4 Joul uk uu

Transkriptio

1 Joulukuu

2 Kansi: Aurinko vaipuu mailleen, pois päivä katoaa, se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa. Vk. 564:1 Takakansi: Joulu on rautainen juttu. Arkkipiispan joulutervehdys Turun arkki - hiippakunnalle Kuva sivulla 2: Joulu tuo valon pimeyteen. Kuvat: Martti Santakari Haikeimmat joululaulut S isällä 2 Haikeimmat joululaulut Kari Mäkinen 4 Vastalahjaa valitsemassa Kaarlo Kalliala 6 Pyhä maa ja puu Johanna Sointula 10 Jouluksi kotiin Tytti Issakainen 12 Muotokuva ilmentää olennaista 13 Kuva-arvoitus Erkki Kiiski Oliivipuun joulupähkinöitä Hannes Tiira 14 Näin Kaarlo Kalliala os minulta kysytään, joululauluista haikein on Sylvian joululaulu. Ilahduin, että se on tänäkin vuonna Kauneimmat joululaulut -vihossa. Vihosta lauletaan monia koskettavampia ja syvällisempiä, mutta tuskin haikeampaa. Topeliuksen sanoista löytää kyllä joulun perinteiset tuntomerkit, suomalaisen maiseman yllä loistavan jouluyön tähden, pirttien kuuset ja lämpimät, hyvät muistot. Mutta löytää myös vieraan maan, kaipuun kotiin, vankilan, suljetun häkin ja laulajan hiljaisen murheen. Taustalla erottuu ehjä ja kaunis juhlan maisema, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, mutta etualalla on kuitenkin kokemus sen jäämisestä saavuttamattomaksi, muistoihin ja haaveisiin. Ei suurta masennusta, ei kapinaa, ei lohduttomuutta. Pikemmin tyytymistä ja suostumista elämään, jossa paljon on väistämättä takana. Mielen haikeutta. Kuuntelen, kun täysi kirkko laulaa Sylvian joululaulua. Ajattelen elämää vieraalla maalla ja vieraassa paikassa. Kaikkia niitä, joitten osa se on. Miljoonia ja taas miljoonia, joitten on ollut pakko lähteä kaiken sen keskeltä, mikä on tuttua ja turvallista, ja niitä, jotka ovat tehneet sen omasta tahdostaan. Maailmassa vaelluksella olevia ihmisiä, jotka kanta- Martti Santakari vat sisällään syvemmällä tai tunnistaen ikävää, kaipuuta ja haikeutta. Ehkä suuri osa kirkossa laulajistakin on sellaisia. Aina vaellus ei johda maan rajojen yli. Tavalla tai toisella sisällä asuu toinen paikka tai toinen aika, jossa on tuntenut olevansa yhtä paljon tai enemmän kotona. Vaikka nyt olisi hyvä, eikä halua tästä hetkestä ja paikasta pois, toinen maisema on olemassa ja luo jossain sielun uumenissa sitä, kuka ihminen lopulta tuntee olevansa. Sylvian joululaulu koskettaa juuri sitä kohtaa sielussa. Ehkä useimmat joululaulut koskettavat. Siksi niiden laulaminen yhdessä tuntuu hyvältä. Se mikä on kaikkein yksityisintä ja ominta, on myös yhteistä. Juuri siinä, yhdessä laulaessa, liitytään siihen mikä on kaikkein yhteisintä. Juhlaan, jonka sanoma on niin suuri, ettei laulukaan sitä tavoita. Se ei ole laulujen selittämisessä, eikä se ole kiinni siitä, miten suoraan tai avoimesti se lauluissa sanotaan. Se on niitten takana ja ympärillä. Kuuntelen, kun täysi kirkko laulaa Sylvian joululaulua. Ajattelen Kristusta, joka syntyi vieraassa paikassa, matkalla olevien ihmisten keskellä. Ehkä noilla ihmisillä, Marialla, Joosefilla ja paimenilla, ei ollut mitään selkeitä, puhtaita ja yksinkertaisia tunteita kerrottavaksi. Niin kuin ei nytkään. Tässä kirkossa, näin, vietetään Jumalan ihmiseksi syntymisen suurta juhlaa. Lauluissa joulun sanoma soi ja kietoutuu ympärille. Haikeana, monikerroksisena, tyhjentymättömänä. Haikeus on hyvä, lämmittävä tunne. Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa. Arkkipiispa Kari Mäkinen Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 3 J o u l u k u u

