Poliklinikkatoiminnan hoitohenkilöstön voimavaroja kuvaavien tunnuslukujen kehittäminen

Transkriptio

1 Poliklinikkatoiminnan hoitohenkilöstön voimavaroja kuvaavien tunnuslukujen kehittäminen Avohoitotoiminnan kehittäminen tunnuslukujen avulla Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä Raportti R 4 Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveyden huolto -hanke Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinta osahanke Sirpa Salin, projektipäällikkö, TtT Marja Kaunonen, dosentti, yliassistentti

2 2(41) TIIVISTELMÄ Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto osahankkeen (VeTeHH) tarkoituksena oli tuottaa valtakunnallisesti yhteneviin tunnuslukuihin perustuvaa tietoa hoitotyön henkilöstövoimavaroja koskevien päätösten perustaksi. Näissä päätöksissä tarvittavat tiedot eli tunnusluvut / indikaattorit koostuvat organisaation sähköisestä tietojärjestelmästä poimittavista tiedoista, jotka koskevat potilaita, henkilöstön käyttöä ja hoitamisen tulosta. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin vastuualueena VeTeHH-hankkeessa oli hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallintaan liittyvä viiden sairaanhoitopiirin tunnuslukuaineiston analysointi ja mallintaminen. Tässä tutkimuksessa raportoidaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin poliklinikka-aineiston tulokset omana raporttinaan. PSHP oli ainoa organisaatio, jossa oli käytettävissä hoitotyön tulosta kuvaavista muuttujista kaikki neljä tunnuslukua. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata PSHP:n käyntimäärältään (>10 000) suurimpien somaattisten poliklinikoiden (N=12) toimintaa sähköisistä tietojärjestelmistä saatavien tunnuslukujen avulla. Aineisto muodostui 22 muuttujasta, jotka poimittiin kuukausitasolla vuoden 2009 tilastoista. Tavoitteena oli löytää hoitotyöherkimmät tunnusluvut, joiden avulla voidaan arvioida hoitohenkilökunnan optimaalista mitoitusta. Aineisto analysoitiin SPSS ohjelmalla. Hoitotyön tulosta kuvaavien muuttujien välisiä riippuvuuksia tutkittiin Spearmanin korrelaatiokertoimien (r) avulla. Jatkoanalyyseihin otettiin mukaan ne tulosmuuttujien kanssa yhteydessä olevat tunnusluvut, joiden korrelaatiokerroin oli suurempi kuin 0.4. Diagnostisena erottelutestinä käytettiin ROCanalyysiä, mutta aineiston pienuuden takia tulokset ovat suuntaa antavia. Tulosten mukaan PSHP:n poliklinikat ovat toiminnaltaan hyvin erilaisia johtuen erikoisalan mukanaan tuomasta toiminnasta. Ensikäyntien lukumäärä vaihteli eri vuodenaikoina siten, että kesäaikana yli puolella poliklinikoista oli selkeästi vähemmän ensikäyntejä. Tasaisin toiminta oli sädehoitoyksikössä. Uusintakäynneissä tuki- ja liikuntaelinkirurgian poliklinikalla oli eniten kausivaihtelua. Hoitajavastaanottojen lukumäärissä oli suuret vaihtelut yksiköiden välillä. Sädehoitoyksikössä oli eniten hoitajavastaanottoja kun taas naistentautien poliklinikalla niitä ei ollut lainkaan. Hoitohenkilöstö oli varsin pysyvää viidessä yksikössä, sillä niissä ei ollut hoitajavaihtuvuutta. Potilaat arvioivat viiden poliklinikan hoidon laadun tavoitetasoisena (tähän voisi laittaa mikä tuo tavoitetaso on) helmi-, kesä- ja lokakuussa. Myös muiden poliklinikoiden saamat palautteet olivat lähellä tavoitetasoa (min. 85 %, max. 96 %). Potilaat antoivat huonoja arvosanoja kesäkuussa merkitsevästi enemmän kuin alkuvuonna. Riski huonoon potilaspalautteeseen kasvoi silloin, kun potilas ei saanut tarpeeksi tietoa vastaanottoajasta, odotusajasta, tutkimuksista ja niiden tuloksista, lääkehoidosta, sairauden hoitomahdollisuuksista ja sairauden ennusteesta. Etenkin uusintakäynneillä potilaan oli vaikeampi ymmärtää käynnin hyötyä oman sairautensa tutkimuksen ja hoidon kannalta. Sairaanhoitajien kokonaistuntimäärällä ensi- tai uusintakäyntejä kohti ei ollut yhteyttä potilaspalautteeseen. Myöskään hoitajien määrällä poliklinikkakäyntiä kohti tai työtunneilla hoitajaa kohti ei ollut yhteyttä muiden muuttujien välillä. Henkilöstö arvioi oman tuloskuntonsa tavoitetasoiseksi kolmella poliklinikalla, kun kolmella poliklinikalla arvo oli huolestuttavalla tasolla ja kuuden varoittavalla tasolla. Summamuuttujista työn kehittävyys ja haasteellisuus, esimiestyö ja johtaminen saivat eniten alle tavoitteen jääneitä arvosanoja. Riski huonoon tuloskuntoon kasvoi silloin, kun

3 3(41) omien työtehtävien suunnitteluun ei pystynyt vaikuttamaan, ristiriitoja ei käsitelty, palkkaus koettiin epäoikeudenmukaisena ja tuloskuntomittauksen tuloksia ei hyödynnetty työhyvinvoinnin kohentamiseksi. Esimiehiltä saatu palaute sekä muutosten suunnittelu ja toteutus lisäsivät työtyytymättömyyden riskiä. Hyvä potilaspalaute oli merkitsevästi yhteydessä henkilöstön työhyvinvointiin, etenkin henkilöstön kokemaan työn kehittävyyteen ja haasteellisuuteen. Tulosten luotettavuutta heikentää poliklinikoiden pieni määrä. Tulokset ovat yleistettävyysongelmasta huolimatta suuntaa-antavia ja niiden avulla voidaan kehittää polikliinisen hoidon sisältöä. Tulosten perusteella pelkkien käyntimäärien, vastaanottotyyppien tai hoitajaa poliklinikkakäyntiä kohden ei voida tehdä päätelmiä henkilöstöresursseista. Tietojärjestelmien tuottamaa tietoa hoitotyön henkilöstömitoituksen suunnittelussa, arvioinnissa ja seurannassa ei vielä hyödynnetä systemaattisesti. Aineisto tulisi kerätä jokaiselta poliklinikalta päivittäin vuoden ajan. Tarkasteltavat luvut pitäisi suhteuttaa kunkin yksikön henkilöstömäärään ammattiryhmittäin. Tämä antaisi mahdollisuuden laskea rajaarvot jokaiselle yksikölle. Vaikka keruu on työläsprosessi, se mahdollistaisi kuitenkin luotettavan tiedon tuottamisen päätöksenteon perustaksi.

