Opettajien näkemyksiä turvallisuuskulttuurista ja sen kehittämisestä ammatillisessa oppilaitoksessa

Transkriptio

1 Turvallisuus on itsestäänselvyys, mutta se ei synny tyhjästä Opettajien näkemyksiä turvallisuuskulttuurista ja sen kehittämisestä ammatillisessa oppilaitoksessa Minna Mari Virtanen Pro gradu -tutkielma Kasvatustiede Kasvatustieteen laitos Turun yliopisto Kesäkuu 2013

2

3 TURUN YLIOPISTO Kasvatustieteen laitos / Kasvatustieteiden tiedekunta VIRTANEN, MINNA MARI: Turvallisuus on itsestäänselvyys, mutta se ei synny tyhjästä Opettajien näkemyksiä turvallisuuskulttuurista ja sen kehittämisestä ammatillisessa oppilaitoksessa Pro gradu-tutkielma, 134 s., 9 liites. Kasvatustiede Kesäkuu Tiivistelmä Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää ammatillisessa oppilaitoksessa vallitsevan turvallisuuskulttuurin nykytilaa sekä opettajien omia näkemyksiä omasta turvallisuusosaamisestaan ja asenteistaan turvallisuusasioihin. Tutkimuksessa kartoitettiin kehittämistarpeita ja puutteita sekä etsittiin uusia käytännön keinoja turvallisuuskulttuurin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä ovat tällä hetkellä opettajien näkemyksien mukaan pahimpia uhkia, vaaroja ja riskejä koulumaailmassa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa aineisto on kerätty opettajien kirjoittamien kirjoitelmien avulla. Kaikki vastaajat olivat yhden ammatillisen oppilaitoksen opettajia eri koulutusaloilta ja vastaajia oli yhteensä 38. Vastaajista oli 26 naista ja 12 miestä. Tutkimus osoitti, että opettajien näkemykset oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin nykytilasta erosivat toisistaan hyvinkin paljon. Kolmannes opettajista kirjoitti tyytyväiseen ja positiiviseen sävyyn oppilaitoksessa vallitsevasta turvallisuuskulttuurista ja kokemuksistaan. Kaksi kolmasosaa opettajista suhtautui turvallisuuskulttuuriin kriittisesti arvioiden ja oli sitä mieltä, ettei turvallisuuskulttuuri näy juuri mitenkään käytännössä. Tutkimuksessa selvisi, että opettajien turvallisuusosaamisessa oli puutteita ja paljon parannettavaa. Opettajien henkilökohtainen sitoutuminen ja turvallisuusasenteet olivat sen sijaan hyvin vahvalla tasolla. Opettajat olivat vastuuntuntoisia ja kehittämishaluisia. Uhkatekijöitä kartoitettaessa kävi ilmi, että lähes jokainen opettaja mainitsi pahimmiksi turvallisuusriskeiksi ja vaaratekijöiksi väkivallan uhan, mielenterveysongelmat, syrjäytyneet oppilaat sekä päihteet ja arvaamattoman käytöksen. Lisäksi mainittiin uhkana kiusaaminen sekä perinteisimpinä riskeinä tapaturmat, tulipalot ja sairauskohtaukset. Esille nousivat myös opettajien työn kuormittavuus ja työhyvinvointi, koulutuksen ja osaamisen puute, organisaation muutostilanne, johtaminen, välinpitämättömät asenteet, toimintaohjeiden puute ja sääntöjen rikkominen. Opettajilla oli runsaasti kehittämisideoita ja parannusehdotuksia oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi. Lähes jokainen opettaja mainitsi koulutuksen ja harjoitusten tärkeyden. Koulutusta toivottiin paloturvallisuudesta, uhka- ja vaaratilanteista sekä niihin varautumisesta ja ensiapukoulutusta kertauskursseineen. Lisäksi opettajat pitivät tärkeinä opiskelijoiden mukaan ottamista turvallisuuden kehittämiseen, osallistavaa ja yhteisöllistä toimintaa sekä omaa esimerkillistä käytöstä. Johdolta edellytettiin osaamista ja aitoa sitoutumista turvallisuuteen, mikä pitää näkyä myös käytännön toiminnassa. Tutkimukseni tavoitteena oli tuottaa tietoa oppilaitoksen kokonaisvaltaisen turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi sekä turvallisuussuunnittelun ja -koulutuksen tueksi. Avainsanat: turvallisuuskulttuuri, turvallisuusosaaminen, asenne, turvallisuuskulttuurin kehittäminen, turvallisuusriskit oppilaitoksessa

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. OPPILAITOKSEN TURVALLISUUS JA JOHTAMINEN Uudet uhat kohdistuvat oppilaitoksiin Lainsäädäntö ja ministeriö ohjaavat oppilaitosten turvallisuutta Oppilaitoksen turvallisuusjohtaminen ja riskienhallinta TURVALLISUUSKULTTUURI Turvallisuuskulttuurin määritelmiä Turvallisuuskulttuurin eri ulottuvuudet Näkemyksiä turvallisuuden ja turvallisuuskulttuurin kehittämisestä tutkimusten valossa Arvot, asenteet ja turvallisuus TURVALLISUUDEN KEHITTÄMINEN OPPILAITOKSISSA Oppiva organisaatio ja työyhteisön osaamisen kehittäminen Turvallisuutta lisäävä koulutus ja perehdytys Nuorten syrjäytymiseen, väkivaltaan ja pahoinvointiin puuttuminen Esimerkkejä turvallisuushankkeista ja verkostoista koulumaailmassa TUTKIMUSTEHTÄVÄ Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimuskohteen ja kohderyhmän esittely Tutkimusmenetelmä ja aineiston hankinta Aineiston analyysi Tutkimusprosessin, tutkimuksen luotettavuuden ja tutkijan roolin arviointia 83

5 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET Vastanneiden opettajien taustatiedot Opettajien eriäviä näkemyksiä turvallisuuskulttuurin nykytilasta Opettajien kriittistä arviointia omasta turvallisuusosaamisestaan Opettajien henkilökohtainen sitoutuminen ja vahvat turvallisuusasenteet Turvallisuusuhkia, vaaroja ja riskejä koulumaailmassa Kohti turvallisempaa oppilaitosta POHDINTAA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 117 LÄHTEET 124 LIITTEET Liite 1 Tutkimuslupa-anomus Liite 2 Saatekirje Liite 3 Kysymyslomake ja kirjoitelmaohje

