Amalia Toivonen -

Transkriptio

1 1

2 Amalia Toivonen -

3 Amalia Toivonen KANSALAINEN X 2015 Amalia Toivonen amalia@art-amalia.com 3

4 1. Ne kuvittelevat olevansa joku vitun susipari. Ne kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Mina ja Thor. Aluksi oli toisin. Yhdenvertaisuus. Ensimmäisen murhan jälkeen he olivat yhtä. Yksi mieli, yksi keho ja paljon pimeyttä. Pala palalta se murtui. Pimeys vaati lisää verta, jonka voisi muuntaa energiaksi. Energiaksi heille. Hauskanpitoenergiaksi. Se oli ekoenergiaa, joka nostatti egoenergiaa oikealla, saatanallisella tavalla. Tarvittiin uusi murha. *** Harriet työnteli keinua hurjempaan vauhtiin. Tytär Hilla-Maria kikatti koko liki kaksivuotiaan taaperon elämäninnolla. Helmihampaat hohtivat kilpaa katuvalojen loisteessa välkkyvän lumen kanssa. Posket olivat pakkasesta punaiset. He olivat aina myöhään täällä leikkipuistossa. Liian myöhään, tuumi Harriet ja tunsi kiusallisen syyllisyyden piikin 4

5 pistävän rinnassaan. Säännölliset elintavat ja aikainen nukkumaanmenorytmi tekee lapsista älykkäitä ja onnellisia. Pärjääjiä. Ihan totta hei, uusimmassa tutkimuksessa on todettu näin ja sanoohan sen nyt järkikin. lääkäri-sisko Henna-Riikka oli selittänyt juuri eilen puhelimessa. Henna-Riikka oli niitä, pärjääjiä. Harriet katseli ympärilleen Angry Birds-hahmojen täyttämässä leikkipuistossa. Ei ketään muuta kuin he tyttären kanssa. Pahus, paljoks se kello mahtaa olla? Harriet mietti ääneen ja kaivoi kännykkänsä oranssin toppatakin taskusta. Kello näytti armottomat 22:32. Nyt lähdettiin täältä Hilluska muru. Nukkumattikin on jo taatusti käynyt meillä ja nyt jäätiin ilman unta. Harriet puuskahti ja nappasi Hilla-Marian keinusta syliinsä. Hilla-Maria nukkui toisessa huoneessa ja Harriet avasi työkannettavansa. Kansalainen X kansio ei houkuttanut avaamaan itseään yhtään, mutta oli pakko. Kansalainen X- nimitys oli tullut jostakin typerästä sisäpiirin vitsistä poliisilaitoksella. Uhri oli Tapio Raimo Turunen. Ikä 59 vuotta. Työkyvyttömyyseläkkeellä. Koditon alkoholisti. Tapettu hakkaamalla ja potkimalla, ilman aseita. Lopuksi oli viilletty rintakehään suuri X-kirjain. Ruumis löytyi Lapinkävijäntien rakennustyömaalta. Se oli heitetty huolimattomasti aidan taakse, kuin kiireellä pois isoimmilta katseilta. Juoppolallien 5

6 välienselvittely. oli sihteeri Sanna Suopunki puuskahtanut ja käskenyt siirtää koko kansion syrjään joulun tieltä. Noita kun tulee ja menee. Sanna oli selitellyt huomattuaan Harrietin pistävän katseen. Mie neulon miun burleskimekkooni punaisia strasseja. Kato! Sanna paljasti salaiset puuhansa työpöytänsä alta. Eiks noi kannattas liimata? Harriet kysyi. Tiedäks sie jotain näistä muka? Sanna sanoi ja purskahti helisevään nauruun, joka sopi täydellisesti hänen helinäkeijumaiseen olemukseensa. No en mitään! Harriet vastasi ja ajatteli alusvaatekertaansa, josta oli ollut vaikea erottaa Nikon kalsareita hänen omista boksereistaan. Ootteks te vielä tauolla Nikon kanssa? Se on tavallistakin tuppisuisempi. Ihan mölli suoraan sanoen. Sanna jatkoi hiljentäen ääntään. Koko juttu oli suuri virhe. On ihan liian aikaista alkaa seurusteleen vielä, kun Samikin kuoli vasta vuosi sitten. Harriet halusi päättää kiusalliseksi kääntyneen keskustelun tähän. Mutta tehän erositte ennen Hilla-Marian syntymää. Mitä sen kuolema tähän kuuluu? Sanna jäi miettimään ääneen kun Harriet lähti huoneesta. Lakimies Sami Laakso oli kuollut autoonnettomuudessa Pirkanmaalla. Hilla-Maria oli jäänyt isättömäksi pienenä, muutaman kuukauden ikäisenä käärönä. Sami olisi ollut hyvä isä, miehellä oli ollut sellaiset onnistujan ja pärjääjän sisuskalut. Sen takia Sami ei olisi eroa halunnutkaan, vaikka avoliitto oli kärynnyt pohjaan aikaa sitten. Mutta Harriet 6

