oikeasti pitäisi sisällään. Havannan omintakeinen tunnelma, visuaalisuus, joka hyökyy päälle, katuelämän monikerroksisuus, ihmisten kirjo, äänet, tuoksut ja tätä kaikkea yhtaikaa. Tutustumismatkamme läpi Kuuban vain vahvisti käsitystäni: tämä maa on elettävä ja koettava itse - kaikilla aisteilla. Teemamatkamme aiheena oli musiikki ja järjestävänä tahona Kulttuurisilta Kuubaan -hanke, joka Suomessa on lähinnä tullut tutuksi soitinkeräyskampanjansa vuoksi. Kampanjalla kerätään kuubalaisille musiikkikouluille, nuorille bändeille ja musiikin harrastajille musiikin välineistöä, soittimia ja äänitys- ja studiokalustoa. Soitinkeräyksen lisäksi Kulttuurisilta yhteistyökumppaneineen järjestää kulttuurimatkoja Kuubaan. Ja juuri sellaiselle olin innokkaana ilmoittautunut, tälle elämäni ensimmäiselle järjestetylle seuramatkalleni. Kolmisenkymmentä suomalaista ja kaksi viikkoa kuubalaista musiikkia, mitähän se toisi tullessaan? Aluksi hurmioidun kaikesta visuaalisesta. Hotellimme oli aivan Malecónin vieressä, ja katselemista riitti. Kuvasin kamerallani rantakadun maleksijoita ja rakennusten rappioromantiikkaa, juoksin amerikanrautojen, hevoskärryjen ja polkupyörätaksien perässä, ja löysin joka puolelta mitä upeimpia skenaarioita havannalaista katuelämää. Kuvattavaksi tarjoutui ihmeellisiä värisointuja ja sommitelmia. Vähitellen rauhoituin ja annoin muillekin vaikutelmille tilaa. En ollut ainoa porukasta, joka kiinnitti huomiota katujen ja kujien käsittämättömään äänimaailmaan. Kolisevat kärryt, autojen äänitorvet, baseballia pelaavien poikien huudot ja avoimista ovista tulviva musiikki tuntuivat värittävän kaupunkia päivästä toiseen. Salsa soi joka puolella. Ohjelmassamme oli luonnollisesti tiuhaan kaikenlaista musiikkirientoa, mm. danzón Musamatka Kuubaan A i j a V i i t a -orkesterin harjoitusten seuraamista ja hikisen hauskoja salsaoppitunteja. Jazzklubilla La Zorra y el Cuervossa soitti yhtenä iltana Pablo Menendez, mikä oli yksi matkan musiikillisista kohokohdista. Kulttuurimatkustelun taustalla on tavoite lisätä tietoa Kuuban musiikista ja kulttuurista. Tämä tuntui meidän kohdallamme täyttyvän paremmin kuin hyvin. Jopa niin hyvin, että ollakseen lomamatka tuli reissustamme suorastaan opintomatka, eräänlainen kulttuuriseminaari. Kiitos tästä kuuluu ehdottomasti matkaoppaallemme Peter Lomanille, Santiagoon kotiutuneelle muusikolle ja Kuuba-asiantuntijalle, joka väsymättä jaksoi jakaa tietoaan pitkillä, muuten niin puuduttavilla bussimatkoillamme Kuuban halki. Saimme aimo paketin luentoja niin Kuuban historiasta, nyky-yhteiskunnasta, luonnosta kuin musiikista kaikki tämä elävöitettynä Peten omilla henkilökohtaisilla mielipiteillä ja filosofoinneilla. Bussin ikkunasta ohikulkevat maisemat, öljylähteet, appelsiini- ja banaaniplantaasit, prikaatijoukot, kalkkunakorppikotkat, härät pelloilla ja Fidelin iskulauseet tienvarsilla saivat ymmärrettävän kontekstinsa ja samalla raskas matkanteko mielekkyytensä. Opin, että clave on Kuuban sydämen syke, ja tiedän nyt, että rumbassa se soi hieman toisin kuin sonissa. Tästä rumban rytmikulusta saimme elävän näytteen Matanzasin kaupungissa, missä esiintyi paikkakunnan arvostettu Grupo Afrocuba. Rumbaesitys oli kirjaimellisesti mukaansatempaava ja transsinomaiset perinnetanssit sykähdyttäviä. Kuubalaisen musiikin suhde synkretistiseen santería-uskontoon on hyvin läheinen, mikä tuli vielä moneen kertaan matkan aikana todennettua. Santa Clarassa tutustuimme Che Guevaraan ja vallankumouksen historiaan. Valtava Che-patsas valvoo aukiota, ja monumentin alapuolelta pääsee mausoleumiin, minne Commandante asetovereineen on haudattu. Sissisankareiden viimeisen leposijan poikkeuksellisen harras ja kunnioittava tunnelma jäi päällimmäiseksi mieleen. Samaten Guevarasta kertova valokuvanäyttely, joka