3 Vastalahjaa valitsemassa Piispan joulutervehdys Turun arkki - hiippakunnalle oululaulukin sen todistaa: ei ole epäilystäkään siitä, mikä on paras joululahjamme. Tai siis kuka. Kallis Vapahtajamme, joka toi mukanaan autuuden ja anteeks annon, kaikki taivaan tavarat. Tosi kova pehmeä paketti. Meikäläisessä kristillisessä perinteessä on ongelmallistettu ainakin kaksi lahjan vastaanottamiseen liittyvää seikkaa. Itse asiassa ne kuuluvat yhteen. Kummassakin on kysymys siitä, mitä lahjan saatuaan pitäisi tehdä. Ehkä kysymyksiä onkin vain yksi. Etenkin aiemmin kuuli usein valitettavan, kuinka vaikea on ottaa vastaan silkka lahja. Haluaa väistää, koska tuntuu siltä, ettei tämä armo nyt ainakaan minulle voi kuulua. Tai tulee suorittamisen tarve: tahtookin ruveta käymään kauppaa. Vaivihkaa vastikkeellisen vaihdon ideaa tukee teologinen viisaus, jonka mukaan Jumalan lahja on yhtä aikaa myös tehtävä. Vaikka tarkoitus on hyvä huomauttaa, että armosta kuuluisi olla seuratakseen jotakin itse asia uhkaa kadota. Niin houkutteleva kuin saksan kielen sanaleikki onkin, lahja on lahja (Gabe) eikä se ole tehtävä (Aufgabe). Paras joululahjamme on kallis Vapahtajamme. Vastalahjaa valitessa on syytä muistaa, ettei lahjojen vaihto ole kaupankäyntiä. Ja että lahja ei ole tehtävä. Ja että kiitollisuus ei ole sama kuin kiitollisuudenvelka. Ja muistaa Lutherin sanoneen: Tätä on olla Jumala: ei vastaanottaa, vaan antaa. Sekä myös: Kaikki teot paitsi usko on suunnattava lähimmäiseen. Niinpä kaikkien tehtävien, tekemisten ja suorittamisten osoite on toinen ihminen. Ja siksipä ne eivät perustu kiitollisuudenvelkaan vaan kiitollisuuteen. Eivät kaupankäyntiin vaan ilmaisjakeluun. Eivätkä ne ole vastalahjoja vaan lahjoja. Vastalahja jonka oletan olevan vastaanottajan suoranainen toivomuslahja on luottamus. Semmoinen luottamus, jonka kuvittamiseksi joulunvieton ajankohta on osuvasti valittu. Kun on kaikkein pimeintä, Jumalalle ojennetaan vastalahjaksi luottamus valoon. Vastalahja parhaan joululahjan antajalle on luottaa Jumalaan yhä silloinkin kun meitä ei enää kannata mikään intohimoisen hurmion aalto, kun ei enää voi ajatellakaan sekoittavansa itsensä ja elämänjanonsa Jumalaan (Karl Rahner). Kun tuska ja ahdistus ovat läsnä ja silpovat sielua. Kun kärsimys ja kuolema eivät ole käsitteitä, vaan raatelevat ruumista ja mieltä. Anna, Jeesus, Henkes valon jälleen loistaa sieluumme, sytytellä uskon palon. Siunaa, Jeesus, joulumme. Piispa Kaarlo Kalliala Kuvat: Martti Santakari Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 4 J o u l u k u u Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 5 J o u l u k u u

