Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus

Transkriptio

1 Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus Heli Jutila Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja

2 Saniaisvaltainen lehto kuviolla Etukannen kuvat: Vasemmalla ylhäällä koiranvehnää (Elymus caninus)tuomiston eteläpuolen lehdossa, ja oikealla puronvarren kosteaa lehtoa kuviolla Alhaalla vesikasvillisuutta Siiriin Ruununmyllyojaan padotussa lammessa Valokuvat ovat Heli Jutilan, jollei toisin mainita. Karttojen copyright Maanmittauslaitos Aineistonvaihtosopimus Hämeenlinnan kaupungin kanssa. Lähedeviite: Jutila Heli 2013: Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja sivua. Hämeenlinnan kaupunki. ISBN painotuote: ISBN verkkojulkaisu: ISSN L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 1

3 Sisältö Tiivistelmä 4 Abstract 5 Johdanto 6 Työn tarkoitus 6 Aikaisemmat tutkimukset 6 Menetelmät 6 Tulokset 6 Ruununmyllyjoen varsi (kuvio 28) 6 Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuviot 26, 23) 8 Velssin soratien länsipuoli (kuvio 22) 9 Noron varren lehto (kuvio 2) 9 Nuorehko lehtipuuvaltainen kangas (kuvio 1) 11 Tuoreen kankaan kuusikko, jossa linnustoarvoja (kuvio 3) 11 Tuore sekametsäkangas (kuvio 4) 11 Lehtipuuvaltainen rinne (kuvio 12) 12 Siirin lehto (kuvio 11) 13 Siirin eteläinen pelto (kuvio 0) 16 Kuusivaltainen tuore kangas (kuvio 10) 16 Ruoho ja heinäkorpi (kuvio 13) 17 Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttunut kuusikko (kuvio 7) 18 Rauduskoivujen luonnehtima kangas ja hakkuu (kuvio 8) 18 Ikkunaladonsuon alue (kuvio 9) 19 Ojitettua lehtoa ja korpea (kuvio 14) 21 Tien varren varttuva kuusikko (kuvio 17) 21 Suurruohoniittyaukio (kuvio 15) 21 Taimikko (kuvio 18) 22 Nuoren lehtipuuston ja kuusen luonnehtima ojikko (kuvio 6) 22 Lehtokuvio (kuvio 19) 23 Siirtolohkareiden alue (kuvio 20) 23 Ojikkoa ja noron vartta (kuvio 5) 24 Sekametsäinen lehtomainen kangas (kuvio 30) 25 Tuore kuusivaltainen lehto (kuvio 31) 27 Entinen peltolaikku (kuvio 32) 27 Kuusivaltainen lehtomainen kangas (kuvio 33) 27 2

4 Tuore lehto (kuvio 34) 27 Mäkien tuore kangas (kuvio 29) 28 Hakkuuaukea (kuvio 27) 29 Norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli) 29 Ruununmyllyjoen puronvarsilehtoa Velssinlammen alapuolella (kuvio 37) 29 Tulosten tarkastelu 31 Kirjallisuus 33 Punakärpässieniä kuvilla

5 Tiivistelmä Siirinkadun ja Siirintaustantien kaavoitusta varten laadittu kasvillisuusselvitys on osa laajempaa Siirin ja Mykkäsen alueen luontoselvitystä. Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien aikana useammalla kartoituskäynnillä ja kuvioiden rajaamisessa hyödynnettiin ilmakuvia. Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto on maakunnallisesti arvokas metsälakikohde ja edustavaan kasvilajistoon kuuluvat mm. lehtopalsami (Impatiens noli tangere), lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus), koiranvehnä (Elymus caninus), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja soreahiirenporras (Athyrium filixfemina) sekä pitkäpääsara (Carex elongata). Ruununmyllyjoen varsi on tärkeä myös linnustollisesti ja lepakkojen kannalta. Purossa on luontainen taimenkanta. Soratien länsipuolella lehtoalue jatkuu ja suunnitellulla Siirintaustan tien risteysalueella on säästämisen arvoista noronvarsilehtoa. Siirin lehto on 5,8 ha laajuinen lehdon, lehtokorven ja lehtomaisen kankaan muodostama luontoarvoiltaan huomionarvoinen metsälakikohde. Alueen varttunut kuusivaltainen metsä on kehittynyt nykytilaansa melko häiriöttömästi. Lehto on pääasiassa tuoretta lehtoa (HeOT, OMaT), jossa esiintyy mm. seuraavia lehdon ilmentäjälajeja: mustakonnanmarja, sinivuokko (Hepatica nobilis), keltavuokko (Anemone ranunculoides), oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), imikkä (Pulmonaria obscura), metsä ja lehtokorte (Equisetum sylvaticum and E. pratense). Kosteimmissa kohdissa esiintyy lähteistä ja korpimaista saniaislehtoa, jonka lajistosta mainittakoon suokeltto (Crepis paludosa) ja korpialvejuuri (Dryopteris cristata). Siirin lehto tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lehtokorpi on erittäin uhanalainen luontotyyppi Etelä Suomessa ja Hämeenlinnan hallinto oikeus on päättänyt, että alueelle ei voi sijoittaa rakentamista. Siirin lehdon kasvillisuutta ja eläimistöä selvitetään lisää kesällä Kuvion 13 ruoho ja heinäkorpi on säilyttämisen arvoinen, sillä Etelä Suomessa tämä luontotyyppi on erittäin uhanalainen tai vaarantunut. Neljän suuren siirtolohkareen alue on moreenimäkien tuntumaan sijoittuvaa aluetta, jolla viihtyvät mm. kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sini ja valkovuokko, tähtitalvikki (Moneses uniflora) ja häränsilmä (Hypoceris maculata). Pesosen lampeen laskevan norolaakson (kuvio 36 ja itäpuoli) kosteassa saniaisten ja suurruohojen vallitsemassa lehdossa on kuollutta puuainesta. Kokonaisuus jatkuu maakunnallisesti arvokkaana Ruununmyllyjoen puronvarsilehtona (kuvio 37), jossa muutamien metsälehmusten (Tilia cordata) luonnehtimassa puron varressa kasvoivat mm. näsiä (Daphne mezereum) ja humala (Humulus lupulus). Siirin ja Velssin suunnan kasvillisuus on pääosin melko rehevää ja siksi alueelta löytyy varsin paljon lehtoja. Alueen putkilokasvilajisto osoittautui varsin runsaaksi. Alueen suunnittelussa tulee huomioida myös norot ja puro sekä kaivetut ojauomat. Selvityksessä viitataan alueelta tehtyihin liito orava, lepakko ja linnustoselvityksiin. 4

