PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO PÄIJÄT-HÄMEEN SEURANTARAPORTTI

Transkriptio

1 PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO PÄIJÄT-HÄMEEN SEURANTARAPORTTI A203 * 2012

2 Sisällysluettelo KUVA- JA LÄHDELUETTELO...3 JOHDANTO...5 ETELÄ-SUOMEN ALUERAKENTEEN MUUTOS...7 PÄIJÄT-HÄMEEN MUUTOS JA NYKYTILA YMPÄRISTÖ...9 VÄESTÖ...11 ASUMINEN JA ASUTUSRAKENNE...13 TYÖPAIKAT...17 PALVELUT...19 LIIKENNE...21 ALUETALOUS...22 ELINKEINOT...24 OSAAMINEN...26 OSALLISUUS...28 MAAKUNTAKAAVAN TOTEUTUMISTILANNE KAAVOITUSTILANNE KUNNISSA...31 TAAJAMAT...33 TYÖPAIKKA-, TEOLLISUUS- JA VARASTOALUEET...35 LIIKENNE...37 TEKNINEN HUOLTO...39 MAASEUTU...41 LOMA-ASUMINEN...43 KULTTUURIYMPÄRISTÖ JA MAISEMA...45 LUONNONSUOJELU JA VIRKISTYS...47 KEHITTÄMISEN KOHDEALUEET (kk)...49 MAASEUDUN (mk) SEKÄ MATKAILUN JA VIRKISTYKSEN (mv) KEHITTÄMISEN KOHDEALUEET...51 PÄIJÄT-HÄMEEN SEURANTARAPORTTI A203*2012 ISBN ISSN

3 KUVA- JA LÄHDELUETTELO VALOKUVAT Päijät-Hämeen liitto LÄHTEET Paikka- ja tilastotiedot Hämeen ELY-keskus: useita aineistoja Päijät-Hämeen liitto: useita aineistoja Suomen ympäristökeskus (Hertta -tietojärjestelmä ja OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu): * Asemakaavoituksen seurantalomake * Kaavoituksen seurannan tietojärjestelmä * Päävesistöalueet * Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä (VAHTI) * useita aineistoja Suomen ympäristökeskus ja Tilastokeskus: Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä (YKR) Väestörekisterikeskus: Väestötietojärjestelmä Julkaisut, monisteet ja lehtiartikkelit Aarrevaara, Eeva & Uronen, Carita & Vuorinen Tapani (2006) Päijät-Hämeen maisemaselvitys Lahden ammattikorkeakoulu, Päijät-Hämeen liitto & Hämeen ympäristökeskus. Etelä-Suomen liittouma (2006) Liikenteen runkoverkon kärkihankkeet. Kohti Etelä-Suomen aluerakenne 2030 visiota Kumpula, Tiina (2012) Päijät-Hämeen hiljaisten alueiden selvitys. Ramboll. Lahden seudun liikennetutkimus 2010, osaraportti 1. Maa- ja metsätalousministeriö (2006) Suomen maaseututyypit Julkaisusarja Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006. Mäkinen, Jussi (2007) Hämeen Natura 2000 verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma. Julkaisusarja Hämeen ympäristökeskuksen raportteja 02/2007. Hämeen ympäristökeskus. Päijät-Hämeen joukkoliikennesuunnitelma (2011). WSP Finland Oy. Päijät-Hämeen liitto: * Päijät-Hämeen ekologinen verkosto (2006). * Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Henrik Wager (2006). * Päijät-Hämeen virkistys- ja retkeilyalueiden nykytila. Viivi Liuksiala (2012). Ville Santalahti (2012) Etelä-Suomea eteenpäin, esiselvitys. Etelä-Suomen liittouma RV Päijät-Hämeen liitto, Päijät-Hämeen maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma 2013 Suomen Yrittäjät, Elinkeinopoliittinen mittaristo 2012 Elinkeinoelämän keskusliitto, Kuntien yritysilmasto 2011 Päijät-Hämeen vapaa-ajan asunnot 2009, työraportti, Päijät-Hämeen liitto 2011 Linea Konsultit Oy & Gispositio, Jaana Martikainen, Jaani Lahtinen & Sakari Somerpalo, Päijät-Hämeen keskusverkko, Päijät-Hämeen liitto 2011 Internetlähteet Hämeen ELY-keskus (2012). Pohjavesialueet. < > Hämeen ympäristökeskus (2008) Ympäristön tila. < Hämeen ELY-keskus (2012): Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila. Suomen ympäristökeskus (2012): Suomen jätevesipuhdistamoiden kuormitustiedot: > Maankäyttö ja rakent... > Elinympäristö ja yhd... > Yhdyskuntarakenteen... > Yhdyskuntarakenteen monikeskuksisuus ja kauppa > tai Päijät-Hämeen kuntien, Lahden tiede- ja yrityspuiston, Lahden Alueen kehittämisyhtiö Oy LAKES kotisivut > Sadan Megan maakunta hanke, > Päijät-Hämeen viljaklusteri, > Hämeen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, Hämeen maaseutustrategia : > Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu, Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtioneuvoston periaatepäätöksessä, asp?node=1739&lan=fi>

4 Päijät-Hämeen POSKI projekti, > Päijät-Hämeen ilmasto- ja energiaohjelma (2012). Päijät-Häme 2035 maakuntasuunnitelma (2009). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Lastensuojelu Yle Uutiset Lahti Päijät-Häme syrjäytymisen synkässä kärjessä Etelä-Suomen Sanomat : Lahdessa kaksituhatta lastensuojeluilmoitusta vuosittain Taloussanomat : Nuori mies, kurjuuden kuningas? Verkkkotietokeskus: Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos: SOTKAnet Tilastokeskus: Statfin, Altika, Kunnittaiset toimipaikkatiedot, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti Työ- ja elinkeinoministeriö: Kuntaliitto: 4

