TARUS LEIRILEHTI AVAJAISET KOKOSIVAT LEIRIN YHTEEN TORSTAI NUMERO 1 NOUDA OMASI

Transkriptio

1 LEIRILEHTI TARUS TORSTAI NUMERO 1 NOUDA OMASI TARUS-LEHTEÄ JAETAAN JOKUNEN KAPPALE JOKAISEN SAVUUN. LISÄKSI VOIT NOUTAA OMAN LEHTESI NÄISTÄ PAIKOISTA: AVAJAISET KOKOSIVAT LEIRIN YHTEEN Teksti: Anna-Liisa Lanu Kuva: Tuomas Sauliala Leirin kioskit Tiedon Torni Kuppi (Savotta) Hard Stock Café (Stocken) Keksi (Uitto) Juurakko (Korpi) Alvari (Justeeri) Café Käenpesä (Patikka) Kuloste (Kulo) Johtajakahvila Poiju Seuraava numero ilmestyy lauantaina Tarus käynnistyi virallisesti eilisiltana, kun koko leiriväki, partiolaista, kerääntyi Porttikolossille viettämään leirin ensimmäistä iltaa. Avajaiskansa osallistui juhlatunnelman luomiseen leikkien ja laulaen. Taruksen avajaisissa oli väkeä ja vilskettä, kun leiriläiset kokoontuivat kolmikerroksisen esiintymislavan ympärille. Tapahtumassa oli partiolaispaljouden lisäksi paljon nähtävää ja koettavaa. Jo saapuminen alueelle oli ohjelma sinänsä. Matkan varrelle oli järjestetty artistikuja, jossa erilaiset osaajat esittelivät taitojaan. Jonottavaa avajaisyleisöä viihdyttivät matkan varrella esimerkiksi kanteleensoittaja, laulaja ja tarinankertoja. PARTIOMAISTA MEININKIÄ Suurleiri alkoi partiomaisesti yhteisellä leikillä. Avajaiset olivat ohjelmaa partiolaisilta partiolaisille; tarkoituksena oli saada kaikki osallistujat mukaan tunnelmaan ja osallistumaan yhteisiin osioihin. Avajaisissa oli koettavaa kaikille aisteille. Kolmeen suuntaan aukeavalta korkealta lavalta tapahtumat näkyivät myös takarivin porukalle. Myös esiintyjien värikkäät asut tarjosivat katsottavaa. Kahdentoista metrin korkeuteen sijoitettu äänentoistolaitteisto taas kajautti puheet kuulumaan kaikille leiriläisille. Suurilla kuvaruuduilla oli tekstitys sekä ruotsiksi että englanniksi. MUURAHAISIA MAHASSA Ennen avajaisia itse avajaismestari, Mikko K-Mikko Koskinen, myöntää, että häntä ainakin jännittää. Pesti on ollut hauska, mutta haastetta on ollut riittävästi. Aika ajoin on usko itseen ollut koetuksella, kertoo K-Mikko, jolle avajaiset olivat ensimmäinen tämän kokoluokan projekti. Tiimin kanssa on riittänyt hauskaa. Yllätyksiä on tietysti mahtunut järjestelyihin. Varsinkin esiintymislava tuotti päänvaivaa, sillä rakenteista oli vaikea saada riittävän tukevia. Myös kolmeen suuntaan esiintymisen onnistumista pohdittiin tiimissä paljon. Naura omille virheillesi, sillä niin muutkin tekevät, kertoo Mikko tunnuslauseekseen. MITÄ KUULUU, TARU S.? 2 LEIRI KUIN KAUPUNKI 4 KUMMALLISET VARUSTEET 5 HAIKILLA MOSAMBIKISSA 6 MAKING OF... 7 ALALEIRIEN PORTIT 8 RAKENNUSLEIRI 10 TASKULAMPUT YÖSSÄ 11 TARUSTHLON 12

2 TASAVALLAN PRESIDENTIN TERVEHDYS Mielekäs harrastus on merkittävä nuorten hyvinvointiin vaikuttava asia. Partioharrastus tarjoaa monipuolisen ja turvallisen ympäristön harjoitella yhdessä toimimista ja toisten huomioon ottamista. Partiossa jokainen voi omista lähtökohdistaan ponnistaen kasvaa ja kehittyä itsenäiseksi ja vastuuntuntoiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Partiolaiset tunnetaan luonnossa elämisen taidoistaan ja nokkeluudestaan selvitä käytännön ongelmista. Tarus-suurleiri on taidonnäyte partiolaisten monipuolisesta osaamisesta. Taruksella leiritaidot karttuvat edelleen kotoisasti vartioissa toimien. Partioliikkeen perustajan Robert Baden-Powellin keskeinen luomus lähes 100 vuotta sitten oli juuri vartiojärjestelmä. Siinä nuoret pienissä ryhmissä toimien kantavat itse vastuuta toiminnastaan. Tämä oli aikanaan uusi rohkea näkemys, jota ei koskaan aikaisemmin ollut sovellettu nuorisojärjestöissä. Taruksella te leiriläiset voitte myös konkreettisesti kokea kuuluvanne suureen kansainväliseen ja monikulttuuriseen partioperheeseen. Osallistuuhan leirille ennätyksellisen suuri joukko eri puolilta maailmaa kotoisin olevia partiolaisia. Monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden ymmärtäminen edistää suvaitsevaisuutta, maailmanrauhaa ja solidaarisuutta vähempiosaisia kohtaan sekä tasa-arvoisuus-periaatteen noudattamista jokapäiväisessä elämässämme. Tarus on oivallinen mahdollisuus rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Toivotan teille onnellista ja menestyksekästä leiriä Matkalla metsään! Tarja Halonen Tasavallan presidentti PÄÄKIRJOITUS Tiistaina toista sataa nuorta ja aikuista johtajaa kokoontui juuri valmistuneelle Ahdinsillalle varmistamaan, että reitti on turvallinen myös vartiolaisille. Sillan rakentajille urakka oli tekemällä oppimista. Perinteiset kädentaidot karttuivat. Kun siltaryhmä oli puoli vuotta sitten kuusimetsässä valitsemassa sillan runkopuita, toisaalla nakutettiin tietokoneen näppäimistöä. Nettipoppoo koodasi Taruksen extranetiin, Solmuun, uusia käyttäjien toivomia ominaisuuksia. Solmussa Taruksen tekijät pystyivät jakamaan tiedostoja ja keskustelemaan leirin valmisteluista. Moniko enää muistaa, että niin silta kuin Solmukin pystytettiin tyhjästä? Ne ovat ainutlaatuisia taidonnäytteitä partiolaisten monipuolisesta osaamisesta. Ammattilaisia ei avuksi palkattu. Leirillä johtajia tarvitaan moniin tehtäviin. Mikään niistä ei kuitenkaan ole vartionjohtajan pestiä tärkeämpi. Leiriläiselle veejii on se lähin johtaja, jonka kanssa osallistutaan leiriohjelmaan. Parhaimmillaan veejii huomaa saappaansa kastelleen vartiolaisen mielipahan ja auttaa löytämään joka pisarasta jotain myönteistä. Soratiet eivät ainakaan pölise, heinäallergiat pysyvät kurissa ja aurinkoista päivää oppii arvostamaan ihan uudella tavalla. Missä muualla, kuin partiossa, näkee läpimärkiä nuoria, jotka jaksavat nauraa ja iloita uusien ystävien kohtaamisesta. Siinä on jotain jännittävää ja oudolla tavalla kiehtovaa. Tämän lehden takakannesta löydät viisi kaveriniskurepliikkiä. Käytä niitä. Suurleirillä jokainen voi halutessaan löytää elinikäisiä ystäviä muista lippukunnista, eri partiopiireistä tai kokonaan toisista maista. Toisaalta voihan leirin käyttää loikoilemalla ihan vain siitä omalla mättäälläkin. Kesä kuivaa minkä kastelee. Mikko Hieta LEHDEN TEKIJÄT: Päätoimittaja Mikko Hieta Toimitussihteerit Maria Vihla, Minna Judén, Ella Koota Toimitus Kaisa Sirkiä, Jarkko Kosonen, Aura Yli-Savola, Kaisa Karawatski, Tiina Lankinen, Teemu Oksanen, Minna