taas näytti sankaruusmyytin takana olevaa ihmistä. Aatteen virittäminä jatkoimme matkaa kohti Trinidadin kaupunkia samalla, kun läppärin välityksellä saimme reaaliajassa seurata oikeiston riemuvoittoa koti-suomen eduskuntavaaleissa. Tuohtumuksemme oli päällekäyvää, kunnes nokkelimmat keksivät, että voimmehan aina hakea Kuubasta turvapaikkaa. Neljän vuoden päästä sitten takaisin, arvelimme. Aloin oikeasti tykätä matkaseurueestamme, missä nauru, laulu ja läpänheitto olivat ylen herkässä. Trinidadissa opin parisalsan alkeet. Casa de la Músicassa oli letkeä meno, ja sain kavaljeerikseni pitkän, komean cubanon. Nuoren adoniksen kohteliaisuudet menivät aivan täydestä, ja punaposkisen rempseästi lähdin kokeilemaan askelia. Un, dos, tres kuviot selkisivät pian ja kohta tehtiin jo vaikka minkälaisia silmukoita. Ei ollut väliä, menikö tanssi kaikkien sääntöjen mukaan. Pääasia oli hauskanpito hmm, aistillisuudesta puhumattakaan. Jälkikäteen sain kuulla, että tanssittajat perivät usein turistinaikkosilta pienen maksun opetuksestaan. Mikäli tällaista maksua minulta toivottiin, olin pyynnöille auttamattomasti täysin kuuro - niin tohkeissani olin siitä hehkeästä kuubattaresta, jonka salsa oli minussa saanut kukkaan. Tanssin kaikki mahdolliset tanssit ja uskoin kaikki kuubalaismiesten kohteliaisuudet - kuin Tuhkimo tiedostaen, että matkan T A K U 13

14 Kuva: Aija Viita Lisätietoja kulttuuri- ja taiteilijajärjestöjen kampanjasta Musamatkoista päätyttyä Kuuban taika raukeaisi ja joutuisin vääjäämättä palaamaan takaisin vanhaan arkiseen minääni. Mutta ilo irti niin kauan kuin piisasi! Saavuimme iltapimeällä Santiagoon, ja seuraavana aamuna teimme kiertoajelun. Plaza de la Revolución huokuu monumentaalista uhoa. Veistoksen valtavat macheteveitset kurottavat kohti taivasta, ja itsenäisyyssodan sankari Antonio Maceo jähmettyneenä ratsullaan yllyttää herkeämättä kansaa ikuiseen taistoon. Vähemmän ylevää oli runsas lauma kerjäläisiä, joka piiritti meidät heti noustuamme kameroinemme bussista. Caramello -pyntöihin olin kyllä vastahakoisesti tottunut jo Havannassa, mutta ilmiönä se tuntui edelleen masentavalta. Toivon täydestä sydämestä, ettei kuubalaisten kansanluonteen ihailtava ylpeys kovasti anelukulttuurista vaurioituisi, vaan että se säilyisi jatkossakin vahvana ja kauniina. Vierailimme myös Santiagon ulkopuolella Sierra Maestran rinteillä vanhan kuparikaivoksen läheisyydessä olevassa kirkossa, Basílica del Cobressa. Kirkon erikoisuutena ovat pyhiinvaeltajat, jotka ehtymättömänä virtana saapuvat rukoilemaan Kuuban suojeluspyhimyksen, mustan neitsyen Virgen de la Caridadin (Rakkauden neitsyt) patsaan ääreen. Kiitosuhreista on kirkkoon rakentunut runsaita installaatioita mitä ihmeellisimmistä esineistä; kirjeistä, valokuvista, pienoisveistoksista, mitaleista, baseballpalloista, rintanapeista, hiustupsuista, kukan terälehdistä, kivistä Sylit täynnä keltaisia auringonkukkia saapuvat pariskunnat sytyttelemään kynttilöitänsä vastasyntyneensä siunaukseksi, mikä tuntui riipaisevan koskettavalta. Santiagosta tuli lempikaupunkini. Jotakin hyvin kotoisaa huokui erityisesti Tivolín kaupunginosan kujilta, missä asukkaat viettävät vapaa-aikaansa perheiden ja ystävien kanssa. Pöydät ja tuolit on mutkattomasti nostettu kadulle dominopeliä varten ja pojat pelaavat tietysti sitä iänikuista baseballiaan, Kuuban rakastettua kansallispeliä. Tässä kulttuurissa osataan totisesti nauttia olemassaolosta ja rennosti vain relata. Valokuviinikin on taltioitunut vain ystävällisiä kasvoja. Tivolíssa meille järjestettiin demoja erilaisista musiikkityyleistä, mm. santiagolaisesta reggaetonista, josta saimme perin sympaattisen käsityksen hymyilevien nuorten muusikoiden ansiosta. Pääsimme lisäksi seuraamaan henkeäsalpaavaa afrokuubalaista spektaakkelia Sarabanda Mayombea, jonka riehakkaaseen finaaliin meidätkin vedettiin mukaan. Huomaan, että voisin jatkaa matkakertomustani loppumattomiin. Kertomatta jääköön kuitenkin moni muisto: luontopolkuseikkailu Escambrayn vuorilla, uinti vesiputouksilla tai miltä rommi maistui playalla auringon paisteessa. Todellista Kuubaa katsokaas, kun ei tämäkään kirjoitus pysty täysin välittämään. 14 T A K U