5 JOHDANTO Päijät-Hämeen seurantaraportissa tarkastellaan Päijät-Hämeen maakunnan kehitystä ja tilaa koko maakunnan suunnittelun näkökulmasta. Julkaisu saatetaan valtuustokautensa päättävän maakuntavaltuuston viimeiseen kokoukseen tiedoksi. Seuranta on osa liittojen tehtäväkenttää ja siitä saatua tietoa voidaan käyttää monissa eri tarkoituksissa. Julkaisu on toteutettu niin, että yksi aukeama muodostaa aihepiiriinsä liittyvän kokonaisuuden. Raportti alkaa tiiviillä katsauksella Etelä-Suomen kuuden maakunnan kehitykseen ja tilaan, jonka jälkeen siirrytään kuvaamaan Päijät-Hämeen tilaa. Päijät-Hämeen tila on yleispiirteinen katsaus maakunnan aluerakenteen nykytilaan ja muutoksiin vuodesta 1980 alkaen sekä maakunnan aluetalouden, elinkeinojen, osaamisen ja osallisuuden kehitykseen ja nykytilaan. Viimeisessä luvussa kuvataan Päijät-Hämeen 2008 vahvistuneen maakuntakaavan toteutumistilannetta. Aluerakenteen katsauksen aluejaoksi valittiin maaseututyypitys (Suomen maaseututyypit 2006, Maa- ja metsätalousministeriö). Siinä on rajattu kaupungeiksi Suomen toiminnallisesti keskeisten kaupunkiseutujen keskuskunnat. Niiden ulkopuoliset alueet on jaettu kolmeen maaseututyyppiin työssäkäynnin, alue- ja elinkeinorakenteen, maatilatalouden ja kehitysongelmien perusteella. Jako on tehty kuntaa tarkemmalla tasolla paikkatietoavusteisesti monimuuttujamenetelmillä ja yleistetty kuntarajoihin. Maaseututyypitys mahdollistaa nykyisistä kunta-aluejaoista parhaiten maakunnan eri osien karkean rakenteellisen vertailun. Aluejako ei kuitenkaan kuvaa maaseututyyppien välisiä toiminnallisia suhteita. Maaseututyypityksen rinnalle on kehitetty Suomen ympäristökeskuksen toimesta kuntarajoista riippumaton aluetypologia, mutta sitä ei ole ollut mahdollista hyödyntää tässä seurantaraportissa. Aluerakennetta tarkastellaan joidenkin tärkeimpien laki-, säädös- ja ohjeperustaisten muuttujien valossa. Lähteinä on käytetty Tilastokeskuksen aluetilastoja, ympäristöhallinnon Oiva- ja Hertta-tietopalvelujen aineistoja, yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmää (YKR-paikkatietoaineistoja) sekä liiton omia paikkatietoaineistoja. Osa luonnon tilaa kuvaavasta tekstistä on poimittu ja muokattu Hämeen ELY-keskuksen Internet-sivulta. Aluetalouden, elinkeinojen, osaamisen ja osallisuuden kuvaamisessa on käytetty useita tilastolähteitä: Tilastokeskus, Kuntaliitto, Verkkotietokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Maakuntakaavan toteutumistilanteen osalta seurantaraporttia laaditaan toista kertaa. Ensimmäinen raportti laadittiin Päijät-Hämeen maakuntakaava 2006, Seurantaraportti 1 nimellä ja se annettiin edellisen valtuustokauden päätteeksi tiedoksi maakuntavaltuustolle. Maakuntakaavakaava vahvistui 2008 vähän ennen valtuustokauden alkua. Päijät-Hämeen tilan tavoin seuranta perustuu suurelta osin saatavilla olevaan paikkatietoaineistoon, Päijät-Hämeen ilmasto- ja energiaohjelmassa 2012 esitettyihin tavoitteisiin, maakuntasuunnitelmassa 2009 osoitettuihin vastuullisen maakunnan kriteereihin sekä kunnista ja eri lähteistä saatuun tietoon. Edelliseen raporttiin nähden on tehty joitakin muutoksia aukeamien järjestykseen ja sisältöön. Lahdessa Jari Parkkonen Maakuntajohtaja 5

6 ETELÄ-SUOMEN VÄKILUVUN MUUTOS (%) VUOSINA , ,89 Maakuntaraja Väkiluvut kartalla vuosilta: muutos (%) Lähde: ETELÄ-SUOMEA ETEENPÄIN - ELLI aluerakenne Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 22/11, Varsinais-Suomen liitto ETELÄ-SUOMEN TYÖPAIKKOJEN MUUTOS (%) VUOSINA , ,53 Maakuntaraja Väkiluvut kartalla vuosilta: muutos (%) Lähde: ETELÄ-SUOMEA ETEENPÄIN - ELLI aluerakenne Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 22/11, Varsinais-Suomen liitto PENDELÖINTI MAAKUNTIEN VÄLILLÄ 2009 TYÖPAIKAN SIJAINTI ASUINALUE Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Lähde: Tilastokeskuksen elinkeinorakenne ja työssäkäynti -tietokanta 6

