LAUSUNTO ENERGIAMARKKINAVIRASTON KÄYTTÄMÄSTÄ SÄHKÖVERKKOTOIMINNAN VALVONTAMALLISTA. KTT Juha-Pekka Kallunki

Transkriptio

1 LAUSUNTO ENERGIAMARKKINAVIRASTON KÄYTTÄMÄSTÄ SÄHKÖVERKKOTOIMINNAN VALVONTAMALLISTA KTT Juha-Pekka Kallunki

2 1 LAUSUNNON TARKOITUS Energiamarkkinaviraston (EMV) hankintapäätöksessä (Dnro 188/210/2011) kuvatun tarjouspyynnön ja sen perusteella annetun tarjouksen mukaisesti arvioin tässä lausunnossa sähköverkkotoiminnan valvontamallinkäytettävien taloudellisia oletuksia ja menetelmiä, erityisesti pääoman keskimääräisten kustannusten (WACC) tasoa, inflaation huomioimista ja nettosuojauskustannuksia. Tarkastelun kohteena on EMV käyttämä valvontamalli ja siihen kaavaillut muutokset, Deloitte & Touche Oy:n päivätty lausunto kyseisestä valvontamallista ja verkonhaltijoiden lausunnoissaan valvontamalliin esittämät muutosehdotukset. Lähestyn asiaa rahoitustieteen näkökulmasta arvioimalla mitkä pääomankustannusten tekijät ovat sähköverkonhaltijalle aiheutuvia todellisia liiketaloudellisia kustannuksia, ja mitkä eivät tällaisia ole. Keskeisiksi kysymyksiksi tulee tällöin, millä kustannuksella sähköverkonhaltija voi hankkia pääomia rahoitusmarkkinoilta ja mikä vaikutus verotuksella on sähköverkonhaltijan maksamiin todellisiin rahoituskustannuksiin. 1. Markkinaperusteisen oman pääoman velattoman beeta-kertoimen taso Oman pääoman sijoittajan riskiä kuvataan rahoituskirjallisuudessa ns. beeta-kertoimen avulla. Beeta-kerroin tarkoittaa sijoituskohteen odotetun tuoton herkkyyttä markkinoiden yleisen tuotto-odotuksen muutoksille. Matala beeta tarkoittaa odotetun tuoton vähäistä vaihtelua yleisen tuotto-odotuksen vaihdellessa, eli siis matalaa riskiä. Täysin riskittömän sijoituskohteen tuotto-odotus ei vaihtele lainkaan yleisen tuottoodotuksen mukaan, jolloin beeta on nolla. Yrityksen oman pääoman velaton beeta kuvaa yrityksen liiketoiminnan tulevaan kannattavuuteen liittyvää liikeriskiä eli odotetun operatiivisen tuloksen vaihtelua. Saman toimialan yritysten liikeriskit ovat usein samalla tasolla, ja liikeriski vaihtelee lähinnä toimialoittain. Beeta on ajan suhteen verrattain stabiili muuttuja, sillä yrityksen liikeriski ei yleensä muutu nopeasti. Ainoastaan yrityskauppojen avulla tapahtuvat tai muut merkittävät liiketoimintastrategian muutokset tai koko toimialan liiketoimintalogiikan muuttuminen tuovat merkittäviä muutoksia liikeriskiin ja oman pääoman velattomaan beetaan.

