Matkalla Via Balticaa pitkin

Transkriptio

1 Matkalla Via Balticaa pitkin Ma Ensimmäinen kesälomapäivä, ja kello kuudelta soimassa. Rikollista!!! Eckerö Linen laiva kohti Tallinnaa lähti klo 8:00, ja satamassa olis pitänyt olla tuntia aikasemmin. Melkein oltiinkin Laivalla oli oikein toinenkin suomalainen mp, jonka pariskunta oli matkalla Riigaan. Ajeltiin heidän perässä lähes Pärnuun asti, missä meillä olikin ensimmäinen määränpää. Saatiin hyvä neuvo etsiä hotelli nimeltä Kajakas (lokki), mutta se oli jo täynnä. Respassa odotellessa sain kuitenkin tuikattua ampiaisella itseäni sormeen Pirulainen oli jäänyt hiuksiin kiinni. Lähettiin tutkimaan lähiseudun muita hotellivaihtoehtoja, ja Rannahotelli jätettiin suosiolla väliin. Parin korttelin päästä Muru - nimiseltä kadulta löytyi hotelli Lootos, mistä napattiin sitten yhden hengen huone. Mutta kyllä sitä helposti 120-leveeseen sänkyyn kaks pientä ihmistä mahtui! Huone maksoi 680 EEK:iä. Hotelli oli kyllä vimpan päälle siisti, ja lyhyt matka sekä rannalle että keskustaan. Hotellilla ei ollut omaa parkkipaikkaa, mutta neuvoivat viemään pyörän läheisen kylpylän (Tervis) parkkipaikalle. Siellä sitten häviskin pyörästä digitaalikello, mutta mitäs unohdettiin se kiinni Syötiin keskustassa olevassa Kuninkaallisten kellarissa, missä oli nimensä mukainen sisustus. Seinillä oli kuvia mm. Tanskan ja Ruotsin kuningasperheistä, ja tietenkin Mika Häkkinen! Seljanka oli hyvää, samaten ruoka; leike pippurikastikkeella. Paikassa oli aika paljon suomalaisia, mutta ei ihme. Hintataso sopiva, ja aivan ihanat biitsit. Monta kilometriä sileetä vaaleeta hiekkaa. Siideriä sai aika nihkeesti mistään, vain yhdeltä keskustan terassilta. Rannassa olevissa olutteltoissa oli myös biljardipöytiä!!! Rantabilistä! Cool! Illalla törmättiin suomalaiseen bussikuskiin yllättäen terassilla ja saatiin hyviä ajovinkkejä jatkomatkalle. Ti Syötiin hotellissa aamiainen, ja sitten lähdettiin ajamaan kohti Latviaa. Rajalla kesti vain vartin verran, ja tullissa puhuttiin jopa englantia! Matkalla Riigaan pysähdyttiin kurkkaamaan mahtavia biitsejä, joita oli tien vierellä lähes jatkuvasti. Yhellä rantaparkkiksella oli muutama suomalainen motoristi, jotka olivat matkalla Unkariin. Löydettiin biitsiltä myös Riigan kartta, jossa oli ihan keskusta, ja hotelli Latvija. Pärnussa bussikuskikin kertoi että kyseisen hotellin löytää helposti. No, perillä sitten pysähdyttiin ko. hotellin viereen, ja todettiin liian hintavaksi meidän matkabudjetille. Ihmeteltiin siinä pyörän vieressä GoreTexit päällä (+30º), kun siihen pölähti neitokainen kysymään että voiko auttaa. Hän neuvoi meille sitten ajoreittiä halvaksi kuulemaamme hotelli Victoriaan pienen karttamme perusteella. Sitten hän soitti jonnekin, ja puhelimen toisessa päässä mies selitti huonolla englannillaan ajoreittiä hotellille. No, siinä hetken pähkäiltyämme paikalle pölähti toinenkin neitokainen korkokengissään ja ilman kypärää samanlaisella Viragolla kun itse oltiin liikenteessä. Neitokaiset olivat paikallisen mp-kerhon jäseniä, ja ensimmäiseks