Selittävät huomautukset

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO VEROTUKSEN JA TULLILIITON PÄÄOSASTO Välillinen verotus ja verohallinto Arvonlisävero Julkaistu 3. huhtikuuta 2014 Selittävät huomautukset Vuonna 2015 voimaan tulevat EU:n arvonlisäverotusta koskevat muutokset televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaan (Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1042/2013) Vastuuvapauslauseke: Nämä selittävät huomautukset eivät ole oikeudellisesti sitovia ja sisältävät ainoastaan epävirallisia käytännön ohjeita siitä, miten EU:n lainsäädäntöä olisi komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston näkemysten mukaan sovellettava.

2 Selittävien huomautusten tarkoituksena on auttaa tuntemaan paremmin EU:n arvonlisäverolainsäädäntöä. Komission yksiköt ovat laatineet huomautukset, ja kuten ensimmäisen sivun vastuuvapauslausekkeessa todetaan, ne eivät ole oikeudellisesti sitovia. Nämä selittävät huomautukset eivät ole täydelliset. Se tarkoittaa, että vaikka niissä on paljon yksityiskohtaisia tietoja, tämä asiakirja ei sisällä kaikki osatekijöitä. Selittävien huomautusten käyttäjien on järkevää ja suositeltavaa lukea heitä kiinnostavaa aihetta käsittelevä luku kokonaan. 2/95

3 Mikä on selittävien huomautusten tarkoitus? Näiden selittävien huomautusten tavoitteena on tehdä EU:n tasolla hyväksytyn lainsäädännön sisällöstä helpommin ymmärrettävää. Näissä selittävissä huomautuksissa käsitellään pääasiassa täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta 7 päivänä lokakuuta 2013 annettua neuvoston täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1042/2013. Selittävät huomautukset julkaistiin lähes yhdeksän kuukautta ennen 1. päivää tammikuuta 2015, jolloin televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevat uudet säännöt tulevat voimaan, ja niiden odotetaan auttavan jäsenvaltioita ja yrityksiä valmistautumaan ja sopeutumaan tuleviin muutoksiin ajoissa, paremmin ja yhdenmukaisemmin. Mitä selittävät huomautukset sisältävät? Selittävät huomautukset on tarkoitettu ohjausvälineeksi, jolla selvennetään uusien televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen soveltamista käytännössä. Selittävissä huomautuksissa helpotetaan tiettyjen täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1042/2013 artikloissa mainittujen asioiden merkityksen ymmärtämistä. Tietoa selittävistä huomautuksista Selittävät huomautukset ovat yhteistyön tulos. Vaikka huomautukset onkin laatinut verotuksen ja tulliliiton pääosasto (DG TAXUD) verkkosivustollaan julkaistaviksi, ne ovat syntyneet jäsenvaltioiden ja yritysten kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena. Jäsenvaltiot ja yritykset ovat vaikuttaneet niihin lähettämällä ensin ehdotuksiaan komissiolle ja sen jälkeen osallistumalla Alankomaissa pidettyyn Fiscalis-seminaariin. Lopuksi jäsenvaltioita kuultiin huomautuksista arvonlisäverokomiteassa ja yrityksiä erityiskokouksessa. On kuitenkin tehtävä selväksi, että jäsenvaltioiden tai yritysten mielipiteet eivät sitoneet komission yksiköitä. Nämä selittävät huomautukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Huomautukset ovat epävirallisia käytännön ohjeita siitä, miten EU:n lainsäädäntöä olisi komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston näkemysten perusteella sovellettava. Ne eivät edusta komission näkemyksiä, eivätkä niissä esitetyt näkemykset sido komissiota. Selittävät huomautukset eivät korvaa arvonlisäkomitean laatimia suuntaviivoja, joilla on oma tehtävänsä lainsäädäntöprosessissa. Arvonlisäverokomitea voi tulevaisuudessa laatia edelleen tähän aiheeseen liittyviä suuntaviivoja. Oikeuskäytäntö, arvonlisäverokomitean suuntaviivat ja käytäntö oletettavasti täydentävät ajan myötä huomautuksissa esitettyjä näkemyksiä. Jäsenvaltiot voivat myös laatia omat kansalliset ohjeensa televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevien uusien arvonlisäverosääntöjen soveltamisesta. Selittävät huomautukset eivät ole täydelliset. Mukaan on otettu vain tiettyjä kysymyksiä, joista on katsottu aiheelliseksi antaa selityksiä. 3/95

4 Selittäviä huomautuksia täydennetään. Näissä huomautuksissa ei ilmaista lopullista kantaa, vaan niissä kuvataan tilannetta tiettynä ajankohtana käytettävissä olevan tiedon ja kokemuksen perusteella. 4/95

5 SISÄLLYSLUETTELO 1. EU:N VUONNA 2015 VOIMAAN TULEVIEN ARVONLISÄVEROMUUTOSTEN KESKEISET OSAT Yleinen tausta Liiketoimet, joita vuoden 2015 muutokset koskevat Liiketoimet, joita vuoden 2015 muutokset eivät koske Valmistautuminen vuoden 2015 muutoksiin Asiaankuuluvat säädökset Sanasto TELEVIESTINTÄ-, LÄHETYS- JA SÄHKÖISET PALVELUT (6 A, 6 B JA 7 ARTIKLA SEKÄ LIITE I) Asiaankuuluvat säännökset Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännökset vaikuttavat? Televiestintäpalvelut Lähetyspalvelut Sähköiset palvelut Näihin säännöksiin liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Televiestintäpalvelut Voidaanko käyttötukipalvelujen katsoa olevan televiestintäpalveluja? Lähetyspalvelut Milloin ohjelmat toimitetaan yleisölle? Milloin ohjelmat on tarkoitettu reaaliaikaisesti kuunneltaviksi tai katsottaviksi? Miten lähetyspalvelut ja tilauksesta toimitettavat ohjelmat eroavat toisistaan? Sähköiset palvelut Voidaanko hintavertailu- ja muiden vastaavien verkkosivustojen palveluja pitää sähköisinä palveluina? Mitä ei pidetä sähköisinä palveluina: tiettyjä luonteeltaan aineellisia palveluja, jotka varataan verkossa Koskeeko viittaus verkossa varattava varauksia, jotka on tehty millä tahansa laitteella? Yleistä kaikista kolmesta palvelusta /95