7 ETELÄ-SUOMEN ALUERAKENTEEN MUUTOS Etelä-Suomen liittouman alueella, johon kuuluvat Päijät- Häme, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala asuu puolet Suomen väestöstä. Liittouman alueen osuus on 60 % maamme bruttokansantuotteesta ja sillä sijaitsevat keskeiset koti- ja ulkomaan liikenteen valtaväylät. Suomen ainoa metropoli Helsinki kietoo vaikutukseensa laajimmillaan Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen. Alueena Etelä-Suomi on varsin heterogeeninen: väestötiheys vaihtelee Uudenmaan n. 224 asukasta km 2 pienimpään Etelä- Karjalan 24 asukkaaseen, elinkeinorakenteessa ja kulttuurisekä luonnonympäristössä on eroja. Pääosa maamme vientija tuontisatamista sijaitsevat Lounais- ja Etelä-Suomessa ja Etelä-Suomi on tärkeä linkki yhdentyvän Euroopan ja avautuvan Venäjän välillä. Etelä-Suomen aluerakenteen muutosta kartoitettiin esiselvityksellä Etelä-Suomea eteenpäin. Kartoitus perustui Suomen ympäristökeskuksen yllä pitämään yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmään ja tarkastelu tehtiin pääosin seutukunnittain kuvaten muutosta ajanjaksolla Seuraavassa esitetään muutamia aluerakenteen muutosta kuvaavia poimintoja aineistosta. Väkiluvun kehitys oli voimakkaita Helsingin seutukunnan alueella. Väkiluku kasvoi ajanjaksolla lähes 17 %. Turunmaan seutukunta menetti puolestaan väestöä lähes 4,7 %. Lahden seutukunta, johon koko Päijät-Häme kuuluu, kasvoi 1,3 % ja jäi siten Riihimäen seudun 10 % ja Hämeenlinnan seudun 7 % varjoon. Voimakkaampaa väestön kasvua oli myös Porvoon, Salon ja Turun seuduilla. Muut seudun menettivät väkeä. Seutukuntien sisällä oli kuitenkin merkittäviä vaihteluita. Helsingin seudulla kasvu oli suurinta Espoossa lähes 28 % ja Vantaalla n. 19 %; Helsingin kasvun oli maltillisempaa 11 %. Lahti puolestaan kasvoi muuta seutukuntaa voimakkaammin eli 6 % tarkastelujaksolla. Kanta-Hämeessä Hämeenlinna oli voimakas kasvava kaupunki. Asuinrakentaminen lisääntyi kuitenkin kaikissa seutukunnissa väestön vähenemisestä riippumatta. Asuinkerrosalojen muutos vaihteli Kotka Hamina seutukunnan vajaasta 7 %:sta Riihimäen seudun 20 %:iin. Lahden seutukunnalla asuinkerrosalan määrä kasvoi reilut 13 %. KAUPAN SIJAINTIRAKENNUKSET 2000-LUVULLA Koko maa Etelä-Karjala Kymenlaakso Päijät-Häme Kanta-Häme Varsinais-Suomi Uusimaa 0,000 0,200 0,400 0,600 0,800 1,000 1,200 PT ja TT rak. k-m 2 /as. ET rak. k-m 2 TIVA rak. k-m 2 /as. AUTO AS. rak. k-m 2 /as. HUOLT. AS. rak. k-m 2 /as. Työpaikkakehitys keskittyi voimakkaasti Helsingin seudulle; kasvu oli yli 35 %. Turun seutu oli myös vetovoimainen työpaikkojen suhteen lähes 26 % kasvullaan. Lahdenseudun lähes 16 % kasvu jäi jälkeen Hämeenlinnan seudun 25 % ja Riihimäen seudun 22 % kasvulle. Liike- ja toimipaikkarakentamisen määrä kertoo kuitenkin muuta. Lahden seudulla liike- ja toimipaikkarakentamisen kerrosalojen muutos oli lähes 33 %, kun se oli Helsingin seudulla 27 %, Riihimäen seudulla 31 % ja Hämeenlinnan seudulla 28 %. Lappeenrannan seudulla työpaikkojen muutos oli Lahden seutua vähäisempää, mutta rakentamisen muutos kohosi lähes 26 %. Muutoksessa maakuntien välisessä työssäkäynnissä näkyi erityisesti työmatkaliikenteen kasvu Kanta-Hämeestä Uudellemaalle, mutta nähtävissä oli myös kasvu Päijät-Hämeen suunnasta. Kasvu ajanjaksolla oli Päijät-Hämeestä Uudellemaalle yli 1600 ja Kanta-Hämeestä n henkilöä. Prosentuaalinen kasvu oli voimakkain Päijät-Hämeestä. Vuonna 2009 Kanta-Hämeestä pendelöi lähes ja Päijät-Hämeestä lähemmäs 6000 henkilöä. Vastaavasti Varsinais-Suomesta pendelöi n henkilöä. Kasvua Varsinais-Suomen osalta oli vain n. 500 henkilön verran. Työmatkaliikenne Uudeltamaalta muualle oli kasvussa. Kasvu oli suurinta Kanta-Hämeen ja Kymenlaakson suuntaan, mutta Päijät-Hämeeseenkin oli kasvua. Etelä-Suomen satamat hoitivat noin kolmen neljäsosaa koko maan tavaraliikenteestä. Kasvua ajanjaksolla oli n. 13 %. Merkittävin satama on Kilpilahti, joka kasvatti bruttotonnimääräänsä ajanjaksolla 32 %. Huomattava muutos oli Turun tavarakuljetusten väheneminen 31 %:lla. Suurimmat satamat olivat Kilpilahti, Helsinki ja Kotka. Etelä-Suomen liittouma yhteistyönä listattiin Etelä-Suomen runkoverkon tärkeimmät yhteydet ja kärkihankkeet vuosina , ja Ensimmäisen jakson kärkihankkeista itä-länsi yhteyksistä merkittävä toteutunut osuus oli moottoritien E18 Muurla Lohja väli. Raideliikenteen osalta valmistuivat puolestaan Lahti Luumäki ja Turku Salo palvelutason parannukset. Itäisissä tieyhteyksissä valmistui Lusi Vaajakoski välille useita ohituskaistoja. Läntisissä yhteyksissä toteutui kapasiteetin lisäämisiä ja parannustoimia sekä Kivenlahti Kirkkonummi moottoritien rakentaminen käynnistyi. Kaupan palveluiden eroja liittouman maakuntien välillä kuvaa Suomen ympäristökeskuksen kokoama tieto erityyppisten myymälärakennusten (huoltoasemat, autokaupat, tilaa vaativa kauppa, erikoistavarakauppa sekä päivittäistavara- ja tavaratalokauppa) kerrosalasta asukasta kohden vuonna (Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen monikeskuksisuus ja kauppa-hanke 2011). Päijät-Hämeessä 2000-luvulla rakennettiin eniten ja Kymenlaaksossa vähiten. Kouvolaan avautui m 2 :n kauppakeskus Veturi 2012, joka ei näy vielä tilastoissa. 7

8 PÄIJÄT-HÄMEEN MAASEUTUTYYPIT PÄÄVESISTÖALUEET MAISEMATYYPPIJAKO Harvaan asuttu maaseutu Pääjako Ydinmaaseutu Kaupunkien läheinen maaseutu Kaupunki Padasjoki Asikkala Sysmä Hartola Heinola Kokemäenjoki Kymijoki Länsi- Padasjoen metsäylänkö Päijänteen vuorimaa Etelä- Päijänteen viljelyseutu Sysmän- Hartolan viljelyseutu Heinolan järviseutu Hämeenkoski Hollola Lahti Nastola Porvoonjoki Hämeenkosken korpiylänkö Vesijärven laakso I Salpausselkä II Salpausselkä Nastolan järviseutu Kärkölä Orimattila Mustijoki Koskenkylänjoki Taasianjoki Teuronjokilaakson peltotasanko Porvoonjoen viljelyseutu Artjärven viljelyseutu Lähde: Suomen maaseututyypit 2006, Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006 Lähde: Suomen ympäristökeskus 2008 Lähde: Päijät-Hämeen maisemaselvitys 2006 LUONTOARVOJA Luonnonsuojelualue Luonnonsuojeluohjelma-alue Naturakohde Pohjavesialue N km Luontotiedot: YKR/Syke & Tilastokeskus

