Nelikymppinen Talentia Lappi Juhlalehti Nelikymppinen. Talentia Lappi. Kuvaaja Santeri Happonen

Transkriptio

1 Nelikymppinen Nelikymppinen Talentia Lappi Juhlalehti 2013 Talentia Lappi Kuvaaja Santeri Happonen Juhlalehti

2 Sisällys Puheenjohtajalta...3 Talentian tervehdys...4 Juhlahumua...5 Sosiaalista ennen ja nyt...15 Opiskelijoilta...21 Tiedoksi jäsenille...24 Edunvalvontaa...26 Luukulta luukulle...28 Akavasta asiaa...29 Jäsentapahtumat...30 Talentia Lappi on yhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy vuonna 2013 kerran paperisena ja kerran sähköisenä. Lehdessä tiedotetaan yhdistyksen toiminnasta ja sosiaalialan ajankohtaisista asioista. Julkaisija: Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia Lappi Painosmäärä: 950 kpl Toimituskunta: Marjut Aikio, Seija Hiltunen, Anri Marjamaa, Hanne-Mari Seppälä ja Maija Suhonen. Taitto ja paino: Tornion Kirjapaino, Tornio 2013 Hallituksen loppuvuoden kokoukset: Paikka: LKS = Lapin keskussairaala, Ounasrinteentie 22, Rovaniemi, kokoushuone 3, kulku tk-päivystyksen ovesta. Mahdollisuus osallistua useimpiin kokouksiin myös etäyhteydellä LKS kokoushuone 3, klo Lapin Ensi- ja turvakoti, Lähteentie 5, Rovaniemi, aika ilm. myöh LKS kokoushuone 3, klo SYYSKOKOUS, klo 18.00, paikka ilm. myöh Paikka ilm. myöh., klo Yhdistystoiminta Talentia Lappi ry kokoaa Lapin läänin alueella asuvat tai työskentelevät sosiaalialan korkeakoulutetut ammattilaiset sekä alalle Lapin yliopistossa ja Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Yhdistyksen tavoitteena on tukea jäseniä palkkaedunvalvonnassa, seurata jäsenten työolosuhteita ja puuttua tarvittaessa epäkohtiin. hankkia uusia työssäkäyviä jäseniä sekä opiskelijajäseniä vahvistaa jäsenten ammatti-identiteettiä tiedottaa jäsenille ajankohtaisia asioita ammattiyhdistystoiminnasta ja sosiaalityön kehittämisestä Yhdistyksen tärkeimpiä toimintamuotoja ovat jäsentilaisuuksien järjestäminen syys- ja kevätkokoukset koulutus- ja virkistysviikonloput opiskelijatilaisuudet yhteydenpito ja vaikuttaminen pääluottamusmiehiin ja luottamusmiehiin, työnantajien edustajiin, kansanedustajiin sekä muihin tärkeisiin sidosryhmiin aktiivinen hallitustyöskentely Talentia Lappi jäsenlehden julkaiseminen tiedottaminen www-sivustolla ja sähköpostitse Talentia Lappi ry:n vuoden 2013 Hallitus Puheenjohtaja Hanne-Mari Seppälä Varapuheenjohtaja Tiina Outila Varsinainen jäsen/varajäsen Anri Marjamaa/Ilkka Kokkoniemi Raili Arvio/Johanna Heinonen Johanna Hakala/Heidi Pohtila Sari Veikanmaa/Seija Hiltunen Maija Suhonen/Sanna Kuusela Teija Ristaniemi/Terttu Välimaa Piia Johansson/ Marjut Aikio Teija Vahteri/Kira Hirvonen Hallituksen yhteystiedot: talentialappi@gmail.com Voit myös lähettää meille palautetta -sivulta löytyvällä palautelomakkeella. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita hallituksen kokouksiin! 2 Talentia LAPPI ry

3 Puheenjohtajalta Ihanaa alkavaa kesäkautta juuri Sinulle Lapin talentialainen! Tervehdys uudelta Talentia Lapin puheenjohtajalta! Vapaa-aikani kuluu perheen ja koiran kanssa puuhastellessa ja kaksi teini-ikäistä lastani odottavat jo kovasti kesälomaa, kuten varmaan meistä monikin. On ollut ihanaa seurata, kuinka luonto herää eloon jälleen pitkän talven jälkeen. Pian pääsen rapsuttamaan pihaa, istuttamaan kukkasia ja ihan vain nauttimaan ulkona olosta. Kädessäsi on Talentia Lapin juhlalehti, missä palaamme vielä menneisiin neljään vuosikymmeneemme. Lehdessä muistelemme 40-vuotisjuhlia, tarkastelemme sosiaalialan ja alueyhdistyksemme kehitystä ennen, nyt ja tulevaisuudessa sekä siirrymme jouhevasti tämän ajan asioihin ja tapahtumiin. Elämme yhteiskunnallisesti monenlaisten muutosten ja epävarmuuden aikaa. Monissa kunnissa on aktivoitu lomautustoimia kuntien menojen karsimiseksi. Talentia on käynnistänyt aktiivisia toimia tavoitteenaan saada ainakin sosiaalialan lakisääteiset palvelut toimimaan ja näitä tehtäviä hoitavat lomautusten ulkopuolelle. Savukoskella tämä on jo käsittääksemme onnistunut, kuinka se ainoa sosiaalityöntekijä voitaisiin lomauttaa? Tämän tervehdyksen kirjoittamisen ajankohtajana Lapin Kansa -sanomalehdessä mainitaan, että Rovaniemen kaupunginjohtaja Lotvonen pitää lomautuksia viimesijaisina toimina. Hyvä näin, mutta nyt on todella tärkeää kaikkien sosiaalialan ammattilaisten liittyä muuhunkin kuin työttömyysturvan varmistavaan Loimaan kassaan. Loimaan kassan jäsenyys ei turvaa neuvotteluapua kriisitilanteissa työpaikoilla, joten se voi palvella hyvinä aikoina mutta ei nyt haastavan laman kourissa. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia on sataprosenttisesti sosiaalialan toimijoiden oma järjestö. Se hoitaa asioitamme, kuten olemme viime vuoden aikana saaneet mediankin kautta havaita. Kannanottoja on riittänyt ja medianäkyvyyttä on saatu reilusti. Talentia LAPPI ry JUKO eli julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö, mikä neuvottelee kaikkien akavalaisten asioista, ja Talentia eivät hyväksy lomarahojen vaihtoa vapaaksi. Ethän Sinäkään suostu alentamaan palkkaasi ja lisäämään työmääräsi ylimääräisillä työnantajan ehdottamilla vapailla. Lomaraha on aikoinaan neuvoteltu etu, josta emme halua luopua edes säästösyistä. Syyskuussa tarjoamme jäsenille mahdollisuuden lähteä perinteiselle syysretkelle, jonka kohteena on tänä vuonna Pyhätunturi. Seuraa saamme Talentian neuvottelujohtaja Paula Tuomolasta ja viime vuonna työmarkkinalakimiehenämme aloittaneesta Tuomas Hyytisestä ja ehkä vielä Kainuun alueyhdistyksestä aktivoituvista kanssasisaristamme. Ilmoittauduthan mukaan. Voimia arkeesi sekä iloa ja aurinkoa kesääsi toivotellen Hanne-Mari Seppälä Talentia Lapin puheenjohtaja vuosimallia