15 M e r j a I s o t a l o Kulttuuripisteitä Cultural Points Kansainvälisyyttä Leonardolla Kolmen järjestön, Museoalan ammattiliiton, Specian ja TAKUn yhteinen hanke täytti hyvin EU:n Leonardo da Vinci koulutusohjelman tavoitteet. Hankkeella haettiin tietoa kohdemaiden kulttuuri- ja museoalan sekä kasvatustieteen koulutuksesta tarkastellen erityisesti Bolognan prosessin toteutumista. Tietoja kerättiin myös kohdemaiden ammattijärjestöistä ja niiden suhteesta paikalliseen koulutuspolitiikkaan. Tavoitteena oli tietysti myös kunkin liikkujan omaan ammattialaan tutustuminen ja verkostoituminen. CIMO eli kansainvälisen vaihdon keskus sai hakemuksen vuoden 2005 puolella, vierailut kohdemaihin tehtiin vuoden 2006 aikana ja loppuseminaari pidettiin Alkuperäisen hakemuksen sisältämään suunnitelmaan tuli muutoksia, mutta niihin suhtauduttiin CIMOssa joustavasti. Paikkoja haettiin alun perin 12 lähtijälle, mutta tukirahaa tuli vain kahdeksalle. MAL ja Specia laittoivat likoon järjestöjensä rahaa sen verran, että kumpikin sai kolme lähtijää niin kuin TAKUllakin oli. Oma järjestömme vastasi koordinoinnista ja hankkeen hallinnoinnista ja siksi sai järjestöjen kesken tehdyn sopimuksen mukaan kolme paikkaa. Lähtijät valittiin järjestöissä aktiivisesti toimivista henkilöistä, koska kysymyksessä oli pilotti. Tarkoituksena oli siis myös selvittää, Kansainvälistyminen on yksi tämän päivän iskusanoista, hanke toinen ja innovaatio kolmas. Näistä jo syntyykin Cultural Points new innovations from mobility. Vielä yksi iskusana ja Kulttuuripisteet ovat kasassa: verkostoituminen. miten tällainen hanke toimii ja millaisia tuloksia saadaan, jotta voidaan päättää mahdollisista uusista hankkeista. Jokainen edunsaaja, kuten lähtijöitä Leonardo-kielellä nimitetään, sai itse valita kohteensa ja edunsaajan vastuulla oli myös yhteyksien solmiminen, tapaamisista ja käynneistä sekä käytännön järjestelyistä sopiminen omassa kohdemaassaan. Kohdemaat olivat Italia, Slovenia, Viro, Ruotsi ja Itävalta. Sloveniaan matkasi yhdessä kolme Specian ja yksi MALin jäsen, Italiassa olivat kumpikin omilla matkoillaan yksi mallilainen ja yksi takulainen, Virossa mallilainen sekä Ruotsissa ja Itävallassa kummassakin yksi takulainen. Vierailujen pituudet vaihtelivat muutamasta päivästä reiluun viikkoon. Kukin apuraha oli 783 euroa, josta oli varattu 450 euroa matkaan, 33 euroa vakuutuksiin ja 300 euroa elinkustannuksiin. Lisäksi oli kullekin järjestölle varattu 200 euroa hallintorahaa ja TAKU sai koordinointia, loppuraportointia ja taloushallintoa varten 200 euroa. Järjestöt ja lähtijät joutuivat siis laittamaan myös omaa rahaa. Kulut maksettiin kuittien mukaan. Kokemuksia viidestä maasta Kukin edunsaaja täytti oman matkaraporttinsa, jossa arvioitiin matkan tuloksia paitsi sanallisesti, myös numeroin 1-5. Niiden valossa matka kannatti ja muutamat totesivat, että saivat enemmän kuin osasivat odottaakaan. Vaihtojakso vastasi odotuksia keskimäärin 4,5 arvoisesti. Parhaiten toteutuivat tavoitteet omaan alaan tutustumisen, materiaalin ja ylipäänsä tiedon keräämisen sekä hyödyllisten kontaktien osalta. Huonommin oli päästy tutustumaan koulutukseen paitsi Slovenian osalta eivätkä liikkujat kokeneet kielitaitonsa suuresti parantuneen. Koulutukseen perehtyminen ei ollut myöskään kaikkien lähtijöiden ensisijainen tavoite. Kielitaidon osalta on todettava, että lähtötaso oli jo hyvä eikä noin viikon oleskeluaikaan