Aino Hatakka. Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä

Transkriptio

1 Aino Hatakka Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä Helsinki 2013

2 KIRJOITTAJA Aino Hatakka ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2013 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki PL 200, Helsinki Puh Faksi

3 Sisältö 1 Johdanto Mitä on vihreä talous Vihreän talouden tavoitteet ja hankkeet Suomessa Kunnat ja vihreä talous Vihreän talouden toimenpiteet kunnissa Strategiatyö Elinkeino- ja innovaatiopolitiikka ja vihreä liiketoiminta Maankäytön suunnittelu Energiatehokkuus ja energian tuotanto Liikenne Infra ja rakentaminen Jäte- ja vesihuolto Ympäristökasvatus ja -tiedottaminen Muita keskeisiä kunnan hankintoja Yhteenveto: Minkälainen on vihreän talouden kunta? Lähteet

4 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä 1 Johdanto Kunnat toimivat yhä haastavammassa ympäristössä. Globaalit ympäristönmuutokset tekevät kuntien toimintaympäristöstä monimutkaisen ja vaikeasti ennustettavan. Tällaisessa tilanteessa kuntien pitäisi pystyä uudistumaan ja ylläpitämään elinvoimaisuuttaan uudistumiskykyä, jota tarvitaan taloudellisen kasvun, yhteiskunnan toimivuuden ja yksilön hyvinvoinnin turvaamiseen. Uudistuminen edellyttää kunnilta tahtoa, kykyä, mahdollisuuksia ja voimavaroja itsensä kehittämiseen sekä uskallusta tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Kuntien tulee tunnistaa ympäristön muutoksia ja löytää keinoja niihin sopeutumiseen. Lisäksi kuntien tulee aktiivisesti ottaa käyttöön uusia prosesseja sekä aktivoida kuntalaisia ja sidosryhmiä yhteiseen kehittämiseen. (Sallinen 2011, 3.) Suomen Kuntaliitto on käynnistänyt keväällä 2012 Elinvoiman eväät kunta elinvoiman johtajana -hankkeen, jonka tavoitteena on vahvistaa ja kehittää kuntien osaamista paikallisen elinvoiman edistämisessä. Hanke pureutuu elinvoimakysymyksiin laajasti koko kunnan toimintaan liittyvästä näkökulmasta. Kuntien elinvoima rakentuu useista tekijöistä: vahvasta kuntataloudesta, vetovoimaisesta ympäristöstä, kilpailukykyisestä yrityskannasta, osaamisen ja työvoiman saatavuudesta, julkisista ja kaupallisista palveluista sekä sosiaalisesta pääomasta ja yhteisöllisyydestä (ks. Huovinen & Sallinen 2012). Elinvoima tulee ymmärtää monesta tekijästä rakentuvaksi kokonaisuudeksi, johon vaikuttaa elinkeinopolitiikan lisäksi myös muu kunnan toiminta. Yhtenä hankkeen tavoitteena on auttaa kuntia tunnistamaan elinvoimaisuuden kehittämisen potentiaaleja. Vihreä talous on kunnille mahdollisuus luoda kestävää elinvoimaa. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja muut sekä globaalit että paikalliset ympäristöongelmat aiheuttavat paineita kunnille. Toimintatapoja tulisi uudistaa kestävämpään suuntaan huomioiden sekä taloudellinen, sosiaalinen että ekologinen näkökulma. Myös kuntatalouteen kohdistuu mittavia paineita ja kuntien pitäisi pystyä tehostamaan toimintojaan sekä luoda edellytyksiä liiketoiminnalle. Kuntatalouden suunnittelu ja ennustaminen on kuitenkin haastavaa, etenkin kuntarakenteen uudistuessa. Onkin tärkeää, että pystyttäisiin luomaan kestävää taloutta kunnan elinvoiman perustaksi. Vihreällä taloudella tarkoitetaan pyrkimystä saattaa taloudellinen toiminta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla luonnonjärjestelmien kanto- ja sietokyvyn sallimiin puitteisiin. Se jatkaa kestävän kehityksen ja kestävien tuotanto- ja kulutustapojen periaatteiden edistämistä (Hakanen 2012, 2). Vihreä talous on kunnille mahdollisuus kestävämpään, mutta myös kilpailukykyiseen talouteen. Talouden vihreä rakennemuutos edellyttää toiminnan sopeuttamista ilmastopolitiikkaan ja luonnonvarojen kestävän hyödyntämiseen, mutta se myös mahdollistaa uudenlaisen liiketoiminnan ja vihreiden työpaikkojen synnyttämisen (Honkasalo 2012: 16, 109). 4

5 2 Mitä on vihreä talous Suomen ympäristökeskus on selvittänyt vihreän talouden käsitteellistä ymmärtämistä (Antikainen at al. 2013). Sen julkaisemassa raportissa Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa todetaan, että vihreä talous ei ole käsitteenä yksiselitteinen, vaan sitä käytetään hyvinkin erilaisissa poliittisissa ja teoreettisissa konteksteissa. Yleensä vihreä talous liitetään kestävän kehityksen tavoitteisiin eli taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän hyvinvoinnin edistämiseen. Vihreä talous perustuu sellaisiin talousjärjestelmän rakenteisiin, jotka edistävät kestävän kehityksen mukaista hyvinvointia. Vihreässä taloudessa korostuvat erityisesti talouden ja ympäristönäkökulman yhteensovittaminen: talousjärjestelmien tulisi sopeutua ympäristön kantokykyyn, luonnonvarojen niukkuuteen ja väestönkasvuun. Vihreä talous sisältää kuitenkin myös sosiaalisen näkökulman, sillä yhtenä sen pyrkimyksistä on edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta vähentämällä köyhyyttä, ylläpitämällä työllisyyttä ja jakamalla varoja vastuullisesti. (Antikainen et al. 2013, 9 11.) Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmalla (UNEP) on ollut merkittävä rooli vihreään talouteen liittyvän kansainvälisen keskustelun aloittamisessa. Sen mukaan vihreä talous tarkoittaa taloutta, joka parantaa ihmisten hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta samalla vähentäen merkittävästi ympäristöriskejä ja ekologista niukkuutta. Vihreän talouden keskeisiä elementtejä ovat tällöin vähähiilisyys, resurssitehokkuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. (UNEP 2013.) Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (Organization for European Economic Cooperation) painottaa vihreässä taloudessa kasvun merkitystä. Vihreällä kasvulla voidaan OECD:n mukaan voimistaa taloudellista kasvua ja kehitystä, kuitenkin turvaten luonnonvarojen riittävyys ja ekosysteemipalvelujen saatavuus. (OECD 2013.) Suomen valtioneuvoston kanslian raportti Vihreän kasvun mahdollisuudet perustuu näihin edellä mainittuihin kahteen määritelmään. Raportissa vihreällä kasvulla tarkoitetaan vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen perustuvaa, ekosysteemien toimintakyvyn turvaavaa taloudellista kasvua, joka edistää hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Vähähiilisellä yhteiskunnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhteiskuntaa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat vain prosenttia nykyisistä päästöistä. Resurssitehokkuus pitää sisällään luonnonvarojen ja energian kestävän käytön, jolloin haitallisia ympäristövaikutuksia ei synny. Lisäksi resurssitehokkuudella tarkoitetaan ekosysteemipalvelujen säilyvyyttä niin, että ne riittävät myös tuleville sukupolville. Ekosysteemipalvelut ovat ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä (SYKE 2013a). Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan köyhyyden vähenemistä, työllisyyden parantamista ja luonnonvarojen globaalia vastuullista hyödyntämistä. (Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013.) Suomen vihreän kasvun mahdollisuuksia tutkinut Jan Rotmans Rotterdamin yliopistosta korostaa vihreän talouden sisältävän kolme keskeistä elementtiä: puhtaus, suljettu kierto ja biokeskeisyys. Tuotannon tulisi olla puhdasta eli vähähiilistöä tai hiilivapaata, eikä sen tulisi perustua lineaariselle tuotantokaavalle vaan resurssien suljettuun kiertoon. Tuotannosta tai tuotteesta aiheutuvat jätteet tulisi siis nähdä materiaalina uusille tuotteille. Biokeskeisyydellä tarkoitetaan vihreiden resurssien, kuten esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. (Rotmans 2012.) Vihreä talous liittyy läheisesti muihin sitä hyvin lähellä oleviin käsitteisiin, kuten vih- 5

