Joensuun Pyöräilijät ry. Historiikki

Transkriptio

1 Joensuun Pyöräilijät ry Historiikki

2 Joensuun Pyöräilijät ry Historiikki Sisällysluettelo PROLOGI:.. KESKUSJÄRJESTÖKYSYMYS TYÖVÄENURHEILUSSA 1960 LUVUN LOPUN TILANTEESEEN SAAKKA ETAPPI: JOENSUUN KATAJAN PYÖRÄILYTOIMINTA... 7 VUODEN 1967 PYÖRÄILYTILASTOT ETAPPI SEURAN PERUSTAMISEEN JOHTANEET VAIHEET ETAPPI JOENSUUN PYÖRÄILIJÖIDEN ALKUVUODET ETAPPI 1970 LUVUN LOPPU: TOIMINNAN UUDELLEEN KÄYNNISTÄMINEN...14 VÄLIPÄIVÄ: KATSAUS POHJOIS KARJALAISEN PYÖRÄILYN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN 1980 LUVUN TAITTEESSA...15 TYÖVÄENURHEILUN EHEYTYMINEN POHJOIS KARJALASSA JOEN PYÖRÄ 80:N PERUSTAMISEEN JOHTANEET VAIHEET ETAPPI JOUKO KAUPPISEN PUHEENJOHTAJAKAUSI : TOIMINTA VAHVISTUU ETAPPI LAMA SYÖ SEURATOIMINNAN RESURSSIT...23 MAASTOPYÖRÄILY LEVITTÄYTYY JOENSUU SEUDULLE ETAPPI UUTEEN NOUSUUN...30 EPILOGI: THE ROAD GOES ON AND ON AND ON FOREVER? TULOSLIITE:...33 JOENSUUN KORTTELIAJO KOLIN MÄKITEMPO KANSALLISET MAANTIEAJOT (E ÖLJY AJOT) LEHMON TEMPO (JULIE TEMPO) MAASTOPYÖRÄILYN XC CUP (KUWAHARA CUP / /ROCSPORT CUP) VIIKKOAJOT: IIKSENPORTTI 11,5 KM TOP

3 Prologi: Keskusjärjestökysymys työväenurheilussa 1960 luvun lopun tilanteeseen saakka Työväen urheiluseurat kuuluivat ennen vuoden 1918 kansalaissotaa SVUL:oon. Oman liiton perustaminen (TUL) tuli ajankohtaiseksi ja myös välttämättömäksi, kun SVUL syksyllä 1918 erotti seurat, jotka olivat osastoina osallistuneet kapinaan tai seurat, joiden jäsenistä yli puolet oli tuomittu osanotosta kapinaan. Sotavuosien jälkeen Suomen Kommunistinen Puolue nousi maan alta lailliseksi puolueeksi ja kansandemokraattinen liike (SKDL) syntyi. SKDL:stä pyrittiin rakentamaan laajaa kansanrintamaa, johon voisi liittyä jäsenjärjestöinä eri puolueita ja muita kansalaisjärjestöjä. SDP:sta irtaantui SKDL:oon sekä johtajia että jäsenjärjestöjä. Kolmen suuren puolueen (SKDL, SDP ja Maalaisliitto) yhteistyö kariutui 1940 luvun lopulla. Työväen puolueet ryhmittivät rintamansa kiihkeään valtataisteluun paitsi valtakunnallisella tasolla myös kaikissa joukko ja yhteistoimintajärjestöissä. Poliittisen kriisin oireet heijastuivat myös kansalaisjärjestötasolle ja siten myös urheiluliikkeeseen. TUL pysyi sosialidemokraattien hallussa, Karjalan piirissä puolueen asema oli horjumattoman vahva. Sotia seuranneina vuosina jatkui jo aiemmin alkanut urheilupoliittinen sopu porvarillisen urheilun kanssa ja valtiollisen urheilupolitiikan luominen. TUL:n urheilijoiden syrjintä oli vähäistä, yhteistoimintasopimusten kautta TUL:n urheilijat saattoivat osallistua porvarillisten järjestöjen kanssa samoihin kilpailuin ja saavuttaa maajoukkue ja olympiaedustuksia toisin kuin sotia edeltävänä aikana. TUL:n kentälle liiton johto perusteli kokonaisratkaisua käytännön asioiden ja kilpailutoiminnan järjestelyjen helpottumisella: yhteistoiminta ajan byrokratiaa kuvasi, että pientäkin kilpailua varten piti hakea lupa SVUL:n tai erikoisliittojen puolelta. Porvarillisen urheilun puolelta ja osalta sosialidemokraateilta tukea hakien puuhattiin ns. valtakunnanliittoa. TUL:n puheenjohtajaksi nostettiin puoluesihteeri Väinö Leskinen. SDP:n ja Leskisen tavoitteet olivat kommunistien kuriin saattaminen ja urheilupoliittinen kokonaisratkaisu Suomeen. Kokonaisratkaisua ja valtakunnanliittoa ajamaan oli sitoutunut myös SDP:n johto ja osa TUL:n johtoa. SKP:n puolella pelättiin TUL:n hajoamista. Porvarillisen SVUL:n

