PÄÄTÖS Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston päätös Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä.

Transkriptio

1 Tämä on päätöksen verkkoversio, jossa on otettu huomioon henkilötietolain (523/1999) tavoitteet yksityisyyden suojasta siten, että päätöksestä on poistettu valittajina olevien yksityisten henkilöiden nimet. PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen DNr:o YM2/5222/2013 ASIA Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan vahvistaminen VAHVISTETTAVAKSI SAATETTU PÄÄTÖS KAAVAN SISÄLTÖ LAUSUNNOT Sisäasiainministeriö Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston päätös Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava käsittää Uudenmaan alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, liikennejärjestelmään, vähittäiskaupan palveluverkkoon ja haja-asutuksen ohjaukseen liittyvät alueidenkäyttöratkaisut. Maakuntakaava kumoaa osittain alueella voimassa olevat maakuntakaavat. Sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet maakuntakaavasta lausunnon. Kaavasta on antanut lausuntonsa myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö ovat ilmoittaneet, ettei niillä ole huomauttamista tai lausuttavaa kaavasta. Sisäasiainministeriö on todennut, ettei kaavan vaikutusten arvioinneissa ole huomioitu turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Lausunnossa on viitattu tältä osin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskeviin tavoitteisiin ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuviin haittoihin ja riskeihin, poikkeuksellisiin luonnonoloihin, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, tulvavaara-alueisiin ja tulvariskeihin liittyen. Sisäasiainministeriön mukaan kaavasta ei käy ilmi, miten tulvavaara-alueet on otettu huomioon rakentamisen sijoittamisessa. Tulvavaaroihin liittyen ei löydy mainintoja lainkaan. Kaavan perusteella ei ole mahdollista arvioida, miten yhdyskuntien toimivuuden kannalta erityisen tärkeiden toimintojen suojaaminen tai niiden sijoittaminen siten, että ympäristö- ja henkilövahinkoriskit on otettu huomioon, on toteutettu. Turvallisuuteen vaikuttavia elementtejä tulisi ottaa huomioon jo maakuntakaavassa. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti ympäristöuhat ja poikkeukselliset luonnonolot ja niiden vaikutukset tulisi kattavammin ottaa huomioon samoin kuin tulvavaara-alueet sekä erityisen tärkeät toiminnot, joihin liittyy huomattavia ympäristö- tai henkilövahinkoriskejä. PL 35, VALTIONEUVOSTO

2 2 Puolustusministeriö Puolustusministeriön mukaan kaavassa on päivitetty puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueiden melualueet niiltä osin, kuin ne ovat olleet kaavan luonnosvaiheen valmistelussa. Näiden merkintöjen osalta puolustusministeriöllä ei ole ollut huomauttamista. Kaavan alueella on todettu olevan myös sellaisia puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueita, joiden melualueita ei ole merkitty. Näiden maanpuolustukseen tarpeellisten alueiden toimintaedellytysten turvaaminen on nähty tärkeänä siten, että myös niiden melualueet otetaan huomioon tulevassa maakuntakaavoituksessa. Maakuntaliittoa on tältä osin pyydetty olemaan yhteydessä puolustusvoimiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö on todennut, että kaavaan liittyy selvitys Uudenmaan maakunnallisesti arvokkaista kulttuuriympäristöistä. Niitä ei ole kuitenkaan esitetty kaavakartalla. Kaavakarttaa on täydennetty valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen (RKY 2009) osalta. Muilta osin nykyisten maakuntakaavojen kulttuuriympäristöä koskevat merkinnät jäävät voimaan. Kulttuuriympäristö tulisi ottaa seuraavan maakuntakaavan teemaksi, jotta koko maakunnan alueella voitaisiin myös maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt käsitellä yhdenmukaisesti oikeusvaikutteisella kaavakartalla. Opetus- ja kulttuuriministeriö on puoltanut näillä huomautuksilla kaavan vahvistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausunnon Museovirastolta, jonka lausunnossa on todettu muun muassa seuraavaa. Kulttuuriympäristöteemaa on käsitelty kaavakartalla vain valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY 2009) osalta. Ympäristön kulttuurihistoriallisten arvojen säilymiseen on kiinnitetty sen lisäksi huomiota kaavan keskeisten aluevarausmerkintöjen suunnittelumääräyksissä. Nykyisten maakuntakaavojen kulttuuriympäristöä ja maisemaa koskevat merkinnät jäävät voimaan. Kulttuuriympäristöjen vaikutusten arvioinnin periaatteita, heijastumista kaavaratkaisuun ja huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa on tarkennettu kaavaselostuksessa. Maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen selvitys (Missä maat on mainiommat) sisältää aiemmin puuttuneet kohdekuvaukset. Selvityksessä määriteltyjä kulttuuriympäristöjä ei ole otettu kaavakartalle, mutta kaavaselostuksessa viitataan tähän tausta-aineistoon tarkemman maankäytön suunnittelun apuna ja sen tuloksia todetaan hyödynnetyn maakuntakaavan aluevarausten määrittelyssä. Selostuksen liitteenä on selvitykseen perustuva kartta kohdeluetteloineen. Eri kaavojen epäyhtenäinen merkintätapa vaikeuttaa kaavan tulkintaa. Kulttuuriympäristöselvitykseen sisältyy kartta myös tunnetuista muinaisjäännöksistä sekä arvio inventointitilanteesta puutteineen, mikä auttaa osoittamaan lisäselvitystarpeen yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa ja suunnittelussa. Muinaisjäännöksiä koskeva selvitysvelvollisuus on otettu esille lisäksi kaavaselostuksessa kohdassa maakuntakaavan oikeusvaikutuksista viittaamalla muinaismuistolakiin. Kulttuuriympäristö tulee ottaa keskeiseksi teemaksi seuraavassa vaihemaakuntakaavassa, jotta maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö voidaan viimein arvioida ja käsitellä oikeusvaikutteisella kaavakartalla yhdenmukaisesti koko Uudenmaan alueella. Kulttuuriympäristön vaalimiseen painottunut kokonaisvaltainen tarkastelu on erityisen tärkeä maakunnassa, johon kohdistuu tulevaisuudessa suuria kasvu- ja muutospaineita. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan kulttuuriympäristöä koskeva tausta-aineisto antaa työlle hyvän lähtökohdan, joskin sen täydentämistarpeet tulee vielä erikseen arvioida. Museovirasto on katsonut kaavan täyttävän kulttuuriympäristöä koskevat maakuntakaavan sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja puoltanut kaavan vahvistamista.

3 3 Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa on todettu, ettei kaavan vahvistamiselle ole estettä. Lausunnossa on kuitenkin kiinnitetty huomioita seuraaviin seikkoihin. Kaavan keskeisenä tavoitteena on ollut yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Kaavakartan yksityiskohtaisuudesta johtuen kuntakaavoitukselle näyttäisi jäävän esitetyllä tarkkuudella varsin vähän liikkumavaraa. Maakuntakaavan pitkävaikutteisuuden takia kaavan olisi tullut olla strategisempi ja sen olisi tullut mahdollistaa myös vaihtoehtoisia suuntaviivoja maakunnan kehitykselle. Helsinkiin osoitetun keskustatoimintojen alueen on todettu olevan "valtakunnan keskus". Koska valtakunnallisia palvelu-, hallinto- ja muita toimintoja voi sijaita myös muualla ja muiden maakuntien alueella, merkinnän vaikutusta rakentamisen ohjaukseen olisi syytä kaava-asiakirjoissa tarkentaa. Myönteisenä on nähty se, että vaikutusten arvioinnissa on pyritty selvittämään myös vaikutukset maa- ja metsätaloudelle. Uusimaa on valtaosaltaan maaseutua, ja alueen kasvuolosuhteet tarjoavat hyvät mahdollisuudet esimerkiksi erikoiskasvien viljelyyn ja elintarviketuotantoon. Taajamatoimintojen aluemerkinnän sisälle jää maa- ja metsätalouskäytössä olevia alueita. Taajamatoimintojen aluemerkinnän suunnittelumääräys näyttää sisältävän lukuisia vaatimuksia taajaman yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle. Määräys ei kuitenkaan sisällä elinkeinon harjoittamiseksi tarvittavia turvaavia ja kehittäviä toimenpiteitä. Myös esimerkiksi lisääntyvät virkistystarpeet ja tiivistyvän aluerakenteen ympäristöön kohdistamat haitat saattavat vaikuttaa mahdollisuuksiin tuottaa laadukkaita elintarvikkeita tai harjoittaa maa- ja metsätalouselinkeinoja ilman merkittäviä häiriöitä. Suunnittelumääräyksessä edellytetään, että rakentamattomat rannat varataan yleiseen virkistykseen, jollei muu erityinen tarve edellyttäisi alueen osoittamista muuhun käyttöön. Määräys vaikuttaa varsin kategoriselta ja vie mahdollisuuksia tiivistettävien alueiden rakenteen monipuoliselta käytöltä. Määräyksen perusteeksi olisi tarvittu tarkempia selvityksiä rantojen nykyisestä käytöstä, soveltuvuudesta virkistyskäyttöön tai rantojen virkistyskäyttötarpeista. Kaavan virkistysaluemerkinnällä on osoitettu yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitettuja alueita. Nämä tulevat olemaan pääkaupunkiseudun asukasmäärä huomioon ottaen runsaassa käytössä. Suunnittelumääräyksessä olisi tullut painottaa, miten alueita voidaan myös kehittää ja valmentaa jatkuvaa kulutusta kestäviksi. Vaihemaakuntakaavan lähtökohdista metsät nähdään pitkälti virkistysalueina ja alueina, joita tarvitaan monimuotoisuuden turvaamiseen ja ekosysteemipalvelujen tuottajina. Uudenmaan metsillä on omistajilleen ja laajemminkin aluetaloudelle kuitenkin myös taloudellista merkitystä, eikä yksityisen maan ole tarkoitus toimia vain kasvavien taajamien virkistysalueina. Uudenmaan maakuntakaavoituksen ja vaihekaavan tavoitteiden valossa sekä Suomen tiheimmin rakennetulla seudulla olisi suotavaa, että virkistystä ja ekosysteemipalveluja pyrittäisiin tuottamaan taajamissa, missä näille seikoille on suurin tarve. Tämä edistäisi myös innovatiivisen kaupunkisuunnittelun kehittämistä ja muun muassa katutilojen, pihojen ja puistojen tarkoituksenmukaista mitoitusta, monipuolista suunnittelua ja käyttöä. Vaihemaakuntakaavalla olisi mahdollista ohjata kuntakaavoitusta ja rakentamista tähän suuntaan, mutta kaavan viheralueita koskeva osuus painottuu luonnonsuojeluun jättäen käytännön toimintamallit avoimeksi. Maakuntakaavan valkoiset alueet ovat pääasiassa maa- ja metsätalouden ja harvahkosti rakennettujen alueiden käytössä. Muiden maankäyttömuotojen vaatiessa lisää tilaa joutuu metsätalous yleensä väistymään alueelta tai sen harjoittamiselle tulee rajoitteita. Erityisen kovat paineet tähän ovat Uudellamaalla.

