AVOIMEN SEKTORIN TULOPOLITIIKKA JA

Transkriptio

1 AVOIMEN SEKTORIN TULOPOLITIIKKA JA

2 Juha Tarkka ja Pentti Pikkarainen* AVOIMEN SEKTORIN KASVU, TULOPOLITIIKKA JA ULKOMAISET HINNAT * Juha Tarkka on vastannut paaasiassa ma11in teoreettisesta osasta ja Pentti Pikkarainen empiirisesta sove11uksesta.

3 SIsALLYS Sivu 1 JOHDANTO 2. HYOOYKKEET JA MARKKINAT 2 3. TEKNOLOGISET OLETTAMUKSET 3 4. YRITYSTEN KAYTTAYTYMINEN 6 5. AVOIMEN SEKTORIN KASVU TEOLLISUUOEN EMPIIRINEN KASVUMALLI ERAITA SIMULOINTIKOKEITA LOPUKSI 29 f (

4 1 (32) 1 JOHDANTO Tama tutkielma on yritys hahmottaa pienen avoimen talouden kasvudynamiikkaa. 1 Jokainen taloudellinen tutkimus joutuu tasapainottelemaan selkeyden ja "realismin" vaatimusten valilla. Kasilla olevassa kirjoitelmassa on valittu yksinkertaisuuden ja selkeyden tie, sillakin hinnalla etta on jouduttu turvautumaan varsin rohkeisiin yksinkertaistuksiin rakennettavassa avoimen sektorin kasvumallissa. Toivomme, etta jatkotutkimuksissa voidaan ottaa huomioon enemman yksityiskohtia kuin tassa. Tutkielman tavoite on luonnostella avoimen talouden teollisuussektorin pitkan aikavalin kasvumalli ja sen avulla tarkastella suhteellisten hintojen ja reaalipalkan muutosten vaikutuksia tuotannon tasoon, tyovoiman kayttoon ja kasvuvauhtiin. Kiinnostavia ovat esimerkiksi raaka-aineiden (mi. energian) ja toisaalta vientihintojen muutosten vaikutukset. Pienen avoimen talouden olettamus merkitsee tassa yhteydessa sita, etta kotimaiset ja ulkomaiset hyodykkeet ovat taydellisia substituutteja. Se tarkoittaa myos, etta kotimainen tuotanto on niin pieni osa ko. hyodykkeiden tarjonnasta maailmanmarkkinoilla, etta tapahtumilla kotimaassa ei ole vaikutusta maailmanmarkkinahintoihin. Yhdistettyna hyodykkeiden vapaaseen liikkumiseen yli maiden rajojen, seurauksena on 1. Lahtokohtana oli HALTTUSEN (1982) esitys maailmantalouden ja Suomen kasvun yhteyksista.

5 2 (32) v ist m tt, ett "keynesil inen" kokonaiskysynt johteinen tuotannon m r ytyminen ei en p de talouden avoimella sektorilla, ainakaan yhden maan n kokulmasta. Avoimen sektorin tuotanto riippuu silloin yritysten tarjontap toksist, joihin - kuten tulemme n kem n - vaikuttaa kaytettavissa oleva kapasiteetti ja tuotannon kannattavuus annetuilla hinnoilla (tallaisista kasvumalleista ks. esim. Kouri 1979). Onko pienen avoimen talouden malli siis ns. tarjonnan taloustiedetta? Jos unohdetaan, etta taloudessa on myos suljettu (palvelu-)sektori, jonka tuotanto ei kilpaile ulkomaisten substituuttien kanssa ja jos koti- ja ulkomaisten hyodykkeiden valinen hintapariteetti ja aareton substituoitavuus kuvitellaan realistisiksi lyhyellakin aikavalilla, tallaiseen johtopaatokseen voitaisiin hyvin paatya. Taman kirjoitelman laatijat haluavat kuitenkin korostaa kahta seikkaa: ensinn kin, esitettavan Mallin painopiste on pitkalla aikavalilla, eika lyhyen aikavalin epatasapainoreaktioita ole tassa edes yritetty mallittaa johdonmukaisella tavalla~ toiseksi, malli ei kuvaa koko taloutta, vaan ainoastaan tavarantuotantoon erikoistunutta sektoria, teollisuutta, joka joutuu kilpailemaan ainakin potentiaalisten ulkomaisten substituuttien kanssa. Talouden suljetun sektorin tuotannon maaraytymista ei ole mallitettu. Suljetun sektorin roolia kasittelee Wissen (1982). 2. HYOOYKKEET JA MARKKINAT Mallissa erotetaan kolme hyodyketta, jotka oletetaan sisaisesti homogeenisiksi: teollisuuden lopputuote,

