Newsletter 3/2004 Info sauna Japanin Ekskursio Yrittäjyyttä rahoitusalal-

Transkriptio

1 Newsletter 3/2004 Info sauna Japanin Ekskursio Yrittäjyyttä rahoitusalal- Newsletter 3/2004 1

2 Sisällysluettelo Puhispulinat 3 Infoisauna Japanin XQ : 6 Ulkosuhteet 11 Ekskursio Innovaatiokeskukseen 12 Yrittäjyyttä rahoitusalalla 14 Yhteystiedot 16 Julkaisija Remburssi - Kansainvälisen liiketoiminnan yhdistys ry. Päätoimittaja Xian Sun info@remburssi.org 2 Newsletter 3/2004

3 Joulutervehdys lukijoille! Hyvät lukijat, Kädessäsi on kauden viimeinen Newsletter-numero, joten seuraavassa lehdykkäässä onkin sitten uuden puhiksen pärinät. Kerrataanpa viimeisimmät tapahtumat ja valaistaanpa vähän tulevaa. Edellisen numeron ilmestymisen jälkeen olemme saaneet huomata, että järjestöyhteistoimintamme on saanut uutta puhtia kahden seikan takia. Ensimmäinen seikka on KKOY: n aktivoituminen. Remburssin aktiivisimpiin järjestökumppaneihin kuuluvat nyt pääkaupunkiseudun korkeakouluissa toimiva Kansainvälisen kaupan opiskelijayhdistys ja Helsingin kauppakorkeassa toimiva Acti -ainejärjestö. Toinen seikka on Kubanin yliopiston opiskelijoiden yhteydenotto. Muutamat Etelä-Venäjällä sijaitsevan yliopiston opiskelijat haluavat tulla vieraiksemme ja näillä näkymin delegaatio on Suomessa marraskuun lopussa. Yllättäen KKOY:n, Remburssin ja Actin yhteinen excu marraskuun loppupuolella suuntautuukin Venäjän Itämeren helmeen, Pietariin. Järjestöyhteistoiminta otti siis ison harppauksen eteenpäin, mutta eipä kerhojen toiminnassakaan jääty seuraamaan sivusta, sillä sen verran ajankohtaisia aiheita löytyy eri kerhojen saunailtamista ja excuista. Nämä kaikki ovat kuitenkin nykyisyyttä, mutta mikä on suunta tulevaisuudessa? Remburssi Kansainvälisen liiketoiminnan yhdistys ry panostaa jatkossakin jäsentensä kansainvälisen liiketoiminnan eri osa-alueiden osaamisen kehittämiseen. Pelkkä kansainvälisyys ei ole enää ajankohtainen, koska se on jo osa suomalaista yhteiskuntaa. Sen sijaan, kansainvälisyydestä ei jää mitään jäljelle kuin pelkkä sanahelinä, jos maailmanlaajuisessa talouspelissä ei pysytä perässä. Remburssilla on hyvät puitteet kehittää jäsentensä osaamisen, sillä olemme läheisessä yhteistyössä oleellisten akateemisten tahojen, valtiollisten talouselämän tukiorganisaatioiden ja kaupallisten organisaatioiden kanssa. Tämä on lähtökohta ja tästä pitää kehittyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hauskuus on kaukana ja kaikki on pelkkää puurtamista. Asioitahan voi omaksua koulun penkillä ja/tai konkreettisissa projekteissa. Oiva esimerkki tästä on Antti Hätisen järjestämä Euro-excu keväällä 2004 (lue lisää Newsletter 2/2004). Nyt ei kuitenkaan pidä jäädä piehtaroimaan menneisyyden loistossa, vaan momenttia on pidettävä yllä! Hyvää Joululomaa! Newsletter 3/2004 3

4 Infosauna 2004 teksti Juho Mattila Tutuksi tulleeseen tapaan Remburssin infosauna sisälsi kampusriehan kilpailun voittajan palkitsemisen, viinien maistelua, lyhyen yhdistysesittelyn ja tietysti saunomista. Kampusriehan tiukassa tietokilpailussa tehtävänä oli ollut arvata riehaa seuranneen torstain Helsingin pörssin päälistan suurin nousija. Ainakin rastinpitäjien suureksi yllätykseksi Tulikivi ampaisi torstain aikana komeaan nousuun ja oli pörssin sulkeutuessa päivän suurin nousija. Oikeita vastauksia kilpailuun oli jätetty tasan yksi kappale. Lieköhän Riitta Lehmus- 4 Newsletter 3/2004 järvellä sisäpiiritietoa Tulikiveen liittyen? Toisaalta jos Tulikiven nettisivuja on uskominen, on suorastaan ihme, ettei firma jo nyt keiku Forbesin maailman suurimpien yritysten listalla. Kilpailun ääniharava oli vähemmän yllättävästi Nokia. Se oli kohteena lähes neljäsosassa kaikista veikkauksista. Illan isäntinä ja viinien maistattajina toimivat Remburssin vuoden 2001 puheenjohtaja, viinintuntemustaan aiemmissakin infosaunoissa jakanut Peter Kunnas sekä Polyteknikkojen viiniklubin puheenjohtaja Antti Hakkarainen. Sen lisäksi, että isäntämme esittelivät viinejä ja niiden ominaisuuksia asiantuntevasti, mutta maallikollekin riittävän selkeästi, opittiin illan aikana paljon siitä, miten viinejä maistellaan ja kuultiin paljon hauskoja aiheeseen liittyviä knoppeja. Infosaunan viineiksi oli valittu kolme selkeästi toisistaan eroavaa punaviiniä; Cono Sur Pinot Noir Chilestä, Rothschild Cabernet Sauvignon Ranskasta ja Balbi Shiraz Reserve Argentiinasta. Ohessa Alkon mielipide siitä, millainen kyseisten viinien värin, tuoksun ja maun pitäisi olla. Alkon kannattaisi varmaankin palkata muutama remburssilainen analyytikko maistelemaan tuotteitaan, sillä illan aikana useaan kertaan tunnistettua mustikan makua ei mainita yhdenkään viinin "virallisissa" tiedoissa.

