VUORITYÖ JA - TEKNIIKKA. Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti VUOSIJULKAISU

Transkriptio

1 VUORITYÖ JA - TEKNIIKKA Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti VUOSIJULKAISU

2

3 VUORITYÖ JA - TEKNIIKKA VUORITEKNIKOT RY:N JÄSENLEHTI, VUOSIJULKAISU Julkaisija Vuoriteknikot ry Päätoimittaja Timo Rajala Toimituskunta Erkki Hinkkanen Jorma Leinonen Kalevi Laakkonen Taito Ahola Timo Rajala Taitto ja toteutus Arkkiset Tiina Nilsson Ilmoitusasiat Vuoriteknikot ry Kansikuva: Saana tunturi Kuvaaja Timo Rajala, Tampere Ilmoitushinnat: Koko 4-väri MV 1/1 sivu 550 e 350 e 1/2 sivu 450 e 200 e 1/4 sivu 200 e 120 e Lehden painoala A4 offset Kirjoituksia lainattaessa mainittava lehden nimi ISSN Painatus Arkkiset, Urjala Yhdistyksen osoite Vuoriteknikot ry c/o Timo Rajala Siirtolapuutarhankatu 11 A Tampere SISÄLLYSLUETTELO: Pääkirjoitus 5 Timo Rajala Olkiluodon ONKALO -työmaa 6 Kimmo Lehtola Kylylahden kaivosprojekti 11 Seppo Tuovinen Luonnonkivellä loistava imago 15 - kysyntänäkymät kaksijakoiset Pekka Jauhiainen Salmisaaren öljysäiliöiden louhintatyön aikaisia 16 sattumuksia ja jälkiajatuksia Yrjö Kähönen Uutuuksia StonePowerilta 19 Petri Lehtinen Porapaalutus yleistyy 20 Mikko Mattila, Timo Rajala, Aku Turunen Haastattelu 23 Kalevi Laakkonen Eräs jouluistani 26 Taisto Lahti Tiukat räjähteiden merkintä- ja seurantavaatimukset 29 voimaan keväällä 2012 Jukka Kaikkonen Kaivannaisjätteitä säännellään nyt omalla direktiivillä 31 Olavi Selonen Älykästä porausta 2000-luvulla 32 Heikki Räsänen Kallionräjäyttämisestä ja -poraamisesta maamme kaivoksissa 1700-ja 1800-luvuilla 34 Kalevi Laakkonen Sandvik DTi -louhintalaadun ja käyttäjäystävällisyyden kärjessä 36 Jari Weman Kalliorakennusalan urakoitsijoiden työntekijöiden ja työnjohdon koulutuksesta 40 Tero Hynninen Yhdistystoiminta 44 MAINOSTAJAT: Arkkiset Ay Agnigo-Eagle Finland Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab Backflash Oy Drillteck Oy E. Hartikainen Oy Forcit Oy Ab Fjäder Yhtiöt GIA Industri Ab Geomachine Oy Keski-Suomen Räjähde Oy Kiukaisten Asennuspalvelu Oy Kymen Kalliotyö Oy Louhintavaruste Vihavainen Ky Miranet Oy Nordkalk Oyj Abp Outokumpu Tornio Works Palin Granit Oy Pora-Agentti Oy Pyhäsalmen Mine Oy Robit Rocktools LTD Rockplan LTD Sandvik Mining & Construction Talvivaara Projekti Oy Terramare Oy Tolarock Oy YIT-Rakennus Oy 3

4

5 Timo Rajala, puheenjohtaja Pääkirjoitus Liikkuvat kivet eivät sammaloidu Tätä kirjoittaessani on maailmanlaajuinen taantuma väistämätön tosiasia. Kaikki talouden stressimittarit ovat tällä hetkellä äärimmäisen korkealla tasolla heijastaen puhdasta pelkoa, jota mm. sijoittajat ympäri maailman kokevat juuri nyt. Raaka-ainemarkkinoilla on nähty viime aikoina voimakasta hintojen laskua. Asiantuntijat povaavatkin, että metallien varastotilanteet heikkenevät ensi vuoden aikana, jonka seurauksena hinnat laskevat edelleen nykytasoiltaan ja jos jo yli kolmannes metallien tuottajista myy tällä hetkellä tappiolla on tuotannon supistamiset edessä ja sitä kautta kaivosten kannattavuudet heikkenemässä. Merkit myös uusien hankkeiden jäädyttämisistä ovat konkretisoituneet ja parempien aikojen odottelu on alkanut. Vaikka maailmantilanne on tällä hetkellä hankala ja haasteellinen, työnteko jatkuu kuitenkin kaikkialla. Jaksaaksemme puurtaa nykyhetkessä, on meille jokaiselle tärkeää juuri nyt huolehtia omien akkujen lataamisesta. Jokaisen ihmisen elämä on kokonaisuus, jossa ratkaisevan tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta on kyky osata vetää raja työn ja vapaa-ajan välille. Monella meistä on hyvät mahdollisuudet viettää laadukasta ja antoisaa vapaa-aikaa, kunhan priorisoimme tekemisemme sen mukaisesti. Liikunnan, virkistymisen ja levon merkitystä ei saisi koskaan aliarvioida. Liikkuvan elämäntavan omaava palautuu paremmin työn rasituksista ja hänellä pyörii vähemmän työhuolia mielessä vapaa-aikana. Liikkumalla säännöllisesti päivittäin tai virkistäytymällä esimerkiksi harrastusten parissa varmistat, että voit kaikin puolin paremmin. Jo pelkkä päivittäinen kävelylenkki auttaa jaksamaan, takaa vireän aivotyöskentelyn ja parantaa unta. Myös valveutunut työnantaja kannustaa huolehtimaan hyvinvoinnista ja pitää huolta henkilöstön työkunnosta tarjoamalla erilaisia mahdollisuuksia harrastaa kullekin mieluisia lajeja. Tällä saavutetaan kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn: omanarvontunne kasvaa, työn arvostus paranee ja turhautuneisuus vähenee. Lehti on taas nipussa ja haluankin tässä yhteydessä kiittää lämpimästi kaikkia mainostajia, jutun kirjoittajia sekä hallituksen jäseniä osuudestanne tämän lehden teossa. Ilman teidän apuanne se olisi ollut mahdoton urakka. Lehteä koskevaa palautetta otetaan mielihyvin vastaan kotisivujemme palauteosastolla. Toivottavasti viihdytte vuoden 2008 Vuorityö ja -tekniikka lehden parissa. Näin vuoden lopulla toivotan kaikille yhdistyksen jäsenille ja yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille rauhallista Joulun odotusta Puheenjohtaja S-posti: 5

