Raportti paneelikeskustelusta: Kuka on saamelainen? Anna Leppänen ja Reetta Toivanen, Erik Castrén -instituutti, Helsingin yliopisto

Transkriptio

1 1 Raportti paneelikeskustelusta: Kuka on saamelainen? Anna Leppänen ja Reetta Toivanen, Erik Castrén -instituutti, Helsingin yliopisto Johdanto Paneelikeskustelu Kuka on saamelainen? pidettiin Helsingin yliopistossa tiistaina Paneelikeskustelun järjestivät Minority Rights Groupin Suomen jaosto ja Helsingin yliopiston Erik Castrén - instituutin akatemiaprojekti Glokaalia hallintaa 1. Järjestäjät halusivat keskustella saamelaiskäräjälakityöryhmämietinnön 2 saamelaismääritelmää koskevasta osuudesta ja sen uudistamiseen liittyvistä sisällöistä. Keskustelun avasivat akatemiatutkija Reetta Toivanen sekä Minority Rights Groupin Suomen jaoston puheenjohtaja Okan Daher, ja keskustelua johti akatemiatutkija Reetta Toivanen. Tilaisuus alkoi oikeusministeriön saamelaisasioista vastaava virkamiehen Camilla Busck-Nielsenin esitelmällä, jossa hän esitteli saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnön saamelaismääritelmästä. Paneelikeskustelussa panelisteina toimivat Pekka Aikio (FM, Suomen porosaamelaiset ry:n pj., saamelaiskäräjien pj ) Janne Saarikivi (suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen VT professori, Helsingin yliopisto), Irja Seurujärvi- Kari (saamentutkimuksen lehtori, Helsingin yliopisto), Sanna Valkonen, (tutkijatohtori, Lapin yliopisto) sekä Pasi Saukkonen (erikoistutkija, Cupore). Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten oikeudet ovat kirjattu perustuslakiin (731/1999) ja vuonna 1995 voimaan tulleeseen lakiin saamelaiskäräjistä (974/1995), joissa määritellään saamelaisten oikeudet kulttuuri-itsehallintoon heidän kotiseutualueellaan (Enontekiö, Inari ja Utsjoki sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue). Laki saamelaiskäräjistä on esivalmisteluistaan 1990-luvulta lähtien herättänyt erimielisyyksiä muun muassa siitä, kuinka saamelaiset laissa määritellään. Asia on tärkeä, koska tällöin määritellään, kenen oikeuksien toteutumista laki suojaa. Nyt kun laki on lähes 20 vuotta vanha, saamelaiskäräjien, Suomen saamelaisten virallisen edustustahon, esityksestä päätettiin lakia ajankohtaistaa kokonaisuudessaan. Uudessa lakiesityksessä saamelaismääritelmää ollaan muutamassa siten, että saamen kielten oppimisen ohella korostetaan myös saamelaiskulttuurissa kasvamisen merkitystä saamelaisen identiteetin kehitykselle Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintö, 55/2013,

2 2 Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintö saamelaismääritelmästä Camilla Busck-Nielsen kertoi saamelaiskäräjälain muutoksesta. Oikeusministeriö on saamelaiskäräjien aloitteesta päättänyt uudistaa saamelaiskäräjälakiin sisältyvää saamelaismääritelmää. Oikeusministeriön kokoama työryhmä kävi läpi lain sisällön ja pohti, mikä siinä on vanhentunutta. Työryhmä kuuli valmistelutyössään asiantuntijoina emeritusprofessori Lauri Hannikaista, tohtori Erika Sarivaaraa, professori Martin Scheininia ja emeritusprofessori Pekka Sammallahtea. Asiantuntijalausunnot antoivat myös varatuomari Paavo Sorvisto saamelaiskäräjälain ja saamelaiskäräjien työjärjestyksen hallintoa koskevista säännöksistä sekä dosentti Pekka Kauppala pohjoisten alkuperäiskansojen autonomiamalleista. Nykyisen, voimassaolevan saamelaiskäräjälain (974/1995) mukaan saamelainen on henkilö, joka itse identifioi itsensä saamelaiseksi sekä täyttää yhden lain objektiivisista kriteereistä: 3 Saamelainen Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai 2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka 3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Uudessa