5 Illan viinit: Rothschild Cabernet Sauvignon Balbi Shiraz Reserve [Argentiina, , 0.75l, 8.66.] [Ranska, 00560, 0.75l, 8.36.] Cono Sur Pinot Noir [Chile, , 0.75l, 7.69.] Väri: Runsaanpunainen; hieman kehittynyt Väri: Punainen; hieman kehittynyt Tuoksu: marjainen Tuoksu: hedelmäinen Maku: keskitäyteläinen, notkea, Maku: keskitäyteläinen, notkea, karpaloinen marjaisa, lämmin Rypäleet: Cabernet Sauvignon Rypäleet: Pinot Noir (100 %) (100 %) Väri: Runsaanpunainen; hieman kehittynyt Tuoksu: runsas, mausteinen Maku: täyteläinen, notkea, voimakas, lämmin, yrttimausteinen Rypäleet: Shiraz (100 %) Lähde: Alko Newsletter 3/2004 5

6 Japanin XQ Remburssin perinteinen pitkä excursio suuntautui vuonna 2004 Japaniin. Edellisestä visiitistä nousevan auringon maassa olikin jo vierähtänyt pidempi tovi. Heinäkuisena keskiviikkona suurin osa Remburssin ryhmästä lähti kohti Japania. Matka Osakaan kulki Lontoon kautta, jossa vaihdoimme konetta. Suorien lentojen arvon matkaseurueemme huomasi erityisen hyvin kahdeksan tunnin reissaamisen jälkeen, kun olimme taas Helsingin yläpuolella. Kahdentoista tunnin lento päättyi vihdoin Osakan lentokentälle. Tonttimaan ollessa rajallinen luonnonvara Osakan edustalla, olivat japanilaiset keksineet rakentaa kaupungin viereen keinotekoisen saaren lentokenttää varten. Paikallista aikaa jo iltapäivällä pääsimme vihdoin Japanin maaperälle. Vastaanotto oli suorastaan lämmin niin paikallisen palveluasenteen kuin myös kostean 35 asteisen ilman ansiosta. Reitti Osakasta Kiotoon selvisi turvautumalla lentokentän turisti-infoon. Siirtymisoperaatio hotellia kohden onnistui loistavasti ja päädyimmekin oikealle asemalle. Vähemmän eksoottisen McRuokailun jälkeen hotelli löytyikin pienen kävelyn jälkeen. Matkaajaksi Helsinki-Vantaan lentokentältä tuli pysähdyksineen 24 tuntia. Hyvin nukutun yön jälkeen 6 Newsletter 3/2004 suuntasimme tutustumaan Kiotoon kävellen. Päivä kului leppoisasti tutustuessa Kioton ostoskatujen ja tavaratalojen tarjontaan. Päätimme kävelyretkemme Kioton modernille rautatieasemalle. Sen palveluihin kuului myös turistitoimisto, josta oli mahdollista varata opiskelija ilmaiseksi oppaaksi. Totesimme sen tukevan hyvin seuraavaksi päiväksi suunniteltua kulttuurihistoriaan tutustumista. Myöhemmin osa ryhmästä lähti vielä tutustumaan Kioton yöelämään. Lopulta he löysivät itsensä karaokehuoneesta, jossa meno jatkui aamuun asti. Paluumatka hotellille päätettiin tehdä kävellen. Aamuöinen arvio hotellin sijainnista ei kuitenkaan aivan pitänyt paikkaansa ja lopputuloksena oli ennakoitua pidempi aamulenkki. Varaamamme opas saapui hotellillemme lauantaina aamulla ja aloitimme Japanin kulttuurihistoriaan perehtymisen. Kierros alkoi tutustumisella kultaiseen paviljonkiin, joka oli 1300-luvulla rakennettu temppeli ja nimensä mukaisesti päällystetty kullalla. Seuraavana vuorossa oli toinen UNESCO:n maailmanperintökohde, Ryuoan-ji temppeli, joka on tunnettu ennen kaikkea hienosta kivipuutarhastaan. Temppelin viereisessä ravintolassa nautitun japanilaisen lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme Nijo-linnaan. Illalla päädyimme ruokailemaan japanilaiseen ravintolaan, jossa ruokalistat samoin kuin tarjoilijat olivat vain japaninkielisiä. Oppaamme käännöstyön jälkeen pöytään saatiin useita herkullisia ruokalajeja, joista muutaman koostumus pysyi mysteerinä loppuun asti. Sunnuntai Kiotossa oli varattu leppoisalle hengailulle ja kaupunkiin tutustumiselle. Alkuillasta Hannu ja Heidi majoittuivat uuteen majapaikkaansa eli pieneen halpaan ryokanin, joka sijaitsi varsin kätevästi keskustan tuntumas-

