Kokemuksia ryhmäanalyyttisestä terapiaryhmästä 5 lähisuhteissaan väkivaltaa käyttäneille miehille Kimmo Hätinen

Transkriptio

1 Jäsenlehti 2/2014

2 Jäsenlehti 2/2014 Puheenjohtajan palsta: Avoimuus, luottamus ja ystävällisyys 3 Taru Kaivola Kokemuksia ryhmäanalyyttisestä terapiaryhmästä 5 lähisuhteissaan väkivaltaa käyttäneille miehille Kimmo Hätinen Matriksi: käsite ja vinjetti muutoksesta ryhmän matriksissa. 10 Alustus Robi Friedmanin seminaarissa Tässä kirjoituksessa teoriaosuus matriksin käsitteestä Eeva-Liisa Lahti-Helttula Group dynamics of scape-goating, Tom Ormay, 13 Lissabon Syntipukki-ilmiön ryhmädynamiikasta Suomentanut Aila Kauranen Raportti Lissabonin koulutuksesta Juha-Matti Toivola Ajatuksia kirjasta 22 Vanhuus, Pirkko Siltala, Kirjapaja 2013 Hanneli Pyhältö Ajankohtaista 24 Ohjeita kirjoittajalle 26 Lehden toimitus: Suvi-Tuuli Porkka, Hanneli Pyhältö ja Birgitta Romppanen Valokuvat: Petri Määttänen 2

3 Puheenjohtajan palsta: Avoimuus, luottamus ja ystävällisyys Taru Kaivola Hallitus vietti elokuisena lauantaina strategiapäivää, jonka antia haluan tässä kirjoituksessa jakaa. Strategia kuulostaa kovin kankealta ja tylsältä, mutta yksinkertaisemmillaan strategia voidaan ymmärtää työotteeksi. Strategiatyöskentely pukee sanoiksi sen, mikä on tärkeää. Työskentelimme Listening Post -menetelmää soveltaen. Ensin puhuimme hyvin vapaasti assosioiden mitä tulee mieleen. Sen jälkeen etsimme keskustelun teemoja ja hypoteeseja. Lopuksi mietimme miten edetä. Käytimme menetelmää hyvin luovasti ja osiot menivät limittäin ja lomittain, mutta koko ajan asiassa pysyen. Mielestäni päivä oli erittäin antoisa ja se lisäsi ymmärrystä menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. En referoi kaikkea, mistä keskustelimme, mutta joitakin asioita nostaisin esille. Tämä ei ole välttämättä suoranainen referaatti vaan muistini ja mieleni on muokannut päivän antia tähän muotoon. Jo aamukahvilla keskusteluumme nousi hyvin vahvana maailman pelottava tilanne, sodat ja talous. Samanaikaisesti huomasimme, miten hallituksen jäsenillä on omassa elämässään ja työssään monia epävarmuutta herättäviä tekijöitä. Myös yhdistyksen tulevaisuus on epävarmaa, jos uusia koulutuksia ei saada käynnistymään. Tunteina esille nousivat pelko, avuttomuus ja riittämättömyys. Onko mahdollista sanoa ja tuleeko kuulluksi, onko mitään hyötyä jos sanoo, jääkö yksin? Puheissa vilahteli myös yksin puurtaminen ja vetäytyminen. Onneksi toivottomuudessa pilkahteli myös toivon mahdollisuus. Yhdistyksen ja hallituksen ja menneiden koulutusten osittain tiedostamattomina ja käsittelemättöminä teemoina nousivat esille kateus ja kilpailu, häpeä ja syyllisyys sekä riittämättömyys ja ankaruus. Puhuttiin myös jonkinlaisesta kaksijakoisuudesta, kahdenkerroksen väestä ja on-off tilasta. Ikään kuin ei olisi yhteistä, on vain yksilöitä. Jäsenistö on jakaantunut toimijoihin ja passiivisiin. Esille nousi myös kysymys siitä, miksi moni aktiivinen jäsen on vetäytynyt kokonaan pois. Ihmettelimme myös, miksi koulutusten ja titteleiden asema on nostanut päätään, vaikka yhdistyksen perusajatuksena on demokraattisuutta ja tasavertaisuutta korostava ryhmäanalyysi? Miksi näitä asioita putkahteli esille juuri nyt? Totesimme, että ryhmäanalyysin kontekstissa on luonnollista sosiaalisen mukaan tuleminen, toisin sanoen sisäinen ja ulkoinen ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Erilaiset uhkakuvat saavat miettimään, miten säilyä toimintakykyisenä ja ammatillisena sekä ryhmä- että yksilötasolla. Yhdistystoiminnan vapaaehtoisuus mahdollistaa sen, että ristiriitojen ja loukkaantumisten käsitteleminen on joskus äärimmäisen vaikeaa. Ei ole välttämättä foorumia, missä niitä käsitellä ja aina joku henkilö puuttuu. Näin ne ovat ikävänä painolastina, mutta niiden tiedostaminen sinällään jo keventää kuormaa. Miten tästä eteenpäin? Olimme hyvin yksimielisiä siitä, että ryhmäanalyysillä voisi olla jotain annettavaa niiden teemojen käsittelyyn, mistä aloitimme strategiapäivän työskentelyn. Ryhmä voi tuoda toivoa toivottomuuteen. Yhdessä olo voimaannuttaa. Terapiaryhmässä jokaiselle ryhmänjäsenelle on tuoli varattuna. Niin myös yhdistyksessä on paikka jokaiselle. Jokaisen tulee saada olla oikeasti ja aidosti sellainen kuin on. Vaikka ulkoisia paineita on monenlaisia, on tärkeää luoda ryhmäanalyysistä ja yhdistyksestä realistinen kuva. Se tarkoittaa myös suhteellisuutta siihen, mitä me voimme ja pystymme tarjoamaan. Vapaaehtoisuuden tulee olla aitoa. Vaatimusten sijaan tulee tarjota mahdollisuuksia. 3

4 Hallitus kantaa yhteistä johtajuutta ja ajoittain taakka on melko raskas. Silloin olisi tärkeää, että hallituksen ulkopuolelta löytyisi taakan jakajia. Puheissa vilahteli myös toive tai lupaus siitä, että pidämme huolta toinen toisistamme. On hyvä miettiä mikä on suhteessaolomme tapa, miten asiat esitetään ja mitä odotamme itseltä ja toisiltamme. Päivästä jäi mieleeni hyvin vahvasti kolme sanaa; avoimuus, luottamus ja ystävällisyys. Yhdistyksen toiminnassa avoimuus on ennen kaikkea avointa kommunikointia ja yhteistyötä sekä toiminnan läpinäkyvyyttä. Se on myös toimintakulttuuria, missä vaikeistakin asioista ja tunteista voidaan puhua. Jos ei ole luottamusta toiminta on kaavoihin kangistunutta, uusia ideoita ei synny ja ihmissuhteet ovat etäisiä. Luottamus syntyy vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Luottamuksellisessa ilmapiirissä ihmisestä välitetään, hänelle annetaan arvo ja hänet hyväksytään omana itsenään. Ystävällisyys on toisen kohtaamista myönteisellä tavalla. Ystävällisyys tukee yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta, mikä puolestaan kohentaa yksilön hyvinvointia. Mark Twain on sanonut, että ystävällisyys on kieli, jota jokainen ymmärtää, jota kuuro kuulee ja sokea näkee. Ystävällisin terveisin ja mukavaa syksyä toivottaen Taru Ei kukaan meistä kanna tulta itsessään. Ei kukaan omin voimin loista hämärään. Jos liekkiä ei ole ei ole kynttilää me loistamme kun toinen meidät sytyttää Anna-Mari Kaskinen 4

5 Kokemuksia ryhmäanalyyttisestä terapiaryhmästä lähisuhteissaan väkivaltaa käyttäneille miehille Kimmo Hätinen Jussi-työ on valtakunnallinen yksilö- ja ryhmätyömuoto, jonka tavoitteena on auttaa miehiä ehkäisemään omaa aggressiivista käyttäytymistään ja lopettamaan väkivallan käyttö lähisuhteissaan. Helsingin ja Vantaan Jussi-työssä järjestettiin yhteistyössä yli vuoden kestävä ryhmä parisuhteissaan väkivaltaa käyttäneille miehille. Ryhmässä (nimet muutettu) aloittivat maaliskuussa 2012: Jouni: Taustalla aggressiivista käyttäytymistä entisen puolison kanssa. Nyt halu pitää nykyinen parisuhde väkivallattomana. Pekka: Taustalla useita puolison pahoinpitelyjä rikostuomioineen. Myös puolison veljen pahoinpitely. Tero: Taustalla useita puolison pahoinpitelyjä sekä riehumista kotona lasten nähden. Tauno: Puoliso mennyt turvakotiin henkisen väkivallan vuoksi. Huoltajuuskiista lapsesta. Keijo: Vuosien varrella useita puolison pahoinpitelyjä ja aggressiivista käyttäytymistä lasten nähden. Kaitsu: Isäpuolena uusioperheessä. Useita puolison pahoinpitelyjä. Heimo: Parisuhteessa käyttäytynyt vaarallisen väkivaltaisesti. Risto: Taustalla väkivaltainen jenginuoruus. Parisuhteessa alkoholin vaikutuksen alaisena puolison pahoinpitelyjä. Nyt raittiina. Kaikki ryhmään osallistuja haastateltiin henkilökohtaisesti. Haastatteluiden perusteella jouduttiin tekemään isommasta joukosta valintaa. Valittujen kohdalla yhteinen näkemys työskentelystä tuntui olevan vahvalla pohjalla. Ryhmäanalyyttinen ryhmä oli aluksi hämmentävä osallistujille, joiden tyypilliset ryhmäkokemukset liittyivät miesten saunailtoihin ja erilaisiin urheilukokemuksiin. Huolellinen periaatteiden läpikäynti jo haastattelussa ja myöhemmin itse ryhmässä helpotti kuitenkin osallistujien sitoutumista ryhmään, jossa ei ollut valmiiksi annettuja ohjeita siitä, mitä piti tehdä tai mistä piti puhua. Tiivistetysti ryhmän periaatteet olivat seuraavat: Kaikilla on lupa puhua siitä, mistä haluaa. Ei ole pakko puhua. Ryhmänohjaajat ottavat säännöllisesti esille turvallisuuskysymykset. Turvallisuuteen liittyy: Ryhmä alkaa ja loppuu sovittuna aikana. Peruutuksista ja muutoksista ilmoitetaan ohjaajille puhelimitse. Ryhmän jäsenet eivät ole keskenään tekemisissä ryhmän ulkopuolella. Osallistujien puolisot voivat halutessaan olla yhteydessä ryhmän ohjaajiin parisuhteen tai perheen turvallisuutta koskevissa asioissa. Viimeinen kohta pohjustettiin jo haastatteluvaiheessa osallistujille. Puolisoiden yhteydenottoja tulikin jonkun verran. Ryhmäsopimukseen kuului myös puolisoiden yhteydenoton ilmoittaminen ja siitä keskusteleminen ryhmässä. Joissakin tapauksissa tämä yhteistyö johti kohdennettuun avunantamiseen myös puolisolle tai pariskunnalle. Negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi jatkuvaa sähköposti-ilmoittelua tai korostuneen suurta puheluiden määrää, ei esiintynyt. Puolisoiden yhteydenotot olivat asiallisia ja tapahtuivat syystä. Monesti ne helpottivat koko perheen auttamista ryhmän ulkopuolisissa työmuodoissa. 5