6 3 (32) teollisuuden raaka-aine ja paaoma. Lisaksi mukana on panoksena kaytetty tyovoima. Pienen avoimen talouden olettamuksen mukaan yritykset toimivat ulkomaisen kilpailun johdosta hinnanottajina kaikkien hyodykkeiden markkinoilla,2 ja ne suunnittelevat toimensa ikaan kuin voisivat aina ostaa ja myyda hyodykkeita haluamiaan maaria kaypaan markkinahintaan. Tyovoimasta oletetaan vallitsevan liikatarjontaa, niin etta kulloisellakin palkkatasolla tyovoimaa on aina saatavissa riittavasti. 3. TEKNOLOGISET OLETTAMUKSET Teollisten yritysten tuotantoteknologiasta oletetaan, etta tuotanto syntyy Cobb - Douglas -tuotantofunktion kuvaamalla tavalla, ja etta tekninen kehitys on panoksiin sitoutumatonta seka eksponentiaalista. Skaalatuotot oletetaan vakioiksi. Raaka-aineiden (mi. energia- ja valituotteet) kulutuksen oletetaan olevan proportionaalista tuotannon fyysiseen maaraan eli bruttotuotantoon. Panos-tuotos -termein voidaan silloin sanoa, etta raaka-aineiden panoskerroin oletetaan vakioksi. Tasta seuraa, etta arvonlisaykselle patee: (1) V = PQ - PrcQ, 2. Oletusta Suomen viennin osalta ovat testannee"t VARTIA ja SALMI (1981).

7 4 (32) jossa V = arvonlisa, Q = bruttotuotanto, P = lopputuotteen tuottajaninta, P r c = raaka-aineiden hinta ja = panoskerroin (vakio). Tuotannon maara saadaan Cobb - mukaan: Douglas -olettamuksen jossa L = kaytetty tyopanos, K = paaomapanos, t = aikamuuttuja, a = tyon tuotosjousto, A = skaalatekija, y = sitoutumaton teknisen kehityksen vauhti ja e = neperin luku. Ovatko nama aarimmaisen yksinkertaiset oletukset eparealistisen rajoittavia? Niiden sisaltama maailmankuva on rajoittunut ainakin seuraavissa suhteissa: 1. Tyon ja paaoman substituutiojousto on rajattu yhden suuruiseksi. Yleisempi funktiomuoto - kuten CES- tai putty-clay -tuotantofunktio olisi sallinut vahaisemmankin substituutiomahdollisuuden. Empiirisissa, lyhyen aikavalin tarkasteluissa tyon ja paaoman substituutiojousto on usein jaanyt yhta pienemmaksi, mutta tarkastelun aikajanteen kasvaessa

8 5 (32) substituutiojousto selittaa luontevasti, rniksi funktionaalinen tulonjako (tyotulojen osuus arvonlisasta) on pysynyt sangen vakaana pitkalla aikavalilla huolirnatta suurista suhteellisten hintojen rnuutoksista (kuvio 1). 2. Vakioiset skaalatuotot merkitsevat sita, etta jos kaytettavissa olevat tyovoima- ja paaomavarannot kaksinkertaistetaan, tehokkain tuotannon jarjestely johtaa myos tuotoksen kaksinkertaistumiseen. Vakioskaalatuotto-oletuksen hyvyydesta on kiistelty jo lahes 100 vuotta (Wicksteed muotoili sen vuonna 1894), joten olisi toivotonta koota keskustelua tassa. Seuraava huomio on kuitenkin paikallaan.kasvavien skaalatuottojen tapauksessa tasapaino edellyttaisi kaiken tuotannon keskittymista yhteen yritykseen, siis monopolisoitumista. Tama olisi ristiriidassa pienen, avoimen sektorin oletuksen kanssa. Kuvl0 1. Reaallpalkka. anslotasolnaeksl suhteessa lnvestolntltavarold~n hintaan (--) ja tulonjako. tyotulojen I osuus arvonlisayksesta (- - _0) 1601,..---or----or , ~---l----l-~--l-4--I I----I f--- l-l-~~...,:::::;.- +--_I ~ ~..... eo eo

9 6 (32) Vahenevat skaalatuotot tuntuvat intuitiivisesti eparealistisilta: jos tehtaiden koon kaksinkertaistaminen ei johtaisikaan tuotannon kaksinkertaistamisee~, niin tehtaiden lukumaaran kaksinkertaistaminen - kaiken muun pysyessa ennallaan - nayttaisi luontevasti johtavan kaksinke~taisiin tuotantomahdollisuuksiin. Lopuksi on syyta huomauttaa, etta jaljempana vakioskaalatuottojen tapaus johtaa lineaariseen lopputuotteen tarjontafunktioon, jonka aggregointi yritystasolta makrotasolle on mahdollista ilman rajoittavia oletuksia yritysten kokojakaumasta. 3. Teknisen kehityksen muotoilu mallissa on erittain konventionaalinen. Se on "harhaton" siina mielessa, etta se ei vaikuta tyon ja paaoman optimaaliseen kayttosuhteeseen, eika se ole sitoutunut esimerkiksi uusiin investointeihin. Eraan puolustuksen kaytetylle funktiomuodolle tarjoaa jalleen funktionaalisen tulonjaon stabiilisuus, jonka selittaminen olisi vaikeata, jos tekninen kehitys vaikuttaisi panosten kayttosuhteeseen. On huomattava myos, etta tekninen kehitys mallissa ei ole raaka-aineita saastavaa, vaan niiden panoskerroin on kiinnitetty vakioksi ajassa. Tata voidaan pitaa eraana kasilla olevan mallin puutteista. 4. YRITYSTEN, KAYTTAYTYMINEN Yritysten oletetaan maksimoivan voittoa. Paaoma oletetaan lyhyella tahtaimella kiinteaksi tuotannontekijaksi. Tama merkitsee sita, etta yrityksen suunnittelu ja paatoksenteko jakaantuvat kahteen vaiheeseen. Tuotantopaatokset perustuvat

