Vihertää. Havut saa nostaa pääosaan, kun. Poimi taitavan harrastajan ideat /2012 Kotipuutarha Kotipuutarha 10/

Transkriptio

1 Poimi taitavan harrastajan ideat Vihertää läpi vuoden Pylväitä, palloja ja ryömiviä lajeja. Kullanhohtoisia, sinertäviä ja vihreitä neulasia. Havupensaat näyttävät aina hyvältä: monen havulajin ryhmänä tai yhdessä perennojen ja puiden kanssa. teksti ja kuvat: teija tuisku Havuharrastaja n terassilta avautuu havuinen pihanäkymä. Vasemmalla pallotuijakaari syyshortensian alla, oikealla muhkeiden kartiovalkokuusien ja timanttituijien takana kukkii marjaomenapensas, joka on leikattu puun muotoiseksi. Taitavan harrastajan puutarhassa on eri havulajeista koottuja istutuksia ja havuvoittoisia sekaistutuksia, joissa kasvaa myös perennoja, pensaita ja pieniä lehtipuita. Havut saa nostaa pääosaan, kun suunnittelee istutusalueita ja yksittäisiä penkkejä. Näin on tehnyt havuharrastaja, jonka puutarhassa on sekä sekaistutuksia että pelkästään havuista koottuja ryhmiä. Tuulin sekaistutuksissa kasvaa havujen lisäksi perennoja, puuvartisia lehtipensaita ja pikkupuita. Havuryhmissä taitava harrastaja kokeilee uutuuksia ja havujen erikoismuotoja. Havupensaiden valikoima on kasvanut viime vuosina. Kasvutavoissa, korkeuksissa ja väreissä on valinnanvaraa. Esimerkiksi kääpiökokoisilla lajikkeilla voi täyttää pienenkin istutusalueen tai penkin ilman, että kasvit kasvavat liian suuriksi. Pohjaväriltään kaikki havut ovat vihreitä, mutta yhä enemmän näkyy keltaisen ja sinisen sävyttämiä muotoja. Hätkähdyttävä kartiovalkokuusiuutuus on valkoinen. Lukuisat vihreän eri sävyt kasvattavat väripalettia. Myös perinteisellä perusvihreällä havulla on aina sijansa puutarhassa. Se rauhoittaa tunnelmaa ja toimii hyvänä taustana perennoille ja lehtipensaille. Havujen vaatimattomuus on tarhurin etu. Luonnossa katajat ja männyt menestyvät paahteessa, vähäravinteisessa ja hiekkapitoisessa maassa. Puutarhan katvepaikkoihin saa runsautta ja vehreyttä kuusilla, marjakuusilla, tuijilla ja hemlokeilla. Nekin ovat helppohoitoisia. Kaupan olevat havupensaat ovat pääosin tuontitavaraa. Kiinnostus kotimaisiin kantoihin on kuitenkin kasvussa, koska ne ovat kestävämpiä kuin taimivaiheen Keski-Euroopassa viettäneet tuontihavut. Taimistoviljelijä Timo Saarimaa on edelläkävijä, joka kerää luonnonkatajakantoja ja lisää niitä myyntiin. Saarimaan katajien nimet Sisu, Urho, Lalli, Lotta Svärd ja Vänrikki Stål kertovat missä niiden juuret ovat /2012 Kotipuutarha Kotipuutarha 10/

2 Ainavihannat tuijat, katajat ja marjakuuset luovat n pihaan näkösuojan. Maakivillä kohotetun penkin edessä vuorottelevat havut ja maanpeittoperennat. Viininpunaiset keijunkukat ja japaninvaahtera sekä sinertävät havupensaat värittävät monilajista sekaryhmää. Sekaryhmään havuja, perennoja ja puita Aurinkopaikan ja puolivarjon sekaryhmä 1. Pilarikataja Meyer I IV Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) Vuorimänty (Pinus mugo) I VI Maksaruoho (Sedum) Kääpiölännenpihta Compacta I III (Abies lasiocarpa ) Timanttituija Smaragd I IV (Thuja occidentalis) Kartiomarjakuusi Hicksii I II(III) (Taxus x media) Sinikataja Meyeri I II(III) (Juniperus Squamata) 9. Pilarikataja Suecica I VI 10. Kartiotuija Holmstrup I IV (T. occidentalis) n puutarhan sekaistutuksessa kahdesta neljään metriä korkeiksi kasvavat pilarimaiset havut kokoavat ryhmän yhteen ja antavat muille kasveille seesteisen