Anu Kara ESSEE 1 (8) Viestinnän koulutusohjelma Verkkoviestintä KD07K

Transkriptio

1 Anu Kara ESSEE 1 (8) Viestinnän koulutusohjelma Verkkoviestintä KD07K Viestintäkulttuuri 1 KDVDJ01 Robert Arpo VIESTINTÄKULTTUURIN KIIHTYVÄ MUUTOS Viestintäkulttuurilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi niitä tapoja ja tottumuksia, joilla viestimme ja pidämme yhteyttä toisiimme, luomme ja tulkitsemme merkityksiä sekä rakennamme yhteisymmärrystä. Mediaympäristö taas koostuu toisaalta käyttämistämme viestintävälineistä, toisaalta viestien sisällöistä. Tässä esseessä tarkastelen nykyisen viestintäkulttuurin ja mediaympäristön erityispiirteitä sekä niitä taustoja, jotka ovat vaikuttaneet näiden piirteiden kehitykseen. Lähdekirjallisuutena käytän pääasiassa Charlie Geren teosta Digitaalinen kulttuuri sekä Thomas Hylland Eriksenin teosta Hetken tyrannia. Valitsen tarkasteltaviksi piirteiksi asioiden muuttumisen konkreettisista abstrakteiksi, informaation jatkuvan lisääntymisen, medioiden ja sisältöjen muuttumisen sekä teknologian piiloutumisen näkymättömäksi osaksi elämäämme. Ennen niiden tarkastelua kuitenkin muutama sana digitaalisuudesta. Digitaalisuudella on keskeinen merkitys nykypäivän viestintäkulttuurissa ja mediaympäristössä. Gere selittää sanan digitaalinen merkitystä seuraavasti. Teknisessä mielessä digitaalinen merkitsee epäjatkuvaa, erillisistä elementeistä koostuvaa tietoa. Sittemmin, 1940-luvulta alkaen siitä on tullut synonyymi tietokoneille, jotka tekevät monet nykypäivän ilmiöistä mahdollisiksi. Tietokoneet ovat digitaalisia, koska ne käsittelevät ja tallentavat tietoa digitaalisessa (binaarisessa) muodossa, nollina ja ykkösinä. Tänä päivänä digitaalisuus merkitsee kuitenkin paljon enemmän kuin vain epäjatkuvaa tietoa tai sitä käsitteleviä koneita: viiveetön viestintä, virtuaaliset esitykset, kaikkialle ulottuva media ja maailmanlaajuinen verkottuminen ovat moninaisine ilmenemismuotoineen tärkeä osa

2 Anu Kara ESSEE 2 (8) kokemusmaailmaamme. Geren mukaan voidaan puhua digitaalisesta kulttuurista. Se on syntynyt ja kehittyy edelleen taiteen, teknologian, politiikan ja talouden monimutkaisessa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Digitaalisuus näkyy sekä käyttämissämme laitteissa että merkitys- ja viestintäjärjestelmissä. Nämä erottavat nykyaikaisen elämäntapamme muista. Käsitteellistyvä maailma Kieli vapautui puhujasta, kun tuntematon sumerilainen nero keksi, että fyysinen symboli voi esittää puhutun kielen sanaa, kuvailee Eriksen. Kirjoittamalla ajatukset voidaan erottaa puhetapahtumasta, joka muutoin olisi ainoa keino kertoa niitä muille. Kirjoitustaidon kehittyminen on osaltaan siirtänyt meitä konkreettisesta yhteiskunnasta abstraktiin. Konkreettiselle yhteiskunnalle on tyypillistä, että järjestys perustuu sukulaissuhteisiin, käyttäytymistä ohjaa moraali, tieto on muistinvaraista, uskonto paikallista ja historiaa kerrotaan tarinoina. Abstraktissa yhteiskunnassa taas järjestys perustuu esimerkiksi kansallisvaltion ideologiaan, käyttäytymistä ohjaa kirjoitettu lainsäädäntö, tieto talletetaan arkistoihin, uskonnon pyhät kirjoitukset voidaan levittää laajallekin ja historia on kirjoitetussa muodossa. Kielen tuotanto yhdenmukaistui