2-15. KUNTA-ALAN MONIOTTELIJA Kevan hallituksen puheenjohtaja tuntee kunta-asiakkaat pormestarin työstään. ANNA-KAISA IKONEN

Transkriptio

1 KOULUMAAILMASSA TUULETETAAN RAKENTEITA KIUSAAMINEN LOPPUI VIHDOIN NÄIN ELÄKKEET RAHOITETAAN DIAKONI AUTTAA HANKALASSA VAIHEESSA KEVA PÅ SVENSKA S. 27 ANNA-KAISA IKONEN KUNTA-ALAN MONIOTTELIJA Kevan hallituksen puheenjohtaja tuntee kunta-asiakkaat pormestarin työstään.

2 Pääkirjoitus. Sisältö. Oppia ikä kaikki Koulutus on Suomen menestystekijä. Koulutukseen ja sen tuomaan menestykseen ei ole turvauduttu ainoastaan koko maan menestystekijänä, vaan se on myös paikallinen menestystekijä. Koulutus luo edellytyksiä paikalliselle yrityselämälle ja vastaa osaamistarpeisiin ja niiden muutokseen. Suomalainen koululaitos ja sen tuottamat oppimistulokset ovat maailman huippua. Koulutuksen myötä olemme pärjänneet maailmanlaajuisessa kilpailussa ja aikaansaaneet hyvinvointia. Koulutus, kuten yhteiskuntamme, on murroskohdassa. Koulutuksen pitäisi vastata moninaistuvan maailman asettamiin tavoitteisiin taloudellisten voimavarojen niukentuessa. Työelämä on pitkälti samanlaisessa murroksessa. Vaikka opetus on kouluissamme maailman kärkikastia, osa tulevaisuuden toivoista ja yhteiskunnan rakentajista putoaa kelkasta kesken kaiken. Syrjäytyneitä tai syrjäytymisriskin alla olevia arvioidaan olevaan :sta :een nuorta. EVAn 2012 ilmestyneen raportin mukaan Suomessa on reilu iältään vuotiasta nuorta, jotka ovat perusasteen tutkinnon suorittamisen jälkeen työttöminä työnhakijoina tai työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella. Syrjäytymistä ei voi ehkäistä, jos koulua ja opiskelua ei koeta mielekkääksi. Koulumaailma ja sen haasteet vastaavat tältä osin työelämää. Kuten koulussakin, myös työelämässä olisi viihdyttävä. Työuria ei voi pidentää, ellei työ ole sellaista, jossa jaksaa eläkeikään Koulumaailmasta voi ottaa mallia työelämään. KANNEN KUVA Carl Bergman kuvasi Anna-Kaisa Ikosen JULKAISIJA Keva (33. vuosikerta) saakka. Työkyvyttömyyseläkkeellä on tälläkin hetkellä noin henkilöä. Koulumaailmasta voi ottaa myös mallia työelämään. Oppimisen tavat monipuolistuvat. Vuorovaikutus, viestintätaidot ja oppimisen oppiminen ovat yhä tärkeämpiä. Näin on myös työelämässä. Työ ja työn tekemisen tavat muuttuvat yhä nopeammin. Muuttuvassa maailmassa omasta työkyvystä ja osaamisen päivittämisestä huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Koulutus ja työelämä ovat pitkien kehityskulkujen lopputulemia. Kun näitä kehitetään, emme elä tässä päivässä, vaan hyvin pitkällä huomisessa. Jotta yhteiskuntamme hyvinvointi paranee, meidän on katsottava rohkeasti tulevaa kohden. Valitut ratkaisut näkyvät yhteiskunnassamme laajasti ja useiden vuosien kuluttua. Tero Manninen Päätoimittaja PÄÄTOIMITTAJA Tero Manninen, p , Unioninkatu 43, PL 425, Helsinki TOIMITUSNEUVOSTO Keva: Tero Manninen, Frederik Forssell, Marjatta Ollila, Roman Goebel, Ulla Palmroos ja Leena Kymäläinen Fondamenta Media Oy: Susanna Cygnel, Helinä Hirvikorpi ja Kirsi Poikolainen TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, Helsinki TOIMITUSSIHTEERI Susanna Cygnel, susanna.cygnel@fondamenta.fi ULKOASU Marko von Konow SVENSK ÖVERSÄTTNING Översättningsenheten vid Keva PAINO Libris Oy, Helsinki ISSN , verkkojulkaisu ISSN OSOITELÄHDE Keva, lehtirekisteri TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET keva-lehti@keva.fi 12 Vaikuttaja Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen valittiin viime syksynä Kevan hallituksen puheenjohtajaksi. Nuoren kunta-alan huippuammattilaisen tavoite on selvä: päätöksiä tehdään pitämällä asiakkaiden tarpeet tarkasti mielessä. 2 PÄÄKIRJOITUS 4 SUOMEN KUVIA. Aina valmiina. 6 OTTEITA. Kevalla vahva sijoitustulos. Ammatillinen kuntoutus ensisijaista työkyvyttömyyseläkkeisiin nähden. Eläkeuudistus rakentuu julkisella puolella pala kerrallaan. Markus Mankin on Kevan ensimmäinen Compliance Officer. Suomi ja työ muuttuivat käsi kädessä. 22 TALOUS. Näin kunnan, valtion, kirkon ja yksityisen sektorin eläkkeet rahoitetaan. 24 ELÄMÄÄ ARJESSA. Diakoni Merja Lehtisalo auttaa, kun hätä on suurin. 26 KOMMUUNISTI kirjoittaa eläkemaksujen kohdistumisen periaatteista. 27 KEVA PÅ SVENSKA. Ledaren. I Kilteri skola slutade mobbningen efter systematiskt arbete. Ordförande Anna-Kaisa Ikonen står på kundens sida i Kevas styrelse. Kommunerna måste minska kostnaderna för undervisningen utan att pruta på kvaliteten. Men hur? Så här finansieras pensionerna inom kommunerna, staten, kyrkan och den privata sektorn. 16 Reportaasi Kuntien pitäisi karsia opetuskuluista, koska resurssit ovat tiukassa. Tulilinjalla on tällä hetkellä erityisesti toisen asteen koulutus. Moni pelkää, että nuoret joutuvat eriarvoisen asemaan asuinpaikan mukaan ja koulutuksen taso kärsii. PALSTAT 6 LUOTTAMUKSELLA. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka haluaa, että lapsilla on koulussa kivaa. 9 NÄIN SEN TEIMME. Kilterin koulussa puututtiin koulukiusaamiseen sinnikkäästi, ja se loppui. 10 MITEN ON? Hannele Kantanen kertoo vanhuuseläkkeelle siirtymisestä suoraan vuorottelu- tai virkavapaalta. 11 TUTKITUSTI. Kiitos on töissä todella tärkeä sana. 2 KEVA KEVA 3

3 Suomen kuvia. Suomen kuvia. Aina valmiina Maailmassa on yli 45 miljoonaa partiolasta kaikkiaan 200 maassa. Suomessa suurin joukko partiolaisia on vuotiaita. He harrastavat partiota lippukunnissa, joita on Suomessa yhteensä noin 750 jopa 302 kunnassa, eli lähes jokaisessa Suomen kunnassa toimii partiolippukunta ja monessa kaksi tai useampikin. Yli puolet on yhteislippukuntia tytöille ja pojille. Tässä kuvassa partiolapset ja -nuoret marssivat partiotapahtumassa Kouvolassa viime kesänä. Suomen Partiolaisten Suurjuhla järjestetään noin kuuden vuoden välein. Viime vuonna se vietettiin ensimmäistä kertaa Kymenlaaksossa. Valokuvaaja Moises Garibay, Kouvola 4 KEVA KEVA 5

4 Luottamuksella. Otteita. Koulussa saa olla kivaa Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka lausuu mullistavia ja provosoiviakin ajatuksia, kuten että lasten pitäisi viihtyä koulussa ja nauttia oppimisesta. Miksi suomalaisen peruskoulun pitää muuttua? Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu. Siksi myös koulutusta pitää kehittää. Opettajien, opetuksen ja oppimisympäristöjen pitää seurata aikaa, sillä muuten koulutus jämähtää paikalleen. Peruskoulumme voi hyvin, koska sitä kehitetään koko ajan. Meillä on maailman parhaiten koulutetut ja autonomiset opettajat, joilla on mahdollisuus elinikäiseen ammatilliseen kehittymiseen, kuten lääkäreillä. Millaisia haasteita peruskoulussa pitää nyt ratkoa? Perinteisesti ajatellaan, että oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa apuvälineinä kynä ja ruutuvihko. Kyllä, sellainen oli maailma 1970-luvulla. Nykymaailmaan kuuluvat sosiaalidigitaaliset vuorovaikutustaidot, some ja nettietiketti ei näitä opita ruutuvihon ja kynän kanssa. Siinä ei ole mitään pahaa, että koulu valmistaa lapsia ja nuoria yhteiskuntaan. Oppitunteihin tarvitaan vaihtelua. Suomessa lapset saavat leikkiä vapaasti seitsemänvuotiaiksi, kunnes heidät istutetaan koulun penkille pahimmillaan kuuntelemaan opettajan monologia. Suomen koulut ovat muuttuneet paljon, mutta monin paikoin asetelma muistuttaa edelleen omia kouluaikojamme. Työelämää on kehitetty jo jonkin aikaan viihtyisämmäksi, joten nyt olisi aika kehittää koulua radikaalisti: Tarvitaan liikettä, ei istumista. Istuminen ei ole lapselle lajityypillistä toimintaa! Oppimisympäristön pitäisi tukea noita edellisiä asioita. Se tarkoittaa, että lapset johdatetaan pois kanakopeista ja luokkien seiniä avataan. Millä tavoin mainitsemiasi haasteita ratkotaan? Valtakunnallinen opetussuunnitelma on nyt tehty, ja parhaillaan koulut tekevät vuoden 2016 opetussuunnitelmia. Uudet OPSit otetaan käyttöön ensi vuoden syksynä. Niissä nostetaan esiin ajattelu ja oppimaan oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämätaidot sekä yrittäjyys. Oppimisympäristöjen pitää muuttua, sillä kun koulurakennus alkaa näyttää toiselta, yllättäen pedagogiikkakin alkaa muuttua. Opettajan perustehtävä on muuttunut ja koen sen innostavana. Myös opettajankoulutuslaitos on kehittänyt uusia oppimisen tiloja. Voimmeko vielä olla ylpeitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä? Voimme olla koulustamme ylpeitä, mutta järjestelmä vaatii nyt tuunausta. Pieni notkahdus Pisa-tuloksissa vuonna 2012 ei ole niin paha asia kuin se, että Suomi putosi kouluviihtyvyydessä 12. sijalta 62:nneksi 65 OECD-maan joukossa. Lapsi tai nuori ei saisi kokea, että kaikki koulussa on vaan velvollisuutta, suorittamista ja vanhempien mieliksi tekemistä. Lukioaikana alkava koulu-uupumus ennustaa työuupumusta 20 vuoden päähän. Eli, jos halutaan säästää työkyvyttömyys- ja sairauskuluissa, hyvinvoinnin rakentaminen pitää aloittaa esikouluiästä. Pitääkö lasten ensin kärsiä 12 vuotta, ennen kuin he pääsevät töihin viihtymään? Sitä paitsi he saattavat sitten jo olla liian romuja työntekoon. Millainen olisi sinun haaveidesi peruskoulu vuonna 2030? Tulevaisuuden koulussa ei istuta alistuneesti, vaan opitaan tekemään töitä ja nautitaan tekemisestä. Oppilaat työskentelevät innostuneesti ja keskittyneesti järkevän asian parissa. Tärkeää on myös taide, kulttuuri, käsillä tekeminen, teknologia ja liikunta. Tutkimusten mukaan musiikki edistää muun muassa kielten oppimista ja liikunta kokonaisvaltaista kehitystä. Lue lisää koulutusalan murroksesta sivulta 16 alkaen. TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVA CARL BERGMAN Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka kuului Tulevaisuuden peruskoulu -työryhmään. Hän vaikuttaa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja kirjoittaa Oivaltava oppiminen -teosta. Hän on kehittänyt uudenlaisia oppimisympäristöjä kouluihin ja yliopistoihin, esimerkiksi rym.fi. Kevalla vahva sijoitustulos KEVAN SIJOITUKSET TUOTTIVAT tammi maaliskuussa 7,5 prosenttia eli miljoonaa euroa. Sijoitusten markkina-arvo oli maaliskuun lopussa 45,2 miljardia euroa (viime vuonna 38,6 miljardia euroa). Odotukset sijoitusvuodesta olivat hyvin ristiriitaisia. Korkotaso oli tuotto-odotusten suhteen painunut jo alle kaiken aiemmin koetun. Lisäksi osakemarkkinoilla oli takana jo monen vuoden nousu finanssikriisin jälkeen. Siksi voimmekin olla erittäin tyytyväisiä sijoitustulokseemme, toimitusjohtaja Jukka Männistö toteaa. Korkosijoitusten osuus Kevan koko sijoitusvarallisuudesta oli 41,3 % (sisältäen johdannaisten vaikutuksen), noteerattujen osakkeiden ja osakerahastojen 40,1 % ja kiinteistösijoitusten 6,1 %. Pääomasijoitusten osuus oli 6,1 %, ja muiden sijoitusten, lähinnä hedgerahastojen 6,3 %. Vuoden alku on ollut muun muassa eurooppalaisille osakesijoittajille hyvin tuottoisa. Tämä kehitys on kuitenkin luonut kasvavan huolen jatkosta. Riskipitoisia sijoituksia on tukenut etenkin Euroopan keskuspankin toiminta markkinoilla. Edessä lienee jossain vaiheessa paluu karuun arkeen, myös sijoittajilla, arvelee sijoitusjohtaja Ari Huotari. Ammatillinen kuntoutus ensisijaista Vuoden alusta tuli voimaan lakimuutos, jonka tavoitteena on varmistaa työntekijän mahdollisuus ammatillisen kuntoutukseen: päätös oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen täytyy antaa ilman erillistä hakemusta kaikille niille henkilöille, jotka ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä ja joilla ammatillisen kuntoutuksen kriteerit täyttyvät. Päätöksiä oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen onkin annettu vuoden alussa huomattavasti enemmän kuin edellisvuonna. Lakimuutoksen tavoitteena oli varmistaa, että ammatillisen KEVAN LUVUT kuntoutuksen vaihtoehdot on selvitetty. Tämä on ikään kuin viimeisin tarkistuspiste. Ammatillisen kuntoutuksen tulokset ovat yleensä sitä paremmat, mitä aiemmin päästään liikkeelle, huomauttaa Kevan kuntoutuspäällikkö Ulla Palmroos. Selkeää kasvua on havaittavissa myös jo sairauspäivärahakauden aikana tulevissa kuntoutushakemuksissa. Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia osataan siis julkisella sektorilla käyttää ja työssä jatkamisen vaihtoehtoja selvitetään aiempaa aikaisemmassa vaiheessa Keva teki viime vuonna päätöstä. Näistä oli varsinaisia eläkepäätöksiä, kuntoutuspäätöksiä ja loput etuuspäätöksiä muun muassa taloudellisesta tuesta. Eläkeuudistus etenee aikataulussa Eläkeuudistuksen yksityiskohdat ovat tarkentuneet kevään aikana. Julkinen sektori noudattelee yksityisten alojen eläkeuudistusta. ELÄKEUUDISTUKSEN KOLMIKANTAVALMISTELU on saatu päätökseen. Työmarkkinajärjestöt sopivat vain yksityisien alojen eläkeuudistuksesta, mutta STM käynnisti samalla vastaavan valmistelun julkisella sektorilla ja se on tarkoitus saada päätökseen toukokuun aikana. Julkisen puolen muutokset noudattelevat yksityisten alojen eläkeuudistusta. Yksi työmarkkinajärjestöjen jatkovalmistelussa tarkentunut osa eläkeuudistusta on työuraeläke. Työmarkkinajärjestöt sopivat viime syksynä työuraeläkkeestä. Se antaisi 63 vuotta täyttäneelle mahdollisuuden jäädä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää, jos tämä on tehnyt vähintään 38 vuotta rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavaa työtä. Myös se tarkentui kolmikantaneuvotteluissa, että alin vanhuuseläkeikä nousisi nykyisestä 63 vuodesta vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneillä. Eläkeikä nousisi asteittain 3 kuukautta jokaista syntymävuosiluokkaa kohden, kunnes se on 65 vuotta. Vuonna 1962 syntyneet olisivat ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta. Kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät hallituksen lakiesitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukesästä, ja uudistus tulisi voimaan vuoden 2017 alusta. Uudistus ei koske jo maksussa olevia eläkkeitä eikä ennen vuotta 2017 karttuneita eläkkeitä. Uusi eläkeikä koskee vain vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä. KUVA istock 6 KEVA KEVA 7

