R A T K E S UNE KSI 1/2000 RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTIRATKES

Transkriptio

1 1 R A T K E S UNE KSI RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTIRATKES 1/2000 1/2000

2 2 N:o 1 / 2000 ( ) 6.vuosikerta Julkaisija: RATKES - ratkaisuja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys (ry.) Päätoimittaja: Tapio Malinen puh/fax: tapio.malinen@porvoo.fi Toimitusneuvosto: Ben Furman, Lauri Heikkilä, Vesa Heiskanen, Leena Helle, Kristiina Lipponen,Antti Mattila. Taitto: Timo Rytkönen trytkone@nettilinja.fi puh: tai Taiteellinen suunnittelu&kansi: Kati Simonen puh: Jäsenasiat, lehdentilaus ja osoitteen muutokset: Tilipiirto os. Ratkes ry. PL 56, Hki yrjo.piirto@kolumbus.fi tai fax Internetissä Ratkesin kotisivu: Ratkesin kotisivua ylläpitää: Päivittelijä Lasse Salmi Ilmoituksista ota yhteys: Aapo Pääkkö puh: aapo@avenet.fi Jäsenmaksu+lehti yksityiset:130 mk/vuosi yhdistykset/yritykset:200mk/v Lehteä voi tilata liittymättä jäseneksi hintaan 200mk/v Ilmestyy neljänä numerona v Seuraava numero Lehteen tulevan materiaalin on oltava toimituksessa mennessä. Toimituksen osoite: Kajavatie 21, 06100, Porvoo. ILMOITUSHINNAT: Takasivu 1000;-,1/1 sivu 800;- 1/2 sivu 500;-, 1/4 sivu 300;- Sisältö 3 LUKIJALLE 4 YÖ JA PÄIVÄ RAJASEUTUNA -Antti Eskolan haastattelu Lauri Heikkilä ja Vesa Heiskanen 8 INSESTIN UHRIEN RATKAISUKESKEINEN / SYSTEEMINEN RYHMÄTERAPIA Mogens Holme ISSN INSOO KIM BERG TEKEE IHMEKYSYMYKSEN -sarjakuva Heiskanen & Turunen 14 KIELIPELIÄ MILWAUKEESSA Tapio Malinen 18 JAKSAMISESTA TEKEMISEN ILOON Kimmo Karkia 22 KEHITYSKESKUSTELU -MAHDOLLISUUS MOTIVOITUA Eeva-Liisa Jussila 24 JOKAINEN ONGELMA ON TOTEUTTAMATON UNELMA Timo Rytkönen 30 STEPPAILLEN RUUTUUN eli miten minusta tuli TV-psykiatri Ben Furman 34 SIRAN TAHDISSA -uuden puheenjohtajan haastattelu 36 MITEN LUODA JA SÄILYTTÄÄ LUMO RATKAISUKESKEISYYDESSÄ -keskustelupalsta Anneli Litovaara 39 VOIMAVARAPÄIVÄT VANTAALLA -alueryhmien tarinoita... Patrik Silfverberg 42 RATKAISUJEN AARTEENMETSÄSTYS -kirjaesittely Gabriel Grönroos 43 MAHDOTTOMIEN TAPAUSTEN PSYKOTERAPIAA -kirjaesittely Merja Oksanen 44 RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA 45 RATKESIN KUULUMISIA KOULUTUSKALENTERI

3 3 Lukijalle 3 päätoimittaja Tapio Malinen Olen tanssinut argentiinalaista tangoa puolentoista vuoden ajan. Tango on minulle tällä hetkellä kamppailulaji, jossa tavoitteena on itsensä voittaminen. Tämä Buenos Airesin satamakortteleissa syntynyt tanssi on jatkuvaa omaan itseen palautumista, nollautumista, lähtöruutuun tulemista. Argentiinalainen tango on tanssittu näytelmä, jossa nainen luo miehelle pettävän illuusion vallasta ja mies repäisee yltään pehmomiehen roolin etsien itsestään sellaista aitoutta, joka ei määrity toisten kautta. Tango ei opeta mitään. Se saa oppilaansa löytämään sen mitä hänellä on jo sisimmässään: keveyden ja todestaottamisen, intohimon ja nöyryyden, vimman ja avoimuuden. Se näyttää toisaalta myös että ihminen on ekstaattinen: kykenevä kehollisuudessaan ja tajunnallisuudessaan ylittämään jatkuvasti annettuna olevan. Mutta ennen kaikkea se osoittaa, että oppiminen, tietoiseksi tuleminen ei olekaan suoriutumista, vaan antautumista. Suostumista siihen, että elämän hyöky virtaa tanssijan lävitse ja että hän ei tanssi saavuttaakseen jotakin, vaan ilmaistakseen jo olemassaolevan. Viime aikoina olen ajatellut tangoa myös ruumiillisuuteen liittyvänä kielipelinä. Tanssin liikkeet - sen jälkeen kun perusaskeleet on opittu luovat kokonaisuuden, josta syntyy juuri tangolle ominaisia merkityksiä. Liikkeiden kielipeli loihtii parketille todellisuuden, jossa nainen oivaltaa miehen tarpeet ja vastaa niihin heti vihjeen saatuaan ja mies aavistaa naisen toiveet ja johdattaa hänet lujalla otteella niitä kohti. Tangoa ei opi tanssimaan, jos käyttää kaiken aikansa shakin pelaamiseen. Ratkaisukeskeinen psykoterapia on puheyhteisö, jossa ihmiset tunnistavat toisensa yhteisölle ominaisista kielenkäytön sopimuksista. Eksymme usein elämän filmiin sen vuoksi että unohdamme että projektori, valo ja kangas luovat todellisuuden illuusion vain siksi että niin sovimme. Psykoterapiassa puhumme itsemme ratkaisuihin muuttamalla sitä puhetapaa, jonka avulla tulkitsemme ja kuvaamme elämäämme. Kieli paljastaa taiten käytettynä saman kuin tanssi: elämä tapahtuu kun ihmiset luovat sellaisia merkityksiä, jotka purkavat kärsimystä ja jotka antavat mahdollisuuden rakentaa tyytyväisempää ja tuotteliaampaa elämää.

4 4 Yö ja päivä rajaseutuna Emeritusprofessori Antti Eskola on suomalaisessa sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa sekä mahtava pyramidi että salaperäinen sfinksi. Ratkes- lehdellä on ilo julkaista tämän elinvoimaisen ja yhäti luovan tiedemiehen ajankohtaisia ajatuksia. Mikä on tulevaisuuden tieteen tarina ja miten haluaisit sen kirjoitettavan? Tämä on liian vaikea kysymys. Pitäisi spesifioida mistä puhutaan. Tarkoitammeko luonnontieteitä vai yhteiskuntatieteitä. Niiden tarinat ovat niin erilaiset. Puhukaamme yhteiskuntatieteistä, ihmistä tutkivista tieteistä. En osaa siihenkään vastata, mutta jos maailma on karkeistettavissa, se voidaan jakaa alueisiin, joista voi tietää ja joista ei voi tietää. On alueita, joista jo tiedetään ja joista voidaan tietää, mutta on myös alueita, josta ei voi tietää mitään tieteen metodein. Toivonkin että tutkimus ei rajoittuisi pelkästään siihen, mistä voi tietää. Jos haluaa puhua vain siitä, joutuu vaikenemaan monista tärkeistä asioista. Tutkimuksen ei pitäisi puhua pelkästään siitä, mistä voi puhua. Itseäni kiinnostaa erityisesti alueet, joista ei voi mitään tietää, mutta joista voi puhua viisaammin ja hölmömmin. Esim. terapiatyö ei voi rajoittua siihen, mistä voi jotain tietää ja vielä vähemmän siihen mistä jo tiedetään. Mitkä tietämisen muodot kirjoittaisivat sellaista tarinaa, jota sinä arvostaisit? Riippuu mihin tarkoitukseen tekstiä tekee. Akateeminen perustutkimus on eri juttu kuin sovelluksiin tähtäävä tutkimus.

