Radio-ohjelmien toimittaminen nuorille vähemmistökielellä SR Sisuradion Klubi-nuortenohjelmat

Transkriptio

1 Radio-ohjelmien toimittaminen nuorille vähemmistökielellä SR Sisuradion Klubi-nuortenohjelmat Mari Törmälä Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 5 2. SVERIGES RADION SISURADION HISTORIA Turistiuutisista täyden palvelun kanavaksi P7-kanava pioneeri alallaan Vähemmistölaki ja sen vaikutukset Ruotsinsuomalaiset 8 3. RUOTSINSUOMALAISET NUORET Arvio suomenkielisten nuorten määrästä Identiteetti Ruotsalainen, suomalainen, ruotsinsuomalainen? Kolmannen polven suomalainen toisen sukupolven ruotsalainen? SISURADION KLUBI-NUORTENOHJELMAT Sisuradion nuortenohjelmia koskevat linjaukset Ohjelmasisältö Kieli Resurssit Lähetysajat Nettiradio kuuleko kukaan? NUORTEN MIELIPITEITÄ OHJELMASISÄLLÖSTÄ Kysely nuorille Mikä Sisuradio? Suomalaista musiikkia ja nuorisokulttuuria Suomea vaikka murtaen Kuunnellaan, jos ehditään Ohjelmien kuuntelu Internetin välityksellä OHJELMIEN TOIMITTAMINEN JUONTAJIEN NÄKÖKULMASTA PÄÄTELMÄT LÄHTEET 40 LIITE 1. Kysely nuorille LIITE 2. Kysely juontajille LIITE 3. Nuorten mielipiteitä ruotsinsuomalaisuudesta

3 TIIVISTELMÄ Törmälä, Mari. Radio-ohjelmien toimittaminen nuorille vähemmistökielellä, SR Sisuradion Klubi-nuortenohjelmat, Turku, syksy 2004, 50 s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK) Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa kuinka hyvin Ruotsin radion (SR) Sisuradion nuortenohjelmat vastaavat ruotsinsuomalaisten nuorten, Ruotsissa asuvien kolmannen sukupolven suomalaisten, toiveita ja tarpeita. Työssä sivutaan myös nuorten käsitystä identiteetistään ja pyritään kartoittamaan tekijöitä, joiden avulla radio-ohjelmat voivat parhaiten tukea nuorten ruotsinsuomalaista ja suomalaista identiteettiä sekä vahvistaa sitä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkein ruotsinsuomalaisilta nuorilta ja Sisuradion nuortenohjelmien juontajilta. Lisäksi toteutettiin teemahaastattelut Sisuradion kanavapäällikön ja nuortenohjelmien tuottajan kanssa. Aineistona käytettiin myös radio- ja nuorisotutkimusta käsitteleviä teoksia. SR Sisuradion Klubi-nuortenohjelmien lähetykset aloitettiin helmikuussa Tästä ohjelmatyypistä ei ollut aikaisempaa tutkimusta, jonka vuoksi tietojen kerääminen koettiin tärkeäksi. Vertailujen seurauksena päädyttiin olettamukseen, että Sisuradion Klubinuortenohjelmien sisältö vastaa jo nykyisellään kohtalaisen hyvin nuorten toiveita, mutta kuva ruotsinsuomalaisista nuorista ja heidän identiteetistään on osittain epäselvä. Useat nuoret määrittelivät itsensä ennakko-oletusten vastaisesti nimenomaan suomalaisiksi, eivät ruotsinsuomalaisiksi, mikä näkyy myös heidän radio-ohjelmia koskevissa toiveissaan. Moni nuori toivoi ohjelmissa kerrottavan suomalaisesta kulttuurista ja tapahtumista, kun taas Sisuradion omissa linjauksissa Suomesta ja sen kulttuurista kertomiselle ei ole annettu paljoakaan lähetysaikaa. Asiasanat: radio, nuori, ruotsinsuomalainen, Ruotsi, vähemmistökieli, identiteetti, Suomi

4 ABSTRACT Törmälä, Mari. Producing radio programs for minority youths, SR Sisuradios` Klubi youth programs, Turku Autumn 2004, Language: Finnish, 50 pages, 3 appendices. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communication and Media Arts The aim of the study was to research the opinions of Swedish-Finnish minority youths and their wishes about radio programs that the Swedish governmentowned Finnish language radio channel, SR Sisuradio, is producing for them. The goal was also to try to find out if the Radio s picture of young peoples` minority identity and culture was accurate. The source material for this study consists of young peoples` answers to questionnaires about their identity and wishes concerning their radio listening. Also theme interviews with SR Sisuradios` chief, hosts of the Klubi youth programs and with the producer of the programs were made. The method was to compare the contents of SR Sisuradios` Klubi youth programs to young peoples` interests, and the radio s picture of Swedish- Finnish youths` identity with their own self images. In conclusion, the Klubi-youth radio program meets already today young peoples` needs and wishes quite well. On the other hand, the radio lacks a clear image of young people and their minority identity. Most young people consider themselves as Finnish, not as Swedish-Finnish, like the radio would like to assume. Young potential listeners are also more interested in hearing about Finnish culture, arts and remarkable persons than what Klubi youth programs offer today. Key words: radio, youth, Swedish-Finnish, Sweden, minority language, identity, Finland