4 urheilupolitiikka aktivoitui: hyviä TUL:n urheilijoita värvättiin järjestelmällisesti SVUL:n seuroihin. SVUL:lle urheilupoliittisen kokonaisratkaisun ajaminen antoi oikeutuksen yhteistyön vaikeuttamiseen ja eripuran lietsomiseen kenttätasolla. Mutta mitä pitemmälle valtakunnanliiton hieronta eteni, sitä selkeämmin TUL:n veteraanit ja aatteellinen kenttäväki ryhtyivät sitä vastustamaan. Kansandemokraattisen liikkeen vastustus oli periaatteellista. TUL:n sosialidemokraattien sisällä ja kentällä hahmottui vähitellen kaksi linjaa: puolue ja valtakunnanliitto linjalle uskolliset (leskisläiset, Väinö Leskisen mukaan) ja itsenäisyyttä puolustavat aluksi tervolaiset, Penna Tervon mukaan, myöhemmin martinilaiset,. TUL:n johdossa kahden demarisuunnan voimasuhde oli melko tasainen. Sosialidemokraattien jako urheilupolitiikassa kuvastaa puolueessa 1950 luvun lopulla vallinnutta syvää sisäistä kahtiajakoa. Molemmat suunnat rakensivat oman junttaorganisaationsa, jonka toiminnan painopiste oli sosialidemokraattien johtamissa piireissä. TUL:n siirtyminen 1950 luvun tiimellyksessä martinilaisten käsiin ajoi leskisläiset ulos liitosta. He joko erosivat itse tai heidät erotettiin. Leskisläisten junttamiesten varaan rakennettiin rinnakkaisorganisaatio Urheilun Tuki ry. Siihen hakeutui ja värvättiin seuroja, jotka olivat valmiita erikoisliittoratkaisuun. Sen mukaan TUL:n seuran tuli liittyä SVUL:n jäsenjärjestönä olevan lajiliiton jäseneksi. Tähän vedoten TUL myös erotti seurojaan ikään kuin työntäen niitä Urheilun Tuen joukkoihin. SDP:n ylimääräinen puoluekokous irtisanoi vuonna 1957 suhteensa TUL:oon. Sosialidemokraattinen liike hajosi ja puolueen oppositio perusti keväällä 1959 TPSL:n, joka tuki TUL:oa. Kesällä TUL joutui irtisanomaan yhteistyösopimuksen SVUL:n kanssa. Huippu urheilun osalta sopu löytyi vuonna Tuona aikana TUL ja sen urheilijat olivat ulkona kansainvälisestä kilpailutoiminnasta. Kentän jako syveni. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jako oli poliittinen: TUL:oon jäivät kansandemokraatit, TPSL:n väki ja sitoutumattomat tullilaiset. Urheilun tuen pohjalta perustettiin Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto TUK loppuvuodesta TUK:sta tuli SDP:n oma urheilujärjestö. Kenttäväelle asia esiteltiin urheilullisena: TUL:oon jääminen merkitsi siinä tilanteessa mahdollisuutta kilpailla vain liiton ja sen seurojen järjestämissä kilpailuissa ja sarjoissa. TUK joutui rakentamaan organisaationsa lähes tyhjästä. Alkuvuodet sen oma kilpailullinen toiminta oli vähäistä. Liiton toimisto oli pieni ja piiriorganisaation rakentaminen nieli liiton vähäiset voimavarat alkuvuosina.

5 TU:oa syrjittiin valtionavustusten jaossa eikä TUK päässyt osakkaaksi tuolloin SVUL:n, TUL:n ja SPL:n omistamaan Veikkaukseen, joka oli näiden järjestöjen tärkeä tulolähde. Vuonna 1960 perustetut TUK:n ensimmäiset piirit olivat, Saimaa ja Kymenlaakso. Pohjois Karjalan piiri perustettiin Piirin toimintavuosina sen puheenjohtajina toimivat Olavi Hirvonen, Pauli Ipatti ja Olavi Luukkainen. Piirisihteerit olivat piirien ainoita palkattuja työntekijöitä. Piirisihteereinä toimivat vuorollaan Matti Mikkonen, Seppo Pesonen, Risto Kirvesniemi ja Veikko Kärkkäinen. TUL leimattiin 1960 luvun alun porvarillisessa ja sosialidemokraattisessa julkisuudessa kommunistiseksi järjestöksi. Yleinen ilmapiiri ruokki TUL:n leimaamista joksikin muuksi kuin urheilujärjestöksi luvulla SKP/SKDL olisikin halutessaan kyennyt valtaamaan liiton johtoonsa. Kansandemokraatit eivät tähän ryhtyneet, vaan liikkeen yleinen taktiikka oikeistolaisissa oloissa oli työväen yhteistoiminnan rakentaminen ja tässä joukkojärjestöissä tehtävällä työllä oli keskeinen sija luku oli TUL:n voimasuhdemittelön kannalta rauhallista aikaa myös Karjalan piirissä. TUL ja sen piirit pyrkivät hajaannuksen alkuvuosina tehostamaan eri tavoin toimintaansa. Nukkuvia seuroja heräteltiin ja uusia perustettiin. Myös jäsenhankintakampanjoilla sekä kurssi ja koulutustilaisuuksilla saatiin aikaan tuloksia: Karjalan piirissä hajaannus heikensi toimintaa vain hetkellisesti ja silloinkin vähänlaisesti. TUL:n ja TUK:n välinen järjestökilpailu laimeni hyvin nopeasti. TUK:n muutamat seurat toimivat omissa oloissaan ja valikoituihin lajeihin keskittyen. TUK:lta kesti lähes koko 1960 luvun rakentaa omaa identiteettiään ja kasvaa uskottavan keskusjärjestön mittoihin luvun loppu oli nopeaa jäsenmäärän ja seurojen lukumäärän kasvun aikaa. IV liittokisat Porissa olivat liitolle tärkeä näytön paikka. Liittojuhlilla TUK korosti osanottajien runsautta (10 000) suhteessa liiton koko jäsenlukuun (84 000), omaa urheilupoliittista linjaa ja urheilukasvatusohjelmaa. Taakse jäänyttä kymmenen vuodan taivalta ei pidetty helppona mm. urheilumäärärahojen jaossa tapahtuneen syrjinnän ja tästä aiheutuneiden talousvaikeuksien takia. TUK koko itsensä muutenkin painostuksen ja tukahdutusyritysten kohteeksi. Pohjois Karjala lehti toteaakin koko sosiaalidemokraattisen väen seuraavan suurella mielenkiinnolla ja myötäeläen TUK:n liittokisojen

6 tapahtumia. Vahvistunut seuratoiminta ja nuorison keskuudessa harjoitetun liikuntakasvatustyön tulokset ovat tänään nähtävissä TUK:n liittokisoissa, sen valtavissa osanottajaluvuissa ja ennen kaikkea siinä innostuksessa, mitä TUK:n seurojen jäsenet, niin nuoret kuin vanhemmatkin, ovat osoittaneet työläisurheilun suurkisoihin valmentautuessaan. Liiton toiminnan huippu ajoittui 1970 luvulle ennen kuin työväenurheilun eheyttäminen 1970 luvun lopussa johti TUK:n lakkauttamiseen ja suositukseen seurojen liittymisestä TUL:oon. Tässä vaiheessa moni TUK lainen seura kuitenkin päätti liittyä SVUL:oon. Ł Miksi siis Joensuun Pyöräilijät liittyi perustamisensa jälkeen TUK:oon, vaikka liiton toiminta oli jo silloin laskusuunnassa SDP:n eheytyksen edetessä? SVUL:oon liittyminen lienee ollut kynnyksen takana sikäli kun pyöräilijöiden lähtö Katajasta tulehdutti välejä vanhaan emäseuraan?