4 Kaavaa valmisteltaessa on haluttu turvata myös maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä kiinnittämällä huomiota pelto- ja metsäalueiden yhtenäisyyteen sekä estämällä suunnittelumääräyksellä ja kehittämissuosituksella valkoisten alueiden tarpeeton pirstominen. On hyvä, että kaavassa on otettu huomioon peltomaan merkitys Uudellemaalle myös muun muassa huoltovarmuuden, luonnon monimuotoisuuden ja lähiruuan tuotannon mahdollisuuksien näkökulmasta. Edelleen myönteisenä on pidettävä, että vaihemaakuntakaavassa on tuotu esiin ilmastonmuutoksen vaikutukset Uudellemaalle, kuten sään ääri-ilmiöt sekä tulvat ja merkittävimmät tulvariskialueet. Tiivistettävän alueen kehittämisperiaatemerkinnän suunnittelumääräyksen mukaan alueet tulee suunnitella joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn tukeutuvana. Suunnittelumääräyksessä ei siten ole otettu huomioon alueilla olevia työpaikkoja, mahdollisuuksia lisätä tulevaisuudessa työpaikkoja tai esimerkiksi muualle maakuntaan tai kauemmas suuntautuvan työmatka- ja asiointiliikenteen realistista toteuttamista. Tiivistettävien alueiden yhdyskunta- ja taajamarakenteen yksipuolistumista pelkiksi asuntoalueiksi tulisi välttää, ja niiden suunnittelumääräyksissä tulisi painottaa rakenteen monipuolisuutta ja muun muassa työpaikkamahdollisuuksien luomista, mikä osaltaan voisi vähentää liikenteen lisääntymistä ja sen haittavaikutuksia myös muualle maakuntaan. Kylien kehittämisen tulisi lähteä alueiden tarpeista, ja kehittyvien kylien verkko valikoituisi sen mukaisesti. Kylämerkintöjen sijoittuminen maakuntakaavassa ei näytä asiakirjojen perusteella perustuvan Uudenmaan maaseudun kehittämisen vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Maaseututoimintoja ja taajamien ja maaseutualueiden välistä vuorovaikutusta voidaan vahvistaa pääosin muilla välineillä kuin maakuntakaavalla. Uudenmaan maaseutualueille tulisi turvata monipuoliset luonnonvaraelinkeinojen mahdollisuudet. Kaikkien kylien kehittämisellä ei tule tavoitella asuintoimintojen sijoittamista, mihin kaavamerkintä ja selitys nyt ohjaavat. Rakentamisen sijoittuminen ja sen tiiviys riippuvat kuitenkin harjoitettavan toiminnan tarpeista. Esimerkiksi uusiutuvan energian tuotanto voi toimia verkottuen ja useita erillisiä yksikköjä muodostavalla rakenteella. Elintarviketuotannon harjoittamiselle on puolestaan eduksi, että se sijaitsee erillään muusta asutuksesta. Suunnittelumääräyksen tiiviin rakentamisen tavoite kyläalueilla ei kannusta kylille ominaiseen omavaraisuuteen ja lähitoimintoihin perustuvaan toimintaan. Suunnittelumääräyksessä olisi tullut painottaa näitä seikkoja ja mahdollistaa siten myös kestävän ja innovatiivisen yrittäjyyden lisääntyminen maaseutualueille. Tätä painotetaan sekä EU:n tavoitteissa maaseudun kehittämiseksi, Suomen nykyisessä maaseudun kehittämisohjelmassa sekä maaseuturahaston valmisteilla olevassa Suomen ohjelma-asiakirjassa. Kaavaselostuksessa tulisi selkeästi tuoda esille, että viheryhteystarvemerkinnästä ei aiheudu metsänhoidollisia rajoituksia eikä se rajoita maa- ja metsätalouden harjoittamista näillä alueilla. Liikenne- ja viestintäministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö on todennut, että kaava on kestävän yhdyskuntarakenteen ja tarkoituksenmukaisen liikennejärjestelmän näkökulmasta luonteeltaan ennen kaikkea mahdollistava. Myönteisenä on pidetty sitä, että kaavassa on merkittävä painotus raideliikenteeseen tukeutuvassa aluerakenteen kehittämisessä sekä tätä tavoitetta tukevassa joukkoliikenteen toteuttamisen ja asuinalueiden rakentamisen ajallisessa yhteensovittamisessa. Liikenteen pitkän aikavälin kehittämistarpeita on arvioitu riittävän vaikutusten arvioinnin kautta ja niihin on kaavassa varauduttu. Liikennejärjestelmän kokonaistarkastelua ei ole voitu tehdä, sillä Uudenmaan liikennejärjestelmään osana kuuluva meriliikenne on jätetty tarkastelualueen ulkopuolelle. Kaavan tavoitteet alue- ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä ovat kunnianhimoisia ottaen huomioon kaavassa osoitetut laajat yhdyskuntarakenteen laajenemisalueet. Kaavassa on otettu huomioon joukkoliikenteen kehittämistarpeet mahdollistamalla yhdyskuntarakenteen kehittäminen tiiviimmäksi. Tiivistäminen olisi voinut kaavassa olla paikoin tavoitteellisempaakin. 4

5 Joukkoliikenteen edistäminen on maakuntakaavassa otettu huomioon ja erityisesti raideliikenteen varauksiin on siis panostettu. Kaavassa on huomioitu myös linja-autoliikenteen merkitys liikkumistarpeen kannalta, varsinkin alueilla, jonne raideliikenteen ulottaminen ei ole mahdollista. Kaavassa on esitetty tärkeimmät joukkoliikenteen vaihtopaikat, joiden tilavaraukset tarkentuvat yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Myönteisenä on pidetty sitä, että pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on huomioitu ainakin suunnittelumääräystasolla. Näiden kulkumuotojen edistäminen on yhteydessä moneen sekä maakunnan että koko yhteiskunnan kannalta tärkeään tavoitteeseen. Pyöräilyn ja kävelyn olosuhteita edistämällä saavutettavuus ja sen myötä julkisen ja yksityisen palveluverkon tuottavuus paranevat, päästöt pienenevät ja elinympäristön viihtyisyys lisääntyy. Maakuntakaavan lähtökohta raideliikenteeseen perustuvasta yhdyskuntarakenteen kehittämisestä on vastannut hyvin valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon mukaisia linjauksia. Heli-radan varauksen poisjättäminen maakuntakaavasta on ollut perusteltua, kun vastaavasti kaavaan on merkitty varaus Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta itään suunnitellulle radalle. Sekä Pisara että Lentorata on esitetty maanalaisina varauksina. Lentoradan tarkempi linjaus ei tässä vaiheessa olisi ollut tarkoituksenmukaista sen pitkän ja epävarman toteuttamisaikataulun huomioon ottaen. Valtioneuvoston liikennepoliittisessa selonteossa on luvattu edistää pääkaupunkiseudun metrohankkeita. Maakuntakaavassa Länsimetro on maanalaisena varauksena Saunalahteen saakka ja yhteystarvemerkinnällä Kirkkonummen Sundsbergiin. Helsinki-Malmin lentoaseman lentoliikenteen aiheuttama lentomelualue on merkitty maakuntakaavaan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antaman ympäristölupapäätöksen mukaisena. Lentomelualue on hieman laajentunut alueen kaakkoisosassa verrattuna voimassa olevaan Uudenmaan maakuntakaavaan. Nyt vahvistettavana olevassa maakuntakaavassa osoitettu lentomelualue perustuu Finavia Oyj:n ympäristölupahakemuksen yhteydessä tekemään arvioon melun leviämisestä. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaan ei ole merkitty Helsinki-Vantaan lentoaseman lentotoiminnan mukaista melualuetta. Vuonna 2006 vahvistetun maakuntakaavan mukainen lentotoiminnan melualue perustuu vuonna 2001 laadittuun ja vuonna 2002 tarkistettuun lentomelun verhokäyrään. Kyseisen melulaskelman viimeinen ennustevuosi on Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Finavia Oyj:lle ympäristöluvan Helsinki-Vantaan lentoaseman toimintaan Päätökseen liittyvänä tausta-aineistona on ollut muun muassa Finavia Oyj:n vuonna 2008 tarkentama laskelma lentomelualueesta. Ympäristölupa-aineistoon liitetty melualuerajaus on vuonna 2002 tehdystä ennusteesta jonkin verran muuttunut osittain tarkemman laskentamenetelmän ja osittain pidemmälle ulottuvan ennusteen vuoksi. Maakuntakaavan melualueiden pitää perustua uusimpiin selvityksiin. Luonnosvaiheen kaavaselostuksessa on todettu, että melualue voidaan ottaa uudelleen tarkasteluun, jos ympäristölupapäätöksessä esitetään maakuntakaavasta poikkeavaa ratkaisua. Liikenne- ja viestintäministeriö on katsonut, että vastaavasti kuin Helsinki-Malmin lentoaseman kohdalla on tehty, tulisi ympäristölupahakemuksen yhteydessä esitetyn Helsinki-Vantaan lentoaseman melualuekartan olla myös Uudenmaan maakuntakaavan ratkaisujen pohjana. Uudenmaan liitto on valittanut kyseisestä ympäristölupapäätöksestä ja siihen liittyvästä melualuerajauksesta Vaasan hallinto-oikeuteen. Se on vaatinut, että aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksen liitteestä 2 ilmenevä toiminnan melualue muutetaan Uudenmaan vuonna 2006 vahvistetun maakuntakaavan lentomelualueiden sekä kuntien yleis- ja asemakaavojen mukaiseksi. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään (00403/12/5129) hylännyt Uudenmaan liiton tekemän lentotoiminnan melualuetta koskevan valituksen. 5