esityksessä painotetaan sukuyhteisön roolia ja saamelaisryhmän itseidentifikaatiota. Uudessa esityksessä saamelainen olisi henkilö, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on sukuyhteisössään oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai 2) että hän on omaksunut sukuyhteisössään saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen; tai 3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu tämän lain mukaan merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Suurin muutos uudessa esityksessä on se, että siinä painotetaan sukuyhteisön merkitystä. Saamen kielen tulee olla opittu sukuyhteisössä, ja saamelaisuuteen liitetään myös tietynlainen elämäntapa ja kulttuuri. Tämä siis edellyttää, että henkilö on pitänyt yhteyttä sukuyhteisöönsä. Uudessa laissa ei enää pidettäisi henkilöä saamelaisena pelkästään sen vuoksi, että hänen sukulaisiaan on merkitty veroluetteloissa lappalaisiksi. Vaalilautakunta on saamelaiskäräjien alaisuudessa toimiva elin, joka hyväksyy henkilöitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Busck-Nielsen huomauttaa, että vaalilautakunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolinen, niin että eri saamen kielet sekä kulttuurit olisivat siinä edustettuina. Saamelaiskäräjälakityöryhmä ehdottaa,

3 3 että uusi vaalilautakunta käsittelisi hakemuksia jatkuvaluonteisesti. Henkilöllä, joka ei ole tullut hyväksytyksi vaaliluetteloon, säilyisi oikeus valittaa päätöksestä. Muutoksenhakua jouduttaisiin kuitenkin muuttamaan, koska Busck-Nielsenin mukaan päätöksenteko tällä hetkellä kestää liian kauan. Päätöksistä saisi siis edelleenkin valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), vaikka saamelaiskäräjät on esittänyt, että saamelaiskäräjät olisi viimeinen valitusviranomainen. Monilla eri tahoilla on ollut mahdollisuus kommentoida selvitystä. Viranomaisista viisi kannattaa työryhmän esittämää määritelmäehdotusta ja viisi vastustaa voimassa olevan määritelmän muuttamista. Saamelaiskäräjät kannatti uutta ehdotusta äänestystuloksella Myös kolttien kyläkokous kannattaa ehdotusta. Muista yhdistyksistä neljä kannattaa ehdotusta ja seitsemän vastustaa. Paneelikeskustelu Pekka Aikio Aikio aloitti puheenvuoronsa puhumalla etnisyyden määrittämisestä ja siitä, kuinka Lapissa eräät kunnanjohtajat ovat esittäneet jopa DNA-testejä saamelaisuuden selvittämiseen. Aikion mielestä tämä on tieteellisesti mahdotonta, sillä erillistä saamelais-dna:ta ei luonnollisestikaan ole olemassa. Aikio itse määrittäisi alkuperäiskansan kolmen teeman mukaan: Existence (ryhmällä on ollut jollakin alueella kulttuurinen läsnäolo ennen muita kansoja), non-dominance (alistettu asema valtiossa) ja self-identification (itseidentifioituvat alkuperäiskansaksi). Tämän lisäksi tärkeää on jatkuvuus historiasta nykypäivään, suhde maahan sekä kollektiivinen identifikaatio. Aikion mukaan saamelaisuuden määrittelyssä kysymys on identiteettineuvottelusta, jossa jokaisella on oikeus vaatia kuulua ryhmään, mutta ryhmällä myös yhtäläinen oikeus kieltäytyä vastaanottamasta ryhmään haluavaa henkilöä. Aikion mielestä korkeimman hallintooikeuden (KHO) ei tulisi käsitellä yksilövalituksia, sillä silloin kyse ei enää ole identiteettineuvottelusta, vaan valtion päätöksestä siitä, kuka kuuluu saamelaisiin ja kuka ei. Hänen mielestään asia ei kuulu KHO:lle, vaan saamelaisten kansan tulisi saada päättää itse. Janne Saarikivi Saarikivi aloitti puheenvuoronsa toteamalla puhuvansa kulttuurintutkijana. Hän ei siis ulkopuolisena ole kiinnostunut osallistumaan siihen päätökseen, kuka on saamelainen. Hän muistutti, että etnisyys on kuitenkin lopulta eri asia kuin lakiteksti. Vaikka saamelaisuus tulee mahdollisesti määritellä myös laissa, täytyy kuitenkin muistaa, että saamelaiskäräjälaissa määritelty saamelaisidentiteetti voi erota siitä saamelaisetnisiteetistä, joka koetaan yksilö tai ryhmätasolla. Saarikiven mukaan etniset identiteetit ovat luonteeltaan paradoksaalisia: erittäin fluideja ja konteksteista toiseen vaihtuvia. Vaikka ihmiset käyttäytyvät siten, kuin etnisiteetti olisi kiveen hakattua, identiteettiin liittyy myös fluktuatiivisuus. Saarikiven mukaa

