Joensuun ja Outokummun kaupunkien, Kontiolahden, Liperin ja Polvijärven kuntien kuntajakoselvitys. TALOUSTYÖRYHMÄN loppuraportti

Transkriptio

1 Joensuun ja Outokummun kaupunkien, Kontiolahden, Liperin ja Polvijärven kuntien kuntajakoselvitys TALOUSTYÖRYHMÄN loppuraportti

2 1. TALOUSRYHMÄN KOKOONPANO JA TEHTÄVÄT Kuntajakoselvittäjän ja kuntajohtajien välisessä kuntajakoselvityksen valmistelukokouksessa päätettiin asettaa seitsemän valmisteluryhmää. Valmisteluryhmä nimesi asetettuun taloustyöryhmään seuraavat viranhaltijat: Risto Väänänen (puheenjohtaja, Joensuu), Pauli Vaittinen (Polvijärvi), Pekka Hyvönen (Outokumpu), Pauliina Pietikäinen (Kontiolahti), Hannu Raninen (Liperi) ja Satu Huikuri (sihteeri, Joensuu). Työryhmän asiantuntijana toimi Seppo Tiainen. Taloustyöryhmä valitsi varapuheenjohtajasi Pauliina Pietikäisen. Taloustyöryhmän tehtävät määriteltiin seuraavasti: Työryhmä kartoittaa kuntien talouksien nykytilaa ja sen tulevia kehityssuuntia olemassa olevien haasteiden valossa. Työryhmä selvittää mahdollisia uhkatekijöitä, tarkastelee taloutta nykyisellä kuntarakenteella ja yhdistettynä yhdeksi kunnaksi sekä tuottaa tarpeelliseksi katsomaansa muuta tietoa kuntajakoselvityksen käyttöön. -pieni taloushistoria, vuodet tilinpäätösten yhteenveto -yhteinen tase -konsernitarkastelu -talous ennusteiden valossa 2017 ja 2030 Tuotettavan aineiston avulla arvioidaan kuntien yhdistymistä ja sen talousvaikutuksia siten, että kyetään kuvaamaan liitteen 1 kohdassa 9 esitettyjä asioita 9. Taloudenhoidon periaatteet 9.1. Taloudenhoito ennen yhdistymistä 9.2. Yhdistymisavustuksen käyttö 9.3. Uuden kunnan taloudenhoidon periaatteet Työryhmä seuraa lisäksi valtionosuuslainsäädännön uudistustyötä ja hyödyntää koelaskelmat heti niiden valmistuttua. Taloustyöryhmä on kokoontunut 6 kertaa. 2. NYKYTILANNE 2.1. Selvitysalueen yleinen aluekehitystilanne Väestö Selvitysalueen viidessä kunnassa Joensuussa, Kontiolahdella, Liperissä, Outokummussa ja Polvijärvellä oli asukkaita vuoden 2012 lopussa Väestömäärä on viime vuosina kasvanut varsin tasaisella 0,6 %:n ja lähes 700 asukkaan vuotuisella vauhdilla. Vuotuisesta väestökasvusta hieman vajaa kolmannes (noin 200 asukasta) selittyy luonnollisella väestönkasvulla eli syntyvyyden enemmyydellä kuolleisuuteen nähden. Maan sisäinen muuttoliike ja nettomaahanmuutto toivat sitten puolestaan reilun kolmanneksen kumpikin eli noin 240 asukasta. Karkealla tasolla voidaankin todeta, että kaikki kolme väestömuutok- 2

