Pajarilan kaavarunkoalueeseen kuuluvan Pajarilanväylän liito-oravaselvitys

Transkriptio

1 LIITE 4 Pajarilan kaavarunkoalueeseen kuuluvan Pajarilanväylän liito-oravaselvitys Kimmo Saarinen, Juha Jantunen, Anu Valtonen, Marco Consiglio

2 Pajarilan kaavarunkoalueeseen kuuluvan Pajarilanväylän liito-oravaselvitys Kimmo Saarinen, Juha Jantunen, Anu Valtonen, Marco Consiglio SISÄLLYS 1. JOHDANTO LIITO-ORAVAN EKOLOGIA JA SUOJELUNÄKÖKOHDAT Elinympäristö ja elintavat Elinkierto ja esiintyminen Ravinto ja jätökset Suojelu ja lainsäädäntö LIITO-ORAVA PAJARILANVÄYLÄN ALUEELLA Tutkimusalue Maastohavainnot JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Joutseno huhtikuu 2005 Lääkäritie 15 ISSN Tiuruniemi ISBN all.env@inst.inet.fi 1

3 1. Johdanto Pajarilan kaavarunkoalueeseen kuuluvan Pajarilanväylän (kuva 1) liito-oravakannan selvittämiseksi Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti on tehnyt Lappeenrannan kaupungin teknisen keskuksen kaavoitusosastolle selvityksen, joka täydentää syksyllä 2004 Maa ja Vesi Oy:n toimesta tehtyä Pajarilan kaavarungon luontoselvitystä. Liito-oravakartoituksen ovat tehneet FT Kimmo Saarinen, FT Juha Jantunen, FM Anu Valtonen ja insinööri Marco Consiglio Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Selvitys koostuu liito-oravan ekologiaa ja suojelunäkökohtia käsittelevästä teoriaosasta ja maalishuhtikuussa 2005 tehtyjen maastokäyntien havainnoista. Kuva 1. Rajaus liito-oravaselvityksen kohdealueesta (Alue 1) valtatie kuuden eteläpuolella. 2

4 2. Liito-oravan ekologia ja suojelunäkökohdat Tekstissä ei ole erikseen viitattu osion pohjana käytettyihin lähdeteoksiin ja muihin viitteisiin, jotka on koottu selvityksen loppuun Elinympäristö ja elintavat Suomessa liito-oravaa (Pteromys volans) tavataan maan etelä- ja keskiosissa, pohjoisimmillaan Oulun ja Kuusamon seuduilla. Laji suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta menestyy myös pellonreunojen haavikoissa ja kulttuuriympäristöissä, kuten vanhoissa puistoissa ja puutarhoissa. Liito-oravan reviirit sijoittuvat yleensä rinnemetsiin, metsänpainanteisiin tai pienvesien varsille. Elinpiirin kuuset antavat suojaa ja tarjoavat pesäpaikkoja, lehtipuut (haavat, lepät ja koivut) pesäkoloja ja ravintoa. Liito-oravan pesä sijaitsee useimmiten tikkojen suuriin haapoihin hakkaamissa koloissa. Pesän voi löytää myös muissa puulajeissa sijaitsevista koloista, oravan risupesästä, linnunpöntöstä tai rakennuksesta. Lisääntymiseen käytetyn pesäpaikan ohella liito-oravalla on yleensä käytössä useita vaihtuvia pesiä lepoon ja ravinnon varastointiin. Naaraalla on käytössä keskimäärin viisi (2-10) ja koiraalla kahdeksan (4-14) pesää. Häirintätilanteessa liito-orava saattaa siirtää poikaset turvaan toiseen pesään. Liito-oravametsikkö voi olla ajoittain asuttu tai asumaton. Liito-orava on hämärä- ja yöaktiivinen, mutta kiima-aika ja lisääntymisajan kasvava ravinnontarve pakottavat sen joskus liikkeelle myös valoisana aikana. Etu- ja takaraajat yhdistävän liitopoimun avulla se liitää puusta toiseen. Pisin mitattu liitomatka on ollut yli 70 metriä. Varsinkaan aikuiset liito-oravat eivät mielellään ylitä liitomatkaa laajempia aukeita. Pesä- ja ruokailualueiden välisessä liikkumisessa liito-orava suosii kuusimetsälaikkuja. Näiden puutteessa muutkin pesä- ja ruokailualueita yhdistävät puustoiset kaistaleet kelpaavat. Keskimääräisen yönaikaisen ravinnonhankintamatkan etäisyys pesältä on ollut koirailla 292 metriä (maksimi 2 km) ja naarailla 111 metriä (maksimi 900 m) Elinkierto ja esiintyminen Liito-oravan kiima-aika on maalis-toukokuussa. Olosuhteista riippuen naaras tuottaa lisääntymiskauden aikana 1-2 poikuetta, joista ensimmäinen syntyy huhti-toukokuussa ja toinen kesä-heinäkuussa. Poikueessa on 1-5 jälkeläistä, jotka viettävät syntymäpesässä ensimmäiset 1,5-2,5 kuukautta. Nuorten yksilöiden asettuminen uudelle alueelle ajoittuu pääosin elosyyskuuhun. Talvella liito-oravat viettävät suuren osan vuorokaudesta pesässä. Yksilöiden elinikä on 3-8 vuotta. Naaraat ovat koiraita reviiriuskollisempia ja niiden elinpiiri (keskiarvo 8 ha) on koiraita (keskiarvo 60 ha) suppeampi. Molempien sukupuolten toiminta keskittyy pienelle ydinalueelle (noin 10 % reviirin alasta), joka koostuu useimmiten leppä- ja haapakeskittymistä. Aikuisten koiraiden on havaittu käyttävän useita metsälaikkuja, kun taas aikuisille naaraille riittää yleensä yksi metsälaikku. Molemmilla sukupuolilla liikkuvuus on sidoksissa metsälaikun ko- 3

