Asbestisairaudet eivät ole loppumassa asbestipurkajapotilaan tapaus

Transkriptio

1 Tapausselostus tieteessä Pihla Ylioinas Työterveyshuollon erikoislääkäri Työterveyslaitos Oulu, Terveys ja työkyky -osaamiskeskus, Työlääketiede-tiimi ja Oulun yliopistollinen sairaala, ammattitautien poliklinikka Päivi Kropsu Työterveyshuollon erikoislääkäri Työterveyslaitos Oulu, Terveys ja työkyky -osaamiskeskus, Työlääketiede-tiimi ja Oulun yliopistollinen sairaala, ammattitautien poliklinikka Panu Oksa dosentti, ylilääkäri Työterveyslaitos Tampere, Terveys ja työkyky -osaamiskeskus, Työterveyshuollon tutkimus ja kehittäminen -tiimi Asbestisairaudet eivät ole loppumassa asbestipurkajapotilaan tapaus Asbesti aiheuttaa keuhkosyöpää, mesotelioomaa, asbestoosia sekä keuhkopussin muutoksia. Sairastumiseen voi riittää määrällisesti vähäinenkin työperäinen altistuminen. Työterveyshuolto kutsuu asbestityöntekijät seurantatutkimuksiin. Koska asbestisairaudet saattavat ilmetä vasta vuosikymmenien kuluttua altistumisesta, tarkastuksia tulee tehdä myös työsuhteen loputtua. Asbestille voi altistua merkittävästi myös nykyisin asbestipurkutyötä tehtäessä, vaikka noudatetaan määräyksiä ja ohjeistuksia. Purkusäännösten ja -käytäntöjen tiukentamista edelleen on arvioitava. Mikäli asbestisairauksien halutaan loppuvan, kaikki asbestirakenteet on poistettava rakennuksista ammattitaitoisesti ja työntekijöiden terveyden suojelu nykyistä paremmin huomioiden. Vertaisarvioitu VV Asbesti on yleisnimitys luonnossa esiintyville kuitumaisille silikaattimineraaleille, kuten krysotiili, krokidoliitti, amosiitti ja kotimainen antofylliitti. Asbesti aiheuttaa keuhkosyöpää, mesotelioomaa, asbestoosia ja keuhkopussin muutoksia. Suomessa asbestia on käytetty yli tonnia, eniten ja 70-luvuilla. Käyttöä alettiin rajoittaa 1970-luvulla, ja asbestituotteiden valmistus ja maahantuonti on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1993 ja Euroopan Unionin alueella vuodesta Maailmassa asbestia tuotetaan ja käytetään edelleen yli kaksi miljoonaa tonnia vuosittain (1 5). Asbestia käytettiin rakennusmateriaaleissa sen hyvien ominaisuuksien, kuten kemikaalien, bakteerien ja kulumisen kestävyyden, palamattomuuden sekä lämmön- ja kosteudeneristävyyden vuoksi luvuilla rakennetuissa tai peruskorjatuissa rakennuksissa asbestia on käytetty vaihtelevassa määrin esimerkiksi eristeissä, julkisivu-, sisäverhous- ja kattolevyissä, vesi-, viemäri- ja ilmanvaihtoputkissa, lattiamateriaaleissa, laasteissa, liimoissa ja maaleissa. Suomen rakennuskannassa on edelleen asbestia. Rakennusmateriaaleihin sidottuna se ei aiheuta terveysvaaraa, mutta materiaaleja purettaessa asbestikuituja vapautuu ilmaan ja haitallista altistumista tapahtuu (6). Terveyshaitat johtuvat hengitysteiden kautta elimistöön päässeestä asbestista. Ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille altistuvien rekisteriin (ASA-rekisteriin) ilmoitettiin vuonna 2009 noin asbestille altistuvaa (7). Asbestipurkutyö on luvanvaraista ja tiukasti säädeltyä (8,9). Työnantajalla tai itsenäisellä työnsuorittajalla on oltava asbestityön tekemiseen lupa työsuojeluviranomaiselta. Luvan saaminen edellyttää asianmukaisia laitteita (kuten alipaineistuslaitteet), joiden huolto on järjestetty. Työntekijöille tulee olla tarvittavat henkilönsuojaimet, kuten hengityksensuojaimet ja suojavaatetus ja heidän terveytensä seuranta tulee olla järjestetty. Asbestityötä tekeville on ollut erityinen koulutusvaatimus vuodesta Vuoden 2011 alusta alkaen se on talonrakennuksen ammattitutkintoon sisältyvä asbestityön osatutkinto. Ennen purkutyön aloitusta kohteessa tehdään asbestikartoitus ja sen pohjalta työsuunnitelma, joka lähetetään etukäteen työsuojeluviranomaiselle. Työnantajan tulee etukäteen arvioida työntekijöiden riski asbestialtistumiselle ja seurata altistumista työskentelyn aikana. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan asbestipurkutyön valtuutusta koskevan lainsäädännön ajantasaisuutta (10). Suomessa käytetään asbestin purussa tavallisimmin osastointimenetelmää, jossa työkohde eristetään ilmastollisesti ympäristöstään ja tehdään siihen nähden alipaineiseksi. Työkohteeseen kuljetaan kolmijakoisen sulkukammion kautta (kuva 1). Työn jälkeen tilat puhdistetaan huolellisesti ja alipaineistuslaitteistoa pidetään käynnissä 4 tuntia viimeisimmän pölyävän työvaiheen jälkeen. Jos asbestipölyn leviämisvaara ympäristöön tiedetään vähäiseksi, pölyn leviämisen estämiseen voidaan käyttää ilmastollisen 601

2 Tapausselostus Kirjallisuutta 1 Nordman H, Oksa P, Karjalainen A, Koskinen H. Asbestisairauksien diagnostiikka ja seuranta. Helsinki: Työterveyslaitos, Työ ja ihminen -tutkimusraportti 28, 2006; Huuskonen MS, Oksa P, Vehmas T, Anttila S, Tossavainen A. Asbestisairaudet Suomessa. Suom Lääkäril 2006;39: Huuskonen MS, Jahkola A, Oksa P. Asbestisairaudet. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 2009;125: Riala R. Asbesti. Helsinki: Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos, Altisteet työssä 5, Työterveyslaitos. Asbestituotteet (päivitetty ). fi/toimialat/rakennus/turvapakki/ vaaralliset_aineet/eristeaineet/ asbestituotteet/sivut/default.aspx 6 Riala R, Pirhonen P, Heikkilä P. Asbesti purku- ja huoltotöissä. 2. osittain uudistettu painos. Helsinki: Työterveyslaitos Saalo A, Soosaar A, Länsimäki E, Kauppinen T. ASA 2009 Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuneiksi ilmoitetut Suomessa. Helsinki: Työterveyslaitos 2011;39. 8 Valtioneuvoston päätös asbestityöstä /1380, muutossäädökset /318 ja / Työsuojeluhallituksen päätös hyväksyttävistä asbestipurkutyössä käytettävistä menetelmistä ja laitteista /231, muutossäädös /176. Kuva 1. Kolmijakoinen sulkukammio, jonka kautta kuljetaan eristettyyn ja alipaineistettuun asbestipurkukohteeseen. Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia. (Kuvien lähde: asbesti_rakennustyossa.pdf Panu Oksa, Kari Korhonen, Pekka Koistinen: ASBESTI RAKENNUSTYÖSSÄ, Mitä jokaisen rakentajan, isännöitsijän, kiinteistönhuoltajan ja asukkaan tulee tietää asbestista Kuvaaja: Antti Stensblom) eristyksen sijasta kohdepoistoa. Näin voidaan menetellä esimerkiksi asbestipitoisia lattialaattoja poistettaessa, jos niiden alla oleva lattiamassa ei sisällä asbestia. Asbestisementtituote voidaan irrottaa niin ehjänä kuin mahdollista ja pölyämistä välttäen ilman alipaineistusta. Ympäristö puhdistetaan ennen ja jälkeen irrotuksen kohdeimurilla. Pienissä yksittäisissä