VERKOSTAKO UUDEN AJAN TYÖVÄENTALO? Verkkoviestinnän mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä

Transkriptio

1 VERKOSTAKO UUDEN AJAN TYÖVÄENTALO? Verkkoviestinnän mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä Viestinnän lisensiaatintutkimus VTM Sari Aalto-Matturi Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta

2 2/302

3 Tiivistelmä Tekijä: Tiedekunta ja laitos: Oppiaine: Työn nimi: Työn laji: Sari Aalto-Matturi Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, viestinnän laitos (DVLIS-ohjelma) Digitaalinen viestintä Verkostako uuden ajan työväentalo? - Verkkoviestinnän mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä Lisensiaatintutkimus Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää haasteita ja mahdollisuuksia, joita uusi tieto- ja viestintäteknologia avaa ammattijärjestöille ja laajemminkin kansalaisjärjestötoimintaan. Erityishuomio kohdistuu SAK:laisen palkansaajien mahdollisuuksiin ja valmiuksiin hyödyntää verkkoviestintää tiedon ja tuen saamiseen, verkostoitumiseen, vaikuttamiseen ja järjestäytymiseen. Tavoitteena on ollut jäsentää olemassa olevia kokemuksia ja visioita kansalaisjärjestöjen ja internetin suhteesta erityisesti verkkoviestintäänsä suunnittelevien tai kehittävien ay-järjestöjen työn tueksi. Tutkimus on toteutettu monistrategisesti. Ammatti- ja kansalaisjärjestöissä toteutettujen teemahaastattelujen ja tutkimuskirjallisuuden kautta on selvitetty verkkoviestintään liittyviä kehityssuuntia ja mahdollisuuksia. Niitä on peilattu kvantitatiivisen kyselytutkimuksen ja ryhmäteemahaastattelujen avulla SAK:laisen palkansaajakunnan ja erityisesti aktiivijäsenten odotuksiin ja valmiuksiin. SAK:laisten palkansaajien verkottuminen on edennyt erittäin nopeasti viime vuosina. Ammattiliitoilla on kuitenkin usein vanhentunut kuva jäsen- ja aktiivikuntansa verkkoviestintävalmiuksista. Verkkoviestintä on ammattiliitoissa vielä nähty lähinnä marginaaliseksi viestintä- ja palvelukanavaksi eikä jäsenkunnan verkottumisen ole ajateltu olennaisesti muuttuvan lähitulevaisuudessa.. Jäsenkunnan odotukset liittojensa verkkoviestintää ja palveluja kohtaan ovat kuitenkin lisääntymässä ja monimuotoistumassa. Vuorovaikutteisena tilana verkosta saattaa kehittyä uusi työväentalon kaltainen paikka sosiaaliselle vuorovaikutukselle, verkostoitumiselle, vaikuttamiselle, osallistumiselle ja sosiaalisen pääoman rakentamiselle. Ammattijärjestöissä, kuten ilmeisesti kansalaisjärjestöissä ylipäätään, on kuitenkin varsin vähän pohdittu, miten uutta tieto- ja viestintäteknologiaa voitaisiin käyttää vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden, jäsendemokratian, jäsenten osallisuuden ja järjestön toimintakyvyn vahvistamiseen. Avainsanoja: SAK, ammattiyhdistysliike, kansalaisjärjestöt, demokratia, virtuaaliyhteisöt, kampanjointi, mobilisointi, aktivismi, vaikuttaminen, sosiaalinen pääoma, yhteisöllisyys. 3/302

4 4/302

5 5/302

6 6/302

7 Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 7 Johdanto... 9 Käsitteistä: Tietoverkoista kyberavaruuteen Osa 1. Ammattiyhdistysliikkeen haasteet Luku 1. Onko yhteisöllisyys kriisissä? Amerikkalaisen yhteisöllisyyden kuolema Yhteisöllisyys Suomessa Nuoret ja ay-liike Yhteenvetoa Luku 2. Sosiaalinen pääoma verkostoyhteiskunnassa Sosiaalisen pääoman käsite ja merkitys Miten sosiaalinen pääoma syntyy? Voiko yhteisöllisyyttä ja sosiaalisen pääoman rakentumista tukea? Elämää verkostoyhteiskunnassa Päätelmiä Osa 2. TVT ja yhteiskunnallinen aktiivisuus Luku 3. Yhteisöllisyys verkossa Virtuaalinen yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma Virtuaaliyhteisöt osana yhteisöjen verkostoa Yhteenvetoa Luku 4. Internet ja demokratia Internet demokratian vahvistajana ja murentajana Lisääkö tieto yksityisen kansalaisten valtaa? Deliberaation ongelma Verkkokeskustelut ja julkisen tilat Pääsyn demokratia Yhteenvetoa Luku 5. Internet ja poliittinen vaikuttaminen Internet informaatioajan yhteiskunnallisten liikkeiden infrastruktuurina Yhteiskunnalliset organisaatiot ja internet Internet yhteiskunnallisen ja poliittisen kampanjoinnin välineenä Yhteenvetoa Luku 6. Visiona kyborgien ay-armeija? Kännykkäyhteiskunnasta internetyhteiskuntaan Älyjoukkojen sosiaalinen valta Yhteenvetoa Päätelmiä Osa 3. Verkot ja ammattiyhdistysliike Luku 7. Katsaus aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen Internet ammattiyhdistysliikkeen pelastajana Mihin ammattiliitto verkkoa tarvitsee? Ammattiliitot TVT:n erilaisina käyttäjinä Virtuaalisuuden uhkia ay-liikkeessä Virtuaalisuuden unelmia ay-liikkeessä Yhteenvetoa Luku 8. Verkot ja SAK Ay-liikkeen edunvalvonta ja viestintä: 2000-luvun muutossuuntia SAK:laisen ay-liikkeen verkkoviestintä /302