4 4(41) SISÄLLYS 1. TUTKIMUKSEN TAUSTA TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT MENETEMÄT JA AINEISTO Tutkimusympäristö Palvelumittari Tuloskuntomittari Aineiston kerääminen ja analysointi TULOKSET Tutkimusaineiston kuvailu tunnuslukujen avulla Hoitotyön tulosta kuvaavat muuttujat Potilaiden arvio polikliinisen hoidon laadusta Henkilöstön arvio tuloskunnosta Lyhyet sairauspoissaolot ( 3 päivää) Käyntityypin ja vastaanottotyypin yhteys muihin muuttujiin Hoitotyön voimavaroja kuvaavien muuttujien yhteys muihin muuttujiin POHDINTA. 26 Lähteet Liitteet

5 5(41) 1. TUTKIMUKSEN TAUSTA Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (PSHP) on mukana kansallisessa KASTE-ohjelman Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto (VeTe) osahankkeessa, jonka tarkoituksena on hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallintaan liittyvät kysymykset (VeTeHH). Hoitotyö on luonteeltaan runsaasti työvoimaa sitovaa. Sopivaa hoitohenkilöstön määrää ei ole toistaiseksi pystytty luotettavasti määrittelemään (Lankshear ym. 2005), mutta yli- tai alitarjonta johtavat usein tehottomaan ja epätaloudelliseen toimintaan. (Ryynänen ym ) Hoitotyön henkilöstömitoituksen optimaalisuus on oleellinen tekijä rajallisten resurssien taloudellisessa ja oikeudenmukaisessa kohdentamisessa. Sillä on merkittävä vaikutus myös terveydenhuoltopalvelujen laatuun ja tuloksellisuuteen. (Tervo- Heikkinen ym. 2008b, Thungjaroenkul ym. 2008, Unruh 2008.) Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinnalla tarkoitetaan ensisijaisesti henkilöstömitoitusta, jota tarkastellaan kansallisesti yhtenevien tunnuslukujen kautta. Tunnusluvut kuvaavat hoitotyön henkilöstömitoituksen viittä ulottuvuutta - hoitotyön intensiteetti, toimintaympäristön intensiteetti, voimavarat, hoitotyönprosessi ja sen tulos - ja näille tekijöille saatua numeerista arvoa. VeTe-osahankkeen tavoitteena on lisäksi tunnistaa organisaatioiden kehittämistarpeita, mikä PSHP:ssä tarkoittaa poliklinikkatoiminnan kehittämistä aiempaa tuottavammaksi, vaikuttavammaksi, laadukkaammaksi ja turvallisemmaksi. PSHP:n tavoitteena on muuttaa potilaiden hoidon painopistettä vuodeosastohoidosta avohoitopainotteiseksi ja kehittää poliklinikkatoimintaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi valitaan ja otetaan käyttöön tunnusluvut, joiden avulla voidaan suunnitella, arvioida ja seurata poliklinikoiden hoitohenkilöstön optimaalista mitoitusta. VeTe HH - hankkeessa tehtiin aluksi kirjallisuuskatsaus akuuttisairaalan hoitotyön henkilöstöhallinnassa käytetyistä tunnusluvuista (Salin ym. 2011). Kirjallisuutta haettiin CINAHL, Medline, Medic, British Nursing Index, Linda ja Arto tietokannoista vuosilta Haun tuloksena saatiin 39 julkaisua, jotka analysoitiin sisällön analyysin keinoin. Analyysin tuloksena sisältö järjestettiin aikaisemman tutkimustiedon mukaisesti seuraavasti: 1) Organisaatiolähtöiset tunnusluvut kuvasivat hoitotyön määrää,

6 6(41) kuormittavuutta ja toimintaympäristöä. 2) Potilaslähtöiset tunnusluvut kuvasivat potilasprofiileja, potilaspalautteita, hoitokomplikaatioita ja hoitopoikkeamia. 3) Hoitohenkilöstöä kuvaavat tunnusluvut olivat asiantuntijuus, ajankäyttö ja työhyvinvointi. Valtaosassa tutkimuksista henkilöstövoimavarojen hallinnassa käytetyt tunnusluvut olivat organisaatiolähtöisiä, joita peilattiin toiminnan tuloksiin. Hoitotyön tuntimäärän kasvu ja kuormittavuuden väheneminen paransivat organisaatio-, potilas- ja hoitajatuloksia, vaikka yhteyttä ei voitu osoittaa luotettavasti kaikissa tutkimuksissa. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella voidaan esittää, että hoitotyön henkilöstövoimavaroja koskeva päätöksenteko tulisi perustua kaikkiin kolmeen näkökulmaan, jotta tulos olisi paras mahdollinen kaikille osapuolille. Polikliinista hoitotyötä pitää kehittää, jotta löydetään toimintatapoja, jotka vastaavat nykypäivän potilaiden tarpeisiin. Polikliinisen hoitotyön kehittäminen on tärkeää, sillä uudet hoitomuodot, hoitoaikojen lyheneminen, toiminnan tehokkuusvaatimukset sekä erilaiset työnjakoon liittyvät kysymykset ovat ajankohtaista. (Esim. Säilä ym ) Toukokuussa 2011 ( voimaan tullut uusi terveydenhuoltolaki määrää lisäksi tiukennuksia hoitotakuun toteutumiseen siten, että erikoissairaanhoidossa tarvittavat lisätutkimukset ja poliklinikkakäynnit on toteutettava kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. ( 2. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata PSHP:n suurimpien somaattisten poliklinikoiden toimintaa sähköisistä tietojärjestelmistä saatavien tunnuslukujen avulla. Tavoitteena oli löytää hoitotyöherkimmät tunnusluvut, joiden avulla voidaan arvioida hoitohenkilökunnan optimaalista mitoitusta. Tutkimuksen tehtävänä oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten tunnusluvut kuvaavat poliklinikkatoimintaa ja sen tulosta? 2. Miten eri vuodenajat eroavat toisistaan polikliinisessa toiminnassa? 4. Miten tulosmuuttujien vaihtelu selittyy muilla muuttujilla? 5. Miten muuttujat ovat yhteydessä toisiinsa?

7 7(41) 3. MENETELMÄT JA AINEISTO 3.1 Tutkimusympäristö Pirkanmaan sairaanhoitopiirin seurantatilastoista vuonna 2009 löytyi rajauksien jälkeen 71 poliklinikan tiedot. Rajauksessa tarkastelun ulkopuolelle jätettiin ensiapupoliklinikat, osastojen yhteydessä toimivat poliklinikat ja päiväosastot sekä psykiatrian poliklinikat niiden toiminnan erilaisen luonteen vuoksi. Silmätautien poliklinikalla oli meneillään organisaatiouudistus, joten se rajautui pois pilotista. Pilottipoliklinikoiksi valittiin ne Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) poliklinikat, joilla oli yli kuntalaskutettavaa käyntiä vuonna 2008 (N=12). Mukaan valikoituivat Ihotautien (PIT), Keuhkotautien (PKS), Sisätautien (PSS), Syöpätautien (RSYÖ), Kirurgian (PKI), Gastroenterologian (PGAS), Korvatautien (PKO), Tuki- ja liikuntaelinkirurgian (PTU), Lastentautien (PLA) ja Gynekologian poliklinikat (PGY), Kuulokeskus (PKU) ja Sädehoitoyksikkö (RSH). 3.2 Palvelumittari Poliklinikan palvelumittari mittaa potilaiden kokonaistyytyväisyyttä poliklinikkapalveluun (Hiidenhovi ym. 2001, Hiidenhovi ym. 2002). Mittari koostuu 12 palvelua koskevasta kysymyksestä ja seuraavista taustatiedoista: ikä sukupuoli, käyntityyppi (ensi- vai uusintakäynti) ja hoidon jatkuminen samalla poliklinikalla. Mittaus tehdään säännöllisesti kolmesti vuodessa, helmi-, kesä- ja lokakuussa. PSHP:n toiminta- ja taloussuunnitelmassa on määritelty strategiset tavoitteet, joiden mukaan vähintään 95 % potilaista antaa arvosanan 8-10 asteikolla (PSHP:n toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet vuonna 2009).