4 Talentian tervehdys Vaikuttavin ja näkyvin Talentian tavoitteena on olla sosiaalialan vaikuttavin ja näkyvin ammattijärjestö. Meillä on siihen erinomaiset mahdollisuudet. Tavoitteen toteuttaminen vaatii määrätietoista työtä jäsenten edunvalvonnan eteen ja työtä yhdessä jäsenten ja jäsenyhdistysten kanssa. Perusta tavoitteemme saavuttamiselle on siinä, että Talentia on ainoa 100 %:sti sosiaalialan ammattijärjestö Suomessa. Meidän vahvuutemme on tieto-taito ja osaaminen sosiaalialan ammatillisissa kysymyksissä. Tämä yhdistettynä pitkäjänteiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön on nostanut Talentian vakiintuneeksi asiantuntijatahoksi, joka otetaan mukaan jo asioiden valmistelussa. Talentian ääntä kuullaan niin ministeriöiden virkamiesten keskuudessa kuin politiikan kammareissakin. Toinen edellytys tavoitteen saavuttamiselle on monipuolinen, monikanavainen ja ammattitaitoinen viestintä ja mediayhteistyö. Talentia-lehti on arvostettu jäsenten keskuudessa. Facebook ja Twitter ovat myös ahkerassa käytössä. Talentia on viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt määrätietoista yhteistyötä median kanssa. Sen tulokset ovat näkyneet laajana näkyvyytenä lastensuojelukeskustelussa ja kuntien lomautusten vastustamisessa. Valtakunnallisten tiedotusvälineiden lisäksi maakuntalehdet, ja radiot ovat julkaisseet Talentia-aiheisia uutisia ja meidän kannanottojamme. Kolmas merkittävä tekijä on näkyminen työpaikoilla ja jäsenen arjessa. Kohdennettu viestintä eri jäsenryhmille on tärkeä. Tärkeää on myös se, että Talentia näkyy ja kuuluu työpaikolla. Henkilöstösäästöjen ja lomautusuhkien aikana on tärkeää, että jäsenet saavat oikeaa informaatiota ja toimintaohjeita suoraan Talentiasta. Tärkeää on myös se, että saavutetuista tuloksista kerrotaan ja niistä puhutaan. Myös erilaiset tempaukset kuten kansainvälisen sosiaalityön päivän kakkukahvit tekevät järjestömme näkyväksi. Talentia on jo suuri järjestö ja Suomi on maantieteellisesti laaja maa. Talentian jäsenet kuuluvat suoraan henkilöjäseninä ammattijärjestöönsä ja lisäksi he ovat alueyhdistyksen jäseniä sekä halutessaan myös ammatillisen yhdistyksen jäseniä. Alueyhdistysjärjestelmä muodostaa Talentian toiminnassa tukirangan. Järjestövalmius voidaan luoda ainoastaan alueellisella toiminnalla. Alueellinen toiminta mahdollistaa myös ammattijärjestön vaikuttavuuden ja näkyvyyden eri puolilla Suomea. Oli mukava olla mukana Talentia Lappi ry:n 40-vuotisjuhlassa. Toivon Talentia Lappi ry:lle edelleen aktiivista ja aloitteellista toimintaa niin siellä Lapissa kuin koko Talentiassa. Tero Ristimäki puheenjohtaja 4

5 Juhlahumua Tervetuloa; keitä olemme, mistä tulemme Talentia Lapin pj Seija Hiltunen Hätäisimpään nälkään Alkupala seisovasta pöydästä juoman kera Lapin tokan historiaa ja tätä päivää Talentian liittovaltuutettu Marjut Aikio Lapin Tokka Juhlalaulu Ettei pääse maha kurnimaan Pääruoka juomineen tarjoillaan pöytiin Kilistelyt, Talentian tervehdys ja ansiomerkkien jako Talentian pj Tero Ristimäki Palan painikkeeksi Jälkiruoka ja kahvi pöytiin tarjoiltuna Sana sieltä toinen täältä Vieraiden raatauksia musiikin lomassa Tanssitaan ja nautitaan puolille öin Jyrki Rasmussenin bändin tahdissa Illan päätteeksi lahjontaa 5

6 Juhlahumua Graavilohta, sinappikastiketta Miniblinejä, mätimoussea Punajuuriterriiniä, marinoituja sieniä Vihreää kasvissalaattia, pähkinää ja Aura Gold juustoa Kylmäsavuporosalaattia Paahtopaistia, piparjuuridressingiä Talon leipää ja näkkäriä, levitettä Paistettua rautua, ruskistettua voita ja kukkakaalta Jogurttivanukas Luolamaan vuohenmaidosta, Lapin hunajaa Valkoviini: Alba de Murviedro, Espanja Punaviini: Neiss Sp ätburgunder Vogelsang Trocken, Saksa Oli seitenyks vuosi kalenterin, ahaa ahaa Lähti Jorma ja Simppa vaeltamaan, ahaa ahaa kohti Lappia tokkaa kokoamaan ilosanomaa matkasaarnaamaan, huhuu huhuu huhuu Tokka tunturin laelle kapuaa, ahaa ahaa Tokka huipulla venettä keikuttaa, ahaa ahaa Kamut Oulusta Kainuusta mukanaan Kaikki palkiset täältä vallataan, ahaa ahaa ahaa Tuli rinnassa palaa jokaisen, ahaa ahaa Edunvalvonta tiukka takaa sen, ahaa ahaa Pyromaania postiin laitetaan Näin jäsenet ay:llä ruokitaan, jahaa jahaa jahaa Väliin etelässä parttio pyörähtää, ahaa ahaa Antaa ohjeita asioiden hoidantaan, ahaa ahaa Ei haittaa jos ideat varastetaan Tulitikkuja ilolla lainataan, ahaa ahaa ahaa Nyt juhlia joudamme vihdoinkin, ahaa ahaa Täällä vaatimet, kisurat, hirvaatkin, ahaa ahaa Kaikki yhdellä joukolla lauletaan Lappi Talentian vuosia juhlitaan, ahaa ahaa ahaa Ei laannu intomme suuri tää, ahaa ahaa Uudet ideat huomenna synnytetään, ahaa ahaa Rajat alueiden uusiksi piirretään Kohta konttori tunturiin siirretään, jihaa jihaa jihaa tokka = iso porolauma Jorma ja Simppa = Jorma Nuotio ja Simo Koskinen, sostt:n liiton lähettiläät palkinen = poronhoidon alueellinen yksikkö Pyromaani = Byråman, Talentia Lapin lehden entinen nimi ay = ammattiyhdistys parttio = pieni ryhmä poroja tulitikku = raapaistu jäsentiedote menneisyydestä vaadin = naarasporo kisura = pieni kurja poro hirvas = kuohitsematon urosporo konttori = erotuspaikalla oleva tappoporojen säilytyspaikka ts. Talentian toimisto 6

7 Juhlahumua Kolari ja Roin maahanmuuttajien auttajat. Onpa kerrankin Hilkka jäänyt sanattomaksi, jännittääkö kättely. 7

8 Juhlahumua Nuorekkuutta juhlassa. Länsi-Pohjalaiset ovat tulleet joukolla juhlimaan. Ohoh! Sano Lapin tyttö. Puheenjohtaja oli kyllä paikallaan sana aina hallussa. Paula pääsi Lappiin. Talentia Lappi hallitus esittäytyy seisaallaan. Tanssittajapojat jäivät miehleen, että huomathiinkin tällainen puute naisvaltaisessa juhlassa. Wau, sainko miekin lahjan. Vieraita Kemistä ja Kainuusta. 8