6 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä reään kasvuun, kestävään kasvuun, kestävään talouteen, luonnonvaratalouteen, biotalouteen ja Cleantech-ajatteluun. Puhtailla teknologioilla (Antikainen et al. 2013, 9 11.) Lisäksi puhutaan myös vihreistä työpaikoista ja ympäristöliiketoiminnasta. Ominaista (cleantech) viitataan tuotteisiin, palveluihin, vihreään talouteen läheisesti sidoksissa olevissa käsitteissä ovat muun muassa vähähiilisyys tai hiilineutraalius, luonnonvarojen prosesseihin ja järjestelmiin, joiden käytöstä säästävä käyttö, osallistavuus, vihreä verouudistus ja ekoinnovaatiot. (Hakanen 2012, 1.) Myös älykkäät ja kestävät teknologiset ratkaisut koetaan olennaiseksi osaksi vihreää taloutta, ympäristölle kuin niiden on vähemmän haittaa ja niiden toivotaan tuovan ratkaisuja ympäristöongelmiin vaihtoehdoista. liittyviin globaaleihin haasteisiin. (Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013.) Vihreässä taloudessa ei kuitenkaan voi olla (Hautamäki 2008,68.) kyse pelkästään teknologisista ratkaisuista vaan myös kestävistä elämäntavoista, uusista instituutioista ja kulttuurisista muutoksista (Rotmans 2012). Vihreän talouden rakennemuutos tulee vaikuttamaan merkittävästi työpaikkoihin. Prosessiteollisuuteen syntyy todennäköisesti uusia työpaikkoja, kuten esimerkiksi biojalostamot. Myös uudenlaisia töitä syntyy liittyen muun muassa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen. Tuulivoimalaitokset ja aurinkopaneelit tulevat esimerkiksi tarvitsemaan erilaisia huoltotoimenpiteitä. Valmistukseen liittyvät työpaikat voivat säilyä suurin piirtein ennallaan, mutta valmistettava tuote voi muuttua. Esimerkiksi sähköautojen valmistusprosessi ei eroa erityisemmin polttomoottorilla varustettujen autojen valmistuksesta. Vihreät työpaikat voivat olla myös varsin perinteisiä teollisuustöitä ja korjausrakentamista sekä tutkimusta, tuotekehitystä, konsultointia ja palveluammatteja, jolloin muutos kohdistuu ennemminkin siihen, mitä tuotetaan ja miten kulutetaan kuin itse työn sisältöön. Rakennemuutoksessa on tärkeää sisällyttää myös työturvallisuus osaksi muutosprosessia. (Honkasalo 2012: 111, 119.) Vihreä talous sisältää ajatuksen taloudellisen toiminnan sopeuttamisesta luonnonjärjestelmien kanto- ja sietokyvyn sallimiin puitteisiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on alettu puhua irtikytkennästä, jolla tarkoitetaan taloudellisten hyötyjen ja ympäristöhaittojen erottamista toisistaan. Irtikytkentä on suhteellista silloin, kun tarkastelun kohteena olevan toiminnon ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten kasvu on hitaampaa kuin siitä saatavien taloudellisten hyötyjen kasvu. Absoluuttinen irtikytkentä saavutetaan, kun ympäristöhaitat vähenevät riippumatta talouden kasvusta. Palveluistaminen on myös esitetty yhdeksi vihreän talouden mahdollisuudeksi. Sillä tarkoitetaan tuotteiden ja niihin liittyvien palveluiden myymisen sijaan kokonaisvaltaista asiakkaiden hyvinvointiin liittyvien tarpeisiin vastaamista. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa ei puhuttaisi enää vain talojen rakentamisesta vaan asukkaan asumiseen ja elämänlaatuun liittyvistä ratkaisuista. (Antikainen et al. 2013: 10.) Ennen kaikkea tarvitaan merkittäviä systeemisiä muutoksia, sillä vihreä talous edellyttää uudenlaisia tuotanto- ja kulutusrakenteita ja prosesseja. Yhteiskunnan järjestelmien muutoksia tulee tapahtua kaikilla tasoilla aina paikalliselta kansainväliselle tasolle. Suomesta on tunnistettavissa vihreän talouden kannalta myös positiivisia taloudellisia rakenteita, esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön liittyen. Pitkällä aikavälillä tulisi kuitenkin keskittyä tunnistamaan vihreän talouden kannalta haitallisia kehityspolkuja, kuten esimerkiksi energiaintensiivisyys teollisuudessa ja fossiiliriippuvuus tieliikenteessä. Pitkän aikavälin strategisella suunnittelulla voidaan vaikuttaa haitallisten kehityspolkujen muovautumiseen. Lyhyemmällä aikavälillä voidaan keskittyä nopeastikin tunnistettaviin vihreälle taloudelle 6

7 suotuisiin kehityspolkuihin. (Antikainen et al. 2013: 14.) Resurssitehokkuuteen panostaminen ei kuitenkaan ole aina yksioikoinen prosessi, sillä resurssitehokkuuden parantaminen ei välttämättä näy suorina hyötyinä. Jevonsin paradoksiksi kutsutun rebound-vaikutuksen myötä saavutettu tehokkuuden paraneminen ja kokonaiskustannusten aleneminen voi johtaa siihen, että osa kustannussäästöistä kohdennetaan vihreän talouden näkökulmasta haitalliseen kehitykseen. Näin menetetään resurssitehokkuuden parantamisesta kertyneitä hyötyjä. Arvioiden mukaan esimerkiksi Englannissa kotitalouksien sisälämpötilan yhden asteen lasku tuottaisi rebound-vaikutuksen vuoksi 70 prosentin nettohyödyn suorasta vähennyspotentiaalista eli rebound-efekti kumoaisi lähes kolmasosan saavutetuista päästövähennyksistä. (Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013, 13.) 7