työkohteissa voidaan käyttää purkupussimenetelmää. Tällöin asbestimateriaali eristetään muusta ilmatilasta erikoisvalmisteisella purkupussilla, jossa on pussin ulkopuoliseen tilaan avautuvat pussiin saumatut suojakäsineet. Työn lopuksi pussiin tehdään pölynimurilla alipaine ja jätteet sisältävä alaosa eristetään ilmatiiviisti pussin yläosasta (kuva 2). Kuvaamme tapauksen, jossa asianmukaista suojausta noudattaneella asbestipurkajalla todettiin asbestin aiheuttamaksi sopiva pleurasairaus ja keuhkojen huuhtelunäytteen perusteella merkittävä asbestialtistuminen. Tietojemme mukaan tämä on ensimmäinen asbestisairaus nykyaikaisen purkutekniikan käyttäjällä ilman aikaisempaa asbestialtistumista. Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjattiin vuonna 2009 yhteensä 830 asbestipölyn aiheuttamaa sairautta, joista 31 % rakentamisen toimialalla. Sairastuneet olivat altistuneet pääosin ja 70-luvuilla (11). Potilastapaus Potilas on 47-vuotias mies, joka tuli ammattitautien poliklinikan arvioon pleuran paksuuntumien, asbestialtisteisen työhistorian ja bronkoalveolaarisen huuhtelunesteen tavanomaista suuremman asbestipitoisuuden vuoksi. Hän on tehnyt asbestinpurkutyötä useiden eri yritysten palveluksessa vuosina Asbestin lisäksi hän on altistunut purkutyössä betonipölylle ja muulle rakennuspölylle. Asbestityöt potilas on lopettanut, mutta muuta purkutyötä hän tekee edelleen. Asbestipurkutyöt, joihin potilas osallistui, tehtiin pääasiassa alipaineistetusti ja osastoidusti. Pieni osa työstä oli pussipurkua ja asbestisementtisten rakennuslevyjen poistamista kohdepoiston kanssa. Potilas käytti hengityksensuojainta, jossa oli kokonaamari, P3-luokan pölynsuodatin ja hengitysilmaa ahtaava puhallin. Pussipurkua tehdessään, asbestisementtilevyjä purkaessaan sekä jälkisiivouksessa, kuten asbestisäkkejä hakiessa ja imuroidessa, potilas käytti puolinaamaria, jossa oli myös P3-suodatin. Hän käytti asbestityöhön soveltuvaa kertakäyttöistä suojapukua, jota vaihdettiin säädösten mukaisesti aina osastoinnista pois tultaessa useita kertoja työpäivän aikana. Ammattitautien poliklinikalla potilas kertoi lopettaneensa asbestityöt, koska pelkäsi altistumisen aiheuttamia terveysriskejä. Erityisesti asbestityöuransa alussa hän koki suojainten olleen jotenkin huonoja ja niiden istuvuuden kasvoille heikentyneen joissakin työasennoissa, jolloin pölyistä ilmaa olisi saattanut päästä hengitysteihin. Asianmukaisesta suojapuvun käytöstä huolimatta hän koki, että asbestipölyä kulkeutui suojahaalarin alla oleviin vaatteisiin. Lisäksi potilas arvioi, ettei työkohteiden alipaineistusta aina jatkettu siivouksen jälkeen vaadittavaa 4:ä tuntia vaan se saatettiin lopettaa heti ja siirtyä seuraavaan paikkaan. Hän oli itse käynyt työkohteessa vielä tässä vaiheessa, ja asbestipölyä oli leijunut ilmassa jonkin verran. Terveystarkastukset toteutuivat asbestipurkutyötä tehdessä säännöllisesti, sen jälkeen seurantaa on ollut satunnaisemmin. Potilas oli tupakoinut 30 vuoden ajan ½ 1 askia päivässä; askivuosia arvioitiin olevan 25. Nyt hän oli pystynyt vähentämään tupakoinnin 602