8 8.3 SAK:laiset liitot TVT:n käyttäjinä SAK:n verkkoviestintälinjauksia Yhteenvetoa Luku 9. Case: mielenilmauspäivä Työn puolesta Mielenilmauspäivän taustaa Organisoinnin painopisteenä sähköiset työkalut Mielenilmauspäivästä arvokkaita kokemuksia Yhteenvetoa Luku 10. TVT:n käyttö SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä SAK:laisten internetin käyttö lisääntynyt voimakkaasti Liittojen jäsentutkimusten havaintoja Yhteenvetoa Päätelmiä Osa 4. Suomalaiset järjestöt ja TVT empiirinen haastatteluaineisto Luku 11. SAK:laiset luottamusmiehet ja nuoret jäsenet TVT:n käyttäjinä Sukupolvien kuilu? Liittojen verkkoviestinnälle kritiikkiä Jäsenten odotukset eriytymässä Verkkoasioinnin hyvät ja huonot puolet Virtuaalinen ammattiliitto arveluttaa Verkko keskustelun ja valmistelun foorumina Ystävyyttä verkossa? Virtuaalisuuden kirot Mielenilmauspäivä Yhteenveto Luku 12. Järjestöt verkkoviestinnän käyttäjinä Yleisiä havaintoja Verkon merkitys järjestöissä Tiedottamista, vaikuttamista vai toimintaa? Vuorovaikutus verkossa Demokratia ja deliberaatio verkossa Yhteisöllisyys verkossa Uudet virtuaaliset toimintatavat Verkon käytön esteet Jäsenkunnan verkottumisen tukeminen Tulevaisuudenvisiot Uudet ja vanhat toimintatavat konfliktissa? Yhteenveto ja johtopäätökset Osa 5. Päätelmiä Luku 13. Verkko työväentalona Ay-liike, verkko ja verkostoyhteiskunnan haasteet Verkon mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä Verkkoviestinnän ongelmat ammattiyhdistysliikkeessä Kirjastosta työväentaloksi Tutkimuksen arviointia ja jatkotutkimuksen aiheita Lähteet: Liite 1a. Internetin käyttö liitoittain, jäsenet Liite 1b. Internetin käyttö liitoittain, luottamusmiehet Liite 2. Kyselylomake /302

9 Johdanto Tutkimuksen tarkoituksena on ollut pohtia haasteita ja mahdollisuuksia, joita uusi tietoja viestintäteknologia (TVT) avaa kansalaistoimintaan ja kansanliikkeille. Erityishuomio kohdistuu ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti miljoonajäsenisen SAK:n vuorovaikutukseen jäsenkunnan, aktiivien ja ulkopuolisen yhteiskunnan kanssa. Uuden viestintäteknologian roolia ja mahdollisuuksia kansalaisjärjestöissä on Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n piirissä pohdittu paljon noin kolmen vuoden ajan. Reaaliaikainen, vuorovaikutteinen verkkoviestintä näyttää avaavan huikeita näköaloja jäsenten väliseen vuorovaikutukseen, järjestön vuoropuheluun jäsenkunnan ja erityisesti aktiivien kanssa, jäsenkunnan aktivointiin ja jopa jäsendemokratian ja yhteisöllisyyden vahvistumiseen järjestökentässä. Toisaalta digitalisoitumisessa ja verkottumisessa piilee myös muun muassa eriarvoistumisen vaara. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n viisivuosittainen edustajakokous asetti toukokuussa 2001 suuria odotuksia jäsendemokratian vahvistamiselle, vuorovaikutuksen lisäämiselle ja uusien toimintamuotojen kehittämiselle uuden viestintäteknologian avulla. Toisaalta verkkoviestintä voi myös olla omiaan lisäämään yhteiskunnallista eriarvoisuutta: SAK järjestönä edustaa suomalaista työntekijäväestöä, jonka valmiudet ja mahdollisuudet käyttää hyväkseen uutta viestintäteknologiaa ovat toimihenkilöväestöön verrattuna heikot. TVT:hen liittyviä mahdollisuuksia pohditaan laajasti yhteiskunnassa, myös kansalaisjärjestöissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Verkkoviestintää kehitetään yrityksen ja erehdyksen kautta, eikä uuden teknologian mahdollisuuksia tai siihen liittyviä uhkia hahmoteta erityisen hyvin. Tämä merkitsee usein uuteen viestintäteknologiaan liittyvien erityispiirteiden hylkäämistä. Esimerkiksi vuorovaikutteisuus on vielä pitkälti kirjoittamaton lehti monelle järjestölle verkkoviestintä on vielä painetun lehden ja esitteiden siirtämistä jälkikäteen verkkoon. Siinä missä e-bisneksestä ja yritysten muusta verkkoviestinnästä on jo olemassa viljalti oppaita ja kursseja, järjestöt painiskelevat ongelmineen melko yksin. Myös SAK:laisen ay-liikkeen sisällä yhteistyö verkkoviestinnän kehittämistyössä on ollut varsin vähäistä. 9/302

