Uuden tietotekniikan vaikutukset liiketoimintaan

Transkriptio

1 Uuden tietotekniikan vaikutukset liiketoimintaan VTT Automaatio/Teollisuusautomaatio ETLA Teknologiakatsaus 111/2001

2 Uuden tietotekniikan vaikutukset liiketoimintaan Kim Jansson, Iris Karvonen, Veli-Pekka Mattila, Juha Nurmilaakso, Martin Ollus ja Iiro Salkari, VTT Automaatio Jyrki Ali-Yrkkö ja Pekka Ylä-Anttila, ETLA Teknologiakatsaus 111/2001 Helsinki 2001

3 Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat kaksi miljardia markkaa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 50 teknologiaohjelmaa. ISSN X ISBN Kansi: LM&CO Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2001

4 Esipuhe Organisaatiot, niiden toimintatavat ja liiketoimintamallit muuttuvat uusien teknologioiden myötä. Vaikutus on kahdensuuntainen: teknologia luo edellytyksiä uusille toimintatavoille ja uudet toimintatavat tarvitsevat uusia teknologisia ratkaisuja. Yritysten toimintatapoja muuttavat mm. Internet, mobiilipalvelujen lisääntyminen niin yritysten välisessä kuin yritys-asiakassuhteissa ja sähköisen liike- ja palvelutoiminnan laajentuminen. Toimintojen ulkoistaminen synnyttää tarvetta atk-palvelutoiminnan ja Internetin kautta tarjottavien palvelujen kehittämiseen. Yritysten toiminnan seurannan tarve kasvaa ja tämä laajentaa mm. toiminanohjauksen- ja asiakkuuksien hallinnan sovellusten käyttöä. Yritystoiminnan kansainvälistyminen ja uuden tietotekniikan käyttöönotto on muuttanut viime vuosina yritysten toimintatapoja monin tavoin. Tekesin teknologiaohjelmissa on lisääntyvässä määrin ollut mukana hankkeita, joissa toisaalta kehitetään uusia tietoteknisiä yrityssovelluksia ja toisaalta uudistetaan yritysten ja verkostojen tapaa toimia. Aihepiiri on noussut viime vuosina entistä tärkeämpään asemaan ja vuoden 2000 alussa käynnistettiin kaksi tähän teemaan keskittyvää uutta teknologiaohjelmakokonaisuutta: uusiin toimintatapoihin keskittyvä Uusi teollinen toimintatapa UTT ( ) ja uutta tuotetarjontaa kehittävä Ohjelmistotuotteilla kansainväliseen menestykseen SPIN ( ). Uuden teollisen toimintatavan voi tiivistää sanoihin digitaalinen verkostotalous, jolle on ominaista uusien liiketoimintamallien innovatiivinen kehittäminen ja uusimman tieto- ja viestintäteknologian ja sen sovellusten hyödyntäminen. UTT-ohjelmassa luodaan tältä pohjalta elinkeinoelämän tarpeisiin toimintamalleja, menetelmiä ja välineitä, joiden avulla yritykset voivat siirtyä kohti verkottunutta liiketoimintamallia, sekä tehostaa liiketoimintaansa, kilpailuasemaansa ja kannattavuuttaan uusilla liiketoiminnoilla. SPIN-ohjelman kärkihankealueen Tulevaisuuden yrityssovellukset ohjelmistotuotehankkeiden tulisi toisaalta pohjautua hyvään näkemykseen siitä, miten yrityssovellusten käyttäjäorganisaatiot tulevaisuudessa toimivat ja millaisiin järjestelmiin niiden toiminta ja päätöksenteko perustuu. Näin löydetään uusia tietojärjestelmätarpeita, jotka tarjoavat kasvupotentiaalia uusille sovellustyypeille. Tekesin UTTteknologiaohjelman yrityksen toimivat osaltaan tässä mahdollisena joukkona sopivia pilot-partnereita. Teknologiaohjelmien valmistelun aikana syntyi selvä näkemys uusien tietoverkkojen hyödyntämiseen perustuvien tietoteknisten sovellusten erityisasemasta kehityshankkeissa. Varsinkin sovellusten välinen integrointi sekä yksittäisten yritysten sisällä että yritysten välillä eri arvoverkoissa nähtiin tärkeäksi kehityskohteeksi. Mahdollisia tarkasteltavia sovellusalueita on useita ja yritysten on usein vaikea hahmottaa kyseessä olevaa kokonaisuutta. Tämän näkemyksen mukaisesti UTT-ohjelman johtoryhmä päätti käynnistää syksyllä erillisen selvityksen digitaalisen verkostotalouden