5 1. JOHDANTO Ruotsin radion, SR:n alaisuudessa toimii Ruotsissa suomenkielinen radiokanava Sisuradio, joka lähettää viikoittain 110 tuntia suomenkielistä ohjelmaa. Kohderyhmänä ovat Ruotsissa asuvat suomenkieliset, toisin sanoen ruotsinsuomalaiset. Yhdeksän ja puoli tuntia kanavan ohjelma-ajasta on annettu Klubinuortenohjelmille, joiden lähetykset aloitettiin helmikuussa Klubinuortenohjelmien kohderyhmänä ovat nuoret joiden vanhemmista ainakin toisella on suomalaiset juuret tai jotka hallitsevat suomen kielen. Tästä nuorisoryhmästä käytetään yhteisesti nimitystä ruotsinsuomalaiset nuoret. Työskentelin nuortenohjelmissa keväällä 2004 ja jouduin työssäni usein pohtimaan kysymyksiä nuorten identiteetistä ja vähemmistö-käsitteen sisällöstä. Miten ruotsinsuomalaisuus voidaan tulevaisuudessa määritellä, koska ruotsinsuomalaisten nuorten suomen kielen taito ei ole enää yhtä vahva kuin aikaisemmilla sukupolvilla? Kuka on ruotsinsuomalainen nuori? Työni tarkoituksena on tuoda esille nuorten mielikuva ruotsinsuomalaisuudesta sekä pohtia, millä tavoin Klubi-nuortenohjelmat voisivat parhaiten tukea nuorten vähemmistöidentiteettiä. Tähän pyrin vertailemalla ohjelmien nykyistä sisältöä ja Sisuradion ohjelmapolitiikkaa nuorilta kyselytutkimuksen avulla saamiini, heidän identiteettiään ja ohjelmatoiveitaan koskeviin vastauksiinsa. Sähköpostikyselynä toteutettu haastattelu ohjelmien juontajien kanssa puolestaan toimii pohjana pyrkimyksilleni eritellä niitä erikoisvaatimuksia mitä vähemmistönuorille ohjelmaa tekevällä tulee olla. Jotta suomalainen (ruotsinsuomalainen) kulttuuri tulee elämään tulevaisuudessa, tiedotusvälineiden on tavoitettava myös nuoret, ennen kuin he häviävät ruotsalaisille kanaville ja kadottavat yhteytensä suomalaisiin juuriinsa.

6 6 2. SVERIGES RADION SISURADION HISTORIA SR Sveriges Radion suomenkielinen kanava Sisuradio juhlii tänä vuonna 35- vuotista taivaltaan. Toimittajamäärä on kasvanut vuosien aikana nykyiseen yli 60:aan. P7 Sisuradio digitaalikanavalla lähetettävän 110 ohjelmatunnin lisäksi analogisten lähetysten määrä on noussut vuosien varrella yli 20:neen viikkotuntiin Turistiuutisista täyden palvelun kanavaksi Ensimmäisen kerran suomen kieltä kuultiin Ruotsin radiossa jo 1940-luvulla; Suomen päämajan tilannetiedotuksia sodasta. Varsinaiset radiolähetykset suomen kielellä alkoivat Ruotsissa kuitenkin vuonna 1965 sunnuntaiaamuisin lähetetyillä suomenkielisillä turistiuutisilla. Ensimmäinen ruotsinsuomalainen toimittaja aloitti tehtävässään vuonna (Korkiasaari, Tarkiainen 2001, 307). Ruotsin radion (SR) suomenkielinen toimitus perustettiin kesällä Tuolloin lähetysaikaa oli viikossa kuusi tuntia. Seuraavan vuosikymmenen aikana lähetysaika kasvoi yhdeksään ja puoleen tuntiin ja toimittajien määrä nousi alkuvuosien kymmenestä yli 25:n toimittajaan. Erityisesti ohjelmatoiminnan lisääntymiseen vaikutti 1970-luvulla Ruotsissa käyttöön otettu aktiivinen integraatio- ja maahanmuuttajapolitiikka, jonka seurauksena myös radiotoiminta sai lisärahoitusta (Presstödsnämden 2002) mukaan tulivat lähetykset myös Torniolaakson murteella, meänkielellä luvun loppuun mennessä ohjelmatoiminta oli kasvanut jo 13 viikkotuntiin (Korkiasaari, Tarkiainen 2000, 320).