4 EAPPI-tiimimme C-alueella tarkastelemassa Israelin armeijan tuhoamaa yksityistä parkkipaikkaa. Keräsimme tietoja ja palasimme kuulemaan perheen tuntoja myös seuraavien kuukausien aikana. Anne Hievanen Anne Hievanen Urpo Vuorenoja Laura Kajala Muuri, tässä Beetlehemistä nähtynä, edustaa näkyvästi kansojen välistä kuilua, joka kaipaa sillanrakentajia. Lähi-idän alueen sodat ja päättymättömiltä tuntuvat ristiriidat voi helposti lukea mukaan ikuisiin kertomuksiin. Nuoret pastorit Laura Kajala Kaarinan seurakunnasta ja Katja- Maaria Vilén Porin Teljän seurakunnasta kyselevät kuitenkin rauhan ja oikeudenmukaisuuden perään. He tutustuivat hiljattain paikan päällä israelilaisten ja palestiinalaisten elämään. Pelon ja vihan ilmapiirissä kasvaneet Katja-Maaria Vilén teki kuluvan vuoden alussa kahden kuukauden mittaisen työharjoittelun Jerusalemissa palestiinalaisten kristittyjen keskuudessa. Sain kurkistaa tavallisten palestiinalaisten arkeen. Minulle avautui täysin toinen todellisuus, kuin turistimatkallani Israelissa vuonna Uskontodialogista kiinnostunut Katja-Maaria teki gradunsa uskontojen kohtaamisesta vastakohtatilanteissa. Harjoittelupaikka löytyi Suomen Lähetysseuran kautta Jerusalemista Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispan Munib Younan alaisuudessa. Yllättävää oli juutalaisten ja palestiinalaisten välillä oleva jyrkkä raja. Viha ja epäluulo ovat syvällä yhteiskunnan rakenteissa ja ihmisten elämässä. Tapasin juutalaisäidin, jolla oli huoli lapsista ja nuorista. Hän haluaisi juurruttaa heihin kunnioituksen toista osapuolta kohtaan ennen armeijaa, että vihan lietsominen ei onnistuisi. Katja-Maaria vaikuttui vuotiaiden nuorten videosta, jossa he kertovat elämästään palestiinalaisina kristittyinä. Nuoret halusivat osoittaa olevansa tavallisia ihmisiä. Heillä oli vahva kokemus stigmasta, miten heitä pidetään terroristeina. Viholliskuvien taakse voi nähdä Ihmisten eriarvoisuus tuntui Katja-Maariasta käsittämättömältä. Armeijan valvonnassa aidat ja muurit eristivät kansat toisistaan. Tarkastuspisteessä hän näki, miten nuori sotilas nöyryytti vanhaa naista, joka joutui riisumaan korujaan ja kulkemaan yhä uudelleen linjan läpi. Tapasin bussissa musliminaisen, joka oli menossa vanhempiansa tapaamaan Jerusalemiin. Hän suri sitä, että hänen lapsensa ja miehensä eivät voi tulla mukaan, koska heillä ei ole Jerusalemin passia. Katja-Maaria osallistui Ruotsin teologisessa instituutissa eräälle luennolle, jossa juutalainen nainen toi esille, miten tärkeää on moninaisuus ja kuinka naisilla on mahdollisuus löytää rauhanprosessissa yhdistäviä tekijöitä. Konferenssin kielenä, tasapuolisuuden vuoksi, oli englanti. Toisen kielen kuuleminen voi herättää pelkoa, koska mielikuvat toisesta ovat niin voimakkaita. Arabit ovat juutalaisten mielestä terroristeja ja arabien mielestä juutalaiset ovat kyykyttäjiä. Tilanteessa, missä ei ole havaittavaa toivoa, tarvittaisiin kanssakulkemisen teologiaa. Sitä toteuttavat siellä EAPPI-tarkkailijat. Kumppanuutta ja toivoa Laura Kajala kiinnostui teini-ikäisenä Israelin ja palestiinalaisten konflikteista. Tapahtumille hän etsi taustaa muun muassa judaistiikan ja teologian opinnoista. Hän haki EAPPI-tarkkailijaksi ja toimi kolme kuukautta Itä-Jerusalemin tiimissä yhdessä neljän muun tarkkailijan kanssa kesällä EAPPI-tarkkailija on nimensä mukaisesti kanssakulkija, vierellä kulkija. Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel on Jerusalemin kirkkojen pyynnöstä vuonna 2002 käynnistetty kansainvälinen, ekumeeninen kumppanuusohjelma, jota hallinnoi Kirkkojen maailmanneuvosto. Ohjelma lähettää vapaaehtoisia tarkkailijoita seuraamaan alueen ihmisoikeustilannetta ja raportoimaan mahdollisista rikkomuksista. Suomesta EAPPI-ohjelmaan osallistuu Kirkon Ulkomaanapu. Ohjelman toiminnan perusta on kansainvälisessä laissa ja YK:n päätöslauselmissa. Laura Kajalan työtehtäviin kuului muun muassa tarkastuspisteiden valvonta, palestiinalaisten kohtaaminen, yhteistyö paikallisten kirkkojen, palestiinalaisten ja israelilaisten rauhanjärjestöjen kanssa. Vaikuttamistyö jatkuu varsinaisen tarkkailutyön jälkeen, niinpä Laura on ollut matkan jälkeen muun muassa tapaamassa EU:n meppejä. Yksi Lauran tavoite matkalla oli, että hän ei menettäisi toivoaan. Reissun viimeisenä päivänä en osannut vastata, kun siskoni kysyi Skype:ssä, onko vielä toivoa? Epäoikeudenmukaisuuden kohtaaminen oli ahdistavaa. Mikään ei valmistanut minua siihen todellisuuteen, vaikka olenkin opiskellut, lukenut ja Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 6 J o u l u k u u Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 7 J o u l u k u u

5 Astrid Nåvik Braut Israelin rakentama muuri on todettu laittomaksi Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa vuonna Se sijaitsee Länsirannan puolella ja rajoittaa tarkastuspisteineen palestiinalaisten perusoikeuksia kuten liikkumisenvapautta, terveydenhuoltoon pääsyä ja maanviljelysmahdollisuuksia. nähnyt dokumentteja, Laura perustelee tuntojaan. Nyt hän näkee, että paikallisilla ihmisillä on toivoa. Palestiinalaiset ovat realisteja. Perheiden vanhemmat ymmärtävät, että pikaista muutosta ei ole tulossa. He toivovat, että heidän lapsensa näkisivät muutoksen. Jokapäiväinen miehityksen arki Miehityksen arki, ihmisen perusoikeuksien rajoittaminen, on palestiinalaisille jokapäiväistä. Israelin kuuden päivä sodan jälkeen siirtokuntia alettiin tukea turvallisuuteen vedoten. Kaikki poliitikot eivät hyväksy siirtokuntapolitiikkaa, mutta nykyhallitus tukee siirtokuntia suoraan ja epäsuorasti. Tosiasia on se, että Länsirannalla asuu kolme miljoonaa ihmistä, joilla on maanomistustodistuksia aina 1700-luvulta asti. Kansainvälinen oikeus ja EU tuomitsevat siirtokunnat, mutta käytännössä tilanne on muuttunut huonommaksi. Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla asuu jo yli israelilaista siirtokuntalaista, Laura kertoo. Hän vieraili palestiinalaisen pakolaisperheen luona, joka oli saanut talonsa pakolaisapuna. Perheen kasvaessa heille ei myönnetty lupaa laajentaa taloa tai remontoida sitä. Jerusalemin oikeus sulki pakon edessä rakennetun huoneen kymmeneksi vuodeksi. Sitten huoneeseen muutti nuoria, ideologisia siirtolaisia, jotka käyttävät henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Palestiinalaisilla ei ole käytännössä vaikutusmahdollisuuksia, koska he ovat matalatuloisia. Noin 70 % palestiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Tarkastuspisteet muistuttavat lentokenttien check point -linjoja. Niissä tarkastetaan passit. Laukut laitetaan hihnalle ja kuljetaan metallinpaljastuslinjan läpi. Töihin menevät ihmiset pelkäävät myöhästyvänsä ja menettävänsä työnsä. Väsymys ja turhautuminen synnyttävät jonoissa