Atria on. juuriltaan yli 110-vuotias yritys

Transkriptio

1 Atria on juuriltaan yli 110-vuotias yritys Atria yritysnimenä on varsin tuore, vaikka ikää silläkin on yli 20 vuotta. Atrian historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmaksi, aina 1900-luvun alkuun. Taustalla on Suomen vanhin osuustoiminnallinen liha-alan yritys, Lihakunta, joka perustettiin yli 110 vuotta sitten vuonna 1903 Kuopion Karjanmyyntiosuuskunnan nimellä. Atrian taustalta löytyy toinenkin merkittävä liha-alan toimija, eteläpohjalainen Itikka osuuskunta. Se perustettiin vuonna Kummankin osuuskunnan perustajina ja rakentajina ovat olleet tavalliset suomalaiset maanviljelijät ja karjatalouden harjoittajat.

2 Atrian historia kuvina Kuvan asiakirja on alkuperäinen. Kuvaustilanne on lavastettu Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa Lihakunnan 100-vuotishistoriikin kuvitukseksi. Tammikuun 15. päivänä 1903 allekirjoitettiin Kuopion Karjanmyyntiosuuskunnan perustamisasiakirja. Uuden aatteen tuojana Kuopion seudulle oli Bruno Ilmoniemi (Granit). Hän oli Kuopion tyttökoulun lehtori, toimensa ohella innokas osuustoiminta-aatteen eteenpäin viejä. Kahdeksasta perustajajäsenestä viisi oli maanviljelijöitä. Tästä tapahtumasta alkaa Atrian historia. Matkan varrella on ollut nimenmuutoksia, yhtiöittämisiä ja fuusioita, mutta ketju on katkeamaton ja ydinliiketoiminta sama: lihan hankinta, jalostus ja kauppa. Tästä eteenpäin käytämme Kuopion Karjanmyyntiosuuskunnasta sen nykyistä nimeä Lihakunta.

3 Talonpoikien elinkeinon turvaamiseksi perustettu osuuskunta, Lihakunta, oli alallaan ensimmäinen Suomessa. Tarjolla ei ollut esikuvia tai toimintamalleja, joten tositoimiin päästiin varsinaisesti vasta Toiminta alkoi vaatimattomasta myyntipisteestä Kuopion kauppahallissa. Edes omaa teurastamoa ei ollut. Ensimmäisenä liiketoimena talonpoika Heikki Heikkinen Riistavedeltä toi teurastamansa naudanruhon kauppahalliin osuuskunnan myytäväksi. Heikkinen jäi odottelemaan halliin myynnin edistymistä saadakseen rahat tuomastaan teuraasta. Osuuskunnalla ei ollut rahaa maksuun, ennen kuin kassaan saatiin myyntituloja. Ilmeisesti kuva on otettu niinkin myöhään kuin 1930-luvulla.

4 Lihakunta ankkuroitui 1920-luvun alkupuolella Kuopion Likolahteen, jonne valmistui teurastamo 1923 tosin tuolloin nimitys oli vielä teurastimo perustettu Itikka aloitti teurastamotoiminnan Seinäjoella ostamansa maatilan puimaladossa, väliaikaisiksi tarkoitetuissa tiloissa. Väliaikaiseksi suunniteltu tilaratkaisu tosin kesti yli 20 vuotta, aina vuoteen 1936.

5 Sekä Lihakunta että Itikka kävivät konkurssin partaalla 1930-luvulla. Niin teki moni muukin osuustoiminnallinen liha-alan yritys eivätkä kaikki selvinneet. Monilta puuttui toiminnastaan punainen lanka, ja tilannetta pahensi maailmanlaajuinen lama. Itikan ja Lihakunnan nostivat suosta 1930-luvun alkupuolella toimitusjohtajiksi valitut miehet, myöhemmin kauppaneuvoksen arvonimen saaneet Lihakunnan Paavo Juntunen (vas.) ja Itikan Kalle Peltola (oik.). Valtio auttoi osaltaan halpakorkoisten lainojen muodossa, mutta mukaan tarvittiin myös tuottajia, jotka jaksoivat uskoa yhteisön hyväksi toimimiseen, osuustoiminnalliseen yrittämismuotoon. Vaikeina vuosina monet hallinnon jäsenet olivatkin antaneet pantiksi omat tilansa osuuskunnan velkojen vakuudeksi.