3 tieteessä 10 Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto, säädösyksikkö. Valmisteltavana olevat työsuojelusäädökset Oksa P, Palo L, Saalo A ym., toim. Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Helsinki: Työterveyslaitos 2011; Tossavainen A, toim. Asbestos, asbestosis, and cancer: the Helsinki criteria for diagnosis and attribution. Consensus report. Scand J Work Environ Health 1997;23: The senior labour inspectors committee (SLIC). A Practical guide on best practice to prevent or minimise asbestos risks in work that involves (or may involve) asbestos: for the employer, the workers and the labour inspector. European Commission, Guide on Best Practice 2006; Työsuojelurahasto. Asbestipitoisten putkistoeristeiden poistaminen liettämismenetelmällä (siteerattu ). tutkimustietoa/tata-on-tutkittu/ hanke?h= Rantanen S, Pääkkönen R. Työhygienia. Kemialliset ja työhygieeniset tekijät. Asbesti. Tampere: Työsuojeluhallinto, Työsuojelujulkaisuja 86, 2008; Terveystarkastukset työterveyshuollossa (Sininen kirja). 2 painos. Helsinki: Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö 2006; Hengitysliitto Heli ry:n opas, Vaarallinen asbesti Rönkä T. Epäpuhtauksien hallinta rakennustyömailla. Aducate Reports and Books 15/2011. Kuopio: University of Eastern Finland. Aducate - Centre for Training and Development Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia. muutamaan savukkeeseen päivässä. Hänellä oli esiintynyt vuosien ajan limaisten yskösten nousua ja ärsyttävää yskää, sekä yöyskää ja heräilyä aiheuttavaa hapen loppumisen tunnetta. Nykyisin on lisäksi päiväväsymystä ja kävellessä hengästymistä jo lyhyellä matkalla. Pölyisessä työympäristössä hänen on hankala pitää hengityksensuojainta. Työn lomassa hän pitää välillä istumataukoja. Alun perin potilas ohjautui erikoissairaanhoidon tutkimuksiin voimattomuuden, hengenahdistuksen ja yksittäisen yöllisen rintakiputuntemuksen vuoksi. Hänelle oli tehty työterveyshuollossa rasitus-ekg, jossa hän oli polkenut 125 W:n teholle asti, eikä sepelvaltimotautiin viittaavaa todettu. Polkemisen potilas oli lopettanut huimaukseen ja sen jälkeen ilmeni hapen loppumisen tunnetta. Hänelle tehtiin myös sepelvaltimoiden angiografia, jossa todettiin normaalit, avoimet sepelvaltimot. Tämän jälkeen potilaalle tehtiin rintakehän tietokonekerroskuvaus, jossa todettiin molemmissa keuhkoissa ylälohkopainotteisesti kohtalaisen vaikea-asteinen sentrilobulaarinen emfyseema, molemmin puolin dorsaalisesti pleuraplakkeja, jotka eivät olleet kalkkeutuneita sekä palleapleurassa paksuuntumista, johon liittyen pyöröatelektaasit molemmin puolin. Keuhkojen fibroosia ei todettu. Keuhkojen toimintakokeessa todettiin lievään keuhkoahtaumatautiin sopiva löydös sekä restriktiota, uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV 1 ) oli 2,85 l eli 68 % viitearvosta, nopea vitaalikapasiteetti oli 3,53 l eli 68 % viitearvosta ja prosenttinen sekuntikapasiteetti (FEV%) 81 %. Bronkodilataatiotutkimusta ei tehty. Diffuusiokapasiteetti oli alentunut, 61 % viitearvosta. Alveolitilavuuteen suhteutettu diffuusiokapasiteetti oli normaalirajoissa, 76 % viitearvosta. Uniapnea poissuljettiin unirekisteröinnillä. Potilaalle tehtiin keuhkoputkien tähystys, jossa ei löytynyt poikkeavaa. Bronkoalveolaarisesta huuhtelunesteestä löytyi 7,9 asbestikappaletta/ml. Löydöksen