yhteenottoja. Israelin hallinnon mukaan läpikulku vie 12 minuuttia. Todellisuudessa aikaa kuluu 15 minuutista kolmeen tuntiin riippuen tarkastuspisteestä ja sen toiminnasta. Tulkaremissa palestiinalaiset maanviljelijät pääsevät muurin takana oleville mailleen kerran päivässä ja poistumaan sieltä myös kerran päivässä. Jos he eivät ole hetkeen päässeet tiloilleen, voi Israel ottaa maan haltuun. Israelilla, YK:lla ja EU:lla on raportteja, joissa kerrotaan joidenkin siirtokuntalaisten toteuttamista tuhotöistä palestiinalaisten pelloilla ja mailla. Sata vuotta vanhojen oliivipuiden tuhoaminen on traaginen näky myös siinä mielessä, että puu symbolisoi oikeutta maahan, Laura toteaa. Mitä haluat nähdä? Vihapuhetta on molemmilla osapuolilla ja propaganda on kovaa. Tuntuu siltä, että rauhaa rakentavat eivät saa ääntänsä kuuluviin, Katja-Maaria sanoo. Rauha ei ole vain vastakohta taisteluille ja sodalle, se on kokonaisvaltaisempaa, siinä rakennetaan yhteyttä toiseen. Suurin osa ihmisistä haluaisi elää rauhassa. Yleisenä huolena on, että maltillisten ihmisten paetessa poliittista epävakautta ulkomaille, uskonnollisten ääriryhmien vaikutusvalta kasvaa ja alueesta tulee niiden taistelukenttä. Lauran mielestä tilanne ei voi jatkua tällaisena. Rauhantyö vaatii kompromisseja jolloin muutos on mahdollinen. Laura Kajala Kalandian tarkastuspiste Ramallah n ja Jerusalemin välissä aamuvarhaisella. Palestiinalaiset jonottavat täällä joka päivä töihin mennessään tunnista useaan tuntiin. Paikalle täytyy tulla varmuuden vuoksi jopa aamuneljältä, jotta ehtisi ajoissa työpaikalle. Vaikka tilanne on vaikea, toivoa ja iloa on. Sekä israelilaisilla että palestiinalaisilla on oikeus elää rauhassa. Kuva on etelähebronilaisesta kylästä, jossa kärsitään köyhyyden lisäksi Israelin ideologisten siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta. Laura Kajala Tulevathan entiset vihollismaat Saksa ja Ranska nyt toimeen keskenään ja Pohjois-Irlannissa on rauha. Palestiinalaiset ovat nyt niitä, jotka tarvitsevat apua. Heitä pitäisi kuulla, heille pitäisi antaa ääni ja oikeus elää, Katja-Maaria sanoo. Hänen mielestään ihmisten ajattelua sokaisee vahva eskatologinen näkemys Israelista. On järkyttävää, että jos kritisoi maan poliittisia toimia, leimataan helposti jopa antisemitistiksi. Miksi kristityt ja kirkko eivät ole vahvemmin ihmisoikeuksien puolesta? Mitä minä kirkon työntekijänä teen tilanteen hyväksi? Haluan kyllä olla Israelin ja Palestiinan ystävä. Sellainen ystävä, joka kutsuu kaikkia osapuolia oikeudenmukaisuuden tielle, hän miettii. Suomalaista keskustelua värittää Lauran mielestä polarisoituminen. Voimakkaan musta-valkoisia mielipiteitä esiintyy niilläkin, jotka eivät ole käyneet alueella. Israelissa on ongelmat eristetty turistien silmiltä. Toisaalta on kysymys valinnoista, mitä haluaa nähdä? Tutun turistikohteen lähellä voi tilanne olla katastrofaalinen, Laura jatkaa. Hän haluaisi viedä alueelle nuoria aikuisia Kuopion hiippakunnassa jo toteutettujen matkojen mallilla. Sopivassa määrin iloa, kulttuurihistoriaa ja poliittista turismia. Kristitylle Jerusalem ja alueen historia ovat tärkeitä. On hyvä ymmärtää oman uskontonsa konteksti. Moninaisuutta on puolin ja toisin, se on otettava huomioon, Laura perustelee. Johanna Sointula Lisää tietoa: Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 8 J o u l u k u u Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 9 J o u l u k u u