7 1.Etappi: Joensuun Katajan pyöräilytoiminta Joensuun Katajalla oli ollut pitkään kilpapyöräilytoimintaa luvun lopun ja 1960 luvun alun seutuvilla seurassa muutamia kilpailijoita, jotka kiersivät menestyksellisesti kansallisia kilpailuja. Nimekkäin ajaja oli Sauli Ronkainen. Ronkainen oli kaksi kertaa mukana Varsova Praha Berliini ajossa (vuonna 1959 ja????). Hän siirtyi 1964 Kouvolan Pyöräilyseuraan. B luokassa kilpailivat Hyttisen veljekset Pentti ja Matti sekä Osmo Turunen luvun loppupuolella esiin nousivat Leevi Treudthardt ja Saulin nuorempi veli Matti Ronkainen. He puolestaan nousivat 60 luvun lopulla lähelle kansallista kärkeä. C luokassa kilpailivat tuolloin mm. Pentti Lehikoinen, Aarne Varis ja Paavi Mitikka. Kataja toimi myös kilpailujen järjestäjänä luvulla järjestettiin Kalevan ajoja. Maantieajo suoritettiin ravirataa kiertämällä. Viidensissä ajoissa vuonna 1956 Sauli Ronkainen käytti 80 kilometrin matkaan aikaa vesisateessa Sauli Ronkainen 1959 aloitettiin Joensuun ajot, jossa ensimmäisenä päivänä kilpailtiin rata ajoissa (eräajo, 1 km aika ajossa, pisteajossa ja ajossa tuntemattomalla matkalla). Toisena päivänä kilpailtiin maantieajossa. Kilpailut ajettiin elokuun lopussa tai elo /syyskuun vaihteessa. Vuonna 1959 matkana oli A, B ja C luokissa 110 km sekä nuorilla ja ikämiehillä 55 km ajettiin Paiholaan ja Kaltimoon suuntautuvilla lenkeillä Sauli Ronkaisen voittaessa. Vuoden 1962 ajoissa reitti suuntautui Onttolan kautta Vaivion suuntaan. Kilpailut eivät ehkä houkutelleet määrällisesti kovin paljoa kilpailijoita maakunnan ulkopuolelta, mutta mukana oli kuitenkin aina muutama hyvä kansallisen tason ajaja Katajan ajajien tason mittatikkuna. Tulokset osoittavat, että varsinkin Sauli Ronkainen kuului kiistatta 1950 luvun lopun ja 60 luvun ajan kansallisen tason kärkikaartiin Kortteli 35 kierr./ 28 km 1960 Joensuun ajot Sauli Ronkainen Joensuun Kataja km 1. Sauli Ronkainen Joensuun Kataja , km 1. Sauli Ronkainen Joensuun Kataja , km 1. Kyösti Myyryläinen P P Timo Niemi TY km 1. Timo Niemi TY

8 Keväisin toukokuun alussa järjestettiin kauden avauksena kortteliajo, jota nimitettiin 1960 luvun alussa T siipiajoksi. Ensimmäisen kerran kis järjestettiin vuonna Vuoden 1964 kilpailu suoritettiin reitillä Satamakatu Kalastajankatu Torikatu Papinkatu Koulukatu Satamakatu reittinä oli Siltakatu Kirkkokatu Koskikatu Länsikatu metrin reittiä kierrettiin 15 kierrosta. Kataja järjesti SM tempoajot vuonna kilometrin kilpailu käytiin kahdella 15 kilometrin lenkillä, johon kuului mm. Härkinvaaran mäki. Miesten kilpailun voitti Ole Wackström, Katajan ajajista Sauli Ronkainen oli yhdeksäs, Matti Hyttinen 25. ja Leevi Treuthardt 28. Turun Urheiluliiton voittamassa joukkuekilpailussa Kataja oli kuudes. Sauli Ronkainen toimi myös SVUL:n Pohjois Karjalan piirin pyöräilyvalmentajana. Piiri järjesti ensimmäisen valmennusleirin v (?) Huhtikuussa 1967 valmennusleiri pidettiin Joensuussa ja Ylämyllyllä, valmentajana oli Suomen Pyöräilyliiton valmentaja Paul Nyman. Lähes 30 osanottajasta suurin osa oli Katajasta ja Liperin Taimesta. Piirivalmentajana toimi tuolloin Pentti Hyttinen. Naispyöräilyn asema oli vahva Pohjois Karjalassa 1960 luvulla. Vuonna 1962 Katajan naisjoukkue Vieno Virtanen. Maire Nousiainen Seija Haaranen voitti Suomen mestaruuden. Outokummun Partion Leena Turunen oli maamme kärkeä varsinkin ratapyöräilyssä, pitipä hän jopa maailmanennätystä 100 km:n matkalla. Joensuun Katajan lisäksi voimakas pyöräilyseura oli Liperin Taimi. Liperin pyöräilyharrastusta oli 1960 luuvn alussa herätelty kokoamalla vanhoista kilpapyöränromuista muutama toimiva pyörä lupaaville kestävyysurheilijoiden aluille. Taimen junioritoiminta olikin tuolloin vahvaa. Vetäjinä toimivat Evert Lövgren ja Eelis Salin. Vuoden 1967 pyöräilytilastot Vuoden 1967 tilastot kertoivat Joensuun seudun pyöräilyn suhteellisen vahvasta asemasta kansallisella tasolla. (Karjalainen ). Miesten maantiepyöräilyssä a luokassa jo jäähdyttelevä Sauli Ronkainen oli rankingin 23:s ja veljensä Markku 26:s. ja vielä Pentti Hyttinen 38:s. B luokassa Leevi Treuthardin sijoitus oli 10:s, muita luokassa ajaneita pohjoiskarjalaisia olivat Liperin taimen Eelis Salin (22.) ja Outokummun Partion pikaluistelija Seppo Hänninen