6 Ryhmän alkaessa rakenne oli sellainen, että halusimme ohjaajina jäsenten sitoutuvan vähintään kahden kuukauden työskentelyyn. Oletimme, että ryhmään tulisi paljon enemmän asiakasvaihtelua: vanhojen lähtöä ja uusien tuloa. Jussi-työn ryhmiä oli vuosien varrella pidetty pääsääntöisesti kymmenen kokoontumiskerran teemaryhminä. Nyt oli kyseessä ensimmäinen täysin ryhmäanalyyttisesti orientoitunut kokonaisuus. Osallistujien sitoutuminen yllätti: 2012 kesätauolta jäi pois ainoastaan Tauno. Heimo lopetti sovitusti parisuhteen päätyttyä oltuaan mukana yli puoli vuotta. Loppuvuodesta 2012 ilmoitimme ryhmälle Pentin mukaan tulosta sekä ryhmän muuttumisesta suljetuksi. Samalla annoimme jäsenille ryhmän päättymispäivämäärän. Tämä ryhmä rakentui selkeästi parisuhteessa elävien miesten auttamismuodoksi. Huoltajuuskiistan keskellä elävä Tauno asui jo ryhmän alkaessa erillään yhteisen lapsen äidistä. Tauno ei kokenut saavansa ryhmästä sitä, mitä muut. Hän jäikin pois 2012 kesätauolta. Muilla ryhmän jäsenillä oli parisuhde joko voimassa tai jatkamisen harkintavaiheessa. Harkinta liittyi puolison valintoihin. Yksikään miehistä ei itse halunnut erota. Heimon puoliso otti lopullisen eron syksyn 2012 aikana, ja Heimo jäi pois ryhmästä vuoden vaihteessa. Hänen näkemyksensä oli, että ei kannata jatkaa, kun ei ole enää naista. Sinänsä huomionarvoista on, että aggressiivisen käytöksen liittyminen parisuhteeseen ei välttämättä tuntunut ongelmalta parisuhteen ulkopuolella. Poikkeuksiakin oli - Risto näki oman väkivaltaisuutensa olleen kokonaisvaltainen elämäntapa, josta oli luovuttava tammikuussa ryhmään tuli vielä puoleksi vuodeksi Pentti, jolla oli parisuhteessaan ollut yksi erittäin vakava väkivaltatilanne. Pentin tullessa ryhmään tiesi koko ryhmä myös ryhmän kestävän toukokuun 2013 loppuun. Tieto määräaikaisuudesta tehosti huomattavasti ryhmän toimintaa. On toki vaikea täysin määritellä mitkä kaikki tekijät vaikuttivat siihen, että nimenomaan viimeisen puolen vuoden aikana, kevätkaudella 2013, ryhmä lähti todella lentoon. Pentin mukaan tulo oli selkeä piristysruiske. Hänhän tuli tietoisesti määräajaksi. Hän myös oli jo ennen ryhmään tuloa ottanut vastuun teoistaan hakemalla apua itselleen kevään aikana ryhmä oli siis koostumukseltaan sellainen, että kaikki seitsemän osallistujaa elivät parisuhteessa ja viiden miehen kotona asui lapsia. Huomionarvoinen ja usein toistuva ilmiö oli miesten kokemus, ettei heitä tuomittu tässä ryhmässä. Syyllisyyden taakan kantamisesta olikin varmasti kokemusta ennestään. Huonona puolena ohjaajien näkökulmasta näyttäytyi se, että ryhmässä ei uskallettu olla kriittisiä toisia kohtaan. Kukaan ei esimerkiksi laukaissut mitään sellaista normaalilta kuulostavaa kuten mitä helvettiä sä nyt menit niin tekemään? Toimme ohjaajina säännöllisesti esiin kriittisen suhtautumisen mahdollisuuden ja sen rakentavan vaikutuksen. Ja niin kävi, että ryhmän muututtua suljetuksi ja määräaikaiseksi, kritiikkiäkin toisten tekemisiä kohtaan alkoi ilmetä. Hämmästyttävän vähän kritiikkiä silti ilmeni ohjaajia kohtaan. 6

7 Epätoivoinen yritys välttää gurun asemaa ei oikein onnistunut. Olimme asiantuntijoita ryhmän jäsenten puheissa. Paradoksaalisesti he kuitenkin saivat parhaita neuvoja ja uusia näkökulmia enimmäkseen toisiltaan. Ryhmässä tuntui vallitsevan pitkälti sellainen konsensus, että loukkaamista vältettiin. Palautteen antamisen muututtua kriittisemmäksi (uskottavammaksi) koimme ohjaajina, että ryhmä oli tämän ilmiön suhteen päässyt todennäköisesti sille tasolle, mikä nyt oli mahdollista. Kieltämättä jäi silti mietityttämään, miksei Heimon näkemystä ryhmän tarpeettomuudesta parisuhteen kariuduttua juurikaan kyseenalaistettu. Ryhmäilmiöissä korostui siis tarve päästä tilaan, jossa ei tule uhatuksi eikä liikaa haastetuksi. Miesten oma kokemus parisuhteessa elämisestä ja kotioloista oli juuri sellainen, että puun ja kuoren välissä oleminen oli tuttua. On huomionarvoista, että tämä sisäinen kokemus todella syntyy, vaikka mitkään ulkoisesti näkyvät tekijät eivät sitä puolla. Oman perusturvallisuuden järkkyminen ja siitä seuraava aggressio syntyy pelkästään parisuhteen toisen osapuolen suullisen palautteen ja psyykkisen asennoitumisen pohjalta tehdystä tulkinnasta. Kuten todettua, yksikään miehistä ei itse halunnut ajatella eroamista vaihtoehtona. Näytti siltä, että puolisotkaan eivät olleet kovin aktiivisia lopullisen eron ehdottamisessa ratkaisuksi ongelmiin. Riippuvuus oli näissä parisuhteissa ilmeistä ja molemminpuolista. Vakavimmillaan näytti siltä, että riiteleminen ja sitä seuraava väkivalta on negatiivinen palkkio, joka toimii liimana yhdessä pysymisessä. Koska väkivalta herättää ihmisissä yleensäkin voimakkaita tunnekokemuksia ja nostaa asenteellisuutta pintaan, on usein kuultu lähestymistapa sen tyylinen, että ei syitä, ei selityksiä, ei ymmärrystä, väkivallan on vain loputtava. Sinänsä ymmärrettävä myönnä syyllisyytesi ja muutu -eetos ei kuitenkaan juurikaan auta parisuhdetilanteessa, jossa uhriksi (yleensä konkreettisesta syystä) itsensä kokeva ja ympäristön tässä roolissa vahvistama puoliso ei edes harkitse erilleen muuttoa. Miesten puutteellinen autonomia oli selkeimmin esiin tullut riippuvuuden ilmentymä, mikä ryhmän edetessä tuli koko ajan konkreettisemmin käsiteltäväksi. Puhuimme omasta tontista. Ryhmäläiset alkoivat ymmärtää ajan oloon, että oma tontti oma tila elämässä, ei ole vain jotain, joka on muilta pois. Se ei tarkoita perheen hylkäämistä, puolison huomioinnin lopettamista tai itsekeskeistä yhteisten rahojen tuhlaamista omiin menoihin. Ryhmän viimeisen kevään aikana alkoi porukassa herätä uudenlaista ajattelua elämän järjestämisestä: Pekka oli vuosia kantanut sisällään syyllisyyttä (hyvästä syystä) eritoten humalassa tehdyistä väkivallan teoista puolisoaan kohtaan. Hänen puolisollaan oli diagnosoitu masennus, mistä Pekka koki olevansa vastuussa. Ryhmän alkupuolella hän mm. suunnitteli ottavansa puolisonsa mukaan töihin saadakseen tarjottua masentuneen puolisonsa arkeen piristystä. Ryhmän loppupuolella Pekka suunnitteli pitävänsä maanantai-illat (ryhmän kokoontumisilta) omana aikanaan, jolloin lähtee mihin tahansa, mikä jollain tavalla auttaa pitämään yllä kokemusta ja rakennetta siitä, että tämä on omaa aikaa. Vanhoihin ystäviin voisi taas ottaa yhteyttä ja käydä kaveeraamassa. Pekan puolison masennus hellitti ja ryhmän loppuvaiheessa hän oli hakeutumassa uudelleen työelämään. Jouni oli hyvin hiljainen ryhmän alussa. Puhuminen oli hänelle vaikeaa. Puhe oli lähes änkytystä ajoittain. Ryhmätilanne oli alusta loppuun hänelle erityisen jännittävä. Jouni pysyi tavoitteessaan olla parisuhteessaan väkivallaton. Hänen puhumisensa tuli selkeämmäksi ja vuolaammaksi ryhmän edetessä. Jopa niin, että ohjaajina hämmästyimme ajoittaisia irrotteluja kielen kannakkeiden yllättävästi höllentyessä, Jounin antaessa välillä palautetta muille ryhmän jäsenille. Pentti otti ryhmästä kaiken irti. Hänen tavoitteensa oli alusta alkaen, ja jo ennen ryhmään liittymistä, tehdä omalta osaltaan kaikki mahdollinen tilanteen korjaamiseksi perheessään. 7