7 P7-kanava pioneeri alallaan Merkittävin muutos suomenkielisen radiotoiminnan historiassa Ruotsissa tapahtui kuitenkin vuonna 1998, kun suomenkielinen toimitus sai digitaalisoinnin seurauksena oman radiokanavan, P7:n. P7-kanava oli pioneeri alallaan kahdella tapaa; se oli ensimmäinen vähemmistökielisten lähetysten kanava ja myös Ruotsin ensimmäinen digitaalikanava (DAB). Sisuradio-nimen saaneella P7-kanavalla on nykyisin lähetyksiä viikolla aamu kello kuudesta ja viikonloppuisin seitsemästä ilta kymmeneen saakka. Analogisesti lähetyksiä kuuluu parhaimmillaan 23,5 tuntia viikossa (Sisuradion lyhyt historiikki). Paikallistoimituksia on 20 paikkakunnalla. SR Sisuradion lähetyksillä voidaan sanoa olevan keskeinen asema ruotsinsuomalaisen kulttuurin ylläpitäjänä. Vuonna 2003 tehdyn radion kuulijamääriä mittaavan RUAB:in tutkimuksen mukaan Sisuradio tavoittaa päivittäin ruotsinsuomalaista kuulijaa. (Melakari 2003, 69.) 2.3. Vähemmistölaki ja sen vaikutukset Kanavan asema vahvistui entisestään, kun suomalaiset tunnustettiin Ruotsin kansalliseksi vähemmistöksi 1. huhtikuuta Samalla Ruotsi ratifioi Euroopan Neuvoston puitesopimuksen kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielisopimuksen. Nämä sopimukset astuivat voimaan 1. kesäkuuta Suomen lisäksi vähemmistökielen aseman saivat myös mm. Torniojokilaaksossa puhuttava meänkieli ja saame. Suomen kielen erityisasema on kirjattu myös Ruotsin radion (Sveriges Radio AB) lähetyslupaan, jossa korostetaan että suomenkielisen vähemmistön mahdollisuus omakieliseen radio-ohjelmaan on huomioitava erityisesti. Sisuradion toiminnassa tämä näkyy ohjelmatoimintaa koskevina linjauksina, joiden mukaan kanavan tulee vahvistaa suomen ja mäenkielen ja näiden kulttuurien asemaa Ruotsissa sekä tukea vähemmistöön kuuluvien identiteettiä.

8 8 Käytännön ohjelmatoiminnassa tämä toteutuu vähemmistöasioiden esille tuomisena ohjelmissa, sekä niitä käsittelevän keskustelun ylläpitämisenä. Kanavapäällikkö Yrjö Risusen mukaan vähemmistölaki on myös vahvistanut Sisuradion asemaa Ruotsin radion sisällä, sekä edesauttanut ohjelmatoiminnan ja sisällön kehittämistä (Melakari 2003, 70). Suomen kielen vähemmistöasema ja -laki velvoittavat myös kuntia järjestämään lapsille opetusta ja vanhuksille vanhustenhuoltoa äidinkielellä. Valtionhallinnon puolestaan tulee tukea suomenkielistä tutkimusta, kulttuuritoimintoja, joukkoviestimiä ja vähemmistöpoliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Käytännön vaikutukset ovat kuitenkin jääneet melko pieneksi, sillä kunnilla ei laista huolimatta ole muuta kuin moraalinen velvoite koulutuksen ja vanhustenhoidon järjestämiseen (Korkiasaari Tarkiainen 2000, ). Vähemmistöaseman saamisella on ollut kuitenkin ruotsinsuomalaisille suuri symbolinen merkitys. Se on tuonut suomalaisille mahdollisuuden todistaa, että he ovat olleet ja tulevat olemaan Ruotsissa pysyvästi asuva väestö, jolla on samoja omaan kulttuuriin liittyviä oikeuksia kuin kantaväestölläkin. (Korkiasaari Tarkiainen 2000, ) 2.4. Ruotsinsuomalaiset Ruotsissa asui Ruotsin tilastollisen keskustoimiston SCB:n mukaan vuonna Suomessa syntynyttä tai Ruotsin kansalaista, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Suomessa tai on Suomen kansalainen (Statistiska Centralbyrå Befolkningsstatistik del 3, 2002). Ruotsissa asuvat, suomea puhuvat käyttävät itsestään nimitystä ruotsinsuomalaiset. Tähän ryhmään kuuluvat Ruotsissa asuvat Suomeen kielen ja sukujuuriensa kautta yhteydessä olevat henkilöt lukuun ottamatta suomenruotsalaisia. Periaatteessa termi ei kuitenkaan määrittele niinkään Ruotsissa asuvia suomenkielisiä kuten vähemmistölaki, vaan se on enemmänkin kulttuuri- ja syntyperäsidonnainen. Esimerkiksi juuri Suomesta Ruotsiin muuttanut henkilö kuuluu automaattisesti kansalliseen vähemmistöön mutta ei välttämättä ruotsinsuomalaisiin.

9 9 Ruotsinsuomalaisiksi itsensä määrittelevät yleisimmin Ruotsiin 60-, 70- ja 80- luvuilla Ruotsiin muuttaneet suomalaiset sekä näiden lapset ja lastenlapset. Vaikka osa nuorimman, kolmannen sukupolven edustajista ei välttämättä osaisi sanaakaan suomea, luetaan heidät silti ruotsinsuomalaisiksi heidän suomalaisten juuriensa perusteella. Tämä problematiikka kielen ja kulttuurin, kotimaan ja synnyinmaan välillä onkin kiinnostava juuri nuortenohjelmien sisällön tuotannon kannalta. Tutkielmassani käytän termejä ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven suomalainen, tosin näistä ryhmistä käytetään myös termiä toisen tai kolmannen sukupolven siirtolaiset. Toisaalta toisen sukupolven suomalaisia kutsutaan myös ensimmäisen polven ruotsalaisiksi, koska sitä he ovat tilastoissa syntymämaansa perusteella. Tämän työn kannalta on kuitenkin mielekkäintä puhua eri sukupolvien suomalaisista, millä viittaan nimenomaan suomalaisiin sukujuuriin. Tutkielmani kohderyhmästä, vuotiaista ruotsinsuomalaisista nuorista, käytän tässä työssä nimitystä kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaiset.