suuruus viittaa merkittävään työperäiseen asbestialtistumiseen (12). Potilaalla on lääkityksenä tiotropiumbromidi sekä tarvittaessa salbutamoli-inhalaatiot. Potilaan pleuran (keuhkopussin) muutoksia pidettiin ammattitautina ja hänelle suositeltiin lääketieteellistä seurantaa 3 vuoden välein kohonneen asbestoosiriskin vuoksi. Valtaosan keuhkofunktion alenemasta selittää keuhkolaajentuma. Plakkien ei katsota alentavan keuhkofunktiota ja viskeraalisen pleuran muutokset olivat vähäiset. Pyöröatelektaasimuutokset ovat yleisiä asbestialtistuneilla, mutta eivät asbestille patognomisia kuten plakit. Alentunut työkyky ei selity keuhkopussin muutoksilla. Potilas ohjattiin työterveyshuoltoon työkyvyn arviointia ja mahdollista ammatilliseen kuntoutukseen hakeutumista varten. Yöyskän ja yöllisen hapen loppumisen tunteen vuoksi suositeltiin jatkossa astmatutkimuksia ja mahdollista hoitokokeilua sekä näiden jälkeen spiroergometriatutkimusta ja työkyvyn arviointia. Pohdinta Purkutyössä purkutekniikka ratkaisee työilmaan pääsevän pölyn määrän. Kostutettu asbestimateriaali pölyää ympäristöön merkittävästi vähemmän kuin kuiva. Britanniassa tehdyissä mittauksissa hengitysvyöhykkeen asbestipitoisuuksien on todettu olevan tyypillisesti alle 1 kuitua/cm 3, kun perusteellisesti märäksi kostutettua eristettä tai ruiskutettua pintaa poistetaan varovaisesti käsityökaluin. Jos purettavassa eristeessä on kuivia kohtia, asbestipitoisuus on noin 100 kuitua/cm 3 ja jos puretaan ruiskutettua pinnoitetta, jossa on kuivia kohtia, tyypillinen altistuminen on noin 1000 kuitua/cm 3 (13). Suomessa ei käytetä asbestimateriaalin kastelua ennen purkamista pölyämisen vähentämisessä, eikä tällaista mainita hyväksyttävien asbestipurkutyömenetelmien luettelossa. Tosin asbesti tulee purkaa pölyämistä välttäen. Sen sijaan esimerkiksi Britanniassa märkämenetelmää suositaan ja Yhdysvalloissa sen käyttö on pakollista (14). Tulisiko Suomessa siirtyä esimerkiksi lainsäädännön ohjaamana suosimaan märkäpurkumenetelmää? Säädösmuutostarvetta työmenetelmien ja laitteiden osalta kartoitetaan sosiaali- ja terveysministeriössä (10). Asbestille on säädetty työhygieeninen raja-arvo, jonka ylittäminen on kiellettyä (8). Työntekijän päivittäisen altistumisen raja-arvo on vuodesta 2006 ollut 0,1 kuitua kuutiosenttimetrissä hengitysilmaa 8 tunnin keskiarvona. Raja-arvon tarkoituksena on suojata työntekijöitä sairauksilta ja sitä on useaan otteeseen tiukennettu; vuonna 1986 raja-arvo oli vielä 2 kuitua/cm 3. Asbestialtistumisen selvittäminen ja seuraaminen on työnantajan tehtävä. Altistumisen todennäköisyys arvioidaan ennen töiden aloitusta ja pitoisuusmittauksia tulee tehdä, jos raja-arvon 0,1 kuitua/cm 3 ylittyminen on mahdollista. 603