10 SAK itse oli edistyksellisin pohjoismaisista palkansaajakeskusjärjestöistä avatessaan oman internetpalvelunsa vuonna Vasta useita vuosia myöhemmin ryhdyttiin järjestössä käymään todellista keskustelua siitä, mihin järjestö verkkopalveluaan oikeastaan tarvitsee, kenelle se on tarkoitettu ja mitä sillä on tarkoitus saada aikaan. Vaikka yhteistä keskustelua SAK:laisten 24 jäsenliiton kesken on jossain määrin saatu aikaan, käytännössä kukin liitoista on edennyt omassa tahdissaan, ratkoen kukin samat ongelmat kantapään kautta. Samaa kankeaa kehitystyötä tehdään ympäri Eurooppaa jo pelkästään tuhansissa ayjärjestöissä sekä tietysti lukemattomissa muissa järjestöissä. Suomalainen ammattiyhdistysliike on jo osittain herännyt olemaan ymmällään, osittain verkon tulevat haasteet eivät vielä edes askarruta. Kuitenkin suomalainen ammattiyhdistysliike on jo verraten pitkällä omissa pohdinnoissaan monissa muissa Euroopan maissa verkkoviestinnän strategiseen kehittämiseen ei ole uhrattu näinkään paljon energiaa ja resursseja. Tämän tutkimuksen painopiste on ammattiyhdistysliikkeessä ja suomalaisessa työmarkkinayhteistyössä, mutta tavoitteena on jonkintasoinen yleistettävyys myös kansalaisjärjestötoimintaan ylipäätään. Tutkimushankkeessa tavoitteena on jäsentää olemassa olevia kokemuksia ja visioita kansalaisjärjestöjen ja internetin suhteesta verkkoviestintäänsä suunnittelevien tai kehittävien järjestöjen työn pohjaksi. Yhtenä tutkimuksen kantavista teemoista on yhteisöllisyys. Ammattiyhdistysliike hahmotetaan Pohjoismaissa usein enemmänkin yhteiskunnalliseksi instituutioksi kuin kansanliikkeeksi tai osaksi kansalaisjärjestökenttää. Tämä lienee seurausta vahvasta kolmikantaisen sopimisen perinteestä; Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat osa yhteiskuntajärjestelmää ja päätöksentekokoneistoa. Vaikka esimerkiksi mediassa SAK ja muut työmarkkinakeskusjärjestöt näyttäytyvät pääasiassa vallankäyttäjinä, ammattiyhdistysliikkeen sisällä liikkeen kansanliikeolemusta pidetään suuressa arvossa. Suomalainen ammattiyhdistysliike muodostuu kahdesta miljoonasta palkansaajasta ja sen toiminnan ytimessä on noin luottamustoimista aktiivia. Ammattiyhdistysliikkeestä on pidetty ensiarvoisen tärkeänä, että sen toiminta perustuu jatkossakin jäsenten aktiivisuuteen ja osallistumiseen, ei vain jäsenmaksua vastaan tarjottuun palveluun. Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen painoarvo ei piile yhteiskunnan järjestelmissä vaan viimekädessä sen jäsenkunnan laajuudessa ja sitoutuneisuudessa. 10/302