6 Maakuntakaavan ja ympäristöluvan ei tulisi olla ristiriidassa keskenään. Liikenne- ja viestintäministeriö on edellyttänyt, että kaavassa esitetään Helsinki-Vantaan lentoaseman lentoliikenteen melualue ajantasaisten melulaskentojen ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston Finavia Oyj:lle myöntämän ympäristöluvan mukaisesti vastaavasti kuin Helsinki-Malmin lentoaseman melualue. Vaasan hallinto-oikeuden antama päätös tukee tätä vaatimusta. Jotta maakuntakaava ja ympäristölupa eivät olisi ristiriidassa keskenään, on lausunnossa vaadittu maakuntakaavan palauttamista lentomelun osalta uudelleen valmisteltavaksi. Kaavan keskeisenä tavoitteena on ollut yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja maakunnan kilpailukyvyn vahvistaminen. Helsinki-Vantaan lentoaseman kilpailukyvyn ja kasvumahdollisuuksien turvaaminen on Suomen kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää. Valtiovarainministeriö on esittänyt vuoden 2013 toisessa lisätalousarvioesityksessään Finavia Oyj:lle 200 miljoonan euron määrärahaa Helsinki-Vantaan lentoaseman laajentamishankkeelle, mikä osoittaa, että valtiovalta haluaa turvata muun muassa Helsinki-Vantaan lentoaseman toimintaedellytysten kehittämisen. Satamia ei ole merkitty kaavakarttaan, vaan aikaisemmat kaavat jäävät näiltä osin voimaan. Vaihemaakuntakaavan liikennealueita koskeva muutettu suunnittelumääräys korvaa voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräyksen, mutta muutos ei kuitenkaan ole satamien toiminnan kannalta olennainen. Läntisen ja itäisen Uudenmaan alueella sovelletaan nyt satama-alueisiin erilaisia merkintätapoja ja suunnittelumääräyksiä. Aiemmassa Uudenmaan maakuntakaavassa satama-alueet on merkitty liikennealuemerkinnällä ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa satamaaluemerkinnällä. Selkeyden vuoksi satama-alueiden merkintätapa ja niitä koskevat suunnittelumääräykset olisi viimeistään seuraavassa vaihemaakuntakaavassa syytä yhtenäistää. Liikenne- ja viestintäministeriössä laaditaan parhaillaan meriliikennestrategiaa. Seuraavaa vaihemaakuntakaavaa laadittaessa olisi hyvä käsitellä myös meriliikennettä ja sen edellyttämiä väyliä ja satamia. Maantielain 4 :n mukaan Liikennevirasto määrää, mitkä maantiet ovat seututeitä ja mitkä yhdysteitä. Maakuntakaavaan on jäänyt virheitä tieverkon toiminnalliseen luokitukseen. Nikkilä Nikinmäki-yhteys ja Kilpilahden uusi tieyhteys on kaavassa merkitty seututieksi. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan molempien yhteyksien tulee olla yhdysteitä. Kilpilahden tieyhteys (maantie 11746) on rakennettu ympäröivää maankäyttöä palvelevana yhdystienä. Sen toiminnallisen luokan tulee jatkossakin olla yhdystie, sillä alueelle johtaa jo yksi seututieluokkainen tieyhteys. Nikkilä Nikinmäki-yhteydellä (maantie 1521) ei ole seututeiltä edellytettävää verkollista merkitystä. Ympäröivä maankäyttö ja asutus puolestaan tukevat yhteyden merkitsemistä yhdystienä. Liikenne- ja viestintäministeriö viittaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja liikennevastuualueiden laatimaan lausuntoon, jossa tieverkon toiminnallisen luokituksen muutosehdotukset on esitetty. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan tieverkon toiminnalliseen luokitukseen on tehtävä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaiset tarkistukset. Kaavaselostuksessa on käsitelty kaavaratkaisun edellyttämiä liikennejärjestelmän kehittämistarpeita, kuten rahoitusta, liikennemuotojen kysyntään vaikuttamista, erilaisten hankkeiden kohdentamista sekä eri liikennemuotojen erityistarpeita ja uhkakuvia. Myönteisenä on pidetty sitä, että kaavaselostuksessa on nostettu nämä pääosin liikenne- ja viestintäministeriön liikennepoliittisia tavoitteita vastaavat asiat käsittelyyn. Merkittävä yhteys maankäytön ja liikenteen ratkaisujen toteutumisen kannalta on myös maakuntakaavan kytkeytyminen muihin kuntien ja valtion välisiin sopimusmenettelyihin. Maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksilla saattaa olla vaikutusta tulevaisuuden kunta- ja seutukohtaisen maankäytön ja liikenteen toteutumiseen. Työpaikka- ja teollisuusalueiden suunnittelumääräyksissä tulisi ottaa huomioon turvalliset, kestävät ja sujuvat kulkuyhteydet jatkosuunnittelun pohjaksi. Kylien, palvelujen alueiden, seutukeskusten ja virkistysalueiden suunnittelumääräyksiin olisi hyvä lisätä saavutettavuus julkisella liikenteellä sekä turvalliset kulkuyhteydet. 6

7 Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntoon liitetyssä Finavia Oyj:n lausunnossa on todettu muun muassa seuraavaa. Vaihemaakuntakaavan aineistossa ei ole tunnistettu lentoliikenteen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman merkitystä Suomen tai maakunnan kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän yhtenä keskeisimmistä tekijöistä. Kaavaa laadittaessa ei ole otettu huomioon sen liikenteen kehittymistä sekä vuoteen 2025 ulottuvaa ennustetta lentokonemelusta. Meluennustetta laadittaessa on käytetty kansainvälisesti suositeltuja arviointimenetelmiä, jotka uudistuivat 2000-luvun puolivälissä. Melualue on sisällytetty Etelä-Suomen aluehallintoviraston lentoaseman ympäristölupapäätökseen ( ). Sen sijaan vaihemaakuntakaavassa on käytetty vanhentunutta Uudenmaan maakuntakaavassa esitettyä melualuetta. Tuusulan Rykmentinpuistoon on osoitettu taajamatoimintojen alue, joka mahdollistaa asuinalueiden kaavoittamisen suoraan lentoaseman kolmannen kiitotien laskeutumislinjalla sijaitsevalle alueelle. Ympäristöluvan mukaisen melualueen perusteella alueelle ei tulisi osoittaa asuinrakentamista. Finavia Oyj on lisäksi kiinnittänyt lausunnossaan huomiota eri maakuntaliittojen vaihtelevaan tapaan käyttää ympäristöministeriön ohjeen mukaisia melualuetta koskevia merkintöjä. Melualueen merkintään tulisi käyttää aaltoviivaa, joka sopii paremmin maakuntakaavan muiden merkintöjen tarkkuustasoon. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, että Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan valmistelussa on pääsääntöisesti otettu huomioon tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Terveyden edistämisen ja terveydensuojelun näkökulmasta myönteistä kaavassa on nykyisen yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja täydentäminen joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, piirissä olevilla alueilla. Melusta aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi kaavaan on merkitty Helsinki-Malmin lentokentän melualue ja puolustusvoimien melualueet. Myös Hangon lentokentän aiheuttama meluhaitta on otettu huomioon kaavassa. Helsinki-Vantaan lentokentän melualue on säilytetty ennallaan johtuen meneillään olevasta ympäristölupaprosessista. Liikenneväylien suunnittelumääräysten mukaan on otettava huomioon muun muassa luonnonsuojelu, pohja- ja pintavesien suojelu sekä Natura verkostoon kuuluville alueille aiheutuva meluhaitta. Sosiaali- ja terveysministeriö on pitänyt puutteellisena sitä, että olemassa olevalle asutukselle aiheutuvan meluhaitan torjunnasta ei ole suunnittelumääräyksissä mitään mainintaa. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut lausunnossaan muun muassa seuraavaa. Kaavaan sisältyvä arviointi kaavan vaikutuksista Natura verkostoon on riittävä lukuun ottamatta Vanhankaupunginlahden lintuvesi -nimistä Natura verkostoon kuuluvaa aluetta. Kivinokan virkistysalueen osoittaminen taajamatoimintojen alueeksi olisi edellyttänyt luonnonsuojelulain 65 :n mukaista arviointi- ja lausuntomenettelyä. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on kiinnittänyt huomiota erityisesti yhteisvaikutusten arviointitarpeeseen saman Natura verkostoon kuuluvan alueen läheisyydessä vireillä olevien muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa. Lausunnon mukaan vaihemaakuntakaavassa seututeinä osoitetut Kilpilahden tieyhteys (maantie 11746) ja Nikkilä-Nikinmäki-tieyhteys (maantie 1521) ovat toiminnalliselta luokitukseltaan kaavasta poiketen yhdysteitä. 7

8 8 VALITUKSET Valittajat Valitusten sisältö Maakuntavaltuuston päätöksestä ovat valittaneet: 1. Finavia Oyj, Vantaa 2. Finsora Oy, Tuusula 3. Kiinteistö Oy Hyrylän Nurmikko, Tuusula 4. Yhteisellä valituskirjelmällä valittajat A, Tuusula 5. valittajat B, Tuusula 6. Lemmikäinen Oyj, Helsinki 7. Yhteisellä valituskirjelmällä Pirilän Kukkatalo Oy, Tuusula; Kiinteistö Oy Amerintie 88, Tuusula ja Kukkatalon Puutarha Oy, Tuusula 8. Yhteisellä valituskirjelmällä Ruokakesko Oy, Helsinki; Helsingin Osuuskauppa Elanto, Helsinki; Kiinteistö Oy Voisalmen Liiketalo, Helsinki ja Kiinteistö Oy Lommilan Kauppakeskus, Espoo 9. Yhteisellä valituskirjelmällä valittaja C, Vantaa; Kiinteistö Oy Petikontie 1, Vantaa; Kiinteistö Oy Meripetikko, Vantaa; Kiinteistö Oy Vantaan Porttisuontie 11, Vantaa; Unikulma Oy, Vantaa ja Petikko-Varisto kauppiasyhdistys ry, Vantaa 10. Tuusulan kunta 11. valittaja D, Raasepori 12. valittaja E, Vihti 13. valittaja F, Vihti 14. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry 15. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki 16. valittaja G, Helsinki 17. Yhteisellä valituskirjelmällä valittajat H, Helsinki 18. valittaja I, Lohja 19. Pro Barösundin saaristo ry, Inkoo 20. valittaja J, Tuusula 1. Finavia Oyj Valituksessa on vaadittu Tuusulan Rykmentinpuiston alueelle osoitetun taajamatoimintojen alueen sekä Tuusulan Hyrylän keskustatoimintojen alueen ja tiivistettävän alueen kehittämisperiaatemerkinnän vahvistamatta jättämistä. Kaavan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi on vaadittu tältä osin ohjeistaen, että Helsinki-Vantaan lentoaseman melun uuden verhokäyrän mukaiselle alueelle ja sen välittömään läheisyyteen ei osoiteta uutta asutusta. Lisäksi on vaadittu muuttamaan Helsinki-Vantaan lentoaseman lentomelualue vastaamaan ympäristöluvan yhteydessä vahvistettua ajantasaista lentomelualuetta. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun muassa seuraavaa. Kaavan vaikutuksia ei ole selvitetty maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ssä säädetyllä tavalla. Valittaja on viitannut selvityksiä koskevaan oikeuskirjallisuuteen ja todennut muun muassa, että vaikutukset on tarpeen selvittää ja arvioida riittävän aikaisessa vaiheessa kaavaa laadittaessa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Helsinki-Vantaan lentoaseman toiminnalle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen toistaiseksi voimassaolevan luvan (49/2011/1, dnro ESAV/75/04.08/2010). Ympäristölupaharkinnan perusteena on ollut valittajan laatima lentokoneiden melua koskeva ennuste vuoteen 2025 saakka. Ympäristöluvassa ei ole asetettu määräyksiä melualueen laajuudesta. Ympäristöluvasta on valittanut muiden ohella Uudenmaan liitto. Keskeinen valitusperuste liittyy siihen, että lentomelualue olisi tullut sitovasti määrätä ympäristöluvassa Uudenmaan maakuntakaavassa esitetyn mukaisena. Uudenmaan maakuntakaavan melualue ei kuitenkaan valittajan mukaan vastaa viimeisintä ja ajantasaisinta käsitystä Helsinki-