Tuomainen, Elina Eskola, Viivi Oulasvirta, Ilkka Liikanen, Annika Alervo, Laura Holm, Ulla Pirkola, Satu Lehtniemi, Irene Mattila, Anna-Liisa Lanu, Harriet Bruce, Michelle O Doherty, Hilla Rudanko, Ilona Välimaa, Maria Skarp Piirtäjä Jyrki Vainio Taitto Juhana Tikkanen, Sanna Palmu, Jukka Timonen, Tauno Kuisma, Eero Mäkitalo, Elina Juola, Anne Mikkola, Tuija Lahti Valokuvaajat Niko Blomberg, Juho Holopainen, Eeva Kivilä, Kalle Rapi, Sami Tarkiainen Paino Hämeen Sanomat Oy Hämeenlinna Kustantaja Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry TARUS ON NYT TOTTA JA SYKKII TÄYDELLÄ SYDÄMELLÄ! Taruksen yhtenä tavoitteena on valmistautuminen ja vaikutus. Halusimme, että huolellisella valmistautumisella taataan hyvä leirikokemus jokaiselle taruslaiselle. Eri puolelta Suomea tulevien palvelutehtäväläisten määrä on kasvanut kahden ja puolen vuoden aikana tasaisesti, ja nyt leirillä on yli neljä tuhatta vaeltajaa ja johtajaa tekemässä tärkeitä Tarus-pestejä. Leirin suunnittelutyöhön on kulunut valtava määrä tunteja, uutta oppien ja aiempien suurleirien kokemuksia hyödyntäen. Partiossa onkin minusta antoisaa se, että asioita tehdään yhdessä, opitaan samalla uutta ja myös huomataan, että on paljon aiemmin opittua, josta on nyt hyötyä. Myös lippukunnissa ja vartioissa on valmistauduttu Tarukselle. Viime kesänä varmasti suurin osa meistä taruslaisista oli lippukuntansa tai piirinsä kesäleirillä. Vuoden aikana on tehty erilaisia tempauksia ja retkiä, Tarus on ollut monen mielessä pitkän aikaa. Nyt yhdeksän päivän aikana on ilo huomata, että jokaiselta löytyy leiritaitoja. On myös mukava oppia viereiseltä savulta vaikkapa uusi tapa rakentaa ruokailukatos. Tarus kestää yhdeksän päivää; joku jo eilen avajaisissa huokaisikin haikeana, että leiri päättyy aivan kohta. Tarus elää onneksi meidän kaikkien muistoissa 2 ja Taruksella opitut taidot jäävät mieleen leirin jälkeenkin. Osaa niistä, esimerkiksi suunnistusta ja melontaa, voi käyttää vartion retkillä, osaa lippukunnan toiminnassa ja osaa tulevilla suurleireillä. Jokainen meistä saa Taruksella reppuunsa asioita, joista on apua omassa elämässä myöhemmin; opiskelussa, työelämässä ja erilaisissa oman elonpolun vaiheissa. Partion antia on vastuunkantaminen itsestä ja muista. Taruksella tapahtuvaa vastuunkantamista voi jokainen meistä nähdä joka hetki ja se on hienoa! Marjukka Rehumäki Leirinjohtaja MITÄ KUULUU TARU S.? Vetisen Torin laidalla kokoontuivat leirin alun kunniaksi neljä kaimaa: Taru Saine Ylöjärven Otavasta (vas.), Taru Saaristo Kalevan Suuntatytöistä, Taru Särkkä Juupajoen Eräpartiosta ja Taru Saarela Hervannan Hukista. Jokaiselle tytöistä yhteinen nimi suurleirin kanssa oli valjennut heti, ja yhtä heistä oli keksitty kutsuakin kavereiden kesken Tarukseksi. Kysyttäessä mielipidettä leirin nimestä koko joukko on yksimielinen: Tarus on paras! Hilla Rudanko

3 GALLUP MITÄ TEIT PÄÄSTÄKSESI LEIRILLE? Aleksi Niskala, 10 vuotta Oulun Metsänkävijät - En mitään, äiti maksoi koko leirimaksun. Joonasta jännitti ennen avajaisia. Joonas var den yngst av öppningshögtidlighets konferencier. Joonas Pokkinen was the youngest of the announcers at the opening ceremony yesterday. Tero Helenius, 13 vuotta Keikyän Korvenkävijät - Vanhemmat maksoivat leirimaksun, kun autoin pikku hommissa kotona. Ja ostin uuden rinkan leiriä varten. Heta Väisänen, 18 vuotta Pitkäjärven vaeltajat - Myin partiokalentereita ja ostin ison kasan karkkia mukaan. Ella Tarvonen, 11 vuotta NMKY:n Rastipartio - Vanhempainyhdistys on järjestänyt myyjäisiä ja kerännyt meille rahaa. Olen myös ostanut uuden makuualustan ja lainannut siskolta rinkkaa. Teksti: Elina Eskola ja Minna Tuomainen Kuvat: Teemu Oksanen AVAJAISET NUOREN JUONTAJAN TULIKOE Kun muut viime viikolla jännittivät lähestyvää leirinalkua, jännitti Joonas Pokkinen Lemin Erävästä vähän muita enemmän. Hänen ajatuksissaan pyöri villisti sen suuren päivän suuri ilta. Joonas oli eilisiltaisten avajaisten nuorin juontaja. Erityisesti eri kielillä juontaminen jännittää, Joonas myöntää hieman ennen avajaisia. Joonas otti pestin kuitenkin vastaan juuri sen haasteellisuuden vuoksi. Useimmat eivät olisi lupautuneet Joonaksen saappaisiin. Avajaisiltana hänen paikalleen Porttikolossiin olisi silti mielellään kavunnut moni muukin. MONITAITOINEN MIES Kokemusta juontajan tehtäviin Joonas haki piirileiriltä. Viime kesänä järjestetyllä Pylpyrällä hän juonsi avajaiset, päättäjäiset ja vielä suuren iltanuotionkin. Partiouralla Joonasta ovat hänen omasta mielestään ajaneet eniten eteenpäin harrastukset. Esiintymiskokemusta on karttunut muun muassa teatterissa, hän selittää. Mielenrauhan tasapainottamiseksi Joonas toimii Taruksella myös savun muonittajana. Muonapuoli on vielä oheisohjelmaa tärkeämpi osa leiriä. Usein sen huomaakin vasta sitten, kun on jo vähän turhan myöhäistä, hän filosofoi. Teksti:Minna Tuomainen Kuva: Eeva Kivilä Lippukunnan matka Tarukselle Lapin Kiehiset ja Kivekkäät - lippukunta Sodankylästä lähti kohti Tarusta jo varhain tiistaiaamuna. Reitin varrelta otettiin kyytiin leiriläisiä Kemijärveltä, Rovaniemeltä, Kemistä ja Simosta. Bussilastillinen partiolaisia oli perillä Padasjoella kahdeksalta illalla. Matkaan kului 14 tuntia. Henna Tervo, 16, Sodankylästä piti saapumisesta matkapäiväkirjaa. Kololta kukonlaulun aikaan Aikaisen lähdön takia bussi oli pakattu täyteen savun tavaroita jo maanantaina. Viimeistään silloin alkoi jännittää. Tänään tunsin ensimmäistä kertaa perhosia vatsassani, kirjoittaa Henna. Tiistaina saatiin leiriläiset lastattua kyytiin jo ennen kuutta. Saattajat jäivät katsomaan, kun linja-auto kaarsi pois kolon pihalta. Vilkutimme vanhemmille, ja ilmassa oli innostuksen sekaista jännitystä. Ensimmäisellä pysähdyksellä mukaan tuli Kemijärven Tunturityttöjä ja -poikia. Bussissa halki Suomen Matka jatkui Rovaniemelle, mistä eteenpäin sade valui pitkin ikkunoita ja maisemat näyttivät harmailta. Rovaniemeltä oli kyytiin tullut leiriläisten lisäksi vähän pienempiäkin partiolaisia. Kaksivuotias Ada Heikkilä piirteli aikansa kuluksi matkustajista kuvia. Linja-auton taittaessa matkaa halki Suomen, leiriläisillä oli aikaa miettiä, mitä tulikaan pakattua. Yksi toisensa jälkeen huomasi jotain puuttuvan. Unohtunut oli