6 1 1. JOHDANTO Turvallisuus on noussut viime aikoina yhä keskeisemmäksi hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi ja niinpä myös koulumaailmassa yksi tinkimätön perustehtävä on tarjota kaikille turvallinen oppimis- ja toimintaympäristö. Yksi tärkeimmistä arvoista on turvallisuus ja sen eteen pitää jokaisen tehdä töitä. Turvallisuudesta ei ole varaa tinkiä tai säästää, sillä asia koskee nimenomaan kaikkia oppilaitoksessa olevia henkilöitä myös kaikkia opiskelijoita. Turvallisuutta ei voi ostaa, vaan se pitää luoda yhdessä ja sitä pitää kehittää jatkuvasti. Oppilaitoksissa turvallisuus on itsestäänselvyys, mutta se ei synny tyhjästä. Toimintakulttuuri on oppilaitoksen sisällä vallitseva tapa toimia. Se on usein kirjoittamaton säännöstö, joka ohjaa voimakkaasti kaikkea työntekoa. Toimintakulttuuriin vaikuttavat vahvasti oppilaitoksen arvot eli se, millä tavalla halutaan toimia ja se mihin uskotaan. Arvojen pohtiminen ja niistä sopiminen on tärkeää, jotta kaikilla olisi yhteiset pelisäännöt. Nämä yhteiset säännöt ohjaavat toimintaa ja auttavat tehtäessä valintoja. Jokaisen on tehtävä päätöksiä ja valintoja työssään ja tätä valintaa ohjaa se, mitä pidetään arvokkaana ja tärkeänä. Koulumaailman haasteet kasvavat ja muuttuvat koko ajan ja samalla voidaan herättää keskustelua uusista uhkista ja vaaratekijöistä, jotka kohdistuvat oppilaitoksiin ja niissä opiskeleviin henkilöihin, opettajiin ja muuhun henkilökuntaan. Opetustyön keskeinen voimavara on ammattitaitoinen ja osaava henkilöstö. Oppilaitoksen johdolla on vastuu koko oppilaitoksen toiminnasta ja samalla vastuu myös oppilaitoksen turvallisuudesta. Oppilaitoksen turvallisuudesta puhuttaessa nousevat esille erityisesti asenteet ja motivaatio, sitoutuminen sekä arvot. Turvallisuuskulttuuri on osa organisaation kulttuuria ja se näkyy kaikessa toiminnassa. Korkeatasoisen turvallisuuskulttuurin luomiseen tarvitaan siis sekä koko työyhteisöä että johdon halua ja myönteistä suhtautumista turvallisuusasioihin. Lisäksi välttämätön osa jokaisen työpaikan turvallisuuskulttuuria on henkilökunnan riskitietous, työturvallisuuden ylläpito ja taito toimia tarkoituksenmukaisesti hätätilanteissa. Oppilaitoksissa hyvään ja kehittyneeseen turvallisuuskulttuuriin voidaan yhdistää kolme osatekijää, jotka ovat turvallisuusasioiden arvostus ja oikeat arvot; riittävät tiedot ja taidot sekä käytännön turvallisuusteot ja turvallisuustietoinen toiminta. Jos joku näistä osatekijöistä puuttuu, voidaan todeta, ettei turvallisuuskulttuuri oppilaitoksessa ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla.

7 2 Opetushallituksen turvallisuuskasvatuksen kehittämistehtävistä vastaavan, opetusneuvos Pekka Iivosen mukaan Suomen kouluissa ei turvallisuus ole vielä kunnossa eikä lähelläkään sitä tilannetta, että turvallisuus olisi kaikissa kouluissa hyvällä tasolla. Hän kuitenkin toteaa, että oppilaitoksissa on otettu huimia askeleita viime vuosien aikana turvallisuuden kehittämisen suhteen aina esiopetuksesta yliopistoon saakka. Turvallisuussuunnitelmia on tehty ja nyt pitäisi keskittyä suunnitelmien jalkauttamiseen ja harjoituksiin kohderyhmänä sekä henkilökunta että oppilaat ja opiskelijat. Turvallisuusasioissa perimmäinen vastuu on koulutuksen järjestäjillä ja koulun turvallisuudesta vastaa rehtori. Hänen on huolehdittava riittävät resurssit ja jaettava vastuuta esimerkiksi koulun turvallisuusvastaavalle. Iivonen nostaa esille Oriveden yhteiskoulun, jossa keväällä 2012 tapahtuneesta kouluammuskelusta selvittiin olosuhteisiin nähden hyvin. Koulussa oli turvallisuussuunnitelmat ja -ohjeet kunnossa ja niitä oli harjoiteltu säännöllisesti. Tällä hetkellä Iivonen pitää suurimpana haasteena kouluissa kiusaamista ja siihen liittyvää väkivaltaa. Samalla hän muistuttaa, että oppilaitoksissa useimmat ja yleisimmät turvallisuusriskit liittyvät kuitenkin muuhun kuin suoranaiseen väkivaltaan. (Metsämäki & Repo 2012, 4.) Opetusalan Ammattijärjestöä OAJ:tä huolestuttavat opettajiin kohdistuneiden uhkatilanteiden lisääntyminen. OAJ:n tuoreen selvityksen mukaan opetustoimen henkilöstöön kohdistuneet väkivalta- ja uhkatilanteet ovat yleistyneet viime vuosina. Järjestö selvitti tilannetta 18 suuressa kaupungissa. Kirjattuja uhkatilanteita opetustoimessa oli vuonna 2012 yli 5300, kun vuotta aiemmin luku oli vajaat ja sitä edellisenä vuonna kirjattiin vajaat 2800 tapausta. Ilmeisesti nämä uhkatapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä ilmoitusmenettely ei ole yhtenäinen kaikissa kunnissa. Joka tapauksessa nämä tilastot herättävät kysymään, millaista on koulutyön arki ja mikä on kehityksen suunta, kun suurimmissa kunnissa kirjataan vuosittain joka tapauksessa tuhansia uhkatilanteita. Levottomuus ja työrauhaongelmat häiritsevät kohtuuttomasti opiskeluhaluisen enemmistön koulutyötä ja yhä suurempi joukko opettajista kertoo joutuneensa väkivallan kohteeksi. Kohtuullisten työolojen ja työsuojelun pitäisi toteutua myös opettajien kohdalla. Heidän täytyy voida myös puuttua koulun häiriötilanteisiin ilman pelkoa ja siksi OAJ:n mielestä on paikallaan, että eduskunta täsmentää koulutuksen lainsäädäntöä niin, että työrauha ja opiskelun turvallisuus paranevat. Hallituksen lakimuutosesitystä koulun työrauhasta odotetaan eduskunnan käsittelyyn kevään 2013 aikana. OAJ korostaa, että suurin merkitys on kuitenkin sillä, että koulutuksen ja varhaiskasvatuksen perusta pidetään hyvässä kunnossa myös taloudellisesti vaikeampina aikoina. (OAJ 2013.)

