Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 178/2005 vp Lieksan Inarin rajanylityspaikan avaaminen henkilöliikenteelle Eduskunnan puhemiehelle Itäisen Suomen suuret tulevaisuuden kysymykset -projektin loppuraportissa arvioidaan Venäjän läheisyyden tarjoavan Itä-Suomelle suhteellisen edun, joka tulisi hyödyntää. Markkinat kasvavat ennen kaikkea matkailussa, mutta myös metsäklusterilla. Lieksan kaupunki on panostanut voimakkaasti matkailun kehittämiseen, ja Kolilla järjestetään vuonna 2006 valtakunnalliset Loma-asuntomessut. Ajantasainen rajanylitysverkosto luo raportin mukaiselle kehitykselle fyysiset puitteet. Lieksan kaupunki on väestötappiollinen kunta, ja alueen työttömyys on maakunnan korkeimpia. Lieksan kaupunki on omalta osaltaan useilla esityksillään ja aloitteillaan ilmoittanut pitävänsä rajanylityspaikan kehittämistä erittäin tärkeänä. Edellä mainituista syistä on tärkeää, että Lieksan Inarin rajanylitystä kehitetään niin, että puutavarakuljetusten lisäksi myös muu rajanylitys, mukaan lukien henkilöliikenne, tulisi mahdolliseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy kehittääkseen Lieksan Inarin rajanylityspaikkaa niin, että myös henkilöliikenneylitykset tulevat mahdollisiksi? Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2005 Eero Reijonen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Eero Reijosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 178/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy kehittääkseen Lieksan Inarin rajanylityspaikkaa niin, että myös henkilöliikenneylitykset tulevat mahdollisiksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Inarin rajanylityspaikka on tilapäinen rajanylityspaikka. Rajanylityspaikan asema perustuu sopimukseen Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan ylityspaikoista (rajanylityspaikkasopimus), joka on saatettu voimaan 14 päivänä syyskuuta 1994 asetuksella Venäjän kanssa Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan ylityspaikoista tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (66/1994). Rajanylityspaikkasopimuksen 5 artiklassa todetaan, että rajanläheisten alueiden yhteistyön, puutavaran kuljetuksen ja muun taloudellisen toiminnan toteuttamiseksi toimii kullakin hetkellä tarvittava määrä tilapäisiä (yksinkertaistettuja) rajanylityspaikkoja Suomen ja Venäjän kansalaisille ja ajoneuvoille. Kun rajanylityspaikkasopimusta aikanaan laadittiin, pyrittiin siinä ottamaan huomioon kansainvälisen henkilöliikenteen silloiset ja tulevatkin tarpeet. Vuonna 1994 kirjattiin sopimukseen kansainvälisinä rajanylityspaikkoina, siis sellaisina, joilla rajan ylittäminen on sallittua kaikkien maiden kansalaisille tavanomaisin matkustusasiakirjoin ja ilman erityislupia, Rajajooseppi, Vartius, Nuijamaa, Vainikkala ja Vaalimaa. Sen jälkeen erillisillä sopimuksilla on kansainvälisiksi rajanylityspaikoiksi avattu Niirala (1995) sekä Imatra ja Salla (2002). Kuusamon rajanylityspaikan kansainvälistäminen on suunnitelmissa seuraavana. Suomen viranomaiset suhtautuvat tilapäisten rajanylityspaikkojen käyttöön mainitussa sopimuksessa määritellyn linjan mukaisesti. Tämä mahdollistaa myös Suomen ja Venäjän kansalaisten henkilöliikenteen. Rajanylityspaikkojen käytöstä sovitaan, ja se toteutetaan kuitenkin aina yhdessä Venäjän viranomaisten kanssa. Venäjän rajaviranomaisten resurssitilanne on huono, eikä sen nopea paraneminen ole todennäköistä. Venäjän taholta pyrkimys kaiken henkilöliikenteen keskittämiseen tätä tarkoitusta varten varatuille kansainvälisille rajanylityspaikoille onkin viime vuosina ollut erittäin selvä. Voidaan arvioida, ettei Venäjän osapuoli ole halukas nykyisessä resurssitilanteessaan laajentamaan tilapäisten rajanylityspaikkojen toimintaa nykyisestä tulkinnastaan, joka rajaa sen lähes yksinomaan puutavaran kuljetuksiin. Rajanylityspaikkoja kehitettäessä on otettava huomioon rajaliikenteen nykyiset ja ennustettavissa olevat tarpeet. Sisäasiainministeriö pyrkii kehittämään kaikkia rajanylityspaikkoja niiden nykyisen aseman puitteissa edellä mainitut tarpeet huomioon ottaen. Edellä esitettyjen seikkojen valossa sisäasiainministeriö pitää kuitenkin epätarkoituksenmukaisena Lieksan Inarin tilapäisen rajanylityspaikan käytön laajentamista lähitulevaisuudessa myös henkilöliikenteen tarpeisiin. Niiralan ja Vartiuksen kansainväliset rajanylityspaikat sekä Pohjois-Karjalan alueen seitsemän tilapäistä rajanylityspaikkaa tarjoavat riittävät puitteet sekä taloudelliselle toiminnalle että muulle rajanylitysliikenteelle. 2