4 Tapausselostus Turvallista asbestin käyttöä ei ole olemassa. Kuva 2. Asbestirakenteiden pussipurkua. Purkupussimenetelmässä asbestimateriaali eristetään ja pussin ulkopuoliseen tilaan avautuvat pussiin saumatut suojakäsineet. Seurantaa varten on oltava mittaussuunnitelma, jollainen on tehtävä vähintään 3 kk:n välein sekä aina, kun tehdään altistumiseen vaikuttavia teknisiä muutoksia. Ennen vuotta 2006, esimerkkipotilaan työssäoloaikana, lainsäädäntö oli hieman erilainen. Asbestialtistumisen rajaarvo oli 0,3 kuitua/cm 3. Kerran vuodessa tehdyt asbestialtistusmittaukset riittivät, kunhan työpaikan olosuhteet eivät olleet olennaisesti muuttuneet ja kahden edellisen mittauksen tulokset olivat olleet vähemmän kuin puolet rajaarvosta. Asbestinpurkutyössä, kuten muussakin työssä, altistumisen määrää yritetään ensisijaisesti vähentää työmenetelmin ja teknisin keinoin, kuten ilmaa puhdistavalla alipaineistuslaitteistolla. Näin vähennetään myös hengityksensuojainten suojauskapasiteetin ylittymisen riskiä. Hengityksensuojaimia on välttämätöntä käyttää, jotta liiallista altistumista ei tapahdu. Hengityksensuojaimista vain eristävä suojain eli raitisilmanaamari suojaa täysin; suodattavien suojainten suodatusteho on aina alle 100 %. Työntekijöiden altistumista seurattaessa asbestipitoisuudet mitataan hengityksensuojaimen sisältä, jotta saadaan mahdollisimman todenmukainen tieto henkilön altistumisesta. Tavallisesti rajaarvo 0,1 kuitua/cm 3 alittuu mittauksissa, mutta poikkeuksiakin on tavattu (Työterveyslaitoksen työhygieenikko, henkilökohtainen tiedonanto). Käytännön tilanteissa suodattimien läpivuotoa tärkeämpänä altistumisen aiheuttajana on pidetty suojaimen käyttämättä jättämistä erilaisissa tilanteissa. Sellaista ei tämän potilaan kohdalla tullut esille. Säädösten mukaista suojausta noudatettaessa työntekijöiden altistuminen on arvioitu vähäiseksi. Viimeisin muutos asbestityöntekijöiden koulutusvaatimuksiin tuli voimaan vuoden 2011 alussa (8). Nykyinen koulutusvaatimus on ammattitutkinto. Aiemmin pätevyyden sai suorittamalla neljän päivän asbestipurkukoulutuksen, jossa käsiteltiin muun muassa asbestin aiheuttamia terveysvaaroja ja niiltä suojautumista. Koulutusvaatimusten osalta parannuksia on siis tehty, mutta vanhemman koulutuksen käyneet ovat saattaneet saada puutteellista koulutusta ja aiemmin hyväksyttyjen koulutusten antama pätevyys säilyy edelleen. Tällä hetkellä arvioidaan asbestikartoittajien pätevyysvaatimuksia (10). Potilaamme keuhkojen huuhtelunäytteestä löytyi merkittävä määrä asbestia ja hänelle on kehittynyt asbestin aiheuttamaksi sopiva pleurasairaus. Altistuminen on tapahtunut pääosin säädösten mukaista suojausta noudattaen asbestipurkutyössä. Jo tämä yksi tapaus antaa aiheen epäillä, että nykyisiä ohjeita ja työskentelytapoja noudatettaessa työntekijä ei selviä työstään altistumatta asbestille. Asbestialtistus voi aiheuttaa syöpää ja sairastumisriski kasvaa altistumisen voimakkuuden mukana. Sellaista altistumisen tasoa ei voida osoittaa, jonka alapuolella asbestisyöpien riski ei olisi lisääntynyt (3). Jos asbestisairauksien halutaan loppuvan, toimenpiteitä altistumisen vähentämiseksi tarvitaan edelleen. Onko nykyinen purkutekniikka riittävän turvallinen? Ovatko suojaimet luotettavia? Ovatko työntekijöiden ammattitaito ja turvallisuuskäyttäytyminen kohdallaan? Vaikuttavatko asbestipurkuyritysten taloudelliset paineet työturvallisuuteen? (15). Onko työsuojelun valvonnalla riittävästi voimavaroja? Esitetty potilastapaus antaa aihetta selvittää asioita tarkemmin. Altistuneiden työntekijöiden terveyttä tulee seurata myös altistumisen loputtua. Terveystar- 604