paikalle tullut antoikin kutsun kokoontumisajoihin elokuussa. Kerholla oli oma pieni pubi, johon meidät kutsuttiin illalla käymään. No, leidi pyöränsä kanssa lähti ajamaan edellä kohti hotellia, onneksi, muuten oltais kyllä etitty muutama hetki enemmän No, kun hän oli vielä buukannut huoneen meille, oltiin kaikki tyytyväisiä. Huone maksoi 12 LAT yö ja hotellin sisäpihan lukollinen parkki maksoi 2 LAT:tia. Heitettiin tavarat huoneeseen ja käytiin suihkussa, jonka jälkeen lähettiin käveleen kaupungille, ja ostettiin ekalta kiskalta KARTTA! Sen avulla löydettiin mp-klubi, jonne mentiinkin sitten syömään. Siellä ei kasviksia tuhlattu; syötiin kanaa juustokastikkeessa,

2 jota tulikin iso lautasellinen. Päällä oli yks pieni persiljan palanen Iso tuoppi maksoi n. 8 FIM. Ruuan jälkeen lähettiin kävelemään vanhaan kaupunkiin, jossa suunnistettiin heti tokalle terassille oli niin pirun kuuma. Löydettiin kiva paikka, pajuista tehdyt penkit. Paikka oli tosin kasvisravintola, mutta olunen oli hyvää! Tällä terassilla nähtiin 3 suomalaista viherpipertäjätyttöä, joiden kanssa EI menty juttelemaan. Testattiin muutama muutakin terassi. Palvelu oli loistavaa, oltiin keskuspuistossa olutkatoksessa, kun siihen reunalle tuli notkumaan joku denari. Kaveri ilmeisesti pummas tupakkaa Puoli minuuttia, ja siihen tuli aseistettu vartija ja raahas kaverin muualle hirveen metelin kanssa. Tiskillä oli töissä parikymppinen kundi, joka heitteli pulloja ihan kuin Tomppa Cruise Cocktailissa. Maistettiin paikallista jäätelöökin, mutta oli kyllä uskomattoman mautonta. Käytiin ostaan vielä pari pulloa paikallista olusta (Aldaris Zelta), ja lähettiin hotellille päin. Ikkunasta oli kivat näkymät; pyörien katurataralli kulki ikkunan alta, ja vastapäätä hotellia oli PĒRSE-niminen kafenjica. Kaupungissa oli autokanta kauhean uutta, Bemareita ja Mersuja, uusia Opeleita ja VW:itä. Ja motoristit viilettivät ilman kypäriä, mikä kylläkään ei ollut kuulemma sallittua KE Hotellin hintaan ei kuulunut aamiainen, joten lähdettiin sitten biker-klubille syömään aamupalaa. Otettiin molemmat kinkku-juusto-paahtoleipämunakas, joka oli hervottoman kokonen. Ei jaksettu syödä kun suunnilleen puolet. Paikan omistaja antoi muutaman ajovinkin, ja kehui hirmuisesti sivulaukkuja. Lähettiin sitten ajamaan kohti Liettuaa. Rajan ylitys oli kauhean hidasta hommaa. Ensin Latvian puolelta saatiin pieni paperilappu, mihin kirjotettiin rekkarit ja henkilöitten lukumäärä. Tähän lappuseen saatiin ensin yksi leima samalla kun passit leimattiin, ja vielä toinen kun katottiin pyörän paperit ja toinen sivulaukku piti avata. Kun molemmat leimat oli saatu, siirryttiin Liettuan puolelle, minne lappunen annettiin. Tilalle saatiin toinen samanlainen, johon keräiltiin myöskin kaksi leimaa. Vasta tämän jälkeen päästiin rajaasemilta pois, ja aikaa meni n. tunti. Liettuan maaseutu haisi aivan kauheelle! En tiiä oliko joku peltolannoite Matkalla tuli vastaan jokunen heppa kärryineenkin. Tiet oli ihan hyvässä kunnossa. Ja porukka oli tosi kiinnostunut. Ei ollut montaa ihmistä