6 Entä jos palvelut on yhdistetty muihin suorituksiin? INTERNETIN VÄLITYKSELLÄ TOIMITETTAVAT SÄHKÖISET PALVELUT JA PUHELINPALVELUT, JOTKA SUORITTAA VÄLITTÄJÄ (9 A ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? Esitetty olettama Olettaman kumoaminen Olettaman soveltaminen yksityiskohtaiset indikaattorit Milloin olettamaa ei sovelleta maksun käsittely Olettaman kumoamisen edellytykset Milloin olettamaa ei voi kumota Miten toimia, jos ainakin yksi ketjuun kuuluva välittäjä kumoaa olettaman? Miten olettamaa sovelletaan internetin välityksellä toimitettaviin puhelinpalveluihin? Tähän säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Milloin sovelletaan 9 a artiklaa? kaavio Miksi tämä olettama ei ole samassa kohdassa kuin muut olettamat? Miksi tämä olettama ei koske lähetyspalveluja? Mitä televerkot ovat? Mikä on rajapinta tai portaali? EI-VEROVELVOLLISEN OIKEUSHENKILÖN SIJOITTAUTUMISPAIKKA (13 A ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? ARVONLISÄVEROTUNNISTEENSA ILMOITTAMATTA JÄTTÄVÄN HANKKIJAN ASEMA (18 ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? /95

7 5.5. Tähän säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Onko palvelujen suorittajan pakko kohdella loppukuluttajana palvelujen hankkijaa, jolla ei ole arvonlisäverotunnistetta? Miten suorittajan pitäisi kohdella EU:n ulkopuolelle sijoittautunutta hankkijaa? Miksi 18 artiklan 2 kohdassa käytetään sanaa voi eikä sanaa täytyy? Mitä jälkiseuraamuksia syntyy, jos suorittaja ei käytä 18 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettua mahdollisuutta? Mitä suorittajan olisi tehtävä, jos hankkija ilmoittaa hänelle arvonlisäverotunnisteensa myöhemmin? Milloin hankkijan on ilmoitettava arvonlisäverotunnisteensa? Voiko hankkija, joka on verovelvollinen mutta jota suorittaja on kohdellut ei-verovelvollisena, saada häneltä veloitetun arvonlisäveron palautuksena kyseiseltä suorittajalta? Mitä pitäisi tehdä, jos hankkija ilmoittaa arvonlisäverotunnisteen mutta suorittaja on epävarma hankkijan asemasta tai siitä, missä ominaisuudessa tämä toimii? Onko olemassa ristiriita 18 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetun mahdollisuuden ja sen välillä, että joissakin jäsenvaltioissa arvonlisäverotunniste on sisällytettävä laskuun, jotta suorittaja voi olla veloittamatta arvonlisäveroa rajat ylittävistä palveluista? HANKKIJA, JOKA ON SIJOITTAUTUNUT USEAMPAAN KUIN YHTEEN MAAHAN TAI JOLLA ON ASUINPAIKKA USEASSA MAASSA (24 ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? Tähän säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Miten 24 a ja 24 b artiklan olettamia olisi sovellettava silloin, kun hankkija on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan tai hänellä on asuinpaikka useassa maassa? Miten näyttöä koskevaa 24 f artiklaa olisi sovellettava, jos hankkija on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan tai hänellä on asuinpaikka useassa maassa? HANKKIJAN SIJAINTIPAIKKAA KOSKEVAT OLETTAMAT (24 A JA 24 B ARTIKLA) /95

8 7.1. Asiaankuuluvat säännökset Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännökset vaikuttavat? Sekä B2B- että B2C-palveluihin sovellettavissa olevat olettamat Digitaalisten palvelujen suoritus suorittajan fyysisessä sijaintipaikassa Kulkuneuvossa olevassa suorittajan fyysisessä sijaintipaikassa suoritettavat digitaaliset palvelut Vain B2C-palveluihin sovellettavat olettamat Digitaalisten palvelujen suoritus kiinteän verkon liittymän välityksellä Digitaalisten palvelujen suoritus matkaviestinverkkojen välityksellä Digitaalisten palvelujen suoritus dekooderia käyttämällä Muiden digitaalisten palvelujen suoritukset Näihin säännöksiin liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Millainen on eri olettamien keskinäinen vaikutus? kaavio Mitä langaton alue tarkoittaa? Kattaako fyysisessä paikassa suoritettavia palveluita koskeva olettama ennalta maksetut palvelut? Mikä olettama on etusijalla, jos olettamat ovat keskenään ristiriitaisia? Miten SIM-kortin välityksellä suoritettuja palveluja pitäisi kohdella, jos matkapuhelimen maatunnus kattaa myös alueita, jotka ovat EU:n arvonlisäverosäännösten soveltamisalueen ulkopuolella? Miten viittaus kiinteän verkon liittymään pitäisi ymmärtää? OLETTAMIEN KUMOAMINEN (24 D ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? Palvelujen suorittaja kumoaa olettaman Veroviranomainen kumoaa olettaman Tähän säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset /95

