Jonna Pesonen PEREHDYTYSKANSIO PERHEPÄIVÄHOIDON VARAHOITOYKSIKKÖÖN

Transkriptio

1 1 Jonna Pesonen PEREHDYTYSKANSIO PERHEPÄIVÄHOIDON VARAHOITOYKSIKKÖÖN Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Huhtikuu 2008

2 2 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Aika Ylivieskan yksikkö Kevät 2008 Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma Työn nimi Perehdytyskansio perhepäivähoidon varahoitoyksikköön Työn ohjaaja Raija Ylitalo Kokko Työelämäohjaaja Sirpa Pitkänen ja Tarja Vuorela Tekijä/tekijät Jonna Pesonen Sivumäärä 28 Opinnäytetyöni aiheena oli perehdytyskansion valmistaminen Kuusamon kaupungin perhepäivähoidon varahoitoyksikköön. Työni tavoitteena oli koota uusien työntekijöiden tarpeita vastaava perehdytyskansio, jonka avulla työntekijä kykenee toimimaan mahdollisimman pian itsenäisesti ja tehokkaasti työtehtävissään. Teoriaosuudessa käsittelin työhön perehdyttämisen lisäksi varhaiskasvatusta sekä aikuisten merkitystä päivähoidossa. Asiasanat Työhön perehdytys, varhaiskasvatus

3 3 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNI VERSITY OF APPLIED SCIENCES Ylivieska unit Degree programme Date spring 2008 Author Jonna Pesonen Degree programme of social services Name of thesis Orientation folder for temporary day care of family day care Instructor Raija Ylitalo Kokko Pages 28 Supervisor Sirpa Pitkänen and Tarja Vuorela The topic of this thesis was to create an orientation folder for temporary day care of family day care of Kuusamo city. The goal was to compile an orientation folder which meets the needs of new employees and helps employees to start working independently and efficiently as soon as possible. In addition to familiarising with work the theory part deals with early upbringing and the importance of adults in day care. Key words Familiarising with work, Early upbringing

4 4 Esipuhe Tein opinnäytetyöni työelämään, Kuusamon kaupungin päivähoitoon. Yhteistyökumppaninani toimi työelämästä Kuusamon kaupungin päivähoidon ohjaaja Sirpa Pitkänen sekä perhepäivähoidon ohjaaja Tarja Vuorela. He ovat olleet suurena apuna työni tekemisessä, tarkastelleet sitä kriittisesti sekä antaneet näkökulmia perehdytyskansion tekemiseen. Haluan kiittää myös opinnäytetyöni ohjaajaa, Raija Ylitalo Kokkoa joka on antanut kallisarvoista aikaansa ja ohjannut opinnäytetyöni etenemistä.

5 5 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT ESIPUHE 1 JOHDANTO 1 2 AIKAISEMMAT OPINNÄYTETYÖT 3 3 PROJEKTIN RAPORTOINTI JA TOTEUTUS Kuusamon päivähoitopalvelut Perhepäivähoidon varahoitoyksikkö Esisuunnittelu Työn vaiheet Tutkimusongelma Tavoitteiden laadinta Projektin lopputulos 8 4 PEREHDYTTÄMINEN Kuka perehdyttää Varahoitoyksikköön perehdyttäminen Työntekijän oikeudet ja velvollisuudet Perehdyttämistä ohjaavat lait ja asetukset 15 5 VARHAISKASVATUSPALVELUT SUOMESSA Mitä tarkoittaa varhaiskasvatuspalvelut Päivähoidon määrittelyä ja taustaa Ryhmäperhepäivähoito Tavoitteet päivähoidossa Laadukas päivähoito 18 6 AIKUISTEN MERKITYS PÄIVÄHOIDOSSA Uusi päivähoito Lapsen ja aikuisen suhde Tärkeät aikuiset 21 7 POHDINTA 23 LÄHTEET LIITTEET