4 4 etnisiteetti syntyy siellä, missä pitää määritellä itsensä suhteessa toiseen, eli jonkinlaisessa konfliktitilanteessa. Hän huomautti, että on eri asia, onko tämä tilanne sellainen, joka tuottaa ruumiita vai uutta luovuutta. Saarikivi kertoi myös, että nyky-yhteiskunnan ilmapiirille on ominaista se, että identiteetit ovat valittavissa ja vähemmän perittyjä kuin aikaisemmin. Ennen synnyttiin kylään, ja yhteisö antoi identiteetin valmiina, sen sijaan nykyään ihmisillä on paljon vaihtoehtoja myös etnisen identiteetin valitsemiseen. Monietninen identiteetti on nykyään yleisempää kuin aikaisemmin. Saamelaisuuden jatkuvuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että ryhmän sisällä säilyy tietty koheesio. Hänen mukaansa hallintoelin, joka määrittää henkilön etnisiteetin ikään kuin yksiselitteisesti ja lopullisesti, ei ehkä sovi ajan henkeen, joka korostaa ihmisen omia identiteettivalintoja. Tällä hetkellä yhteen törmäävät ajan henki ja kysymys vähemmistöjen suojasta. Irja Seurujärvi-Kari Irja Seurujärvi-Karin mukaan kysymys, kuka saa määritellä saamelaisuuden tai alkuperäiskansan on toisaalta helppo ja toisaalta vaikea. Asiaa määrittelee yhtäältä kansainvälinen laki ja toisaalta taas itseidentifikaatio, mutta hänen mukaansa myös ryhmän itse tulee saada määritellä, kuka siihen kuuluu. Tällä hetkellä saamelaiskäräjät määrittelee kriteerit ja viimekädessä KHO. Uudessa määritelmäehdotuksessa itseidentifaaktion sijaan painotetaan ryhmäidentifikaatiota. Seurujärvi-Kari ymmärtää saamelaiskäräjien kannan ja huolen saamen kielen tulevaisuudesta, kun ihmiset muuttavat pois pohjoisesta, mutta silti hän toivoo vähemmän vastakkainasettelua ja enemmän kiinnostusta itse kieleen. Seurujärvi-Karin mukaan tällä hetkellä vallalla on kaksi linjaa: kova saamelaislinja, joka kärjistää etnisiä vastakkaisuuksia ja toinen suvaitsevaisempi linja, jonka kannattajat ovat aidosti huolissaan kielensä ja kulttuurinsa puolesta, sillä he elävät monen kulttuurin välissä. Seurujärvi-Kari toteaa, että uudessa lakiehdotuksessa käytetty terminologia, kuten käsite sukuyhteisö, on lain tulkinnan näkökulmasta katsottuna hyvin epätarkka, ja tällainen epätarkkuus ja tulkinnanvaraisuus voi antaa mahdollisuuksia monenlaiseen valtapeliin päätöksenteossa. Tämä ei olisi todennäköisesti kenenkään eikä minkään tahon etu. Sanna Valkonen Sanna Valkonen halusi puheenvuorossaan tuoda esille näkemyksensä etelän näkemyksistä sekä tuoda mukaan pohjoista saamelaisnäkökulmaa. Hänen mukaansa etelän näkökulmasta näyttää siltä, kuin saamelaiset sulkisivat pois ihmisiä ryhmänsä ulkopuolelle. Saamelaisnäkökulmasta taas etelän on vaikea käsittää sukuihin perustuvaa etnisen tunnistamisen käytäntöä. Valkosen mukaan etelästä tuleva poissulkemisen käsite näyttää jopa kolonialistiselta saamelaisyhteisöstä käsin, sillä siinä määritellään yhteisön ulkopuolelta ryhmärajoja, ottamatta huomioon yhteisön omaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka todennäköisesti pohjautuu toisenlaiseen identifikaatioon. Toisaalta Valkonen totesi, etteivät saamelaiset ole selkeästi yhtenäinen ryhmä. Esimerkkinä tästä Valkonen toi esille eri saamelaisryhmien toisistaan eroavat käsitykset siitä, kuka on saamelainen. Valkosen mukaan määritelmä ei koskaan pysty vastaamaan sitä, mitä