9 Jos jotakin olettamaa sovelletaan, onko palvelujen suorittajan etsittävä lisänäyttöä? Voiko olettamat kumota aina? Voiko 24 a artiklan olettaman kumota, jos palvelu suoritetaan verovelvolliselle? Voiko 24 a artiklan olettaman kumota, jos jäsenvaltio soveltaa alv-direktiivin 59 a artiklan tosiasiallista käyttöä ja hyödyntämistä koskevaa sääntöä? NÄYTTÖ HANKKIJAN SIJAINTIPAIKAN MÄÄRITTÄMISEKSI JA OLETTAMIEN KUMOAMINEN (24 F ARTIKLA) Asiaankuuluvat säännökset Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? Säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Mitä muut kaupallisesti merkittävät tiedot kattaa? Mitä voidaan pitää laskutusosoitteena ja mitä ei? Mikä on 24 f artiklan (todisteluettelo) ja 24 d artiklan 1 alakohdan (palvelujen suorittaja kumoaa erityisen olettaman) välinen suhde? Miten paljon tietoja palvelujen suorittaja tarvitsee näytön todentamiseen? Milloin tarvitaan kaksi ja milloin kolme keskenään ristiriidatonta todistetta? Entä jos todisteet ovat keskenään ristiriitaisia? Entä jos palvelujen suorittajalla ei ole kahta keskenään ristiriidatonta todistetta 24 b artiklan d alakohdan yhteydessä? Mitä ovat 24 d artiklan 2 kohdassa mainitut viitteet siitä, että palvelujen suorittaja on syyllistynyt väärinkäytöksiin? Miten pitkälle palvelujen suorittaja voi nojata kolmannen osapuolen (erityisesti maksupalvelujen tarjoajan) antamiin tietoihin? Tietosuojasääntöjen soveltaminen vuonna 2015 voimaan tulevien alv-muutosten valossa PALVELUJEN SUORITUS HOTELLEISSA JA VASTAAVISSA PAIKOISSA (31 C ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? /95

10 11. VÄLITTÄJÄN SUORITTAMA PÄÄSYLIPPUJEN LUOVUTUS (33 A ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? Tähän säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Missä verkossa ostetut pääsyliput olisi verotettava? SIIRTYMÄTOIMENPITEET (ASETUKSESSA (EU) N:O 1042/2013 OLEVA 2 ARTIKLA) Asiaankuuluva säännös Taustaa Miksi tarvittiin selvennöstä? Miten säännös vaikuttaa? Tähän säännökseen liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Ennen palvelun suoritusta maksetut ennakkomaksut Miten alv-laskun antaminen vaikuttaa suorituspaikkaan? Minkä tasoinen näyttö vaaditaan osoittamaan, että verotettava tapahtuma on toteutunut tai että maksu on suoritettu ennen 1. päivää tammikuuta 2015? Esimerkkiluettelo ASIAANKUULUVAT SÄÄDÖKSET Alv-direktiivi Alv-täytäntöönpanoasetus Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1042/ /95

11 1. EU:N VUONNA 2015 VOIMAAN TULEVIEN ARVONLISÄVEROMUUTOSTEN KESKEISET OSAT 1.1. Yleinen tausta Kaikkien televiestintäpalvelujen, lähetyspalvelujen ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittamisesta on 1. tammikuuta 2015 lähtien maksettava arvonlisäveroa paikkaan, johon palvelun hankkija kuuluu. Näiden palvelujen verotuksen asianmukaisuuden varmistamiseksi sekä EU:n että sen ulkopuolisten yritysten on määritettävä palvelun hankkijan asema (verovelvollinen tai ei-verovelvollinen) ja paikka (EU:n valtio tai EU:n ulkopuolinen valtio), johon palvelun hankkija kuuluu. Tämä muutos johtuu siitä, että EU:n arvonlisäverojärjestelmässä sovellettavia palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä muutettiin vuonna 2008 osana alv-pakettia 1. Sääntöjen muuttamisen syynä oli se, että näiden palvelujen arvonlisäverokohtelu haluttiin yhdenmukaistaa arvonlisäveron perusperiaatteiden kanssa, jotta tämän kulutusveron tuotot kertyisivät jäsenvaltiolle, jossa tavarat tai palvelut kulutetaan. Televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavia palveluja Euroopan unioniin sijoittautuneille hankkijoille suorittavia EU:n ulkopuolisia yrityksiä koskevat voimassa olevat säännöt varmistavat jo, että verotus tapahtuu maassa, johon hankkija kuuluu. Vuoden 2014 loppuun asti EU:ssa toimivien yritysten loppukuluttajalle (B2C) suorittamista palveluista maksetaan verot palvelun suorittajan sijaintimaahan. Tämä tarkoittaa, että muita alempia arvonlisäverokantoja soveltaviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet yritykset, jotka suorittavat loppukuluttajille palveluja, saavat kilpailuedun muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yrityksiin verrattuna. Uudet verotussäännöt, jotka perustuvat verottamiseen maassa, johon palvelun hankkija kuuluu, takaavat vuodesta 2015 lähtien kaikille tasapuoliset toimintaedellytykset ja varmistavat myös, että arvonlisäverotulot kertyvät jäsenvaltiolle, jossa kulutus tapahtuu Liiketoimet, joita vuoden 2015 muutokset koskevat Alv-paketin eri osat tulevat voimaan vuosina Tärkeimmät muutokset toteutuivat vuonna 2010, ja niihin kuului kaksi palvelujen suorituspaikkaa koskevaa sääntöä arvonlisäverodirektiivin 44 ja 45 artiklan. Loppukuluttajille suoritettavia televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja koskeva alv-paketin loppuosa tulee voimaan vuonna Direktiivin 44 artiklan mukaan yrityksen toiselle yritykselle (B2B) suorittamia palveluja verotetaan paikassa, jossa yritysasiakkaalla on liiketoimintansa kotipaikka. Tämä koskee myös televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja, joten tässä suhteessa mikään ei muutu vuonna Direktiivin 45 artiklassa säädetään, että yrityksen loppukuluttajalle (B2C) suorittamia palveluja verotetaan maassa, jossa palvelun suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka. Siten EU:hun sijoittautuneen palvelujen suorittajan myös EU:hun sijoittautuneelle tai 1 Ks. neuvoston direktiivi 2008/8/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta (EUVL L 44, , s. 11). 11/95