6 6 1 JOHDANTO Ammattikorkeakoulun tutkimukselliselle opinnäytetyölle on toisena vaihtoehtona toiminnallinen opinnäytetyö. Se voi olla esimerkiksi ammatilliseen käytäntöön suunniteltu ohje tai opastus, kuten perehdyttämisopas, ympäristöohjelma tai turvallisuusohjeistus. Se voi olla myös jonkin tapahtuman toteuttaminen. Toteutustapana voi olla näyttely, tapahtuma, kotisivut, cd rom, portfolio, opas, vihko, kansio tai kirja. Toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistyvät käytännön toteutus ja sen raportointi. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Toiminnallisen opinnäytetyöni aiheena on perehdytyskansio (LIITE 1) Kuusamon kaupungin perhepäivähoidon varahoitoyksikköön. Työ toteutettiin yhdessä Kuusamon kaupungin päivähoidon ja perhepäivähoidon ohjaajien kanssa. Työ sai alkunsa keväällä 2007, kun aloin miettiä opinnäytetyöni aihetta. Koin, että haluan tehdä käytännöllisen opinnäytetyön, enkä niinkään tutkimustyötä. Mieleeni tuli perehdytyskansio, joten otin yhteyttä Kuusamon kaupungin päivähoidonohjaajaan, jolta sain luvan perehdytyskansion tekemiseen entiseen kesätyöpaikkaani, perhepäivähoidon varahoitoyksikköön. Perhepäivähoidon varahoitoyksikkö on perustettu kesällä 2005 vastaamaan kaupungin perhepäivähoitajien loma aikana syntyneeseen päivähoidon tarpeeseen. Varahoitoyksikkö toimii Lapinväylän päiväkodin tiloissa kesäisin noin 5 viikon ajan. Lasten hoidosta ja toiminnasta vastaavat kaupungin kulloinkin palkkaamat lähihoitajat, perhepäivähoitajat ja lastenhoitajat. Näiden työntekijöiden tarpeeseen syntyi ajatus perehdytyskansiosta, jotta he saisivat mahdollisimman pian käsityksen varahoitoyksikön toiminnasta, toimintatavoista ja työtehtävistä.

7 7 Opinnäytetyöni tavoitteena oli omaa kokemusta ja teoriaa apuna käyttäen koota työntekijöiden tarpeita vastaava perehdytyskansio perhepäivähoidon varahoitoyksikköön. Perehdytyksen avulla työntekijä kykenee toimimaan mahdollisimman pian itsenäisesti ja tehokkaasti työtehtävissään. Teoriaosuudessa käsittelen varhaiskasvatusta, ryhmäperhepäivähoitoa sekä aikuisen merkitystä lapselle päivähoidossa ja hänen luomaa turvallisuuden tunnetta. Selvitän myös, mikä on perehdyttämisen merkitys työntekijälle ja mitä velvollisuuksia siihen sisältyy esimiehen osalta.

8 8 2 AIKAISEMMAT OPINNÄYTETYÖT Selvitin kirjastoista sekä internetistä, onko oman työni kaltaisia opinnäytetöitä tehty aiemmin. Ensimmäisenä selvitin Keski Pohjanmaan ammattikorkeakoulun, Ylivieskan yksikön sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyöt. Varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon liittyviä opinnäytetöitä löytyi useita, mutta erityisesti siellä oli yksi työ, joka oli melko lähellä omaa työtäni. Tämä oli Satu Hietasarkan opinnäytetyö Näin meillä Nokelassa Tietopaketti Nokelan päiväkodin lasten vanhemmille. Kyseinen työ oli tehty informaation antamisen näkökulmasta lähinnä lasten vanhemmille, mutta sen oli tarkoitus palvella myös työntekijöitä, sijaisia ja työharjoittelijoita. Tietopaketin tarkoituksena oli vastata myös vanhempien kasvavaan mielenkiintoon päiväkotien toimintatavoista ja periaatteista. (Hietasarka, 2004.) Toiminnallisia opinnäytetöitä oli tehty Ylivieskan yksikön sosiaalialan koulutusohjelmassakin muutamia, kuten Jaana Jylängin toteuttama ELLI päivä, elämyksellinen liikuntapäivä kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille. Toteutustapa on hänen aiheessaan tosin aivan eri kuin itselläni. (Keski Pohjanmaan ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä.) Laajentaessani hakua Kokkolan sosiaalialan koulutusohjelmaan, löytyi sieltä Anne Buddaksen tekemä opinnäytetyö Hyvinvoiva lapsi, perhepäivähoitajien kasvatusnäkemyksiä. Tämä oli sinänsä aika yllättävä tulos, sillä perhepäivähoidosta kertovia tutkimuksia on tehty kovin vähän. Tämäkään työ ei kuitenkaan vastannut omaa työtäni, sillä keskityn työssäni pääasiassa