11 Olennaista tämän kansanliikeulottuvuuden säilyttämiseksi on, kuinka ylläpidetään ja vahvistetaan ay-liikkeen sisäistä yhteisöllisyyttä, sitoutumista ja osallisuutta, samalla kun luottamusmiesverkko työpaikkojen sirpaloitumisen myötä repeilee, työpaineet lisääntyvät, kilpailu vapaa-ajasta kiristyy ja individualisoituminen tarjoaa yllin kyllin haasteita perinteiselle kollektiivisuuteen ja laajaan solidaarisuuteen perustuvalle liikkeelle. Yhteisöllisyyteen on vahvasti kytköksissä myös osallistuminen ja jäsendemokratia: miten jäsenet voivat päästä mukaan ammattiyhdistysliikkeen verkostoihin aktiivisina toimijoina, minkälaiset mahdollisuudet heillä on vaikuttaa ja sitoutua liikkeen toimintaan ja päätöksentekoon? Pohjoismaisessa yhteiskunnallisessa järjestelmässä työmarkkinakeskusjärjestöillä on ollut keskeinen rooli paitsi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa, myös yhteiskuntarauhan, luottamuksen ja vakauden ylläpitämisessä. Järjestöt ovat toimineet tärkeänä sosiaalisen pääoman rakentajana sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Mikäli siis yksilöllistymiskehityksen ja työelämän muutoksen seurauksena ammattiyhdistysliike ajautuu Robert D. Putnamin kuvaamalla tavalla jäsenmaksujen varassa toimivaksi palvelulaitokseksi, voi sillä olla hyvinkin syvällisiä vaikutuksia paitsi liikkeen toimintakykyyn, myös laajemmin yhteiskunnan kehitykseen. Uusi tieto- ja viestintäteknologia ei luonnollisestikaan ratkaise yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman rakentumiseen liittyviä ongelmia. Verkostoyhteiskunnassa verkko kuitenkin on olennainen osa yhteiskunnan infrastruktuuria ja samalla uusi tila, jota ihmiset ja yhteisöt voivat käyttää valitsemallaan tavalla. Tässä tutkimuksessa pyritään luotaamaan sitä, miten ammattiyhdistysliike ja kansalaisjärjestöt laajemminkin voisivat käyttää tätä infrastruktuuria ja tilaa vahvistaakseen omaa yhteisöllisyyttään ja toimintakykyään. Keskeisiä kysymyksiä tässä tutkimuksessa ovat, minkälainen rooli verkkoviestinnällä on tällä hetkellä suomalaisessa ammattijärjestökentässä, minkälaisia uuteen tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä kehittämishankkeita järjestöissä on käynnissä, minkälaiset valmiudet suomalaisella työntekijäväestöllä on ottaa käyttöön uutta tieto- ja viestintäteknologiaa, miten tämä tilanne on muuttumassa työelämän sukupolvenvaihdoksen 11/302

12 myötä sekä mikä on uuden tieto- ja viestintäteknologian suhde yhteisöllisyyteen, demokratiaan, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen ylipäätään. Tutkimus on toteutettu monistrategisesti. SAK:laisten palkansaajien tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä valmiuksia ja asenteita on selvitetty loka-marraskuussa 2003 toteutetun kvantitatiivisen kyselytutkimuksen kautta. Kyselyssä selvitettiin internetkäytön levinneisyyttä SAK:laisessa jäsenkunnassa, internetin käyttötottumuksia sekä tieto- ja viestintäteknologian merkitystä jäsenen ja liiton vuorovaikutuksessa. Käytössä on myös ollut täydentävää kvantitatiivista tutkimustietoa eräiden ammattiliittojen jäsenkunnan ja luottamushenkilöiden TVT-valmiuksista ja -asenteista. Näitä tuloksia on esitelty tässä raportissa varsin perusteellisesti mahdollisimman hyvän läpileikkauskuvan saamiseksi SAK:laisten palkansaajien verkkoyhteyksistä ja -valmiuksista vuosina Kvantitatiivisten tutkimusten tuloksia on syvennetty ja täydennetty kvalitatiivisin ryhmähaastatteluin. Tutkimukseen haastateltiin talvella 2004 kahta luottamustoimisten SAK:laisten liittojen jäsenten ryhmää sekä nuorista jäsenistä koostuvaa ryhmää. Haastattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimuksessa haastateltiin myös eräiden ammattiliittojen ja muiden kansalaisjärjestöjen edustajia. Myös nämä yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Mukana haastatteluissa olivat suurimmat SAK:laiset ammattiliitot Palvelualojen ammattiliitto PAM, Kunta-alan ammattiliitto KTV ja Metallityöväenliitto sekä keskisuurista liitoista Puu- ja erityisalojen ammattiliitto. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen piirissä tehtyjä haastatteluja täydentämään haluttiin valita joukko erilaisia järjestöjä, joiden ennakkoon tiedettiin pohtineen omaa verkkoviestintästrategiaansa, ja joiden arvioitiin joutuneen omassa kehittämistyössään etsimään ratkaisuja samantyyppisiin kysymyksiin kuin SAK ja sen jäsenliitot. Mukaan valittiin Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, Ruotsin ammatillinen keskusjärjestö LO, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen Amnesty, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Greenpeace. Tämän tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan järjestötoiminnan ja ammattiyhdistysliikkeen haasteita ja tulevaisuutta Manuel Castellsin kuvaamassa verkostoyh- 12/302