7 sa. Huone oli juuri niin pelkistetty kuin kuvitella voi: lattian reunalla kaksi käärittyä patjamykkyrää sekä pieni pöytä telkkareineen. Huone oli onneksi ilmastoitu, joten ilmastollisesti olot olivat ruhtinaalliset. Maanantaina kello herätti kukonlaulun aikoihin, sillä olimme aamulla suuntaamassa kohti keisarillista palatsia. Kioto toimi Japanin pääkaupunkina yli tuhannen vuoden ajan aina vuoteen 1869 asti. Nykyinen palatsi rakennettiin vuonna 1855 edellisen tuhouduttua tulipalossa. Vanhan- aikaiset palatsirakennukset ja puutarhat olivat vaikuttava näky. Päivällä oli hyvä hetki tutustua Kioton yliopiston kampusalueeseen. Alue oli omaa Otaniemen kampustamme tiiviimpi. Laajoja nurmikenttiä ei alueelle mahtunut, mutta muuten paikka näytti kovin yliopistomaiselta. Sento-palatsi oli toiminut asuinpaikkana eläkkeellä olevalle keisarille. Alueen helmi oli puutarha, jonka kaksi yhteen kytkettyä lampea ja puistonurkkaukset tekivät vaikutuksen yksinkertaisella kauneudellaan. Joukon poikamieskolmikon oli määrä yöpyä viimeinen Kiotossa vietettävä yö perinteisessä ryokanissa. Majatalo sijaitsi vanhojen temppelien välittömässä läheisyydessä vanhassa ja tunnelmallisessa rakennuksessa, huoneesta avautui ovi pieneen puutarhaan. Kolmikko vetäytyi majataloon kylpemään ja nauttimaan 13 ruokalajin verran kiotolaisen keittiön antimia. Tiistaiaamun valjetessa oli tullut aika siirtyä Tokion liikemaailmaan. Japanilaisen aamiaisen jälkeen kokoonnuimme rautatieasemalla ja lähdimme raahautumaan kohti Shinkansen-luotijunan laituria. Junan odottaminen oli kokemus sinänsä, siitä piti huolen junanlähettäjä. Junassa maisemat vaihtuivat melkoista haipakkaa. Vaikka pysähdyimme muutaman kerran, kului lähes 500 kilometrin matkaan aikaa vain kaksi ja puoli tuntia! Kun astuimme ulos Tokion rautatieasemalta, kävi selväksi, että olimme saapuneet suureen maailmaan. Myös majapaikastamme saimme lupaavan ensivaikutelman. Moderni sisääntuloaula ystävällisen palvelun kera halpahintaisessa keskustahotellissa teki selväksi, että majoituspaikkamme oli lottovoitto. Tuore aviopari Hanna ja Olli olivat illalla saapumassa hotellille, joten muut alkoivat kiireellä viimeistellä hääparin huonetta tervetulokuntoon. Parin saavuttua oli onnittelujen ja tervetulotoivotusten aika. Illalla saimme vieraaksi Nippon Paperilla työskentelevän Tea Tuulin. Saimme kuulla kokemuksia japanilaisesta työelämästä. Piipahdimme vielä syömässä ja pienellä Newsletter 3/2004 7