9 9 perhepäivähoidon varahoitoyksikköön, eikä sellaisia ole tietääkseni muualla Suomessa. (Keski Pohjanmaan ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä.) Perehdyttämisestä kertovan opinnäytetyön löysin Diakonia ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön diakonisen sosiaali, terveys ja kasvatusalan koulutusohjelmasta. Arttu Liikalan tekemä Perehdytyskansion tuottaminen perhekeskus Villa Familiariksen päiväkotiin koskettaa omaa työtäni läheltä. Liikala käsittelee työssään muun muassa uuden työntekijän perehdyttämistä päiväkodissa. Työ eroaa omastani siinä, että Villa Familiariksen henkilökunta on monikulttuurista, ja se on jatkuvasti toiminnassa, toisin kuin Kuusamon kaupungin perhepäivähoidon varahoitoyksikkö, joka toimii vain viisi viikkoa vuodessa. (Diakonia ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt.) Sanna Parrila on tehnyt useita kirjoja sekä väitöskirjan perhepäivähoidosta. Väitöskirjassaan Perhepäivähoito osana suomalaista päivähoitojärjestelmää, hän muun muassa tarkasteli perhepäivähoitohenkilöstön ja vanhempien käsityksiä perhepäivähoidosta sekä sen laadusta. Perhepäivähoidon laadun kannalta keskeisenä haasteena vanhemmat ja perhepäivähoidon ohjaajat pitivät hoitajien koulutuksen ja ammatillisuuden kehittämistä, perhepäivähoidon toimintasisältöjen monipuolistamista sekä suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden lisäämistä. (Parrila 2002.)

10 10 3 PROJEKTIN RAPORTOINTI JA TOTEUTUS 3.1 Kuusamon päivähoitopalvelut Kuusamon kaupungin päivähoidon tehtävänä on tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään järjestämällä vaihtoehtoisia päivähoitopalveluja ja tarjoamalla lapsen kehitystä ja vanhempien kasvatustehtävää tukevaa toimintaa yhteistyössä eri tahojen kanssa. (Päivähoidon palvelut.) Kuusamo tarjoaa lasten päivähoitoa kaupungin 7 päiväkodissa, 32 perhepäivähoitajalla sekä 5 yksityisessä päiväkodissa ja muutamilla yksityisillä perhepäivähoitajilla. Esiopetusta annetaan päiväkodeissa ja peruskoulun alaasteilla. (Päivähoidon palvelut.) 3.2 Perhepäivähoidon varahoitoyksikkö Perhepäivähoidon varahoitoyksikkö on kehitetty vuonna 2005 vastaamaan perhepäivähoitajien loma aikana syntyneeseen varahoidon tarpeeseen. Varahoitoyksikkö toimii kesäisin ryhmäperhepäiväkotina noin 5 viikon ajan Lapinväylän päiväkodin tiloissa, jolloin siellä ei ole muuta toimintaa. Lapsiryhmiä ei ole jaettu, vaan kaikenikäiset toimivat yhdessä samoissa tiloissa. Ryhmäperhepäiväkodin henkilökunta koostuu kulloinkin kaupungin palkkaamista lähihoitajista, perhepäivähoitajista, lastenhoitajista ja muista mahdollisista henkilöistä, kuten keittiötyöntekijästä tai siviilipalvelusmiehestä.

11 11 Varahoitoyksikön toiminnan suunnittelun perustana ovat yleiset ohjeet lasten päivähoidosta. Toiminnan suunnittelussa otetaan myös huomioon käytettävissä olevat tilat, lapsiryhmän tarpeet ja henkilöstöresurssit. 3.3 Esisuunnittelu Teimme keväällä 2007 yhteistyösopimuksen Kuusamon kaupungin päivähoidon ohjaajan Sirpa Pitkäsen kanssa. Pidin kaksi palaveria päivähoidonohjaajien Sirpa Pitkäsen ja Tarja Vuorelan kanssa kesällä Mietimme yhdessä, mitä perehdytyskansio sisältäisi ja mistä lähtisin liikkeelle. Työn lähtökohtana oli antaa tärkeää ja tarvittavaa tietoa varahoitoyksikköön tulevalle työntekijälle. Pohjana oli myös ajatus siitä, ettei kaikkea tarvitsisi muistaa ulkoa tai varmistaa ohjaajalta, vaan tietoa löytyisi myös kirjallisena tarpeen tullen paikan päältä, varahoitoyksiköstä. Työn tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata päivähoidonohjaajan antamaa tietoa ja perehdytystä. Perehdytyskansion tarkoituksena on pikemminkin olla osa perehdytyksen tukemista. 3.4 Työn vaiheet Perussuunnittelun toteutin yhteistyössä Kuusamon kaupungin päivähoidonohjaajien kanssa. Heiltä sain lainaan Kuusamon kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman sekä perhepäivähoitajien perehdytyskansion. Tekemäni perehdytyskansio sisältää myös oman kokemukseni kautta esille tulleita asioita.