8 8(41) 3.3 Tuloskuntomittari Tuloskuntomittari mittaa työyhteisön hyvinvointia ja se on ollut käytössä PSHP:ssa jo 17 vuotta. Tulosten perusteella muodostetaan kokonaiskuva työyhteisöstä, alueesta tai koko sairaalasta. Mittaus tehdään kerran vuodessa touko-kesäkuussa sähköisesti koko henkilöstölle. Toiminta- ja taloussuunnitelmassa on määritelty strategiset tavoitteet, joiden mukaan vähintään 80 % henkilöstöstä antaa arvosanan 3-5 asteikolla 1-5. (PSHP:n toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet vuonna 2009). Mittarissa on 23 kysymystä, joista muodostuu neljä summamuuttujaa: 1. Työtyytyväisyys -summamuuttuja: tyytyväisyys työtehtäviin, tyytyväisyys työmäärään, henkilökohtainen työssä jaksaminen ja henkilökohtainen työnilo. 2. Työyhteisön toiminta -summamuuttuja: eri ammattiryhmien välinen yhteistyö, työilmapiiri, työyhteisön kyky käsitellä ristiriitoja, oman työn tarkoituksen tunteminen osana sairaalan toimintaa ja töiden jakoon liittyvä oikeudenmukaisuus toimipisteessä. 3. Työn kehittävyys ja haasteellisuus -summamuuttuja: omien vastuiden selkeys työssä, vaikuttamismahdollisuudet omien työtehtävien suunnitteluun, mahdollisuudet hyödyntää omia kykyjä tehokkaasti työssä, mahdollisuudet itsensä kehittämiseen koulutuksen avulla ja itsenäisyys työn teossa. 4. Esimiestyö ja johtaminen summamuuttuja: esimieheltä saatu palaute työssä suoriutumisesta, oikeudenmukaisuuden toteutuminen palkkauksessasi verrattuna omaan ammattiryhmääsi, esimiessuhteiden toimivuus toimipisteessä, tyytyväisyys toimipisteen tyky-toimintaan, esimiesten ja henkilöstön välinen tiedonkulku toimipisteessä, muutosten suunnittelu ja toteutus, toimialueen johtoryhmän toiminta alueella, johon toimipisteesi kuuluu, tuloskuntomittarin tulosten hyödyntäminen työyhteisön ja toiminnan kehittämisessä ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen. 3.4 Aineiston kerääminen ja analysointi Tutkimusaineisto kerättiin sairaalan sähköisistä tietojärjestelmistä Taysin somaattisilta poliklinikoilta (N=12) syksyllä Aineisto muodostui 22 muuttujasta, jotka poimittiin kuukausitasolla vuoden 2009 tilastoista. (Taulukko 1.)

9 9(41) TAULUKKO 1. Käytetyt tietojärjestelmät tunnuslukujen alkioiden poiminnassa Tunnusluku Muuttujaryhmä Tietojärjestelmä Hoitotyön intensiteetti Käyntityyppi Oberon Vastaanottotyyppi Oberon Hoitotyön toimintaympäristön intensiteetti DRG- ryhmä Hoitajien vaihtuvuus Ecomed Analyzer ehrminfo Hoitotyön voimavarat Käyntiä / hoitaja, työtunnit / käynti, sh kokonaistunnit / hoitohenkilökunnan kokonaistunnit, sh poissaolotunnit, sh kokonaistunnit ehrminfo Hoitotyön tulos Potilastyytyväisyys Henkilöstötyytyväisyys 3 päivän sairauspoissaolo Haittatapahtumat Poliklinikan palvelumittari Tuloskuntomittari ehrminfo HaiPro Valmis aineisto on määrällinen ja analysoitiin SPSS -ohjelmalla. Aineistoa kuvailevien tunnuslukujen (keskiarvo, minimi, maksimi, keskihajonta ja mediaani) lisäksi tarkasteltiin muuttujien jakaumia testien ja kuvien avulla. Muuttujien ajallista profiilia kuvattiin graafisesti. Aikasarjassa tapahtuvan muutoksen käyttäminen toisessa aikasarjassa tapahtuvan muutoksen selittämiseen tapahtui tarkastelemalla valittujen ajankohtien välistä yhteyttä regressioanalyysillä. Hoitotyön tulosta kuvaavista päämuuttujista, potilastyytyväisyys, henkilöstötyytyväisyys ja 1-3 vrk:n sairauspoissaolot, poimittiin jatkoanalyysiin mukaan ne tunnusluvut, joilla oli yhteys päämuuttujiin (korrelaatiokerroin.4). ROC-analyysin avulla tarkasteltiin potilastyytymättömyyden sekä tuloskuntomittarin huonojen arvosanojen yhteyttä korreloiviin muuttujiin eri vuodenaikoina, mutta aineiston niukkuuden vuoksi analyysin erottelukyky oli huono ja epäluotettava. (Heikkilä 2001.) Aineistoa tarkasteltiin aikasarjana helmikuu, kesäkuu ja lokakuu, koska potilaspalautteet kerättiin näiden kuukausien aikana. Henkilöstön tuloskunto mittaus tehtiin touko-kesäkuun vaihteessa. Tulokset esitetään tunnuslukuina, taulukkoina ja kuvioina.

10 10(41) 4 TULOKSET 4.1 Tutkimusaineiston kuvailu tunnuslukujen avulla Aineisto kerättiin eri tietojärjestelmistä 12 poliklinikalta aikasarjana kuukausitasolla vuoden 2009 tilastoista. Taulukossa 2 on esitettynä pilotissa mukana olleiden poliklinikoiden käyntityypit ja vastaanottotyypit sekä hoitohenkilöstön määrää ja lyhyitä sairauspoissaoloja kuvaavat luvut vuositasolla. Vastaanottotyyppiä kuvaavat luvut saatiin yksiköiden osastonhoitajien arvion perusteella, joten nämä luvut ovat suuntaa antavia. Muut luvut kerättiin tietojärjestelmistä, joten ne eivät perustu subjektiiviseen arvioon. PSHP:n poliklinikat olivat toiminnaltaan hyvin erilaisia johtuen erikoisalan mukanaan tuomasta toiminnasta. Esimerkiksi hoitajavastaanottojen määrä vaihtelee RSH:n 90 % ja PGY:n 0 % välillä.

11 11(41) TAULUKKO 2. PSHP:n suurimpien poliklinikoiden tilastokuvailua vuonna 2009 PSS PIT PKS GAS RSY Ö RSH PKI PKO PKU PTU PLA PGY Kaikki käynnit (kpl) Käynnit / hlök Kuntalaskutetta vat käynnit % Omakustannetoiminta % ¹ Lääkärivastaan otto % 82,4 91,2 75,6 92,9 80,3 87,7 84,4 89,4 90,5 83,3 78, ,6 8,8 24,4 7,1 19,7 12,3 15,6 10,6 9,5 16,7 21, ,8 39,5 49,3 22,7 42,5 8,7 63,7 0 41,1 94,5 91,2 66,4 Toimenpidevast aanotto % 0,5 0 5,7 20,1 39,1 1,1 4,4 81,6 0 3,5 0,7 3,9 Hoitajavastaano tto % Sähköinen asiointi % Sairauslomat /HH:n laskennallinen vakanssi 17 36,3 15,5 20,4 0,4 90,1 19,8 15,3 49,4 0, ,8 24,2 29,5 36,8 18 0,1 12,1 3,1 9,5 1,4 5,1 29,7 2,46 5,87 3,27 2,85 2,83 2,2 3,14 2,5 2,67 N / A 4,35 0,75 Hoitohenkilöstö n laskennallinen vakanssi 19,1 7, päivän sairauspoissaol ot (kpl) N / A 74 6 ¹Omakustannetoiminta tarkoittaa, että asiakkaalle ja kunnalle maksuttomia käyntejä voidaan kirjata yksikön omiin tilastotarpeisiin.