10 10 3. RUOTSINSUOMALAISET NUORET Minun mielestäni tähän ryhmään kuuluvat niin akateemiset vaihtooppilaat, kuin Marabou-työläistenkin lapset. Myös nuoret, joiden vanhemmat ovat kotoisin jostakin muusta maasta kuin Suomesta tai Ruotsista (LIITE 3). Yksi suurimmista ongelmista Klubi-nuortenohjelmien tuottamisessa on tällä hetkellä se, että kohderyhmän koosta ja rakenteesta ei ole tarkkaa tietoa. Suurin este on Ruotsin laki, jonka mukaan ihmisiä ei saa rekisteröidä heidän kielitaitonsa perusteella. Niinpä kaikki tietoni potentiaalisesta kuuntelijaryhmästä perustuvat lähinnä nuorten vanhempien syntymämaahan ja sitä kautta oletukseen, että myös heidän lapsensa osaavat ainakin auttavasti suomen kieltä. Kohderyhmän selvittäminen on vaikeutunut entisestäänkin Ruotsin tilastollisen keskustoimiston, SCB:n laskutavan muuttumisen vuoksi. Nykyään tilastoidaan vähemmistöön kuuluviksi vain nuoret, joiden kummatkin vanhemmat ovat Suomen kansalaisia tai joilla on juuret Suomessa. Yhä useampi nuoremman sukupolven edustaja kuitenkin avioituu ruotsalaisten kanssa ja heidän lapsensa eivät enää näy tilastoissa. Laskutavan muutoksen seurauksena ruotsinsuomalaisten määrä laski yhden yön aikana :sta alle :een. Suomenkielisen vähemmistön näkymistä tilastossa on heikentänyt entisestään kaksoiskansalaisuuden mahdollisuus. Kaikki Suomen kansalaiset, jotka ottavat myös Ruotsin kansalaisuuden, katoavat suomenkielisen vähemmistön tilastoista.

11 Arvio suomenkielisten nuorten määrästä En koskaan vaihtaisi kieltäni ruotsiin, mutta en myöskään maatani Suomeen (LIITE 3.). Ruotsin tilastollisen keskustoimiston SCB:n mukaan vuonna 2002 oli ikäluokassa yhteensä Ruotsissa syntynyttä nuorta, joiden vanhemmista ainakin toinen oli suomalainen (Statistiska Centralbyrån Befolkningsstatistik del 3, 2002). Todellisen määrän voi arvioida olevan vieläkin suurempi, koska osa ruotsinsuomalaisten nuorten vanhemmista on syntynyt Ruotsissa ja/tai he ovat olleet Ruotsin kansalaisia syntymästään lähtien, joten he eivät näy tilastossa. Toisaalta siitä, että toinen nuoren vanhemmista on suomalainen, ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, että myös lapset puhuisivat suomea. Ei ole myöskään mitenkään itsestään selvää, että nuorten vanhemmat olisivat aina suomalaisia tai ruotsalaisia. Usealla nuorella toinen vanhemmista on lähtöisin Suomesta mutta toisen vanhemman juuret voivat olla esimerkiksi Turkissa, Eritreassa tai Libyassa. Vuonna 2002 eläkeläisparlamentin yhteydessä Tukholmassa tehtiin tutkimus, jossa parlamenttiin osallistuneilta kysyttiin heidän lastenlastensa, eli kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaisten nuorten kielitaidosta. Tutkimukseen osallistui 164 eläkeläistä, joista vain neljännes sanoi lastenlastensa puhuvan sujuvasti tai melko sujuvasti suomea. Lähes 59 prosenttia vastanneista kertoi, että heidän lastenlapset eivät osaa olleenkaan suomea. Nämä lastenlapset ovat Klubinuortenohjelmien kohderyhmä. 55 prosenttia vastanneista sanoi käyttävänsä pelkästään ruotsin kieltä keskustellessaan lastenlastensa kanssa (Melakari 2003, 104). Myös Ruotsin kirkon suomenkielisentyön keskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vain 11 prosenttia nuorista, joiden vanhemmista ainakin toinen oli syntynyt Suomessa, hallitsi suomen kielen hyvin tai melko hyvin (Melakari 2003, 104). Perheellä on suuri rooli nuoren kielitaidon kehittymisessä. Perheessä jossa kummatkin vanhemmista ovat suomenkielisiä, oppivat myös lapset usein suomen kielen. Sen sijaan perheissä joissa vain toinen vanhemmista puhuu