12 12 Varsinaisen työskentelyn aloitin tammikuussa 2008, jolloin valmistin perehdytyskansion. Tämän jälkeen alkoi kirjallisen osuuden työstäminen ja teorian etsiminen, sekä siihen tutustuminen. Kirjallisen työn perustana olivat perehdytyskansiosta esiin nousseet keskeiset teemat, kuten työntekijän perehdyttäminen ja lasten turvallisuus. Lisäksi se sisältää perustietoa yksiköstä ja Kuusamon kaupungin päivähoitopalveluista. Perehdytyskansioon halusin liittää myös toiminnan kannalta oleellisia asioita, kuten ensiapu, toiminta sairaskohtauksissa ja vakuutusyhtiön korvaushakemus. 3.5 Tutkimusongelma Kuusamon kaupungin päiväkodeissa oli vasta päivitetyt perehdytyskansiot ja perhepäivähoidossa vastaavasti oli myös perehdytyskansio, joka annetaan uudelle perhepäivähoitajalle lainaan. Perhepäivähoidon perehdytyskansio sisältää runsaasti asiaa, mutta sitä ei ole päivitetty aikoihin. Perhepäivähoidon varahoitoyksikköön tulija oli pääasiassa päivähoidon ohjaajien antaman informaation sekä Lapinväylän päiväkodin perehdytyskansion varassa. Lapinväylän päiväkodin perehdytyskansio ei ollut varahoitoon riittävä, sillä varahoitoyksikössä oli useita eri työskentelytapoja. Koska varahoitoyksikkö oli vasta perustettu, toimenkuvaansa hakeva yksikkö, ei siellä ollut vielä vakiintuneita toimintakäytäntöjä, vaan kunkin kesän varahoitoyksikön työntekijät kehittivät ne itse.

13 Tavoitteiden laadinta Työn tavoitteena oli valmistaa uusien työntekijöiden tarpeita vastaava informaatiopaketti. Työssä oli otettava huomioon, että varahoitoyksikkö on vasta perustettu, toimintamuotoaan hakeva ja tilapäinen yksikkö, jossa ei myöskään ole vakituista henkilökuntaa. Toteutuksessa tuli siis ottaa huomioon perehdytyskansion muunneltavuus. Tästä syystä siinä ei ole kuvia eikä värejä, jotta ulkoasu pysyisi muutoksienkin jälkeen yhtenäisenä. Kansiotaskut helpottavat työn muunneltavuutta. Tavoitteenani oli saada perehdytyskansio valmiiksi syksyllä 2007 ja teoriaosuus valmiiksi loppusyksystä Projektin lopputulos Suunnittelemani aikataulu petti hieman, joten perehdytyskansio valmistui tammikuussa 2008 ja raporttiosuus maaliskuussa Perehdytyskansio sisältää työpaikan ja yksikön toiminnan esittelyä, työntekijöiden tehtäväkuvia sekä käytännön toimiin tarvittavaa tietoa kuten viestintä, siisteys, riskikohdat ja toiminta hätätilanteissa. Perehdytyskansio on yksivärinen, ja jokainen sivu on muovitaskussa, jotta kansiota olisi jatkossa helppo päivittää. Kappaleet ovat enimmäkseen lyhyitä, ja asiat on pyritty kuvaamaan lyhyesti, jotta tekstin luettavuus säilyisi ja tieto löytyisi helposti.

14 14 4 PEREHDYTTÄMINEN Perehdyttämisellä autetaan uusia työntekijöitä toimimaan mahdollisimman pian itsenäisesti ja tulemaan työyksikön toimiviksi jäseniksi. Perehdyttämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa ja sen tavat, työpaikan ihmiset, työpaikan turvallisuusohjeet, työnsä sekä siihen liittyvät odotukset. (Lappeenrannan kaupunki 2006.) Organisaatiossa olevasta tehtävästä riippumatta on uusi työntekijä perehdytettävä. Perehdyttämisen luonne vaihtelee henkilön roolin mukaan. On huomioitava myös työntekijän kokemus: nuorella työntekijällä on luonnollisesti kokenutta työntekijää vähemmän valmiuksia haltuunottaa uutta työympäristöään. (Lappeenrannan kaupunki 2006.) Yksi tärkeimmistä työpaikoilla toteutettavista koulutuksista ovat perehdyttäminen ja työnopastus. Merkitys työmotivaatioon, työn tuloksiin, turvallisuuteen ja työyhteisön hyvinvointiin on kiistaton. Perehdytyksessä ja työopastuksessa on kyse monivaiheisesta oppimistapahtumasta, jossa pyrkimyksenä on työn tavoitteiden ja organisaation toiminnan ymmärtäminen, omien vastuualueiden ja velvollisuuksien selkiyttäminen sekä sellaisen työn kokonaiskuvan luominen, että sen varassa voi suoriutua työtehtävistä. (Lepistö 2004, 56.) Vaikka taitavalla työsuorituksella on aina ollut taloudellista, yhteiskunnallista ja henkilökohtaista arvoa, on työn osaaminen ja oppiminen tullut yhä tärkeämmäksi nopeasti muuttuvassa tuotantoelämässä. Uusien ammattien ja useiden erilaisten työtehtävien oppiminen merkitsee työnsä tehokkaasti, luotettavasti ja laadukkaasti suorittavia työntekijöitä. Yksilölle tämä merkitsee ammattitaidon