9 (37.). C luokassa sijoitus oli saatu Pentti Lehikoiselle, Liperin Taimen Kari Rouhiaiselle ja Paavo Mitikalle. Liperin Taimen nuoret olivat vahvasti esillä 17 vuotiaiden nuorten tilastoissa. Keijo Mikkonenoli 8:s, Jarmo Tolvanen ja Pentti Sallinen sijalla 15. Katajan junioreista listalla oli Kari Rummukainen (55:s). Mantieajon ohella suosittua oli maarata ajo velodromien ollessa maassamme harvassa. 1 km:n matkalla Leevi Treuthard oli 17:s (1.25,1) ja Markku Ronkainen 18:s). 4 km:n matkalla on muuten joensuulaisille maastopyöräilyn ystäville tuttu nimi, Tampereen Pyörä Unionin Tapio Särkkä peräti kolmantena ajalla 5.43,4. Pohjoiskarjalaisten ajat jäivät päälle kuuden minuutin. Naisissa Outokummun Leena Turunen oli siis ajanut ME:n ja oli tietenkin korkealla kotimaan tilastoissa. Sanomalehti Karjalainen palkitsikin Turusen uudella ratapyörällä, joka oli samanlainen kuin ME pyörä joka siis oli lainattu. Näin taloudellista syistä väijynyt uran lopettaminensiirtyi. 2. etappi Seuran perustamiseen johtaneet vaiheet Loppuvuodesta 1967 katajalaiset pyöräilijät alkoivat puuhaamaan oman pyöräilyn erikoisseuran perustamista. Seuran vuosikokouksessa suunnitelmat tuotiin julki ja tunteet kuumenivat. Karjalaisen kolumnissa Antero Kilpakenttä syyttää uuden seuran puuhamiehiä kaupungin ja Katajan pyöräilyn hajottamisesta. Kolumnisti paljasti, että Katajan pyöräilijöitä olisi houkuteltu pääomavirtojen ohjailulla siten, että kilpailutoiminnan taloudelliset vaikeudet pyyhkiytyvät pois. Katajan pyöräilyjaoston puheenjohtaja kielsi kilpailumatkojen taloudelliset vaikeudet. Myös työpaikkojen järjestämisestä kaupungilta vihjailtiin. Siihen aikaan kuumassa keskusjärjestökysymyksessä uuden seuran sanottiin liittyvän TUK:oon (Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto). Uuden seuran puuhamiehiksi osoittautuivat muutaman päivän Sauli Ronkainen, Pauli Ipatti ja Pentti Hyttinen päästä (Karjalainen ). Pyöräilyn harrastaminen erikoisseurassa koettiin tehokkaammaksi kuin yleisseurassa. Mainittiin myös, että entisessä seurassa ryhmällä oli ollut vaikeuksia, joita ei ole syytä tuoda tässä julkisuuteen. Syyksi omaan seuraan mainittiin myös Pauli Ipatin muutto Joensuuhun (Kajaanista). Ipatti oli kokenut vetäjä ja hänestä oli kaavailtu pyöräilijöiden vetäjää, mutta hän oli ilmoittanut, ettei voinut ottaa tehtävää vastaan TUK:n puheenjohtaja Sulo Hostila (vas.) ja Pauli Ipatti

10 Katajassa. Puheet houkutuksista ja pääomavirroista kiellettiin. Päinvastoin, tiukkuus rahasta todettiin pyöräilytoiminnan pahana jarruna Suomessa. Mm. kilpapyörien kalleutta kauhisteltiin: Italiassa 400 markkaa, Suomessa kolminkertainen hinta. Joensuun maistraattiin jätetyssä perustamiskirjassa hallitukseen kuuluivat Ipatin (pj), Ronkaisen ja Hyttisen (s. 1937) lisäksi Ensio Palviainen (vpj, s. 1933), Matti Mikkonen (siht, myös TUK:n piirisihteeri) ja Keijo Vainio. 3. etappi Joensuun Pyöräilijöiden alkuvuodet pidettiin Niinivaaralla jäsentenvälinen kilpailu, jossa yleisen sarjan matkana oli 30 km ja naisilla ja nuorilla 10 km. Ensimmäisenä kesänä järjestettiin viikkotempoja Niinivaralla maanataisin klo Sauli Ronkaiselle kellotettiin aika vuotiaiden Kari Rummukaisen ajan kohdalla on lehden tulospalstalla huomautus aikaa on pidettävä hyvänä. Sauli Ronkaisen ohella kisoissa kiersivät menestyksekkäästi myös hänen veljensä Markku ja Aulis. Vanhojen aktiivien ohella huomio kiinnittyy 17 vuotiaiden sarjassa ajaneeseen Kari Rummukainseen. Junioreista myös Jarmo Sorsa ja Markku Kuuru olivat menestyksekkäitä 15 vuotiaden luokassa. Kilpailumatkoilla käytiin mm. Kouvolassa ja Varkaudessa. Alkuvuosina Joensuun Pyöräilijöiden talviseen toimintaan kuului kiinteästi pikaluistelu, Järjestettiinpä jäsentenvälisiä kisojakin Niinivaaran radalla Markku Ronkaisen ohjauksessa ja jopa kansalliset kilpailut Mehtimäen 333 metrin radalla. TUK:n piirissä luistelu ja pyöräily olikin järjestetty samaan jaostoon, johon JoPy:stä kuuluivat Pentti Hyttinen ja Erkki Neuvonen. Nuoret luistelijat osallistuivat TUK:n nuorten tavikisoihin Lahdessa. Vuoden 1968 liiton valtakunnallinen hiihtomestari sarjassaan oli muuten Reijo Saastamoinen, Matovaaran Mahti. Samaa seuraa edusti myös Hannu Itkonen. Kumpikin kilpaili v vuotiaiden sarjassa. Joensuun Pyöräilijät oli hyvin edustettu myös TUK:n piiritoimikunnassa. Kauppalanjohtaja, varatuomari Pauli Ipatti valittiin piirin puheenjohtajaksi, Suoma Repo oli piiritoimikunnan jäsen ja Keijo Vainio tilintarkastaja.