3 2 EMV:n valvontamallissa käytetty sähköverkkoliiketoiminnan velaton beeta-kerroin (0.3) on määritetty mallin käyttöönoton yhteydessä vuonna Deloitte & Touch Oy:n lausunnossa on raportoitu Bloomberg Information Servicen laskemat beetakertoimet eurooppalaisille ja pohjoisamerikkalaisille energia-alan yrityksille tilanteen mukaisesti. Tulosten mukaan beeta kertoimet eivät ole olennaisesti muuttuneet vuodesta Myös oman arvioni mukaan sähköverkkoliiketoiminnassa ei toimialatasolla ole tapahtunut sellaisia muutoksia vuodesta 2004, joiden perusteella velaton beeta olisi muuttunut. Edellä mainituin perustein EMV:n käyttämä velaton beeta 0,3 on oikea taso käytettäväksi sähköverkkoliiketoiminnan oman pääoman kustannuksia määritettäessä. 2. Likvidittömyyspreemion taso Yritys saa investointeihinsa tarvitsemansa pääomat rahoitusmarkkinoilta. Pääoman kustannus on se hinta, jonka yritys joutuu maksamaan oman ja vieraan pääoman sijoittajille korvauksena saamistaan pääomista. Likvidittömyys (epälikvidiys) preemiolla tarkoitetaan rahoituskirjallisuudessa sijoittajan vaatimaa lisäkorvausta sille, että hän ei pysty halutessaan realisoimaan sijoitustaan yritykseen. Täysin likvidin sijoituksen voi realisoida milloin tahansa. Tällaisia sijoituskohteita ovat mm. arvopaperipörssiin listatut julkisen kaupankäynnin kohteena olevat, riittävän vaihdon omaavat osakkeet. Pörssilistaamattomilla osakkeilla tällaista markkinapaikkaa ei ole, joten niiden oman pääoman kustannuksessa on huomioitava likvidittömyyspreemio. Myös pienimpien pörssilistattujen yritysten oman pääoman kustannuksessa on likvidittömyyspreemio näiden yritysten vähäisen osakevaihdon vuoksi. Likvidittömyyspreemiota tarkastellaan usein ns. finanssisijoittajan näkökulmasta, eli yritystä omistetaan lähinnä sen arvonnousun ja osingon vuoksi, ja omistuksesta voidaan luopua milloin tahansa jos omistuksen myyminen on sijoitussalkun kokonaishallinnan ja sijoituskohteesta saadun myyntihinnan perusteella järkevä päätös eikä omistuksella

4 3 pyritä vaikuttamaan yhtiön liiketoimintaan. Likvidittömyyspreemion suuruutta voidaan tällöin arvioida analysoimalla sen vaikutusta yrityksen arvostustasoon. Esim. pörssilistaamattomien yritysten arvostustasojen erot ennen ja jälkeen listautumisen heijastavat osakkeen hintaan sisältyvää likvidittömyyspreemiota. Pörssilistaamattomien, mutta sitä suunnittelevien yritysten likvidittömyyspreemio vaihtelee sen mukaan missä vaiheessa yrityksen listautumissuunnitelmat ovat. Jos listautumista ei ole vielä suunnitteilla, likvidittömyyspreemion arvoidaan usein olevan maksimissaan yhtä suuri kuin pörssiyritysten yleinen riskipreemio, eli listaamattomuus kaksinkertaistaa riskipreemion. Pörssilistaamattomien yritysten likvidittömyyspreemio Suomessa on tällöin maksimissaan 5 prosenttia, jos pörssiyhtiöiden riskipreemioksi arvioidaan 5 prosenttia. Esim. Lauriala ym. (2011) mukaan listaamattoman yrityksen likvidittömyyspreemio on 2-4 prosenttia. Jos yrityksen omistaja on muu kuin finanssisijoittaja, eli omistajalla ei ole tarkoitus luopua sijoituksesta millä tahansa edullisella hetkellä, likvidittömyyspreemion merkitys pienenee. Esimerkiksi enemmistöomistaja tai yrityksen kokonaan omistava taho voi osallistua yrityksen liiketoimintaan tavoitteenaan pitkänaikavälin omistus. Sähköverkkoyhtiöiden oman pääoman kustannukseen sisällytettävän likvidittömyyspreemion suuruus määräytyy sen mukaan, millä kustannuksella yhtiö saa oman pääoman ehtoista rahoitusta ja vaativatko sijoittajat korvausta osakkeen likvidittömyydelle. Pörssilistattujen konsernien osana toimivat sähköverkkoyhtiöt saavat oman pääoman ehtoista rahoitusta osakemarkkinoilta ilman sijoittajien vaatimaa likvidittömyyspreemiota, koska osake on julkisen kaupankäynnin kohteena ja siten likvidi. Oman pääoman kustannuksessa ei siis tällöin ole likvidittömyyspreemiota 1. Pörssilistaamattomien sähköverkkoyhtiöiden omistajat sen sijaan vaativat korvauksen likvidittömyydestä, mikä täytyy huomioida oman pääoman kustannuksessa. Näihin yhtiöihin tehtyjä sijoituksia ei kuitenkaan voi pitää puhtaina finanssi-investointeina, ja kontrolloivalla omistajalla on vaikutusmahdollisuus yhtiön liiketoimintaan. Tästä syystä edellä kuvattu n. 5% yleinen likvidittömyyspreemiota ei voi soveltaa sellaisenaan 1 Yksi keskeisimmistä yritysten pörssiin listautumisen syistä on oman pääomanehtoisen rahoituksen kustannusten pienentäminen ja sen saatavuuden parantamien.