kirjanpainotaidon ja myöhemmin kirjoituskoneen keksimisen myötä. Samalla tavalla kuin kirjoittaminen ulkoistaa kielen, kellot ulkoistavat ajan, kirjoittaa Eriksen. Aika muuttuu itsenäiseksi, joksikin, joka on olemassa riippumatta ihmisistä ja tapahtumista; se on jotakin tyhjää, jonka määrä on tiedossa ja jonka voi täyttää. Tällöin aika säätelee elämäämme ulkopuolelta sen sijaan, että se täyttyisi sisältäpäin, kulloinkin käsillä olevista asioista. Lisäksi kello yhdistää yhteiskunnan jäsenet. Kaikki tietävät, mitä tarkoitetaan kymmenen uutisilla ja osaavat avata television samaan aikaan. Se myös mahdollistaa nyky-yhteiskunnan toiminnan. Ilman kelloa olisi mahdotonta hallita monimutkaisia prosesseja vaikkapa tehtaissa, kouluissa tai joukkoliikenteessä. Raha on Eriksenin mukaan melko uusi keksintö. Se vaikuttaa maksusuorituksiin, arvon mittaamiseen ja vaihtokauppaan samantapaisesti kuin kello aikaan ja kirjoitus kieleen: asiasta tulee abstrakti ja tietty yhdenmukaisuus ulotetaan koskemaan laajaa aluetta. Oravannahkoista, simpukankuorista ja kultakolikoista on siirrytty yleiseen rahan käsitteeseen. Siihen perustuva raha on laillinen maksuväline koko maassa, ja jos maan valuutta on vaihdettavissa, se kelpaa kaikkialla maailmassa. Käsitteellinen raha on johtanut vaihtotapahtumien ulkoistumiseen ja mahdollistanut maailmanlaajuisen talouden synnyn. Elektronisen rahan ja e-talouden laajentumisen myötä rahasta on tullut entistä käsitteellisempi.

3 Anu Kara ESSEE 3 (8) Esimerkit kuvaavat muutosta, jossa pienten yhteisöjen konkreettisuus on vaihtunut suurten yhteisöjen abstraktiin järjestelmään, yhdenmukaiseen käyttäytymiseen ja käsitteelliseen tietoon. Yksittäisistä ihmisistä tulee merkityksettömiä, kun aika, kieli, talous, muisti, moraali ja tieto ulkoistetaan, kirjoittaa Eriksen. Myös Gere käsittelee asioiden muuttumista abstraktiksi. Se on hänen mukaansa tehnyt mahdollisiksi tavaroiden, rahan ja ihmisten virrat, jotka taas ovat välttämättömiä kapitalismin loppumattomassa laajentumisessa ja voitontavoittelussa. Toisaalta asioiden käsitteellistyminen on edellyttänyt yhä hienostuneempien informaatio- ja viestintäteknologioiden kehittymistä, kun erilaisia merkkejä on ollut kierrätettävänä aina vain enemmän. Tähän liittyviä keksintöjä on syntynyt kiihtyvällä vauhdilla aina lennättimestä ja valokuvauksesta alkaen. Nykyinen digitaalisten laitteiden ja mahdollisuuksien joukko on loputon: esimerkiksi virtuaalitodellisuus, digitaaliset erikoisefektit, digitaalinen elokuva, digitaalinen televisio, elektroninen musiikki, tietokonepelit, multimedia, Internet, World Wide Web, digitaalinen puhelinverkko ja WAP. Asioiden käsitteellistyminen ja sitä tukeva digitaalisen teknologian kehittyminen on osaltaan johtanut siihen, että nykypäivänä meitä ympäröi alati muuttuva ja laajeneva käsitteiden, merkkien ja symbolien meri, joka ohjaa käyttäytymistämme ja kokemuksiamme. Alati lisääntyvä informaatio Eriksen kuvaa lukuisien esimerkkien avulla jatkuvasti kiihtyvää muutosta, jonka johdosta kaikkea on yhä enemmän. Näin käy myös informaatiolle, joka hänen mukaansa lisääntyy koko ajan. Ongelmaksi tulee informaation paljous, josta on vaikea löytää kulloisellakin hetkellä tarpeellista