8 kaupunkikierroksella lähikortteissa ennen nukkumaanmenoa. Keskiviikko starttasi Finpro-exculla. Matkaseurueemme varustautui yritysvierailua ja 40 asteen hellettä varten tietysti puvuin ja jakuin. Matkalla Finprolle tuli useaan otteeseen kadehdittua päivänvarjoja kantavia japanilaisia. Finpron toimitilat sijaitsevat Suomen suurlähetystön yhteydessä. Vierailuamme isännöi kolme suomalaista, jotka teetarjoilun lomassa kertoivat Finpron toiminnasta ja antoivat kullanarvoisia vinkkejä käyttäytymisestä yritysmaailmassa. Vierailun jälkeen lounastimme isäntäväen kanssa pienessä ravintolassa. Pienen lepotauon jälkeen suuntasimme teknologiakeidas Akihaparaan. Shoppailukierroksen päätteeksi palasimme takaisin Finpron liepeille Hiroon. Isäntämme tarjosivat vähintään seitsemän japanilaisen ruokalajin illallisen. Illan päätteeksi käväisimme vielä yöelämää kuhisevalla Roppongin alueella. Myöhästyimme täpärästi viimeisestä metrosta ja jouduimme pulittamaan itsemme kipeäksi pitkästä taksimatkasta. Torstai alkoi vierailulla Nokian paikalliseen toimistoon, joten 8 Newsletter 3/2004 aikaisen herätyksen jälkeen suunnistimme metron ja taksien avulla tornitaloon, jossa Nokian toimisto sijaitsee. Vietimme todella mielenkiintoisen ja opettavaisen parituntisen, jonka aikana isäntämme tutustuttivat ryhmän Japanin telemarkkinoiden vallitsevaan tilanteeseen. Iltapäivällä lähdimme kiertämään Tokion liikekeskustaa ympyrän tekevällä junalinjalla, jota käyttää arkipäivänä vaatimattomat viisi miljoonaa tokiolaista. Viimeinen varsinainen excursiopäivä alkoi vierailulla telekommunikaatioministeriössä. Tapaamisen jälkeen söimme ministeriön ruokalassa edullisen linjalounaan. Seuraava vierailukohteemme oli Kirinin panimo. Panimovierailu oli hienoinen pettymys, sillä yrityksen edustajien tapaamisen sijaan ohjelmassa olikin ohjattu panimokierros. Panimon jälkeen suuntasimme Tokion korkeimmalle näköalatornille. Näkymät olivat kieltämättä 1000 jenin arvoiset. Kaupunki jatkui silmänkantamattomiin. Illalla Antin perhetuttu Yoko tarjosi meille miehensä kanssa illallisen. Illan eksoottisimpiin nautintoihin kuului ehdottomasti raaka hevonen. Lauantaiaamun valjetessa oli aika jälleen pakata tavarat. Pienen säätämisen jälkeen tavarat saatiin kasaan ja hotelli osoitti meille paikan, johon saatoimme ne päivän ajaksi jättää. Suuntasimme kohti Asakusan temppeleitä, jossa olimme sopineet tapaavamme jälleen Yokon. Temppeliä ihailtuamme lähdimme etsimään Yokon valitsemaa ruokapaikkaa. Luvassa oli paikallinen versio pannukakuista, joka tarkoitti siis paistolevyillä varustettuja pöytiä ja kulhoa, jonka pohjalla oli taikinaa ja päällä liuta erilaisia täytteitä kuten mustekalaa. Taikina ja täytteet sekaisin, ja sotku paistumaan. Erikoinen ruokalaji, mutta varsin maistuva. Illalla ihailimme vielä pienryhmissä upeaa ilotulitusta. Väenpaljous sekä ilotulituksen massiivisuus tekivät vaikutuksen kaikkiin. Hotellilta keräsimme tavaramme mukaan ja tiedustelimme ohjeita seuraavan hotellin löytämiseksi. Hotelli Sansei osoittautui pieneksi pettymykseksi, sillä sekä tilojen että palvelun laadussa oli parantamista. Sunnuntaiaamun valkeneminen oli mieluisaa. Läpeensä tupakansavuisesta ja tunkkaisesta hotellista päästiin pois. Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin ja check-in:n jälkeen jäi vielä hetki aikaa kierrellä putiikeissa. Mo-

9 lempien Pasien jäädessä vielä kiertelemään kenttää, päätti muu seurue jo siirtyä turvatarkastusten lävitse portille. Viattoman turistiryhmän matka pysähtyi kuitenkin läpivalaisuun, jossa virkailijat pysäyttivät Antin, ja kysyivät, mitä Antilla oli kasseissaan. Pasin kassia kantaneen Antin tilanne oli tukala, sillä hänellä ei ollut mitään tietoa kassin sisällöstä. Pasin aarteiden keskeltä löytyi pitkä ja terävä paperiveitsi. Veitsi otettiin talteen, ja se luvattiin pakata asianmukaisesti mukaan koneeseen. Perille päästyämme analysoimme pitkään eri kuljetusmahdollisuuksia kentältä hotellillemme. Päädyimme jälleen edullisimpaan vaihtoehtoon, eli paikallisbussiin. Hyppäsimme pois pysäkillä, jonka ympäristö oli kaikkea muuta kuin houkutteleva. Kulman takaa paljastui kuitenkin pieni, idyllinen majatalo, jossa oli yhteensä 5 huonetta. Seurueemme täytti niistä kolme. Illalla tutustuimme vielä lähialueeseen kävelylenkin merkeissä ja illastimme ummikkojapanilaisessa ravintolassa. Täysin tietämättöminä listan tarjonnasta onnistuimme kukin kuitenkin tilaamaan maukkaat ateriat. Eikä nälkäistenkään tarvinnut annoskoosta valittaa. Maanantaiaamun myötä sarasti ensimmäinen päivä paratiisisaarella. Majatalon omistaja tarjoili maittavan aamiaisen ja tarjoutui heittämään meidät omalla autollaan läheisen hotellin rannalle. Hotellin ranta osoittautui oikein miellyttäväksi. Muuten niin seesteisen ja lomantuntuisen päivän keskeytti kova ukkoskuuro. Osittain velvollisuuden tunnosta päätimme illastaa majatalossa, olihan meitä pidetty majatalossa kuin kukkaa kämmenellä. Ruoka-annokset olivat hyviä, mutta melko pieniä. Moni joutui turvautumaan kahden annoksen taktiikkaan saadakseen mahansa täytetyksi. Tiistaina majatalon omistaja ohjasi meidät ilmaiselle kunnan rannalle. Maanantaisin kunnan ranta oli suljettu, eikä visiitti sinne edellisenä päivänä ollut siksi mahdollinen. Ilmaisen rannan varustelutaso oli tietty hieman heikompi ja miljöö karumpi. Päivän ohjelma oli kuitenkin vahvasti edellisen kaltainen. Iltaa vietettiin jälleen samassa ravintolassa kuin sunnuntaiiltanakin. Loistava ruokapaikka täytti odotukset jälleen. Keskiviikko oli kolmas rantapäivä ja olimme ajatelleet suunnata kulkumme samalle rannalle kuin edellisenä päivänä. Aamiaisella ilmeni kuitenkin, että isäntämme halusi viedä meidät veneellä läheiselle saarelle, jolla oli mahdollisuus tutustua pinnan alaiseen elämään. Meitä oli varoitettu meduusakaudesta, joten harkitsimme tarkoin, ennen kuin suostuimme lähtemään saarelle. Lisähoukuttimena matkalle toimi luvattu mahdollisuus kävellä saarelta takaisin laskuveden myötä. Ennen lähtöä vuokrasimme vielä varusteita viereisestä sukellusliikkeestä. Nopeasti kaikki pääsivät perille oikeista toimintatavoista snorkkelin ja räpylöiden kanssa. Vedestä löytyi paljon erilaisia kaloja ja hienoja koralleja. Lajituntemus on kuitenkin heikkoa ja niinpä emme tässä voi raportoida havaittuja lajeja. Värikirjo oli kuitenkin upea ja kokemus oli kaikkiaan vaikuttava. Uinnin jälkeen jäimme odottamaan veden laskemista. Olimme saaneet käsityksen, että veden laskiessa paluumatka sujuisi kahlaten korkeintaan polvisyvyisessä vedessä, mutta huomasimme erehtyneemme. Matkaan kuitenkin lähdettiin muiden keinojen puuttuessa. Vesi syveni pisimmilläkin rintakehään asti ja kun mukana oli kannettavana kameroita ja muita vettä sietämättömiä laitteita, oli eteneminen hankalaa. Tytöt päättivät nopeasti, että he eivät kahlaukseen lähde, taustalla oli myös pelko meduusoista. Kuuselan Pasin havaittua yhden tällaisen matkan varrella, kääntyi myös hän takaisin ja ryhmä hajosi kahtia. Syvä osuus oli varsin lyhyt Newsletter 3/2004 9