5 4 (lisäys oman pääoman kustannukseen olisi: beeta * 5% = 0,395*5% = 1,975%). Sähköyhtiöt ovat vaatineet 1-1,5 prosentin suuruista likvidittömyyspreemiota. Näkemykseni mukaan n. 1 prosentin likvidittömyyspreemio on oikea taso sellaisille sähköverkkoyhtiöille, jotka eivät ole osana pörssilistattua konsernia 2. Edellä mainituin perustein pörssilistattujen konsernien osana toimivien sähköverkkoyhtiöiden oman pääoman kustannukseen ei tule sisällyttää likvidittömyyspreemiota. Pörssilistaamattomien sähköverkkoyhtiöiden oman pääoman kustannukseen tulee sen sijaan sisällyttää likvidittömyyspreemio, jonka suuruus on 1 prosentti. 3. Vieraan pääoman preemion tasoa ja vuotuinen päivittäminen Kallunki ja Sahlström ovat päivätyssä lausunnossaan määrittäneet sähköverkkotoiminnan vieraan pääoman riskipreemioksi 0,70 prosenttia. Arvio perustui eurooppalaisten energia-alan yhtiöiden liikkeelle laskemien joukkolainojen riskipreemioihin siten, että maturiteetiltaan eripituiset lainat yhteismitallistettiin 10 vuoden velkakirjaa vastaavaksi ja riskittömänä tuottona käytettiin Suomen valtion 10 vuoden viitelainan tuottoa. Kallungin ja Sahlströmin lausunto painottaa kuinka kansainvälinen finanssikriisi nosti vieraan pääoman riskipreemiota ja sen volatiliteettia. Deloitte & Touche Oy:n lausunnossa on toistettu Kallungin ja Sahlströmin lausunnon analyysit käyttäen rahoitusmarkkina-aineistoa. Tulosten mukaan Kreikan valtion velkakriisin kärjistyminen nosti jälleen laskutrendissä ollutta vieraan pääoman riskipreemiota. EMV:n suuntaviivaluonnoksessa on esitetty sovellettavaksi vieraan pääoman riskipreemiota 0,8 prosenttia, mikä on siis hieman suurempi kuin Kallungin ja 2 Markkinaoikeus toteaa päätöksessään vuodelta 2005 (MAO: /06) asiantuntijoiden arvioineen likvidittömyyspreemion olevan verkkoyrityksille tasoa 0,9 prosenttiyksikköä. Päätöksen mukaan tämä vastaa arvoa 0,55-0,6 prosenttiyksikköä, kun otetaan huomioon valvontamallin muut parametrit. Markkinaoikeus päätyy kuitenkin tarkemman selvityksen puuttuessa vahvistamaan preemion tasoksi 0,2 prosenttiyksikköä todeten, että yksikään kyseisessä asiassa käsitellystä 73 verkonhaltijasta ei ole esittänyt selvitystä verkonhaltijan omistukseen liittyvistä tosiasiallisista olosuhteista.