10 7 (32) siihen, paljonko olemassaolevalla paaomakannalla kannattaa tuottaa. Investointipaat5kset taas kasvattavat paaomakantaa vauhdilla, joka maksimoi yritysten pitkan aikavalin tuloksen (voittojen nykyarvon) Kun verotus jatetaan tassa tarkastelun ulkopuolelle, saadaan yrityksen tavoitteena oleva voitto vahentamalla tuotannossa syntyvasta arvonlisasta palkat:. ( 3) II = V-- wl jossa II = voittokasite, V = arvonlisa wl = ty5voimakustannukset, Paaomakustannuksia ei viela tarvitse ottaa huomioon, silla lyhyen tahtayksen tuotantopaat5sta tehtaessa paaomaa tarkastellaan eksogeenisena. Voitto maksimoituu tall5in, kun ty5voiman rajatuottavuus on sama kuin ty5voiman hinta: ( 4) v = w, L jossa alaindeksi osoittaa osittaisderivaattaa.

11 8 (32) Cobb - Douglas -teknologiassa rajatuottavuudet ovat suoraan suhteessa keskimaaraisiin tuottavuuksiin, ja (4) saadaan muotoon: ( 5 ) a(p-cp )Q/L = W r eli (5') L = aq(p-cpr)/w. Sijoittamalla tuotantofunktio Q:n paikalle saadaan tyovoiman kysynnaksi: ( 6) L = K 1 Ae yt] 1-a, josta lopputuotteen tarjonnaksi saadaan (7) Q = K <X 1 ( P-cPr ) )T='"a (Ae yt ) 1- <X W Lopputuotteen tarjonta on siis suoraan verrannollinen paaomakantaan ja sen jousto "reaalipalkan" w/(p-cp ) suhteen on a/(a-l). Tama kaikki r olettaen, etta paaomakanta on annettu.

12 9 (32) Siirrytaan seuraavaksi tarkastelemaan paaoman akkumulaatiota. Investointitoiminta on kannattavaa, mikali marginaaliset paaomayksikot tuottavat enemman kuin maksavat. Marginaalisen paaomayksikon tuotto aikayksikkoa kohden on: ( 8) (l-a)(p-cp )Q/K = MPK r Jos rahoituksen vaihtoehtoiskustannuksia mitataan korolla r, ovat paaomayksikosta johtuvat kustannukset aikayksikkoa kohti: (9 ) P. (r+6) = MCK, 1. jossa 6 = paaomasta kuluva osuus aikayksikkoa kohti. Investointi on kannattavaa, jos marginaalisesta paaomayksikosta aiheutuvan quasi-rent -virran nykyarvo on suurempi kuin paaomayksikon asennu.kustannukset. Jos laskentakorkokanta on i, saadaan quasi-rentin nykyarvoksi (MPK-MCK}/i, jota on siis verrattava asennuskustannuksiin. Oletetaan marginaalisen paaomayksikon asennuksesta koituvien kustannusten olevan lineaarinen funktio paaoman kasvuvauhdista K/K. Silloin investoijan tasapaino

13 10 (3~) on: ( 10) (LvlPK - MCK) 1 K = api K ' Jossa ~ = asennuskustannustunktion parametri. K = paaomakannan aikaderivaatta. InvestointitunKtlo (10) sanoo ltse asiassa valn, etta paaomakannan Kasvuvaunti on tunktio uusien investointien tuottojen nykyarvosta. Paaomakanta ei kasva, JOs paaoman rajatuotto on sarna Kuin sen rajakustannukset. Kaava (10) saadaan muotoon: ( 11) 1 (P-cP r ) K = a [( 1-a) ip. Q 1 Tama tu10s vastaa ns. neok1assista osittaisen sopeutumisen investointima11ia. Se voidaan johtaa myos dynaamisen optimointionge1man ratkaisuna. (Ks. esimerkiksi ~ou1d, 1968.) 5. AVOIM~~ ~~KTORIN KASVU Kaavat (7) ja (11) muodostavat yritysten tuotantoa ja kasvua Kuvaavan kokonaisuuden. Huomataan, etta ne ovat lineaarisia Q:n Ja K:n suhteen. Jos parametrit a Ja C ovat KalKil1a yrityksll1a samat, toteutuu ns. eksakti aggregolnti: KOKonaistaloudelliset tarjonta Ja lnvestointifunktiot ovat muodoltaan aivan samanlaisla Kuin yksittaistenyritystenkin.