ja tietotekniikan välisestä vuorovaikutuksesta. Selvityksen tuloksena syntyi myös toinen, tätä raporttia täydentävää kokonaisuus, joka ilmestyy kesän 2001 aikana Tekesin teknologiakatsaussarjassa nimellä Digitaalinen verkostotalous Tietotekniikan mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä. Tekes kiittää lämpimästi kaikkia tähän selvitykseen osallistuneita henkilöitä. Selvitystyön lopputuloksena syntynyt raportti antaa hyvän kuvan käsiteltyjen sovellusalueiden erityispiirteistä sekä alueen kokonaisuudesta yritysten liiketoiminnan kehittämisen kannalta. Raportti tarjoaa erinomaiset lähtökohdat aihealueiden suhteiden tarkasteluun ja uusien kehityskohteiden tunnistamiseen. Teknologian kehittämiskeskus, Tekes

5 Tiivistelmä Valmistava teollisuus elää suurten haasteiden ja jatkuvan muutoksen ympäristössä. Nopeasti kehittyvä tietotekniikka tuo yrityksille uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuudet eivät rajoitu vain uusiin tuotteisiin, vaan myös yritysten toimintatapoihin. Hyödyntämällä uutta teknologiaa yritykset voivat kehittää toimintatapojaan, kuten esimerkiksi tuotantoketjun ja tietämyksen hallintaa. Näitä toimintatapoja kutsutaan raportissa liiketoimintamalleiksi. Yritykset verkostoituvat ja globalisoituvat Yritystoiminnan kansainvälistyminen näkyy sekä hyödykemarkkinoilla että rahoitusmarkkinoilla. Hyödykemarkkinoiden kansainvälistyminen ei merkitse ainoastaan raaka-aineiden ja komponenttien hankintaa ulkomailta tai tuotteiden myyntiä rajojen ulkopuolelle, vaan myös kokonaisvaltaista globaalia toimintatapaa. Yrityksen eri toiminnot, kuten esimerkiksi tutkimus ja tuotekehitys, valmistus, markkinointi ja rahoitus voivat sijaita maantieteellisesti eri alueilla. Kukin toiminto tai sen osa sijoittuu sen mukaan, mikä on toiminnalle edullista. Yritystoiminnan globaalistuminen on muuttanut yritysten toimintatapoja monella tavoin. Monet yritykset miettivät yhä tarkemmin sitä, mitä ne tekevät itse ja mitä jätetään yrityksen ulkopuolelle. Tämä ydinosaamiseen keskittyminen on osaltaan johtanut lisääntyvään yritysten väliseen yhteistyöhön eli verkostoitumiseen. Tieto- ja viestintäteknologian merkitys globaalille ja verkostoituneelle yritystoiminnalle on kaksitahoinen. Yhtäältä uusi teknologia toimii mahdollistajana. Kehittyneet tietotekniset ratkaisut luovat perustan toiminnalle, joka on hajautunut sekä maantieteellisesti että organisatorisesti. Toisaalta yritykset pyrkivät erikoistumaan yhä kapeampiin tuoteryhmiin. Näille voi syntyä riittävät markkinat vain maailmanlaajuisella tasolla. Voidaankin sanoa, että tieto- ja tietoliikennetekniikan merkitys yrityksissä ja yhteiskunnassa on kasvanut voimakkaasti. On alettu puhua uudesta tietotekniikasta. Uuden tietotekniikan oleellinen piirre koskee sen roolia uusien tuotteiden ja toimintamallien mahdollistajana. Toisin sanoen tietotekniikka on ratkaisevana tekijänä toiminnan kehittämisessä ja uusien toimintojen luonnissa. Tietotekniikan avulla saatavat hyödyt Tietotekniikka ja langaton tiedonsiirtotekniikka ovat vähentäneet ajan ja paikan merkitystä dramaattisesti, mikä on tukenut hajautettua ja verkostomaista toimintaa. Tiedonsiirto voi usein korvata materiaalin tai henkilöiden siirron. Vahvimmin tämä ilmenee tuotteissa, jotka ovat digitalisoitavissa. Myös tutkimus, tuotekehitys ja suunnittelutoiminnot voidaan toteuttaa verkostoissa paikasta ja ajasta riippumatta. Maantieteellisen etäisyyden merkityksen väheneminen koskee esimerkiksi laitteiden huoltoa. Uuden tietotekniikan avulla voidaan tuotteita ylläpitää ja huoltaa ilman, että tarvitsee matkustaa paikan päälle. Ongelmatilanteessa laitteen asiantuntijat analysoivat tilanteen tietoverkkojen