13 teiskunnassa, jolle leimallista on muun muassa yksilöllistyminen, identiteetin muutos kollektiivisuudesta kohti projekti-identiteettejä sekä verkostoitumisen välttämättömyys. Lähtökohdan tarkastelulle muodostavat Robert D. Putnamin väitteet amerikkalaisen yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman rapautumisesta. Toisessa osassa pohditaan uuden tieto- ja viestintäteknologian, yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden suhdetta: mitkä ovat TVT:n mahdollisuudet yhteisöllisyyden rakentamisessa, poliittisessa vaikuttamisessa, osallistumisessa ja demokratiassa. Kolmannessa osassa tarkastellaan uuden tieto- ja viestintäteknologian roolia ammattiyhdistysliikkeessä: miten ammattiyhdistysliike on omaksunut TVT:n käytön sekä minkälaisia odotuksia siihen on kohdistettu erityisesti SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Esimerkkinä uuden tieto- ja viestintäteknologian käytöstä suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä arvioidaan Suomessa järjestetyn palkansaajajärjestöjen yhteisen Työn puolesta mielenilmauspäivän järjestelyjä ja niiden onnistumista. Neljännessä osassa analysoidaan SAK:laisten palkansaajien verkkoviestintävalmiuksia syksyllä 2003 toteutetun kyselytutkimuksen sekä eräiden edeltävien liittojen jäsentutkimusten perusteella. Näitä tuloksia syventäviä luottamusmiesten ja nuorten jäsenten ryhmähaastatteluja analysoidaan osassa viisi. Kuudennessa osassa kuvataan ammatti- ja kansalaisjärjestöjen suhdetta uuteen tieto- viestintäteknologiaan yhteensä 10 järjestössä tehtyjen haastattelujen kautta. Tutkimuksen viimeisessä osassa pyritään vastaamaan tutkimuksen lähtökohtana esitettyyn kysymykseen: minkälaisia mahdollisuuksia uusi tieto- ja viestintäteknologia voisi avata suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen toimintaan onko verkosta uuden ajan työväentaloksi? Tutkimukseen on saatu rahoitusta SAK:lta ja Työsuojelurahastolta. 13/302

14 Käsitteistä: Tietoverkoista kyberavaruuteen Useimmat tässä tutkimuksessa käytetyt käsitteet määritellään sitä mukaan kun ne tulevat esille tekstissä. Peruskäsitteet ja niissä tekemäni valinnat haluan kuitenkin määritellä ja perustella jo heti aluksi. Tässä tutkimusraportissa puhutaan paljon tieto- ja viestintäteknologiasta siis TVT:stä. Pelkään, että lyhenne ei ole vielä kovin vakiintunut suomen kieleen ja harhauttaa ajatukset herkästi TV:n maailmaan. Koska tällainen lyhenne Suomessa kuitenkin on käytössä, oli mielestäni perusteltua korvata kansainvälisesti vakiintunut ICT, information and communications technology, kotosuomalaisella nimikkeellä TVT. Uuden tieto- ja viestintäteknologian uutuudesta johtunee, että alan kirjallisuudessa näyttää vallitsevan jonkinasteinen käsitteellinen kaaos. Monia käsitteitä käytetään merkitsemään hyvinkin samaa asiaa, kun taas moni käsite näyttää eri kirjoittajille merkitsevän eri asioita. Internet ja kyberavaruus ovat käsitteitä, joita usein käytetään synonyymeinä kuvaamaan samaa globaalia tietoverkkoa. Voidaan ajatella, että näistä kyberavaruus on käsitteenä laajempi, ja pitää sisällään kaikki sähköisiä aineistoja hyödyntävät tietoverkot, ei vain TCP/IP-yhteyskäytäntöä hyödyntävää maailmanlaajuista yleistä tietoverkkoa, internetiä. Vaikka kyberavaruus käsitteenä on laajasti käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, se tuntuu sopivan huonosti suomalaiseen keskusteluun. (Kts. esim. Paasonen 2003.) Osasyynä lienee käsite space, joka Suomessa on käännettävä joko avaruudeksi tai tilaksi, joista kumpikaan ei oikein tunnu kuvaavan tarkoitettua ilmiötä. Esimerkiksi Sam Inkinen (2000) onkin käyttänyt termiä kybermaailma, joka sallii jalkojen pysyä edes hiukan maassa kybermaailma ei imaise käyttäjäänsä avaruuden mittaamattomaan tyhjyyteen. Tämänkin termin ongelmana on edelleen tuo outo alkuliite kyber-, joka tuo lähinnä mieleen tieteiselokuvien robotti-ihmiset, eikä käsitteen yhteys sen enempää matemaattiseen kuin filosofiseenkaan kybernetiikkaan aukene kovin helposti. 14/302