11 Vuoden 1969 parhaana ajajana palkittiin Markku Kuuru, saavutuksena mm. hopeasija Porvoossa M 15 sarjan tempoajossa, jossa Pohjois Karjala lehden mukaan oli mukana 30 ajajaa Talvella 1970 JoPy järjesti TUK:n Pohjois Karjalan piirin pikaluistelumestaruuskilpailut. Kaikki 19 osallistujaa oli JoPy:stä, näistä 7 tyttöjä. Kesällä 1970 (?) JoPy:n nuoret pyöräilijät olivat hyvässä vedossa. Karjalainen kertoo 14.7., että Pohjois Karjalan pyöräilijöillä on jälleen hirmuinen vauhti. Tavoitteet ovat taivaanrannan yläpuolella. Joensuun Pyöräilijäin nuoret pyrkivät Suomen mestaruuteen joukkue SM kilpailuissa, jotka pidetään elokuussa Kouvolassa. Liperin Hirvosen sisaruksilla (Ritva, Eila ja Aila) on samat tavoitteet naisten sarjassa. MM kisojen kävijä Leena Hirvonenkin on hurjassa kunnossa, vaikka kilometrejä on tullut vasta niukasti. JoPy:n nuoret pyöräilijät ovat tänä kesänä olleet hyvässä kunnossa. JoPy:n vanha farmariauto on liikkunut uutterasti ympäri Suomea hakemassa voittoja kansallisista kilpailuista. Jarmo Sorsa ja vasta pari vuotta pyöräillyt ilomantsilainen Anssi Pieviläinen ovat nuorten sarjassa olleet liki voittamaton pari. Toukokuussa Pieviläinen oli Helsingissä 60 kilometrillä toinen, Outokummussa Sorsa voitti yleisen sarjan, Joensuussa Pieviläinen nuorten sarjan, Sorsa oli yleisessä neljäs. Turussa Sorsa kipusi neljänneksi kaatumisesta huolimatta. Mäntsälässä molemmat kilpailivat nuorten sarjassa, ja tuli kaksoisvoitto Pieviläisen johdolla. Viikkoa aikaisemmin Lahdessa ja Orivedellä otti Pieviläinen voitot. Entiset aktiivit Jorma ja Pentti Hyttinen sekä Sauli Ronkainen toimivat nuorten valmentajina. Sorsan ja Pieviläisen ohella mainitaan voitosta ajavina nuorina Kari Oikarinen, Ossi Väisänen ja Juha Kääriäinen. Tässä vaiheessa nousevat esille myös muut Väisäsen veljekset Osmo, Timo ja Arvi. Sunnuntaina järjestettiin Tainionkosken ajot. Joensuun Pyöräilijöitten Jarmo Sorsa voitti C luokan ja Liperin Taimen tytöt korjasivat kolmoisvoiton naisten sarjassa Joensuulaisilla oli huono päivä: C luokassa ajavalta Anssi Pieviläiseltä meni heti alkumatkasta vaihteensiirtäjä ja näin matka keskeytyi. Sarjassa N 17 Kari Oikarisen päälle ajettiin ja näin joutui keskeyttämään matkan, tällöin hän oli sarjansa johdossa. C luokan voittajalta Jarmo Sorsalta meni rengas, mutta onneksi huoltoauto oli paikalla ja näin Sorsa pääsi jatkamaan matkaa.

12 Joensuun Pyöräilijöiden nuorten joukkue pyrki joukkueajon Suomen mestaruuteen Kouvolassa elokuussa. Toiveet täyttyivätkin osin. Jarmo sorsa ajoi pronssia M 18 sarjassa Varkauden ja Joensuun välisellä maantiellä. Anssi Pieviläinen oli neljäs. En ole tyytyväinen tähän, paremmin olisi pitänyt mennä, kommentoi Sorsa. TUK:n neljännet liittokisat vuonna 1970 järjestettiin Porissa. Monet kisoihin osallistuvat kulkivat matkan polkupyörällä, näin teki myös Joensuun Pyöräilijöiden 15 henkinen joukkue. He olivatkin pisimmän pyörämatkan kulkeneita, 600 km. Menomatkaan käytettiin neljä päivää niin, että perillä oltiin lauantaina liittojuhlan ollessa seuraavana päivänä. Myös matka takaisin oli tarkoitus pyöräillä. Rata ajossa Sorsa polki Keskuskentällä nuorten 1 km:n aikaajon piiriennätyksen 1.24,2. Vuonna 1971 Jarmo Sorsa alkoi saavuttaa mainetta kirimiehenä. C luokan ajajana hän hankki voittoja A ja B luokan ajajista. Sorsa ja Pieviläinen saavuttivat yhä suurempaa kansallista menestystä 17 vuotiaiden sarjassa. Perinteisissä Hyrylän ajoissa he saavuttivat kaksoisvoiton. (1971?) Lahdessa Vesijärven ympäriajossa puolestaan M 17 sarjassa Anssi Pieviläinen voitti ja Kari Oikarinen sijoittui neljänneksi (?) Joensuun Pyöräilijät kilpailutti nuoria kykyjään Turussa, Pietarsaaressa ja Kälviällä jo vappuun mennessä. Kauden lopussa Jarmo Sorsa oli M 18 sarjan ylivoimainen [ranking]pisteykkönen koko maassa. Anssi Pieviläinen oli neljäs. Sorsa kilpailu paljon myös C luokassa parhaana saavutuksenaan Eläintarhan ajon voitto. Nuorten SM kisoissa hänen parhaaksi saavutuksekseen jäi maantieajon pronssi. Neljäs sija tuli kilometrin aika ajossa, 3 kilometrin takaajossa ja aika ajossa. Jarmo Sorsa Syksymmällä seura järjesti kolmena perättäisenä tiistaina nuorisopyöräilykilpailut alle 11, 13 ja 15 vuotiaiden sarjoissa. Vuosi 1973 alkoi tiedolla, että Suomen Pyöräilyliiton 12 henkiseen alle 21 vuotiaisen olympiavalmennusryhmään oltiin valitsemassa sekä Jarmo Sorsaa että Anssi Pieviläistä. Valmennusryhmän jäsenille oli luvassa viikonloppuleirejä kerran kuussa talvikauden ajan joulukuusta huhtikuuhun. Anssi Pieviläinen 1970 luvun alku oli seuran urheilullista kukoistusaikaa, joka päättyi parhaiden aktiiviajajien siirtymiseen Tainionkosken Tähteen.