esimerkiksi istuinalusta tai kukkaro. Välillä pysähdyttiin syömään ja matkan jatkuessa aikaa kulutettiin videoita katsomalla. Varhainen herätys oli vienyt veronsa ja kaikkia nukutti. Välillä aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta, mutta aika tuntui matelevan. Ihmiset nuokkuivat bussin penkeillä. Kauimmaiset perillä ensimmäisinä Loputtomien vessataukojen jälkeen olimme vihdoin ja viimein perillä Taruksella. Saapuessamme leirialueelle näimme jo monia muitakin leiriläisiä. Kauimmaisista lippukunnista tulleet pystyttelivät savuihinsa telttoja tiistai-iltana. Keskiviikkona saapuisivat kaikki muut ja illalla vietettäisiin avajaisia koko leirin voimin. Teksti: Kaisa Karawatski Kuva: Henna Te rvo KOVAA JA KORKEALTA Avajaiset juonnettiin 12-metrisestä tornista ja ennen avajaisia Joonas pohtii, kuinka korkean rakennelman kanssa mahtaa käydä. Tuo toisinaan vaivaava korkeanpaikankammokin saattaa vielä aiheuttaa lisää sydämentykytyksiä, hän paljastaa. 3

4 Harvassa kunnassa nuoret pääsevät kunnan tärkeimpiin virkoihin, kuten vartionjohtajat Taruksella. PADASJOELLA NOUDA- TETAAN LUONNON LAKIA KUIN PIENI KAUPUNKI Teksti: Jarkko Kosonen Kuvat: Eeva Kivilä Kuvamanipulaatio: Jukka Timonen Padasjoki tarjoaa erinomaisen ympäristön Tarukselle. Noin asukkaan kunta on löytänyt omat vahvuutensa ympäröivästä luonnosta. Padasjoella toteutetaan kestävän kehityksen periaatteita. Luonnonlaki on kunta-asiakirja, joka velvoittaa padasjokelaiset elämään ja tekemään valintoja luontoa arvostaen. Luonnonlain tavoitteena on saada ihmiset hyödyntämään ympäristöään niin, ettei luonto rasitu liikaa. Laki on säädetty ensisijaisesti padasjokelaisille, mutta sen noudattamista toivotaan myös kunnassa vierailevilta. Luonnonlakia noudattakoot myös kunnan asukkaat, kunnan alueella toimivat yhteisöt, muut kunnan jäsenet sekä loma-asukkaat ja kunnan alueella tilapäisesti toimivat ja oleskelevat henkilöt, Luonnonlaissa todetaan. Sehän meille sopii, sillä partiolaisen ihanteena on rakastaa ja suojella luontoa. Padasjoen asukasmäärä on nelinkertaistunut, kun partiolaista on muuttanut Tarukselle. Suomessa on monia Taruksen kokoisia kuntia. Esimerkiksi Kankaanpäässä, Pieksämäellä, Paraisilla, Ilmajoella, Liperissä, Nurmossa ja Kiimingissä on lähes yhtä monta asukasta. Jos eilen pysytetyt teltat olisivat kerrostaloja, Taruksella voisi uskoa olevansa keskellä vilkasta kaupunkia. Tiet, polut, kahvilat ja kaupat luovat leirille kaupunkimaisen ympäristön. Suuri ihmismäärä eilisissä avajaisissa ja teillä edestakaisin kulkevat partiolaiset saavat Taruksen tuntumaan enemmän suurkaupungilta kuin metsäleiriltä. Kävely Tarus-taajaman läpi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Terveyskeskus ja palokunta kuuluvat lähes jokaisen kunnan katukuvaan, samoin muutamat kaupat ja paikallinen ravintola. Taruksella peruspalvelut hoidetaan partiomaisen luotettavasti. Alueella on oma vesi- ja sähköverkko, useita kahviloita ja pari kauppaa, joista voi ostaa leiri- ja kioskituotteita. Leiriruokaa nautitaan jokaisen savun omassa ravintolassa. Taruksella on oma palokunta, kolme ambulanssia ja sairaala. Pelastusvalmius on huomattavasti saman kokoisia kuntia parempi. Leiriltä annetaan tarvittaessa virkaapua myös leirin ulkopuolelle. Taruksella tarvitaan lähes kaikkia samoja ammattilaisia kuin tavallisessa kaupungissakin, vaikka leirikaupunki on rakennettu vain reilun viikon asumista varten. Tarukselta löytyy useita huippuosaajia, joita ei jokaisessa kaupungissa edes ole. PADASJOKI TARUS Perustamisvuosi Asukasluku henkilöä henkilöä Pinta-ala 732 km 2 2,5 km 2 Asukastiheys 7,32 as/km as/km 2 Kokonaismenot/asukas/vuosi Kunta työllistää / pesteissä Lääkäreitä 3 13 Täältä tullaan Tarus! Tarukseen on aikaa kuukausi ja kymmenen päivää. Vielä nimeämätön Justeerin savu numero 3022 kokoontuu viettämään yhteistä viikonloppuleiriä lippukunnan kämpälle Pönniälään. Tavoitteena on luoda yhteishenkeä, kerrata partiotaitoja sekä opetella Tarus-laulu. Kun joulun aikaan ilmoittauduin, leiri tuntui tosi kaukaiselta. Nyt lähtö onkin jo kuukauden päästä, Siiri Kirkkopelto, 11, Lappeenrannan Wallisirkuista toteaa. Siiri on lievittänyt Tarus-kuumetta etsimällä piilo-tyttejä sekä lukemalla juttuja Partio-lehdestä. Wallisirkkujen lisäksi savuun kuuluu veljeslippukunta Lappeenrannan Walliveljet. Leirijännitystä lisää se, että savuun tulee kuusitoista partiolaista Ruotsista. KANTELE JA SANAKIRJA Savunjohtajana toimii Onerva Omppu Ruoho, 20. Otin homman vastaan kun muut eivät halunneet. Ei pelota, eniten mietityttää savun 4 rakentaminen ja ruotsalaisvieraat, Omppu tuumii. Hän aikoo kuitenkin ehtiä esiintymään kanteleyhtyeensä kanssa johtajakahvilassa jonakin iltana, ja sen vuoksi rinkkaan täytyy mahtua ruotsi-suomisanakirjan lisäksi myös kantele. DET ÄR TARUS! Leiriläiset siirtyvät rantaan. Nyt on vuorossa ruotsin extralyhyt oppimäärä, ohjeistaa Omppu. Vartiolaiset tarttuvat innoissaan papereihin, joissa on oikean kirjoitusasun lisäksi myös ääntämisohjeet. Taalar dy engelska, Lauri Lehtoviita, 15, Walliveljistä tavaa. Pikakurssin jälkeen leiriläiset muodostavat pieniä ryhmiä, joissa he kirjoittavat johtajien avustuksella ennakkoon lähetettävät tervetuliaiskirjeet Ruotsiin. Mikä on friteeratut banaanit ruotsiksi, joku kyselee. Sanakirjakaan ei sitä tiedä, joten tytöt tyytyvät paistettuihin banaaneihin. Viikonlopun aikana on vielä hyvä tilaisuus kerrata Taruksella tarvittavia partiotaitoja. Suunnistusreitille lähimaastoon leiriläiset lähtevät yksitellen. Vähän kyllä jännittää, toteaa Meeri Manninen, 13, Wallisirkuista. Suunnistajat saavat ruokaa leimauskorttia vastaan, kunhan osaavat ensin koota retkikeittimen ja saavat sillä veden kiehumaan. SAHAPÖLLI VAI RÖHNÄ? Ompulla on taas asiaa. Savullemme on keksittävä nimi. Se voisi viitata jotenkin Justeeriin eli sahaan. Kun ideat kootaan yhteen, on paperilla ehdotuksia laidasta laitaan. Yhteistuumin osa rajataan heti pois ja finalistit laitetaan järjestykseen suljetulla lippuäänestyksellä. Jännitys tiivistyy. Tarus on jälleen kolme päivää lähempänä. Savu numero 3022 saa nimekseen Uppotukki ja leirikuume lisääntyy vielä hieman. Kaisa Sirkiä En ole kamalasti suunnistanut, mutta harjoittelemalla oppii, Meeri toteaa.