3 sen osatekijää ovat olleet lähes tasasuuruisia viime vuosina väestönkasvua selittävinä tekijöinä. Asukasluvultaan selvitysalue olisi mahdollisen liitoksen jälkeen koko maassa kahdeksanneksi suurin kunta sijoittuen Jyväskylän ja Kuopion väliin. Selvitysalueen kunnista väestö on kasvanut Joensuussa, Kontiolahdella ja Liperissä sekä vähentynyt Outokummussa ja Polvijärvellä. Väestön ikärakenne on selvitysalueella samankaltainen koko maahan nähden. Alle 15- vuotiaiden määrä on (16,1 % /16,4 %), vuotiaita ( 65,8 %/64,8 %), vuotiaita ( 9,9, %/10,4 %) ja vähintään 75 -vuotiaita ( 8,2%/8,3%). Suhteellisesti nuorin ikärakenne on Kontiolahdella ja vanhin Polvijärvellä ja Outokummussa. Väestön ns. taloudellinen huoltosuhde eli työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhde työllisiin on koko selvitysalueella 1,5, kun se koko maassa on noin 1,3. Taloudellinen huoltosuhde on selvitysalueella siis koko maata heikompi, vain Kontiolahdella luku on koko maan tasoa. Selvitysalueen korkeampi työttömyys koko maahan nähden selittää eroa eikä niinkään ikärakenne. Liikevaihdon ja työpaikkojen kehitys Tilastokeskuksen suhdannepalvelun aineistojen pohjalta tarkasteltuna vuoden 2012 kaikkien toimialojen liikevaihdon kehitys oli Joensuun seutukunnassa laskeva edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 2012 loppupuoliskolla liikevaihto laski prosentin verran, kun se vastaavasti koko maassa oli 0,4 % laskussa ja koko Pohjois-Karjalassa -1,2 %. Tarkastelussa on huomioitava, että luvut koskevat koko Joensuun seutukuntaa eli myös selvitysalueeseen kuulumattomia Ilomantsia ja Juukaa, joiden painoarvo toki on alueeseen aika vähäinen. Suurelta osin laskua liikevaihdossa selittää selvitysalueelle tärkeän teollisuudenalan alamäki. Erityisesti tämä on näkynyt teollisuuden vahvan tukijalan metallin osalta, missä liikevaihdot ovat laskeneet selvemmin. Kasvavia toimialojakin on vuonna 2012 ollut ja niistä voidaan mainita rakentaminen, kuljetus sekä sähköteknisten tuotteiden valmistus. Koko seutukunnan kaikkien toimialojen yhteinen liikevaihto vuonna 2012 oli vajaa 5,4 miljardia euroa, mistä kauppa muodostaa noin 1,6 miljardia euroa. Seutukunnan kaikkien toimialojen liikevaihdon osuus koko maasta on 1,4 %, mikä on myös bruttokansantuotteella mitaten samaa luokkaa. Suhdannetiedoissa näkyvät myös henkilöstömäärän kehitysluvut, joiden avulla voidaan saada suuntaa-antava kuva selvitysalueen työpaikkakehityksestä aina vuoden 2012 loppuun saakka. Lukujen käyttö on sikäli perusteltua, että tuoreimmat viralliset työpaikat tiedetään vain vuoden 2010 loppuun saakka. Silloin selvitysalueella oli kaikkiaan työpaikkaa, joista alkutuotannossa 4,3 %, jalostuksessa 22,9 % ja palveluissa 71,2 % loppujen ollessa tuntemattomia. Myös elinkeinorakenne on selvitysalueella lähes sama koko maan kanssa. Teollisuuden työpaikkarakenteessa selvitysalueella korostuu metalli-, metsä- sekä elintarviketeollisuus, joiden osuus koko maahan nähden on 5-6 -kertainen. 3