9 Juhlahumua Jyrki Rasmussenin kokoama bändi. Juhlat oli kyllä suunniteltu huolella ja ruoka oli maittavaa. Meillekkö? Vau! Ai kenelle tämä lahja on? 9

10 Juhlahumua Juhlapuhe Tervehdys teille talentialaiset kautta laajan Lapin maan! Ja vähän muualtakin! On upeaa nähdä täällä tänä iltana näin suuri tokka sosiaalialan korkeakoulutettuja! Niin, nythän on erotusten aika ja poroihmiset ja porot kokoontuvat erotusaidoille ja pakkautuvat kirnuun kuten tekin tänne tänä iltana. Jäsenrekisterin mukaan meitä on pian 900 ja täällä nyt yli sata jäsentä huimaa yli 10 prosenttia koko jäsenistöstä. Siitä on jo neljäkymmentä vuotta ja hieman ylikin aikaa, kun matkasaarnaajat etelästä saapuivat tuomaan ammattiyhdistyksen ilosanomaa lappilaisille sosiaalityöntekijöille. Nuotion Jorma ja Koskisen Simo Sosiaalityöntekijäin Liitosta olivat vahva taustavoima, kun yhdistys nimeltä Lapin sosiaalityöntekijät perustettiin. Kokousta istuttiin legendaarisessa Hotelli Polarissa joulukuussa Säännöt rekisteröitiin vuoden 1972 puolella, joten siksi juhlimme pyöreitä vasta tänä vuonna. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Esko Teränen, joka on tehnyt elämäntyönsä pääosin Tornion sosiaalijohtajana. Elettiin huoltoapulain aikaa, keskiolut oli vastikään vapautettu ja maaseutu oli tyhjentymässä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Yhdistyksessä alkoi ahkera jäsenkeräys. Kokouksia pidettiin ympäri Lappia ja kirjeenvaihto yhdistyksen ja jäsenten välillä oli keskeinen toimintatapa. Otettiin kantaa yksittäisten työntekijöiden työssä ja palkassa esiintyviin epäkohtiin. Sähkeitä lähettiin myös Vennamolle ja Väyryselle. Pätevyys ja koulutus puhuttivat. Yhteyksiä pidettiin myös naapuriyhdistyksiin Kainuuseen ja Lappiin ensimmäinen yhteinen syystapaaminen oli Vuokatissa 1970-luvun alkupuolella. Virkistävät ja voimaannuttavat syyspäivät oli siten synnytetty. Täyttä edunvalvonta-asiaa siis heti alusta asti. Jäsenmäärä nousi pian sataan viiteenkymmeneen. Kymmenvuotisjuhliin Vappu-Maija Jokela valmisti yhdistykselle oman viirin. Siinä on hillan kukka ja se kuvastaa kuinka kallisarvoinen koulutettu sosiaalityöntekijä on. Legendaarinen jäsenlehti Pyromaani synnytettiin Lehdelle valittu nimi kuvasti jo tuolloin lappilaisten edunvalvojien korkeaa profiilia. Nimeksi laitettiin rohkeasti pyromaani; Etelä- Suomessa oli tuikkuja ja sytykkeitä - täällä haluttiin selvästi näkyä ja kuulua. Ruotsintyylinen nimi byråman kertoo myös hersyvästä huumorista ja pilkkeestä silmäkulmassa, jota meidän tokallamme on kuuolopuheiden mukaan aina ollut - ja tulee olemaan. Tätä perinnettä meidän tulee vaalia. Pyromaani ja sen seuraaja Talentia Lappi, on toiminut vahvana linkkinä yhdistyksen hallituksen ja jäsenistön välillä. Lehti ei ole ollut vain perinteinen jäsentiedote, vaan lehden toimittamisessa on oltu kunnianhimoisia ja on tuotettu laadukkaita asiajuttuja liittyen edunvalvontaan ja sosiaalialaan erityisesti Lapissa. Suuri ponnistus oli asuntomessupyromaani. Hauskoja juttujakaan ei ole unohdettu. Selailin tuossa äskettäin vanhoja lehtiä ja kyllä oli naurussa pite- 10 lemistä. Pikaiseen jäsentiedottamiseen raapaistiin sitten tulitikkuja eli pienempiä tiedotteita. Yhdistyksellä on ollut tähän mennessä 15 puheenjohtajaa. Kevät- ja syyskokoukset ovat keränneet jäsenistöä yhteisiin tapaamisiin milloin Rovaniemelle, milloin maakuntaan. Hallitukset ovat vaihtuneet, väliin on ollut hiljaisempia kausia, väliin hallitukseen on ollut taas tunkua ja on äänestettykin kovasti. Hallitukset ovat kokoontuneet pääasiassa Rovaniemellä, mutta on kokouksia ollut maakunnassakin. Ilahduttavasti monet ovat jaksaneet kulkea kokouksissa myös kauempaa. Viime vuosina on otettu avuksi videokokoukset tässäkin asiassa olemme olleet etujoukoissa. Asiaa on opetettu etelän väellekin. Vanhoja pöytäkirjoja ja valokuvia selaillessani mieleeni hiipi ihailu niitä ahkeria työmyyriä kohtaan, jotka ovat jaksaneet kokoustaa, laatia pöytäkirjoja, kirjoittaa tiedotteita, toimittaa lehteä. Ahkeraa puurtamista edunvalvonnan hyväksi, mutta kuvista päätellen pääosin on tainnut olla hauskaa ja mukavaa. Teerimäen Kari sanoikin aikoinaan vaihtaneensa avioliiton ammattiliittoon. Meistä eroon päästyään on kuulemma ryhtynyt taas parisuhteeseen. Lapin yhdistyksellä on ollut merkittävä rooli lastenkasvattajana. Yhdistyksemme jäsenistöstä on viime aikoina ollut lähes kolmasosa opiskelijajäseniä. Jo varhain linjasimme hallitustyöskentelyä siten, että haalimme opiskelijat mukaan ja annoimme vaativia tehtäviä ja mahdollisuuden osallistua tasavertaisesti. Tämä onkin kantanut hedelmää. Valitettavasti monet opiskelija-aktiivit ovat muuttaneet työn perässä muualle, mutta onpa moni jäänyt tännekin ja parejakin on syntynyt maakuntakokouksien takapenkeillä. Lapin yhdistyksellä on ollut aina vahva panos myös Sosiaalityöntekijäin Liiton ja myöhemmin Talentian valtakunnallisilla areenoilla. Rantalaihon Ulla-Maija on heilutellut puheenjohtajan nuijaa 1980-luvulla, hallituksessa ovat istuneet pitkään muun muassa Louhelan Milja ja Suorsan Sinikka. Ja nyt puheenjohtajamme Hiltusen Seija liiton varapuheenjohtajana. Kolme kautta valtuutettuna istuttuani voin vakuuttaa, että lappilaiset eivät ole valtuuston kokouksissa istuneet tuppisuina, vaan ovat olleet esittämässä uusia ajatuksia. Periaatteena on ollut, ettei takaisin ole ollut tulemista ellei ole puhujapöntössä käyty ja siten lentoliput tienattu. Sormemme ovat olleet pelissä muun muassa silloin, kun liitolle on sorvattu uutta nimeä, kehitetty aluetoimintaa, ja vahvistettu alueyhdistysten rahoituspohjaa. Jo 1970-luvun paimenkirjeessä Helsingistä meitä varoitettiin veneen keikuttamisesta, mutta sama peli on jatkunut. Siitä olemme aina pitäneet huolta, että esiinnymme rakentavassa hengessä, mutta rohkeasti uudistaen. Ainoana yhdistyksenä meillä on ollut omat liiton puheenjohtajakandidaatitkin, Marita Turppa ja Tarja Orjasniemi. Olemme aina halunneet tarjota vaihtoehtoja ja houkuttaa vuoropuheluun. Talentia LAPPI ry