14 11 (32) Paaomakannan kasvuvauhti voidaan ratkaista sijoittamalla tarjontafunktio (7) kaavaan (11): ( 12) 1 -L t K 1 [ 1-0; 1-0; K = at (l-o;)a e P-cP r ( 1-0; p.. 1 W 1 1-0; 0;) - ] r+6 On huomattava, etta Mallin tuottama paaomakannan kasvuvauhti on kiihtyva, ts. yli-eksponentiaalinen johtuen siita, etta teknisen kehityksen muuttuja on mukana viela suhteellisen kasvunopeuden yhtalossa. Nain on tosin vain silloin, jos w/(p-cp r ) on vakio. Jos reaalipalkka nousee sellaista vauhtia, etta tekija _Y_ P-cP _0;_ e 1-0; ( W (13) r) 1-0; _- vakio, ( 14) W W (p-cp )/(p-cp ) = r r Paaomakanta kasvaa eksponentiaalisesti vakiovauhdilla. Kyseinen reaalipalkan kasvuvauhti voidaan ratkaista asettamalla (13):n aikadifferentiaali nollaksi~ talloin saadaan: -yo; eli reaalipalkan kasvuvauhti, joka on yhta kuin kokonaistuottavuuden kasvuvauhti y jaettuna tyovoiman tulonjako-osuudella (parametri 0;) pitaa paaomakannan kasvuvauhdin vakiona. Tuotannon kasvuvauhti saadaan differentioimalla tarjontafunktio (7):

15 12 (32) ( 15) Q K Q = K w P-cP r w ) / (p-cp r -y ) + 1-a Jos reaalipalkka olisi ajassa vakio, tuotannon suhteellinen kasvunopeus olisi tekijan 1~a (kokonaistuottojen kasvuvauhti/paaomatulojen tulonjako-osuus) verran suurempi kuin paaomakannan, eli sekin kasvaisi ylieksponentiaalisesti. Jos palkat kasvavat siten, etta paaomakannan kasvuvauhti on vakio (kaavan (14) mukaisesti), saadaan: ( 16) eli talloin tuotannon kasvuvauhti ja paaomakerroin ovat vakioita. Mallin eksogeenisista muuttujista paaomahyodykkeen hinta Pi' finanssipaaoman kustannus r ja yrityksen laskentakorkokanta i eivat vaikuta lainkaan lyhyen tahtayksen tuotantoon vaan ainoastaan sen kavuvauhtiini p.:n tai r:n nousulla on 1 kasvuvauhtia pienentava vaikutus, kuten kaavasta (12) helposti nahdaan. Laskentakorkokannan nousu tuo paaomakannan kasvuvauhdin lahe~naksi nollaa, joten positiivisen kasvun vallitessa senkin vaikutus on negatiivinen. Loput mallin eksogeenisista muuttujista w, P ja P vaikuttavat seka tuotannon tasoon etta sen r kasvuvauhtiin. Kuten on luontevaa olettaa, palkkojen

16 13 (32) tai raaka-aineen hinnan nousulla on seka tuotantoa etta kasvua alentava vaikutus, kun taas lopputuotteen markkinahinnan nousulla on mallissa seka tuotantoa etta kasvua lisaava vaikutus. Luonteva kysymys on, voiko nimellispalkkoihin vaikuttava "tulopolitiikka" mallissa neutraloida maailmanmarkkinahintojen muutoksien vaikutuksia joko tuotantoon tai kasvuun. Seuraavat tulokset ovat ilmeisia: 1 Jos kaikki ulkomaiset hinnat (P, Pr, Pi) nousevat n prosenttia, palkkojen nousu n prosentilla pitaa tuotannon ja sen kasvuvauhdin ennallaan Jos vientihinnat P nousevat n prosenttia, P palkkojen nousu n/(1-c p r ) prosentilla pitaa tuotannon lyhyella aikavalilla ennallaan. Tasta on kuitenkin viela seurauksena kasvuvauhdin kiihtyminen. Jos kasvuvauhti halutaan pitaa ennallaan, on P palkkojen noustava enemman, n/(a-ac p r ) %. Talloin tuotannon lahtotaso toisaalta laskee. Jos r~aka-aineiden hinnat nousevat n prosenttia, voidaan sen vaikutus tuotantoon eliminoida laskemalla palkkoja n.c/(a~ - ac) %. Tama ei riita poistamaan r raaka-ainehintojen nousun vaikutusta kasvuvauhtiin. Jos kasvuvauhti halutaan

17 14 (32) pysyttaa enna11aan, on pa1kkoja laskettava P n c/(ap - ac) %. Ta1loin toisaalta r tuotannon lahtotaso nousee. 4. Paaomahyodykkeiden hinnoilla ei ole va1itonta vaikutusta tuotantoon. Jos n prosentin suuruisen paaomahyodykkeiden hinnannousun kasvua hidastava vaikutus ha1utaan neutra1isoida, olisi pa1kkojen ma11issa laskettava n1~a %. Tama toisaa1ta merkitsee tarjonnan 1ahtotason nousua n prosenti11a. Ede11a esitetyt ma11in ominaisuudet patevat se11aisinaan vain, jos hinnat ja pa1kat muuttuvat samanaikaisesti. Jos pa1kkojen esimerkiksi tu1opo1itiikan kautta tapahtuva reagointi viivastyy, vaikutukset ovat eri1aisia. Niinpa, kuten ede11a jo todettiin, kaikkien hintojen yhtaaikaisen nousun (esimerkiksi deva1vaation) vaikutukset tuotantoon ja kasvuun haviavat, jos pa1kat nousevat samanaikaisesti ja yhta pa1jon. Mutta jos palkkojen reaktio viivastyy, viivastyksen aikana tuotanto ja paaomakanta kasvavat. Pa1kkojen myohemmin saavuttaessa ennen "deva1vaatiota" va11inneen tason suhteessa u1komaisiin hintoihin tuotanto jaa korkeamma11e tasolle johtuen viiveen aikana kertyneesta 1isapaaomasta. Kasvuvauhti sen sijaan pa1autuu enna11een. Sopeutusviiveiden vaikutuksia samoin kuin eri muuttujien vaikutusten numeerisia arvioita on mahdotonta esittaa puhtaasti teoreettisen ma11in