5 5 - Ratkes-lehti haastatteli Antti Eskolaa 5 Lauri Heikkilä ja Vesa Heiskanen Kuva: Erkki Karén, Tampereen yo, Tiedotus Mitä sovelluksia kannattaisi tutkia? Yritin itse viimeisinä virkavuosinani perehtyä ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja toin sitä jonkin verran luennoillakin esille. Toiseksi viimeisessä kirjassani Jäähyväisluentoja vuodelta 1997 tätä juttua on laajasti käsitelty. 50-luvulla, jolloin itse opiskelin, oli slogan, jota Kullervo Rainio käytti ja joka alunperin tuli Kurt Lewiniltä: Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. Kirjassani olen kääntänyt sen toisin päin: mikään ei ole teoreettisesti niin mielenkiintoista kuin hyvin toimiva käytäntö. Silloin minua kiinnosti sellainen tutkimus, josta löytyi hyvin toimia käytäntöjä ja joita ei välttämättä oltu johdettu mistään teoriasta. Tien kulkeminen näin päin on kiinnostavaa. Jäähyväisluennoissasi otit esiin mallintamisen idean? Oletko lukenut kirjan? En koskaan käytä sanaa mallintaminen. Luulenpa että sieltäkään ei sellaista sanaa löydy. Tutkimme hyviä lopputöitä. Ehkä sitä voisi kutsua mallintamiseksi, mutta termi ei kuulu minun sanastooni. Otimme joitakin hyviä gradutöitä ja tutkimme, mistä syntyy se vaikutelma että ne on hyviä ja miten tekijä on päätynyt onnistuneisiin ratkaisuihin. Tätä yritettiin kuvata teoriakielellä. Ehkä se oli sitä mallintamista. Tämä kiinnosti minua virassani loppuaikoina ja yritin tuoda näitä ajatuksia esille harjoitusryhmissäni ja seminaareissani. Oletteko kuulleet viimeisestä kirjastani Uskontunnustelua? Siitä puhutaan Timo Harakan Mustalaatikko -ohjelmassa tänä iltana (21.12.). Se liittyy sellaiseen alueeseen, josta alussa mainitsin, että siitä voi puhua viisaammin tai hölmömmin. Esimerkiksi terapiatyössä joutuu usein menemään alueelle, josta ei tiedetä mitään eikä voikaan tietää varmasti mitään. Sen kriteerejä ei voi tutkimuksesta johtaa. Viimeisessä Psykologia-lehdestä minua kosketti Kirsti Lagerpetzin juttu, jossa hän kertoo, mitä tutkimus osoittaa syövän ja psyyken yhteyksistä. Ne ovat hyvin heikkoja, usein nolla

6 6 korrelaatioita ja sitten hän luki Therapeia-säätiön kirjaa, jossa monet olivat hurjan varmoja siitä että rintasyöpä on seurausta elämättömästä elämästä ja purkamattomasta ahdistuksesta. Tuollaiset vertailut panevat karttamaan teorioita, joilla ei ole tutkimuksellista perustaa. Konsulttien työstä on vaarallista puhua. Sarasvuo on vetämässä kriitikkojaan oikeuteen. Olli Ståhlström oli kritikoinut turkulaisen psykiatrian homokäsityksiä väitöskirjassaan. Asiasta nousi oikeusjuttu. Jos tähän suuntaan mennään, se on hurjaa. Olet puhunut suurista tarinoista, jotka ovat kuolleet. Se on yksi juttu. Toinen on se että jos näistä sovelluksista puhutaan, joista kaikista näyttää tulevan liiketoimintaa, niin ne alkavat elää omaa elämäänsä. Tällainen konsultointi ja terapointi on irtautunut tutkimuksesta ja tutkijoilla on vaikeata saada enää mitään yhteyttä tähän maailmaan. Jotkut soveltuvan toiminnan muodot eivät alistu helposti tieteelliselle tutkimukselle. Yritin tutkimusta ryhmätyöstä. Suhtauduin siihen myönteisesti ja oli hauska makailla patjoilla yötä myöten, mutta tutkimus siitä ei ikinä onnistunut. Pariskunta von Wright yritti myös samanlaista tutkimusta. Virkaani tullut Anssi Peräkylä tekee keskustelun analyysia. Luulen että tämä voi olla sellainen menetelmä, jonka avulla ehkä pystyy paneutumaan asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutustilanteisiin. Viimeisessä Psykologia-lehdessä on Peräkylän ja jonkun toisen kirjoittama juttu, en muista kuka, jossa puhutaan työntekijän työskentelyideologasta ja mitä siinä keskustelussa todella tapahtuu. Tällaista tutkimusta toivon todella sosiaalipsykologiaan paljon. Tutkitaan minkä teorian mukaan työntekijä sanoo työskentelevänsä ja miten hän sitten toimii siinä vuorovaikutustilanteessa. Jos hän kertoo tekevänsä asiakaskeskeistä työtä, niin voikin paljastua että hän on kaikkea muuta kuin asiakaskeskeinen. Sinä olet tuonut esiin konstruktiivisen ajattelutavan. Voitko puhua sitä jotain? Aloitin urani tekemällä testejä. Aikaisemmin psykologi oli kaikkitietävä ja kaikki lähti psykologin teorioista. Sitä mitä ihmisen päässä tapahtui kuunneltiin ja selvitettiin kyllä, mutta se pantiin heti psykologin valmiiseen kaavaan. Myös psykoanalyysissä tehtiin niin. Ei kunnioitettu ihmisen omaa tapaa konstruoida maailmaa, vaan se luotiin psykologin valmiiden teorioiden pohjalta. Luin eilen Teologisesta Aikakauslehdestä kirja-arvostelun siitä, mitä ripissä tapahtuu. Tutkija oli käyttänyt psykoanalyyttistä lähestymistapaa. Jutun pointti oli siinä että arvostelija huomautti tutkitun vain ihmispään puoleisia kuvia. Hänen mielestään olisi pitänyt tutkia myös sitä mitä jumalan puoleisessa päässä tapahtuu. Psykologien asiakassuhteissa rajoitutaan usein siihen, mitä jumalan puoleisessa päässä tapahtuu ja ihmisen puoleinen pää jää vähemmälle. Olet sivunnut myös NLP:tä Jäähyväisluennoissasi? Olin kurssilla mukana ja kommenttini olivat vähän happamia. Olen huomannut että NLP voi olla kyllä muutakin kuin ne melko pinnalliset tarinat, mitä kirjoista löysin. Ei oikeita ongelmia voi noin köykäisesti ratkoa. Torjun mallintamis-sanaa, koska se tulee sieltä. Haluaisin liittää asiat psykologian klassisiin teorioihin. Minua ärsyttää se että termin on keksinyt muka joku amerikkalainen guru. Usein alkuperäiset ideat löytyvät Kurt Lewiniltä tai joltain muulta klassikolta. Ihmiset eivät ole viitsineet perehtyä sosiologian klassikoihin. Se on sama kuin nuo johtamisteoriat, joita tulee ja menee. Ryhmätyössäkin oli klassikkositeensä. Jos näihin uusiin juttuihin liittyisi tutkimusta, olisi pakko mennä psykologian perusklassikoihin. Yksi harvoja, joka on osannut yhdistää käytännön sovellukset ja teoreettisen tieteellisen tutkimuksen on Yrjö Engeström. Hänen sovelluksensa ovat todella huikeita ja kaikki perustuu kunnolliseen teoreettiseen ajatteluun. Mitä tapahtuisi jos alettaisiin tutkia organisaatioiden toimivia malleja ja työyhteisöjä kehitettäisiin niiden pohjalta? Kyllä! Juuri noin! Vierastan edelleen sanaa malli, mutta idea on oikea. Näin päin juuri, mutta tehtäisiin siitä teoreettinen kuvaus. Malli on mekanistinen kuvaus. Se on kuin laatikko, jossa on nuolia sinne tänne. Sitä kutsutaan malliksi ja siksi sitä inhoan.