15 Tässä tutkimuksessa olen yrittänyt välttää harhautumasta kyberavaruuksiin kyberavaruuden termejä olen käyttänyt ainoastaan silloin, kun niitä on lähdekirjallisuudessa ollut vaikea korvata muuttamatta samalla ajatuksellista sisältöä. Itse olen halunnut käyttää arkisempia käsitteitä: internetiä, tietoverkkoja, sähköpostia ja verkkoviestintää. Tutkimuksessa olen halunnut selvittää verkkoviestinnän mahdollisuuksia ammattiyhdistysliikkeessä en siis pelkästään esimerkiksi internetin mahdollisuuksia sen yllämainitussa merkityksessä. Verkkoviestinnän käsite on sekin hiukan ongelmallinen. Olen sillä tarkoittanut tapaa, jolla ihmiset ja järjestöt ovat vuorovaikutuksessa tietoverkoissa. Myös tietoverkko on monimerkityksinen käsite: sitä käytetään merkitsemään erilaisista teknisistä osista koostuvaa fyysistä kokonaisuutta, palvelujen kokonaisuutta tai samaa teknistä infrastruktuuria hyödyntävää yhteisöä (Lintilä, 2000, 224). Alan kuitenkin olla yhä vakuuttuneempi siitä, että verkossa ei ole kyse vain tiedottamisesta ja keskustelusta, vaan myös osallistumisesta, toiminnasta, ihmissuhteista ja sosiaalisesta pääomasta. Viestinnän käsite tuntuukin kovin yksiuloitteiselta kuvaamaan kaikkea tätä monimuotoista, osittain hyvinkin toiminnallista aktiivisuutta verkossa. Koska verkkoviestintä kuitenkin on mielestäni mittaamattoman paljon selkeämpi suomalainen ilmaus kuin mikään avaruus, olen edelleen käyttänyt sitä ja nostanut sen rinnalla erikseen toiminnallisen ulottuvuuden, silloin kun se on tuntunut tarpeelliselta. Pelkkä internet käsitteenä puolesta rajoittuisi liiaksi yhteisöjen ja yksilöiden internetsivuilla tapahtuvaan viestintään ja toimintaan. Verkkoviestinnän käsitteeseen olen sisällyttänyt myös sähköpostiyhteydenpidon sekä matkapuhelinten tekstiviestit. Tämäkin on jälleen hankala valinta millä perusteella tekstiviestit ovat verkkoviestintää ja puhelut jotain muuta? Onko verkkoviestintä siis kirjallista viestintää? Vastaus on ei : verkkoviestintä on yhä enemmän myös kuvaa ja ääntä. Verkkoviestinnän rajan vedän tässä kuitenkin vuorovaikutuksen luonteeseen: verkkoviestintä välittyy tieto- tai puhelinverkossa, se ei ole vain keskinäis-, ryhmä- tai joukkoviestintää, vaan mahdollista yhdeltä yhdelle, yhdeltä monelle, monelta yhdelle ja monelta monelle, ja se ainakin jossain määrin sallii meidän irtautua ajasta ja paikasta. 15/302

16 Uusista viestintävälineistä digitaalinen televisio sisältää mielestäni ainakin vielä kovin vähän muita kuin joukkoviestinnällisiä ulottuvuuksia, vaikka onkin avaamassa uuden vuorovaikutteisen väylän, jonka käytön kehittymistä on vielä vaikea ennustaa onhan esimerkiksi digi-tv:n kautta tapahtuvasta sähköpostien vaihdosta jo maailmalta kokemuksia. Verkkoviestinnästä yhdessä digi-tv:n kanssa olen kuitenkin tässä tutkimuksessa käyttänyt digitaalisen viestinnän käsitettä. Helpompi valinta liittyy yhteisöllisyyteen. Verkkoviestinnän avulla rakennettua ja ylläpidettyä yhteisöä voisimme hyvin kutsua verkkoyhteisöksi, jossa koettu yhteisöllisyys olisi näin verkkoyhteisöllisyyttä. Tämä käsite tuntuu kuitenkin ahdistavan yhteisön ja yhteisöllisyyden tiukasti verkon vangiksi jos suljen tietokoneeni ja irtaudun verkosta, katoavatko yhteisö ja yhteisöllisyys johonkin? Tuskinpa vain: yhteisö on edelleen olemassa, vaikka yksikään sen jäsenistä ei olisi verkossa ja yhteisöllisyys elää jäsentensä korvien välissä niin kauan kuin on elääkseen. Virtuaalinen yhteisö ja yhteisöllisyys antavat mielestäni enemmän tilaa yhteisölle ja yhteisöllisyydelle myös tietoverkon ulkopuolella. Virtuaaliyhteisön käsitteen tekee tosin ongelmalliseksi sen ilmeinen näennäisyyden ja sitä kautta merkityksettömyyden ulottuvuus. Virtuaaliyhteisön käsite on vaikea myös siksi, että sitten kirjoitustaidon syntymisen useimmat yhteisömme ovat olleet enemmän tai vähemmän virtuaalisia vain harva yhteisö elää vain ja ainoastaan fyysisessä todellisuudessa. Käsitteellisistä rajoitteista huolimatta olen päätynyt käyttämään virtuaaliyhteisön käsitettä Howard Rheingoldin hengessä. Rheingoldille virtuaaliyhteisö on vastavuoroiseen viestintään perustuva sähköinen verkosto, joka organisoituu yhteisen mielenkiinnon kohteen ja tavoitteen ympärille. Virtuaaliyhteisö syntyy, kun riittävän suuri joukko ihmisiä jatkaa keskustelua verkossa riittävän kauan ja riittävällä tunteella, jotta henkilökohtaisten suhteiden verkostoja voi syntyä. (Rheingold 1993, 5.) Tämä määritelmä jättää uskoakseni yhteisölle elintilaa myös verkon ulkopuolella: kerran syntynyt henkilökohtaisten suhteiden verkosto on jotain, joka elää tietoverkosta riippumatta. Kaikkein eniten minua itseäni vaivaa verkko- ja virtuaalimaailmaan sopivan demokratiakäsitteen löytäminen. Verkkoviestinnän ja virtuaaliyhteisön rinnalle olen valinnut teledemokratian käsitteen yksinomaan siksi, että tämä käsite tuntuu vakiintuneen suomalaiseen kirjallisuuteen kuvaamaan tietoverkkojen käyttöä kansalaisten vaikutuskanava- 16/302