12 12 suomea, heikentyy kielitaidon taso huomattavasti jo yhden sukupolven aikana (Andersson 2002, 42). Usean nuoren perhe ei kuitenkaan koostu vain suomalaisista, tai ruotsalaisesta ja suomalaisesta vanhemmasta, vaan usein toisella vanhemmista on juuret Suomessa ja toisella esimerkiksi Egyptissä. Nuorista osa ei siis ole pelkästään kaksi-, vaan kolmekielisiä. Koulussa he käyttävät esimerkiksi ruotsia ja kotona äidin kanssa suomea ja isän kanssa arabiaa. Sisuradion nuortenohjelmien kohderyhmä onkin ensimmäinen todellista monikulttuurista elämää elävä sukupolvi. Vaikka kuva suomalaisesta vähemmistöstä tehdastyöläisinä onkin hävinnyt viime vuosikymmenten aikana uusien sukupolvien luodessa uraa muilla elinkeinoelämän alueilla, on suuri osa ruotsinsuomalaisista perheistä edelleen keskiluokkaisia lähiöperheitä. Lähiöt puolestaan ovat Ruotsissa useimmiten eri kulttuurien sulatusuuneja, joissa monikulttuurisuus korostuu entisestään. Näille nuorille toiset kulttuurit, kielet ja monikielisyys ovat arkipäivää, luonnollinen osa ympäröivää maailmaa, toisin kuin esimerkiksi Suomessa, jossa maahanmuuttajien määrä on huomattavasti pienempi ja päivittäiset kontaktit muihin kulttuureihin harvinaisempia (Blomberg, haastattelu ) Identiteetti En tunne itseäni kokonaan suomalaiseksi, enkä myöskään ruotsalaiseksi. Olen Ruotsissa kasvanut, mutta puhun suomea. Olen Ruotsin ja Suomen sekoitus (Liite 3). Ruotsinsuomalaiset ovat saaneet vähemmistöasemansa juuri kielen perusteella. Silti sukupolvi sukupolvelta ruotsinsuomalaisuuden käsitteen sisältö muuttuu yhä enemmän kulttuuripainotteiseksi. Kuten Ruotsin kirkon suomenkielisentyön keskuksen tekemä tutkimus ja eläkeläisparlamentin yhteydessä tehty tutkimus osoittavat, suurin osa nuorista ruotsinsuomalaisista ei hallitse suomen kieltä (Melakari, ). Monille Suomi on vanhempien tai isovanhempien synnyinmaa ja se on osa identiteettiä enemmänkin kulttuuriperinnön, kuin kielen kautta. Kieli on kuitenkin yhteydessä kulttuurin kokemiseen sen tarjoamien merkityskokemusten kautta. Äidinkieli on myös

13 13 tärkeä yhteenkuuluvuuden tunteen kannalta. Se lisää tarvetta samaistua kieltä edustavaan kulttuuriin. Kulttuuri onkin keskeisesti kielellistä toimintaa (Rönnholm 1999, 34). Identiteetin käsitteen voi jakaa henkilökohtaiseen identiteettiin, etniseen identiteettiin ja kulttuuriseen identiteettiin. Henkilökohtaiseen identiteettiin sisältyy omakuva ja esikuvat. Etnistä identiteettiä voisi puolestaan kuvata henkilökohtaisen identiteetin kollektiiviseksi versioksi. Kulttuurisen identiteetin käsite puolestaan riippuu tilanteesta, missä kulttuuri määritellään (Jacobson Widding 1989, ). Ruotsinsuomalaiset nuoret ovatkin hyvä esimerkki tästä identiteetin eri osa-alueiden moninaisuudesta. Klubi ohjelmissa oli vieraana syksyn aikana mm. Hassan Abou el Alamein, joka on Ruotsin karatemestari, mutta myös innokas salsan tanssija. Hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä Egyptistä. Hän puhuu sujuvasti ruotsia, suomea ja arabiaa, ja käy vierailulla kummankin vanhempansa kotimaassa vuosittain. Nuoret pystyvätkin usein myös tilanteesta riippuen sopeuttamaan omakuvansa ympäristön mukaan, mikä tuli esille 50 ruotsinsuomalaisella nuorella teettämässäni kyselyssä (LIITE 1). Nuoret kertoivat haluavansa joissakin tilanteissa korostaa suomalaista syntyperää, toisissa haluavansa sopeutua enemmän ruotsalaisuuteen (LIITE 3). Klubi-nuortenohjelmien kohderyhmä on lisäksi siinä vaiheessa kehitystään, että monella ei henkilökohtainen identiteetti ole vielä kehittynyt ja vakiintunut, vaan se on koko ajan muutoksen alla (Nurmi 1995, ). Onkin lähes mahdotonta määrittää yhtä kattavaa kuvaa ruotsinsuomalaisten identiteetistä. Silti on hyödyllistä pohtia mistä eri osista se voi muodostua ja miten radio-ohjelmat voivat sisältövalintojen avulla tukea nuorten identiteetin vahvistumista ja tuottaa mielekästä sisältöä kohderyhmälle. Sisuradiossa on parhaillaan käynnissä keskustelu ruotsinsuomalaisesta identiteetistä ja asiasta järjestettiin lokakuussa 2004 seminaari yhteistyössä Yleisradion suomenruotsalaisten toimittajien kanssa.