7 Voisiko niitä kutsua myös tarinoiksi? Kyllä sen voi kirjoittaa myös siihen muotoon. Pidän erittäin tärkeänä Vilma Hännisen väitöskirjaa tarinamuodosta. Jonkin toimivan prosessin olennaisten elementtien kuvauksen voi tehdä tarinamuodossa jopa tarkemmin kuin nuoli-laatikko -kasana. Näin päin toimiminen on mitä suositeltavinta. Siitä vaan tutkimussuunnitelmaa tekemään! Mistä olet erityisen ylpeä omassa työssäsi? Tärkeimmän työni tein jo 60-luvulla. Sosiologian tutkimusmenetelmät on klassikko ja siitä pystyin irrottautumaan kirjoihin Suomi Sulo Pohjola ja Vasenlaita lavea, joka oli 1969 joululahjakirjojen kärkeä. Mutta erityisen ylpeä olen siitä että vielä vuonna 1999 olen julkaissut kirjan Uskontunnusteluja. Se on saanut ihan hyvät arvostelut. Olen iloinen siitä että olen jaksanut kirjoittaa näinkin kauan. Yliopistossa käy usein niin että loppuu sekä kirjoittaminen että ajattelu. Jäin heti 63 vuotiaana eläkkeelle. Olen ollut kolmatta vuotta pois virastani, mutta saanut pitää yhä pientä työhuonetta. Tarkoitus on pusata vielä yksi kirja, joka liikkuu tiedon ja uskon rajamailla. Tulen pitämään Tampereen filosofiapäivillä esitelmän, joka käsittelee tiedon ja uskon rajaseutuja. Lähdetään ratsastamaan kopoti kopoti kopoti kohti rajaseutuja, josta ei enää tiedetä. On jännittävää, miten ihminen siellä selviytyy. Esim. masennuksessa, sairaudessa, kuolemassa etäännytään järjestyneestä, rutinoidusta elämästä kohti tuntemattomia seutuja. Sielläkin pitäisi olla vahvuutta ja opasteita. Olen viehättänyt käsitteeseen yö rajaseutuna. Lähtö kohti erämaita, jossa on intiaaneja ja kaikkea. Samanlaisia rajaseutuja voi löytyä ihmiselämästä. Ne ovat pelottavia, mutta niissä on myös imua. Mikä on ollut Antti Eskolan suurin anti tieteelle? Sosiologian tutkimusmenetelmät olivat tietenkin suurin antini tutkimukselle. Eskola ykkönen ja kakkonen olivat osa uuden sosiologian nousua. Tampereella hahmottui oma sosiaalipsykologia, joka oli yhteiskuntakriittistä ja yritti seurata aikaansa. Kun NLP tuli muotiin, minäkin menin jollekin saakelin peruskurssille. Halusin tietää jotain, mitä mainita luennoillakin. Pidin yhden luentosarjan soveltavasta psykologiasta ja luin niitä kirjoja NLP:stä. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa on hyvä se että pyritään selvittämään, milloin ongelma on ollut pahempi ja lievempi ja voisiko tätä parempaa lisätä elämässä. Kyllä siinä on jotakin oikeata. Ratkaisukeskeisyys teki minuun hyvän vaikutuksen perusoivalluksena. Luin Eero Riikosen väitöskirjan tarkkaan ja tein siinä olleista keskustelunpätkistä kalvoja ja kävimme niitä opiskelijoiden kanssa lävitse. Vanhasta freudilaisesta se tuntui raikkaalta ja terveeltä lähestymistavalta. 7 7 Yksilöpsykologian tärkeimmät oivallukset on ehdottomasti tehnyt Sigmung Freud, mutta hän ei voinut tietää, mitä ihmiselle tapahtuu kun kommunikaatiovälineinä ovat sähköposti ja kännykkä. Nyt ei enää riitä se, mitä Freud todella sanoi, vaan tärkein kysymys on, mikä on Freudin lukutapa. Miten tekstit auttaisivat ymmärtämään nykyihmisistä? Tutkijalle maailma on yhäti mielenkiintoinen ja ongelmia riittää. Miten haluaisit opastaa nuoria opiskelijoita? Lukekaa klassikoita! Se kannattaa monella tavalla. Kun olen masentunut ja mikään ei suju, niin ennen lääkepurkille menoa otan Freudin, Durkheimin tai Weberin kirjan ja alan lukea sitä jostain kohtaa. Yhtäkkiä huomaan olevani virkeämpi ja alan kirjoittaa jotain omaa ajatustani. Tässä maailmassa kannattaa viljellä ja vaalia suhteita traditioihin; omaan perhetaustaan, omiin vertaisryhmiin. Köyhien ja pätkätyötä tekevien lapsiperheidenkin elämä sujuu, jos heillä vain on suhteita vanhempiinsa ja sukuunsa. Tämä on sama asia kuin tutkijalle yhteydet klassikoihin. Kristillisluterilainen perintö on ihan myönteinen juttu ja sitten täytyy myös katsoa mihin älyllisiin perinteisiin on suhteita.

8 8 Insestin uhrien ratkaisukeskeinen / systeeminen ryhmäterapia 88 Kirjoittaja on psykologi, joka työskentelee tanskalaisessa Stolpegårdin sairaalassa. Ylläoleva artikkeli - Behandling efter incest - on julkaistu Psykolognytt-lehdessä (no.11, 1999). Englanninkielestä suomentanut: Krisse Lipponen. Viime vuosina lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ja insestistä kärsineiden naisten psykoterapia on koettu entistä tärkeämmäksi. Ryhmäterapiaa käytetään usein sellaisenaan elämässä koettujen ahdistusten ja ongelmien hoidossa. Esittelen tässä artikkelissa mallin insestipotilaiden terapiasta. Menetelmä perustuu ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan. Siinä korostetaan lyhytkestoista, systeemistä ja tavoitesuuntautunutta interventiota. Parhaillaan hoitomallia kokeillaan Stolpegårdissa, jossa on aikuisten ei-psykoottisten potilaiden psykoterapiaan erikoistunut psykiatrinen yksikkö. Terapiaan osallistuvat ovat seksuaalisen hyväksikäytön kokeneita naisia. Ennen työtavan kuvausta haluan selventää insestin käsitettä. Se määritellään seksuaaliseksi väkivallaksi ja / tai hyväksikäyttöksi, jonka tekijänä on lähisukulainen tai perheenjäsen tai ihminen, johon uhrilla on jollain tavoin perheenomainen suhde. Asiakkaat valikoituvat hoitoon tiettyjen ehtojen perusteella. Rajat ovat kuitenkin laajat: ajoittaisesta seksuaalisesta koskettelusta äärimmäisen vakavaan väkivaltaan (esimerkiksi yhdyntä, sadistinen tai yhdessä perheen ystävien kanssa toteutettu hyväksikäyttö jne). Vaikka oireet vaihtelevat uhrista toiseen, usein ongelmina ovat matala itsetunto, ahdistuneisuus, masennus, painajaiset, muistikuvien palaumat, syyllisyyden tunteet, seksuaaliset ongelmat sekä ihmissuhdevaikeudet esim. vanhempien ja lasten välillä. Hoidon ulkoiset olosuhteet ja aloitus Ryhmäterapiaa on Stolpegårdissa käytetty kuusi vuotta ja hoitomuotoa kehitetään jatkuvasti. Ryhmään kuuluu kaksi terapeuttia (nainen ja mies) ja keskimäärin kuusi asiakasta. Hoidon kesto on neljä kuukautta, mutta asiakkailla on mahdollisuus lopettaa aikaisemminkin työ- yms syiden takia. Hoitoaikaa voi myös pidentää kuukaudella, jos se on tarpeellista. Ryhmä kokoontuu kahdesti viikossa klo 9 12 (välissä puolen tunnin tauko). Istunnon jälkeen