12 12(41) Sädehoitoyksikössä (RSH) syöpäpotilaiden sädehoidot toteuttivat röntgenhoitajat, mikä selittää luvut. Kuulokeskuksessa (PKU) oli toiseksi eniten hoitajavastaanottoja. Tuki- ja liikuntaelinkirurgian poliklinikalla (PTU) oli eniten käyntejä hoitohenkilökuntaa kohti, sillä yksikössä on vähän hoitohenkilökuntaa. Hoitohenkilökuntaa kuvaavia muita lukuja ei saatu, sillä henkilöstön resurssitiedot kirjattiin samalle kustannuspaikalle vuodeosaston henkilöstön kanssa. Taulukossa 3. esitetään käyntityypit ja vastaanottotyypit helmi-, kesäja lokakuun lukuina siksi, että potilaspalaute kerättiin ko. kuukausina. Vertailtaessa ensikäyntien lukumääriä eri vuodenaikoina oli yli puolella yksiköistä kesäaikana selkeästi vähemmän ensikäyntejä. Tasaisin toiminta oli sädehoitoyksikössä (RSH). Myös gastroenterologian poliklinikalla (PGAS) ensikäyntien lukumäärä vaihteli vain vähän, mutta uusintakäynneissä kesäkuussa oli selkeä väheneminen. Uusintakäynneissä PTU:ssa oli eniten kausivaihtelua. Poliklinikoista osa toimii päivystysyksikköinä, mikä näkyy päivystyskäyntien suurena osuutena. PGAS:ssa ja kirurgian poliklinikalla (PKI) päivystyskäyntejä ei ollut juuri lainkaan, mutta konsultaatiokäyntejä oli paljon. Perinteisiä lääkärivastaanottoja ei ollut korvatautien poliklinikalla (PKO) lainkaan, sillä kaikki lääkärivastaanotot olivat toimenpidevastaanottoja. Sähköisen asioinnin kautta tapahtuvia vastaanottoja oli paljon sisätautipoliklinikalla (PSS). Yksiköissä ei ilmennyt suurtakaan kausivaihtelua sähköisessä asioinnissa paitsi naistentautien poliklinikalla (PGY), sillä helmikuun lukuihin verrattuna loppuvuodesta toiminta kuusinkertaistui. Poliklinikan diagnoosiryhmien lukumäärä oli suurin korvatautien, gastroenterologian ja lastentautien poliklinikoilla ja pienin kuulokeskuksessa. Hoitohenkilöstöä kuvaavat tunnusluvut esitetään taulukossa 4. aikasarjana kuten edellä. Hoitohenkilöstö ei vaihtunut viidessä yksikössä lainkaan (RSYÖ, PKI, PSS, PKI, PKO), joissa sekä sisäinen ja ulkoinen vaihtuvuus oli nolla. Sisäistä vaihtuvuutta oli vain RSH:ssa helmikuussa (arvo 3 %) ja PGAS:ssa lokakuussa (arvo 21 %). Eniten hoitohenkilöstön ulkoista vaihtuvuutta oli PLA:ssa kaikkina kolmena kuukautena vaihdellen % ja PGY:ssä lokakuussa (arvo 67 %). Lyhyiden sairauspoissaolokertojen määrä vaihteli 0-10 välillä. Kun vertaillaan lyhyitä sairauspoissaoloja eri mittausaikojen välillä, kesäkuussa niitä oli prosentuaalisesti vähemmän kuin talvikuukausina.

13 13(41) TAULUKKO 3. Hoitotyön intensiteettiä kuvaavien tunnuslukujen lukumäärät helmi-, kesä- ja lokakuussa 2009 Poliklinikka Kuukausi Ensikäynti Uusintakäynti Päivystys käynti Sädehoitoyksikkö Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Gynekologian pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Korvatautien pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Kuulokeskus Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Tuki- ja liikuntaelinkirurgia Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Kirurgian pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Sisätautien pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Gastroenterologian pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Lastentautien pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Ihotautien pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Keuhkotautien pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Syöpätautien pkl Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Sarjahoitokäynti Konsultaatiokäynti Lääkärivastaanotto Toimenpidevastaanotto Hoitajavastaanotto Sähköinen asiointi / vastaanotto Poliklinikan DRGryhmien lukumäärä

14 14(41) TAULUKKO 4. Hoitohenkilöstöä kuvaavat tunnusluvut helmi-, kesä- ja lokakuussa 2009 Hoitohenkilöstön kokonaistunnit Hoitohenkilöstön poissaolotunnit Hoitohenkilöstön työpanos¹ Hoitohenkilöstön sisäinen vaihtuvuus % Hoitohenkilöstön ulkoinen vaihtuvuus % Sairaanhoitajien kokonaistunnit Sairaanhoitajien poissaolo -tunnit 1-3 päivän sairauspoissaolot lukumäärä Poliklinikka Ajankohta Sädehoitoyksikkö Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Gynekologian pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Korvatautien pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Kuulokeskus Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Tuki- ja liikuntaelinkirurgian pkl* Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Kirurgian pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Sisätautien pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Gastroenterologian pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Lastentautien pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Ihotautien pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Keuhkotautien pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , Syöpätautien pkl Helmikuu , Kesäkuu , Lokakuu , * Henkilökunta on osaston ja poliklinikan yhteistä, joten erillisiä tunnuslukuja ei saatu ¹Hoitohenkilöstön työpanos: Poliklinikan hoitohenkilöstön työpanosten lukumäärä (laskennallisina virkoina) kuukaudessa

15 15(41) 4.2 Hoitotyön tulosta kuvaavat muuttujat Potilaiden arvio polikliinisen hoidon laadusta Taulukossa 5. esitetään huonojen, keskinkertaisten ja tavoitearvosanojen osuuksista eri mittausajankohtina. Poliklinikoista viisi (PKS, RSH, RSYÖ, PKU, PLA) ylsi tavoitetasolle jokaisella mittauskerralla eli vähintään 90 % palautteesta sai arvosanan Kaikkien poliklinikoiden saamat palautteen olivat lähellä tavoitetasoa (min. 85 %, max. 96 %). TAULUKKO 5. Potilaspalautteiden arvosanojen jakaumat eri poliklinikoilla (N=3225) Toimialue ja poliklinikka Aika Potilaat TA1 PIT (ihotaudit) PSS (sisätaudit) PKS (keuhkotaudit) TA2 PKI (kirurgia) RSYÖ (syöpätaudit) RSH (sädehoito) PGAS (gastroent.) TA3 PTU (tuki- ja liik.kir) Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Huono (4-6) Arvosanat Keskinkertainen (7) Tavoite (8-10) N N* % % %

16 16(41) PKU (kuulokeskus) PKO (korvataudit) TA4 PLA (lastentaudit) PGY (gynekologia) Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu Helmikuu Kesäkuu Lokakuu * Annetut arvosanat: Puuttuvat arvot ja "Ei koske minua" poistettu. N* Yhteenlasketut annetut arvosanat Huonoja arvosanoja annetaan kesäkuussa merkitsevästi enemmän kuin helmikuussa. Huonojen arvosanojen riski kasvaa silloin, kun potilas ei saa tietoa poliklinikalla kuluvasta ajasta ja vastaanottoajasta, tutkimuksista ja niiden tuloksista, lääkkeistä ja niiden vaikutuksista, sairauden hoitomahdollisuuksista ja hoitovaihtoehdoista tai sairauden ennusteesta. (Taulukko 6.) TAULUKKO 6. Potilaspalautteen arvosanojen frekvenssijakaumat ja riskit tyytymättömyyteen (N=3225). Riski huonoihin arvosanoihin N RR (95 % CI) Aika Helmikuu Kesäkuu ( ) Lokakuu ( ) Tieto poliklinikkakäynnin kestosta Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Etukäteistieto poliklinikka-ajan toteutumisesta Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Henkilöstön ammattitaito Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Kohtelu Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Henkilöstön palveluhenkisyys Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Tiedonsaanti tutkimuksista ja niiden tuloksista Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Tiedonsaanti lääkkeistä ja niiden vaikutuksista