8 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä 3 Vihreän talouden tavoitteet ja hankkeet Suomessa Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan Suomen tavoitteeksi on kirjattu hiilineutraali yhteiskunta, joka on maailman eturintamassa ympäristöystävällisessä, resurssi- ja materiaalitehokkaassa taloudessa sekä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen kehittämisessä. Lisäksi tavoitteena on tehdä Suomesta luonnon monimuotoisuuden vaalimisen, ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristöteknologian edelläkävijä sekä kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta. (Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma.) Hallitus on myös tilannut tulevaisuusselonteon kestävän kasvun mallista. Selonteossa tarkastellaan Suomen kehitystä seuraavan vuoden aikana talouden, hyvinvoinnin ja ympäristön näkökulmista huomioiden myös globaalit kytkökset. Valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen, joka kannustaa kuntia edistämään merkittävästi energia-, ympäristö-, ja Cleantech-ratkaisuja. Periaatepäätöksessä suositellaan, että kunnat huomioivat vihreän teknologian ratkaisut kaikissa julkisissa hankinnoissaan. (TEM 2013a.) Lisäksi annettiin periaatepäätös koskien kestävää asumista, liikkumista ja ruokailua. Linjauksella tavoitellaan energiaviisasta ja mukavaa asumista, laadukasta ruokaa, jota ei haaskata, sekä sujuvaa ja vähän kuormittavaa liikkumista. (YM 2013a.) Työ- ja elinkeinoministeriö ja Tekes ovat yhteistyössä käynnistäneet kansallisella tasolla prosessin, jonka tavoitteena on yhdistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimenpiteet kestävän talouden edistämiseksi. Ministeriöt, yritykset, kaupungit, yliopistot, yhdistykset ja liitot ovat osallistuneet prosessiin antamalla oman lupauksensa kestävän talouden edistämiseksi. Kuntaliitto on luvannut tukea ja aktivoida kuntia vihreän talouden rakentamisessa. Kaupungeista Lahti ja Mikkeli ovat antaneet oman lupauksensa. Lahti lupaa tukea Suomen kehittymistä globaaliksi Cleantech-edelläkävijämaaksi edistämällä kestäviä yhdyskuntarakenteen, liikenteen ja asumisen ratkaisuja, ympäristöliiketoimintaa, kansallista Cleantech-klusteria sekä puhtaiden teknologioiden pilotointimahdollisuuksia, kehittämistä, markkinoille pääsyä ja käyttöönottoa. Mikkeli lupaa uudistaa hallintorakennettansa ja palvelujen tuottamisprosesseja digitaalisten ratkaisujen avulla, huomioida luonnon voimavarojen oikeudenmukaisen käytön kaikessa toiminnassaan, edistää kestävää kehitystä kaupunkisuunnittelun, investointien ja hankintojen kautta, edistää ympäristövastuullisuutta sekä tukea kestävään kasvuun liittyvää koulutusta ja huippututkimusta. Tekes pyrkii Green Growth Tie kestävään talouteen -ohjelmallaan kestävän kasvun ja luonnonvarojen tehokkaan ja vastuullisen käytön edistämiseen. Ohjelman tavoitteena on tukea resurssitehokkuudeltaan harppauksellisten innovaatioiden syntyä ja luoda pohjaa uusien vihreän kasvun arvoverkostojen kehittymiselle. Tekes on myös käynnistänyt Fiksu kaupunki-ohjelman ( ), jossa haetaan markkinakokemuksia ja testataan uusia ratkaisuja esimerkiksi lähienergiaan tai hiilijalanjäljen pienentämiseen liittyen, sekä vuonna 2011 vastuullista kaivostoimintaa edistävän Green Mining -hankkeen. Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt Cleantechin strategisen ohjelman vuonna 2012 sekä valmistelee prosentin päästövähennyksiin vuonna 2050 tähtäävää energiaja ilmastotiekarttaa ja materiaalitehokkuusohjelmaa kestävän tuotannon ja yritystoiminnan tueksi. Ympäristöministeriö on päivittänyt Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaansa 8

9 (KULTU), jonka tavoitteena on vähentää niin kotien kuin julkisen sektorin ympäristöhaittoja ja kasvihuonekaasupäästöjä. Osana ohjelmaa Motiva Oy tarjoaa kunnille kestävien hankintojen neuvontapalvelun. Vihreä talous on tällä hetkellä Suomessa erittäin ajankohtainen ja sen ympärillä tapahtuu paljon. Sen keskeiset periaatteet näkyvät jo kansallisella tasolla Suomelle asetetuissa tavoitteissa. Olennaista on, miten tavoitteet saadaan leviämään ja miten ne toimeenpannaan käytännössä. Suomessa ei kuitenkaan ole vielä varsinaista vihreän talouden strategiaa, mutta useita siihen tähtääviä aloitteita. Nämä strategiat ja ohjelmat sekä muut jo olemassa olevat vihreän talouden poliittiset prosessit tulisi huomioida rakennettaessa kansallista vihreän talouden strategiaa. Tarve yhteisen tahtotilan luomiselle on selkeä. Erillisten strategioiden tulisi ohjata selkeästi samaan suuntaan, muuten ne voivat aiheuttaa epämääräisyyttä ja hämmennystä. Suomen tulisi vielä selkeämmin määrittää, mitä vihreä talous tarkoittaa nimenomaan Suomen kontekstissa. Vision tulisi olla luotu kansallisesti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, jotta saataisiin luotua koko maahan yhteinen visio ja päämäärä vihreän talouden edistämiseen. Kansallinen lupaprosessi pyrkiikin vastaamaan tähän haasteeseen. TEM, Tekes, YM ja Sitra ovat jo aloittaneet keskustelun yhteisen tavoitteen edistämiseksi. (Antikainen et al. 2013: 18; Rotmans 2012.) 9

10 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä 4 Kunnat ja vihreä talous Kunnilla on merkittävä rooli vihreän talouden edistämisen kannalta, sillä kunnat tarjoavat asukkailleen peruspalvelut ja elinympäristön. Paikallistason päätöksenteolla vaikutetaan siihen, millaiselle arvoperustalle ja fyysisille puitteille kunnan toiminta perustuu. Huomiota on kiinnitetty etenkin julkisten hankintojen merkitykseen. Julkiset hankinnat muodostivat vuonna ,4 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta eli noin 35 miljardia euroa (TEM 2013b). Julkisilla hankinnoilla on vihreän talouden edistämisen kannalta erittäin tärkeä vipuvaikutus: hankkimalla vihreän talouden periaatteiden mukaisia tuotteita ja palveluja, julkinen sektori luo markkinoita ympäristöystävällisille ratkaisuille ja helpottaa tällä tavalla pientenkin yritysten markkinoille pääsyä. Ympäristöystävälliset tuotteet eivät useinkaan ole kalliimpia kuin muut tuotteet ja palvelut, vaan voivat etenkin pidemmällä aikavälillä resurssitehokkuutensa ansiosta tuottaa kunnille kustannussäästöjä. (Suomen Kuntaliitto 2012: 47.) Esimerkiksi kuntien teknisessä infrastruktuurissa ja palvelutuotannossa on energiatehokkuuden edistämisen kannalta paljon potentiaalia (Hakanen, Huhtala, Mattsson 2013, 22). Suomen kuntien tulisi olla aktiivisesti mukana keskustelussa luomassa kansallista visiota vihreästä taloudesta ja sen toteuttamistavoista. Kunnat voivat itse etsiä yhteistyössä sidosryhmien kanssa uusia keinoja ja toimintatapoja vihreän talouden edistämiseksi ja jakaa niitä hyvinä käytäntöinä eteenpäin muille kunnille. Vihreän talouden edistäminen onkin usein kunnille kumppanuutta, sillä tarvitaan uusia ratkaisuja toimittavia yrityksiä, toimenpiteiden rahoittajia ja kehityshankkeiden toteuttajia (Hakanen, Huhtala ja Mattsson 2013, 23). Myös vihreät investoinnit ovat keskeisessä roolissa vihreään talouteen siirtymisessä. Kuntien tulisi hyödyntää aktiivisesti vanhoja rahoituskanavia, mutta pyrkiä myös uusien löytämiseen (Hakanen 2013). Vihreän talouden edistäminen edellyttää oikeudellisten, taloudellisten ja tiedollisten ohjauskeinojen muutosta. Kuntien käytössä olevien ohjauskeinojen tulisi kannustaa kestävää tuotantoa ja kulutusta sekä tehdä haitallisista rakenteista kannattamattomia sekä edistää esimerkiksi paikallisten innovaatioiden sisäänajoa ja päästövähennysten toteutumista sovitulla aikataululla. Ohjauksen ja kannusteiden tulisi johdonmukaisesti ohjata kunnan alueella toimivia ja asukkaita yhdenmukaiseen suuntaan. Yhteiskunnan rakenteiden lisäksi muutosta tarvitaan myös asennekulttuurissa. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on kansainvälisessä mittakaavassa suuri, joten tarvitaan ymmärrystä materiaalisen kulutuksen vähentämiseksi ja aineettoman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Esimerkiksi kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvoinnin lisääjänä on vihreän talouden kannalta potentiaalinen tarkastelunaihe. (Antikainen et al. 2013: 16, 20.) Kuviossa 1 esitetään vihreän talouden olennaisimmat elementit kuntien kannalta. Resurssitehokkuus ja vähähiilisyys ovat keskeisimmät ydinelementit, joiden edistämisen tulisi läpäistä koko kunnan toiminta. Resurssitehokas ja vähähiilinen kunnan toiminta tuottaa kunnalle kilpailuetua kuntaorganisaation toiminnan tehostumisen ja vihreän liiketoiminnan kautta. Lisäksi resurssitehokas ja vähähiilinen kunnan toiminta säästää luonnonvaroja ja ottaa huomioon ekosysteemien toimintakyvyn rajat turvaten niiden käytön myös tulevaisuudessa. Jotta voidaan saavuttaa kokonaisvaltainen kunnan elinvoima, niin huomioon tulee ottaa myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Vihreä talous tarkoittaa siis kuntien kannalta 10