5 tieteessä kastukset työterveyshuollossa -kirja antaa asbestia koskevat ohjeet, joita voidaan soveltaa työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa tehtäviin tarkastuksiin (16). Hengitysliitto Heli on tehnyt asbestille altistuneille työntekijöille oppaan, jota terveydenhuoltohenkilöstö voi jakaa tarkastusten yhteydessä (17). Lähitulevaisuuden päämääräksi tulisi asettaa asbestiton Suomi, sillä turvallista asbestin käyttöä ei ole olemassa. Asbestirakenteet tulisi poistaa ammattitaitoisesti ja työntekijöiden terveyden suojelu nykyistä paremmin huomioiden (18). Työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa ja keuhkosairauksien yksiköissä tulee huomioida myös asianmukaisesti suojautuneiden asbestipurkutyöntekijöiden merkittävän altistumisen mahdollisuus. Työlääketieteen yksiköitä tulee konsultoida herkästi, jos viitteitä asbestisairaudesta ilmenee. English summary > in english No end in sight for asbestos-related illnesses the case of an asbestos abatement worker 605

6 tieteessä ENGLISH SUMMARY Pihla Ylioinas Päivi Kropsu Specialist in Occupational Medicine Finnish Institute of Occupational Health, Oulu, Finland, Centre of Expertise for Health and Work Ability, Occupational health team Panu Oksa Language checked by Alice Lehtinen (Finnish Institute of Occupational Health, Helsinki). No end in sight for asbestos-related illnesses the case of an asbestos abatement worker Asbestos was widely used in construction materials in Finland, mainly during the 1960s and 1970s. Exposure to asbestos can cause lung cancer, mesothelioma, asbestosis, or benign pleural lesions. The exposure occurs via the respiratory tract when asbestos-containing materials are demolished. Asbestos abatement work is subjected to license and is controlled in Finland. When protective measures and devices are in accordance with legislation, abatement workers exposure levels are usually estimated as mild. We present a patient case in which an asbestos-related illness and a significant amount of asbestos bodies in bronchoalveolar lavage were detected in an adequately protected asbestos abatement worker. Even on the basis of this single case, there is reason to hypothesise that asbestos abatement workers are notably exposed to asbestos fibres even when current rules are obeyed. Pleural diseases, as well as malign mesothelioma, can still occur at quantitatively low exposure levels. Questions arise about the safety of current demolition techniques, the reliability of protective devices, the quality of the professional skills, safety-behaviour among abatement workers and whether their health should be monitored after the cessation of exposure, whether the economic pressures of asbestos abatement firms affect work safety, and whether work safety authorities have sufficient resources for controlling asbestos work. The goal should be an asbestos-free Finland in the near future; there is no safe use of asbestos. Asbestos-containing materials should be removed actively and skilfully, paying close attention to workers health at the same time. The occupational health services, primary health care and respiratory medicine clinics should be made aware of the possibility of notable asbestos exposure in current asbestos abatement work. 605a