ollut mahdutettavissa kielikursseja. Kaiken kaikkiaan koettiin erittäin hyväksi mahdollisuus päästä tutustumaan toisiin kulttuureihin paikan päällä. Tärkeänä pidettiin myös tilaisuutta keskustella sekä yhteisesti sovituista että itseä kiinnostavista työelämään ja koulutukseen sekä omaan alaan liittyvistä toimintatavoista muissa maissa. Verkostoituminen ja kansainvälisen yhteistyö käynnistyi joidenkin osalta näinkin lyhyen vierailun aikana ja niillä, joilla kontakteja oli jo ennestään, se syveni. Mukana olleiden järjestöjen kannalta yhteistyötä myös oman liiton sisällä pidettiin tärkeänä ja toivomuksena onkin, että liitto voisi olla mukana mahdollisissa tulevissa hankkeissa. Lisätietoja saa Museoalan ammattiliiton, Specian ja TAKUn toimistoista sekä allekirjoittaneelta. T A K U 15

16 Vuonna 2009 tulee kuluneeksi 200 vuotta Suomen sodan päättymisestä. Suomen sotaa käytiin vuosina enimmäkseen itäisen valtakunnan eli Suomen puolella ja lopullinen ratkaisu sitten Sävarissa Ruotsissa. Kun Ruotsi vuonna 1809 menetti suuren osan valtakuntaa Venäjälle, tarkoitti se kahden uuden valtion syntymistä. Syntyi uusi Suomi ja uusi Ruotsi Uusi Suomi, uusi Ruotsi Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto ja Hanasaari ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus ovat olleet aloitteen tekijöitä jotta Ruotsin ja Suomen yhteistä historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta huomioitaisiin tulevien merkkivuosien aikana. Projekti 1809 Uusi Suomi, uusi Ruotsi on Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston ja Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen johtama hanke. Projekti koordinoi nimenomaan yhteistyöhankkeita, joiden taustalla ovat vuosien tapahtumat, niitä edeltänyt aika sekä niistä johtuneet seuraukset ja kehitysvaiheet. Tarkoituksena on edistää ja syventää edelleen Ruotsin ja Suomen välistä eri alojen yhteistyötä. Projekti painottaakin jatkuvuutta ja tulevaisuutta maidemme välisessä suhteessa. On tärkeää kertoa maidemme yhteisestä kulttuuriperinnöstä ja yli kuusisataa vuotta kestäneestä yhteisestä historiasta. Yhtä tärkeää on myös nähdä, kuinka lähellä toisiaan kansakuntamme edelleen ovat, vaikka molemmilla valtioilla on myös oma vahva identiteetti. Suomella ja Ruotsilla on erinomaiset suhteet toisiinsa niin politiikan, kaupan kuin kulttuurinkin saralla. Merkkivuoden hankkeita Suomessa ja Ruotsissa on paljon hankkeita tulevien merkkivuosien teemalla. Suomen sodan tapahtumia elävöittävät useat taistelutäytökset eri puolella Suomea. Suunnitteilla on lisäksi mm. teatteriesityksiä, näyttelytoimintaa, tietokonepelejä sekä sauvakävelyä Ruotsin rajalta Venäjän rajalle. Lisäksi järjestetään historiallisia seminaareja ja yhteiskunnallisia keskustelutilaisuuksia sekä tullaan julkaisemaan uusia aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Yksi mielenkiintoisimmista ja suurimmista hankkeista vuodelle 2009 onkin Tukholman Suomen suurlähettilään Alec Aallon esittämä ajatus puolikkaasta koulupäivästä, joka vuosittain omistettaisiin Suomen kouluissa Ruotsille ja Ruotsin kouluissa Suomelle. Tuona opettajien tai koulujen valitsemana päivänä oppilaat käsittelisivät naapurimaansa historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta. Projektin 1809 Uusi Suomi, uusi Ruotsi internetsivuilta tulee löytymään ideapankki, josta opettajat ja oppilaat voivat hakea aiheita tuota puolikasta päivää varten. Projektin Uusi Suomi, uusi Ruotsi kotisivuille on kerätty tarkempaa tietoa bilateraalisista hankkeista ja tapahtumista. S u s a n n a T o m m i l a Tärkeintä ehkä kuitenkin olisi, että tuleva merkkivuosi 2009 huomioitaisiin koulujen, päiväkotien, kuntien kulttuuripalveluiden, taiteilijoiden ja muidenkin toimijoiden suunnitelmissa. Nyt on hyvä hetki lisätä tietoutta Suomen