10 ja sen jälkeen loppumatka sujui helpommin merimakkaroita ihastellen ja teräviä koralleja varoen. Neljän hengen iskujoukko selvisi kävelystä takaisin ehjin nahoin ja hälyttivät isännän hakemaan loput vieraat takaisin veneellään. Näin koko ryhmä saatiin turvallisesti takaisin hotellille. Suihkujen ja lepohetken jälkeen oli aika jälleen ruokailla. Päätimme jäädä jälleen omalle hotellillemme illalliselle. Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä kohti kylän kauppoja. Kaupasta keräsimme mukaamme erilaisia herkkuja ja suuntasimme läheiselle rannalle niitä nauttimaan. Torstaiaamu toi tullessaan jälleen rinkkojen pakkaamisen. Oli aika suunnata kulku kohti Suomea. Viimeinen aamiainen nautittiin rannalla leppoisissa tunnelmissa. Lähes kahden tunnin bussimatkan jälkeen olimme Nahan lentokentällä, jossa chekkasimme itsemme sisään. Tämän jälkeen oli aika etsiä ruokaa. Pariskunnat suuntasivat kulkunsa kohti Nahan keskustaa tavoitteena ruokailu ja shoppailu, loput taas ottivat suunnakseen Nahan kaupungin kupeessa olevan linnan. Yhteys Hanedan lentokentältä seuraavalle hotellimme osoittautui odotettua vaikeammaksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juna, mutta hotellille asti ei silläkään päässyt. Aloimmekin tiedustella, mikä olisi lähin asema, jolle vielä pääsisi. Selvisi, että Naritan kaupunkiin vielä yksi juna kulkisi. Otimme tämän tiedon ilolla vastaan, sillä Naritasta hotellille olisi vain 10 km ja jatkoimme lähes juosten kohti laituria, jotta emme myöhästyisi junasta. Naritan asemalle saavuimme hieman puolen yön jälkeen varsin nälkäisinä, mutta jatkoimme suoraan takseilla kohti hotellia. Tällä kertaa reitti oli takseille selvä ja pääsimme suoraan hotellillemme. Lentomme kohti Amsterdamia Matkaryhmä2004 lähtisi vasta puolenpäivän jälkeen, joten nukuimme aamulla pitkään. Kauppinen, Hannu Huoneet piti luovuttaa kello mennessä, joten sovimme Kuusela, Pasi tapaavamme silloin ala-aulassa. Lehtonen, Hanna Lentokenttälle vievää linja-autoa odotellessa ehdimme piipahtaa Lehtonen, Olli lähikaupassa hakemassa hieman aamiaista ja evästä matkaa varten. Ojala, Heidi Lentokentällä ei pahoja jono Pirttimäki, Antti ja lähtöselvitykseen ollut, joten saimme nopeasti hoidettua pakol Salento, Pasi liset muodollisuudet. Pääsimme murheitta lentokoneeseen ja 12h kestävä lento kohti Amsterdamia saattoi alkaa. Amsterdamista olikin Helsinkiin enää pieni pyrähdys.