7 ei ollut samanlainen suorittaja kuin Sami tai sisko. Hän eli enemmän tunteesta kuin moni olisi päällepäin uskonut. Harriet palasi ajatuksissaan tähän hetkeen ja sulki kansion ja sen jälkeen koko koneen. Mitähän sitä ostaisi Hilluskalle joululahjaksi? Jotain kivaa sen täytyisi olla. Sisko oli sanonut hankkineensa taaperonpesualtaan Hilla-Marialle, mikä ikinä sellainen sitten olikaan. Harriet mietti harjatessaan hampaitaan kylpyhuoneen peilin edessä. Hiusten punainen väri oli kulahtanut, kasvot näyttivät kulahtaneelta ja orvokkikuvioinen flanelliyöpaita se vasta kulahtanut olikin. Värien katoaminen elämästä merkitsee masennusta oli jossakin naistenlehdessä sanottu. Tätäkö se tarkoitti, Harriet mietti ja päätti varata ajan kampaajalle. Aamulla kello soi 6:15 ja Harrietin olisi tehnyt mieli pistää pää peiton alle. Mutta se ei käynyt, oli noustava, vaikka väsytti jäätävästi. Hilla-Maria nauraa kikatti pinnasängyssään ihastellen varpaitaan. Äit-ti, äit-ti hi hi hi hii taaperoinen viihdytti itseään, kun äiti yritti tehdä Viiden tiibetiläisen -sarjan noustuaan ylös lämpöisestä sängystä. Ashtanga-jooga tunnit olivat jääneet tänä syksynä väliin. Ensin tuli syysflunssa, sitten työkiireet, sen jälkeen ero Nikosta ja nyt ei enää huvittanut mikään. Mutta kevätpuolella Harriet oli päättänyt palata joogatunneille, oman itsensä vuoksi. Jooga oli ainoa laji, joka oli onnistunut tasoittamaan Harrietin levotonta 7

8 mieltä ja olemusta. Surrrrrr, surrrrrrr Hilla-Maria matki tehosekoitinta, jolla Harriet pyöräytti aamujuomansa. Pari ruokalusikallista macaa, vähän viherjauhetta, inkivääriä, gingseniä, banaania, mustikoita ja soijamaitoa. Hilla-Maria sai oman versionsa voimajuomasta ja punaisen donitsin hentoon vaaleaan tukkaansa. Harriet pyöräytti oman hevosenhäntänsä mustalla donitsilla kiinni ja sitten he olivat valmiit uuteen päivään. Harrietin punainen Toyota oli lumessa. Yöllä oli satanut viitisen senttiä lunta. Pihalla oli kaunista. Koskikadulla oli jo aamuvilinää, kiinalaisia turisteja raahasi matkalaukkujaan kohti hotellia, aurat puhdistivat teitä ja muutama hurjapäinen pyöräilijäkin näytti polkevan kohti työpaikkoja ja kouluja. Harriet oli huomannut pyöräilysesongin olevan täällä ympäri vuoden, toisin kuin Pirkanmaalla, josta hän oli muuttanut Rovaniemelle odottaessaan tytärtään. Rovaniemi oli napapiirin kruunu, suurin kaupunki pinta-alaltaan koko Euroopassa ja tunnetusti Joulupukin kotikontu. Harriet pöllytti lunta autonsa päältä. Hilla-Maria heilutteli käsiään turvaistuimessaan sisällä autossa. Harriet ei ollut vielä kotiutunut Rovaniemelle täysin, mutta eipä hän ollut koskaan kotiutunut Tampereellekaan. Hänellä oli vaeltajan sielu. Sellainen ikuisen kulkijan mieli. Harriet nautti tunteesta kun oli lähdössä jonnekin. Se oli usein matkoissakin paras osuus, tavaroitten pakkaaminen ja haaveilu. 8

9 Jätettyään Hilla-Marian tarhaan Harriet laittoi musiikkia mp3-soittimestaan. Tämä oli niitä aamuja, jolloin hän tahtoi herätä. Niitä aamuja tai hetkiä, jolloin mikään muu kuin Kreatorin People of the lie-biisi ei toiminut. Biisi siivitti Harrietin ajatuksia lentoon. Kansalainen X. Viinanhuuruinen tappoko? Ei, ei ja ei. Harriet ei uskonut yhtään siihen oletettavampaan todennäköisyyteen. Hänellä oli sellainen tunne. Intuitio. Etiäinen. 9

10 2. Mina oli tottunut saamaan kaiken. Oikea asenne ja röyhkeät silmät. Thor oli ylimielinen paskiainen, joka ei loppujen lopuksi ollut niin ovela kuin kuvitteli. Hän itse oli tarkkailija. Ei koskaan eturivissä, eikä koskaan kovaäänisin. Se miten heille loppujen lopuksi kävisi oli kaiken tämän summa. Mutta loppu ei ollutkaan tärkeä, vaan matkanteko. Murhassakin suunnittelu hakkasi lopputuloksen. Sen hän jo tiesi kahden murhan jälkeen. Ensimmäinen oli oikeastaan ollut armomurha. Hän murhasi 12-vuotiaan pikkuveljensä, joka oli sidottuna pyörätuoliin ms-taudin takia. Hän työnsi pikkukundin rullatuoleineen kreikkalaisen pikkusaaren uima-altaan irvikuvaan, oliivi- ja sitruunapuiden kätkössä. Hän itse oli silloin 16-vuotias ja korviaan myöten täynnä näitä pakollisia perhelomia etelän auringossa. Hän oli varjon lapsi. Hunter säpsähti hereille ajatuksistaan, kun kapakan ovi kävi. Siinä olisi heidän seuraava uhrinsa. Hunter lähti seuraamaan humalaista miestä, jonka päivärutiinit olivat tylsempiä kuin Hunterin mummon, jolla sentään oli bingo-säpinää pari kertaa viikossa. 10