11 resurssitehokkaiden ja vähähiilisten ratkaisujen etsimistä ja käyttöönottoa, mikä edistää paikallista työllisyyttä ja kilpailukykyä sekä kuntien toiminnan turvaamista myös tulevaisuudessa niin sosiaalisesta, ekologisesta kuin taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Resurssitehokkuudella tarkoitetaan luonnonvarojen käyttöön perustuvien tuotantopanosten ja niillä aikaansaatavien taloudellisten tuotosten hyötysuhteen jatkuvaa kasvattamista. Sen edistämisen on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta toivottavaa, sillä se tarkoittaa sekä luonnonvarojen käytön aiheuttamien haitallisten ympäristövaikutusten vähentämistä että uusien, aikaisempaa suuremman yhteiskunnallisen hyödyn tuottavien tuotanto- ja kulutusrakenteiden tunnistamista. (Antikainen et al. 2013: 18.) Resurssitehokkuutta ja vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet voivat olla yksittäisten prosessien tehostamista, järkeistämistä ja hävikin vähentämistä. Ne voivat myös liittyä raaka-ainevalikoiman ja energiantuotantomuotojen uudelleen suuntaamiseen sekä laajoihin alueellisia tai toiminnallisia verkostoja kattaviin ratkaisuihin. Esimerkkejä tästä ovat teolliset symbioosit, suljettujen kiertojen edistäminen ja kierrätystalouden ratkaisut. Resurssitehokkuuden keskiössä on elinkaarilähtöinen tuotanto- ja kulutusprosessien suunnittelu, paikallisten ratkaisujen ja yhteistyömallien hakeminen sekä uudet liiketoimintamallit, joissa osaaminen, raaka-ainevirrat ja pääoma yhdistyvät uusilla tavoilla. (Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013, 40). Resurssitehokkuuden edistäminen kunnissa tarkoittaa lähinnä luonnonvarojen riittävyydestä huolehtimista, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ympäristövaikutusten vähenluonnonvarojen ja energian kestävä käyttö jätteiden synnyn vähentäminen suljettu materiaalikierto resurssitehokkuus innovaatiot vihreä teknologia kestävä talouskasvu uudistuminen kilpailukyky vihreä talous vähähiilisyys päästövähennykset ilmastonmuutos sosiaalinen oikeudenmukaisuus ekosysteemien toimintakyvyn turvaaminen työllisyyden edistäminen osallistuminen luonnonsuojelu luontopääoman kasvattaminen Kuvio 1. Vihreän talouden elementit kunnan näkökulmasta. 11

12 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä tämistä. Infrarakentaminen ja energiantuotanto ovat kunnan suurimpia materiaalivirtojen aiheuttajia. Lisäksi myös palvelut tuottavat merkittäviä materiaalivirtoja. Erityisesti julkiset hankinnat, kaavoitus, rakennushankkeet, jätehuolto ja palvelut (sairaalat, koulut, tekniset palvelut) ovat merkittäviä materiaalitehokkuuden edistämisen kannalta. Materiaalien ja energiakäytön tehostaminen on kunnille hyvin kannattavaa, sillä se tuottaa usein myös kustannussäästöjä. (Motiva Oy, ) Tullakseen vähähiilisiksi nykyiset kunnat tarvitsevat huomattavia päästövähennyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Päästöjä tulisi vähentää jopa % nykyisestä. Kunnissa tehtävien päätösten päästövaikutuksia ei ole kuitenkaan helppoa arvioida, sillä useat eri päätökset nivoutuvat toisiinsa aiheuttaen monimutkaisia syy ja seuraus -suhteita. Päästöjen vähennystavoitteeseen päästäkseen kuntien tuleekin tarkastella yksittäisten päätösten suhdetta kunnan koko toimintaan. Päätösten vaikutuksia tulisi tarkastella sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Ilmastotavoitteet eivät yleensä ole ristiriitaisia muihin hyvinvointia tavoittelevien tavoitteiden kanssa, vaan etenkin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ilmastonmuutos voidaan ottaa huomioon kunnan taloudellista kehitystä tukevalla tavalla. Esimerkiksi tiivis yhdyskuntarakenne on eduksi sekä kasvihuonepäästöjen että kuntatalouden kannalta. Myös paikallisten resurssien, kuten esimerkiksi puuhakkeen käyttö, voi edistää työllisyyttä ja alueellista hyvinvointia. (Suomen Kuntaliitto 2012: 3, 10.) Ekosysteemien toimintakyvyn ylläpitäminen tarkoittaa yhtäältä ihmisten toimien haitallisten luontovaikutusten minimointia ja toisaalta ns. ekosysteemipalveluiden turvaamista. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joihin elämämme ja hyvinvointimme perustuu. Monet säätelevät tehtävät, kuten hiilidioksidin sidonta ja tulvien estäminen, sekä ylläpitävät tehtävät kuten ravinteiden kierto ja yhteyttäminen ovat ekosysteemipalvelujen tuottamia hyötyjä. Etenkin hauraat ekosysteemit ja uhanalaiset lajit saattavat tarvita suojelutoimenpiteitä. Kunnan tulee pyrkiä tarjoamaan hyvä ja terveellinen asuinympäristö asukkailleen, mitä voidaan edistää ilmanlaadun suojelemisella, melun torjunnalla ja vesiensuojelulla. Ympäristölupien ja ympäristövalvonnan kautta voidaan hallita haitallisten ympäristövaikutusten määrää. Myös rakennusmääräyksillä voidaan vaikuttaa, esimerkiksi lämmön ominaiskulutuksen vähentämisellä uudisrakennuksissa ja vanhassa rakennuskannassa. (Hakanen 2013.) Luonnon monimuotoisuutta on myös mahdollista lisätä, ja asiasta tulisikin käydä nykyistä enemmän keskustelua. Biodiversiteettiä voidaan monipuolistaa esimerkiksi viherinfrastruktuuriratkaisuilla, joista olisi mahdollista kehittää myös liiketoimintaa (Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013, 17). Ennen kaikkea ympäristöpolitiikka tulisi sisällyttää osaksi kaikkia taloudellisesti tärkeitä kunnan päätöksiä. Tähän tarvitaan avointa keskustelua ja osaamista ympäristövaikutusten tunnistamiseen, mittaamiseen ja havainnollistamiseen. Kartoitukset ja arvioinnit eivät kuitenkaan yksinään riitä, vaan niille tulee antaa painoarvoa päätöksentekotilanteessa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus liitetään usein työn rooliin ympäristön tilan parantamisessa ja köyhyyden poistamisessa keskittyen ilmastopoliittisten toimien oikeudenmukaisuuteen ja tulonjakoon. Etenkin ekologisella verouudistuksella on keskeinen rooli. Työllisyyttä on mahdollista parantaa vähentämällä työn verotusta energiaverotuksesta saaduilla tuotoilla. Näin voidaan lieventää myös negatiivisia työllisyysvaikutuksia, joita voi syntyä energiaintensiivisille aloille, jotka eivät pysty sopeutumaan riittävän hyvin kasvaviin energiakustannuksiin. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulisi kuitenkin ymmärtää laajempana kuin vain kysymyksinä siitä, kuka maksaa ja kuka hyötyy. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuka tekee valintoja ja päättää vihreän talouden lähestymisnäkökulmasta ja toteuttamisen 12