6 5 Sahströmin määrittämä 0,7 prosenttia. Tätä lausuntoa kirjoitettaessa Kreikan valtion velkakriisin akuuttivaihe saatiin ratkaistua euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston tuella. Kreikan velkakriisi tulee kuitenkin kestämään vielä pitkään. Tällä hetkellä rahoitusmarkkinoiden huomio on Irlannin valtion velkatilanteessa, ja Portugal on joutunut turvautumaan EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitusapuun. Rahoitusmarkkinoiden epävarmuus on hieman suurempi kuin , mutta olennaisesti pienempi kuin kansainvälisen finanssikriisin kärjistyessä vuonna Onkin perusteltua korottaa Kallungin ja Sahströmin määrittämää riskipreemion tasoa 0,7 prosenttia EMV:n suuntaviivaluonnoksen tasoon 0,8 prosenttia. Korostan kuitenkin, että tämä taso kuvaa tämän lausunnon kirjoittamishetken tilannetta, ja vieraan pääoman riskipreemio tulee päivittää riskittömän koron päivittämisen yhteydessä uuden valvontajakson alussa. Velkamarkkinoiden epävakaus tulee todennäköisesti jatkumaan vielä vuosia, minkä vuoksi EMV:n valvontamallissa käytetyn vieraan pääoman riskipreemion taso tulee tarkistaa säännöllisesti. Koska valvontamallissa käytetyt omaisuus- ja tilinpäätöstiedot päivitetään vuosittain, on vieraan pääoman riskipreemio luontevaa päivittää vuosittain. Päivitys tulee tehdä vuoden alussa, koska vuoden alussa asetetaan tuottovaatimus, jolle omistaja odottaa tuottoa alkavan vuoden liiketoiminnasta. Eri tapoja riskipreemion päivittämiseen ovat luottojohdannaisten (CDS) käyttö tai vertailuryhmäksi valittujen energia-alan yritysten joukkolainojen riskipreemioiden käyttö, jotka ovat julkisesti saatavilla olevaa rahoitusmarkkinainformaatiota. Näkemykseni mukaan vertailuryhmän joukkolainojen riskipreemioita käyttämällä saadaan luotettavampi arvio riskipreemiosta, sillä vertailuryhmän yritykset voidaan valita tarkasti. Edellä mainituin perustein vieraan pääoman riskipreemion 0,8 prosenttia on oikea tasoa nykyisessä markkinatilanteessa, mutta riskipreemio tulee päivittää kunkin vuoden alun tilanteen mukaisesti etukäteen valittujen vertailuyritysten joukkolainojen riskipreemioiden avulla. Ensimmäisen kerran päivitys tulee tehdä riskittömän koron päivittämisen yhteydessä uuden valvontajakson alussa. 4. Inflaation huomioiminen

7 6 Yleisesti liiketoimintaan sitoutuneen pääoman tuotto lasketaan kertomalla sijoitusperiodin alkuhetken sitoutunut pääoma vaaditulla tuotolla eli ns. WACC:lla (Weighted Average Cost of Capital). WACC sisältää korvauksen rahan aika-arvolle riskittömän tuoton muodossa ja yrityskohtaisen riskilisän. Riskitön tuotto sisältää reaalisen riskittömän tuoton ja inflaation. Inflaatio on korvaus rahan ostovoiman heikkenemisestä ajan myötä, eli se on osa sijoittajalle kuuluvaa tuottoa. Inflaatio voidaan huomioida säädellyn liiketoiminnan tuoton laskennassa teknisesti eri tavoin sen mukaan miltä ajanhetkeltä ja miten liiketoimintaan sitoutunut pääoma ja WACC on määritetty. Jos sitoutunut pääoma ja WACC ovat samalta ajanhetkeltä (tai eri vuosilta laskettuja keskiarvoja), oikaistaan joko sitoutunut pääoma tai WACC edellä kuvatun yleisen periaatteen mukaiseksi, eli sitoutunut pääoma täytyy olla periodin alun tilanteen mukainen. Tämä korjaus voidaan tehdä joko poistamalla WACCsta inflaatiokomponentti (ns. reaalinen WACC), tai laskemalla sijoitetun pääoman arvo reaalisesti. On myös mahdollista laskea sallittu euromääräinen tuotto ensin reaalisesti ilman inflaatiota, ja sen jälkeen korjata yrityksen vuotuinen laskennallinen tulos inflaatiolla. Esim. Yard (2004) on tutkimuksessaan arvioinut eri menetelmiä analyyttisesti. Koska verkko- omaisuuden arvo määritetään liiketoimintaan sitoutuneen pääoman selvittämiseksi, omaisuuden arvostuksen lähtökohtana tulee olla verkko-omaisuuden todellinen arvo. EMV:n käyttämä verkkokomponenttien jälleenhankintahintaan ja niistä johdettuun verkko-omaisuuden nykykäyttöarvoon perustuva vuotuinen arvostus kuvaa hyvin liiketoimintaan sitoutunutta pääomaa, ja tämä menetelmä muodostaa hyvän lähtökohdan sallitun tuoton laskennalle. Jälleenhankintahinnan käyttö huomioi myös muut kuin rahan ostovoiman muutoksesta aiheutuvat verkko-omaisuuden arvostukseen vaikuttavat tekijät. Verkko-omaisuuden kuten minkä tahansa käyttöomaisuuden arvo voi muuttua esim. teknisen kehityksen ja korvaavien tuotteiden markkinoille saapumisen vuoksi. Tällöin tietyn omaisuushyödykkeen jälleenhankintahinta, eli täysin uuden omaisuushyödykkeen ostohinta, voi muuttua inflaatiosta poikkeavalla tavalla myös laskea.

