Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 241/2005 vp Epätasa-arvoisuus kansalaisten terveydenhuoltopalveluissa Eduskunnan puhemiehelle Viime aikoina on ollut julkisuudessa paljon keskustelua terveydenhuoltopalveluiden tilasta Suomessa. Lailla määrätyn hoitotakuun toteuttamismahdollisuuksia monien kuntien osalta on epäilty sekä itse hoitopaikoissa että mediassa yleisemminkin. Usein tässä keskustelussa terveydenhuollon alennustilasta on painotettu pienten kuntien heikkoja mahdollisuuksia selvitä kuntalaistensa terveydenhuoltoon liittyvistä velvoitteista. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole vain pieniä kuntia koskeva asia, vaan myöskään suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Vantaalla, ei kansalaisten tasa-arvoista terveydenhuoltopalveluiden saantia voida taata. Esimerkiksi Helsingissä kaupunkilaisten terveydenhuoltopalvelut on jaettu asuinalueittain siten, että tietyllä alueella asuvat ohjataan oman terveyskeskuksen aukioloaikojen ulkopuolella tai vakavien sairaus- ja tapaturma-asioiden ollessa kyseessä aina tietyn sairaalan yhteydessä toimivalle poliklinikalle. Näiden sairaalapoliklinikoiden palveluiden tasossa on huomattavia eroja. Esimerkiksi Helsingin itäisen, kaakkoisen, koillisen ja pohjoisen suurpiirin aikuiset asukkaat ohjataan hoitoon Malmin sairaalan yhteydessä toimivaan terveyskeskuspäivystykseen/ päivystyspoliklinikalle silloin, kun oma terveyskeskus ei ole avoinna tai tarvittavaa hoitoa ei terveyskeskuksesta voi saada. Näissä hoitopaikoissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi soveltuvaa henkilökuntaa eikä muitakaan resursseja tämän sairaanhoitoalueen suuren asukasmäärän tarpeisiin. Usein voi käydä niin, ettei erikoislääkärin palveluita ole Malmilta saatavissa riittävän nopeasti, jotta hyväksyttävä hoitotaso säilytettäisiin. Potilaita saatetaan ohjata eteenpäin hoidon saamiseksi esimerkiksi Marian sairaalaan. Tällainen potilaan hoitoa hidastava siirtäminen eteenpäin toiseen hoitopaikkaan koskee tässä tapauksessa vain niitä helsinkiläisiä, jotka sattuvat asumaan alueella, josta ensisijaisesti ohjataan Malmin sairaalaan. Asumalla Marian sairaalan piirissä hoidon tason laatu ja hoitoon pääsyn nopeus vaikuttaisi olevan parempi. Vaikka parantamisen varaa olisi varmasti myös Helsingin muillakin päivystysasemilla, tilanne on erityisen huono juuri Malmin sairaalassa. Toisena esimerkkinä suurten kaupunkien vaikeuksista suoriutua lakisääteisistä terveydenhuoltovelvoitteistaan on Vantaan tilanne, jossa on päätetty kesäksi 2005 lopettaa viikonloppupäivystys Länsi-Vantaalla. Tämäkin esimerkki aiheuttaa eriarvoisen tilanteen vantaalaisten kesken, kun ainoastaan Myyrmäen terveyskeskukseen sekä ilta- ja viikonloppupäivystyksen osalta Peijaksen sairaalaan keskitettävä hoito lopettaa kesäksi monien "väärällä alueella" asuvien länsivantaalaisten hoidonsaantimahdollisuuden asuinpaikkansa lähettyviltä. Kun tietyn kunnan alueella asuville kansalaisille tarjotaan olennaisesti eritasoisia terveydenhuoltopalveluita esimerkiksi sen mukaan, missä kaupunginosassa kansalainen asuu, loukataan samalla perustuslaillista oikeutta tasavertaiseen kohteluun. Laissa kuntien hoidettaviksi määrättyjen palveluiden, varsinkin terveyspalveluiden, Versio 2.0

2 osalta tulee valtion valvoa sitä, ettei tällaista eriarvoisuutta pääse syntymään. Valtion on puututtava kuntien toimintaan tarvittaessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kuntalaisten epätasa-arvoinen kohtelu terveydenhuoltopalveluiden saannissa ei jatku? Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2005 Tony Halme /ps 2