jotka ei olis pysähtynyt kattomaan ja/tai vilkuttamaan. Ennen Kaunasta pysähdyttiin huoltoasemalle ostamaan kartta ja selvittämään sen hetkistä sijaintia. Huoltsikan parkkiksella oli poliisiauto, josta Tero kävi kysymässä missä ollaan. Katottiin karttaa ja Cheap Sleapsia, ja löydettiin yksi hotelli mitä lähettiin sitten etsimään. Löydettiin kohtalaisen helposti perille, mutta hotelli oli kallis ja huono parkkipaikka. Katottiin kartasta seuraava hotelli (Lithuania II), joka olikin jo paljon halvempi ja keskustassa olevan kävelykadun varrella. Saatiin valita kahdesta huoneesta; toinen oli kävelykadun puolella telkkarilla varustettuna, toinen parvekkeellinen sisäpihalle päin. Huone maksoi 120 FIM, ja valittiin parvekkeellinen. Pyörä saatiin hotellin takapihalle ilman lisämaksua. Huoneessa oli suihku ja vessa, ihan siisti paikka. Tosin pieniä epäkohtia pitää aina olla; sängyt natisi kuin viimeisillään ja suihkusta tuli vaan kylmää vettä Bensa maksoi 2.11 LTL/litra. Kävelykatu oli tosi siisti, noin 3 km pitkä SAVUTON alue. Ei roskan roskaa missään, roskiksetkin oli piilotettu puuistutusten väliin maahan. Kadun varrella olevilla terasseilla sai

3 sitten kyllä polttaakin. Poikettiin yhteen hienon näköseen ravintolaan syömään, ja saatiinkin ehdottomasti reissun paras ruoka; 33 FIM arvoinen pippuripihvi! Just sopivan Medium, tarpeeksi pippurinen, ja ranskalaiset ite tehtyjä. Juomaksi otettiin tietysti paikallista lageria; Utenos Utenosta. Ja tuopillinen maksoi sopivat 4.80 FIM. Kotimatkalla käytiin vielä yhdellä terassilla, joka tosin meni kiinni jo kymmenen pintaan. Meinattiin mennä etsimään kauppa josta sais vielä muutaman oluen, mutta kaikki oli jo kiinni. Lopulta löydettiin yksi kioski, mistä saatiin Utenosta. Juotiin niitä partsilla ja kateltiin kaunista maisemaa TO Aamulla heti piristävä kylmänvedensuihku, ja sitten aamiaiselle. Aamiainen oli sellainen, että meiltä kysyttiin juomatoiveet, ja sitten ruvettiin kantamaan ruokaa pöytään. Ensin tuli muutamanlaatuista leipää, voita, kinkkua ja juustoa, sitten munakasta. Aamupalan jälkeen lähettiin pakkaamaan pyörää, ja takapihalla olikin ryhmä suomalaisia kurkkimassa. Juteltiin heidän kanssa vähän aikaa, ja sitten lähettiin ajamaan kohti Varsovaa. Edessä oli koko reissun pisin ajopäivä! Parikymmentä kilsaa ennen Puolan rajaa pysähdyttiin yhdelle huoltoasemalle, jossa oli suomalainen pariskunta rättärinsä kanssa. Ihmeteltiin kun vihreessä värissä oli kummallisia mustia roiskeita Kaverit sanoivat että juuri ennen rajaa tiellä oli löysää bitumia, ja kun he olivat kohdalla, niin vastaantuleva rekka roiskutti koko auton mustaksi. Bitumi oli kuivunut tosi nopeesti autoon kiinni, ja bensan kanssa he hankas sitä puhtaaksi. No, hyvä että varottivat! Mutta kun sitten lähdettiin kohti rajaa, jossain kohti olisi pitänyt kääntyä eri suuntaan. Kierrettiin nimittäin n. 30 km ylimääräistä, mutta saatiinpahan bitumipätkä kierrettyä. Lopulta päästiin rajalle, ja Liettuan puolella jonon ollessa pitkä päätin käydä vessassa. Olis pitäny pidätellä!!! Jo ulko-ovesta