4 Suhdannetietojen henkilöstömäärän kehityksellä tarkasteltuna vuonna 2011 työpaikat kasvoivat 4,5 %, mutta vuoden 2012 alkupuolella työpaikkakehitys kääntyi miinusmerkkiseksi ja jatkui vähenevänä koko loppuvuoden Varovaisen arvion mukaan suhdannetietoihin viitaten selvitysalueella oli vuoden 2012 lopulla noin työpaikkaa. Henkilöstömäärän (työpaikkojen) kehityssuunta vuositasolla korreloi hyvin myös työttömyyden muutoksen kanssa. Työttömyys Selvitysalueen viidessä kunnassa oli vuoden 2012 tietojen mukaan keskimäärin reilut 7200 työtöntä eli työttömyysaste oli 14,1 %, kun se vastaavasti koko Pohjois-Karjalassa oli 14,5 ja koko maassa niukasti alle kymmenen eli 9,8. Työttömyys on selvitysalueella pysynyt viime vuosina lähes vuoden 2012 tasolla, vuonna 2010 työttömiä oli sama määrä ja vuonna 2011 reilut 6700 työttömyysasteen oltua 13,1. Suhteessa koko maahan aikavälillä työttömyys on kasvanut hieman enemmän. Vuoden 2013 tammi-heinäkuussa työttömyys on heikentynyt selvästi edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Työttömiä oli keskimäärin 8660 eli 7,9 % enemmän ja koko vuoden 2013 työttömyysasteeksi selvitysalueella ennakoidaan muodostuvan 15-15,5 %, mikä olisi vähintään yhden %-yksikön edellisvuotta korkeampi. Koko maahan nähden alkuvuoden työttömyysaste on noin 1.4 kertainen. Vuoden 2012 tiedoissa työttömyys oli korkeinta Polvijärvellä ja Joensuussa, joissa työttömyysaste ylitti 15 %:n rajan, Liperissä ja Kontiolahdella työttömyys oli alhaisinta noin 11 %:n tasolla. Kehityskuva on vuosina ollut se, että siinä missä Outokummun ja Polvijärven tilanne on jopa kohentunut, niin Joensuun on puolestaan heikentynyt. Liperi ja Kontiolahti ovat pysyneet jotakuinkin samalla tasolla. 2.2 Kuntatalouden tilanne ja kehitys vuosina Viiden selvityskunnan yhteenlaskettu taseen loppusumma oli vuoden 2012 tilinpäätöksissä noin 764 miljoonaa euroa, mikä on 70 % koko Pohjois-Karjalan 13 peruskunnan vastaavasta arvosta. Selvityskuntien toimintakulut olivat 725 milj. euroa, mistä henkilöstökulut olivat noin 45 % eli 327 milj. euroa. Julkisista tuloista verotulojen osuus oli 59 % (331 me) ja valtionosuuksien vastaavasti 41 % (lähes 226 me). Vertailun vuoksi koko maan vastaavat osuudet olivat 71 % ja 29 % eli selvitysalueen kuntien valtionosuussidonnaisuus on varsin selvästi suurempi. 4

5 SELVITYSALUE YHTEENSÄ toimintatuotot toimintakulut henkilöstökulut toimintakate verotulot valtionosuudet vuosikate poistot tilikauden ali-/ylijäämä SELVITYSALUE YHTEENSÄ taseen loppusumma aineelliset hyödykkeet sijoitukset rahavarat oma pääoma vieras pääoma lainakanta kertynyt ali-/ylijäämä Kuntien talouden tilanne selvitysalueella on kokonaisuudessaan tarkasteltuna koko maan tasoa heikompi. Käyttötalouden tilannetta osoittava vuosikate oli vuonna e/asukas, kun koko maassa se oli yli kaksinkertainen eli 249 e/asukas, lisäksi tulos on alueen kunnissa saavutettu korkeammalla verotuksen tasolla. Vuonna 2012 koko maan painotettu tuloveroprosentti oli 19,26, kun se selvitysalueella oli painotettuna 19,54. Myös monella muulla kunnallistalouden mittarilla tarkasteltuna talous on heikompi, mm. rahoitusaseman ja taseen kumulatiivisen eli kertyneen ali-/ylijäämän osalta. Selvitysalueen kuntien taseessa on vielä niukasti ylijäämää eli 198 euroa/asukas, kun koko maan vastaava arvo oli 1276 euroa eli ns. talouden puskurit ovat koko maassa selvästi paremmat. Lähes ainoa parempi tunnusluku selvitysalueella ovat lainat, mutta sekin ero tasoittuu jonkin verran tarkasteltaessa kuntakonsernia kokonaisuudessaan. Koko maasta tuorein tieto on vuodelta 2011, silloin konsernilainat asukasta kohti olivat koko maassa 4724 euroa ja selvitysalueella 4039, mihin tuli vielä selkeä kasvu tilinpäätösvuonna Liitteessä on taulukko kuntien tytäryhtiöistä ja niiden keskeisistä talousluvuista. Paitsi että kuntatalouden tilanne on selvitysalueella heikompi vuonna 2012, on sen kehitys vuosina mennyt koko maata nopeammin heikompaan suuntaan. Käyttötalousmenojen kehitystä kuvaava toimintakatteen muutos on kulkenut lähes käsi kädessä koko maan tasoon nähden ollen em. aikana keskimäärin hieman yli 5 % vuosittain. Ero kuntatalouden kehityksessä onkin selittynyt tulopuolella, mikä on jäänyt selvästi koko maasta jälkeen niin verojen kuin valtionosuuksien näkökulmasta. 5