13 tavoista. Nämä ovat valintoja, jotka vaikuttavat syvälle yhteiskunnan toimintaan ja asukkaiden elämään, minkä vuoksi niissä tulisi soveltaa laajaa osallistumista, keskustelua ja eri vaihtoehtojen monipuolista punnitsemista. Keskeistä on tiedon avoimuus, mikä synnyttää asukkaissa luottamusta. Tiedon avoimuus kannustaa toiminnanharjoittajia päästöjen itsetarkkailuun sekä myös edistää esimerkiksi ympäristölupajärjestelmän toimivuutta. (Honkasalo 2012: 125.) Kilpailukyky tarkoittaa yrityksen, toimialan tai kansatalouden kykyä selviytyä taloudellisen kilpailun olosuhteissa. Paikkakunnan kilpailukyky voidaan nähdä kykynä vetää puoleensa asukkaita ja yrityksiä. Paikkakunnan kilpailukyky vahvistaa kunnan edellytyksiä järjestää toimivat julkiset palvelut, mikä puolestaan vahvistaa paikkakunnan kilpailukykyä. Kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää toimintaympäristön muutoksiin sopeutumista. 13

14 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä 5 Vihreän talouden toimenpiteet kunnissa Seuraavaksi eritellään yksityiskohtaisemmin, mitä kunnat voivat tehdä edistääkseen vihreää taloutta: mitkä ovat keskeisimpiä toimenpiteitä kunnan eri toiminnoissa. Esimerkiksi Motiva on esittänyt viisi keskeistä keinoa kuntien materiaalitehokkuuden parantamiseen (ja tätä kautta mahdollisesti edistää ympäristöliiketoimintaa): (1) ympäristö- ja materiaalitehokkuustavoitteet tulisi sisällyttää kunnan strategiaan, (2) maankäyttöpolitiikassa tulisi huomioida materiaalikysymykset ja mahdollistaa materiaalien hyötykäyttö, (3) hankintojen tulisi perustua kestäviin kriteereihin, (4) uusiomateriaaleja tulisi hyödyntää infra- ja maarakentamisessa sekä (5) jätteiden synnyn vähenemiseen tulisi kannustaa jätehuoltomääräyksillä, -maksuilla ja -hankkeilla. (Motiva Oy ). Lisäksi pyritään tuomaan esille, millaisia vihreän talouden palvelukonsepteja, teknologioita ja työpaikkoja kyseisillä kuntien toimenpiteillä tuetaan. Tiedot perustuvat Suomen Kuntaliiton asiantuntijoiden näkemyksiin, Helsingin, Lahden ja Turun strategia-asiakirjojen tarkasteluun sekä muihin lähdemateriaaleihin. 5.1 Strategiatyö Strategiat ovat tärkeitä kunnan toimintaa ohjaavia malleja ja suunnitelmia. Niiden tarkoituksena on pystyä ennustamaan tulevaisuuden suuntaviivoja ja lisäämään kunnan mahdollisuuksia selvitä yhä monimutkaistuvassa toimintaympäristössä. Yksinkertaistettuna strategiaa voidaan pitää kunnan toimintaa ohjaavana punaisena lankana. Se voidaan ymmärtää myös ajattelutavaksi, joka näkyy kunnan päätöksenteossa ja toiminnassa. Kuntien pitäisi pystyä ennakoimaan muutoksia sekä reagoimaan ja vaikuttamaan niihin, eikä vain sopeutumaan muutoksen tuomiin vaikutuksiin. Strategiassa onkin kyse toimintaympäristön uhkiin varautumisesta ja omien heikkouksien tunnistamisesta sekä mahdollisuuksiin tarttumisesta ja vahvuuksien kehittämisestä. Koska kunnat toimivat yhä nopeammin muuttuvassa toimintaympäristössä, on strategisella johtamisella merkittävä rooli kunnan elinvoimaisuuden kannalta. (ks. Pauni) 5.2 Miten vihreä talous näkyy kunnan strategia-asiakirjoissa? Tätä raporttia varten tarkasteltujen Helsingin, Turun ja Lahden strategia-asiakirjoissa vihreä talous näkyy etenkin ympäristöystävällisen liiketoiminnan ja innovatiivisuuden edistämisenä sekä ympäristöosaamisen painottamisena. Elinvoimaisuuden koetaan rakentuvan ennen kaikkea yritysmyönteisyyden ja uudenlaisen liiketoiminnan edistämisen kautta. Ympäristöystävällinen ja resurssitehokas liiketoiminta koetaan potentiaaliseksi kasvualueeksi. Vihreä talous liitetään uudenlaisiin toimintatapoihin, ratkaisuihin, tuotteisiin ja palveluihin. Asiakirjoissa painotetaan paljon osaamisen merkitystä. Ympäristöosaaminen on lähde kestävämpien liiketoimintamuotojen kehittämiselle. Ympäristöosaaminen keskittyy energiaja materiaalitehokkuuteen, ympäristö- ja aluekehitykseen, materiaali- ja prosessitekniikkaan, ympäristötekniikkaan, ympäristökonsultointiin tai esimerkiksi Cleantech-ratkaisuihin. 14