12 siellä asuvalle muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suorittamia televiestintä-, lähetysja sähköisiä palveluja koskee yleinen sääntö ja niitä verotetaan maassa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka. Direktiivin 58, 59 ja 59 b artiklassa säädetään, että näiden palvelujen suorituksia kolmansiin maihin ja kolmansista maista verotetaan maassa, johon palvelun hankkija on sijoittautunut tai jossa hänellä on vakinainen asuinpaikka (31. joulukuuta 2014 asti). Yritysten loppukuluttajille (B2C) suorittamia televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja verotetaan 1. tammikuuta 2015 lähtien 58 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti kaikissa tapauksissa palvelun hankkijan sijaintimaassa riippumatta siitä, missä suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka. Jos suoritetut palvelut tosiasiassa kulutetaan Euroopan unionin ulkopuolella, jäsenvaltiot voivat päättää ottaa käyttöön 59 a artiklan a alakohdassa vahvistettua tosiasiallista käyttöä ja hyödyntämistä koskevan säännön ja jättää palvelun verottamatta. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 59 a artiklan b alakohdassa vahvistettua tosiasiallista käyttöä ja hyödyntämistä koskevaa sääntöä vain sellaisten palvelujen verottamiseen, jotka on tosiasiallisesti kulutettu niiden alueella, jos palvelut suoritetaan kolmanteen maahan sijoittautuneille hankkijoille. Tämä sääntö ei koske palveluita, jotka on suoritettu johonkin Euroopan unionin jäsenvaltioon kuuluville hankkijoille Liiketoimet, joita vuoden 2015 muutokset eivät koske Käsite "verkkokauppa" kattaa yleisesti käytettynä taloudellisen toiminnan eri lajeja, kuten tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen internetin kaltaisten sähköisten järjestelmien kautta. Arvonlisäveromuutokset, jotka tulevat voimaan 1. tammikuuta 2015, eivät koske kaikkea tällaista toimintaa. Muutokset eivät koske erityisesti 1) tavaroiden luovutusta (eivät myöskään etämyyntiä), jos sähköisiä järjestelmiä käytetään vain tilauksen tekemiseen, eivätkä 2) palvelujen suoritusta, jos ei ole kyse televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavasta palvelusta. Tällaiset liiketoimet eivät sisälly keskitetyn minipalvelupisteen järjestelyihin. Vuoden 2015 alv-muutokset on rajattu koskemaan edellä kuvatusti vain televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja. Näillä muutoksilla on merkitystä vain, jos palvelun hankkija on loppukuluttaja Valmistautuminen vuoden 2015 muutoksiin Pian alv-paketin hyväksymisen jälkeen komissio toteutti erilaisia toimia, joiden avulla oli tarkoitus päästä sopimukseen yhdenmukaisemmasta EU:n tason lähestymistavasta näihin tuleviin muutoksiin. Komissio keskittyi valmistelemaan tarvittavaa televiestintä-, lähetysja sähköisesti suoritettavia palveluja koskevaa lainsäädäntöä varmistaakseen sujuvan siirtymän uusiin verotussääntöihin. Työn painopisteitä olivat keskitetty minipalvelupiste, jonka avulla palvelujen suorittaja voi halutessaan tilittää arvonlisäveron niissä jäsenvaltioissa, joihin ei ole sijoittautunut, ja suorituspaikkaa koskevien sääntöjen soveltaminen. Komission yksiköt ovat jo laatineet keskitetystä minipalvelupisteestä käytännön oppaan 2 ja julkaisseet sen yhteisön kielillä sekä japaniksi, kiinaksi ja venäjäksi. Lisäksi tekeillä on suositukset keskitettyjen minipalvelupisteiden tarkastamisen koordinoinnista, ja 2 Televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut Euroopan komissio 12/95

13 tavoitteena on julkaista yritysten kannalta merkittävät suositukset tulliliiton ja verotuksen pääosaston verkkosivustolla. Toimenpidepaketin suorituspaikkaa koskevista säännöistä annettu viimeinen säädös, jonka on tarkoitus helpottaa vuoden 2015 muutosten täytäntöönpanoa, on neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1042/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta (alv-täytäntöönpanoasetus) 3. Alv-täytäntöönpanoasetukseen sisältyvien toimenpiteiden tavoitteena on vain selventää sitä, miten televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevat säännöt, sellaisina kuin niistä on säädetty alv-direktiivissä, olisi ymmärrettävä ja miten niitä olisi sovellettava käytännössä. Kaikki muut alv-direktiivin yleiset säännöt (esimerkiksi alueellista soveltamista, verotettavaa tapahtumaa tai verosaatavan syntymistä koskevat) ovat edelleen voimassa samoin kuin mitä tahansa muuta palvelujen suoritusta tai tavaroiden luovutusta koskevat, mutta päätettäessä näiden kolmen palvelun asianmukaisesta arvonlisäverokohtelusta on otettava huomioon se, miten kyseiset säännöt mahdollisesti vaikuttavat suorituspaikkaan ja keskitettyyn palvelupisteeseen. Asetuksen (EU) N:o 1042/2013 hyväksymistä edeltäneiden keskustelujen aikana tunnustettiin laajasti, että yritysten ja jäsenvaltioiden olisi hyvä saada yksityiskohtaisemmat selittävät huomautukset. Näiden selittävien huomautusten tarkoituksena on antaa laajemmin ja yksityiskohtaisemmin tietoja alv-täytäntöönpanoasetuksen säännösten soveltamisesta käytännössä keskittyen televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskeviin muutoksin, jotka tulevat voimaan 1. tammikuuta Asiaankuuluvat säädökset Näissä selittävissä huomautuksissa viitataan seuraaviin säädöksiin: Neuvoston asetus 2006/112/EY, annettu yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8/EY, jäljempänä alv-direktiivi. Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksella (EU) N:o 1042/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, jäljempänä alvtäytäntöönpanoasetus. Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1042/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta, jäljempänä asetus (EU) N:o 1042/2013. Kaikkien asiaa koskevien oikeudellisten säännösten lainaukset ovat selittävien huomautusten lopussa siinä sanamuodossa, jota sovelletaan 1. tammikuuta 2015 alkaen. Kunkin luvun alussa on linkit näihin säännöksiin. 3 Kiinteään omaisuuteen liittyviä palveluja koskevat säännökset ovat voimassa vasta 1. tammikuuta 2017 alkaen. 13/95