17 17(41) Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Tiedonsaanti sairauden hoitomahdollisuuksista Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Tiedonsaanti sairauden ennusteesta Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Yksityisyyden toteutuminen Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Käynnin hyöty sairauden tutkimuksen ja hoidon kannalta Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Käynnin onnistuminen kokonaisuudessaan Hyvä Keskinkertainen ( ) Huono ( ) Käyntityypin ja vastaanottotyypin yhteys potilaspalautteeseen Uusintakäynnillä potilaiden oli vaikeampi ymmärtää käynnin hyötyä oman sairautensa tutkimuksen ja hoidon kannalta (kysymys 11). Mitä enemmän poliklinikalla oli uusintakäyntejä, sitä enemmän potilaat antoivat huonoja arvosanoja käynnin hyödyllisyydestä. Kokonaisuutena uusintakäynnit eivät lisänneet huonojen arvosanojen riskiä. Ensikäynnillä, hoitajavastaanotolla, toimenpidevastaanotolla tai sähköisellä asioinnilla ei ollut yhteyttä potilaspalautteen huonoihin tai hyviin arvosanoihin. Lääkärivastaanotolla ei ollut yhteyttä potilaspalautteeseen muulloin kuin kesäkuussa. Yhteys huonoihin arvosanoihin oli merkitsevä (Spearman, 651, p.022) käynnin hyödyllisyydestä oman sairauden tutkimuksen ja hoidon kannalta. Mitä enemmän oli lääkärivastaanottoja kesäkuussa, sitä hyödyttömämmäksi potilaat arvioivat poliklinikkakäynnin. Konsultaatiokäyntien lukumäärällä ja huonolla potilaspalautteella oli yhteys helmikuun mittauksessa. Mitä enemmän oli konsultaatiokäyntejä, sitä suurempi oli huonojen arvosanojen osuus (Spearman. 681, p.015).

18 18(41) Huonojen arvosanojen yhteys muuttujien välillä eri vuodenaikoina Tarkasteltaessa huonojen arvosanojen (4-6) prosentuaalista osuutta kaikista arvosanoista saatiin merkitsevät yhteydet eri muuttujien välillä. Helmikuun huonojen arvosanojen (4-6) osuus kaikista arvosanoista oli yhteydessä helmikuun uusintakäyntien määrään (r.624, p.02), helmikuun konsultaatiokäyntien määrään (r.681, p.014), sairaanhoitajien kokonaistuntimäärään ( r.636, p.03), sairaanhoitajien poissaolotuntimäärään kesäkuussa (r.667, p.02) ja helmikuun toimenpidevastaanottojen määrään (r.643, p.02). Kesäkuun huonojen arvosanojen (4-6) osuus kaikista arvosanoista oli yhteydessä lääkärivastaanottojen määrään kesäkuussa (r.651, p.021). Lokakuun huonojen arvosanojen (4-6) osuus kaikista arvosanoista oli yhteydessä uusintakäyntien määrään (r.582, p.04) ja toimenpidevastaanottojen määrään (r.769, p.003). Tarkasteltaessa Spearmannin testillä potilastyytyväisyyden huonojen ja hyvien arvosanojen sekä kysymyksen käynnin hyödystä (kysymys 11) yhteyttä edellisten tulosten kanssa todettiin, että kaikkina mittausajankohtina päivystyskäynneillä ja sairaanhoitajien kokonaistunneilla oli merkitsevät yhteydet potilaspalautteeseen (liitetaulukko 1). Aineiston pienuuden vuoksi ROC-analyysillä ei pystytty erottelemaan hyviä ja huonoja arvosanoja toisistaan Henkilöstön arvio tuloskunnosta Vuoden 2009 tulosten mukaan kolme poliklinikkaa (RSH, PKS, PIT) saavuttivat tavoitteen, jonka mukaan 80 % henkilöstöstä antoi tuloskuntomittauksessa arvosanan 3-5. Varoittavalla alueella, jossa 75 80% henkilöstöstä antoi tuloskuntomittauksessa arvosanan 3-5, oli kuuden poliklinikan (PSS, PGAS, RSYÖ, PKO, PKU, PLA) vastaukset. Henkilökunnan tuloskuntomittauksen raja-arvoa voidaan katsoa huolestuttavaksi, kun vastauksista alle 75 % oli 3-5, kolmella poliklinikalla (PKI, PTU, PGY)(Taulukko 7.)

19 19(41) Taulokko 7. Tuloskuntomittarin huonojen arvosanojen (1-2) ja tavoitearvosanojen (3-5) prosenttiosuudet kaikista annetuista arvosanoista (N=179) Poliklinikka Kaikki kysymykset (23 kysymystä) Heikko Tavoite (1-2) (3-5) Työtyytyväisyys (4 kysymystä) Heikko Tavoite (1-2) (3-5) Työyhteisön toiminta (5 kysymystä) Heikko Tavoite (1-2) (3-5) Työn kehittävyys ja haasteellisuus (5 kysymystä) Heikko (1-2) Tavoite (3-5) Esimiestyö ja johtaminen (9 kysymystä) Heikko Tavoite (1-2) (3-5) N N 1 * % % N 2 * % % N 3 * % % N 4 * % % N 5 * % % Gynekologian pkl Korvatautien pkl Kuulokeskus Tuki- ja liikuntaelin kirurgian pkl Kirurgian pkl Sisätautien pkl Gastroenterologian pkl Lastentautien pkl Ihotautien pkl Keuhkotautien pkl Syöpätautien pkl Sädehoitoyksikkö N 1 *; tavoitetaso 80 % (kaikki kysymykset) N 2 *; tavoitetaso 80 % (Työtyytyväisyys) N 3 *; tavoitetaso 80 % (Työyhteisön toiminta) N 4 *; tavoitetaso 80 % (Työn kehittävyys ja haasteellisuus) N 5 *; tavoitetaso 70 % (Esimiestyö ja johtaminen)

20 20(41) Naistentautien poliklinikalla (PGY) henkilöstö oli tyytymätöntä erityisesti työn kehittävyyteen ja haasteellisuuteen liittyvissä asioissa sekä esimiestyöhön ja johtamiseen. Tuki- ja liikuntaelinkirurgian (PTU) sekä kirurgian poliklinikoilla (PKI) erityisesti esimiestyö ja johtaminen toteutuivat huonosti, sillä 58 % vastaajista antoi arvosanan 1-2. Summamuuttujista työn kehittävyys ja haasteellisuus sekä esimiestyö ja johtaminen saivat eniten alle tavoitteen jääviä arvosanoja, sillä puolet poliklinikoista jäi asetetuista tavoitteista. (Taulukot 8) Riski työtyytymättömyyteen kasvoi etenkin silloin, kun omien työtehtävien suunnitteluun ei pystynyt vaikuttamaan, työyhteisössä ei kyetty käsittelemään ristiriitoja, palkkaus koettiin epäoikeudenmukaisena ja tuloskuntomittarin tuloksia ei hyödynnetty työhyvinvoinnin kohentamiseksi. Esimieheltä saatu palaute sekä muutosten suunnittelu ja toteutus lisäsivät työtyytymättömyyden riskiä. TAULUKKO 8. Henkilöstön tuloskuntomittauksen arvosanojen frekvenssijakaumat ja riskit huonoihin arvosanoihin Summamuuttuja Hyvä (3-5) (n) Huono (1-2) (n) Työtyytyväisyys Tyytyväisyys työtehtäviin Tyytyväisyys työmäärään Henkilökohtainen työssä jaksaminen Henkilökohtainen työnilo Riski huonoihin arvosanoihin RR (95 % CI) Työn kehittävyys ja haasteellisuus Omien vastuiden selkeys työssä Vaikuttamismahdollisuudet omien työtehtävien suunnitteluun Mahdollisuus hyödyntää omia kykyjä tehokkaasti työssä Mahdollisuudet itsensä kehittämiseen koulutuksen avulla Itsenäisyys työn teossa Työyhteisön toiminta Eri ammattiryhmien välinen yhteistyö Työilmapiiri Työyhteisön kyky käsitellä ristiriitoja Oman työn tarkoituksen tunteminen osana sairaalan toimintaa Töiden jakoon liittyvä oikeudenmukaisuus toimipisteessä Esimiestyö ja johtaminen Esimieheltä saatu palaute Oikeudenmukaisuus palkkauksessa Esimiessuhteiden toimivuus toimipisteessä Tyytyväisyys tyky-toimintaan Esimiehen ja henkilöstön välinen tiedonkulku Muutosten suunnittelu ja toteutus Johtoryhmän toiminta omalla toimialueella Tuloskuntomittarin tulosten hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä Uusien työntekijöiden perehdytys