6 Kimmo Lehtola, Posiva Oy, rakennusvalvoja, louhintatyöt Olkiluodon ONKALO -työmaa äytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta on valmisteltu Suomessa jo noin 25 vuoden ajan. KAlueseulontatutkimusten, yksityiskohtaisten sijoituspaikkatutkimusten sekä ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella Posiva esitti valtioneuvostolle vuonna 1999 tekemässään loppusijoituslaitoksen periaatepäätöshakemuksessa, että loppusijoituspaikaksi valitaan Eurajoen Olkiluoto. Koska Eurajoen kunta oli antanut suostumuksensa laitoksen sijoittamiseen alueelleen ja STUK oli turvallisuusarviossaan todennut, ettei esteitä periaatepäätöksen tekemiselle ole, valtioneuvosto saattoi tehdä joulukuussa vuonna 2000 myönteisen periaatepäätöksen. Suomen eduskunta vahvisti periaatepäätöksen äänin Periaa- 6 tepäätöksen jälkeen loppusijoituksen suunnittelu on edennyt ON- KALOksi nimetyn maanalaisen tutkimustilan rakentamiseen Olkiluotoon. Posiva Oy huolehtii omistajiensa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta sekä siihen liittyvästä tutkimuksesta. ONKALOsta tehtävillä tutkimuksilla varmistetaan Olkiluodon soveltuvuus loppusijoitukseen. ON- KALOssa suoritettavilla tutkimuksilla hankitaan lisäksi tarkentavaa tietoa loppusijoitustilojen suunnittelua ja rakentamista varten sekä testataan loppusijoitustekniikkaa aidoissa olosuhteissa. ONKALO louhitaan loppusijoitussyvyydelle, eli 420 metrin syvyyteen, vuoden 2009 loppuun mennessä. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus perustuu moniesteperiaatteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että radioaktiivisten aineiden pääsy elolliseen luontoon on estetty monin toisiaan tukevien, mutta kuitenkin toisistaan riippumattomien esteiden avulla. Siten yhden esteen pettäminen ei vaaranna eristyksen toimintaa. Näitä esteitä ovat polttoaineen kiinteä olomuoto, kupari-valurautakapseli, kapselia ympäröivät bentoniitti ja peruskallio sekä tunneleiden tunnelitäyte. Posivan tavoitteena on jättää loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemus vuonna Loppusijoitus aloitetaan vuonna 2020 ja se tulee jatkumaan aina 2100-luvun alkupuolelle saakka.

7 Ydinjätehuoltoon tarvittavat varat kerätään ennakkoon ydinsähkön hinnassa ja rahastoidaan Valtion ydinjätehuoltorahastoon. Näin tuleville sukupolville ei synny kustannuksia loppusijoituksesta. Käytetty ydinpolttoaine loppusijoitetaan Olkiluodon kallioperään, sillä se tarjoaa loppusijoituksessa tarvittavat vakaat olosuhteet. Onkalo etenee aikataulussaan Kohteen louhintatilavuus on noin m3. Se käsittää kolme kuilua Geologit tutkivat kallioperää ONKALOssa tasolle 440 ja 6000 metriä tunnelia. Ajotunnelin leveys on 5,5 m ja korkeus 6,3 m. Kuilujen halkaisijat ovat 3,5 m ja 4,5 m. Päätutkimustaso sijaitsee tasolla 437. ONKALO louhintakohteena on hyvin mielenkiintoinen. Sitä rakennettaessa nähdään lähes koko kirjo kalliorakentamiseen liittyvistä töistä. Koska kyse on myös samanaikaisesti tehtävästä tutkimuksesta asettaa se omat haasteensa töiden yhteensovittamiselle ja aikataululle. Kohteen louhintateknisinä erityispiirteinä mainittakoon tiukat lohkaroitumisvyöhykerajat (seinät ja katto 300 mm sekä pohja 800 mm), vuotovesiraja ( 1-2 litraa/100 tunnelimetriä) ja vieraiden aineiden käytön minimointi. Henkilökuiluun sijoitetaan henkilöhissi. Mainitsemisen arvoinen ja myöskin työmäärältään suuri työvaihe on min tapahtuvaa ONKALOn luvi- myöskin silmälläpitäen myöhem- dokumentointi ja laadun varmistus. Kaikki ONKALOssa tehtävä tusta osaksi loppusijoituslaitosta. työ dokumentoidaan ja tallennetaan Tällä hetkellä ajotunnelin louhinta on edennyt paalulle 3270, josta tietopankkiin missä tieto on sitä tarvitsevien käytössä välittömästi. Tiedon tallentaminen on tärkeää Yhteensä pilottireikiä kairataan kairataan yhtä TU 4:n pilottirei istä. kyseisen urakan alueelle 5 kpl ja niiden keskimääräinen pituus on 150 m. Näin ollen kattava osuus tehtävästä tunnelista tullaan tutkimaan ennen sen louhimista. ONKALO on edennyt aikataulussaan ja TU 4 loppuun (paalulle 4340) päästään joulukuussa