14 Silloin kun viitataan johonkin alv-täytäntöönpanoasetuksen artiklaan, viittaus kyseiseen säädökseen jätetään pois ja mainitaan vain artikla. Kaikissa muissa tapauksissa ilmoitetaan, mihin säädökseen viitataan Sanasto Alv-järjestelmällä tarkoitetaan EU:n arvonlisäverojärjestelmää. Kun selittävissä huomautuksissa viitataan paikkaan, johon hankkija on kuuluu, sillä tarkoitetaan paikkaa (maata), johon palvelun hankkija on sijoittautunut tai jossa hänellä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Siitä käytetään välillä myös nimitystä hankkijan sijaintipaikka. Näissä selittävissä huomautuksissa digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan televiestintäpalveluja, lähetyspalveluja ja sähköisesti suoritettavia palveluja. Lähetyspalveluihin kuuluvat palvelut, jotka koostuvat ääni- ja audiovisuaalisesta sisällöstä, kuten televisio- tai radio-ohjelmista, jotka toimituksellisessa vastuussa oleva mediapalvelun tarjoaja toimittaa yleisölle kuunneltaviksi tai katsottaviksi samanaikaisesti tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti (ks. kohta 2.3.2). Sähköisesti suoritettaviin palveluihin, jäljempänä sähköiset palvelut, kuuluvat palvelut, jotka suoritetaan internetin tai sähköisen verkon välityksellä ja joiden luonteesta johtuu, että ne ovat pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista eikä niitä voida suorittaa ilman tietotekniikkaa (ks. kohta 2.3.3). Televiestintäpalveluina pidetään palveluja, joiden tarkoituksena on signaalien, kirjoitettujen, kuvallisten ja ääniviestien tai erityyppisten tietojen välittäminen, lähettäminen ja vastaanottaminen johtimella, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä, mukaan lukien tähän liittyvän välitys-, lähetys- tai vastaanottokapasiteetin käyttöoikeuden siirto tai myöntäminen, ja myös maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin pääsyn tarjoaminen (ks. kohta 2.3.1). OTT-palvelut ( over the top eli avoimen internetin kautta tapahtuva jakelu) ovat palveluja, joita voidaan suorittaa vain tietoliikenneverkkojen kautta muodostetun yhteyden ansiosta (eli televiestintäpalvelu on välttämätön perusta) ja jotka eivät siten edellytä vastaanottajan fyysistä läsnäoloa palvelun suorituspaikassa. Televerkot ovat verkkoja, joita voidaan käyttää äänen ja datan siirtämiseen. Niitä ovat muun muassa kaapeliverkot, puhelinverkot ja ISP-verkot ( Internet Service Provider eli internet-palvelujen tarjoaja). Niiden olisi katettava kaikki verkot, jotka mahdollistavat televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen saannin. Alv-tarkoituksia varten termit televerkot ja tietoliikenneverkot tarkoittavat samaa asiaa. Matkaviestinverkot (mainitaan 24 b artiklan b alakohdassa) ovat televerkkojen itsenäinen osa. Kiinteän verkon liittymä kattaa verkkoon liitetyt osat, joiden avulla tietoa voidaan siirtää ja ladata (esim. laajakaista, Ethernet) ja jotka edellyttävät sellaisen laitteiston asentamista, joka lähettää/vastaanottaa signaalia jatkuvasti (ei suunniteltu helposti tai usein siirrettävä). Se voi siksi olla minkä tahansa tyyppinen kaapeli, jota käytetään datan 14/95

15 siirtämiseen tiloihin tai tiloista (esimerkiksi kuparikaapeli, valokaapeli tai laajakaistakaapeli), tai satelliitti, jos se edellyttää satelliittiantennin asentamista tiloihin. Portaali on mikä tahansa sähköinen kauppa, verkkosivusto tai vastaava ympäristö, jossa tarjotaan sähköisiä palveluita suoraan kuluttajille ohjaamatta heitä toisen suorittajan sivustolle, portaaliin jne. liiketoimen suorittamiseksi. Yleisiä esimerkkejä portaalista ovat sovelluskaupat, sähköiset markkinapaikat ja verkkosivustot, joilla myydään sähköisiä palveluja. Rajapinta sisältää portaalin mutta on sitä laajempi käsite. Tietojenkäsittelyssä se tarkoittaa laitetta tai ohjelmaa, jonka avulla kaksi itsenäistä järjestelmää tai järjestelmä ja loppukäyttäjä viestivät keskenään. Langaton alue tarkoittaa tiettyä langattoman verkon kattamaa paikkaa, joka ei ole maantieteellisesti laaja alue. 15/95