18 15 (32) avu11a. Siksi o1emme sovittaneet avoimen sektorin kasvuma11imme historia11iseen aineistoon, estimoineet sen parametrit ja suorittaneet eraita simu1ointikokeita. Siirrymme nyt taman empiirisen tutkimuksen esitte1yyn. 6. TEOLLISUUDEN EMPIIRINEN KASVUMALLI Empiirista kasvuma11ia varten koottiin aineisto, jonka muodostivat seuraavien muuttujien vuosihavainnot periodi1ta : Q = teo11isuustuotannon vo1yymi-indeksi (1926=100) K = P = teo11isuuden paaomakanta 1975-hinnoin tavaroiden (pl. maata1oustuotteet) viennin yksikkoarvoindeksi (1975=100) R = raaka-aineiden tuonnin yksikkoarvoindeksi (1975=100) korjattuna keskimaaraisin tuontitu11ein I = investointitavaroiden tuonnin yksikkoarvoindeksi (1975=100) korjattuna keskimaaraisin tuontitu11ein w = teo11isuuden ansiotasoindeksi (1975=100) korjattuna pako11isten sosiaa1iturvamaksujen osuude11a pa1kkasummasta T = aikamuuttuja (1949=149, 1950=150 jne.)

19 16 (32) Estimoitavat yhta10t saatiin suoraan edella esitetysta teoreettisesta kasvumallista, kuitenkin niin, etta tarjonnan hidas sopeutuminen kohti optimituotantoa paatettiin sallia. Arvelimme, etta tama on sopusoinnussa mallin pitkan aikavalin luonteen kanssa emmeka halunneet vaittaa tarjontavaikutusten "ly6van lapi" tuotantoon aivan valittomasti. Odotettu reaalikorko r ja yrityksen sisainen 1askentakorko i oletettiin vakioiksi, joten ne sisaltyvat mallin parametreihin. Estimoidut yhtalot ovat seuraavat: n + b2 v. log (p-cp). + ht + e + E t ja i=o 1 W t-l ( 18) K K = f 0 (P-CR) t - t-1 tit +gkt "t' jossa parametri a kuvaa tuotannon sopeutumisnopeutta kohti optimitarjontaa. Jos a=o, sopeutuminen tapahtuu kokonaan yhden vuoden aikana. Jos a=l, sop~utuminen on aarettoman hidasta. parametri b r on tuotannon hintajousto vuoden tahtaykse11a suhteellisia hintoja kuvaavan muuttujan suhteen, pitkan ajan hintajousto on b/(l-a)

20 17 (32) parametrit v. l. ovat suhteellisia hintoja kuvaavan muuttujan viivepolynomin painot parametri c on raaka-aineiden panoskerroin parametri h on teknisen kehityksen nopeus parametri e on vakiotermi muuttuja E: t on tarjontafunktion satunnainen virhetermi parametri f on investointien riippuvuutta tuotannosta lyhyella aikavalilla kuvaava muuttuja parametri g on paaomakannan sopeutumisnopeutta kuvaava parametrio Paaoman pitkan aikavalin suhde muuttujaan O(P-cR)/I on -fig. muuttuja "t on investointifunktion satunnainen virhetermi, jonka oletetaan noudattavan ensimmaisen asteen autoregressiivista prosessia parametrilla p. Tarjontafunktion suhteellisten hintojen (eli reaalipalkan) muuttujan muodostaminen Almonin polynomin avulla on perusteltavissa silla, etta hintaodotukset

21 18 (32) reagoivat vain nitaasti aktuaalislin sunteellislin hintoihln. Polynomin asteluvuksi maarattiln ~ ja viiveen maksimipituudeksi 4 vuotta. Aineistossa eslintyvan voimakkaan multikollineaarisuuden vuoksi ei KaikKia parametreja voitu estimoida aineistosta suoraan. Raaka-aineiden panoskerroin arvioitiin panos-tuotostutkimusten perusteella 0.5 suuruiseksi. Parametrien t ja 9 suhde kiinnitettiin vastaamaan muuttujien K Ja Q(P-cR)/I suhteen keskiarvoa estimointiperiodilla, mika Malli on taysin simultaaninen, kosk~ molemmissa yhtaloissa esiintyy kaksi endogeenista muuttujaa. Se estimoitiin suurimman uskottavuuden menetelma11a Kayttaen TSP-ohje1mistoa. Estimointitu10kset - ede1 lisessa kappa1eessa mainituin rajoituksin - 01ivat seuraavat (estimointiperiodi ): Parametri r;stimaatti KesKinaJonta a Vu 0.14 (A1monln p01ynomin paino) v II v II v II ', II C 0.5 (panos-tuotosestimaatti) h e f -~ (rajoitettu) p