sisään tullessa haju oli jotain kauheeta. Itse vessat oli kaakelisia, ja takaosassa koppia oli n. 30 cm korkea koroke jonka keskellä oli istuin. Hajua en enää ihmetellyt, nimittäin vessojen vetämiseen tarkoitetut kahvat oli sitä mallia ruosteessa etteivät ne enää toimineet. Huu äkkiä pois! Rajalla jonoteltiin tunnin verran, ja yksi suomalainen mies sanoikin että kun tullimiehillä ei ole mitään tekemistä, he seisottaa ihmisiä jonossa ja sitten päästää yksitellen hitaasti pois. Edellisenä päivänä oli päässyt vartissa No, yksi rajavartija kävi kattomassa passit, ja taas odotettiin. Em. suomalainen kertoi että seuraavasta rajakopista tulee joku vielä kattomaan pyörän paperit. Mutta ihan yhtäkkiä, rajavartija tuli viittoilemaan että saatte mennä. Kukaan ei tarkistanut mitään vakuutuspapereita eikä pyörän rekkariotetta. Oltiin vielä ihan keskellä jonoa, mutta siitä sitten kurvattiin pois. Sinne ne muut jäi odottamaan Puolassa oli maaseudulla palvontapaikkoja joka ikisessä peltotienkin risteyksessä. Kaikki oli kukkasin ja lippusiimoin koristeltu, monet jopa katettu. Yleisin auto maantiellä oli Fiat 126, joka kulki 94:lla etyleenillä. Kaupungeissa taas autokanta oli jopa uudempaa kuin Suomessa. Junakiskot oli kunnolla näkyvissä; väh. 10 cm. Meinas ekojen ylityksessä tulla ongelmia, kun ei osannut odottaa tollasta koroketta.

4 Päästiin Varsovaan vasta n. puoli kymmenen aikoihin illalla, ja kaupungissa ajettiin pyörien (ja autojen) kanssa sen verran kun siellä vaan pääsi. Muutamilla pyöräilijöillä oli normaalit farkut yms, mutta rullaluistelusuojukset farkkujen päällä SIVULLE käännettynä! Näppärää Pyöriä oli liikenteessä muutenkin paljon. Löydettiin ihan keskustan tuntumasta kohtuuhintainen hotelli (220 PLS), mutta huone olikin iso ja hyvä. Jopa kylpyamme löytyi Pyörä vietiin lähellä olleen ison hotellin vartioidulle parkkikselle, ja yö maksoin n. 50 PLS:a. Käytiin Pizza Hutissa syömässä, ja aivan tuskasen hidas palvelu. Tunti odotettiin pizzoja. Ruuan jälkeen meidän piti vielä mennä terassille, mutta mikään ei ollut enää auki! Vain jotain pukuyökerhoja näytti olevan. Kaikki muut oli jo 23:00 kiinni. Paikallinen olut oli Broknimistä, ja aikalailla Koffin keikyän tyylistä. PE Hotellin aamiainen oli sen verran tyyris, (tai ei olisi ollut jos meillä olisi ollut puolan oikea kurssi käytössä. Rajalla vaihdettiin lateja ja fimmejä sloteiksi, eikä saatu kuittia, jotenkin tuli laskettua että kurssi on 2,4 fim Oikeami olisi ollut 1,3, ihme että tuntu niin kalliilta maalta ) että ajettiin ulos kaupungista ja ensimmäiselle Mäkkärille syömään McRoyaleita. Nam nam. Varsovassa oli 2 Ikeaa Lähdettiin ravitsevan aamiaisen jälkeen kohti Krakovaa. Matkalla oli n. 100 km tietöitä. Ja monttusen tien liikennemerkki lisäkilvellä 46 km. Kun oltiin ajettu tuo matka, oli uusi merkki lisäkilvellä 26 km. Jne Ja kartan mukaan oltiin moottoritiellä koko ajan. Ainoa päivä loman aikana kun satoi vettä. Ei onneksi kuitenkaan koko matkaa, vain n. 150 km. Kun päästiin Krakovaan, sade oli jo melkein loppu. Pysähdyttiin keskustassa