taustan. Taustahavujen väliin voi istuttaa vaikka syreenin tai puun muotoon leikatun marjaomenapensaan, kuten kuvan istutuksessa. Hyviä taustahavuja ovat esimerkiksi tasapaksu pilarikataja Suecica ja hillittykasvuinen, tyvestä muhkea tuija Holmstrup. Ne ovat kestäviä vielä IV V vyöhykkeillä. Tyynymäiset havut ja pallohavut tuovat kasviryhmään pehmeitä muotoja. Pallotuijissa on valinnanvaraa, sillä muun muassa lajikkeet Tiny Tim, Little Gem ja Danica jäävät vain puolen metrin korkuisiksi. Palloilla saa myös korkeutta, sillä suurimmat pallotuijat kasvat jopa puolitoistametrisiksi. Tyynymäisiä havupensaita ovat muun muassa pöytäkuusi, jotka ennen kutsuttiin tapionpöydäksi sekä pikkukanadanhemlokki. Jälkimmäinen menestyy I II-vyöhykkeellä, mutta pöytäkuusi pärjää vielä IV-vyöhykkeellä. Tuulin puutarhassa pienikokoisten havupensaiden lomassa kasvaa erilaisia perennoja. Havujen vihreän eri sävyt luovat tasaisen taustan kukkiville kasveille. Hyviä kumppaneita pienikokoisille havuille ovat matalat peittoperennat kuten kangasajuruoho (Thymus serpyllum), rönsytiarella (Tiarella cordifolia) ja kaikki maksaruohot (Sedum). Myös pienet lehtipensaat, kuten japaninangervo (Spiraea japonica) tai keijuangervo (S. japonica Little Princess ), ovat hyvää pataa havujen kanssa. Sekaistutusta suunnittelevan kannattaa selvittää, minkä kokoiseksi havulaji tai -lajike kasvaa, sillä havun ympärillä tulee olla ilmaa. Kasvia uhkaa kaljuuntuminen, jos oksat koskettavat vieruskasvia. Voimakaskasvuiset tai suuret perennalajit eivät toimi pikkuhavujen kanssa. Varsinkin havujen kääpiömuodot jäävät heti kättelyssä lehtevien perennojen jalkoihin. Monilajinen istutus on parhaimmillaan, 11. Valkomaksaruoho (Sedum album) 1 Kääpiöpalsamipihta Piccolo I VI (Abies balsamea) 1 Marjaomenapensas I II(III) (Malus toringo var. sargentii) 1 Komeamaksaruoho (Sedum spectabile) 1 Kevätesikko (Primula veris) 1 Kesäpikkusydän (Dicentra formosa) 1 Tarhakeijunkukka (Heuchera Rachel ) 1 Japaninvaahtera (Acer palmatum) 19. Purppurakeijunkukka (Heuchera micrantha Palace Purple ) 20. Kartiovalkokuusi Conica I III (Picea glauca) 21. Koristeomena Makamik I IV(V) (Malus Purpurea-Ryhmä) kun lehtipensaat, perennat ja köynnökset täydentävät havuja niin, että niiden muodot ovat selkeästi näkyvissä. Kun valitset lajeja, istuta mieluummin samaa lajia tai lajiketta moneen eri kohtaan kuin kymmeniä eri lajisia kasveja. Kultasateen (Laburnum alpinum) edessä kasvaa timanttituijia sekä kultasypressi Yvonne (Chamaecyparis lawsoniana). Etualalla on kartiovalkokuusi J.W.Daisy s White, kääpiöjapaninsypressi Nana Gracilis (Chamaecyparis obtusa) sekä pallotuija Danica. Pikkuhavujen takana kasvaa kultahelokkia ja tarhapioneja /2012 Kotipuutarha Kotipuutarha 10/

3 Aurinkopaikan havuryhmä Ikivihreä selkäranka Pidän eri havukasvien väri- ja tekstuuriyhdistelmistä. Syvän vihreät, korkeiksi kasvavat tuijat, pilarikatajat, marjakuuset ja kartiovalkokuuset muodostavat hienon taustan esimerkiksi sinikatajille ja monille pienille ja kääpiökokoisille havuille, kuten vuorimännyille, pihdoille, hemlokeille ja sypresseille sekä ryömiville katajille. Puutarhainnostukseni alkumetreillä pihallani oli lähes pelkkiä perennoja, jotka olivat upeita mutta vain hetken kukkiessaan. Siksi aloin istuttaa havukasveja järjestelmällisesti. Pian puutarhassani ei juuri muuta ollutkaan kuin vihreitä havuja. Aloin taas kaivata kukkia ja lisää väriä. Nykyään