ja Ruotsin yhteisestä historiasta sekä siitä miksi Ruotsin ja Suomen valtiot ovat monessa suhteessa niin samanlaisia, vaikka toki monissa asioissa myös erilaisia. Hyvä naapurisuhde on kullan arvoinen asia vaikkapa EU:n tai maailmanlaajuisestakin näkökulmasta. Kulttuurin ja taiteen keinoin voidaan mielekkäällä tavalla kertoa identiteetistämme, kielestämme, tavoistamme ja menestyksestämme. Taiteen avulla niin historiasta kun yhteiskunnallisista asioistakin saadaan mielenkiintoisia ja helposti käsiteltäviä myös lapsille ja nuorille. Ruotsin ja Suomen valtiot Ruotsin ja Suomen valtiot ovat molemmat asettaneet kansalliset komiteat suunnittelemaan merkkivuoden toteutusta. Ruotsissa komiteaa johtaa ulkoministeri Carl Bildt ja Suomessa vastaavaa toimikuntaa pääministeri Matti Vanhanen. Valtioneuvoston kanslia Suomessa panostaa muutamiin päätapahtumiin vuosien aikana. Ruotsin komitean päätöksiä merkkivuoden konkreettisista suunnitelmista odotetaan syyskuun aikana. Sekä Suomen että Ruotsin valtiot tulevat ylläpitämään merkkivuoden tietoja esitteleviä internetsivustojaan. 16 T A K U

17 Toinen Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen koordinoima hanke on ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin verkosto Suomessa, Svenska nu. Verkosto työskentelee motivoivan ruotsin kielen opetuksen puolesta ja sen ensisijaisena kohderyhmänä ovat ruotsia opiskelevat koululaiset sekä nykyiset ja tulevat ruotsin kielen opettajat. Toisen kohderyhmän muodostavat kaikki Suomessa ruotsin kieltä opiskelevat. Keväällä 2007 toteutettu musiikkikiertue ja kirjailijavierailut saivat sekä oppilailta että opettajilta lämpimän vastaanoton. Kuluvan syksyn aikana kouluissa kuullaan lisää musiikkiesityksiä ja nähdään teatteria ja ruotsalaisia elokuvia. Mediakasvatusprojekti Tidningen till klassen vie ruotsinkielisen toimittajan vieraaksi suomenkieliseen luokkaan ja osoittaa, miten sanomalehdenkin avulla voi kartuttaa kielitaitoa. Kouluissa tapahtuvan toiminnan lisäksi Svenska nu toteuttaa kotisivut, joille kerätään ajankohtaista tietoa ja hyödyllisiä linkkejä opettajien työn tueksi. Oppilaille on suunnitteilla interaktiivista verkkomateriaalia. T i i n a l i i s a G r a n h o l m Kulttuurintuntemus kasvattaa opiskelumotivaatiota Vuosina toteutettu Hanasaaren koordinoima Fram med svenskan! -pilottihanke osoitti selkeästi kaksi asiaa: ruotsinopetuksen elävöittäminen ja opiskelumotivaation lisääminen on paitsi toivottavaa ja tarpeellista, myös mahdollista. Kulttuurituntemuksen ja tietämyksen myötä kielen opiskelu koetaan mielekkääksi ja opiskelumotivaatio nousee. Kielen opiskelu on parhaimmillaan hauska, rikastuttava, kulttuuria ja maantuntemusta kartuttava kokemus ja kielen opetuksen tulee tarjota opiskelijalle näitä myönteisiä kokemuksia. Ruotsin kielen opiskelun mielekkyydestä on elävän kosketuspinnan puuttuessa käyty keskusteluja, mutta kaikessa pohjoismaisessa kanssakäymisessä ruotsin kielen osaaminen kasvattaa luottamusta. Monipuolinen kielitaito on edelleen työelämässäkin arvostettu taito. Opiskelumotivaation lisäämiseksi Svenska nu haluaa toiminnallaan tuoda ruotsin kielen näkyviin ja kuuluviin myös siellä, missä sitä ei tavallisesti kuule. Ruotsissa elää rikas ja monipuolinen nuorisokulttuuri, jota tunnetaan Suomessa heikosti. Teatteriryhmien, musiikkivierailujen ja elokuvan välityksellä Svenska nu tuo ruotsalaista kulttuuria luokkahuoneisiin eri puolelle Suomea ja välittää eläviä kohtaamisia ruotsin kielen kanssa. Pohjoismaisen kulttuuriperinnön samankaltaisuus, yhteinen historia ja arvomaailma on hyvä tiedostaa maailmankuvaa hahmottaessa. Toisaalta erojenkin tunnistaminen on opettavainen kokemus. Elävää kieltä ja elämyksiä oppitunneille Svenska nu tekee yhteistyötä mm. Opetushallituksen ja Suomen ruotsinopettajat ry:n kanssa ja saa asiantuntijatukea ruotsinopettajia kouluttavilta yliopistoilta. Yli 30 vaikutusvaltaista henkilöä Suomen ja Ruotsin kulttuuri- ja elinkeinoelämän, politiikan, yhteiskunnan ja opetuksen alalta muodostaa Svenska nu -valtuuskunnan antaakseen tukensa tälle tärkeäksi kokemalleen työlle ruotsin kielen hyväksi. Y h t e y s t i e d o t : projektikoordinaattori Tiinaliisa Granholm tiinaliisa.granholm@hanaholmen.fi (0) (0) T A K U 17