6 Abstract The vegetation survey made for the land use planning of Street Siirinkatu and Road Siirintaustantie is part of the broader nature survey of Siiri and Mykkänen area. The vegetation of the area was studied on several visits during summers and aerial photographs were utilized in delineating the patches. The herb rich deciduous forest of the turning of Ruununmyllyjoki is provincially valuable forest act site and to the representative flora belong e.g. Touch me not Balsam (Impatiens noli tangere), Eurasian Baneberry (Actaea spicata), common lady fern (Athyrium filix femina), Ranunculus cassubicus, Elymus caninus, and Carex elongata. The shore of stream Ruununmyllyjoki is important also for birds and bats. There is a natural trout population in the brook. On the west side of the gravel road the herb rich deciduous forest continues and in the crossing area of the planned Road Siirintausta there is valuable herb rich deciduous forest of e rivulet. The herb rich deciduous forest of Siiri is approximately 5,8 hectares area, valuable forest act site and is composed of herb rich deciduous forest, peat forming herb rich deciduous forest and near herb rich forest. The aging forest has developed to the current state fairly undisturbed. The deciduous forest is mainly mesic herb rich deciduos type (HeOT, OMaT), where the following indicator species are found: Actaea spicata Hepatica nobilis, Anemone ranunculoides, Maianthemum bifolium, Oxalis acetosella, Pulmonaria obscura, Equisetum sylvaticum and E. pratense. In wet sites there is spring and peat effected fern forest, where Crepis paludosa and Dryopteris cristata can be found. The herb rich deciduous forest of Siiri has to be left unbuilt. The peat forming herb rich deciduous forest is endangered nature type in South Finland. The administrative court of Hämeenlinna has decided, that it is not possible to build in its area. The flora and fauna of the herb rich deciduous forest of Siiri is inventoried more during the summer In the patch there is valuable herb and grass dominated peat effected forest, which is endangered or vulnerable in South Finland. The area of four large glacial erratic locates close to till area, where Lathyrus vernus, Hepatica nobilis, Anemone nemorosa, Moneses uniflora and Hypoceris maculata can be found. In the rivulet valley running to the pond of Pesonen (patch 36, and east side) moist fern and tall herb dominated forest includes dead wood. The entity continues as provincially valuable herb rich forest of the Ruununmyllyjoki stream side (patch 37), where Tilia cordata, Daphne mezereum and Humulus lupulus were growing. The vegetation of Siiri and Velssi is mainly eutrophic and that is why there are so many herb rich deciduous forests. The vascular plant species richness of the area proved to be fairly high. In the planning of the area the streams, rivulets and dikes shall be taken into consideration. In the survey the flying squirrel, bat and bird studies shall be referred to. 5

7 Johdanto Työn tarkoitus Siirinkadun ja Siirintaustantien kaavoitusta varten laadittu kasvillisuusselvitys on osa laajempaa Siirin ja Mykkäsen alueen luontoselvitystä. Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien 2008, 2009, 2011 ja 2012 aikana useammilla kartoituskäynneillä. Julkaisussa esitetään alueen kasvillisuustyyppejä kuvioittain pohjautuen maastokartoituksiin, ilmakuviin ja muuhun aineistoon. Huomionarvoinen kasvilajisto, mukaan lukien uhanalaiset tai harvinaiset lajit sisältyvät myös selvitykseen. Kohdekuvausten yhteydessä esitetään suosituksia alueiden kaavoitusratkaisuiksi ja käyttömuodoiksi. Työ on tehty Hämeenlinnan kaupungin maankäytön suunnittelussa ympäristöasiantuntijan toimesta. Aikaisemmat tutkimukset Työn pohjana käytettiin Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina julkaisua, joka osittain ulottuu tarkasteltavalle alueelle. Katumajärven itäpuolen kasvillisuusselvityksessä Siirintaustan tielinjauksen pohjoisosan paikkeilla on osaalue nimeltään Joentaustan kankaat, josta todetaan, että jokivarsi on hyvä säästää rakentamatta. Kuvauksen mukaan metsätyyppi vaihtelee tuoreesta lehtomaiseen kankaaseen ja tuoreeseen lehtoon (HeOT). Maininnanarvoista lajistoa ovat mm. tähtitalvikki (Moneses uniflora), peurankello (Campanula glomerata) ja mäkikattara (Brachypodium pinnatum). Menetelmät Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien aikana useammalla kartoituskäynnillä ( , , , , , , , ). Kasvillisuuskuvioiden rajat piirrettiin MapInfo ohjelmalla Maanmittauslaitoksen ilmakuvia ja Hämeenlinnan kaupungin vuonna 2010 kustantamia vääräväri ilmakuvia hyödyntäen. Tulokset Tulokset esitetään kuvailemalla kasvillisuustyypit, jotka sijoittuvat Siirintaustantien ja Siirinkadun tuntumaan, sekä liittämällä valokuvia ja karttoja kuvauksen havainnollistamiseksi. Kasvilajistosta mainitaan yleisiä ja huomionarvoisia lajeja. Eläimistöstä ja sienistä esitetään samassa yhteydessä tehdyt hajahavainnot. Ruununmyllyjoen varsi (kuvio 28) Joentaustan tilalle vievän tien ja Velssin soratien välisellä alueella Ruununmyllyjoessa kasvaa palpakkoa (Sparganium ssp.), uistinvitaa (Potamogeton natans), vesiruttoa (Elodea canadensis) ja pikkulimaskaa (Lemna minor). Rannassa on vallitsevana pullosaraa (Carex rostrata), korpikaislaa (Scirpus sylvaticus), ojasorsimoa (Glyceria fluitans), kiiltopajua (Salix phylicifolia) ja tervaleppää (Alnus glutinosa). Luonteenomaisia ovat myös käenkukka (Lychnis flos cuculi), luhtalitukka (Myosotis scorpioides), mesiangervo (Filipendula ulmaria), luhtakastikka (Calamagrostis stricta), ranta alpi (Lysimachia vulgaris) ja vehka (Calla palustris). Purouoma mutkittelee ja on muodostunut uomasta irrallinen makkaralampare. Toisaalta aikojen saatossa jokiuomaa on oikaistu reilusti, mistä jäänteenä tilanrajat kertovat vanhan rantaviivan mutkittelevaa sijaintia. Joen eteläpuolinen pelto on ollut jo jonkin aikaa poissa maatalouskäytöstä, ja siksi pensoittunut ja muuttunut suurruohoiseksi ja heinäiseksi. Pellon länsipäässä on mesiangervo, metsäkurjenpolvi (Geranium sylva 6

8 ticum) ja vuohenputkivaltainen (Aegopodium podagraria) suurruohosto. Ojan luona, lähellä jokea on lehtokuvio, jossa kasvavat mm. metsä ja lehtokorte (Equisteum sylvaticum ja E. pratense) sekä valkovuokko (Anemone nemorosa). Rannassa kasvaa ruokohelpiä (Phalaris arundinaceae), ojakellukkaa (Geum rivale), rentukkaa (Caltha palustris), punaherukkaa (Ribes spicatum) ja puna ailakkia (Silene dioica). Kuusia (Picea abies) ja hieskoivuja (Betula pubescens) ulottuu rantaan asti. Puro on varsin matala (0,5 m). Leveys joen mutkassa on n. 4,5 m. Ruununmyllyjoki luokitellaan vesilain mukaan puroksi. Makkaralampare Ruununmyllyjoen varressa Joentaustan länsipuolella ja oikealla Puu yli Ruununmyllyjoen uoman. Heli Jutila Kartta 1. Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos. 7