9 YMPÄRISTÖ Suurin osa Päijät-Hämeestä kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen ja aivan maakunnan länsireuna Kokemäenjoen vesistöalueeseen. I Salpausselän eteläpuoliset vedet purkautuvat Musti-, Porvoon-, Koskenkylän- ja Taasianjoen kautta Suomenlahteen. Maakunnassa on noin tuhat järveä ja lampea sekä 2300 km virtavesiä. Vesipinta-alaa on 1440 km 2 (20 % pinta-alasta) ja rantaviivaa 5500 km. Etelä- ja keskiosien kallioperää hallitsee graniitti, pohjoisosien kiillegneissi ja granodioriitti. Maaperä on jääkauden seurauksena vaihtelevasti moreeni-, sora-, hiekka- ja savivaltaista ja pinnanmuodot monin paikoin reunamuodostumien ja pitkittäisharjujen hallitsemia. Savi on yleinen maalaji I Salpausselän eteläpuolella ja pintakalliot ovat yleisiä II Salpausselän pohjoispuolella. Maakunnassa on kolmentoista maisematyypin alueita. Näistä laajimmat ovat Heinolan järviseutu, Porvoonjoen viljelyseutu, Sysmän Hartolan viljelyseutu ja Päijänteen vuorimaa. Valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista suurimmat ovat Porvoonjokilaakso Orimattilassa, Kastari Hatsina Kutajoki Hollolassa ja Kurhila Pulkkila Asikkalassa. Päijät-Hämeen pohjoisosa on harvaan asuttua ja lähes kaikki maakunnan määritetyt ns. hiljaiset alueet sijaitsevatkin Salpausselkien pohjoispuolella. Päijät-Hämeen luonnonsuojelualueet ovat enimmäkseen melko pieniä ja ne sijaitsevat maakunnan pohjoisosissa. I Salpausselän eteläpuolella pinta-alaltaan suurimmat kohteet ovat suojeltuja soita, pohjoisempaa löytyy myös laajempia vanhoja metsäalueita, kuten esimerkiksi Padasjoen Ammajanvuori (1,9 km 2 ) ja Vesijaon luonnonpuisto (1,1 km 2 ). Maapinta-alaltaan suurin kohde on Päijänteen kansallispuisto (16 km 2 ). Luonnonsuojelulaissa luetellaan yhdeksän erilaista suojeltavaa luontotyyppiä. Päijät-Hämeessä näistä on toistaiseksi rajattu noin 200 kohdetta, jotka ovat enimmäkseen jalopuumetsiköitä. Rajauspäätöksiä on tehty myös pähkinäpensaslehdoista, tervaleppäkorvista ja kahdesta luonnontilaisesta hiekkarannasta. Pintavesien luokittelussa on siirrytty entisestä vesien käyttökelpoisuusluokituksesta uuteen ekologiseen luokitukseen. Siinä veden kemiallisten ominaisuuksien lisäksi huomioidaan myös vesistön biologinen tila, johon vaikuttaa vesien rakentaminen ja säännöstely. Ekologiselta tilaltaan erinomaisia järviä ovat esimerkiksi Hartolan Rautavesi ja Heinolan Ala-Rieveli. Päijänne, suurin osa Konnivedestä, Ruotsalainen ja Jääsjärvi ovat vedenlaadultaan erinomaisia, mutta säännöstelynsä vuoksi ne on luokiteltu ekologiselta laadultaan vain hyviksi. Jokien ekologinen tila on järviä huonompi. Erityisesti Salpauselkien eteläpuolisen alueen joet ovat laadultaan heikentyneitä ja ne ovat luokitukseltaan pääasiassa tyydyttäviä. Suurin yksittäinen pintavesiämme rasittava ravinnepäästölähde on maatalous. Peltoviljely aiheuttaa noin 50 % fosforipäästöistä ja noin 40 % typpipäästöistä. Muita suuria kuormituslähteitä on fosforin osalta luonnonhuuhtouma ja haja-asutuksen jätevedet, typen osalta luonnonhuuhtouma ja laskeuma ilmasta. Yhdyskuntien jätevesien pistemäisiin päästöihin on ollut helpointa puuttua. Niiden suhteellinen osuus kokonaiskuormituksesta on vähentynyt puhdistustehojen parantumisen myötä. Päijät-Hämeessä puhdistamoiden kautta vesitöihin tuleva ravinnekuormitus oli 5 % fosforin ja noin 14 % typen kokonaiskuormituksesta. Fosforista saadaan poistetuksi maakunnan jätevedenpuhdistamoilla keskimäärin noin 95 %. Typen puhdistustehokkuus vaihtelee suuresti eri puhdistamoiden ja eri vuosien välillä typestä saatiin poistettua vuonna 2011 noin 56 %. Pohjavedet ovat pääosin hyvälaatuisia ja kelpaavat sellaisenaan talousvedeksi. Päijät-Hämeen 147 pohjavesialueesta 48 % on vedenhankintaa varten tärkeitä 1. luokan alueita. Alueita, joiden maaperään on voinut päästä haitallisia aineita alueen nykyisestä tai aikaisemmasta toiminnasta on Päijät-Hämeessä yli 900. Niistä yli 500 sijaitsee pohjavesialueilla. Erityisiä riskipohjavesialueita on tunnistettu 24 ja niistä 7 on huonossa kemiallisessa tilassa. Kemiallista tilaa heikentää useimmiten bensiinin lisäaine MTBE, torjunta-aineet, bentseeniyhdisteet ja maanteiden suolauksen nostama kloridipitoisuus. JÄTEVEDENPUHDISTAMOIDEN TYPPIPÄÄSTÖT (tonnia/vuosi) 700,0 600,0 500,0 400,0 300,0 200,0 100,0 0, Harva maaseutu 18,2 15,0 25,3 16,9 26,3 19,5 24,9 Ydinmaaseutu 68,6 92,9 53,7 58,7 45,0 49,2 54,8 Lähimaaseutu 100,0 145,3 144,6 138,5 147,2 125,4 80,8 Lahti 358,8 334,0 324,5 397,9 231,8 168,9 160,6 JÄTEVEDENPUHDISTAMOIDEN FOSFORIPÄÄSTÖT (tonnia/vuosi) 20,0 15,0 10,0 5,0 0, Harva maaseutu 0,9 0,6 1,1 0,7 0,5 0,3 0,3 Ydinmaaseutu 5,6 1,4 1,3 0,5 0,9 0,6 0,7 Lähimaaseutu 3,0 2,4 2,1 0,8 1,1 1,2 0,7 Lahti 10,1 10,9 5,8 3,8 4,8 3,5 2,7 9

10 PÄIJÄT-HÄMEEN MAASEUTUTYYPIT Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupunkien läheinen maaseutu Kaupunki Padasjoki Asikkala Sysmä Hartola Heinola VÄESTÖMÄÄRÄN KEHITYS V Väestö 1980 / 2011 Muutos (lkm) Muutos (%) PÄIJÄT-HÄME / ,0% / ,2% / ,6% / ,6% VÄESTÖOMAVARAISUUS V JA 2011 Väestöomavaraisuus Päijät-Häme 1980/1,41 ja 2011/0,88 Kuolleet Syntyneet 1,11 0, ,75 0, ,70 1, Hämeenkoski Kärkölä Hollola Lahti Nastola / ,0% 1,58 0, Orimattila Lähde: Suomen maaseututyypit 2006, Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006 Lähde: Tilastokeskus 2012 Lähde: Tilastokeskus VÄESTÖMÄÄRÄN MUUTOS VUOSINA VÄESTÖN LUKUMÄÄRÄN MUUTOS 1 km x 1 km RUUDUSSA Alle henkeä Ei muutosta Yli henkeä N km Väestötiedot: YKR/SYKE & Tilastokeskus 2012