5 koon: mitä pienempi laikku, sitä todennäköisemmin käytössä on useampi metsälaikku. Kulkuyhteyspuiden puuttuminen ei välttämättä estä lajin liikkumista, mutta lisää todennäköisyyttä joutua saalistuksen uhriksi. Liito-oravan käyttämien puustoisten käytävien pituus on vaihdellut m ja leveys 5-40 m. Reviirijärjestelmä pakottaa syksyllä erityisesti nuoret naaraat omien elinpiirien hakuun. Syksyisten elinpiirin etsintämatkojen etäisyys syntymäpaikasta voi vaihdella sadoista metreistä jopa yhdeksään kilometriin Ravinto ja jätökset Talvella liito-oravan pääravintoa ovat lepän ja koivun norkot ja silmut. Kevään edistyessä havupuiden silmut ja kukinnot täydentävät ruokavaliota. Kesällä ravinto koostuu pääasiassa lehtipuiden lehdistä, erityisesti haapa on suosittu ravintokohde. Syksyllä ruokavalioon kuuluvat myös marjat, hedelmät, sienet ja siemenet. Joskus ravintovalikoimaa täydentävät linnunmunat ja -poikaset sekä hyönteiset. Talven varalle kerättyjä lepän ja koivun norkkoja voi löytää muun muassa puunkoloista, puiden oksilta ja linnunpöntöistä. Useimmiten liito-oravan läsnäolo paljastuu ulostepapanoista (kuva 2). Niiden hajoamisnopeus vaihtelee yhdestä kolmeen vuoteen. Riisinjyvän kokoiset papanat löytyvät usein pesä- tai ruokailupuun tyveltä (suuret kuuset ja haavat). Papanoita voi löytyä myös puiden oksilta, kalliojyrkänteiltä, linnunpönttöjen katolta tai rakennusten ullakoilta. Vuodenajasta ja ravinnon koostumuksesta riippuen papanoiden väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummanruskeaan tai mustaan. Norkkojen siitepöly värjää talvisen ja keväisen ulosteen usein kellertäväksi. Vastaavasti kesän lehtiravinnon käyttö tulee näkyviin tummina papanoina. Papanoiden ohella ruokailupuiden alta voi löytyä osittain syötyjä lehtiä. Kuva 2. Liito-oravan ulostepapanoita. - Valokuva Juha Jantunen. 4