15 15 kehittämistä ja ylläpitämistä, uusien taitojen oppimista ja sitä kautta työmotivaation säilyttämistä. (Lepistö 2004, 56.) Perehdyttämisen ja työnopastuksen tavoitteena on aikaansaada kattava sisäinen malli työstä. Sisäisellä mallilla tarkoitetaan ihmisen ulkoisesta ympäristöstä rakentamaa sisäistä vastinetta. Se sisältää käsityksiä eri asioiden keskinäisistä suhteista ja niiden kehityksestä, sekä ennusteita ja toimintatapoja. Sisäiset mallit ohjaavat ihmisen kaikkea toimintaa. Sisäisen mallin syntymiseen vaikuttavat kokemuksen myötä karttuvat tiedot, sekä ympäristöä koskevat havainnot ja niiden tulkinnat. Tiedon ja oppimisen lisäksi sisäisiin malleihin vaikuttavat arvot ja tunteet. Sisäinen malli muodostuu osaksi kokemusvarastoa, jonka pohjalta ihminen toimii myöhemmin vastaavissa tilanteissa. (Lepistö 2004, 57.) Sisäisen mallin kehittyminen vaatii työpaikoilla riittävän perusteellista ja yksityiskohtaista opastusta työhön sekä perehdyttämisen työpaikan sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. Lisäksi se edellyttää tietoa koko yrityksen tai organisaation toiminnan tavoitteista, palautteen antamista sekä mahdollisuutta osallistua suunnitteluun ja päätöksen tekoon. Työotteen tulisi olla sellainen, että jokainen voisi ja haluaisi kehittää omaa työtään. Edellytykset tällaiselle työotteelle ovat olemassa silloin, kun työilmapiiri on kannustava, motivoiva ja rohkaiseva. (Lepistö 2004, 58.) Työelämän muutoksen suunta on ollut jo kauan monimutkaistumaan päin. Organisaatiot kasvavat, ja monet riippuvuudet sekä lainsäädäntö lisääntyvät. Lisäksi tekninen kehitys tekee koneista, laitteista ja laitteistoista aina vain vähemmän itsestään selviä ja näkyviä ihmisille. Mitä enemmän elektroniikka tulee mukaan laitteisiin, sitä enemmän tietoa ja teoreettista sekä käsitteellistä ajattelua näiden laitteiden toiminnan ymmärtäminen ja käsittely vaatii. (Lepistö 2004, 56.)

16 16 Perehdyttämisestä ja työnopastuksesta on hyötyä useille tahoille, jotka kulminoituvat yhteiseksi hyödyksi. Työntekijä hyötyy perehdyttämisestä, sillä epävarmuus ja sen aiheuttama jännitys vähenee, sopeutuminen työyhteisöön helpottuu ja työ on sujuvampaa, kun työ opitaan alusta asti tekemään oikein. Perehdytettävän kyvyt ja osaaminen tulevat paremmin esille, ja hänen mielenkiintonsa ja vastuuntuntonsa työtä kohtaan kasvaa, kun perehdytys hoidetaan hyvin. Tällöin myös ammattitaidon kehittyminen nopeutuu ja laatutavoitteet saavutetaan nopeammin. (Lepistö 2004, ) Esimies hyötyy perehdyttämisestä, sillä tulokas opitaan tuntemaan nopeammin ja paremmin, työongelmien ratkaiseminen helpottuu sekä hyvälle yhteistyöhengelle ja yhteistyölle muodostuu perusta ja esimiehen aikaa säästyy vastaisuudessa. (Lepistö 2004, 57.) Työpaikka hyötyy, sillä työn tulos ja laatu paranevat ja asenne työpaikkaa ja työtä kohtaan muuttuu myönteiseksi. Tällöin myös virheitä, tapaturmia ja onnettomuuksia sattuu vähemmän. Hyvin hoidetun perehdytyksen johdosta poissaolot vähenevät, vaihtuvuus pienenee ja hyvin hoidettu perehdytys parantaa yrityskuvaa. (Lepistö 2004, 57.) Työntekijää tulee tukea uuden roolin oppimisessa ja omaksumisessa. Erityisesti esimiestehtävä edellyttää syvällistä perehdyttämistä. Perehdyttämisessä kannattaa pohtia nimenomaan sitä, mikä auttaa työntekijää menestymään uudessa tehtävässään. Perehdyttämisen rakenteen perussäännöt ovat riittävän kokonaiskuvan antaminen, oikea aikaisuus sekä konkreettisuus. (Lappeenrannan kaupunki 2006.) Hyvään perehdyttämiseen sisältyy 1. Työhönotto