11 VÄESTÖ Harvaan asutun maaseudun väestö väheni vuosina %:lla. Muualla väestö kasvoi, eniten läheisellä maaseudulla (10,6 %). Se ja ydinmaaseutu kasvoivat 1980-luvulla, taantuivat hieman 1990-luvulla ja kasvoivat taas 2000-luvun alkuvuosina. Ydinmaaseudun kasvu on sittemmin pysähtynyt. Lahti on kasvanut 1990-luvun laman jälkeen, voimakkaimmin aivan viime vuosina. Maakunnan väkiluku kasvoi 9700:lla 1990-luvun lopun notkahdusta lukuun ottamatta ja ylitti vuonna Puolet maakunnan väestöstä asuu Lahdessa. Maakunnan väestöomavaraisuus (syntyneet/kuolleet) laski koko tarkastelukauden, pudoten alle yhden eli negatiiviseksi vuoden 2005 jälkeen. Maaseudulla omavaraisuus jopa tilapäisesti kasvoi 1980-luvun loppuvuosina, mutta on nykyisin positiivinen vain paikoin läheisellä maaseudulla. Miesten määrä kasvoi hivenen nopeammin niin, että naisia on maakunnassa nykyisin vajaat 52 % väestöstä. Lahti pysyi maakunnan naisvaltaisimpana alueena noin 53 % naisosuudella. Lasten määrä laski kaikkialla ja eniten harvaan asutulla maaseudulla (50 %). Työikäisten määrä on kohonnut 1990-luvun puolivälin jälkeen vain Lahdessa. Eläkeläisten määrä kohosi eniten läheisellä maaseudulla (123 %) ja vähiten harvaan asutulla maaseudulla (30 %). Läheinen maaseutu on lapsivaltaisinta ja harvaan asuttu maaseutu eläkeläisvaltaisinta aluetta. Lahdessa on lapsia keskimääräistä vähemmän alueen muuhun väestöosuuteen nähden. Maakunnan väestöllinen huoltosuhde ( 14-v v. / v.) on nykyisin 0,6. Se kasvoi harvaan asutulla maaseudulla 0,5:stä 0,7:ään, mutta muualla kasvu oli maltillista. Kasvu selittyy eläkeikäisten osuuksien kasvulla, lasten osuus on vähentynyt kaikkialla. Perheiden kokonaismäärä on maakunnassa varsin vakiintunut. Harvaan asutulla maaseudulla niiden määrä väheni silti lähes viidenneksellä v jälkeen. Lahdessa määrä kasvoi 6 %. Lapsiperheiden osuus laski 38 %:iin kaikista perheistä ja yksinhuoltajaperheiden osuus nousi 23 %:iin lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheiden määrä lisääntyi voi- Vuosi 2007 Lapset Työikäiset Eläkeläiset Perheet Lapsiperheet Y.h.-perheet Lahti Kaupunkien läheinen maaseutu Ydinmaaseutu Harvaan asuttu maaseutu Päijät-Häme Harva maaseutu LAPSIHUOLTOSUHDE Lahti Ydinmaaseutu Lähimaaseutu 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 Harva maaseutu VANHUSHUOLTOSUHDE Lahti Ydinmaaseutu Lähimaaseutu makkaasti 1990-luvun alkuvuosina. Niitä on suhteellisesti eniten Lahdessa ja lapsiperheitä suhteellisesti vähiten harvaan asutulla maaseudulla, jossa yksinhuoltajien osuus on viime vuosina kasvanut. Ei-suomenkielisten määrä on kasvanut voimakkaasti vuoden 1990 jälkeen. Heitä asuu Päijät-Hämeessä 7000, joista lähes kolme neljäsosaa Lahdessa. Venäjänkieliset ovat ylivoimaisesti suurin kieliryhmä (40 %) ei-suomenkielisistä. IKÄ- JA SUKUPUOLIRAKENTEEN MUUTOS ALUETYYPEITTÄIN Naiset 1980 Naiset 2011 LAHTI LÄHIMAASEUTU YDINMAASEUTU HARVA MAASEUTU Miehet 1980 Miehet 2011 Naiset 1980 Naiset 2011 Miehet 1980 Miehet 2011 Naiset 1980 Naiset 2011 Miehet 1980 Miehet 2011 Naiset 1980 Naiset 2011 Miehet 1980 Miehet v. 50 v. 50 v. 50 v

12 PÄIJÄT-HÄMEEN MAASEUTUTYYPIT Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupunkien läheinen maaseutu Kaupunki Sysmä Hartola ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS V AHTAASTI ASUVAT ASUNTOKUNNAT V JA 2011 Asuntokunnat 1980 / 2011 Muutos (lkm) Muutos (%) PÄIJÄT-HÄME / ,4% / ,9% Kaikkien ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus asuntokunnista (%) Ahtaasti asuvat lapsettomat asuntokunnat Ahtaasti asuvat lapsiasuntokunnat 19,6% 7,7% Padasjoki Asikkala Heinola / ,6% / ,3% 17,4% 8,7% ,0% 8,0% Hämeenkoski Kärkölä Hollola Lahti Nastola / ,7% 16,4% 7,0% Orimattila Lähde: Suomen maaseututyypit 2006, Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006 Lähde: Tilastokeskus 2012 Lähde: Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet ASUINHUONEISTOJEN MÄÄRÄN MUUTOS VUOSINA ASUINHUONEISTOJEN LUKUMÄÄRÄN MUUTOS 1 km x 1 km RUUDUSSA Alle -25 asuntoa Ei muutosta Yli asuntoa N km Asuinhuoneistotiedot: YKR/SYKE & Tilastokeskus 2012