9 Vantaan lentomelualueen laajuudesta ennustetilanteessa Tämän erimielisyyden vuoksi Helsinki-Vantaan lentoaseman lentomelualue on jätetty päivittämättä valituksenalaisessa kaavassa vastaamaan ajantasaisia tietoja lentomelusta. Helsinki-Vantaan lentoasema on Suomessa poikkeuksellinen, koska sen kautta on järjestetty kaikki keskeiset Suomen ulkomaan lentoyhteydet. Muu Suomen lentoasemaverkko toimii pääasiassa maan sisäisen lentoliikenteen asemina, joilta järjestetään syöttöliikenteenä myös yhteydet ulkomaille Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Suomen kansantalouden kannalta on erittäin tärkeää, että turvataan suomalaisen talouselämän jatkuvuus ja muiden ohella suomalaisia palvelevan lentoliikenteen kehittämisedellytykset. Lentoliikenteelle ei ole korvaajaa talouselämän kansainvälisten yhteyksien ylläpidossa. Liikematkustuksen edellytysten kehittäminen ja turvaaminen niin Helsinki-Vantaan lentoasemalla kuin koko maan lentoasemaverkolla on Suomelle elintärkeää. Helsinki-Vantaan lentoaseman kehittyminen ja tuottavuus mahdollistavat harvaan asutun ja samalla pinta-alaltaan suuren maan liikennepalvelujärjestelmän tärkeän palveluverkon osan kustannustehokkaan ylläpidon. Tämän kansallisen edun säilyminen riippuu jatkossakin Helsinki- Vantaan lentoaseman kehittymismahdollisuuksista. On tärkeää, ettei lentomelualueelle kaavoiteta uutta asutusta, joka voisi vaikuttaa lentoaseman toimivuuteen, turvallisuuteen ja kehitykseen. Helsinki-Vantaan lentoasema on sijainnut nykyisellä paikallaan vuodesta 1952 lähtien. Sen toiminnan kehittämisen turvaaminen on ollut lähtökohtana jo valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, joita sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n 2 momentin mukaisesti kaikkiin kaavoihin ja 28 :n 1 momentin nojalla vuoksi erityisesti maakuntakaavoihin. Tästä huolimatta kaava perustuu vanhentuneisiin tietoihin. Merkittävien lentoasemien kehittämismahdollisuuksien valtakunnallinen turvaaminen alueidenkäytössä on siten otettava huomioon. Helsinki-Vantaan lentoaseman ja lentoliikenteen kehittyminen on myös ollut yleisesti tunnettua ja sitä koskevaa tietoa on ollut saatavissa runsaasti julkisista lähteistä. Kiitoteiden laskeutumislinjojen sijainti ja kasvavan liikenteen ohjaaminen eri kiitoteille sekä melualueen keskeiset piirteet ja muodot olisi tullut ottaa huomioon jo pitkään lähialueiden maankäytön suunnittelussa. Näin ollen ajan tasalla oleva melun verhokäyrä tulee ottaa huomioon kaavoitettaessa uutta asutusta melualueelle ja tämän tulee nimenomaan lähteä jo maakuntakaavoituksesta. Lentomelualueen ja asutuksen väliin tulisi lentomelun erityisluonteesta johtuen jättää riittävä suoja-alue eikä kaavoissa tulisi osoittaa asutusta aivan kiinni verhokäyrän melualueeseen. Tästä olisi tarpeen määrätä palautuspäätöksessä. Esimerkiksi lentokonetyyppien kehittymisen, lentoliikenteen toimintatapojen muutosten ja melun laskentamenetelmien kehityksen johdosta lentomelualueissa saattaa jatkossakin tapahtua muutoksia, joiden perusteella suoraan lentomelualueen kulloiseenkin rajaan kiinni osoitettu asuminen saattaa muodostua ongelmalliseksi. Vaihemaakuntakaavassa ei ole otettu huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joten kaava tulee kumota edellä esitettyjen merkintöjen osalta myös tällä perusteella. Kaava mahdollistaa tiivistä asuinrakentamista Tuusulan Rykmentinpuiston alueelle, mikä estää Helsinki-Vantaan lentoaseman kehittämisen ja rinnakkaisten kiitoteiden välttämättömän ja ennusteen 2025 mukaisen käytön. Näin ollen se johtaa ympäristön ja talouden kannalta kestämättömiin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin ja vaarantaa maakunnan sekä koko valtakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n 3 momentin kohtien 3 ja 5 vastaisesti. Lentoasemaa ympäröivillä kaavoilla voi olla suurikin merkitys lentoliikenteen toimivuuden turvaamiselle. Lisäksi sen toiminta on siten erikoislaatuista, että sen vaikutukset ulottuvat toimintaalueen ulkopuolisiin suunnitteilla oleviin kaavoihin. Muun muassa tämän johdosta valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on otettu huomioon lentoasemien tulevaisuuden turvaaminen, minkä pitäisi kaavojen ohjausvaikutuksen kautta heijastua lentoasemia ympäröivien kaavojen laa- 9

10 dintaan. Näin ollen lentoaseman toiminta, erityisesti siitä aiheutuva melu, vaikuttaa siihen, miten ympäröivien alueiden maankäyttöä voidaan kaavoittaa, jotta maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen ja teknisen huollon järjestelyjen osalta toteutuvat. Helsinki-Vantaan lentoaseman pääasiallinen ympäristöhaitta on sen toiminnasta aiheutuva melu, joka ulottuu laajasti toiminta-aluetta ympäröivälle alueelle. Ympäristöluvan mukainen melun uusi verhokäyrä L den >55 db perustuu uuteen ajan tasalla olevaan tietoon ja se on laadittu soveltaen uutta kansainvälisesti hyväksyttyä laskentamenetelmää. Kaavassa lentomelualueelle osoitettu asuinrakentaminen voi toteutuessaan merkittävästi haitata Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöluvan mukaisen toiminnan jatkumista tai toisaalta lentomelulla voi olla haitallisina koettavia vaikutuksia uuden asuinalueen asukkaille. Valituksessa on kuvattu Helsinki-Vantaan lentoaseman toimintaa, siitä aiheutuvaa lentokonemelua, melualueen laajuutta nyt ja tulevaisuudessa, melualueen suhdetta asutukseen sekä melun laskentamenetelmiä. Valituksessa on lisäksi kuvattu muun muassa ympäristöluvan määräyksiä sekä lentoaseman toimintaan kuten lentoliikenteen kehitykseen, kiitoteiden käyttöön, ylläpitoon ja kapasiteettiin, lentokonemeluun, melunhallintaan, meluennusteisiin, melualueen asukasmäärien kehitykseen sekä lentoturvallisuuteen ja lentoreitteihin liittyviä näkökulmia. Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöluvan mukainen melualue tulee muuttumaan kiitoteiden 1 ja 3 suunnassa Tuusulan kunnan alueella. Tuusulan kunnan osalta verhokäyrän muutos verrattuna vuosina 2001 ja 2002 tehtyihin arvioihin johtuu laskentamenetelmän ja -ohjelmiston muutoksen lisäksi kiitotien 3 ennustetun käyttöjakauman muutoksista ilta- ja yöaikana. Lentomelualueen laajuuteen vaikuttavat muun muassa ilta-ajan liikenteen painotus, laskentamenetelmän muuttuminen ja laskeutuvien koneiden lentomenetelmien uudenlainen arvioiminen. Nykyinen maankäytön tilanne Tuusulan alueella ei käytännössä tarkoita, että melualue laajenisi varsinaisesti asuinalueille, vaikka alueella on yksittäisiä asuinrakennuksia. Tulevaa maankäytön suunnittelua tulisi siten ohjata ajantasaiseen tietoon perustuva lentomelun uusi verhokäyrä. Uuden verhokäyrän mukaista melualuetta ei ole huomioitu kaavassa Rykmentinpuiston alueen osalta. Maakuntakaavan taajamatoimintojen aluevarausmerkintä ja tiivistettävää aluetta tarkoittava kehittämisperiaatemerkintä Tuusulan Rykmentinpuiston alueella ohjaavat kaavoittamaan tiivistä asutusta lentoaseman ympäristöluvan mukaiselle melualueelle. Asuinrakentamista on kaavassa sijoitettu laskeutumisreittien melualueille. Laskeutumisreitit perustuvat nykyisin laitteisiin, jotka ohjaavat koneet laskeutumaan suoraan kiitotien linjaa pitkin viimeiset noin kilometriä. Reittejä ei nykytekniikan vallitessa voida muuttaa. Laskeutuvien koneiden melun hallintaan on olemassa vain rajallinen määrä keinoja. Nykyaikaisten koneiden aiheuttama melu on laskeutumisessa suurempi kuin lentoonlähdössä. Asuinrakentaminen kiitotien 3 laskeutumissektoriin vaarantaa välillisesti koko Helsinki-Vantaan lentoaseman kehittymisen. Lentoaseman kehittymisen kannalta on kynnyskysymys, että kiitoteitä 1 ja 3 voidaan käyttää rinnakkaisesti. Uuden asutuksen sijoittaminen kiitotien 3 lähestymissektoriin tulee johtamaan melua kokevien asukkaiden vaatimuksiin kiitotien 3 laskeutumisen vähentämisestä tai jopa kieltämisestä. Panostukset kiitotien 3 rakentamiseen ja käyttöönottoon Suomen lentoliikenteen tulevan kehittymisen varmistamiseksi ovat siten vaarassa muuttua hyödyttömiksi kaavasta johtuen. Uusista laskentamenetelmistä ja kiitoteiden käyttötapojen vuoksi melualueen ulottuvuus on Uudenmaan maakuntakaavan hyväksymisen jälkeen tarkentunut. Uusi ympäristölupa on myönnetty ottaen huomioon uuden verhokäyrän mukainen melun leviäminen, mikä tässä tapauksessa on ainoa mahdollinen toimintatapa. Etenkin kun kyse on Suomen merkittävimmän lentoaseman toiminnan turvallisuuden takaamisesta sekä lentoaseman kehittämisestä ja toiminnan jatkuvuudes- 10

11 ta, ei maakuntakaavan melualuetta tule ymmärtää sitovaksi siten, että sitä edelleen tulee noudattaa kaavoitettaessa uutta asutusta alueelle, jossa maakuntakaavan melualue ei enää vastaa todellista tilannetta. Lähtötiedoiltaan virheelliseksi tai vanhentuneeksi osoittautunut kaavoitus on siten muutettava vastaamaan uusimman tiedon nojalla myönnettyä ympäristölupaa, koska ympäristölupaa ei voida muuttaa vastamaan tällaista vanhentuneeseen tietoon perustuvaa kaavoitusta. Rykmentinpuiston aluetta kaavoitettaessa missä tahansa kaavassa tulee ottaa huomioon ajan tasalla olevaan tietoon perustuva melun verhokäyrä ja kaava tulee kumota valituksessa esitetyillä perusteilla. Valittaja on toiminta-aluetta ympäröivien alueiden kaavoista lausuessaan tuonut esiin sen, että lentoliikenteen kehityksestä ja laskentamenetelmien ja -ohjelmiston kehityksestä mahdollisesti aiheutuu muutoksia melualueen laajuuteen. Valittaja on pyrkinyt lausunnoillaan eri tasojen kaavoituksessa vaikuttamaan siihen, että Helsinki-Vantaan lentoaseman lentomelualueelle ja sen välittömään läheisyyteen ei kaavoitettaisi tiivistä uutta asutusta. Silti ympäryskunnissa näin on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvasti. Rykmentinpuiston osalta ristiriita lentomelun ja asutuksen suhteen on ilmeisin. Tuusulan Rykmentinpuiston hyväksytyssä osayleiskaavassa asutusta on osoitettu Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöluvan mukaiselle verhokäyrän alueelle. Rykmentinpuiston alueen lisäksi lentoaseman melualueella on merkitystä myös Uudenmaan muiden keskeisten alueiden maankäytölle lentomelun laajuudesta johtuen. Lentomelun erityispiirteiden vuoksi lentomelualueen välittömään läheisyyteenkään ei tulisi kaavoittaa tiivistä uutta asutusta, vaan lentomelualueen ja asutuksen väliin tulisi kaavoituksessa varata riittävä suoja-alue. 2. Finsora Oy, 3. Kiinteistö Oy Hyrylän Nurmikko, 4. valittajat A sekä 5. valittajat B Valituksissa on vaadittu kaavan vahvistamatta jättämistä vähittäiskaupan ratkaisun osalta. Kaavan palauttamista on vaadittu osin uudelleen valmisteltavaksi ohjeistaen, että Tuusulan Hyrylän eteläosaan osoitetun merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäiskoko nostetaan vähintään kerrosneliömetriin. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun muassa seuraavaa. Kaava perustuu kaupan ratkaisun osalta puutteellisiin kaupan nykytilaa koskeviin selvityksiin. Tuusulan Hyrylän eteläosan alueelle on merkitty yksi uusi merkitykseltään seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö, jonka enimmäiskooksi on määrätty kerrosneliömetriä. Tämä luku on liian pieni, sillä jo rakennetut kooltaan yli kerrosneliömetrin liikekiinteistöt ovat pinta-alaltaan yli kerrosneliömetriä ja asemakaavojen perusteella on mahdollisuus toteuttaa yli kerrosneliömetriä kaupallisia tiloja. Tämän johdosta Sulan alueelle osoitetun Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön koko pitää nostaa vähintään kerrosneliömetrin enimmäiskokoluokkaan. Valittajat ovat lisäksi yhtyneet Tuusulan kunnan valitukseen kyseisen vähittäiskaupan suuryksikön osalta. 6. Lemminkäinen Oyj Valituksessa on vaadittu Tuusulan Focus-alueelle osoitetun merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoituksen vahvistamatta jättämistä ja sen muuttamista kerrosneliömetriin tai kaavan palauttamista tältä osin uudelleen valmisteltavaksi virheellisesti tapahtuneen menettelyn korjaamiseksi. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun muassa seuraavaa. Tuusulan Hyrylän eteläosassa sijaitsevaa niin sanottua Focus-aluetta on Tuusulan kunnan toimesta kehitetty jo vuodesta 2005 lähtien. Tavoitteena on ollut luoda iso, noin kerrosneliömetrin yhtenäinen alue, jonka yhtenä osana olisi seudullisen vähittäiskaupan suuryksikkö. Alueen kehittämisen tavoitteena on ollut riittävän ison, noin kerrosneliömetrin kokoisen vähittäiskaupan suuryksikön saaminen alueelle. Valittaja on järjestelmällisesti ohjannut 11