8 3 Kouluissa sattuneet vakavat tapaturmat ja väkivallanteot ovat herättäneet uudenlaista keskustelua oppilaitosten turvallisuudesta ja nostaneet esiin tarkasteluun myös oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin todellisen tason. Parhaillaan julkisuudessa käydään kiivasta keskustelua siitä, miten opettajat voivat puuttua häiriköivien oppilaiden käytökseen ja millaisia voimakäyttökeinoja saa käyttää. Opetusministeri Gustafsson haluaa tarkennuksia opettajien voimankäyttöoikeuksiin. Esillä on ollut erään opettajan tapaus, jossa voimankäyttö johti virasta erottamiseen. Tapahtumia ovat kommentoineet opetushallitus, OAJ, valtakunnansyyttäjä, lapsiasiavaltuutettu, paikallinen opetustoimi sekä lukuisat opetusalan ammattilaiset. Viimeisin käänne tapahtumissa on ollut, että virasta erottaminen on peruttu ja opettaja saa jatkaa opetustyötään. Ja asian käsittely sekä virallisilla tahoilla että epävirallisissa keskusteluissa jatkuu edelleen tämän tutkimusraportin viimeistelyn aikoihin keväällä Oppilaitoksen turvallisuudesta ja turvallisuuskulttuurin kehittämisestä puhutaan tällä hetkellä sekä tiedotusvälineissä että erilaisissa foorumeissa paljon ja siksi aiheen tutkiminen on mielestäni erittäin mielenkiintoista ja tarpeellista. Tutkimusaiheena oppilaitosturvallisuus on siis erittäin ajankohtainen ja kiinnostava, mutta samalla myös aikaisemmin hyvin vähän tutkittu aihepiiri. Tuore Matti Waitisen tekemä väitöskirja oppilaitosten turvallisuuskulttuurista ilmestyi joulukuussa 2011.Vasta viime aikojen uusien uhkien ja traagisten tapahtumien johdosta on tehty erilaisia selvityksiä ja suosituksia nimenomaan koulujen turvallisuuteen liittyen. Lisäksi on käynnistetty erilaisia hankkeita oppilaitosten turvallisuussuunnittelun ja turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi. Tutkimustietoa tarvitaan siis lisää. Waitinen (2011) on ottanut kantaa oppilaitosturvallisuuden ja koulujen turvallisuuskulttuurien tutkimukseen toteamalla, että koulujen turvallisuuskulttuurin kehittämiseen liittyvää keskustelua ei ole tieteellisellä tasolla käyty ollenkaan ennen viime vuosien tapahtumia. Julkishallinnon yksiköiden turvallisuustoimintaa on saatettu pitää jotenkin vähempiarvoisena tai jollakin tapaa itsestäänselvyytenä. Jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä turvallisuudesta ja turvallisuus koetaan usein itsestään selväksi asiaksi, jolloin turvallisuuteen kiinnitetään huomiota vasta sitten, kun jotain on jo tapahtunut ja turvallisuus on menetetty tavalla tai toisella. Waitisen mukaan myös eräs hyvin keskeinen, mutta vähälle huomiolle jäänyt asia on oppilaitosten oman henkilöstön turvallisuusosaaminen ja sen taso. Waitinen kysyykin, että millaisin turvallisuustiedoin ja -taidoin varustettuja ovat kouluille palkatut opettajat ja miten henkilöstön turvallisuusosaamista nykyään ylläpidetään ja kehitetään. Tämä kysymys on iso oppilaitosten turvallisuuteen vaikuttava tekijä.

9 4 Kukaan viranomainen tai muu ulkopuolinen ei voi missään muualla hoitaa turvallisuuden epäkohtia ja puutteita kuntoon kuin oppilaitos itse omassa toimintaympäristössään. Kaikkien lakien ja määräysten sekä viranomaisten antamien suositusten muuttaminen oikeiksi asenteiksi ja käytännön teoiksi on oppilaitoksen johdon, esimiesten ja henkilökunnan varassa. Ja siitä kaikesta turvallisesta toiminnasta ottavat oppia ammatillisen oppilaitoksen opiskelijat, jotka ovat tulevaisuuden vahvoja ammattiosaajia ja turvallisuustietoisia työntekijöitä, varustettuna juuri sellaisella turvallisuusasenteella, minkä me olemme heille esimerkillämme kouluissa opettaneet. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää ammatillisessa oppilaitoksessa vallitsevan turvallisuuskulttuurin nykytilaa sekä opettajien omia näkemyksiä turvallisuuskulttuurista, omasta osaamisestaan ja asenteistaan turvallisuusasioihin. Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa oppilaitoksen kokonaisvaltaisen turvallisuuden kehittämiseksi sekä turvallisuussuunnittelun ja -koulutuksen avuksi. Tavoitteena on lisäksi selvittää mahdollisia kehittämistarpeita ja puutteita sekä löytää uusia ja hyviä käytännön keinoja turvallisuuskulttuurin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Lisäksi pyritään selvittämään, mitkä ovat tällä hetkellä ammatillisen oppilaitoksen opettajien näkemyksien mukaan pahimpia uhkia, vaaroja ja riskejä koulumaailmassa. Tutkimusraportti koostuu teoriaosuudesta, jossa käydään aluksi läpi oppilaitoksen turvallisuutta ja johtamista pyrkien selventämään aihepiirin taustaa ja ajankohtaisuutta. Sen jälkeen selvitetään tarkemmin, mitä turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan ja mitä turvallisuuskulttuurin eri ulottuvuuksiin sisältyy. Käsittely etenee kohti suunnitelmallisen turvallisuuden ja osaamisen kehittämistä oppilaitoksissa erilaisista näkökulmista tarkastellen. Tutkimustehtävä on esitelty kokonaisuudessaan luvussa 5. Siinä on esitelty tutkimuksen tarkoitus, tutkimuskysymykset ja tutkimusasetelma kuviona. Sen jälkeen alkaa tutkimuskohteen esittely, jonka jälkeen raportti etenee tutkimuksen toteutuksen kuvaukseen ja tutkimusprosessin tarkempaan analysointiin. Tutkimuksen tulokset esitellään luvussa 6 ja ne on jaoteltu tutkimuskysymysten ja tutkimusaineistosta nousseiden aihepiirien mukaan viiden pääteeman mukaisesti. Lopussa pohditaan saatuja tutkimustuloksia ja esitetään johtopäätöksiä sekä aiheita mahdolliselle jatkotutkimukselle. Tavoitteena on, että tämä tutkimus herättää myös laajempaa keskustelua oppilaitosturvallisuudesta ja turvallisuuskulttuurin kehittämisestä sekä antaa perusteluita opettajien käytännön turvallisuusosaamisen kehittämiseen ja täydennyskoulutusten järjestämiseen.