8 7 Näkemykseni mukaa verkko-omaisuuteen sitoutuneen pääoman arvona tulee käyttää verkko-omaisuuden nykykäyttöarvoa valvontajakson alussa (= edellisen valvontajakson lopussa). Verkko-omaisuuden nykykäyttöarvo lasketaan jälleenhankinta-arvosta kyseisenä ajanhetkenä. Pääoman kustannuksena tulee käyttää vuosittain päivitettävää nimellistä WACCa. Näin saadaan määritettyä verkkoliiketoimintaan valvontajakson alussa sitoutuneelle pääomalle sallittu tuotto siten, että omistaja saa korvauksen inflaation vuoksi valvontajakson aikana tapahtuvasta rahan ostovoiman heikkenemisestä. Siirtyminen valvontajaksolta toiselle on jossain määrin ongelmallista inflaation käsittelemisen näkökulmasta. Verkko-omaisuuden uudelleenarvostus valvontajaksolta toiselle siirryttäessä korottaa sitoutunutta pääomaa jakson aikana kertyneen inflaation verran. Tästä syystä verkonhaltija saa seuraavalla valvontajaksolla WACCn mukaisen tuoton inflaation verran nousseelle pääomalle, vaikka verkonhaltija on jo saanut inflaatiolle korvauksen nimellisen WACCn muodossa edellisen valvontajakson aikana. Tämän korjaamiseksi uudelleenarvostetusta omaisuuden arvosta tulisi vähentää edellisen uudelleenarvostuksen jälkeinen inflaatio. Koska verkonhaltija kuitenkin saa uudelleenarvostuksen inflaatiohyödyn vasta seuraavan valvontajakson aikana eli usean vuoden viipeellä, ei inflaatiohyödyn nykyarvo ole välttämättä niin merkittävä että kyseinen korjaus on tarpeen tehdä. Verkkoyhtiön oikaistu tuloksen laskennassa käytetyt poistot tulee laskea omaisuuden jälleenhankinnasta. Kunkin vuoden aikana verkko-omaisuuteen tehdyt investoinnit tai muut käyttöomaisuuden lisäykset lisätään jälleenhankintaan valvontajakson aikana. Jos WACC:n riskitön korkokanta päivitetään vuosittain, ei myöskään ole tarvetta erikseen poistaa inflaatiota WACCsta, ja tehdä sen jälkeen erillinen inflaatiokorjaus oikaistuun tulokseen ja kohtuullisen tuottoon. Edellä mainituin perustein sähköverkkoyhtiöiden verkko-omaisuuteen sitoutuneen pääoman vuotuisen sallitun tuoton laskennassa sitoutunut pääoma tulee olla verkko-omaisuuden nykykäyttöarvo valvontakauden alussa, mikä kerrotaan vuosittain päivitettävällä nimellisellä pääomankustannuksella (WACC). 5. Muut valvontamenetelmiä koskevat asiat