11 *** Vanhempi rikoskonstaapeli Harriet Haataja. Niin lätkässä luki. Harriet istui punaiselle tuolilleen ja pyörähti sillä ensimmäiseksi ympäri luoden katseensa toimiston jokaiseen nurkkaan. Kaikki kunnossa hän mietti ja avasi tietokoneensa. Ovelle koputettiin, joten sen täytyi olla kollega Niko. Pomo Lars Lexa Lepikko hyökkäsi sisälle kuin panssarivaunu ja Sannallakin oli taipumus kilahtaa sisälle muitta mutkitta. Sannassa kaikki helisi tai kilisi riippuen päivästä. Kuule Harriet, on tapahtunut uusi murha. Uusi kansalainen x helvetti. Niko puuskahti ja puisteli päätään epäuskoisena. Mähän sanoin Harriet mietti, mutta tyytyi nyökkäämään. Ja toinen asia, meidän tarvis puhua. Ihan totta Harriet mä... lause jäi kesken kun pomo marssi sisälle. Nyt vipinää kinttuihin helkkari. Mitä työ siinä mullotatte? Ounasvaaralle niin kun olis jo. Mie en sitten ymmärrä tommosta mullottamista kun helvetin portit on viittä vaille auki Lexa marmatti ja hätisteli heitä ulos toimistosta. Saadaan apuvoimia Oulusta, jos on tarvis, mutta kuten tiedätte... Lexa madalsi ääntään miltei kuulumattomaksi. Kuka niitä paskiaisia täällä tarvitsee? pomo 11

12 jatkoi ja häipyi omaan toimistoonsa, jossa puhelimet pärisivät vaativasti. Täällä on niin kaunista! Aaah Harriet sanoi ja veti keuhkonsa täyteen raikasta talvi-ilmaa. Niko katseli ruumista ja ympärilleen mietteliäänä. Ympäristön jäljet olivat peittyneet sankkaan lumisateeseen. Harriet otti muutaman kuvan, vaikka hänellä olikin tarkka valokuvamuisti itsellään. Murhaajilla on auto käytössään. Monikkomuoto lienee nyt oikeutettu, kun patologinkin lausunto sitä tukee. Ja Niko, tää ei jää tähän. Harriet sanoi ja katsoi Nikon silmiin. Loistava ajoitus. Joulu ja Uusi Vuosi tulossa. Rovaniemi pullistelee turisteista ja jossakin kadunkulmassa vaaniskelee joukkio murhanhimoisia hulluja, joilla on joku aate x. Mä alan taipua sun mietteitten suuntaan siitä, että uhrit eivät sinällään ole tärkeitä vaan itse teko. Tuskin tässä on kyseessä mikään sosiopoliittinen kannanotto syrjäytymiseen tai laitapuolen kulkijoihin. Niko mietti ja raapi ylipitkää sänkipartaansa. Sun tarvis ajaa toi Harriet huomasi sanovansa. Mikä? Niko hätkähti. Parta Harriet jatkoi ja kääntyi toisaalle. Mitä ihmettä hänelle kuului enää Nikon naamakarvat. Ai jaa, totta, mitäs Hilla-Marialle? Niko käytti tilaisuuden hyväkseen. Hyvää vaan. Rakastaa keinumista ja valvomista Harriet vastasi ja lähti kävelemään autolleen. Ei 12

13 pitäisi lipsahdella, ei työssä, eikä yksityiselämässä. Pienistä virheistä saattoivat tulvaportit aueta ja homma karata käsistä. Harriet piti Nikosta, paljon, mutta tilanne oli kaoottinen. Ainahan se on sellainen. Sekasotku. Jos sitä käyttää kriteerinä tai tekosyynä voi unohtaa elämisen kokonaan! Sanna oli joskus todennut hänen pohdintoihinsa kyllästyneenä. Elämä on NYT. Myöhemmin ei oo ehkä mitään. Luulis sun Harriet tietävän ton hyvinkin... Sanna oli tuhahtanut ja häipynyt toimistoonsa. Harriet oli jäänyt miettimään, että Sanna oli kaiken kilinänsä ja kimalteensa alla melkoisen juureva nainen. Juureva oli sana, jota Harrietin isä oli käyttänyt viisaina ja syvällisinä pitämistään ihmisistä. Toisinaan Harrietista kyllä tuntui, että syvällisyyttä ja henkevyyttä käytettiin tekosyynä rypeä itsesäälin pohjamudissa oikein perusteellisen porsasmaisesti. Kuten hänen isänsä oli itse tehnyt. Uhri numero kaksi oli Urpo Ala-Perälä. Eläkkeellä. Ikä 66 vuotta. Entinen taksikuski. Ei perhettä. Sisko Sodankylässä. Elämä lähinnä kotona ja paikallisessa kippolassa. Uhri oli tappamisen jälkeen riisuttu ylävartalosta paljaaksi ja viilletty puukolla iso X-kirjain rintaan. Aivan kuten Turusenkin tapauksessa. Patologin mukaan tappamiseen oli käytetty aikaa, paljon enemmän aikaa kuin ensimmäisessä tapauksessa. Harrietin päässä alkoi muodostua kaava, eräänlainen kuvaelma 13