17 17 Työhönoton yhteydessä työhönottaja tai esimies kertoo työn sisällöstä, palvelusuhteen ehdoista ja työyhteisöstä sekä jakaa kirjallista esittely tai muuta aineistoa. (Lepistö 2004, 60.) 2. Vastaanotto ja perehdytyksen käynnistäminen Esimies varaa aikaa uuden henkilön vastaanottamiseen. Ennalta laadittu, yksilölliset tarpeet huomioiva henkilökohtainen perehdyttämisohjelma käydään läpi ja siitä keskustellaan yhdessä tulokkaan kanssa. Perehdyttäminen aloitetaan ja sitä jatketaan tehtäväkohtaisen työnopastuksen rinnalla. (Lepistö 2004, 60.) 3. Tehtäväkohtainen työnopastus Tehtäväkohtaisen työnopastuksen tekee joko esimies tai mentori, joka on saanut riittävän koulutuksen. (Lepistö 2004, 60.) 4. Perehdyttämisen jatkaminen Perehdyttämistä jatketaan töiden opettamisen rinnalla. Kohteena voivat olla muun muassa organisaatio, toimintaympäristö tai talon tavat. (Lepistö 2004, 60.) 5. Työhön perehdyttämisen arviointi ja kehittäminen Arvioinnilla selvitetään, mitä perehdyttämisellä on saatu aikaan ja millaisia mahdollisia jatkotoimia tarvitaan. Kehittäminen edellyttää kyselyjä, yhteistyötä sekä käytännön toimia. (Lepistö 2004, 60.) 4.1 Kuka perehdyttää Esimiehen tehtävänä on huolehtia siitä, että uudet työntekijät perehdytetään työpaikkaan ja mahdollisiin tapaturmavaaroihin riittävän hyvin. Esimies voi antaa tämän vastuun jollekin kokeneelle työntekijälle, mutta vastuu on edelleen

18 18 esimiehen. Työsuojeluviranomaiset valvovat työturvallisuuslain noudattamista. Heiltä saa myös ohjeita ja neuvoja lain tulkinnasta ja oikein soveltamisesta. (Suurnäkki & Kajanne 2001, 22.) Tavallisesti perehdyttämisen suorittavat esimies ja työyhteisö suunnitelman mukaan yhdessä. Usein tulokkaalle nimetään joku kokeneemmista työtovereista mentoriksi, jonka puoleen tulokas voi kysymyksineen kääntyä. Mentorin tehtävänä on opettaa työt, oikeat ja turvalliset työmenetelmät sekä koneiden ja laitteiden käyttö, säätö ja huolto. Esimies voi myös järjestää koulutetun työnopastajan tai yhteisen tutustumispäivän kaikille uusille tulokkaille. (Lepistö 2004, 59.) Ihannetapauksessa organisaatiossa vallitsee vahva yhteisvastuun tunne ja koko työyksikkö osallistuu työntekijän perehdyttämiseen. Tulokkaalla itsellään on myös vastuu perehdyttämisen onnistumisesta. Perehdyttäminen on osa työyksikön johtamista. (Lappeenrannan kaupunki 2006.) Olisi hyvä rakentaa työyksikölle ohjelma perehdyttämisestä, joka viestittäisi olemassaolollaan niin nykyisille kuin tulevillekin työntekijöille työyksikön ammattimaisesta otteesta ja henkilöstöajattelusta. (Lappeenrannan kaupunki 2006.) 4.2 Varahoitoyksikköön perehdyttäminen Kuusamon kaupungin perhepäivähoidon varahoitoyksikköön perehdyttäminen pohjautuu Kuusamon kaupungin perusturvan perehdytysohjeeseen. Perehdyttäminen aloitetaan alkukeskustelulla. Alkukeskustelussa uudelle työntekijälle selviää oman työnsä toimenkuva ja tarkoitus kokonaisuudessa.