5 Otteita. Näin sen teimme. Koko talon asialla Markus Mankin on Kevan ensimmäinen Compliance Officer. Hänen tehtävänsä kuuluu valvoa Kevan toiminnan lainmukaisuutta. Compliance-toiminnot ovat työeläkealalla vielä suhteellisen tuore ilmiö, eikä niille ole edes suomankielistä nimitystä. Se on osa sisäistä valvontaa ja liittyy myös operatiiviseen riskienhallintaan, tiivistää Markus Mankin, 40. Hän on Kevan uusi ja ensimmäinen Compliance Officer. Tehtävässään Mankin valvoo ja varmistaa, että Kevassa noudatetaan lainsäädäntöä, viranomaisten määräyksiä ja hallituksen hyväksymiä periaatteita. Hän arvioi sisäisiä menettelytapoja ja tekee parannusehdotuksia johdolle. Koko talon toiminnot kuuluvat hänen vastuualueeseensa. Kuitenkaan Compliance Officerin ei ole tarkoitus olla syvällinen asiantuntija kaikessa, vaan hän nojautuu paljolti talon asiantuntijoiden tietämykseen ja näkemyksiin. Keskeinen tehtävä Kevassa on muodostaa hyvä kokonaiskuva julkisen eläkevakuuttamisen asioista. Compliance Officerit ovat usein juristeja ja niin myös Mankin. Lisäksi hänellä on kauppatieteiden maisterin tutkinto ja 15 vuoden kokemus työeläkealalta. Kevaan Mankin siirtyi KT Kuntatyönantajista, jossa hänen pääasiallinen tehtävänsä oli vastata vuoden 2017 eläkeuudistuksen neuvotteluista ja julkisen sektorin työnantajan edunvalvonnasta. Kun eläkesopimus saatiin viime syyskuussa allekirjoitettua, alkoi mittava lainvalmistelu-urakka STM:n lainvalmisteluryhmissä. Eläkeratkaisulla on huomattava merkitys koko työeläkealalle ja myös Suomen talouden ja työelämän tulevaisuudelle, joten tehtävä oli erittäin kiinnostava. Ennen KT Kuntatyönantajia Mankin työskenteli Keskinäisessä eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa lakiasioiden yksikön lakimiehenä. Siellä hän osallistui Compliance-toiminnon rakentamiseen. Aiemmissa tehtävissään Mankin on jo päässyt tutuksi Kevan kanssa. Minulle on ajan kuluessa muodostunut kuva Kevasta kunnolla hoidettuna ja tehokkaana eläkelaitoksena. Olen tehnyt kevalaisten kanssa aikaisemmin oikein onnistunutta yhteistyötä. Odotan kiinnostavaa ja innostavaa työympäristöä, jossa tavoitteeni on juurruttaa compliance-toiminta normaaliksi osaksi talon arkea. TEKSTI SUSANNA CYGNEL KUVA CARL BERGMAN Suomi ja työ muuttuivat käsi kädessä Suomalainen yhteiskunta muuttui nopeasti toisen maailmansodan jälkeen, ja se vaikutti työelämää sekä ammattien kehittymiseen. Esimerkiksi opettajan ammatti vaatimuksineen on muuttunut valtavasti viime vuosisadan alusta. Kansakoululaitoksen alkuvaiheissa maalaisopettaja oli kansankynttilä, joka palveli paikallista kyläyhteisöä monella tavalla hän saattoi olla seudullaan yksi harvoista kirjoitus- ja lukutaitoisista, joten vastuuta riitti koulussa ja sen ulkopuolella. Kaupungistuminen muutti opettajan roolia ammatillisen erikoistumisen suuntaan. Tunnetyötaidot korostuivat, ja suhde oppilaisiin muuttui demokraattisemmaksi. Maalaisopettajan elämää rajoitti korkean moraalin vaatimus, eivätkä esimerkiksi naimattomat opettajattaret saaneet käydä kylätansseissa. Kesälomatkin kannatti viettää toisella paikkakunnalla, jos halusi hetken hengähdyksen yhteisön moraalipaineista luvulla tällaisista sosiaalisista ongelmista ei enää puhuttu, vaan tilalle tulivat keskustelut työn haasteista urbaanin ja toisinaan kurittoman nuorison kasvattajana. Opettajan yksityiselämän sijaan keskusteltiin työrauhasta. Muun maussa tällaisia asioita Erkko Anttila nostaa esille opettajien työnkuvan muutoksesta Ari Väänäsen ja Jussi Turtiaisen toimittamassa kirjassa Suomalainen työntekijyys Artikkelikokoelma käsittelee suomalaisen työelämän muutoksia eri näkökulmista, kuten työpaikkailmoitusten työntekijäkuvan ja työntekijäihanteen muuttuminen vuosien varrella. Kirjoittajat ovat työelämän, työpsykologian ja historian tutkijoita Työterveyslaitoksella. UUSI PÄÄTOIMITTAJA VTM Jouni Kempas on valittu Kevan viestintäpäälliköksi alkaen. Hän siirtyy Kevaan RAY:stä. Kempas vastaa Kevan viestintäkokonaisuudesta ja on myös Keva-lehden uusi päätoimittaja syksyn numerosta alkaen. Vihdoinkin rauhassa! Kiusaaminen nostettiin pöydälle ja kiusaajat istutettiin pöydän ääreen niin usein ja niin pitkään, kunnes kiusaaminen loppui. Vantaalaisen Kilterin koulun yhdeksäsluokkalaisella Santeri Pitkäsellä on kaikki hyvin. Koulunkäynti maistuu, koulussa on kavereita ja hän tuntee kuuluvansa porukkaan. Ennen oli toisin. Ala-asteella luokan pojat kiusasivat: sulkivat pois leikeistä ja peleistä, syrjivät, nimittelivät ja tönivät. Meni aika kauan, ennen kuin älysin itse, että minua kiusataan, Pitkänen sanoo. Santeri ei puhunut asiasta kotona, vaan uppoutui Playstation-peleihin. Se oli tapa paeta todellisuutta. Kun vanhemmat sitten kielsivät pelaamisen ja käskivät mennä ulos kavereiden kanssa, kaikki tuli kerralla ulos isona tunneryöppynä. Kiusaamista ei kuitenkaan saatu loppumaan. Opettaja huusi oppilaille, eikä sillä ollut minkäänlaista tehoa. Selvittelyjä käytiin tilanteissa, joissa Santerinkin pinna oli palanut oli uhkailtu ja tönitty puolin ja toisin. Olin itse syytetyn penkillä ja sain jälki-istuntoa. YLÄ-ASTEEN SANTERI aloitti positiivisin odotuksin. Hän kertoi luokanvalvojantunnilla kaikille kiusaamiskokemuksestaan. Syksyn kuluessa Santeri huomasi, että taas häntä alettiin nimitellä ja jättää ulkopuolelle. Tällä kertaa hän kertoi kotona heti ja äiti otti yhteyttä luokanvalvoja Katja Engblomiin. Oli helpompi puuttua ja yrittää vaikuttaa oppilaiden empatiakykyyn, koska kaikki tiesivät, millainen Santerin alakoulutaival oli. Ei se kuitenkaan ensimmäisellä kerralla tehonnut, Engblom sanoo. Kilterin koulussa on luotu oma malli, jonka mukaisesti toimitaan kiusaamistilanteissa. Kotiin otetaan aina yhteyttä. Opettaja keskustelee molempien osapuolten kanssa, ja asioita sovitaan yhdessä. Viikon tai parin päästä istutaan uudestaan pöydän ääreen ja katsotaan, missä mennään. Kiletrin koulun oppilas Santeri Pitkänen ja opettaja Katja Engblom saivat katkaistua kiusaamisen kierteen puhumalla ja puuttumalla. Vaikeimmissa tilanteissa on pyydetty huoltajatkin mukaan koululle, Engblom kertoo. Santerin kiusaaminen laantui välillä, mutta alkoi yhä uudestaan. Pääkiusaajien jo lopetettua hännystelijät saattoivat jatkaa. Opettajan on todella vaikea nähdä kiusaamista, joten Santerilla oli vastuullinen tehtävä tulla heti kertomaan, jos jotain tapahtui. SELVITTELY JATKUI OPPILAS kerrallaan sen mukaan, kuka oli kulloinkin kiusannut. Kaikkein tehokkainta on kuitenkin vaikuttaa siihen porukkaan, joka seuraa sivusta, ja saada nämä oppilaan ymmärtämään, että he ylläpitävät kiusaamista. Kiusaamisesta menee pointti, kun sillä ei saa enää huomiota, Engblom sanoo. Sinnikäs jauhaminen sekä yksilöllisesti että luokanvalvojan tunneilla tuotti lopulta tulosta, eikä yhdeksännellä luokalla Santeria ole enää kiusattu. Kiusaaminen alkaa useimmiten ajattelemattomuudesta. Monesti oppilaat eivät edes tajua, miten paljon toista voi satuttaa omasta mielestään viattomalla sanomisella. Santeri taas on ollut hyvä kertomaan omista fiiliksistään, mikä auttoi tilanteen selvittämistä, Engblom kertoo. TEKSTI KATARIINA KRABBE / KUVA RISTO TÖRRÖ NÄIN KIUSAAMISTA KITKETÄÄN KILTERIN KOULUSSA Kaikkiin tietoon tulleisiin kiusaamistapauksiin puututaan. Luokanvalvoja soittaa vanhemmille ja pyytää ottamaan asian puheeksi kotona. Koulussa asia selvitetään molempien osapuolten ja kahden opettajan kesken. Kaksi opettajaa on mukana, jotta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Parin viikon päästä kokoonnutaan uudestaan ja päivitetään tilanne. Kiusaamiseen puututaan keskustelemalla, ei rangaistuksilla. 8 KEVA KEVA 9