14 Ruotsalainen, suomalainen, ruotsinsuomalainen? Asun Ruotsissa, niin kai minä olen ruotsinsuomalainen, mutta enimmäkseen suomalainen. Ei kukaan ole ikinä kutsunut minua ruotsinsuomalaiseksi, olen ollut aina suomalainen (LIITE 3). Osana tätä opinnäytetyötä lähetin kyselytutkimuksen sadalle ruotsinsuomalaiselle nuorelle (LIITE 1). Tutkimuksessani pyysin nuoria määrittelemään mm. mitä ruotsinsuomalaisuus on heidän mielestään, sekä ovatko he omasta mielestään ruotsinsuomalaisia. Ruotsinsuomalainen -käsite on alun perin käännös Ruotsin valtion virallisesta vähemmistöpoliittisesta määritelmästä sverigefinländare, johon sisältyvät kaikki suomen kieltä jossain määrin puhuvat Ruotsissa asuvat henkilöt. Myös Sisuradion nuorten Klubiohjelma määrittelee kohderyhmäkseen juuri ruotsinsuomalaiset nuoret. Takaisin vastauksia palautui 50, joten vastausprosentti oli 50 prosenttia. Yllättävintä nuorille esittämieni kysymysten tuloksissa oli, että nuorimmat kyselyyni vastanneet vuotiaat, joita vastanneista oli 70 prosenttia, eivät joko ymmärtäneet käsitteen sisältöä tai se oli heille tuntematon. Myös Kysymykseen Määritteletkö itsesi ruotsinsuomalaiseksi? suurin osa tässä ikäryhmässä vastasi en. Hekin jotka vastasivat kyllä, korostivat kokevansa itsensä nimenomaan suomalaisiksi, eivät ruotsinsuomalaisiksi. Useat ehdottivat koko ruotsin -sanan poistamista käsitteestä, eli halusivat identifioitua nimenomaan suomalaisiksi, eivät ruotsinsuomalasiksi. Vastauksissa tuli esille myös, että perheellä ja sen ylläpitämällä suomalaisella kulttuurilla oli suuri merkitys sille, kuinka vahvasti nuori tuntee itsensä suomalaiseksi. Toinen vaikuttava tekijä näyttäisi olevan koulutus. Suomen kieltä hyvin taitavat ja suomalaista luokkaa käyneet tunsivat itsensä usein nimenomaan suomalaisiksi. Eräs nuorista sanoi esittelevänsä aina itsensä suomalaisena ja kertoi sen aiheuttavan usein hämmennystä ruotsalaisissa nuorissa, koska heidän on vaikea ymmärtää, miksi hän haluaa olla suomalainen, vaikka on syntynyt Ruotsissa ja puhuu niin hyvää ruotsia.

15 15 Nuorten identiteetti oli usein niin vahvasti suomalainen ja hyvin perusteltu, että aloin pohtia omaa identiteettiäni ja tulin siihen tulokseen, että omani on paljolti synnyinmaasta ja kielestä riippuvainen. Näille nuorilla identiteetti on kuitenkin rakentunut vahvaksi heikosta pohjasta huolimatta vanhempien opettamien tapojen ja opitun kielen ansiosta. Hämmästyttävää mielestäni on myös se, että he kykenevät pitämään sitä yllä ruotsalaisen yhteiskunnan paineessa. Hieman vanhempien, vuotiaiden vastaajien joukossa ruotsinsuomalaisuuden käsite sen sijaan oli useimmille tuttu ja moni osasi myös määritellä sen sisällön. Tässä joukossa puhtaasti ruotsinsuomalaisiksi määritteli itsensä vain kaksi vastaajaa. Nuorten kiinnostus suomalaisuutta kohtaan näyttää siis olevan paljon vahvempi, kuin mitä Sisuradion ja Klubinuortenohjelmat olettavat. Eroja eri-ikäisten vastaajien keskuudessa voi pohtia myös siltä kannalta, että varmasti vuotiaiden käsitys omasta identiteetistä on jo vahvempi, kuin vuotiaiden. Suurempi tietoisuus ruotsinsuomalaisuudesta ja kyky määritellä ruotsinsuomalaisuus voi olla myös siis olla ikäsidonnaista vuotiaat pystyvät vuotiaita paremmin määrittelemään jonkin käsitteen sisällön ja heillä myös on mahdollisesti enemmän tietoa ruotsinsuomalaisten vähemmistöasemasta ja käsitteen sisällöstä. Silti tekemäni kyselyn tulokset ovat mielestäni merkittäviä. Jos yli puolet nuorisokyselyyn vastanneista kokee identifioituvansa vahvemmin suomalaisuuteen ja Suomeen, kuin ruotsinsuomalaisuuteen, niin mielestäni tämä asia tulisi ottaa huomioon myös Sisuradion nuortenohjelmien sisällön tuotannossa ja markkinoinnissa. Toisaalta ruotsinsuomalaista nuortenkulttuuria tulisi tehdä tunnetuksi, jotta nuoret voisivat löytää myös sen osana identiteettiään. Kyselyn kautta saamieni kommenttien perusteella voi myös päätellä, että vahva sitoutuminen juuri suomalaisuuteen johtuu siitä, että ruotsinsuomalaisuus käsitteenä tuntuu vieraalta. Vastausten perusteella se herättää nuorissa assosiaatioita vanhempien ruotsinsuomalaiseen kulttuuriin, joka tuntuu nuorista vanhanaikaiselta ja vieraalta.