5 PÄIVÄN PÄHKINÄ 1. Kuinka monta metriä on maili? m X. 1609m m Missä on Rukatunturi? 1. Kittilässä X. Kuusamossa 2. Paltamossa 3. Onko samettijalka 1. kuivakukka X. huonekasvi 2. sieni? 4. Missä urheilulajissa käytetään spinaakkeria? 1. melonta X. soutu 2. purjehdus 5. Tuhatjalkainen kuuluu 1.niveljalkaisiin X. matelijoihin 2. matoihin 6. Ruotsalainen Alfred Nobel keksi 1. penisilliinin X. dynamiitin 2. DDT:n 7. Mikä Lofootit on? 1. saaristo X. vuoristo 2. niemimaa 8. Mikä on kakadu? 1. kukka X. tuhohyönteinen 2. lintu 9. Mitä nimitystä käytetään oopperan tekstistä? 1. liberetto X. operetti 2. aaria 10. Aurinkokuntamme suurin planeetta on 1. Saturnus X. Jupiter 2. Mars 11. Mihin valtioon Korsika kuuluu? 1. Italiaan X. Ranskaan 2. Espanjaan 12. Miksi kutsutaan egyptiläisiä patsaita, joilla on ihmisen pää ja leijonan ruumis? 1.sfinksi X. minareetti 3. obeliski 13. Onko kautsu 1. maustetta X. luonnonkumia 2. ratsupoliisi? 14. Onko topaasi 1. päähine X. jalokivi 2. eteläamerikkalainen jyrsijä? 15. Kuinka paljon meitä partiolaisia suurin piirtein on Suomessa? X Mikä on Partiotyttöjen maailmanliiton lyhenne? 1. WOSM X. WORM 2. WAGGGS BALTIC BLASERS HALUAA METSÄÄN Ryhmä englantilaisia tyttöjä on valmistautunut Tarukseen pitkin vuotta tapaamalla toisiaan ja keräämällä matkakassaa. Leiriltä he odottavat erityisesti haikkia ja uusia tuttavuuksia. Taruksen jälkeen tyttöjen matka jatkuu kohti Pietaria. Myöhään maanantai-iltana Tampere-Pirkkalan lentoasemalle saapui Iso-Britanniasta neljätoista partiolaista, joita oli vastassa Tampereen reception-ryhmä. Ensikosketuksen suomalaisesta vieraanvaraisuudesta brittiläiset olivat tosin saaneet jo Stanstedtin lentokentällä, jossa heidät oli huomannut kaksi suomalaista partiolaista. Suomalaistytöt olivat itsekin tulossa Tarukselle ja toivottivat vieraat tervetulleiksi leirille. TARUS-NETTI HOUKUTTELI MUKAAN LEIRILLE Ryhmän johtajat Lesley Dentry ja Pip McKerrow halusivat järjestää partiomatkan Itä-Eurooppaan, johon Suomikin Englannista käsin näyttää kuuluvan. He olivat ottaneet selvää useista tänä kesänä järjestettävistä suurleireistä. Päätökseen lähteä juuri Tarukselle vaikuttivat sopiva ajankohta ja erityisesti kehuja keränneet nettisivumme. Suomeen leireilemään olisi löytynyt tuhansia lähtijöitä, mutta vain kahtatoista tyttöä Lontoon ja Kaakkois-Englannin alueelta onnisti. Taruksen jälkeen ryhmä matkustaa vielä junalla Pietariin neljäksi päiväksi ja paluumatkalla on tarkoitus viettää päivä Helsingissä. HAIKKI LEIRIN KOHOKOHTANA Baltic Blasersiksi nimetyn ryhmän tytöt eivät tunteneet toisiaan etukäteen, joten he kokoontuivat kolmena viikonloppuna tutustumaan toisiinsa ja valmistautumaan leiriin. Lisäksi jokaisen leiriläisen tuli koota oma matkakassansa. Steph Fox kertoi keränneensä rahoja kokoon muun muassa lapsia vahtimalla. Kysyttäessä tytöiltä, miten englantilainen partio eroaa suomalaisesta, he sanovat uskovansa suomalaisen partiotoiminnan Steph Fox ja Helen Warren uskovat suomalaisen partiotoiminnan olevan englantilaista luonnonläheisempää. olevan luonnonläheisempää. Leirien ja retkien järjestäminen keskellä metsää ei ole englantilaisille yhtä tuttua. Helen Warren pitääkin haikkia yhtenä leirin kohokohdista. Tytöt kertovat hymyssä suin har- joitelleensa haikkia varten parin tunnin vaelluksella, mutta yön yli kestävä ret- Baltic Blasers suunnitteli ryhmälle oman logon. MITÄ RINKASTA LÖYTYY? Varusteluettelo on oiva apu pakkaamiseen. Se ei ole kuitenkaan aukoton ohje. Vain mielikuvitus on rajana kun partiolainen täyttää rinkkansa leiriä varten. PATIKASSA PAISTAA AINA AURINKO Pääkaupunkiseudun partiolaisiin kuuluvan Kartanopartion mukana Tarukselle on matkannut puinen auringonkukka. Hienon koristeen tekijää ei kukaan tiedä, sillä tarinan mukaan se on löytynyt metsästä. POUTASÄÄTÄ MINKINKÄPÄLILLÄ Olen pyytänyt minkin itse, mainitsee Touko ylpeänä. RÄNNISSÄ SOITTO RAIKAA Keurusseudun partiolaisiin kuuluva Kiira Jokela onkii laukustaan toinen toistaan eriskummallisempia soittimia. Ränni-savuun kuuluva Kiira on pakannut mukaansa kynäpillin, kazoon ja symbaalit. Lippukunnallamme on mukana myös huuliharppu ja orkesteriimme ovat muutkin tervetulleita, Kiira mainostaa. Keikkoja ei ole vielä buukattu, Kiira kertoo SINIKELTAISET BANAANITYTÖT Kati Huomo, 19, ja Liisa Lahti, 16, Lappeenrannan Wallisirkuista keräävät katseita poseeratessaan kuvaajalle vesilätäkön reunalla. Idea alkoi banaaniboksereista, jotka löysimme alennusmyynnistä, Kati kertoo. Tytöt täydensivät asuaan vielä puhallettavilla banaaneilla ja itse tehdyillä paidoilla. Sinikeltainen väri sopii hyvin, sillä savussamme asuu myös ruotsalaisia, Liisa kertoo. ki tuntuu jännittävältä. Luontokokemusten lisäksi leiriläiset odottavat erityisesti uusien ihmisten tapaamista. Iloisten brittityttöjen lisäksi Taruksen teillä liikkuu yli kolmenkymmenen eri kansallisuuden edustajia. Leirillä on siis oivallinen mahdollisuus löytää uusia partioystäviä aina ulkomaita myöten. Elina Eskola ja Kaisa Karawatski POHJOINEN JA ETELÄ KOHTAAVAT Kulon savuun 1003 on saapunut lippukunta Oulun Valppaat. Juuli Järvisaari, 15, on pakannut mukaan kotoisaa herkkua, kuivattua poronlihaa. Se on tosi hyvää, Juuli kehuu. Else Urpelainen, 14, asettaa sadetakin hupun päälle kirjavanvärisen Jamaica-hatun. Tämä on kätevä jos aurinko porottaa, Else kertoo. Teksti: Kaisa Sirkiä Kuva: S ami Tarkiainen Oikea rivi: XX2 21X 121 XX1 XX2 2 Töölön Nuotioveikkoihin kuuluva ja Justeerissa telttaileva Touko Nieminen, 13, kaivaa taskustaan hieman kastuneet minkinkäpälät. Nämä ovat vähän niin kuin onnea tuovat jäniksenkäpälät. Toivon näiden tuovan hyvän leirisään, Touko toteaa. 5

6 HIKING ON A PRISTINE ISLAND IN THE INDIAN OCEAN Teksti ja kuvat: Lotta Valtonen, Maputo The sun is rising on a cloudless sky. It is a bit chilly. May is a winter month in Mozambique. Me and five other Scouts are waiting for the fisherman s boat to take us to the island of Xefina five kilometers outside the Mozambican capital Maputo. Four of the girl Scouts are preparing to participate at Tarus. We have to start early because of the tides. O amigo é o bem, o tesouro que se tem a friend is a treasure you have. The song echoes on the waves as we approach the island. The Mozambican Scouts like singing. The captain of the boat smiles at the young who enjoy life. He is used to taking the Scouts out to the island it has been the scout s island already for several years. This is only the third time camping, says one of the girls. Her parents are not willing to let her go camping. Besides, when I am away for the weekend, I am not at home to prepare food, she continues. She is a bit excited as normally. Girls and boys are not camping together in Mozambique. We put up our tents, two for the girls and one for the boys. Prepare the breakfast before we start exploring the island. Food is prepared on a gas stove and on open fire. We put up the kitchen in one of the old ruins beside our camping place. Esmeralda is our cook for this weekend. We did not bring pans for cooking, so we borrow some from the few fishermen families that still live on the island. XEFINA PART OF HISTORY During the Portuguese colonial time the island was first used as a colony for lepers, later as a prison. Most of the buildings do not have doors, windows or roof, but maintain their firm and coloured structure that invite one to explore them. There are sad stories written on the cell walls, tells Nhamita, the leader of the girl patrol. Many have been counting days, others have written how they came to the