11 Ilahduttavasti kautta vuosien olemme saaneet vieraaksemme liiton johtoa ja toimihenkilöitä. Malmströmin Eilaa aikoinaan ajettiin pitkin Lappia minuuttiaikataululla, leppoisampaa ovat olleet jäsentapaamiset tunturimökeillä, näistä on varmaan Ristimäen Terolla, Tolosen Mervillä, Tuomolan Paulalla, Seppälän Jannella ja monella muulla mukavia muistoja. Toisilla ehkä pelonsekaisiakin Lapin kasteen saaneiden silmistä on voitu lukea orastavaa kauhua leukun lähestyessä korvaa. Tapammehan on leikata kaikki irrallaan juoksevat omaan tokkaamme pois maailmalta kuleksimasta. Niin poromiehillä on tapana aina väliin tarkistaa, onko merkki säilynyt ehjänä Missässe se minun leuku olikaan Syystapaamiset eri tuntureilla ovat olleet yhdistyksen parasta antia jäsenille. Väliin ovat mukana olleet myös kollegamme Oulusta ja Kainuusta. Vuosi vuoden jälkeen on noustu tunturiin ja käyty korkeatasoisia keskusteluja niin edunvalvonnasta kuin kaikesta muustakin tämä taivaan alla. Joskus on pidetty seminaariakin erilaisista aiheista muun muassa ammattietiikasta, myötätuntouupumuksesta, napatanssista... Aina on meikattu ja tällätty ja tanssittu, vähemmän vietetty huonoa elämää tai eksytty. Aamulla on yleensä saatu puuroa, joku ihana on sen aina keittänyt. Olemme vuodesta 1998 alkaen valinneet vuoden Sosiaalitapauksen. Tällä valinnalla olemme halunneet kohdistaa huomiota joko merkittävään toimijaan alueellamme tai sitten nostaa jonkin porukan profiilia tuomalla esiin vahvoja ammattilaisia. Alun perin valintoja piti tehdä onnela- ja turmiola -sarjoissa, mutta päätimme sitten keskittyä vain kehumiseen, ei pyyhkeiden jakamisen, vaikka siihenkin olisi ollut monesti aihetta. Sosiaalitapaus oli niin hyvä innovaatio, että se kelpaisi nimenä myös valtakunnalliseen käyttöön. Muistattehan taannoisen sosiaalitapauskampanjan, josta monella on muistona ainakin t-paita, johon pukeutuneena on oikein mukavaa käydä vaikka maitokaupassa. Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien Lapin tokka on vuosien saatossa kasvanut suureksi. Oma yliopistomme ja omat ammattikorkeakoulumme ovat kasvattaneet pätevää joukkoa. Poske on huolehtinut, ettei meno ole jäänyt poskettomaksi järjestämällä kehittämistoimintaa, koulutusta ja vertaiskonsultaatiotapaamisia. Lapissa sosiaalialan töitä hoidetaankin keskimääräistä paljon pätevämmin voimin kuin etelän rintamailla. Ehkä vaihtuvuuskin on vähäisempää. Työ lienee mielekkäämpää, vaikka kiirettä pukkaa, huilaamaan ei jouda ja palkkakaan ei aina mieltä ylennä. Joka kerta silti havahtuu iloisesti toteamaan, kuinka huipputyyppejä onkaan, kun jossain työkuviossa tapaa naapurikunnan tai vaikka perhekodin kollegoja. Ammattietiikka ja ammatillinen kehittyminen ovat korkeassa kurssissa. ei enää olla vanhaan tapaan nöyriä, nuukia ja nuhteettomia uskalletaan tuoda omaa osaamistamme esiin kaikkien yhteiseksi hyväksi. Kollegojen keskinäinen kehu ja oman ammattiyhdistyksen tuki vahvistakoon edelleen ammatti-identiteettiämme. Tulevaisuuden haaveissa siintää edunvalvonnan vahvistaminen sehän on ammattiyhdistyksen tärkein tehtävä, ei vain hauskanpito. Huom! etalentti eli verkkokonsultaatiokokeilu on osoittanut, että jäsenemme voivat saada apua kokeneilta luottamusmiehiltä myös netin välityksellä. Konsultointi on ollut myös oppimiskokemus luottamusmiehille, olemme lyöneet viisaat päämme yhteen bittiavaruudessa. Olemme heittäneet ilmoille myös ajatuksen siitä, että pohjoisen voimin voitaisiin hoitaa pohjoista edunvalvontaa pohjoisesta käsin miltä kuulostaisi virtuaalinen aluetoimisto? Täältä kyllä löytyy sekä sosiaalialan että juridiikan osaamista siitä pitää ammattikorkeakoulumme ja yliopistomme huolta. Kymmenvuotisjuhlia suunnitellessa tavoitteeksi asetettiin aikoinaan oman viirin, laulun ja juoman kehittäminen. Viiri saatiin aikaiseksi Vappu-Maijan taitavilla käsillä. Juoman tilasimme tämän talon baarimestarilta ja sitä pääsette myöhemmin maistamaan. Ja laulunkin saimme vihdoin laadittua. Sanat onkin jaettu teille sinne pöytiin eli eikun laulamaan. Mutta sitä ennen tahdon kiittää kaikkia teitä ihania Lapin tokkalaisia kuuluminen ammattiyhdistykseen on pitänyt nenääni vedenpinnan yläpuolella, antanut näköaloja työhön, vahvistanut ammatti-identiteettiäni, luonut verkostoja, virkistänyt ja voimaannuttanut. Marjut Aikio, lähes kaiken nähnyt talentialainen moniottelija järjestössä ja alueyhdistyksessä. Talentia LAPPI ry 11

12 Juhlahumua Juhlakuvia voit katsoa lisää osoitteessa Hei, näin Heli Laaksosen runon sanoin mukaeltuna kiitos teille lappilaiset hulppeista juhlista komeissa maisemissa: Kiltin flikan liverrys En ol oikkiast kronkel lainka Mul kelppa pussitee tykkän kaikista ruuist nukun kaksistaan yhrenmaattavas viihryn enon napalakis ja mammam laamapairas en tahro ulkomail- Riihimäki riittä mut yhrest en tinki sää Talentia Lappi ry olet mulle ainokaine. Kainuun lahja. Juhlissa mukana olleena ja Talentia Oulun seutu ry:n puolesta Merja Järveläinen Kainuun onnittelut. Helsinki onnittelee. Turvallinen isosisko Oulun seutu saatteli pikkusisko Lapin aikuisuuteen. 12