13 ASUMINEN JA ASUTUSRAKENNE Lahdessa asuu 758 asukasta maaneliökilometriä kohden, lähimaaseudulla 39, ydinmaaseudulla 18 ja harvaan asutulla maaseudulla 6. Maakunnassa on asuntokuntaa. Yhden ja kahden hengen asuntokuntien määrä lisääntyi ja suurempien asuntokuntien määrä väheni kaikkialla vuosina Lisääntyminen oli suhteellisesti suurinta lähimaaseudulla (118 %) ja väheneminen harvaan asutulla maaseudulla (54 %). Lahdessa lisääntyivät yhden hengen asuntokunnat 13000:lla niin, että niitä on lähes puolet kaupungin kaikista asuntokunnista. Lahdessa ja harvaan asutulla maaseudulla on suhteellisesti hieman vähemmän alaikäisiä asukkaita sisältäviä asuntokuntia (lapsiasuntokuntia) kuin muualla. Asuntokuntien pieneneminen edesauttoi sitä, että asuntokuntien määrät kasvoivat kaikissa asumismuodoissa ja kaikkialla paitsi harvaan asutulla maaseudulla, jossa omakoti- ja kerrostaloasuminen hivenen taantuivat. Viidennes Lahden, puolet läheisen maaseudun sekä kaksi kolmasosaa ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun asuntokunnista asuu nykyisin omakotitaloissa. Kerrostaloissa asuu 70 % lahtelaisista ja 36 % lähimaaseudun asuntokunnista. Rivitalossa asuu vain joka kymmenes päijäthämäläinen asuntokunta. Niiden osuus asumismuodoista kuitenkin kasvoi kaikkialla samalla kun kerrostaloasuminen suhteellisesti hieman väheni, vaikka rakenteelliset muutokset kahdenkymmenen vuoden aikana olivatkin pieniä. Maakunnassa on vuokra-asuntoja 32 % asuntokannasta. Lahdessa niiden osuus (41 %) on selkeästi suurempi kuin muualla. Yksin asuvista vajaa puolet asuu vuokralla. Omistusasuminen on sitä yleisempää mitä suurempi asuntokunta on kyseessä. Asumisväljyys on kasvanut perhekoon pienentyessä ja asukkaiden tilavaatimusten lisääntyessä 34 m2:sta yli 50 m2:een per asukas vuoden 1980 jälkeen. Ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien määrä väheni viimeisten 15 vuoden aikana lähes 4000:lla, mutta hitaammin kuin muiden ahtaasti asuvien määrä, minkä seurauksena lapsiasuntokuntien osuus kaikista ahtaasti asuvista kasvoi 73:sta % 77:ään % lapsiasuntokuntaa asuu edelleen ahtaasti, harvaan asutulla maaseudulla vielä hieman ahtaammin kuin muualla. Kokonaisuutena ahtaasti asuminen vähentyi varsin yhtenäisessä rytmissä kaikkialla maakunnassa. Asunnottomien määrä laski vuosina runsaasta 700:sta runsaaseen kahteen sataan. Kolme neljäsosaa heistä on lahtelaisia. Harvaan asutun maaseudun asuntokunnista 43 % on 65 vuotta täyttäneiden ja 22 % 75 vuotta täyttäneiden asuntokuntia, Lahden asuntokunnista vastaavasti 27 % ja 13 %. Yli puolet molemmista ikäluokista asuu yksin. Osuus on pienempi kuin vielä v. 1990, mutta nousussa. Päijät-Hämeessä rakennettiin vuosina asuntoa, joista 37 % omakoti-, 21 % rivi- ja 42 % kerrostaloihin. Asuntotuotanto väheni maaseudulla nopeammin kuin Lahdessa. Asunnot lisääntyivät eniten Lahden kaupunkiseudun keskuksissa ja lähiöissä, mutta myös maaseudun kaupungeissa ja kirkonkylissä. Uusia asuntoryppäitä syntyi myös joihinkin lähimaaseudun kyliin ja harvakseltaan pääteiden varsille. Pohjoisen syrjäseutujen hidas autioituminen jatkui. ASUNTOTUOTANTO TALOTYYPEITTÄIN V Lahti Lähimaaseutu Ydinmaaseutu Harva maaseutu OMAKOTITALOASUNNOT RIVITALOASUNNOT KERROSTALOASUNNOT 13

14 ASUTUSRAKENTEEN MUUTOS VUONNA 2011 Taajama v Kylä v Pienkylä v Harva maaseutuasutus v Taajama v Kylä (yli 40 as.) v Pienkylä (20-39 as.) v Harva maaseutuasutus v N km Aluejakojen lähde: YKR/SYKE & Tilastokeskus 2012

15 Suomen ympäristökeskus on seurannut asutusrakenteen muutoksia vuodesta 1980 lähtien osana yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmää (YKR). Muutoksia on kartoitettu taajamien, kylien, pienkylien ja harvan maaseutuasutuksen osalta. YKR-taajaman määritelmän mukaan taajama on vähintään 200 asukkaan alue, jossa rakennusten lukumäärä ja kerrosala muodostavat ympäröivää haja-asutusta selkeästi tiheämmän ryhmittymän. Tällaisen taajaman ulkopuolinen alue määrittyy haja-asutusalueeksi, joka puolestaan sisältää asutuksen tiheyden mukaan kylämäistä asutusta, harvaa maaseutuasutusta sekä asumatonta aluetta. Kylämäinen asutus on erotettu harvasta maaseutuasutuksesta väestömäärän ja rakennusten sijainnin perusteella, ja se jaetaan väestömäärän mukaan vähintään 40 asukkaan kyliin ja asukkaan pienkyliin. Harvaan maaseutuasutukseen kuuluvat ne alueet, jotka eivät kuulu taajamiin, kyliin eivätkä pienkyliin, mutta joissa on vähintään yksi asuttu rakennus kilometrin säteellä. Päijät-Hämeen väestöstä noin 87 % asuu nykyään taajamissa. Osuus on kasvanut yli seitsemän prosenttia reilun kolmenkymmenen vuoden aikana, mikä tarkoittaa uutta taajama-asukasta. Väkiluvun ohella taajama-alueen pinta-ala on kasvanut noin 92 km², mikä osaltaan selittää taajamaväestön osuuden kasvua. Samalla taajamien määrä on kasvanut 80-luvun 18 taajamasta 24 vuoteen 2005 mennessä. Uusia taajamia on syntynyt 90-luvulta alkaen pääasiassa Lahden kaupunkiseudulle, esimerkiksi Hollolan kirkonseudulle. Lisäksi Villähde on kasvanut kiinni Nastolan taajamaan, joka muodostaa nykyisin lähes 15 kilometrin nauhataajaman Lahden itäpuolelle, ainakin toistaiseksi irralleen Lahden kaupunkiseudun taajamasta. Lähes kaikkien taajamien pinta-ala ja väkiluku ovat kasvaneet ja uusi väestö on asettunut enimmäkseen taajamien laajenemisalueille. Tosin maakunnan pohjoisimmissa kunnissa, Hartolassa, Sysmässä ja Padasjoella sekä Heinolassa, taajamien väkiluku on pääsääntöisesti pienentynyt 90-luvulta lähtien, ja Padasjoen Auttoinen on muuttunut taajamasta kyläalueeksi asutuksen harventuessa. Taajama-alueiden ohella kyläalueiden kehitys maakunnan pohjoisosissa on ollut taantuvaa väestön vähentyessä luvulla Hartolan ja Sysmän taajamien välisellä alueella oli sekä kyliä että pienkyliä luvulla samalla alueella on hajanaisia kyliä ja kylien muuttuminen harvan maaseutuasutuksen alueiksi on voimistunut. Toisaalta myös päinvastaista kehitystäkin on tapahtunut. Esimerkiksi Sysmän taajaman länsipuolella, Suopeltoon johtavan tien varrella ja Päijätsalossa kyläasutus on kuitenkin viime vuosina kasvanut. Samoin Hartolan ja Padasjoen taajamien läheisyyteen sekä Asikkalan Vähä-Äiniön eteläpuolelle ja Heinolan Vierumäelle on syntynyt uutta kyläasutusta. Maakunnan eteläosissa kehitys on ollut päinvastaista erityisesti Lahden kaupunkiseudun liepeillä. Esimerkkinä voidaan mainita Heinlammin alue, joka on kehittynyt tarkastelujakson aikana kylästä taajamaksi asutuksen kasvaessa. Myös Villähteen eteläpuolelle, Tapiolaan, on muodostunut laaja kyläasutuksen alue. Erilaisissa kylissä asuu edelleen noin viisi prosenttia päijäthämäläisistä, kun heitä vuonna 1980 oli yli seitsemän prosenttia. Pienkylissä asuvien osuus on pysytellyt noin prosentissa, mikä tarkoittaa noin asukasta. Kylissä asuvien määrä on muuttunut enemmän, ja kylien väestö on vähentynyt asukkaalla nykyiseen noin asukkaaseen tarkastellun reilun kolmenkymmenen vuoden aikana. Kylien kokonaispinta-ala on kuitenkin samaan aikaan kasvanut lähes 12 km² ja pienkylien 16 km². LAHDEN KAUPUNKISEUDUN TAAJAMAN LAAJENEMINEN VUOSINA LÄNSI-ORIMATTILAN KYLIEN LAAJENEMINEN VUOSINA VÄKILUKU ERI ALUEILLA VUOSINA Taajama Pienkylä Kylä Harva maaseutuasutus Aluejakojen lähde: YKR/SYKE & Tilastokeskus 2012 Aluejakojen lähde: YKR/SYKE & Tilastokeskus