island. The cells are minuscule and housed both Mozambican and Portuguese prisoners. Some of the islanders come to visit our camp. They have heard that the girls have brought some old shoes to be redistributed to the poor villagers. Most of the shoes find new owners in no time. After lunch we go and enjoy the beach. Even if the water by Mozambican standards is cold, around 20 degrees, we all go swimming. Please teach us to swim, urges Lina. Like many Mozambicans she cannot swim. It is not easy to learn to swim at a beach with big waves. CAMP FIRE WITH LOTS OF SONGS After the dinner it is time to take a walk to the only well on the island. We wash ourselves, take some water for cooking and then move back to the camp where we light the camp fire. As always, we begin with the animation, which means everybody is clapping their hands, singing, shouting and dancing. Much more lively than in Finland. Come on, Nhamita urges and asks me to dance in the middle and sing. I have no idea of what has been sung before it was all in the local language changana, but I try my best to invent something. Slowly we move to more quiet songs and soon it is time for us to go to bed. Everybody rolls out their sleeping bags, but I am the only one who has a mattress. On Sunday I can hear Nhamita s whistle blow before sunrise. We run to the beach where we do the morning gymnastics led by Esmeralda. It is the most beautiful sunrise. The Indian Ocean is completely calm and it feels heavenly. I feel sad to know that the weekend will soon be over and we will be picked up by the fisherman to go back. Lotta Valtonen is a Finnish Guide working in Mozambique. She has been following the preparations for Tarus of the Jaguar patrol, the only girls patrol in Maputo. The hike to Xefina was one part of the girls get to know Finland program. VAUHTIA JA ELÄMYKSIÄ METSÄSSÄ TERVEMENOA HAIKILLE! Luonnossa liikkumista, hauskoja tehtäviä, seikkailua ja yhteistyötä. Ja tietysti hyttysiä. Tätä kaikkea on Taruksen haikki. Kaikki partiolaiset osallistuvat leiriviikon aikana yön yli kestävälle vaellukselle eli haikille. Vartioittain suoritettava seikkailu metsän siimeksessä on yksi suurleirin ehdottomista kohokohdista. Leiriläiset pääsevät metsään temmeltämään ja tutustuvat muuhunkin maastoon kuin leirialueeseen. Ja rasteilla laavunaapuriksi osuu varmasti eri partiolaisia kun omat telttanaapurit, lupaa Hanna Kauko haikkijaoksesta. Haikilla satsataan erityisesti vartion yhteistoimintaan ja luonnossa selviytymiseen. Taruksen 6 haikki on perinteinen metsähaikki, jossa toteutetaan käytännössä Suomen Partiolaisten Matkalla metsään -teemaa. Haikki järjestetään viitenä päivänä, ja kunakin päivänä reittiä suorittaa noin leiriläistä. Erityistä Taruksen haikissakin on sen koko, siis metsässä vipeltävien partiolaisten määrä. Haikilla leiriläiset pääsevät suunnistamaan, mikä ei tavallisena leiripäivänä onnistu. Metsässä saa myös toimia rauhassa oman vartion kanssa, Hanna luonnehtii. REITTEJÄ JOKAISEEN MAKUUN Vartio voi valita haikkireittinsä kahdesta eri vaikeustasosta. Vaellettavaa kertyy niiden mukaan joko yksitoista tai kahdeksan kilometriä. Ruuhkien välttämiseksi molemmat vaikeustasot kattavat kolme eri reittivaihtoehtoa. Kompassia ja karttaa on osattava käyttää, koska koko reitti ei kulje teitä pitkin. Hankalat paikat reitistä on kuitenkin viitoitettu, ja joitakin väärään suuntaan johtavia teitä suljettu, Hanna kertoo. Vartio voi myös ottaa mukaansa palvelutehtäväikäisen kummijohtajan, jos vartiosta ei löydy tarpeeksi kokemusta ja suunnistustaitoa. Myös haikkitoimisto päivystää kellon ympäri hätätapausten varalta. LUONTOA JA LODJAUSTA Rastitehtävät liittyvät Suomen luontoon ja metsään. Kuuden ison rastin lisäksi reitin varrelta löytyy erilaisia lisärasteja. Vikkelimmät vartiot suunnistavat etsimään lodjuja, jotka löytyvät haikkikirjan vihjeiden avulla. Tekemisen puutetta ei siis haikille lähtevän tarvitse pelätä. Hanna Kaukon mielestä haikin parasta antia on kuitenkin vartion kanssa seikkailu. Metsässä hyttyset syövät ja väsymys iskee välillä, mutta reitti on varmasti mieleenpainuva kokemus, kun siitä selviytyy oman vartion kanssa! Tiina Lankinen Kuva: Sami Tarkiainen

7 How to combine a Finnish traditional handicraft method, guiding and scouting, your own imagination and Tarus camp? Results can be found in Scout and Guide belt valley. Our idea is to offer you a possibility to make your own Tarus souvenir. It is a beautiful handicraft as well as a useful product, says Maria-Kaisa Asikainen, a master of the camp s handicraft division. A lot of planning and preparations have been done for the belt valley in beforehand. A group of three Guide and Scout leaders have been working on the project for a year. They have studied old Guide and Scout belts and purchased materials for belts. SPECIAL TARUS-BUCKLE We are proud of our activity valley and it is important that we can offer high quality materials for the participants. The leather used for the belts is produced in Finland and the buckle is designed and produced particularly for Tarus, explains Maria-Kaisa. The role of the foremen is essential at the Scout and Guide belt valley. About 120 foremen are guiding campers to make the belt. The basic model of the belts is same but everybody has possibility to decorate an unique belt. We have found decorating tools from recycling centers, grandfathers tractor workshops and hardware stores, tell the foremen Maija Kulla and Sanna Heinikainen. BELT VALLEY WELCOMES THE CAMPERS A lot of people have been tidying the area of the activity valley. There are twenty tents and tables prepared for you. Scout and Guide belt is a leatherwork that may be made also in your local group as well as the camping saw. Campers make their own belt as a part of the program. All leaders and staff members can make their own belt in Cafe Poiju in the staff village. Don t forget to take your Tarus-handbook with you, without the book you can t get the material for the belt, reminds Maria-Kaisa. The decoration makes your belt unique. MAKE YOUR OWN SCOUT AND GUIDE BELT Teksti ja kuva: Jarkko Ko sonen Johtaja, uhkaako uupuminen? Sammalkodossa on mahdollisuus tehdä matka hiljaisuuteen. Uupumista leirillä ehkäisee Hallanvaara. Nimi tulee maanviljelystä: jos halla uhkaa, jotain on tehtävä sadon pelastamiseksi. Taruksella halutaan ehkäistä väsymyksen aiheuttamaa johtajakatoa. Hiljaisuuden kahvila Sammalkoto on paikka, jossa voi rauhoittua, juoda kupillisen kuumaa tai saada juttuseuraa, jos sitä tuntee tarvitsevansa. Sammalkodossa kahviraha on vapaaehtoinen. Jos voittoa kuitenkin tulee, se käytetään Tarukselle saapuneiden mosambikilaisten partiolaisten matkan rahoittamiseen, Hallanvaaran mestari Leena Kivikangas kertoo. Sammalkodossa on tarjolla myös vyöhyketerapiaa, joten hoitoa saavat sekä sielu että ruumis. Sammalkodolta alkaa Pitkospuut reitti hiljaisuuteen. Sen varrella on lyhyitä tekstejä ja mietelmiä, joiden avulla pääsee rentoutumaan. Polun sisältö vaihtuu muutaman kerran leirin aikana. Hallanvaaralaiset järjestävät myös Pyhiinvaelluksia, jotka on tarkoitettu ensisijaisesti johtajille. Pyhiinvaellukset ovat saaneet vaikutteita ortodoksisesta uskonnosta, ja niitä järjestetään kiinnostuksen mukaan. IKIHONGAT OVAT ALALEIRIEN KUMMEJA Jokaisessa alaleirissä kiertää kaksi Hallanvaaran Ikihonkaa. Ikihongat ovat kauan pystyssä olleita johtajia. Ikä ei kuitenkaan ole Ikihongan tärkein valintaperuste, vaan pitkä partiokokemus, Leena kertoo. Ikihongat tukevat nuorempia johtajia. Jos vaikka savun muonittaja näyttää väsyvän työtaakkansa alle, Ikihonka neuvoo lepäämään. TÄRKEINTÄ ON HILJENTYMINEN Haluamme pitää riman matalla myös heille, jotka vierastavat uskontoa. Tarus-seurakunta tarjoaa hengellisempää ohjelmaa, Leena toteaa. Leena arvelee, että Hallanvaaran palveluja käyttävät eniten johtajat. Ikärajaa ei kuitenkaan ole, eikä ketään käännytetä ovelta. Luulen, että tällaiselle toiminnalle on tarvetta. Annamme myös henkistä ensiapua, jos tapahtuu jotain tavallista rankempaa, Leena lupaa. Hallanvaaralaiset ovat ihmisiä ihmisille. Aura Yli-Savola Kuva: Eeva Kivilä 7