12 investointejaan pois alueelta, luopunut omistamillaan kiinteistöillä sijainneesta rakennustuoteteollisuudesta ja etsinyt pääkaupunkiseudulta korvaavaa paikkaa infraliiketoimintansa ja huoltotoiminnalle. Valittaja on hankkinut omistukseensa alueella sijaitsevia puuttuvia maa-alueita, jotta vähittäiskaupan suuryksikkö pystyttäisiin toteuttamaan. Kyseiset toimenpiteet ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat valittajalle merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia. Siten Focus-alueen kaupan suuryksikön enimmäismitoituksen pienentäminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Focus-alueella on valmisteilla osayleiskaava, jonka tueksi on laadittu selvityksiä. FCG Planeko Oy:n laatima Etelä-Tuusulan kaupallinen selvitys Focus-alueesta osoittaa, että alueelle olisi mahdollista toteuttaa jopa kerrosneliömetrin kokoinen suuryksikkö. Uudenmaan maakuntakaavan valmisteluvaiheessa Focus-aluetta on tarkasteltu paljon suppeammin kuin edellä mainitussa kaupallisessa selvityksessä. Ei ole perusteltua, että maakuntakaavaa laadittaessa jätetään huomioimalta kyseisestä alueesta laaditut yksityiskohtaiset selvitykset. Focus-alueen kaupan suuryksikön enimmäismitoitusluokka on laskenut kerrosneliömetriin. Ratkaisun perusteena on ollut laskennallinen liiketilan tarve. Laskelmat ovat tältä osin virheellisiä ja perustuvat väestöennusteisiin, jotka poikkeavat Tuusulan kunnan ennusteista. Kaavoitusprosessin tulisi olla vuorovaikutteinen prosessi, jossa hyvin pitkälle edennyt yleiskaavoitus ohjaa myös ylemmän asteen kaavoituksen valmistelua, jollei pakottavia syitä tästä poikkeamiseen ole. Mitään pakottavia syitä poikkeamiseen ei ole kuitenkaan esitetty. Focus-alueen tuleva rakentaminen tulee vaatimaan suuria investointeja alueen infrastruktuuriin sekä olemassa olevan rakennuskannan purkamista. Vähittäiskaupan suuryksikön tulisi olla vähintään kerrosneliömetrin suuruinen, jotta investointien tekeminen olisi taloudellisesti järkevää. Alle kerrosneliömetrin suuruisen vähittäiskaupan suuryksikön vetovoima ei myöskään ole riittävä, koska sen tarjonnasta ei saada muodostettua riittävän laajaa ja monipuolista. Focus-alueen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoituksen pienentäminen perustuu virheellisten lähtötietojen perusteella tehtyihin laskelmiin. Maakuntakaavan valmistelussa ei ole huomioitu aikaisempia kyseisestä alueesta tehtyjä yksityiskohtaisia selvityksiä. Enimmäismitoituksen pienentäminen ei ota riittävällä tavalla huomioon alueen käytön taloudellisuutta ja lisäksi se aiheuttaa valittajalle kohtuuttomia kustannuksia. 7. Pirilän Kukkatalo Oy asiakumppaneineen Valituksessa on vaadittu kaavan vahvistamatta jättämistä kaupan ratkaisun osalta ja kaavan palauttamista tältä osin uudelleen valmisteltavaksi tai kaavan muuttamista siten, että Tuusulan Hyrylän eteläosan merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus poistetaan tai nostetaan kerrosneliömetriin. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun muassa seuraavaa. Alueella harjoitetaan puutarhakeskusliiketoimintaa sekä kasvien tuotanto- ja viljelytoimintaa. Maakuntakaavan kaavamääräyksillä ei tule haitata, vaikeuttaa tai poistaa puutarhakeskusliiketoiminnan eikä sen ympäristöalueiden liiketoiminnan kehittymistä ja laajentumisen edellytyksiä. On tärkeää, ettei alueen käyttömahdollisuuksia muihin tarkoituksiin estetä, jotta kyseinen kiinteistö voidaan tarvittaessa osoittaa seudulliseksi paljon tilaa vievän kaupan alueeksi nykyistä laajemmin. Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoituksessa on kaavapäätöksen mukaan huomioitu olemassa olevat liiketilat käsittäen myös ne paikalliset liiketilat, joilla ei ole seudullista merkitystä. Selvitysten perusteella maakunnan liitto on päätynyt siihen, että Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäiskokoluokka on kerrosneliömetriä. Valittajien muistutukseensa saaman vastineen mukaan Hyrylän eteläosaan kaavassa osoitetun vähittäiskaupan suuryksikön alueella on yhteensä kerrosneliömetriä liiketilaa, joten nykyiset 12

13 liiketilat huomioiden kaavan enimmäismitoitus sallii noin kerrosneliömetrin lisäliiketilojen rakentamisen. Liikerakentamisesta kerrosneliömetriä on paljon tilaa vaativan kaupan liiketilaa. Mainituissa luvuissa on mukana myös vain paikallista vaikutusta omaavat liiketilat. Vähittäiskaupan suuryksikön alueeseen sisältyvän Sulan alueen asemakaavoissa ei ole rajoitettu kaupallisten palvelujen pinta-alaa ja nämä sallivat vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoittamisen. Pelkästään alueen asemakaavojen mukainen kaupallisten palveluiden määrä alueella on yli kerrosneliömetriä. Tämä on jätetty kokonaan huomioimatta määriteltäessä Hyrylän eteläosan enimmäismitoitusta. Lisäksi näyttää siltä, että merkittävä osa Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön osoittavan kaavamerkinnän vaikutusalueen olemassa olevista liiketiloista, erityisesti osa autokaupasta, on jätetty huomioimatta kaavapäätöksen perusteena olevissa lähtötiedoissa. Tuusulan kunnan kaavapäätöstä koskevan valituksen mukaan yli kerrosneliömetrin suuruinen osuus autokaupasta on jätetty huomioimatta myös kaavapäätökseen liittyvässä tarkistetussa mitoitustaulukossa. Kyseessä oleva kaavamääräys ja siihen liittyvä enimmäismitoitus perustuvat siten virheellisiin ja puutteellisiin lähtötietoihin. Merkitykseltään seudullista vähittäiskaupan suuryksikköä koskeva kaavamääräys merkitsee ilmeisesti sitä, että jatkossa kaikki seudullisesti vaikutuksellisen paljon tilaa vaativan kaupan tilat ja muut vähittäiskaupan suuryksiköt otetaan huomioon kun arvioidaan sitä, milloin kaavapäätöksen mukaisen enimmäismitoituksen mukainen rakentamisen määrä on saavutettu. Eli uuden rakentamisen lisäksi huomioidaan myös olemassa oleva rakentaminen. Epäselvää on kuitenkin, huomioidaanko enimmäismitoituksen toteutumisen arvioinnissa myös vain paikallista vaikutusta omaavat hankkeet niin kuin on tehty enimmäismitoitusta määriteltäessä. Kaavamääräys ei ole tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavoin täsmällinen. Edellä esitetty tulkinta ei ole välttämättä ainoa vaihtoehto. Kyseinen määräys on sisällöllisesti epäselvä, koska se ei ota riittävän yksiselitteisesti kantaa siihen, miten olemassa oleva rakentaminen tai mikä rakentaminen ylipäänsä lopulta huomioidaan arvioitaessa enimmäismitoituksen täyttymistä. Maakuntakaavan määräysten tulisi olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Tämän vuoksi kaavapäätös näyttäisi olevan maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. Toisaalta, mikäli kaavamääräys edellyttää enimmäismitoituksen täyttymistä arvioitaessa myös paikallisten liiketilojen huomioimista, kaavamääräys on lain vastainen, koska maakuntakaavalla ei tule rajoittaa sellaisen liikerakentamisen määrää, jolla ei ole maakunnallisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a :ää koskeva siirtymäsäännös merkitsee sitä, ettei paljon tilaa vievän kaupan tiloja lueta vähittäiskaupan suuryksiköiksi ennen kuin vasta alkaen. Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a koskevan hallituksen esityksen ja ympäristöministeriön vuodelta 2012 olevan siirtymäsäännöksiä koskevan ohjeistuksen mukaan kunnat voivatkin siirtymäkauden aikana osoittaa seudullisesti merkittäviä yli kerrosneliömetrin suuruisia paljon tilaa vievän kaupan liiketiloja keskusta-alueiden ulkopuolelle asema- ja yleiskaavoissa, vaikka aluetta ei olisi osoitettu maakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksikölle, ei kuitenkaan km-merkinnällä. Edelleen kaavapäätöksen mukaiset enimmäismitoitukset eivät ole voimassa alueilla, joilla jo nyt on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava. Nämä kaavat voidaan siis toteuttaa ilman, että kaavapäätöksen mukainen enimmäismitoitus rajoittaisi niiden toteutusta. Samoin näiden kaavojen alueille voidaan osoittaa siirtymäaikana eli mennessä seudullisesti vaikutuksellista paljon tilaa vievää kauppaa kaavapäätöksen sitä estämättä. Tämä merkitsee sitä, että jo siirtymäajan kuluessa on mahdollista toteuttaa olemassa oleville asemakaava-alueille ja uusille asemakaava-alueille paljon tilaa vievän kaupan liiketiloja niin paljon, että kun ne huomioidaan vähittäiskaupan suuryksikköinä, enimmäismitoitus täyttyy ennen kuin se on tullut edes voimaan paljon tilaa vievän kaupan liiketilan osalta. Merkittävänä syynä tähän on se, että maakunnan liitto on enimmäismitoitusta arvioidessaan nimenomaisesti jättänyt huomioimatta olemassa olevien asemakaavojen olemassa olevat rakennusoikeudet. 13