8 Pentin kohdalla oli jo ennen ryhmän loppumista järjestynyt mahdollisuus saada apua työterveyshuollonkautta niin halutessaan. Myös hänen puolisonsa oli avun piirissä. Uusia väkivaltatilanteita ei hänen puolen vuoden ryhmäperiodin aikana syntynyt. 8 Tero oli ollut vakavissa riitatilanteissa puolisonsa kanssa useita kertoja vuosien ajan. Ajoittain riidat johtivat väkivaltaan. Pariskunta oli ryhmän aikana myös yhteisessä terapiassa muualla. Kotona teiniikäiset lapset olivat vaatineet vanhempia muuttamaan erilleen, koska eivät kestäneet jatkuvaa riitelyä. Ryhmän aikana tuli väkivaltatilanteita. Välillä Tero muutti erilleen. Asumuseroa ryhmässä käsiteltäessä rupesi näkymään Teron muutos elämäänsä enemmän itse ohjaavaan suuntaan: erillään asuminen ei ollut toimintakykyä lamaava muutos ryyppääminen ei ollut ratkaisu ahdistukseen. Pariskunta asui erillään ja käsitteli ongelmiaan yhdessä, erikseen ja perheenä. Ryhmän loppupuolella Tero muutti takaisin yhteiseen kotiin. Erittäin kuvaava episodi Teron riippuvuus-suhteesta ja sen muutoksesta oli tapaus, missä pariskunta oli illastamassa tarkoituksena viettää yhteistä laatuaikaa aikuisten kesken. Illallisviinin nostattamassa tunnelmassa oli puoliso ottanut keskustelunaiheeksi kaiken sen, mikä tässä suhteessa nyt mättää. Tässä tilanteessa Tero oli sanonut, että nyt on parempi, että lopetamme tähän. Hän oli soittanut puolisonsa ystävälle, ja pyytänyt tältä puolisolleen yöpaikkaa. Tämän jälkeen hän oli toimittanut puolisonsa tämän ystävän luokse taksilla ja mennyt itse kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä puoliso oli kiitellyt Teron toimintaa. Ryhmässähän ei positiivista palautteen antoa varottu yhtä paljon kuin kriittisyyttä. Teron toiminta sai kunnioitusta osakseen ja taatusti antoi muillekin uskoa omiin mahdollisuuksiin. Tämän konfliktin hoitamisessa näkyi hyvin selkeänä Teron henkilökohtaisen itsemääräämisoikeuden kehittyminen ja ryhmäterapian vaikutus siihen. Keijo oli yrittäjätaustansa takia paljon pois ryhmästä työesteiden vuoksi. Hänen kohdallaan nimenomaan autonomian ongelmat nousivat esiin. Kompleksinen käyttäytyminen puolison kanssa oli keskusteluissa käytännössä aina Keijon ollessa paikalla. Silloin kun suuria muutoksia ei tapahdu - niitähän ei aina tapahdu - voi olla mahdollista nähdä pienempiäkin. Sen ei tarvitse olla päälle liimattua positivismia. Keijo oli ryhmän jäsenistä Jounin ohella se, joka jo ryhmähaastattelussa korosti suurta vaikeuttaan puhua muiden ihmisten keskellä. Keijon ulosanti oli kuitenkin ryhmän edetessä hänen korostamiinsa vaikeuksiin nähden hämmästyttävän analyyttistä ja koostunutta. Voi sanoa, että hän puhui paljon. Runsaat poissaolot tietenkin verottivat ryhmän antia. Kaitsun kohdalla tapahtui saman tyyppistä dramaattista kehitystä autonomisempaan suuntaan kuin Terolla. Toistuvien, kaavamaisten riitojen ja niitä seuranneiden väkivaltatilanteiden johdosta Kaitsu sai ensin ohjaajilta, ja myöhemmin myös ryhmältä selkeästi kriittisintä palautetta. Häntä kehotettiin varsin suorasanaisesti hankkiutumaan yhteisen avun piiriin puolisonsa kanssa. Ryhmässä oli nähtävissä, että Kaitsu ei pysty yksin omaa käyttäytymistään muuttamalla muutamaan kaikkea. Puolison käyttäytyminen oli mustasukkaisuudessaan niin kontrolloivaa valvontasoittoineen, että yhdessä jatkamiseen oli pakko saada yhteistä apua. Oliko sitten niin, että perisuomalainen duunari tekee, mitä pomo käskee, jos pomo on reilu? Ryhmä oli pomo.

9 Huomattuaan, että pelkkä pariterapiasta puhuminen kotona ei johda siihen, että puoliso pariterapian järjestää, Kaitsu järjesti sen itse. Hän tilasi ajan yksityiseltä terapeutilta ja pariskunnan prosessi alkoi siitä. Se jatkui vielä ryhmän päätyttyäkin. Erityistä hilpeyttä ryhmässä herätti Kaitsun tokaisu ryhmän lopussa: En mie kyllä puoli vuotta sitten ois millään uskonu, että mie talutan tuon emännän joskus johonkin pariterapiaan tätä oli autonomian kasvu hänen kohdallaan. Risto oli kova puhumaan. Siinä missä Jouni sisäänpäin kääntyneenä tuli puheliaammaksi, rupesi Risto enemmän kuuntelemaan. Kerran jopa kysyimme häneltä hieman huolestuneina hänen hiljaisuudestaan: Eiku mä opettelen kuuntelemaan, oli vastaus. Ristolla oli kaiken kaikkiaan takanaan, käynnissä ja edessään suuri elämänmuutos, mihin liittyi luopuminen väkivaltaisesta elämäntavasta ja päihteistä sekä uudelleen kouluttautuminen ja alan vaihto. Ristolle ryhmä oli jollain tavalla jopa päihdehoitoa. Hän oli puolisonsa kanssa kiinnittynyt jo ennen ryhmää yhteiseen terapiaan. Hän puhui usein aggression hallinnan haasteista myös parisuhteen ulkopuolella uudet kohtaamiset ihmisten kanssa opiskelussa ja työharjoitteluissa olivat asioita, joita hän säännöllisesti käsitteli. Väkivaltaiset teot eivät uusiutuneet ryhmän aikana, ja Risto pysyi sanojensa mukaan myös koko ajan raittiina. Heimo ei päässyt ryhmässä sellaiseen kokemukseen, että olisi jatkanut loppuun asti. Viimeisen ratkaisevan puolen vuoden menettäminen oli varmasti suurin menetys hänelle itselleen. Väkivaltainen käytös oli ollut vakavaa. Tuntui, että lopulta sen vakavuutta Heimo ei todella edes sisäistänyt ryhmän aikana. Ajatus siitä, ettei omaa väkivaltaista käyttäytymistä voisi käsitellä ryhmässä, jos ei ole parisuhteessa, ei ehkä saanut niin paljoa kyseenalaistamista kohdalleen kuin olisi pitänyt. Kuitenkin ryhmässä antaumuksellisesti työskennellyt Jouni edusti myös miestä, jolla oli ollut suhteessaan väkivaltaa, mutta ei tässä nykyisessä suhteessa. Joka tapauksessa syystä tai toisesta Heimo ei sellaista peilausta ryhmässä kokenut, että olisi jatkanut loppuun saakka. Taunolle ei kiista lapsen huoltajuudesta ymmärrettävästi riittänyt syyksi olla mukana ryhmässä. Tauno olikin lopulta kaikista osallistujista se, jonka mukaan tulo ryhmään ei ollut niin selkeällä tarvepohjalla kuin muilla. Perheen hajoamisen kriisissä Tauno oli valmis ottamaan vastaan tarjottua apua, mutta sellaista väkivaltaista taustaa hänellä ei ollut, joka olisi edistänyt kiinnittymistä tähän ryhmään. Puolison turvakotiin menemisen syyksi esittämä henkinen väkivalta osoittautui ryhmäkeskusteluissa kyseenalaiseksi ja jopa epärealistiseksi. Siinä mielessä Taunon pois jääminen ryhmästä jo melko alkuvaiheessa oli perusteltua. Ryhmäanalyyttinen lähestymistapa sopi hyvin ryhmän ohjaamiseen. Häpeän käsittely on haastavaa, etenkin ryhmässä. Kuitenkin kaikki se, mikä pinnan alla kuplii, olisi saatava esiin. Ohjaajavetoiset teemaryhmät ovat helposti sellaisia, joissa ryhmän jäsenet tyytyvät antamaan hyviä vastauksia ohjaajille. Henkilökohtaisesti koen, että yksi ryhmäanalyysin tärkeimmistä parantavista tekijöistä on lupa ja mahdollisuus puhua juuri siitä, mikä pinnan alla kipeimmin raastaa. On aina yhtä yllättävää huomata, kuinka juuri tämä asia onkaan yhteinen koko ryhmälle! 9

10 Lähisuhdeväkivallassa omien tekojen ja ympäristön suhtautumisen muodostaman psyykkisen solmun avaaminen, häpeän tunteineen ja oikeassa olemisen tarpeineen, on haaste ryhmäanalyytikolle. Ennen kaikkea se haastaa olemaan asemassa, missä vastauksia ei anneta, asioita ei selitetä, eikä tuomioita jaeta. Silti ollaan läsnä, valmiina ymmärtämään. Ryhmän jäsenten oman ajattelun kehittyminen ja sen siirtyminen entistä rakentavampiin toimintatapoihin antaa energiaa myös ryhmän ohjaajalle usein viiveellä. Säännölliset ryhmän purut ohjaamista seuraavana aamuna tuottivat monessa turhauttavassa ja jumittuneessa tilanteessa tuoreita ajatuksia seuraavan ryhmän konfrontaatioihin. Toisinaan aloitimme ryhmän etukäteen sovitulla repliikillä. Toisinaan joku jäsen sanoi asian, ennen kuin itse ehdimme. Ryhmän jäsenet pitivät kiinni säännöstä olla tapaamatta toisiaan ryhmän ulkopuolella. Parhaiten tämän säännön perustelun kiteytti Risto: Enhän mä nyt enää näiden maanantaitapaamisten jälkeen näitä tyyppejä halua nähdä! Ryhmän aikana ei kukaan ottanut puheeksi jääkiekkoa tai jalkapalloa. Perjantaiseminaarien ohjelma syksy 2014 Kaikki aiheista kiinnostuneet ovat tervetulleita! Seminaarit järjestetään Helsinki Mission tiloissa, Kinaporinkatu 11 A, Kerhosali. Seminaarimaksu on 10 ja jäseniltä 5 kerta Syyskokous Heikon koheesion organisaatiot, Liisa Nieminen Yhteinen keskustelu Uniryhmä psykiatrian poliklinikalla Eroksen vai Thanatoksen mailla, Juha-Matti Toivola Yhteinen keskustelu 10