14 siitä miten kaikki oli mahdollisesti tapahtunut. Ensin uhri valitaan ja tätä seurataan. Oikeana hetkenä uhri kaapataan autoon mukaan ja kuljetetaan tappopaikalle. Väkivaltaisen tappamisriitin jälkeen uhri merkitään X-kirjaimella ja kuljetetaan jättöpaikalle. Kaavahan oli usein yksinkertainen, mutta sen muuntaminen yksityiskohdiksi ja käytäntöön sopivaksi olikin se haaste. Haaste, joka koostui pienistä palapelin osasista. Onneksi Harriet rakasti palapelejä. Hän tykkäsi ajatella asiat puolivalmiiksi ennen kuin lähti kentälle. Kokonaan valmiiksi niitä ei saanut mielessään päästää, sillä silloin ei jäänyt sijaa yllätyksille ja niitä tuli aina. Niko taas oli käytännön ihminen. Hän halusi mahdollisimman pian kentälle ja kokosi siellä tarinaa lause lauseelta, todiste todisteelta. Kello näytti juuri niin paljon, että Harriet joutui juoksemaan autolleen ja sieltä päiväkotiin. Hilla-Maria vaappui vastaan puettuna ja reppu selässään. Äit-ti pikkuihminen sanoi ja hymyili. Harriet nosti tyttärensä syliinsä ja puristi tiukasti rintaansa vasten. 14

15 3. Se oli toiminut taas. Hunter tunsi olevansa pilvessä ilman kamaa. Tosi korkealla pilvessä. Niin olivat näyttäneet Mina ja Thorkin olevan. Pilvessä. He olivat yhtä, yhtä mieltä ja yhtä kehoa. Minan toteemieläin oli haukka. Thorin taas karhu ja hänen susi. Hunter oli susi, vaan ei sudelle. Kyllä Hunter tunnisti itsessään misantroopin. Hunter nousi tuolilta ja lopetti päiväkirjamerkinnät. Hän avasi ikkunaverhot ja tuijotti ulos. Keskustan kaduilla liikkuivat lähinnä turistit, pääasiassa kiinalaiset ja venäläiset. Hunter tiesi, että pian joku kiinnostuisi heistä. Kun toinen ruumis löytyisi Ounasvaaran kupeelta heistä tulisi lööppikamaa. *** Harriet valvoi. Kello näytti puolta neljää aamuyöstä. Harriet istui sinisessä satiinipyjamassaan korituolissa lähellä ikkunaa ja katseli ikkunasta alas kadulle. 15

16 Korituolin hän oli ostanut kun imetti Hilla-Mariaa. Korituolissa oli valkoinen ja pehmeä lampaan talja. Harriet jäi miettimään lampaita. Lampaitten laskemisesta ajatukset siirtyivät karitsoihin ja sitä kautta uhrilampaisiin. Ihminen oli susi ihmiselle. Harriet tunsi, että oli saamassa kiinni jostakin ajatuksesta, mutta sitten Hilla-Maria ääntelehti sängyssään ja Harrietin ajatukset katkesivat. Lammas, susi, susi ja lammas hän toisteli hiljaa ja käveli keittiöön. Siellä hän nipinnapin vältti valtavan kiusauksen keittää kahvia ja laittoi vedenkeittimen päälle. Kamomillateetä ja seesamsiemenin päällystetty suolakeksi. Ne olivat hyvä ja nopea yöpala neljältä aamuyöstä. Harriet avasi kannettavansa, vaikka tiesi sen olevan huono idea. Uutisvirrasta hän poimi terrori-iskun uusimmat käänteet. Miksi jotkut rakentavat ja toiset tuhoavat. Onko tuhoaminen pääasiallinen syy vai sekundäärinen syy. Onko koko maailmanjärjestys kulahtanut ja vetelee viimeisiään, kun joka puolella maailmaa leimahtaa vähän väliä. Tyytymättömyys kasvaa ja ahdistus valtaa kadut ja torit. Harriet sulki tietokoneensa ja joi teensä. Hän sammutti keittiöstä valot ja katseli ikkunasta pimeyden turvin. Tyhjää ja hiljaista. Koskikadulla ei liikkunut ketään, eikä mitään. Yhtä tyhjää ja hiljaista kuin Harrietin päässä. He olivat läpikäyneet tunkkaiset kapakat ja haastatelleet niiden työntekijät ja kantaistujat. Heillä ei ollut mitään konkreettista kädessään. Ei kaunoja, ei tappeluita, 16