13 Joensuun Pyöräilijät kisajärjestäjänä Joensuun Pyöräilijät jatkoi Katajan perinteitä myös kisojen järjestäjänä. Kortteliajot jatkuivat Campingkortteliajojen nimellä edellisvuotisella reitillä Silta Koulu Koski Länsikatu. Mukana oli lähes kolmekymmentä hyvää polkijaa Joensuut ajot pidettiin perinteisellä paikallaan elokuun loppupuolella. Kortteliajo kierr, 28 km 1. Jarkko Arkia (B lk) A lk 1. Sauli Ronkainen OLK JoPy Kari Hujanen Kataja km 1. Tero Niemi TY km 1.Jarmo Sorsa (C lk) A B lk: 1. Pekka Hovi 1973 LaPy 1.04,09 Joensuun Ajot km? 1. Kalevi Eskelinen 2. Jarmo Sorsa (C lk 1.) km 1. Pekka Hovi 1973 PT JoPy Vuonna 1971 kilpailtiin Noljakkaan suuntautuvalla lenkillä lähdettiin Kuopiontieltä ammattikoulun kohdalta kohti Outokumpua ja sieltä takaisin.

14 4. Etappi 1970 luvun loppu: toiminnan uudelleen käynnistäminen Joensuun Pyöräilijöille vuodet 1974 ja 1975 olivat vailla toimintaa. Seuran johtokuntra järjestäytyi uudelleen huhtikuussa Käynnistämisessä olivat mukana Toivo Haverinen (pj), Arvi Väisänen, Juha Kääriäinen, Veikko Kärkkäinen ja Seppo Timonen. Toiminta oli aloitettava alusta sekä urheilullisesti että taloudellisesti. Painopiste asetettiin junioritoimintaan. Kevät avattiin kuntoajolla Urheilutalolta Höytiäisen hiihtomajalle. Johetuja harjoituksia alettiin järjestää Niinivaaralla. Nuorten sarjakilpailuitaajettii yksi keväällä ja kaksi syksyllä. Nappula ajoissa oli 8 14 vuotiaille pojille ja tytöille sarjat yhtäältä yleispyörille, toisaalta retkeily ja kilpapyörille alle ja yli 16 vuotiaille. Karjalan maassa julkaistussa jutussa ( ) annettiin myös vinkkejä kuntopyöräilijöille. Vuonna 1978 seuran puheenjohatajana toimi Markku Kuuru. Toukokuun 7. päivänä seura oli järjestämässä suurta massaetsintää pyöräilykyjen löytämiseksi paikkakunnalta. Katukuva kertoi nuorison käytössä olevan runsaasti harjoitus ja kilpailukäyttöönkin soveltuvaa välineistöä. Fillaritalkoot niminen kilpailu järjestettiin Lakantiellä väliaikalähdöllä. Matkana oli 4 kilometriä, alle 13 vuotiaille 2 km. Normaalipyörille annettiin tasoitusta vaihdepyöriin nähden. Tapahtumalla haluttiin löytää harjoittelija ja harjoituysryhmän, joka jatkaisi 70 luvun alun vauhdikasta linjaa. Hyvään tulokseen toivottiin päästävän seuran toimihenkilöiden ja vanhempien tiiviillä yhteistyöllä. Seuralla oli kymmenkunta kilpapyörää, joita halukkaat saattoivat kokeilla. Toimintaa uudelleen käynnistämässä 1976: Seppo Timonen (vas.),, Veikko Kärkkäinen, Juha Kärkkäinen, Arvo Väisänen, Arvo Väisänen ja Toivo Haverinen (pj) Joensuun Pyöräilijät lähdössä lenkille Urheilutalon edestä vuonna luvun lopulla Joensuun Pyöräilijöiden jäsenmäärä oli vajaa 100. Kuuru kertoi seuran olevan ainoa pyöräilyseura Pohjois Karjalassa, muuta silti oli pulaa ajaja aineksesta kilpailumielessä. Yhteisharjoituksia järjestettiin maanataisin klo 17 Urheilutalon edustalla ja kesäkuun alusta rata ajoa Niinivaaran kentällä joka torstai. Kuntopyöräily oli voimakkaasti esillä järjestettiin retkeilyajo Ilomantsin ja jakokosken teitä lossille ja Uimaharjuntietä takaisin Joensuuhun. Tapahtumalla etsittiin myös kilpahenkisiä pyöräilijöitä. Öljykriisien myötä polkupyörien myynti oli lisääntynyt. Retkeilypyörät olivat