6 Otteita. Tutkitusti. Kevan palvelut asiakaslähtöisimmiksi KEVAN HENKILÖASIAKKAAT saavat entistä parempaa ja asiantuntevampaa palvelua, sillä kukin asiakasneuvoja erikoistuu kuluvan vuoden aikana omaan erityiseen osa-alueeseensa. Syvennämme nimenomaan sellaisten asiakkaiden palvelua, joiden asiat vaativat paljon tukea ja ohjausta, kertoo asiakaspalvelupäällikkö Taina Uronen. Kaikilta asiakasneuvojilta saa toki edelleen apua yleisissä asioissa oman erikoisalueen lisäksi. Yksi tuore uudistus on, että henkilöasiakkaiden palautteita kerätään entistä laajemmin ja ne otetaan tehokkaasti palvelun kehittämisen avuksi. Nyt siis kannattaa antaa palautetta! Myös henkilöasiakkaiden verkkopalvelua kehitetään. Uutuutena asiakas voi jättää verkon kautta esimerkiksi vanhuuseläkehakemuksen ja nähdä hakemuksen käsittelyn tilan. Lisäksi asiakas näkee itseään koskevia asiakirjoja, kuten päätöksiä ja kirjeitä. Niitä voi tulostaa ja tallentaa omalle koneelleen. Tilaa kirjeet sähköisesti KEVAN HENKILÖASIAKKAAT voivat nyt tilata Kevasta tulevat kirjeet Netpostin sähköiseen postilaatikkoon. Netpostin palvelu on ilmainen. E-kirjeet säilyvät Netpostissa seitsemän vuotta maksutta. Kun asiakas on ottanut Netposti-palvelun käyttöönsä, Kevasta lähetetyt kirjeet ilmestyvät ainoastaan Netpostiin, eikä niitä lähetetä enää paperisena kotiin. Vuosikirjeet ja maksukirjeet toimitetaan kuitenkin toistaiseksi postitse asiakkaille, jotka ovat jo tilanneet Netpostin. Tarkista eläketietosi verkossa OMAAN ELÄKKEESEEN vaikuttavat työsuhde- ja ansiotiedot voi kätevästi tarkistaa Omat eläketietosi -verkkopalvelussa. Tiedot ovat palvelussa aina ajan tasalla ja tietojen täydentäminen on helppoa. Varsinkin ennen eläkkeen hakemista Omat eläketietosi -palvelusta kannattaa tarkistaa, että kaikki työsuhteet ja palkat ovat mukana, ja puuttuvat tiedot voi täydentää samassa paikassa. miten on? Nollaako uusi avioliitto leskeneläkkeeni? KYSYMYS: Olen jäänyt leskeksi vuonna 2007 ja saan leskeneläkettä. Nyt olen aikeissa solmia uuden avioliiton, mutta miten käy leskeneläkkeeni? Olen saanut ristiriitaista tietoa siitä, lakkaako eläkkeeni vai ei. Täytän tänä vuonna 70 vuotta. VASTAUS: Leskeneläkkeesi ei lakkaa, vaikka solmit uuden avioliiton. Mutta tästä uudesta avioliitosta sinulle ei tule uutta leskeneläkeoikeutta. Jos siis jäät leskeksi uudelleen, et saa uutta leskeneläkettä. Leskeneläke lakkaa uuden avioliiton solmimisen johdosta silloin, jos leski on avioliittoa solmittaessa alle 50-vuotias. Koska täytät tänä vuonna 70 vuotta, olet ollut leskeksi jäädessäsi yli 60-vuotias, joten leskeneläkkeen lakkauttaminen ei koske sinua. Vaikuttaako irtisanominen osaaikaeläkkeeseeni? KYSYMYS: Olen tällä hetkellä osa-aikaeläkkeellä ja työskentelen joka toinen viikko. Olen valtion palveluksessa ja henkilökohtainen eläkeikäni on 64 vuotta, jonka täytän heinäkuussa Jos työnantaja irtisanoo minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä enkä enää työllisty ennen henkilökohtaista eläkeikääni, millainen vaikutus tällä on eläkkeeseeni? VASTAUS: Vaikutus riippuu siitä, milloin työ loppuu. Sinulle on karttunut ns. lisäeläkettä vuoden 1994 loppuun saakka, mutta sen saaminen edellyttää joko työ- tai virkasuhteen jatkumista henkilökohtaiseen eläkeikään saakka tai sitä, että olet saanut minimi- Kevan eläketiedottaja Hannele Kantanen vastaa tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin. määrän työansioita jokaisena kalenterivuotena. Tänä vuonna minimi on euroa. Kun eläkeikäsi täyttyy ensi vuoden heinäkuussa, sinun pitää saada ensi vuonna työansioita vähintään 7/12 ensi vuoden minimimäärästä. Se ei kuitenkaan vielä ole tiedossa, koska se muuttuu palkkakertoimen muutoksen mukaan ja ensi vuoden palkkakerroin saadaan vasta vuoden lopulla. Jos ansioraja täyttyy myös ensi vuonna, voit jäädä vanhuuseläkkeelle täytettyäsi 64 vuotta, vaikka sinut olisi irtisanottu ennen eläkeikäsi täyttymistä. Työtai virkasuhteesi ei siis tarvitse jatkua eläkeiän täyttymiseen. Eläkkeeseesi ei myöskään tule mitään ylimääräisiä vähennyksiä. Jos sinut irtisanotaan siten, että ensi vuoden ansio jää alle minimin tai ei ole ansioita ollenkaan, menetät ainakin edellä mainitun lisäeläkkeesi. Jäljelle jää karttunut peruseläke ja voit saada sen täytettyäsi 63 vuotta. Sitä kuitenkin pienennetään, mikäli otat vanhuuseläkkeesi ennen 65 vuoden ikää. Sinulla on kuitenkin oikeus työttömyyspäivärahaan, joten eläkettä ei välttämättä tarvitse ottaa heti työn päätyttyä. Miten työkyvyttömyyseläkkeen käy irtisanomisessa? KYSYMYS: Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja teen noin 50-prosenttista työaikaa. Työpaikallani on yt-neuvottelut ja irtisanomisia on tulossa. Miten osatyökyvyttömyyseläke käyttäytyy irtisanomisissa? Vaikuttaako työttömyyspäiväraha eläkkeeni määrään? VASTAUS: Osatyökyvyttömyyseläkkeen saaminen ei edellytä työssä olemista, joten eläkkeellesi ei tapahdu mitään, vaikka työsi loppuisi. Työttömyyspäiväraha ei myöskään pienennä eläkettäsi. Jos sitten löydät taas työtä, voit tehdä sitä samoilla ehdoilla kuin ennen irtisanomista, eli kun työansiosi pysyvät annetuissa rajoissa, eläkkeesi jatkuu ennallaan. Osatyökyvyttömyyseläke muuttuu täydeksi eläkkeeksi, kun täytät vanhuuseläkeikäsi. Ja näin tapahtuu, vaikka olisit työttömänä eläkeikäsi täyttyessä. Toisinaan osatyökyvyttömyyseläke ja osa-aikaeläke sekoitetaan keskenään. Vaikka molemmissa tapauksissa henkilö on yhtä aikaa eläkkeellä ja osa-aikatyössä, eläkkeen saamisen edellytykset ovat erilaiset. Osa-aikaeläkkeen jatkuminen edellyttää aina, että osa-aikatyö jatkuu. Osa-aikatyön päättyminen merkitsee siten aina osa-aikaeläkkeen päättymistä ja vaikuttaa myös eläkkeen määrään, jos henkilö ei työllisty enää lainkaan. VOIT ANTAA PALAUTETTA osoitteessa keva-lehti@keva.fi. Kiitos Kollegan tai pomon lausuma kiitos lisää työtyytyväisyyttä. Suomalaisessa työkulttuurissa osataan kiittää, mutta ei vieläkään riittävästi. Työtoverin kiittäminen hyvästä työstä voi olla tehokas tapa tukea omaa työyhteisöä, ja esimieheltä aika ajoin saatu kiitos on omiaan nostamaan työmotivaatiota. Suomen työyhteisökulttuuri on muuttunut ilahduttavaan suuntaan, sillä noin seitsemän kymmenestä palkansaajasta kokee saavansa kiitosta esimieheltään tai työtovereilta. Suunnilleen yhtä usein kiitosta tulee työtovereilta ja asiakkailta. Tilanne on selvästi parantunut 2000-luvun alusta, jolloin kiiteltiin nihkeämmin. Tämä kuvastaa osaltaan henkilöjohtamisen arvon nousua suomalaisissa organisaatioissa, sanoo työelämänasiantuntija Riku Perhoniemi Kevasta. Esimieheltä odotetaan keskustelevaa otetta ja kykyä johtaa ihmisiä, mikä näkyy myös esimieskoulutusten sisällöissä. Suomalaisilla työpaikoilla on lisäksi tehty johdonmukaista työyhteisöjen kehittämistä; yhä useammin teemoiksi nostetaan myönteinen palaute ja kommunikointitaidot. KUITENKIN MELKEIN JOKA KOLMAS palkansaaja ei saa riittävästi kiitosta työstään. Kiitoksen puute heikentää työmotivaatiota ja työn tulosta, sillä työssä saatavalla kiitoksella on selkeä myönteinen yhteys työtyytyväisyyteen. Kiitos näyttäisi olevan työtyytyväisyyden kannalta jopa yhtä tärkeää kuin fyysinen kuormitus, kiire tai mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä. Kiitos kertoo vastaanottajalle henkisestä ja sosiaalisesta arvostuksesta sekä tuesta. Omasta työpanoksesta saatu kiitos saattaa olla erityisen voimauttavaa, Perhoniemi huomauttaa. Kiittäminen siis vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin vahvasti. Työntekijöiden välisen myönteisyyden merkitystä hyvälle työlle saatetaan yhä vähätellä, mikä voi vaikeuttaa työyhteisötaitojen edistämistä Suomessa. Se on kuitenkin kustannustehokas resurssi, jonka tiedetään edistävän tuloksellista työtä. Eihän lähiesimiestaitojen kehittäminen maksa valtavasti, Perhoniemi korostaa. KIITOKSEN ANTAMISTA VOIDAAN työpaikoilla edistää koulutuksella sekä esimiesten ja henkilöstön omilla aktiivisilla teoilla. Kiinnostava kysymys kuuluu, voidaanko myönteistä kommunikointia tai kiittämistä opetella työyhteisöissä. Ainakin eräässä amerikkalaistutkimuksessa lisääntynyt toisten huomiointi näkyi organisaatiossa lisääntyneenä työtyytyväisyytenä ja vähentyneenä kyynisyytenä. Innostavaa on myös ajatus, että yksittäisen työntekijän teoilla on tässä todellisia vaikutuksia. Myönteinen palautteen antaminen lisää muiden työntekijöiden todennäköisyyttä antaa kiitosta takaisin ja eteenpäin. TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN MIKÄ TUTKIMUS? Kevan työelämänasiantuntija Riku Perhoniemi tutki suomalaisten palkansaajien saamaa kiitosta työssä. Tutkimuksessa tarkasteltiin työstä saatavan kiitoksen yleisyyttä vuosina 2003, 2008 ja 2013 sekä saadun kiitoksen yhteyttä palkansaajien työtyytyväisyyteen. Tutkimus perustuu tilastokeskuksen käyntihaastatteluina toteuttamiin työolotutkimuksiin Suomessa. 10 KEVA KEVA 11

7 Vaikuttaja. Vaikuttaja. Ihmisten pormestari Tampereen pormestari ja Kevan hallituksen puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen antaa kasvot yhdessä tekemiselle. Hän haluaa, että Kevan hallituksessa ajatellaan asiakasta. TEKSTI VIRPI MELLERI / KUVAT CARL BERGMAN Kun Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen, 38, valittiin viime syksynä Kevan hallituksen puheenjohtajaksi, eläkeyhtiö sai johtoonsa kunta-alan moniottelijan ja asiastaan innostuneen vaikuttajan. Ikääntyvä yhteiskuntamme on suuressa murroksessa ja Keva on merkittävä yhteiskunnallinen toimija. Se, miten huolehdimme eläkevaroista ja koko eläkejärjestelmän kestävästä kehittämisestä, vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään. On äärimmäisen motivoivaa päästä vaikuttamaan kehitykseen tällaisen organisaation kautta, Ikonen sanoo. Ikosen ansioluetteloa katsoessa ei tarvitse ihmetellä, miksi hänen uransa on ollut nousukiidossa ja miksi juuri hänet valittiin luottamustoimeen. Julkisen hallinnon kehittäminen tuli tutuksi 2000-luvun vaihteessa, jolloin Ikonen työskenteli yhdessä Suomen johtavista julkisen hallinnon konsulttitoimistoista. Merkittävä näköalapaikka oli myös pesti valtiovarainministeriössä kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkusen valtiosihteerinä. Ikosta on kutsuttu myös kuntaremontin kakkosarkkitehdiksi. Työssään Tampereen apulaispormestarina ja sittemmin pormestarina Ikonen on katsonut samaa kenttää uudesta näkökulmasta: kunnan sisältä. Eläkeasioihin Ikonen perehtyi syvällisesti valmistellessaan väitöskirjaansa, jossa hän tutki työttömyyseläkejärjestelmän roolin muutosta. Kaikki Kevan hallituksen jäsenet tuovat työhön oman persoonansa ja painotuksensa. Minulla varmasti painottuu se, että edustan samalla yhtä isoa kuntatyönantajaa. Toisaalta tunnen valtiovarainministeriön, valtionhallinnon ja seurakunnatkin, eli Kevan suuret asiakkaat ovat minulle tuttuja. Pystyn tuomaan työhön asiakkaiden näkökulmaa. Anna-Kaisa Ikonen on ollut koko työuransa ajan jollain tavalla tekemisissä organisaation kehittämisen kanssa. Kevassakin on meneillään paljon asiakkuuksien kehittämistoimia. Hallituksen puheenjohtajan ei parane sekaantua liikaa operatiiviseen toimintaan, mutta hän toivoo pystyvänsä vaikuttamaan sparraajana ja tahtotilojen luojana. Kevassa on tehty paljon uudistustyötä viimeisen vuoden aikana. Julkisen keskustelun sävy on välillä ollut negatiivinen, mutta kun katsoo organisaatiota erilaisilla mittareilla, tulokset ovat olleet erinomaisia. Viime vuoden sijoitustuotto oli loistava, asiakastyytyväisyys oli oikein hyvä ja käsittelyajat kestävät hyvin vertailun muiden eläkeyhtiöiden kanssa. Myös omaa tutkimustietoa tuotetaan runsaasti, eli Kevassa tehdään hyvää ja laadukasta työtä. Se on oppiva ja kehittyvä organisaatio. URAANSA HÄN EI OLE KOSKAAN suunnitellut. Lapsena Ikosen unelma-ammatti oli kirjastonhoitaja. Myöhemmin kiinnostivat arkkitehtiopinnot, mutta jossain vaiheessa yhteiskunnallinen vaikuttaminen vei mukanaan. Olen kova innostumaan asioista ja haastamaan itseäni. Jos ovia avautuu ja haasteita tulee vastaan, tartun niihin. Anna-Kaisa Ikonen edustaa uuden ajan kuntajohtajia. Hän on ensimmäinen nainen kaupungin ohjaksissa ja oli kunnanäidiksi noustessaan vasta 35-vuotias. Pormestarina Ikonen on sekä kaupunginjohtaja että kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Titteli voi kuulos- Anna-Kaisa Ikonen oli Tampereen pormestariksi tullessaan vasta 35-vuotias ja ensimmäinen nainen kaupungin johdossa. 12 KEVA KEVA 13

8 Vaikuttaja. Vaikuttaja. taa vanhanaikaiselta, mutta työnkuva on moderni. Meillä ajatellaan, että virastotalon väki tai kaupunginhallitus ei yksin rakenna tulevaisuuden Tamperetta, vaan kaupunkia rakennetaan yhdessä kaupunkilaisten, yhteisöjen, yritysten ja yliopiston kanssa. Iso osa pormestarin työstä suuntautuukin ulospäin organisaatiosta. Mietimme yhdessä uusia tapoja tehdä asioita. Suoraa yhteyttä tamperelaisiin haetaan muun muassa valtuuston ja pormestarin asukasiltojen avulla. Ikonen kokeekin, ettei hän ole vain kaupungin johtaja, vaan yhteisön johtaja tai verkostojen johtaja. Pormestari antaa tällaiselle yhdessä tekemisen ihanteelle kasvot. Ihmislähtöisyys näkyy myös hallinnon rakenteissa. Tampereelta ei löydy koulutuslautakuntaa tai sosiaali- ja terveyslautakuntaa, vaan lautakuntajako perustuu elämänkaariajatteluun. Lasten ja nuorten palveluja pohditaan yhdessä lautakunnassa, ikäihmisten asioita toisessa. Kunnanäiti on onnistunut voittamaan kaupunkilaisten luottamuksen, vaikka edustaakin kokoomusta. Tampereella vasemmiston ja oikeiston välisellä epäluulolla on pitkät historialliset juuret, mutta pormestaristaan kaupunkilaiset ovat ylpeitä, puoluekantaan katsomatta. sote-uudistuksessa päädytään jonkinlaiseen maakunnalliseen ratkaisuun. Itse olisin toivonut, että olisi löytynyt vielä jokin kuntaperusteinen tapa ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet. ELÄKEUUDISTUKSEEN PORMESTARI on tyytyväinen. Hän harmittelee hieman, ettei ratkaisu ollut yksimielinen, mutta uudistus oli välttämätön. Kun eläkeikä nousee ja työurat pitenevät, suureksi haasteeksi tuleekin työssä jaksaminen. Miten ihmiset viihtyisivät töissä pitempään? Ikonen puhuu ikääntymisen johtamisesta. Itse uskon yhteisölliseen johtamiseen siihen, että ihmisiä otetaan mukaan ja annetaan heille mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Myös ihmisten erilaiset elämäntilanteet pitää ottaa huomioon ja joustaa tarpeen mukaan. Ihmisten jaksamista tukevat asiat voivat olla hyvin pieniä ja inhimillisiä. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat saattavat kaivata joustoa. Tai omia ikääntyviä vanhempiaan hoitavan työntekijän töitä voisi järjestellä uudella tavalla. Edustan isoa kuntatyönantajaa, eli pystyn tuomaan Kevan hallitukseen asiakkaiden näkökulmaa. PORMESTARI IKOSEN MIELESTÄ on hyvä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa eli sote-uudistuksessa on otettu aikalisä. Kannattaa analysoida, miten sosiaali- ja terveydenhuollon irrottaminen kunnan muusta toiminnasta vaikuttaa kuntiin. Vaikutuksia täytyy tarkastella nimenomaan asiakkaan näkökulmasta. Tampereella on otettu strategiseksi tavoitteeksi tukea ikäihmisten kotona asumista. Tämä tarkoittaa, että koko palvelurakenteen on tuettava pärjäämistä. Tarvitaan muun muassa esteetöntä kaupunkisuunnittelua sekä harrastus- ja viriketoimintaa. Terveyden edistäminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen eivät ole pelkästään sote-kysymys, vaan mitä suurimmassa määrin myös liikunta- ja kulttuuripalveluiden kysymys. On huolestuttavaa, jos sote-uudistus kaventaa ikääntyvät ihmiset ainoastaan hoitokokonaisuudeksi. Sote-uudistus tavoittelee sitä, että myös pienten kuntien asukkailla on tasavertaiset mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, ja tämä on hyvä asia. Samaan aikaan minua huolestuttaa, että uudistus pirstoo nykyiset hyvinvointikunnat. Isolla kaupungilla voi olla hyvät välineet tukea ihmisten elämää kokonaisvaltaisesti. Jos sote eriytetään, on riskinä, että rakennetaan uusia raja-aitoja ja menetetään paljon synergiaetuja. Ikosen mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että SIVUPERSOONA KANSALAISJÄRJESTÖTYÖ on rakas harrastukseni ja olen toiminut kymmenen vuotta NNKY:n Maailmanliitossa muun muassa varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Järjestö pyrkii naisten ja tyttöjen aseman kohentamiseen esimerkiksi Afrikassa ja Kaukoidässä. Jäseniä on 25 miljoonaa. Olen kiitollinen siitä, että minulle on avattu ovia, joten haluan itsekin toimia samoin. Minuun on luotettu nuoresta pitäen ja olen saanut kasvaa tehtävissäni. Meillä kaikilla on kyky kasvaa ja ottaa vastuuta, kun vain on joku joka luottaa ja antaa mahdollisuuksia. NNKY luo näitä mahdollisuuksia muun muassa auttamalla tytöt koulupolun alkuun. Naisten kouluttaminen on parasta yhteiskunnan kehittämistyötä. Maailmanliitossa vaikuttaminen tuntuu merkitykselliseltä hyvin konkreettisella tavalla. Myös meidän oman hyvinvointivaltiomme haasteet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun näkee, millaisten asioiden kanssa muualla maailmassa kamppaillaan. Kuka: Anna-Kaisa Ikonen Mikä: Tampereen pormestari, Kevan hallituksen puheenjohtaja Syntynyt: Tampereella vuonna 1977 Koulutus: Yhteiskuntatieteiden tohtori Motto: Älä arvioi päivää korjaamasi sadon vaan istuttamiesi taimien perusteella. Tulevaisuuden Tamperetta rakennetaan kaupunkilaisten, yhteisöjen ja yliopiston kanssa, pormestari Anna-Kaisa Ikonen kertoo. 14 KEVA KEVA 15

9 Reportaasi. Reportaasi. Kaikkein tärkeintä on koulutus Opetus nousee keskeisimmäksi kuntien järjestämäksi palveluksi. Kuinka se hoidetaan yhä niukemmilla resursseilla? Tulilinjalla on nyt erityisesti toisen asteen koulutus. TEKSTI SARI ALHAVA / KUVAT CARL BERGMAN Hallituksen esitykset toisen asteen koulutuksen toimilupauudistuksista ja koulutuksen rahoituksen järjestämisestä kaatuivat eduskunnassa maaliskuussa. Suurimpana syynä oli liian vähäinen aika lain käsittelylle ja keskustelulle ennen vaalitauon alkamista. Vaikka uudistukset kaatuivat nyt, asia ei jää tähän. Poliitikot ovat linjanneet, että rakenteille on tehtävä jotakin, jotta pystytään turvaamaan laadukas opetus ja selviämään tehtävästä myös taloudellisesti, sanoo Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (PKKY) on kohdannut kovia leikkauksia muutaman viime vuoden aikana. Parin vuoden takaisten YT-neuvottelujen seurauksena toimitiloja on vähennetty ja henkilökuntaa lomautettu sekä irtisanottu. Työvoimapoliittisen koulutuksen ostot ovat pudonneet 10 miljoonan euron tasolta alle 4 miljoonaan. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen järjestämislupaa leikataan 460 paikalla vuosina Sopeuttamista on vaadittu. Viime vuonna YT-neuvotteluissa tehdyt 2,8 miljoonaa euroa saatiin eläköitymisistä, kiinteistökustannuksista ja palvelujen ostoista. Pienistä puroista syntyy isot säästöt, toteaa Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän johtaja Ilkka Pirskanen. Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä kuvaa tämänhetkistä leikkauspolitiikkaa tuhoisaksi. 16 KEVA KEVA 17