21 21(41) Tuloskuntomittarin yhteys muihin muuttujiin Taulukossa 9 on esitetty tuloskuntomittarin kaikkien kysymysten ja summamuuttujien merkitsevät yhteydet eri muuttujien välillä. TAULUKKO 9. Tuloskuntomittarin merkitsevät yhteydet muiden muuttujien kanssa muuttuja Kokonaisarvo Työtyytyväisyys Tuloskunto, kokonaisarvo Työyhteisön toiminta Työn kehittävyys ja haasteellisuus.867, p.0002 Esimiestyö ja johtaminen Esimiestyö ja.844, p , p.019 johtaminen Ensikäynnit -594, p.041 (helmikuu) - 685, p.013 (kesäkuu) -671, p.016 (lokakuu) Uusintakäynnit -657, p , p , p.009 (helmikuu) (helmikuu) (helmikuu) - 692, p , p , p.011 (kesäkuu) (kesäkuu) (kesäkuu) -746, p , p , p.014 (lokakuu) (lokakuu) (lokakuu) Toimenpidevastaanotot.-635, p.020 (helmikuu).-656, p.020 (kesäkuu) Potilaspalaute.706, p , p , p , p.002 Hyvät arvosanat (kesäkuu) (kesäkuu) (kesäkuu) (kesäkuu) Potilastyytyväisyys.771, p , p.007 (helmikuu) - 694, p.012 (kesäkuu) -690, p.013 (lokakuu) Potilaspalaute Huonot arvosanat.-635, p.020 (helmikuu).-666, p.018 (kesäkuu) - 609, p.046 (kesäkuu) 3 pv:n sairauspoissaolot DRG- ryhmien lkm - 599, p.03 (helmikuu) Kun tarkastellaan henkilöstön tuloskuntoa kokonaissummana ja yksittäisten muuttujien välisiä yhteyksiä, työn kehittävyyttä ja haasteellisuutta mittaavat kysymykset (summamuuttuja 3) ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä tuloskuntoon. Mitä paremmat mahdollisuudet työ tarjosi itsensä kehittämiseen (kysymys 7) ja omien kykyjen hyödyntämiseen työssä (kysymys 5), sen parempana henkilöstö koki tuloskuntonsa. Omien vastuualueiden selkeys (kysymys 3) ja itsenäisyys työn teossa (kysymys 12) olivat merkitsevästi yhteydessä tuloskuntoa lisäävänä tekijänä eli kyseisten muuttujien arvo ennustaa tuloskunnon kokonaisarvoa.

22 22(41) Esimiestyö ja johtaminen summamuuttuja oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä tuloskuntoon. Mitä paremmin esimieheltä sai palautetta työssä suoriutumisesta (kysymys 6), tieto kulki esimiesten ja henkilöstön välillä (kysymys 16) ja esimiessuhteet toimivat (kysymys 9), sitä paremmin työyhteisö voi. Muutosten suunnittelu ja toteutus (kysymys 18) ja palkkauksen oikeudenmukaisuus (kysymys 8) lisäsivät myös työtyytyväisyyttä. Käyntityypeistä ensikäynnit ja uusintakäynnit korreloivat negatiivisesti henkilöstön työhyvinvoinnin kanssa. Mitä enemmän oli molempia käyntityyppejä, sitä huonommaksi henkilöstö arvioi työhyvinvointinsa. Ensikäyntien lukumäärien lisääntyessä etenkin esimiestyöhön ja johtamiseen oltiin tyytymättömiä. Uusintakäyntien lisääntyminen heijastui työtyytyväisyyden ja työyhteisön toimivuuden heikkenemisinä. Mitä enemmän oli toimenpidevastaanottoja helmikuussa ja kesäkuussa, sen tyytymättömämpää oli henkilöstö. Potilaspalautteen hyvien arvosanojen osuuksien kasvu ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen olivat merkitsevästi yhteydessä henkilöstön työhyvinvointiin. Potilaiden tyytyväisyydellä oli merkitsevä yhteys etenkin henkilöstön kokemaan työn kehittävyyteen ja haasteellisuuteen. Potilaspalautteen huonoilla arvosanoilla oli sen sijaan merkitsevä negatiivinen yhteys työyhteisön toimintaan. Mitä enemmän potilaat antoivat huonoa palautetta, sen huonompana työyhteisön toiminta koettiin. Henkilöstön lyhyet sairauspoissaolot korreloivat merkitsevän negatiivisesti työyhteisön toimintaan kesäkuussa. Mitä enemmän henkilöstöllä oli lyhyitä sairaupoissaoloja, sen tyytymättömämpiä he olivat työyhteisön toimintaan. Tuloskuntomittarin huonoihin arvosanoihin (1-2) yhteydessä olevat muuttujat Kun tarkasteltiin henkilöstön työhyvinvointia kuvaavien huonojen arvosanojen (1-2) yhteyttä eri muuttujien välillä, saatiin asetettu korrelaatio (r.4) seuraavien muuttujien välille: ensikäynnit, uusintakäynnit, toimenpidevastaanotot, hoitohenkilöstön ulkoinen vaihtuvuus, sairaanhoitajien poissaolotunnit sekä 1-3 päivän sairauspoissaolot. (Taulukko

23 23(41) 10) Yhteydet eivät kuitenkaan olleet riittävän korkeita Spearmannin korrelaatiotarkastelussa. TAULUKKO 10. Tuloskuntomittarin huonojen arvosanojen osuuden yhteys eri käyntityyppeihin, hoitohenkilöstön ulkoiseen vaihtuvuuteen, sairaanhoitajien poissaolotunteihin ja lyhyisiin sairauspoissaoloihin Spearman's rho Huonojen osuus (arvosanat 1-2) kaikista arvosanoista (23 kpl) Ensikäyntien lukumäärä Uusintakäyntien lukumäärä Toimenpidevastaanotto Hoitohenkilöstön ulkoinen vaihtuvuus Sairaanhoitajien poissaolotunnit 1-3 päivän sairauspoissaolot Huonojen osuus (arvosanat 1-2) kaikista arvosanoista (23 kpl) 1,000 Sig. (2-tailed). N 179,218 Sig. (2-tailed),003 N 179,217 Sig. (2-tailed),004 N 179,137 Sig. (2-tailed),068 N 179 -, 065 Sig. (2-tailed),403 N 168,123 Sig. (2-tailed),113 N 168,105 Sig. (2-tailed),183 N Lyhyet sairauspoissaolot ( 3 päivää) Lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärällä korreloi lääkärivastaanottojen lukumäärän kanssa helmikuussa (r.683, p.020). Mitä enemmän oli lääkärivastaanottoja, sitä enemmän oli lyhyitä sairauspoissaoloja. Kesäkuussa ja lokakuussa tätä merkitsevyyttä ei ollut. Lokakuussa sairauspoissaolojen lukumäärä korreloi konsultaatiokäyntien lukumäärän