avulla ja pystyvät antamaan ohjeita paikalliselle huoltomiehelle mahdollisesti multimediasovellusten kautta. Näin saavutetaan merkittäviä aika- ja kustannussäästöjä. Samalla kerääntyy arvokasta tietoa tuotteen käytöstä ja toimivuudesta. Erilaisilla kaukotukijärjestelmillä voidaan kerätä valtavia tietomääriä jo yhdestä tuotteesta. Ellei yrityksellä ole tehokkaita tapoja luokitella ja analysoida kerättyä tietoa, hyöty diagnostiikan tai kehitystoiminnan kannalta on kyseenalainen. Suurten tietomassojen kerääminen ja niiden hyödyntäminen on noussut ongelmaksi laajemminkin. Tästä tarpeesta on syntynyt tietämyshallinnaksi (knowledge management) kutsuttu yrityksen osa-alue. Tiedon ja informaation hallinta ovat nousseet keskeiseen asemaan monessa yrityksessä. Tähän ovat vaikuttaneet muuttuva toimintaympäristö, lyhentyneet tuotesukupolvet, yksilölliset ja tietoa sisältävät tuotteet sekä tuotannon, suunnittelun ja niiden hallinnan hajautuminen. Kaikkea tietoa on vaikea vangita dokumentteihin tai järjestelmiin, vaan osa on kokemusperäistä niin sanottua hiljaista tietoa. Tätä tietämystä ja osaamista on usein vaikea tunnistaa. Tieto ei siis välttämättä välity osapuolelle, joka sitä tarvitsisi. Koska tietotekniikka mahdollistaa entistä helpommin yhä merkityksettömämmän tiedon siirtämisen ja varastoimisen, arvokkaan tiedon löytäminen ja käsittely on entistä vaikeampaa ja kalliimpaa.

6 Verkostoituminen vaatii uusia toimintatapoja ja tietoteknisiä ratkaisuja Yritysten verkostoituminen ei enää koske pelkkää valmistusta. Yhteistyö on laajenemassa vastavirtaan kohti tuotesuunnittelua ja sekä myötävirtaan kohti tuotteiden markkinointia, toimitusta, käyttöä ja ylläpitoa. Tuotteiden koko elinkaaren hallinnasta on tulossa tuotannon keskeinen tekijä. Tavoitteena on tarjota asiakkaalle parempia palveluita ja samalla luoda palveluista uutta liiketoimintaa. Tällainen uudesta konseptista on myös käytetty termiä laajennettu tuote (extended product) ja siihen liittyy toimintoja sekä ennen että jälkeen varsinaisen valmistuksen. Tuotteiden valmistaminen yhteistyössä muiden kanssa korostaa toimitusketjun hallintaa. Yrityksen on kyettävä huolehtimaan sekä eri toimipisteiden kautta kulkevasta sekä tavaroiden ja palvelujen virrasta että näihin liittyvästä tieto- ja rahavirrasta. Toimitus- tai oikeastaan tarjontaketjun hallintaan (supply chain management) on kehitetty tietoteknisiä järjestelmiä. Nykyisille järjestelmille on ominaista, että ne ovat hyvin massiivisia. Ne on tarkoitettu lähinnä suuryritysten sisäisten toimitusketjujen hallintaan. Niitä on huomattavasti vaikeampi soveltaa useita tasoja sisältävässä yritysverkostossa, jossa yritykset ovat yhtäältä toistensa asiakkaita tai toimittajia ja toisaalta toistensa kilpailijoita. Sähköinen kauppa muotitermi vai vallankumouksellinen keksintö? Kehittynyt tietotekniikka on mahdollistanut sähköisen liiketoiminnan eli e-liiketoiminnan. Sen kasvunäkymät on arvioitu hyvin suuriksi. Nykyisin e-liiketoiminta toteutuu useimmiten kahdenkeskisten transaktioiden ja sähköisten kauppapaikkojen kautta. Viime aikoina näkemykset kehitysmahdollisuuksista etenkin kuluttajakaupassa ovat muuttuneet pessimistisemmiksi. Sen sijaan yritysten välisessä kaupassa sähköisellä liiketoiminnalla nähdään olevan suuria mahdollisuuksia. Kun toistaiseksi on keskitytty enimmäkseen myynnin helpottamiseen erilaisten Internetissä toimivien kauppapaikkojen ja yritysportaalien kautta, tulevaisuudessa järjestelmät tulevat huomattavasti kehittyneemmiksi. Ostajan ei enää tarvitse selata erilaisia toimittajien järjestelmiä ja kauppapaikkoja, vaan järjestelmät löytävät parhaan toimittajan. On todennäköistä, että oston ja