havuaidanteiden etualalla on keväällä kukkivia sipulikukkia ja esikoita sekä pitkin kesää kukkivia perennoja. Pensaista kellokuusama ja kotakuusama palkitsevat runsaalla kukinnallaan. Eri aikoina kukkivat kärhöt ovat mainioita havupihan piristäjiä niin auringon kuin puolivarjon puolella. Uusia suosikkejani ovat erilaiset värikäslehtiset keijunkukat. Syksyllä syvää punaista hehkuvat japaninvaahterat, lamoherukka ja samettisumakki. Keltatuijalla, keltasypressillä, keltakatajalla tai marjakuusen keltaisella muodolla saa myös vaihtelua syvänvihreään perusväriin. Lannoitan havuja vain istutuksen tai siirron yhteydessä havukasvilannoitteella. Istutusalustana on havurhodomultaa. Istutusvuonna kastelen paljon, mutta myöhemmin havut pärjäävät ilman kastelua, ainakin tavanomaisina kesinä. Havuharrastajan paras ystävä on tervanaru, jolla sidon ja tuen oksia lumikuorman varalta. Tervanaru ei vahingoita n puutarhassa havut ovat pääosassa. Jutun näkymät ja eri tyyppiset istutusalueet on kuvattu hänen I- vyöhykkeellä sijaitsevassa puutarhassaan. runkoja, se kestää venytystä ja tumman ruskeana maastoutuu hyvin kasvustoihin. Talvisin karistelen painavan nuoskalumen havujen oksilta. Sinikatajan oksilla lunta saa olla, sillä sen neulaset eivät 20 vuoden kokemukseni perusteella tahdo kestää asteen pakkasta ilman paksua lumipeitettä. Ryömiviä katajia olen täsmäistuttanut rinteeseen, johon talven kuluessa heitellään lunta. Katajat ovat kestäneet hienosti valtavankin lumitaakan. Kartiovalkokuuset suojaan kevättalven auringonsäteiltä joka vuosi, muut havut selviävät ilman suojausta. Kaikki nämä rakkaat havuni muodostavat puutarhani ikivihreän selkärangan. Oli vuodenaika mikä tahansa, näkymä on aina vihreä ja rehevä. 1. Pyöreät maakivet, kallio ja havupensaat sopivat yhteen. Muutaman vuoden kuluttua havut ja maksaruohot peittävät vastaperustetun penkin. 1. Kultatuija Sunkist I III (Thuija occidentalis ) Kultatuija Yellow Ribbon I III (T. occidentalis) Pallotuija Woodwardii I IV (T. occidentalis) Kultavuorimänty Carsten s Wintergold I II (Pinus mugo) Keltamaksaruoho (Sedum acre Aureum ) Keltalaakakataja Golden Carpet I III (Juniperus horizontalis) Jättituija Can-Can I III (Thuja plicata ) Valkomaksaruoho (Sedum album) Pääosassa havut Pelkistä havuista koostuva ainavihanta ryhmä näyttää hyvältä kaikkina vuodenaikoina. Talvella korostuvat muodot, loppusyksyllä ja varhaiskeväällä havut tuovat kaivattua vehreyttä pihaan. Havuista koostuva ryhmä on erityisen helppohoitoinen. Kääpiölajikkeet tarjoavat mahdollisuuden käyttää havuja myös pienissä tiloissa, sillä minilajikkeet ovat täysikokoisinakin pieniä. Hidaskasvuisia ja pieninä pysyviä lajikkeita löytyy katajista, kuusista, sypresseistä, pihdoista ja marjakuusista. Kääpiömuotojen kasvutapojen kirjo ulottuu maata pitkin matavista kapeisiin pylväisiin lajista riippuen. Havuryhmän ison tai pienen juurelle sopivat erityisen hyvin erilaiset matalat maanpeittokasvit. Oli istutusalue iso tai pieni, laji- ja lajikemäärä kannattaa pitää kohtuullisena, kuten sekapenkissä. Havujen muotoja Kasvutapa on tärkeä tekijä suunnittelussa. Havupensaita löytyy suppilosta tyynyyn. Suppilo tarhakataja, kynäkataja, rohtokataja, sinikataja, kartiomarjakuusi Kartio kartiovalkokuusi, kartiotuija, japaninmarjakuusi, kultatuija Pallo pallotuija, pallokuusi, kääpiövuorimänty, pallohopeakuusi Siili siilikuusi, siilivalkokuusi Matto, ryömivä harokataja, kääpiökataja, laakakataja, tuivio Tyyny pesäkuusi, pöytäkuusi, vuorimänty, kääpiöpalsamipihta, hernesypressi Rungollinen riippa riippajapaninlehtikuusi riippahemlokki Rungollinen pallo rungollinen pallotuija, pallojapaninlehtikuusi Pylväs pikkupilarikataja, pilarikataja, kynäkataja, timanttituija, kotikataja 14 10/2012 Kotipuutarha Kotipuutarha 10/