17 na. Teledemokratia johtaa omasta mielestäni ajatukset liikaa puhelinlinjoja pitkin tapahtuvaan demokratiaan ja kuvaa vain välttävästi tietoverkkojen ja demokratian yhteyttä verkostoyhteiskunnassa. Teledemokratiaa parempi käsite tähän olisikin ehkä verkkodemokratia virtuaalisen demokratian käsite viittaisi varmasti liikaa näennäisdemokratiaan. 17/302

18 Osa 1. Ammattiyhdistysliikkeen haasteet Robert D. Putnamin mukaan yhteisöllisyys on Yhdysvalloissa kokenut perustavanlaatuisen romahduksen kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteisöllisyyden rapautumisen seurauksena myös sosiaalinen pääoma yhteiskunnassa on murentumassa. Aikaisemmin järjestö- ja vapaaehtoistyöhön pitkälti pohjautuva yhteiskunta koostuu Putnamin mukaan nykyään yksilöistä, jotka tekevät kaiken yksin. He ovat löyhissä työsuhteissa, irtonaisissa työyhteisöissä työskenteleviä tv-viihdeaddikteja, joiden käsitys omalle itselle varatusta laatuajasta on työmatkoilla omassa autossa yksin vietetty aika. Nämä yksinäiset kansalaiset hoitavat yhteisöllisyytensä jäänteitä maksamalla jäsenmaksuja palkattujen työntekijöiden pyörittämille kansalaisjärjestöille. He eivät enää luota toisiinsa, mikä merkitsee, että verovaroja on suunnattava yhä enemmän kansalaisten turvallisuuden tunteen ylläpitämiseen. Yksinäiset kansalaiset kärsivät masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. (Putnam 2000.) Yhdysvaltojen ohella myös Pohjoismaat ovat tunnettuja järjestöyhteiskuntia. (Putnam 2000, 48.) Myös meillä on käyty keskustelua siitä, mihin suuntaan yksilöllistymiskehitys postmodernissa yhteiskunnassa on johtamassa. Minkälainen rooli ja merkitys järjestöillä, kollektiivisuudella ja yhteisöllisyydellä on tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa? Vaikka sekä USA:ssa että Pohjoismaissa järjestöillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa, amerikkalaista ja pohjoismaista yhteiskuntaa ja järjestöelämää on monessa suhteessa vaikea rinnastaa toisiinsa. Kuitenkin myös Suomessa on koettu samoja muutossuuntia, joita Putnam kirjassaan kuvaa: työelämän muutos, muuttoliike, median parissa käytetyn ajan lisääntyminen, sukupolvimurros ja niin edelleen. Putnamin yhteisöllisyyttä rapauttavista muutossuunnista oikeastaan vain naisten työssäkäynti on ollut suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän vahvuus jo vuosikymmeniä. Onko siis yhteisöllisyys näiden muutosten seurauksena rapautumassa myös Suomessa? Kansalaisjärjestöt, muun muassa ammattiyhdistysliike, on Yhdysvalloissa joutunut jo joutunut etsimään ratkaisuja yhteisöllisyyden rapautumisen tuottamiin haasteisiin. Am- 18/302