16 2. TELEVIESTINTÄ-, LÄHETYS- JA SÄHKÖISET PALVELUT (6 A, 6 B JA 7 ARTIKLA SEKÄ LIITE I) 2.1. Asiaankuuluvat säännökset Asiaankuuluvat säännökset sisältyvät alv-täytäntöönpanoasetukseen: Televiestintäpalvelut: 6 a artikla Lähetyspalvelut: 6 b artikla Sähköiset palvelut 7 artikla Liite I Silloin kun viitataan johonkin alv-täytäntöönpanoasetuksen artiklaan, viittaus kyseiseen säädökseen jätetään pois ja mainitaan vain artikla Miksi tarvittiin selvennöstä? Useimpia B2C-palveluita verotetaan palvelun suorittajan sijoittautumispaikassa. Jos suorittaja tarjoaa televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja, verotuspaikka on kuitenkin 1. tammikuuta 2015 alkaen se maa, johon palvelun hankkija on sijoittautunut tai jossa hänellä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Näiden palvelujen ja muiden palvelujen välisen rajanvedon kannalta oli välttämätöntä selventää televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen käsitteitä. Ilman näitä ohjeita yrityksen voi olla vaikeaa tietää varmasti, pitääkö sen tosiasiallisesti veloittaa arvonlisävero asiakkaansa sijaintimaassa. EU:n nykyisessä alv-lainsäädännössä on jo selventäviä osia, mutta ne koskevat vain televiestintä- ja sähköisiä palveluja. Lähetyspalveluja koskevia selvennöksiä siinä ei ole ollut. Alv-täytäntöönpanoasetukseen on sisällytetty uusia säännöksiä, joista saa kattavan kuvan kyseisistä palveluista. Niiden lisäämisen jälkeen kaikki kolme palvelutyyppiä on nyt määritelty ja jokaisesta niistä on laadittu luettelot, joissa on konkreettisia esimerkkejä palveluista, jotka kuuluvat niihin, sekä palveluista, jotka eivät kuulu, vaikkakaan luettelot eivät ole täydellisiä. Tämän pitäisi taata yrityksille ja jäsenvaltioille varmuus ja johdonmukaisuus. Ilman varmuutta ja johdonmukaisuutta on vaarana, että alv-direktiivin 58 artiklan soveltamisalan suhteen voisi syntyä eroavuuksia. Jos yhden ja saman palvelun katsotaan kuuluvan soveltamisalaan jossain jäsenvaltiossa mutta ei jossain toisessa, se voisi johtaa 16/95

17 kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamattomuuteen. Tämän välttämiseksi oli välttämätöntä antaa määritelmät kyseisistä kolmesta erityyppisestä palvelusta. Lähetys- ja sähköisten palvelujen määritelmät eivät ole kaiken kattavia, koska niissä sanotaan vain, että näihin käsitteisiin kuuluvat. Tämä tarjoaa joustoa, joka on välttämätöntä, jotta voidaan ottaa huomioon tekniikan kehitys tai arvonlisäverokomitean mahdollisesti antamat uudet ohjeet tai Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset. Televiestintä-, lähetys- ja sähköisistä palveluista on laadittu esimerkkiluettelo. Oikeusvarmuuden takaamiseksi etusija annetaan sille, että luetellaan ne palvelut, jotka kuuluvat soveltamisalaan, sen sijaan että lueteltaisiin ne, jotka eivät kuulu. Nämä luettelot eivät ole tyhjentäviä, kuten asetuksen (EU) N:o 1042/2013 johdanto-osan 3 kappaleessa korostetaan, eivätkä myöskään lopullisia. Tämän vahvistaa selvästi käytetty sanamuoto kuuluvat erityisesti seuraavat:. Jokaista näiden määritelmien kattamaa palvelua koskee alv-direktiivin 58 artikla ja niistä on verotettava hankkijan sijaintipaikassa riippumatta siitä, onko palvelu esimerkkien joukossa. Oli välttämätöntä käyttää tällaisia avoimia luetteloja, koska oli mahdotonta määritellä kaikkia olemassa olevia palveluja tai ottaa huomioon tulevia uusia palveluja Miten säännökset vaikuttavat? Televiestintäpalvelut Televiestintäpalvelujen käsite on määritelty jo alv-direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa. Tätä määritelmää ei ole muutettu. Määritelmän kattamien palvelujen kuvaamiseksi on laadittu esimerkkiluettelo. Luettelo ei ole tyhjentävä, ja siinä on pääasiassa esimerkkejä, joista on keskusteltu ja sovittu arvonlisäverokomiteassa. Nämä esimerkit on nyt sisällytetty 6 a artiklan 1 kohtaan. Esimerkkejä on annettu myös palveluista, jotka eivät ole televiestintäpalvelujen määritelmän mukaisia. Luettelo niistä on 6 a artiklan 2 kohdassa. Se ei ole tyhjentävä eikä lopullinen Lähetyspalvelut Ennen asetuksen (EU) N:o 1042/2013 hyväksymistä EU:n arvonlisäverolainsäädännössä ei ollut lähetyspalvelujen määritelmää. Tällainen määritelmä on nyt sisällytetty 6 b artiklaan samoin kuin esimerkkejä lähetyspalveluista, jotka määritelmä kattaa ja joita se ei kata. Lähetyspalvelujen määritelmä on suurelta osin peräisin audiovisuaalisia mediapalveluja koskevasta direktiivistä 4, kuten asetuksen (EU) N:o 1042/2013 johdanto-osan 2 kappaleessa todetaan, mutta tarkoituksena ei ole toistaa sääntelytarkoituksia varten käyttöön otettua määritelmää. Muutokset tällä osa-alueella eivät siten vaikuttaisi alvtäytäntöönpanoasetuksen määritelmään. 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (EUVL L 95, , s. 1). 17/95