16 PÄIJÄT-HÄMEEN MAASEUTUTYYPIT Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupunkien läheinen maaseutu Kaupunki Padasjoki Hämeenkoski Kärkölä Hollola Asikkala Sysmä Lahti Orimattila Nastola Hartola Heinola Lähde: Suomen maaseututyypit 2006, Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006 TYÖPAIKKAMÄÄRIEN JA -OMAVARAISUUDEN KE- KEHITYS V Työpaikat 1980 / 2010 Muutos (lkm) Muutos (%) Omavaraisuus 1980 / 2010 PÄIJÄT-HÄME / ,6% 95,4 / 95, / ,1% 83,5 / 73, / ,8% 92,9 / 89, / ,9% 103,7 / 111, / ,3% 87,4 / 81,7 Lähde: Tilastokeskus 2012 TYÖSSÄKÄYNTI V Osuus lähtöalueen työmatkoista Alle 5% 5-10% 10-20% Yli 20% Päijät-Hämeen ulkopuolelle suuntautuvat työmatkat 74 0,6% ,3% ,4% 198 5,1% 264 6,8% 125 3,2% ,6% 806 6,0% 581 2,5% ,4% ,8% 84 0,2% ,7% ,3% ,1% 97 0,4% ,2% ,4% ,6% ,3% Lähde: Tilastokeskus TYÖPAIKKOJEN MÄÄRÄN MUUTOS VUOSINA TYÖPAIKKOJEN LUKUMÄÄRÄN MUUTOS 1 km x 1 km RUUDUSSA Alle työpaikkaa Yli työpaikkaa N km Työpaikkatiedot: YKR/SYKE & Tilastokeskus 2012

17 TYÖPAIKAT Päijät-Hämeen työpaikat lisääntyivät 1980-luvulla, vähenivät :lla 1990-luvun talouslaman aikana, lisääntyivät sen jälkeen 8000:lla ja alkoivat taas vähetä 2000-luvulla. Pudotus oli suurin teollisuudessa, josta katosi työpaikkaa 30 vuodessa. Palvelutyöpaikat kasvoivat samassa ajassa runsaalla 6000:lla ja ohittivat teollisuuden maakunnan eniten työllistävänä toimialana 2000-luvun alussa. Kauppa on työllistänyt melko tasaisesti hieman toistakymmentä tuhatta työntekijää tarkastelujakson kuluessa. Rahoitus- ja muu liike-elämää tukeva toiminta on tuonut maakuntaan niin ikään runsaat 6000 työpaikkaa lisää. Noin 60 % maakunnan työpaikoista sijaitsee Lahdessa, noin neljännes sen läheisellä maaseudulla ja vajaa viidennes kauempana maaseudulla. Maakunnasta katosi työpaikkaa 1990-luvun lamaa edeltäneisiin huippuvuosiin verrattuna, josta lähes puolet läheiseltä maaseudulta. Ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun työpaikkojen taantuminen alkoi jo ennen lamaa. Ainoastaan Lahden työpaikkamäärä kasvaa 2000-luvullakin. Kaupunki on maakunnan ylivoimainen työpaikkakeskittymä myös toimialoittain tarkasteltuna. Poikkeuksen tekevät teollisuustyöpaikat, joita on lähimaaseudullakin runsaasti, sekä maa- ja metsätalous, jonka työpaikat sijaitsevat kauempana maaseudulla. Lahti profiloituu maakunnassa keskusroolinsa mukaisesti keskimääräistä suurempana kaupan, liikenteen, rahoitustoiminnan ja palvelujen työpaikkakeskittymänä. Sen läheisellä maaseudulla puolestaan teollisuus on maakunnan keskiarvoa merkittävämpi toimiala, muulla maaseudulla taas maatalous ja hivenen myös rakennustoiminta. Palvelut on selkeästi työllistävin toimiala Lahdessa ja harvaan asutulla maaseudulla, muualla myös teollisuus. PÄIJÄT-HÄMEEN TYÖPAIKAT 1980 = (pl. toimiala tuntematon) 10% % % % % % % Maa- ja metsätalous Teollisuus Rakentaminen Kauppa Liikenne Rah.ym. toiminta Palvelut PÄIJÄT-HÄMEEN TYÖPAIKAT 2010 = (pl. toimiala tuntematon) 3% % % % % % % Työpaikkaosuudet 2010 aluetyypeittäin Maa- ja metsätalous Teollisuus Rakentaminen Kauppa Liikenne Rah.ym. toiminta Palvelut Lahti Läheinen maaseutu Ydinmaaseutu Harva maaseutu YHTEENSÄ Lahden lähimaaseudun työpaikkaomavaraisuus on maan keskiverrosta selkeästi poiketen suurempi kuin maakunnan ydinmaaseudun. Tämä johtuu mm. Lahden ylivoimaisesta vahvuudesta maakunnan muihin keskuksiin nähden, sen tiiviydestä ja pienestä pinta-alasta, maakunnan lyhyistä välimatkoista ja lähimaaseudun taajamien työpaikkatarjonnasta. Toisin sanoen Lahti vetää työvoimaa myös ydinmaaseudulta, mutta maakunnan lähimaaseudulla on ydinmaaseutua paremmat paikalliset työmarkkinat. Tämä näkyy mm. niin, että ydinmaaseudulta pendelöidään neljä kertaa enemmän Lahteen kuin lähimaaseudulle. Harvaan asutun maaseudun vähäisestä pendelöinnistä runsas neljännes suuntautuu Lahteen ja 40 % maakunnasta ulos. Suhteellisesti eniten maakunnan ulkopuolelle pendelöidään kuitenkin ydinmaaseudulta (19 %). Työpaikat ovat keskittyneet voimakkaasti keskustaajamiin ja niiden läheisyyteen pääteiden varsille. Ne ovat siksi myös suurimpien työpaikkamuutosten tiivistymiä. Työmatkojen keskipituudet lähes kolminkertaistuivat 30 vuodessa kaikissa aluetyypeissä. Kasvu oli suurin harvaan asutulla maaseudulla, mutta pituus on nykyisin suurin ydinmaaseudulla (19 km). Työmatkojen keskipituus maakunnassa on 17 km. 17