14 14 Tästä seurannee muun muassa seuraavaa: 1) Ne maanomistajat, joilla nyt on asemakaavoitettua maata, ovat muita maanomistajia paremmassa asemassa, mikäli enimmäismitoitusta ei nosteta. Jo asemakaavoitettua maata omistavat voivat siirtymäsäännöksen nojalla saada alueilleen nopeasti vähittäiskaupan suuryksikköjen mitoitukseen myöhemmin laskettavaa paljon tilaa vievän kaupan liiketilaa ja kaavoittamattomia kiinteistöjä omistavat maanomistajat eivät välttämättä ehdi hyödyntää siirtymäsäännöstä. Kun heidän kaavansa ovat valmiina, enimmäismitoitus saattaa olla jo loppuun käytetty. Myös tarve tehdä hienosäätöä olemassa oleviin kaavoihin johtaa siihen, että niiden muuttamisessa pitää huomioida maakuntakaavan enimmäismitoitus. 2) Kun maakunnan liitto ei ole huomioinut mitoituksessa lainkaan jo olemassa olevia asemakaavoja, muodostuu mitoitus edellä sanotun perusteella auttamatta liian pieneksi. Maanomistajat ovat mahdollisesti joutuneet maksamaan alueidensa kaavoituksesta maankäyttökorvauksia ja nyt siis on uhkana, että näiden alueiden käyttöä seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden tarpeisiin rajoitetaan varsin radikaalisti. Käytännössä kaavapäätös saattaa johtaa kovaan maanomistajien väliseen kilpailuun ja ajaa esimerkiksi alueella nyt olevaa autokauppaa muualle. Enimmäismitoituksen rajaaminen näin alas merkitsee myös sitä, ettei käytännössä nykyistäkään kapasiteettia ole mahdollista käyttää täysimääräisesti. Lisäongelman aiheuttaa se, että seudullisiksi saatetaan katsoa pienetkin liiketilat, mikäli ne ovat osa isompaa kokonaisuutta. Tällöin näidenkin toteuttaminen saattaa estyä. 3) Kaavapäätöksen maankäyttöä ja maankäyttömahdollisuuksia rajoittava enimmäismitoitus on omiaan vaikuttamaan maan arvoon negatiivisesti. On oletettavaa, että enimmäismitoituksen mukaisen enimmäismäärän täytyttyä jäljelle jääneiden alueiden arvo alenee. Käytännössä tämä saattaa pakottaa maanomistajat hakemaan alueelleen ennenaikaisesti asemakaavaa tai sen muutosta, josta lähtökohtaisesti seuraa huomattaviakin ennenaikaisia maankäyttömaksuja tilanteessa, jossa maa-alue saattaa olla pitkäänkin muussa käytössä. 4) Kaavamääräyksen epämääräisyys jättää avoimeksi, miten enimmäismitoituksen täyttymistä laskettaessa huomioidaan merkitykseltään paikalliset tilat. Jos ne kuluttavat enimmäismitoitusta, herää kysymys, mihin tämä sääntely perustuu. Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäiskokoluokan valinta perustuu ratkaisevasti virheellisiin tietoihin ja puutteellisiin selvityksiin kyseisen kaavamääräyksen negatiivisista vaikutuksista. Kaavapäätös perustuu erityisesti kyseessä olevan kaavamääräyksen osalta maankäyttöja rakennuslain 9 :n vastaisesti puutteellisiin selvityksiin ja virheellisiin tietoihin muun muassa koska 1) kaavapäätöksen perustana olevien liiketilojen kokonaismäärä on virheellinen, 2) olemassa olevaa, asemakaavoihin perustuvaa potentiaalia ei ole riittävässä määrin huomioitu, 3) vähittäiskaupan suuryksikköä koskevan kaavamääräyksen negatiivisia vaikutuksia ei ole ainakaan Hyrylän eteläosan osalta selvitetty riittävästi ja koska 4) kaavapäätöksestä ei selviä, mikä rakentaminen huomioidaan arvioitaessa sitä, milloin Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus täyttyy ja mikä rakentaminen sen laskemisessa lopulta huomioidaan. Kaavapäätös estää alueen kehittymisen ja maankäytön seudullisia vaikutuksia omaavaan liiketilarakentamiseen, vaikka sen turvaaminen on valittajien käsityksen mukaan ollut yksi kaavoituksen tavoitteista. Pahimmillaan se saattaa johtaa esimerkiksi siihen, että autokauppa siirtyy Tuusulan alueelta muualle. Tämän vuoksi kaavapäätös on lainvastainen. Valittajien mukaan kaavapäätös asettaa heidät ja välittömästi heidän läheisyydessä kaavoittamattomalla alueella sijaitsevat maanomistajat huonompaan asemaan kuin Tuusulan itäväylän varrella sijaitsevat muut maanomistajat. Näin siksi, että ne maanomistajat, joiden maat sattuvat jo olemaan asemakaavoitettuja, saavat ajallisen edun maankäyttö- ja rakennuslain 71 a koskevan siirtymäsäännöksen hyödyntämisessä. Ne maanomistajat, joiden maita ei ehditä kaavoittaa ennen siirtymäsäännöksen aikarajan päättymistä, eivät voi välttämättä lainkaan hyödyntää maa-

15 alueitaan seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan tarpeisiin, jonka kuitenkin vireillä oleva Sulan osayleiskaava voimaan tullessaan mahdollistaisi. Tämä ei olisi mahdollista ainakaan vastaavassa laajuudessa kuin niille maanomistajille, joiden maa-alueet on jo asemakaavoitettu Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön vaikutusalueella. Näin maanomistajat joutuvat sattumanvaraisesti eriarvoiseen asemaan. Tätä kautta kaavapäätöksen mukainen maakuntakaava olisi maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n vastaisesti kohtuuton osalle alueen maanomistajia. Kaavapäätös on näin ollen maankäyttö- ja rakennuslain kohtuullisuusvaatimuksen ja perustuslakiin perustuvan maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen vastainen. Kaavoituksessa käytettäviä keinoja ohjaa niin sanottu suhteellisuusperiaate, jonka mukaan kaavoituksessa käytettävien keinojen tulee olla kohtuullisessa ja järjellisessä suhteessa siihen, mitä kaavoituksella tavoitellaan. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että kaavoituksessa julkinen puuttuminen tulee rajoittaa siihen vähimpään tasoon, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Se merkitsee myös sitä, ettei maanomistajille aiheuteta tarpeettomia tai kaavoituksen tavoitteisiin nähden ylimitoitettuja rajoituksia. Käytettävien keinojen suhteellisuus voidaan selvittää vain riittävillä selvityksillä. Tämä edellytys ei valittajien käsityksen mukaan täyty. Suhteellisuusperiaate liittyy myös seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön toteuttamista koskevaan suunnittelumääräykseen. Määräyksen mukaan merkitykseltään seudullista suuryksikköä ei saa toteuttaa ennen ympäröivien taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden toteuttamista. Valittajien käsityksen mukaan kyseinen määräys puuttuu liian voimakkaasti kaavoituksen ajoittamiseen, jota ei tulisi tehdä maakuntakaavatasolla vaan jättää harkittavaksi kunnallisen kaavoituksen yhteydessä. Kaavan tarkoituksen toteuttaminen ei edellytä tällaista määräystä ja se on siksi tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. On mahdotonta sanoa, mikä edellä mainituista toiminnoista on tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa ensin. Kun kyse on kuitenkin seudullisista toiminnoista, ei enää pidä ryhtyä määrittelemään toteutusjärjestystä. Määräys olisi vaarallinen ja myös suhteellisuusperiaatteen vastainen. Maakunnan liitto on muuttanut kyseisen kaavamääräyksen osalta kaavaselostuksen sisältöä, joka nyt poikkeaa varsinaisesta kaavamääräyksestä. Kaavaselostuksen mukaan ei edellytettäisi, että ympäröivät taajamatoiminnot tai työpaikka-alueet olisi kokonaan toteutettu, vaan riittäisi, että toteuttaminen on alkanut jossain määrin. Tämä osoittaa selvästi, ettei kaavapäätöksen ajoittamista koskeva kaavamääräys ole kaavan tarkoituksen mukainen eikä sitä palveleva. Joka tapauksessa se on varsin tulkinnanvarainen, koska se jättää täysin avoimeksi sen, mitä tarkoitetaan ympäröivien taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden toteuttamisella. Määräys tulee varmuudella johtamaan tulkinta- ja rajanveto-ongelmiin. Näin ollen kyseinen kaavamääräys tulisi ensisijaisesti poistaa kokonaan tai toissijaisesti, mikäli ympäristöministeriö pitää määräystä laillisena, kaavamääräyksen sisältö tulisi korjata vastaamaan maakunnan liiton kaavaselostuksessa ilmaisemaa tarkoitusta ja muuttaa tekstiasultaan riittävän yksiselitteiseksi. Kaavapäätös perustuu niin selkeästi virheellisiin ja puutteellisiin tietoihin, selvityksiin ja lähtökohtiin, että se ei miltään osin nyt kyseessä olevan kaavamääräyksen osalta täytä maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n vaatimusta. Kaavamääräys on myös epäselvä. Kaavapäätös johtaisi toteutuessaan tilanteeseen, jossa maanomistajat eivät voisi käyttää maataan siihen tarkoitukseen, johon se on maakuntakaavassa suunniteltu. Kaava asettaisi eri maanomistajat perusteettomasti täysin eriarvoiseen asemaan ilman kaavoituksellista perustetta. Nykyisen maapotentiaalin hyödyntäminen samoin kuin kaupallisten palveluiden kehittäminen ja laajentaminen sekä uusien kaupallisten palveluiden sijoittaminen Sulan alueelle tulee jatkossakin turvata. Tästä voidaan huolehtia ainoastaan nostamalla Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksikön mitoitusluokka kerrosneliömetriin. 15