myynnin automatisoituminen tulee lisääntymään. Sähköinen liiketoiminta ei jää muotitermiksi vaan sen todelliset hyödyt nähdään tulevaisuudessa. Tietotekniikalla ja uusilla toimintatavoilla on myös ympäristövaikutuksia Teollisuudelle asetetaan yhä suurempia vaatimuksia ympäristökuormituksen hallinnan suhteen. Haasteisiin vastaaminen edellyttää tuotantoprosessin, tuotantolaitteiston ja tuotettavien hyödykkeiden ympäristökuormituksen hallintaa ja pienentämistä koko niiden elinkaaren aikana. Elektronisella tiedonsiirrolla voidaan osittain korvata fyysisiä kuljetuksia. Lisäksi tietotekniikan kehittyminen tarjoaa myös muita työvälineitä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Tuotantoprosessiin liittyvän tiedon ja tietämyksen tehokkaalla hallinnalla ja hyödyntämisellä tuotantoprosessia on mahdollista tehostaa ja samanaikaisesti pienentää ympäristökuormitusta samalla kun raaka-aineita ja energia säästyy. Tuotteisiin ja toisaalta tuotantolaitteisiin liittyvän tiedon paremmalla hallinnalla niiden uudistamista voidaan helpottaa. Tätä kautta on mahdollista lisätä niiden ympäristöystävällisyyttä ja elinikää sekä tukea hallittua käytöstä poistoa, purkamista ja uudelleenkäyttöä (reverse logistics). Nykyinen teknologia tehokäyttöön Valmistavan teollisuuden yritysten kannalta uusi tietotekniikka ei merkitse vain tulevaisuuden visioita ratkaisuista, joita ei ole vielä saatavilla. Tässä raportissa uudella tietotekniikalla on tarkoitettu paitsi visioita myös jo olemassa olevia tekniikoita, joita ei ole vielä täysin hyödynnetty. Jo nykyisellään on olemassa paljon kaupallisesti tarjolla olevaa tietotekniikkaa (sekä laitteita että ohjelmistoja), joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden uusiin ja tehokkaampiin toimintamalleihin, mutta jota kuitenkin varsin vähän hyödynnetään. Raportissa on pyritty valottamaan niitä haasteita ja ongelmia, joita valmistavan teollisuuden yritykset kokevat tietotekniikan soveltamisessa. Näiden ratkaisemiseksi on hahmotettu myös kehityskohteita, kuten tietotekniikan vaikutusten arviointimenetelmiä, verkostojen ja yritysten välisen tiedonhallinnan kehittämistä, informaation käytettävyyden parantamista sekä tuotannon tietojärjestelmien riskien analysoimista.

7 Sisältö Esipuhe Tiivistelmä 1 Johdanto 1 2 Lähtökohta Globalisaatio ja uusi talous Tuottavuus Suomen menestyminen uudessa globaalissa taloudessa Verkostoituminen Laajennettu tuotekäsite Uusi tietotekniikka Piirteitä Tietotekniikan käyttömalli: ASP-konsepti 14 3 Kehitystrendejä Johdanto Modulointi, standardointi, massaräätälöinti Modulointi Moduloinnin tavoitteet Moduloinnin lähtökohdat Sähköinen kaupankäynti Taustaa ja määrittelyjä Vaikutukset liiketoimintaan Kehitysnäkymät, skenaariot ja haasteet Toiminnanohjausjärjestelmät, ERP (Enterprise Resource Planning) Mikä ERP on? Ongelmat ja haasteet Trendit Vaikutus toimintatatapoihin Supply Chain Management Taustaa Järjestelmätoimittajat Analyysi Vaikutus liiketoimintaan Kehitysnäkymät Document management Tausta, määrittelyt: Mitä dokumentin hallinta on? Dokumentit valmistavassa tuotannossa Dokumenttien hallinnan haasteet valmistuksessa Trendit Product data management Tausta, määrittelyt Vaikutus liiketoimintaan (Business drivers) Kehitysnäkymät, skenaariot, haasteet Knowledge Management Taustaa ja määrittelyjä Vaikutukset liiketoimintaan Kehitysnäkymät, skenaariot ja haasteet 42

8 3.9 Enterprise/Customer Relationship Management Taustaa Trendit Haasteet Uusi palveluliiketoiminta Taustaa Sopimusvalmistus Kuljetukset ja logistiikka Kunnossapito- ja huolto (Service)-palvelut ASP-palvelu: tietotekniikan ulkoistus 47 4 Kehitystarpeet Yhteenveto tietotekniikan vaikutuksesta liiketoimintatapoihin Tietotekniikan hyväksikäytön haasteita ja ongelmia Tutkimus- ja kehitysaiheita 53 5 Yhteenveto 55 Lähteet 57 Tekesin teknologiakatsauksia 60