6 Kuva on vuodelta 1963, jolloin Lihakunta oli jo siirtänyt toimintansa Likolahteen ja Tulliportinkadulle loppupuoli oli sekä Lihakunnalle että Itikalle jo valoisampaa aikaa. Jalostustoiminta sai vauhtia. Käytännössä se tarkoitti ennen kaikkea makkaran tekoa. Lihakunta aloitti makkaran valmistuksen jo vuonna Makkara oli tuote, joka oli tuolloin arvossaan se oli kalliimpaa kuin jalostamaton liha. Makkaran tekeminen vaati paljon työtä sen ajan tekniikalla. Laatua tehtiin kuitenkin vaatimattomissakin oloissa. Makkaraperinteemme on vahvasti saksalaisvaikutteista. Lihakunnan ensimmäinen makkaratehdas oli Puijonkadulla kuvan puutalon sisäpihalla. Vuonna 1936 Itikkakin oli jo harpannut aimo askeleen eteenpäin. Silloin valmistuneesta makkaratehtaasta todettiin, että se täyttää korkeatkin vaatimukset

7 Einekset ovat Suomessa varsin vanhaa perua. Ensimmäisiä lienevät veriohukaiset. Esimerkiksi Lihakunnan Iisalmen eineskeittiössä, joka muistutti lähinnä kotikeittiötä, niitä valmistettiin jo 1930-luvulla. Kuva on joko tai 1940-luvulta. Iso harppaus einesten valmistuksessa tapahtui 1950-luvulla, jolloin laitteet tulivat käsityön avuksi.

8 Kuvassa puretaan jäätyneitä ruhoja Kuopion asemalla Likolahteen vietäväksi. Jatkosodan aikaan kaikesta oli puutetta ja elintarvikkeet olivat kortilla. Kun lihaa ei saatu tuotantolaitosten myllyihin, osuuskunnissa välitettiin kalaa, viljeltiin perunaa ja kasvatettiin puutarhatuotteita. Osuuskuntien henkilökunta teki myös talkootöitä lähialueiden maatilojen pelloilla. Kuvassa lihakuntalaisia perunannostossa Hirvilahden Arolassa. Sota kuritti koko kansaa. Talvisodan aikana lihaa vielä oli, ja siirtokarjalaisten karjan hätäteurastukset lisäsivät tarjontaa hetkellisesti. Karjaa jouduttiin teurastamaan kenttäolosuhteissa uuden rajan pinnassa, josta ruhot kuljetettiin jatkokäsittelyyn mm. Lihakuntaan ja Itikkaan. Luonto piti huolen ruhojen pakastuksesta. Ei siinä silloisenkaan lihantarkastuslain säädökset toteutuneet, mutta hätä ei lukenut lakia.

9 Sota loppui aikanaan ja vähitellen säännöstelystäkin päästiin eroon. Niin Lihakunnassa kuin Itikassakin teurastamotoiminta ja lihanjalostus nousivat tässä vaiheessa uudelle tasolle luku oli kiivasta rakentamisen aikaa ja 1960-luvun alussa laitokset edustivat selvästi jo teollista aikakautta. Mustavalkokuvassa Itikan laitoksien rakentamista 1950-luvulla. Lihakunnan värikuva on vuodelta 1963.

10 Lihakunta juhli 50-vuotista taivaltaan 1953 ja Itikka Juhlan kunniaksi Itikka järjesti jäsenilleen Seinäjoen Keskusurheilukentällä tapahtuman, johon osallistui yhteensä yli jäsentuottajaa ja muuta yhteistyökumppania perheineen.

11 Jos atrialainen teollisuus on kokenut melkoisen myllerryksen vuosisadassa, saman ovat kokeneet myös tuottajat luvun alussa teuraseläimen matka kuluttajien ruokapöytään alkoi yleensä kiertävän lihanostajan tai teurastajan tultua maalaistaloon hieromaan kauppoja. Eläimen arvo pääteltiin silmämääräisesti ja ostajat petkuttivat talonpoikaa sen minkä taisivat. Juuri epäreilu käytäntö oli perimmäinen syy, jonka takia tuottajat alkoivat perustaa karjanmyyntiosuuskuntia: he halusivat oikean hinnan kasvattamastaan eläimestä. Lihanostajat ajoivat ostamansa eläimet elävinä kaupunkeihin teurastettavaksi ja myytäväksi. Tuohon aikaan ei ollut toimivaa kylmäketjua.

12 Toiminnan ensimmäisinä vuosikymmeninä teuraselämiä kuljetettiin rautateitse, siellä missä kiskoja vain oli käytettävissä luvulla alkoi autojen aikakausi. Aluksi toimittiin usein niin, että auto kulki tiettyä reittiä ja tuottajat toivat eläimensä sovittuihin pysähdyspaikkoihin. Lihakunnan alueella käytettiin hyväksi myös vesireittejä. Lihakunnalla oli jopa pieni oma laiva, Osuusteurastamo. Vielä sotien jälkeen 1950-luvulla sillä kuljetettiin jonkin verran myös karjaa.