15 Ympäristöalan osaaminen pyritään valjastamaan taloudellisen kasvun tuottamiseen. Vaikka kunnissa on jo resurssitehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyteen liittyvää liiketoimintaa, nähdään sen edelleen kehittämiselle vielä paljon mahdollisuuksia. Lisäksi jo olemassa olevan osaamisen yhdistelemisen koetaan tuottavan uudenlaista vihreän talouden mukaista liiketoimintaa. Esimerkiksi Lahdessa pyritään yhdistämään muotoilu- ja ympäristöosaamista ja Turussa meri- ja ympäristöteknologiaa niin, että saadaan synnytettyä uusia kestäviä ratkaisuja. Innovointi, uudet kokeilut ja demonstraatioympäristöt nousevat strategioissa merkittäväksi osaksi kuntien uudistumista. Innovaatioiden tukeminen ohjelmien, yhteistyön ja kehittämisympäristöjen kautta pyritään turvaamaan kunnan kilpailukyky. Erityisesti halutaan tukea avointa ja käyttäjälähtöistä innovaatioiden tekemisen tapaa. Huomiota kiinnitetään teknologisten innovaatioiden lisäksi myös sosiaalisiin innovaatioihin ja palveluinnovaatioihin. Demonstraatioympäristöjen ja ajatushautomoiden avulla pyritään tukemaan uusia liiketoimintamuotoja sekä synnyttämään luovaa ajatustenvaihtoa eri alojen välille. Resurssitehokkuus on keskeinen sisältötekijä ympäristöosaamisen ja ympäristöliiketoiminnan edistämisen kannalta. Strategioissa sillä viitataan materiaali- ja energiapanosten hyötysuhteen parantamisen, suljettujen materiaalikiertojen edistämiseen, sivuvirtojen parempaan hyödyntämiseen sekä jätteiden vähentämiseen. Resurssitehokkuus liitetään etenkin rakennetun ympäristön kehittämiseen. Energia- ja materiaalitehokkaat rakentamisen ratkaisut, tilojen käytön tehostaminen ja resurssitehokkuuden huomioiminen yhdyskuntarakenteen suunnittelussa edistävät kestävää kaupunkiympäristöä. Tietovarantojen avaaminen on mahdollistanut myös muiden kaupungin avaintoimintojen, kuten rakentamisen, jätehuollon, energiajakelun ja hyvinvoinnin älypalvelutarjonnan nopeamman kehittämisen. Yhdyskuntarakenteen suunnittelussa pyritään ympäristötehokkaampiin ratkaisuihin. Kunnat pyrkivät tiiviiseen yhteistyöhön alueen toimijoiden kanssa edistämällä esimerkiksi edelläkävijäalueiden syntymistä, joiden suunnittelussa pyritään mm. kestäviin rakentamis-, energia- ja liikenneratkaisuihin. Tällaisia pilottialueita ovat Lahdessa Henna, Ranta-Kartano ja Niemi, Helsingissä Östersundom sekä Turussa Skanssi ja Linnakaupunki. Yritysten raakaaineiden käytön, energiakulutuksen ja kierrätettävyyden lisäksi ympäristötehokkuus liittyy olennaisesti koko yhdyskuntarakenteeseen ja sen asumis- ja liikenneratkaisuihin. Julkisten hankintojen merkitys paikallistalouteen vaikuttavana tekijänä tunnistetaan. Kaikki tarkastellut kunnat ovat soveltaneet hankintapolitiikassaan innovatiivisuuden periaatetta eli pyrkivät tukemaan uudenlaisia ratkaisuja hankintapäätöksissään. Hankintapolitiikassa koetaan olevan kuitenkin vielä kehitettävää. Niiden tehokkuutta, innovatiivisuutta sekä ympäristövastuuta tullaan tulevaisuudessa lisäämään. Vihreän talouden kannalta on hyvä kiinnittää huomiota strategioissa korostuviin uudistumisen tarpeeseen ja yhteistyön merkittävyyteen. Asiakirjoissa puhutaan mm. uusista toimintamalleista, uusista roolituksista, uusista ratkaisuista, uudesta liiketoiminnasta ja uudenlaisesta kasvusta. Uudistuminen koetaan olennaiseksi osaksi kuntien toimintaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Yhdeksi uudistumisen haasteeksi mainitaan toimialojen siiloutuminen, jota pyritään vähentämään toimialojen välisen vuorovaikutuksen lisäämisellä. Myös yhteistyön ja verkostojen merkitys korostuu strategia-asiakirjoissa. Kumppanuuksia kunnalle keskeisten osaamisalojen toimijoihin halutaan tiivistää. Yhteistyö eritasoisten toimijoiden naapurikuntien, yritysten, seudullisten toimijoiden kanssa koetaan tärkeäksi ja sitä pyritään lisäämään. Venäjän markkinat mainitaan useassa yhteydessä huomioonotettavana mahdollisuutena. Kukaan ei pärjää jatkossa yksin ja kaikkien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin on opittava uutta ja luovuttava vanhoista reviireistään. 15

16 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä Vihreä talous strategisena painopisteenä Vaikka kaikki kunnat voivat edistää vihreää taloutta omassa toiminnassaan koska se on kunnalle itselleen kannattavaa esimerkiksi resurssitehokkuuden myötä saavutetusta kunnan toiminnan tehostumisesta ja kustannussäästöistä johtuen kunta voi myös valita vihreän talouden strategiseksi kehittämisen painopisteeksi. Lahden kaupunkistrategiassa konserni edistää ekologisen, resurssitehokkaan rakennetun ympäristön sekä siihen liittyvien edelläkävijä-alueiden ja -kohteiden syntymistä. Helsingissä strategiassa Helsinki on tunnettu ympäristöviisas vihreän talouden kaupunki. Resurssitehokkuus paranee sekä omassa toiminnassa että yhteistyössä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. Turussa uudistunut Turku on edistyksellinen ympäristöosaaja. Energian käyttöä tehostetaan ja pidetään yllä maan korkeatasoisinta jätehuoltoa. Jos vihreä talous on nostettu tärkeäksi strategiseksi painopisteeksi, voivat vihreän talouden elementit näkyä jo kunnan visiossa, kuten esimerkiksi Lahdessa: Lahti on houkutteleva ja elinvoimainen ympäristökaupunki. Jos vihreän talouden edistämisellä on vähemmän painoarvoa, näkyvät siihen liittyvät tavoitteet strategisten painopisteiden alatavoitteissa tai keskeisten tavoitteiden tarkemmassa kuvauksessa. Kuntastrategiassa nostetaan esille kunnan tärkeimmät voimavarat ja kehittämisen kärjet. Siinä määritellään keinot houkuttelevan ja elinvoimaisen kunnan rakentamiseen. Jokainen kunta määrittelee itse omat strategiset tavoitteensa. Jos vihreä talous on valittu strategiseksi elinvoimaisuuden tekijäksi, perustuu kaupungin toiminta siihen, jolloin kestävyyden näkökulma pitäisi tulla huomioiduksi laaja-alaisesti ja kattavasti. Kuntastrategia määrittää keskeiset tavoitteet muille kunnan strategia-asiakirjoille. Elinkeinostrategiassa määritetään hyvinvoinnin tavoitteita elinkeinopolitiikan näkökulmasta. Jos vihreä talous on nostettu tärkeäksi strategiseksi valinnaksi jo kuntastrategiassa, ilmenee sama linja myös elinkeinostrategiassa. Jos kuntastrategia ei tuo esille vihreää taloutta osana kunnan elinvoimaisuuden rakentumista, voi vihreän talouden näkökulma jäädä elinkeinostrategiassa vähäiseksi. Tarkasteluissa elinkeinostrategioissa vihreä talous koetaan potentiaaliseksi kasvun lähteeksi ja sitä pyritään tukemaan. Olennainen ero on kuitenkin siinä, että edistetäänkö Cleantech- ja resurssitehokkaita ratkaisuja sen vuoksi, että niiden uskotaan tuottavan taloudellista kasvua vai sen vuoksi, että liiketoiminnan sopeutuminen ekosysteemien kantokykyyn koetaan olennaiseksi osaksi kunnan elinvoimaisuuden perustaa. Elinkeinostrategian toimintaympäristön kuvauksen tarkoituksena on tuoda esille merkittävimpiä kunnan alueen liiketoimintaan vaikuttavia muutoksia ja tekijöitä. Kaikissa elinkeinostrategioiden toimintaympäristön kuvauksissa ei kuitenkaan tuotu esille kasvavaa painetta ympäristöystävällisemmille liiketoimintamuodoille. Jos ympäristöarvojen muutosta ei tunnisteta elinkeinopolitiikan yhdeksi lähtökohdaksi, ei strategia voi olla kovin vihreän talouden mukainen. Se, millä tavalla paine kestäviin tuotantoprosesseihin, vihreään liiketoimintaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja päästövähennyksiin, näkyy elinkeinostrategiassa, ei ole toimeenpanon kannalta yhdentekevää. Esimerkkejä vihreän talouden näkökulmista ja mittareista kuntastrategiassa: kunnan kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ympäristönäkökulman huomioon ottavien hankintojen osuus kunnan hankinnoista ympäristövastuullisen liiketoiminnan (esim. cleantech) liikevaihdon kehitys ja työpaikkojen määrä 16