16 16 8. Ruokakesko Oy asiakumppaneineen Valituksessa on vaadittu Espoon Lommilaan osoitettua merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön suunnittelumääräystä koskevan muutoksen vahvistamatta jättämistä. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun muassa seuraavaa. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavalla ei ole kumottu Uudenmaan maakuntakaavaan sisältyviä merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia kaavamerkintöjä mutta on kumottu ja korvattu kyseisiä merkintöjä koskeva suunnittelumääräys uudella määräyksellä. Ratkaisu on aiheuttanut epäselvyyttä kaavan valmisteluvaiheessa. Kaavaluonnos- tai ehdotuskartasta ei ole voinut havaita, että kaavalla muutetaan Uudenmaan maakuntakaavaa myös Lommilan osalta. Merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön suunnittelumääräys jättää tulkinnanvaraiseksi, voiko Lommilaan sijoittaa seudullisesti merkittävää erikoistavaran kauppaa tarkemmassa kuntatason suunnittelussa. Kaava voi merkittävästi heikentää valittajien mahdollisuuksia hyödyntää alueelta hankkimiaan kiinteistöjä ja aiheuttaa näin maankäyttö- ja rakennuslain 28 :ssä kiellettyä kohtuutonta haittaa. Lisäksi kaavamääräys on riittäviin selvityksiin perustumaton. Maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on pidettävä silmällä sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Kohtuutonta haittaa on yleensä arvioitu suhteessa kaavaratkaisun taloudellisiin vaikutuksiin. Käytännössä näitä vaikutuksia voidaan arvioida vertaamalla maanomistajan tai muun oikeuden haltijan taloudellista asemaa ennen ja jälkeen kaavan laatimisen. Jos kaavoitus aiheuttaa merkittävän kielteisen muutoksen maanomistajan asemaan, kysymys voi olla kohtuuttomuudesta, mikä voi ilmentyä elinkeinotoiminnan estymisenä tai sen muuttumisena kohtuuttoman hankalaksi tai kalliiksi. Valittajat ovat hankkineet alueella sijaitsevia kiinteistöjä kauppakeskushankkeen toteuttamista varten sen jälkeen, kun alueelle on osoitettu Uudenmaan maakuntakaavassa seudullisesti merkittävä vähittäiskaupan suuryksikkö, jonne saadaan sijoittaa päivittäistavarakauppaa ja erikoistavaran kauppaa. Tavoitteena on ollut rakentaa alueelle kauppakeskus, johon sijoitettaisiin päivittäistavarakauppaa ja sitä tukevaa erikoistavaran kauppaa. Kaavaratkaisu voi käytännössä estää Lommilan alueelle suunnitellun kauppakeskushankkeen toteuttamisen. On tulkinnanvaraista, mahdollistaako vaihemaakuntakaavan merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköltä koskeva määräys muuta kuin tilaa vaativaa erikoistavaran kauppaa ja päivittäistavarakauppaa sisältävän kauppakeskushankkeen sijoittamisen Lommilaan. Ainoastaan tilaa vaativan kaupan ja päivittäistavarakaupan yhdistävän kauppakeskuksen rakentaminen ei ole taloudellisesti toteuttamiskelpoista, koska nämä kaupan lajit eivät tue toisiaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Hankkeesta on tähän asti aiheutunut maanhankinta- ja suunnittelukustannuksia yhteensä noin 38 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon, että hyväksytty kaavaratkaisu voi estää taloudellisesti kannattavan merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisen Lommilaan, hyödyttömiksi käyvien kustannusten määrä sekä se, että hyödyttömäksi käyneiden kustannusten ainoa tarkoitus on ollut kehittää Lommilan kauppakeskushanketta, heikentyisi valittajien taloudellinen asema merkittävästi kaavasta johtuen. Kaavaratkaisu on siten kohtuuton ja lainvastainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n mukaan kaavan on perustuttava riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Lisäksi on arvioitava kaavaratkaisun vaikutukset. Kaavalla on muutettu myös Lommilaa koskevaa suunnittelumääräystä siten, että on tulkinnallista, salliiko se seudullisesti merkittävän erikoistavaran kaupan sijoittamista Lommilaan. Kaavaan liittyy kaupan palveluverkon mitoittamista ja vaikutusten arviointia koskeva selvitys, jossa on käsitelty muun muassa kaupan mitoitusta. Selvityksen mukaan seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköltä koskeva suunnittelumääräys on tarkistettu vastaamaan maankäyttö- ja rakennuslain kaupan kaavoitusta koskenutta uudistusta, jonka tavoitteena on ollut rajoittaa keskustakaupan kanssa kilpailevan kaupan sijoit-

17 tumista keskusta-alueiden ulkopuolelle. Selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että siinä olisi erityisesti tarkasteltu merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköltä koskevan suunnittelumääräyksen muuttamisen vaikutuksia nimenomaan Lommilan tapauksessa, vaan erikoistavaran kaupan kieltävä määräys on ulotettu koskemaan kategorisesti kaikkia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköltä, jotka sijoittuvat keskusta-alueiden ulkopuolelle. Valittajat katsovat, ettei kaavoituksen taustamateriaaliksi laadituissa kaupan sijoittumista koskevissa selvityksissä ole riittävällä tavalla otettu huomioon Lommilan erityisiä olosuhteita kohteena, joka ei haitallisella tavalla kilpaile keskustakaupan kanssa. Selvityksistä ei ilmene mitään sellaista, mikä edellyttäisi Lommilaa koskevan suunnittelumääräyksen muuttamista voimassa olevaan maakuntakaavaan nähden siten, ettei erikoistavaran kauppaa sallittaisi. Selvityksen perusteella voidaan katsoa, että Lommilan kehittäminen erikoistavarakaupan ja päivittäistavarakaupan yhdistävänä keskuksena on maankäyttö- ja rakennuslain kaupan sijoittumista koskevien tavoitteiden mukaista. Näin ollen kaavaratkaisu Lommilan osalta ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Valittajien mukaan kaavan seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeva suunnittelumääräys edustaa Lommilan osalta liian tiukkaa maankäyttö- ja rakennuslain tulkintaa. Vaikka vähittäiskaupan suuryksiköltä koskeneen lakimuutoksen perusteluissa todetaan, että erityisesti tilaa vaativa kauppa laadultaan on sellaista, että se perustellusti voi sijoittua keskusta-alueiden ulkopuolelle, tulee asian arvioinnissa laajemminkin ottaa huomioon lainmuutoksen tavoite. Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen ensisijaisena tavoitteena on ollut turvata palveluiden säilyminen keskusta-alueilla ja rajoittaa keskusta-alueiden kanssa kilpailevien vähittäiskaupan suuryksiköiden muodostuminen keskusta-alueiden ulkopuolelle. Tarkoituksena ei siten ole ollut kokonaan kieltää kaupan sijoittamista keskusta-alueiden ulkopuolelle. Lain esitöissä on muun muassa todettu, että mikäli kaavan laatimisen yhteydessä laaditut selvitykset osoittavat, ettei kaavaratkaisulla olisi haitallisia vaikutuksia keskusta-alueen asemaan kauppapaikkana, kaava täyttäisi tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain asettamat vaatimukset lainmukaiselle kaavalle. Päivittäistavarakaupan ja tilaa vaativan kaupan lisäksi myös erikoistavarakaupan Lommilaan mahdollistava kaavaratkaisu täyttäisi käytettävissä olevan selvityksen perusteella maankäyttö- ja rakennuslain 71 b :ssä säädettyjen vähittäiskaupan suuryksikköä koskevien erityisten sisältövaatimusten kriteerit ja erikoiskaupan poisjättäminen on muutoksenhakijoihin kohdistuvien vaikutusten kannalta ilmeisen kohtuutonta. Kaavaselostuksen ja taustaselvityksen mukaan maakuntakaavaan osoitettujen vähittäiskaupan suuryksiköiden alueelle olisi mahdollista sijoittaa muutakin kuin tilaa vaativaa kauppaa, mikäli vaikutusten arvioinnin perusteella kaupan laatua kuvaavat sijoittumisedellytykset täyttyvät. Lommilan osalta sijoittumisedellytykset täyttyvät, eikä Lommilaa koskevasta Uudenmaan maakuntakaavan suunnittelumääräyksestä olisi ollut tarpeen poistaa nimenomaista mainintaa muustakin kuin tilaa vaativasta erikoistavaran kaupasta. Myös kaavan tausta-aineistossa on tunnustettu Lommilan erityisasema suhteessa muihin seudullisesti merkittäviin vähittäiskaupan suuryksiköihin seudullisen erikoiskaupan ja päivittäistavarakaupan osalta. Kaava-aineistossa on valittajien mukaan arvioitu Lommilaa kohteena, johon erikoistavaran kauppaa voitaisiin sijoittaa. Tätä ei kuitenkaan ole todettu vähittäiskaupan suuryksiköltä koskevassa suunnittelumääräyksessä, jossa mainitaan erikseen, että Lommilaan saa sijoittaa seudullisesti merkittävää päivittäistavarakauppaa. Kaavaselostuksen mukaan Espoon Lommila poikkeaa muista kaavassa osoitetuista merkitykseltään seudullisista vähittäiskaupan suuryksiköistä siinä suhteessa, että sen palvelut ovat saavutettavissa joukkoliikenteellä eikä sillä ole haitallisia vaikutuksia Espoon keskuksen, Kauklahden tai Veikkolan päivittäistavarakaupalle. Lisäksi on todettu, että tällä hetkellä Espoon keskuksen, Kauklahden ja Veikkolan alueelta virtaa ostovoimaa muualle pääkaupunkiseudulle muun muassa monipuolisemman erikoistavarakaupan vuoksi. Espoon keskus pitää toiminnallisesti sisällään Ase- 17

18 manseudun, Nimismiehenpellon ja Lommilan. Aseman ja Lommilan välinen etäisyys on noin 1,6 km. Kyseinen väli on yhtenäistä kaupunkirakennetta ja muun muassa Espoon koulutuskeskus Omnian uudet tilat on rakennettu Espoon keskuksen asemanseudun ja Nimismiehenpellon väliin. Lommilan kauppakeskus sijoittuu olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen eikä siten vertaudu muihin keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella oleviin merkitykseltään seudullisiin vähittäiskaupan suuryksiköihin. Lommilan kauppakeskus ei muuta kuin tilaa vaativaa erikoistavaran kauppaa sisältävänäkään tulisi aiheuttamaan haittaa Espoon keskuksen tai muiden keskustatoimintojen alueiden kaupallisille palveluille. Lommila on helposti saavutettavassa joukkoliikenteellä ja sen toteuttaminen lyhentäisi asiointimatkoja, jotka suuntautuvat pois esimerkiksi Espoon keskuksen, Kauklahden ja Veikkolan alueelta monipuolisemman erikoistavaran kaupan perässä. Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön toteuttaminen sellaisena, että myös erikoistavaran kauppa sallittaisiin, toteuttaisi siten maankäyttö- ja rakennuslain kaupan sijoittumisen ohjausta koskeneen muutoksen tavoitteita. 9. valittaja C asiakumppaneineen Valituksessa on vaadittu kaavan vahvistamatta jättämistä ja kaavan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Mikäli kaavaa ei jätetä vahvistamatta, Vantaan Varisto-Petikon ja Porttipuiston merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksia on vaadittu muuttamaan tai muuttamaan määräystä siten, että enimmäismitoituksessa eivät ole mukana olemassa olevat paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan liiketilat. Mikäli maakunnan liitto ei anna suostumusta muutokseen, on vaadittu kaavan vahvistamatta jättämistä kokonaan tai ainakin Varisto-Petikon sekä Porttipuiston suuryksiköiden osalta. Lisäksi on vaadittu, ettei kaavaa määrätä tulemaan voimaan maankäyttö- ja rakennuslain 201 :n perusteella. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun muassa seuraavaa. Kaava ei täytä sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 :ssä asetettuja sisältövaatimuksia ja päätös kaavan hyväksymisestä on muutoinkin lainvastainen. Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa ei ole ollut määräyksiä liittyen vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukseen. Vaihemaakuntakaavalla on erityinen ohjaava merkitys eri alueiden kehitykselle erityisesti vähittäiskaupan keskittymiin liittyen ja myös kuntien asuntorakentamisen kaavoitukseen ja muiden palveluiden kehittämiseen kullakin alueella. Kaavan valmistelussa on esitetty aineistona päivätty Kaupan palveluverkon mitoittaminen ja vaikutusten arviointi -selvitys, sen päivitetty versio ja edelleen samanniminen uusi versio Uudenmaan liiton julkaisuna E Kyseinen aineisto erityisesti vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoituksen osalta perustuu puutteelliseen ja virheelliseen selvitykseen ja aineistossa esitettyihin virheellisiin johtopäätöksiin. Selvityksissä ei ole huomioitu jo toteutuneita asemakaavoja eikä jo olemassa olevan rakennuskannan merkitystä erityisesti Vantaalla Varisto- Petikon tai Porttipuiston alueilla. Maakuntakaavan valmistelussa on edellä mainittujen virheiden vuoksi Varisto-Petikon ja Porttipuiston alueilla vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitusta laskettu kummankin alueen osalta kerrosneliömetriä touko kesäkuussa 2012 nähtävillä olleesta esityksestä. Valittajien mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksessa on otettu lähtökohdaksi kokonaisvolyymi Uudenmaan alueella ja siihen liittyvä tai perustuva arvio. Valmistelun edetessä on karsittu kaupan kerrosneliömetrejä sellaisilta alueilta, joilla S- tai K-ryhmällä ei ole uusia kehityshankkeita valmisteilla. Toisaalta näiden ryhmien vielä aloittamattomia hankkeita, joiden osalta on jo laadittu asemakaava, ei ole huomioitu enimmäismitoitusta koskevissa laskelmissa. Maakuntakaavan hyväksyminen johtaa siihen, että vähittäiskaupan suuryksiköltä ollaan siirtämässä olemassa olevien keskittymien sijaan uusille alueille, kuten Tammistoon, Kivistöön, Porvooseen ja Hyvinkäälle, joissa uuden infrastruktuurin rakentaminen on vastoin alueiden käytöltä edellytet- 18