5 5 saamelaiset ovat ryhmänä. Hän kritisoi myös ILO:n sopimuksen no. 169 määritelmää alkuperäiskansoista. Hänen mukaansa on outoa, jos määritelmä ei vastaa saamelaisten omaa käsitystä itsestään, toimitaan siten, että etsitään ihmisiä, jotka sopisivat ILO:n määritelmään. Valkosen mukaan etniset rajat eivät voi olla lukittuja, kuten nyt on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Hänen mukaansa saamelaisuudelle on ominaista läpäisevyys ja joustavuus. Liika joustamattomuus ei ole hänen mukaansa hyväksi kulttuurin elävyydelle. Hän kritisoi polveutumisen käsitettä, joka hänen mukaansa voi tulla lähelle rodun käsitettä. Hänen mukaansa on tärkeää, että oikeus erilaisuuteen tunnustetaan. Valkoinen kysyi lopuksi, voisiko miettiä, kuinka paikallisten ihmisten identiteetti ja oikeudet elinkeinoihin ja maahan tulisi turvattua. Pasi Saukkonen Pasi Saukkosen mukaan kansaa ja siihen kuulumista on historian kulussa määritelty yleensä ulkoa ja ylhäältäpäin. Nykyään ensisijaisena kriteerinä pidetään yleensä ihmisten halua kuulua tiettyyn kansaan. Pienten väestöryhmien tapauksessa tämä voi johtaa ongelmiin, ja siksi tarvitaan joitain lisäkriteerejä. Näidenkään määrittäminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska ei ole itsestään selvää, kuka määrittää objektiiviset kriteerit ja voiko näitä kriteereitä ylipäätään määrittää aukottomasti. Saukkosen mukaan mitään kansaa ei voi määrittää totuuspohjaisesti, vaan aina tulee olemaan jonkinlainen harmaa alue. Päätös kansaan kuulumisen kriteereistä on siis viime kädessä poliittinen. Saukkonen pohti, että pienen yhteisön voi joistain, esimerkiksi alueen elinkeinoihin liittyvistä, näkökohdista käsin olla järkevää pitää jäsenyyden ehdot tiukasti rajattuina. Jos taas yhteisön kieli ja kulttuuri halutaan pitää elinvoimaisena, yhteisön kannattaa hyväksyä piiriinsä uusia jäseniä, jotka ovat valmiita ylläpitämään kieltä ja jatkamaan perinteitä. Saukkosen mielestä lainsäätäjä ottaa huomattavan riskin, jos lakiin kirjataan sellaisia ilmaisuja kuten omaksunut kielen sukuyhteisössään tai ylläpitänyt yhteyttä saamelaiskulttuuriin. Nykyaikana, varsinkin kun suuri osa potentiaalisesti saamelaisiksi itsensä identifioivista asuu kotiseutualueen ulkopuolella, näille ilmaisuille on vaikea laatia täsmällistä sisältöä. Tämä johtaa tulkinnanvaraisiin päätöksiin, jotka ovat omiaan ylläpitämään jännitteitä. Lauri Hannikainen Lauri Hannikainen aloitti puheenvuoronsa kommentoimalla yksilönoikeutta valittaa vaalilautakunnan kielteisestä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hän toi esille myös tilanteen, jossa tätä valitusoikeutta ei olisi. Hannikainen vertasi saamelaisten kulttuuri-itsehallintoaluetta Ahvenanmaan itsehallintoon. Vaikka Ahvenanmaalla on vahva itsehallinto Suomessa, ahvenanmaalaisilla on oikeus valittaa Ahvenanmaan itsehallintoelinten päätöksistä kansallisiin tuomioistuimiin, sillä alueet, joilla on itsehallinto, kuuluvat kuitenkin jonkin valtion suvereniteettiin tässä tapauksessa Suomen. Hannikaisen toi esiin, että jos saamelaiset kuitenkin haluavat vahvemman itsehallinnon kuin Ahvenanmaa, he voivat toki pyrkiä eriytymään