18 Pienin nainen, suuri ääni. Mari Boine sai Pohjoismaidenneuvoston musiikkipalkinnon vuonna M u s a p a l s t a b y P e n t t i R o n k a i n e n JOIKU KESTÄÄ MAAILMAN MENOSSA Mari Boine on saamelaismusiikin kirkkain tähti Saamelaisten joiku on yksi vanhimmista säilyneistä musiikkiperinteistä. Esimerkiksi Wimme on konserteissaan osoittanut, että tuhansien vuosien takaa periytyvä säestyksetön joikaaminen voi edelleen olla vangitseva kokemus. Joiku on säilyttänyt elinvoimansa sellaisenaankin, mutta hämmästyttävän joustavasti se pystyy myös kohtaamaan nykymaailman ja sen sähköiset musiikit uusissa, mielikuvituksellisissa yhdistelmissä. Saamelaismusiikin tärkeä uudistaja oli Nils-Aslak Valkeapää ( ). Siinä missä perinteistä joikua säestettiin enintään rummulla, Valkeapään modernisoinnissa mukaan tuli nykyaikaisia soittimia syntikoineen päivineen. Yhteistyökumppanit Paroni Paakkunainen ja Esa Kotilainen tulivat jazzin ja kansanmusiikillisen improvisaation puolelta. Valkeapää loi aikanaan taiteellisesti kestävän fuusiotyylin, jonka pohjalta nuoremmat ovat voineet jatkaa yhä modernimpaan ja kokeellisempaankin suuntaan omaa perinnettään kuitenkaan unohtamatta. Suomen puolella Valkeapään jälkeen ovat hienoa saamelaismusiikkia luoneet Wimmen ohella mm. Angelit sekä tästä yhtyeestä soolouralle lähtenyt Ulla Pirttijärvi. Toinen uuden joiun mahtimaa on ollut Norja. Sieltä tulee myös maailmalla tunnetuin saamelaismusiikin edustaja, laulaja Mari Boine. Hänen musiikissaan arkaainen pohjoinen kohtaa teknistyneen läntisen populaarikulttuurin, ja olennaisia mausteita siivilöityy myös muiden alkuperäiskansojen musiikeista. Suomalaisten modernistien tavoin Boinekaan ei ole enää vain joikaaja, vaan innovatiivinen muusikko, joka on hienon yhtyeensä avustuksella onnistunut kehittämään täysin omaperäisen yhdistelmän. Mari Boine Band yhdistelee taidokkaasti akustisia ja sähköisiä soittimia, ja yltää dramaattisesti sävyttyneessä musiikissaan himmeistä väreistä raisuihin energiapurkauksiin. Silti vaikuttavinta Boinen musiikissa on hänen oma äänensä. Se saattaa soida teräksisen lujana, voittamattoman tuntuisena. Seuraavassa hetkessä ääni voi haipua ilmaisemaan läpitunkematonta pohjoista melankoliaa. Boinen neljännesvuosisadan kestänyt ura on tuonut nautittavaksemme kestävän levytetyn tuotannon. Jo toinen levy, vuoden 1989 Gula Gula, vei kansainväliseen maineeseen. Se oli mestarillinen kokonaisuus, jolla Boinen fuusiotyyli oli jo täysin valmiina. Sittemmin Boine on kyennyt luomaan hämmästyttävän tasaisen tuotannon, jossa jokainen levy vie tarinaa hieman eteenpäin. Suuria uudistuksia ei ole tapahtunut, mutta hienovarainen muuntautuminen on taannut sen, ettei yksikään levy maistu toistolta. Boinen kautta saattaa helposti lipsahtaa syvemmälle joiun pauloihin. Juurille voi kaivautua tutustumalla saamelaisen musiikin tärkeimmän julkaisijan, Norjan Kautokeinossa majaansa pitävä DAT-yhtiön tuotantoon. DAT ei tunnusta tyylirajoja, vaan katalogiin mahtuu saamelaismusiikin koko skaala perinteisestä säestyksettömästä joikaamisesta kokeellisimpiin sähköisiin kehitelmiin. Poimintoja Mari Boinen tuotannosta: Leahkastin (1994) Eallin (1996) Gávcci jahkejuogu (2001) Idjagiedas (2006) 18 T A K U Wimmen taustalla soi yleensä sähköinen, ambient-sävyjä suosiva yhtye, mutta konserteissa hän joikaa mielellään myös ilman säestystä.