8 LEIRIPORTTI JOHDATTAA ALALEIRIN MAAILMAAN Rakennusleirin aikana alaleirien liepeillä on sahattu, naulattu, vasaroitu ja maalattu. Työn tuloksena alaleirien portit ovat yksi kerrallaan nousseet pystyyn. Tarus-lehti kävi tutkimassa, millaisia portteja leiriltä löytyy ja mitä ne kertovat alaleireistä ja niiden asukkaista. Leiriportti on keskeinen ja perinteinen partioleirirakennelma, joka komistaa sekä alaleirejä että savuja. Usein leiriportti rakennetaan tietyn teeman mukaisesti, kuten esimerkiksi alaleirin tai savun nimen Kulo Kulon sisäänkäyntiä kehystävät metsäpalon mustuttamat tukit. perusteella. Taruksen leiriportit sijaitsevat alaleirien pääsisäänkäyntien kohdalla. Monilla alaleireillä on myös sivuportteja, jotka usein mukailevat pääportin ajatusta. TUKKILAISTEEMAA NIMISSÄ JA PORTEISSA Korven, Savotan, Kulon ja Uiton leiriportit ovat alaleirien nimien mukaisia. Korven sisäänkäyntiä reunustavat kuuset, onhan kuusi korpisuon yleisin puulaji. Savotan portissa tukit ovat vinossa, lähes kaatumassa, kuten perinteisessä puusavotassa pitääkin. Uiton portti taas kertoo tukkijoesta. Ylimpänä liehuu lippu, jossa Tatu ja Tytti ovat uittohommissa. Alaleirien porteissa näkyy puun käsittely ja metsän kiertokulku. Korvessa kuuset kasvavat, Savotassa puut kaadetaan ja Uitossa tukit kuljetetaan vesitse eteenpäin. Kulo mustaa metsään jääneet puut. JUSTEERISSA SAHATAAN, STOCKENISSA KALASTETAAN Justeerin leiriportti on suuri sahapukki, jonka päällä lepää tukki. Ylimpänä komeilee keltainen justeeri eli saha. Katsojan tehtäväksi jää vain sahaajien kuvitteleminen justeerin molempiin päihin. Sahateema näkyy myös Justeerin pienemmissä porteissa. Stockenin pääportti kuvaa täydellisesti alaleirin nimeä, tukkia. Sivuportissa sen sijaan liikutaan vesillä. Pieni portti kertoo kalastajan matkasta. Kalastajan verkot kaloineen roikkuvat veneen ulkopuolella, sillä saalis ei sovi pieneen alukseen. PATIKKA MATKALLA METSÄÄN Patikan portti kuvaa paitsi lautaa ja lehtiä, myös metsään kulkevaa tietä. Viimeisen päälle huoliteltu rakennelma on tehty muotoiluinstituutissa opiskelevan Tuomas Lehtosen suunnitelman mukaan. Portin kehittely lähti liikkeelle Suomen Partiolaisten matkalla metsään -teemasta. Lisäksi huomioitiin se, että patikka tarkoittaa kakkosneloslautaa. Patikan portti mukailee koko Tarus-leirin logon perusajatusta eli metsään matkaamista ja leirin kuvaamista. Perheleiri Lastu on osa Patikkaa, ja Lastun portti on suunniteltu sen mukaan. Perheleirin portin päällä keikkuu Patikasta höylätty pikku lastu. Peruspartiomaisen portin on suunnitellut koko rakentajaporukka yhdessä. Anna-Liisa Lanu Kuvat: Eeva Kivilä Kulta kimaltelee Justeerin sahan terässä. Stockenin pienen portin verkkoon on jäänyt paljon kaloja, ja mahtuupa joukkoon muoviankkakin. TARUS KULUTTAA JA KIERRÄTTÄÄ Jos yksi heittää jogurttipurkin väärään astiaan, heittää toinen perässä, kuvailee ympäristöpalvelupäällikkö Pekka Luoto jätteidenlajittelun merkitystä. Jätehuolto ja muut ympäristökysymykset ovat toisinaan ongelmallisia tavallisessa arkielämässä, ja näin on myös Taruksella. Jätteiden lajittelu on todennäköisesti jokaiselle leiriläiselle tuttua, mutta pulmia voi tulla eri kaupunkien erilaisista käytännöistä. Toisille energiajätteiden erittely on rutiinia ja toisille taas aivan uusi juttu. Taruksella on hyvät jäteasemat, kaikki kiinteä jäte lajitellaan alaleireissä ja kuljetetaan pois. Näin ympäristö pysyy puhtaana. Ykkösjuttu on kuitenkin ehkäistä jätteen syntymistä, toteaa Pekka. Ison leirin järjestämisessä on ajateltava koko ympäristöä: maata, vettä, kasvistoa ja ilmaa. Koska Tarus sijaitsee pohjavesialueella, on vedenkäyttöön kiinnitettävä erityisesti huomiota. Leirillä vettä kulutetaan runsaasti, joten alueen pohjavesivarat ovat kovilla. Kuivat wc:t pienentävät onneksi leirin vedenkulutusta, Pekka kiittää. Taruksen maasto on armeijan harjoitusaluetta, joten se on ennestään kulunutta. Leiriläiset voivat kulkea valmiita teitä ja polkuja pitkin. 8 Partioleiri ei tärvää aluetta vaan päin vastoin. Olemme esimerkiksi tasoittaneet kuoppia ja siistineet ryteikköjä, hymähtää Pekka. Anna-Liisa Lanu Kuva: Jani Martikainen Vettä kuluu Taruksella runsaasti. Käsien pesusta ei silti saa tinkiä, Pekka muistuttaa. Elisan liittymäkortilla on jotain, mitä toisilla ei ole. Elisan matkapuhelinliittymän kortilla on nokkela, kätevä ja ajatuksennopea Elisa Palveluvalikko. Palveluvalikon avulla tarkistelet päivän sään, haet sinua lähinnä olevan ravintolan tai haet tarvitsemasi puhelinnumeron. Jos sinulla ei vielä ole palveluvalikkoa, hae uusi kortti veloituksetta myymälästämme tai soita asiakaspalvelunumeroon Lisätietoja saat osoitteesta Palveluhaku Palveluhaku kertoo lähimmän apteekin, huoltoaseman ja parinkymmenen muun tarpeellisen paikan osoitteen ja yhteystiedot juuri silloin kun niitä eniten tarvitset. Palvelun hinta 0,60 /haku. Elisa Palveluvalikon palvelujen normaalihinnat ovat 0,35 0,95 euroa/haku. Elisa Paikannin Helppokäyttöinen Elisa Paikannin lisää turvallisuuden tunnetta sekä tavoitettavuutta, kun tavoiteltava henkilö ei syystä tai toisesta voi vastata puhelimeen. Uutiset Suomen johtavan uutistoimiston, STT:n uutiset. Palvelun hinta 0,35 /haku.

9 SAVUT NOUSIVAT MÄRKÄÄN METSÄÄN TOHELOINTI KOHENTAA LEIRIMIELTÄ Taruksen alku näytti sujuvan Uitossa rauhallisesti. Vain viimeiset tulijat juoksevat rinkat vinossa kohti savuja niin että lätäköt roiskuvat. JurOKuHa-savussa joukko partiolaisia odottelee lisäohjeita pressun suojissa. Heidän joukossaan ovat myös Lauri Sahra, 13, Juupajoen Eräpartiosta ja Iida Kangas, 11, Oriveden Eräsisseistä. Molemmat ovat ensimmäistä kertaa isolla leirillä. Aiempaa metsäkokemusta heillä on lippukuntaleireistä. Vähän jännittää, he toteavat yhteen ääneen. RUOKAHÖKKELEITÄ JA SATEENSUOJIA Lauri ja Iidan savussa asuu partiolaisia neljästä eri lippukunnasta. Iida odottaa itsekin pääsevänsä pian teltanpystytykseen. Laurin rakennustoiveet liittyvät vallitsevaan säähän. Sateensuojia olisi kiva rakentaa. Sekä Lauri että Iida ovat kuitenkin sitä mieltä, että sade ei masenna. Molemmilla on paljon hyviä vihjeitä, joilla mieliala pysyy korkealla säässä kuin säässä. Kaikki pieni hauskanpito ja vitsien kertominen kohottavat tunnelmaa Myös kaikenlainen tohelointi leirillä piristää, tietää Iida. Laurin mielestä tärkeintä on olla ahkera. Pitää tehdä innolla kaikki, mitä pyydetään, ja osallistua eri ohjelmiin. Niin leirillä on varmasti hauskaa. Anna-Liisa Lanu ja Tiina Lankinen Kuva: Anna-Liisa Lanu Laurin ja Iidan mielestä sade ei haittaa leirihommia. KORPIKUUSEN KANNON ALLA Korpi-alaleiri kohoaa kauniissa mäntymetsässä. Ennen savujen saapumista alueelta on lähinnä kerätty risuja. Ainoastaan kannot saattoivat olla tiellä, kun savuja pystytettiin. Savunjohtaja Leena Erkkilä on tutkinut leirialueen kuvia jo ennen Tarusta Internetistä. Alue yllätti positiivisesti. Savumme on pieni, mutta hyvä rakentaa, hän kertoo. Leena johtaa Lapista tullutta 82 hengen