11 Matriksi: käsite ja vinjetti muutoksesta ryhmän matriksissa Alustus Robi Friedmanin seminaarissa Tässä kirjoituksessa teoriaosuus matriksin käsitteestä Eeva-Liisa Lahti-Helttula Matriksi on ryhmäanalyysin keskeinen käsite. Foulkes valitsi sanan matriksi tarkoituksellisesti, koska se tulee sanasta äiti ja matriksi tarkoittaa kohtua latinaksi. Tämä antaa matriksille inhimillisen piirteen, metaforan ravinnosta ja kasvusta. Matriksi on äitimaa, jossa kaikki dynaamiset prosessit tapahtuvat. Matriksin käsitettä ei voi yksityiskohtaisesti selittää. Voi sanoa, että se on vahva viestintä jäsenten välillä, he ovat ihmisiä, heillä on kaikilla sama lajiominaisuus, sama anatomia ja fysiologia, ja ehkä samat alkukantaisten kokemusten arkaaiset piirteet. Ryhmäanalyysi uskoo, että ihmisen psyykellä on hyvin pitkä esihistoria ja siihen liittyy kerroksia varhaisilta ajoilta. S.H. Foulkesin mukaan matriksin teoreettinen perusta sisältää ihmisen persoonallisuuden syvästi sosiaalisen luonteen. Matriksi on kaikkien yksilöiden mentaalisten prosessien verkko, psykologinen tila, jossa he kohtaavat, viestivät ja ovat vuorovaikutuksessa. Voimme erottaa matriksissa erilaisia tasoja: persoonallisen, interpersoonallisen ja ryhmän kokonaisuutena / transpersoonallisen. Persoonallinen / Intrapersoonallinen matriksi: persoonallisuuden sisäinen organisaatio. Yhden ihmisen persoonallisuus järjestyy erityiseksi matriksiksi, koostuen henkilökohtaisista kokemuksista. Interpersoonallinen / Yksilöiden välinen matriksi: Interpersoonallinen taso ei välttämättä muodosta ryhmää. Jokainen suhde, joka ihmisellä on, kuuluu tähän ryhmään. Me emme voi vielä puhua ryhmästä, koska joistain ihmisistä jotkut eivät vielä tunne toisiaan ja mikään ei yhdistä heitä. Interpersoonallista matriksia kutsutaan myös verkoksi, se sisältää suhteita, mutta ne ovat hajanaisia. Systeemi ei ole suhteessa itseensä eikä muodosta ainutlaatuista kokonaisuutta. Erilaiset ihmiset ovat suhteessa omasta kiinnostuksestaan ja kun se vähenee, he eroavat. Ryhmämatriksi: Interpersoonallisesta matriksista tulee ryhmä, kun ihmiset ovat suhteessa sekä toisiinsa että myös koko ryhmään. Ryhmämatriksi uudelleen luo ja ylläpitää itseään myönteisellä tavalla. Ryhmän jäsenet ovat suhteessa toisiinsa ei pelkästään oman intressinsä vuoksi, vaan myös siksi, että he kuuluvat jäseninä samaan ryhmään. Foulkes ehdottaa, että ryhmässä on olemassa kenttävaikutus tai ilmapiiri, jota ei tunneta tietoisesti, mutta joka joka tapauksessa yhdistää ihmiset. Matriksi on jaettu yhteinen perusta, joka lopullisesti määrää kaikkien tapahtumien tarkoituksen ja merkityksen ja jossa kaikki viestintä ja tulkinnat, verbaaliset ja nonverbaaliset, ovat. Matriksi pohjautuu ryhmän jäsenten itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen. Se on tulkitsemisen, ryhmään vaikuttamisen ja yleensä ryhmässä orientoitumisen perusta. (Ryhmämatriksi on kaikkien suhteiden toimiva perusta.) Yksilö ymmärretään keskuskohtana ts. yksilö ei ole suljettu vaan avoin systeemi. Yksilö ymmärretään ryhmämatriksissa samoin kuin hermosolu hermoverkossa. Foulkes sanoo uskovansa, että suuri osa siitä, mitä tavallisesti kutsutaan ulkoiseksi tai sosiaaliseksi on samanaikaisesti syvästi sisäistä ja hyvin voimakkaasti dynaamisesti vaikuttavaa koko olemassaololle. Tämä käsittää sosiaalisen, kulttuurisen, vertikaalisen perinnön, joka periytyy yli sukupolvien. On joitain perusasioita, joita ryhmä ehkä on jakanut ennen kuin yksilöjäsenet ovat kohdanneet, kuten kieli, erityinen kulttuuri, jopa luokka ja koulutus. Tätä kutsutaan perusmatriksiksi. He tuovat tämän yhteisen perustan mukanaan ryhmään. 11

12 mäanalyyttisessä ryhmässä viestinnän sisältö on suhteessa viestinnän piilevään sisältöön, samalla tavalla kuin ilmeinen uni on suhteessa unen ajatusten piileviin sisältöihin. Toisaalta matriksi on vaikeammin tavoitettava ja vähemmän määriteltävissä oleva. Matriksin funktiota ovat vastaanottaminen, sisällyttäminen ja muuttuminen, joka on sekä integroiva että lopulta parantava. Matriksille on luontaista syvä kuulumisen tunne. Perusmatriksin perusta on alkuperäisperheessä ja dynaaminen matriksi on läsnä analyyttisessä ryhmässä, jossa matriksi toimii kahdella tasolla: perusmatriksin, jonka hahmojen luominen on kaikille ryhmäläisille yhteistä aluksi ja dynaamisen matriksin muutoksissa ja tapahtumissa, teemojen virrassa, jotka toteutuvat kun ryhmä kehittyy läheisyydessä, kypsymisessä, kasvussa. Kokemuksellinen ryhmä muodostaa dynaamisen matriksin, mahdollisuuden kasvulle ja muutokselle. Persoonallisuus muovautuu varhaisten vuorovaikutusten perusmatriksissa, muutoksen mahdollisuus ryhmän dynaamisessa matriksissa. Voimme nähdä tämän matriksin kasvavan ja kehittyvän, omaksuen yhä monimutkaisempia asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä terapeuttiselle prosessille. Silmiemme alla kehittyy dynaaminen matriksi. Foulkes ymmärsi siis ryhmän kehittyvänä matriksina, yksilöiden, alaryhmien ja koko ryhmän välisenä monimutkaisena, tiedostamattomana vuorovaikutuksen verkkona. Jokainen tapahtuma ryhmässä on merkityksellinen viestinnällisesti. Ryh- Matriksilla on monia keskuksia ja kokonaisuuden keskus voi olla missä tahansa. Voimme saada otteen ryhmästä sen keskuskohtien kautta ja olemme suhteessa koko ryhmän matriksiin tuosta erityisestä keskuskohdasta. Matriksi demonstroi holistisuuden sääntöä olettamalla, että kokonaisuus sisältyy mihin tahansa sen osiin. Koko ryhmä ilmaisee itseään kenen tahansa sen jäsenen kautta; kun hän puhuu, koko ryhmä viestii jäsenen kautta. Kun aloitamme uutta ryhmää, jäsenet ovat suhteessa vaihtelevilla tavoilla, eivät vain toistensa kanssa, mutta myös muihin ihmisiin, jotka eivät ole läsnä ryhmässä, mutta joita he tuntevat erilaisista yhteyksistä. Äkkiä tulee hetki, kun jäsenet löytävät toinen toisensa ja muodostavat kehän. Voimme puhua ryhmän matriksista tuosta hetkestä lähtien. Matriksin voidaan ajatella organisoituvan kahdella akselilla. Horisontaalisella akselilla matriksi on kaikkien suhteiden kokonaisuus tiettynä aikana. Vertikaalisella akselilla, menneisyyden tapahtumat ovat suhteessa nykyaikaan. Eri aikoina ryhmän jäsenten persoonallisuuksien eri osat tulevat pintaan ryhmässä. Kun spontaani vuorovaikutus on saatu aikaan aktivoituvat kaikki ryhmän kerrokset: sosiaalisen vuorovaikutustason lisäksi piilotajuinen taso: transferenssi- ja projektiivinen taso sekä kollektiivinen piilotajunta. Foulkes tunnisti ongelmia, kun viestintä katkesi matriksissa. Foulkesin mukaan voimme ymmärtää yhden ihmisen matriksissa suhteessa muihin. Jokainen toive etsii ilmaisua ja niin kauan kuin on löytynyt ryhmälle hyväksyttävä tapa, ihminen voi elää matriksissa. Mutta kun jonkun toive ei löydä tyydyttävää ilmaisua, se häiriintyy ja muuttuu oireeksi. 12