4 Kääpiömuotoja ja uutuuksia: Useimmat havukasvit viihtyvät sekä vahvasti happamassa metsämaassa että kalkitussa mullassa, jonka ph on 4-6, A. Kääpiöpalsamipihta Piccolo I VI (Abies balsamea) kasvaa puolimetriseksi ja viihtyy auringossa. B. Kultatuija Sunkist I III (Thuja occidentalis) vaatii aurinkoa ja suojaa. Havusta tulee noin kolme metriä korkea. C. Siilikuusi Echiniformis I IV (Picea abies) viihtyy valossa sekä varjossa. Piikkipallosta tulee puolimetrinen. D. Kartiovalkokuusi J.W. Daisy s White I III (Picea glauca) kasvaa hyvin hitaasti noin metrin korkuiseksi. Lajikkeen neulaset ovat vaaleat, lähes valkoiset. Upea erikoisuus! E. riippajapaninehtikuusi Pendula I II (Larix kaemferi) pudottaa neulaset ennen talvea. Kävyt ovat viehko yksityiskohta. F. Kääpiölännenpihta Compacta I III (Abies lasiocarpa) kasvaa 2 3-metriseksi tiheäksi kartioksi. G. Hibatuija I II (Thujopsis dolabrata) viihtyy siimeksessä ja ravinteikkaassa maassa. Lajin tunnistaa suomumaisista lehdistä, jotka ovat alta valkeat. H. Sinikataja Meyeri I II(III) ja Kiinankataja Stricta IV (Juniperus chinensis) ovat varmoja ja peittäviä havupensaslajikkeita. I. Kääpiöjapaninsypressi I Nana Gracilis (Chamaecyparis obtusa) kasvaa enintään metriseksi. A. B. C. 1. D. E. F. Istuta valo-olojen mukaan Jos puutarhasi on aurinkoinen, se on kuin tehty erilaisille männyille ja katajille. Katajien ryömivät muodot, kuten kääpiö- ja harokataja, myötäilevät maan pintaa ja muodostavat ikään kuin maton penkkiin. Istuta niiden väliin pallomaisia tai suppilomaisia lajeja, kuten sini-, tarha- tai rohtokatajia. Tutusta vuorimännystä (Pinus mugo) on saatavilla luonnostaan matalana pysyviä kääpiömuotoja, esimerkiksi lajikkeet Gnom ja Mops. Muut havut viihtyvät varjon ja puolivarjon puolella muhevassa maassa. Kuusten, tuijien, lehtikuusten, marjakuusten ja Varjon havuryhmä 1. Euroopanmarjakuusi I (Taxus baccata) Siilikuusi Echiniformis I IV (Picea abies ) Keltapilarikataja Gold Cone I IV Kultatuija Yellow Ribbon I III (Thuja occidentalis ) Pilarituija Fastigata I IV (Thuja occidentalis ) Kartiovalkokuusi J.W.Daisy s White I III (Picea glauca) Isotuomipihlaja (Amelancierpicata), jossa kiipeilevät touko kesäkuussa kukkivat kruunu- ja tarhaalpikärhöt. pihtojen joukossa on tarjolla kymmeniä eri muotoja ja värivariaatioita. Etenkin eteläisessä Suomessa kannattaa kokeilla vaikka hemlokkeja ja erilaisia sypressejä. Esimerkiksi kuuset ovat nykyään kaikkea muuta kuin yksitotisia metsäpuita. Taimimyymälästä voi löytyä pienikasvuisia pilari-, siili- tai pallokuusilajikkeita, jotka sopivat pieneenkin pihaan. Kartiovalkokuusta myydään myös sinisävyisenä. Uutuuslajikkeen J.W. Daisy s White vuosikasvaimet ovat valkoiset. Rungolliset havut ovat suosittuja. Lehtikuusista voit valita riippa- tai pallomuodon tai tuijasta pallomaisen tupsun. Siperianlehtikuuseen (Larix sibirica) vartetun lehtikuusimuodon kestävyys on taattu. Katajista silloin tällöin tarjolla olevat, runkoon vartetut erikoisuudet ovat erityisen arkoja paleltumiselle /2012 Kotipuutarha Kotipuutarha 10/ G. H. I.