9 Pellon ja jokivarren pensaikossa viihtyvät yölaulajat kuten satakieli (Luscinia luscinia) ja luhtakerttunen (Acrocephalus palustris). Muuta tavanomaista linnustoa ovat keltasirkku (Emberiza citrinella) ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Suositus: Ruununmyllyjoen uoma on tärkeä ekologinen yhteys, joka näillä main on rantojen muutoksista huolimatta tärkeä myös rantakasvillisuudelle. Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuviot 26, 23) Joen kääntyessä pohjoiseen Velssin soratien länsipuolella sen länsipuolelle jää lehto, jonka puuston valtalajina vaihtelevat harmaaleppä, hies, haapa (Populus tremula) ja kuusi. Puuston korkeus kasvaa mutkakohdalla tehdyn hakkuun pensaikosta, n. 12 metriseen lehtipuustoon ja edelleen noin 20 m kuusikkoon. Lehdon edustavaan lajistoon kuuluvat mm. lehtopalsami (Impatiens noli tangere), lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus), koiranvehnä (Elymus caninus), mustakonnanmarja (Actaea spicata), sudenmarja (Paris quadrifolia), valkovuokko ja soreahiirenporras (Athyrium filix femina). Luhtaisuus lisääntyy jokirantaa ja pohjoista kohden. Paikoin on lähes putkilokasvittomia tulvineita pintoja, joilla viihtyvät sammalet. Putkilokasvilajeista mainittakoon mm. pitkäpääsara (Carex elongata). Etelään päin mäkeä noustaessa lehto muuttuu lillukka (Rubus saxatilis), kielo (Convallaria majalis), valkovuokkovaltaiseksi tuoreen lehdon lehtimetsäksi, joka voisi sopia pikkutikallekin. Vuohenputki ja saniaistyypin lehtoa on merkitty kuviolle 23. Alue on lepakkojen, liito oravien ja linnuston kannalta tärkeä tai soveltuva kohde (Erkinaho & Nieminen 2011, Nieminen ym. 2011, Niiranen & Nieminen 2011). Suositus: Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto on maakunnallisesti arvokas ja tulee suojella kaavoituksessa. Alue on tärkeä. Ruununmyllyjoen meanderoiva ekologinen yhteys on tärkeä erityisesti kasviston, linnuston ja lepakoiden säilyttämisen kannalta. Joessa on luontainen taimenkanta. Ruununmyllyjoen mutka pohjoiseen Tuomiston eteläpuolella ja luhtaista kuusien ja haapojen luonnehtimaa lehtoa. Heli Jutila

10 Velssin soratien länsipuoli (kuvio 22) Velssin soratien länsipuolella on avohakattu lehto, jossa on tuoreen (OMaT) ja kostean lehdon (FT, AoT) piirteitä. Valtalajina vaihtelevat metsäkorte (Equisetum sylvaticum), suo ohdake (Cirsium palustre), nurmitädyke (Veronica chamedrys), vuohenputki (Aegopodium podagraria), suokeltto (Crepis paludosa), lehtoleinikki ja tesma (Milium effusum). Kantojen perustella paikalla kasvoi aiemmin suuria kuusia ja lehtipuita. Jokivarresta noin 150 m etelään kasvaa pari yksilöä lehtomataraa (Galium triflorum) ja edustavaan lajistoon kuuluvat myös mustakonnanmarja ja lehtopalsami. Aluskasvillisuus kertoo alueen olevan selvää lehtomaata, vaikka se nyt onkin hakattu. Tielinjaus tulee kulkemaan osin tämän hakatun lehtoalueen läpi. Suositus: Suunnitellun Siirintaustantien linjauksen tulee mahdollisimman paljon hyödyntää olemassa olevaa Velssin soratietä, jotta aluetta ei turhaan pirstota ja lehtoaluetta säästyy länsipuolella. Kuvioiden 22 ja 25 luontoarvoja tulee selvittää lisää kesällä 2013, jos risteysaluetta siirretään pohjoisemmas. Siirin soratien kohdan hakkuualuetta ja kasvillisuutta ennen tien rakentamista (vas , oik ) Noron varren lehto (kuvio 2) Velssin soratien Tieuran kaartuessa itään päin sen länsipuolella on kosteata mesiangervo luhtakastikkavaltaista lehtoa, joilla esiintyvät myös rentukka (Caltha palustris), keräpäävihvilä (Juncus conglomeratus) ja suokeltto (Crepis paludosa). Ylispuustona on yksittäisiä n. 16 m hieksiä (Betula pubescens) ja n. 8 m harmaaleppää (Alnus incana) sekä alikasvoksena 2 4 m kuusia. Hieman ennen soratien mutkaamista itään tien länsipuolella esiintyy myös muita kostean lehdon luonnehtijoita kuten lehtopalsamia (Impatiens noli tangere), solmu, ranta ja konnanvihvilää (Juncs articulatus, J. alpinoarticulatus, J. bufonius), rantaminttua (Mentha arvensis), suo orvokkia (Viola palustris) ja vuohenputkea. Rakennetun tien myötä paikalle on tullut myös ruderaatteja kuten pelto ja kirjavapillikettä (Galeopsis bifida, G. speciosa), kalliovillakkoa (Senecio sylvaticus) ja savijäkkärää (Gnaphalium uliginosum). Mainittakoon myös kielo, rantamatara (Galium palustre), rätvänä (Potentilla erecta), vadelma (Rubus idaeus), särmäkuisma (Hypericum maculatum), maito ja amerikanhorsma (Epilobium angustifolium, E. adenocaulon). Vähän matkaa etelään kuljettua tullaan noron varteen, joka on kesällä osin kuiva, mutta syksyllä ja keväällä virtaa ihan mukavasti vettä. Jo Velssin soratien linjaa suunniteltaessa noro todettiin luonnontilaisen kaltaiseksi ja säästettäväksi. Siirintaustan tienlinjauksen itäpuolella ojauoman pohjalla on paikoin kiviä ja kalliotakin. Siirintaustan tienlinjauksen suunnitellulla kohdalla maaperän pehmeys ja veden heikko johtavuus tulee esiin alueella ajaneen metsäkoneen renkaiden jättämissä todella syvissä painaumissa, joissa oli kesälläkin vettä. Syksyisellä käynnillä norossa virtasi reippaasti vettä. Puuston valtalajit ovat harmaaleppä sekä raudus (Betula pendula) ja hieskoivu. Tuomi (Prunus padus), pihlaja (Sorbus aucuparia)ja raita (Salix caprea) 9