19 tyä ekologista kestävyyttä. Maakuntakaavan määräykset ovat myös ristiriidassa ympäristön ja talouden kannalta kestävän liikenteen ja teknisen huollon järjestämisen kanssa. Jättämällä huomioimatta tai arvioimalla väärin alueiden olemassa oleva rakennuskanta, toteutuneet kauppapaikat, yleis- ja asemakaavatilanne sekä kaupan ratkaisut, vaikuttaa maakuntakaava erityisen negatiivisesti Varisto-Petikon ja Porttipuiston alueiden jo olemassa olevan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, mutta myös laajemmin. Maakuntakaavan hyväksymisessä ei ole huomioitu alueiden käytön taloudellisuutta ja ratkaisusta aiheutuu kohtuutonta haittaa niiden maa-alueiden maanomistajille tai muille oikeuden haltijoille, joiden kiinteistöt sijaitsevat alueella, jonka kilpailukykyisen kehittämisen maakuntakaava perusteettomasti estää. Maakuntakaavoituksen perusteisiin kuuluu vaatimus maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Päätöksenteossa pitää noudattaa tarkoitussidonnaisuuden, suhteellisuuden ja objektiivisuuden periaatteita. Nämä periaatteet on sivuutettu kun vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksesta on päätetty. Enimmäismitoituksen liian tiukka rajaaminen vaikeuttaa elinkeinoelämän ja kaupan kehittämistä ja rajoittaa kilpailua, mikäli tietyn alueen luonnollinen kehittämismahdollisuus perusteettomasti ja tarpeettomasti päätetään rajata pois. Maakuntakaavan merkinnät ja määräykset -asiakirjassa on todettu, että merkitykseltään seudullisella vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan myös useasta myymälästä koostuvaa vähittäiskaupan aluetta, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa merkitykseltään seudulliseen vähittäiskaupan suuryksikköön. Määräys on virheellinen ja lainvastainen myös siltä osin, kuin paljon tilaa vaativan erityistavaran kaupan liiketiloja ei ole määrätty jäämään enimmäismitoituksen ulkopuolelle. Maakuntakaavan valmistelussa ja päätöksenteossa on kaupan palveluverkon mitoittamisen ja vaikutusten arviointi tehty vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ää. Arvioinnit ja perustuvat A. C. Nielsen Oy:n kaupankäyntiraportteihin. Näihin raportteihin sisältyvät lähinnä S- ja K-ryhmän päivittäistavarakaupat ja muut liikkeet on jätetty arvioissa huomiotta. Toisena arvioinnissa käytettynä perusteena ollut Google Maps ei kerro kaupan volyymeista tarpeellisia tietoja arvioinnin perusteeksi, kuten rakennuskohtaisia pinta-aloja tai asiakasvirtoja nykyisellä tieverkostolla. Sen perusteella ei voi myöskään määrittää rakennuksen kerroslukuja. Erityinen laiminlyönti valmistelussa ja päätöksenteossa on ollut se, että voimassaolevat yleis- ja asemakaavat on unohdettu tarkastelusta ja niiden merkitys on jäänyt arvioimatta. Tältä osin on viitattu Vantaan kaupungin lausuntoon tarkistetusta kaavaehdotuksesta. Arvioinnissa on lisäksi käytetty vanhentuneita tietoja eikä esimerkiksi Porttipuiston alueen tulevia rakennushankkeita ole huomioitu lainkaan. Tämän vuoksi jo olemassa olevat kaavoitetut hankkeet ovat ristiriidassa maakuntakaavan kanssa eikä se voimaan tullessaan sallisi uutta Varisto- Petikon tai Porttipuiston alueiden kehittämistä tai rakentamista alueelle. Päätöksenteon perusteena käytettyjä arviointeja voi pitää tarkoitushakuisina, mitä kuvaa muun muassa se, että 2010 ja 2035 olevat vähittäiskaupan suuryksiköiden lähiasukkaat ja ostovoiman riittävyys on kuvattu palveluverkkoselvityksen arvioinneissa ja eri tavoin myös jo toteutuneiden vuosien osalta. Esimerkiksi Varisto-Petikon ostovoiman riittävyys on toukokuussa 2012 esitetty 200 %:ksi vuonna 2010, mutta selvityksessä sen on katsottu vuonna 2010 olleen vain 80 %. Vähittäiskaupan ostovoiman riittävyyttä arvioitaessa palveluverkkoselvityksessä vaikutusalueet on arvioitu väärin, mistä selvänä osoituksena on muun muassa se, että Porttipuiston vaikutusalue on viisi kilometriä, vaikka esimerkiksi IKEA:an tulee asiakkaita ympäri Suomea ja myös ulkomailta. Viranomaisen päätöksenteossa pitää noudattaa yhdenvertaisuuden periaatetta, mikä asettaa viranomaiselle ratkaisukäytännön johdonmukaisuuden vaatimuksen. 19

20 Käytetyn aineiston perusteella voi arviointia perustellusti pitää tarkoitushakuisena. Se ei tue tasapuolista kaavoitusta, vaan korostaa uusien S- ja K-ryhmien hankkeiden välttämättömyyttä Uudellamaalla. Tämä johtaa siihen, että muilla alueilla ei vanhaa rakennuskantaa voisi enää kehittää mitenkään esimerkiksi muuttamalla kaupan käyttöön entisiä tehdas-, varasto- tai tuotantolaitosten kiinteistöjä, jotka ovat rakennemuutoksessa jääneet vajaakäyttöön tai tyhjiksi. Suurin virhe on arvioinneissa yleistää kaikki kauppa samanarvoiseksi, lähinnä päivittäistavarakaupaksi, ilman esimerkiksi paljon tilaa vaativan kaupan erikoispiirteitä ja tarvetta kehittää myös tätä toimintaa maakunnan alueella. Tulevaisuuden kehitystarve on erityisesti niillä alueilla, joissa on jo olemassa olevia paljon tilaa vaativia kaupan yksiköitä ja näitä yksiköitä varten syntyneet liikenneja muut kauppaa tukevat järjestelyt. Maakuntakaavan määräysten pitäisi olla yleispiirteisiä ja antaa liikkumavaraa kuntien kaavoitukselle, jossa helpommin on huomioitavissa kunkin alueen kulloinenkin kehitysvaihe ja sen asettamat tarpeet. Nyt kaavassa on Varisto-Petikon ja Porttipuiston alueiden kehitysmahdollisuudet käytännössä poissuljettu rajoittamalla vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus vastaamaan jo toteutunutta rakentamista ja vireillä olevia asemakaavan mukaisia hankkeita. Vantaan kaupungin mukaan maakuntakaavan mukainen seudullisten vähittäiskaupan suuryksikköalueiden enimmäismitoitusluku Varisto-Petikon ja Porttipuiston alueilla ei vastaa Vantaan tavoitteita. Porttipuistoa hallitsevat vetovoimaiset IKEA ja Ikanon kauppatalo. Alueella toimii myös muita huonekalukauppoja. Uusien kauppatalojen väleihin on jäänyt vanhoja teollisuustaloja, joita on alueen vetovoiman kasvaessa muutettu kauppakiinteistöiksi. Vantaan yleiskaavassa alue on kokonaan kaupan aluetta. Porttipuiston ja Hakunilan väliin on vanhan linja-autovarikon tilalle tulossa alueelle tarpeellinen iso ruokakauppa. Tuleva Östersundomin noin asukkaan kaupunginosa ja lähialueen voimakas täydennysrakentaminen tuovat alueelle lisää ostovoimaa erityisesti paljon tilaa vaativalle huonekalukaupalle. Vaikka alue on selvityksessä todettu hyvin elinkelpoiseksi, ei näitä seikkoja ole huomioitu arvioinnissa. Kun huomioidaan jo arvioinneista puuttuneet uudet valmiit rakennukset ja Vantaan voimassaolevan yleiskaavan mukaiset kaavoituspäätökset, on Porttipuiston alueelle jo tällä hetkellä rakennettu tai on vireillä rakennushankkeita enemmän kuin nyt päätetyn maakuntakaavan mukainen mitoitus, kuten edellä todettu. Kaupan palveluverkon mitoittamista koskevien selvitysten valmisteluaineistossa olevasta kartasta käy ilmi, että edellä mainittuja hankkeita ei ole huomioitu arvioinnissa. Valituksen liitteenä on kartta, johon on merkitty laskelmista pois jätetyt hankkeet. Myös kartassa vain osittain näkyvän Kodin Terra -hankkeen todetaan kuuluvan Porttipuiston alueeseen. Varisto-Petikon alue on kehittynyt ja 1990-lukujen aikana verraten hitaasti nykyiseksi merkittäväksi paljon tilaa vievän vähittäiskaupan keskittymäksi. Tällä hetkellä alueella toimii noin 200 yritystä ja niissä on yhteensä noin työpaikkaa. Alueen pinta-alue on suuri ja se on edelleen väljästi rakennettu. Alue on Vantaan yleiskaavassa kokonaan kaupan aluetta eikä paljon tilaa vaativaa vähittäiskaupan kerrosneliömetrejä ole rajoitettu muutoin kuin tonttikohtaisella asemakaavalla. Huonekalukaupoiksi ja osin myös teollisuusrakennuksiksi alun perin rakennetut kiinteistöt on rakennemuutoksen ja alueen kehittymisen myötä kaavoitettu ja saneerattu paljon tilaa vaativan kaupan käyttöön, lähinnä huonekalukaupoiksi. Alueen huonekalukaupan vaikutusalue on laaja ja ulottuu käytännössä myös muualle Suomeen. Myymälät ovat eri ketjujen päämyymälöitä, joissa tuotevalikoimat ovat väljästi esillä. Edellä kuvattu rakennemuutos teollisuusrakennuksista kauppataloiksi on vielä kuitenkin kesken. Yleensä kiinteistöt tai niitä hallinnoivat kiinteistöyhtiöt ovat 20