10 Reportaasi. Reportaasi. Jospa jokin muu taho kuin kunta rakennuttaa ja ylläpitää koulut. Koulutuksesta ja kunnilta ylipäätään on leikattu rajulla kädellä. On päätettävä, mihin suuntaan tästä jatketaan. Nyt kuljemme tuhontietä, ja Suomi leikkaa tulevaisuuttaan, Pitkälä toteaa. Hän muistuttaa, että osaaminen ja koulutus ovat aina olleet Suomelle kaikki kaikessa. Nyt ne ovat unohtuneet. Ne täytyy nostaa uuteen hallitusohjelmaan. Suomen on parannettava kilpailukykyään, ja sen eteen on käännettävä jokainen kivi. TAANTUMAN AIKAAN PITÄISI nimenomaan tukea koulutusta ja tutkimusta. Sieltä olisi löydettävissä avain nousuun. Leikkausten aika ei ole kuitenkaan ohi Pohjois-Karjalassakaan. Meiltä häviää ensi vuonna 220 perusopetuspaikkaa, joten ikävä kyllä ensi syksynä on taas YT-neuvottelujen aika. Noin kolme miljoonaa euroa pitää leikata lisää, Pirskanen kertoo. Valtionvarainministeriön budjettikehyksessä on vielä 260 miljoonan leikkaus. Tässä vaiheessa ei tiedetä, tiedetä, paljonko on käytettävissä per oppilas ja mihin summa kohdistuu: lupien määrään vai molempiin. Joka tapauksessa opetuksesta ja toiminnasta joudutaan säästämään. On absurdia odottaa, että sellainen säästö saataisiin yhdistämällä toisen asteen hallintoja. Maamme koulurakennusten massiivinen korjausvelka ei tuo helpotusta tilanteeseen. Koulujen korjaamisen on arvioitu maksavan noin neljä miljardia euroa, jonka rahoittamiseksi on keksittävä ratkaisuja. Yksi vaihtoehto on, että jokin muu taho kuin kunta rakennuttaa ja ylläpitää koulut, ja koulutuksen järjestäjä maksaa kiinteistön käytöstä, Pitkälä visioi. Jos koulurakennukset rakennetaan ja saneerataan julkisin varoin, niiden käyttöasteen on oltava nykyistä korkeampi. Meillä tulisi olla monitoimirakennuksia. Koulurakennuksiin voisi yhdistää kirjaston, liikunta- ja nuorisotilat sekä päivähoitopaikan, Pitkälä lisää. RAKENNEMUUTOKSELLE ON TARVE, sillä ikärakenne muuttuu ja resurssit ovat tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa tiukassa. Kovissa säästöpaineissa on keskusteltava, halutaanko opetuksen laatu pitää leikkauksista huolimatta korkeana ja onko se mahdollista nykyisellä koulumäärällä ja vähenevällä opiskelijamäärällä. Korjaustarvetta olisi vähemmän ja koulutuksen vähenevät resurssit riittäisivät paremmin, jos osa kouluista päätettäisiin lakkauttaa tai yhdistää kouluja isommiksi yksiköiksi. Perusopetuksen puolella halutaan pitää kiinni siitä, että lapset pääsevät opiskelemaan mahdollisimman lähellä kotiaan. Painetta koulujen lakkauttamiseen onkin lähinnä toisen asteen koulutuksessa etenkin pieniä lukioita on Pitkälän mukaan todella paljon. Lukioihin kohdistuu valtionosuuksissa uusi 100 miljoonan euron leikkaus. On pakko hakea tehoa henkilöstö- ja toimitilakuluja vähentämällä. Ammatillisten oppilaitosten puolella tähän suuntaan on jo menty, mutta myös lukioiden on oltava nykyistä isompia ja tehokkaampia, Pitkälä sanoo. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos ei näe lukioiden lakkauttamisia ja yhdistämisiä järkevänä. Toki ikärakenne muuttuu ja säästöjä täytyy tehdä. Toisen asteen koulutuksen ja peruskoulun pitäisi kui- tenkin olla lähipalveluita eli niissä pitäisi pystyä käymään omasta kodista. Muutoksia tehtäessä on hyvä hakea yhteinen maakunnallisen tason näkemys siitä, miten tämä turvataan. OAJ:n näkemys on, että kaikille pitää turvata mahdollisuus kehittää itseään. Motivoituneet ja vahvat pärjäävät aina. Mutta jos toisen asteen koulutusta ei ole tarjolla kodin lähistöllä, juuri ne tuen tarvitsijat jäävät helpommin kotiin. Vaarana on eriarvoistumisen lisääntyminen ja yhteiskunnan polarisaatio kasvukeskuksiin ja syrjäseutuun, Lindroos huomauttaa. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä (PKKY) on toimintaa kuudella kampuksella: Valtimolla, Lieksassa, Nurmeksessa, Outokummussa, Kiteellä ja Joensuussa. Tuskin kaikki näistä ovat jatkossa taloudellisesti kannattavia. On poliittinen arvopäätös, halutaanko valtion tukevan koulututusta saatavuuden nimissä eli halutaanko isojen yksiköiden voitot siirtää pienten hyväksi, Pirskanen sanoo. PKKY ei ole joutunut sulkemaan säästöjen vuoksi yksiköitä, mutta neljästä opintoalasta on luovuttu. Jos säästöt johtavat kampusten vähentämiseen ja koulumatkojen merkittävään pitenemiseen, erilaisten ongelmien riski kasvaa. Kaikilla ei ole uskallusta, halua tai taloudellista mahdollisuutta muuttaa 16-vuotiaana pois kotoa. Voi käydä niin, että, että jotkut jättävät sen takia tulematta toisen asteen koulutukseen, Pirskanen arvelee. Tulevaisuuden koulun suuntaviivat HELSINGIN SIVISTYSTOIMEN nimittämä työryhmä laati Tulevaisuuden koulu -raportin, joka julkaistiin maaliskuun lopussa. Siinä korostuu koulujen kehittäminen kohti ilmiöpohjaisempaa, tutkivaa ja oppilaslähtöisempää opetusta. Erilaiset oppimisympäristöt metsistä museoihin hyödynnetään ja tieto- sekä viestintäteknologia sisällytetään opetukseen nykyistä monipuolisemmin. Aiemmin suomalaiset ovat olleet aina edellistä sukupolvea koulutetumpia ja osaavampia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näin ei enää ole ollut. Kaikkein koulutetuimpia ovat meidän nelikymppiset. Suomalaiset ovat tietoteknisiltä taidoiltaan OECD-maiden heikoimpien joukossa. PITKÄLÄ MYÖNTÄÄ, ETTÄ TOISEN asteen koulutuksen keskittyminen isoihin kasvukeskuksiin voi olla ongelma. Jos matka on pitkä ja yhteydet huonot, koulutukseen ei välttämättä haeta. Koulumatkojen pidentyminen on ongelma jo joissakin osissa Itä- ja Pohjois-Suomea. Mutta se ei ole niinkään koululaitoksen vaan yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttama ongelma, hän toteaa. Päivärinta muistuttaa, että asiassa on monta näkökulmaa. Opiskelijan näkökulmasta on toki tärkeää pystyä valitsemaan lukion tai ammatillisen koulutuksen eri alavaihtoehdoista itselleen mieluisa riittävän läheltä kotoa. Tosin kukaan ei kyseenalaista ammatillisessa koulutuksessa olevan 16-vuotiaan 30 kilometrin koulumatkaa, mutta samanikäiselle lukiolaiselle se ei tunnukaan olevan mahdollista. Kuntien näkökulmasta voi tuntua imagollisesti tärkeältä, että kunnassa on lukio. Olemme rohkaisseet kuntia keskustelemaan, kuinka koulutus olisi omalla alueella järkevä järjestää. Voisiko osa opetuksesta olla etäopiskelua? Tai voisiko lukion ensimmäisen luokan käydä omalla paikkakunnalla ja matkustaa seuraavina vuosina jo kauemmaksikin, Päivärinta heittää pohdittavaksi. Myös Pitkälä kehottaa miettimään erilaisia tapoja järjestää toisen asteen koulutus. Palvelunjärjestäjien olisi nyt katsottava rohkeasti yli kuntarajojen ja vanhojen toimintatapojen. Yksi mahdollisuus pienten lukioiden säilymiselle voisi olla verkko-opetuksen kehittäminen. Joissakin tapauksissa saattaisi olla järkevintä pyörittää toisen asteen koulutusta osakeyhtiömallisena, Pitkälä ideoi. Pirskanen ehdottaa vaihtoehdoiksi myös toimimisen kahdessa vuorossa tai lukukauden jatkamisen hieman pidemmäksi, jolloin opiskeluaika lyhenisi. JOILLAKIN ALUEILLA PARAS ratkaisu voi olla, että yksi koulutuksenjärjestäjä hoitaa kaiken ammatillisen koulutuksen. Näin on Etelä-Karjalassa, jossa perustettiin koulutuskuntayhtymä jo kymmenen vuotta sitten. Tämä muutos oli aikanaan viisas päätös kuntiemme poliitikoilta. Nyt kun rakenne on kunnossa, on mahdollista keskittyä laadun kehittämiseen. Meillä koulutuksen järjestää yksi oppilaitos, jolloin saamme synergiahyöty- Nyt on aika katsoa kriittisesti koulutuksen suuntaan, sanoo Helsingin kaupungin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Tietotekninen kehitys on niin nopeaa, ettei koulutusjärjestelmä ole pysynyt kehityksen kelkassa. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia kehittää osaamistaan kotona. Jos kouluissa ei pystytä opettamaan tietoteknisiä valmiuksia, osa oppilaista jää vaille tietoyhteiskunnan taitoja, joita voidaan kutsua jo kansalaistaidoiksikin. Ensi syksyn ekaluokkalaiset ovat työelämässä vielä 2070-luvullakin. On tarpeen saada oppilaille sellaiset tulevaisuuden taidot, joilla he pärjäävät sekä jatko-opinnoissa että työelämässä, Viljanen huomauttaa. Helsingin opetusviraston kehittämisjohtaja Pia Setälä lisää, että digitalisaation hyödyntäminen opetuksessa vaatii kunnollisen välineistön sekä toimivat verkkoyhteydet ja oppimisympäristöt. Raportin tavoitteiden saavuttaminen vaatii hyvää johtajuutta sekä niin sanottuja kehittäjäopettajia, jotka vievät asioita eteenpäin omassa koulussaan. Niitä opettajia, jotka eivät käytä vielä teknologiaa opetuksessaan, koulutetaan tarpeen mukaan. Kynnyksen ylittäminen vaatii rohkeutta, mutta kun opettajat ovat kokeilleet tietotekniikan ottamista mukaan opetukseen, ei ole paluuta vanhaan, Setälä sanoo. 18 KEVA KEVA 19