17 ei draamaa, eikä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin lukemattomia tuopillisia olutta. Harriet ei juonut olutta. Hän oli punaviini-ihmisiä ja niitäkin hyvin harvoin. Niko oli olutihminen henkeen ja vereen. Sisko taas oli viski-ihmisiä, vaikka lääkäri olikin. Harriet huokaisi syvään ja palasi ajatuksissaan murhiin. Tässä vaiheessa oli tultava siihen tulokseen, etteivät kohteet olleet tärkeitä tekijöilleen. Olisi keskityttävä tekijöihin. Harriet tunsi pienen inhottavan tunteen nousevan vatsanpohjastaan. Ne jutut, joissa oli keskityttävä rikollisiin, tappajiin ja murhaajiin, olivat pahimpia. Ne sekoittivat pään perusteellisesti, ellei pitänyt varaansa. Mene murhaajan pään sisään, mutta katso, että tulet sieltä poiskin oli hänen opettajansa ja mentorinsa sanonut hänelle joskus vuosia sitten. Eikun sinne ja takas, sanoi hobitti Harriet tuumasi ja ryömi peiton alle. Hetken hän kuunteli tyttärensä tasaista hengitystä viereisestä sängystä ja rentoutui sitten. 17

18 4. Muslimi, sikhi, kristitty...mitä eroa. Jos imet äidinmaidosta sen ideologian, jota sinulle juotetaan... niin mitä eroa. Terrori-isku pilapiirtäjiä vastaan Berliinissä oli siirtänyt heidät sivuun. Vain pieni otsikko jossakin lehtien täyttösivuilla. Ei etusivun kamaa. Mina ja Thor olivat taas jossakin tai kyllähän Hunter sen tiesi missä. Ne vetivät kamaa Minan kämpillä. Hunter ei ollut kovinkaan innostunut kamasta. Surkea korvike tositoimille. Kukaan heistä ei ollut käynyt yliopistolla aikoihin. Mina eli perheensä elättämänä, kunhan kävi terapeutilla ja piti personal traineria. Thor oli baarimikkona paikallisessa rock-baarissa. Hän itse eli liki ilman rahaa. Kaalia, massia, pätäkkää, hynkkää, juustoa, hilloa. Rakkaalla lapsella oli monta nimeä, kuten oli paholaisellakin. *** 18

19 Puhelin herätti Harrietin viisitoista minuuttia ennen kuin kello olisi soinut. Sanna täällä moi! Siun tarvii tulla tänne ja vähän äkkiä. Joulupukin Pajakylän parkkikselta on löydetty ruumis ja tarviiko miun sanoa, että se on merkitty x- kirjaimella? Niko on matkalla sinne jo. Ne haluu raadon pois sieltä parkkikselta ja vähän äkkiä, ennen kun turistibussit ajavat pihalle. Siis hop hop matkaan jo käy! Sanna hoputti ja lopetti puhelun. Ketkä haluavat ruumiin pois sieltä? Joulupukki ja tontutko? Harriet mietti sarkastisesti ja kaappasi unisen Hilla- Marian sängystään. Hän puki tytölle vauhdilla vaatteet ja syötti hississä matkalla alas banaania. Auton päällä oli kymmenisen senttiä lunta. Harriet kirosi mielessään kahdesta syystä. Hän inhosi auton puhdistusta lumesta ja Pajakylän parkkikselta olivat taas jäljet kateissa. Kuuntelivatko murhaajat sääennusteet ennen surmatöitä. Päiväkodin pihalla Harriet huomasi unohtaneensa Hilla-Marian repun kotiin. Myöhäistä! hän puuskahti itselleen ja kantoi tytön sisälle. Sori kuule Miia, tavarat jäi matkasta. Mutta pärjäätteks te tää päivä? Harriet kysyi ja Miia nyökkäsi vaisusti. Eiköhän me pärjätä Miia mutisi vielä ja kääntyi pois Hilla-Maria sylissään. Harriet tunsi itsensä taas huonoksi äidiksi. Mikä piru siinä oli, että hänellä oli tämä huono-äiti-kompleksi, kun muuten hän tunsi olevansa tasapainossa minäkuvansa ja toisten odotusten kanssa. Niin no ei tietenkään siskon odotusten 19

20 kanssa, mutta Jyväskylässä vaikuttava sisko olikin ihan toinen juttu. Omaa luokkaansa odotuksissaan muita kohtaan. Kun Harriet vihdoinkin pääsi perille, Joulupukin Pajakylän parkkialueelle, oli ruumis jo kuljetettu pois. Mitä pirua Niko? Miksette te odottaneet mua. Tää ei kuule käy... Harriet sylki sanat suustaan turhautuneena. Ei ollu minusta kiinni tämä juttu. Otin kuvia joka puolelta ja voit kysyä... Nikon lause jäi kesken kun Harriet hyppäsi takaisin autoonsa ja kaahasi pois. Harriet istui toimistossaan ovi kiinni ja katseli kuvia näytöltään. Sama juttu, mutta jotenkin erilainen. Uhri oli Roi Salo. Poliisille tuttu, ei enää niin aktiivinen eläinaktivisti. Ikä 49 vuotta. Työtön. Asui vaihtelevasti yksin tai kaksin kahvilatyöntekijä Berit Pellon kanssa. Berit oli ollut tapahtumahetkellä iltavuorossa. Se oli varmaan liftaamassa. Se liftas usein kameransa kanssa. Se kuvaili eläimiä, lähinnä metsässä nykyään. oli Berit selvittänyt tietojaan Roin liikkeistä. Harriet sulki silmänsä. Tässä kyseisessä tapauksessa uhria oli raavittu. Kynsitty kasvoista ja käsistä. Toivottavasti nyt löytyisi jotakin todistemateriaalia. Todistekelpoinen dna-näyte olisi lottovoitto, mutta mikä tahansa kuidun hitunen kelpasi hänelle. Harriet oli luvannut lähteä kahville töitten jälkeen Nikon kanssa. Sanna hakisi Hilla-Marian hoitoon pariksi tunniksi 20