24 24(41) kanssa (r.658, p.658). Kesäkuun sairauspoissaolot olivat yhteydessä hoitohenkilöstön kokonaistunteihin Käyntityypin ja vastaanottotyypin yhteys muihin muuttujiin Ensikäyntien määrällä oli merkitsevä negatiivinen korrelaatio hoitohenkilöstön kokonaistuntien ja työpanoksen kanssa. Mitä enemmän oli ensikäyntejä, sen vähemmän oli hoitohenkilökunnan kokonaistunteja helmikuun mittauksessa. Kesäkuussa tai lokakuussa tätä yhteyttä ei ollut. Uusintakäyntien lukumäärällä oli sen sijaan merkitsevä yhteys sairaanhoitajien kokonaistunteihin kaikkina mittausajankohtina. Mitä enemmän oli uusintakäyntejä, sen enemmän oli sairaanhoitajien kokonaistunteja. Uusintakäynneillä oli yhteys myös lääkärivastaanottoihin lokakuussa. Sarjahoitokäynnit olivat yhteydessä hoitajavastaanottoihin lokakuussa. Toimenpidevastaanottojen lukumäärällä oli negatiivinen korrelaatio hoitajien ulkoiseen vaihtuvuuteen kesäkuussa, joten sitä enemmän voitiin tehdä toimenpiteitä, mitä enemmän paikalla oli vakituista hoitohenkilökuntaa. Lääkärivastaanottojen lukumäärän lisääntyessä sairaanhoitajien poissaolotunnit lisääntyivät kesäkuussa ja lokakuussa. Konsultaatiokäynneillä oli yhteys hoitajien työpanoksen, kokonaistuntien ja sairaanhoitajien kokonaistuntien kanssa. Uusinta- ja konsultaatiokäynneillä oli yhteys diagnoosiryhmien lukumäärään muina ajankohtina paitsi kesäkuussa. (Taulukko 11) 4. 4 Hoitotyön voimavaroja kuvaavien muuttujien yhteys muihin muuttujiin Hoitotyön voimavaroja kuvaavien tunnuslukujen yhteydet muihin muuttujiin on esitetty liitetaulukossa 1. Sairaanhoitajien kokonaistunneilla ensi- tai uusintakäyntejä kohti ei ollut yhteydessä potilaspalautteen hyvien tai huonojen arvosanojen prosenttiosuuksien kanssa. Kun tarkasteltiin poliklinikkakäyntiä hoitajaa kohti, työtunteja hoitajaa kohti, yhteyttä muiden muuttujien välillä ei ollut.

25 25(41) TAULUKKO 11. Käyntityypin ja vastaanottotyypin merkitsevät yhteydet muuttujien välillä Käyntityyppi/ vastaanottotyyppi Hoitohenkilöstö n kokonaistunnit Hoitohenkilöst ön työpanos Ensikäynti -,733, p ,633, p Hoitajien ulkoinen vaihtuvuus Sairaanhoitajien kokonaistunnit Sairaanhoitajie n poissaolotunni t DGRryhmien lukumäärä Lääkärivastaanott o Hoitajavastaanotto Uusintakäynti,791, p.004 1,745, p.008 2,820, p.002 3,745, p , p ,662, p.019 3,615, p Sarjahoitokäynti,676, p.016 3, 674, p.023 2,624, p.040 1,627, p , p.028 1,844, p.001 3,818, p.002 3,683, p ,628, p Konsultaatiokäynti Toimenpidevastaanotto Lääkärivastaanotto 1 Helmikuun mittaus. 2 Kesäkuun mittaus. 3 Lokakuun mittaus.,873, p.001 2,664, p.026 3

26 26(41) 5. POHDINTA Tutkimuksen luotettavuus Poliklinikka-aineisto poimittiin pääsääntöisesti suoraan sähköisistä tietojärjestelmistä, jolloin aineiston voidaan katsoa olevan luotettavaa. Tämä edellyttää, että tietojärjestelmiin tallennetut tiedot ovat oikein. Hoitotyön intensiteettiä kuvaavien vastaanottotyyppienlääkärivastaanotto, toimenpidevastaanotto, hoitajavastaanotto ja sähköisen asioinnin kautta tapahtuva vastaanotto- tunnuslukuja ei kirjata kuitenkaan sellaisenaan tietojärjestelmiin. Luvut saatiin siten, että yksiköiden osastonhoitajat arvioivat, millä resursseilla ja käyntityypeillä kyseinen vastaanottotyyppi oli kirjattu. Saatujen arvioiden perusteella sairaalan tietopalvelu poimi seuraavassa vaiheessa eri vastaanottojen määrät tietojärjestelmistä. Menettely heikentää tulosten luotettavuutta. Yhdestä yksiköstä eli PTU:sta ei saatu hoitotyön voimavaroja koskevia tunnuslukuja ehrminfosta, koska tiedot oli yhdistetty vastuuyksikön tietoihin. Tällä voi olla vaikutuksia tuloksiin, sillä PTU:ssa on paljon poliklinikkakäyntejä ja vähän hoitohenkilökuntaa ja etenkin, koska toimintamallissa potilas nähdään kokonaisuutena eikä osasto- tai poliklinikka-asiakkaana. Hoitotyön toimintaympäristön intensiteettiä kuvaavista tunnusluvuista DRG -ryhmien lukumäärä on suuntaa-antava, sillä vuonna 2009 diagnooseista puuttui 33 %. Haittatapahtumia kuvaavat tunnusluvut poimittiin jokaisesta yksiköstä kuten muutkin tunnusluvut. Tietoja ei voitu kuitenkaan käyttää, sillä luvut olivat suurimmaksi osaksi 0 kaikilla poliklinikoilla. Hoitajien vaihtuvuutta kuvaavat tunnusluvut vaihtelivat suuresti yksiköittäin. Hoitotyön tulosta kuvaavat potilastyytyväisyys- ja henkilöstötyytyväisyys -tunnusluvut saatiin tietojärjestelmistä raakadatana. Molempia tunnuslukuja on kerätty pitkään samoilla mittareilla PSHP:ssä, joten organisaatiolla on vertailukelpoista tietoa trendeistä pitkältä aikaväliltä. käytössä olleilla mittareilla. Potilaille tarkoitettu palvelumittari perustuu Hiidenhovin (2001) väitöskirjan tulokseen ja henkilöstön tuloskuntomittari hallintotieteiden laitoksen kanssa tehtyyn kehittämistyöhön, joten ne voidaan katsoa luotettaviksi. Tässä