9 Mogens 9 Holme 9 potilaat syövät lounasta yhdessä. Terapiahuoneessa istutaan pyöreän pöydän ääressä ja tarjolla on virvokkeita. Ihmiset tekevät halutessaan muistiinpanoja keskustelusta. Kun potilas liittyy ryhmään, hän keskustelee ensin puoli tuntia terapeuttien kanssa. Tällöin hänellä on mahdollisuus tutustua heihin ja käydä lävitse ryhmän säännöt ja sopimukset. Ensimmäisellä kerralla joku vanhoista jäsenistä kuvailee tulokkaalle ryhmän toimintatapoja. Tämän jälkeen kaikki esittelevät itsensä kertomalla nimensä, missä asuvat, sanovat jotain ehkä puolisostaan, lapsistaan tai työstään jne. Kerrotaan myös kuka on hyväksikäyttänyt seksuaalisesti ja minkä ikäisenä se tapahtui. Kahden ensimmäisen viikon aikana uusi potilas tekee omat terapeuttiset tavoitteensa kirjoittamalla ne yksinkertaisesti paperille kotona tai ryhmässä. Näihin itse asettamiin tavoitteisiin palataan jatkuvasti terapian kulues- sa. Edistymistä arvioidaan yhdessä terapeutin kanssa hoidon puolivälissä ja terapian lopussa. Esimerkki tyypillisestä ryhmätapaamisesta Jokainen tapaaminen aloitetaan kierroksella, jossa ryhmän jäsenet kertovat viime tapaamisen jälkeen sattuneen myönteisen asian elämästään. Sen jälkeen kaikilla on mahdollisuus antaa myönteistä tai kielteistä palautetta terapeuteille edellisestä tapaamisesta. Samalla voi keskustella myös ilmenneistä ongelmista. Tämän jälkeen jaetaan aika ryhmänjäsenten kesken. Terapia on itse asiassa ryhmässä tapahtuvaa yksilöterapiaa. Potilaiden ei tarvitse puhua joka tapaamisella, mutta kaikille halukkaille varataan ainakin puoli tuntia aikaa. Tämä vaihe sujuu yleensä ongelmitta. Istunnon aikana terapeutti kyselee paljon, on aktiivinen ja utelias. Keskustelun ilmapiiri on ystävällinen, hyväksyvä ja ennakkoluuloton. Ryhmäläisiä rohkaistaan osallistumaan kommentoimalla tai kysymällä. Viimeisen viiden tai kymmenen minuutin aikana tehdään ns. reflektoiva kierros. Siinä päähenkilönä ollut potilas kuuntelee, kun muut ryhmäläiset ja terapeutit ilmaisevat ajatuksiaan käydystä keskustelusta. Viimeisessä ryhmätapaamisessa ihmiset arvioivat yksilöllistä edistystään suhteessa tavoitteisiinsa. Terapeutit ja ryhmäläiset antavat palautetta havaitsemastaan edistyksestä, voimavaroista ja heikkouksistakin. Teemakeskustelu Joka toinen viikko terapia-ajasta on varattu tunti ryhmän valitseman teeman käsittelyyn. Toinen terapeuteista alustaa lyhyesti valitusta aiheesta, jonka jälkeen siitä keskustellaan. Aiheet ovat moninaisia: suhde äitiin, suhde omiin lapsiin, ahdistusoireet, suhde miehiin. Uskon että

10 10 käsiteltävä asia tulee näin tutummaksi ja vähemmän pelottavaksi. Toinen tavoite on suhteuttaa asiat yhteiskunnan normeihin ja sukupuolirooleihin ja näin vaikuttaa potilaiden asenteisiin. Teoreettinen tausta Työnteon viitekehyksenä on systeeminen ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Lyhyesti sanottuna terapiassa ollaan kiinnostuneita tarinoista, joita potilaat kertovat itsestään ja elämästään. Eräänä päätavoitteena on määritellä uudelleen, myönteisemmin, potilaan elämäntarina. Korostamme ihmisen elämään liittyviä myönteisiä poikkeuksia, teemme uudelleenmäärityksiä, käytämme kehämäisiä kysymyksiä, ulkoistuksia jne. Ajattelemme että menneisyydessä tapahtuneita asioita ei saada tekemättömiksi. Flashbackit sen sijaan tapahtuvan nykyhetkessä ja niihin voidaan ainakin periaatteessa vaikuttaa. Siksi potilaita neuvotaan esim. ikään kuin omien mielenfilmiensä ohjaajina nykyhetkessä. Tapaus 1. Eräs potilas kärsi epämiellyttävistä muistikuvista yrittäessään nukahtaa. Hän koki uudelleen veljensä tulevan huoneeseensa ja käyvän päälleen. Hän oli yrittänyt työntää mielikuvat pois Toista potilasta oli isoisä hipelöinyt, kun hän oli istunut tämän sylissä. Hän näki usein muistikuvia näistä tilanteista. Hän päätti muuttaa niiden loppua niin, että istuessaan isoisänsä sylissä hän pissasi, jolloin isoisä laski hänet alas ja hän lähti tyytyväisenä pyöräilemään. Kun ihmiset onnistuvat muuttamaan muistitakaumansa loppua, se menettää yleensä voimansa ja katoaakin usein kokonaan. Tämä tekniikka on syntynyt Patricia Garfieldin kirjan Creative Dreaming inspiroimana. Siinä kuvataan, miten malesialainen senoikansa suhtautuu uniin ja erityisesti painajaisiin. He käyttävät samaa tekniikka harjoitellessaan valveilla jonkin myönteisen uneksimista ja välttävät näin painajaiset. Olemme käyttäneet tätä samaa menetelmää insestipotilaiden kanssa ja saaneet hyvin myönteisiä tuloksia. Lyhyesti sanottuna terapiassa ollaan kiinnostuneita tarinoista, joita potilaat kertovat itsestään ja elämästään. Eräänä päätavoitteena on määritellä uudelleen, myönteisemmin, potilaan elämäntarina. Korostamme ihmisen elämään liittyviä myönteisiä poikkeuksia, teemme uudelleenmäärityksiä, käytämme kehämäisiä kysymyksiä, ulkoistuksia jne. Seuraavassa keskityn kolmeen insestin uhrien usein kokemaan ongelmaan: muistitakaumiin, syyllisyyden tunteisiin ja vaikeuteen luottaa omiin arvioihin. Olemme kehitelleet erilaisia työtapoja näiden ongelmien käsittelemiseksi. Muistitakaumat Tuskalliset takaumat, joissa muistot hyväksikäytöstä ilmestyvät kuvien muodossa, ovat yleinen ongelma insestin uhreilla. Niihin voi liittyä ääniä, hajuja ja kehollisia tuntemuksia. Kokemukset vaihtelevat; toisilla on niitä päivittäin ja joillakin ei juuri lainkaan. Usein muistikuvat ilmaantuvat kun nainen on seksuaalisesti aktiivinen tai ennen nukahtamista. joko ajattelemalla jotain muuta tai nousemalla vuoteesta. Terapiassa potilasta valmennettiin kuvittelemaan muistikuviaan ja muuttamaan näkymää. Jonkun ajan kuluttua hän pystyikin löytämään niihin uuden lopun: siinä hän sylki veljensä kasvoille, jolloin tämä järkyttyi niin että juoksi ulos huoneesta housut nilkoissaan. Tapaus 2. Syyllisyyden tunteet Usein seksuaalisen hyväksikäytön kokeneet ihmiset kärsivät syyllisyyden tunteista, vaikka hyväksikäyttö olisi sattunut hyvin nuorena. He ajattelevat, että jos he olisivat vain toimineet toisin tai näyttäneet erilaisilta, mitään ei ehkä olisi tapahtunutkaan. Seuraavassa kuvataan työskentelyämme näiden tunteiden kanssa. Aluksi kysymme potilailta, mitä vaihtoehtoja he ajattelevat, että heillä on ollut lapsuuden hyväksikäyttötilanteissa. Puhumme niistä vaikeista valinnoista, joita he joutuivat tekemään; esim. hy-