16 Kolmannen polven suomalainen toisen sukupolven ruotsalainen? En ole ruotsinsuomalainen, koska ruotsinsuomalainen sanasta tulee mieleen Ruotsissa asuva ihminen, joka puhuu ruotsia suomalaisella murteella (LIITE 3). Yhtenä syynä ruotsinsuomalaisuuden käsitteen oudoksumiseen nuoret mainitsivat sen mielikuvan, joka heille on välittynyt siitä vanhempien ja isovanhempien kautta. Perinteinen vanhempien ruotsinsuomalaisten sukupolvien ylläpitämä ruotsinsuomalainen kulttuuri kirveenheittokisoineen ja tansseineen ei tunnu sopivan nuorten käsitykseen omasta identiteetistä. Sukupolvien merkitystä kulttuurille tutkineen Karl Mannheimin (Puuronen 1997, 80) mukaan selitys tälle on eri sukupolvien erilaiset lapsuuden kokemukset joiden kautta kaikki muut elämän kokemukset sulautuvat maailmankatsomukseksi. Vanhempien sukupolvien kokemukset ja tätä kautta muotoutuneet ajatus- ja toimintamallit saattavat siksi tuntua nuorista oudoilta, jopa epätodellisista, koska heidän lapsuutensa kokemuksien pohjalta rakentuneet käsitteet kulttuurista ovat erilaiset. Mannheimin mukaan erityisesti juuri kulttuurin alueella vanhemmat sukupolvet taistelevat usein sellaisten asioiden, perinteiden ja tapojen puolesta, jotka nuoremmalle sukupolvelle omien, asiaa koskevien primääristen kokemusten puutteen takia voivat tuntua olemattomilta, jopa keinotekoisilta (Puuronen 1997, 80). Tämä voisi olla yksi selitys sille, miksi moni nuorista haluaa ruotsinsuomalaisten vanhempien sukupolvien ylläpitämän ruotsinsuomalaisen kulttuurin ja sen sisällä ylläpidettävän kulttuuriperinnön sijasta identifioitua mieluummin Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Aikaisempien sukupolvien kokemuksilla on kuitenkin suuri vaikutus nykyisinkin muotoutuvaan ruotsinsuomalaiseen kulttuuriin. Samalla nuoret luonnostaan pyrkivät myös muokkaamaan aikaisempien sukupolvien tarjoamia käsityksiä omasta kulttuuriperimästään ja mukauttamaan niitä siihen todellisuuteen ja kulttuuriin jossa elävät. Tällä tavoin kulttuuri, sen käsitteen sisältö syntyy myös aina uudestaan uuden sukupolven ja yksilöiden myötä (Puuronen 1997, s. 78).

17 17 Vaikka määrittelenkin tässä opinnäytetyössä kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaiset yhtenäiseksi joukoksi, on tämä ryhmä silti sukupolvikäsitteen sisällä hyvin pirstoutunut. Osa nuorista on hyvinkin kiinnostuneita juuristaan. He tuntevat yhteyttä Suomeen ja haluavat oppia kielen, kun taas osa nuorista ei samoista lähtökohdista huolimatta ole puolestaan ollenkaan kiinnostunut kulttuuriperimästään, eikä hallitse juuri ollenkaan suomen kieltä. Nuorten vahva suomalainen identiteetti on mielenkiintoinen ilmiö senkin vuoksi, että Ruotsin kirkon suomenkielisen työn keskuksen tekemän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia näiden nuorten vanhemmista kokee olevansa ruotsalaisia, ei suomalaisia (Andersson 2002, 40). Kirkon tekemä tutkimus on toki kattavampi kuin oma nuorten tutkimukseni mutta mielestäni on silti mielenkiintoista pohtia, miksi nuorten sukupolvi tuntee enemmän kuuluvuutta Suomeen ja haluaa esiintyä nimenomaan suomalaisina, toisin kuin useat heidän vanhemmistaan. Toisen sukupolven integraatiota Ruotsin kirkon tutkimuksessa selvittäneen Helena Anderssonin mukaan taustalla on joidenkin mukaan Ruotsin tehokas ja liian hyvin onnistunut integraatiopolitiikka. Toisten mielestä kyse on puolestaan kulttuurinmurhasta, jossa kulttuurisen rikkauden tukemisen sijasta ihmiset pyritään assimiloimaan yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti. Andersson myös arvelee, että ruotsinsuomalaisille ruotsalaiseen yhteiskuntaan mukautuminen ja ruotsalaistuminen on helpompaa skandinaavisen ulkonäön ja kulttuurien yhtenäisyyden takia. Suomalaisten Ruotsiin 70-luvulla tapahtuneen massamuuton jälkeen maahan on tullut maahanmuuttajia myös muista maista, joka toisaalta on entisestään korostanut suomalaisten niin ulkoista, kuin kulttuuristakin yhtenäisyyttä ruotsalaisten kanssa (Andersson 2002, 40 41). Kuten eräs kollegani Sisuradiolla sanoi, ovat turkkilaiset ottaneet suomalaisten paikan. Tällä hän tarkoitti, että sitä mukaa kun maahanmuuttajia on saapunut Ruotsiin yhä eksoottisemmista maista ja Ruotsin kulttuurista hyvinkin paljon poikkeavista kulttuureista, on suomalaisten asema maahanmuuttajina kohentunut näiden muiden maahanmuuttaja ryhmien avustuksella ja kustannuksella.

18 18 Yhtenä syynä Andersson mainitsee myös ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien huonot kokemukset, jotka he siirsivät mahdollisesti myös lapsilleen. Suomalaisia pääosin tehdastyöläisiä, kohdeltiin tuolloin luvulla kuten monia muita maahanmuuttajaryhmiä 90-luvulla. Työtä kyllä arvostettiin mutta huonoa ruotsinkielentaitoa ja aksenttia pilkattiin. Monet vanhemmat välittivät nämä tunteensa lapsiinsa, toisen sukupolven suomalaisiin, joista siis suurin osa on assimiloitunut ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Sen sijaan uusi nuorten sukupolvi on syntynyt paljon monikulttuurisempaan ja ainakin jossain määrin suvaitsevampaan yhteiskuntaan, jossa kohtaamiset toisten kulttuurien kanssa ja ruotsin kielen puhuminen aksentilla ovat arkipäivää. (Andersson 2002, ) Dosentti Leena Hussin mukaan yhteiskunnassa on myös havaittavissa tendenssiä, jossa monikielisyyttä pidetään yhä tärkeämpänä asiana. Useat vanhemmat haluavat lastensa oppivan kummankin vanhemman äidinkielen, oli se sitten suomi, ruotsi tai arabia. Hussin mukaan myös koulutuspuolella tämä on tullut esille viime vuosina yhä vahvemmin, niin korkea- kuin peruskoulutasollakin. (Andersson 2002, 106.)