6 Jouluksi kotiin Savelat olivat muuttamassa. Esikoinen oli alkanut ilmoitella tulostaan. Marre kuulosteli iloisena jokaista pientä liikahdusta sisällään. Juuso tunnusteli hämmästellen potkuja, jotka pingottivat Marren vatsanahkaa milloin miltäkin puolelta. Juuso tunsi aivan uudenlaista vastuuta kasvavasta perheestä. Innokkaasti hän oli etsinyt tilavampaa kotia ja tehnyt tarkkoja selvityksiä mahdollisten asuntojen taloyhtiöiden kunnosta. Yhdessä oli kierretty katsomassa ehdokkaita. Vihdoin oli unelmapaikka löytynyt ja kaupat tehty. Marre laati suunnitelman keittiöstä ja kylpyhuoneesta, väreistä ja sisustusmateriaaleista. Juuso tarttui vasaraan ja vatupassiin. Työnjakoa oli testattu jo edellisessä asunnossa. Kun vanha koti meni hienosti kaupaksi sellaisenaan, Savelat olivat ylpeitä siitä, että heidän työnsä jälki kelpasi seuraavillekin. Muuton aikataulu vain ei miellyttänyt Saveloita. Vanha koti oli luovutettava ennen joulua muuttokuntoisena. Uudet omistajat halusivat asettua taloksi heti joulun jälkeen. Se oli ollut kaupan ehto. Marre olisi halunnut muuttaa vasta tammikuussa, jolloin hänen äitiyslomansa oli määrä alkaa. Joulunalus oli töissä muutenkin kaoottinen. Nyt piti lisäksi perehdyttää sijainen tehtäviinsä. Illat Marre lajitteli ja pakkasi muuttotavaroita. Juusonkin töissä joulukuu oli hikisen sesongin aikaa. Iltaisin hän huhki remontin parissa niin myöhään kuin arveli naapureiden sietävän poraamisen ja hiomisen ääniä. Silti remontti oli kesken vielä aatonaattona, jolloin muuttolaatikot kannettiin sisään. Sinä jouluna kortit jäivät lähettämättä ja lahjat hankkimatta. Marre ja Juuso tyynnyttelivät toisiaan suunnittelemalla, että helmikuussa lähetettäisiin yhdellä kertaa tieto elämänmuutoksesta: lapsen syntymästä ja uudesta osoitteesta. Kun muulle kansalle julistettiin joulurauha, Marre penkoi hätäisesti muuttolaatikoista tarvikkeita, jotta sai riisipuuron uuniin hautumaan, ja Juuso raivasi makuuhuoneen lattialle tilan patjoille. Siinä kaikki jouluvalmistelut. Sitten he kiirehtivät siivoamaan vanhaa kotia. Juuso pesi ikkunat ja moppasi lattiat. Marre pyyhki ovenpielet, kylpyhuoneen ja keittiön altaat ja kaakelit. Muuttokuormasta jääneitä shampoita, roska-astioita ja keittiötarvikkeita kertyi vielä auton tavaratila täyteen. Siivous eteni, mutta sanat vähenivät. Koko joulukuun patoutunut väsymys ja äreys alkoivat saada tilaa. Jokainen sana tuntui väärällä hetkellä ja väärällä sävyllä lausutulta. Hiljaisuus laskeutui siivoojien keskuuteen. Oloa ei keventänyt ajatus uudesta kodista. Siellä odottaisi toinen urakka, joka kestäisi vielä pitkään. Kello lähestyi puolta yötä, kun Savelat painoivat asunnon oven kiinni ja pudottivat avaimet postiluukusta. He tunkivat ämpärit pesuriepuineen auton takapenkille ja lähtivät äänettöminä ajamaan. Kadut olivat tyhjiä ja lumettomia. Joulutunnelmasta muistuttivat vain ikkunoissa loistavat kynttilät ja ulkokynttilöin koristetut pihapuut. Ensimmäinen joulu uudessa kodissa, eivätkä kynttilät loista