ison muistomerkin vierelle ja ostettiin kioskilta kartta. Kun saatiin ittemme taas kerran kartalle, etittiin sitten Cheap Sleepsin hotelleja. Lähettiin kattoon hot. Europejskaa, minkä edestä löydettiin suomalainen mp-pariskunta. Ari ja Jaana oli jo muutaman tunnin ettineet edullista hotellia, kun aikoivat jäädä Krakovaan kolmeksi päiväksi. Jäätiin Jaanan kanssa odotteleen, kun Ari ja Tero kävi tien toisella puolella olevasta hotellista kyseleen hintoja. Hotelli oli yhtä kallis kun Europejska, mutta pojat löysivät sattumalta turisti-infon. Sieltä saatiin ajo-ohjeet Klasun suosittelemaan Zaczekiin. Lähdettiin peräkkäin ajelemaan, Ari käytti enduronsa ominaisuuksia oikaisten mm. yhden muistomerkin etukiveyksen yli Taisi unohtaa että perässä tulevilla on vaan kustomi No, päästiin lopulta perille. Arin ja Jaanan jahkatessa me saatiin viimeinen vapaa kahden hengen huone; suihkulla. Kiva että oli suihku mutta vessaan olikin sitten jo pitkä matka naisten vessa oli nimittäin toisella puolella kerrosta. Huone oli kuitenkin tosi nätti, puoliympyrän muotoinen ja ihanan korkea. Ikkunat oli sisäpihan suuntaan, mikä ei sitten ollutkaan niin hyvä juttu No, pojat vei pyörät viereiselle vartioidulle parkkikselle, ja tiukan parkkimaksun tinkaamisen jälkeen hotellin vieressä olevalla terassilla olut maistui. Muutaman tuopin jälkeen lähettiin kaupungille syömään. Rahaa ei meinannu saada mistään, kaikki rahanvaihtopisteet oli jo kiinni. Onneks oli taas Visa Ruoka oli hyvää, mutta liian pieniä annoksia Mutta kyllä sitä sai sitten olusella täytettyä mahan. Käytiin vielä paikallisessa yhdellä, ja olikin hyvä kapakka! Nuoret tyttöset jakeli tupakkamaistiaisia..

5 Yhden aikoihin oltiin takasin Zaczekissa, mutta nukkumaan ei olis tarvinnu turhaan mennä. Paikka oli nimittäin opiskelija-asuntola, ja sisäpihalla jatku opiskelijaorgiat aamuun asti. LA Noustiin jo kaheksalta, kun ei nukkumisesta tullu mitään. Hypättiin vaatteisiin ja lähettiin ajamaan kohti Auchwitziä. Matkalla ei ollu oikein mitään paikkaa mistä olis saanu aamupalaa, joten syötiin sitten perillä hapankaalihampurilaiset. YÄK! Kierrettiin muutama tunti Auchwitzissä ja Birkenaussa, jotka oli muuten karmasevia paikkoja! Ostettiin vielä postikortteja, ja lähettiin sitten ajamaan kohti Vrocłavia. Paikallinen moottoritie oli yhtä röykkyä! Ihme että pyörä kesti Perillä Wrocłavissa pyörittiin kaupungilla ettimässä hotellia, mutta kaikki löydetyt oli tuskasen hintasia! Muutama hyvin avulias nuorimies tuli opastamaan, mutta he puhuivat vaan saksaa, ja me ei Sujuvasti kuiteskin ymmärrettiin toisiamme. Kaikki kiskat ja kaupat oli kiinni, ei saatu karttaa mistään. Lähettiin ajamaan ulospäin kaupungista, ja löydettiinkin yks Cheap Sleepsin mukainen "motelli", joka tosin oli kyllä 5:n tähden hotelli. Vieressä oli huoltoasema, josta saatiin vihdoinkin kartta. Katottiin kartasta yksi turistihotelli, ja ajettiin sinne. Paikan päällä oli samanniminen ravintola, mutta kukaan ei ollut kuullutkaan mistään hotellista. Siinä vaiheessa oli mennyt jo melkein kolme tuntia, ja