11 Ulkosuhteet teksti Johanna Tikkala Remburssi tekee yhteistyötä tällä hetkellä kahden muun yhdistyksen kanssa. Toinen heistä on Kansainvälisen kaupan opiskelijayhdistys KKOY ja toinen Helsingin kauppakorkean ainekerho Acti. Tänä vuonna yhteistyötä on tehty useampaan otteeseen. Vuoden ensimmäinen ulkosuhde tapahtuma oli ekskursio Saunalahdelle yhdessä Actilaisten kanssa. Kesällä Remburssilaiset oli kutsuttu suomenlinnaan piknikkille Actin ja KKOY:n kanssa. Myös Remburssin perinteiseen ultimateiltaan oli myös kutsuttu Actilaisia ja KKOY:n edustajia. Vuoden merkittävin yhteistyötapahtuma on nyt syksyllä järjestettävä ekskursio Pietariin Matkan ensimmäinen osa järjestettiin jo Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan tiloissa. Illan aiheena oli Venäjän kaupan nykytila ja tulevaisuus, josta kertomassa oli Suomi-Venäjä kauppakamarin edustaja Eija Tervonen. Esityksen jälkeen ilta jatkui rennosti saunomisen ja vapaan seurustelun merkeissä. Kansainvälisen Kaupan Opiskelijayhdistys (KKOY) on toiminut vuodesta 1984 Helsingin korkeakouluopiskelijoiden poikkitieteellisena yhdistyksenä.. KKOY ry:n tarkoitus on lisätä jäsentensä tuntemusta kansainvälisen kaupan alaan ja luoda yhteyksiä yritysmaailmaan sekä tuoda yhteen yh distyksen toiminnasta kiinnostuneita pääkaupunkiseudun opiskelijoita TKK:lta, HKKK:lta, HY:lta ja HANKEN:ilta. KKOY: n jäsenistä noin puolet ovat teekkareita, kolmasosa kyltereitä ja loput muita tieteenharjoittajia. KKOY ei toimi suoraan minkään ylioppilaskunnan alaisuudessa kuten Remburssi, mutta hiljattain KKOY siirtyi ns. TKY:n läheisyydessä toimivien tahojen joukkoon. Lisätietoja KKOY:stä löytyy yhdistyksen kotisivulta: ACTI Ry on Helsingin k a u p p a k o r k e a k o u l u s s a markkinointia, kansainvälistä liiketoimintaa, yrittäjyyttä sekä Area Studies Programmia opiskelevien ainejärjestö. ACTI aloitti toimintansa jo 1970-luvulla ja sen toiminta-ajatus on olla aktiivisena toimijana ja kosketuspintana opiskelijoiden, yrityselämän ja korkeakoulun välillä, joka toteutuu sekä aktiivisena yhteydenpitona eri tahojen välillä että erilaisina tilaisuuksina. Näistä yksi yhteistyötaho on Remburssi. Lisätietoja ACTI:sta löytyy ainejärjestön kotisivulta:

12 Ekskursio Innovaatiokeskukseen - #CMAX.gg ja Te teksti Antti Hätinen Remburssin yrittäjäkerho REC järjesti exqursion 21. lokakuuta exqursion TKK:n Innovaatiokeskukseen ja entiseen Otaniemen teknologiakylään, nykyiseen Technopolis Ventures:iin, jossa esiteltiin Clan Match Exchange Good Game Oy:n sekä Innolingon toimintaa. Sanakirjasta katsoen excursion tarkoittaa englanniksi vierailua tai huviretkeä, joskin tällä kertaa saimme myös paljon tietoa aivan koulumme naapurissa sijaitsevista kasvuyrityksistä ja yrittäjätoiminnasta. Vierailumme alkoi Innopoli 2: n aulasta, jossa odotimme kaikkia osallistujia saapuvaksi. Pian ensimmäinen isäntämme yritysasiamies Petro Suvanto TKK:n Innovaatiokeskuksesta tulikin jo ottamaan meitä vastaan. Innovaatiokeskus on tosiaan korkeakoulun erillisyksikkö, jonka tarkoituksena on auttaa paikallisia tutkijoita ja opiskelijoita muuttamaan ideat ja tutkimustuloksia liiketoiminnaksi. Sen lisäksi Innovaatiokeskus huolehtii teknologiasiirroista ja TKK:n immateriaalioikeuksien hallinnasta ja eteenpäin lisenssoinnista sekä myynnistä. Myös rekrytointipalvelut ja alumni-toimintaa koordinoidaan Innopolista käsin. Pian myös innovaatioasiamies Panu Kuosmanen tuli kertomaan 12 Newsletter 3/2004 Innovaatiokeskuksen toiminnasta. Joka vuosi he kuulemma rahoittavat hieman alle sataa innovaatiohanketta InnoTuli-rahoituksella, jota voi TKK:n tutkijat ja myös opiskelijat saada teknologiahankkeiden kaupallistamiseen. Rahoitusta saa ulkopuolisten palveluiden, kuten yrityksen perustamispapereiden täyttämiseen, markkinatutkimuksiin ja lakimiesten palveluihin. Jos TKK: lla tutkijana tekee hienon keksinnön, Innovaatiokeskus auttaa sen patentoinnista ja onnistuneesta lisenssoinnista myöntää myös korvauksia keksinnön tekijöille. Nyt siis kannattaa lähteä keksimään patenttiratkaisuja tai valmistelemaan oman firman perustamista! Seuraavaksi siirryimme tien toiselle puolelle Innolinkoon Technopolis Ventures:n tiloihin. Isäntämme ja entinen remburssilainen Tuomas Maisala oli hankkinut paljon syötävää ja juotavaa, joiden voimin siirryimme tutustumaan paikallisiin yrityksiin. Ensimmäiseksi remburssin yrityssuhdevastaava Antti Hätinen kertoi omasta 6 hengen yrityksestään, jonka hän perusti loppukeväästä valtamaan maailmanlaajuiset pelipalvelinmarkkinat. Clan Match Exchange Good Game Oy (tai tuttavallisemmin #CMAX.gg) on Internet pelipalvelinpörssi, josta nuoriso voi ostaa nettipeleihin palvelimia tuntivarauksilla, kuten lätkäjoukkueet bookkaavat jääkiekkohalleja käyttöönsä. Antin mukaan idea on ainutlaatuinen lähinnä johtuen toimialan nuoresta iästä. Pörssi liiketoimintamallina johtaa kuulemma luonnoliseen monopoliin myös Saksan ja Englannin markkinoilla, jonne #CMAX.gg:n olisi tarkoitus laajentua lähiaikoina kunhan rahoitus saadaan kuntoon. Kerrottuaan hieman liiketoimintamallista Antti esitteli myös itse järjestelmää, joka julkaistiin syyskuun alussa käyttöön osoitteessa Pörssin käyttöliittymä sijottautui kolmen finalistin joukkoon Mindtrek - digimediakilpailun PK-yritysten tuottavat innovaatiot sarjassa (40000 Euroa palkintorahoja jaetaan ). Kovin monimutkainen pörssin käyttäminen ei voi ollakaan, jos halutaan, että 13 vuotiaiden teinipoikien keskittymiskyky riittää varausten tekemiseen. Antin jälkeen Tuomas kertoi lisää Innolingosta ja Technopolis Venturesin palveluista uusille yrittäjille. #CMAX.gg:nkin toimisto sijaitsi samassa kerroksessa. Pelkkien toimitilojen lisäksi Technopolikselta löytyy laaja paletti tuotteistettuja palveluita, joilla uusia yrityksiä pyritään auttamaan eteenpäin kasvun tiellä. Palvelupaketti lähti liikkeelle ideatasolta, joita Technopolis pystyy arvioimaan ja sparraamaan. Innolinko

13 chnopolis Ventures on opiskelijayrittäjien olohuone, jonne liiketoimintaa pääsee käynnistämään uskottavammin toisen kerroksen "autotalliin" kuin kotoa käsin olisi mahdollista. Yrityksen käynnistämisvaiheessa yrityshautomotoiminnan kautta on mahdollista saada myös lisärahoitusta, johon saa apua. Myöhemmin yrityksen kasvu- ja kansainvälistymisvaiheissa hautomon kautta saa myös monenlaista muuta apua esim. oman henkivartijan voimin, lisärahoituksen hakemisessa tai ammattiresurssien hankinnassa. Kaikenkaikkiaan saimme retkemme aikana tutustuttua uuden yrityksen perustamiseen varsin kokonaisvaltaisesti. Innovaatiokeskuksesta sai apua ja tukea yrityksen ensimetreille mm. Innotuli-rahoituksella. Technopolis Ventures yrityshautomosta sai toimitilojen lisäksi myös paljon sparrausta ja tukea aina idean arvioinnista kansainväliseen kasvuun. Saimme myös tutustuttua aitoon kasvuyritykseenkin, #CMAX.gg: n. Vierailun lopuksi pääsimme vielä keskustelemaan ja ideoimaan omien yrityksien perustamista! Newsletter 3/

14 Yrittäjyyttä rahoitusalalla teksti Kalle Airo Vuoden viimeisen REC-illan aiheena oli yrittäjyys ja kansainvälistyminen rahoitusalalla. Vierainamme olivat FIM Omaisuudenhoito-yhtiön toimitusjohtaja Niklas Geust ja ICECAPITAL Rahastoyhtiön toimitusjohtaja Mikko Ketola. Aihe kiinnosti tyypillistä REC-tapahtumaa enemmän myös SoS- ja RIG-porukkaa ja paikalla olikin OK20:n virallisen paikkamäärän sallimat parikymmentä Remburssilaista. Keskustelu keskittyi lähinnä rahoitusalaan ja yrittäjyyteen. Kansainvälistyminen jäi tällä kertaa pienemmälle huomiolle, vaikka toki globaalien rahamarkkinoiden ja eri maiden lainsäädäntöjen vaikutusta omaisuudenhoitoon sivuttiin. Aihepiireistä käsiteltiin mm. omaisuudenhoidon perusteita, lainsäädäntöä ja verotusta, markkinointia sekä erilaisia strategioita niin markkinoinnissa, varsinaisessa sijoitustoiminnassa kuin salkunhoidon ulkoistamisessakin. Vieraidemme taustassa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Yhdistävänä tekijänä oli Otaniemi, josta kumpikin vieraamme on valmistunut diplomi-insinööriksi 90-luvulla ja kenties tämän ansiosta asioita käsiteltiinkin teekkariystävällisestä näkökulmasta. Erona oli erityisesti kasvuvaihe, jossa he olivat tulleet työnantajansa osakkaaksi. Mikko 14 Newsletter 3/2004