17 kasvuyritysten osuus yrityskannasta innovoivien yritysten osuus uusien yritysten määrä julkisten rakennusten kokonaisenergian kulutus resurssi- ja energiatehokkaiden pilottialueiden ja muiden edelläkävijäkohteiden toteuma matala-/nollaenergiarakentamisen osuus koko alueen uudisrakentamisesta korjausvelan määrä (toimitilat, infra, muu asutus) avointa tietoa hyödyntävien sovellusten määrä. RFSC tukea vihreän talouden strategian monialaisten vaikutusten arviointiin ja tavoitteiden mittaamiseen Reference Framework for European Sustainable Cities (RFSC) on Euroopassa kehitetty verkkotyökalu, joka on kehitetty tukemaan kaupunkien ja kuntien kestävän kehityksen työtä. Se tarjoaa käytännönläheistä tukea kestävän kehityksen periaatteiden integroimiseksi paikallisiin toimintatapoihin. Lisäksi se tarjoaa alustan eurooppalaisten kaupunkien väliselle vuorovaikutukselle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle. RFSC sisältää työkaluja strategian kehittämiseen, kestävyyden eri osa-alueet integroivan toimintatapaan sekä kehityksen seurantaan ja arviointiin liittyen. Kunnista jo saatujen kokemusten myötä työkalujen keskeinen anti on siinä, että ne mahdollistavat strategian taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten arvioimisen sekä tarjoavat indikaattoreita kestävyyden mittaamiseen. Työkalua voidaan soveltaa myös laajoissa projektiarvioinneissa sekä siitä voidaan tulostaa materiaalia herättämään keskustelua mm. strategioiden tulkinnallisuuteen tai vihreän talouden tavoitteiden määrittämiseen liittyen. Kuntien edustajat voivat rekisteröityä palveluun ja hakea kunnalleen laajennetut käyttöoikeudet osoitteessa: Elinkeino- ja innovaatiopolitiikka ja vihreä liiketoiminta Monessa kunnassa elinkeinoelämän aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat kuin kuntaorganisaation tuottamat päästöt. (Suomen Kuntaliitto 2012: ) Kunnan kannattaakin kannustaa alueellaan toimivia yrityksiä resurssitehokkuuteen, vähähiilisyyteen ja energian säästöön. Pitkällä aikavälillä ympäristöystävällinen liiketoiminta tukee kunnan elinvoimaisuutta, sillä nykyisten trendien mukaisesti kyseinen yritystoiminta tulee menestymään tulevaisuudessa. Vaikka tarve kestävämmälle liiketoimintamallille alkaa olla välttämätöntä, tarjoaa ympäristöarvoissa tapahtunut muutos mahdollisuuksia uusille liiketoimintamuodoille ja yritysten uusiutumiselle. Vihreä talous on tärkeä kuntien elinkeinopolitiikalle, sillä vihreä tuotanto on entistä kilpailukykyisempää. Resurssitehokkuuteen ja kierrätykseen perustuvan tuotannon kysyntä sekä kuluttajien arvostus on nousussa. Alan kasvun tukeminen on kunnilta panostusta tulevaisuuteen. Houkuttelemalla alan osaamista alueelleen kunnat luovat edellytyksiä laajentumiselle, mikä puolestaan heijastuu positiivisesti työllisyyteen. Panostamalla päästövähennyksiin ja resurssitehokkuuteen kunnat osoittavat vastuullisuutta ja luovat hyvää imagoa. Esimerkiksi Cleantech-ratkaisujen tukeminen on kunnille mahdollisuus paikallisen, alueellisen ja 17

18 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä kansallisen kilpailukyvyn parantamiseen. Suomessa siirrytään yhä voimakkaammin kilpailulliseen paikallistalouteen, mikä edellyttää kunnilta strategisten painopisteiden määrittämistä. Kunnat kilpailevat toistensa kanssa rahoituksesta, osaamisesta, yrityksistä ja asukkaista. Hyvä esimerkki tästä on INKA-ohjelma, jonka hiljattain päättyneellä ensimmäisellä hakukierroksella kaupungit kilpailivat ohjelman toteuttamiseen osallistumisesta. Kunta voi osallistua vihreän talouden edistämiseen asettamalla hankinnoilleen vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen liittyviä tavoitteita. Hankintakriteerien asettamisessa tarvitaan monipuolista osaamista, jotta pystytään arvioimaan kriteerien vaikutusta käytäntöön. Pienten ja suurten toimijoiden kilpailumahdollisuudet ovat erilaisia, mikä tulisi huomioida myös hankintakriteerien asettamisessa. Kuntien pitäisi tukea erityisesti pienten toimijoiden kasvumahdollisuuksia. Kilpailutuksen tasapuolisuus tulee kuitenkin varmistaa. Hankintaosaamista löytyy paljon myös kunnan sisäisistäkin kehitysyhtiöistä, joiden kanssa vuoropuhelua tulisi vahvistaa. Paikallisten tuotteiden ja palveluiden suosiminen on paitsi kestävä ratkaisu, myös työllisyyttä parantavaa. Tekemällä tiivistä yhteistyötä alueen yritysten ja oppilaitosten kanssa saadaan paremmin valjastettua paikallinen osaaminen alueen elinvoimaisuuden kehittämiseen. Kuntien tulisi löytää keinoja yritysten uusiutumisen ja innovaatiokyvyn tukemiseen. Esimerkkejä tukemisesta voivat olla yhteistyössä toteutetut ajatushautomot ja yrityksille suunnattu ympäristöneuvonta. Myös yrittäjyyteen tulisi kannustaa tukitoiminnoilla. Tärkeää kunnan kestävän elinvoiman rakentamisen kannalta on, että resurssitehokkuus- ja vähähiilisyystavoitteet sisällytetään osaksi elinkeinostrategiaa, joka ohjaa alueen elinkeinopolitiikkaa. Kun tavoitteet on selkeästi muotoiltu strategiaan, on niiden toteuttaminen helpompaa. Ympäristöinnovaatioita tukemalla voidaan edistää vihreään talouteen siirtymistä. Esimerkiksi kaivannaisteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, korjausrakentamisessa ja kaupan alalla on tarvetta uusille prosessi-, tuote- ja palveluratkaisuille. Ympäristöinnovaatioiden edistämisen kannalta olisi tärkeää tarjota etenkin pk-yrityksille parempia työkaluja ennakointitiedon saavuttamiseen ja hyödyntämiseen. Vihreän talouden kannalta toivottavia ovat kysyntä- ja käyttäjälähtöiset innovaatiot, jotka perustuvat osaamislähtöisiin kilpailuetuihin. (Antikainen et al. 2013: 24.) Houkuttelemalla ympäristöosaamista alueelleen kunnat voivat luoda edellytyksiä vihreälle kasvulle. Ympäristöalan toimijoiden ja osaamisen yhteen kokoaminen edistää uusien toimijoiden houkuttelemista ja uudenlaisten liiketoimintamahdollisuuksien löytymistä. Tekemällä tiivistä yhteistyötä alueen yritysten ja oppilaitosten kanssa saadaan paremmin valjastettua paikallinen osaaminen alueen elinvoimaisuuden kehittämiseen. Kuntien tulisi löytää keinoja yritysten uusiutumisen ja innovointikyvyn tukemiseen. Elinkeinopoliittisia toimenpiteitä vihreän talouden edistämiseksi: osallistuminen vihreää taloutta edistäviin hankekokonaisuuksiin verkostoituminen ympäristöalan toimijoiden kanssa (yritykset, oppilaitokset, järjestöt) ympäristöliiketoimintaan liittyvän tiedon hankinta ja levittäminen vihreää taloutta edistävien toimialakohtaisten hankkeiden aloittaminen kunnan ilmastotavoitteiden sisällyttäminen elinkeinostrategiaan neuvontapalvelujen ja tukitoimintojen tarjoaminen yrityksille ekoinnovaatioiden sekä kysyntä- ja käyttäjälähtöisten innovaatioiden edistäminen ennakointitiedon saatavuuden edistäminen pk-yrityksille ajatushautomoiden toteuttaminen yhteistyössä yritysten kanssa 18