3 Ministerin vastaus KK 241/2005 vp Tony Halme /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tony Halmeen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 241/2005 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kuntalaisten epätasa-arvoinen kohtelu terveydenhuoltopalveluiden saannissa ei jatku? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perustuslaki edellyttää, että julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslaki korostaa, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kansanterveyslain mukaan kunnan on pidettävä huolta kansanterveystyöstä sen mukaan kuin siitä laissa tai muutoin säädetään tai määrätään. Erikoissairaanhoitolain mukaan henkilön kotikunnan on huolehdittava siitä, että henkilö saa 1 :n 2 momentissa tarkoitetun tarpeellisen erikoissairaanhoidon erikoissairaanhoitolain mukaisesti. Lääninhallitukselle kuuluu mainittujen lakien ohjaus ja valvonta. Kansanterveyden ja erikoissairaanhoidon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Hoidon saatavuudessa todettujen ongelmien vuoksi on lainsäädäntöä muutettu lukien. Lakimuutosten tavoitteena on lisätä oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja läpinäkyvyyttä hoitoon pääsyssä ja täsmentää palveluiden järjestämisvelvollisuutta. Päämääränä on vähentää alueellisia eroja hoidon saatavuudessa, järjestämisessä ja perusteissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Suomen Kuntaliiton ja lääninhallitusten sekä sairaanhoitopiirien kanssa järjestänyt koulutustilaisuuksia, antanut tiedotteita ja ohjeita sekä järjestänyt seurantajärjestelmiä, jotta lakimuutokset muuttuvat käytännöksi ja mahdollisiin epäkohtiin voidaan puuttua. Edellä kuvatut lakimuutokset liittyvät ei-kiireelliseen hoitoon. Kiireellinen hoito toteutuu varsin hyvin Suomessa. Käypä hoito -suositusten toteuttamista käytännössä tuetaan valtion toimesta ja alueellisten järjestämissuunnitelmien kautta otetaan kantaa yhtenäisten hoidon perusteiden toimeenpanoon ja palvelujen järjestämiseen. Kansallisessa hankkeessa pyritään myös hoidon laadun kehittämiseen niin kuin sosiaalija terveysministeriön muussakin kehittämistyössä. Kansallisen terveydenhuoltohankkeen eräs tavoite on nykyisen terveyspalvelujärjestelmän tehostaminen. Sen takia pyritään kehittämään seudullista ja alueellista yhteistyötä terveydenhuollossa. Tämä johtaa esimerkiksi tukipalvelujen tehostamiseen, mutta myöskin päivystystoiminnan kehittämiseen sekä terveyskeskusten kesken että erikoissairaanhoidon kanssa yhteistyössä. Eräs tärkeä kriteeri on peruspalveluiden etäisyys palvelujen tarvitsijoista ja siihen liittyvät kuljetustarpeet. Näitä asioita tulee ottaa huomioon sekä kiireellisen hoidon että ei-kiireellisen hoidon suunnittelussa ja ennen kaikkea toteutuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii turvaamaan hoitoon pääsyä erityisesti osana kansallista terveydenhuoltohanketta. Samalla huolehditaan terveydenhuollon toimintakäytäntöjen kehittämisestä. Tämän kautta turvataan oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta terveydenhuollossa. 3

4 Ministerin vastaus Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 241/2005 vp Tony Halme /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 241/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Tony Halme /saf: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att den ojämlika behandlingen av kommuninvånare i fråga om tillgången till hälso- och sjukvårdstjänster inte skall fortsätta? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Grundlagen förutsätter att det allmänna, enligt vad som närmare bestäms genom lag, skall tillförsäkra var och en tillräckliga social-, hälsovårds- och sjukvårdstjänster samt främja befolkningens hälsa. I grundlagen betonas att alla är lika inför lagen och att ingen utan godtagbart skäl får särbehandlas av någon orsak som gäller hans eller hennes person. Enligt folkhälsolagen skall kommunen sörja för folkhälsoarbetet i enlighet med vad som i folkhälsolagen eller annars föreskrivs eller bestäms. Enligt lagen om specialiserad sjukvård skall en persons hemkommun sörja för att personen får behövlig, i 1 2 mom. nämnd specialiserad sjukvård i enlighet med lagen om specialiserad sjukvård. Ledningen av och tillsynen över ovan nämnda lagar ankommer på länsstyrelsen. Den allmänna planeringen, ledningen och övervakningen av folkhälsoarbetet och den specialiserade sjukvården ankommer på socialoch hälsovårdsministeriet. På grund av de problem som har konstaterats i fråga om tillgången till vård har lagstiftningen ändrats fr.o.m Syftet med lagändringarna är att öka rättvisan, jämlikheten och transparensen i vårdtillgängligheten och att specificera ansvaret för att ordna tjänster. Målet är att minska de regionala skillnaderna i tillgången till, ordnandet av och grunderna för vård. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsammans med Finlands Kommunförbund och länsstyrelserna samt sjukvårdsdistrikten ordnat utbildningar, gett meddelanden och anvisningar samt organiserat uppföljningssystem för att lagändringarna skall omsättas i praxis och eventuella missförhållanden kunna åtgärdas. De ovan beskrivna lagändringarna hänför sig till den icke-brådskande vården. Akutvården genomförs rätt väl i Finland. Omsättandet i praktiken av riktlinjerna för god medicinsk praxis stöds genom statens försorg, och genom de regionala planerna för ordnande av vård tar man ställning till genomförandet av enhetliga grunder för vård och ordnandet av tjänster. I det nationella projektet, liksom i social- och hälsovårdsministeriets övriga utvecklingsarbete, eftersträvas också en utveckling av vårdens kvalitet. Ett av målen i det nationella hälso- och sjukvårdsprojektet är att effektivera det nuvarande systemet för hälsovårdstjänster. Därför strävar man att utveckla det regionala samarbetet inom hälso- och sjukvården. Detta leder till exempel till en effektivering av stödtjänsterna, men också till en utveckling av jourverksamheten såväl mellan hälsovårdscentralerna som i samarbete med den specialiserade sjukvården. Ett viktigt kriterium är avståndet mellan basservicen och dem som behöver servicen och de transportbehov som hänger samman med detta. Dessa frågor skall beaktas vid planeringen av såväl akutvården som den icke-brådskande vården och framför allt i genomförandet. Social- och hälsovårdsministeriet strävar att trygga vårdtillgängligheten särskilt som en del av 5

6 Ministerns svar det nationella hälso- och sjukvårdsprojektet. Samtidigt sörjer man för att verksamhetspraxisen inom hälso- och sjukvården utvecklas. Genom detta tryggas rättvisa och jämlikhet inom hälso- och sjukvården. Helsingfors den 5 april 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6