5 1. 10 tuholaista ja tautia Teksti Leena Luoto, kuvat Heikki Luoto Havukasvit ovat sitkeitä sinnittelijöitä, mutta toisinaan taudit ja tuholaiset voivat päästä valloilleen niin, että havu kituu tai pahimmassa tapauksessa kuolee. Jos kasvukausi on kovin kuiva ja lämmin, havupuiden vastustuskyky heikkenee ja joidenkin tuholaisten määrä kasvaa. Kosteat kesät sen sijaan lisäävät sienitauteja. Lämpimien talvien ennustetaan hyödyttävän erityisesti munina ja aikuisina talvehtivien hyönteisten selviytymistä. Monet taudit leviävät tuulten tai hyönteisten mukana, jotkin sienitaudit elävät maaperässä. Tuontikasvien mukana voi matkata uusia tauteja ja tuholaisia, jotka selviävät meidän ilmastossamme. 1. Pihtakirva Miten tunnistan: Esiintyy pihtakuusissa, jotka kasvavat liian kuivissa tai niukkaravinteisissa oloissa. Imee neulasista kasvinestettä, jonka takia neulasiin tulee keltaisia laikkuja. Pahimmillaan neulaset kellastuvat ja putoavat. Torjunta: Vaikeaa. Vastustuskykyä parantaa kastelu kuivina kausina ja lannoitus. Tuijien sienitaudit Miten tunnistan: Sienitauti ruskettaa yksittäisiä oksia, mutta jos tauti äityy pahaksi, voi koko pensas kuolla. Sienitaudit erottaa pakkasvaurioista siitä, että neulasten pinnalle ilmestyy sienten itiöpesäkkeitä. Osa taudeista on peräisin maaperästä, jotkin leviävät tuulten mukana. Torjunta: Yksittäisten ruskettuneiden oksien leikkaaminen. Kuusten ruosteja karistesienet Miten tunnistan: Neulaset ruskettuvat ja karisevat ennen aikojaan. Eroaa pakkasvaurioista siinä, että neulasissa näkyy alkukesästä itiöpesäkkeitä. Torjunta: Ei torjuntakeinoa. Katajamittari Miten tunnistan: Pienet, vihreät toukat syövät uudet vuosikasvaimet keskikesällä. Toukkia on vaikea huomata, koska ne aloittavat järsimisen pensaan alaosista. Perhoset lentelevät loppukesällä ja alkusyksyllä. Torjunta: Ruiskutus puutarhan yleistorjunta-aineella. Yksittäisten toukkien poimiminen. Katajankariste Miten tunnistan: Katajan neulaset karisevat. Tautia esiintyy kaikenikäisissä neulasissa ja se alkaa yleensä latvuksesta. Jos kataja menettää valtaosan neulasistaan, se voi kuolla kokonaan. Sienitaudin aiheuttaa Stigmina juniperina -sieni. Torjunta: Yleisin katajia vaivaava tauti. Katajalajien ja kantojen kestävyydessä on eroja. Syitä eroihin ei tiedetä. Torjuntakeinoja ei ole. Villakilpikirva Miten tunnistan: Kiusaa erityisesti nuoria sembramännyn versoja. Villakilpikirvalla on villamainen peite, joka suojaa sitä torjunta-aineilta. Torjunta: Tuhot jäävät vähäisiksi, joten torjunta ei ole tarpeen. Suihkuttaminen vedellä vähentää kirvojen määrää. Kirvat männyissä ja kuusissa Miten tunnistan: Oksakirvat imevät kasvunesteitä etenkin nuorten mäntyjen ja kuusien versoista alkukesällä. Ne ulostavat mesikastetta ja houkuttelevat muurahaisia, jotka taas puolustavat kirvakarjaansa kirvojen luontaisilta tuholaisilta. Torjunta: Ruiskutus pyretriinillä, jos versot kituvat. Loppukesällä versot puutuvat ja kirvat kaikkoavat. Havujen pistiäiset Miten tunnistan: Jos puiden neulaset näyttävät syödyiltä, asialla saattaa olla ruskomäntypistiäinen. Se syö edellisvuoden neulaset. Pistiäisiä esiintyy joinakin vuosina runsaasti esimerkiksi vuorimännyssä. Se ei kuole vioitukseen, mutta kasvu heikkenee. Torjunta: Houkuttele puutarhaan lintuja. Ne popsivat pistiäisiä. 