19 19 4. SISURADION KLUBI-NUORTENOHJELMAT Suomenkielisellä kanavalla on lähetetty ohjelmia nuorille eri laajuudella koko sen historian ajan. 80-luvun alkupuolella lähes 20 prosentin osuus, tuolloin vain 10 tunnin viikoittaisesta ohjelma-ajasta, käytettiin nuorten- ja lastenohjelmiin (Blomqvist 1982, 91). Ensimmäisen kerran vahvasti juuri ruotsinsuomalaisiin nuoriin pyrittiin kuitenkin profiloitumaan vuonna 1999 aloitetussa Paparazziprojektissa. Lehti-ilmoituksen avulla etsittiin ruotsinsuomalaisia nuoria, jotka yhteistyössä työvoimatoimiston (Arbetsförmedlingen) kanssa koulutettiin vuoden kestäneessä projektissa toimittamaan nuortenohjelmia. Projektiin osallistui tuolloin kuusi ruotsinsuomalaista nuorta. Puolet viikoittaisesta ohjelmaajasta oli tuolloin analogista ja puolet digitaalista. Vuoden 2002 alusta ohjelmia on lähetetty vain digitaalisesti (Melakari 2003, 71). Eskilstunasta lähetetty Paparazzi-ohjelma jatkui vuoden 2003 loppuun, jolloin Sisuradiossa katsottiin olevan aika uudistaa nuortenohjelmien profiilia. Paparazzin pohjalta käynnistettiin uudella formaatilla Klubi-nuortenohjelmat. Samanaikaisesti nuortenohjelmien toimitus siirtyi Tukholmaan Sisuradion nuortenohjelmia koskevat linjaukset Kuten kaiken muunkin Sisuradion tuotannon, myös Klubi-nuorten ohjelmien peruslinjaukset tulevat Ruotsin radion ohjelmapolitiikasta, jonka tulee täyttää julkisen palvelun tehtävä. Sisuradion ohjelmien tärkein vaatimus on tukea Suomen kulttuuria ja kieltä sekä ruotsinsuomalaisuutta. Nuortenohjelmissa tämä näkyy konkreettisimmin suomen kielen monipuolisena käyttämisenä, mutta myös vaatimuksena suomalaisen musiikin osuudesta ohjelmatarjonnassa ja pyrkimyksenä maankattavuuteen sekä nuorisokulttuurin tukemiseen. Tämän lisäksi ohjelmatoiminnalle ja sen kehittämiselle on kanavan sisäisiä tavoitteita. Tällä hetkellä nuortenohjelmissa, kuten kanavalla muutenkin, tärkein tavoite on löytää ruotsinsuomalaisia nuoria kykyjä tekemään ja turvaamaan

20 20 radion ohjelmatoiminta myös tulevaisuudessa. Keski-ikä toimituksessa on korkea. Suurin osa toimittajista on myös Suomesta Ruotsiin muuttaneita, vaikkakin he ovat opiskelleet, perustaneet perheen ja eläneet Ruotsissa monta vuosikymmentä. Silti niin sanottuja alkuperäisiä ruotsinsuomalaisia, eli luvulla Ruotsiin saapuneiden suomalaisten siirtolaisten lapsia tai lastenlapsia, eli siis toisen ja kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaisia, työskentelee Sisuradiossa vain muutamia. (Blomberg, haastattelu ) Muutenkin ohjelmien painotus aikaisemmasta Suomeen päin katsomisesta pyritään siirtämään yhä tiukemmin omaan suomenkieliseen vähemmistöön Ruotsissa. Tämä näkyy käytännössä niin haastateltavien kuin aiheidenkin valinnassa. Muutokset ohjelmissa johtuvat myös selvästi sukupolven vaihtumisesta. Kanavapäällikkö Yrjö Risusen mukaan koko Sisuradiossa pyritään tukemaan nuorten identiteettiä valitsemalla ohjelmiin ruotsinsuomalaisia haastateltavia ja liikkumalla ruotsinsuomalaisten nuorten keskuudessa, sekä toimimalla foorumina nuorille ja heidän mielipiteilleen. (Risunen, sähköpostihaastattelu ) Ohjelmasisältö Sisuradion Klubi-nuortenohjelmat on profiloitu kolmeksi erilliseksi ohjelmaksi, keskiviikkoisin lähetettäväksi Staraklubiksi, torstai-illan Jymyklubiksi, sekä perjantai iltaisin lähetettävään Hittiklubiin, joka keskittyy nimensä mukaisesti pääasiallisesti musiikkiin. Profiili kaikissa ohjelmissa on vahvasti musiikkipainotteinen. Tunnissa ajetaan keskimäärin kaksi kuuden minuutin pituista juttua. Musiikkia ohjelma-ajasta soitetaan noin 70 prosenttia. Ohjelmat on tämän lisäksi profiloitu kahdelle eri ikäryhmälle. Keskiviikon Staraklubin kohdeyleisöä ovat lukio-ikäiset nuoret, joille ohjelmasisällöillä, mm. ruotsinsuomalaisella stara-vieraalla, pyritään luomaan samaistumiskohteita muihin ruotsinsuomalaisiin nuoriin. Klubi-nuortenohjelmien