6 2.4. Suojelu ja lainsäädäntö Suomen liito-oravakannan kooksi on arvioitu paria. Viimeisimmässä kansallisessa uhanalaisuustarkastelussa laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU), sillä kannan on arvioitu laskeneen yli 20 %:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liito-oravaa uhkaavat erityisesti sopivien pesimäympäristöjen häviäminen metsien ikärakenteen ja puulajisuhteiden muuttumisen seurauksena, hakkuista johtuva metsikkökoon pieneneminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen sekä vanhojen haapojen ja muiden kolopuiden puute. Liito-orava on Euroopan Unionin luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin (92/43ETY; luontodirektiivi) liitteissä (II ja IV) mainittu erityistä suojelua tarvitseva nisäkäslaji. Luontodirektiivin 12 artikla (kohta 1) edellyttää jäsenvaltioita toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liitteessä IV (a) olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä näiden lajien tahallinen pyydystäminen, tappaminen, tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana sekä kiellettävä näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. Liito-orava on luonnonsuojelulain (LSL) 38 :n mukaan rauhoitettu. LSL (39 ) kieltää rauhoitettujen eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen, pesien, munien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. LSL:n 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty ( /553). Ministeriöiden ohjeessa (MMM, YM 2004) lisääntymispaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa liito-orava saa poikasia. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut sekä muut niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen rinnastuu myös kaikkien kulkuyhteyksien tuhoaminen lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Lisääntymisja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseisellä paikalla, esimerkiksi kulkuyhteyksien katkaiseminen ruokailupuihin. 5

7 3. Liito-orava Pajarilanväylän alueella 3.1. Tutkimusalue Alueella aikaisemmin tehty luontoselvitys (Maa ja Vesi Oy, ) kokoaa keskeiset tiedot Pajarilan kaavarunkoalueen luonnonympäristöstä ja -maisemasta sekä näiden pohjalta laaditut suositukset maankäytölle. Kasvillisuuden, geomorfologian, kosteusolosuhteiden, rinnevieton ja maisematekijöiden perusteella kaavarunkoalue on jaettu 24 luontokohteeseen. Näiden tietoja käytettiin tämän liito-oravaselvityksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Pajarilanväylällä on mittaa itä-länsisuunnassa noin kaksi kilometriä. Se sijoittuu kaavarunkoalueen keskelle ja kattaa siitä noin neljänneksen. Pajarilanväylä koostuu viidestä luontoselvityksessä mainitusta kohteesta (numerot 6, 10, 11, 13, 15), jotka ovat pääsääntöisesti metsäisiä elinympäristöjä. Metsäsaarekkeet ovat vaihtelevan kokoisia ja useat ovat voimakkaassa metsätalouskäytössä. Puusto on monin paikoin poistettu kokonaan, jonka seurauksena laajoilla alueilla kasvaa nuorta lehtipuupensaikkoa. Käsitellyillä alueilla ympäristö on vaikeakulkuista ja maisemakuva usein epämääräinen. Liito-oravien etsintä keskittyi selkeinä kokonaisuuksina säästyneisiin ja iäkkäämpää puustoa kasvaviin kohteisiin (numerot 10, 11 ja 13). Pajarilanväylän pohjoispäässä kohteella 10 kasvaa vanhoja havupuita ja kookkaita haapoja aivan rajauksen tuntumassa. Kohteella 11 puusto on kuusivaltaista ja kohteella 13 yleisesti sekametsää, joukossa runsaasti mm. isoja haapoja. Syksyllä 2004 tehdyn luontoselvityksen yhteydessä löytyi kaksi todennäköistä liito-oravan reviiriä (kohteet 19 ja 22). Molemmat sijoittuvat Pajarilanväylän ulkopuolelle, noin 0,5-1 km alueesta lounaaseen. Ainoa tiedossa oleva liito-oravahavainto Pajarilanväylän alueelta on tehty huhtikuussa 2004 Savelantien päässä lähellä Pajarilan varastoaluetta (kuva 3) Maastohavainnot Liito-oravaselvitys pohjautuu kolmen maastopäivän ( ) havaintoihin. Maastokäyntien aikana Pajarilanväylä ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat liito-oravalle soveltuvat metsäiset alueet tutkittiin mahdollisimman tarkasti. Papanoiden löytämiseksi suurimpien haapojen ja kuusten sekä kolo- ja lahopuiden tyvet tarkastettiin. Lisäksi kuusten latvustoissa sijaitsevat ja liito-oravien mahdollisesti käyttämät oravan pesät sekä tikankolot olivat seurannan kohteena. Liito-oravasta ei tehty suoria havaintoja, mutta lajin ulostepapanoita havaittiin kolmelta erilliseltä alueelta (kuva 4). Nämä sijoittuvat luontoselvityksen kohteille 10 ja 11. Kohteelta 13 ei todettu merkkejä liito-oravista, vaikka alueella kasvaa lajille sopivaa puustoa. Kaikkien liito-oravahavaintojen sijainti määritettiin satelliittipaikantimella (etrex Vista). 6

8 Kuva 3. Pajarilanväylän alueelta (kohde 11) keväällä 2004 tehty liito-oravahavainto. Kuva 4. Papanahavainnot Pajarilanväylän alueelta maalis-huhtikuussa Havaintojen tarkempi kuvaus on taulukossa 1. 7

9 Taulukko 1. Liito-oravan kaikki papanahavainnot Pajarilanväylältä ja sen lähiympäristöstä keväällä Havaintojen sijainti on esitetty kuvassa 4. nro E-koordinaatti N-koordinaatti papanoiden lkm n n. 100 n papanoiden sijainti 2 kuusta kuusi 2 kuusta 3 kuusta haapa kuusi kuusi kuusi kuusi 2 haapaa Kohde 10 (havaintopisteet 1-6) Suurten kuusten ja haapojen tyveltä löytyi useita satoja liito-oravan papanoita (taulukko 1). Parhaimmillaan yhden haavan tyveltä laskettiin noin sata papanaa. Kyseessä oli haavankäävän lahottama todennäköinen pesäpuu. Kaikkiaan havaintopuita oli kymmenen. Suurin osa löydetyistä papanoista oli keltaisia (kuva 5), mutta joukossa oli myös runsaasti tummia papanoita, joista osa oli vanhempia ja painunut lumen sisään. Harvapuustoinen sekametsä täyttää hyvin liitooravan vaatimukset, sillä lähistöllä kasvaa runsaasti mm. nuoria haapoja ja leppiä. Kohde 11 (havaintopisteet 7-10) Liito-oravan papanoita havaittiin kahdella alueella. Muista erillisenä Pajarilantien ja Tarviketien risteyksen tuntumasta löytyi yhden kuusen alta kaksi tummaa papanaa. Lähiympäristössä kasvaa suuria haapoja. Suurin osa havainnoista tehtiin Pajarilan varastoalueen länsipuolella, lähellä edellisen kevään liito-oravahavaintoa. Vanhan kuusikon ja voimakkaasti harvennetun metsikön reunavyöhykkeen (kuva 6) haapojen tyveltä laskettiin kymmenkunta papanaa. Kuva 5. Tuoreita liito-oravan papanoita kohteella 10. Rungolla on useita yksittäisiä papanoita kahden rengastetun ryhmän välillä. - Valokuva Juha Jantunen

10 Kuva 6. Liito-oravan elinympäristöä. - Valokuva Juha Jantunen Johtopäätökset Pajarilanväylältä löytyi merkkejä liito-oravan läsnäolosta. Liito-oravan asuttamaksi on tulkittu metsä, josta on löytynyt tuoreita ulostepapanoita. Kartoituksen aikana papanoita löytyi kolmelta eri alueelta, joista kahdella (havaintopisteet 1-6 ja 8-10) oli todennäköinen reviirin ydinalue kartoitushetkellä. Papanoiden lukumäärä ja laatu osoittavat, että näitä molempia on käytetty laajasti ainakin ruokailu- ja/ tai läpikulkuun (levähdyspaikka). Suuri määrä liitooravan papanoita kolopuun tyvellä on tulkittu merkiksi puussa olevasta pesästä. Ehto täyttyy Pajarilanväylän pohjoisreunalla rajauksen ulkopuolella (havaintopiste 5). Liito-oravan säilymisen varmistamiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikalla olevat kolopuut sekä sopivat ravinto- ja suojapuut pesäpuun välittömässä lähiympäristössä tulisi säästää. Ministeriöiden ohjeessa (MMM, YM 2004) koskemattomaksi esitetään jätettäväksi liito-oravan lisääntymiseen tai levähtämiseen käyttämästä puusta säteeltään metrin vyöhyke. Kolopuiden ja lehtipuiden säilyttäminen on suositeltavaa havupuuvaltaisessa metsässä ja vastaavasti suurikokoisten kuusten säilyttäminen lehtipuuvaltaisissa metsissä. Erityisesti suuret haavat mahdollisina pesäpuina tulisi säilyttää ja metsänhakkuut tulisi ajoittaa lisääntymiskauden (huhti-elokuu) ulkopuolelle. Pajarilanväylän alueella olisi suositeltavaa jättää käsittelemättä papanahavaintopisteitä 7-10 ympäröivät lähimetsät sekä kulkuyhteys havaintopisteestä 3 reviirin ydinalueelle (havaintopisteet 1-6). Liikkumisen mahdollistavat ja mahdollisina tulevaisuuden lisääntymis- ja levähdyspaikkoina toimivat, erityisesti haapaa kasvavat metsäsaarekkeet olisi myös hyvä säästää. 9

11 5. Kirjallisuus Hanski IK. 1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel Pteromys volans in managed forests. Wildl Biol 4: Hanski IK, Henttonen H, Liukko UM, Meriluoto M, Mäkelä A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 130 s. Hanski,IK, Stevens PC, Ihalempiä P, Selonen V. 2000: Home-range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. J Mammal 81(3): Lahti S. (toim.) 1997: Suomen ja Pohjolan nisäkkäät. WSOY, Porvoo. Luonnonsuojelulaki /1096. Kaakkois-Suomen metsäkeskus 2004: Liito-oravan elinympäristöjen turvaaminen, suositus s. Koivisto I. (toim.) 1991: Suomen eläimet - nisäkkäät. Weilin+Göös, Espoo. MMM ja YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä, ohje s. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2004: Liito-orava ja metsänkäsittely. 8 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Rassi P, Alanen A, Kanerva T, Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Reunanen P. 2001: Landscape responses of Siberian flying squirrel (Pteromys volans) in northern Finland: The effect of scale on habitat patterns and species incidence. Department of Biology, University of Oulu. Väitöskirjatyö. 45 s. Selonen V. 2002: Spacing behaviour of the Siberian flying squirrel - effects of landscape structure. Department of Ecology and Systematics, Division of Population Biology, University of Helsinki. Väitöstyö. 23 s. Selonen V, Hanski IK. 2003: Movements of the flying squirrel Pteromys volans in corridors and matrix habitat. Ecography 26: Selonen V, Hanski IK. 2004: Young flying squirrels (Pteromys volans) dispersing in fragmented forests. Behav Ecol 15: Selonen V, Hanski K, Stevens PC. 2001: Space use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans, in fragmented forests. Ecography 24:

12 Siivonen L, Sulkava S. 1999: Pohjolan nisäkkäät. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. Sulkava P, Sulkava R. 1993: Liito-oravan ravinnosta ja ruokailutavoista Keski-Suomessa. Luonnon Tutkija 3: Työryhmämuistio, MMM 2002:21. Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti, Helsinki. 19 s. 11