19 19 Työyksikön osalta uudelle työntekijälle selvitetään yksikön tehtävät ja henkilöorganisaatio. Oman työyksikön tapoja ja toimintakäytäntöjä selvitetään. Palvelusuhteen ehdot käydään läpi, sillä se on myös erittäin tärkeä osa perehdyttämistä, jotta työntekijä tietää oikeutensa ja velvollisuutensa. Tutustumiskäynnin aikana työntekijälle esitellään työtoverit ja esitellään lyhyesti heidän tehtävänsä. Perehdyttämisen aikana esitellään työturvallisuuden kannalta erityistä huomiota vaativat koneet, toimitilat, työvälineet yms. (Kallunki 2003.) Mikäli mahdollista, perhepäivähoidon varahoitoyksikössä käytetään mentorointia, jossa kokeneempi työntekijä esimerkiksi Lapinväylän päiväkodista opastaa uuden työntekijän Lapinväylän päiväkodin käytäntöihin ja toimintatapoihin sekä käytännön asioihin joista välttämättä esimiehellä, eli päivähoidon ohjaajalla ei ole tietoa. (Kallunki 2003.) 4.3 Työntekijän oikeudet ja velvollisuudet Työsuojelu kuuluu myös perehdyttämiseen ja siihen liittyvistä asioista on oltava kirjallista materiaalia saatavilla. Uudelle työntekijälle on korostettava jokaisen työntekijän omakohtaista vastuuta työturvallisuusmääräyksistä. (Lappeenrannan kaupunki 2006.) Perehdytettäessä työntekijälle on selvitettävä, mitkä tehtävät kuuluvat hänelle. Työntekijä on perehdytettävä tehtävien hoitamiseksi tarvittaviin työvälineisiin, menetelmiin sekä työtä koskeviin ohjeisiin ja sääntöihin. Työntekijälle on selvitettävä vastuukysymykset, jotka kytkeytyvät hänen työtehtäviinsä liittyviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Työntekijälle on osoitettava tietolähteet, joista hän voi itse hankkia tarvitsemiaan tietoja. Häntä on myös rohkaistava kysymään neuvoa epäselviksi jääneissä asioissa. (Lappeenrannan kaupunki 2006.)

20 Perehdyttämistä ohjaavat lait ja asetukset Perehdyttämisestä on säädetty Työturvallisuuslaissa (2002/738), että työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan olosuhteisiin, työ ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön. (14.) Työturvallisuuslaki velvoittaa myös työntekijää noudattamaan työnantajan määräyksiä ja ohjeita. (18.) Perehdyttämistä sivuavia lakeja ja asetuksia löytyy edellisen lisäksi myös ainakin seuraavista: työterveyshuoltolaki (1383/2001.) asetus työsuojelun valvonnasta (954/73, 17 ja 29.)

21 21 5 VARHAISKASVATUSPALVELUT SUOMESSA 5.1 Mitä tarkoittaa varhaiskasvatuspalvelut Sosiaali, terveys ja opetustoimen hallinnoima kokonaisuus muodostaa pienten lasten ja heidän perheidensä palvelu ja tukijärjestelmän. Monimuotoisuutensa vuoksi se antaa valinnan mahdollisuuksia. (Valtioneuvoston periaatepäätös, 10.) Sen keskeinen toimintakokonaisuus on varhaiskasvatuspalvelut, jotka muodostuvat kunnan tai yksityisen järjestämästä päivähoidosta ja esiopetuksesta sekä muusta varhaiskasvatuksellisesta toiminnasta. Muuta varhaiskasvatustoimintaa on esimerkiksi järjestöjen ja seurakuntien kerhotoiminta tai kuntien järjestämä avoin varhaiskasvatustoiminta eri muotoineen. Nämä varhaiskasvatuspalvelut toimivat kokonaisuutena vanhemmuuden ja lasten varhaiskasvatuksen tukena. (Valtioneuvoston periaatepäätös, 10.) Lasten päivähoito on varhaiskasvatuspalvelu, jossa yhdistyvät vanhempien oikeus saada lapselleen hoitopaikka sekä lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Päivähoidon keskeinen tehtävä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. (Valtioneuvoston periaatepäätös, 12.) Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 11.)

22 Päivähoidon määrittelyä ja taustaa Päivähoidon määrittely perustuu lasten päivähoidosta annettuun lakiin. Sen mukaan lasten päivähoidolla tarkoitetaan lapsen hoidon järjestämistä päiväkotihoitona, perhepäivähoitona, leikkitoimintana tai muuna päivähoitotoimintana. (Laki lasten päivähoidosta 36/1973.) Lasten päivähoidon toteuttamisen tavat ja toimintamuodot ovat ajan myötä monipuolistuneet ja kehittyneet. Lasten päivähoitoa järjestetään koko tai osapäiväisenä päivähoitona. Perhepäivähoitoa on laajennettu perinteisestä esimerkiksi kolmiperhepäivähoitoon ja ryhmäperhepäivähoitoon. Kotona olevien pienten lasten vanhempien sosiaalisesta kanssakäymisestä, kasvatuskeskusteluista ja lasten kanssakäymisestä on esimerkkinä avoin päiväkotitoiminta. (Varhaiskasvatustyöryhmän muistio.) Päivähoito on lasten ja perheiden palvelu, jonka järjestäminen kuuluu kunnalle. Päivähoitoa voidaan järjestää joko kunnan tai yksityisen tarjoamana. Lasten ja perheiden tarpeet ovat sidoksissa päivähoidon toimintamuotoihin ja niiden järjestämiseen. (Varhaiskasvatustyöryhmän muistio.) 5.3 Ryhmäperhepäivähoito Lasten päivähoidosta annetun asetuksen (490/1990) mukaan perhepäiväkodissa voi kaksi hoitajaa hoitaa samanaikaisesti enintään kahdeksaa lasta sekä näiden lisäksi osapäiväisesti kahta esiopetuksessa olevaa tai koulunkäynnin aloittanutta lasta. Erityisistä syistä tai paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ryhmäperhepäiväkodissa voi toimia myös kolme hoitajaa, jolloin ryhmään voi kuulua enimmillään 12 kokopäivä ja kolme osapäivälasta. Mikäli