15 ilmestyneet katukuvaan. Bensiinin hinnan noustua polkupyörää käytettiin auton ja mopedin sijaan enemmän kulkuvälineenä TUK:n piirimestaruuskilpailuissa (tempo) Noljakassa hallitsivat Väisäsen veljekset, Reino voitti, Arto oli toinen. Ikämiehissä Pentti Hyttinen oli palannut satulaan. Alle 13 vuotiaissa Petri Hyttinen oli ylivoimainen. Välipäivä: katsaus Pohjois karjalaisen pyöräilyn toimintaympäristöön 1980 luvun taitteessa Työväenurheilun eheytyminen Pohjois Karjalassa TUK:n piirikokouksen antama julkilausuma (Pohjois Karjala ) piti työväen urheiluliikkeen yhdistämistä arvokkaana asiana ja [piiri] antaa tukensa näille ponnistuksille. Yhdistämisessä on otettava huomioon TUK:n asialliset ja urheilutoimintaa koskevat ehdotukset Lisäksi todettiin, että yhdistäminen olisi saatava aikaan mahdollisimman pitkälle vapaaehtoisesti. Asiasta on keskusteltava avoimesti ja toverillisesti, jotta yhdistetty työväenurheilu voi aloittaa toimintansa yhtenäisenä ja voimakkaana. TUL:n piirikokouksen julkilausumaa Pohjois Karjala uutisoi : Eheytystoimet tulisi saattaa päätökseen siten, että TUL:n 60 vuotisjuhlallisuudet voitaisiin toteuttaa yhteisin rivein. Eheytyksen yhteydessä ei TUL:n itsenäistä porvarillisista urheilujärjestöistä riippumatonta toimintaa saa vaarantaa. Työväenliike tarvitsee oman itsenäisen liikunta ja kasvatusjärjestön Joen Pyörä 80:n perustamiseen johtaneet vaiheet 1970 luvun lopussa Joensuun Pyöräilijöiden puheenjohtajaksi valittiin Pentti Hyttinen. Hänen voimakas persoonansa herätti myös ristiriitoja. Ne, joiden mielipiteet seuran suunnasta ja kehittämisestä jäivät vähemmistöön, tunsivat asemansa turhauttavaksi. Ulospääsykeinoksi nähtiin oman kilpaurheiluhenkisen seuran perustaminen. Seura liittyi SVUL:oon. Joen Pyörä 80 on perustamiseen vaikuttaneet syyt saivat ironisen välinäytöksen Kiteellä 1981, kun henkilöauto oli päässyt ajamaan kilpailun loppusuoraa kirivää kilpailijajoukkoa vastaan. Auto osui Pentti Hyttiseen, joka kuoli tapaturmassa. Joen Pyörä matkalla Ranskaan 1982

16 Katsaus pohjoiskarjalaiseen pyöräilyn seuratoimintaan 1980 luvun puolivälissä Ensimmäisenä vuonna maksaneita jäseniä oli 45. Väisästen veljesten odotukset eivät toteutuneet. Varsin pian uudenkin seuran toiminta kääntyi kuntoilupainotteiseksi. Karjala Pyöräilee 89 lehdessä on mm. kuva seuran Ranskan matkalta vuonna Ohjelmaan kuului kilpa ja kuntourheilu kaikissa muodoissaan seura otti ohjelmaansa triathlonin. Myös maastopyöräily oli mukana jo 1980 luvun lopussa. Karjalan Maa teki katsauksen maakunnan pyöräilyseurojen tilanteeseen. Yhteisenä huolena oli pyöräilevän nuorison puuttuminen, varsinkin 16 ja 18 vuotiaisiin kaivattiin lisää osanottajia ja tähän myös uskottiin. Tuolloin Joen Pyörässä oli noin sata jäsentä ja ohjelmaan kuuluivat viikoittainen yhteislenkki keskiviikkoisin. Samassa lehdessä todettiin Viinijärven Urheilijoiden ja Polvijärven Vauhdin pyöräilytoiminnan laantuneen kilpapyöräilijöiden muutettua paikkakunnalta. Viinijärven pyöräilyä vetämään oli ehtinyt Timo Väisänen. Vuonna 1989 seuran johtokuntaan kuuluivat Kalle Väisänen (pj), Pekka Karvinen, Seppo Kunnasluoto, Aaro Parviainen, Arvi Väisänen. Heljä Väisänen ja Timo Väisänen. Tuolloin seurassa oli noin 100 jäsentä. Joen Pyörän toiminta kääntyi kuntopyöräilyn suuntaan ja tämä ei tyydyttänyt kaikkia kilpailuhenkisiä jäseniä. Mm Väisäsen veljekset nähtiin seuraavaksi Viinijärven urheilijoiden riveissä 1980 luvun lopulla. Joen Pyörä lanseerasi maastopyöräilyn Joensuun seudulle luvun lopulla

17 5. etappi Jouko Kauppisen puheenjohtajakausi : toiminta vahvistuu Luottamustoimet Pentti Hyttisen tapaturmaisen kuoleman jälkeen seuran puheenjohtajaksi valittiin Jouko Kauppinen. Hän toimi puheenjohtajana lähes vuosikymmenen lukuun ottamatta vuotta 1985, jolloin tehtävää hoiti Pertti Peräkasari. (tiedot vuosilta 1983 ja 1986 puuttuvat). Lyhyen siirtymäkauden Taloudenhoitajana toimi koko tarkastelukauden Jouko Naumanen, joka itse asiassa on tehtävässä vielä vuonna Muut seuran johtokunnan jäsenet vaihtuivat tiheämpään: Joensuun Pyöräilijät ry:n johtokunnan/ hallituksen jäsenet Jouko Kauppinen pj pj pj pj, pj pj koulut siht Veijo Soikkeli vpj vpj vpj vpj x Jouko Naumanen rah. rah rah rah, rah. rah. rah.. siht Sulo Toroskainen x Ilmari Majoinen x x x x x x Markku Ronkainen x x x x Petri Hyttinen x x x vpj vpj vpj Jukka Rajasuu x x Martti Kuittinen x Martti Ratinen x x x x x valm. Heli Toroskainen siht siht Pertti Peräkasari x pj Mirja Koskela x siht siht siht Ilkka Karttunen x x Pertti Hynynen x x x x Markku Puhakka x x x Onni Makkonen x x Mikko Pihlman x x x Reino Saastamoinen x x x Oiva Ryynänen x Pasi Saastamoinen x Rah. = rahastonhoitaja Koul.siht. = koulutussihteeri Valm. = valmentaja