19 EI MUISTOMERKKIÄ MINNA CANTHILLE Otsikko on variaatio Christine Brücknerin naispuheenvuorojen sarjasta Jos olisit puhunut, Desdemona. Siinä se on omistettu Gudrun Ensslinille, yhdelle Saksan pelätyimmistä terroristeista. Minna Canthin rinnastus naisterroristiin olisi ehkä kaukaa haettu, ellei Canthia elämänsä aikana kohdannut, vielä tähän päivään ylettyvä vähättely ja viha olisi alkanut saada outoja mittasuhteita. Kuopion kaupunki teki päätöksen luopua Minna Canthin kodin ja kauppaliikkeen Kanttilan ostamisesta ja kunnostamisesta kultturikäyttöön, missä se on tähänkin asti ollut. Kuopio ilmoittaa, ettei sillä ole Kanttilalle mitään käyttöä. Tätä ennen kaupunki on useita vuosia kunnostautunut reippaalla kunnallispoliittisella isännän asenteella: Kanttilan puolustajia on kyykytetty ja vähätelty, koko Kanttila ja samalla sen entinen emäntä on mitätöity tunnustamalla paikan merkitys ja sitten olemalla tekemättä mitään. Ei auttanut vaikka Kanttilan puolestapuhujien joukosta on löytynyt useita valtakunnallisesti merkittäviä nimiä Eeva Ahtisaaresta Kaari Utrioon. Heissä on ollut kaksi väärää ominaisuutta: onneton puute siinä, että he ovat useimmiten olleet naisia, vaikkakin yhteiskunnallisesti aktiivisia, toinen siinä, että tulevat Helsingistä huutelemaan näitä näkemyksiään. Ei savolaiselle tarvitse tulla etelästä kertomaan, mitä Savossa päätetään. Helsinkiläinen sivistyneistö hiljaa, kyllä täällä osataan! Tämä hieno maalainen ylimielisyys, pienen kaupungin uhittelu tunnetaan monella muullakin paikkakunnalla. Kuopion kaupunki edustaa tällä hetkellä ansiokkaasti ainoaa pitkän linjan politiikkaa, joka Suomessa osataan ylivoimaisesti: lyhytjänteisyyttä ja olankohauttelua. Suomen historia on siksi lyhyt, että meillä pannaan makasiinit tasaiseksi ja ihmetellään vasta sitten, että olikos meillä rahaa rakentaa sitä uut- ta musiikkitaloa. On maita, joissa kansakunnan huoli olisi kuitattu rakentamalla historiallisista makasiineista uuden talon kivijalka. Uusi aika, jonka meille asti ehtimisestä olemme alituiseen huolestuneita, vain harvoin osaa nähdä vanhan ja modernin samalla tontilla. On väärin luulla, että tämä kehityksen M i k k o R o i h a Teatteriohjaaja junasta puto- amisen pelosta aiheutuva politiikka joskus joku kesävieras pistäytyisi, syntyisi tyhmyydestä. Kuopiossa mutta ketä nyt jonkun 100 vuotta osataan harjoittaa systemaattista ohitusta: sitten eläneen ämmän yhteiskunnalten pidetään tärkeänä näiden naisliset huutelut jaksavat kiinnostaa. Se itselleen puuhaamaa kerhotaloa, on kuitenkin kiva, että Minna-musikaali mutta sanotaan me miehet kuitenkin, tuo lipputuloja ja huomiota mitä me tähän kaupunkiin tarvitaan. kaupungille, mutta ei kai sille nyt Miehistely saa Savossa ihan uudet museota tarvitse laittaa? mittasuhteet. Vai onko savolaisessa Kuvittelen Kanttilan puolustatu mediassa monastikaan kirjoitetjien joukossa suunniteltavan hur- kriittisesti kaupungin Kanttilaa jia bakkanaaleja. Keski-ikäiset naiset koskevista suunnitelmista tai niiden esittävät alastontanssia asunnon puuttesta? Tästä syystä en usko, että ostavien porvareiden kiusaksi harva Kuopion kaupunkilaisetkaan ovat se ilta. Tulee solvauksia, mätiä kovin huolissaan Kanttilan kohtalosta. tomaatteja ja epämääräiseltä tuok- Huomaavat sen häviämisen sahtavaa postia. Vai käykö niin, että kulttuurikäytöstä korkeintaan muutaman joku kansalaisaktivisti käy roihaut- vuoden kuluttua, varsinkin tamassa koko Kanttilan tuleen niin kun itse rakennukseen muuttaa uudet kuin makasiinit. Viesti olisi tälläkin iloiset asunnonostajat. kertaa: tehän ette tätä paikkaa ha- Erityisen kiinnostavaa on se, ettei joita ettekä remontoimalla hävittele, savolaisille tunnu selvä raha kelpaavan. me teemme sen itse. Kulotusta Ettei se ole jo ole keksinyt ideaa saatetaan harrastaa myös kaupungin Minna Canth-museosta alkuperäisellä puolelta. Kun suojellusta rakennukki paikallaan? Ilmeisesti kaupunsesta on täytynyt päästä eroon uusi- aikoo jatkossakin laskea muikkukukon en hankkeiden tieltä, on se yhtenä varaan. Kuopiossa ei tarvita yönä yksinkertaisesti poltettu maan Kanttilaa kulttuurikäyttöön, ei entisöitäväksi, tasalle. ei museoksi, ei kaupun- Toivotan Kuopion kaupungille gin ylpeydenaiheeksi, ei muuta jatkossakin osaavaa päätöksentekoa kuin hyvällä paikalla oleviksi yksityisasunnoiksi. ja hyviä kesämarkkinoita. Vähäpätöisimmille miestaiteilijoille remontoidaan synnyinkotia ja kuolintaloa, että siellä Mikko Roihan valokuva Johannes Wiehn. T A K U 19