11 väksikäytön paljastaminen äidille kun vaihtoehtona oli isän joutuminen vankilaan. Tai tilanne, jossa lapsi uskoo hyväksikäytön paljastamisen johtavan toisen vanhemman itsemurhaan. Viittaamme monen tuntemaan Sofien valinta -kirjaan, jossa äiti joutuu mahdottoman eteen: kumman kahdesta lapsestaan säästäisi tuholta. Puhumme siitä miten potilaat ovat tehneet tiettyjä valintoja voimatta vaikuttaa olosuhteisiin. Näin luodaan uusi näkökulma menneisyyteen ja toivottavasti myös parempaa itseymmärrystä. Tapaus 3. Potilas kertoi joutuneensa valintatilanteeseen kun isä julisti tyttäriensä aina syvästi rakastaneen häntä. Tytär tunsi, että hänen oli valittava hiljaisuus tai puhuminen ja perheen järkyttäminen. Terapian aikana hän päätyi toisenlaiseen näkemykseen: hänellä oli itseasiassa mahdollisuus toimia toisin, mikäli tilanne vielä toistuisi. Tapaus 4. Naispotilasta oli hyväksikäytetty 8-vuotiaasta asti. 13-vuotiaana hän vastusti hyväksikäyttöä sillä seurauksella, että isä raiskasi hänet. Tämän jälkeen hän ryhtyi itse aloitteentekijäksi hyväksikäytössä. Päätimme tulkita hänen aloitteellisuutensa välttämättömäksi tavaksi selvitä avuttomuuden tunteista. Aloitteellisuudella hän oli kontrolloinut tilannetta paremmin ja se helpotti emotionaalista selviytymistä. Tämä uudelleenmäärittely auttoi häntä suhtautumaan syyllisyyden tunteisiin uudella tavalla. Vaikeudet luottaa omiin arvioihin Monet asiakkaat kokevat vaikeaksi luottaa omiin arvioihinsa esim. sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin omassa elämässä tai suhtautumisessa lapsiin. Kokemuksiensa perusteella jotkut potilaat kuvittelevat, että seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu kaikkialla ja epäilevät lapsiensa joutuvan sen kohteeksi. Tämä arviointivaikeus voi levitä myös asiakkaan muille elämänalueille. Tuskalliset takaumat, joissa muistot hyväksikäytöstä ilmestyvät kuvien muodossa, ovat yleinen ongelma insestin uhreilla. Niihin voi liittyä ääniä, hajuja ja kehollisia tuntemuksia. 11 Erään potilaan poikaystävä kutsui hänet seksijuhliin. Potilas toi aiheen terapiaryhmään, koska ei ollut varma, tekikö oikein osallistuessaan juhliin. Keskustelussa selvisi pian ettei hän itseasiassa halunnutkaan mennä kutsuille. Hänen oli kuitenkin vaikea tietää, johtuiko se seksuaalisen hyväksykäytön kokemuksesta vai siitä, että hän ei ihan oikeasti halunnut tämäntapaisiin tilaisuuksiin. Tällaisissa tilanteissa ryhmä antaa arvokasta palautetta kommentoidessaan ja arvioidessaan asioita ikään kuin ulkopuolisen silmin. Myös teemakeskustelut ovat hyviä näiden vaikeuksien käsittelyssä. Ne tarjoavat mahdollisuuden pohtia, miten toimia eri tilanteissa. Terapeutti on ryhmän jäsenille myös roolimalli siitä, miten sellainen ihminen, jota ei ole hyväksikäytetty käsittelee näitä asioita. Suhde hyväksikäyttäjään Potilaiden suhtautuminen hyväksikäyttäjiin vaihtelee suuresti. Suhdetta sävyttää usein vallankäytön tasa-arvottomuus. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaat kokevat hyväksikäyttäjän edelleen voimakkaana ja itsensä avuttomiana tai uhreina. Suhdetta ei ole ikään kuin päivitetty. Terapiassa ihmiset onnistuvat usein määrittelemään uudelleen hyväksikäyttäjänsä halveksittavaksi ja kurjaksi. Tällöin voi muuttaa käyttäytymistään ja vahvistua henkisesti. Käytämme myös kotitehtäviä, joissa tehdään kirjeitä hyväksikäyttäjälle. Kirjeet luetaan ryhmässä, sisällöistä keskustellaan yhdessä ja mietitään mitä hyötyä niiden lähettämisestä olisi. Palaute Pidämme potilaiden antamaa palautetta työssämme tärkeänä. Kun ryhmämme alkoivat, haastatteli ulkopuolinen psykologi perusteellisesti viisi ensimmäistä potilasta. Saimme tästä hyödyllistä tietoa, joka mm. johti tapaamisten lisäämiseen kahteen kertaan viikossa. Olemme kahdesti myös tehneet kyselyn potilaille hoidon päättyessä. Saadaksemme tietoa menetelmämme soveltuvuudesta teemme parhaillaan seurantatutkimusta, jossa pyydetään arvioimaan hoitoa vuosi ja viisi

12 12 vuotta sen päättymisen jälkeen. Miesterapeutin merkitys Ryhmässä on alusta alkaen ollut mukana miesterapeutti. Olemme tietysti olleet kiinnostuneita hänen läsnäolonsa vaikutuksesta niin yksittäisiin ryhmänjäseniin kuin kokonaisuuteenkin. Tähän mennessä vain yksi noin sadasta potilaasta on kieltäytynyt osallistumasta ryhmään miesterapeutin vuoksi. Terapian päättyessä valtaosa potilaista oli sitä mieltä, että mies- ja naisterapeutin läsnäolo ryhmässä oli myönteinen asia. He huomasivat, että mies ymmärsi toisinaan asiat eri lailla kuin naiset, ja että oli myönteistä kohdata mies rakentavassa tilanteessa. Monet naiset oivalsivat myös, että he hyötyivät, kun ymmärsin heidän puolisoitaan ja niitä vaikeuksia, joita aviomies voi kohdata potilaan menneisyyden vuoksi. Mahdollisesti murran myös stereotyypisiä käsityksiä sanoessani ääneen sen että seksistä voi kieltäytyä, vaikka se olisi kumppanin toiveiden vastaista. Lopuksi Kokemuksesta voi sanoa, että edellä kuvattu työtapa, jota olen aikaisemmin käyttänyt muiden potilasryhmien kanssa, sopii myös työskenneltäessä seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ihmisten ryhmässä. Näyttää siltä että tällä lyhytkestoisella menetelmällä on mahdollista saavuttaa tuloksia heidänkin kanssaan.