6 Kuntien talouslukuja tilinpäätösvuosilta 2010, 2011 ja 2012 Selvityskunnat yht. Koko maa Tuloveroprosentti 19,14 19,54 19,62 18,97 19,18 19,26 Toimintakatteen muutos % 4,1 4,6 6,8 3,8 5,3 6,1 Vuosikate /as Vuosikate % poistoista Rahavarat /as Lainakanta /as Rahavarat-lainakanta /as Suhteellinen velkaantuneisuus % ,5 45,4 48 Omavaraisuusaste % ,9 64,2 62 Kassan riittävyys pv Taseen kertynyt ali- /ylijäämä Konsernin lainakanta /as Konsernin suhteellinen velkaantuneisuus % Konsernin omavaraisuusaste % Vaikka tuloveroprosentti on noussut koko maata enemmän vuosina , niin siitä huolimatta verotulojen kasvu on jäänyt alhaisemmaksi. Yllättävän paljon heikompi tulokehitys on sitten ollut alueen kunnille tärkeissä valtionosuuksissa, joiden kasvu on ollut peräti puolet koko maata alhaisempi (3,3 % /6,9 %). Yhtenä selittävänä tekijä tässä on se, että kiinteistöverot poistettiin verotulojen tasauksesta, myös valtionosuusleikkaukset ovat kohdelleet alueen kuntia koko maata tiukemmin. Tulopuolen selvästi heikompaa kehitystä selvitysalueella kuvastaa hyvin, että se vastaa ko. vuosina peräti lähes 1.2 tuloveroprosentin tuottoa. Kyse ei siis ole mitenkään pienestä erosta tulojen kehityksessä koko maan kuntasektorin nähden, minkä selittävänä tekijänä ovat pääosin valtion toimet. VEROTULOT LAJEITTAIN TILINPÄÄTÖS V e/asukas Jns K-lahti Liperi Oku P-järvi Yhteensä Koko maa VEROT YHTEENSÄ KUNNALLISVERO KIINTEISTÖVERO YHTEISÖVERO

7 Valtionosuudet 2013 erillisinä kuntina Peruspalvelujen Muut opetus- Asukasluku valtionosuus ja kultt.valt.os. Yhteensä e/as verotulotasaus Joensuu Kontiolahti Liperi Outokumpu Polvijärvi Yhteensä Vaikka selvitysalueen kunnissa onkin eroja, niin kokonaisuudessaan heikomman kunnallistalouden kehityksen taustalla ovat enemmän muut kuin kuntien omat ratkaisut. Kustannuskehitys on saatu pidettyä koko maan tasolla ja ennestäänhän kaikkien alueen kuntien terveyden- ja vanhustenhuollon ikärakenteeseen perustuvat, ns. tarvevakioidut menot ovat koko maata alhaisemmat. Selvitysalueen yksittäisten kuntien talouden arviot perustuvat laajempaan eri tunnuslukujen analysointiin tilinpäätösvuosilta painottuen kuitenkin tuoreimpaan tietoon. Lisäksi on huomioitu valtioneuvoston ns. kriisikuntamenettelyssä tarkasteltavat kuntatalouden muuttujat. Näiden muuttujien ylittymistä ilmennetään tarkastelussa ns. stressipiste arvioilla. Kuntien talouden arviointi on varsin spekulatiivista ja tarkkoihin, pitkälle meneviin johtopäätöksiin on vaikea mennä. Tarkastelussa on myös huomioitu konsernit, niin että esimerkiksi velkamäärien edes jonkinlainen tasapuolinen vertailu olisi mahdollista. Eroja syntyy velkamäärissä mm. vuokra-asuntoihin, elinkeinojen edistämiseen tai energiapolitiikkaan liittyen. Kuntia ei arvioinnissa laiteta paremmuusjärjestykseen vaan pyritään antamaan kuntaliitosselvitykseen samalta pohjalta kuva talouden tilanteesta ja kehityksestä. Huomioitava on myös se, että kyseessä on kuntatalouden arviointi. Kokonaan eri näkökulma on sitten se, mitä rahalla on saatu eli palvelutaso. 7