23 23 ryhmäperhepäiväkodissa toimii kolme hoitajaa, on yhdellä heistä oltava ammatillinen kelpoisuus kuten lastenhoitajan tai päivähoitajan tutkinto. (Alho Kivi & Keskinen 2002, 21.) Hoitomuotona ryhmäperhepäiväkoti sijoittuu tavallisen perhepäivähoidon ja päiväkotihoidon välimaastoon. Kunta varaa, varustaa ja ylläpitää ryhmäperhepäiväkodin tilat. (Alho Kivi & Keskinen 2002, 21.) 5.4 Tavoitteet päivähoidossa Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenmukaista toteuttamista koko maassa, ohjata sisällöllistä kehittämistä ja luoda edellytyksiä varhaiskasvatuksen laadun kehittämiselle. Tavoitteina on myös lisätä varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista tietoutta, moniammatillista yhteistyötä sekä vanhempien osallisuutta lapsiensa varhaiskasvatuksen palveluissa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 7.) Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaisi lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden, tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, eli kasvatuskumppanuutta. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 11.) 5.5 Laadukas päivähoito Lasten päivähoidon yleistilanne on tällä hetkellä hyvä, mutta yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat myös päivähoitoon. Päivähoitoa järjestetään kattavasti,

24 24 henkilöstö on koulutettua ja tilat ovat pääsääntöisesti hyviä. Huolenaiheina ovat muun muassa lapsiryhmien suuruus ja henkilöstön riittävyys suhteessa lasten määrään. Sijaisjärjestelyt eivät ole riittäviä, ja henkilöstömitoituksen toimivuudessa on puutteita. Lapsiryhmät ovat päiväkodeissa usein suuria ja henkilöstön ja lasten vaihtuvuus lisää levottomuutta. (Valtioneuvoston periaatepäätös, 14.) Lapsen suotuisan kehityksen turvaa rauhallinen, terveellinen sekä kehitystä ja oppimista tukeva kasvuympäristö. Päivähoidossa tähän pyritään vaikuttamalla toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä niin aikuisten ja lasten kuin myös lasten keskinäisten ihmissuhteiden jatkuvuuteen. (Valtioneuvoston periaatepäätös, 14.)

25 25 6 AIKUISTEN MERKITYS PÄIVÄHOIDOSSA 6.1 Uusi päivähoito Kun lapsi aloittaa päivähoidon, hän kokee päiväkodin ensisijaisesti vieraana ympäristönä. Tällöin aktivoituvat turvallisuuden tarve ja turvallisuusobjektien etsintä. Kun lapsi oppii, että perhepiiriin kuuluvat turvallisuusobjektit eivät ole käytettävissä päiväkodissa olon aikana, hän alkaa vähitellen etsiä turvaa päiväkodissa saatavilla olevista aikuisista ja pyrkii hakeutumaan heidän seuraan. Mikäli hoitajat vastaavat lapsen turvallisuuden tarpeeseen, lapsi oppii käyttämään päiväkodin henkilökuntaa turvallisuusobjektina. (Lahikainen & Rusanen 1991, 29.) Lapsi on aktiivinen ja kiinnostunut päiväkodin tarjoamasta virikeympäristöstä ja muista lapsista siinä määrin kuin hänen turvallisuuden tunteensa päivähoidon aikana on taattu. Lapsen omatoimisuus lisääntyy sitä mukaa, kun hän oppii tuntemaan päiväkotiin kuuluvat ihmiset. (Lahikainen & Rusanen 1991, ) 6.2 Lapsen ja aikuisen suhde Lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välisen suhteen peruselementti on lapsen riippuvuus aikuisista oman ruumiillisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Kun lapsen hoitaja onnistuu tyydyttämään riittävästi lapsen tarpeita sekä tyynnyttämään hänet, muodostuu lapselle myönteisiä minäkuvia itsestään ja hoitajastaan. Vastaavasti huonot kokemukset hoitavista aikuisista muuttuu kielteisiksi mielikuviksi. Nämä mielikuvat ohjaavat lapsen toimintaa uusissa todellisissa vuorovaikutustilanteissa niin uusien, kuin tuttujenkin ihmisten kanssa. Tarvitessaan apua tai tuntiessaan turvattomuutta lapsi lähestyy