20 M a r i a K a i s a A u l a lapsiasiavaltuutettu Miten lapset Suomessa voivat? Uusimmat kansainväliset vertailut lasten ja nuorten hyvinvoinnista ovat olleet mukavaa luettavaa. Unicefin ja EU:n vertailuissa Suomi on sijoittunut neljänneksi ja viidenneksi. Suomen edellä olivat molemmissa Alankomaat, Tanska ja Ruotsi. Parhaimmin Suomi menestyi vastasyntyneiden terveyden, lasten koulumenestyksen sekä materiaalisen vaurauden mittareilla. Myös nuorten kokema väkivalta lähiympäristössä oli Suomessa vähäistä verrattuna muihin maihin. Neljättä sijaa selvästi huonommin Suomi sijoittui nuorten osallistumisen, kouluviihtyvyyden, perhesuhteiden kiinteyden sekä nuorten riski- ja terveyskäyttäytymisen mittareilla. Osallistumista mitattiin mm. kysymällä nuorilta kiinnostuksesta politiikkaan. Tässä Suomi sijoittui pahnan pohjimmaiseksi. Perhesuhteiden kiinteyden mittarina oli muun muassa lasten ja vanhempien yhteisten ruokailuhetkien määrä. Perheet ruokailevat Suomessa viikoittain yhdessä harvimmin kaikista EU-maista. Riskikäyttäytymisessä mitataan esimerkiksi alkoholinkäytön ja tupakoinnin aloitusikää, mikä Suomessa on alhainen. Terveyskäyttäytyminen tarkoitti pieniä arjen toimia hampaiden harjauksesta hedelmien syöntiin ja liikkumiseen. Suomalaisilla lapsilla nämä jäävät väliin useammin kuin muualla. Suomessa on monia vahvuuksia lasten hyvinvoinnissa mutta myös paljon parantamisen varaa. Voidaan myös arvioida, että lasten hyvinvointi Suomessa eriarvoistuu ja erilaistuu. Suurin osa lapsista voi kohtuullisen hyvin, mutta pienelle osalle kasautuu entistä vaikeampaa pahoinvointia. Perhesuhteiden kiinteys oli Unicef-mittarissa Suomen Akilleen kantapää. Myös lapsuuden tutkimuksesta välittyy lasten toive vanhempien ja yleensä aikuisten vahvemmasta läsnäolosta. Lapset odottavat aikuisilta rajojen asettamista, hoivaa, huolenpitoa sekä harrastusten ja koulunkäynnin tukea. Vanhempia tarvitaan myös median ja mainonnan vaikutteiden suodattajana. Tyttöjen ulkonäkö- ja suorituspaineiden vähentämiseksi tarvitaan aikuisen ja vanhemman apua. Ylipäätään lasten pahoinvoinnin riskejä kasvattaa vanhempien kanssa vietetyn ajan niukkuus. Laiminlyötyjä, yksinäisiä lapsia voi löytyä siis yhtä lailla materiaalisen vaurauden kuin niukkuudenkin keskeltä. Monessa kunnassa korjaavat palvelut eli lastensuojelu ja lastenpsykiatria vaativat vuosi vuodelta enemmän voimavaroja. Samaan aikaan ehkäisevät palvelut kituvat rahapulassa. Ehkäisevillä palveluilla tarkoitan neuvolaa, kouluterveydenhuoltoa, sosiaalityön kotipalvelua mutta myös lasten harrastusmahdollisuuksia, nuorisotyötä, kulttuuripalveluita ja taidekasvatusta. Koulussa painotetaan tiedollista oppimista, mutta lapsen omien tunteiden käsittelyä ja itsetuntoa vahvistavat luovat aineet ovat vähissä. Lasten taidekasvatuksen ja kulttuuriharrastusten mahdollisuudet toteutuvat alueellisesti hyvin epätasaisesti. Ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi lastensuojelulaki velvoittaa kunnat seuraamaan lasten hyvinvointia omalla alueellaan. Kuntien velvollisuus on myös tehdä talousarvioon sidottu lasten hyvinvoinnin ja lastensuojelun suunnitelma. Sen tulee kattaa kaikki kunnassa tehtävä lasten hyvinvointiin liittyvä työ. Kulttuurin ja taiteen alan toimijoiden on hyvä ilmoittautua mukaan suunnitelman tekoon. Myös kunnan talouden kannalta on viisasta vahvistaa lasten hyvinvointia edistäviä ja pahoinvointia ehkäiseviä toimia. Keskittyminen vain korjaavaan toimintaan tulee myös veronmaksajille kalliiksi. Lisää lasten hyvinvoinnista ->Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus vuodelta T A K U