13 Juhlahumua Juhlallinen merkkien jako herkisti. Sirkka Veijonaho. Kiitokset muistamisista. Kannen kuva ja juhlakuvat ovat kuvaaja Santeri Happosen ottamia. Lisää kuvia näet Talentia Lapin nettisivuilta 13

14 Juhlahumua Vielä vähän juhlatyylejä Kauniita asuja ja kampauksia. 14

15 Sosiaalista ennen ja nyt Lapin sosiaalityöntekijät ry:n kankea alku 40 vuoden takaiset muistot ovat hataria. Olemme löytäneet kuitenkin hyviä lähteitä. Teos Sosiaalityöntekijäin Liitto (1989) on ollut kullanarvoinen. Lisäksi Jorma Nuotion kalenterit vuosilta 1971 ja 1972 sekä hänen arkistostaan löytyneet Tapio Koskisen kirjoittama yhdistyksen 10-vuotishistoriikki ja Jorman oma puhe yhdistyksen kymmenvuotisjuhlassa ovat verestäneet muistojamme. Jorma oli huomattavissa asemissa Liitossa ja hänellä on paljon omakohtaisia kokemuksia muun muassa palkkaneuvotteluista. Suomen Sosiaalihuollon Ammattiliitto oli muuttanut nimensä Sosiaalityöntekijäin liitoksi vuonna Seuraavaa kymmenvuotiskautta leimasi pyrkimys yhteneväiseen sosiaalityöntekijöiden ammattikuntaan selvän ammattikuntaperiaatteen mukaisesti. Liitossa asetettiin tavoitteeksi alueellisten yhdistysten perustaminen erikoisalojen yhdistysten rinnalle. Asian vauhdittamiseksi STL organisoi kolme kiertomatkaa eri puolille Suomea. Näitä matkoja kutsuttiin leikillisesti ruotukierroiksi. Toukokuussa 1971 kierros toteutettiin Tampereelle, Ouluun ja Seinäjoelle. Lokakuussa olivat vuorossa Mikkeli, Kuopio ja Joensuu. Vielä vuoden lopulla joulukuussa tehtiin matka Kokkolaan, Rovaniemelle ja Kainuuseen. Simo Koskinen ja Jorma Nuotio jatkoivat Rovaniemelle asti. Ruotukiertoon osallistui noin kymmenkunta Liiton aktivistia. Ydin porukan muodostivat Pirkko Ekman, Alpo Heinonen (Liiton pj.), Helvi Hirvonen, Taru Ilmanen (Liiton järjestösihteeri), Simo (Simppa) Koskinen, Orvo Mäkelä, Veikko Niemi, Jorma Nuotio (Joppe), Marja-Liisa Ström ja Kalevi Vuohelainen. Alueyhdistysten perustamisen aikaan oli ajankohtaisena kysymys sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta. Liiton aloitteesta valtioneuvosto asetti vuoden 1970 lopulla komitean tekemään ehdotukset sosiaalihuollon koulutuksen kokonaisuudistukseksi. Liiton edustajaksi komiteaan nimettiin Veikko Niemi. Simppa toimi tuolloin Tampereen yliopistossa sosiaalihuollon professori Reino Salon assistenttina ja kuului STL:n koulutustoimikuntaan. Uuteen komiteaan ei nimitetty lainkaan riitaisaa yliopistoväkeä. Simppa kutsuttiin kuitenkin komitean sihteeriksi lähinnä Liiton mandaatilla. Samalla hän edusti ainoana myös yliopistoja. Komitean yhtenä ansiona voidaan pitää sitä, että se vakiinnutti sosiaalityön käsitteen suomalaiseen yhteiskuntaan. Komitea antoi mietintönsä vuonna Kiertomatkojen yhteydessä eri paikkakunnilla keskustelimme paikallisten sosiaalityöntekijöiden kanssa järjestötoiminnasta, alueyhdistysten perustamisesta sekä koulutuskysymyksistä. Kerroimme myös sosiaalityön koulutuskomiteasta ja haistelimme kentän viestejä komitealle. Jokaisessa tilaisuudessa Veikko Niemi esitteli kuulijoille ympyränsä, jossa oli kuusi ammatillisen sosiaalityön kannalta keskeistä sektoria: kelpoisuusvaatimukset, toiminnan organisaatio, työn sisältö, koulutus, status ja palkkaus, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Olimme ruotukiertojen aikana juuri täyttäneet 30 vuotta. Nyt yli 70-vuotiaina on hauska muistella matkojen tapahtumia. Matkustimme junalla, makuuvaunussa ja lyhyet siirtymät päivävaunussa. Olimme matkalla Savon radalla muistaakseni Mikkeliin silloisella lättähatulla. Taru veti kassistaan evästä, suomalaista kansallisjuomaa kossua. Huomasimme, ettei meillä ollut plandingia eikä junassa ollut mitään tarjoilua. Konduktööri tuli luoksemme ja kerroimme huolemme. Jonkun matkan päästä juna pysähtyi, mutta ei millekään asemalle. Konnari tuli ja sanoi leveällä Savon murteella: Nyt työ voitte hakea sitä limpsaa. Juna oli pysähtynyt tien vieressä olevalle yksinäiselle kioskille. Joku pinkaisi hakemaan juoman ja matka jatkui. Harvassa ovat nykyisin tällaiset konduktöörit. Määrätietoisen toiminnan tuloksena Liitossa oli vuoden 1971 loppuun mennessä 17 jäsenjärjestöä ja runsas 1200 yksittäistä jäsentä. Toimihenkilöitä oli vain yksi, järjestösihteeri Taru Ilmanen. Ensimmäinen työtaistelu käytiin Helsingin maalaiskunnassa, mikä oli kaataa koko virkaehtosopimuksen. Tulos oli UKK-linjan mukainen: yleiskorotus 36 mk heti ja syksyllä 34 mk. Vertailun vuoksi todettakoon, että kossupullo maksoi tuolloin 15,50 mk. Tätä ns. Koskenkorvaindeksiä käytimme usein sosiaalityöntekijöiden palkkakehitystä seuratessamme. Vuoden 1971 joulukuun puoliväli oli Liiton tulevaisuuden kannalta merkittävä, sillä silloin käytiin tärkeimmät neuvottelut ammatillisten keskusjärjestöjen kanssa. Joppe oli mukana kaikissa näissä neuvotteluissa. Kaikkien yllätykseksi jäi käteen valttiässä AKAVA. STL oli ensimmäinen ei-akateeminen mukaantulija, joka alkoi näin merkittävän työmarkkinapolitiikan. Lastentarhanopettajat seurasivat pian perässä sekä mahtava OAJ. AKA- VAN painoarvo kasvoi suuresti. 15