9 1 Johdanto Tietotekniikan kehityksen myötä se on tullut osaksi ihmisten ja yritysten arkipäivää. Yhä reaaliaikaisempi tieto on yhä useammin tarvitsijoiden käytettävissä. Tieto on enenevästi saatavilla paikasta riippumatta ja organisaatiorajojen yli. Tiedon saatavuus helpottaa yritysten päätöksentekoa ja toiminnan ohjausta, mutta on toisaalta johtanut myös uusiin ongelmiin: tietotulvaan, tiedon hallinnan monimutkaistumiseen ja vaikeuteen tunnistaa oleellinen tieto. Tiedon hallinnan ja siirron kehittyminen vaikuttaa myös valmistavan teollisuuden yritysten toimintaan. Verkostoituminen on tänään tosiasia: yritykset pyrkivät keskittymään ydinosaamiseensa ja luomaan yhteistyösuhteita muiden yritysten kanssa. Tietotekniikan kehittyminen tukee tuotannon hajautumista. Uusi tekniikka mullistaa perinteisiä toiminta- ja johtamistapoja. Verkostoitumisen myötä syntyy uusia yhteistyömuotoja. Puhutaan virtuaaliyrityksistä (Virtual Enterprise, VE) tai laajennetuista yrityksistä (Extended Enterprise, EE). On myös syntynyt käsite laajennettu tuote (extended product) kuvaamaan sitä, että tuotteeseen liittyy uusia ominaisuuksia ja palveluita sekä sitä, että tuotteiden koko elinkaaren hallinta on korostumassa. Tämän raportin tavoitteena on tarkastella uuden tietotekniikan vaikutusta valmistavan teollisuuden yrityksiin ja niiden toimintaan. Tarkastelun lähtökohtana kuvataan luvussa 2 yritysten toimintaympäristön ja -tapojen muutoksia ja tietotekniikan tuottavuusvaikutuksia. Raportin keskeisessä luvussa 3 käydään läpi teknologioita, joita valmistavat yritykset ja verkostot voivat hyödyntää toiminnassaan. Kunkin teknologian osalta kuvataan sen nykytilaa ja kehitystrendejä sekä arvioidaan kehityksen vaikutusta yritysten toimintatapoihin. Luvun 4 yhteenvedossa kuvataan keskeiset, hyödyntämistä haittaavat ongelmaryhmät ja esitetään kehitysehdotuksia. Raportti on syntynyt VTT Automaation ja ETLAn yhteistyönä. Sen kirjoittajina ovat Kim Jansson, Iris Karvonen, Veli-Pekka Mattila, Juha Nurmilaakso, Martin Ollus ja Iiro Salkari VTT Automaatiosta sekä Jyrki Ali-Yrkkö ja Pekka Ylä-Anttila ETLAsta. 1

10 2 Lähtökohta 2.1 Globalisaatio ja uusi talous Yritykset toimivat yhä kansainvälisemmin. Aiemmin kansainvälistyminen merkitsi lähinnä vientiä kotimaasta, mutta nykyään yhä enemmän myös ulkomaista tuotantoa. Monet uuden talouden yritykset, kuten esimerkiksi ohjelmistotalot ovat perustaneet tutkimus- ja kehitysyksikköjä (t&k) ulkomaille jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Globalisaatio Maailmantaloudessa ja sen dynamiikassa on tapahtunut suuria muutoksia 1980-luvun puolivälistä alkaen (kuva 2.1). Koko maailman bruttokansantuote kasvaa verraten tasaisesti. Maailmankaupan kasvu on selvästi nopeampaa kuin BKT:n. Kaikkein nopeiten kasvavat kuitenkin ulkomaiset suorat sijoitukset luvun puolivälistä alkaen suorat sijoitukset ovat kasvaneet huomattavan paljon nopeammin kuin maailman tuotanto ja kansainvälinen kauppa. Suorien sijoitusten kasvun taustalla on esitetty olevan kolme perustekijää: teknologian kehittyminen, säätelyn purkaminen ja monikansallisten yhtiöiden kasvava rooli (World Investment Report 1996). Näistä ensimmäinen liittyy informaatioteknologian kehittymiseen. Nykyinen teknologia mahdollistaa suurten tietomäärien käsittelyn sekä tätä kautta maantieteellisesti laajalle levittäytyneen toimipaikka- ja yritysverkoston hallinnan. Lisäksi kulkuvälineisiin liittyvä tekninen kehitys on helpottanut sekä tavaroiden että ihmisten liikkumista. Toinen