13 13

14 14 KieliPeliä Milwaukeessa 14 Tapio Malinen Insoo Kim Berg ja Peter DeJong jäähyllä Kieli noituu meidät ja meidän on käytettävä kieltä vapautuaksemme tästä noituudesta. - Wittgenstein Kun hyvin käy, tutustuminen uuteen paikkaan toteutuu sekä ulkoisena että sisäisenä matkana. Ulkoinen matka: ajan vuoden 95 Windstar Vanilla 6-kaistaista moottoritietä Wisconsinin osavaltiossa. Suora tie leikkaa häikäisevän vihreää, loputonta maissipeltoa ja Michiganjärven laakoja rantoja kuin kalligrafin pensseli maailmankaikkeutta. Lämpötila auton ulkopuolella on 98 Fahrenheitia (=37 Celsiusta). Sisäinen matka: keskustelen Elam Nunnalyn olohuoneessa Brief Family Therapy Centerin alkuajoista ja ratkaisukeskeisen psykoterapian teorian kehityksestä. Ulkoinen matka: olen Steve de Shazerin ja ryhmän kanssa seuraamassa stadionilla, miten Milwaukee Brewers häviää baseball-ottelun pisteellä Montreal Exposille. Laulan seisaaltani Amerikan kansallishymnin ensimmäistä kertaa. Sisäinen matka: puhun pientä puhetta Gale Millerin kanssa Insoo Kim Bergin pizzabileissä. Yhtäkkiä keskustelemme Wittgensteinin ja Buddhan yhtäläisyyksistä ja eroista. Aika muuttuu siksi mitä se on. Tunnen ihmisrodun osallisuusiloa. Näen unta: ajan Harley Davidsonilla korkeilla kallioilla. Ilmavirta maistuu suussani kuin höyryävä pasties-piirakka. Herätessäni mietin: kumpi on todellisempaa? Valveautoilu vai uniprätkäily? Lopetan ajattelun. Lyhytterapian eräs mekka Vuonna 1978 toimintansa aloittaneen Brief Family Therapy Centerin (BFTC) toimintaperiaatteisiin on aina kuulunut terapiantekemisen, tutkimuksen ja opettamisen elävä vuorovaikutus. Viime kesän jatkokoulutusseminaarissa ( Työnohjaus, Wittgenstein, ratkaisukeskeisen psykoterapian opetus ) se ilmeni elävän asiakastyön, reflektoinnin, uudelleentekemisen ja teoriakeskustelujen jatkuvana vuona. Parhaimmillaan ehkä kiteytettynä Gale Millerin kysymyksessä Mitä asiakkaasi teki, mikä auttoi sinua tekemään työsi hyvin? Amerikkalaisista, korealaisista, japanilaisista, englantilaisista ja yhdestä suomalaisesta koostunut opiskelijaryhmä tutki neljän päivän ajan, miten ratkaisukeskeinen psykoterapia ja työnohjaus toimii kielessä ja miten

15 15 15 Kirjoittaja BFTC:n imussa - Ratkes- lehti vieraili BFTC:ssä kieli terapiassa. Seminaarin ohjaajat Peter DeJong mukaan lukien - olivat kaikki koko ajan läsnä luennoiden, reflektoiden toistensa antia ja aktivoiden kuulijoita opetus/oppimiskeskusteluihin. Elävien asiakastilanteiden lisäksi käytettiin myös paljon erilaisia rooliharjoituksia ja videoituja istuntoja. Koska olen syntynyt kieleen ja yrittänyt ratkaista sen mysteeriä vain samaistumalla siihen, minua kiehtoi tällä kertaa erityisesti seminaarin kieltä käsittävät sessiot. Seuraavassa lyhyt kertomus kertomuksista ja käsitys käsityksistä. Neljä näkökulmaa kieleen Steve de Shazer ja Insoon Kim Berg jakoivat aluksi kartan, jolla voi suunnistaa kieliteorioiden viidakossa. Sen mukaan kieli voidaan ajatella ensiksikin välineeksi, jolla ilmaistaan jo olevia tosiasioita. Muutos ei tällöin tapahdu kielessä. Se vain heijastaa sitä, mikä tapahtuu sen ulkopuolella. Strukturalistien mukaan kieli voi myös esittää todellisuutta. Strukturalisti näkee kielen ja totuuden olevan yksilön, systeemin tai rakenteen sisällä tai takana. Sitä voidaan tutkia sen mukaan, miten hyvin se re-presentoi todellisuuden. Buddhalaisessa maailmassa taas ajatellaan että kieli estää todellisuuden suoran näkemisen. Neljäs tapa on post-strukturalistien tapa, jolloin painotetaan sitä että merkitykset syntyvät ihmisten välisessä kanssakäymisissä. Kieli on todellisuutta. Maailmamme on kieltä ja arki on ikään kuin kielen kyllästämä. Todellisuus kielleistetään ja meidän on tutkittava sitä voidaksemme ylipäätään tutkia jotain. Insoo Kim Bergin mukaan terapeutit luovat usein käsitteitä, esim. motivoimaton asiakas tai vaikea tapaus joista tulee ongelmia. Asiakas voi olla vaikea jollekin terapeutille, mutta ei jollekin toiselle. Myös terapeutin kysymykset määrittelevät ihmiset terapiasuhteessa. Miten voin auttaa? luo apua tarvitsevan asiakkaan ja asiantuntevan terapeutin. Mitä pitäisi tapahtua, että tapaamisemme ei olisi sinulle ajanhaaskausta? avaa istunnon tasavertaisesti tavoitteiden suuntaan. Kysymysten merkitys selviää vasta niistä vastauksista, joita ne herättävät. Jos et pidä vastauksista, kysy eri tavalla.