8 Parasta aikaa nousuporataan myös ONKALOon tulevia kuiluja tasolle 290. Käytössä olevasta kalustosta mainittakoon erityisesti uusi Atlas Copcon toimittama porausjumbo, joka on varustettu mekaanisilla kangenkäsittelylaitteistoilla ja nykyaikaisella WLAN- verkkoa hyödyntävällä tiedonsiirto-ominaisuuksilla. Laitteessa on valmius myös takymetrinavigointiin ja siihen siirrytään, kun toimittaja pystyy järjestelmän toimittamaan. Takymetrinavigointia ja WLANtiedonsiirtoa tullaan käyttämään myös vuodenvaihteessa työmaalle toimitettavassa pulttauskoneessa. Louhintaurakan läpivientimalliksi on valittu laskutyöperusteinen yhteistyömalli, jossa tilaaja omistaa suuren osan työhön käytettävistä koneista ja laitteista ja toimii ns. projektinjohto-organisaationa. Toimintamalli on osoittautunut varsin toimivaksi ONKALOn kaltaisessa tutkimushankkeessa. Yhteistyö Vammalalaisen louhintaurakoitsijan, SK-Kaivin Oy: n kanssa on sujunut hyvin. office@geomachine.fi VUODESTA 1987 Orikoskentie 22, Urjala Puh. (03) Faksi (03) kirjapaino@arkkiset.fi 8

9 9

10 10

11 Seppo Tuovinen, kaivospäällikkö, Kylynlahti Copper Oy Kylylahden kaivosprojekti JOHDANTO Polvijärvellä sijaitsevan Kylylahden kupari-kobolttiesiintymän löytö ajoittuu vuoteen 1984, jolloin Outokumpu Oy suoritti alueella malminetsintätöitä tavoitteena korvata Keretin ja Vuonoksen kaivosten ehtyviä malmivaroja. Outokummun suorittamat mittavat tutkimuskairaukset ja muut tekniset selvitykset eivät kuitenkaan johtaneet koskaan kaivoksen rakentamiseen, ja lopulta Outokummun luovuttua koko kaivostoiminnasta myös Kylylahden esiintymälle tuli uusi omistaja. Kylylahden kaivosoikeudet siirtyivät vuoden 2005 alussa australialaisen Vulcan Resources Ltd:n suomalaiselle tytäryhtiölle Kylylahti Copper Oy:lle, jolloin käynnistyi intensiivinen tutkimustyö Kylylahden kaivosmahdollisuuksien selvittämiseksi. Vuoden 2008 alkupuolella valmistunut lopullinen kannattavuustarkastelu osoitti Kylylahden kaivosprojektin olevan taloudellisesti hyvin kannattava ja teknisesti toteuttamiskelpoinen, minkä pohjalta Vulcanin hallitus teki huhtikuussa 2008 päätöksen kaivoksen rakentamisesta. Kaivoksen rakentamisen on arvioitu kestävät noin kaksi vuotta ja tunnetut malmivarat mahdollistavat noin 10 vuoden maanalaisen tuotannon. Tämän hetkinen rahoitusmarkkinoiden epävarmuus on kuitenkin siirtänyt kaivoksen rakennustöiden aloittamisen vuodelle Kaivospiirin sijainti on esitetty kuvassa 1 Kylylahden kaivosprojekti K ylylahden tämänhetkiset louhittavat malmivarat ovat 6.95 Mt pitoisuuden ollessa 1.17 % Cu, 0.24 % Co ja 0.20 Ni. Lisäksi malmi sisältää pienempiä määriä kultaa ja sinkkiä. Suunniteltu malminlouhinta on noin t vuodessa, josta tuotetaan rikasteita yhteensä noin tonnia. Malmi muodostuu kahdesta malmiosta, Wallaby ja Wombat, jotka on esitetty malmin pituusleikkauksessa (kuva 2). Kylylahden kaivosalueelle rakennetaan rikastamo ja tarvittavat toimisto- ja huoltorakennukset. Näiden lisäksi muut merkittävät investoinnit kohdistuvat pastalaitoksen ja rikastushiekka-altaan rakentamiseen. Tuottevat rikasteet kuljetetaan joko maanteitä pitkin tai Vuonoksen kaivoksella sijaitsevan rautatieyhteyden kautta jatkojalostajille. Kaivos työllistää tuotantovaiheessa noin henkilöä. Kaivoksen kokonaisinvestointi on noin 120 M, ja tuotannon arvioidaan alkavan vuoden 2011 aikana. Kuva 1. Kylylahden kaivospiirin sijainti. 11

12 Peränajo Vinotunnelin suuaukko ja avoleikkaus sijaitsevat malmin länsipuolella. Vinotunnelin lähtötaso on +94-taso, ja ensimmäinen louhintataso sijaitsee -62,5-tasolla. Vinotunnelin suunniteltu pohjataso on Vinotunneli ajetaan ensimmäisessä vaiheessa tasolle kolmen ensimmäisen vuoden aikana, joka mahdollistaa Wombatmalmion louhinnan aloituksen. Kuvassa 3 on esitetty kaivoksen maanalaista infrastruktuuri. Louhinta Wallaby-malmiossa louhinta tapahtuu pitkittäisenä louhintana malmin kapeuden ja geometrian vuoksi.. Wombat-malmiossa malmi on jaettu ensimmäisen ja toisen vaiheen louhoksiin, ja louhinta tapahtuu malmissa poikittain. Sunnitellut louhosten leveydet ovat 5-25 m. Molemmissa malmeissa käytettävä tasoväli on 30 m. Louhitut tilat täytetään pastalla ja raakkutäyttönä. Pastatäyttö myös pienentää maanpäälle varastoitavan rikastushiekan määrää merkittävästi, jopa noin 70 % syntyvästä rikastehiekasta voidaan sijoittaa maanalle. Louhinnan periaatekuva on esitetty kuvissa 4 ja 5. Kuva 2. Kylylahden malmin pituusleikkaus. Malmi kuljetetaan louhoksista kumipyöränostona maanpinnalla sijaitsevalle läjitysalueelle, josta malmi syötetään murskaimeen ja sitä kautta rikastuprosessiin. Ylimääräinen sivukivi varastoidaan maanpäälle erikseen rakennettaville läjitysalueille. Tuuletus Vinotunnelin saavutettua tason , rakennetaaan tuuletusnousut maan pinnalle. Poistonousu ajetaan todennäköisesti kokoprofiilimenetelmällä (halkaisija 0.4 m), ja raitisilmanousu (0.5 m) rakennetaan todennäköisesti kokoprofiilinousu avauksella ja levityslouhintana. Menetelmät tarkentuvat kunhan tarvittava geotekninen analyysi kallio-olosuhteista valmistuu. Tasolta Kuva 3. Kylylahden kaivoksen maanalainen infrastruktuuri. 12

13 70 nousut rakennetaan kaivoksen pohjatasolle saakka. Tuuletusnousujen sijainnit ja tuuletuksen periaate on esitetty myös kuvassa 3. Tuuletuksen suunniteltu kapasiteetti on noin 290 m3/s ja maanpinnalle rakennattava lämmitysteho noin 8 MW. Mitoituksissa on käytetty kansainvälisiä standardeja ja sitä kautta suunniteltu tuuletuskapasiteetti on varmasti riittävä myös Suomen olosuhteissa. Rikastus Malmivarastoilta malmi syötetään etukuormaajalla leukamurskaimelle, ja murskattu malmi jauhetaan yksivaiheisena autogeenijauhatuksena. Luokituksen jälkeen malmi ohjataan kupari-kulta piiriin, jossa vaahdotus tapahtuu kolmessa vaiheessa. Kupari-kulta vaahdotuksen jälkeen malmista erotetaan vaahdottamalla ns. bulkki-rikaste, joka koostuu kaikista jäljellä olevista sulfidimineraaleista, jolloin saadaan talteen valtaosa malmin sisältämästä koboltista, nikkelistä, sinkistä ja myös pienehkö osa kuparista. Rikasteista poistetaan ylimääräinen vesi sakeuttimien ja suotimien avulla, ja rikasteet varastoidan kaivosalueelle. Rikastushiekka pumpataan joko rikastushiekkaaltaalle tai pastalaitokselle maanalaista täyttöä varten. Rikastuskaavio on esitetty kuvassa 6. Kuva 4. Pitkittäisen louhinnan periaate (Wallaby malmio). Kuva 5. Poikittaisen louhinnan periaate (Wombat malmio). Kuva 6. Rikastuskaavio. 13

14

15 Pekka Jauhiainen, toimitusjohtaja, Kiviteollisuusliitto ry. Luonnonkivellä loistava imago kysyntänäkymät kaksijakoiset uonnonkiviteollisuudelle vuosi 2008 on ollut hyvä. Kiven Lkäyttö on lisääntynyt erityisesti ympäristörakentamisessa ja alan yritykset ovat olleet täystyöllistettyjä. Hyvä kotimainen työkanta jatkuu koko vuoden. Vuosi 2009 onkin sitten iso kysymysmerkki. Rahoitusmarkkinoiden kriisi on iskenyt päälle nopeasti eikä rakentamisen taantumalta taideta välttyä. Uudisrakentamisen hiipuminen kohdentuu myös luonnonkiviteollisuuteen. Sen sijaan ympäristö- ja piharakentamiseen liittyvän kiven käytön odotetaan pysyvän kohtuullisella tasolla. Hautakivien kysyntä on jo luonnostaan varsin vakiintunutta. Ympäristökivien hyvä kiven kysyntä on lisännyt tuontia erityisesti Kiinasta. Graniitin viennin tason säilyttäminen on erittäin haastavaa. Suomalaista graniittia viedään ympäri maailman Kiinan ollessa ykköskohde. USA:n talousvaikeudet ovat näkyneet kiinalaisten yritysten varastojen kasvuna, joka taas hillitsee kiven ostoja myös Suomesta. Vuonna 2008 vientimme arvo laskee ja tuonnin arvo nousee selvästi. Nyt jos koskaan toivoisi julkisten hankkeiden aikaistamista ja kotimaisen kiven priorisointia. Rakentamisen kokonaisvolyymin lasku heijastuu kivituotepuolelle eri tavoin tuoteryhmästä riippuen. Ympäristö- ja pihakivituotteiden kysyntänäkymät ovat siis kohtuullisen hyvät tai suorastaan erinomaiset mikäli alkuvuodesta 2008 valmistuneeseen ammattilaisille suunnattuun ympäristörakentamisen kehittämistutkimukseen on luottaminen: 94% tutkimukseen osallistuneista uskoi luonnonkivituotteiden käytön lisääntyvän seuraavan kahden vuoden aikana. Alkukesästä valmistunut piharakentamisen kehittämistutkimus taas kohdentui tavallisiin pientalon rakentajiin. Tutkimukseen osallistui 400 omakotitalon rakentanutta tai lähiaikoina rakentamisen aloittavaa. Vastaajista kaksi kolmesta aikoo rakentaa tai kunnostaa pihansa kahden vuoden kuluessa ja näistä yli kolmannes aikoo hankkia luonnonkivituotteita. Tutkimuksen perusteella luonnonkiven imago on kunnossa. Enemmistö vastaajista uskoi luonnonkivisen kiveyksen lisäävän kiinteistönsä arvoa. Tätä muuten tukevat useat ulkomaiset tutkimuksetkin. Myös kiven kotimaisuus oli arvostettua. Tavallisten ihmisten pihoilla lepää melkoinen markkinapotentiaali. Opetusministeriö on antanut uuden rakennusalan perustutkintoa koskevan asetuksen. Uuden asetuksen myötä rakennusalan perustutkintoon on lisätty neljäs koulutusohjelma, kivialan koulutusohjelma, jonka tutkintonimike on kivirakentaja. Luonnonkiviteollisuudelle uusi tutkinto on erittäin tärkeä. Kokeiluluonteisesti uuden koulutusohjelman mukaista koulutusta on jo voitu antaa neljässä oppilaitoksessa mutta nyt kivialan koulutus periaatteessa avautuu lähes sadalle oppilaitokselle. Toivottavasti useat rakennusalan oppilaitokset aktivoituvat myös kivialan kouluttajina. Kivirakentamisen ammattilaisia tarvitaan jatkossa niin kivituotteiden valmistuksessa kuin niiden asennuksessakin. EU:lta on tänä vuonna tullut rakennustuotedirektiiviin liittyen uusi asetus, jonka mukaan rakennustuotteiden CE-merkintä tulee pakolliseksi Useimmissa Euroopan maissa näin on ollutkin; Suomi on ollut yksi harvoista poikkeuksista. CE-merkintä vaatimus koskee lähivuosina myös harmonisoituja luonnonkivituotteita kuten esimerkiksi reunakiviä, nuppu- ja noppakiviä sekä kivilaattoja. Yritysten on aika alkaa valmistautua muutokseen. Luonnonkiviteollisuuden kiviportaali on uudistunut. Kannattaa tutustua. 15

16 Yrjö Kähönen, insinööri Salmisaaren öljysäiliöiden louhintatyön aikaisia sattumuksia ja jälkiajatuksia 1.Taustaa Helsingin Salmisaareen louhittiin lukujen taitteen molemmin puolin kolmen säiliön öljysäiliöryhmä, jonka toteutuksessa oli suuria vaikeuksia. Louhintatyön aikana pyrki kallio nousemaan voimakkaan vaakajännityksen takia. Tämä aiheutti kalliokaton lohkaroitumista ja suuria vaakarakoja tunnelien seiniin. Tästä taas seurasi kivien tippumista ja voimakkaita vesivuotoja. Säiliöryhmä on osittain meren alla. Helsingin rakennustarkastusvirasto määräsi helmikuussa 1970, että rakennustarkastusviraston tarkastusosastolle on ennen varsinaisen louhintatyön jatkamista esitettävä hyväksyttäväksi riittävän pätevän asiantuntijan laatima selvitys louhittavien tiloja ympäröivän kalliomassan vakavuudesta ja suunnitelma mahdollisesti tarvittavista vahvistus- yms. toimenpiteistä sekä em. selvityksen perusteina käytetyt mittaustulokset kallioperän jännitystilasta. Lisäksi on esitettävä aikaisemmin laadittu suunnitelma perusteluineen louhittujen pintojen vahvistuspulttauksesta sekä em. asiantuntijan lausunto tämän toimenpiteen riittävyydestä. 16 Allekirjoittanut tuli Helsingin kaupungin palvelukseen toukokuun 1970 alussa. Yhtenä tehtävänäni oli kyseisen öljysäiliötyömaan louhinta-, lujitus- ja injektointitöiden suunnittelu ja valvonta. Työ saatiin toteutettua ja säiliöryhmä tuotti siihen uhratut varat takaisin jo ensimmäisen öljykriisin aikana Öljysäiliöt ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Säiliöiden suunnittelua ja rakentamista on laajasti esitetty Kalliomekaniikan päivät 1972 julkaisussa. 2. Havaintoja - Suuri vaakajännitys aiheutti kallion rikkoontumista, mikä esiintyi kallioräiskeenä, paukahteluna ja komujen (=kivilohkareiden) putoamisina. Suurimmat paukahtelut olivat kiväärin laukauksen suuruusluokkaa ja niitä esiintyi pahimpina aikoina muutaman minuutin välein. Paukahteluja seuranneet kivien tippumiset olisivat kohdalle osuessaan olleet tappavia. Niinpä urakoitsijan vastaava mestari Reino Tuomola keksi työmiestensä riskistä paljonpuhuvan vertauksen. Hän sanoi kokoavansa luolan perälle sen rakentamisesta vastuussa olevan isokenkäisten joukon. Itse hän menee luolan suulle, sammuttaa valot ja laukaisee hirvikiväärillä viiden minuutin välein yhden laukauksen luolan perään kohti, jolloin siellä olijoilla on samat mahdollisuudet säilyä hengissä ja terveinä kuin hänen porailleensa öljysäiliötyömaalla. -Urakoitsijalla, Vesi-Pekka Oy:llä, oli työnjohtajana vuoriteknikko Leo Holmström. Holmström on paitsi koulutuksen saanut teknikko, niin myös Kanadan kaivokset (8 vuotta), pohjoisen vesivoimalaitokset ja monet puolustusministeriön työmaat porarina kolunnut todellinen ammattimies. Holmströmin mennessä Salmisaaren työmaalla tunnelin perään, jossa 5 miestä oli parhaillaan perää poraamassa, hän huomasi tunnelin katon risahtelevan porarien päällä. Poraus tapahtui paineilmakäyttöisillä polvisyöttöporakoneilla lava-auton levitetyltä lavalta. Läheisyydessä sattui työskentelemään myös remonttimies. Holmström komensi remonttimiehen ajamaan lava-auton laitoja. Kun auto lähti liikkeelle, katkesivat kyseiset johdot, tuli täysi pimeys ja alkoi kuulua vuotavan paineilman ujellusta. Auton päästyä vajaan kymmenen metrin päähän tunnelin katosta, rojahti useita autokuormia kivilohkareita alas. Osa lohkareista putosi lava-auton lavalle rikkoen sen täysin päreiksi. Kun asiasta saatiin hetken kuluttua selvyys, huomattiin kaikkien ihmisten säilyneen hengissä ja vahingoittumattomina. On täysin kiistatonta, että Holmström pelasti kyseisessä tapauksessa ammattitaidollaan ja ripeällä toiminnallaan usean ihmisen hengen. -Kallion käyttäytymistä pyrittiin selvittämään mikroseismisillä mittauksilla, jotka oli pakko tehdä hiljaisuuden vallitessa, eli öisin. Raportti mittaustuloksista saatiin heti aamulla. Erään mittauskerran aikana huomattiin kalliossa niin paljon aktiivisuutta, että käskin erottaa 3. säiliön itäpäästä vaarallisimmaksi arvioidun alueen puomeilla siitäkin huolimatta, että se haittasi oleellisesti louheautojen kulkua, koska alue sijaitsi niiden normaalilla kulkureitillä. Muutaman tunnin ku-