tekijä koskee ulkomaista omistusta ja pääomanliikkeitä rajoittavan lainsäädännön purkamista. Aiemmin ulkomaista omistusta rajoitettiin huomattavasti, mutta nykyisin omistus on useissa maissa vapautettu lukuunottamatta joitain aloja (esim. puolustusvälineteollisuus). Kolmantena tekijänä on vaikuttanut se, että kansainvälisestä tuotannosta on tullut kiinteä osa maailmantaloutta. Yritykset ovat monikansallistuneet sekä perustamalla ulkomaisia yksiköitä että tekemällä yritysostoja. Yritysostojen määrä ja etenkin koko ovat kasvaneet. Oheiseen taulukkoon on koottu vuoden 2000 alkupuoliskon suurimmat kansainväliset yrityskaupat ja fuusiot. Erityisesti telekommunikaatioalalla on tehty lukuisia suuria kauppoja. Varsinkin operaattorit järjestäytyvät yhä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Suuret yrityskaupat alkoivat, Suorat sijoitukset BKT Kansainvälinen kauppa Vuosi Kuva 2.1. Suorien sijoitusten, BKT:n ja ulkomaankaupan kehittyminen maailmassa (indeksi 1970=100)

11 Taulukko 2.1. Maailman suurimmat kansainväliset yrityskaupat, (1-6/2000). Ostaja Kohde Kohdemaa Arvo mrd, $ Toimiala Vodafone Airtouch Plc Mannesmann AG Saksa 186 Telekommunikaatio France Telecom SA Orange Plc Iso-Britannia 46 Telekommunikaatio Terra Networks SA Lycos Inc. USA 13 Telekommunikaatio NTL Inc. Cable & Wireless Communicationin kaapeli-tvliiketoiminta Iso-Britannia 12 Telekommunikaatio Alstom SA Lähde: KPMG (2000) ABB Alstom Power (50 % -> 100 %) Belgia 11 Energia kun ulkomaalaisomistusta koskevia rajoituksia purettiin. Monet alan yritykset ovat ostaneet joko osittain tai kokonaan yrityksiä, jotka sijaitsevat eri maassa kuin ostajayritys. Suurten yrityskauppojen lisäksi on tehty myös huomattava määrä pieniä. Monet pienet teknologiayritykset ovat listautuneet ja saaneet siten osakkeilleen markkinoilla määräytyvän hinnan. Tämä on mahdollistanut niiden kansainvälisen laajentumisen. Listautumisesta saatuja rahoja on käytetty ulkomaisten yksiköiden perustamiseen. Vielä huomattavampi merkitys on ollut uusi rahoitusmahdollisuus, jonka listautuminen on tarjonnut. Ostettaessa muita yrityksiä maksuvälineenä käytetään hyvin usein omia osakkeita. Uusi talous eli digitaalinen talous Näkemys uudesta taloudesta perustuu joukkoon otaksumia ja empiirisiä havaintoja 1990-luvun talouskehityksestä. Uudesta taloudesta alettiin puhua etenkin Yhdysvaltain kohdalla, jossa talous kasvoi nopealla vauhdilla ja keskeytyksettä lähes kymmenen vuoden ajan ilman, että inflaatio olisi kiihtynyt tai talouden tasapaino-ongelmat muutoinkaan olisivat kasvua pysäyttäneet. Samanaikaisesti tieto- ja viestintäsektori nousi selvästi muita aloja nopeammin kasvavaksi alaksi. Toinen uuden talouden käsitteen syntymiseen vaikuttava asia koskee informaatioteknologian aikaansaamaa tuottavuuden kasvua. Tätä vaikutusta ei aiemmin saatu osoitettua, jolloin syntyi tuottavuusparadoksin käsite luvun jälkipuolella tehtyjen tutkimusten mukaan ICT:n käyttö on nostanut tuottavuutta huomattavasti USA:ssa (ks. esim. Oliner ja Sichel 2000). Kolmas piirre koskee uusien markkinoiden syntymistä. Internetin myötä informaatiota on paljon helpommin saatavissa kuin aikaisemmin. Jopa yksittäisellä kuluttajalla on mahdollisuus selvittää, mitä joku tuote maksaa missäkin päin maailmaa. Yrityksissä vastaava mahdollisuus on johtanut ja johtaa elektronisten markkinapaikkojen syntyyn. Kaiken kaikkiaan ostajalla on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia selvittää markkinatilanne ja -tarjonta ennen ostopäätöstä. Voidaan sanoa, että ollaan siirrytty askel lähemmäksi kohti täydellisiä markkinoita. Lisäksi on syntynyt kokonaan uudentyyppiset tieto- ja osaamispohjaisten tuotteiden ja palveluiden markkinat, jotka poikkeavat luonteeltaan merkittävästi perinteisten fyysisten tuotteiden tai aikaan ja paikkaan sidottujen palvelujen markkinoista. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi uuden talouden piirteisiin on katsottu kuuluvan esimerkiksi yritysten verkostoituminen, voimistunut kansainvälistymiskehitys ja muut vastaavanlaiset talouden rakenteelliset muutokset. Yhteenvetona voidaan todeta, että uuden talouden eli digitaalitalouden käsite ei ole vakiintunut. Uuden talouden luonnetta on usein pyritty kuvaamaan vertaamalla meneillään olevaa kehitysvaihetta kolmanteen teolliseen vallankumoukseen tai uuteen teknis-taloudelliseen paradigmaan ( viides pitkä aalto ). Tässä mielessä monet uuden talouden luonnehdinnat ovat samoja, joita esitettiin 1980-luvulla (osittain jo 1970-luvun lopulla, esim. Perez ja Freeman). Tuolloin nähtiin mikroelektroniikkavallankumouksen muuttavan tuotantotapoja kohti joustavia järjestelmiä ja uusia organisaatiomuotoja. Japani ja monet Euroopan maat olivat ja ovat edelleen esimerkiksi tuotantoautomaation soveltamisessa Yhdysvaltoja edellä. Nyt on kuitenkin kysymys koko yritystoiminnan muutoksesta (sähköinen liiketoiminta) sekä teknologioiden (informaatio, telekommunikaatio, media) konvergoitumisesta. Yhdysvallat on kehittynyt nopeimmin verkostoteknologioiden ja -markkinoiden sekä ennen muuta elektronisen kaupan hyödyntämisessä. Uutta taloutta kohtaan voidaan esittää myös perusteltua kritiikkiä. Yhdysvalloissa talouden kasvu heikentyi nopeasti vuoden 2001 alkupuolella. On myös esitetty, että USA ajautuisi stagflaatioon eli tilanteeseen, jossa talouskasvu heikkenee, mutta inflaatio kiihtyy. Tällainen kehitys olisi siis täysin päinvastainen kuin uuden talouden väitetty ominaisuus, että talous kasvaa ilman inflaatiota. Myöskään ICT:n tuottavuusvaikutuksista ei olla yhtä mieltä. Vaikka 4

12 Yhdysvalloissa onkin saatu tätä tukevia tuloksia, näytöt muualla maailmassa ovat vielä heikot. ICT:n tuotannossa tuottavuus on noussut, mutta ICT:n käytön aiheuttama tuottavuusvaikutus on epäselvä. Lisäksi voidaan sanoa, että ei ole syntynyt uutta talousjärjestelmää, sillä suhdannevaihteluita esiintyy edelleen, inflaatio on talouden potentiaalinen ongelma. Keskeinen kysymys on, miten suuria muutokset todella ovat ja miten niihin tulisi varautua yrityksissä ja yhteiskuntapolitiikassa. 2.2 Tuottavuus Keskeinen kysymys uuden talouden ja ICT:n vaikutuksia pohdittaessa on ollut niin sanottu tuottavuusparadoksi. Uuden tieto- ja viestintäteknologian leviämisestä ja käyttöönotosta huolimatta tuottavuuden kasvuvauhti ei näytä useimmissa maissa nopeutuneen. Tuottavuusparadoksin olemassaolon ja mahdollisten syiden etsiminen on ollut talouden kasvua koskevan taloustieteellisen keskustelun ja tuottavuustutkimuksen ydin 1980-luvun lopulta alkaen, jolloin Nobel-palkittu Robert Solow sen muotoili: How can we see the computer revolution everywhere but in the productivity statistics (New York Review of Books, 1987). Taustana oli se, että Yhdysvalloissa työn tuottavuuden kasvuvauhti oli hidastunut 1970-luvun alusta alkaen ja oli parin vuosikymmenen ajan keskimäärin vain runsaat 1 prosenttia vuodessa. Viime vuosina tuottavuusparadoksi näyttää ainakin osittain ratkenneen. Yhdysvalloissa tuottavuuskasvu on nopeutunut 1990-luvun puolivälin jälkeen noin kaksinkertaiseksi. Uusin tutkimus osoittaa, että tästä nopeutumisesta noin puolet johtuu ICT:n kasvaneesta käytöstä ja noin neljännes ICT-sektorin muita toimialoja nopeammasta tuottavuuskasvusta (Oliner and Sichel, 2000). Lisäksi monet mikroaineistoja (yritys- ja toimipaikka-aineistoja) käyttävät tutkimukset ovat osoittaneet, että