13 Ryhmän terapeuttinen tehtävä on edesauttaa viestintää uudelleen siellä, missä se meni poikki. Matriksi auttaa ymmärtämään sosiaalista hyvin tärkeää kykyä, empatiaa. Sosiaalinen vaisto saa aikaan kuulumisen tunteen. Suurin osa ajatuksista ja tunteista ei ole niin henkilökohtaisia kuin ehkä luulemme. Foulkes sanoi vuonna 1964, että informaatio ryhmästä olisi hyvä saada graafiseen muotoon. Luin ryhmän visualisoinnista mielenkiintoisen Brownin ym. (2012) artikkelin Group Analysis lehdestä. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten matriksi voitaisiin tehdä enemmän näkyväksi ja tutkittavaksi tietynlaisen visuaalisen yhteenvedon (sabluunan) avulla. Artikkelissa kerrotaan pilottitutkimuksesta, jossa perinteisten muistiinpanojen lisäksi käytettiin tietokoneavusteisesti karttaa, johon oli merkitty ryhmädynamiikan avainaspektit, jotka haluttiin nähdä silmäyksellä ja systemaattisesti. Päämäärä oli nähdä ryhmämatriksi, helpottaa selvimmin prosessien tunnistamista, joissa yksilö ja ryhmä muuttuvat. Voitiin kehittää pidemmän ajan seuranta. Ohjaaja voi suunnitella fokukset jokaisen erityisen ryhmän mukaan. Osiot reflektoivat esim. yksilöllistä oireilua, erilaisia vihan ilmentymiä, jäsenen sitoutumista ryhmään. Ajatuksena oli, että se auttaisi havaitsemaan yhteistä jäsenten välillä ja ryhmän kokonaisuudessaan, vuorovaikutusta ryhmässä, tunnistamaan tärkeät teemat, avainhetket ja kohdat ihmisten välillä, ryhmän jäsenten ja ryhmäkokonaisuuden välillä, yksilöjäsenten välillä. Ns. sabluunan avulla ryhmätasolla kyettäisiin vertailemaan sessioita ja yksilötasolla kyettäisiin vertailemaan ajassa, vertaamaan suhteita ja ohjaajan interventioita. Käytössä on varmasti erilaisia tapoja demonstroida ryhmän matriksia. Pohdin alustusta tehdessäni, miten itse teen muistiinpanoja ryhmistä tällä hetkellä: mm. piirtämällä, nimeämällä ryhmäläiset ja istumajärjestyksen, käyttämällä nuolia vahvojen vuorovaikutusten merkitsemiseksi. Lisäksi merkitsen ryhmän yhteisiin muistiinpanoihin sessioiden teemoja, interventiota, omia tunteita ja teen jokaisesta henkilökohtaiset muistiinpanot. Ryhmässä tapahtuu koko ajan paljon ja on tietenkin mahdotonta tietää ja havaita läheskään kaikkea. Ryhmään vaikuttaa mm. ryhmäkokonaisuus, ryhmän ilmapiiri, sävy, pitkällä aikavälillä tapahtuvat ilmiöt ja muutokset. Tässä mieleeni tuli Bachan ajatus inhimilliseen ryhmään liittyvästä paradoksista: ihminen voi hyvin suhteiden monimutkaisuudessa. Vinjettinä esitettiin muutos ryhmän matriksissa. LÄHTEITÄ: Brown, D. &Zinkin, L The Psyche and the Social World.Developments in Group: Behr, H. & Hearts, L. Group-Analytic psychotherapy A Meeting of Minds Group Analytic Concepts: The Matrix. Group Analytic Society Contexts. Newsletter Summer Ormay, T. The Social Nature of person: one person is no person 13

14 Group dynamics of scape-goating Tom Ormay, Lisbon Syntipukki-ilmiön ryhmädynamiikasta Suomentanut Aila Kauranen Syntipukki-ilmiötä, kuten mitä tahansa ilmiötä, voidaan kuvata yksinkertaisin käsittein - mutta kun mennään yksityiskohtiin, asiat monimutkaistuvat. Pelkistäen: suoraan puhuvasta ihmisestä tulee syntipukki, koska hän lausuu totuuden sanojan ahdistus helpottuu, mutta toisten ihmisten ahdistus sen sijaan lisääntyy. Syntipukki sanoo, ettei kuninkaalla ole vaatteita. Sanottu saa ryhmän jäsenet ahdistuneiksi ja vihaisiksi. He ovat kylläkin kiitollisia, koska on helpottavaa projisoida omia vaikeita tunteita syntipukkiin. Kun ryhmä menettää syntipukin, häntä myös kaivataan. Jos syntipukki onnistutaan säilyttämään ryhmässä, ryhmän jäsenet tuntevat helpotusta. Näin yksinkertaisesti voidaan syntipukki-ilmiö kuvata. Katsotaanpa muuttuuko jokin, jos yritämme ymmärtää syntipukki-ilmiötä nosiksi kutsutun sosiaalisen toiminnan avulla. Nos kehittyy sosiaalisesta vietistä ja eroaa egosta: ego huolehtii henkilöstä, kun taas nos, sosiaalinen toiminto, huolehtii meistä, ryhmän kokonaisuudesta. Katsotaan selkeytyykö jotain, jos käytämme johdonmukaisesti ryhmäspesifejä ideoita ja kuinka niiden käyttö lisää ymmärrystämme ilmiöstä. Tutkimme syntipukki-ilmiön eri puolia: miten se asemoi ryhmää, ahdistuksen korkeaa astetta, vaaraa, joka uhkaa ryhmän olemassaoloa, mikäli ryhmän hierarkkinen rakenne romahtaa. Yalomin (1995) määrittelemä ryhmän toinen vaihe, jossa selviää, kuka on kenenkin yläpuolella ja kuka alapuolella, on samankaltainen tila kuin Bionin (1970) toinen perusolettamustila, taistelu pako. Samankaltaiset ongelmat kohoavat esiin ryhmän ulkopuolelta, koska jokainen ryhmä on jonkin suuremman ryhmän alaryhmä - osasto sairaalassa tai muussa sosiaalisessa yksikössä. Silloin ryhmät tarvitsevat dynaamisen johtajan, joka auttaa läpityöskentelemään vihan siten, että se suunnataan ylempiä auktoriteetteja kohti ja siten dynaamisen selviytymisstrategian avulla auttaa kääntämään vihan positiiviseksi energiaksi keskustelujen, neuvottelujen ja kompromissien kautta. Jos edellä kuvattua ei tapahdu, viha etsii ja löytää syntipukin tai uhrin. Joskus ryhmän täytyy kulkea syntipukkiprosessin kautta ennen kuin se tunnistaa dynamiikat ja löytää rakentavan ratkaisun. Syntipukki voi olla henkilö ryhmässä tai se voi olla koko ryhmä, osasto tai itse suurempi instituutio. Syntipukki-ilmiön erityismatriksiin kuuluu ambivalenssi suhteessa ohjaajaan. Mielestäni jokainen ryhmän jäsen tuo jonkin tärkeän sanoman, joka löytää ilmaisunsa ryhmän jossakin vaiheessa. Syntipukki tuo tuskallisen sanoman eikä haluaisi välittää sitä. Joonan kirja raamatussa sisältää tulkinnan sosiaalisesta tiedostamattomasta. (Joona kieltäytyy välittämästä hänelle annettua sanomaa, kääntäjän huom.) Syntipukki-ilmiössä paljon tunnetta kohdistuu yhteen ryhmänjäseneen. Tällainen defensiivinen kohdentaminen ilmenee ryhmässä monin tavoin. Psyyken sisäisesti Kohdentaminen tapahtuu psyyken sisäisesti silloin, kun johonkin ryhmässä olevaan objektiin liittyvät tunteet suuntautuvat toiseen kohteeseen. Yhdelle jäsenelle tarkoitetut tunteet suunnataan toiseen ryhmän jäseneen. Sosiaalisessa toiminnossamme, nosissa Voi olla, että ryhmän jäsenet eivät yksittäin kukaan halua tehdä tietystä jäsenestä syntipukkia ja kuitenkin niin tapahtuu. Kuinka se on mahdollista? Useimmiten ilmiö tapahtuu heidän silmiensä alla. He tietävät siitä, mutta ryhmän jäsenet eivät kuitenkaan kykene pysäyttämään prosessia. On tärkeää ymmärtää, että kun jäsenet muodostavat ryhmän ryhmä alkaa vaatia omaa todellisuuttaan. Ryhmä ilmaisee itseään jäsentensä välityksellä, koska vain heillä on huulet ja kädet jne. Ryhmän jäsenet kokevat tämän kuin voimana, jolla on oma tahto. Siksi prosessi on osittain tiedostettu, osittain tiedostamaton. Sellainen osa ei ole egoa, koska jokaisella ryhmän jäsenellä on oma erillinen egonsa. Se ei ole id, koska ryhmän henki on osittain tietoista. Tässä kohtaamme persoonallisuuden sosiaalisen osan, jota kutsutaan nimellä nos. 14