21 luokseen. Tuut sitten kattoon miun burleskiesitystäni ennen Uutta Vuotta! Sanna oli vaatinut vastineeksi ja Harriet lupasi, vaikkei Pohjolan Keidas-yökerho ollutkaan hänen kantapaikkojaan. Harriet puki vaatteita päälleen ja kiroili ääneen, kun paita oli nurinperin. Helkkari Niko, mitä ihmettä me tehtiin? Harriet kysyi ja tunsi punastuvansa. Liian myöhäistä katua neitiseni. Autoseksiä joenrannssa. Ei siitä anneta edes sakkoja, älä pelkää...heh Niko naurahti ja starttasi bemarinsa. Sä et sitten tule hakeen Hilla-Mariaa Sannalta. Onko selvä? Se näkee susta heti, ettei me missään kahvilla käyty helkkarin helkkari. Mä en tiedä... Harriet puisteli päätään ja yritti epätoivoisesti saada hiukset ojennukseen. Niko tyytyi vain virnuilemaan omahyväisesti ja Harriet yritti olla katsomatta miestä, ettei suuttuisi tälle. Mennään viikonloppuna syömään. Mä haluan nähdä Hilla-Mariaa mies sanoi ja alkoi vihellellä autoradiosta kuuluvan Lauri Tähkän tahdissa. Pitäisi olla koko ajan skarppina, koko ajan varuillaan. Pienikin virhe voi viedä valttikortit käsistä. Harriet ajatteli, muttei voinut olla hymyilemättä piilossa. Mies oli niin onnellisen näköinen, vaikka työasiat olivat ihan päin persettä suoraan sanoen. Kohta he saisivat jatkaa onnen autuasta hymyilyään työttömyyskortistossa. 21

22 5. Nyt ne olivat mokanneet. Mokanneet pahasti. Hunter oli raivoissaan. Hänen päätään särki ja kädet tärisivät. Mina ja Thor olivat lähteneet ajelemaan kamahuuruissaan ja ottaneet liftarin kyytiin. Äijä oli alkanut ärsyttää heitä ja he olivat päättäneet hoidella äijän kaksin, ilman häntä. Hunter murisi. Murisi ääneen ja huusi päälle. Hän pomppasi ylös tuolilta ja alkoi kiertää kehää huoneessa, jossa oli vain kirjoituspöytä ja tuoli ikkunan edessä. Ne olivat taatusti jättäneet jälkiä ja ei aikaakaan kun poliisit olisivat ovella. Kaikki meni päin vittua. Hunter oli miettinyt kaiken valmiiksi. Hän oli säveltäjä, ohjaaja ja tämän homman Jumala, helvetti sentään. Hunter ei pitänyt yllätyksistä, ne tekivät hänestä kiusaantuneen ja paljastivat heikkouden sietää odottamattomia asioita ja tapahtumia. Hunter käveli seinän viereen ja hakkasi päätään seinään niin, että otsasta alkoi vuotaa verta. *** 22

23 Joku tyttö soitti siulle Harriet. Sanoi tietävänsä jotain Salon murhasta tai ainakin siitä kenen autoon Salo oli päätynyt. Odotas kun mie kaivelen sen täältä. Tiia Vellamo. Yliopisto-opiskelija. Ikä 24 vuotta. Asuu Pohjolankadulla ja puhelinnumero tulee tässä... Sanna luetteli numeron ja Harriet kirjoitti numeron muistiin Hesburgerin tarjouskuponkilappuun. Harriet oli autolla liikenteessä ja joutui nyt perumaan kampaajansa. Hän yritti soittaa Tiian numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Hän käänsi auton kohti Pohjolankatua ja soitti vielä Sannalta tarkennuksen osoitteeseen. Harriet pysäköi autonsa vieraspaikalle kuuliaisesti, vaikka tiesikin mitä Niko olisi sanonut. Sä et kuule Harriet ota mitään iloa siitä irti, että oot poliisi! Harriet nousi autosta hitaasti, venytellen jäseniään ja käveli sitten kohti A-rappua. Asunto sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja Harriet päätti nousta rappuset kävellen. Rappukäytävässä tuoksui ruoka. Hyvä kotiruoka. Harriet huomasi olevansa nälkäinen. Hän käveli vielä viimeiset askeleet oven taakse, jonka postiluukussa luki Vellamo. Harriet soitti ovikelloa ja odotti. Mitään ei kuulunut, joten hän soitti vielä toisen kerran ovikelloa. Huoneistosta ei kuulunut mitään. Harriet kaivoi kännykkänsä esiin ja soitti Tiian numeroon. Huoneistosta alkoi kuulua hetken kuluttua puhelimen soittoääntä, taisi olla Lady Gagan Bad Romance. Järkkää mulle 23