22 19 (32) Yhtaloittaiset Durbin - Watson -testisuureen arvot olivat: tarjontafunktiolle 1.65 investointifunktio11e 1.60 Mallin hyvyytta voidaan tarkaste11a ns. ex post -simu1oinnin valossa. Estimoituun mal1iin syotettiin paaomakannan ja tuotannon a1kuarvot (vuonna 1954) ja annettiin mal1in "ennustaa" naiden kehitys estimointiperiodin loppuun asti annetuil1a eksogeenisten muuttujien (hinnat ja palkat) arvoil1a. Kuviossa 2 on esitetty ma1lin tuottama teollisuustuotannon kasvuura toteutunutta kasvu-uraa vasten. Huomataan, etta malli tarjonta1uonteensa mukaisesti ei pysty se1ittamaan i1meisesti kysyntaimpu1sseista johtuvia 1yhyita suhdannevaihteluita. Sen sijaan ma11iajo nayttaa ja1jitte1evan teol1isuustuotannon kasvun pidemman aikavalin vaihteluja tyydyttavasti. Esimerkiksi 50 luvun lopun ja 70-1uvun lopun mata1an kasvun jaksot se1ittyvat ma1lissa kohta1aisesti. Kuvio 2. Tuotannon toaell:inen (--) ja simuloitu kasvu (-_._) I O.15, r-----r---, r-----r-----, 0.15 o H---f---r\---1--f--l j~ :

23 20 (32) 7. ERAITA SIMULOINTIKOKEITA Olemme tutkineet yksinkertaisen empllrlsen kasvumallimme ominaisuuksia simulointikokein, joissa on eri kombinaatioin muutettu mallin hintamuuttujia. Olemme myos pyrkineet selvittamaan, miten myohastyneella "tulopolitiikalla" tai muulla palkkojen sopeutumisella voi olla vaikutusta hintashokkien valittymiseen teollisuustuotantoon. Mallin perusratkaisu on sarna "kui v ratkaisu, joka on esitetty kuviossa 2. Simulointikokeita esiteltaessa tarkastellaan tuotannon ja paaomakannan poikkeamia taman perusratkaisun mukaisilta urilta, kun jotakin tai joitakin mallin eksogeenisista muuttujista hairitaan. Koe 1. Ensimmaisessa kokeessa suoritettiin "devalvaatio": Vientihintoja P, raaka-aineiden hintoja R ja investointitavaroiden.hintoja I nostettiin kaikkia yksi prosentti historiallisen tasonsa ylapuolelle. Palkkataso w sen sijaan pidettiin historiallisella tasollaan. Kokeen tulos ilmenee kuviossa 3. Seurauksena prosentin devalvaatiosta on kasvuvauhdin kiihtyminen noin ~ vuodessa. Aivan jakson alussa kasvun lisays on suurempi, noin 0.3 %, joka nostaa tuotannon lahtotasoa noin prosentilla uutta kasvu-uraa "varten". Vakioskaalatuotto-oletuksen mukaan jos tuotanto ja paaomakanta kasvaisivat (prosenteissa) yhta paljon, lisaantyisi tyovoiman kaytto (prosenteissa) myos yhta paljon. Kuvion 3 mukaan paaomakanta ei kuitenkaan tassa "devalvaatiokokeessa" kasva yhta paljon kuin tuotanto. Siksi tyollisyyden kasvu on tuotannon kasvua suurempi.

24 21 (32) Koe 2. Seuraavaksi tarkasteltiin, mita tapahtui, jos palkat prosentin devalvaatiota seuraavana vuonna nousivat koko devalvaation edellyttamalla maaralla eli yhdella prosentilla. Tasta on seurauksena, etta suhde tuotantojpaaomakanta palautuu devalvaatiota edeltavalle tasolleen. Johtuen palkkojen sopeutumisviiveesta paaomakanta jaa kuitenkin devalvaation jalkeen noin 0.1 % korkeammalle tasolle kuin ilman devalvaatiota. Sarna patee tuotantoon. Kasvuvauhtiin devalvaatiolla ei sen sijaan ole tassa kokeessa vaikutusta pitkalla aikavalilla. Nam5 piirteet selviavat kuviosta 4, josta nakyy myos mallin antama arvio devalvaation lyhyen aikavalin tarjontavaikutuksista; muutaman vuoden ajan tarjonta olisi selvasti vertailutason ja myos uuden pitkan aikavalin tasapainonsa ylapuolella. Koska paaoman ja tuotannon prosentuaalinen lisays on pitkalla aikavalilla yhta suuri, myos tyollisyys kasvaa saman verran pitkalla aikavalilla (0.1 %). Koe 3 Jos palkkojen sopeutuminen "devalvaation" jalkeen on hitaampaa, jaavat pitkan aikavalin vaikutukset seka tuotantoon etta paaomakantaan suuremmiksi kuin edellao Palkkojen oletettiin tassa kokeessa sopeutuvan kohti ennen devalvaatiota vallinnutta reaalipalkan tasoa ns. osittaisen sopeutumisen kaavion mukaisesti. Devalvaatiovuonna palkat sailyisivat