19 mattiyhdistysliikkeen asema Suomessa, kuten Pohjoismaissa yleisemminkin, on vahva siinä missä se Yhdysvalloissa on heikko. Voidaan kuitenkin ajatella, että myös Pohjoismaissa amerikkalaisten järjestöjen vaikeuksista ja kokemuksista voitaisiin ottaa oppia, vaikka yhteisöllisyyden kriisi ei samoja mittasuhteita saisikaan. Luku 1. Onko yhteisöllisyys kriisissä? 1.1 Amerikkalaisen yhteisöllisyyden kuolema Kohti kaupallistunutta ja ammatillistunutta järjestötoimintaa Putnamin mukaan amerikkalaiset kuuluvat edelleen yhtä paljon erilaisiin yhteisöihin ja yhdistyksiin kuin aikaisemminkin, mutta yhteisöjen ja jäsenyyden luonne on muuttunut dramaattisesti. Menettäjiä ovat olleet mm. kirkon puitteissa toimivat yhteisöt, ammattiliitot ja veteraanitoiminta, kun taas nousussa ovat olleet esimerkiksi ammatilliset, etniset sekä harrastuksiin ja urheiluun pohjautuvat yhteisöt. Yleinen koulutustason nousu ei ole enää aikaisempaan tapaan lisännyt ihmisten osallistumista. (Putnam 2000, 59.) Myös urheiluharrastuksissa muutos on ollut ilmeinen: yksilölajit ja erityisesti kotona suoritettavat lajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Ja mitä vähemmän aikaa amerikkalaiset käyttävät urheiluun, sitä enemmän aikaa he vastaavasti käyttävät urheilun katsomiseen. Myös kaikilla muilla mittareilla yhdessä tekeminen on vähentynyt: amerikkalaiset kyläilevät vähemmän, järjestävät vähemmän korttipeli-iltoja tai käyvät töiden jälkeen oluella tai vaikkapa keilaamassa (Mt. 109, ) Yhdistysten määrä Yhdysvalloissa on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa kaksinkertaistunut, mutta niiden jäsenmäärä on romahtanut. Kun 1960-luvulla järjestöön kuului keskimäärin ihmistä, nyt enää noin tuhat. (Putnam 2000, ) Myös ammattiliittojen määrä kasvoi luvuilla hiukan, mutta järjestäytymisaste romahti yli 35 prosenttia. Enimmillään amerikkalaisista palkansaajista noin joka kolmas kuului oman alansa ammattiliittoon. Pudotus on ollut jyrkkä vuoden 1975 noin 28 prosentista vuoden 2000 noin 14 prosenttiin. Ammattiliiton jäsenyys on sekin muuttunut. Putnamin mukaan ammattijärjestöjä toimintaa pyörittää käytännössä palkattu henkilöstö eikä kansanliikkeestä ole juuri mitään jäljellä. Toisaalta ammattiliittoja kohtaan yhteiskunnassa 19/302

20 koettu vastustus on vähentynyt liittojen heiketessä. Niinpä nuori työntekijä ei niinkään vastusta liittoja, mutta ajattelee pääasiassa itseään ja omaa uraansa, eikä koe tarvetta liittyä palkansaajajärjestöön. (Mt. 52, ) Vaikka yhteiskunnallinen aktiivisuus ja järjestöllinen toiminta joillakin mittareilla näyttävät olevan voimissaan, tarkempi tarkastelu osoittaa Putnamin mukaan, että toiminta on kaupallistunut ja ammatillistunut. Järjestöjen toiminnasta vastaavat yhä useammin palkatut työntekijät oli kyse sitten puoluetoiminnasta, hyväntekeväisyydestä tai muusta järjestötoiminnasta jäsenen tehtäväksi jää jäsenmaksun maksaminen. Yhteisöllisyys puuttuu näistä yhteisöistä. Vaikka jäseniä voi yhdistää yhteinen tavoite tai aate, he eivät ole yhteyksissä toisiinsa, eivätkä edes tietoisia toisistaan. (Mt. 39.) Yhteisöllinen toiminta Yhdysvalloissa on perinteisesti rakentunut voimakkaasti kirkon ympärille. Enää nuoret eivät kuitenkaan entiseen tapaan perheen perustettuaan ajaudu mukaan kirkon toimintaan kuten aikaisemmin. Myös kirkon piirissä on kuljettu yhä höllempään ja vähemmän osallistumista vaativaan toimintaan. (Mt. 73, 79.) On esitetty, että amerikkalaisten sosiaalinen pääoma ei olisi rapautunut, se vain olisi siirtynyt työpaikoille. Suuri osa ihmisten sosiaalisista suhteista tosiaankin rakentuu työpaikkojen kautta, samaan aikaan kun järjestöihin kuulutaan yhtä vähemmän, avioerot lisääntyvät, ihmiset avioituvat yhä myöhemmin ja monet elävät yksin yhä pidempiä aikoja. Tiiviiden työystävyyksien määrä ei Putnamin mukaan kuitenkaan ole lisääntynyt, eivätkä amerikkalaisten kaikkein tärkeimmät henkilökohtaiset verkostot löydy työpaikalta. Työelämän muutos on johtanut siihen, että työpaikan ihmissuhteista ei voi tulla kovin syviä ja merkitseviä. (Mt. s ) Ilmapiiri työpaikalla ei muutenkaan kannusta syviin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Putnamin mukaan kaksi kolmasosaa yhdysvaltalaisista työnantajista valvoo työntekijöitään esimerkiksi seuraamalla työntekijöidensä postia, sähköpostia, puheluita ja tiedostoja sekä videoimalla heitä. Työntekijät joutuvat jatkuvasti kilpailemaan muiden tiiminsä jäsenten kanssa. Tämä muutos rapauttaa Putnamin mukaan työpaikan sosiaalista pääomaa ja vahingoittaa näin laajempaakin yhteisöä. (Mt. 92.) Putnam esittää, että ihmisten työelämä ja yhteisöllinen/sosiaalinen elämä tulisi saada sovitettua yhteen nykyistä paremmin. Hän ei kuitenkaan näe, että yhteisöllisyys voisi 20/302