15 Se kehittyy sosiaalisesta vietistä, kuten ego kehittyy itsekeskeisyyden vietistä. Nos tarkoittaa me latinaksi. Itse asiassa, voimme sanoa: En halunnut tehdä X:stä syntipukkia, mutta me halusimme. Uusi ryhmä ei ole vielä kehittänyt omaa nosiaan. Siksi se ei ole positiossa tehdä kenestäkään syntipukkia. Ko. ilmiö on mahdollinen vasta kun jäsenet alkavat yhdessä kokea olevansa yhtä, mutteivät vielä kykene täysin tuntemaan yhdessä. Tuollaiseen siirtymätilaan Whitaker & Lieberman (1964) viittaavat, kun he kirjoittavat, että jäsenet suhtautuvat yhteiseen tunteeseensa ikään kuin se kuuluisi yhdelle henkilölle. Toiset kirjoittajat, kuten Bion (1962) ja Menzies (1970) kuvaavat samaa projektion idealla: valitaan yksi henkilö, johon jokaisen tunteet projisoidaan. Ryhmän ollessa siirtymävaiheessa projektio näyttäytyy jakamisen epäonnistumisena. Heidän nosinsa ei ole vielä kyllin vahva, että voitaisiin jakaa vaikeimpia tunteita ja jäsenten egot torjuvat ko. tunteet, koska ne eivät kuulu vain tietylle henkilölle. Niinpä he yrittävät sijoittaa nuo tunteet johonkin. Tuollaisina aikoina jäsenten egot heittelevät vaikeita tunteita ympäriinsä kuin palloa kunnes heidän nosinsa kehittyy tai kunnes ryhmän paineen alla yhden jäsenen heikko ego romahtaa ja hyväksyy ei-halutun sisällön omakseen. Usein sellaisesta henkilöstä, jolla on borderline persoonallisuus, tulee kodittomien tunteiden kantaja ja hän on valmis olemaan syntipukkina tai uhrattuna. Niin muodoin ryhmä voi kääntyä vaikeita tunteitaan vastaan jäsenessä, jonka ego ei ollut riittävän vahva. Koko ryhmä kääntyy syntipukkia vastaan ja syntipukki myös kääntyy syntipukkia vastaan eli siis itseään vastaan. On hämmästyttävää, mihin asti syntipukki on samaa mieltä toisten kanssa siitä, että hänet pitää sulkea ryhmästä ulos. Henkilö alistuu ryhmäprosessille. Silloin kun jäsenet ovat suhteessa, ei vain toinen toiseensa vaan myös ryhmään kokonaisuutena, transpersoonallisella tasolla, henkilö usein mukautuu tilanteeseen. Euripideen näytelmässä Ifigenia Aulisissa Agamemnon tulee johtopäätökseen, että hänen on uhrattava tyttärensä armeijan edun vuoksi. Minua liikuttaa suuresti nähdä, kuinka ryhmän paineen alla Ifigenia hitaasti murtuu ja välittämättä siitä, että Akilles tukee häntä kaikkia muita vastaan, hän itse suostuu uhrattavaksi. Lopussa Ifigeniasta tulee syntipukki, koska Artemis-jumalattaren papittaret pelastavat hänet. Projektio on epäonnistunutta jakamista. Hetkellä, jolloin emme vielä kykene omistamaan jaettavaa yhdessä, projisoimme ei-halutut tunteet toinen toiseemme. Projektio ei tapahdu vain yhden ryhmän tasolla. Yksi ryhmä on suhteessa myös toisiin ryhmiin ja projektiota tapahtuu yhtä hyvin ryhmien välillä. Kun sosiaalinen tunne kehittyy ryhmässä, on kyse tärkeästä hetkestä ryhmän identiteetin kehityksessä. Ryhmä alkaa verrata itseään toisiin ryhmiin. Ryhmä huomaa olevansa jollakin tapaa erilainen ja jollakin tapaa samanlainen. Suhteessa olo tulee olemaan osittain horisontaalista enemmän tai vähemmän samalla tasolla olevien ryhmien kanssa. Kun ryhmän jäsenet pystyvät muistamaan, että he olivat aikaisemmin toisissa ryhmissä tai kun myös toiset ryhmät ovat aktiivisia samassa organisaatiossa, jäsenet ilmaisevat fantasioitaan ja tunteitaan, joita heillä on muita ryhmiä kohtaan. Siirtymävaiheessa auttaa, jos ohjaaja puhuu ryhmästä perheenä ja siten rohkaisee tietoista vertailua ryhmien ja jäsenten perheiden välillä. Ryhmät, joilla on vahva identiteetti, eivät projisoi toisiin ryhmiin, vaan niiden jäsenet kykenevät omistamaan omat tunteensa. Tavallisesti kun ryhmän identiteetti ei ole kovin kehittynyt projisoidaan toisiin. Nopeiden muutosten tai kriisien aikana ryhmät regressoituvat ja projektiivisuus voimistuu. Sosiaalisella tasolla ilmenee vähemmistöjen vainoamista tai toiset yhteiskunnat määritellään vihollisiksi. 15

16 Samankaltaisia prosesseja tapahtuu vertikaalisessa suunnassa ryhmän ja laajempien ryhmien välillä esimerkiksi osaston ja sairaalan välillä. Ero on siinä, että laajemmasta ryhmästä tulee myös transferenssin kohde, puhumme tästä jäljempänä lisää. Palataan syntipukkiin pienryhmässä. Jäsenet eivät ainoastaan projisoi ei-haluttuja tunteitaan syntipukkiin, he myös kuvittelevat että syntipukki kuuluu johonkin toiseen ryhmään, joka myös merkataan projektion kohteeksi. Esiin nousee erilaisia mielikuvia, kuten että hän on juutalainen tai katolinen tai johtajan ystävä. Yhteys syntipukin ja ryhmän, jolta arvoa riistetään, välillä on systemaattinen ja tärkeä. Kaksi etenemissuuntaa ratkaisee syntipukin kohtalon. Kun syntipukki lähtee palaamatta, koska ryhmä on lopullisesti tuhonnut hänet, sitä kutsutaan uhraamiseksi. On myös mahdollista, että henkilö lähetetään pois mutta häntä ei tuhota silloin puhumme syntipukiksi tekemisestä. Jälkimmäisessä tapauksessa palaaminen on mahdollista ja palaamisen fantasiat nousevat ryhmässä esiin tietoisesti tai muuten. Muistamme Ifigenian draaman. Syntipukiksi tekemisen ja uhraamisen dynamiikat ovat samankaltaisia tiettyyn pisteeseen asti, mutta niiden funktiot eroavat toisistaan. Tästä näkökulmasta katsoen, Kristus oli aluksi uhri mutta hänestä tuli syntipukki, koska hän palasi vaikkakin mystisessä hahmossa ja hänestä tuli äärettömän rakkauden symboli. Tämän takia minusta on onnetonta, että kirkko on valinnut symbolikseen Kristuksen ristillä koska ihmiset tavallisesti toistavat näkemäänsä. Kahden tuhannen vuoden ajan kirkko on pitänyt ristiä päämme päällä. Olisi ollut onnekkaampaa valita symboliksi ylösnoussut Kristus. Kolmannessa Mooseksen kirjassa (Levitikus), valitaan kaksi eläintä. Toinen uhrataan Jumalalle, toisen kannettavaksi lastataan uhraajien syyllisyys ja eläin lähetetään erämaahan, mutta ei ainoastaan mihin tahansa, vaan se lähetetään Azazelin, pahan hengen luo. Se on toinen ryhmä johon, uhraajien mukaan, syntipukki kuuluu. Syntipukki-ilmiö tapahtuu kun ryhmässä on riittävä koheesio, että jonkin verran yhteisiä tunteita voi kehittyä, mutta jäsenet eivät vielä kuulu riittävän lujasti yhteen kyetäkseen jakamaan vaikeita tunteitaan. Sellaisina aikoina myös ryhmän ohjaajan asemaa kyseenalaistetaan, mikä aiheuttaa erityistä ahdistusta. Ryhmä tarvitsee yhä vahvaa johtajaa, joka kykenee ottamaan vastaan kilpailua ja oikeastaan odottaa sitä innostuneesti. Vastatransferenssissa ohjaajassa herää epäilys siitä kykeneekö hän kamppailemaan ryhmän kanssa. Ryhmädynamiikan käsittein läsnä on voimakas viha ohjaajaa kohtaan, jota on vaikea ilmaista koska siten ryhmä joutuisi vaaraan. Ryhmän jäsenillä on toive tuhota ohjaaja, mutta myös toive siitä, että tämä olisi riittävän vahva kohtaamaan heidät. Jos sellaisina aikoina ryhmällä sattuu olemaan todellisia ongelmia suhteessa isompaan ryhmään, vaikkapa sairaalan osaston vaikeudet uudelleen järjestelyjen takia, tai ryhmä hakee uutta paikkaa, ohjaajan positiosta tulee erityisen haavoittuva. Silloin ryhmä suojelee ohjaajaa ja vahvat negatiiviset tunteet projisoidaan johonkuhun toiseen henkilöön tai johonkuhun toiseen ryhmään. Kun konflikti liittyy johtajuuteen, yhteys suurempaan ryhmään tulee erityisen tärkeäksi. Ryhmän jäsenet puhuvat politiikasta, atomipommista, ihmiskunnan tulevaisuudesta tai universumista. Ohjaaja tuntee sanojensa painon ja häneen katsotaan kuin profeettaan. Jos silloin ryhmän jäsen kääntyy ryhmää tai sen ohjaajaa vastaan, tulee syntipukiksi joutuminen mahdolliseksi. On parasta, että ohjaaja suojaa harhailevaa jäsentä ja tarjoaa itsensä syntipukiksi. Foulkes (1948) osoittaa myös kuinka tärkeää istunnoista poisjääminen on syntipukkiprosessissa. On helppo muuttaa poissaoleva jäsen syntipukiksi, koska on helpompaa puhua jostakusta hänen selkänsä takana. Mutta mennään eteenpäin ja kysytään, mikä saa ryhmänjäsenen jäämään pois istunnosta. Syntipukin persoonallisuus Tähän saakka olemme tutkineet ryhmän positiota sisältä ja ulkoa (inside and outside). Katsotaanpa henkilökohtaista puolta: Kenestä tulee syntipukki? On sanottu, että sellainen ihminen ilmaisee tunteita, joita toiset eivät pysty omistamaan. Hän vetää huomion itseensä ja erottautuu toisista narsistisin ylemmyyden tuntein. Mainitsimme edellä, että syntipukin self murtuu ryhmän paineen alla kun jäsenet pallottelevat ei-haluttuja tunteitaan toinen toiselleen. Egon vahvuuden käsittein ajatellen tulee ilmeiseksi, että ongelmien alkuperä on lapsuudessa. R. Skinner (1976) sanoo, että kun käytämme lapsuusperheen analogiaa, huomaamme että syntipukki toistaa menneisyyden kaavaa, jota on toistettu jo monia kertoja. 16