11 Reportaasi. Reportaasi. Mitä voidaan jättää tekemättä ilman, että opiskelijan työelämävalmiudet kärsivät? jä, kuntayhtymän johtaja Antti Lehmusvaara sanoo. Leikkauksista on selvitty muun muassa eläkejärjestelyin. Lehmusvaara toteaa säästöpaineiden vaativan ennen kaikkea luopumisosaamista: mitä voidaan jättää tekemättä ilman, että opiskelijan työelämävalmiudet kärsivät. Kuntaliitto korostaa toisen asteen ja aikuiskoulutuksen merkitystä alueen elinvoimalle, ja siksi hallittu muutos olisi sen mielestä parempi kuin muutos esimerkiksi markkinoiden ehdoilla. Muuten voisi käydä niin, että joltakin alueelta poistuisi jokin koulutusala kokonaan, Päivärinta varoittaa. Ratkaisut pitäisi hänen mielestään tehdä paikallisesti. Olisi luotettava siihen, että alueen aikuiset tietävät, mikä on heidän nuorilleen parasta. VALTIO ON AIEMMIN korvamerkinnyt osan koulutusrahoituksesta ryhmäkokojen pitämiseksi maltillisina. Lisäleikkauksia on tulossa, jolloin opetuksen määrään oppilasta kohden on käytössä entistä vähemmän rahaa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että ryhmäkokoja on kasvatettava. Jotkut vaativat lakia ryhmäkokojen määrittämiseksi. Minusta olisi parempi, ettei niitä määrättäisi mekaanisesti, vaan koulut saisivat päättää ryhmien koot itse, Pitkälä toteaa. Ryhmäkoolla voi olla vaikutusta opetukseen. Lähiopetuksen määrään se vaikuttaa varmasti. Paljon riippuu siitä, kuinka paljon luokassa on erityisoppilaita ja millaista tukea he tarvitsevat. OAJ näkee ryhmäkoon merkityksen oppimiseen ja luokan ilmapiiriin suureksi. Pienemmässä ryhmässä sekä opettaja että oppilaat viihtyvät ja voivat paremmin. Opettajan on helpompi luoda rauhallinen ilmapiiri, joka puolestaan näkyy positiivisina oppimistuloksina, Lindroos sanoo. KESKI-IKÄISTEN MIELEEN MUISTUVAT omat kouluajat, jolloin yli 30 oppilaan luokat olivat hyvin tavallisia, eikä kukaan valittanut ryhmien olevan liian isoja. Nyt tavoitellaan parinkymmenen oppilaan luokkia. Mikä on muuttunut? Ensinnäkin oppilasjoukosta on tullut heterogeenisempää. Suurimpana syynä on se, että erityistä tukea tarvitsevilta on purettu erityisluokkia ja heidät integroidaan lähikoulun perusopetusluokkiin, joissa he saavat tarvitsemaansa tukea. Pieni ryhmä kestää erityistilanteet paremmin kuin iso, Lindroos selittää. Opetusmenetelmät ovat ylipäätään kehittyneet parin vuosikymmenen aikana yksilöllisyyden huomioiviksi. Ryhmäkokojen kasvaessa saisi yksilölliselle opetukselle jopa vilkuttaa hyvästiksi. Lisäksi lasten suhtautuminen auktoriteettivetoiseen ohjaamiseen on muuttunut. Nykykoululaiset osaa- vat ja uskaltavat kyseenalaistaa aikuisen. Opetus lähtee dialogista eikä luennosta. Tämäkin on hankalaa isossa ryhmässä, Lindroos lisää. Ammatillisella puolella opettajalla on entistä vähemmän aikaa oppilaan ohjaukseen. Tämä on alkanut jo näkyä perustaitojen heikkenemisenä, mikä on luettavissa esimerkiksi työharjoittelujen palautteista. Lukioiden määrän karsimisella voi olla vaikutusta perusopetukseenkin. Monien pienten lukioiden aineenopettajat opettavat myös yläasteella. Jos lukio lakkautetaan, ei yläasteen tuntimäärä riitäkään kokopäivätyöhön. On siis vaarana, että nämä opettajat lähtevät työn perässä muualle, jolloin yläasteen opetuksen järjestäminen vaikeutuu huomattavasti. Sekin huolestuttaa, että jos perusopetuksesta tulee sote-uudistuksen jälkeen kuntien perustehtävä ja kuntien taloustilanne jatkaa heikkenemistään, on jossakin vaiheessa pakko alkaa leikata myös perusopetuksesta. On kyse koulutuksellisen tasa-arvon vaalimisesta, Lindroos painottaa. AMMATTIKORKEAKOULUTKIN OVAT olleet kovilla. Vuoden alussa ne siirrettiin yhtiöittämisen myötä kokonaan valtion rahoitukseen, josta on leikattu parikymmentä prosenttia. Rahoitusjärjestelmän lisäksi uusittiin toimiluvat. Uudistukset ovat vaatineet sopeuttamisia, muun muassa lomautuksia ja irtisanomisia. Ammattikorkeakoulujen määrän vähentämistäkin on väläytelty. Ammattikorkeakoulut ovat luonteva jatkoväylä toisen asteen koulutukselle. Niiden katoamisella maakunnista olisi järisyttävät aluepoliittiset vaikutukset, varoittaa Saimaan ammattikorkeakoulun rehtori Anneli Pirttilä. Hänestä on järkevämpää, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot tiivistävät yhteistyötään. Lappeenrannassa on tehty näin. Lisätehoa on saatu muun muassa yhteisestä kampuksesta ja tiloista. Säästöpaineissa näyttää väistämättömältä, että toisen asteen koulutukseen on tulossa rakennemuutoksia. Pitkälä ja Päivärinta korostavat johtamisen olevan tällöin keskeisessä asemassa ja tarkastelun tarpeessa. Vain johtamalla saadaan muutos aikaan ja henkilökunta motivoitua, Pitkälä toteaa. Päivärinta muistuttaa suurimman osan rehtoreista olevan opettajataustaisia. Heidän koulutukseensa ei ole kuulunut talous- ja henkilöstöasioiden hoitoa. Siihen pitäisi saada koulutusta. On välttämätöntä, että kaikilla hallinnon portailla on osaavia henkilöitä, jotka kykenevät johtamaan vastuullisesti ja näkemään, mihin suuntaan yksikköä pitäisi viedä. Samaa vaaditaan myös poliittisilta päättäjiltä. 20 KEVA KEVA 21

12 Talous. talous. talous. Eläkkeiden monisyinen rahoitus ELÄKKEIDEN RAHOITUS SUOMESSA Rahastoiva järjestelmä: Rahastoitu osa Eläkelaitoksen vastuu YKSITYISET ALAT TEKSTI HELINÄ HIRVIKORPI K Työeläke karttuu aina työstä, mutta eläkkeiden rahoitusperiaatteet eroavat toisistaan. aikki työeläkevarat on kerätty suomalaisten työstä syntyneestä tulosta. Työeläkelaitokset säästävät ja sijoittavat osan työntekijän ja työnantajan maksamista työeläkemaksuista. Kun työssä käynyt ihminen jää eläkkeelle, osa eläkkeestä rahoitetaan säästetyillä varoilla ja niiden tuotoilla. Jokainen sukupolvi vuorollaan kasvattaa ja purkaa eläkevaroja. Jokaisella sukupolvella on rahastoissa osuutensa, joka vaihtelee sukupolven elinvaiheen mukaan. Eläkerahastot eivät näin liioin tyhjene: aina on säästämisvaiheessa olevia, eivätkä eläkkeellä olevatkaan ole vielä käyttäneet kaikkia rahastoituja varojaan, kertoo johtaja Reijo Vanne Telasta. Kunnan, valtion, kirkon ja yksityisen sektorin eläkkeet karttuvat työtä tehden ja nykyisin myös pitkälti keskenään samoin säännöin, mutta rahoitusperiaatteet ovat erilaiset. Oleellista on ymmärtää, mikä taho kunkin eläkkeestä vastaa. Kunta ja kirkko ovat samankaltaisia. Seurakunnat maksavat eläkemaksuja keskusrahastoon ja kuntasektorilla on yhteinen Keva, jonne eläkemaksut maksetaan. Keva hoitaa rahastoinnin ja maksaa eläkkeet eläkkeensaajille, selvittää aktuaaripäällikkö Roman Goebel Kevasta. Valtion puolella eläkkeet maksetaan valtion talousarviosta, mutta työnantajilta kerätään rahaa Valtion Eläkerahastoon (VER), josta varoja myös tuloutetaan valtion talousarvioon. eläkejärjestelmään kuuluu myös valtiosektorin ulkopuolisia työnantajia. Aikaisemmin valtiollisia järjestelmiä on kunnallistettu, kuten koulut opettajineen. Lisäksi valtion eläkejärjestelmässä on monia yksityisiä valtionapulaitoksia. Valtion työnantajat maksavat rahastoon eläkemaksuja, jotka mitoitetaan vastaamaan vuosittain kertyvää uutta eläkeoikeutta. Eläkemaksujen taso on aivan eri mitassa kuin eläkemeno. Eläkemeno on nykyisin yli 4,4 miljardia, mutta eläkemaksujen taso vain 1,7 miljardia. HISTORIALLISISTA SYISTÄ VALTION 22 KEVA 2-15 Kevan jäsenyhteisöt eli kunnat ja kirkon työnantajat käytännössä kantavat itse eläkerasituksen, mutta valtion eläkejärjestelmässä näin ei ole, Goebel huomauttaa. Yksityinen eläkejärjestelmä aloitti rahastoinnin heti taipaleensa alussa vuonna Kunnallinen eläkejärjestelmä aloitti rahastoinnin vuonna 1988, valtio vuonna 1990 ja kirkko samoihin aikoihin. Osittain rahastoiva järjestelmä merkitsee, että osa kertyvistä eläkemaksuista käytetään eläkkeiden maksamiseen ja osa myöhempiä eläkkeitä varten. Osa eläkkeistä voidaan myös maksaa rahastoiduista varoista. rahastoivat puskuria, mutta varat eivät kohdistu suoraan yhden henkilön eläkkeeseen, eli ei ole olemassa henkilökohtaista rahastoitua osaa, kuten yksityisen puolen TyEL-eläkkeissä. TyEL:ssä rahastointi nimittäin perustuu siihen, että kukin eläkelaitos on vastuussa kullekin vakuutetulle eläkkeen rahastoidusta osasta, jonka se on saanut työntekijän palkasta. Säännöt määräävät, minkä osan saa sijoittaa ja minkä osan käyttää maksussa oleviin eläkkeisiin. Osittain rahastoiva järjestelmä sitoo varallisuutta, kun rahaa kerätään enemmän kuin mitä menee eläkkeiden maksamiseen. Päinvastaisessa tilanteessa rahastoja ja rahastojen tuottoja käytetään eläkemaksujen alentamiseen, mikä on ollut vallitseva tila yksityisellä sektorilla vuodesta 2013 alkaen. Kunnallisessa eläkejärjestelmässä rahastointi on vielä ylittänyt maksutulon ja tilanne säilyy tällaisena jonkin aikaa, mutta arvioiden mukaan vuonna 2017 Keva alkaa käyttää rahastojen tuottoja eläkkeiden maksuun. Sama tilanne on myös kirkon eläkejärjestelmässä. KUNNAT, KIRKKO JA VALTIO TÄLLÄ HETKELLÄ KUNTIEN ja valtion eläkemenot ovat käytännössä samansuuruiset. Julkisen sektorin eläkemenot ovat noin yhdeksän miljardia. Eläkevakuutettujen määrä on valtiolla huomattavasti supistunut vuodesta 1990, minkä jälkeen on yhtiöitetty muun muassa posti, VR ja monia valtion laitoksia. Työntekijöiden eläkelait Jakojärjestelmä: Tasausosa Eläkelaitosten yhteisvastuu Yrittäjien eläkelait Jakojärjestelmä: Eläkelaitosten yhteisvastuu ja valtion takaus JULKISET ALAT Kuntien eläkkeet Jakojärjestelmä ja puskurirahasto Valtion eläkkeet Valtion budjetti Muut Jakojärjestelmiä ja puskurirahastoja Valtiosektorilla on vakuutettuja nyt noin ja kuntasektorilla Silti valtion eläkkeitä ennen Kevaa hoitanut Valtiokonttori oli Suomen suurin työeläkkeitä maksava eläkelaitos vielä vuoteen 2009 asti. Kaikissa näissä eläkejärjestelmissä työntekijöiden eläkemaksut ovat samansuuruiset. Työnantajien maksut sen sijaan vaihtelevat. Kirkko on lisäksi ottanut käyttöön kirkollisveropohjaisen eläkerahastomaksun, jolla se kerää lisää rahaa eläkerahastoonsa, Roman Goebel kertoo. Kirkon työnantajamaksu poikkeaakin varsin paljon muiden työnantajien maksusta: se on 28 prosenttia palkkasummasta. Yksityisillä työnantajilla työantajamaksu on noin 18 prosenttia palkkasummasta. Työeläkkeissä yksityisaloilla rahastointia on vain palkansaajien eläkejärjestelmässä. Yrittäjien YEL on jako- Työntekijöiden eläkemaksut ovat samansuuruiset. järjestelmä, eli kaikki maksutulot käytetään YEL-eläkkeiden maksuun. Jos ja kun maksutulot eivät riitä, pieni osa tulee valtion budjetista. Työeläkkeen saaja ei joudu setvimään monimuotoista rahoitusta itse, vaan hän saa eläkkeen tililleen yhtenäisenä summana. Viimeisen työnantajan eläkelaitos maksaa työeläkkeen saajalle koko eläkkeen, ja Eläketurvakeskus selvittää kustannusten jaon eläkelaitosten kesken KEVA 23