24 kotietsintälupa Tiia Vellamon asuntoon. Nopeasti, mulla on huono fiilis tästä! Harriet soitti pomolleen Lexalle. Kotietsintäluvan saatuaan Harriet meni sisälle asuntoon yhdessä Nikon ja talonmiehen kanssa. Asunto oli todella siisti ollakseen opiskelija-asunto. Paljon kukkia ja herttaisia tauluja seinillä. Harriet huokaisi ääneen, että tämä asunto muistutti hänen omaa opiskelija-ajan asuntoaan. Siisti ja romanttinen. Niko kohotti kysyvästi kulmiaan, muttei sanonut mitään. Mitä?! Odotitko, että mulla olis ollu Rambon kuvia seinillä ja painonnostorekki olkkarissa vai mitä? Harriet kysyi. Jotain sinne päin... Niko sanoi hiljaa, muttei tarpeeksi hiljaa, sillä talonmies lopetti kännykkänsä räpläämisen ja purskahti raikuvaan nauruun. Harriet tuhahti ja alkoi tutkia Tiian puhelinta. Viimeinen puhelu äidille, toiseksi viimeinen puhelu poliisiasemalle ja siitäkin päätellen, että puhelin oli tässä hänen kädessään, joku tai jotkut olivat hakeneet Tiian kotoaan. Soittamatta ensin. Härskiä toimintaa. Ihan meidän nenän alla. Niitten täytyy olla kamoissaan. Harriet sanoi ja Niko nyökkäsi. Oliskohan niiden tiimityöskentelyyn tullut joku särö? Musta tää haiskahtaa vähän sille Niko tuumiskeli ja Harriet oli samaa mieltä asiasta. Katotaan nyt löytyykö sormenjäljistä mitään tai ketään kiinnostavaa Harriet laittoi sormet ristiin ja toivoi jonkinlaista edistysaskelta. Tämä alkoi olla hyvin 24

25 turhauttavaa, kun he eivät edenneet jutussa yhtään. Pelkkiä olettamuksia ja puhetta, ei mitään konkreettista mistä ottaa kiinni. Käydäänkö ottaan yhdet? Harriet huomasi kysyvänsä ja Niko näytti hämmästyneeltä. No totta hitossa käydään Niko vastasi ja he sopivat treffit irkkupubin eteen seitsemältä illalla. Sä olet se poliisinainen. Se rikosetsivä, joka oli lehdessä. Eikö? rullatuolissa oleva mies kysyi Harrietilta poliisiaseman pihalla. Joo, taikka me ei olla enää mitään etsiviä, mutta joo, olenhan minä. Harriet Haataja vanhempi rikoskonstaapeli Harriet sanoi ja kätteli miestä. Mä olen Veikko Vellamo. Mä olen Tiian isä. Ne on kuule ne paskiaiset sieltä yliopistolta, ne jotka Tiian vei Veikko alkoi vaahdota selvästi kiihdyksissä. Kuule, tuu tonne sisälle niin jutellaan kunnolla tästä aiheesta Harriet ehdotti, mutta mies kieltäytyi jyrkästi. Mä en teistä paskalakeista kuule välitä, jumalauta. Mitä te teitte kun se rattijuoppo ajoi mun yli? Mitä? Ette mitään. Ettekä varmaan tee nytkään. Mutta siellä yliopistolla on jotain friikkejä, jotain kummajaisia, joita Tiia pelkäsi. Ne on tappaneet sen nyt...yh yh hyy mies purskahti itkuun ja Harriet yritti lohduttaa miestä, mutta tämä lähti rullaamaan pois päin. Ettikää sieltä, yliopistolta jumalauta mies huusi vielä ennen kuin ylitti tien. Harriet palasi takaisin sisälle ja pyysi, että he voisivat jäädä ylitöihin Nikon kanssa asian tiimoilta. Hilla- 25

26 Maria saisi jäädä vuorotarhaan illaksi. Se siitä tuopillisesta! Niko huokaisi ja valmistautui pitkään ja tylsään iltapuhteeseen yliopistomaailmassa. 26

27 6. Hunter pesi verta leu'ustaan. Merkkauspuukko. Hän pesi hitaasti ja huolellisesti terän ja puisen varren. Ajatukset olivat tasaantuneet yhdessä sydämensykkeen kanssa. Hän oli taas tyyni oma itsensä. Mitä vittua te menitte tekemään? Mitä? hän muistaa huutaneensa kurkku suorana. Thor oli näyttänyt epävarmalta ja siirtynyt askeleen kauemmas hänestä. Mina vain hymyili. Ihan kuin mikään tai kukaan ei koskaan pystyisi häntä tavoittamaan. Me vähän sävellettiin itse, ei kai se ole kiellettyä maestro? Mina kysyi ja teki sellonsoittoeleen käsillään. Mina oli soittanut kahdeksan vuotta selloa. Just se on kiellettyä ja tyhmää. Vittu sentään, etteks te näe sitä. Joka puolella. Joka vitun teppo tavis haluaa olla rockstara ja onkin. Gallup kyselyyn ostoskorinsa sisällöstä tämä teppo tavis vastaa, että luomua lähiruokaa, vaikka korista pilkottaa hormonihärkää Brasiliasta. Vuorosanat ovat tepolla hallussa ja lopuksi teppo steppaa vielä pienen steppinumeron kyselyn päätteeksi soittaen samalla huuliharppua tahdissa. Mie en vittu jaksa toistaa tätä... Hunter huomasi lipsauttavansa pohjoisen murretta puheeseensa. Hunter oli huokaissut syvään ja levittänyt kätensä kuin 27