ja olennaista. Sen lisäksi, että informaatiota on yhä enemmän, se myös jaetaan aina vain pienemmiksi palasiksi. Vähitellen jokainen tyhjä paikka ympärillämme ja jokainen tyhjä hetki ajastamme täyttyy näillä informaation palasilla, eikä vapaita hetkiä jää enää lainkaan. Informaation tuottajat taistelevat kiivaasti huomiostamme ja ajastamme. Koska huomiota vaativia asioita on yhä enemmän, yhteen asiaan on käytettävissä yhä vähemmän aikaa. Näin ollen tietoa aletaan tiivistää: esimerkiksi uutisten, elokuvien ja mainosten tuottajat pakkaavat kuhunkin minuuttiin ja sekuntiin yhä enemmän informaatiota. Kun katsojat tottuvat vastaanottamaan tiiviimmin pakattua tietoa, sitä voi tiivistää entisestään. Kehitys koskee kaikkea viestintää: lehtiartikkelit ovat lyhentyneet, poliitikot puhuvat nopeammin ja verkkopalvelujen uutiset päivittyvät jatkuvasti. Lähes kaikesta on mahdollista saada lyhennelmiä ja koosteita, puhutaanpa sitten kirjoista, musiikista, elokuvista tai niin, ruokalajeista.

4 Anu Kara ESSEE 4 (8) Sähköisessä muodossa olevalle informaatiolle on tyypillistä, että sen määrä ei vähene, vaikka sitä jakaisi kuinka monelle. Päinvastoin, tänä päivänä se usein houkuttaa tuottamaan lisää: uusi teknologia on mahdollistanut sen, että käytännössä kuka tahansa Internetin käyttäjä voi olla myös sisällöntuottaja. Kun yhteisen julkisen tilan, Internetin, käyttöä ei juurikaan säännellä, kuka tahansa voi täyttää sitä lähes millaisella sisällöllä haluaa, ja sisältöjen julkaisukynnys on melko alhainen. Kehityksen seurauksena informaatiota on ympärillämme yhä enemmän, mutta se koostuu yhä pienemmistä palasista ja liikkuu yhä nopeammin. Vastaanottajan kannalta informaation paljous johtaa rajattomaan valinnanvapauteen, mutta myös tarpeeseen suodattaa sitä tehokkaasti, jotta löytää etsimänsä. Lisäksi tarvitaan uudenlaista tiedonhallinnan- ja medialukutaitoa, koska tieto ei enää ole niin valmiiksi käsiteltyä kuin aiemmassa puoli yhdeksän uutisten ja paikallislehden maailmassa. Sen sijaan vastaanottaja kokoaa usein itse haluamansa tiedot eri lähteistä. Tämä edellyttää sisältöjen löytämisen lisäksi niiden ymmärtämistä sekä käyttökelpoisuuden ja luotettavuuden arviointia. Jokainen joutuu valitsemaan oman tiensä sen suhteen, mitä medioita seuraa ja miten niissä olevaa informaatiota käyttää. Muuttuvat mediat ja sisällöt Erityisesti nuoret hyödyntävät monipuolisesti eri medioiden tarjontaa. TEKESin teknologiakatsaus kuvaili jo kymmenkunta vuotta sitten, kuinka teini-ikäiset rakentavat oman mediauniversuminsa valikoimalla mieleisensä televisiosarjat, elokuvat, musiikin, www- ja chatsivut sekä tietokonepelit useiden medioiden tarjoamasta valikoimasta. Siten nuoret muodostavat erilaisista elementeistä omaan elämäänsä parhaiten sopivan medioiden ja erilaisten teknologioiden yhdistelmän. Valintoihin vaikuttaa median soveltuvuus kulloiseenkin tarpeeseen ja käyttötilanteeseen. Myös median luonteella on merkitystä: esimerkiksi paperinen sanomalehti voidaan kokea luotettavan tiedon lähteeksi, kun taas verkosta etsitään yksittäisiä tiedon palasia sekä useampia näkemyksiä samaan asiaan. Medioita käytetään TEKESin mukaan yhä enemmän sekä vuorotellen että yhtä aikaa. Tällaisessa mediaympäristössä selviytyminen edellyttää kykyä keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa sekä taitoa poimia itseä kiinnostavat palaset informaatiosisältöjen virrasta. Lisäksi on oltava tietoa eri medioiden ja päätelaitteiden soveltuvuudesta eri tilanteisiin. Eri medioiden sisällöt ovat viime vuosien aikana kytkeytyä toisiinsa yhä enemmän, kuten teknologiakatsauksessa ennakoidaan. Tämän medioiden välisen vuoropuhelun lisäksi käyttäjien oma sisällöntuotanto niihin on lisääntynyt

5 Anu Kara ESSEE 5 (8) merkittävästi. Esimerkiksi moniin sanomalehtiin on jo pitkään voinut lähettää kuvia ja uutisvinkkejä, tekstiviestipalstat ovat suosittua ilmaisjakelulehtien sisältöä ja radiokanavien ohjelmiin voi osallistua niiden Facebook -sivujen kautta. Digitaalisten sisältöjen moninaisuus on Geren mukaan osoitus taiteen voimakkaasta vaikutuksesta kulttuuriin. Esimerkiksi samaan aikaan joukkotiedotuksen kasvun kanssa kukoistanut performanssitaide kiinnitti huomiota välineeseen, jolla sanoma esitetään sekä siihen, miten väline vaikuttaa viestiin. Myös vuorovaikutteisuus, palaute, yleisön ja esityksen suhde sekä erilaisten mediaelementtien yhdisteleminen ovat performanssitaiteen elementtejä, jotka voidaan helposti löytää tämän päivän digitaalisista sisällöistä. Monet muutkin taiteen tekemisen ja ajattelun tavat ovat Geren mukaan ennakoineet uudenlaisen kulttuurin kysymyksiä, vaikka taide sinänsä on pysytellyt erossa massamediasta. Taiteilijat käyttivät tietokonetta taiteen välineenä erilaisissa kokeiluissa 1960-luvulta alkaen, mutta siitä ei koskaan tullut laajojen piirien taidetta. Tietokoneisiin liittyvä teknologia kehittyi nopeasti 1970-luvulta alkaen. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä verkottuminen, www, multimedia, vuorovaikutteisuus ja laitteiden käytettävyys olivat jo tuoneet uudenlaisen sisällöntuotannon mahdollisuuksien kirjon kenen tahansa ulottuville. Verkosta on tullut entistä dynaamisempi yhteisöllisten web 2.0 teknologioiden kehittyessä. Samalla verkkoläsnäolon ja osallistumisen motiivit ovat monipuolistuneet. Esimerkiksi informaatiotulvaa suodatetaan ja omia valintoja helpotetaan kysymällä ja seuraamalla luotettavana pidettyjen tietolähteiden arviointeja ja suosituksia sekä liittymällä samanmielisten verkostoihin. Asioihin vaikutetaan avaamalla keskusteluja ja ottamalla kantaa, tuottamalla blogeja, wikejä ja muita sisältöjä, jakamalla kuvia ja videoita, antamalla arvioita, suosituksia, neuvoja ja palautetta. Oma identiteetti rakentuu muun muassa sen kautta, minkä verran profiililla tai sisällöllä on seuraajia tai ystäviä, miten omat sisällöt sijoittuvat muiden arvioinneissa ja millaista palautetta niistä saa. Näkymätön teknologia Digitaalinen teknologia on levinnyt lähes kaikkialle ja limittyy osaksi jokapäiväistä elämäämme, minkä vuoksi se alkaa helposti vaikuttaa lähes luonnolliselta, kirjoittaa Gere. Samaan aikaan digitaalisen valvonnan keinot ja ulottuvuus kurottavat elämämme jokaiselle osa-alueelle. Uutta teknologiaa ei kuitenkaan tulisi ottaa annettuna, koska se ei ole syntynyt luonnostaan vaan erilaisten voimien ja tarpeiden kehittämänä. Nämä voimat vaikuttavat edelleen taustalla ja määrittelevät, miten ja missä käytämme teknologiaa.

6 Anu Kara ESSEE 6 (8) Geren mukaan näitä taustalla olevia voimia ovat olleet ensisijaisesti kapitalismin sekä toisen maailmansodan ja kylmän sodan tarpeet, jotka liittyivät informaation tuottamiseen ja käsittelyyn sekä asioiden käsitteellistämiseen. Toisaalta kehitykseen on vaikuttanut esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeinen avantgarde, joka löysi interaktiivisuudelle, seurannalle ja kommunikaatiolle aivan toisenlaisia merkityksiä ja käyttötarkoituksia kuin kylmän sodan tarpeisiin oli ajateltu. Lisäksi hän mainitsee vastakulttuurin teknologisen utopismin, postmodernin kriittisen teorian sekä uuden aallon alakulttuurisen tyylin elementteinä, jotka nykyinen digitaalinen kulttuurimme on ottanut omakseen. Nämä kaikki ovat vaikuttaneet siihen, millä tavalla tänä päivänä ymmärrämme ja käytämme digitaalista teknologiaa käydessämme kauppaa, tuottaessamme mediasisältöjä, viihdyttäessämme itseämme tai kommunikoidessamme. Mitä paremmin ymmärrämme taustalla vaikuttavat sosiaaliset ja kulttuuriset voimat, sitä helpompi meidän on kyseenalaistaa nykyilmiöitä ja vaikuttaa kehityksen suuntiin, hän painottaa. Suomalaiseen yhteiskuntaan tekee tuloaan jokapaikan tai ubiikki tietotekniikka kaikkialla läsnä oleva, huomaamattomasti toimiva ja ympäristöönsä sulautuva digitaalinen teknologia. Käyttäjille se näkyy erilaisina läsnä- ja täsmäpalveluina, kirjoittaa Karhula. Tällaiset palvelut voivat esimerkiksi ohjata, suositella tai rajata vaihtoehtoja erilaisissa tilanteissa, seurata asiantiloja ja ilmoittaa uusista tiedoista tai poikkeamista. Raaka-aineenaan ubiikki informaatioympäristö käyttää tilanne- ja tapahtumakohtaista tietoa, jota kerätään esimerkiksi erilaisten palvelujen käytön yhteydessä ja yhdistetään vaikkapa henkilön tai paikan taustatietoihin, kuviin tai ääneen. Näin esimerkiksi kuvattaessa tuomiokirkkoa älypuhelimella voidaan saada näytölle tietoa kirkon historiasta tai aukioloajoista, tai liikuttaessa ostoskeskuksen lähellä näyttö voi kertoa, että lähellä on ruokakauppa tai ravintola. Luonteenomaista tällaiselle ubimaailmalle on, että ihmisillä on jatkuvasti päällä oleva langaton yhteys sekä sähköinen identiteetti tunnistamista varten, kirjoittaa Karhula. Nämä yhdessä aiheuttavat sen, että ihmisten liikkumista, viestintää ja asiointia voidaan seurata jatkuvasti ja kaikkialla. Hän siteeraa Liikenneministeriötä, jonka mukaan Oikean tasapainon löytäminen yksityisyyden suojan ja hyödyllisen tietojen jakamisen välillä on yksi ubimaailman kriittisimpiä kysymyksiä. Uusi kehitys vie kohti kasvavan kontrollin yhteiskuntaa ja vaarantamaa kansalaisyhteiskunnan perustan monipuolisen tiedon saannin sekä osallistumisen ja vaikuttamisen. Käyttäjien vaikutusvalta verkkoyhteisöissä perustuu monipuoliseen tiedonsaantiin, anonyymiin viestintään ja mahdollisuuteen verkostoitua. Ilman näitä tekijöitä, verkon vapaus kaventuu oleellisesti. Läsnä- ja täsmäpal-