päätettiin lähtee kaupungista pois ja mennä johonkin motelliin. Heti laitakaupungilla olikin motelli Orbis Vrocłav, mihin sitten pysähdyttiin. Respan edessä oli kolme tanskalaista moottoripyörää. Tyypit näytti olevan ulkosesti täysiä HD-miehiä, mutta kaikilla oli kuiteskin Japsipyörät. Yks kavereista kysy että puhutaanko me saksaa, ja kun ei puhuttu, niin lupas auttaa huoneen varauksessa. Kun sitten kertoi respan tiskillä auttavansa Teroa kun tämä ei puhu saksaa, niin respan täti ilmoitti puhuvansa kyllä englantiakin. Tanskalaiset riemastu, kun olivat yrittäneet änkyttää saksaks kaiken tarpeellisen Huone oli TOSI upee, hiljanen, pimee ja täysin varusteltu. Maksoi 220 Slotia, ja parkkipaikka maksoi 10:n. Kuuman suihkun jälkeen mentiin motellin ravintolaan syömään. Sekin oli kuin joku vähintään neljän tähden ravintola. Ruoka oli hyvää, ja kauniisti aseteltu. Mutta tyypillisesti erittäin pieni annos. Tanskalaisilla motoristijättiläisillä oli hauskoja ilmeitä kun he näkivät annoksen koon. Luulisin että pojat söivät normaalisti kolminkertaisia annoksia Ravintolan hovimestari oli aivan kuin Jeeves. Siinä oli kaveri oikeassa ammatissa. SU Syötiin aamupala motellissa, ja sitten lähettiin ajamaan kohti Saksaa. Rajalle oli vajaa 100 km enää matkaa, mutta aikaa meni tuntitolkulla teitten huonon kunnon ja jatkuvien tietöitten takia. Loppumatka "moottoritiestä" oli 3x5 metrin betonilaatoista tehty, ja saumat oli mitä oli. Puolan motareilla yleisnopeusrajotus oli 110 km/h, mutta ei kyllä pystyny sitä vauhtia ajamaan.

6 Lopulta päästiin kuitenkin rajan tuntumaan Vain noin kilometrin mittainen autojono 1½ tuntia jonotettiin, ja sitten oltiin rajalla. Siellä katottiin vain passit, ja kyseltiin että ollaanko lomamatkalla. Goretexit päälle ja baanalle! Suositusnopeus oli 130 km/h, ja päästiin kokeileen 2päällä ja tavarat kyydissä 160 km/h. Kaikki auki Välietappi Dresden löydettiin viiden aikoihin. Kaikki hotellit oli tosi kalliita, rupes olemaan nälkä ja väsytti ja kaikki alko vituttaan. Pysähdyttiin jossain vaiheessa miettimään mitä tehdä, ja siihen sitten pölähti nuori ja reipas poika kysymään what's up. Juteltiin sen kanssa hetki, ja sitten sen pojan porukat tuli Passattinsa kanssa hakemaan sitä. Kyseltiin niitä edullisia hotelleita, ja tyypit renkuloi kartasta muutaman paikan. Olivat vielä niin ystävällisiä että ajoivat meidän edellä yhdelle hotellille. Kiiteltiin ja mentiin kattomaan hintoja. Edelleen aikas kallis. Mentiin ite sitten seuraavaan renkulaan, jota nämä porukat epäili meille liian halvaksi Mutta paikka oli jonkinlainen opiskelija-asuntola myöskin, ja halpa kun mikä. Pyörä piti jättää kadulle, mutta oli kuulemma turvallinen paikka. Viereinen talo oli paloasema Kahden hengen huoneita ei ollut, mutta otettiin sitten kahestaan neljän hengen huone. Ja hinta oli vaan 75 Demmiä! Huone oli pieni ja askeettinen, mutta tosi siisti. Vessa ja suihku käytävällä 1,5 metrin päässä. Lähettiin sitten kaupungille kävelemään ja käytiin Döner Kebabissa syömässä. Kävelykadulla oli jättiläiskokonen Italialainen