17 luttua putosi tunnelin katosta yli 20 metsin korkeudelta useita autokuormia kiviä puomien erottaman alueen sisään. -Tunnelin kattoja tarkastettiin ja kunnostettiin Sky-Lift autojen avulla. Tampereen Naistenlahden öljysäiliöitä louhittaessa keksittiin sähkölaitoksen Sky-Lift autoa käyttää ensimmäisen kerran tunnelien rusnaamiseen. Kyseisen auton kuljettajana toimi olympiatason kilpavoimistelija Kalevi Suoniemi. Autonkuljettajan tehtäviin ei kuulunut rusnaus, mutta koska Suoniemi oli aktiivinen mies, hän tarttui kohta rusnauskankeen ja kehittyi pian taitavaksi rusnariksi. Samalla hän huomasi tässä olevan hyvän markkinaraon ja hankki itselleen ensin yhden ja myöhemmin useita Sky- Lift autoja ja niihin kuljettajia. Salmisaaren louhinnan aikana oli Sky- Lift autoja vähän, mutta louhintatyömaita paljon ympäri Suomea, joten niiden saamisesta työmaalle oli kova kilpailu. Kerran 3. säiliön länsipäätä, lähellä pumppukuoppaa, tarkastettaessa oli Suoniemi itse kuljettajana Sky-Liftin korissa. Korin ollessa yli 20 metriä korkealla, se alkoi hiljalleen kallistua kohti pohjoisen puoleista seinää. Kori ei enää totellut ohjausta, koska kallistuksen rajakatkaisin oli sammuttanut auton moottorin. Samalla sammuivat valot, joten olimme käsivalaisimien varassa. Kallistuminen jatkui tasaisella vauhdilla ja meitä korissa olijoita jännitti, kaatuuko auto. Kallistuminen jatkui tasaisella vauhdilla niin kauan, että kori osui tunnelin seinään. Sky-Liftin rakenteet kestivät epänormaalin kuormituksen ja me killuimme vinossa asennossa avuttomina yli 20 metrin korkeudessa. hetken mietittyään Suoniemi päätti lähteä Sky-Liftin öljyistä puomia pitkin kiipeämään alas. Se oli temppu, mikä ei olisi onnistunut keneltäkään muulta, kuin entiseltä kilpavoimistelijalta. Suoniemeltä se kuitenkin onnistui. Alhaalla hän huomasi, että auton pohjoisen puoleinen tukijalka oli niin lähellä pumppukuopalle johtavaa kanaalia, että louhekasa tukijalan alla oli pettänyt ja tukijalka oli jäänyt tyhjän päälle. Suoniemi korjasi tilanteen ja tarkastus jatkui. -Enää kerran 3. säiliön kattoa Sky-Liftiltä tarkastaessamme, mukana oli ainakin ins. Ismo Hakala Helsingin Sähkölaitokselta allekirjoittaneen ja autonkuljettajan lisäksi, kuulimme kaikki kovan rusahduksen tunnelin katosta aivan päämme päältä. Kaikki vakuuttivat (myös minä), että tunnelin katto näytti liikahtavan alaspäin. Kuljettaja käänsi korin välittömästi samassa tasossa sivulle. Muutamien sekuntien tai sekuntinosien kuluttua alkoi tunnelin katosta tippua kivilohkareita, joista muodostui useita autokuormia käsittävä kasa juuri siihen paikkaan, missä olimme hetki aikaisemmin olleet. -Salmisaaren öljysäiliötyömaan läheisyydessä oli liekkihotellina tunnettu asuntola, jonka asukit rantojen miehet, majailivat läheisissä pusikoissa. urakoitsijan vastaava mestari oli tehnyt kyseisten miesten kanssa herrasmiessopimuksen; hän ei tule hätyyttelemään näitä, mikäli nämä vain pysyvät sähkölaitoksen ja samalla työmaan aitojen ulkopuolella ja antavat hänen työmaansa olla täysin rauhassa, sekä valvovat, että myös heidän kaverinsa noudattavat sovittuja sääntöjä. Sääntöjä kunnioitettiin puolin ja toisin, eikä kahnauksia syntynyt. Kevytöljysäiliö ulottui moottoritien alitse osittain meren alle ja sen jännitystilamittausreikä oli lähellä rantaviivaa. Ollessani tarkastamassa kyseistä reikää, oli neljä rantojen miestä hankkimassa jokapäiväistä leipäänsä. Työnjako ryhmällä oli täysin selvä ja looginen. Ensimmäinen onki rannalta ja syönti näytti olevan hyvä. Toiselle miehistä näytti kuuluvan kalojen perkaus. Kolmas mies otti peratut kalat ja meni huuhtomaan ne rantaveteen. Työtä ei näyttänyt yhtään haittaavan, että vajaan kädenmitan päässä huuhtelupaikasta kellui kissanraato. Kissa oli hännästään päätellen ollut eläessään musta, mutta nyt sen karvat olivat jo poissa ja jäljellä oli enää valkoinen nahka. Neljäs mies näytti keittelevän nuotiolla saalista kymmenen litran kurkkupurkissa. En mennyt keskustelemaan miesten kanssa keittiön hygieniasta. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, hoitelivatko miehet kissanraadosta tulleet bakteerit hengiltä kuumassa kurkkupurkissa vai tarpeeksi vahvoilla liemiruoilla, vai oliko miesten elinajanodote jo silloin niin lyhyt, etteivät muutamat miljoonat bakteerit siinä enää mitään merkinneet. -Vanhastaan tiedetään, että kallio injektoi itse itseään. Mistään ei kuitenkaan löydy lukuarvoja, miten se tapahtuu ajan funktiona ja mihin lopputulokseen päädytään. Salmisaaren öljysäiliöiden tapauksessa säiliöihin tulevan vuotoveden määrä on pudonnut 30 vuoden aikana noin 1:30 osaan alkuperäisestä arvostaan. Kaikki tämä pudotus ei kuitenkaan ole luonnon aikaansaamaa, vaan osa johtuu välillä tehdyistä injektoinneista. Myös meriveden korkeuden vaihtelut vaikuttavat oleellisesti vuotovesimääriin. Asiasta on löydettävissä niin hyvät dokumentit, että kannattaisi teettää esim. diplomityö, jolla tätä kaupungin kannalta tärkeää asiaa saataisiin valaistua. Työ pitäisi laajentaa käsittämään myös Vuosaari-Pasila-Lassila tunnelin, sillä siitäkin löytyy hyvä lähtöaineisto. -Helsingin kaupungin toinen kallioöljyvarasto rakennettiin myöhemmin Mustikkamaan kallioon. Tämän, työnimeltään Hanasaaren kalliosäiliö, tilavuus on 2,2 kertainen Salmisaaren säiliöön verrattuna. Myös luolien korkeudet ja leveydet ovat huomattavasti suuremmat, kuin Salmisaaressa. Säiliöalueen kalliosta mitattu primäärijännitys oli lähes kaksinkertainen Salmisaareen verrattuna. Suunnittelu tapahtui kokonaan kaupungin omana työnä. Kalliosuunnittelun teki Kiinteistöviraston geotekninen osasto. Salmisaaren kokemuksista oli silloin saatu niin paljon oppia, että Hanasaaren öljysäiliön louhinta voitiin viedä aikataulussaan läpi ilman sellaisia vaikeuksia, mihin Salmisaaressa oli törmätty. Haansaaren kallioöljysäiliön louhinta valmistui keväällä