7 Anu Kara ESSEE 7 (8) veluilla on kova hinta, jos se maksetaan kaventuneella puheella todellisuudesta. Mielestäni on hämmentävää, että kehityksestä ei juurikaan käydä julkista keskustelua. Voiko vauhtia hidastaa? Viestintäkulttuuri ja mediaympäristö muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla. Digitaalisen teknologian nopea kehitys edistää muutosta, vaikka ei sitä yksin aiheutakaan. Yksi Eriksenin keskeisistä päätelmistä on, että valtaisa tietotulva täyttää kaiken vapaan ajan, ja tämän lopputuloksena elämä muuttuu keskeytymättömäksi sarjaksi informaatiolla täytettyjä hetkiä, jatkuvaksi kiireeksi hetkestä toiseen. Muutos ja sen nopeus vaikuttaa tämän päivän työpaikoilla ja ihmisten henkilökohtaisessa elämässä monin tavoin, ja koetaan yhä useammin kielteisenä. Jokainen voi tietysti yrittää tehdä erilaisia henkilökohtaisia ratkaisuja, elämäntilanteensa mukaisesti: vaalia luovuutta, vaihdella hitaiden ja nopeiden asioiden välillä, lukea sähköpostia vain arkipäivisin ja päättää, että kaikkia asioita ei ole pakko tietää. Suomessa viime vuosina esiin noussut Hidasta elämää -liike pyrkii parempaan elämänlaatuun juuri tämäntapaisten ajatusten avulla. Tavoitteena on tasapainoinen, kiireetön ja hyvä elämä. Yhteiskunta ja meitä ympäröivä viestintäkulttuuri vaatii kuitenkin muuttuakseen kiinteitä jarruja, ehdottaa Eriksen. Esimerkiksi tiedotusvälineiden eettisten periaatteiden osaksi tulisi liittää hitautta koskevia sääntöjä: materiaali, joka luonteensa puolesta vaatii kokonaisuuden ymmärtämistä, pitäisi välittää hitaasti, välineestä riippumatta. Hän ehdottaa myös, että kaikkien tiedon tuottajien pitäisi ottaa perusperiaatteekseen vähemmän on enemmän : esimerkiksi uusien tutkimusten ja tiedeartikkelien pitäisi sisältää myös uusia ajatuksia, muuten niitä ei voisi julkaista. Edelleen, julkiset tilat pitäisi hänen mukaansa määrätä kännykkäkieltoalueiksi ja työnantajien tulisi tukea hitaita hetkiä esimerkiksi järjestämällä ryhmäkeskusteluja tai kävelylenkkejä työajalla. Eriksenin ehdotuksilla on maalaisjärkinen tausta, ihmisten pysäyttäminen ja mahdollisuuden tarjoaminen ajatella yksi, kaksi tai jopa kolme ajatusta loppuun asti. Niiden toteutuminen edellyttäisi kuitenkin ajattelutavan muutosta tehokkuuspainotteisessa liike-elämässä, joka sitten toimisi mallina myös muiden sektorien organisaatioille. Ehkäpä työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen yhä lisääntyvät ongelmat vähitellen pysäyttävät myös organisaatiot ajattelemaan. Tahdin hidastaminen ja huomion kiinnittäminen esimerkiksi viestinnän laatuun vaikuttaisivat olennaisesti työpaikkojen arkeen.

8 Anu Kara ESSEE 8 (8) LÄHTEET Gere, Charlie Digitaalinen kulttuuri. Turku: Faros-kustannus Oy. Eriksen, Thomas Hylland Hetken tyrannia. Helsinki: Johnny Kniga Kustannus. Karhula, Päivikki (toim.) Paratiisi vai panoptikon? Näkökulmia ubiikkiyhteiskuntaan. Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 10 (verkkodokumentti). Saatavuus < (luettu ). TEKES Digitalisoituvan viestinnän monet kasvot. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 118/2001. Helsinki: TEKES. Wikipedia 2011 a. Hakusana Digitaalinen kulttuuri (verkkodokumentti). Saatavuus < (luettu ). Wikipedia 2011 b. Hakusana Jokapaikan tietotekniikka (verkkodokumentti). Saatavuus < (luettu ).