9 Nettosuojauskustannukset EMV hyväksyy oikaistun tuloksen laskennassa ns. nettosuojauskustannukset, jotka syntyvät rahoitusomaisuuteen kuuluvien joukkolainojen ja sijoitustodistusten suojaamisesta johdannaisilla. Rahoitusomaisuus tarvitaan liiketoiminnassa välttämättömän maksuvalmiuden ylläpitämiseen. Koska nettosuojauskustannukset syntyvät liiketoiminnassa välttämättömän rahoitusomaisuuden ylläpidosta ja koska rahoitusomaisuuden kustannuksia ei muutoin sisällytetä sallitun tuoton laskennassa, on nettosuojauskustannusten huomioiminen oikaistun tuloksen laskennassa perusteltua. Yrityksen maksuvalmiuden ylläpitämisessä tarvittavan rahoitusomaisuuden hoidon (kassanhallinnan) lähtökohta on kuitenkin rahavarojen sijoittaminen vähäisellä riskillä lyhyen aikavälin sijoitusinstrumentteihin kuten lyhyen koron lainoihin. Muutoin kyseessä on sijoitusomaisuus. Maksuvalmiuden ylläpitämiseen tarvittava rahoitusomaisuus on siten oltava käteistä tai nopeasti käteiseksi muutettavia sijoituksia. Tästä syystä vuotuiset nettosuojauskustannukset eivät voi olla merkittäviä suhteessa rahoitusomaisuuden määrään. Nettosuojauskustannuksille on tarkoituksenmukaista määritellä raja-arvot samalla tavoin kuin EMV on määritellyt rahoitusomaisuudelle. Edellä esitetyn perusteella katson, että ns. rahoitusomaisuuden nettosuojauskustannukset on edelleen perusteltua huomioida oikaistun tuloksen laskennassa ja näille kustannuksille on tarkoituksenmukaista määritellä rajaarvot WACC ja verotus Verotekijä on mukana WACC:n vieraan pääoman kustannuksessa, sillä elinkeinoverovelvollinen yritys voi vähentää vieraan pääoman kustannukset verotuksessaan. Vieraan pääoman kustannusten verovähennyskelpoisuus siis vähentää aidosti yrityksen vieraan pääoman kustannuksia 3. Jos valvontamallin tavoitteena on kustannusvastaava hinnoittelu, ei verottajan jo kertaalleen maksamia veroja voi 3 Verovähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että yrityksen tulos on voitollinen. Tappiollista liiketoimintaa harjoittava yritys ei saa vieraan pääoman veroetua.

10 9 huomioida kustannuksina elinkeinoverovelvollisen verkonhaltijan sallittua tuottoa laskettaessa, koska silloin yritys saisi vieraan pääoman veroedun kahteen kertaan. Tällä hetkellä EMV huomioi vieraan pääoman kustannuksen veroedun WACCssa. Jos vieraan pääoman veroetua ei huomioitaisi WACCssa, vieraan pääoman veroetu tulisi joka tapauksessa lisätä oikaistuun tulokseen eli laskennallisissa veroja tulisi siis pienentää se määrä minkä verran vieraan pääoman kustannukset ovat vähentäneet maksettuja veroja. Muutoin sallittu tuotto sisältäisi korvauksen sille osalle vieraan pääoman kustannusta, joka ei ole yritykselle kustannus vaan jonka verottaja on maksanut. WACC:n laskeminen elinkeinoverovelvollisille sähköverkonhaltijoille ilman verovaikutuksen huomioimista ei siis olisi oikea menettely. Osa sähköverkonhaltijoista on kunnallisia liikelaitoksia, jotka eivät ole elinkeinoverovelvollisia. Nämä verkonhaltijat eivät voi vähentää vieraan pääoman kustannuksia verotuksessaan, vaan kustannukset jäävät täysimääräisenä yhtiön maksettaviksi. Toisaalta nämä yhtiöt eivät myöskään voi vähentää verotuksessaan liiketoimintansa muita kustannuksia. Nykyisessä valvontamallissa ei-verovelvollisen sähköverkonhaltijan oikaistua tulosta laskettaessa ei vähennetä kuvitteellista veroa, eikä WACCssa tehdä verovähennystä. Tämä menettely on liiketaloudellisesti oikea. Verovelvollisten verkonhaltijoiden oikaistua tulosta laskettaessa vähennetään yhteisöverokannan mukaiset laskennalliset verot. Oikaistu tulos ei kuitenkaan sisällä vieraan pääoman kustannuksia, vaan vieraan pääoman kustannukset ja niiden verovähennyskelpoisuus huomioidaan WACCssa. Menettelytapa on liiketaloudellisesti oikea. Edellä esitetyn perusteella katson, että valvontamallissa käytetty menettely verojen huomioimiseksi verovelvollisille ja ei-verovelvollisille verkonhaltijoille on oikea. Mielestäni ei myöskään ole tarvetta laskea WACCa ilman verotekijään myös verovelvollisille verkonhaltijoille.

11 10 Lähteet Lauriala Jari, Helsinki Matinlauri Ismo, Niemelä Jaakko (2011), Yrityskauppa, WSOY, Yard Stefan (2004), Costing fixed assets in Swedish municipalities: Effects of changing calculation methods, International Journal of Production Economics 87, 1-15.