18 Yksi EU:n lainsäädännön perusperiaate on, että käsitteitä on sovellettava johdonmukaisesti kaikessa lainsäädännössä. Se tarkoittaa, että EU:n arvonlisäverolainsäädännössä lähetyspalvelujen kaltainen käsite on suorituspaikan määrittämisen lisäksi myös kyseiseen palveluun sovellettavissa olevan verokannan kannalta olennainen. Neuvoston sopima määritelmä on suhteellisen kapea ja kattaa vain palvelut, jotka koostuvat toimituksellisessa vastuussa olevan mediapalvelun tarjoajan toimittamasta äänija audiovisuaalisesta sisällöstä (jolloin tämä valvoo tosiasiallisesti sekä ohjelmien valintaa että niiden organisointia). Toimituksellinen vastuu ei välttämättä merkitse kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista vastuuta yleisölle tarjotusta sisällöstä tai palveluista. Käytännössä se tarkoittaa, että lähetystoiminnan harjoittajaa, joka tarjoaa esimerkiksi maksullisia urheilukanavia ja on niistä toimituksellisessa vastuussa, pidetään lähetyspalvelujen tarjoajana. Tällaisia palveluja saattaa koskea tietyissä jäsenvaltioissa alennettu verokanta. Jos kuitenkin samojen kanavien käyttöoikeutta tarjoaa palveluntarjoaja, joka ostaa tukkutason käyttöoikeuksia ja välittää sitten signaalin mutta ei ole toimituksellisesti vastuussa tarjotusta sisällöstä, palveluntarjoajaa pidetään sähköisten palvelujen suorittajana ja silloin sovellettaisiin suoritusjäsenvaltion perusverokantaa. Määritelmä kattaa radio- ja televisio-ohjelmien jakelun sähköisten verkkojen, kuten internetin, kautta, mutta vain silloin, kun ne lähetetään reaaliaikaisesti kuunneltaviksi ja katsottaviksi. Jos ääni- tai audiovisuaalista sisältöä ei toimiteta vastaanottajille (yleisölle) synkronisesti (reaaliaikaisesti), se kattaisi yleensä sähköisten palvelujen määritelmän. Samanaikaisesti vaikuttaa asianmukaiselta sisällyttää lähetystoiminnan määritelmässä tarkoitettuun reaaliaikaisen kuuntelun ja katselun käsitteeseen myös kuuntelu ja katselu, joka on lähes reaaliaikaista. Nämä palvelut ovatkin yleensä hankkijan saatavilla ilman, että hän joutuisi maksamaan niistä lisämaksua. Lähes reaaliaikainen kuuntelu ja katselu kattaisivat 1) tilanteet, joissa ohjelman lähettämisen ja vastaanoton välillä esiintyy viiveitä, jotka johtuvat lähetysprosessiin liittyvistä teknisistä syistä tai yhteydestä; 2) tilanteet, joissa hankkija voi tallentaa signaalin tai ohjelman myöhempää katselua kuuntelua tai katselua varten, keskeyttää sen tai kelata sitä eteen- tai taaksepäin; 3) tilanteet, joissa hankkija voi ohjelmoida etukäteen tietyn ääni- tai audiovisuaalisen sisällön tallennettavaksi silloin, kun se lähetetään reaaliaikaisesti kuunneltavaksi tai katsottavaksi. Hankkija voi sitten kuunnella tai katsoa tallennetun ohjelman jälkikäteen. Lähes reaaliaikaisen kuuntelun ja katselun pitäisi kuitenkin kattaa vain tilanteet, joissa hankkija voi tietyissä rajoissa vaikuttaa siihen, milloin hän voi kuunnella tai katsoa ohjelman, mutta ei varsinaiseen signaalin välitykseen. Lähes reaaliaikainen kuuntelun tai katselun ei pitäisi kattaa tapauksia, joissa hankkija voi pyytää henkilökohtaisesti katsottavaksi haluamansa ohjelman luettelosta ja maksaa tästä lisäpalvelusta ylimääräistä. 18/95