9. Kaarnakuoriainen Miten tunnistan: Saattaa iskeä myrskyn kaatamiin tai kuivien kesien heikentämiin havupuihin, joista se siirtyy terveisiin puihin. Puu voi kuivua pystyyn hyvin nopeasti. Torjunta: Kelottunut puu on syytä kaataa ja korjata puuaines talteen. 10. Havununna Miten tunnistan: Kuusten neulasia tuhoava havununna on runsastunut 2000-luvulla. Jos vuotuinen lämpösumma kasvaa ja talvet leudontuvat, siitä saattaa tulla merkittävä haitta. Torjunta: Feromoniansat Timo Saarimaa testaa kestäviä havun taimia Hongistolla sijaitsevalla taimitarhalla. Katajaiselle kansalle oman maan aarteita Tämä löytö on nimeltään Sisu. Erityiseksi sen tekee pehmeät neulaset. Siitä tulee kymmenessä vuodessa äitinsä kaltainen: metrin levyinen ja noin kaksi metriä korkea kataja. Sisun kasvinkumppaneita ovat Urho, Lalli, Lotta Svärd ja Vänrikki Stål. Ne kaikki ovat kotimaisia, luonnosta peräisin olevia katajakantoja. Jokaisella lajikkeella on oma erityinen kasvutapansa: Urho kasvaa tiheänä pylväänä, Lalli jää matalaksi, tiheäksi pensaaksi, Lotta Svärd on matala ja leveä lajike ja Vänrikki Stål korkea ja kapea pylväs. Olen testannut lukuisia luonnonkantoja sekä ulkomaisia lajikkeita toistakymmentä vuotta. Yritys ja erehdys ovat paras mutta aikaa vievä tapa kokeilla havujen kestävyyttä. Ryhdyin havujen pitkäjänteiseen lisäystyöhön ennen kaikkea kestävyyden takia. Tuontihavuja vastaan minulla ei ole mitään, jos ne vain sietävät suomalaista ilmastoa. Monessa tapauksessa näin ei vain ole. Hollannin tuijat ovat kasvattaneet neulaset lauhassa, merellisessä ympäristössä, eikä ole ihme, jos havu karistaa ne kylmässä ja mantereisessa Suomessa ensimmäisen talven jälkeen. Istutan ulkomaiset havulajikkeet tuuliselle savipellolle ja seuraan niiden kestävyyttä neljä viisi vuotta. Jos ne selviävät hengissä ja kasvavat kehnoissa oloissa, kelpuutan lajikkeen lisäykseen. Tuijalajikkeista testin ovat läpäisseet kartio- Timo Saarikivi lisää kotimaisia katajakantoja. Hän myös testaa tuontihavuja ääriolosuhteissa, ja ottaa myyntiin vain kestäviä lajikkeita. tuijalajike Holmstrup, jota myyn omalla taimistolla. Smaragd -timanttituija ei läpäissyt testiä. Äärioloissa se jää kitukasvuiseksi. Kotimaisten erikoismuotojen etsiminen on mielenkiintoista. Mutta kun löydän lupaavan kannan, tiedän ryhtyväni todelliseen urakkaan, sillä tie metsästä lisäyskelpoiseksi lajikkeeksi voi viedä 10 vuotta. Käytännössä luonnonkannan testaus menee näin: Taimistomies Saarimaa löytää riippuva- tai pilarimuotoisen katajan luonnosta. Hän juurruttaa pistokkaan ja odottaa jännityksellä onko erikoinen ominaisuus geneettinen vai johtuuko se ympäristötekijöistä. Usein kymmenestä erilaisesta luonnonkannasta vain yhden ominaisuus on periytyvä. Lisäystekniikka on oma tieteenlajinsa. Hongiston taimistolla havupistokkaat juurtuvat kasvihuoneessa tiheän vesisumun avulla. Juurrutushormonia vahvat kotimaiset pistokkaat eivät kaipaa elinvoima on tullut todettua vuosien varrella /2012 Kotipuutarha Kotipuutarha 10/