meillä, Marre ajatteli turtana, mutta jätti sen sanomatta. Juuso aikoi vitsailla joulupukista, joka on turhaan kolkutellut heidän oveaan, mutta nieli sitten sanansa. Hän keskittyi ajamaan kiiltävillä kaduilla. Päivän kosteus oli yön viileydessä tiivistynyt mustaksi jääksi. Koti lähestyi. Juuso ajoi mäkeä ylös leveää tietä pitkin, joka kaartui voimakkaasti vasemmalle. Ennen mutkaa mäen keskivälissä oli käännyttävä tien poikki kotikadulle. Juuso laittoi vilkun vasemmalle ja hiljensi vauhtia. Samassa mutkan takaa sukelsi suuri kaksiosainen rekka. Mutkassa sen perä kääntyi poikittain Saveloiden kaistalle. Juuso ja Marre tuijottivat rekan raskasta takaosaa, joka liukui tien mustalla jäällä heitä kohti. Sen kyljen suuret kirjaimet lähestyivät: TRANSPORT. Äkkiä takaosa oikeni ja palasi omalle kaistalleen. Rekka suhahti Saveloiden ohi kuin musta varjo ja jatkoi matkaansa pysähtymättä. Juuso käänsi auton konemaisesti kotikadulle ja sieltä pihaan. Tavarat saivat jäädä autoon. Pihan halki kulkiessa Marre tarttui Juusoa kädestä. Kummankin kädet olivat kylmät. Juuson kädet tärisivät. Kotiovella tervehti uunipuuron täyteläinen tuoksu. Marre teki keittiönpöydälle tilaa kahdelle lautaselle ja teemukille. Juuso kaivoi laatikoista kynttilän jalkoineen. Liekki valaisi joulupuuron syöjiä. Puuro oli hyvin hautunutta ja maistui maukkaammalta kuin koskaan. Makuuhuoneessa Juuso nosteli muuttolaatikoita ikkunan edestä sivuun sen verran, että lattiapatjoilta saattoi nähdä taivaalle. Kynttilän hän asetti varovasti patjojen viereen. Levätessään Marre painautui Juusoa vasten. Se olisi voinut tapahtua milloin vain, Marre sanoi. Niin olisi, Juuso sanoi ja puristi Marren kainaloonsa. Vielä ei ollut sen muuton aika, hän sanoi sitten. Me saatiin lahja, Marre sanoi. Me kaikki kolme, Juuso sanoi. Kaikki on lahjaa, Marre sanoi. Hyvää joulua, Juuso sanoi. Hyvää joulua, sanoi Marre. Marre nukahti. Juuso puhalsi kynttilän sammuksiin ja katseli vielä hetken, miten joulun tähdet kukkivat tummalla taivaalla. Tytti Issakainen Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 1 0 J o u l u k u u Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 11 J o u l u k u u

7 Jouluista tehtäväperinnettämme jatkaa kuva-arvoitus. Ratkaisuksi tulevat sanat näyttävät ensin pelkästään hämmentäviltä; eiväthän kaikki ole edes totutussa perusmuodossa. Tehtävän toisena vaiheena onkin järjestää ne uudelleen, jolloin paljastuu tuttu joululaulun katkelma. Ratkaisu sivulla 14. Oliivipuun perinteisiä joulupähkinöitä Tarjoilee Hannes Tiira 1. Miten Barcelonassa oleva, Gaudin suunnittelema ja ikuisesti keskeneräiseksi jäänyt kirkko liittyy jouluun? 2. Kenen ottopoika verollepanokäskyn antanut Augustus oli ollut? 3. Kuka katolisen kirkon pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema Pyhä syntyi Syracusassa v. 283 jkr. ja kuoli Diokletianuksen vainoissa vain 21-vuotiaana 304 jkr.? 4. Jatka tiernapoikana: Haa, mutta minä tykkään, että Kenen kirjoja ovat Maa on niin kaunis -virrestä tutut Vierähtävät vuodet ja Kiitävi aika? 6. Mikä oli yule? 7. Milloin Solin victuksen juhla vaihtui jouluksi? 