18 Poravaunu uutuus StoneScorpion Max reikäkoko 51 mm Ulottuma 6 m Paino 6,5t Radio-ohjattu Kompaktirakenne Moottori 4 syl. Teho 85 kw Valmistus, myynti ja huolto Kiukaisten Asennuspalvelu Oy Hiirijärventie 269, KIUKAINEN Petri Lehtinen, puh petri.lehtinen@stonepower.fi

19 Petri Lehtinen,Kiukaisten Asennuspalvelu Oy Uutuuksia StonePowerilta Stonepower on tuonut syksyllä 2008 markkinoille uuden kokoluokan poravaunun, joka sijoittuu 6,5t painoluokkaan ja on tehty 51mm reiälle. StoneScorpion nimen saaneen poravaunun suunnittelussa on huomioitu porareilta tulleet vaatimukset, joita ovat olleet mm. 51mm reikä, hyvä ulottuma n.6m, +/- 85 asteen tyvikäännöllä, tehokas ja taloudellinen moottori John Deere 4,5 l 85kw, sekä kompakti koko ja kuljetus mitat. Niveltyvän puominsa ansiosta vaunua voidaan siirtää vaihtolavalla tai ritilä autolla. Kompaktin rakenteensa ansiosta Scorpion on maastossa erittäin tasapainoinen sekä etu- että takaperin ajettaessa. Suunnittelussa on myös huomioitu koneen huollettavuus, jossa onkin onnistuttu mainiosti, päivittäishuoltokohteet paljastuvat kaikki yhden ison oven takaa. Scorpionia hallitaan kokonaan radio-ohjaimesta, joka lisää työturvallisuutta, kun porari näkee jo mihin ollaan menossa ja mitä on edessä eikä mitä oli edessä ja minne oltiin menossa. Radio-ohjain järjestelmät ovat nykypäivänä kehittyneet erittäin luotettaviksi ja tarkoiksi käyttää. Yksi radio-ohjaimien suurista eduista on koneiden kaapeloinnin yksinkertaisuus ja vähäisyys. Scorpionissa on myös keskitytty hydrauliletkutuksiin, suuri etu saavutettiin porapäähän sijoitetulla porausventtiilillä jolla saatiin puomin letkujen määrä pudotettua neljään (paine, paluu, ilma ja niskanvoitelu). Hydrauliikassa Stonepower luottaa kuormantuntevaan hydrauliikkaan, koska järjestelmät säilyvät yksinkertaisina, niihin on helppo lisätä asiakkaan toivomia lisäoptioita, ja ennen kaikkea ei tuoteta turhaa lämpöä, joka varsinkin nykypäivän polttoaineen hinnoilla näkyy selvänä tuloksena. Vuonna 2008 StonePower kehitti myös tarvekivilouhimoille vaakaporauksiin soveltuvan mallin StoneSpideristä. Tyyppimerkiltään DS2 poravaunulla pystytään poraamaan vaakareikiä kahdella erillisellä puomilla. Porapuomien hallintaa helpottaa vaakaporauksiin kehitetty kangen vaihtaja, jolla pystytään pilottireikä poraamaan 4,8m poralla ja vaihtamaan se käsin koskematta 8m jatkokankeen. Erityistä kiitosta porarit ovat antaneet kangenvaihtajasta työn keventymisen johdosta ja työn tehokkuudesta. Sylinterisyöttö on osoittautunut varsinkin vaakaporauksissa erittäin toimivaksi ratkaisuksi myös pienellä reikäkoolla. Pienellä reikäkoolla ei niinkään syöttövoimantarve ole ongelma. Sylinterisyötön etuja ovat kuitenkin yksinkertaisuus ja tasainen syöttövoima, yksinkertaisuus tulee lähinnä letkutelan ja väliporaohjaimen kiinteästä asennuksesta sylinteriin, jolloin kuluvat osat jäävät minimiin. StoneSpider on tarvekivilouhimon todellinen monitoimikone, jolla voidaan hoitaa vaakareikien poraukset, takalinjan poraukset sekä kaatolinjojen poraukset. Kiukaisten Asennuspalvelu Oy, jonka aputoiminimi on StonePower, on vuonna 1996 perustettu yritys. Asennuspalvelun päätoimialana on kiven louhintaan tarkoitettujen koneiden suunnittelu, valmistus, huolto ja myynti. Kiukaisten Asennuspalvelu Oy huoltaa myös kaikki valmistamansa laitteet, louhinta-alan koneiden kunnossapitotyöt ovat myös vuosivuodelta lisääntyneet. Kiukaisen Asennuspalvelu Oy työllistää vakituisesti 8 henkilöä. 19