10 5 2. OPPILAITOKSEN TURVALLISUUS JA JOHTAMINEN 2.1 Uudet uhat kohdistuvat oppilaitoksiin Turvallisuus on keskeinen inhimillinen ja sosiaalinen arvo (Niemelä 2000). Oppilaitoskontekstissa turvallisuus ei liity vain väkivaltaan ja oppilaitoksiin kohdistuviin uhkauksiin tai vain tapaturmiin vaan turvallisuus tulisi olla oppilaitoksessa jokapäiväiseen hyvinvointiin ja toimintakulttuuriin kuuluvaa eikä sitä pitäisi tarkastella vain riskien hallintana ja kriisivalmiutena (Jukarainen, Syrjäläinen & Värri 2012). Elämme maailmassa, jossa erilaiset riskit ovat melko kontrolloimattomia ja samalla nämä riskien mahdollisuudet ovat alkaneet vaikuttaa meidän arkipäivän elämäämme (Beck 2002). Koulusurmat ovat haaste hyvinvointiyhteiskunnalle ja yhä uudenlaiset väkivallanteot ovat nousemassa keskeisimmäksi sosiaalipoliittiseksi haasteeksi. Koulusurmiin liittyy selittämätöntä pahuutta ja nämä tapahtumat ovat muuttaneet kerralla koulujen turvallisuusilmapiiriä ja turvallisuusohjeistuksia. Yhteiskuntatieteilijät joutuvat pohtimaan uudenlaisia "pahuuden" käsitteitä ja näiden tekojen seurauksia. (Oksanen, Nurmi & Räsänen 2011, 104, ) Jauhiainen & Tähtinen (2012) nostavat Kasvatus-lehden pääkirjoituksessa esiin turvattomuuden lisääntymisen Suomessa. He nostavat esiin sosiologi Ulrich Beckin vuonna 1986 tunnetuksi tekemän "riskiyhteiskunta" -käsitteen, joka valitettavasti on osoittautunut hyvinkin osuvaksi käsitteeksi kuvaamaan nyky-yhteiskuntaa. Emme elä enää missään lintukodossa, minkä ovat osoittaneet vuoden 2012 aikana Suomessa tapahtuneet ampumistapaukset ja muutama raaka väkivallanteko. Väkivalta ei sinällään ole uusi ilmiö yhteiskunnassa, mutta media tekee siitä vielä näkyvämpää nopealla ja värikkäällä uutisoinnillaan. Myös viihdebisnes kaupittelee väkivaltaa ja viihteen vaarat liittyvät myös internettiin ja sosiaaliseen mediaan, jonka valta ja merkitys nuorten keskuudessa on tällä hetkellä suuri. Verkkomaailma ja tietoteknologia asettavat myös koulumaailman vakavien kasvatuksellisten haasteiden eteen, koska nettiä ei kukaan pysty täydellisesti kontrolloimaan. (Jauhiainen & Tähtinen 2012, ) Jauhiainen & Tähtinen (2012) toteavat myös, miten turvattomuus ja ajan kovuus ilmenevät monenlaisina oireina perheissä ja niiden lisäksi myös päiväkodeissa ja oppilaitoksissa. Viime aikoina on paljon keskusteltu opettajien jaksamisesta ja opetustyöhön kohdistuvasta väkivallan uhasta. Työrauhahäiriöiden lisäksi koulukiusaaminenkin on yhä haaste opetus-

11 6 työssä. On hyvä, että oppilaitosten turvallisuutta lähestytään laaja-alaisesti: laaditaan turvallisuussuunnitelmia, parannetaan kriisivalmiutta, kiinnitetään huomiota turvallisuusosaamiseen, asenteisiin ja turvallisuusjohtamiseen. Jauhiaisen & Tähtisen mielestä tärkeää on kuitenkin muistaa kasvatuksen ehkäisevä voima esimerkiksi koulurauhaongelmien parantamiseksi. Näin emme hyväksy yhteiskunnan pahoinvointia ja eriarvoistumista emmekä ihmisten välistä vastakkainasettelua, josta väkivalta ja rikollisuus viime kädessä saavat alkunsa. (Jauhiainen & Tähtinen 2012, ) Myös Laaksola (2012) Opettaja-lehden pääkirjoituksessa on peräänkuuluttanut suurta kasvatuskeskustelua, jossa pitää pohtia, millaiseksi ihmiseksi lapsia ja nuoria halutaan kasvattaa ja miten nuorten käyttäytymiseen voidaan ja pitää puuttua. Keskustelussa pitää olla opettajien ja lasten huoltajien lisäksi vakavasti mukana kaikki aikuiset Suomessa. (Laaksola 2012, 3.) Keväästä 2012 alkaen on siis kouluturvallisuus puhututtanut taas paljon, sillä viime lukuvuoden aikana sattui paljon asioita, jotka laittavat miettimään ihmisten hyvinvointia ja jaksamista. OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan turvallisuus kouluissa on henkinen tila ja tunne siitä, että mikään paha ei uhkaa omaa olemassaoloa ja vapautta ilmaista omaa mielipidettä. Turvallisuudesta on huolehdittava. Fyysinen koskemattomuus on pystyttävä takaamaan kaikille niin kouluissa ja kotona kuin yhteiskunnassa yleensäkin joka paikassa. Luukkainen korostaa, että kriisi- ja turvallisuussuunnitelmat ovat tärkeitä turvallisen oppimisympäristön luomisessa. Kaikkien oppilaitoskiinteistöjen turvallisuus tulee selvittää ja arvioida huolellisesti. Toimintaa erilaisissa turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa tulee säännöllisesti harjoitella. Suunnitelmien mukaiset tilanneharjoitukset varmistavat oikeanlaisen toimintamallin hätätilanteissa ja kaikissa oppilaitoksissa on aina varauduttava myös yllättäviin uhkatilanteisiin. (Luukkainen 2012, 7.) Syksyn 2012 aikana ja siitä eteenpäin lähes viikoittain on mediassa ollut esillä oppilaitosten turvallisuus ja siihen liittyvät uhkatekijät, mikä on näkynyt siis sekä valtakunnan uutisissa ja radiokeskusteluissa kuin myös iltapäivälehtien lööpeissä, sanomalehtien artikkeleissa ja ammattilehdissä. Keskustelu on laajentunut nyky-yhteiskunnan ongelmiin ja haasteisiin, jotka näkyvät entistä selvemmin lasten ja nuorison pahoinvointina, psyykkisinä oireina ja syrjäytymisen lisääntymisenä. Jopa Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on lähtenyt aktiivisesti ja näkyvästi mukaan kampanjoimaan nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn sekä yhteisen välittämisen kulttuurin puolesta. Keskustelu jatkuu. Opettaja-lehden lokakuun numerossa vantaalainen luokanopettaja toteaa keskustelupalstalla:" Koulu ei ole huono, jos siellä tapahtuu väkivaltaa. Koulu on huono, jos tilanteisiin ei puututa ja ne lakaistaan kaikessa hiljaisuudessa maton

12 7 alle. Oma kokemukseni 15 vuotta alalla olleena on, että väkivalta on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Yksi syy ongelmasta vaikenemiseen on se, että koulun henkilökunta ei halua väkivaltatilanteita julkisuuteen, jotta oireilevan lapsen henkilöllisyys ei paljastuisi ja jotta hän ei joutuisi kärsimään asian tuoman julkisuuden takia. Haluan aloittaa avoimen ja rehellisen keskustelun koulujemme tilasta ja työrauhasta. Kulissien ylläpitämisen aika on nyt ohi. Haluan olla mukana keskustelussa, jossa myönnetään ongelma, keskustellaan siitä rehellisesti ja sitten ryhdytään toimenpiteisiin. Jokaisella oppilaalla ja koulun aikuisella on oikeus työskennellä koulussa turvallisesti, nyrkiniskuja pelkäämättä." (Yliluoma 2012, 8-9.) Aiheesta keskustelu jatkuu edelleen Opettaja-lehden keskustelupalstalla , jossa opinto-ohjauksen lehtori kirjoittaa:" Joissakin kouluissa opettajat ja oppilaat joutuvat jatkuvasti pelkäämään. Miten tässä näin kävi? Onko maisterin tutkinnon suorittaneilla opettajilla koulutuksen antamaa taitoa puuttua näihin suorastaan uhkaaviin tilanteisiin. Opettajankoulutukseen ei pahemmin kuulu näiden asioiden opintojaksoja. Kuinka kauan jaksavat ne opettajat, jotka joutuvat työskentelemään pelon ja suoranaisen väkivallan ilmapiirissä?" (Rantalainen 2012, 8.) Helsingin Sanomat pyysi opettajilta kokemuksia oppilaista, jotka eivät ole koulukuntoisia ja OAJ Opetusalan ammattijärjestö välitti kirjeet nimettöminä. Näistä on esitetty huolestuttavia esimerkkejä Helsingin Sanomissa artikkelin yhteydessä, joka on otsikoitu " Lapsilla on vakavia psyykkisiä ongelmia. Niitä ei ratkaista kurinpidolla eikä rangaistuksilla". Tässä muutama esimerkki opettajien kommenteista: "Tilanne tältä syksyltä: yläkoululainen, jonka pistin pois luokasta, uhitteli oven raossa palava sytkäri kädessään, etten saanut sitä häneltä pois. Ovea en saanut kiinni, jalka oli oven välissä, luokassa olevat oppilaat olivat peloissaan, mitä tapahtuu." Toinen opettaja kirjoittaa: "Oppilasta ei saatu psykiatriseen hoitoon, koska vanhemmat eivät jaksaneet taistella hoitopaikasta. Tilanne oli luokassa erittäin raskas: jatkuvassa jännityksessä olemista, tsekkaamista, ettei saksia tai teräviä kyniä ole saatavilla jne. Tilanne kesti useita kuukausia. Tilanne päättyi oppilaan kannalta traumaattisesti huostaanottoon ja sitä kautta hoitopaikan saamiseen. Mietin vain, miten paljon vähemmän traumaattinen tilanne olisi ollut, jos oppilas olisi päässyt asianmukaiseen hoitoon ajoissa." Yhdessä kirjoituksessa kuvattuaan oppilaansa lukuisia rajuja raivokohtauksia koulussa opettaja pohtii, että kuinka me tavalliset riviopettajat sitten pärjäämme tällaisten lasten kanssa. (Nykänen 2012, D3)