16 Usein alueyhdistys perustettiin jo ruotukiertolaisten ollessa paikalla tai asetettiin ainakin jokin porukka valmistelemaan perustamista. Rovaniemellä yhdistys ei käynnisty parin ensimmäisen yrityksen jälkeen. Ilmeisesti paikkakunnalla oli joitakin asiaa vastustavia henkilöitä. Niinpä Liitto lähetti joulukuussa 1971 valtuuskunnan puheenjohtajan Joppe Nuotion ja koulutustoimikunnan jäsenen Simppa Koskisen antamaan lisävauhtia Lapin alueyhdistyksen perustamiselle. Saimme ohjeen, ettemme saa tulla takaisin ennen kuin yhdistys on perustettu. Nyt homma onnistui. Jopen kalenterin mukaan yhdistys perustettiin hotelli Polarissa. Tapio Koskisen värikkäässä 10-vuotishistoriikissa tilaisuutta kuvataan seuraavasti: ja niinhän etelästä tulla tupsahti kaksi tulista kekälettä Jorma Nuotio ja Simo Koskinen. Heidän voimakas ja luottamusta herättävä esiintymisensä loi uutta uskoa Lapin sosiaalityöntekijöiden itsetuntoon ja ammatilliseen arvostukseen. Historiikin mukaan Tapio oli tuolloin Rovaniemen maalaiskunnan sosiaalitarkkaaja. Perustavan kokouksen aikaansaamiseen vaikutti merkittävästi Esko Teränen, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Valittu hallitus käynnisti toiminnan tarmokkaasti. Yhdistyksen ensimmäinen vuosikokous pidettiin Suomutunturin hotellissa Joppe osallistui kokoukseen Liiton valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa alustajana ja evästettävänä. Voimallista kannanottoa ja mielipidettä kyllä löytyi! Olimme molemmat läsnä Luostolla Lapin yhdistyksen kymmenvuotisjuhlassa. Joppe toi tilaisuuteen Liiton tervehdyksen, jossa hän muisteli, miten tiukassa perustaminen oli ollut, tarvittiin kolme yritystä. Saimme yhdistyksen kummisetinä iloita kymmenvuotiaan kanssa. Meille perustamismatka oli myös toisessa mielessä tärkeä. Tapasimme tällä reissulla legendaarisen Reino Sarvolan, joka toimi Lapin läänin sosiaalihuollon piiritarkastajana (uusi nimike läänin sosiaalitarkastaja). Näin alkoi yli 40 vuotta jatkunut kiinteä ystävyytemme, joka päättyi vasta äskettäin Reinon kuolemaan. Yhdistykseen liittyvillä matkoillamme saimme elinikäisen tartunnan Lapin luonnosta, kulttuurista ja ihmisistä. Hulluuden parasta lajia. Kiitämme siitä. Simo Koskinen. Simo Koskinen, yhteiskuntatieteiden tohtori (YTT), sosiaaligerontologian ja sosiaalityön professori, emeritus Lapin yliopisto Jorma Nuotio, tiedotuspäällikkö, emeritus Tampereen kaupungin sosiaalivirasto Jorma Nuotio. 16

17 Sosiaalista ennen ja nyt Menneestä tähän päivään Talentia Lappi ry juhli viime syksynä 40:n vuoden taivalta; kohtuullisen pitkä aika yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan elämässä. Paljon on muuttunut noista vuosista. Hyvinvointivaltiota on rakennettu, mutta myös muutettu. Työurani alussa, luvun puolivälissä, tulin Rovaniemen sosiaalitoimistoon lastensuojelutyöhön sosiaalilautakunnan yleiselle osastolle. Sen tehtäviin kuului lähes kaikki muu paitsi huolto-osastossa tehtävä sosiaalityö; se puolestaan oli pääsääntöisesti huoltoavun jakamista ja päihdehuollon hoitamista. Oli nuoriso- ja invalidihuoltoa, päivähoitoa ja jopa äitiysavustuspakkausten jakamista sosiaalitoimistosta. Oli Saarenkylän vanhainkoti, jossa oli johtaja, apulaisjohtaja ja sosiaalityöntekijä. Lapsiperheet saivat kotipalvelua äidin synnytyksen jälkeen arjen pyörittämiseen ; kasvatuksellista tukea kasvatusneuvolasta. Lastensuojelua luonnehti asteittain tiukkenevat kontrollitoimenpiteet: varoitus, valvonta ja huostaanotto. Huostassa olevia lapsia sijoitettiin Rovaniemen 40-paikkaiseen lastenkotiin tai muihin Lapin kunnissa oleviin lastenkoteihin; joitakin Muhokselle Pohjolan Poikakotiin. Palveluiden johtaminen oli käytännössä sosiaalijohtajan tehtävä, mutta sosiaalilautakunnan oli siunattava kaikki ammatilliset päätökset; jopa jo myönnetyt huoltoavut vahvistettiin jälkikäteen. Näin toimittiin Lapin pääkaupungissa ja muualla Lapissa erilaisin painotuksin. Ammattilaisilla oli erilaisia nimikkeitä: sosiaalitarkkaaja, sosiaalijohtaja, sosiaalisihteeri, kasvattaja, ohjaaja jne. Sosiaalialan pätevyysvaatimukset olivat moninaiset: koulutus sosiaalialalta tai täysin muualta yhdistyneenä kokemukseen alalta. Siitäpä joku lautakunnan luottamusjäsen saattoi saada mukavan työpaikan. Se oli aikansa pätevyysajattelua, perusturvatyötä ja sen organisointia. Nykyinen hyvinvointivaltiollinen auttamistyö tuskin enää on huoltotyötä, vaan monenlaista ihmisten tuki, ohjaus, neuvonta ja terapiatyötä. Asiakkaat eivät enää ole huollettavia, erilaisten toimenpiteiden kohteita, vaan kumppaneita, joiden osallisuutta pyritään lisäämään ja voimaannuttamaan, jopa valtaistamaan. Meillä pohjoisessa on POSKE, jossa kehitetään sosiaalialan työtä: on muun muassa kehittäjäsosiaalityöntekijöitä ja kehittäjäasiakkaita. Perusturvalautakunnat linjaavat, päättävät palveluverkostosta ja periaatteista; tuskin enää nippeliasioista. Kolmas sektori, järjestöt ja yksityiset toimijat ovat tulleet erityisesti sosiaalipalveluiden kentälle; vapaaehtoisuus on tullut täydentämään ammatillista kenttää. KELA hoitaa osan perusturvasta, ajoittain uusia tehtäviä hamuten. Markkinavoimat jylläävät yhteiskunnassa ja sosiaaliala saa osansa myös tästä. Myös niiltä vaaditaan talou- dellisuutta ja tehokkuutta; on tähän tarkoitukseen varustettu tilaaja-tuottajamalli. Sosiaalialan tehtäviin tullaan kahden korkeakoulutusväylän kautta: ammattikorkeakoulun ja yliopiston. Sosionomit ja sosiaalityöntekijät toimivat samoilla kentillä; omaa paikkaa ja keskinäistä työnjakoa hiotaan. Kaikkina näinä vuosina on myös tarvittu ammattiyhdistysliikettä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Valtakunnallisella tasolla liitto teki akavalaista historiaa: muutti päätöksentekoa työmarkkinaratkaisun hyväksymisessä, johon järjestön päättävät elimet saattoivat vaikuttaa. Järjestö oli valmis lakkoon 1980-luvulla, mutta ei joutunut toteuttamaan sitä pohjoisessa. Tosin paikallisesti järjestettiin mielenosoitusmarssi sosiaalialan puolesta ja kerättiin varoja lakkokassaan. Osa jäsenistöstä erosi lakon vuoksi tai sen vuoksi, ettei ollut valmis maksamaan ylimääräisiä lakkomaksuja. Niin outoa se oli. Ajoittain ammattiyhdistysliikkeeseen ja sen toimintaan kohdistuu perusteltua ja perustelematonta kritiikkiä. Usein se kohdistuu toiminnan tuloksellisuuteen. Myös näitä voisi tutkia: missä edistytty, missä menty taaksepäin ja miten uudistua. Talentia Lappi on juhlakuvista päätellen hyvissä voimissa, yhteisöllisyydestä nauttien suuntaamassa tulevaisuuteen, jossa on taasen uudet haasteet ja taistot. Ne odottavat tekijöitään. Ulla-Maija Rantalaiho, järjestöaktivisti viime vuosituhannella, sosiaalityön lehtori emerita 17