18 PÄIJÄT-HÄMEEN KESKUSVERKKO Terveyskeskusten saavutettavuus (aikaetäisyys minuutteina, väestöpainotettu keskiarvo) 6, , , , , , , , , , , , N km 18 Lähde: Päijät-Hämeen keskusverkkoselvitys. Linea Konsultit Oy & Gispositio Oy. Pohjakartta-aineisto Päijät-Hämeen liitto

19 PALVELUT Palvelujen kehitys mukailee yleistä aluerakenteen keskittymiskehitystä ja väestörakenteen muutoksia. Keskittyminen vaikuttaa palvelujen saavutettavuuteen. Kauppa, koulutus, sekä sosiaali- ja terveydenhuolto ovat sellaisia suuria toimialoja, joilla palvelujen muutokset ja muutospaineet erityisesti näkyvät. Vajaa puolet Päijät-Hämeen noin toimipaikasta ja yli puolet niiden henkilöstöstä sijaitsee Lahdessa ja noin neljäsosa molemmista läheisellä maaseudulla. Toimipaikkojen määrä kasvoi vuoden 1995 jälkeen kaikissa aluetyypeissä, mutta osuus maakunnan toimipaikoista vain ydinmaaseudulla, jossa sijaitsee nykyisin viidesosa kaikista toimipaikoista ja 13 % niiden henkilöstöstä. Vähittäiskaupan toimipaikat vähenivät kaikkialla sekä määrällisesti että suhteessa alueiden kaikkiin toimipaikkoihin. Lahden osuus maakunnan vähittäiskaupan toimipaikoista nousi 56 %:iin ja läheisen maaseudun osuus laski neljännekseen. Lahdessa ja lähimaaseudulla on keskimäärin yksi päivittäistavarakaupan myymälä 2000 asukasta kohden, ydinmaaseudulla 1600 asukasta kohden ja harvaan asutulla maaseudulla 750 asukasta kohden. Erikoiskauppoja on maakunnassa lähes kuusinkertaisesti niihin nähden. Maakunnan oppilaitosten määrä väheni 2000-luvulla kolmanneksella, 120:een. Harvaan asutulla maaseudulla peruskoulujen määrä väheni alle kolmannekseen. Päijäthämäläisissä oppilaitoksissa opiskelevien määrä kasvoi 10 %:lla :een. Määrä kasvoi toisella asteella 30 % ja korkeaasteella 20 %, mutta väheni perusasteella 10 %. Noin 1/3 maakunnan oppilaitoksista ja noin 4/5 toisen ja korkea-asteen opiskelupaikoista sijaitsee Lahdessa. Päijät-Häme ja Lahti ovat sairastavuudeltaan suomalaista keskitasoa. Väestön ikääntyminen näkyi keskimääräistä korkeampana ja voimakkaammin kohoavana sairastavuusindeksinä erityisesti harvaan asutulla maaseudulla viimeisten 20 vuoden aikana. Keskimääräistä terveempinä pysyteltiin paikoin läheisellä ja ydinmaaseudulla. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kaksinkertaistuivat viimeisten 15 vuoden aikana noin 3000 euroon/asukas/vuosi. Lahti on palvelujenhakumatkojen suuntautumisen perusteella palveluiltaan 3,2 kertaa vetovoimaisempaa aluetta kuin ydinmaaseutu, 2,5 kertaa vetovoimaisempi kuin harvaan asuttu maaseutu ja 2,3 kertaa vetovoimaisempaa kuin lähimaaseutu. Harvaan asutulta maaseudulta matkat suuntautuivat silti viime vuosina Lahden sijasta Heinolaan hieman useammin kuin aikaisemmin. Päivittäistavarakaupan saavutettavuus on hyvä maakunnan kaupunkiseuduilla sekä kuntakeskuksissa. Monin paikoin läheisellä maaseudulla sen saavutettavuus on jo selkeästi huonompi. Keskimäärin kahdeksan kymmenestä maakunnan asukkaasta asuu alle 1,5 kilometrin päässä kaupasta ja yksi yli neljän kilometrin päässä. Erikoiskaupan palvelut ovat heikoimmin saavutettavissa ydinmaaseudun eteläisimmistä ja pohjoisimmista osista, sekä harvaan asutulta maaseudulta käsin. PERUSKOULUN PÄÄTÖSVUOTENA TOISEN ASTEEN KOULUTUKSEN ULKOPUOLELLE JÄÄNEET OPISKELIJAT PÄIJÄT-HÄMEESSÄ Lahti Lähimaaseutu Ydinmaaseutu Harva maaseutu Lähde: Tilastokeskus

20 LAHDEN SAAVUTETTAVUUS JOUKKOLIIKENTEELLÄ Taajamajuna oikoradan Luhdanjoen sillalla. (AR) HENKILÖMATKAT RAUTATEILLÄ v Rataosittaiset luvut osoittavat matkojen määrää (1000) Lähde: Päijät-Hämeen keskusverkkoselvitys 2011 TAMPERE 2000 SAVONLINNA PORI MIKKELI ORIVESI TOIJALA PARIKKALA 610 LAHTI KOUVOLA IMATRA LAPPEENRANTA RIIHIMÄKI 115 LUUMÄKI TURKU KARJAA KOTKA 125 HELSINKI HANKO Lähde: Ratahallintokeskus 2012 HENKILÖAUTOLIIKENTEEN MUUTOS VUOSINA Lähteet: Päijät-Hämeen keskusverkkoselvitys 2010, Päijät-Hämeen liikennejärjestelmäsuunnitelma 20