19 Sähköiset palvelut Sähköisten palvelujen konsepti on määritelty 7 artiklassa, jossa on myös esimerkkejä palveluista, jotka ovat sähköisen palvelun määritelmän mukaisia, ja niistä, jotka eivät sitä ole. Alv-direktiivin liitteessä II 5 annetaan lisäksi ohjeellisen palveluluettelon muodossa ohjeita siitä, mitä voidaan pitää sähköisinä palveluina, ja liitteeseen I on myös tehty vastaavia lisäyksiä. Muutokset 7 artiklaan ja liitteeseen I on tehty, jotta ne olisivat televiestintä- ja lähetyspalveluista annettujen määritelmien ja luettelojen mukaiset. Muutosten tarkoituksena on toisin sanoen varmistaa, että 6 a, 6 b ja 7 artiklassa vahvistetuissa luetteloissa ei ole päällekkäisyyksiä tai toistoja. Lisäksi näillä muutoksilla varmistettiin, että aina kun mahdollista, esitetään luetteloja siitä, mitkä ovat televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä palveluja, sen sijaan, että lueteltaisiin palveluja, jotka eivät niitä ole. Siksi kuvapuhelinpalvelut, internet- ja www-yhteydet sekä internetin kautta tarjottavat puhelinpalvelut on poistettu luettelosta, jossa on esitetty sähköisiin palveluihin kuulumattomia palveluja, ja ne on lisätty sen sijaan televiestintäpalveluihin kuuluvien luetteloon. Se myös selittää liitteessä I olevaan 4 kohtaan tehdyt muutokset (mukaan lukien tilauspohjaiset palvelut ja palvelut, jotka eivät ole lähetyspalvelujen määritelmän mukaisia), joissa määritellään yksityiskohtaisemmin, mitä alv-direktiivin liitteessä II olevan 4 kohdan sähköisten palvelujen luettelo kattaa (musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien sekä poliittisten, kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien tarjoaminen) Näihin säännöksiin liittyvät yksityiskohtaiset kysymykset Televiestintäpalvelut Voidaanko käyttötukipalvelujen katsoa olevan televiestintäpalveluja? Käyttötukipalvelut ovat niiden palvelujen esimerkkiluettelossa, jotka eivät ole sähköisten palvelujen määritelmän mukaisia. Ne eivät kuulu niiden palveluista annettujen esimerkkien joukkoon, jotka katsotaan televiestintäpalveluiksi, eivätkä ne ole myöskään niiden palvelujen luettelossa, jotka ei katsota sellaisiksi. Käyttötukipalvelujen tärkein ominaisuus on avun tarjoaminen. Tällaisia palveluja ei yleisesti ottaen voida pitää palveluina, joiden tarkoituksena on signaalien, kirjoitettujen, kuvallisten ja ääniviestien tai erityyppisten tietojen välittäminen, lähettäminen ja vastaanottaminen, ja siksi ne eivät ole televiestintäpalvelujen määritelmän mukaisia palveluja, kun ne suoritetaan erillisinä palveluina. Tilanne saattaa kuitenkin olla toinen silloin, kun käyttäjille tarjottava tuki muodostuu ainoastaan heidän avustamisestaan televerkkoon, radio- tai televisioverkkoon tai vastaavaan sähköiseen verkkoon liittyvissä ongelmatilanteissa ja käyttäjää veloitetaan siitä erikseen. Käyttötukipalvelu ei siinä tapauksessa ole tarkoitus itsessään vaan pikemminkin keino hyödyntää pääasiallista palvelua paremmin. 5 Alv-direktiivin liite II lisättiin ensin neuvoston direktiivillä 2002/38/EY tehdyllä muutoksella, sitä ei muutettu direktiivillä 2008/8 ja se säilyy muuttumattomana vuonna /95

20 Jos palvelun suorittaa verkkopalvelun tarjoaja, sitä voitaisiin pitää lisäpalveluna, jonka verokohtelu on sama kuin pääasiallisen suorituksen, mikä viittaa siihen, että käyttötukipalvelua voitaisiin tällaisissa olosuhteissa pitää televiestintäpalveluna. Kun hankkija saa useamman kuin yhden suorituksen eli ensin pääsyn verkkoon verkkopalvelun tarjoajalta ja sitten käyttötukipalvelun toiselta palveluntarjoajalta, käyttötukipalvelujen suorittamista ei voida pitää verkkoon pääsyn lisäpalveluna (ellei näitä suorituksia voida pitää taloudellisesti erottamattomina) Lähetyspalvelut Milloin ohjelmat toimitetaan yleisölle? Radio- ja televisio-ohjelmien lähettämistä tai edelleenlähettämistä pidetään lähetyspalveluna vain, jos ohjelmat toimitetaan yleisölle. Jos kohteena ei ole laaja yleisö, ohjelmien lähettämistä tai edelleenlähettämistä ei voida pitää lähetyspalveluna. Tämä edellytys ei tarkoita sitä, että ohjelmat olisi toimitettava kaikille. Lähettäminen ja edelleenlähettäminen voidaan rajoittaa yhden maan tai vaikka vain kyseisen maan tietyn alueen yleisölle. Tilanteissa, joissa ohjelmien katselu on rajattu vain hankkijoille, jotka maksavat palveluista, lähettäminen tai edelleenlähettämisen katsotaan edelleen tapahtuvan yleisölle Milloin ohjelmat on tarkoitettu reaaliaikaisesti kuunneltaviksi tai katsottaviksi? Lähetyspalveluihin kuuluu vain ohjelmien lähettäminen ja edelleenlähettäminen (uusinta) reaaliaikaista kuuntelua ja katsomista varten yleisölle, jolle niitä toimitetaan. Tämä koskee ohjelmia riippumatta siitä, mitä välinettä niiden lähettämiseen tai edelleenlähettämiseen käytetään. Sillä ei ole merkitystä, lähetetäänkö tai edelleenlähetetäänkö ne perinteisen radio- ja televisioverkon vai internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä. Reaaliaikainen kuuntelu tai katselu kattaa myös lähes reaaliaikaisen kuuntelun ja katselun (ks. myös kohta 2.3.2) Miten lähetyspalvelut ja tilauksesta toimitettavat ohjelmat eroavat toisistaan? Lähetyspalvelujen käsite sellaisena kuin se on määritetty 6 b artiklan 1 kohdassa sisältää useita osia, kuten vaatimuksen, että tällaiset palvelut on toimitettava kuunneltavaksi ja katsottavaksi reaaliaikaisesti. Kun ohjelmia toimitetaan tilauksesta, yksittäinen hankkija saa maksua vastaan käyttöönsä tietyt ohjelmat haluamanaan ajankohtana. Tällöin ohjelman kuuntelu tai katsominen ei ole reaaliaikaista. Siksi tilauksesta toimitettavia ohjelmia ei voi pitää lähetyspalveluina vaan ne ovat määritelmän mukaisesti sähköisiä palveluja. Nämä tilauksesta toimitettavat ohjelmat on erotettava kertamaksutelevisiosta. Jälkimmäisessä tapauksessa ohjelman lähettää tai edelleenlähettää palveluntarjoaja 6 Ks. erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-366/12 Klinikum Dortmund. 20/95