jätskibaari, missä käytiin syömässä makeet jätskiannokset. Kaupunki oli tosi nätti, paljon koristeluja ja siistiä! Kuvia ei ole kun kamera jäi hotelliin Mentiin hostellin alakerrassa olevaan baariin vielä parille, ja oli eka paikka Pärnun jälkeen mistä sai siideriä. Paikallinen olut oli Radebergeriä, ja ihan juotavaa. Siideri oli pirullisen kuivaa Cashels-merkkistä. Lämmintä oli 29 astetta illalla puoli kymmenen aikaan. Tarkeni. MA Syötiin hostellissa aamupala, ja oli tosi hyvä! Sitten lähdettiin ajaan kohti Rostockia, päätettiin olla siellä kaks yötä. Berliinin ohi piti päästä ihan näppärästi ohitustietä pitkin, mutta ei ollutkaan IHAN niin yksinkertasta Se tie, mihin meidän piti kääntyä, oli suljettu, ja samaan suuntaan ei ollu muita teitä menossa. Tunti kun pyörittiin ympäriinsä, löydettiin lentokenttäkylttejä seuraamalla oikea tie vihdoinkin. Matka sujui nopeesti, vaikkakin aika paljon oli tietöitä. N. 50 km ennen Rostockia piti käydä tankkaamassa, mutta motarin varrella ei ollut yhtäkään huoltista n. 70:n kilsan matkalla. Eka kerta kun meni varatankille Käännyttiin alas motarilta, ja ajeltiin muutama kymmenen kilsaa ennen kuin löytyi huoltis. Ja tankissakin oli vielä 3 litraa.itse asiassa oltais varmaanpäästy Rostockiin asti samalla bensalla Ajettiin sitten Rostockin keskustaan, ja pongattiin kartasta turisti-info. Oltiin infon luona 3 vaille kuus, ja se meni kuudelta kiinni 5 DEM varausmaksulla info järjesti meille huoneen kahdeks yöksi. Lähettiin siitä sitten ettimään yöpaikkaamme, ja löydettiinkin perille aikas helposti. Siellä oli paikan isäntäpariskunta ovella vilkuttelemassa. Paikka oli kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, ja tosi upea!

7 Pariskunta asui 3 kerroksisessa talossa, jossa ylimmässä oli heidän omat asuintilat, keskellä toimisto, ja alhaalla pieni kaksio jota he vuokrasivat. Ja hinta oli 70 DEM/yö! Kämpässä oli olkkari (sat-tv, ministereot), avokeittiö kaikkine välineineen, makkari ja vessa suihkulla. Pyörän sai takapihalle lukollisen portin taakse. Pariskunta oli ihan innoissaan; mahdettiinkohan olla ensimmäiset heille tulleet turistit Kauheesti heillä oli asiaa, mutta meikäläisen 10 saksan sanalla ei paljoa juteltu. Isäntä osasi saman verran englantia, rouva ei olleskaan. Saatiin kuitenkin asiat selviksi, ja he suositteli missä kannattaa käydä. Purettiin tavarat ja lähettiin sitten kävelemään keskustaan ettimään ruokapaikkaa. Isäntä sanoi rantakadulla olevan paljon rafloja, joten käveltiin sinne. Mentiin paikalliseen Golden Anchoriin, ja syötiin pihvit. Oli hurja tilata ruokaa kun ei tienny mitä tilas, ruokalistat oli vain saksaksi, ja tarjoilija ei puhunut englantia. Otin turvallisen kuulosen Schnitzelin ranskalaisilla, ja se yks mitä en annoksesta ymmärtänyt oli puoli lautasellista keitettyjä herneitä Tero otti paikallisen erikoisuuden Anchor Schnitzelin. Käytiin kotimatkalla kaupassa ostamassa aamupalaa, muutama olut ja raksuja. Kateltiin saksaksi dubattuja ohjelmia telkkarista TI Heräiltiin yheksän aikoihin, ja tehtiin aamupala "kotona". Sen