27 27(41) analyysissä molempien mittareiden osioita tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin kuin aiemmin. Potilaspalautteiden yhden kysymyksen vastauksia tarkasteltiin suhteessa kaikkiin muuttujiin, mikä toi etenkin uusintakäyntien sisällöllisen tarkastelun tärkeyden esiin. Henkilöstön tuloskuntoa tarkasteltiin eri summamuuttujien avulla sekä niiden yhteyttä muiden muuttujien kanssa. Saadut tulokset ovat aiempaa tarkempia ja tuovat lisäarvoa henkilöstön hyvinvointitarkasteluun. Tulosten tulkintaa haittaa kuitenkin se, että vastaajina ovat muutkin kuin hoitajat. Eri ammattiryhmiä ei voida erotella, koska sitä ei kysytä taustamuuttujissa. Tuloskunto on siten koko henkilöstön tulos eikä sitä voida kohdentaa pelkästään hoitajiin. Tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä heikentää poliklinikoiden pieni määrä (N=12), joten tilastolliset tulokset saattavat olla sattumanvaraisia. Aineisto ei mahdollistanut mallintamista esim. ROC- analyysimenetelmällä. Aineiston analyysin luotettavuuden varmistamiseksi tehtiin yhteistyötä tilastotieteilijän kanssa. Tulokset ovat yleistettävyysongelmasta huolimatta suuntaa antavia ja niiden avulla voidaan kehittää polikliinisen hoidon sisältöä. Tulosten tarkastelu PSHP:n suurimpien somaattisten poliklinikoiden tulokset tukevat aiempia selvityksiä niiden toimintojen monimuotoisuudesta (Säilä ym. 2006). Toimintaluvut vaihtelivat suuresti eri poliklinikoiden välillä. Kun tarkastellaan poliklinikkakäyntien lukumäärän suhdetta hoitohenkilökunnan määrään, PTU:ssa luku on kolminkertainen verrattuna muihin yksiköihin. Vaikka kaikki potilaat eivät tarvitsekaan hoitajan työpanosta, voidaan silti kysyä, saavatko kaikki potilaat tarvittavan ohjauksen ja neuvonnan ennen leikkausta. Vastaanottotyyppien vertailu yksiköiden välillä on vaikeaa, sillä kukin poliklinikka ymmärtää omalla tavallaan niiden sisällön. Esimerkiksi korvapoliklinikalla (PKO) lähes kaikilla vastaanotoilla tehtiin toimenpide kun taas kuulokeskuksessa (PKU) niitä ei tehty lainkaan. Samoissa yksiköissä hoitajavastaanottoja on PKU:ssa lähes puolet ja toisessa 15 %. Pelkkien käyntimäärien, vastaanottotyyppien tai hoitajaa poliklinikkakäyntiä kohden ei voida tehdä päätelmiä henkilöstöresursseista.

28 28(41) Monessa yksikössä kesäaika merkitsi etenkin ensikäyntien selkeää laskua. On selvää, että nämä käynnit on järjestettävä myöhemmin, jotta pysytään hoitotakuussa. Samanaikaisesti hoitotyön tunteja potilaskäyntiä kohden oli kesäkuukausina eniten kuin muina kuukausina. Kesäaikana hoitajilla näyttäisi olevan enemmän aikaa potilasta kohden kuin muina vuodenaikoina. Sähköisellä asioinnilla ei ollut yhteyttä minkään tekijän kanssa. Sähköisen asioinnin kautta tapahtuva vastaanotto on vastaanotto, jossa potilas ei ole fyysisesti läsnä. Potilas saa muun muassa ohjausta, neuvontaa, seurantaa ja tutkimustuloksien vastauksia puhelimitse, sähköpostilla ym. sähköisen viestin kautta. Sähköinen asiointi voisi olla yksi potilastyytyväisyyttä lisäävä tekijä esimerkiksi siksi, että potilaan ei tarvitse tulla henkilökohtaisesti vastaanotolle. Koska sähköinen asiointi vie hoitohenkilökunnalta paljon aikaa, on yllättävää, että sillä ei ole yhteyttä esimerkiksi hoitohenkilöstön kokonaistuntimäärän kanssa. Tutkimuskirjallisuuden (Loftus & Weston 2001, Flynn 2005, Ream,E., Wilson-Barnet, J., Faithfull, S., Fincham, L., Khoo, V. &Richardson A ym. 2009) mukaan hoitajavastaanotolla potilaat olivat tyytyväisiä etenkin saamaansa ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen. Tässä aineistossa hoitajavastaanotolla ei ollut yhteyttä potilaspalautteen hyvien tai huonojen arvosanojen kanssa. Tulos poikkeaa kansainvälisistä tuloksista tältä osin. Yhtenä syynä poikkeavaan tulokseen saattaa olla se, että poliklinikat jakavat pääsääntöisesti potilaspalautelomakkeet ainoastaan lääkärivastaanotolle tuleville. Poliklinikat voisivat jakaa palautelomakkeen pelkästään hoitajavastaanotolla käyneille, ja saadun tuloksen perusteella kehittää toimintaansa. Lääkärivastaanottojen lukumäärä korreloi potilaspalautteen huonojen arvosanojen osuuteen kesäkuussa. Mitä enemmän oli lääkärivastaanottoja, sitä tyytymättömämpiä potilaat olivat. Tulosta voidaan selittää sillä, että kesäaikana ei ole mukava tulla sairaalan poliklinikalle tutkimuksiin ja hoitoon. Toisaalta kesäaikana poliklinikoiden toiminta on sulkujen vuoksi vähäistä ja vakinaisen henkilöstön vuosilomien takia sijaisten osaaminen ei ole paras mahdollinen. Potilaan kokemus poliklinikkakäynnin hyödyllisyydestä sairauden

29 29(41) tutkimuksen ja hoidon kannalta juuri kesäaikana on tärkeä, kun mietitään resurssien tehokasta ja tuloksellista käyttöä. Ensikäyntien lukumäärä ei korreloi potilastyytyväisyyden kanssa, mutta kylläkin henkilöstön työhyvinvoinnin kanssa. Mitä enemmän oli ensikäyntejä, sen huonommin henkilöstö voi. Etenkin helmikuussa hoitohenkilöstön kokonaistunteja ensikäyntejä kohti oli vähemmän kuin kesällä tai loppuvuonna. Työhyvinvointia heikentävänä tekijänä henkilöstö koki parannettavaa varsinkin esimiestyössä ja johtamisessa. Tuloksen perusteella voidaan kysyä, miten hyvällä johtamisella voidaan ensikäyntejä ohjata siten, että hoitajien työpanos on riittävä ja auttaa voimaan työssä hyvin. Yhtenä vaihtoehtona on arvioida tarvitsevatko kaikki potilaat ensikäynnillä myös hoitajan työpanosta. Kun tarkasteltiin uusintakäyntejä ja potilaan arviota käynnin hyödyllisyydestä oman sairauden tutkimuksen ja hoidon kannalta, niillä oli merkitsevä yhteys helmikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa. Mitä enemmän oli uusintakäyntejä, sitä enemmän potilaat antoivat huonoja arvosanoja kysymykseen 11. Uusintakäynneillä potilaiden oli vaikeampi ymmärtää käynnin hyötyä oman sairauden tutkimuksen ja hoidon kannalta. Jos potilas ei ymmärrä, miksi hän tulee uusintakäynnille, voidaan olettaa, että tieto sairauden hoidosta ei ole hänellä selvillä. Tällöin potilaan ohjaukseen ja neuvontaan tulee panostaa erityisesti. Voidaan kysyä, miten motivoituneita ja sitoutuneita potilaat ovat oman terveysongelmansa hoidossa, jos he eivät ymmärrä käynnin merkitystä. Tulosta voidaan tarkastella myös niin, että potilas on pyydetty varmuuden vuoksi käynnille, jolloin hän ei ymmärrä käyntinsä merkitystä pitäen sitä jopa turhana. Molemmissa tapauksissa uusintakäyntien määrään ja sisällön laatuun tulee panostaa. Uusintakäynneillä oli negatiivinen yhteys henkilöstön tuloskuntoon. Henkilökohtainen työnilo, tyytyväisyys työtehtäviin ja työmäärään sekä työssä jaksaminen olivat merkitsevästi heikentyneet, kun uusintakäyntien määrä lisääntyi. Samoin työyhteisön koettiin toimivan sitä heikommin, mitä enemmän oli uusintakäyntejä. Työyhteisön ilmapiiri, työilmapiiri ja töiden oikeudenmukainen jakautuminen sekä kyky käsitellä ristiriitoja olivat heikentyneet. Tuloksen perusteella on tärkeää selvittää vaihtoehtoisia toimintamalleja