20 Mikko Mattila, Robit Roctools Ltd Timo Rajala, Robit Rocktools Ltd Aku Turunen, Miranet Oy Porapaalutus yleistyy 1.YLEISTÄ Poraustekniikan kehitys ja erityisesti putkien maaporaukseen kehitetyt terätyypit ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että paksuseinämäisten teräspaalujen poraus on nopeaa ja tehokasta sekä kustannuksiltaan kilpailukykyistä verrattuna aikaisempiin ratkaisuihin. Rakennusten ja siltojen perustusten paaluina kaivinpaalut ovat jäämässä lähes kokonaan pois joitain erikoiskohteita lukuun ottamatta. Porattavat teräspaalut soveltuvat erinomaisesti sellaisiin olosuhteisiin, missä on läpäistävä muuten vaikeasti läpäistäviä kerroksia, kuten louhetäyttöjä, kivisiä moreenikerroksia, puupaaluja tai puurakenteita sisältäviä kerroksia. Näitä esiintyy kaupunkialueilla paikoissa, joihin rakennetaan uudelleen tai joita saneerataan perustusten osalta. Uudisrakennuspaikoilla muuten heikosti kantava, mutta kivisiä kerroksia sisältävä maaperä on tyypillinen porapaalukohde. 2. TEKNIIKKA Rengas- ja pilottiterän porauspinnalle on asennettu kovametallinastoja kuten kallionporausterissäkin. Porakoneesta isku ja pyöritys välitetään rengasosaan pilottikruunun avulla. Rengasterään on sovitettu erillinen kaulusosa, maakenkä, joka hitsataan kiinni paaluputkeen. Rengasterä vetää kaulusosaa ja teräsputkea mukanaan maahan tunkeutuessaan porauksen edetessä. Pilottikruunu vedetään pois reiästä sen ja täysi kalliokontakti. Epäkeskoterien soveltuvuus mainittujen vaatimusten ja lisäksi kestoikä huomioiden paksuseinämäisten putkien poraamiseen ei tule kyseeseen. On luonnollista, että kuten nimikin rengasterä sanoo, edut muodostuvat terän ehyestä porauspinnasta poraamista voidaan verrata normaalilla kallioporaterällä poraamiseen. Rengasterän nastoitus on samaten ekonomian ja tekniikan yhdistelmä: Teräspaalujen poraukseen sopivia koneita on monenlaisia, suurin osa uppoporakoneen kanssa käytettäviä ja jonkin verran myös päältälyöviä poravaunuja. Uppoporauslaitteet soveltuvat parhaiten isojen kokojen, pitkien reikien ja ahtaiden paikkojen, kuten rakennusten kellareissa tehtävien paalujen poraukseen. Teräspaalujen porauksessa käytettävä terätyyppi on ns. rengasterä. Rengasterä on erikoislujasta ainesputkesta valmistettu karkaistu kehämäinen teräosa, jonka tunkeutumisen porattavaan aineeseen aiheuttaa syöttövoima, pyöritys ja isku. Poravaunu lautalla, Aurajoen rantapenkere. valmistuttua ja samalla kruunulla jatketaan porausta seuraavalla reiällä. Rengasteräosa jää reikään eli on luonteeltaan kertakäyttöosa. Porapaalutus paksuseinämäisillä putkilla tehdään järjestään rengasterätyyppisillä systeemeillä. Syinä ovat erityisesti käytön helppous, tarkka reikäsuoruus, porausnopeus kovametallinastoina käytetään melko pieniä kokoja, 8-12 mm yleisesti. Syinä on pienempi kovametallin tarve per terä (=hinta, koska rengasterä on kuitenkin kertakäyttöinen) ja lisäksi käytettäessä pienempiä nastoja porausnopeus kasvaa ( iskun aiheuttama pintapaine per kovametallinasta on korkeampi ). Hintate- 20