jälkeen lähettiin kaupungille kierteleen kenkäkauppoja Etittiin myös kelluva ostari mitä mainostettiin turistikartassa, mutta se oli kyllä syvältä! Paikassa oli yksi kuppila ja joku pankki auki. Ja paikallinen Tarjoustalo. No, kenkäkauppoja oli keskustassa paljon, ja kaikissa ale käynnissä. Rajallisen matkatavaratilan takia ostin vaan yhet kengät Käytiin syömässä Burger Kingissä, ja kierrettiin lisää kauppoja. Tero alko jo kyllästyä, ja lupasin kylmän olusen heti kun saan sopivat kengät. No, ne löytyi, samaten kuin kiva kietasupusero. Käytiin turisti-infossa varaamassa Klasulle ja Ainolle huone, olivat koko ajan matkalla kohti Rostockia. Käveltiin sitten "kotiin", otettiin pyörä ja lähettiin Warenmündeen katsoon paikallista biitsiä. Ahdistava paikka! Niin täyteen tupattu, ettei siellä olis voinut olla. Tosin nudistirannalla oli tilaa hieman enemmän Nyt on tiedossa mitä tarkoittaa pingviini kyltti ennen rantaa. Syötiin rantabulevardilla jäätelöt ja lähettiin viemään pyörä pois. Matkalla nähtiin muutama suomalainen mp-tyyppi, jotka oli ettimässä majotusta. Kerrottiin meidän kämpästä, mutta turisti-info oli jo kiinni. Vietiin sitten pyörä kotiin, ja lähettiin käveleen kaupungille odotteleen kavereita. Kun ne sitten tuli, opastettiin heidät huoneeseensa, ja lähettiin sitten kimpassa syömään. Mentiin meksikolaiseen syömään, ja jäätiin terassille istumaan. Otettiin heti tietty kaljat, ja sitten tilattiin ruokaa. Noin puolen tunnin päästä tarjoilijat tulivat raahaamaan meille lisää pöytiä, ja siinä vaiheessa rupes epäilyttään että mitähän tuli oikein tilattua No, se jäi mieleen että olis tarvinnu tilata esim. perunat tai riisi erikseen, annokseen kuulu vaan pihvi /kanaa + salaattia. Mutta hyvää oli. Ruuan jälkeen käytiin vielä olusella keskustassa, mutta kaikki paikat meinas mennä kiinni, joten lähettiin sitten kotiin päin. KE Aamupalan jälkeen pakattiin kaikki romut ja lähettiin ajamaan kohti satamaa. Yhden harhakäännöksen jälkeen päästiin perille. Pyörän kanssa pääsi ihan etupäähän jonoa, kun

8 ne pääsi ekana laivaan. Klasu ja Aino joutui odottaan melkein tunnin kauemmin laivaan pääsyä. Ja pyöriä oli paljon; useampi kymmenen. Me päästiin sisään jo kun kaikki ei ollut vielä edes tulleet ulos sieltä. Pyörät pakattiin kuin sardiinipurkkiin, ja sitten kamat irti ja hyttiin. Hyttien siivous oli vielä kesken, joten notkuttiin sitten käytävällä puolisen tuntia. Kun kaveritkin pääsi sitten laivaan, lähettiin tietenkin heti oluselle. Kannella tuuli kovaa, mutta pärjäs kun joi siideriä ja istu lattialla. Muutaman (?) tuopposen jälkeen päätettiin mennä päiväunille, ja sen jälkeen sitten syömään. Nukuttiin onnellisesti kaheksaan asti illalla, ja sitten suihkuun ja puhtaita vaatteita päälle. Käytiin ensin yksillä "pienillä", ja sitten mentiin kattelemaan ruokapaikkoja. Yllätys yllätys; kaikki ruokaravintolat oli mennyt ½10:ltä kiinni. Ja kello oli kakskyt vaille No, kafeteria oli vielä auki, ja sieltä tarjoilija sanoi että yöruokaa saa n. tunnin päästä. Jäätiin sitten odottamaan pyttipannua ja braatwursteja.