Kielas-savua, jossa asuu viisi lippukuntaa ja englantilaisia vieraita. Juuri Korpeen saapunut saksalainen partiolaisryhmä on jo rakentanut itselleen sateensuojan. He ovat innokkaita näkemään, miten suomalaiset rakentavat savunsa. Saksalaiset haluavat osallistua eri- tyisesti savunsa portin rakentamiseen ja näyttää muille leiriläisille maansa rakennusperinteitä. Ulla Pirkola ja Annika Alervo Kuva: E lla Koota TELTAT KOHOSIVAT KULOSSAKIN Kielas-savun Jesper ja Sampo kaivavat ojaa teltan ympärille seuraavan sateen varalle. Kulo-alaleirissä majoittuvan partiolippukunta Kyynärön Kiertäjien savun rakentaminen oli täydessä vauhdissa keskiviikkona jo aamupäivällä. Ensimmäisenä savun alueelle nousivat majoitusteltat ja ruokailukatos. Toimme mukanamme A-pukit ruokakatoksen rungoksi. Valmistimme ne viime viikolla lippukunnan johtajaporukalla. Muistelimme Loistolla käytössä olleita pöytiä ja kehittelimme mallin itse, selvittää savun johtajistoon kuuluva Paiste Mäenpää. Leiriläinen Ville-Tuomas Anttalainen haaveilee limudiskon rakentamisesta ja puuhun kiinnitettävistä valonheittimistä. Nähtäväksi jää, innostuuko savun johtajisto Villen ideoista. Savut valmistuivat asuttaviksi keskiviikon aikana, mutta pieni nikkarointi jatkunee koko leirin ajan. Laura Holm ja Jarkko Kosonen Kuva: Jarkko Kosonen Ensin pystytin oman telttani ja sen jälkeen olen auttanut muita rakentajia, kertoi 10-vuotias Henri Riikonen. TARUS HANDICAPSCOUTER ANLÄNDE Igår inkvarterades sju stycken handicap-scouter i Rana-röken i underlägret Stocken. Rökchefen Pekka Upi Uurto från scoutkåren Tyrvään Metsänpojat berättade, att Rana är en helt speciell rök för handicap-scouterna. Tältena är höga, så att man ryms bra att stå i dem. I ett av tälten finns det sängar, skivgolv och elektriskt ljus. För handicapscouterna ordnas det även eget program. Handicap-scouterna anländer till lägret i grupper och övernattar från en till tre nätter. Sammantaget finns det ungefär etthundra handicap-scouter på Tarus. Den 12-årige Saku och 15-årige Sakari från scoutkåren Tyrvään Metsänpojat berättade att bussresan till Tarus gick snabbt när de sov. Pojkarna hade länge väntat på att storlägret skulle börja och lägerväskorna hade packats tillsammans med föräldrarna. Sakari förväntar sig främst att ha roligt på Tarus olika programpunkter medan Saku ser fram emot den goda maten. Aura Yli-Savola och Viivi Oulasvirta översatt från f inska av: Harriet Bruce Bild: Elina Esko Jonna bor i Rana-röken tillsammans med andra handicapscouter. 9

10 TARUS KOHOSI SEITSEMÄSSÄ PÄIVÄSSÄ Ensimmäiset rakennusleiriläiset saapuivat Padasjoelle viikko sitten, ja jo muutaman päivän jälkeen leirialue näytti tyystin erilaiselta. Rakennuksia ja ohjelmalaaksoja nousi, pusikkoa siivottiin ja monenlaisia putkia ja johtoja vedettiin maastoon. Leirilehden kuvaaja tallensi rakennusleirin vaiheita lukijoiden nähtäväksi. Kulon portin tukit poltettiin alaleirin nimen mukaisesti kulotetun näköisiksi Leirialueen koloja ja monttuja täytettiin rakennusleirin aikana paljon. Lapion varressa Parikkalan Ilvesten tytöt. Marjaana Rauman Auran Eräkurjista keitti punamultaa, jolla maalattiin Justeerin kahvila Alvari. Kakkua ja avajaishuveja rakentajille Rakennusleirin päättäneet harjakaiset kokosivat tiistai-iltana Taruksen tuhatpäisen pystyttäjäjoukon Porttikolossille. Vain kourallinen yleisöä uskaltautui eturiviin, mutta innokkaimmat olivat varautuneet ohjelmaan jopa penkillä. Löydettiin tosta kahden hengen istuinalusta, joka majoittaa myös neljä. Sen nimi on iso kahvi, kertoo Kimmo Vääräskoski. Haikeudesta harjakaisissa ei ollut tietoakaan, sillä kiitospuheet ja gourmet-ruoka toivat mieleen lähinnä Oscar-gaalan. Rakennusleirin tähdeksi nousee kuitenkin arkinen esine. Vesuri. Se mahdollisti leirin jatkumisen, toteaa Perttu Helin. Rakennusleirin ruokajonot venyivät sitä pidemmiksi, mitä vähemmän leiriin oli aikaa. Loppuvaiheessa rakentajia oli paikalla yli tuhat. Iikka Kyreslahti auttoi Joeli Lintulaa rakentamaan suihkuihin seiniä. Suurikokoisin Taruksen rakennelmista on toriaukean Tiedon Torni. Porttikolossia pystyttäessä piti olla tarkkana. 10 Iso-Hervo-Järven ylittävä silta on rakentajien taidonnäyte.

11 Uimavalvontamestari Jarkko Tähtinen ryhmineen pitää huolta siitä, että Taruksella on turvallista uida. HYTTYSIÄ JA HYVÄÄ RUOKAA ESITTELYSSÄ PALOESIMIES JYRKI KOSKINEN Mistä lippukunnasta ja partiopiiristä tulet, Jyrki? Tammisalon Metsänkävijöistä, joka kuuluu Pääkaupunkiseudun Partiolaisiin. Olet ammatiltasi palomiessairaankuljettaja ja Taruksella toimit paloesimiehenä. Onko leirillä erilaista olla palomiehenä kuin siviilissä? Kyllä. Iho palaa helpommin, kun saa olla enemmän ulkona. MENNÄÄN UIMAAN! Teksti: Laura Holm Kuva: Eeva Kivilä Taruksella on yksi uimaranta. Rantaa käyttää koko leiri. Leiriläiset ja palvelutehtävissä olevat uiskentelevat samalla rannalla. Jotta uiminen olisi mukavaa, tulee jokaisen noudattaa tiettyjä sääntöjä. Leirin omat uimavalvojat tarkkailevat uimista ja järjestystä rannalla. Uimaranta sijaitsee Tarustien varrella. Tämä on leirin ainoa turvallinen uimaranta, eikä muille rannoille saa mennä uimaan. Rannalla on uimavuorot, jotka alaleirit ovat jakaneet keskenään. Uimaan saa mennä vain oman alaleirin uimavuorolla. Muulloin ranta on suljettu ja siellä on muuta ohjelmaa. Ranta ei ole kovin iso, mutta sopu sijaa antaa. Uimavalvontamestari Jarkko Tähtinen arvioi, että uimaan mahtuu kerralla muutama sata ihmistä. Rannan koosta johtuen sieltä ei löydy tilaa auringonpalvojille. Jarkko haluaa myös muistuttaa muutamista asioista, joita tulisi muistaa uimaan lähdettäessä. Jokaisella tulee olla uimapari. Ilman paria ei saa mennä uimaan, Jarkko tähdentää. Savunjohtajille hän haluaa korostaa sitä, että johtajan on aina tiedettävä, kuinka monta omasta savusta on uimassa. RANTALEIJONIA Taruksen uimarantaa valvoo 15 uimavalvojaa. He saavat perehdytyksen tehtäväänsä leirin alussa. Osa heistä on käynyt jo aikaisemmin uimavalvojakursseja tai he valvovat uimareita ammatikseen. Joukkoon mahtuu myös ensikertalaisia. Uimavalvojat vahtivat rantaa ja huolehtivat sen järjestyksestä. Heillä on myös lupa poistaa joku rannalta, jos uiminen ei suju ohjeiden mukaan, Jarkko painottaa. Taruksen omat rantaleijonat valvovat rantaa joka suunnalta. He sijoittuvat tasaisesti ympäri rantaa, jottei mikään nurkka jää huomiotta. Alunperin suunnitelmissa oli rakentaa uimavalvojille kaksi metriä korkeat tuolit, joista olisi helppo katsella hieman kauemmaskin. Aika taitaa kuitenkin loppua kesken, joten tuoleja tuskin tullaan näkemään, pohtii Jarkko. TOIMITUS TESTASI LEIRIN UIMARANNAN Vesi on erittäin lämmintä ja pehmeää, mutta hieman mutaista. Kasveja ei ole tai ainakaan ne eivät kietoudu uidessa ikävästi nilkkojen ympärille. Ranta on erittäin mukava ja kotoisa, mutta pieni. Järvessä on hiekkapohja, joka muuttuu myöhemmin mudaksi. Kokonaisuudessaan uinnin jälkeen oli erittäin mukava ja virkistynyt olo. Suosittelemme kaikille. Turva opastaa ja ohjaa Taruksen väkiluku on kuin pienessä kunnassa, ja myös riskit ovat yhtä suuria. Aamuruuhkat tukkivat tiet ja tavaraa menee hukkaan enemmän kuin lippukuntaleireillä. Jotta leiristä jäisi hyvä mieli ja mukavia muistoja, on turvan asiantunteva porukka apuna onnistuneen leirin rakentamisessa. Monet turvassa työskentelevät palveluleiriläiset kouluttavat ja opastavat savuja. Tavoitteena on, että jokainen leiriläinen pystyisi huolehtimaan omasta turvallisuudestaan mahdollisimman hyvin. Turva lupaa olla tehokas kaiken aikaa. Apu on lähellä, jos sitä tarvitsee. Suurin