13 Elämää arjessa. Elämää arjessa. Tehtävänäni on tarjota asiakkaille apuani niin pitkään, että he pääsevät hankalasta elämänvaiheesta eteenpäin, summaa diakoni Merja Lehtisalo työnkuvaansa. Diakoniatyö seurakunnassa on monipuolista. Diakonin voi nähdä esimerkiksi kirkossa messuavustajana, huolehtimassa Yhteisvastuu-keräyksen koordinoinnista tai pitämässä hartauksia ja oppitunteja rippikoululaisille. Olemme sellaisia joka paikan höyliä, Lehtisalo hymyilee. Suurin osa työajasta kuluu asiakkaiden parissa. Ihmiset tulevat diakonin vastaanotolle yleensä tarvitessaan taloudellista tukea. KAUKLAHDEN ALUEEN AINOANA diakonina Lehtisalolla riittää asiakkaita. Luonani käy pitkäaikaistyöttömiä, yksinhuoltajaäitejä ja henkilöitä, joilla on jokin elämänkriisi. Usein ongelmat kietoutuvat isoksi vyyhdiksi, jonka selvittämiseksi asiakas tarvitsee apua. Tällöin ongelmia ratkotaan yhteistyössä eri tahojen kanssa. Otan herkästi yhteyttä esimerkiksi Espoon kaupungin velkaneuvontaan, lastensuojeluun, aikuissosiaalityöhön ja maahanmuuttajapalveluihin sekä perheiden asunnottomuutta ehkäisevään Voimanpesä-hankkeeseen, Lehtisalo kertoo verkostostaan. Monien tahojen kanssa yhteistyö sujuu saumattomasti, mutta parannettavaakin olisi. Aikuissosiaalityön kanssa teemme hyvää verkostotyötä, mutta ihmisten kohtaamisessa on nykyään suuria alueellisia eroja kaupungin sisällä. Kaikilla pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus saada tukea asuinpaikasta huolimatta, Lehtisalo pohtii. Sitten, kun asiakas on päässyt elämässään eteenpäin Siellä, missä hätä on suurin TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ / KUVA CARL BERGMAN Diakoni Merja Lehtisalo tuntee onnistuneensa työssään, kun on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. eikä käy enää vastaanotolla, Lehtisalo tuntee onnistuneensa työssään. Tavoitteenani on tehdä itseni tarpeettomaksi. LEHTISALO ALOITTI DIAKONIN työt noin 23 vuotta sitten oltuaan ensin kolme vuotta sosiaalityöntekijänä Lastenlinnan sairaalassa. Hän halusi työskennellä ihmisten kanssa. Tällä Lehtisalo työskentelee etenkin nuorten, työikäisten ja vanhusten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä auttaakseen maahanmuuttajanuorten kotouttamisessa. Syrjäytymisvaarassa oleville henkilöille järjestetään erilaisia ryhmiä, retkiä ja leirejä. Esimerkiksi maahanmuuttajat tarvitsevat apua aivan perusasioihin, kuten vuokra-asunnon hakemiseen, Lehtisalo kertoo. Diakoniatyön perusajatuksena on mennä sinne, missä hätä on suurin. Maahanmuuttajat ovat iso ryhmä, jossa apua kaivataan. Jopa 75 prosenttia Espoon alueelle muuttavista ihmisistä on maahanmuuttajia. Heidän kanssaan ei ole välttämättä yhteistä kieltä, joten auttaminen voi välillä olla hiukan haastavaa. Eräänä keinona on sosiaalipedagoginen hevostoiminta, jota Lehtisalo järjestää yhdessä seurakunnan erityisnuorisotyönohjaajan kanssa. Ryhmä viedään tallille, jossa päästään muun muassa hoitamaan hevosia ja ratsastamaan. Samalla tuetaan suomen kielen oppimista ja tutustutaan suomalaisiin ihmisiin sekä maan kulttuuriin. Käsitys läheisyydestä ja luottamuksesta vahvistuu. Monet huomaavat myös voittavansa erilaisia pelkojaan hevosten parissa. Hevoset ovat todella hyvä apu silloin, kun yhteistä kieltä ei ole. TYÖN SUOLA ON LUOTTAMUS ihmiseen. Luotamme ihmisten voimavaroihin ja vilpittömyyteen niin pitkään, kun epäilykseen ei anneta erityistä aihetta, Lehtisalo toteaa. Useille avain monien ongelmien ratkaisuun on mielekäs tekeminen. Lääkkeeksi Lehtisalo saattaa ehdottaa asiakkaalleen vapaaehtoistyötä, jota voi olla esimerkiksi Yhteisvastuukeräykseen tai Lähimmäispalveluun osallistuminen tai työskentely kirpputori-kahvio Unelmankammarissa. Moni on noussut melko huonosta tilanteesta vapaaehtoistyön voimin. Diakonin työ sisältää inhimillisen ahdingon ja ahdistuksenkin näkemistä, ja päivän mittaan tunnetilojen kirjo vaihtelee usein laidasta toiseen. Välillä tunnelman vapauttaa hurtti huumori työkavereiden kesken. Työpaikan hyvä henki luo vankan pohjan jaksamiselle. Parasta on, että työnantaja luottaa osaamiseeni ja minulla on mahdollisuus kehittää sitä yhteiskunnan murroksen keskellä. Jaksamista helpottaa sekin, että osaa rajata työasiat kodin ulkopuolelle. En kanna ihmisten asioita kotiin. Vapaalla nautin omasta perheestäni, eläimistäni, luonnosta ja liikunnasta. Ihmiset tulevat diakonin luo tarvitessaan taloudellista tukea. Harrastukset ovat diakoni Merja Lehtisalolle yksi henkireikä. Hän haluaisi tehdä monia asioita, jos vain aika riittäisi. Ehkä sitten eläkkeellä saan aikaa rakastamalleni musiikille, laulamiselle. Haaveenani on myös viettää aikaa Ranskassa. Käyn ranskantunneilla elvyttääkseni ruostunutta kielitaitoani. 24 KEVA KEVA 25

14 Kommuunisti. Keva på svenska Vaihtoehtoinen maailma Olisiko oikeampi sanoa, että olemme eläkkeemme ansainneet? JOIDENKIN PÄÄTÖSTEN HYVÄKSYMINEN on vaikeaa. Varsinkin, jos jokin tekijä päätöksessä ei tunnu oikeudenmukaiselta. Ja varsinkin, jos ei itse ole voinut vaikuttaa päätöksen syntyyn. Tai ehkä meillä ihmisillä vain on voimakas tarve vaikuttaa meitä koskeviin päätöksiin. Tai ehkä meillä vain on jokin syvä epävarmuuden tunne siitä, miten päätös lopulta pitää. Eläkemaksujen kohdistuminen on yksi näitä ikuisuusaiheita. Kollegaltani Hesarin Torstilta nimittäin kysyttiin tässä pääsiäisen korvilla, kuinka pitkään meille voitaisiin maksaa eläkkeitä, jos ajateltaisiin, että kaikki työaikanamme perityt eläkemaksut olisikin kokonaan rahastoitu omia eläkkeitämme varten. Kuten arvata saattaa, Torsti loihti tähänkin vaikeaan kysymykseen yksinkertaisen vastauksen. Kysyjällä maksut olisivat riittäneet vanhuuseläkkeen maksamiseen 86 vuoden ikään asti. SUOMALAISTA TYÖELÄKEJÄRJESTELMÄÄ sanotaan osittain rahastoiduksi järjestelmäksi, koska osa työaikanamme kerätyistä eläkemaksuista on rahastoitu omia eläkkeitämme varten. Valtaosa eläkemaksuista on kuitenkin jo käytetty aikaisempien eläkkeiden maksamiseen. Vastaavasti odotamme tulevien sukupolvien maksavan meille eläkkeistä sen osan, jota vielä ei ole rahastoitu. Silti hyvin vahvassa tuntuu olevan mielipide, että olemme eläkkeemme maksaneet. Olisiko oikeampi sanoa, että olemme eläkkeemme ansainneet? Työeläkejärjestelmämmehän lähtee tästä eläkelupauksesta. Ja tuo eläkelupaus antaa turvaa myös muiden elämänoikkujen kuin vanhuuden varalle. Eläkkeiden täysi rahastointi ei ole mikään itseisarvo. Toisaalta vastuutonta olisi myös eläkelupauksen antaminen ilman selvää suunnitelmaa siitä, miten lupauksesta pidetään kiinni. Koko työeläkejärjestelmän tasolla kaksi selvästi keskeisintä tekijää ovat kai eri sukupolvien väliset mittasuhteet sekä elinikien kehittyminen. Rahastoimalla eläkkeistä osa eläkejärjestelmän eri sukupolvien välisiä kuormitustekijöitä saadaan tasoitettua. Tasaamisen lisäksi rahastoinnilla yleensä tavoitellaan sijoitustuottoa, joskin tällöin on pakko hyväksyä myös sijoitusriski. Ja rahastointi myös sitoo yhteiskunnan varoja. ON OLEMASSA JOITAIN sellaisia päätöksiä, joissa siirtyminen toiselle uralle on myöhemmin hyvin raskas tai lyhyellä aikavälillä jopa ylitsepääsemätön tehtävä. Julkisen sektorin eläkejärjestelmät aloittivat osittaisen rahastoinnin vasta 1990-luvun taitteessa. Mutta jos nyt haluttaisiin siirtyä täysin rahastoituun eläkejärjestelmään, se edellyttäisi mittavaa satsausta työtä tekevältä sukupolvelta. Kuriositeettina sanottakoon, että päinvastaisessa tilanteessa siirtyminen tuleviin sukupolviin nojaavaan jakojärjestelmään saattaisi jopa olla helpompi ratkaisu, vaikkakin kyseenalainen ja lyhytnäköinen. Mutta mitä jos Suomeen olisi jo alusta alkaen luotu täysin rahastoitu työeläkejärjestelmä? Tällöin meidän olisi ajateltava, että koko menneen 50 vuoden ajan työeläkemaksut olisivat olleet suurin piirtein samalla tasolla kuin ne viimeaikoina ovat olleet tai ehkä hivenen matalammalla sijoitustuoton mukaan. Jos tuttuun tapaan ajatellaan, ettei rahaa voi luoda tyhjästä, niin jostain tuo sidottu varallisuus olisi ollut pois. Pakostakin se olisi viime kädessä otettu koulutuksesta, terveydenhuollosta ja muista yhteiskunnan tukirakenteista. Entä olisiko työeläkejärjestelmämme tällöin turvatumpi? Mitä, jos yhä eläisimme pitempään? Ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Anna Kommuunistille palautetta: KOMMUUNISTI on innovatiivinen taustavaikuttaja, joka ei kumartele kuvia. Hän tuntee julkisen puolen työeläkejärjestelmän kuin omat taskunsa ja kokee velvollisuudekseen kyseenalaistaa. KUVITUS LOTTA NIEMINEN BILD CARL BERGMAN 28 Ledaren 28 I Kilteri skola slutade mobbningen efter systematiskt arbete. 29 Ordförande Anna-Kaisa Ikonen står på kundens sida i Kevas styrelse. 30 Kommunerna måste minska kostnaderna för undervisningen utan att pruta på kvaliteten. Men hur? 31 Så här finansieras pensionerna inom kommunerna, staten, kyrkan och den privata sektorn. 26 KEVA KEVA 27