18 Kilpailijat Vuonna 1982 TUL:n mestaruuskilpailuissa Kiimingissä seuran joukkue sijoittui M 18 sarjassa kolmanneksi joukkueella Petri Hyttinen (s ), Esko Ronkainen (s ), Petri Rajasuu. Samoissa kisoissa Sauli Ronkainen sijoittui M 41 sarjassa niin ikään kolmanneksi. Kilpailijoiden määrä lisääntyi 1980 luvun alkupuolella. Vuonna 1986 seuralla oli 13 lisenssiajajaa. Omissa TUL:n mestaruustempoajoissa 1987 paras menestys tuli M 35 sarjassa, jossa Paavo Miinalainen sijoittui neljänneksi ja Martti Ratinen viidenneksi. Samassa sarjassa kilpaili myös joensuulaisille myöhemmin tutuksi tullut Veijo Pyötsiä, Muhoksen Voitto, sijoittuen 11:nneksi. Samoihin aikoihin seuran lisenssiajajiksi luetellaan (1988): $ Kalevi Hiltunen M 35 $ Ilkka Karttunen (s ) C $ Marko Korhonen C $ Mirja Koskela N $ Eelis Kuosmanen M 41 $ Janne Kuosmanen M 14 $ Harri Mutanen (s ) C $ Mikko Pihlman M 41 $ Juha Ratinen M 18 $ Mari Ratinen (s ) N 12 $ Martti Ratinen (s ) M 35 $ Kirsi Ryynänen N 14 $ Marika Saastamoinen N 14 $ Pasi Saastamoinen M 16 JoensPy TUL:n mestaruuskilpailuissa 1983 Ryhmäkuvassa keväällä 1988 vasemmalta: Kalevi Hiltunen, Sirpa Saastamoinen, Kari Hiltunen, Marika Saastamoinen, Terttu Ratinen, Mari Ratinen, Martti Ratinen, Mirja Koskela, Ilkka Karttunen, Hannu Toroskainen, Mikko Pihlman ja Eelis Kuosmanen.

19 Vuonna 1988 Kirsi Ryynänen sijoittui sarjassaan TUL:n mestaruustemmossa hopealle ja Pasi Saastamoinen pronssille. Seuraavana vuonna uusia lisenssiajajia olivat Petri Hyttinen (s. 1975)(M 16), Marika Ryynänen (N 14) ja Antti Salmela (M 10). Seuran junioriajajat olivat menestyksekkäitä: Kirsi Ryynänen voitti TUL:n metsaruuden temmossa (N 16)ja oli SM kisoissa 6:s, Marika Saastamoinen oli pronssilla TUL:n mestaruustemmossa ja 5:s SM temmossa (N 14) sekä Antti Salmela pronssilla TUL:N mestaruus temmossa. Veteraaneista Martti Ratinen oli TUL:n mestaruuskilpailuissa pronssilla sekä temmossa että maantiellä M 35 sarjassa sekä 9:s SM temmossa. Vasemmalta Ilkka Karttunen, Harri Mutanen, Mikko Pihlman, Raimo Holopainen, Ryhmäkuva vuodelta Martti Ratinen 1990: vasemmalta ja Juha Ratinen Ilkka vuonna Karttunen, Mikko Pihlman, Raimo Holopainen, Martti Ratinen ja Juha Ratinen Vuonna 1990 Marika Ryynänen voitti N 14 sarjan Suomen mestaruuden. Lisäksi tyttöjen joukkue Kirsi Ryynänen Marika Saastamoinen Marika Ryynänen ylsi SM hopealle n 18 sarjan joukkueajossa Tampereella ja pronssille TUL:n naisten joukkueajon mestaruuskilpailuissa. TUL:n mestaruuskilpailuissa mitaleille sijoittuivat lisäksi Pasi Saastamoinen (pronssia, M 18) ja Mikko Pihlman (hopeaa, M 41). Tarkastelukauden lopussa 1991 seuran lisenssiajajia olivat: Petri Hyttinen (C) $ Petri Hyttinen (M 16) $ Ilkka Karttunen (C) $ Mirja Koskela (N) $ Eelis Kuosmanen (M 43) $ Janne Kuosmanen (M 16)

20 $ Harri Mutanen (C) $ Martti Ratinen (M 43) $ Mikko Pihlman (M 43) $ Juha Ratinen (M 18) $ Mari Ratinen (M 14) $ Kirsi Ryynänen (N 16) $ Marika Ryynänen (N 14) $ Marika Saastamoinen (N 16) $ Pasi Saastamoinen (M 18) $ Antti Salmela (M 10) Kilpailujen järjestäminen Joensuun Pyöräilijät oli elvyttänyt perinteisen toukokuisen kortteliajon vuonna Kilpailut houkuttelivat alkuvuosina n. 60, mutta parhaimmillaan vuonna 1992 jopa 89 kilpailijaa. Joensuun kortteliajon kanssa samaan viikonloppuun sijoittuvat Outokummun Vesan järjestämä Viinijärven ympäriajo, joka aloitettiin vuonna Nämä kilpailut houkuttelivat Joen kaupunkiin joukon Suomen kärkiajajia, varsinkin Kouvolan ja Imatran seudun perinteikkäät ja Vahvat seurat (Tainionkosken Tähti ja Kouvolan Pyöräilijät) olivat aina vahvasti edustettuina. Kortteliajon lähtö ja maali olivat kaupungintalon edustalla Rantakadulla, jolta käännyttiin Länsi ja Itäsillan kautta Itärannalle, ramppia pitkin ylös Suvantokadulle ja vauhdikkaasti kurvaten takaisin Rantakadulle. Kilpailun ajankohta haki aluksi paikkaansa, mutta vakiintui toukokuun loppuun luvun jälkipuolelle kehkeytyi vetovoimainen pyöräilyviikonloppu, kun Outokummun Vesa järjesti seuraavana päivänä Viinijärven ympäriajon. Kirimistää Joensuun kortteissa Vuoden 1991 ajot jouduttiin peruuttamaan siltaremontin vuoksi. Vuonna 1988 taas oli unohdettu kysyä TVL:n lupaa kisoille ja niinpä laitoksen hoidossa olleet Suvanto ja Itäsilta nousivatkin pystyyn kesken yleisen sarjan kilpailun. Tapahtuma herätti ansaittua hämmästelyä lehdistössä. Onko joku pyöräkisa tärkeämpi kuin Bruvikin lähtö, ihmetteli sulkumestari Väinö Piironen tapahtumaa (Karjalainen ). Joensuun poliisilaitoksen päivystävä komisario Auvo Pölönen oli sovittelevampi: Yhteistyökykyä ja tilannearviointia pitää siitä huolimatta pystyä olla vaikka joku muodollinen lupalappu olisikin jäänyt täyttämättä. Henkilöt ja heidän asenteensa pystyvät vielä entisestään pahentamaan byrokratian ongelmia. Toinen perinteinen jo Katajan ajoilta periytyvä pyöräilykisojen järjestämisajankohta oli elokuun loppupuoli luvullakin tuona ajankohtana järjestettiin