19 hankkeiden ja investointien ympäristö- ja työllisyysvaikutusten arvioinnit panostaminen innovatiivisiin julkisiin hankintoihin yhteistyön kehittäminen kunnan ympäristöpolitiikan ja työllisyyspolitiikan välillä. Ilmastokumppanuusverkosto yhteistyötä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja elinkeinopalvelun sekä elinkeinoelämän välillä Ilmastokumppanuusverkoston tavoitteena on synnyttää yhteistyötä ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Ilmastokumppaneiksi liittyvät yritykset määrittävät omat ilmastotavoitteensa, jotka sisällytetään Helsingin kaupunginjohtajan kanssa allekirjoitettavaan ilmastositoumukseen. Verkoston tavoitteena on luoda uusia toimintamahdollisuuksia, innostaa yhteistyöhön, toimia näkyvästi ja jakaa hyviä käytäntöjä. Edelläkävijäyritykset saavat näkyvyyttä tiedottamisen ja verkkosivujen kautta. Myös yliopistot, ammattikorkeakoulut ja järjestöt voivat liittyä verkoston tukijäseniksi. Sitoumuksia seurataan vuosittain. Verkostoa koordinoi Helsingin kaupungin ympäristökeskus yhteistyössä Helsingin elinkeinopalvelun kanssa. Järkivihreä Forssan seutu Vihreys kannattaa niin ympäristön kuin taloudenkin lähtökohdista sitä järkivihreys pohjimmiltaan tarkoittaa. Forssan seudun (Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä) elinkeinostrategia perustuu ympäristöystävällisyyteen ja kestävää kehitystä tukevaan toimintaan. Alueelle onkin kasvanut merkittävä ympäristöosaamisen ja materiaalivirtojen keskittymä, ympäristöalan yritysten ja julkisten organisaatioiden yhteisö Envitech. Toimiva infrastruktuuri, keskeinen sijainti ja ympäristöalan osaajien verkottuminen ovat Envitechin kilpailukyvyn peruspilareita. Yritysten yhteistyö on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi ja mahdollistanut synergiaetujen löytämisen. Malliesimerkkinä alueella sijaitseva biokaasulaitos mahdollistaa vieressä sijaitsevalle energiatahokkaita rakentamisen tuotteita valmistavalle tehtaalle siirtymisen nestekaasusta biokaasun käyttöön. Lyhyen välimatkan vuoksi kaasu voidaan toimittaa tehtaaseen suoraan putkea pitkin ilman pitkiä kuljetusmatkoja. 5.3 Maankäytön suunnittelu Maankäytön suunnittelulla ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista. Vihreän talouden mukainen alueidenkäyttö edellyttää energia- ja materiaalitehokasta (ekotehokasta) yhdyskuntarakennetta, joka luo edellytyksiä toimivalle joukkoliikenteelle, lyhyille työmatkoille, palveluiden saavutettavuudelle, tehokkaille kuljetusjärjestelmille, luonnonvarojen ja taajamien ulkopuolisten luontoalueiden säästämiselle sekä uudelle ympäristöliiketoiminnalle. Yhdyskuntarakenne ja palveluverkko vaikuttavat ihmisten liikkumistarpeisiin ja -valintoihin. Arjen sujuvuuden kannalta on keskeistä, miten palvelut on sijoitettu ja millaiset mahdollisuudet eri liikkumismuodoille on olemassa. Maankäyttö- ja palvelustrategioiden linjaukset vaikuttavat kuntapalveluiden järjestämiskustannuksiin, kuljetuskustannuksiin ja liikkumisturvallisuuteen. (Antikainen et al. 2003: 20). Eheyttämällä yhdyskuntarakennetta voidaan vähentää ympäristöpäästöjä. Eheyttämisen tulisi tapahtua suunnitellusti ja hallitusti huomioiden jo olemassa olevat rakenteet ja infra. Parhaiten päästötavoitteet saavutetaan 19

20 Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä tarkastelemalla maankäytön, liikenteen ja palveluiden ratkaisuja yhdessä, mikä edellyttää kunnan eri sektoreilla tehdyn suunnittelun ja toteutuksen ajallista yhteensovittamista. Vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistaminen eri sektoreiden suunnittelijoiden välillä on tärkeää. (Suomen Kuntaliitto 2012: 17, 19.) Myös energiakysymyksiin vaikutetaan kunnan suunnitteluprosesseissa. Kaavahankkeissa olisi usein hyvä tehdä energiajärjestelmätarkastelu, jossa voidaan kartoittaa uusiutuvien energianlähteiden käyttömahdollisuudet ja vaikutukset (Suomen Kuntaliitto 2012: 40) sekä aluetasolla että kiinteistökohtaisesti. Pienilmastotietoisella kaavoituksella luodaan edellytyksiä passiivisen aurinkoenergian hyödyntämiselle ja energiansäästölle. Kaavoituksella voidaan tukea kestävän infrastruktuurin rakentamista esimerkiksi joukkoliikenteen, jätehuoltoratkaisujen ja palveluverkon huomioivilla ratkaisuilla. Myös vihreän infran kehittäminen tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa (ks. luku 5.7). Ympäristövaikutusten vähentämisen kannalta tärkeimmät ratkaisut tehdään jo infrarakentamisen kaavoitus- ja suunnitteluvaiheessa. Huomioimalla ympäristövaikutukset teiden linjauksista ja leikkauksista päätettäessä voidaan vähentää rakentamisessa syntyvien maa- ja kallioleikkausmassojen määrää. Kaavoituksessa tehtävillä päätöksillä voidaan vaikuttaa myös rakentamisessa käytettäviin materiaaleihin. Kaavoituksella luodaan edellytykset myös vihreän talouden yritysten sijoittumiselle. Energia- ja materiaalivirtojen ohjaaminen hyötykäyttöön (esimerkiksi biomassat, energiajäte, rakennusjäte ja tuhka) vaatii usein tilaa. Ympäristöliiketoimintaan keskittyvien tiede- ja yrityspuistojen kaavoitus ja toteuttaminen voi luoda hyvän pohjan ympäristöliiketoimintaan keskittyvien yritysten verkostoitumiseen. Teollisuusalueiden sijoittelulla voidaan luoda mahdollisuuksia energia-, materiaali-, ja kustannustehokkaampiin ratkaisuihin. Luontomatkailu ja luonnon virkistyskäyttö ovat myös osa vihreää taloutta. Kaavoituksella luodaan edellytykset myös tämän alan liiketoiminnalle. Maankäytön suunnittelun keinoja vihreän talouden edistämiseksi: strategisen maankäytön suunnittelun vahvistaminen ja ekotehokkuuden ottaminen strategian yhdeksi näkökulmaksi edellytysten luominen toimivalle joukkoliikenteelle, lyhyille työmatkoille, palveluiden saavutettavuudelle, tehokkaille kuljetusjärjestelmille sekä luonnonvarojen ja taajamien ulkopuolisten luontoalueiden säästämiselle yhdyskuntarakenteen eheyttäminen suunnitellusti ja hallitusti huomioiden jo olemassa olevat rakenteet ja infra maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden yhteensovittaminen ja hallinta asumisen ja palveluiden muunneltavuus, monikäyttöisyys ja yhteiskäyttö hulevesien hallinta ympäristöliiketoiminnan sekä materiaali- ja energiavirtojen ohjaamisen mahdollisuuksien luominen edellytysten turvaaminen uusiutuvien energianlähteiden käyttömahdollisuuksille kaavahankkeiden energiajärjestelmätarkastelujen ottaminen käyttöön ekotehokkaiden jäte- ja jätevesihuollon ratkaisujen tukeminen ja edistäminen edellytysten luominen vihreän infran kehittämiselle teiden linjausten ja leikkausten vaikutusten huomioon ottaminen maa- ja kallioleikkausmassojen määrään luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytysten turvaaminen. 20