8. Missä joulunvietto oli ajoittain kiellettyä 1600-luvulla? Muotokuva ilmentää olennaista 1600-luvulta lähtien hiippakunnassa on ollut tapana maalauttaa piispasta muotokuva. Perinnettä jatkaa äskettäin paljastettu piispa Kaarlo Kallialan muotokuva. Sen on maalannut taiteilija Antti Huovinen. Taiteilija sanoo, että luomisprosessi on jatkuvaa edestakaisin heijastamista ja vuorovaikutusta. Elävä maalausjälki, jossa on rento ja vapautunut ote, luo mielikuvia. Käsiala ja värit antavat omaa tunnelmaansa. Kuvaavat persoonaa. Osa tulee taiteilijan käsialasta ja taiteilijasta itsestään - osa mallista. Huovinen ei halua kuvata virkaa tai imagoa vaan ihmistä. Löytää näköisilmeen ja olemisen ilmeen. Löytää olennaisia asioita. Toki viran tunnusmerkitkin ovat silti mukana. Huovisen mielestä luovat prosessit ovat usein arvokkaampia kuin lopputulos, joka inhimillisesti koostuu luovan matkan jalanjäljistä. Työhön vaikuttaa myös mallin suhtautuminen. On antoisaa työskennellä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut tällaisesta prosessista, Antti Huovinen sanoo. 9. Kuka Ruotsin kuningas vähensi joulupäivät neljästä kahteen? 10. Millä kielellä joulu on natal? 11. Missä henkilöä nuhdeltiin ennen julkisesti, ellei häntä ollut näkynyt joulukirkossa? 12. Kenen mukaan nimetty risti vastaa Ruotsissa meidän tuomaanristiämme? Sanamantelit: 13. Tuskaa olkipukin sydämessä. 4 kirjainta 14. Smyrnan piispan käsissä suolakin sekoittuu Amerikan maan ensimmäinen rasia sisälsi joulun perinneruokaa. 14 Vastaukset sivulla 15 Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a J o u l u k u u Tu r u n a r k k i h i i p p a k u n t a 13 J o u l u k u u

8 näin Kaarlo Kalliala Juuri meille kylmenneille Jeesus avuks tullut on. Kiitä, kiitä Herraa siitä, usko, vaikk' oot mahdoton. Nyt on sulla, nyt on mulla ilojuhla verraton. Vilhelmi Malmivaara Kuva-arvoitus, ratkaisu: Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. Oliivipuun joulupähkinöitä, vastaukset: 1. Sen nimi on La Sacrada Familia = Pyhä perhe 2. Caesarin 3. Pyhä Lucia 4....sinä olet yksi styränki 5. Jaakko Haavion 7-osaisten muistelmien viimeiset osat 6. Muinaisgermaanien juhla, joka päätti maatalouskauden ja josta sana Joulu juontuu 7. Virallisesti 350-luvulla, kristittyjen kesken aiemmin 8. Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa (Puritaanit) 9. Kustaa III Adolf, joten leikkaus koski myös Suomea 10. Portugaliksi 11. Kinkereillä 12. Kristinuskon Ruotsiin Tu r u n atuoneen r k k i h i imunkki p p a k u nansgarin t a 13. J o ukipu l u k u u Nikolaus Perunalaatikko Turun arkkihiippakunnan Julkaisija: Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli Päätoimittaja: Timo Tavast Toimitus: Sinikka Strömberg Toimituskunta: Lasse Hautala, Tytti Issakainen, Marja-Leena Ruostesaari, Johanna Sointula, Martti Santakari Taitto ja kuvankäsittely: Erkki Kiiski, 1 4 neljännesvuosijulkaisu Tu r ukotimaa-yhtiöt n a r k k i h i i p p a k ukustantaja: n t a 15 J o u l u k u u

9 Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli Hämeenkatu 13 PL 60, Turku Tuore oliivipuun lehti 4/2012 Turun arkkihiippakunnan neljännesvuosijulkaisu ISSN uore oliivipuun lehti toivottaa lukijoilleen Iloista joulua ja siunauksellista vuotta 2013! Pidä osoitetietosi ajan tasalla! Pyydetään palauttamaan ellei vastaanottajaa tavoiteta