13 Liha oli ollut pitkään maidontuotannon sivutuote. Vasta 1960-luvulta alkaen lihantuotantoa alettiin kehittää määrätietoisesti neuvonnan keinoin. Tuottajia muun muassa kannustettiin kasvattamaan sonnimullikat selvästi aiempaa isommiksi ja pikkuvasikan teuraaksi lähettämisestä puhuttiin hengen hukkana. Samoihin aikoihin myös sianlihantuotantoa alettiin kehittää järjestelmällisesti.

14 1960-luvulla kauppojen tarjonta monipuolistui. Puute alkoi muuttua vähitellen yltäkylläisyydeksi ja mainonta sai yhteiskunnassa aiempaa näkyvämmän roolin. Uusia tuotteita tehtiin tunnetuksi mainonnan keinoin, toimittajat esittelivät erikoistarjouksia ja imagon rakentamisen merkityskin alettiin oivaltaa.

15 Atrian lähihistoria kerrottuna Lähestyttäessä ja 1990-lukujen vaihdetta maailma alkoi olla täysin erinäköinen kuin vuosisadan alussa. Pelkästään osuuskuntamuotoisena toimiminen olisi ollut vaikeaa etenkin rahoituksen näkökulmasta. Moderni lihateollisuus ja sen nähtävissä olevat investoinnit alkoivat olla sitä kokoluokkaa, että osuuskuntien jäsenten rahkeet eivät olisi riittäneet niitä rahoittamaan. Alettiin kaivata sijoittajien rahaa. Lihakunta perusti teollisten ja kaupallisten toimintojensa hoitamista varten Lihapolar Oy:n ja Itikka osuuskunta Itikka Lihabotnia Oy:n ja ne vietiin myös pörssiin. Tämä tapahtui vuonna Sitten Lihakunta ja Itikka alkoivat hakea toistensa seuraa. Ne katsoivat olevansa yhdessä paljon vahvempia. Niinpä yhtiöt fuusioituivat vuonna 1990 ja antoivat uudelle yritykselle nimen Itikka-Lihapolar Oy. Liha-alalla tapahtui noina vuosina paljon muutakin. Osuusteurastamoilla oli ollut vuosikymmeniä oma keskusliike Tuottajain Lihakeskuskunta, TLK. Se hoiti mm. ulkomaan kauppaa ja valtakunnallista markkinointia. Osuuskunnat olivat aikoinaan luoneet itselleen säännöt, joilla ne rajoittivat omalla nimellään toimimisen kotimaakuntaansa. Kun osuuskunnat kasvoivat, ajatukset muuttuivat. Ne eivät enää tarvinneet keskusliikettä samalla tavoin kuin toimintansa alkuvuosina. TLK:lle oli vuosien saatossa tullut myös teollisuutta ja se alkoi kilpailla omistajiensa kanssa. Syntyi eturistiriita, ja jäsenosuuskunnat katsoivat, että keskusliikkeestä oli niille enemmän harmia kuin hyötyä. Yhteistuumin ne purkivat TLK:n vuonna 1992.

16 Tässä operaatiossa Itikka-Lihapolar sai itselleen yksinoikeuden arvostettuun ja tunnettuun Atria-tuotemerkkiin. Se oli ollut käytössä TLK-leirin yhteisenä tuotemerkkinä vuodesta Vanhat raja-aidat kaatuivat ja jokainen osuustoiminnallisilta juurilta lähtenyt liha-alan yritys saattoi nyt levittäytyä vapaasti ympäri Suomen. Lähes samaan historialliseen saumaan osuu myös Suomen liittyminen EU:hun vuonna 1995, mikä merkitsi rajojen avautumista, kansainvälistä kilpailua ja vapaata tuontia. Yrityksen nimi muuttuu Atriaksi TLK:n purkamisen jälkeen Itikka-Lihapolarissa alkoi määrätietoinen Atria-tuotemerkin kehittäminen ja sillä tultiin koko Suomen markkinoille. Yhtiön Atria-tuotemerkki oli paljon tunnetumpi kuin itse yritys, jolla pitkästä historiastaan huolimatta oli nimikummajainen. Yritysnimen tunnetuksi tekemisessä ei ollut mieltä. Niinpä päätuotemerkki otettiin myös itse yrityksen nimeksi vuonna Syntyi Atria, jolla jo uutta nimeä rekisteröitäessä oli tarinaa takana 90 vuoden verran. Tänään Atria kuuluu Suomen tunnetuimpiin yritysnimiin. Kun yritys ja sen tuotteet kantavat samaa nimeä, se on toiminnassa jo sinällään yksi askel kohti läpinäkyvyyttä. Valitessaan Atria-tuotteen kuluttaja tietää aina, kuka siitä on vastuussa.