28 antautumisen merkiksi. Okei, mitäs nyt? hän oli kysynyt. Me hoidettiin jo ongelma. Se on säilössä. Tapetaan se yhdessä Mina puhui hitaasti ja kehräävästi. Hunter tulkitsi sen anteeksipyynnöksi. Minalla oli taito saada ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla, joskaan Hunter ei ikinä nähnyt Minan riemuitsevan siitä mitenkään. Ikään kuin se olisi yhdentekevää. Mina oli kyllästynyt ja tylsistynyt kaikkeen. Thor taas, oli supliikkimies, joka oli ikuisessa syntymähumalassa. Mina olisi saanut Thorin hyppäämään pilvenpiirtäjästä tai juomaan myrkkypikarin. Mutta ei häntä. Hunter oli vihainen. Vihainen oli se sana, joka kuvasi häntä itseään parhaiten. Sä olet Hunter vihaisin mies, jonka oon ikinä tuntenut Mina oli joskus todennut ja alkanut lahjoittaa hänelle merkkipäivinä Angry Birds-figuureja. Siellä hyllyn päällä niitä istuikin sitten jo melkoinen parvi, molopäälintuja. *** Miten niin ette voi tulla mun luokseni joulun viettoon? Henna-Riikka kysyi ja Harriet aisti myrskynmerkit ilmassa. Hän kohotti itseään parempaan istuma-asentoon 28

29 korituolissa ja valmistautui samalla henkisesti tulevaan sananvaihtoon. Niin kuin äsken sanoin, mulla on töitä. En saa minkäänlaista joululomaa nyt kun on nää murhat ja tää katoaminen meneillään täällä Harriet vastasi, mutta tunsi itsensä kaikesta huolimatta petturiksi. Joulun pilaajaksi. No voi helvetti sentään, eikö se Nikodeemus pärjää siellä paria päivää yksin? Sulla on lapsi ja sitä kautta velvollisuus viettää joulua jumalauta Henna-Riikka vaahtosi ja kulautti kuuluvasti lisää viskiä kurkkuunsa. Johnny Walker? Harriet kysyi. Jep. No ei kai tässä sitten mitään voi. Mutta sen vaan sanon, ettei Sami olis antanut sun olla jouluna töissä. Ja Sami oli sentään lakimies Henna-Riikka jatkoi. Miten niin sentään lakimies? Mitä hittoa sä nyt tarkotat? Ettei mun työni ole tärkeää? Haista ite! Harriet suuttui, vaikka oli prepannut itseään olemaan suuttumatta. Harriet tunsi kuinka posket kuumottivat kuin hellankoukut. No mä olen sitten itsekseni täällä. Ihan yksin ja sä et vietä ollenkaan joulua ja Hilla-Maria parka... Henna-Riikka huokaisi syvään ja kuuluvasti. Yksin. Älä nyt viitti. Sullahan on niitä poikakavereita, eiköhän joku niistä ehdi sun kanssas jouluksi ja hiiteen koko joulu. Mä olen väsynyt ilman jouluakin. Harriet sanoi ja kuulosti omiin korviinsakin väsyneeltä. Tuli pitkä hiljaisuus. Harriet luuli jo siskon häipyneen, mutta sitten puhelimesta kuului: Ok, ehkä mä olen kohtuuton sua kohtaan. Ja olet oikeassa, mulla on nyt yksi vähän vakavammin otettava 29

30 suhde meneillään, ettei tässä nyt mitään hätää ole. Sitäpaitsi jos olisin yksin... olisin kuule jo siellä Rovaniemellä sun olkkarissas tää lasi kädessä. Mitäs siihen sanot? Henna-Riikka kysyi nauraen. Tjaa-a, en mitään. Noi sun suhtees vaan mietityttää. Eiks kukaan ikinä suutu? Samaa olen kysynyt meidän sihteeriltä, Sannalta. Harriet mietiskeli ääneen. Mitäh?! Nyt mää kuule vasta suutunkin. Mussa ja siinä teidän puulaakin bimbossa ei ole mitään samaa. Ei mitään yhteistä, paitsi että mun kengännumeroni on suurinpiirtein sama kuin sen ÄO. Soitellaan Henna-Riikka lopetti puhelun puhisten. Harriet laittoi kännykkänsä yöpöydälle. Sitten hän mietti lukemaansa säteilyartikkelia ja kuljetti kännykkänsä kauemmas nukkuvasta tyttärestään, kirjoituspöydälle huoneen nurkkaan. Harriet ei tiennyt mitä mieltä oli säteilyasiasta, mutta sen hän tiesi, ettei olisi päätään tunkenut mikroaaltouuniinkaan. Harriet käveli hiljaa keittiöön ja avasi ruokakaapin oven. Suklaata, nyt teki mieli suklaata niin, että silmissä sumeni. Hän avasi Fazerin Sinisen suklaalevyn ja söi ensin palan hitaasti nautiskellen ja sitten ennen kuin aivot ehtivät rekisteröimään tapahtunutta, oli suklaalevystä jäljellä enää muutama pala. Nää täytyy säästää Hilluskalle Harriet ajatteli ja kääri suklaapalat takaisin papereihin. Suklaa oli hyvää ja koska Harriet ei juurikaan syönyt makeaa, hän ei välittänyt vähääkään 30