13 8 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos aloitti 1990-luvunpuolivälissä kouluissa tehtävät nuorisorikollisuuskyselyt ja niiden liitännäistutkimukseksi ja koulutason turvallisuustilanteen mittaamiseksi toteutettiin vuonna 1997 myös opettajauhritutkimus. Vuonna 2008 on teetetty vuoden 1997 kyselyn toistomittaus samalla tavalla nuorisorikollisuuskyselyyn liittyvänä liitännäistutkimuksena, jossa mitattiin oppilaiden opettajiin kohdistamaa häirintää ja väkivaltaa kyselytutkimuksella. (Salmi & Kivivuori 2009.) Vuoden 2008 kyselyyn vastasi 1496 suomenkielisten yläasteiden opettajaa 69 koulusta eri puolilta Suomea ja vastaajista 69 % oli naisia ja 31 % miehiä. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien joukossa oli vaihtelevan pitkään opetustyössä olleita henkilöitä ja tasaisesti eri-ikäisiä opettajia. Vastausprosentti oli 68 %, mitä voidaan pitää varsin tyydyttävänä postikyselyillä yleensä saataviin vastausprosentteihin verrattuna. Yleisimpänä häirinnän ja väkivallan muotona oli koettu loukkaava käytös oppilaiden taholta. Kaksi kolmesta opettajasta oli kokenut sitä ainakin joskus uransa aikana ja 45 % ainakin kerran kuluneen lukuvuoden aikana. Väkivallan uhkaa oppilaan taholta oli kokenut yksi neljästä opettajasta uransa aikana ja väkivaltaa yksi kymmenestä. Väkivallan uhkaa kuluneen lukukauden aikana oli kokenut 7 % ja fyysistä väkivaltaa kokeneita oli 4 %. Fyysinen väkivalta liittyi tyypillisesti tilanteisiin, joissa oppilas ei halunnut toimia opettajan ohjeiden mukaan. Yhtenä esimerkkinä oppilas, joka yrittää opettajan vastustuksesta huolimatta poistua luokasta. Oppilas saattoi myös vastata väkivaltaisesti opettajan käytöksestä huomauttamiseen tai nuhteluun. Tyypillistä oli myös, että opettaja oli mennyt rahoittamaan oppilaiden keskinäistä kiistaa tai rauhoittamaan muuten aggressiivisesti käyttäytyvää oppilasta ja siinä tilanteessa väkivaltaa kohdistui myös opettajiin. Tutkimuksen mukaan väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutumisen riskiä lisäävät opettajan nuori ikä, miessukupuoli sekä työskentely erityisopettajana. (Salmi & Kivivuori 2009.) Seksuaalista häirintää ainakin joskus uransa aikana ilmoitti kokeneensa vajaa kymmenesosa (8 %) opettajista ja kuluneen vuoden aikana saman oli kokenut 3 % opettajista. Seksuaalinen häirintä oli useimmiten rivouksien puhumista, ulkonäön kommentointia ja elehtimistä. Muunlaista häirintää oppilaiden taholta oli kokenut 30 % opettajista joskus ja kuluneen lukukauden aikana 9 % opettajista. Näissä tapauksissa oli yleisemmin kyse opettajalle soitetusta häirintäsoitosta tai opettajan omaisuuteen kohdistuneesta vahingonteosta. Lisäksi opettajista oli levitetty perättömiä juoruja ja joissain häirintätapauksissa oli kyse opettajan lapsen kiusaamisesta. Oppilaiden vanhempien tai huoltajien harjoittama uhkaava käyttäytyminen oli selkeästi harvinaisempaa kuin oppilaiden taholta tuleva vastaava toiminta. Vajaa neljäsosa opettajista oli kokenut joskus uransa aikana oppilaan vanhemman loukkaavaa

14 9 käytöstä ja vajaa kymmenes kuluneen vuoden aikana. Vanhempien uhkailun kohteeksi oli joskus joutunut kaksi sadasta opettajasta. Vuonna 2008 kyselyyn vastanneista opettajista kukaan ei ollut joutunut suoran fyysisen väkivallan kohteeksi oppilaan vanhemman tai muun huoltajan taholta. Tässä kyselyssä 41 % yhdeksänsien luokkien oppilaista ilmoitti loukanneensa tahallisesti opettajaa. (Salmi & Kivivuori 2009.) Yhteiskunnan muutokset ovat siis tuoneet esiin ennalta arvaamattomia ja uusia uhkia, joista osa kohdistuu suoraan oppilaitoksiin ja niissä opiskeleviin oppilaisiin ja koko henkilökuntaan. Nämä uudet uhat voivat tulla joko oppilaitosten sisältä tai ulkoapäin ja niihin varautuminen on erittäin haastavaa. Kouluampumiset ovat äärimmäisen julmia ja harvinaisia tekoja, jotka aina uutisoidaan mediassa näyttävästi. Suomessa on tapahtunut lyhyen ajan sisällä kaksi kouluampumistapausta: Jokelan koulukeskuksessa ja Kauhajoella Seinäjoen ammattikorkeakoulussa Molemmissa tapauksissa miespuolinen opiskelija toteutti ennalta suunnittelemansa joukkosurman ampumalla kuoliaaksi useita ihmisiä. Kumpikin ampumistapaus uutisoitiin mediassa näyttävästi ja Jokelan ampumisen jälkeen poliisille tuli tietoon 86 oppilaitoksiin kohdistunutta uhkausta kymmenen kuukauden kuluessa. Vuoden aikana Kauhajoen ampumistapauksesta poliisi sai tietoonsa 272 uhkausta oppilaitoksiin. Yhteensä välisenä aikana poliisille on tullut tietoon 358 oppilaitoksiin kohdistunutta uhkausta ja uhkausten määrä kasvaa aina jokaisen uutisoidun tapauksen jälkeen. Suurin osa tehdyistä uhkauksista on osoittautunut ilkivaltaisiksi teoiksi, mutta tällaisetkin uhkaukset luovat turvattomuutta ja pelkoa. Kaikkiin konkreettisiin uhkauksiin on aina suhtauduttava vakavasti ja niiden syyt on selvitettävä huolellisesti. ( Sisäasiainministeriö 2010b, 2.) "Kuinka monta Jokelaa ja Columbinea tarvitaan, ennen kuin lasten hätä huomataan?" kysyy opettaja Helsingin Sanomien artikkelissa , joka käsittelee laajasti lasten psyykkisiä ongelmia, kouluissa esiintyvää väkivaltaa ja raivokohtauksia sekä opettajien kokemuksia lapsista, jotka eivät ole heidän mielestään koulukuntoisia. (Nykänen 2012, D2-D3) Jokelan ampumistapauksen tutkintalautakunta on julkaissut raporttinsa ja raportissa todetaan, että ministeriön tulisi ohjeistaa koulujen kokonaisturvallisuuden suunnittelu, johon tulee kuulua erilaisten riskien tunnistaminen ja niiden toteutumisen ennaltaehkäisy. Lisäksi tulisi ohjeistaa koulujen kokonaisturvallisuuden suunnittelu, eri suunnitelmien yhteensovittaminen ja niiden käyttöönotto. Tutkintalautakunta suosittaa myös, että suunnitteluun kuuluu myös erilaisten riskien tunnistaminen ja niiden toteutumisen ennaltaehkäisy, joka edellyttää myös rakenteellisia ratkaisuja esim. kuulutuslaitteita ja lukitusjärjestelmiä