25 22 (32) Kuvlo 3. Devllvl.tlo, Vllkutus tuot.ntoon P o.lk.nt.ln (. l, prosenttll ( ja!i!5 3 2 I -. o / V /. I /'1'.'.' " 65 V /'" V 70., 75 /' I I 3 2, Kuvlo ~. Devalvlltlo II Pllkklsopeutu.lnen. Vllkutus tuotlntoon l~ II plio_lklntl"n I. prosentui 0, o. o. o. 0, ~ ~ f- ~ -. ~ ~ (\ - -: ~ 2 f- IJ 60 ~ ' ~ I....:... 0 f- e : o,~ 0.2 Kuvlo 5. Devllv tlo II hldls p.lkkasopeutu_lnen. Valkutus tuotantoon 1-) II plio..klntaln '1. prosentui o. o. o. i-. i- -. & i A I \ ~ - i- ~ ~ii- i \ ~ o "... >- I - o...:.,' o.~ 0.2

26 23 (32) ennallaan, rnutta ensirnrnaisena vuonna devalvaation jalkeen palkkataso olisi 0.5 % vertailutason ylapuolella, toisena vuonna 0.75 %, kolrnantena vuonna 0.87 % ja niin edelleen lahestyen devalvaatioprosenttia. Sirnuloinnin tulos on kuvattu kuviossa 5. Kuten edellisessa devalvaatiokokeessa, toirnenpiteella ei ollut vaikutusta pitkan ajan kasvuvauhtiin, rnutta tuotannon taso jaa nyt rniltei 0.2 % vertailutason ylapuolelle pitkalla tahtayksella. Lyhyen ajan tarjontavaikutus olisi tata huornattavasti suurernpi. Koe 4 Naiden kokolailla tyyliteltyjen devalvaatiokokeiden jalkeen siirryirnme tarkastelernaan eri hintojen osittaisia vaikutuksia. Kokeessa 4 nostettiin lopputuotteen rnyyntihintaa (vientihintaa) prosentilla vertailutason ylapuolle v ? Palkat ja rnuut hinnat pidettiin historiallisilla kehitysurillaan. Sirnuloinnin tuloksia valaisee kuvio 6. Vaihtosuhteen tarnantyyppinen paranerninen nopeuttaisi taloudellista kasvua yli 0.2 % p.a., rninka lisaksi lyhyella tahtayksella kasvulisays on viela suurernpi, aiheuttaen n. 2-3 % lahtotason nousun uutta kasvuuraa varten. Tyollisyysvaikutukset ovat tassa kokeessa kasvuvaikutuksia suurernmat, silla paaornakannan lisaysta ei tapahdu aivan sarnassa suhteessa kuin tuotanto lisaantyy. Koe 5 Kuten edella kirjoitelrnan teoreettisessa osassa todettiin, prosentin rnyyntihinnan nousu aiheuttaa

27 (32) Kuvio 6. Vientihintojen nousu. Va1kutus tuotantoon (-) ja pihiomakantaan (_. --). prosenttia 15, ,r------,r ,------,----., ir ii-----i----i-...,..e.-~ Kuvio 7. Vientihintojen nousu ja palkkasopeutuminen. Vaikutus tuotantoon (-) j a paaomakantaan (-- - -). prosenttia o f- - f- - I- - f- - k I - - -~ ,-~ >II....- I I I I... I I I I I I I 1 I 1 I I I I I I '

28 25 (3~) (1 %)/(1 - cpr/p) _ 2 % 1is~yksen "pa1kanmaksuvaraan" s11n~ m1e1ess~, ett~ t~115in tu1onjako, p~~omakerroin ja (lyhyen t~ht~yksen) tarjonta pysyv~t ennal1aan. T~m~n proposition toteutumista empiirisessa kasvumal11ssa tarkasteltiin kokeessa 5, jossa v1entihintaa nostettiin (kuten kokeessa 4) yhdest~ prosent1sta a1kaen v ja lis~ksi pa1kkoja kahdesta prosentista a1kaen seuraavasta vuodesta Johtuen pa1kkojen viiv~stetysta sopeutumisesta ma11in tarjontaan syntyy 1ynyen ajan kasvuvaikutus (kuvio 7). Seka t~ma tarjontareaktio etta pidemm~n ajan kasvun nopeutuminen j~~v~t kuitenkin se1v~sti pienemmiksi kuin ede1la. 'I'y511isyysva~kutus on t~ss~ kokeessa (pa1kkanormista jontuen) pitk~ll~ aja11a samansuuruinen kuin tuotantovaikutus. Koe 6 Siirryta~n seuraavaksi raaka-ainehintojen vaikutuksiin. Kuviossa 8 n~hdaan ma11in reaktio prosentin suuruiseen pysyv~an raaka-ainehintojen nousuun. ~eurauksena on kasvuvauhdin a1entuminen noin 0.2 % p.a. ja taman 1isaksi tuotannon "1~ht5tasoa" noin kaks1 prosenttia a1entava lynyen ajan va1kutus. Ty511isyysva1kutukset olisivat mallin mukaan viela tuotantova1kutuksiakin ep~edu1lisemmat. Koe 7 Teoreettisen tarkastelun mukainen raaka-ainenintojen prosentin nousun vaikutus I pa1kanmaksuvaraan" olisi -(1 %)/(P/Pr-c) _.2 %, jos 1yhyen taht~yksen tuotantova1kutukset pyrit~an e1imin01maan. Kuv10ssa 9 on esitetty raaka-aineiden hintojen prosentin nousun