6 6 kansana, jolla olisi täysin oma hallinto ja siten myös oma valitusinstanssi. Hannikainen totesi kuitenkin, että tästä huolimatta kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin voitaisiin valittaa saamelaiskäräjienkin päätöksistä, ja jos näin tapahtuisi, valitus olisi Suomen valtiovaltaa vastaan. Antamalla valitusoikeuden KHO:lle, Suomen valtio pyrkii siis suojaamaan itseään. Hannikainen selvensi yleisöstä noussutta kysymystä siitä, miksi saamelaiskäräjien vaaliluettelo on salainen: se salainen siksi, että se on etnisyyteen perustuva luettelo. Suomen lain mukaan entisyyteen perustuva luettelointi on kielletty, joten asiakirja on julistettu salaiseksi. Keskustelua Panelistien puheenvuorojen jälkeen yleisö osallistui keskusteluun aktiivisesti. Yleisössä ihmeteltiin, miksi oikeusministeriö ei odottanut pohjoismaisen saamelaissopimuksen etenemistä ja pyrkinyt luomaan uuteen käräjälakiin saamelaismääritelmää, joka vastaisi pohjoismaista määritelmää. Muutenkin saamelaiskäräjälain uudistukseen liittyvää tiukka aikataulua ihmeteltiin. ILO:n sopimuksen no. 169 ratifioinnin eteneminen ja siitä tiedottaminen saivat myös kritiikkiä. Keskustelijat toivat esille erilaisia ILO:n sopimukseen ja maaoikeuksiin liittyviä väärinkäsityksiä ja pelkoja sekä saamelaisten että suomalaisten parista. Keskustelijat toivoivat, että ILO:n sopimuksesta tehtäisiin kunnollinen ja kattavampi selvitys, jossa toisaalta selvittäisiin saamelaisten oikeudet maahan ja vesiin, mutta toisaalta selvennettäisiin, miten sopimus vaikuttaisi eri ihmisryhmien maa- ja elinkeino-oikeuksiin saamelaisten kotiseutualueella. Tällä hetkellä suomalaistaustaisten paikallisten keskuudessa on pelko, että ILO:n sopimus vie oikeudet esimerkiksi poronhoitoon elinkeinona.. Esiin nousi myös nykyistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloa pohjustanut vuoden 1962 selvitys saamen kielen puhujista. Kannatusta sai esitys, että tämän tyyppinen tutkimus tehtäisiin uudelleen siten, että sille annettaisiin paremmat taloudelliset ja tutkimukselliset mahdollisuudet. Yleisön edustajat keskustelivat identiteetistä ja sen määrittämisestä. Eräs tutkija huomautti, että identiteettejä tutkittaessa on huomattu, että klaani- ja alueidentiteetit ovat kestävämpiä ja pidempi-ikäisiä kuin etniset identiteetit. Hän myös muistutti, että ihmisellä on monta identiteettiä samanaikaisesti. Myös muut kommentoijat tukivat tätä, ja yleisöstä huomautettiinkin, että identiteettiin ja muihin ihmiselle tärkeisiin asioihin vaikuttavat myös ihmisen ikä ja konteksti. Todettiin, että se, mitä omassa identiteetissä painotetaan, voi muuttua ikäkausien mukana ja myös sen mukaan, missä ihminen asuu ja elää. Osallistujien mukaan nykyisessä keskustelussa on paljon poissulkevuutta: vaikka ihminen menettäisi kielen, arvot ja kulttuuri eivät katoa heti. On myös suomenkielisiä saamelaisia. Tätä vastaan eräs osallistuja esitti, että saamen kieli on avain saamelaisten yhtenäisyyteen. Hänen mielestään on eri asia, onko henkilö saamelainen vai omaako hän saamelaiset juuret. Uutta saamelaismääritelmää kritisoitiin myös valtapoliittisena ja siksi, ettei siinä ole mietitty tulevaa, vaan määritelmä on vanha jo syntyessään. Janne Saarikivi huomautti, että aivan samanlaisia etnisiä rajanvetokiistoja käydään muuallakin. Hänen mukaansa samankaltaisista kiistoista voi kuitenkin

7 7 nähdä, että ne vähemmistöt, jotka ovat avoimia uusille konteksteille ja joissa on halu saada myös enemmistö puhumaan kieltä, ovat juuri niitä ryhmiä, jotka vahvistuvat. Camilla Busck-Nielsen totesi, että Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintö on ollut vasta lausuntokierroksella ja jää nähtäväksi, miten se etenee. Hänen mukaansa Pohjoismaista saamelaissopimusta ei voitu jäädä odottamaan, koska sen tilanne on vielä avoin. Hän myös huomautti, että ILO:n sopimuksen ratifiointi on nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa, ja tavoite on, että se ratifioidaan. ILO ei kuitenkaan ota kenenkään oikeuksia pois, vaan sen tarkoitus on taata alkuperäiskansan oikeudet samalle tasolle kuin muiden ihmisten. Keskustelun päättivät Reetta Toivanen ja Okan Daher toteamalla, että keskustelua on hyvä jatkaa pian tulevaisuudessa. Uutisointia: