AMMATTIKORKEAKOULUSTA TERVEYDENHUOLTOON

Transkriptio

1 AMMATTIKORKEAKOULUSTA TERVEYDENHUOLTOON Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät OPETUSMINISTERIÖ

2 KUVAILULEHTI Julkaisija Opetusministeriö Julkaisun päivämäärä Tekijät Johtoryhmän puheenjohtaja: Terttu Jääskeläinen Valmistelevien työryhmien puheenjohtajat: Juha Kyöstilä, Riitta Lumme, Simo Saikko, Airi Laitinen, Aila Vallejo Medina, Kari Markkanen, Arja Tiippana, Pirkko Perttinä, Marja Laanti, Anneli Airola, Petteri Koski, Antti Syväjärvi, Sirkka Kukkonen, Tuulikki Jousmaa, Aino-Liisa Jussila, Hannele Paltta, Helena Heikka, Päivi Haarala, Sirkka-Liisa Niskanen, Aila Pikkarainen ja Riitta Konkola Sihteerit: Anne Kärki ja Ritva Passiniemi Julkaisun laji Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm Julkaisun nimi Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät Julkaisun osat Lukijalle, Tiivistelmä, Johdanto, Sosiaali- ja terveysala, Terveysalan ammattikorkeakoulutusta määrittävät tekijät, Terveysalan ammattikorkeakoulusta valmistuvien osaaminen, Tutkintotodistus, Lopuksi, Liitteet Tiivistelmä Kehittämisprojektin tehtävänä oli ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyönä varmistaa ammattikorkeakoulusta terveysalalle valmistuvien työelämän edellyttämä ammatillinen ydinosaaminen valtakunnallisesti. Tavoitteena oli saada aikaan terveydenhuollon ammatinharjoittamisen kannalta tarvittavat ammatillisen ydinosaamisen kuvaukset tutkintonimikkeittäin, sopia koulutuksellisista vähimmäisvaatimuksista ja yhtenäistää koulutuksesta annettava tutkintotodistus. Työn lähtökohtina ovat olleet yhtäältä ammattikorkeakoulutukselle ja toisaalta terveydenhuollon ammattihenkilölle asetetut vaatimukset. Terveydenhuollon ominaispiirteet, potilasturvallisuus ja palvelujen korkeatasoisen laadun turvaaminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä määriteltäessä vähimmäisvaatimuksia terveydenhuollossa tarvittavalle osaamiselle. Terveydenhuollon ammatinharjoittajan osaaminen on monikerroksista. Oman erityisalan asiantuntemuksen perustana on laaja-alaisesti sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan yhteiset lähtökohdat että terveydenhuollossa yleisesti hyväksytyt arvot, toimintaperiaateet ja toiminnan painotukset. Tämän osaamisen varaan voidaan työelämässä rakentaa joustavasti uutta, yhteiskunnan kehityksen myötä muuttuvaa osaamista. Osaamiskuvauksissa on määritelty ammatin toiminta ja vastuualue, ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja niiden vähimmäisopintoviikkomäärät sekä ohjattu harjoittelu. Osaaminen on ammateittain omaleimaista. Eri ammateissa on kuitenkin myös yhtenevää, joustavan tehtävien hoidon ja palvelujen sujuvuuden edellyttämää osaamista. Kuvauksissa käytetyt käsitteet pohjatuvat kunkin ammatin omaan tietoperustaan ja käytäntöön. Johtoryhmä esittää, että ammattikorkeakoulut käyttävät nyt laadittuja osaamisvaatimuskuvauksia koulutuksen suunnittelussa ja huolehtivat niiden käyttöönotosta. Laaditut kuvaukset on saatettava kaikkien sidosryhmien tiedoksi ja yleiseen keskusteluun. Ne toimivat myös opiskelijoiden orientaatioperustana ja ohjaajien apuvälineenä ohjatun harjoittelun toteutuksessa. Johtoryhmä esittää, että opetusministeriö sopii kuvausten seurannasta ja edelleen kehittämisestä käsitteiden selkiinnyttämisestä sekä laajapohjaisen yhteistyön jatkamisesta. Avainsanat (asiasanat) Ammattikorkeakoulutus, terveysala, sosiaali- ja terveydenhuolto, apuneuvoteknikko, bioanalyytikko, ensihoitaja, fysioterapeutti, geronomi, hammasteknikko, jalkaterapeutti, kuntoutuksen ohjaaja, kätilö, naprapaatti, optometristi, osteopaatti, röntgenhoitaja, sairaanhoitaja, suuhygienisti, terveydenhoitaja, toimintaterapeutti, toiminta- ja vastuualue, ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintoviikkomäärät Muut tiedot Sarjan nimi ja numero - ISSN ISBN Kokonaissivumäärä 120 Kieli Suomi Hinta Luottamuksellisuus Julkinen Dnro Jakaja Opetusministeriö Kustantaja Opetusministeriö 2

3 PRESENTATIONSBLAD Utgivare: Undervisningsministeriet Utgivningsdatum: Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Ledningsgruppens ordförande: Terttu Jääskeläinen Ordförande i de förberedande arbetsgrupperna: Juha Kyöstilä, Riitta Lumme, Simo Saikko, Airi Laitinen, Aila Vallejo Medina, Kari Markkanen, Arja Tiippana, Pirkko Perttinä, Marja Laanti, Anneli Airola, Petteri Koski, Antti Syväjärvi, Sirkka Kukkonen, Tuulikki Jousmaa, Aino-Liisa Jussila, Hannele Paltta, Helena Heikka, Päivi Haarala, Sirkka-Liisa Niskanen, Aila Pikkarainen ja Riitta Konkola Sekreterare: Anne Kärki och Ritva Passiniemi Typ av publikation Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Datum för tillsättandet av organet Publikation Från yrkeshögskolan ut i hälsovården. Yrkeskompetens hos utexaminerade, centralt innehåll i studierna och minimiantal studieveckor Publikationens delar Sammandrag Utvecklingsprojektet hade till uppgift att genom samarbete mellan yrkeshögskolan och arbetslivet på riksnivå säkra den kärnkompetens i yrkeskunnigheten som arbetslivet kräver av dem som yrkeshögskolorna utexaminerar för hälsovårdsbranschen. Målet var att för varje examensbenämning åstadkomma beskrivningar av den kärnkompetens i yrkeskunnigheten som behövs med tanke på yrkesutövningen inom hälsovården, komma överens om minimikraven på utbildning och förenhetliga examensbetygen. Utgångspunkterna för arbetet har varit de krav som ställs å ena sidan på yrkeshögskoleutbildningen och å andra sidan på yrkesutbildad personal inom hälsovården. Hälsovårdens särdrag, patientsäkerheten och tryggandet av kvalitativt högtstående tjänster har varit centrala faktorer i definieringen av minimikraven på den kompetens som krävs i hälsovården. En yrkesutövare inom hälsovården skall vara kompetent på många plan. Grunden för sakkunskapen i det egna specialområdet utgörs i vid bemärkelse av dels de gemensamma utgångspunkterna för verksamheten inom social- och hälsovården dels de allmänt accepterade värdena, verksamhetsprinciperna och prioriteringarna inom hälsovården. Med hjälp av denna kompetens kan man i arbetslivet på ett flexibelt sätt bygga upp ett nytt kunnande, som förändras i och med samhällsutvecklingen. Kompetensbeskrivningarna anger verksamheten och ansvarsområdet i yrket, yrkeskompetensen, de centrala studierna och minimiantalet studieveckor i dem samt handledd praktik. Kompetensen har specifika drag i varje yrke. Gemensamt för de olika yrkena är likväl den kompetens som krävs för att uppgifterna skall kunna skötas smidigt och servicen löpa utan störningar. De begrepp som använts i beskrivningarna bygger på faktaunderlag och praxis i respektive yrke. Ledningsgruppen föreslår att yrkeshögskolorna använder de beskrivningar av kompetenskrav som nu har utformats i sin utbildningsplanering och sörjer för att de tas i bruk. Beskrivningarna skall delges all intressegrupper för kännedom och tas upp till allmän debatt. De fungerar också som orienteringsgrund för de studerande och som verktyg i genomförandet av den handledda praktiken. Ledningsgruppen föreslår att undervisningsministeriet kommer överens om uppföljning och vidareutvecklingen av beskrivningarna, begreppsförtydliganden och om fortsatt samarbete på bred bas. Nyckelord yrkeshögskoleutbildning, hälsovårdsbranschen, social- och hälsovård, hjälpmedelstekniker, bioanalytiker, förstavårdare, fysioterapeut, geronom, tandtekniker, fotterapeut, rehabiliteringshandlerare, barnmorska, naprapat, optometriker, osteopat, röntgenskötare, sjukskötare, munhygienist, hälsovårdare, ergoterapeut, verksamhets- och ansvarsområde, yrkeskompetens, centrala studier och minimiantal studieveckor Övriga uppgifter Seriens namn och nummer ISSN ISBN Sidoantal 120 Språk Finska Pris Sekretessgrad Dnr Distribution Undervisningsministeriet Förlag Undervisningsministeriet 3

4 SISÄLTÖ LUKIJALLE...1 TIIVISTELMÄ JOHDANTO SOSIAALI- JA TERVEYSALA TOIMINTAJÄRJESTELMÄ SOSIAALI- JA TERVEYSPOLITIIKAN LINJAUKSET JA TOIMINNAN PAINOTUKSET TERVEYDENHUOLLON ARVOT JA PERIAATTEET KESKEISET TERVEYDENHUOLLON TOIMINTAA OHJAAVA SÄÄDÖKSET TERVEYSALAN AMMATTIKORKEAKOULUTUSTA MÄÄRITTÄVÄT TEKIJÄT TERVEYSALAN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSESTA VALMISTUVIEN OSAAMINEN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN YHTEINEN OSAAMINEN TERVEYSALAN YHTEINEN OSAAMINEN TERVEYDENHUOLLON AMMATINHARJOITTAJIEN TUTKINTOKOHTAINEN OSAAMINEN...12 APUVÄLINETEKNIKKO...13 BIOANALYYTIKKO...17 ENSIHOITAJA...22 FYSIOTERAPEUTTI...28 HAMMASTEKNIKKO...33 JALKATERAPEUTTI...38 KÄTILÖ...42 NAPRAPAATTI...47 OPTOMETRISTI...51 OSTEOPAATTI...54 RÖNTGENHOITAJA...57 SAIRAANHOITAJA...60 SUUHYGIENISTI...66 TERVEYDENHOITAJA...69 TOIMINTATERAPEUTTI MUIDEN AMMATTIKORKEAKOULUTETTUJEN AMMATTIHENKILÖIDEN OSAAMINEN...80 GERONOMI...80 KUNTOUTUKSEN OHJAAJA TUTKINTOTODISTUS LOPUKSI...93 LIITE 1 VALMISTELEVIEN TYÖRYHMIEN PUHEENJOHTAJAT...94 LIITE 2 VALMISTELEVIEN TYÖRYHMIEN JÄSENET...95 LIITE 3 TOIMINTAA OHJAAVIA SÄÄDÖKSIÄ JA ASIAKIRJOJA

5 2

6

7 LUKIJALLE Terveysalan koulutuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on kouluttaa osaava ammattihenkilöstö, joka turvaa väestölle yhdenvertaiset ja potilasturvallisuuden takaavat palvelut. Terveydenhuollon ammatinharjoittaminen perustuu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, jonka mukaan terveydenhuollon ammatinharjoittajilla tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus. Opetusministeriö käynnisti hankkeen, jonka tarkoituksena oli terveysalan koulutuksen riittävä yhdenmukaisuus valtakunnallisella tasolla. Työn tavoitteeksi asetettiin ammattikorkeakouluista terveysalalta valmistuvien osaamisvaatimusten ja keskeisten opintojen vähimmäislaajuuksien määrittäminen. Hankkeessa ammattikorkeakoulujen terveysalan eri alojen edustajat, työelämän asiantuntijat ja opiskelijoiden edustajat laativat yhteistyössä ammattialakohtaiset osaamiskuvaukset, keskeisten opintojen sisällöt ja opintojen vähimmäislaajuudet. Hankkeen lähtökohtana oli sosiaali- ja terveysministeriön, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Korkeakoulujen arviointineuvoston, Terveysalan ammattikorkeakoulutuksen verkoston sekä työelämän, opiskelijajärjestön ja ammattijärjestöjen edustajilta tulleet esitykset. Työ tehtiin monitahoisena ja -tasoisena yhteistyöprosessina kouluttajien, työelämän, opiskelijoiden, alan ammattilaisten ja ammattijärjestöjen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten kesken. Tarve yhteistyöhön ja yhteisen käsityksen aikaansaamiseen oli ilmeinen. Keskeisten käsitteiden määrittely osoittautui vaativaksi ja aikaa vieväksi tehtäväksi. Osaamista on kuvattu kunkin ammattialan oman tietoperustan mukaisilla käsitteillä. Yhtenevän käsitteistön aikaansaaminen edellyttää vielä jatkotyöstämistä ammattikorkeakouluissa yhdessä sidosryhmien asiantuntijoiden kanssa. Osaamiskuvausten laadinta oli mittava työprosessi, joka edellytti pitkäjänteistä yhteistyöhön sitoutumista. Eri ammatteihin valmistuville laaditut osaamiskuvaukset, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintoviikkomäärät luovat tarvittavan perustan valtakunnallisesti yhtenevälle koulutukselle ja ammatinharjoittamisoikeudelle rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti ammattikorkeakoulujen alueellista profiloitumista ja integroitumista ammattikorkeakoulujen monialaiseen yhteisöön. Hankkeen johtoryhmän näkemyksen mukaan tässä hankkeessa luotua yhteistyökäytäntöä tulee jatkaa osaamiskuvausten arvioimiseksi ja kehittämiseksi sekä perustutkintojen jälkeisten koulutustarpeiden määrittämiseksi. Johtoryhmä edellyttää, että kuvausten arviointi ja edelleen kehittäminen tehdään työelämän kanssa tiiviissä yhteistyössä ja tätä yhteistyötä tulee vahvistaa. Helsingissä Johtoryhmä 1

8 TIIVISTELMÄ Opetusministeriö käynnisti kehittämishankkeen, jonka tarkoituksena oli terveysalan koulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä varmistaa ammattikorkeakoulusta valmistuvien työelämän edellyttämä ammatillinen ydinosaaminen valtakunnallisesti. Tavoitteena oli saada aikaan terveydenhuollon ammatinharjoittamisen kannalta tarvittavat ammatilliset ydinosaamisen kuvaukset tutkintonimikkeittäin, sopia yhteisistä koulutuksellisista vaatimuksista ja yhtenäistää koulutuksesta annettava tutkintotodistus. Hankkeen johtoryhmässä olivat mukana opetusministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Suomen Kuntaliiton ja Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto Samok ry:n edustajat. Johtoryhmä ohjasi hankkeen etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista sekä hyväksyi kuvaukset esitettäväksi opetusministeriölle. Osaamiskuvaukset laadittiin ammattikohtaisissa valmisteluryhmissä, jotka koostuivat opetuksen, työelämän, opiskelijoiden ja alan ammattijärjestöjen edustajista. Osaamiskuvaukset laadittiin seitsemälletoista terveydenhuollon ammattiin johtavalle koulutukselle, jotka tutkintonimikkeiden mukaisesti ovat seuraavat: apuvälineteknikko (AMK), bioanalyytikko (AMK), geronomi (AMK), ensihoitaja (AMK), fysioterapeutti (AMK), hammasteknikko (AMK), jalkaterapeutti (AMK), kuntoutuksen ohjaaja (AMK), kätilö (AMK), naprapaatti (AMK), optometristi (AMK), osteopaatti (AMK), röntgenhoitaja (AMK), sairaanhoitaja (AMK), suuhygienisti (AMK), terveydenhoitaja (AMK) ja toimintaterapeutti (AMK). Ammattikorkeakoulutuksesta valmistuvilta edellytetään yhteiskunnan ammattikorkeakoulutukselle asettamien yleisten ammatillisten valmiuksien hallintaa ja tietyn ammattitoiminnan asiantuntijaosaamista. Terveydenhuollon ammatinharjoittajan osaaminen on monikerroksista, mikä tarkoittaa oman erityisalan asiantuntemuksen perustumista laaja-alaisesti sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan yhteisiin lähtökohtiin että terveydenhuollossa yleisesti hyväksyttyihin arvoihin, toimintaperiaatteisiin ja toiminnan painotuksiin. Nämä yhdessä takaavat laajan perusosaamisen, jota voidaan hyödyntää työelämässä ja jonka päälle on helppo rakentaa uutta, yhteiskunnan kehityksen myötä muuttuvaa osaamista. Terveydenhuollon ominaispiirteet, potilasturvallisuus ja palvelujen korkeatasoisen laadun turvaaminen, otettiin huomioon määriteltäessä vähimmäisvaatimuksia terveydenhuollossa tarvittavalle osaamiselle. Osaamisen määrittelyyn vaikutti myös terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain koulutukselle asettamat edellytykset: terveydenhuollon ammatinharjoittajilla tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Ammattikohtaisissa osaamiskuvauksissa määritellään kunkin ammatin toiminta ja vastuualue, ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja niiden vähimmäisopintoviikkomäärät sekä ohjattu harjoittelu. Kunkin ammatin osaaminen on omaleimaista, mutta eri ammateissa on osin myös yhtenevää, joustavan tehtävien hoidon ja palvelujen sujuvuuden edellyttämää osaamista. Kuvauksissa käytetyt käsitteet pohjautuvat kunkin ammatin omaan tietoperustaan ja vakiintuneeseen käytäntöön. Myös ilmaisutapa ja yksityiskohtaisuus vaihtelevat ammateittain riippuen ammattitoiminnan ja/tai koulutuksen vakiintuneisuudesta maassamme. Kehittämisprosessi edisti paikallista yhteistyötä työelämän kanssa, eri ammattikorkeakouluissa työskentelevien opettajien keskinäistä yhteistyötä sekä antoi opiskelijoille ja ammattijärjestöille mahdollisuuden osallistua koulutuksen suunnitteluun. Työ tuki myös ammattialojen välisen yhteistyön kehittämistä, yhteisen osaamisen jäsentelyä sekä osoitti, että valtakunnallinen yhteistyö terveysalan koulutuksen eri kysymyksissä on tulevaisuudessakin tarpeen. Johtoryhmä esittää, että ammattikorkeakoulut käyttävät nyt laadittuja osaamisvaatimuskuvauksia koulutuksen suunnittelussa ja huolehtivat niiden käyttöönotosta. Laaditut kuvaukset on saatettava kaikkien 2

9 sidosryhmien tiedoksi ja yleiseen keskusteluun. Ne toimivat myös opiskelijoiden orientaatioperustana ja ohjaajien apuvälineenä ohjatun harjoittelun toteutuksessa. Johtoryhmä esittää, että opetusministeriö sopii kuvausten seurannasta ja edelleen kehittämisestä, käsitteiden selkiinnyttämisestä sekä laajapohjaisen yhteistyön jatkamisesta. 3

10 1 JOHDANTO Ammattikorkeakouluopinnoilla tarkoitetaan ammattikorkeakoulututkintoon johtavia ammatillisia korkeakouluopintoja, aikuiskoulutuksena suoritettavia erikoistumisopintoja ja muuta aikuiskoulutusta. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat ammattikorkeakoulun perustutkintoja. Ammatilliset erikoistumisopinnot ovat ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia ammatillisiin jatkotutkintoihin johtavia tai muita laajoja täydennyskoulutusohjelmia. Jatkotutkintokokeilu terveysalalla käynnistetään Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, joilla on toisiaan täydentävät omat vahvuusalueensa ja piirteensä. Ammattikorkeakoulut ovat korkeatasoisen ammatillisen osaamisen ja työelämän kehittämisen asiantuntijoita. Koulutuksen tehtävänä on vastata työelämän tarpeisiin, vaikuttaa työelämän kehittymiseen, yhteiskuntaan ja kulttuuriin, eri alueiden elinoloihin ja yksilön kehittymismahdollisuuksiin. Ammattikorkeakoulu voi sille määrätyn koulutustehtävän rajoissa harjoittaa myös ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa ja työelämää tukevaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Korkeakouluopetusta antavina laitoksina ammattikorkeakoulut vastaavat itsenäisesti opetussuunnitelmien laadinnasta ja opintojen järjestelyistä. Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on työelämän ja sen kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta antaa opiskelijalle laaja-alaiset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijatehtävissä toimimista varten sekä edellytykset alan kehityksen seuraamiseen ja ajan tasalla pysymiseen. Tavoitteena on, että koulutuksen aikana omaksutaan itsensä jatkuvan kehittämisen tahto ja taito, viestintä- ja kielitaitovalmiudet ja valmiudet kansainväliseen toimintaan. Opintoihin kuuluu perus- ja ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja, ammattitaitoa edistävää ohjattua harjoittelua sekä opinnäytetyö. Opinnot järjestetään koulutusohjelmina, jotka ovat ammattikorkeakoulun suunnittelemia ja järjestämiä. Koulutusohjelmat suuntautuvat johonkin työelämän ammatillista asiantuntemusta edellyttämään tehtäväalueeseen ja sen kehittämiseen. Opetusministeriö vahvistaa koulutusohjelmat siten, että päätöksestä käy ilmi koulutusohjelman nimi, tarvittaessa suuntautumisvaihtoehdot, tutkintonimike, koulutusohjelman laajuus opintoviikkoina sekä tarvittaessa perus- ja ammattiopintojen sekä harjoittelun laajuudet. Terveysalan koulutuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on turvata väestölle yhdenvertaiset ja laadullisesti potilasturvallisuuden takaavat palvelut. Tehtävä perustuu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, jonka mukaan terveydenhuollon ammatinharjoittajilla tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Suomen Euroopan unionin jäsenyys velvoittaa huomioimaan koulutusta säätelevät kansainväliset direktiivit työvoiman vapaan liikkuvuuden mahdollistamiseksi ja ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi. Ammattikorkeakoulutuksessa terveysalalla suoritetaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Tutkintonimikkeitä ovat: apuvälineteknikko (AMK), bioanalyytikko (AMK), ensihoitaja (AMK), fysioterapeutti (AMK), hammasteknikko (AMK), jalkaterapeutti (AMK), kätilö (AMK), naprapaatti (AMK), optometristi (AMK), osteopaatti (AMK), röntgenhoitaja (AMK), sairaanhoitaja (AMK), suuhygienisti (AMK), terveydenhoitaja (AMK), toimintaterapeutti (AMK), geronomi (AMK) ja kuntoutuksen ohjaaja (AMK). Tutkintonimikkeet vastaavat pääasiassa terveydenhuollossa vakiintuneita ammattinimikkeitä. Työelämässä bioanalyytikon ammattinimike on laboratoriohoitaja ja optometristin optikko. Ensihoitajan, naprapaatin ja osteopaatin koulutukset ovat uusia Suomessa. Sosiaalija terveysalan uusia laaja-alaisia koulutuksia ovat geronomin ja kuntoutuksen ohjaajan koulutukset. Opetusministeriö käynnisti keväällä 2000 hankkeen terveysalan ammattikorkeakoulusta valmistuvien osaamisvaatimusten ja keskeisten opintojen vähimmäislaajuuksien määrittämisen valtakunnallisesti riittävän yhdenmukaisen koulutuksen takaamiseksi ja ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi. Velvoitteet tähän tulivat sosiaali- ja terveysministeriöltä, Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta, Kor- 4

11 keakoulujen arviointineuvostolta, Terveysalan ammattikorkeakoulutuksen verkostolta sekä työelämän, ammattijärjestöjen ja opiskelijajärjestöjen edustajilta. Tarkoituksena on, että ammattikorkeakoulut noudattavat osaamisvaatimuksia koulutuksessa. Osaamisvaatimusten ja keskeisten opintojen vähimmäislaajuuksien määrittäminen ei estä ammattikorkeakoulujen alueellista profiloitumista ja integroitumista ammattikorkeakoulujen monialaiseen yhteisöön. Hankkeessa ammattikorkeakoulujen terveysalan eri alojen edustajat, työelämän asiantuntijat ja opiskelijoiden edustajat laativat yhteistyössä tutkintonimikekohtaiset osaamiskuvaukset, keskeisten opintojen sisällöt ja opintojen vähimmäislaajuudet. Hankkeessa toimivat johtoryhmä, terveysalan tutkintonimikekohtaiset työryhmät ja näiden keskuudesta nimettyjen puheenjohtajien työryhmä. Ammattikorkeakoulut nimesivät edustajansa tutkintonimikekohtaisiin työryhmiin ja terveysalan verkosto nimesi ryhmien puheenjohtajat. Siten ammattikorkeakoulut olivat mukana laatimassa osaamiskuvaukset koulutuksiin, joita ko. ammattikorkeakoulussa järjestetään. Johtoryhmän tehtävänä oli projektiryhmän toiminnan ohjaaminen, hankkeen etenemisen valvominen ja laadittujen osaamisvaatimusten hyväksyminen. Puheenjohtajatyöryhmä toimi linkkinä johtoryhmän ja työryhmien välillä. Työryhmien vastuulla oli alueen työelämän, opiskelijoiden ja muiden tahojen asiantuntemuksen huomioonottaminen ja hyödyntäminen ammatillisen osaamisen määrittelyssä ja kuvausten laatimisessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen palvelujärjestelmän, yksityisten palvelujen tuottajien ja muiden sidosryhmien ammatinharjoittajat ja muut asiantuntijat osallistuivat tiiviisti prosessin eri vaiheissa työryhmien työhön ryhmien jäseninä, palautteiden ja lausuntojen antajina. Opiskelijoiden ja ammattijärjestöjen edustajat ovat osallistuneet työryhmien työhön joko varsinaisina jäseninä ja/tai palautteiden antajina. Työryhmien puheenjohtajat ja työryhmien nimetyt jäsenet on esitetty liitteissä 1 ja 2. Opetusministeriö kutsui johtoryhmän jäseniksi sosiaali- ja terveysministeriöstä ylitarkastajat Marjukka Vallimies-Patomäen ja Maire Kolimaan, Suomen Kuntaliitosta erityisasiantuntijat Soile Hellstenin ja Ritva Larjomaan, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta apulaisjohtaja Tarja Holin, terveysalan ammattikorkeakouluverkon edustajana koulutusalajohtaja Inkeri Pappin Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto - SAMOK ry:stä varapuheenjohtaja Jouni Kantolan. Hankkeen vetäjänä ja johtoryhmän puheenjohtajana toimi opetusministeriöstä opetusneuvos Terttu Jääskeläinen. Sihteerinä toimi lehtori Anne Kärki Satakunnan ammattikorkeakoulusta saakka ja sen jälkeen konsultti Ritva Passiniemi ProSana asiantuntijapalvelusta. 5

12 2 SOSIAALI- JA TERVEYSALA 2.1 Toimintajärjestelmä Sosiaali- ja terveysala on laaja ja monipuolinen yhteiskunnan toiminta- ja palvelujärjestelmä, jonka tarkoituksena on ihmisen ja hänen elinympäristönsä hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaaminen. Tähän pyritään ehkäisemällä ongelmien syntymistä, ylläpitämällä ja edistämällä terveyttä, tutkimalla ja hoitamalla sairauksia sekä korjaamalla ja lievittämällä toimintakyvyn puutteita ja muita terveysongelmia. Sosiaali- ja terveysalan ammatillisella toiminnalla edistetään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja inhimillisyyttä sekä ihmisen itsemääräämisoikeutta elämän kulun kaikissa vaiheissa. Ammatillinen toiminta on ehkäisevää, tutkivaa, hoitavaa ja kuntouttavaa asiantuntijapalvelua, jota ammatinharjoittajat toteuttavat oman alansa toiminta- ja vastuualueen mukaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ohjataan ja valvotaan lainsäädännöllä, eritasoisilla määräyksillä ja suosituksilla. Palvelujen järjestäjinä toimivat kunnat, jotka yhteiskunnan käytettävissä olevien voimavaroin vastaavat väestön lakisääteisten palvelujen tuottamisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä rakentuu erilaisista asiantuntijaorganisaatioista ja toimintayksiköistä, joissa työskentelee useita ammattiryhmiä. Sosiaali- ja terveysala on vaativaa ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta edellyttävä palveluala, joka perustuu yhteiskunnan, väestön, asiakkaiden, työyhteisöjen ja työntekijöiden sekä palvelujen tuottajien ja järjestäjien tarpeista nouseviin haasteisiin. Toimintaedellytyksiin vaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollolle osoitetut voimavarat, kuntien palvelujen järjestämisvelvoite ja kuntien omat valinnat. Toiminnan lähtökohtana ovat asiakaslähtöisyys, tasa-arvoisuus kaikissa kontakteissa ja asiakkaan osallisuus hänen terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvissä kysymyksissä. Moniammatillisuus, verkottuminen ja yhteisöllisyys painottuvat toiminnan kehittämisessä. Palvelujärjestelmän porrasteisuus, alueellisuus ja paikallisuus edellyttävät saumattomien palveluketjujen, palvelukokonaisuuksien ja alueellisen yhteistyön sekä uusien toiminta- ja työmuotojen kehittämistä, joilla turvataan asiakkaiden laadukas palvelu. Terveysalalla palvelujen tuottaminen on suurimmalta osalta julkisen sektorin toimintaa. Terveydenhuoltojärjestelmän perusta on kattava ja toimiva julkinen perusterveydenhuolto. Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät sekä tuovat uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon kokonaisuuden kehittämisessä. 2.2 Sosiaali- ja terveyspolitiikan linjaukset ja toiminnan painotukset Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ohjataan ja kehitetään terveys- ja sosiaalipoliittisilla kansallisilla ja kansainvälisillä asiakirjoilla, toiminta- ja hoito-ohjelmilla sekä tutkimus- ja kehittämishankkeilla. Kunnilla on lakisääteinen palvelujen järjestämisvelvollisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja niiden alueellisesta ja paikallisesta järjestämisestä päättävät kunnat. Toiminnan painopisteiden määrittämiseksi, palvelujen järjestämiseksi ja päätöksenteon tueksi kunnat ja seutukunnat ovat laatineet myös kunta- ja seutukuntakohtaisia terveys- ja hyvinvointipoliittisia strategioita ja toimintaohjelmia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaavat asiakirjat perustuvat suomalaiseen pitkään terveydenhuollon suunnitteluperinteeseen, sosiaali- ja terveydenhuollon raportoituihin tutkimus-, kehittämis- ja arviointihankkeisiin, hyviksi todettuihin käytäntöihin, Euroopan neuvoston suosituksiin ja WHO:n laatimaan Health 21 Health for all in the 21st century ohjelmaan, Terveys 2015 kansanterveysohjelmaan, Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 asiakirjaan ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoiteohjelmaan vuosille Luettelo sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ohjaavista asiakirjoista on liitteessä 3. Uusissa terveyspoliittisissa ohjelmissa korostetaan kansalaisen oman roolin merkitystä terveytensä edistämisessä sekä jokapäiväisen elämän ympäristöjen kuten kotien, koulujen, työelämän, liikenteen, 6

13 asuma-alueiden, kulutuksen ja vapaa-ajan merkitystä. Keskeiset haasteet liittyvät, väestön ikääntymiseen, työelämän muutoksiin, palvelujärjestelmän kehittämiseen, kansainvälistyvään toimintaympäristöön, globalisaatioon ja teknologian kehittymiseen sekä tutkimukseen toiminnan kehittämisessä ja terveyspolitiikan suuntaamisessa. Julkisen talouden kehitys, työllisyys, köyhyys ja syrjäytyminen, kansanterveys ja aluekehitys ovat asioita, joihin tulee paneutua seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tavoitteena on, että ikääntyvä työikäinen väestö jaksaa työelämässä nykyistä kauemmin, väestön työ- ja toimintakyky paranee, hoivan tarve myöhentyy, terveyserot kaventuvat ja köyhyys pysyy alhaisella tasolla. Tämän vuosikymmenen sosiaali- ja terveyspoliittisiksi linjauksiksi on vahvistettu terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, työelämän vetovoiman lisääminen, syrjäytymisen ehkäisy ja hoito sekä toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentulo. Lyhyemmän aikavälin tavoitteet ovat hyvinvointia tukeva ympäristö, ongelmien varhainen estäminen erityisesti lasten ja nuorten osalta sekä päihde- ja sosiaalityössä, palvelujen toimivuuden, saatavuuden, laadun ja yhteistyön parantaminen. Erityinen huomio kiinnitetään mielenterveystyöhön ja kuntalaisten ja palveluja käyttävien osallisuuteen. Lisäksi paneudutaan henkilöstön osaamiseen, riittävyyteen ja jaksamiseen sekä kestävän rahoituspohjan varmistamiseen. Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen edellyttää mm. lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamista, nuorten itsenäistymisen ja elämänhallinnan tukemista, päihteiden käytön vähentämistä ja riskikäyttäytymisen muuttumista siten, että tapaturmat ja väkivalta vähenevät. Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen edellyttää työelämän henkisten ongelmien rinnastamista vakaviin tapaturmiin, ikäihmisten toimintakykyä ylläpitävien toimintojen kehittämistä ja toimijoiden verkottumista sekä ympäristöterveydenhuollon kiinteää yhteistoimintaa. Sairauspanoraaman muuttuminen, elämäkulun mukainen työn ja muiden elämänalueiden yhteensovittaminen, työyhteisöjen kehittäminen ja hyvinvointia tukevan esteettömän ympäristön luominen edellyttävät moniammatillista ja toimintasektorit ylittävää yhteistyötä, uusien toimintamuotojen ja työtapojen asiakaslähtöistä ja elinympäristön huomioonottavaa kehittämistä sekä monipuolista teknologian hyödyntämistä. Terveyspoliittisissa linjauksissa korostetaan edellä esitettyjen ohella kansansairauksien ja terveysongelmien tuloksellista hoitoa sekä väestöryhmien välisten terveyserojen vähentämistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnassa painottuu ajattelutapana ehkäisevä, aktiivinen ja kuntouttava toiminta. Yleisenä toimintaperiaatteena kaikessa terveyttä ja hyvinvointia uhkaavissa elämäntilanteissa on ongelmien mahdollisimman varhainen ehkäisy, varhainen puuttuminen, terveydentilan selvittäminen, asiantunteva hoitaminen ja kuntoutus. Toiminnassa otetaan huomioon käytettävissä olevat voimavarat. Syrjäytymisen ehkäisy ja hoito liittyvät sosiaali- ja terveyspolitiikan lisäksi talous-, koulutus- ja yhdyskuntapoliittisiin ratkaisuihin ja niiden seurauksien arviointiin. Kansainvälistyminen sekä maahanmuuttajien ja pakolaisten määrän kasvu edellyttävät uusien työtapojen kehittämistä, joissa otetaan huomioon eri kulttuureista, erilaisista elämän olosuhteista, elämäntavoista ja terveystottumuksista tulleiden maahan muuttaneiden tarpeet. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden rooli on keskeinen ohjelmien käytäntöön viemiseksi ja muiden aktivoimiseksi. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on rakentaa yhdessä muiden tahojen kanssa terveyttä edistävää toimintaa yhteiskunnan eri toimintalohkoilla ja vahvistaa terveyden edistämisnäkökulmaa terveyspalveluissa. 2.3 Terveydenhuollon arvot ja periaatteet Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan ohjaavat yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyt arvot, alan yhteiset arvot ja periaatteet sekä ammattikuntakohtaiset arvot ja ammattietiikat. Terveydenhuollon arvolähtökohtana on ihmisarvon ja elämän kunnioitus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja vastuu ihmisestä sekä kaikkien ihmisten yhtäläiset oikeudet hyvinvointiin, terveyteen, arvokkaaseen elämään ja kuolemaan sekä terveyttä tukevaan ympäristöön. 7

14 Terveysalan toiminta perustuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihminen on päämäärähakuinen, tietoinen ja vastuullinen toimija. Hänellä on edellytykset oppia, kehittyä ja vaikuttaa elämäntilanteeseensa ja ympäristöönsä omien arvovalintojensa, mahdollisuuksiensa ja voimavarojensa mukaan. Ihminen tarvitsee myös tukea ja huolenpitoa elääkseen täysipainoista ja mielekästä elämää. Terveydenhuollossa aiempaa merkittävimmiksi eettisiksi periaatteiksi ovat nousseet itsemääräämisoikeuden vaaliminen ja kumppanuus, keskinäinen arvonanto ja yhteistyö hoito- ja terapiasuhteissa. Asiakkaana ja potilaana ihminen osallistuu omaa hoitoaan ja kuntoutustaan koskevaan päätöksentekoon. Terveydenhuollon ammattilaisilla on oikeus ja velvollisuus ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja jatkuvaan kehittämiseen sekä työn hyvään hallintaan kaikilla terveydenhuollon toimintatasoilla. 2.4 Keskeiset terveydenhuollon toimintaa ohjaava säädökset Terveydenhuollossa pyritään turvaamaan oikeus hyvään, asianmukaiseen ja turvalliseen hoitoon sekä riittäviin ja laadukkaisiin palveluihin. Palvelujärjestelmää ja sen toimintaa säätelevät mm. erikoissairaanhoitolaki (L 1062/1989), kansanterveyslaki ja asetus (L 66/1972, A 802/1992), mielenterveyslaki ja -asetus (L 1116/1990, A 1247/1990). Julkista palvelujärjestelmää täydentää yksityinen terveydenhuolto, jota ohjaa laki ja asetus yksityisestä terveydenhuollosta (L 152/1990, A 744/1990). Säädösten mukaan yksityisten terveyspalvelujen tason ja laadun tulee vastata julkisia palveluita. Potilaan asemaa ja oikeuksia säätelevä laki (L 785/1992) turvaa potilaalle oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Keskeiset kuntoutusta ohjaavat säädökset ovat asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (A 1015/1991), jota järjestetään osana kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa tarkoitettua kuntoutusta, ja kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyötä määrittävä laki (L 604/1991). Kuntoutukseen liittyviä määräyksiä on myös vammaislainsäädännössä mm. laki ja asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (L 380/1987, A 759/1987), laki ja asetus kehitysvammaisten erityishuollosta (L 519/1977, A 988/1977) sekä päihdehuoltoasetus (A 653/1986). Terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa ohjaa laki ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä (L 559/1994, A 564/1994). Säädösten tarkoituksena on taata potilasturvallisuus ja laadukkaat terveydenhuoltopalvelut mm. varmistamalla, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, ja valvomalla ammattihenkilöiden toimintaa. Lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan ammatinharjoittamisoikeuden saanutta laillistettua ammattihenkilöä, ammatinharjoittamisluvan saanutta ammattihenkilöä ja henkilöä, jolla on oikeus käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä. Terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista laillistettuja ammattihenkilöitä ovat sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, bioanalyytikko (laissa laboratoriohoitaja), röntgenhoitaja, suuhygienisti (laissa hammashuoltaja), toimintaterapeutti, optometristi (laissa optikko) ja hammasteknikko. Nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat asetuksen mukaan apuvälineteknikko (asetuksessa apuneuvoteknikko), jalkaterapeutti (asetuksessa jalkojenhoitaja), koulutettu naprapaatti ja koulutettu osteopaatti. Laki velvoittaa ammattihenkilön ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoa, perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säädöksiin ja määräyksiin. Jalkaterapeutti merkitään rekisteriin nimikesuojattuna ammattihenkilönä jalkojenhoitajien ryhmään. Ensihoitaja, geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja eivät ko. nimikkeinä sisälly terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lainsäädäntöön. Luettelo keskeisestä terveydenhuollon ammattitoimintaa käsittelevästä lainsäädännöstä on liitteessä 3. 8

15 3 TERVEYSALAN AMMATTIKORKEAKOULUTUSTA MÄÄRITTÄVÄT TEKIJÄT Terveysalan ja sen koulutuksen kehittämisen perustana ovat arvot, ihmiskäsitykset ja näkemykset tulevaisuuden yhteiskunnasta, työelämästä, ympäristön ja kulttuurin merkityksestä. Ihmisarvo, terveys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus, vastuullisuus ja vapaus sekä oikeus kasvuun ja kehittymiseen ovat keskeisiä koulutusta ohjaavia arvoja. Koulutusta ohjaavina periaatteina korostuvat ihmislähtöisyys, yhdenvertaisuus, osallisuus, rohkeus, kumppanuus, tutkiva ja kehittävä työote, joustavuus, tuloksellisuus ja vaikuttavuus. Terveysalan koulutuksen ja asiantuntijoiden toiminnan lähtökohtana ovat myös motivoituneisuus itsensä kehittämiseen, jatkuvaan kouluttautumiseen sekä ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Eettisten arvojen rinnalla on toiminnassa otettava huomioon myös muut yhteiskunnan toimintasektoria ja sen päätöksentekoa ohjaavat arvot ja arvostukset. Terveysalan koulutuksen tehtävänä on vastata yhteiskunnassa terveydenhuollon, terveyden edistämisen ja kuntoutuksen tarpeisiin ja ennakoida tulevaisuuden tarpeita. Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on kouluttaa työelämään osaavia ja työtä kehittäviä ammattihenkilöitä alan asiantuntijatehtäviin. Koulutus antaa valmiudet elinikäiseen oppimiseen, riittävään viestintä- ja kielitaitoon sekä alan kansainväliseen toimintaan. Ammattikorkeakoulutuksen kehittämistä ohjataan valtioneuvoston hyväksymässä opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa Koulutus ja tutkimus vuosina Koulutuksen tehtävänä on vastata tiedon ja yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin ja haasteisiin koordinoimalla kansallista osaamista, kohottamalla koulutuksen laatua tutkimuksen ja menetelmällisen kehittämisen avulla sekä kehittämällä koulutusjärjestelmiä ja opetusta. Suunnitelmakaudella kiinnitetään erityistä huomiota ammattikorkeakoulujen alueellisen roolin ja vaikuttavuuden kehittämiseen ja koulutukselliseen joustavuuteen. Ammattikorkeakouluja kehitetään osana kansainvälistä korkeakouluyhteisöä painottaen niiden asemaa korkeatasoisina työelämän ja sen kehittämisen asiantuntijoina, vahvistetaan opiskelijoiden opiskeluedellytyksiä ja edistetään ammattikorkeakoulun kykyä tuottaa uutta tietoa työelämästä, ammatillisesta asiantuntijuudesta ja sen kehittämisestä. Suunnitelmassa korostetaan keskeisinä koulutuksen kehittämiskohteina informaatioteknologiaa, kansainvälistä yhteistyötä ja elinikäistä oppimista sekä yrittäjyyden ja yritystoiminnan oppimisen edistämistä. Ammattikorkeakoulutusta annetaan seitsemällä alalla, joista sosiaali- ja terveysala muodostaa yhteisen koulutusalan. Vuoden 1999 alkaneesta koulutuksesta lukien kaikkien sosiaali- ja terveysalalta valmistuvien tutkinto on sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Tutkintonimikkeessä mainitaan tämän lisäksi ammattia kuvaava nimike. Ammattikorkeakouluja säädellään lailla ammattikorkeakouluopinnoista (L 255/1995) ja asetuksella ammattikorkeakouluopinnoista (A 256/1995). Laissa määritellään mm. ammattikorkeakouluopinnoista, -tutkinnoista ja opetuksen järjestämisestä. Asetuksessa säädetään ammattikorkeakoulututkintonimikkeistä, tutkintojen, opintojen ja opetuksen perusteista. Ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluvat: perus- ja ammattiopinnot, vapaasti valittavat opinnot, ammattitaitoa edistävä harjoittelu ja opinnäytetyö. Opintojen laajuus määritellään opintoviikkoina. Terveysalan tutkintojen laajuudet ovat 140 opintoviikkoa, 160 opintoviikkoa ja 180 opintoviikkoa. Yksi opintoviikko on laskennalliselta laajuudeltaan 40 tuntia. Perusopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alainen yleiskuva asianomaisen tehtäväalueen asemasta ja merkityksestä yhteiskunnassa, työelämässä ja kansainvälisesti, perehdyttää opiskelija asianomaisen tehtäväalueen yleisiin teoreettisiin perusteisiin ja viestintään sekä antaa hänelle asetuksen mukainen kielitaito. Ammattiopintojen tavoitteena on perehdyttää opiskelija asianomaisen ammatillisen tehtäväalueen keskeisiin ongelmakokonaisuuksiin ja sovellutuksiin sekä niiden tieteellisiin tai taiteellisiin perusteisiin siten, että opiskelija kykenee itsenäisesti työskentelemään tehtäväalueen asiantuntijatehtävissä, kehitystyössä ja yrittäjänä. Vapaasti valittavien opintojen avulla opiskelija voi syventää ammatillista osaamistaan joko opiskelemallaan koulutusalalla tai laajentaa sitä muille aloille. 9

16 Harjoittelun tarkoituksena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Koulutuksen aikana tulee saavuttaa riittävä toiminnallinen osaaminen potilasturvallisuuden takaamiseksi. Opetusministeriön ammattikorkeakoulukohtaisissa koulutusohjelmapäätöksissä on terveysalan koulutukseen määrätty ohjatun harjoittelun laajuus tutkintonimikkeittäin. Ohjatun harjoittelun laajuus on terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa 50 opintoviikkoa. Poikkeuksena on kätilökoulutus, jossa laajuus on 90 opintoviikkoa. Sairaanhoitaja- ja kätilökoulutuksessa ohjatusta harjoittelusta määrätään EY:n erityisdirektiiveillä (ks. kohdat ja ). Harjoittelu toteutetaan pääasiassa aidoissa työelämän ympäristöissä. Ulkomailla suoritetun harjoittelun tulee täyttää suomalaisen koulutuksen vaatimukset. Osaamiskuvauksissa (luku 4) on kuvattu ja määritelty tarkemmin ohjattua harjoittelua. Ammattikorkeakouluopintoihin kuuluvan opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä. Opinnäytetyö tehdään tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Työn laajuus määritellään ammattikorkeakoulukohtaisesti tutkintosäännössä. Opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen välisissä tulos- ja tavoiteneuvotteluissa sovitaan ammattikorkeakoulujen toiminnan tavoitteista ja periaatteellisista linjauksista. Vuodesta 2001 alkaen sopimuskausi on kolmivuotinen. Opetusministeriö vahvistaa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat ja päättää tutkinnoista ja tutkintonimikkeistä. Voimavarat ja alakohtaiset aloituspaikat tarkistetaan ja sovitaan vuosittain. Ammattikorkeakoulut kohdentavat aloituspaikat eri koulutusohjelmille alueellisen koulutustarpeen mukaisesti (esimerkiksi hoitotyö ja fysioterapia). Ammattikorkeakoulu päättää opetussuunnitelmista sen mukaan, kuin sen omassa tutkintosäännössä määrätään. Terveydenhuollon ammattienharjoittamista valvotaan terveysalan erityisluonteen, yhteiskunnallisen merkityksen ja ammattitoimintaan sisältyvän potilasturvallisuusriskin vuoksi. Ammatinharjoittamisen oikeus myönnetään henkilölle, joka on suorittanut hyväksytysti ammattiin johtavan, selkeästi määritellyn, viranomaisten vahvistaman koulutuksen, terveydenhuollon ammatillisen tutkinnon. Terveysalan ammatillisen koulutuksen tulee olla valvottua ja täyttää sille asetetut laatuvaatimukset. Terveysalan ammattikorkeakoulutuksen arvioinnissa ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksen verkostossa on esitetty peruskoulutuksen riittävää yhtenäistämistä, jotta ammattikorkeakoulusta terveysalalta valmistuvilla on riittävän yhdenmukainen ammattitaito potilasturvallisuuden ja terveyspalvelujen laadun turvaamiseksi sekä terveydenhuollon ammatinharjoittamisoikeuksien saamiseksi ja kansainvälisen vertailtavuuden parantamiseksi. Opiskelijavalinnassa varmistetaan, että terveysalalle tulevat opiskelijat ovat ko. ammattiin soveltuvia. Terveysalan ammattikorkeakoulutukseen vaikuttavat myös kansainväliset määräykset, sopimukset ja suositukset. Sairaanhoitajan ja kätilön koulutusta ohjaavat Euroopan yhteisöjen neuvoston hyväksymät direktiivit niihin tehtyine muutoksineen. Direktiivit mainitaan sairaanhoitajan ja kätilön ammattikohtaisten osaamiskuvausten yhteydessä. Muuta ammattikorkeakoulutusta, ammatillista liikkumista ja tutkintojen vertailtavuutta koskee Euroopan yhteisöjen neuvoston hyväksymä direktiivi vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta opetuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä (89/48/ETY), joka on tullut Suomessa voimaan vuoden 1993 alussa. Lisäksi koulutusta kehitetään kansallisten ja kansainvälisten arviointien perusteella, ammattikorkeakoulujen omien arviointijärjestelmien avulla ja eri asiantuntijatahojen sekä alan järjestöjen laatimilla koulutuksen laatuvaatimuksilla, standardeilla ja kriteereillä. 10

17 4 TERVEYSALAN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSESTA VALMISTUVIEN OSAAMINEN Ammattikorkeakoulutuksesta valmistuvilta edellytetään yhteiskunnan ammattikorkeakoulutukselle asettamien yleisten ammatillisten valmiuksien hallintaa ja tietyn ammattitoiminnan asiantuntijaosaamista. Ammatinharjoittajalta edellytetään oman erityisalan asiantuntemuksen perustumista laajaalaisesti sekä sosiaali- ja terveysalan toiminnan yhteisiin lähtökohtiin että terveydenhuollossa yleisesti hyväksyttyihin arvoihin, toimintaperiaatteisiin ja toiminnan painotuksiin. Tehtävien joustavan hoidon ja palvelujen sujuvuuden kannalta on erityisesti hoitotyön ja kuntoutuksen ammateissa yhteisiä osaamisalueita. Lisäksi terveydenhuoltohenkilöstöllä tulee olla perusvalmiudet toimia normaaliajan erikoistilanteissa ja poikkeusoloissa. Terveysalan ammattikorkeakoulusta valmistuvien osaamisvaatimukset on laadittu tältä pohjalta siten, että ammattikorkeakoulutuksesta valmistuvien yhteinen osaaminen on kuvattu luvussa 4.1, terveysalan yhteinen osaaminen luvussa 4.2 ja terveydenhuollon ammatinharjoittajien tutkintokohtainen osaaminen ammateittain luvussa 4.3. Muiden terveysalan ammattikorkeakoulutettujen osaamiskuvaukset esitetään luvussa 4.4. Kuntoutuksen yhteinen osaaminen on sisällytetty kaikkien kuntoutukseen painottuvien ammattien kuvauksiin. 4.1 Ammattikorkeakoulutuksen yhteinen osaaminen Ammattikorkeakoulutuksessa valmistuvien yhteistä osaamista ovat asiantuntijuus, johtamis- ja kehittämistaidot, työelämälähtöisyys-, yrittäjyys- ja kansainvälisyystaidot. Asiantuntijuudessa korostetaan kriittistä ajattelua, itsenäistä päätöksentekoa ja vastuullisuutta. Johtamisosaaminen keskittyy työn, tiimin ja työyhteisön johtamiseen ja kehittämiseen, missä tarvitaan mm. ihmissuhde- ja yhteistyötaitoja, toiminnan suunnittelu- ja arviointitaitoja, laatutoiminnan ja työprosessien hallintataitoja sekä työelämän pelisääntöjen tuntemista ja työ- ja ympäristöturvallisuuteen liittyvää osaamista sekä globaalista ja ekologista ajattelutapaa. Tietotuotanto, tiedonvälitys ja uuden teknologian käyttö sekä verkottuminen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ovat myös keskeisiä osaamisalueita. Kansainvälistyminen edellyttää hyvän kielitaidon lisäksi eri kulttuurien tuntemista sekä eri maiden toimintatapojen ja kansainvälisten sopimusten tietämystä. Yrittäjyys korostaa taloudellista ja tulosvastuullista ajattelua, asiakaslähtöisyyttä sekä kykyä itsenäiseen toimintaan. Ammatillisen osaamisen ylläpitämisen ehtona on kyky motivoitua ja sitoutua jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. 4.2 Terveysalan yhteinen osaaminen Terveysalan osaaminen perustuu työtä ohjaaviin arvoihin, etiikkaan, jatkuvasti uusiutuvaan ja laajaalaiseen, monitieteiseen tietoperustaan ja käytännölliseen osaamiseen sekä sosiaalisiin ja vuorovaikutuksellisiin taitoihin. Merkityksellistä on toiminnan perustuminen tutkittuun tietoon ja näyttöön sekä harjaantuminen ammattitoiminnan kehittämisessä tarvittavaan tutkimus-, kehittämis- ja muutososaamiseen. Terveydenhuollon tehtävissä oman alan asiantuntijaroolin merkitys kasvaa väestön koulutustason kohotessa, työelämän muuttuessa ja teknologian kehittyessä. Moniammatillisuuteen liittyvät kehittämistarpeet edellyttävät sekä oman ammatin erityisasiantuntemusta että yksilöasiantuntijuuden laajenemista yhteisöasiantuntijuudeksi. Nopeasti muuttuvat tilanteet, inhimillisyys ja elämän peruskysymysten läheisyys sekä ristiriitaisuudet hoito-, kuntoutus- ja palvelumahdollisuuksien ja käytettävissä olevien voimavarojen suhteessa asettavat erityisvaatimukset eettiselle osaamiselle, vastuunottamiselle, päätöksentekokyvylle ja henkiselle kestokyvylle sekä omista voimavaroistaan huolehtimiselle. Potilasturvallisuus ja saumattomat palveluja hoitoketjut edellyttävät toiminnan laadunhallintaa, jatkuvaa uuden tiedon hankintaa, ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvää osaamista sekä monipuolisia viestintätaitoja. Työnjaon kehit- 11

18 täminen ja tehtäväsiirrot terveydenhuollossa edellyttävät vahvojen teoreettisten ja taidollisten perusvalmiuksien saamista ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa. Terveysalalla korostuvat erityisesti taidot, joita tarvitaan asiakaslähtöisessä työssä, oman työn kehittämisessä monitahoisessa toimintajärjestelmässä, työyhteisössä työntekijänä, johtajana ja kehittäjänä toimimisessa sekä taitoja, joita tarvitaan yhteiskunnassa terveysalan ja kuntoutuksen tehtävää toteutettaessa. Asiakaslähtöisessä ja -keskeisessä työssä korostuvat kommunikaatio- ja kuuntelemisen taito, erilaisuuden huomioiminen ja kunnioittaminen. Terveydenhuollon ja kuntoutuksen lainsäädäntö velvoittaa työntekijää toimimaan yhteisymmärryksessä potilaan/asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa ja selvittämään häntä koskevat asiat ymmärrettävästi sekä ohjaamaan heitä asiantuntevasti. Terveydenhuollossa korostuvat tiedon oikeellisuuden ja ammatillisuuden lisäksi empaattisuus, potilaiden ystävällinen ja heitä arvostava kohtelu. Palvelurakenteen moninaisuus edellyttää työntekijältä potilaan/asiakkaan palveluketjun tuntemista, palvelujen oikean käytön ohjausta ja neuvontaa sekä potilaan/asiakkaan hoidon/kuntoutuksen seurantaa. Toiminnassa edellytetään käytännöllistä osaamista, joka perustuu tutkittuun tietoon sekä hyviksi todettuihin käytäntöihin. Vastuullisuus työssä tarkoittaa herkkyyttä vastata asiakkaiden tarpeisiin ottaen huomioon heidän kulttuurisen taustansa, elämäntilanteensa ja voimavaransa sekä potilaan osallistumisen päätöksentekoon palvelutilanteessa. Terveydenhuollon moniammatillisissa työyhteisöissä laadukas työ edellyttää terveydenhuoltojärjestelmän tuntemusta, oman ammattiympäristön hallintaa, lähiammattien ymmärtämistä ja työelämän pelisääntöjen tuntemista. Työssä korostuvat yhteistyö-, vuorovaikutus-, ongelmaratkaisu- ja konsultaatiotaidot sekä projektityöskentelyn ja laadun hallinnan taidot. Työ edellyttää taloudellista ja tehokasta toimintatapaa. Terveydenhuollon asiantuntijuuteen liittyy keskeisesti yhteiskunnan ja yhteisöjen rakentaminen terveen ja hyvinvoivan elinympäristön luomiseksi ja vastuu toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Kansallisesti ja kansainvälisesti verkottuva terveydenhuolto edellyttää ammattikorkeakoulusta valmistuvalta kykyjä, tietoja ja taitoja osaamisensa uudistamiseen, joita tarvitaan koulutuksen ja työelämän kehittämisessä ja laadunarvioinnissa. Tulevina vuosina yhteiskunnallisista muutoksista lisääntyvä muuttoliike, väestön ikääntyminen, mielenterveysongelmat, asiakkaiden moniongelmaisuus, syrjäytyneisyys ja työelämän muutokset asettavat uusia haasteita koko terveysalan ja kuntoutuksen osaamiselle. Muuttuva toimintaympäristö edellyttää terveysalan asiantuntijatehtäviin kouluttautuvalta oman ammattialueensa tuntemisen lisäksi valmiuksia muutoksessa olemiseen ja joustavuuteen sekä kuntouttavan, tutkivan ja kehittävän työotteen kehittymiseen. 4.3 Terveydenhuollon ammatinharjoittajien tutkintokohtainen osaaminen Ammattikohtaisessa osaamisessa on määritelty kunkin ammatin toiminta- ja vastuualue, koulutuksen aikana saavutettava työelämän edellyttämä ammatillinen osaaminen, koulutuksen keskeiset opinnot ja niiden vähimmäislaajuudet opintoviikkoina sekä ohjattu harjoittelu. Laaditut osaamiskuvaukset tarkentuvat ammattikorkeakoulukohtaisissa opetussuunnitelmissa kunkin alueen tarpeita ja olosuhteista vastaaviksi. Koska ensihoitajan, geronomin, kuntoutuksen ohjaajan, naprapaatin ja osteopaatin ammattien koulutus on Suomessa uutta, on näiden ammattien osaamisen määritelty muita yksityiskohtaisemmin. Yhteisen osaamisen sisältöjä (kohdat 4.1 ja 4.2.) on kuvattu tarkemmin vain siinä tapauksessa, että osaaminen erityisestä syystä korostuu ko. ammatin osaamisessa. 12

19 APUVÄLINETEKNIKKO Luvun alkuosassa kuvattu yhteinen osaaminen kuuluu kaikkien terveysalan ammattikorkeakoulutuksen saaneiden ammattiosaamiseen. Yhteistä osaamista on kuvattu uudelleen vain siinä tapauksessa, että osaaminen korostuu apuvälineteknikon osaamisessa. Toiminta- ja vastuualueet Apuvälineteknikon toiminta on osa asiakaslähtöistä kuntoutusta. Hänen toimintaansa ohjaa ihmisen ymmärtäminen ja kokonaiskuntoutuksellinen ajattelu. Apuvälineteknikko sitoutuu sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaaviin arvoihin ja eettisiin periaatteisiin Apuvälineteknikko on teknisen apuvälinehuollon asiantuntija. Hänen tehtävänään on mahdollistaa ja tukea ihmisen toiminta- ja liikkumiskykyä yksilöllisesti valmistettavien apuvälineiden avulla. Kuntoutuksen tavoitteena on ihmisen työ- ja toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen. Toimintakyky on osa elämisen laatua ja selviytymistä erilaisissa ympäristöissä ja elämäntilanteissa mm. työssä, leikissä ja vapaa-ajan toimissa. Kuntoutus on integroitu osaksi yleistä palvelujärjestelmää, mutta se on erikoistunut osa näiden palvelujärjestelmien sisällä. Sosiaali- ja terveydenhuollolla, sosiaalivakuutuksella, opintotoiminnalla ja työhallinnolla on kaikilla oma kuntoutustehtävänsä. Moniammatillisessa ja asiakaslähtöisessä kuntoutusprosessissa tuetaan yksilön ja yhteisön voimavaroja, selviytymistä ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia. Kuntoutuja on elämäänsä suunnitteleva, aktiivinen ja toimintakykyinen omia tavoitteitaan toteuttava ihminen. Kuntoutustarvetta tarkastellaan kuntoutujan omassa elinympäristössä ja kuntoutusprosessin lähtökohtana on kuntoutujan hyvinvointi, itsemääräämisoikeus ja vastuullisuus. Kuntoutuksessa eri ammattiryhmien edustajat toimivat verkostona, jossa jokainen asiantuntija tuntee ammattitaitonsa rajat ja arvostaa muiden asiantuntijuutta edistäessään kuntoutujan parasta kaikissa olosuhteissa sekä tukiessaan kuntoutujan ja hänen läheistensä kuntoutukseen sitoutumista. Tulevaisuuden painoalueina ovat työikäisten työkyvyn edistäminen, vajaakuntoisten ja vammaisten työllistyminen, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden toimintamahdollisuuksien lisääminen sekä vanhusväestön toimintakyvyn ja itsenäisen selviytymisen edistäminen. Apuvälineteknikko osaa arvioida ja mitata ihmisen toimintakykyä ja tietää eri sairauksista aiheutuvien ongelmien ja rajoitusten merkityksen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Apuvälineteknikko työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollon alueella ensisijaisesti apuvälineitä valmistavien yritysten palveluksessa tai sairaaloiden ja laitosten apuvälineyksiköissä. Hän voi toimia myös yksityisenä ammatinharjoittajana. Apuvälineteknikko on tekninen osaaja jolta edellytetään herkkyyttä nähdä asiakas kokonaisuutena. Hän analysoi toimintakyvyssä ilmeneviä puutteita ja häiriöitä ja arvioi niiden vaikutusta asiakkaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintaympäristöön. Hän vaikuttaa asiakkaansa elämänlaatuun edistävästi suunnittelemiensa teknisten apuvälineratkaisujen avulla. Apuvälineteknikolta vaaditaan työssään luovuutta ja innovatiivisuutta sekä kädentaitoja. Apuvälineteknikon työhön kuluu apuvälinetarpeen arviointi, ja sen perusteella tapahtuva, yksilölliseen käyttöön tulevan apuvälineen tai hallintajärjestelmän, suunnittelu ja valmistus. Apuvälinetarpeen hän suorittaan yhdessä lääkärin kanssa ja ottaa samalla kantaa niin lääketieteellisten kuin hoidollisten ja kuntoutuksellisten tavoitteiden määrittelyyn. Tärkeä osa työtä on myös apuvälineen sopivuuden arviointi, käyttöön ja toimintaan liittyvä opastus ja ohjaus, sekä seurannan ja yksilöllisten erityispalvelujen järjestäminen. 13

20 Apuvälineteknikon valmistamilla yksilöllisillä apuvälineillä tarkoitetaan tässä raajaproteeseja, tukilaitteita, liikkumisen apuvälineitä, erityisjalkineita ja -pohjallisia, päivittäisiin toimintoihin ja ympäristönhallintaan liittyviä apuvälineitä, sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa käytettäviä hoidollisia apuvälineitä. Apuvälineteknikko toimii oman erityisalansa asiantuntijana moni ammatillisissa työryhmissä ja hänellä on valmiudet aktiivisesti kehittää apuvälinepalvelujen sisältöä ja laatua huomioiden asiakkaiden ja yhteiskunnan muuttuvat tarpeet. Ammatillinen osaaminen Apuväliteknikon ammatilliseen osaamiseen kuuluvat: 1) asiakaslähtöinen, kokonaisvaltaisen liikkumis- ja toimintakyvyn ja niissä ilmenevien rajoituksien ja puutteiden ymmärtäminen suhteessa ympäristöön, 2) tekninen osaaminen, joka sisältää materiaali- ja menetelmä osaamisen sekä apuvälineosaamisen, tarkoittaen yksilöllisten apuvälineiden teknisen valmistuksen, sopivuuden arvioinnin ja toimivuuden varmistamisen edellyttämää osaamista sekä 3) ammatillinen kasvu ja kehittäminen. Apuvälineteknikon asiakas Apuvälineteknikko on sisäistänyt terveydenhuollon arvot ja eettiset periaatteet, joissa apuvälinehuollon näkökulmasta korostuvat ihmisarvoinen elämä, asiakkaan itsemääräämisoikeus ja itsenäisen selviytymisen ymmärtäminen ja kunnioittaminen sekä käsitys asiakkaasta aktiivisena ja osallistuvana yhteistyökumppanina, jonka elämäntilanne, sosiaalinen ja kulttuurinen tausta sekä tarpeet ja toiveet otetaan huomioon apuvälineteknisiä ratkaisuja toteutettaessa. kykenee vastaamaan valmistamiensa apuvälineiden soveltuvuudesta ja toimivuudesta, varmistaen asiakkaansa toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa eri tilanteissa. on perehtynyt ihmisen psykomotoriseen kehitykseen ja valmiuksiin innostaa asiakasta omien voimavarojen käytössä. osaa analysoida asiakkaansa toimintakyvyn edellytyksiä ja määrittelee siinä ilmeneviä puutteita ja esteitä. ymmärtää itsenäisen selviytymisen merkityksen ja mahdollisuudet elämänkaaren eri vaiheissa ja tietää eri sairauksien vaikutukset toimintakykyyn. osaa konsultoida tarvittaessa muita ammattiryhmiä asiakkaan toimintakykyä arvioidessaan. Materiaali- ja menetelmäosaaminen Apuvälineteknikko hallitsee apuvälineiden valmistuksessa käytettävät materiaalit, valmistusmenetelmät ja työvälineet. hallitsee apuvälineiden tietokoneavusteisen suunnittelu ja valmistuksen. osaa ottaa huomioon toiminnassaan potilasturvallisuuden ja aseptisen työskentelyn periaatteet. osaa suunnitella toiminta- ja työympäristönsä noudattaen ympäristö- ja työsuojelullisia ohjeita ja määräyksiä. Apuvälineosaaminen Apuvälineteknikko osaa valmistaa, huoltaa ja korjata yksilölliseen käyttöön tarkoitetun teknisen apuvälineen ja osaa sovittaa sen asiakkaan tarpeita vastaavaksi sekä suorittaa tarvittavat muutostyöt valmisapuvälineisiin. 14