29 26 (32) Kuvio 8. Raaka-ainehintejen nousu. Vaikutus tuotantoon (----). j a paaomakantaan ( ) I presentt 1a Or----~r------:r-----r --...,r ,---, o -2~ \ : I ir------if------i------t--- -t~~----i-6 KuviO 9. Raaka-ainehintojen nousu ja palkkasopeutuminen. Vaikutus tuotantoon (~ ja paaomakantaan (---~). o " 1\ , l- I- I-- i r ' I-, I-- - I- I- I-- - f-...- I I I I -r I I I I I I I I I I I I I I I I I I I prosenttia o

30 27 (32) vaikutukset s~~na tapauksessa, etta palkkoja lasketaan seuraavasta vuodesta alkaen ~ %. Suurin osa raaka-aineiden ninnannousun 1yhyen ajan tarjonta- Ja p~tkan ajan kasvuvaikutuksista e1iminoituu taman palkkasopeutum~sen ansiosta. Koe t:s Investointitavaroiaen hinnannousu11a ei ole mallissa lyhyen tahtayksen tarjontavaikutusta, vaan kaikki taman hinnan vaikutukset valittyvat investointien Ja paaomakannan val~tyksel1a. Tassa kokeessa investointitavaroiden hintoja nostettiin v a1kaen prosent~11a. Kuviossa 10 esitettyjen tulosten mukaan KesKimaarainen va~kutus kasvuvauhtiin olisi vali11a noin.05 %, toisin sanoen me1ko pieni. Netto~nvestointien muutoksena tarkaste11en vaikutus on jonk~n verran se1vemmin nahtavissa. Nama muuttuvat keskimaarin noin 1.2 % mainitun investointitavaroiden hinnannousun seurauksena. l<oe 9 Ede11isen kokeen mukaisen investointitavaroiden h~nnan nousun Kasvuvaikutukset pitka11a aikavalilla onn~stutti~n tassa kokeessa e1~minoimaan a1entama1la palkkatasoa 0.5 %. 'l'asta oli tosin samalla seurauksena prosent~n suuruinen tuotannon tason nousu suhteessa vertailuratka~suun (Kuvio 11). Koe 10 PalKKatason prosenttiyksikon korotukse11a on mallissa miltei tarkalleen vastakkainen vaikutus yhden prosentin devalvaation kanssa (vrt. kuvioita 12 ja 3)

31 28 (32) KuvlO 10./ Investolntlt,v,roloen hlnn,n nousu. V'lkutus I tuotantoon (--I " piiioll'k,nta,n (00' -I. prosenttl. 1.5c:::----r---,.-----r ,.----::I : t t : t i :-::-:-:-I"---. '. 1. ::::-- "" il: "'"'+--:-.-.."' ,=::: 0.0 :-.t-~---1r----3-o.5!...~" 1E oo:-t.,.,-.::::::--3-l ~ 55 '. ~ - Kuvlo SS. Investolntlt.varolaen hlnnan no~su I' P.lkk.sopeutuIiSnen. VUkutus tuotantoon (-l la puo.akantaan 1-0 -I. prose.!!!.!.l. l / V I-"" '" I --'- I KuvlO S2. Palkkolen nousu. Valkutus tuotantoon l-l; I' pllolllll.nt.ln (0.'-I. prosenttla 0 1\ '. '. '" \ I -I I '.. -2 " "'" '. '. 3 i' I ~ r- ~ -4 "'

32 29 (32) l:s. LUPUKSI ~nnen kuin voidaan arvioida, mika edella esitettyjen tulosten relevanssi Kaytannossa voisi olla, on syyta kiinnittaa huomiota tassa kaytetyn avoimen sektorin kasvumallin rajoituksiin. Nama voisi ryhmitella seuraavasti: 1. "Realismin" aste. Malii konstruoiti~n tarkoituksella eritta~n pelk~stetyksi esimerk~ksi teknologisten olettamusten Ja avotalouden nakokontien tulkinnan osalta. YKsinkertaisuudesta on ap~a, JOs malli ymmarretaan asioiden nanmottamisen apuvalineena. Toisaalta yksinkerta~suus rajoittaa tulosten kayttoalaa k~rjaimellisina "peukalosaantoina". Paadyimme nainkin pelkistettyyn rakenteeseen siksi, etta verrattain pienetkin askeleet esimerkiks~ lynyen ajan hintadynamiikan mallittam~sen suuntaan Johtaisivat mallin intuitiivi~ sen hallinnan melkoiseen vaikeuteen. 2. SulJetun sektorin jattaminen huomiotta. Mallissa tarkastellaan teollisuutta sektorina, joka voi kasvaa ilman rahoitus- Ja tyovoimarajoitteita. Tama nakyy palkka- ja korkomuuttujien eksogeenisuutena. Estimoidussa mallissa pidettiin odotettua reaalikorkoa vakiona. HanoitusrajoituKsen puuttuminen on avoimessa taloudessa jarkeva oletus silloin, jos teollisuus paasee vapaasti ulkomaisille paaomamark Kinoille. Mall~ssa tehty oletus tyovoiman jatkuvasta liikatarjonnasta voi Kuitenkin olla riittava vain silloin, Kun mallia kaytettaessa implisiittisesti syntyvat tyollisyysva~kutuksetpysyvat "jarkevissa" rajoissa.