11 kuuluvat myös lajistoon. Kosteiden lehtojen lajisto luonnehtii noronvarren kasvillisuutta: soreahiirenporras, lehto (Equisetum pratense) ja metsäkorte, lehtopalsami, koiranvehnä, korpikaisla, ranta alpi (Lysimachia vulgaris), luhtakastikka, kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum), lehtohorsma (Epilobium montanum) sekä metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) ja mesiangervo. Puron varren monipuolista lajistoa ovat myös rentukka, rönsyleinikki (Ranunculus repens), konnanleinikki (R. sceleratus), rönsyrölli (Agrostis stolonifera), luhtalemmikki, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) ja suo ohdake. Noron varren kasvillisuus on saniaistyypin kosteaa lehtoa (FT). Noro virtaa länteen päin kohti peltoa ja edelleen kohti Ruununmyllynojaa. Pellon eteläpuolisessa metsän reunassa puron varsi on havupuuvaltaisempi eikä kaikilta osin kasvistollisesti yhtä edustava kuin kuvion itäosa. Puro on uurtanut itselleen kohtalaisen uoman Siirin peltoalueelle. Siirin eteläisen, nykyisin niittynä pidetyn pellon eteläreunaan tulee muitakin pienempiä norouomia ja sieltä löytyy myös tihkupintaa. Lehtipuuvaltainen lehto tai lehtomainen kasvillisuus ulottuu myös tänne. Vasemmalla harmaaleppävaltaista noron varren saniaislehtoa. Oikealla lehtopalsami puronvarren pohjoispuolen lehdossa. Kuviolla tavattuja lintuja ovat mm. hippiäinen, tiltaltti, kuusitiainen, tilhi, pyy, närhi, naakka ja varis. Suositus: Puronvarren harmaaleppä ja hieskoivuvaltainen saniaislehto on paikallisesti arvokas metsälain mukainen noronvarsilehto, joka tulee säästää. Vesilain mukaisesti metsäalueella uoma lienee lähinnä luonnontilainen noro, jonka luonnontilaa ei saa muuttaa ilman vesilain lupaa. Siirintaustantien ja Siirinkadun suunniteltu risteysalue tulee siirtää pohjoisemmaksi, pois noron päältä. 10

12 Kartta 2. Nuorehko lehtipuuvaltainen kangas (kuvio 1) Lehtipuuvaltainen lehto ja lehtomaisen kankaan kasvillisuus jatkuu myös puron varren eteläpuolella, missä puusto on monin paikoin melko nuorta. Lehtolajistoa edustavat mm. sinivuokko (Hepatica nobilis), ahomansikka (Fragaria vesca), nurmitädyke, kastesammal (Plagiochilia asplenoides) ja ruusukesammal (Rhodobryum roseum). Lisäksi tavataan mm. metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) ja kerrossammal (Hylocomium splendens). Linnustollisesti arvokas kolopuita sisältävä metsäalue ulottuu osin tällekin kuviolle. Suositus: Ekologisen käytävän jättäminen Siirin pellon reunaan on tarpeen. Hoidossa on säilytettävä riittävän tiivis ja monikerroksinen metsän rakenne. Linnuston säilyttämisen kannalta on tärkeää säästää kolopuita. Tuoreen kankaan kuusikko, jossa linnustoarvoja (kuvio 3) Tielinjauksen itäpuolelle jää jyrkkärinteinen pieni mäki, jota luonnehtivat varttuneet ja kookkaat kuuset. Tässä tuoreen kankaan kuusimetsikössä on kuollutta pystypuustoa keloina ja kohde onkin havaittu kartoituksissa linnustollisesti arvokkaaksi (Niiranen & Nieminen 2011). Tapasin siellä kartoituskäyntieni yhteydessä mm. käpytikan, palokärjen, pyyn, tiltaltin, punatulkun ja kuusitiaisen. Pohjakerroksessa kasvaa kerros ja seinäsammalen (Pleurozium schreberi) lisäksi sulkasammalta (Ptilium crista castrensis). Kohde on paikallisesti arvokas järeän puustonsa ja linnustonsa ansiosta. Suositus: Lahopuusekoituksen säästäminen linnustollisesti arvokkaan mäen metsänhoidossa on tärkeää. Tuore sekametsäkangas (kuvio 4) Moreenimäen päällä oleva tuoreen kankaan sekametsä, jossa lehtipuuston osuus on kuviota 3 suurempi. Linnustollisesti arvokas kolopuita sisältävä metsäalue ulottuu osin tällekin kuviolle. Suositus: Linnuston säilyttämisen kannalta on tärkeää säästää kolopuita. 11

13 Linnustollisesti arvokasta kuusikkoa vasemmalla ajouralta ja oikealla kuvion itäreunalta. Lehtipuuvaltainen rinne (kuvio 12) Lehtomaisen kankaan lehtipuuvaltainen rinnesekametsä, jossa siellä täällä on suuria lehtipuita esim. rau duskoivuja. Lehtolajistosta esiintyvät mm. sinivuokko ja lehtosammalet. Rinteen kuusissa on paikoin maan nousemasientä. Lajistoon kuuluvat mm. riidenlieko (Lycopodium annotinum), sinivuokko ja metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceae). Suositus: Siirin pellon etelälaitaan tulee jättää ekologisen käytävä. Kartta 3. 12

14 Siirin lehto (kuvio 11) Siirin lehto on 5,8 ha laajuinen lehdon, lehtokorven ja lehtomaisen kankaan muodostama luontoarvoiltaan huomionarvoinen kokonaisuus, joka inventoitiin syksyn 2008 aikana Siiri II: luontoselvitysten yhteydessä (Honkala & Kyheröinen 2008), mutta jonka arvo selvisi varsinaisesti vasta ympäristöasiantuntija Jutilan käytyä kohteella syksyllä Alueen varttunut kuusivaltainen metsä (25 30 m korkea) on kehittynyt nykytilaansa häiriöttömästi, sillä harvennushakkuita tai ojituksia ei ole tehty. Sekapuuna on jonkin verran hieskoivuja, raitoja ja mäntyjä, valoisimmissa paikoissa, kuten pellon reunassa myös haapoja. Paikoitellen on mukurakuusia ja yhdestä raidasta löytyi pahka. Pensaskerroksen lajeja olivat mm. saarni (Fraxinus excelsior), pihlaja, harmaaleppä, puna ja mustaherukka (Ribes nigrum), terttuselja ja taikinamarja (R. alpinum). Alueella on pikkukumpareita, joita ei ole kartassa. Metsä karuuntuu itään päin. Lehto on pääasiassa tuoretta lehtoa (HeOT, OMaT), jossa esiintyy mm. seuraavia lehdon ilmentäjälajeja: mustakonnanmarja, sinivuokko, oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), imikkä (Pulmonaria obscura), metsä ja lehtokorte, karhunputki, hiirenporras, iso ja metsäalvejuuri, metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris). Mainittakoon myös vuohenputki, sormisara (Carex digitata), tuppisara (Carex vaginata), metsäorvokki (Viola riviniana), viitaorvokki (Viola palustris * epipsila), pikkutalvikki (Pyrola minor), kallioimarre (Polypodium vulgare), ja koiranvehnä. Keväällä lehdon huomiota herättävin laji oli runsaana kukkiva valkovuokko, jonka joukosta löytyi myös keltavuokkoa (Anemone ranunculoides). Kuusivaltaisessa metsässä on paikoin valoaukkoja, joissa viihtyvät mm. ahomansikka (Fragaria vesca), niittyhumala (Prunella vulgaris), kurjenkello (Campanula persicifolia), purtojuuri (Succisa pratensis) ja metsävirna (Vicia sylvatica). Imikkää kasvoi mm. luontoselvitysalueen luoteisosan koilliseen antavan rinteen alaosassa sekä toisaalta lehdon pellon reunassa lähellä kartalle merkittyä polun kääntymiskohtaa. Siirin II lehdossa on hieman lahoavaa puutakin. Oikealla mukurakuusi Siiri II lehdossa

15 Kosteimmissa kohdissa esiintyy FiOT lehtoa. Muutamin paikoin, ajourien rikkottua maata pohjavettä on purkautunut pintaan ja tihkupintaisuuttaa havaitaan alueella. Märissä kohdissa mesiangervo, ojakellukka sekä lähetisyyttä ja korpimaisuutta indikoiva suokeltto (Crepis paludosa) ovat yleisiä. Ylipäätään suokeltto esiintyy alueella varsin laajasti. Muita kostean lehdon luonnehtivia lajeja ovat korpi imarre, luhtalemmikki ja korpialvejuuri (Dryopteris cristata). Lehtomaisen kankaan alueella sammalpeite on laajalti yhtenäinen ja komea. Sammallajistoon kuuluvat mm. isokastesammal (Plagiochilia asplenoides), kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum), ruusukesammal, palmusammal (Climacium dendroides), sulkasammal (Ptilium crista castrensis) ja metsäliekosammal. Kosteammissa korpipainanteissa vallitsevat rahkasammalet (Sphagnum sp., esim. korpirahkasammal Sphagnum squarrosum). Alueen sammallajistoa on tarve selvittää vielä. Havaituista suursienistä mainittakoon melko runsaana esiintynyt kuusiherkkusieni. Rinteen lehto ja lehtomainen kangas vaihtuvat alempana lehtokorveksi, jossa pohjavesivaikutus ilmenee mm. isokastesammalen runsaana esiintymisenä. Kohteen lähteisyys on mahdollisesti ollut aikaisemmin voimakkaampaa ja ojituksen myötä kohde lienee kuivunut. Alueella on vähävetinen lähteensilmä, joka täyttää vesilain luontotyyppikohteen kriteerit. Kuusivaltaisen lehdon kenttäkerros on valkovuokkovaltainen Siiri II

16 Keltavuokkoa (Anemone ranunculoides) Siirin lehdossa Rinteestä tuleva noro on nyt sulamisvesien aikaan hyvin nähtävissä. Se on kohde, jonka luonnonhoitoon tulee kiinnittää huomiota. Se voitaneen lukea myös vesilain mukaiseksi noroksi. Rakentamisen ulkopuolelle se käsittääkseni jää. Alempana puro muuttuu maanalaiseksi. pikkuvesitähti (Callitriche palustris), Luontoselvityksessä linnuista tavattiin mm. tiltaltti (Phylloscopus collybita) sekä pyy (Bonasia bonasia), joiden lisäksi alue soveltuu hyvin pöllöille. Juhani Koivun mukaan alueelle saalistelee viirupöllö (Strix uralensis), jonka lähin pesä on Katisten kartanon mailla Kaakkolammin suunnalla. Muista linnuista mainittakoon sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), hippiäinen (Regulus regulus), peippo (Fringilla coelebs), laulurastas (Turdus philomelos)ja punarinta (Erithacus rubecula). Liito oravaselvityksessä (Timo Metsänen 2009) lehdon pohjoisosasta löytyi merkkinä liito oravan esiintymisestä papanoita. Alueen itäosassa on mäyrälle sopiva kolosto, ja luoteisosassa havaittiin supikoiran tai ketun käytävä. Siirin lehdosta ei ole tehty lepakkohavaintoja, mutta Ruununmyllyjokivarsi on todettu lepakoille tärkeäksi ekologiseksi yhteydeksi. Lepakoiden esiintymistä tullaan selvittämään jatkossa. Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat Suomessa vaarantuneita luontotyyppejä, kosteat keskiravinteiset lehdot ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Lehtokorvet ovat luontotyyppeinä vaarantuneita ja erittäin uhanalaisia luontotyyppejä Etelä Suomessa (Raunio ym. 2008). Siirin luontoselvityksessä on ehdotettu ekologisen käytävän jättämistä Siirin pellon etelälaitaan, jos lehto säästetään. Koska Siirin lehto on todettu kaavassa säästettäväksi, myös ekologinen käytävä tulee jättää. Siirinkadun uuden linjauksen osalta täydennetään liito orava, linnusto ja lepakkoselvityksiä sekä tehdään sammallajiston selvitys ja luontotyypin uudelleentarkastus ja varsinkin uuden linjauksen kohdan tarkka selvittäminen. 15

17 Suositus: Siirin lehto tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lehtokorpi on erittäin uhanalainen luonto tyyppi Etelä Suomessa ja Hämeenlinnan hallinto oikeus on päättänyt, että alueelle ei voi sijoittaa rakenta mista. Siirin lehdon kasvillisuutta ja eläimistöä selvitetään lisää kesällä Kartta 4. Siirin eteläinen pelto (kuvio 0) Siirin peltoalue ei ole viime vuosina ollut aktiivisessa viljelyssä ja on muuttunut niittymäiseksi. Alueen läpi kulkee etelästä pohjoiseen norolaakso, joka on uurtanut kohtalaisen uoman hienojakoiseen maahan. Alu een kasvistosta mainittakoon särmäkuisma, purtojuuri, huopaohdake, suo ohdake ja myyränsammal (At richum undulatum), Pellon pohjoispuolella talon luona on Ruununmyllyojaan padottu lampare. Maisemassa komea on myös suuri pihakuusi. Joen eteläpuolella on melko varttunut haavikko, ja sinne sijoittuu myös maisemallisesti kaunis pallomainen mänty, joka olisi sopiva luonnonmuistomerkkikohde. Kuusivaltainen tuore kangas (kuvio 10) Rinteen ja pienten mäkien alueella sijaitsee kuusivaltainen tuoreen kankaan metsä, jonka pohjakerros on kerrossammal ja seinäsammalvaltainen. Kenttäkerroksessa mustikka (Vaccinium myrtillus) ja metsäkastikka ovat tavallisimmat. Paikoin on rehevämpiä piirteitä. Yksittäinen terttuselja kasvaa tervahaudan viereisellä mäellä. Muistuttaa paljon laajempaa kuusivaltaista tuoreen kankaan kuviota, joka sijoittuu eteläpuolelle. Yksi tervahaudan pohja on nähtävissä tälläkin kuviolla aivan ajouran länsipuolella, noin 100 m Museoviras ton löytämästä tervahaudan pohjasta pohjoiseen. 16

18 Suositus: Hoidossa tulee säilyttää alueen metsärakenne, sillä kuvio toimii yhteytenä Siirin lehdon ja siirtolohkareiden alueen välillä. Siirin mänty (vas.) ja komea pihakuusi (oik.) Ruoho ja heinäkorpi (kuvio 13) Tässä kostean painanteen kohdalla metsäkoneet ovat vajonneet tielinjalla syvälle ja vesi on täyttänyt muodostuneet lampareet. Tielinjan länsipuolella ruoho ja heinäkorven kuviolla on paljon lehtipuustoa. Tielinjan itäpuolta luonnehtii kuuvaltainen korpi, jossa on kohtalaisesti hieskoivua ja aukkoisuutta. Varsinaista puroa tai noroa ei kartan mukaan alueen länsiosassa ole, mutta ilmakuvasta on nähtävissä metsäkuvan aukkoisuus, joka tässä tapauksessa johtuu kasvualustan kosteudesta. Paikalla viihtyvät kosteiden luhtien ja korpien lajit, kuten ojakellukka, rönsyleinikki, suo ohdake, solmuvihvilä, luhtalemmikki, metsäkorte, metsäalvejuuri ja luhtakastikka. Saniaisista soreahiirenporras ja sananjalka (Pteridium aquilinum) ovat yleisiä. Lehtomaisuutta on nähtävissä mm. syyläjuuren (Schrophularia nodosa), käenkaalin, vuohenputken ja metsäorvokin esiintymisessä. Muita huomionarvoisia lajeja ovat metsäapila (Trifolium medium) ja kurjenkello. Pohjakerroksesta mainittakoon kastesammal. Kuvion itäosasta lähtee uoma, joka laskee kaakon suuntaan. Eläimistöstä tehtiin havaintoja mm. hirven papanoiden perusteella. Vesi seisoi ajourassa jo syyskuun alussa. Lokakuussa sananjalat ovat kuihtuneet ajouran itäpuolen avoimessa kosteassa metsässä. 17

19 Suositus: Ruoho ja heinäkorpi sekä kangas muodostavat paikallisesti arvokkaan ja säästettävän kokonaisuuden. Korvet ovat Etelä Suomessa erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Kaavamerkintä voisi olla SL tai VR. Kartta 5. Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttunut kuusikko (kuvio 7) Kuvio on lähes yksinomaan varttuneista ja kookkaista kuusista koostuva lehtomaisen, ja mäkien päällä tuoreen, kankaan kangasmetsä, joka on varsin häiriintymättömän oloinen, kuten jo vuoden 2000 kasvillisuuskartoitusjulkaisussa (Jutila ym. 2000) todetaan. Kenttäkerroksen kasvillisuuden valtalajit ovat metsäkastikka, mustikka, käenkaali ja oravanmarja, ja kasvilajistoon kuuluvat mm. sinivuokko, vanamo (Linnaea borealis), lillukka, metsäkurjenpolvi, puolukka (Vaccinium vitis idaea), kangasmaitikka (Melampyrum pratense), tammi (Quercus robur), metsäimarre, kallioimarre, salokeltano (Hieracium vulgatum), ahomatara ja sormisara. Riidenlieko, rohtotädyke (Veronica officinalis), hiirenvirna (Vicia cracca), kultapiisku (Solidago viragaurea), kataja (Juniperus communis) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa) ovat alueelta kirjattuja lajeja. Pohjakerroksen sammallajistoon kuuluvat mm. kangaskynsisammal (Dicranum polysetum), kerros ja lähdesammal. Museovirasto on ilmoittanut tältä kuviolta tervahaudan pohjan, joka sijoittuu Siirintaustan tien linjaukselle. Löysin myös toisen samanlaisen jonkin verran edellisestä pohjoiseen ja tielinjalta länteen. Myös terttuselja (Sambucus racemosa) kertoo ihmisvaikutuksesta alueella. Sienistä kirjattiin mm. punainen kärpässieni, kangasrousku ja limanuljaska. Kuvion linnustoon kuuluvaksi havaittiin käpytikka, närhi ja hippiäinen. Alueen metsän arvot liittyvät lähinnä häiriöttömään metsän rakenteeseen ja alueen yhteysluonteeseen. Alueen länsireunaan on osoitettu Ruununmyllyjoelta etelään jatkuva lepakoiden yhteysreitti. Muutoin kuusivaltainen metsä on tavanomaista talousmetsää. Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Lepakoiden kulkuyhteys on huomioitava. Rauduskoivujen luonnehtima kangas ja hakkuu (kuvio 8) Kurjenpesänsuon koillispuolelle sijoittuu varttuva rauduskoivikko ja itäpuolelle hakkuualue, jonka itäpuolella on jälleen rauduskoivikko. Pääosa alueesta on tuoretta kangasta. Kuvion keskiosan halki kulkee oja ker 18

20 toen, että maa on ollut näillä kohdin heikosti läpäisevää ja siksi metsänkuivatukseen on ryhdytty. Hakkuun jälkeen tapahtuva pohjaveden nousu näkyy kostean niittymäisessä kasvillisuudessa, joka sijoittuu alueen halki kulkevan ojan varrelle. Metsä ja nurmilauha, metsäkastikka, sormisara, kevätpiippo (Luzula pilosa) ja puolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Ojan varren kasvistoon kuuluvat mm. metsäalvejuuri, amerikanhorsma, suo ohdake, huopaohdake (Cirsium helenioides) ja luhtakastikka. Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Kuusikon pohjoisreunaa rinteen alaosassa ja kuusikkoa mäellä eteläosassa kuviota. Museoviraston merkitsemä tervahaudan ränni. Oikealla toinen ränni ajouran länsipuolella n. 100 m edellisestä pohjoiseen. Ikkunaladonsuon alue (kuvio 9) Ikkunaladonsuo, joka lienee ollut rehevä korpi, on kuivatettu niin, että paikalla on nyt hieskoivuvaltainen metsä, jossa on tiheä kuusitaimikko. Alueen halki kulkevissa ojissa oli vettä ainakin syksyllä ja läntinen oja 19

21 virtasi pohjoispäästä pohjoisen suuntaan, vaikka peruskartassa tämän suon vesien on merkitty valuvan ete län suuntaan. Kenttäkerroksen lajistosta mainittakoon mm. orvontädyke (Veronica serpyllifolia), kivikko alvejuuri (Dryopteris filix mas), luhtatähtimö, peltopillike ja lehtomatara. Ojissa kasvaa vesitähteä (Callit riche palustris) Suositus: Alueen painanneluonne on järkevä huomioida suunnittelussa esim. hulevesien hallintaan soveltu vana kohteena. Metsälauhan luonnehtima rauduskoivikko. Hakattu ja ojitettu soistuva kangas. 20

22 Kartta 6. Ojitettua lehtoa ja korpea (kuvio 14) Länsiosa tästä kuviosta on hakattu ja itäosa varttunutta kuusikkoa. Kaivettujen ojien paikalla lienee aika naan ollut korpea ja lehtokorpea. Ikkunaladonsuon paikkeilla, itä länsisuuntaisen metsätien pohjoispuolella on kosteaa ojitettua lehtokorpea, jonka puustoa vallitsevat hieskoivu ja harmaaleppä sekä kohtalaisen ko koinen kuusitaimikko. Tien varressa on mäntymetsää. Pensaskerroksesta mainittakoon myös taikinamarja. Alueen kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. luhtatädyke, rentukka, ojakellukka, mesiangervo, soreahii renporras, metsäalvejuuri ja käenkaali. Pohjakerroksessa esiintyy mm. ruusukesammal. Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava. Tien varren varttuva kuusikko (kuvio 17) Edelliseen kuvioon verrattuna tien varsi on tällä kuviolla kuusivaltaisempi. Tien varren kasvistoon kuuluvat mm. harakankello (Campanula recutita), ketosilmäruoho (Euphrasia stricta), ahomansikka, nurmirölli (Ag rostis capillaris), syysmaitiainen (Leontodon autumnalis), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), niitty humala, niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), puna apila (Triolium pratense), timotei (Phleum pratense), niittynurmikka (Poa pratensis), jänönsara (Carex ovalis), pikkulaukku (Rhinanthus minor) ja karhunputki (Angelica sylvestris). Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava. Suurruohoniittyaukio (kuvio 15) Kärrytien ja polun haarassa on niittyaukio, joka lienee jäänne aiemmasta asutuksen paikasta. Suurruohonii tyn kasvillisuuden valtalajeja ovat mesiangervo, vuohenputki ja nurmilauha. Viereiseen metsäkuvioon on 21

23 istutettu siperianlehtikuusta (Larix sibirica) ja toisella puolella on istutuskuusikko. Niityn koilliskulmasta lähtee metsäajoura, jonka alkupäässä kasvaa huomionarvoista imikkää. Niityn kasviston luonnehtijalajistoon kuuluvat myös niittysuolaheinä (Rumex acetosa), piennarpoimulehti (Alchemilla acutiloba), huopaohdake, koiranputki (Anthriscus sylvestris), niittyleinikki (Ranunculus acris), nokkonen (Urtica dioica), purtojuuri, nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja heinätähtimö (Stellaria graminea). Pensaskerroksen lajeista mainittakoon taikinamarja ja kataja. Samantyylinen niittymäinen kasvillisuus jatkuu ajouran varrella myöhemminkin. Sienistä kirjattiin karvarousku. Linnuista havaittiin palokärki. Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava. Kosteaa lehtoa ja niittyä. Ojikon lehtipuuvaltainen, mutta kuusien taimettama metsä. Taimikko (kuvio 18) Polku jatkaa pohjoista kohti läpi hakkuualueen, joka on vain epätasaisesti taimettunut ja ilmeisesti hirvet ovat aiheuttaneet taimituhoja. Heinävaltaista kasvillisuutta luonnehtii metsäkastikka ja aukkopaikoissa tavataan myös särmäkuismaa ja ojakärsämöä (Achillea ptarmica). Suositus: Ei erityistä huomioitavaa. Soveltuu rakentamiseen. Nuoren lehtipuuston ja kuusen luonnehtima ojikko (kuvio 6) Ojitetun painanteen metsä on eteläpäässä hieskoivu kuusivaltainen ja kenttäkerrosta luonnehti viitakastikka (Calamagrostis canescens). Syksyllä oli vain vähän vettä ojassa, eikä virtausta havaittu. Tulva aikana virtaussuunta on kaakkoon. Painanteen luoteispää on lehtipuuvaltaisempi. Suositus: Alueen merkitys valumavesien reittinä on huomioitava. 22

24 Lehtokuvio (kuvio 19) Ojan pohjoispuolella on kostea tuore lehto, missä kasvaa imikkää, mäkilehtolustetta (Brachypodium pinn tum), vuohenputkea, isotuomipihlajaa (Amelanchier spicata) ja mustaherukkaa. Puustona on noin 18 m korkea hieskoivu ja kuusi. Kuvio on suhteellisen pienalainen ennen mäntyistutuksen alkamista pohjoisessa. Suositus: Imikän esiintymispaikka tulee turvata. Kartta 7. Siirtolohkareiden alue (kuvio 20) Neljä suurta siirtolohkaretta sijoittuvat ojitettujen soiden väliin jäävien kolmen moreenimäen kookaspuus toiselle tuoreelle kankaalle Joentaustan eteläpuolella (kuva x). Mäkien päällystät ovat pieneltä osaltaan kuivahkoa kangasta, mutta pääosa alueesta on metsäkastikan luonnehtimaa tuoretta ja lehtomaista kan gasta. Metsä tyypeissä on selvää harjuvaikutteisuutta. Lajistoon kuuluvat mm. kevätlinnunherne, sini ja valkovuokko, tähtitalvikki (Moneses uniflora), isotalvikko (Pyrola rotundifolia) ja häränsilmä (Hypoceris ma culata) sekä nuokkuhelmikkä, lampaannata (Festuca ovina) ja mäntykukka (Monotropa hypopitys). Sammal lajistosta mainittakoon isokastesammal (Plagiochila asplenoides) ja metsäliekosammal. Kuuset ovat jopa 30 m korkuisia ja muutama koivu on pökkelökääpien peitossa. Alueella kasvoi myös varttuneita haapoja. Suu rin siirtolohkare on aktiivisessa käytössä ja päältä roikkuu kiipeilyköysi. Kiven päällä on koivun taimi. Toisen lohkareen päällä kasvoi kuusen taimi. Sienilajistoon kuuluvat mm. suppilovahvero, herkkutatti, voitatti, isohapero, punakärpässieni ja vaalea orakas. Linnuista havaittiin hömötiainen, kuusitiainen, närhi ja peippo ja kaakkoisimman kiven alla näytti mahdollisesti olevan supikoiran tai ketun pesä. 23

25 Siirin siirtolohkareista suurin suuren kuusen ja koivun juurella. Suositus: Kookkaiden siirtolohkareiden alue tulee merkitä kaavaan virkistys (VR) tai suojelualueeksi (SL). Kaakkoisin siirtolohkare ja oikealla siitä seuraavaa luoteeseen päin. Ojikkoa ja noron vartta (kuvio 5) Kaakkoisosa kuviosta on ojitettua suojuottia, jonka kuusi ja lehtipuuvaltainen puusto on nuorehkoa. Luoteispää kuviosta on kuusivaltaista tuoretta lehtoa. Kuvion lajistoon kuuluva mm. lehtopalsami, korpikaisla, tuomi, lehtokorte, valkovuokko ja kivikkoalvejuuri. Sienilajistoon kuului mm. veriseitikki. Suositus: Kuvion luoteispään luontoarvot ovat säilyttämisen arvoiset. Idempänä lähinnä huomioitava hulevesien hallinnan suunnittelussa. 24

26 Kartta 8. Sekametsäinen lehtomainen kangas (kuvio 30) Tien eteläreuna kulkisi lehtomaisen ja ehkä hiukan korpivaikutteisen alueen. Kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat mm. valko ja sinivuokko, oravanmarja ja metsämaitikka. Mainittakoon myös nurmitatar (Persica ria vivipara), metsäorvokki, kivikko ja isoalvejuuri (Dryopteris expansa), metsäimarre ja sananjalka. Linnuis ta lauleli tiltaltti (Phylloscopus collybita). Suositus: Rakentamiseen soveltuvan alueen rajoja tarkennettava kesän 2013 kartoituksella. 25

27 Rehevä noron varsi ja oikealla harmaaleppä pönttöpuuna kuviolla Puronvarren kosteaa lehtoa kuvion 2 ja 5 rajamailla. Lehtomatara, oravanmarja, valkovuokko ja mansikka tielinjalla kuviolla

28 Tuore kuusivaltainen lehto (kuvio 31) Entiseen peltolaikkuun lännessä, pohjoisessa ja idässä rajoittuva tuore lehto on vattu, ahomansikka ja sudenmarjavaltaista lehtoa, jonka puusto on pohjoisreunalla suuria kuusia ja etelään päin harmaaleppää (7 m) sekä hieskoivua (12 m). Toisessa kohdassa lajiston valtalajina ovat sinivuokko ja metsäkorte. Alueella on erittäin uhanalaista sinivuokko käenkaalityypin tuoretta lehtoa (HeOT). Lajistosta mainittakoon myös isokaste, ruusuke, sulkasammal, lehtohorsma ja lehtoleinikki Suositus: Lehtoalue tulee säästää rakentamiselta ja osoittaa suojelualueena. Entinen peltolaikku (kuvio 32) Entisen pellon kasvillisuus on muuttunut niittymäiseksi. Huomionarvoisena lajina mainittakoon nurmikaunokki (Centaurea phrygia). Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Kuusivaltainen lehtomainen kangas (kuvio 33) Entisen peltoalueen itäpuolella tielinja kulkee lehtomaisen kankaan varttuneessa kuusikossa, joka vaihtuu mäkien päällä tuoreeksi metsäkastikkakankaaksi. Lajistosta mainittakoon kaiheorvokki ja peukaloinen. Suositus: Kaiheorvokkiesiintymä olisi hyvä säästää. Tulee paikantaa tarkemmin. Tuore lehto (kuvio 34) Entisen peltoalueen etelä ja itäpuolella on kuusivaltaista tuoretta lehtoa (HeOT), jonka takia aikanaan suositeltiin siirtämään tielinjaan pohjoiseen n metrillä kivitien rakentamisen yhteydessä. Lajistosta mainittakoon kaiheorvokki (Viola selkirkii) ja peukaloinen (Troglodytes troglodytes). Suositus: Lehtoalue tulee säästää rakentamiselta. Kuvion lehtotyyppejä tulee selvittää lisää. Entinen pelto on tuoretta suurruohoniittyä kuviolla 32. Oikealla entisen pellon reunuslehtoa ja kärrytien pohjaa kuviolla

29 Vasemmalla tuoreen lehdon kuusikkoa ja oikealla tuoretta lehtoa ent. pellon itäpuolella kuviolla Mäkien tuore kangas (kuvio 29) Soratien pohjoispuolella on varttunutta, lehtomaista ja tuoretta kangasta, jonka valtapuustona on n. 28 m mäntyjä ja kuusia. Kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat etelärinteessä mm. valko ja sinivuokko, oravanmarja ja metsämaitikka. Mäen päällä ja pohjoisrinteellä lajisto on tavanomaisempaa. Linnuista lauleli tiltaltti. Tuoretta sekametsäkangasta kuvion 29 mäellä Oikealla paisteinen moreenimäki kuviolla

30 Suositus: Soveltuu rakentamiseen luonnonarvojensa puolesta. Hakkuuaukea (kuvio 27) Soratien itäpuolella on hakkuukuvio, joka on jo taimettunut. Suositus: Soveltuu rakentamiseen luonnonarvojensa puolesta. Norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli) Pesosen lampeen laskeva puron uoma on uurtanut laakson Velssin talon luoteispuolelle. Kohde on paikallisesti arvokas kostea saniaisten ja suurruohojen vallitsema lehto, jossa on myös kuollutta puuainesta. Lajistosta mainittakoon isotalvikki ja pakurikääpä. Suositus: Lehtomainen noronuoma, joka tulee säästää rakentamiselta. Alueen arvoja tulee selvittää lisää. Metsään tehty linja Siirin tielinja kuviolla Oikealla Pesosen lampeen laskeva purouoma Ruununmyllyjoen puronvarsilehtoa Velssinlammen alapuolella (kuvio 37) Muutamien metsälehmusten luonnehtimassa luontaistuneessa puron varressa kasvoivat mm. soreahiirenporras, mesiangervo, korpikaisla, puna ailakki, suo orvokki ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) sekä näsiä (Daphne mezereum). Valtapuustoon kuuluvat hieskoivu, pihlaja, harmaaleppä, tuomi ja kuusi. Erikoisuutena köynnösteli humala (Humulus lupulus). Suositus: Maakunnallisesti arvokas puronvarsilehto tulee osoittaa kaavassa SL alueena. Kohde on osa tärkeää ekologista yhteyttä kasveille ja vesieliöille. Alueen luontoarvoja tulee selvittää lisää. 29

31 Metsälehmuksia Joentaustassa Ruununmyllyjokivarressa. Oikealla Puro solisee metsälehmusten juurella Joentaustan yläjuoksun puolella. Heli Jutila Kartta 9. 30

32 Tulosten tarkastelu Siirintaustantien ja Siirinkadun alueiden kasvillisuutta selvitettiin pääosin kesien 2009 ja 2012 aikana. Alueelta löytyi useita luonnoltaan arvokkaita kohteita (kartta 10). Ruununmyllyjoen varren alueet ovat paitsi kasvistollisesti myös paikoin linnuston ja liito oravan kannalta tärkeitä. Näiden alueiden arvo on monin paikoin maakunnallinen. Lehtoja on varsinkin Velssinlammen luona ja kohta sen alapuolella ja jokimutkan paikkeilla Tuomiston luona. Siirin lehto on paikallisesti arvokas ja sieltä tulee olla ekologinen yhteys edelleen itään. Tähän kokonaisuuteen liittyy Siirinnoron varren lehto Velssinlammen eteläpuolella. Alueen putkilokasvilajisto on monipuolinen, mutta varsinaisia uhanalaisia lajeja ei tavattu. Harvinaisimpiin lajeihin kuuluvat saarni, metsälehmus, näsiä, humala, imikkä, lehtoleinikki, lehtomatara, lehtopalsami, suokeltto ja koiranvehnä. Lehdot jatkuvat Siirin soratien eteläpuolella itään päin. Linnustollisesti arvokkaan mäen lähistöllä on itä länsisuuntainen korpikuvio, joka on paikallisesti arvokas. Alueen kasvillisuuden selvityksiä tulisi vielä täydentää. Siirtolohkareiden alue on tästä kuviosta itäänpäin paikallisesti säästettävä kohde. Neljän suuren siirtolohkareen lisäksi alueella on paisteista moreenirinnettä ja korkeita kuusia. Yksittäisempiä arvokohteita ovat muutama imikän kasvupaikka ja luonnonmuistomerkiksi sopiva Siirin mänty sekä kookkaat kuuset. Sekä Siirintaustantien että Siirinkadun uuden linjauksen suunnittelu tulee toteuttaa niin, että väylällä ei tuhota alueella olevaa arvokasta lehto ja noroluontoa. Siksi esillä ollutta risteysalueen sijaintia tulee muuttaa pohjoisemmas. Suunnittelussa tulee huomioida myös ekologiset yhteydet. 31

33 Kartta 10. Siirin alueen luonnoltaan arvokkaita kohteita. 32

34 Kirjallisuus Erkinaho Mikko & Nieminen Marko 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys vuonna Faunatica Oy. Espoo. 23 s. Honkala Juha & Eeva Mari Kyheröinen 2008: Siiri II luontoselvitys. Käsikirjoitus. Jutila Heli, Ranta Pertti, Seppälä Outi & Tapola S. 2000: Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina Ympäristöosaston julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 84 s. ja 6. liitettä. Metsänen Timo 2009: Siiri II liito oravaselvitys. Hämeenlinnan kaupunki. Nieminen Marko, Schrader Marko & Ahola Aapo 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaavaalueiden liito oravaselvitys vuonna Faunatica Oy. Espoo. 21 s. Niiranen Seppo ja Nieminen Marko 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys vuonna Faunatica Oy. Espoo. 34 s. Raunio Anne, Schulman Anna ja Tytti Kontula (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008, Luonto, Osa 1: 264 s., Osa 2: 572 s. Suomen ympäristökeskus. 33