16 16 Hiljaisuus terapeutin ystävänä Gale Miller, joka myös työskentelee sosiologian professorina Marguetten yliopistossa, on 12 vuoden ajan tutkinut ansiokkaasti ratkaisukeskeistä terapiaa kieliyhteisönä tai diskurssina. Häntä kiinnostaa BFTC etnografisesti: miten sen puhekäytännöt ovat organisoitu rakentamaan uusia ja toivottuja merkityksiä ongelmatodellisuuksien sijaan. Kun tutkimme ihmissuhteiden kannalta puhekäytännöissä piileviä mahdollisuuksia, huomaamme luovamme niitä koko ajan lisää. Erilaiset puhetavat eivät ole pelkästään viatonta todellisuuden kuvailua, vaan ne vaikuttavat myös siihen, miten koemme esim. asemamme ihmissuhteissa. Kun ymmärtäminen mielletään sosiaaliseksi ilmiöksi ei pelkästään päässä tapahtuvaksi sisäiseksi prosessiksi voimme ymmärtää toisiamme myös uusin tavoin. Galen panos ratkaisukeskeisen teorian ja käytännön kehittäjänä on ollut merkittävä. Hän on seurannut satoja terapiaistuntoja mallittaen ja reflektoiden terapeuttien työskentelyä. Urakasta on syntynyt kirja Becoming Miracle Workers. Se on mielenkiintoinen tutkimus kielestä ja merkityksestä lyhytterapiassa. Jos joutuisin valitsemaan itselleni terapeutin BFTC:n tallista, valintani olisi Gale Miller. Miehessä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla analyyttinen älykkyys, tarkka havainnointikyky ja lämmin myötätunto. Galen mielestä sanat työskentelevät terapiassa. Hän kehoittaakin tarkkailemaan, miten ne tekevät työtään. Meidän ei tarvitse etsiä salattuja motiiveja tai alitajuisia merkityksiä niiden takaa, vaan muistaa yksinkertaisesti että sanat ovat vain sanoja ja havainnoida, miten ne toimivat. Emme kysy vasaraltakaan sen motiivia, me vain käytämme sitä. Terapia on myös helpompaa, kun sen oivaltaa sanankäytöksi ja keskittyy siihen. Peruskysymykset ratkaisukeskeisessä terapiassa ja työnohjauksessa ovat: Kuka? Mitä? Koska? Missä? ja Miten? Terapeutilla on aina kaikki se, mikä on. Ratkaisujen kannalta ei ole tarpeellista katsella taakse tai syvemmälle, sillä mitään ei ole piilossa. Asiakas antaa aina vastaukset sekä hyviin että huonoihin asioihin: työntekijän ei tarvitse murehtia, mitä pitäisi tapahtua. Hiljaisuus on usein hänen ystävänsä, sillä silloin selittäminen väistyy ja tilalle tulee näkeminen. Wittgensteinin sanoin: Usein tulemme tietoiseksi tärkeistä tosiasioista vain tukahduttamalla miksi -kysymyksemme. Silloin tutkimuksen kuluessa tosiasiat johtavat meidät vastauksen äärelle. Mitä peliä kielesi pelaa? Steve de Shazer ja Gale Miller puhuvat (ja kirjoittavat) nykyisin mielellään Wittgensteinin ideoiden merkityksestä kehitellessään ratkaisukeskeisen terapian teoriaa. Wittgensteinin mukaan sosiaalinen todellisuus ja ihmissuhteet rakentuvat kielipeleiksi kutsuttujen toimintojen välityksellä. Ne muodostuvat erilaisista kielenkäyttötavoista, joilla luomme merkityksiä ja rakennamme suhteitamme. Steven mukaan ratkaisukeskeisyys on muotoutumassa kohti ns. interaktiivista konstruktionismia. Tässä ajattelutavassa merkitykset syntyvät vallitsevista puhekäytännöistä, dialogisessa vuorovaikutuksessa ihmisten välille, jotka niitä etsivät: sanan merkitys on siis sen kulloinenkin käyttötapa. Sanakirjat ovat merkityksettömiä, jos et tunne kieltä ja sen kontekstia. Ongelmat ja ratkaisut ovat sosiaalisesti rakennettuja elämänmuotoja, joita kielipelit ylläpitävät. Ratkaisukeskeisen terapian klassinen ihmekysymys on erilainen kielipeli kuin ns. ongelmakeskeiset kielipelit, jotka korostavat ihmisten vikoja ja keskittyvät ongelmien syihin. Ihmekysymys synnyttää ihmeen merkityksiä. Sen jälkeen kaikki tapahtuu ihmeen kontekstissa ja määrittyy käytetyn kielipelin mukaisesti. On melkein mahdotonta, ettei tämä vaikuttaisi ihmiseen. Ihmekysymys on Steven mielestä samaa kuin ajaisi autoa: sinun ei tarvitse ajatella, paitsi alussa kun opettelet ajamaan. Auto vie sinut eteenpäin paikasta A paikaan B. Kun seuraa Insoo Kim Bergin työskentelyä terapeuttina tai työnohjaajana näkee ja kuulee kielipeliä, jossa taitoa on vaikea erottaa taiteesta. Työnohjaajana hän auttaa ohjattavaansa tulemaan kollegakseen, terapeuttina hän menee arvostavasti sinne minne asiakas hänet vie. Ratkaisukeskeisen kielenkäytön mestarina sanat ovat hänelle kuin kudelmia hämähäkin verkossa. Havainnoijan on jossain vaiheessa vaikea vastata suoraan ja yksinkertaiseen kysymykseen: Mistä verkko alkaa? Mihin kudelmaprojekti johtaa? Missä määrin se muotoutuu hämähäkin tekemisistä ja missä määrin rakennettu kudelma ohjaa tiettyyn

17 päätöksentekoon? Älä ajattele. Katso! Kolmannen seminaaripäivän aamuna teen taijita kalifornialaisen Davidin ja New Yorkin maratoniin valmentautuvat Kathrynin kanssa. Ehkäpä läsnäolevan hetken sellaisuus auttaa minua oivaltamaan, että Wittgensteinhan on itseasiassa itävaltalaisten, englantilaisten ja norjalaisten oma Buddha. Filosofina hän ei pyri tutkimuksillaan oppimaan mitään uutta. Hänen mielestä on vain tärkeää ymmärtää se, mikä on aina avoinna silmiemme edessä ja jota emme jostain syystä näe. Hän haluaa asettaa filosofiallaan kaiken esiin: ei selitä tai tee mitään johtopäätöksiä, sillä kaikki on avoinna tässä, eikä ole mitään selitettävää. Samsara on Nirvana. Mutta juuri tätä on vaikea havaita. Ihminen on kuin pulloon joutunut kärpänen, joka ei näe että pullon suu on auki. Wittgensteinille filosofian päämäärä on osoittaa kärpäselle ulospääsy pullosta. Se on taistelua sitä vastaan, että kielemme välineet noituvat ymmärryksemme. Kieli muutostajana Asiakkaat eivät ole ongelma, vaan usein ongelmana on kieli, jota heidän on pakko käyttää vastatessaan terapeutin kysymyksiin. Esim. kausaaliset teoriat rohkaisevat terapeutteja ja asiakkaita sekoittamaan selitykset ratkaisuihin. Ongelmat syntyvät kuitenkin erilaisesta logiikasta kuin ratkaisut: syiden löytäminen ei siksi ole välttämätöntä ratkaisujen teossa. Ne ovat siis osa erilaista kielipeliä kuin ongelmakeskeinen kielipeli. Jos merkitys perustuu kieleen ja on muutettavissa, niin miksi emme pelaisi sellaista kielipeliä, joka luo uusia ja toivottuja merkityksiä. Kieli on terapeutin käytössä oleva, elävä voimavara. Gale Millerin mielestä elämä on narratiivinen projekti, jossa olemme Steve de Shazerin mukaan ratkaisukeskeisyys on muotoutumassa kohti ns. interaktiivista konstruktionismia. Tässä ajattelutavassa merkitykset syntyvät vallitsevista puhekäytännöistä, dialogisessa vuorovaikutuksessa ihmisten välille, jotka niitä etsivät: sanan merkitys on siis sen kulloinenkin käyttötapa. tarinankertojia ja syvästi vastuussa niistä tarinoista, joita kerromme itsestämme ja muista. Holiday Inn Expressin ilmastoidussa seminaarihuoneessa ajattelen yhtäkkiä: Vau, kielihän on ystäväni. Hyvä renki ja huono isäntä. Hotellin ulkopuolella helle jatkuu. Se on kaikenkielisille tulkinnoistamme riippumaton tosiasia. Nyt! Nyt ulkona on -10 Celsiusta. Mikään ei ole kesäseminaarin jälkeen muuttunut. Vain sisäisen havaitsijani näkökulma. Ja sen myötä kaikki. 17 Aiheeseen liittyvää lisätietoa: Insoo Kim Berg & Peter De Jong (1996): Solution-Building Conversations: Co-Constructing a Sense of Competence with Clients. Families in Society: The Journal of Contemporary Servises, 77, Insoo Kim Berg & Steve de Shazer (1993): Making Numbers Talk: Language in Therapy. Kirjassa: S. Friedman (Ed.) The New Language of Change. Guilford. Gale Miller (1997): Becoming Miracle Workers. Language and Meaning in Brief Therapy, Aldine de Gruyter. Gale Miller & Steve de Shazer (1998): Have You Heard the Latest Rumor About? Solutin- Focused Therapy as a Rumor. Family Process, Vol.37, No.3 Gale Miller & Steve de Shazer (1998): Wittgenstein for the Therapist. A BFTC Audio Tape. Steve de Shazer & Insoo Kim Berg (1992): Doing Therapy: A Post-Structural Re-vision. Journal of Marital and Family Therapy, 18,

18 18 Jaksamisesta tekemisen iloon työkyvyn ratkaisukeskeinen ylläpitäminen Nigerialaisen tiv-heimon uskomusten mukaan ongelmat ja sairaudet johtuvat elämän harmonian menettämisestä. Tämän vuoksi sairauden hoitamista pidetään maailmankaikkeutta hallitsevien voimien tasapainoon palauttamisena. Parantamisessa vaikutetaan voimakkaasti rituaaleilla ja taioilla henkilön uskomusmaailmaan. Tutkimusten mukaan tivpoppamiehet saavat psyykkisissä vaivoissa parempia hoitotuloksia aikaan kuin länsimaiset kollegat. Taika antaa toivon, suunnan ja päämäärän, jota seurata. Poppamiehen tehtävänä on rituaalien jälkeen pitää yllä hyvää huumoria ja seurata edistymisen merkkejä. Uudet haasteet Uuden vuosituhannen alussa työpaikoilla eletään voimakasta murroksen aikaa; nyt puhutaan paljon uupumuksesta. Työntekijään ja työryhmiin kohdistuvat toiveet ja vaatimukset ovat muuttuneet yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Asiantuntijuus, menetelmät ja ajatukset, jotka Navajo-vanhus kertoo nuorille, miten selviytyä vaikeista ajoista. Hän kuvaa tilannetta, jolloin tulee kuivuus, karja kuolee ja ihmiset kärsivät nälkää. Tällaisena aikana kristityt, muslimit ja hopit ryhtyvät toimenpiteisiin saadakseen apua jumalilta, antavat uhreja ja rukoilevat pelastusta. Navajo toimii eri tavalla. Hän työskentelee päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa ja nähdäkseen tilanteen kirkkaasti, jotta selviytyisi siitä. Tarina kertoo vastuusta: ihminen on itse vastuussa selviytymisestään elämässä. aiemmin liittyivät johtamiseen, tiimien ohjaamiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen eivät enää toimi halutulla tavalla. Tarvitaan uudenlaista ajattelua ja toimintaa. Tämän oivaltaminen vaatii kuntouttajilta entistä enemmän tietoa yhteistyöstä, motivaatiosta sekä ihmistä arvostavista työtavoista. Joudumme kehittämään kykyämme nähdä muutoksen merkkejä sielläkin, missä ne ovat vasta iduillaan. Pelkkä ohjaaminen ei enää riitä: yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi on kyettävä osoittamaan jokaisen yksilön parhaat puolet ja toisaalta on oltava tietoinen ja osattava kunnioittaa niitä tavoitteitta, joita ihmiset eivät halua jakaa. Uskomus muutoksesta on jo muutos. Kun ihminen luottaa mahdollisuuksiinsa ja näkee edistyksen merkkejä jo ennen muutosta, kaikki voimavarat ovat valjastetut käyttöön. Ilmassa on ikään kuin taikaa entisaikojen tapaan, jolloin voimaa haettiin maahisilta ja shamaaneilta.

19 19 19 Kimmo Karkia Kirjoittaja on sosiaalipsykologi, joka toimii ratkaisukeskeisen lyhytterapian ja työyhteisön kehittämisen kouluttajana. Ratkaisukeskeisyys on kunnioittamista Tässä artikkelissa ratkaisukeskeisellä lähestymistavalla ei tarkoiteta pelkästään yhtä ainutta teoriaa tai menetelmää. Psykoterapian, psykologian ja kuntoutuksen maailmassa vallitsee nykyään monien teorioiden värikäs kirjo. Ihmistä lähestytään useasta eri näkökulmasta. Ratkaisukeskeisyydellä ymmärretään tässä sitä, että kyetään havaitsemaan, mikä on auttajan ja ammattilaisen kannalta kulloinkin hyväksi ja osataan vaihtaa näkökulmaa tarvittaessa. Asiakasta tuskin kiinnostaa minkä teorian mukaan työntekijä toimii. Tärkeitä on että hän tulee kuulluksi ja ongelmat ratkeavat. Perinteisessä ongelmakeskeisessä keskustelussa asiakas etsii selityksiä ongelmilleen yhdessä kuntouttajan kanssa. Näin ylläpidetään ajatusta, että kaiken pohjalta löytyy aina jokin häiriö. Eräs työntekijä sanoi kerran: Kyllä sellainen ihminen on persoonallisuudeltaan ja elämän hallinnaltaan vajavainen, jonka täytyy turvautua kuntoutukseen. Lausahdus kertoo diagnoosista, joka on tehty jo ennen tutkimusta. Ongelmahakuisessa keskustelussa ihmistä diagnosoidaan, luokitellaan ja lokeroidaan. Korostetaan kuntoutujan vajavuuksia ja pyritään auttamaan oivalluksen ja ymmärtämisen lisäämistä. Ongelmien katsotaan johtuvan henkilön huonoista puolista, kyvyttömyydestä tai motivaation puutteesta. Perinteisessä työtavassa konsultti, esimies tai kuntoutustyöntekijä on asiantuntija, joka kertoo mitä asiakas tarvitsee. Lähestymistavan haittapuolena on se, että syitä pohdittaessa on vaikea välttää syyttäviä selityksiä ongelmien synnystä (Furman & Ahola 1993). Tällaiset selitykset, kohdistuivatpa ne sitten yksilöön tai ryhmään, koetaan herkästi epäoikeudenmukaisiksi ja loukkaaviksi. Seurauksena voi olla ilmapiiri, joka ehkäisee yhteistyötä, vähentää luovuutta ja estää toimivien ratkaisujen löytymistä. Kokeile jotain erilaista Ratkaisukeskeisen lähestymistavan ensimmäinen perussääntö kuuluu, että jos jokin toimii, tee sitä lisää: ehjää ei tarvitse korjata. Toinen sääntö kuuluu, että jos jokin ei toimi, kokeile jotain erilaista. Ammattilainenkin saattaa kiintyä omiin tai opittuihin ajatuksiin siinä määrin, ettei kuule asiakastaan. Minun neuvoni ovat kyllä hyviä, mutta asiakas vastustaa muutosta. Ratkaisukeskeisessä työtatavassa moitteet ja syyttävät selitykset vältetään siirtämällä huomio heti alusta alkaen toiveisiin ja asiakkaan omiin tavoitteisiin, myönteisiin poikkeuksiin, jo tapahtuneisiin edistysaskeliin ja niihin voimavaroihin ja kykyihin, jotka tekevät tavoitteen saavuttamisen mahdolliseksi. Tällainen lähestymistapa luo rakentavan ja luovan ilmapiirin, joka lisää ihmisten välistä yhteistyötä ja suosii luovien ratkaisujen löytymistä (Furman 1997). Kiinalaisen lääketieteen mukaan lääkärin on työssään

20 20 OSUUSKUNTA TOIVO seikkailun ja suhdeälyn osaamiskeskus Lyhytterapiaa ja inspiroivaa keskustelua Työnohjausta ja koulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille Vuorovaikutusta parantavia toimintaryhmiä kouluille ja työyhteisöille Sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä työllistymiseen liittyviä täsmähankkeita Mikko Makkonen - YTM, tutkija, kouluttaja Sinikka Kuosmanen - psykologi, varhaiskasvatuksen asiantuntija Heli Koivuniemi - sosiaaliohjaaja, seikkailukouluttaja Kari Saarinen - seikkailun ja toiminnan erikoisosaaja Osuuskunta TOIVO Malminkatu 24 C Helsinki Puh Fax