15 10 sekä toimintamalleja erilaisiin uhkatilanteisiin. (Sisäasiainministeriö 2010, 3.) Valtioneuvosto on siis tehnyt sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmien tutkinnan jälkeen päätöksen siitä, mihin toimenpiteisiin suositusten johdosta on ryhdyttävä, mutta valitettavasti kehitys ja toimenpiteiden vaikuttavuus on ollut melko vähäistä käytännön todellisuudessa ( Valonen 2012). Turvallisuussuunnittelun keskeisenä lähtökohtana on oltava oppilaiden ja oppilaitoksen henkilökunnan turvallisuuden takaaminen kaikissa tilanteissa. Tähän kuuluu yhteinen vahva näkemys siitä, että turvallisuus on merkittävä tekijä, jonka takaamiseksi on oltava jatkuvasti riittävät resurssit. Oppilaitoksen turvallisuus luodaan yhdessä ja jokaisella on vastuu turvallisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. (Sisäasiainministeriö 2010b, 3.) Kehittämisen tavoitteena tulee olla sellainen turvallinen oppilaitos, jossa koko henkilöstö voi tehdä rauhassa töitä ja kaikki opiskelijat voivat keskittyä opiskeluun eikä siis kenenkään tarvitse pelätä väkivaltaa, tapaturmia tai kouluympäristöstä johtuvalle sairaudelle altistumista. Turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla ja turvallisuustoiminnassa tarvitaan yhteistyötä, jotta onnistutaan näissä tavoitteissa. (Paasonen 2012, ) Paasonen (2012) kuitenkin varoittaa Yhdysvaltojen mallista, mikä on vihdoin nyt herättänyt keskustelua siitä, mihin suuntaan tulevaisuudessa oppilaitosten turvallisuustoimintaa oikein pitäisi viedä. Siellä yhä useammassa koulussa partioivat poliisit, jotka voivat määrätä esimerkiksi sakkoja asiattomasta käyttäytymisestä. Ennen kouluissa selvisi opettajan puhuttelulla ja jälki-istunnolla kiroilusta, tupakkatuotteiden hallussapidosta tai asiattomasta pukeutumisesta. Nykyisin yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa käsitellään tämäntyyppisiä asioita rikoksina, joista voi sakon lisäksi olla seuraamuksena yhdyskuntapalvelua tai jopa joutuminen vankilaan. Lapsi saattaa joutua siis maksamaan teoistaan koulussa koko loppuikänsä, sillä usein merkintä rikosrekisterissä vaikuttaa tulevaisuudessa nuoren opiskelupaikkaan tai työpaikan saamiseen. Jos poliisien valtuuksia lisätään ja uusia tekoja aina pelkästään kriminalisoidaan, se aiheuttaa samalla epävirallisen kontrollin vähentymistä. Nyt Yhdysvalloissa on alettu vaatia muutosta tähän, sillä tämäntyyppinen järjestelmä vain lisää syrjäytymistä eikä se ole yksistään toimiva ratkaisu kehittää oppilaitosten turvallisuutta. (Paasonen 2012, ) Paasonen muistuttaa myös ylireagoinnista, mitä tapahtuu helposti yksittäisten ikävien tapahtumien jälkeen. Maailmalta on tästä useita esimerkkejä, kuten esimerkiksi Columbinen koulusurma vuonna 1999, mikä sai aikaan Yhdysvalloissa täysin uuden aikakauden ja ilmapiirin muutoksen oppilaitoksissa. Oppilaitoksissa aloitettiin opiskelijoiden psykologinen profilointi ja turvallisuuden nimissä oppilaitoksiin lisättiin runsaasti turvallisuustekniikkaa.

16 11 Koulujen turvallisuusinvestoinnit ylittivät jopa vankiloiden ja lentokenttien tilaukset tiettyjen turvallisuustuotteiden ja -teknologian osalta. Lisäksi vankiloilla ja oppilaitoksilla alkoi olla yllättävän paljon yhteisiä piirteitä valvonnassa ja kurinpidollisissa toimissa. Myös Britanniasta on esimerkki, miten kameravalvontaa on alettu käyttämään opiskelijoiden sosiaalisessa kontrolloinnissa. Kameravalvontaa on lisätty WC-tiloihin tupakoinnin estämiseksi ja luokkahuoneissa käytetään yleisesti kameravalvontaa opiskelijoiden valvomiseksi. (Paasonen 2012, 27.) Keskustelu on jatkunut edelleen ja lehtien palstoilta olemme saaneet kevään 2013 aikana lukea uutisia siitä, miten Yhdysvalloissa joissakin osavaltioissa harkitaan jopa antaa opettajille laillinen lupa kantaa käsiasetta koulussa opetuksen aikana. Lisäksi Suomessa on kevään 2013 aikana noussut valtava kohu ja koulumaailmassa mielipiteitä jakava keskustelu siitä, saako opettaja käyttää voimakeinoja poistaessaan häiritseviä oppilaita luokasta ja millaisia nämä voimakeinot saavat olla ja missä tilanteissa niitä on luvallista käyttää. Tämän tutkimusraportin ilmestymisen aikoihin on parhaillaan esillä erään erityisopettajan tapaus, mikä johti opettajan erottamiseen opetustehtävistään, koska hän oli voimakeinoin poistanut häiritsevän oppilaan koulun ruokalasta. Koulun rehtori teki asiasta tutkintapyynnön, Helsingin opetusvirasto erotti opettajan ja poliisi tutkii tapausta parhaillaan. Mukana julkisissa keskusteluissa ovat myös OAJ, lapsiasiavaltuutettu ja valtakunnansyyttäjä. Lopputulosta seurataan mielenkiinnolla ja kyseinen opettaja on saanut suurta myötätuntoa sosiaalisessa mediassa tuekseen. Leivo kouluttaa työkseen aikuisia opettajiksi ja toteaa, että koulun arjessa odottamattomat ja vaikeat tilanteet ovat päivittäisiä. Leivon mukaan edellä mainittu kyseinen tapaus osoittaa, miten haastavaa nykyisin on opettajan työ. Hänen mielestään luokissa on usein tilanteita, joissa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Ei ole todellakaan helppoa, kun opettajan täytyy tehdä nopeita ratkaisuja ja miettiä vielä samaan aikaan toimintansa seurauksia. Omaan työhön liittyviä ratkaisuja saattaa opettaja joutua hyvinkin helposti kommentoimaan julkisesti. Maailma on muuttunut ja opettajat kokevat usein olevansa hyvin epävarmoissa tilanteissa. Kaikki tämä vaatii opettajilta vahvaa itsetuntoa, osaamista sekä kykyä perustella omia ratkaisujaan. (YLE 2013a.) Oppilaitosten kriisi- ja pelastussuunnitelmien käytännön toteuttaminen ja vastuu kuuluu koulutuksen järjestäjälle. Oppimisympäristön turvallisuus ja opetustilanteiden turvallisuus on pyrittävä takaamaan kaikilla mahdollisilla keinoilla ja hyvällä varautumisella. Käytännössä kuitenkin yksittäisellä opettajalla on suuri vastuu erilaisten konfliktitilanteiden ratkaisemisessa ja tämän vuoksi isoksi osaksi opettajan ammattitaitoa on muodostunut erilais-

17 12 ten konfliktien ja uhkatilanteiden kohtaaminen ja rauhoittaminen. Opetuksen häiriötilanteet ja ristiriidat ovat vaativia vuorovaikutustilanteita ja haasteelliset oppilaat aiheuttavat turhautumista ja riittämättömyyden ja ahdistuksen tunteita. Joskus uhka- ja väkivaltatilanteista on vaikea puhua, koska opettajan edellytetään hallitsevan kaikenlaiset vaikeatkin opetustilanteet didaktisen osaamisensa ja oman auktoriteettinsa avulla. Uusiin uhkatilanteisiin ja riskeihin varautumisen voi käynnistää parhaiten avoimella keskustelulla ja mahdollisesti jo sattuneiden tapausten selvittämisellä ja arvioimisella yhdessä. On tärkeää, että arjen opetustyön turvallisuudesta puhutaan ja suunnitellaan uusia toimintamalleja, joilla oppilaitoksen turvallisuutta ylläpidetään tulevaisuudessa. ( Ellonen 2012, ) Vaikka uusia haasteellisia uhkia on ilmestynyt koulumaailmaan, oppilaitosturvallisuuteen ja turvallisuuskulttuuriin kuuluu paljon eri osa-alueita. Koulujen turvallisuuden kehittäminen pitäisi olla kokonaisvaltaista turvallisuuden systemaattista kehittämistä ja parantamista, joka perustuu riskien ja vaarojen yhdessä tehtyyn kartoitukseen, niiden arviointiin ja näiden perusteella tehtyihin turvallisuussuunnitelmiin sekä turvallisuuskoulutukseen ja käytännönharjoituksiin. Yleinen huomio ja keskustelu julkisuudessa kääntyy aina voimakkaasti siihen, mitä on tapahtunut ja mitä pidetään pahimpina uhkina. Eli julkisuus ja median osuus on tässä hyvin olennaista. Mitään vaaroja ja riskejä ei kuitenkaan saisi unohtaa kokonaan. Tässä lainaan erään tähän tutkimukseen vastanneen opettajan näkemystä, mikä kiteyttää asian koulujen vaaratilanteista napakasti: "Ennen, vuosia sitten, turvallisuus koulussa oli pelkkää paloturvallisuutta ja siitä paasattiin. Muutama koulu oli palanut ja palaa varmasti jatkossakin. Tällä hetkellä kaikki huomio kiinnitetään väkivaltaan ja nimenomaan kouluampumisiin, ihan kuin ei enää mitään muuta voisi uhkana ollakaan. Valtakunnan päättäjät ja poliitikotkin, raukkaparat, yrittävät tehdä jotain ja säätää aselakeja tiukemmiksi - ihan niin kuin se jotain oppilasta estäisi oikeasti ampumasta niin halutessaan. Onko unohdettu kaikki tapaturmat, kaatumiset, tukehtumiset, sairaskohtaukset ja allergiset reaktiot, sähkökatkokset ja tietoturvarikokset, vesivahingot, liikenneonnettomuudet, kuolemantapaus opiskelijan kotona tai vaikkapa yleinen ilkivalta, varkaudet ja kaikki mahdolliset tuhopoltot. Myös näitä sattuu ja tapahtuu koko ajan, mikä vaikuttaa koulun arkeen ja meidän opettajien työhön! Ne eivät aina vaan kaikki pääse mediaan iltapäivälehtien lööppeihin - onneksi ei!" (OPE 36)

18 Oppilaitoksen turvallisuutta ohjaavat säädökset ja ohjeet Turvallisuus ja turvattomuus koskettavat meitä jokaista kaikissa elämäntilanteissa kaikkialla. Turvallisuus voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta, toivottu tai pelätty asia, yhdistävä tai karkottava tekijä. Politiikan ja kasvatuksen keinoin voidaan kuitenkin turvallisuuteen vaikuttaa ja tarvitaan tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia valmiuksia nähdä haasteita ja ennakoida ongelmia, jotta tuloksia saavutetaan. Arvioimalla nykytilaa ja motivoitumalla turvallisuutta tuottaviin päätöksiin ja toimenpiteisiin, voidaan löytää oikeita ratkaisuja. Turvallisessa yhteisössä yksilö kokee itsensä turvatuksi ja näin lujittuu vastaavasti yhteisön turvallisuus. (Pentti 2003, 11.) Hallitusohjelmassa on asetettu sisäisen turvallisuuden tavoite seuraavasti: "Sisäisen turvallisuuden tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena." "Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteena on ennalta ehkäistä ja torjua tapaturmia, onnettomuuksia ja rikoksia sekä lisätä turvallisuuden tunnetta." (Sisäasiainministeriö 2012, 10.) Turvallisuuden lähtökohtana pitäisi olla väkivallattomuus. Käyttäytymisen tulisi osoittaa ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja kunnioitusta samalla, kun vaaditaan oikeuksien, vapauksien ja velvollisuuksien noudattamista. Kasvatus on luonteeltaan arvosidonnaista ja sille on ominaista tavoitteellisuus ja päämäärätietoisuus, mikä osoittaa sitä, millaisiksi kansalaisiksi ihmisiä pyritään kehittämään. Kasvatuksella on eettinen perusvire ja kasvattaja on aina toivotun ja tavoiteltavan muutoksen agentti kohti sitä suuntaa, millaiseksi yhteiskunnan toivotaan muuttuvan. Kun kehitys etenee ja aika kuluu, ilmenee sen myötä uusia tärkeitä asioita, joita tulisi painottaa opetussuunnitelmissa. (Pentti 2003, ) Koulut ja oppilaitokset ovat velvollisia laatimaan useita turvallisuutta koskevia suunnitelmia ja ohjeita ja keskeisimmät suunnitteluvelvoitteet tulevat koululainsäädännön lisäksi pelastuslaista ja työturvallisuuslaista (Sisäasiainministeriö 2010, 14). Kouluja ja oppilaitoksia koskevassa lainsäädännössä ja opetussuunnitelmien perusteissa on selvästi turvattu oppilaan oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen oppimisympäristöön. Koulutuksen järjestäjä on velvollinen ehkäisemään ennalta opiskelijoiden turvallisuutta uhkaavat vaaratilanteet, takaamaan turvalliset olosuhteet oppilaitoksessa ja huolehtimaan oppimisympäristön turvallisuudesta. Yleensä rehtori on vastuussa oppilaitoksen kokonais-

19 valtaisesta turvallisuudesta kuten muustakin oppilaitoksen toiminnasta ja toimii siis oppilaitoksen turvallisuusjohtajana. (Markkula & Öörni 2009, 85.) 14 Uuden työturvallisuuslain (738/2002 8) mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työturvallisuuslaki korostaa työnantajien vastuuta turvallisuuteen liittyvien toimintaohjelmien luomisessa ja riskien arvioinnissa, joten tätä voidaan pitää tavallaan lainsäätäjän kannanottona hyvän turvallisuuskulttuurin edistämiseksi (Työturvallisuuslaki 2002/738; Leppänen 2006, 195.) Asetus pelastustoimesta (468/2003 9) edellyttää pelastussuunnitelman laatimista yli 500 neliömetrin kouluihin. Pelastussuunnitelman tulee pelastustoimen asetuksen 10 mukaan sisältää toimenpiteet mm. vaaratilanteiden ehkäisemiseksi ja ohjeet erilaisia onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteita varten. Erityistilanteita varten kouluissa tulee olla yksi valmiussuunnitelma laadittuna, ajantasaisena ja harjoiteltuna. (Asetus pelastustoimesta 468/2003.) Työpaikkaväkivalta on työtehtävien hoitamisen aikana fyysisen väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutumista. Työpaikoissa väkivallan uhan hallinta alkaa sen tiedostamisesta ja sen jälkeen on tehtävä vaarojen järjestelmällinen kartoittaminen. Siinä todettujen riskien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi pitää työyhteisössä ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Työpaikkaväkivalta on työpaikalla hallittavissa, kun sen uhka tiedostetaan ja ennakoidaan sekä sisäistetään työsuojeluvastuuseen kuuluvaksi. Väkivaltaa, joka on kohdistunut työntekijään ei siis voida sivuuttaa pelkkänä rikosoikeudellisena jälkiselvittelynä, vaan kysymyksessä on aina työhön ja työympäristön olosuhteisiin liittyvä työsuojeluasia. Työnantaja on aina velvollinen tekemään rikosilmoituksen lievistäkin pahoinpitelyistä, kun työntekijä on joutunut väkivallan kohteeksi. Lievät pahoinpitelyt ovat virallisen syytteen alaisia silloin, kun ne kohdistuvat henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään työpaikalla. Lain nojalla työnantaja tulee siis huolehtia rikosilmoituksen tekemisestä. Näin rikoksentekijä joutuu vastuuseen teostaan, vaikka työntekijällä ei varsinaisia vaatimuksia asiassa olisikaan. Työturvallisuuslain mukaisesti henkilöstö on koulutettava turvallisuusohjeisiin sekä kohtaamaan väkivaltatilanteita. Tärkeää on varautuminen ja ohjeet tilanteen kärjistymisen varalta. Koulutuksen tulisi vahvistaa kykyä kohdata aggressiivinen ihminen ja haastava tilanne sekä tukea ammatillisia valmiuksia, kuten vuorovaikutustaitoja. Väkivaltatilanteista pitää aina ottaa myös oppia ja vastaavien tapausten ennakolta ehkäisemiseksi työpaikalla on tutkittava sekä väkivaltatilanteet että niiden uhat. Näistä saadaan tärkeää tietoa varautumisen ja torjuntatoimien suunnittelua ja toteutusta varten. (Työsuojeluhallinto 2013.)

20 15 Koulutuksen järjestäjät, esimiehet ja kaikki opettajat ovat vastuussa omalta osaltaan lasten ja nuorten opiskeluturvallisuudesta siis sekä koulutusta koskevan lainsäädännön että myös työturvallisuuslain perusteella. Vastuu kuormittaa valvonnan ja ennaltaehkäisevän toiminnan osalta, mutta myös erityisesti sattuneissa onnettomuus- ja tapaturmatilanteissa. Opettajalla pitää olla riittävät valmiudet hallita turvallisuusjohtamista sekä huolehtia oppilasryhmän turvallisuudesta aina ennakoivan toiminnan ja varautumisen kautta vaaratilanteiden hoitamiseen saakka. (Työturvallisuuskeskus 2010, ) Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/ ) määrää koulutuksenjärjestäjän laatimaan suunnitelman opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Lisäksi opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetushallituksen antaman määräyksen mukaan koulutuksenjärjestäjällä tulee olla toimintaohjeet myös käyttäytymishäiriöiden, väkivallan, tapaturmien, onnettomuuksien ja kuolemantapauksien varalta. Koulutuksenjärjestäjän vastuulla on luoda toimintaedellytykset kriisisuunnitelman tekemiseen. Suunnitelmien tulee olla sekä alueellisia että lähiympäristön tarpeita vastaavia. (Opetusministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö & Sisäasiainministeriö 2008, 12-14, 42.) Uusi lainsäädäntö nk. SORA -lainsäädäntö tuli voimaan koskien mm. opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista, opiskelijaksi ottamisen esteitä sekä huumausainetestausta ja kurinpitoa. Tällöin muutettiin ammatillista koulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta sekä ammattikorkeakouluja ja yliopistoja koskevia lakeja sekä lisäksi rikosrekisterilakia. Opiskelijoiden oikeusturvan takaamiseksi perustettiin myös opiskelijoiden oikeusturvalautakunta. Aiheeseen liittyy monia eri säädöksiä ja näillä lakimuutoksilla pyritään lisäämään koulutuksen järjestäjien mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka liittyvät opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin. Erityisesti tarkoituksena on parantaa opiskelu- ja työyhteisön turvallisuutta sekä potilas- ja asiakasturvallisuutta, liikenteen turvallisuutta, opiskelijoiden itsensä ja alaikäisten turvallisuutta sekä lisäksi yksittäisen opiskelijan oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua. Opiskelijoilla on tiedossa yhteiset ja ennalta määritetyt pelisäännöt sekä valitusoikeus tehdyistä päätöksistä. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä tarkennetaan ja SORA -lainsäädäntö täsmentää opiskelijaksi ottamisen terveydellisiä esteitä koskevia säännöksiä ja kurinpitosäännöksiä ammatillisessa koulutuksessa ja säädökset lisätään myös AMK- ja yliopistolakiin. Tavoitteena on parantaa turvallisuutta koulutuksessa ja sen jälkeisessä työelämässä lisäämällä koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka liittyvät opiskelijoita koskeviin turvallisuuskysymyksiin ja soveltumattomuuteen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012; SORA -lainsäädäntökoulutus 2011.)