17 Juuret kotimaan mullassa Taustaosuuskuntiensa kautta Atrialla on ollut sukupolvia jatkunut kiinteä yhteys tuottajiinsa ja samalla suureen joukkoon omistajiaan. Atrian pääomistajia ovat Itikka osuuskunta ja Lihakunta ja näiden osuuskuntien jäseninä voivat olla ainoastaan ammatissaan tomivat lihantuottajat. Vuoden 2012 lopussa heitä oli yhteensä Osuuskuntiensa kautta lihantuottajat omistavat Atrian osakkeista 57,7% ja äänivallasta n. 90%. Kun mukaan lasketaan vielä Österbottens Kött (Osuuskunta Pohjanmaan Liha), joka myös on Atrian isoja omistajia, lihantuottajien omistusosuus Atriassa nousee jo yli 60%:n. Näillä mittareilla mitaten Atria on lähempänä suomalaista lihantuottajaa kuin mikään muu lihatalo maassamme. Historia ja juuret tiedostaen onkin varsin luonnollista, että Atria yrityksenä on sitoutunut 100 %:sti kotimaiseen, suomalaiseen lihaan. Sitähän sille tuottavat sen omistajat. Tänä päivänä omistajat antavat entistä enemmän myös kasvot tuotannolle. Atrialainen tuottaja on ylpeä juuristaan ja osaamisestaan ja haluaa kertoa omistamansa yrityksen kautta, kuinka hän työnsä tekee, jotta suomalaiset kuluttajat saavat nauttia laadukkaasta lihasta. Vastuullisuus on päivän sana, ja se on kunniassa niin kaikissa Atrian toimissa kuin sille lihaa tuottavien suomalaisten tuottajien tekemisissä. Heistä monet ovat olleet sidoksissa Atriaan tai tarkemmin sanoen Atrian taustalla oleviin osuuskuntiin jo sukupolvien ajan. Maatalouden rakenne toki on muuttunut melkoisesti 100 vuodessa, niin kuin koko yhteiskuntakin. Maatilat ovat entistä suurempia. Karjamäärät ja peltohehtaarit ovat moninkertaistuneet ja tekemisen ammattimaisuus korostuu. Suuremmat yksikkökoot ovat välttämättömyys, jotta maatila nykyisellään pysty antamaan työn ja toimeentulon viljelijäperheelle. Yhdysside menneeseen on kuitenkin säilynyt, sillä suurin osa maatiloistamme syntyy edelleen sukupolvenvaihdoksen kautta: isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle. Tästä kaikesta syntyvät vahvat juuret ja sitä samaa juurevuutta edustaa myös Atria, heidän vahva yhteistyökumppaninsa. Suomalaisten tuottajien ja Atrian liitto ankkuroituu Suomeen: Atria antaa työtä Suomessa suoraan yli 3000 henkilölle, tuottajat mukaan lukien lähennellään henkeä.

18 Tuotantoketjun läpinäkyvyydessä Atria on edelläkävijä Atriassa vahvat, perinteissä kiinni olevat juuret hyödyntävät nykytekniikan antamia mahdollisuuksia. Siitä syntyy läpinäkyvä tuotantoketju, joka alkaa parhaassa tapauksessa pellolta ja on katkeamattomana seurattavissa kuluttajan ruokapöytään asti. Näin on esimerkiksi Atria Perhetilan broilerissa. Koko tuotantoketju on seurattavissa aina broilerin syömästä rehusta valmiiksi tuotteeksi asti. Antibiootit eivät kuulu siihen, eikä salmonellasta tarvitse kantaa huolta. Meille tämä on itsestäänselvyys, toisin kuin esim. Keski-Euroopassa. Atrian valikoimissa on myös parhainta naudanlihaa ja possunlihatuotteita, joissa tuotantotilan nimi lukee pakkauksissa ja internetin välityksellä on mahdollista käydä katsomassa tietoja tilasta. Atrian tuottajat voivat sanoa rinta rottingilla, että minä olen sen lihan tuottanut ammattitaidolla ja eläimistäni hyvää huolta pitäen, sinulle ajatuksella Hyvä ruoka, parempi mieli.