ICT:n käytöllä on ollut selvä vaikutus tuottavuuteen. Merkittävä tulos on myös se, että positiiviset tuottavuusvaikutukset näyttävät lähes aina liittyvän samanaikaisiin organisatorisiin ja toimintatapojen muutoksiin. Tuottavuuden kasvun suhteen esiintyy myös päinvastaisia tuloksia. Gordon (2000) on esittänyt, ettei tietotekniikalla ole ollut vaikutusta työvoiman tuottavuuteen tietokoneita ja kestokulutustavaroita valmistavan teollisuuden ulkopuolella, kun suhdannesyklin vaikutus poistetaan. Hän on esittänyt kaksi mielenkiintoista toteamusta. Ensimmäiseksi, Internet on korvannut monessa tapauksessa yhden välineen toisella, kuten musiikin lataaminen Internetistä korvaa CD-levyn ostamisen. Toiseksi, yritykset ovat usein tehneet investointeja Internetiin vain puolustaakseen markkinaosuuksiaan. Gordon on keskittynyt tarkastelussaan pääasiassa siihen, kuinka kuluttajat hyödyntävät Internetiä. Vaikka hän on tuonut hyvin esille syitä B2C-ratkaisujen epäonnistumiselle, B2B-ratkaisujen tarkastelut ovat jääneet olemattomiksi. Kuitenkin tietotekniikan suurin potentiaali löytyy juuri näistä ratkaisuista. Syyt tuottavuusparadoksiin liittyvät ilmeisesti kolmeen seikkaan: ensinnäkin mittausongelmiin, toiseksi teknologista kehitystä hitaammin eteneviin toimintatapamuutoksiin ja kolmanneksi ICT-pääoman pieneen osuuteen kokonaispääomakannassa. Mittausongelmat koskevat lähinnä palvelutuotantoa, joka on lisääntynyt nopeasti tietotekniikan kehityksen seurauksena. Mittausongelma koskee myös tuotteiden laadun parantumista, jota on vaikea saada esiin perinteisessä kansantalouden tilinpidossa: tuotteiden käyttäjilleen tuottama hyöty on suurempi kuin mitatut tuotantomäärät osoittavat. Organisaatioiden ja instituutioiden muutokset ovat lähes poikkeuksetta hitaampia kuin teknologiakehitys. Tämän vuoksi teknologiainvestointien vaikutukset tuotannon ja tuottavuuden kasvuun näkyvät melko pitkällä viiveellä. On myös osoitettu, että uuden teknologian käyttöönotto saattaa aluksi jopa hidastaa tuottavuuden kasvua. Uutta teknologiaa ei voi useinkaan sovittaa vanhoihin organisaatioihin. ICT-pääoman osuus koko pääomakannasta on kasvanut vasta viime vuosina merkittäväksi. Yhdysvalloissa ICT-investointien kasvu on ollut 1990-luvun puolivälin jälkeen noin % vuodessa ja ICT-pääomakanta lähestyy jo 10 prosenttia kokonaispääomakannasta (Schreyer, 2000). Euroopan maissa ICT-pääoman osuus on vain noin puolet USA:n tasosta. On luontevaa, että pienen pääomakantaosuuden vuoksi ICT:n vaikutukset koko talouden keskimääräiseen tuottavuuskasvuun ovat olleet vähäisiä ja että nuo vaikutukset ovat vasta tulossa esiin. Marginaalituottavuus, jonka ICT-projektien toteuttajat näkevät hankkeissaan ( insinöörituottavuus ) poikkeaa olennaisella tavalla kansantalouden keskimääräisestä tuottavuudesta ( ekonomistituottavuus ). Monissa maissa myös Suomessa ICT:n tuottavuusvaikutukset ovat toistaiseksi näkyneet ennen muuta ICT-alojen tuotannon ja tuottavuuden kasvuna, ei niinkään ICT:n käytön vaikutuksina. Tieto- ja viestintäteknologiaa valmistavien toimialojen tuottavuuskasvu on tyypillisesti ollut 1990-luvulta alkaen % vuodessa (Lundgren ja Wiberg, 2000). Näin on ollut myös Suomessa. Tuottavuuden kasvu on Suomen teollisuudessa ollut 1990-luvun alun jälkeen hyvin erilaista eri toimialoilla. Tuottavuus on kasvanut erittäin nopeasti elektroniikkateollisuudessa, erityisesti tietoliikennelaitteiden valmistuksessa. Sen sijaan monilla perinteisillä aloilla tuottavuuden kasvu on ollut tuntuvasti hitaampaa kuin lamaa edeltäneenä aikana. Laman aikainen tuottavuuden nopea nousu näyttää monilla aloilla taittuneen nopeasti, joillakin aloilla tuottavuus on jopa alentunut. 5