15 on ollut perustamassa ICECAPI- TAL:ia tyhjästä, mutta Niklas sen sijaan on ollut ensin palkkatyössä FIM:llä ja hankkinut sittemmin vähemmistöosuuden työpaikastaan. Kumpikin puhuja kannusti yrittäjähenkisiä Remburssilaisia hakeutumaan töihin mieluummin pieneen kasvuyritykseen kuin suureen "virastoon". Heidän mukaansa pienessä yrityksessä näkee toiminnan kokonaisuutena ja oppii liiketoiminnasta enemmän kuin suuren yrityksen palveluksessa. Tästä kokemuksesta taas on varmasti hyötyä, jos päättää myöhemmin perustaa oman yrityksen. Mikko sivusi myös yrittäjyyden hyviä ja huonoja puolia sekä suomalaisen yhteiskunnan vaikutusta yrittäjyyteen. Erityisesti hän mainitsi yrityksen perustamisen olevan Suomessa niin helppoa, että lähes alalla kuin alalla kilpailu on kovaa Porterin viiden voiman mallista tutun alalle tulevan uuden kilpailun takia. Tämä tekee ensikynnyksen yli päässeen yrittäjän elämästä vaikeampaa kuin mitä se olisi, jos kynnys olisi seuraajille korkeampi. Rahoitusalalle ei Suomessa voi kuka tahansa yritystä perustaa, vaan yrityksen johtajilla on lakisääteisesti oltava kokoemusta rahoitusalalta jonkun muun palkollisena. Tämä luonnollisesti suojaa alan toimijoita pahimmalta kilpailijarynnistykseltä, sillä riittävän kokemuksen omaavilla rahoitusammattilaisilla on jo sen verran suuret palkkatulot, ettei yrittäjyyden riski ehkä enää houkuttele. Vieraiden yrityksissä oli paljon yhteistä, mutta myös selkeitä eroja niin toimintatavoissa kuin valituissa asiakassegmenteissäkin. FIM:n vahvuus ovat eksoottiset osakerahastot ja kohderyhmänä yksityissijoittajat ja säästäjät. FIM tekee myös yksityisasiakkaille kohdistettua näyttävää mielikuvamainontaa ja houkuttelee säästäjiä pienillä minimisijoitusrajoilla. ICECAPITAL:in vahvuutena ovat erityisesti korkorahastot ja kohderyhmänä ovat instituutiot ja varakkaat (eli opiskelijanäkökulmasta rikkaat )yksityishenkilöt. FIM on kasvanut jo 150 ihmistä työllistäväksi konserniksi, joka mm. valittiin Uudenmaan vuoden kasvuyritykseksi tämänvuotisessa Entrepreneur of The Year kilpailussa. "Isäntänä" talossa vaikuttaa pääomistaja, hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja yrittäjä Seppo Sairanen. FIM Group Oy -konserniin kuuluvat neljä tytäryhtiötä: arvopaperivälitystoimintaa harjoittava FIM Pankkiiriliike Oy, neuvonantopalveluja yrityksille tarjoava FIM Corporate Finance Oy, sijoitusrahastolaissa tarkoitettua sijoitusrahastotoimintaa harjoittava FIM Rahastoyhtiö Oy ja varainhoitoa harjoittava FIM Omaisuudenhoito Oy. ICECAPITAL on pohjoismainen, riippumaton rahoitusalan konserni, jonka päätoimialat ovat investointipankkitoiminta sekä varainhoito ja rahastot. Se keskittyy palvelemaan instituutioita ja varakkaita yksityissijoittajia. Voimakkaasti kasvava yritys on vielä pieni ja työllistää vain 8 henkilöä. Kaikki omistajat työskentelevät yrityksessä. ICECAPITAL Rahastoyhtiö Oy hallinnoi yhdeksää sijoitusrahastoa, joista viisi on globaaleja sektoripohjaisia osakerahastoja, yksi eurooppalaisiin listattuihin kiinteistöyhtiöihin sijoittava kiinteistösijoitusrahasto ja kolme euromääräisiä korkorahastoja. Erityisen hyvin ICECAPI- TAL menestyy korkosijoituksissa. Newsletter 3/

16 Yhteystietoja Käyntiosoite: huone 1137, Otanimentie 17, 02150Espoo Postiosoite: PL 5500, TKK Hallitus 2004 Puheenjohtaja Tho Phan gsm Rahastonhoitaja Juho Mattila gsm Varapuheenjohtaja/ yrityssuhdevastaava Antti Hätinen gsm Stratos-vastaava Jarkko Murtoaro gsm Tiedotusvastaava Xian Sun gsm Ulkosuhdevastaava Johanna Tikkala gsm REC-vastaava Kalle Airo gsm RIG-vastaava Ari Tiainen gsm SOS-vastaava Aleksis Schäfer gsm