15 Keva på svenska. Keva på svenska. LEDAREN Man lär så länge man lever Borgmästare för invånarna Tammerfors borgmästare och Kevas styrelseordförande Anna-Kaisa Ikonen har gett samarbetet ett ansikte. Hon vill att Kevas styrelse ska tänka på kunden. Utbildning är Finlands trumfkort. Utbildningen och den framgång den leder till är en framgångsfaktor för hela landet men också på ett lokalt plan. Utbildning skapar förutsättningar för de lokala företagen och svarar mot behoven av kompetens och ändringarna i dem. Det finska skolväsendet och dess resultat är bland de bästa i världen. Tack vare utbildningen har vi klarat oss i den globala konkurrensen och skapat välfärd. Nu står dock utbildningen i likhet med hela samhället inför en förändring. Utbildningen borde tillgodose de behov som globaliseringen medför samtidigt som de ekonomiska resurserna minskar. Arbetslivet är utsatta för en likadan omvälvning. Trots att undervisningen i våra skolor är på toppnivå globalt sett, hoppar en del av våra framtidslöften och samhällsbyggare av skolan mitt i allt. Antalet marginaliserade ungdomar, eller som löper risk att marginaliseras, uppskattas vara mellan och Äntligen i fred! Enligt EVA:s rapport 2012 fanns det i Finland drygt ungdomar i åldern år som efter att ha avlagt examen på grundnivå antingen var arbetslösa arbetssökande eller som stod utanför arbetslivet och saknade studieplats. Det går inte att förebygga marginalisering om skolan och studierna inte anses vara meningsfulla. Till denna del motsvarar skolvärlden och dess utmaningar arbetslivet. På samma sätt som i skolan borde man också trivas i arbetslivet. Yrkeskarriärerna kan inte förlängas om man inte orkar fortsätta i arbetet fram till pensionsåldern. Också i detta nu är omkring personer invalidpensionerade. Skolan kan också visa vägen för arbetslivet. Inlärningsmetoderna blir allt mångsidigare. Växelverkan, kommunikation och att lära sig att lära blir allt viktigare. Detsamma gäller i arbetslivet. Arbetet och arbetssätten ändras i en allt snabbare takt. I en föränderlig värld är det essentiellt att Tidigare var det inte så. I lågstadiet mobbades Santeri av pojkarna i klassen: han fick inte vara med i de andras lekar, de var hånfulla och elaka och knuffades. Santeri hade trots det positiva förväntningar när han började i högstadiet. På klassföreståndartimmen berättade han om sina erfarenheter av mobbning. Under hösten märkte Santeri att han igen började bli retad och utfryst. Den här gången berättade han genast om det hemma och mamman kontaktade klassföreståndaren Katja Engblom. Det var lättare att ingripa och försöka inverka på elevernas empatiförmåga eftersom alla visste hur Santeri hade haft det i början av skolgången. Det funkade ändå värna om den egna arbetsförmågan och i synnerhet om kompetensen och uppdateringen av den. Utbildningen och arbetslivet är resultat av en lång utveckling som pågått i flera generationer. När dessa utvecklas, ska vi inte titta på dagsläget utan långt framåt. För att vårt samhälle ska må bättre, måste vi resolut rikta blicken mot framtiden. Tero Manninen Chefredaktör Allt är okej med Santeri Pitkänen, elev i åk 9 i Kilteri skola i Vanda. Det är trevligt att gå till skolan, han har kompisar och känner att han är en i gänget. inte direkt med en gång, säger Engblom. Kilteri skola har skapat en egen modell som tillämpas i mobbningsfall. Hemmet kontaktas alltid. Läraren talar med båda parterna och de kommer tillsammans överens om saken. Efter ett par veckor ses man igen och kollar läget. I de svåraste fallen har vi också bett vårdnadshavarna komma till skolan, berättar Engblom. Utredningen fortsatte med varje elev som mobbade Santeri. Det systematiska arbetet både individuellt och på klassföreståndartimmarna gav slutligen resultat och nu i nian har Santeri inte längre blivit mobbad. TEXT KATARIINA KRABBE / BILD RISTO TÖRRÖ Då Tammerfors borgmästare Anna-Kaisa Ikonen, 38, i höstas valdes till Kevas styrelseordförande fick pensionsanstalten en mångsidig kommunexpert som ledare och en påverkare som brinner för sin sak. Vårt samhälle åldras och konfronteras med stora förändringar, och Keva är en betydande samhällelig aktör. Hur vi sköter pensionsmedlen och hela pensionssystemets hållbara utveckling inverkar på alla finländares liv. Det är ytterst motiverande att kunna inverka på utvecklingen genom en organisation som Keva, säger Ikonen. En snabb titt på Ikonens meritförteckning förklarar hennes karriärsprång och varför just hon fick förtroendeuppdraget. Kring millennieskiftet arbetade Ikonen hos en av de ledande konsultbyråerna inom den offentliga förvaltningen och då blev hon förtrogen med utvecklingen av den offentliga förvaltningen. Också hennes uppdrag vid finansministeriet som förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunens statssekreterare bidrog till hennes insikt i branschen. Ikonen har också kallats andra arkitekt för kommunreformen. I sitt arbete som biträdande stadsdirektör i Tammerfors, och numera borgmästare, har Ikonen sett samma fält ur ett nytt perspektiv: inifrån kommunen. Ikonen blev insatt i pensionsärenden då hon beredde sin doktorsavhandling som handlade om ändringen av invalidpensionssystemets roll. Alla Kevas styrelsemedlemmar bidrar med sin personlighet och sina insatsområden till arbetet. Jag tror att jag lägger tonvikt på att jag samtidigt företräder en stor kommunarbetsgivare. Å andra sidan känner jag till finansministeriet, statsförvaltningen och även församlingarna, vilket betyder att Kevas stora kunder är bekanta för mig. Jag kan ge jobbet en kundsynvinkel. Anna-Kaisa Ikonen har under hela sin yrkeskarriär på något sätt sysslat med utveckling av organisationer. Också på Keva är flera åtgärder som siktar på utveckling av kundrelationerna aktuella just nu. Styrelseordföranden ska helst inte ingripa alltför mycket i den operativa verksamheten men Ikonen vill gärna sparra och skapa mål. Keva har genomfört flera reformer under det senaste året. Diskussionen i offent- ligheten har ibland varit negativ men om man granskar organisationen med olika mätare är resultatet utmärkt. Placeringsavkastningen var lysande, kundnöjdheten väldigt bra och behandlingstiderna på en bra nivå jämfört med övriga pensionsbolag. Keva tar också fram mycket egen forskningsinformation, och det arbete som görs på Keva är bra och högklassigt. Det är en dynamisk organisation. SIN KARRIÄR HAR IKONEN aldrig planerat. Som barn ville hon bli bibliotekarie. Senare var hon intresserad av att arbeta som arkitekt men i något skede blev hon engagerad i samhälleliga frågor. Jag blir lätt ivrig och tycker om att utmana mig själv. Om nya dörrar öppnas och nya utmaningar dyker upp så tar jag vara på dem. Anna-Kaisa Ikonen representerar den nya generationens kommundirektörer. Hon är den första kvinnan i stadsledningen och var bara 35 år då hon blev borgmästare. I egenskap av borgmästare är Ikonen både stadsdirektör och stadsstyrelsens ordförande. Titeln kan låta lite gammalmodig men själva arbetet är modernt. Vi anser att de anställda på ämbetshuset eller stadsstyrelsen inte själva bygger upp framtidens Tammerfors, utan att staden byggs i samarbete med invånarna, organisationerna, företagen och universitetet. En stor del av borgmästarens arbete sker utanför organisationen. Vi funderar tillsammans på nya sätt att göra saker. Bland annat fullmäktiges och borgmästarens invånarkvällar är ett sätt att komma direkt i kontakt med Tammerforsborna. Ikonen upplever att hon inte bara är stadsdirektör utan en ledare av en organisation eller ett nätverk. Borgmästaren ger detta samarbete ett ansikte. TEXT VIRPI MELLERI / BILD CARL BERGMAN 28 KEVA KEVA 29

16 Keva på svenska. Keva på svenska. Läget förvärras ytterligare av det massiva reparationsbehovet i skolbyggnaderna i landet. Reparationen av skolorna uppskattas kosta omkring 4 miljarder euro och finansieringen borde lösas på något sätt. Ett alternativ är att någon annan instans än kommunen bygger och underhåller skolorna medan den som ordnar utbildningen betalar för användningen av fastigheten, säger Pitkälä. Vi borde ha allaktivitetsbyggnader. Skolbyggnaderna skulle också kunna inhysa bibliotek, idrotts- och ungdomslokaler och dagis, anser Pitkälä. STRUKTURREFORMEN BEHÖVS eftersom åldersstrukturen förändras och resurserna i det aktuella ekonomiska läget är knappa. När spartrycket är så hårt som det är, måste man diskutera om kvaliteten på utbildningen trots nedskärningarna ska vara hög och huruvida det är möjligt med det nuvarande antalet skolor och de allt färre eleverna. Inom den grundläggande utbildningen är det viktigt att barnen får gå i skola så nära hemmet som möjligt. Trycket att stänga skolor är desto större i utbildningen på andra stadiet enligt Pitkälä är i synnerhet antalet små gymnasier mycket stort. Gymnasiernas statsandelar kommer att skäras ned med ytterligare 100 miljoner euro. Då måste kostnaderna för personal och lokaler minskas. Vid yrkesläroanstalterna har detta redan skett men också gymnasierna måste bli större och effektivare än nu, säger Pitkälä. Förhandlingsdirektör Petri Lindroos vid undervisningssektorns fackorganisation OAJ anser inte att nedläggningarna och sammanslagningarna är förnuftiga. De som är motiverade och starka klarar sig alltid. Men om det inte finns möjlighet till utbildning på andra stadiet nära hemmet är det just de som mest behöver stöd som lättast stannar hemma, säger Lindroos. TEXT SARI ALHAVA / BILDER CARL BERGMAN Utbildning framför allt Utbildning är en av de viktigaste tjänsterna som kommunerna ordnar. Hur ska den fungera när resurserna bara minskar? Nu är i synnerhet utbildningen på andra stadiet i riskzonen. Finansieringen av pensionerna är komplex Arbetspension intjänas alltid av arbete men principerna för finansieringen av pensionerna varierar. Regeringens propositioner om tillståndsreform inom utbildningen på andra stadiet och om finansieringen av utbildningen avslogs i riksdagen i mars. Den främsta orsaken var att tiden för behandlingen av lagen och diskussionen kring den blev för knapp före valpausen. Trots att reformen inte blev av nu så är saken inte slutbehandlad. Politikerna har fastställt att strukturerna måste ses över för att säkerställa högklassig utbildning och att också klara av det finansiellt, säger direktör Terhi Päivärinta vid Kommunförbundets undervisnings- och kulturenhet. Utbildningssamkommunen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (PKKY) i Norra Karelen har drabbats av hårda nedskärningar under de senaste åren. För ett par år sedan fördes samarbetsförhandlingar som ledde till att antalet lokaler har minskat och anställda har permitterats och sagts upp. Köpen av tjänster inom arbetskraftspolitisk utbildning har sjunkit från 10 miljoner euro till knappa 4 miljoner. Anpassning har varit ett måste. Vid fjolårets samarbetsförhandlingar sparades 2,8 miljoner av fastighetskostnader och köpta tjänster och på grund av pensioneringar. Många bäckar små blir stora inbesparingar, säger PKKY:s direktör Ilkka Pirskanen. Generaldirektör för Utbildningsstyrelsen Aulis Pitkälä beskriver den aktuella nedskärningspolitiken som destruktiv. Utbildningen och kommunerna över huvud taget har förlorat en massa pengar. Nu måste man fatta beslut om fortsättningen. Den väg vi nu har valt är förödande och Finland håller på att skära ned sin framtid, säger Pitkälä. Han påpekar att utbildning och kompetens alltid har varit väldigt viktiga för Finland. I EN RECESSION BORDE man uttryckligen satsa på utbildning och forskning. Detta kan vara nyckeln till ett uppsving. Men nedskärningarna är inte slut heller i Norra Karelen. Nästa år kommer 220 platser inom grundläggande utbildning att försvinna, vilket betyder att vi nästa höst tyvärr igen får börja med samarbetsförhandlingar. Vi måste spara ytterligare cirka 3 miljoner euro, säger Pirskanen. Enligt finansministeriets budgetram ska ännu 260 miljoner euro skäras ned men i detta skede är det oklart hur summan ska sparas: är det summan per barn eller antalet tillstånd eller båda som ska minskas. Alla arbetspensionsmedel har samlats av inkomster som finländarna intjänat i sitt arbete. Arbetspensionsanstalterna sparar och placerar en del av de arbetspensionsavgifter som arbetstagaren och arbetsgivaren betalar. När en arbetstagare går i pension finansieras en del av pensionen med sparade medel och avkastningen på dem. Varje generation samlar och får pensionsmedel i tur och ordning. Varje generation har en egen fondandel som varierar enligt generationens livsskede. Pensionsfonderna töms alltså aldrig på pengar: det finns alltid arbetstagare som sparar, och pensionärerna har inte heller ännu använt alla fonderade medel, berättar direktör Reijo Vanne från Tela. Pensionerna inom kommunerna, staten, kyrkan och den privata sektorn tillväxer genom arbete och numera huvudsakligen också enligt samma regler, men finansieringsprinciperna är olika. Det väsentliga är att inse vilken instans som ansvarar för pensionen. Kommunerna och kyrkan har stora likheter. Församlingarna betalar pensionsavgifter till en centralfond och inom kommunsektorn betalas pensionsavgifterna till den gemensamma pensionsanstalten Keva. Keva sköter fonderingen och betalar pensionerna till pensionstagarna, berättar aktuariechef Roman Goebel från Keva. Inom staten betalas pensionerna ur statens budget men av arbetsgivarna samlas pengar till Statens pensionsfond (VER), därifrån pengar också intäktsförs till statens budget. Av historiska skäl omfattar statens pensionssystem också arbetsgivare som inte ingår i statliga sektorn. System som tidigare hörde till staten har kommunaliserats såsom skolorna och lärarna. Det statliga pensionssystemet omfattar också flera privata statsunderstödda institutioner. De statliga arbetsgivarna betalar pensionsavgifter till fonden, och avgifterna motsvarar den nya pensionsrätt som tillväxer årligen. Pensionsavgifterna är på en helt annan nivå än pensionsutgiften. Pensionsutgiften är i detta nu över 4,4 miljarder, men pensionsavgifterna uppgår endast till 1,7 miljarder. Kevas medlemssamfund, det vill säga kommunerna och kyrkans arbetsgivare, bär pensionsansvaret i praktiken själva, medan detta inte är fallet i det statliga pensionssystemet, säger Goebel. TEXT HELINÄ HIRVIKORPI 30 KEVA KEVA 31

17 20 vuotta sitten SIJOITUSSTRATEGIAN PERUSLÄHTÖKOHTANA ON, että sijoitustoiminnan avulla voidaan tehokkaasti alentaa pitkällä aikavälillä jäsenyhteisöille eläketurvan hoidosta aiheutuvaa maksurasitusta. Rahoitusjohtaja Erkki Pekkarinen, Kuntien eläkevakuutus 2/1995 Nyt OSITTAIN RAHASTOIVA JÄRJESTELMÄ merkitsee, että osa kertyvistä eläkemaksuista käytetään eläkkeiden maksamiseen ja osa myöhempiä eläkkeitä varten. Osa eläkkeistä voidaan myös maksaa rahastoiduista varoista. Keva-lehti 2/2015