3 Ministerin vastaus KK 178/2005 vp Eero Reijonen /kesk Ajankohtaisimpana hankkeena Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä parantaa Niirala-Värtsilän kansainvälisen rajanylityspaikan toimintakykyä niin, että rajanylityspaikka saataisiin toimimaan ympärivuorokautisena. Suomen puolella tähän on jo edellytykset, ja myös Venäjän odotetaan lähiaikoina huolehtivan valmiudestaan. Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 2005 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande skriftliga spörsmål SS 178/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Eero Reijonen /cent: Vilka åtgärder skall regeringen vidta för att utveckla gränsövergångsstället i Inari i Lieksa så att även gränsövergångar inom persontrafiken blir möjliga? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Gränsövergångsstället i Inari är ett temporärt gränsövergångsställe. Gränsövergångsställets status baserar sig på överenskommelsen mellan Republiken Finlands regering och Ryska federationens regering om övergångsställen vid riksgränsen mellan Finland och Ryssland (överenskommelsen om gränsövergångsställen) som har försatts i kraft 14 september 1994 med förordningen om ikraftträdande av överenskommelsen med Ryssland om övergångsställen vid riksgränsen mellan Finland och Ryssland (66/1994). I 5 artikeln i överenskommelsen om övergångsställen konstateras, att för verkställande av samarbete mellan områden i närheten av gränsen, virkestransporter och annan ekonomisk verksamhet fungerar ett vid respektive tidpunkt behövligt antal temporära (förenklade) gränsövergångsställen för medborgare och fordon från Finland och Ryssland. När överenskommelsen om övergångsställen på sin tid utarbetades, var strävan att i den beakta de dåvarande och framtida behoven i den internationella persontrafiken. År 1994 inskrevs i överenskommelsen som internationella gränsövergångsställen, dvs. sådana där gränsövergång är tillåten för alla länders medborgare med resedokument och utan särskilda tillstånd, Rajajooseppi, Vartius, Nuijamaa, Vainikkala och Vaalimaa. Därefter har med separata överenskommelser som internationella gränsövergångsställen öppnats Niirala (1995) samt Imatra och Salla (2002). Internationaliseringen av gränsövergångsstället i Kuusamo är enligt planerna följande. Finlands myndigheter förhåller sig till bruk av temporära gränsövergångsställen i enlighet med den linje som definierats i nämnda överenskommelse. Detta möjliggör också persontrafik för finländska och ryska medborgare. Om gränsövergångsställenas användning överenskoms och den genomförs emellertid alltid tillsammans med Rysslands myndigheter. De ryska gränsmyndigheternas resurssituation är svag, och en snabb förbättring av den är inte sannolik. Från rysk sida har strävan att koncentrera all persontrafik till för detta ändamål reserverade internationella gränsövergångsställen därför på senare år varit synnerligen tydlig. Den bedömningen kan göras, att den ryska parten inte är villig att i sin nuvarande resurssituation utvidga de temporära gränsövergångsställenas verksamhet från den nuvarande tolkningen, som avgränsar den så gott som helt till virkestransporter. När gränsövergångsställena utvecklas bör beaktas gränstrafikens nuvarande och förutsebara behov. Inrikesministeriet går in för att utveckla samtliga gränsövergångsställen inom ramen för deras nuvarande status med beaktande av ovan nämnda behov. I belysningen av ovan framförda omständigheter anser inrikesministeriet det emellertid vara oändamålsenligt att användningen av det temporära gränsövergångsstället i Inari i Lieksa i den närmaste framtiden utvidgas också för persontrafikens behov. De internationella gränsövergångsställena i Niirala och Vartius 4

5 Ministerns svar KK 178/2005 vp Eero Reijonen /kesk samt de sju temporära gränsövergångsställena på Norra Karelens område erbjuder tillräckliga ramar både för den ekonomiska verksamheten och för annan gränsöverskridande trafik. Det mest aktuella projektet i Norra Karelen är för närvarande att förbättra funktionsförmågan för det internationella gränsövergångsstället i Niirala-Värtsilä så, att gränsövergångsstället skall fås att fungera dygnet runt. Från finländsk sida finns redan förutsättningar för detta, och man ser fram emot att även Ryssland snart har motsvarande beredskap. Helsingfors den 18 mars 2005 Inrikesminister Kari Rajamäki 5