haaste on, että leiriläisten mieleen jää hyvin järjestetty ja turvallinen leiri. Haluamme kaikkien muistavan aina valmiit turvatytöt ja -pojat vielä Taruksen jälkeenkin, tuumii jaoksen mestari Pekka Turva-Pekka Luoto. Pitäkää hyvää huolta omista tavaroistanne ja käyttäytykää suurleirin vaatimalla tavalla, Pekka ohjeistaa. Haastatteluhetkellä Turva-Pekan mielessä pyöri kolmensadan linja-auton ohjaaminen Tarus-alueelle. Jos leiriläisiä tuovia linja-autoja ei saada sisään Tarus-alueelle, ei leiriäkään tule, hän toteaa. Ulla Pirkola Mitä työtehtäviisi kuuluu leirillä? Teemme töitä kolmessa vuorossa: yksi vuoro päivystää, toinen tekee kaikenlaisia muita töitä, esimerkiksi palotarkastuksia, ja kolmas vuoro on vapaalla. Yhdessä vuorossa työskentelee seitsemän tai kahdeksan palomiestä. Mistä palomiehen tunnistaa leirin aikana? Meillä on keltaiset liivit. Toinen asia, mistä palomiehen erottaa, on rento olemus. Kuinka kauan olit rakennusleirillä ja mitä teit? Kävin leirillä lauantaina ja tulin uudestaan maanantaina. Rakensin paloasemaa ja kokeilin laitteita. Ja söin hyvin! Mikä rakennusleirillä oli mukavinta? Entä ikävintä? Ruoka oli hyvää. Siitä rakennusleirin keittiölle suuret kiitokset. Ikävintä olivat hyttyset, jotka häiritsivät öisin. Mitä terveisiä haluaisit lähettää leiriläisille? No tietenkin kaikille näteille tytöille paljon terveisiä. Annika Alervo 18-vuotias Taneli on ensimmäistä kertaa turvan töissä partioleirillä. Yövahtinakin palveleva nuorimies myöntää naureskellen, että näissä töissä pojat kääntävät tyttöjen katseita. 11

12 Vierumäen leiriltä Tarukselle Leirikokemuksen syvä rintaääni puhuu NIKSI-TARUS Niksi-Tarus helpottaa leiriarkea antamalla pistämättömiä vinkkejä Tarus-elämään. Anna oma niksisi muiden iloksi. Laita vinkkisi postilaatikkoon osoitteeksi Tiedotus/Taruslehti. Moni varttuneempi partiotytti ja tatu muistaa varmasti Loiston ja Tervaksen. Miilu ja Kareliakaan eivät vielä ole unohtuneet. Vähemmän on kuitenkin niitä leiriläisiä joilla on muistoja aivan ensimmäisiltä suomalaisilta suurleireiltä. Taruksen vip-tiimissä puurtavan Kyyjärven Kyypartion Erik Eki Holmbergin ensimmäisiin isoihin leirikokemuksiin kuuluu vuonna 1949 järjestetty Suomen partiopoikajärjestön suurleiri Vierumäellä. Ei minua miksikään suurleirikonkariksi kuitenkaan voi kutsua, Erik oikaisee. Loisto meni kokonaan palvelutehtävissä ja esimerkiksi Tervaksella tuli vain käytyä. Ikimuistoisia leirejä kuitenkin löytyy useita. Partiopoikavuosilta Erik muistaa Vierumäen lisäksi muun muassa silloisen Finlands Svenska Scouter Förbundin ensimmäisen suuren kansainvälisen leirin Westendissä. Suurleirien lisäksi olen ollut mukana monilla piirileireillä, Erik listaa. VERIPALTTUA JA VENEILYÄ Leirit noin yleensäkin ovat kivoja, Erik aloittaa mukavien leirikokemusten muistelun. Eräältä partiotaipaleen alkupuolen leiriltä hänelle on jäänyt mieleen ruokalistalla olleet veripalttu ja purkkimaito. Mitään soijasuikalepataa tai valmismuusia ei kai silloin käytetty. Myös leirikuljetuksissa oli sotien jälkeen hieman erilaista asennetta. Inkoon ulkopuolella sijaitsevalla saarella järjestetyltä leiriltä saimme soutaa takaisin maihin. Matkaa oli parisen kilometriä. Pelastusliivejä ei ollut ja taisipa yksi veneistä vuotaakin melkoisesti, Erik muistelee. Tuolla reissulla kaikki meni onneksi hyvin. Nolojakin tapauksia Erik muistaa leireillä sattuneen. Kerran leirillä yksi meistä pojista juoksi liian kovaa vauhtia riukulaan. Ja tietäähän sen, kuinka siinä käy. KERRAN VIELÄ SUURLEIRILLE Vierumäen leirille osallistui aikoinaan Suomen silloisista partiopojasta noin Lisäksi mukana oli noin 80 ulkomaalaista vierailijaa. Nykyään suurleirit alkavat olla vähän turhan isoja, Erik kritisoi. Tarus on todennäköisesti jäämässä hänen viimeiseksi suur- KAVERINISKUREPLIIKIT leiriläisen TOP 5 1. Käytkö sä usein tässä vessassa? 2. Osaisitko sitoa partiohuivini? 3. Me ollaan varmasti oltu joskus samassa laumassa. 4. Pudotin tulitikun johonkin lähistölle. Auttaisitko etsimään? 5. Lainaisitko laastaria? Jos etsit ulkomaalaista ystävää, eikä kielesi taivu näiden repliikkien kääntämiseen, Niksi-Tarus suosittelee Find a Friend -palvelua! Lippuaukion Play Stationissa voit ilmoituksen jättämällä tutustua helposti ulkomaalaisiin taruslaisiin, yksin tai kaveriporukalla. leirikseen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei suurissa leireissä Erikin mielestä olisi mitään hyvää. Onhan tällaisilla leireillä pieniin tapahtumiin verrattuna erilailla mahdollisuuksia ja valinnan varaa, ja tapaa paljon muita partiolaisia. Ensikertaa suurleirille lähteneitä Erik kehottaa tutustumaan muihin ja olemaan aktiivinen. Siten leiristä saa eniten irti. Ole utelias, se kannattaa, Erik vinkkaa. Lähde: Suomen partioliike Maria Skarp Ku va: Marko Y rjänä TARUSTHLON Kuka on vartion voimanainen? Kuka savun supermies? Leirilehden leikkimielisessä viisiottelussa se selviää. Taruksen ohjelmaan kuuluu monenlaisia kilpailuja. Alaleirit ja savut järjestävät omia kisojaan, Taulu-Tarus haastaa leiriläiset valokuvasuunnistukseen ja sunnuntaina ratkotaan Suomen Partiolaisten suunnistusmestaruuksia. Leirilehti kantaa kortensa kisakekoon julkaisemalla oman Tarusthlon-viisiottelunsa. Kenen tahansa on helppo järjestää Tarusthlon-ottelu. Se sopii kaikille leiriläisille johtajista vartiolaisiin, eikä se vaadi myöskään superkovaa kuntoa. Lajeissa käytettävät välineet löytyvät jokaiselta leiriläiseltä tai alaleirin maastosta. Lisäksi tarvitset vain kynän ja palan paperia pisteiden laskentaa varten sekä annoksen leikkimieltä. Hauskoja hetkiä Tarusthlonin parissa! LAUTASGOLF MINUUTTILENKKI TULITIKUNTYÖNTÖ Tarvikkeet: frisbee tai muovilautanen, maaleja Lautasgolf on sekoitus golfia ja frisbeenheittoa. Tarkoituksena on edetä sovittu reitti mahdollisimman vähillä heitoilla. Seuraava heitto suoritetaan aina siitä, mihin lautanen viime heitosta tippui. Maalina voi olla vaikkapa puu, ämpäri tai makuualusta. Vähimmillä heitoilla maaliin osunut on voittaja. Huomioitavaa: Muista pestä käyttämäsi lautanen ennen kuin syöt siitä! 12 KÄPYPETANKKI Tarvikkeet: kivi, käpyjä Käpypetankkia pelataan kuten tavallista petankkia. Ensimmäinen pelaaja heittää sovitun rajan takaa kiven muutaman metrin päähän. Tämän jälkeen kukin pelaaja heittää vuorotelleen kävyn mahdollisimman lähelle kiveä. Voittaja on se, jonka käpy on lähinnä kiveä. Huomioitavaa: Älä revi käpyjä puista, poimi vain maahan pudonneita! Tarvikkeet: kello Valitkaa sopivan kokoinen kierrettävissä oleva alue (esim. viisi telttaa). Jokainen kiertää alueen vuorollaan ja hänen kiertoaikansa mitataan kellolla. Tarkoituksena on kiertää alue tasan minuutissa. Mikäli kiertäjällä kuluu aikaa enemmän kuin minuutti, suoritus hylätään. Voittajaksi selviää se, jonka kiertoaika osuu lähimmäs yhtä minuuttia. Huomioitavaa: Älä kompastu telttanaruihin! HYTTYSTENMETSÄSTYS Tarvikkeet: muki tai muu pieni kippo Lähtömerkistä kaikki rientävät pyydystämään hyttysiä. Tyyli on vapaa, mutta erilaiset hyttysmyrkyt ovat kiellettyjä. Pyydystetty hyttynen kannattaa säilöä vaikkapa mukiin. Ajan loputtua lasketaan saaliit. Suurimman hyttyssaaliin saanut on voittaja. Huomioitavaa: Muista pestä mukisi metsästysretken jälkeen! Tarvikkeet: tulitikkuja Tulitikuntyöntö vastaa täysin lajitoveriaan kuulantyöntöä. Kuulan sijaan vain työnnetään tulitikkua. Erilaiset vauhdinotot ja pyörähdykset ovat suositeltavia, kunhan suoritus ei mene yliastutuksi. Pisimmälle tikkuaan työntänyt julistetaan lajin voittajaksi. Huomioitavaa: Poimi tulitikut talteen pelaamisen jälkeen! Teemu Oksanen