18 Sosiaalista ennen ja nyt Sosiaaliala tulevaisuus mahdollisuutena Sosiaalialan tulevaisuus mahdollisuuksien kenttänä Nykyajassa voi aiheellisesti toistaa vanhan sanonnan: murros on mahdollisuus. Kunta- ja palvelurakenteet ovat sellaisessa liikkeessä tai jopa myllerryksessä, joita emme ole lukujen hyvinvointivaltion rakentamisen jälkeen kokeneet. Saamme ihmetellä vaihtelevia linjauksia sekä kuntauudistuksesta että sitä vauhdittamaan asetetusta sosiaali- ja terveyspalvelurakenteiden muotoutumisesta. Sote-uudistuksen tavoitteena oleva vahvistuva sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyö tai jopa integraatio nostavat kysymyksiä sosiaalialan paikan määrittymisestä uusissa rakenteissa. Se meidän on itse aktiivisesti rakennettava. Sosiaalialalla iso tulevaisuuden tehtävä muutoksessa on alan erityispalveluiden jäsentäminen. Niitä tarvitaan sekä peruspalveluihin kiinnittyvinä lähipalveluina että tarvittaessa laajempien erityisvastuualueiden toimintoina. On luotava ymmärrys siitä, mitä sosiaalialan erityispalvelut ovat ja miten ne organisoidaan. Samalla uudistukset edellyttävät alan toimijoiden merkittävää erikoisosaamisen vahvistamista. Osaamisalueiden nimeäminen puolestaan vaatii alan tehtävien ja painopisteiden jämäkkää määrittämistä. On kyettävä selkeästi jäsentämään sosiaalialan sisällöt ja nostamaan sosiaalinen näkökulma näkyväksi osaksi yhteiskuntaa. Rakenteiden ja osaamisvaateiden rinnalla alan lainsäädäntö on liikkeessä. Uusi sosiaalihuoltolakiluonnos on ollut lausunnoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä järjestämislakia aletaan työstää. Lisäksi vanhuslaki on tulossa voimaan. Lainsäädännön uudistus tuottaa alalle uusia näkymiä ja uusia rakenteellisia tehtäviä. Sosiaalialalla tar- vitaan kuntalaisten elinoloseurantaa, hyvinvointisuunnitelmia ja kertomuksia. Nämä nostavat työn keskiöön kuntalaiset ja asukkaat perinteisen asiakasnäkökulman lisäksi. Palveluiden asiakasosallisuutta sekä työn kattavaa suunnitelmallisuutta, tilannearviointia ja asiakasprosessin eheyden vastuuta korostetaan. Näkymät merkitsevät alan työn perustavaa muutosta ja myös sen yhteiskunnallistumista. Muutokset luovat merkittävät mahdollisuudet sosiaalialan luovalle kehittämiselle. Jo nyt on viety eteenpäin esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityön, aikuissosiaalityön sekä gerontologisen sosiaalityön profiloitumista. Samoin alan tutkimustietoa on saatavilla paljon aikaisempaa paremmin. Myös koulutusrakenteet ja sitä kautta tulevien työntekijöiden osaamisen vahvistaminen ovat selkeytyneet parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana siten, että lähihoitaja-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutukset tuottavat toisiaan täydentävän jatkumon ja osaamisen profiilit. Alan työntekijöitä ei kuitenkaan kouluteta eikä myöskään palkata kentälle tarpeisiin nähden riittävästi. Osaamiseen ja tietoperustaan liittyy kuitenkin vielä paljon kehittämistarpeita. Koulutuksen ja tiedon tuottamisen työelämäsidoksen vahvistaminen edellyttää yliopistojen opetus- ja tutkimuskeskusten vakiinnuttamista yhteistyön solmukohtina. Ne voivat toimia monipuolisesti yhteistyöverkoston kokoajina koulutuksen ja tutkimuksen sekä käytännön työorganisaatioiden ja osaamiskeskusten välillä. Uudessa sote-palvelurakenteessa niistä on tärkeä luoda terveydenhuollon rinnalle sosiaalialan yliopistollisen tutkimuksen ja kehittämisen rakenteita perinteisen koulutustehtävän lisäksi. Ne voivat osaltaan tukea tutkimustiedon vahvistamista ja käytettävyyttä alan työn kehittämisessä. Tavoitteena on myös lainsäädäntöuudistusten yhteydessä saada alan koulutus ja tutkimus erityisvaltionosuuden piiriin terveydenhuollon tavoin. Uuden tekemisen tarpeita siten riittää, mutta murros luo selkeästi mahdollisuuden jäsentää ja rakentaa sosiaalialan työtä, kehittämistä, tietopohjaa ja koulutusta uusista lähtökohdista. Se edellyttää oikeastaan vain yhtä asiaa: alan rakentamisen ottamista aktiivisesti omiin käsiin. On pro sosiaalinen sosiaalisen puolesta liikkeen aika eri puolilla sosiaalialaa mahdollisuuksien kenttä on avoin. Anneli Pohjola, professori, Lapin yliopisto 18