17 Huomaamme olevamme kehityksen varhaisvaiheissa, jolloin lapsi yrittää vastustaa vanhempiaan mutta hänen persoonallisuutensa murtuu joko vahvuuden puuttuessa tai vanhemmat olivat liian ankaria ja lapsesta tulee perheen syntipukki. Perheen superego lisää syyllisyyden tunnetta ja ryhmäpaineen alla se rohkaisee syntipukkia ottamaan kantaakseen jokaisen syyllisyyden. Siksi nykyhetkessä kohtaamme henkilön, joka erottautuu toisista ja vastustaa johtajia. Hän ei kykene johtamaan, koska hän ei kykene ottamaan vihattujen vanhempien positiota. Syntipukki tahtoo murentaa ohjaajan position, mutta ei kykene tarjoamaan tilalle mitään myönteistä. Hyökätessään hän ei ole ystävällinen tai rakastava tai viisas ja hän ei ole positiossa tarjota mitään parempaa. Hän saa ryhmän sympatiat, koska toisetkin haluaisivat olla itsenäisiä ja hyökätä johtajan kimppuun. Koska hyökkäyksen aloittaneella henkilöllä ei ole tarjottavana vaihtoehtoa, hän turhauttaa ja pelästyttää ryhmän. Yhteen liittävän sympatian tunteen alaisena on helppoa projisoida syntipukkiin ja sitten lähettää hänet pois. On myös totta, että syntipukki haluaa jättää ryhmän, koska se ei tyydytä hänen odotuksiaan ja ryhmä tuntee kylmäkiskoisuutta, koska tuo jäsen rakasti aluksi mutta nyt hylkää heidät. Ryhmä vastaa vihalla, koska jäsenet eivät halua kokea olevansa pettymys. Hylätessään ryhmän syntipukki jopa ajattelee, että on parempi olla erämaassa. Viimeisenä yrityksenä pitää yllä idealisoivia fantasioita hän ajattelee, että Azazel on hyvä, että paha on hyvä. Siinä positiossa syntipukki jää yksin eikä hänellä ole ketään, jonka puoleen kääntyä. Mutta samalla kun hän pettyy toisiin, hän hitaasti pettyy itseensä ja kykenee jatkamaan elämää vain jos hän pitää kiinni täydellisestä itsekuvasta. Näin narsistinen persoonallisuus juuttuu. Ryhmä ei kykene ilmaisemaan itseään suoraan, koska sillä ei ole ruumista. Ryhmä voi nousta esiin vain jäsentensä kautta. Tuota toteuttaessaan valittu ryhmän jäsen välittää sanoman ryhmälle. Aika ajoin jokainen jäsen välittää jonkin sanoman ja sellainen on ryhmän tapa olla suhteessa itseensä jäsentensä kautta. Syntipukki on erityisen herkkä konflikteille, jotka liittyvät ohjaajaan ja hän tuo esiin sanoman: me olemme vihaisia ohjaajalle. Mutta hänen nosinsa ei ole riittävän vahva ja siksi sanoma tulee esiin vääristyneenä ja egon kautta siitä tulee: Minä olen vihainen ohjaajalle. Yhdessä vihan kanssa hän omistaa myös syyllisyyden tunteen. Toiset ryhmän jäsenet käyttävät tilannetta hyväkseen ja välttääkseen yhteistä konfliktia, he vastaavat: kyllä, sinä olet vihainen ja sinä olet syyllinen. Sen jälkeen ryhmä kokee hetken aikaa helpotusta. Joonan kirja raamatussa ilmaisee tätä erityistä suhdetta sosiaalisen tiedostamattoman tasolla. Herra sanoo Joonalle, mene Niiniveen ja välitä sanoma, joka kertoo, että he ovat syyllisiä ja että Herra on heille vihainen. Joona ei pidä sanomasta ja hän pakenee. Hän istuu laivassa ryhmän kanssa ja myrsky puhkeaa. Ryhmä haluaa uhrata hänet sanoen, että Joona on muukalainen ja vastuussa myrskyn nousemisesta. He heittävät Joonan mereen. Ja Herra määräsi suuren kalan nielaisemaan Joonan; ja Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. (Joona 17) Herra pelastaa hänet ja lähettää hänet uudestaan matkaan sanoman kanssa. Tällä kertaa Joona tekee tehtävänsä mutta on yhä vihainen, koska Herra pitää anteeksiantamuksen hyvän sanoman itsellään, kun taas Joonan on välitettävä uhkaukset. Syntipukki transitionaaliobjektina Vain osa ei-halutuista tunteista projisoidaan syntipukkiin, loput projisoidaan pahaan ryhmään. Azazel on pahan ryhmän paha henki erämaassa. 17

18 Pappi nostaa jotain ryhmän päältä ja laittaa sen pukin päälle. Sitten eläin lähetetään Azazelille. Syntipukista tulee transitionaaliobjekti, sanansaattaja ryhmien välille. Kun syntipukista tulee kouriintuntuva projektioiden fasilitaattori, siitä tulee huonojen uutisten sanansaattaja. Se täytyy toimittaa jonnekin. Jos ei omalle ryhmälleen, sitten toiselle ryhmälle. Täytettyään roolinsa sanasaattajana syntipukki vapautuu. Kuinka ohjaaja työskentelee syntipukki-ilmiön kanssa? Pitkällä tähtäimellä ryhmän tarvitsee kehittää sosiaalinen selfinsä, nosinsa, joka auttaa sitä tuntemaan mihin kaikkien jakamat tunteet oikeasti kuuluvat. Ennen kuin tuo tapahtuu, tilanne pitää pelastaa. Ryhmä pääsi siihen asti, että sillä oli yhteisiä tunteita mutta se ei kyennyt omistamaan niitä. Jäsenet tietävät kuinka projisoida ja virhesijoittaa ja he käyttävät noita defenssejä. Tiedämme, että on ohjaajan tehtävä ottaa kantaakseen ja omistaakseen tunteet, jotka projisoidaan syntipukkiin niin kauan kuin ryhmä ei siihen kykene. Kuinka tämä voidaan tehdä? Jos ohjaaja sanoo: te syytätte minua eikä häntä saattaa auttaa, muttei aina, koska ryhmä ei välttämättä ole kyllin kypsä tunnistamaan, mistä on kyse. Foulkes (1964) kutsuisi edellistä uhkapelitulkinnaksi. Olemme lähempänä todellista hetkeä, jos käytämme hetken dynamiikkaa hyväksemme. Tunteet siirtyvät kohteesta toiseen sympatioiden ja samankaltaisuuden pohjalta. Auttaa, jos ohjaaja on samaa mieltä syntipukin kommenttien ja käyttäytymisen kanssa. Tai, koska syntipukki usein yhdistetään pahaan ryhmään, ohjaaja sanoo jotain hyvää pahaksi kaavaillusta ryhmästä. Sellainen interventio voi olla hyvin tehokas, koska korkean ahdistuksen tasolla ohjaaja nauttii epätavallisen korkeasta valta-asemasta. Projektio ei ole päämäärä sinänsä. Pois heitetyt tunteet pitää omistaa uudestaan, Niihin pitää samaistua heti kun henkilö on kyllin vahva muutoin menetyksestä tulee lopullinen ja seuraa depressio. Samoin syntipukki lähetetään pois tunteiden kanssa, jotka kuuluvat kaikille. Jos syntipukki ei palaa, ryhmä kokee menetyksen ja masentuu. Maaniset defenssit saattavat aktivoitua, ryhmän jäsenet alkavat askaroida jonkin muun parissa tai he voivat rohkeasti sanoa: Oli hyvä päästä hänestä eroon tai olikin aika hänen lähteä. Syntipukin valta On erityinen syy, miksi syntipukki ei helposti luovu asemastaan, huolimatta kaikesta tuskasta ja nöyryytyksestä. Kun syntipukki tehdään vastuulliseksi monista tapahtumista, hän saavuttaa suuren vallan, joka ei ole vain fantasiaa. Syntipukkia ei vain halveksita vaan myös kunnioitetaan. Siksi hän saavuttaa tietyn vallan; hän kykenee näkemään ihmisten mieleen ja joskus häntä kuunnellaan. Kristus on erinomainen esimerkki, muttei suinkaan ainoa. Kliininen esimerkki Työ ryhmäni kanssa alkoi epätavallisissa olosuhteissa, koska ensimmäisten kuuden kokoontumisen jälkeen meidän piti siirtyä toiseen huoneeseen sairaalassa. Pinnalta katsoen mitään häiriötä ei vaikuttanut tapahtuneen. Ensimmäisen kokoontumisen aikana ryhmän jäsenet olivat hiljaisia uudessa paikassa. Kun kysyin heiltä, miltä heistä tuntuu, he vastasivat että muutos oli hyvä, koska täällä on mukavampaa ja enemmän valoa. Sen jälkeen David tuli kärsimättömäksi ja ehdotti, että meidän pitäisi päättää, mikä on ryhmän tarkoitus ja mitä sääntöjä noudatetaan. Hän tuli ryhmään työskennelläkseen ahdistuksensa ja satunnaisen depersonalisaation kanssa. David toi aika nopeasti esiin ongelmansa: ei kyennyt pidättelemään. R. Battagay (1983) huomauttaa, että sellaiset potilaat ilmaisevat jokaisen ongelmia ryhmässä hetkellä, jolloin toiset eivät ole vielä tietoisia niistä, eivätkä ole vielä valmiita kohtaamaan niitä. Hyvin usein rajatilaiset tekevät niin ja he helposti joutuvat uhratuiksi ja ryhmä hankkiutuu heistä eroon. John otti säännöllisesti vastakkaisen kannan ja ilmaisi ryhmän tunteet Davidia vastaan. Olimme uusia yhdessä, tuskin edes ryhmä. Pinnalta katsoen varhaisessa vaiheessa tapahtunut muutos lisäsi ryhmän koheesiota, mutta kukaan ei tuntenut syvempää dynamiikkaa; emme tunteneet toisiamme. Kliinisten raporttien perusteella tiesin, että David oli käynyt vihaisia väittelyjä isänsä kanssa. Hän myös joi ja satunnaisesti käytti huumeita. Arvioin, että ryhmä pystyi 18

19 pitämään huolta itsestään ja että minun tuli suojella Davidia. Otin vastuun tilanteesta ja ilmaisin tunteen, jota ryhmä tiedostamattaan tunsi ja jonka se projisoi Davidiin. Sanoin, että olin vihainen sairaalalle, koska he siirsivät meidät eri huoneeseen. Näin tekemällä käänsin heidän vihansa suuntautumaan itseeni ja sitten sairaalaan. Olimme avohoitopotilaiden ryhmä; kaikki ryhmän jäsenet saivat lähetteensä sairaalalta ja he olivat riippuvaisia sairaalasta. Tiesin, ettei interventioni ratkaissut mitään, mutta vähensin Davidiin kohdistuvaa painetta. Arvioin, ettei David olisi kyennyt kantamaan painetta tuolla hetkellä ja myös ryhmän ahdistus helpotti. Oli olemassa vaara, että jos ryhmä olisi projisoinut vihan itseensä, se olisi kääntynyt sisäänpäin ja tullut narsistiseksi. Oli jo olemassa tiettyjä merkkejä siitä. Samalla kun he olivat vihaisia Davidille, he pohtivat, mistä ryhmässä oikein oli kysymys ja oliko sitä mitään hyötyä. Kun ilmaisin oman vihani, ilmapiiri puhdistui, jäsenet liittyivät toisiinsa vapautuneemmin ja David oli helpottunut. Tätä tapahtumaa ei vielä voi kutsua syntipukki-ilmiöksi koska uudessa ryhmässä ei ole kylliksi jaettua tunnetta, jota yksi ryhmän jäsenistä voi ilmaista, mutta selväksi tuli kenestä tulisi syntipukki ryhmän elämässä. Vuotta myöhemmin esiintyi samankaltainen ongelma. Sairaalaa organisoitiin uudelleen eikä meille jäänyt tilaa rakennuksessa. Meidän täytyi muuttaa ja lopulta päädyimme yksityiseen konsultointi huoneeseeni. Toistunut konflikti herätti eloon vanhat ongelmat ryhmässä. David oli ilmeisen ahdistunut ja siten teki ryhmälle helpoksi projisoida muidenkin ahdistuksen itseensä. John hyökkäsi Davidin kimppuun ja ilmaisi ryhmän aggressiiviset tunteet Davidia kohtaan. Jotain oli kuitenkin toisin kuin ennen. Olimme olleet yhdessä vuoden ja tunsimme toisemme. David tiesi, että hän oli vihainen isälleen ja transferenssin kautta jokaiselle, joka oli sosiaalisesti hänen yläpuolellaan ja me tiesimme, että David oli perheensä syntipukki. Sen työn avulla, jota olimme jo tehneet ryhmässä, David kykeni ilmaisemaan vihansa sairaalaa kohtaan. Hän nautti vallasta, jonka ryhmä hänelle antoi kun se teki hänet vastuulliseksi niin suuresta määrästä syyllisyyttä, jota ryhmä koki, koska oli vihainen sairaalalle. Noudattaen Davidin päätöstä, ryhmä kirjoitti yhteisen kirjeen sairaalan johdolle. En puuttunut asiaan. Kirje oli rauhallinen ja realistinen. Olin heihin tyytyväinen. Samalla kun kaikki tämä tapahtui, David alkoi jäädä pois istunnoista. Hän puhui vaikeuksistaan työpaikallaan, (hän oli päässyt töihin) mikä esti häntä tulemasta ajoissa paikalle. Seuraavallakaan kerralla hän ei tullut. Ryhmä oli kyllin vahva käsittelemään ongelmaa keskenään, niinpä päätin konfrontoida heidän vihaansa sairaalaa kohtaan. Se ei ollut helppoa siksi, että osittain olin samaa mieltä heidän kanssaan. Lopulta määrittelin tilanteen, että heidän kritiikkinsä oli oikeutettua, mutta heidän reaktionsa oli liian vahva. Tuollaiset erot eivät koskaan ole täysin selviä. Joka tapauksessa heidän vihansa kääntyi minua kohti ja minä peilasin tapaa, jolla he olivat vihaisia Davidille ja karkottivat hänet pois. Kerroin heille, että jos he olivat vihaisia sairaalalle, he voisivat kertoa siitä minulle. Kun John hyökkäsi kimppuuni, tiesin että interventioni oli onnistunut. Seuraavassa istunnossa he kirjoittivat kirjeen Davidille ja pyysivät häntä palaamaan. David palasi ja kaikista tuntui paremmalta. Vapautuneen rakkauden ilmapiirissä kävimme käsiksi moniin ongelmiin, mutta he tuntuivat unohtavan minut. He puhuivat läsnä ollessani ikään kuin en olisi paikalla. Ilmeisesti minusta oli tullut syntipukki. Minä avoimesti yhdistin itseni sairaalan johtoon kunnes lopulta David kykeni ilmaisemaan vihaansa heitä kohtaan. Näytti, että olimme päässeet yli ongelmasta. Davidin ahdistus väheni ja hän parani monella tavoin. 19

20 Vuosi edellistä myöhemmin, kerroin ryhmälle uuden jäsenen saapumisesta. Samanaikaisesti David sai ylennyksen työpaikallaan ja hänestä tuli osastonjohtaja. Davidissa heräsi ongelma, joka liittyi johtajiin ja hänen oli vaikea hyväksyä uutta rooliaan, koska oli yhä vihainen isälleen. Hänen oli vaikea tulla johtajaksi. Tuo ongelma yksinään olisi voinut olla Davidin hallittavissa, mutta yhdessä uuden jäsenen saapumisen kanssa se oli liikaa hänelle. Nuoremman sisaruksen saapuminen, joka johti keskeisen aseman menettämiseen, oli osa Davidin lapsuuden ongelmaa. Hän menetti voimansa ja onnistui saamaan ryhmän vihaiseksi. Ryhmä kääntyi häntä vastaan ja karkotti hänet pois, tällä kertaa lopullisesti. Uusi jäsen saapui. Hän ei koskaan tavannut Davidia, mutta sai kuulla hänestä, kun ryhmä masentui. Uusi jäsen Kate halusi kuulla missä määrin hän oli aiheuttanut masennuksen. Hän olisi halunnut olla tykätty ja hyväksytty. Aluksi he eivät halunneet puhua Davidista, ikään kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan, vaan he ahdistuvat siitä, että menettäisivät Katen. Muistutin ryhmää Davidista. Kun heidän täytyi ajatella Davidia, he jatkuvasti vertaisivat Davidia Kateen. Katen piti työskennellä todella kovasti tullakseen itsekseen ryhmässä. LÄHTEITÄ: Battegay, R. (1983). The phenomenon of the sacrifice of Isac in theraputic groups. Group Analysis, 16: Bion, W. R (1962). The psycho-analytic study of thinking. In: International Journal of Psychoanalysis, 43: M enzies, I. E. P. (1970). The Functioning of Social Systems as a Defence Against Anxiety. London, Meadley Brothers Ltd. Foulkes, S. H. (1948). Introduction to Group-analytic Psychotherapy. London: Maresfield Reprints. Holy Bible (1864). King James Version. Oxford: Oxford University Press. Skynner, R. (1976). One Flash: Separate Persons. London: Constable. Whitaker, D. S., & Liberman, M. A. (1964). Psychotherapy Through the Group Process. New York: A therton Press Yalom, I. D. (1995). The Theory and Practice of Group Psychotherapy. New York: Basic Books. A. P. Tom Ormay has been a psychoanalytic psychotherapist for the last forty years and a group analyst for the last thirty years, in private practice. He has taught in the Royal College of Art and in Goldsmith College in London, and also in various professional institutions. Presently living in Hungary, he is teaching in the University of Physical Education Budapest, in the John Wesley Theological College Budapest, and in the University of Szeged. He is a member of the Institute of Group Analysis, London and the Group Analytic Society, London. He is the editor of the journal Group Analysis. 20

21 Raportti Lissabonin koulutuksesta Juha-Matti Toivola Osallistuin heinä-elokuun vaihteessa 16. eurooppalaiseen ryhmäanalyysi symposiumiin Lissabonissa. Kyseessä oli 4. ko. symposiumini ja lisäksi olen muuten osallistunut moniin muihin ryhmäanalyyttisiin ulkomaisiin työpajoihin, joten tilanne oli minulle hyvin tuttu ja samaten monet 400 osallistujasta oli aiemmista yhteyksistä tuttuja. Tähän tuttuuteen liittyi varmaan ennakkotunne, että tällä kertaa en tule kokemaan tai oppimaan mitään uutta ja koko tapahtuma tulee olemaan suuri pettymys. Kuten niin monta kertaa aiemminkin ja varmaan useasti jatkossa niin olin väärässä. Symposium alkoi tutulla eteläeurooppalaisella pönotyksellä eli iäkäs paikallinen suuruus epäselvällä englannilla pitää pitkän puheenvuoron aiheenaan maan ensimmäinen alan harrastaja, jonka sankarillista erinomaisuutta ja teoreettista luovuutta todistettiin. Olen pyytänyt vaimoani lyömään minua Foulkesin (ryhmäanalyysin perustaja) kootuilla teoksilla päähän, jos minä joskus vielä vanhempana suostun vastaavankaltaiseen kaiken innostuksen tappavaan museaaliseen horinaan. Iltapäivisin oli aina pienempiä teoreettisia esityksiä. Tiistaina oli viikon kohokohta, esitys S.H. Foulkesin ja Maxim Gorkin näytelmän Pohjalla yhteyksistä. Yhteys on siis siinä, että Foulkes oli kiinnostunut näyttelemisestä, ja ko. näytelmä on yksi innoittaja ajatukseen tehdä psykoterapiaa ryhmässä. Ryhmäpsykoterapia tilanne on yhdenlainen näyttämö ja näytelmä itsessään. Psykodraama on tietenkin Morenon käynnistämänä suorempi näyttelemisen ja psykoterapian yhdistelmä. Minä olin vaikuttunut. Viikon anti oli saatu jo ensimmäisenä päivänä. Mutta lisää seurasi tiistaina myöhemmin iltapäivällä. Esitys jonkinlaisesta portugalilaisesta toteemista ryhmäpsykoterapian ytimenä, en ymmärtänyt. Winnicott ryhmän ohjaajana, no enpä tiedä. Keskiviikkoiltapäivällä ahtauduin liian monen muun kanssa miettimään sosiaalisen tiedostamattoman käsitettä. Aihe on suosittu, mutta samalla käsittämättömän epäselvä. Epätarkkuudesta johtuen varmaan kaikki voivat siihen sisällyttää juuri niitä asioita, joita itseä kiinnostaa. Viimeisenä joka päivä oli koko 400 ihmisen suurryhmä. Näin suuren joukon on vaikea keskustella. Seuraavana päivänä päästiin kiinni johonkin elävään. Aamuluennossa kuultiin peilineuroneista, jotka muodostavat sosiaalisen vuorovaikutuksen biologista pohjaa. Symposiumin koskettavin anti alkoi tämän jälkeen eli viikon kestävä päivittäinen pienryhmä. Osallistujat olivat ympäri maailmaa. Nämä symposium pienryhmät ovat ainutlaatuisia kohtaamisia. 21