19 Sosiaalista ennen ja nyt Sotilassosiaalityötä puolustusvoimissa, sosiaalikuraattori - nuori ammattikunta varuskunnassa Uudenmaan Prikaatissa Tammisaaressa aloitti työnsä puolustusvoimien ensimmäinen sosiaalikuraattori vuonna Muissakin varuskunnissa palveluksessa olevat varusmiehet tekivät esityksiä, että joukkoosastoon tulisi palkata kuraattori, joka auttaisi henkilökohtaisissa pulmatilanteissa, sosiaaliturva-, työ- ja opintoasioissa. Niinpä kahden vuosikymmenen kuluessa sosiaalikuraattoreja palkattiin, ensin työllisyysvaroin, sittemmin virat vakinaistettiin. Jääkäriprikaatiin Sodankylään sosiaalikuraattori palkattiin työllisyysvaroin vuonna 1988, tuolloin Jääkäriprikaati oli maamme neljäs joukkoosasto, jossa kuraattoripalvelut järjestettiin. Nyt sosiaalikuraattoreita on puolustusvoimien palveluksessa 29 sekä sosiaalipäälliköt puolustushaarojen esikunnissa sekä pääesikunnassa. Asevelvollisuuslain uudistuksen yhteydessä vuonna 2008 lakiin kirjattiin, että palvelukseensa liittyvissä sosiaaliturvaa koskevissa asioissa asevelvollisella on oikeus tarvittaessa saada asiantuntevaa apua. Henkilöstötukea arkeen yhteistyötä tarvitaan Joukko-osastossa sosiaalikuraattori on yksi henkilöstötuen toimijoista, sosiaalialan asiantuntija työyhteisössä. Tavoitteena on tukea sekä asevelvollisten että palkatun henkilöstön toimintakykyä ja joukon koulutustehtävän onnistumista. Henkilöstötuen moniammatilliset palvelut ovat kaikkien varuskunnassa toimivien ja myös reserviläisten käytössä. Asiakastyössä korostuu päivystysluonteisuus, asiakastapaamisia on vuosittain Tarvittaessa ensimmäinen tapaaminen pyritään järjestämään saman päivän aikana. Viime vuosina yhteydenotot tekstiviestein ja sähköpostein ovat lisääntyneet, joskus viestittely on jo riittävä apu asiassa eteenpäin. Toimivat yhteistyöverkostot ovat arvokkaita sosiaalikuraattorin työlle. Yksiköiden päälliköt, vääpelit ja kouluttajat tulevat tutuksi työn kautta, terveysasemalle yhteistyö on viikoittaista. Varuskunnan työhyvinvointitoiminnassa, tasaarvotyössä, varusmiestoimikuntatyössä ja kriisityössä sosiaalikuraattori vastaa sosiaalialan tehtävistä. Jokaisessa joukko-osastossa toimii kriisiryhmä onnettomuustilanteita varten. Kriisityön valmiuksia henkilöstötuen toimijoille puolustusvoimat on järjestänyt SPR:n kriisityökoulutuksella. Rauhanturvatehtävistä kotiutuneille järjestettäviin purkutilaisuuksiin Porin Prikaatissa kukin sosiaalikuraattori osallistuu vetäjänä vuorollaan. TIME OUT Aikalisä tukipalvelu THL:n ohjaamana puolustusvoimissa on ollut käytössä Aikalisätoimintamalli sekä kutsunnoissa että joukko-osastoissa palveluksen keskeytyessä. Tuen tarpeen mukaisesti varusmies ohjataan kotipaikkakuntansa aikalisäohjaajan tai etsivän nuorisotyöntekijän luo. Sosiaalikuraattori tapaa jokaisen varusmiehen palveluksen keskeytyessä. Myös palveluksen päättyessä varusmiehellä on mahdollisuus kotiutuskeskusteluun. Palaute varusmiehiltä aikalisäohjausmallista on ollut aidosti positiivinen. Armeijan jälkeenkin on elämää. Pirkko Mutenia, Pirkko Mutenia, vuoden 2012 sosiaalitapaus, eläköitynyt sosiaalikuraattori Sodankylän varuskunnasta. Pirkko Mutenia on toiminut aktiivisesti yhdistyksen alkuajoista lähtien Talentia Laissa, mistä kiitämme myös häntä. Pirkko Mutenia kuvassa oikealla. 19

20 Sosiaalista ennen ja nyt Sosiaalialan nykypäivä ja tulevaisuus Net puuhaa sitä SOTE:a. Minkä net luulee, että siittä tullee? Enstekski se on ollu sitä terveyenhuollon suunnittelua. Vai olettako kuuhleet, että ois usseinkhaan mainittu sosiaalipuoli koko suunnittelussa? Mie en ole. Ja sitten ne puuhaa niitä kunta-uuistuksia. Mikähän se siittä sitten tullee? Eikä varhmaan yhtään sen parempi ko tuosta sotestakhaan. Yks toivomus snadi (panin pääkaupunkikielellä, että etelässä ymmärtäisit); tehkää nyt herratun aika yks asia kerthaansa! Jos ensin suunnittelisitta tuon kunta-asian kunthoon, sen jälkheen olis hyvä suunnitella tuo sote. Itte pitäis olla tuolaki! Mutta mietin mie sitten sitäki, että jos net isoja aluheita haluaa eikä ole rahasta pullaa totteutuksessa (niinkö ei näyttäis olevan), niin eikö se ole sama, että solis niin, että Suomi olis yksi iso yksikkö, jonka sisälä palvelut järjestethään ja kaikkea hallittis EU. Olis poka riittävän iso orkanisaatio. Pitäis kelvata vaativammallekki sielulle. Päästäs nuista pienistä kuntayksiköistä kertalaakista. Työmatkat saattais olla pitkät, mutta voitas olla t o e l a kansainvälisiä. Tulis Muonion ja Kolarinki ja muitten kuntien monikulttuuriset hoiettua kätevästi. Jos en ossais flaamia, niin kah! EU:n isosta orkanisaatiosta löytyis joku, joka puhhuu sitä kyllä. Se tulis sieltä hoitahmaan tänne kunthiin asiakhaan omala kielelä vaikka isyysselvityksen tai jonku muun tähelisen asian. Ja meilä ei muuten sosiaalihommissa ole ko tähellisiä asioita. Kyllä met sen verran keskeisessä asemassa yhteiskunnassa olema. Niin, ja olishan se aika asiakaslähtöstä ko olis flaamia puhuva issyyenselvittäjä. Mithään tulkkipalvelujakhaan ennään tarttis. Säästöä syntyis siittä ainaki. Mutta tosisti ko panhaan mittasuhteissiin nuita asioita, niin onkhaan siinä järkeä, että mie kulkisin vaikka Kolarista Hethaan yhtenä päivänä viikossa pitähmään asiakasvastaanottoa vaikka lastensuojelun tehtävissä. Tietekki lastensuojelu on vielä paljon työparityöskentelyä. Jos ei sattuis Enontekiön sosiaalityöntekijä olehmaan lastensuojelusosiaalityöntekijä ko se oliski Kittilän sosiaalityöntekijä, niin met kaks kohtaisima Hetassa. Työajala ajelisima sinne ja sieltä pois. No mulla matkaa Kolarista olis Hethaan 160 kilsaa siivu ja Kittilän sosiaalityöntekijälä arviola 150 kilsaa siivu (en tiä tarkhaanottaen). Kilometrit maksaa, vaikka ajelis kenen autolla ja työntekijöitten työaika se vasta maksaaki! Tulleeko säästöä? Mie kysyn vain. Sole poka mikhään. Ohan tässä jo totuttu autolla ajelhmaan. Mutta se tietekki, että jos panhaan koko meän hyvinvointi uusiksi. Jos ei ole tarkotuskaan järjestää ennää ihmisile peruspalveluja, jos tehhäänki uusi yhteiskuntajärjestys. Sanothaan heipat tälle systeemile. Homma on jotenki jo vähän käynnistyny. Tehimä pikkujouhluun jo laulunki asiasta. Se on tuossa ohessa. Emmie tiä. Mie halvaisin tehä vieläki asiakaslähtöstä, eettisesti ja laadullisesti kestävää sosiaalityötä. Hankalaksi meinaavat tehä, mutta periksi ei aivan helposti anneta. Meillä on käsitys ihmisen elämän inhimmillisistä puolista. Meillä on tieto siitä, mitä elämä voi ihmiseltä vaatia ja miten elämä voi ihmistä kannattaa. Meissä on tieto, voima ja kestävyys. Emmähän met anna periksi. Emmie ainakhaan. Laulu muutoksesta (Petteri Punakuonon sävel) Muistat palvelukeskuksen remontin varmaan, ja koulukeskuksen sisäilman harmaan eikä unhoon jää, Kallen eläkkeelle lähtökään Valtion palvelut meiltä koko ajan huononee työkkärin palvelupiste vessan ovella sijaitsee Kela on kiinni silloin apua kun tarvitsee Päivystykseen pääsee kyllä illoin rinnasta jos kirpaisee Pankkimatkat pitkät on ovi kiinni sen kuntaliitos edessään voiko siis olla sittenkään Kuitenkin tästä asti ilta jatkuu iloiten eikä kovin suruisasti pikkujoulua viettäen x 3. Katja Regina Katja Regina, sosiaalityöntekijä Tunturi-Lapista 20