8 Kuntien talouslukuja tilinpäätösvuosilta 2010, 2011 ja 2012 Joensuu Kontiolahti Liperi Outokumpu Polvijärvi Tuloveroprosentti 19 19,5 19, , ,5 20,5 21, Toimintakatteen muutos % 5,3 4,1 6,9 4,1 5,3 5,3 2,8 6,9 7,9-1,2 5,5 8,4-1,6 3,4 4,7 Vuosikate /as Vuosikate % poistoista Rahavarat /as Lainakanta /as Rahavarat-lainakanta /as Suhteellinen velkaantuneisuus % Omavaraisuusaste % Kassan riittävyys pv Taseen kertynyt ali- /ylijäämä Konsernin lainakanta /as Konsernin suhteellinen velkaantuneisuus % Konsernin omavaraisuusaste %

9 2.3 Kuntakohtaiset talousanalyysit Joensuun kaupunki Kaupungin julkisten tulojen rakenteessa valtionosuudet ovat 39 % ja verotulot 61 %, kun koko maan vastaavat ovat 29 ja 71 %. Valtionosuuksilla on siis selvästi koko maata suurempi merkitys tuloissa ja kaupunki on myös maan suurin yksittäinen verotulojen tasauksen saaja. Julkisten tulojen kehitys on ollut vuosina koko selvitysaluetta parempi, mutta puolestaan selvästi koko maata heikompi. Selvitysalueella valtionosuuksien kasvu on ollut parempi, mutta verotulojen puolestaan heikompi. Julkisten tulojen määrä asukasta kohti on aivan sama kuin koko maassa vuonna Kaupungin tuloveroprosentti on pidetty kohtuullisella tasolla, vuonna 2010 se oli 19 ja vuodesta 2011 lähtien 19,5. Veroprosentti on vuonna 2013 lähes sama kuin koko maan painotettu 19,38. Itä-Suomen maakuntakeskuksista taso on alhaisin yhdessä Kuopion ja Lappeenrannan kanssa, muissa taso on korkeampi. Käyttötalouden tilanne on kaupungilla ollut koko ajanjakso huomioiden kohtuullisella tasolla, mutta tilinpäätösvuonna 2012 siinä tapahtui selvä heikennys eikä vuosikatteen arvo enää riittänyt poistojen tasoon. Toimintakate heikkeni nopeasti ja oli paitsi selvitysaluetta, myös koko maata korkeampi. Samalla kun toimintakate heikkeni 6,9 %, niin julkiset tulot (verot ja valtionosuudet) kasvoivat vain 2,2 %. Menojen nopea ja kiihtyvä kasvu selittyi pitkälti sosiaali- ja terveydenhuollon menoilla. Kaupungin tulos painui vuonna 2012 alijäämäiseksi ja kumulatiivinen ylijäämä taseessa supistui. Taseen vielä hienoinen ylijäämä uhkaa vastaavalla vauhdilla painua alijäämän puolelle, ellei käyttötaloudessa saada menoleikkauksia aikaan. Tulopuolella on puolestaan mahdollista saada lisätuloja verotuksen kautta, koska tuloveroprosentti on vielä maltillinen ja kilpailukykyinen. Talouden heikkeneminen on näkynyt myös velkaantumisessa. Vuosien velkatasoon tuli selvä nousu vuodelle Noususta huolimatta peruskaupungin velka on kuitenkin vielä paitsi selvitysaluetta, myös koko maata alhaisempi. Positiiviseksi vastapainoksi velkamäärälle voidaan todeta kaupungin rahavarojen suhteellisen hyvä tilanne. Paitsi rahavarojen määrä asukasta kohti, myös niiden ja velkojen erotus on selvästi selvitysalueen ja varsinkin koko maan tilannetta parempi. Konsernitarkastelussa kaupungilla on varsin paljon eli 24 eri yhtiötä, joista merkittävimpien toiminta kohdistuu vuokra-asuntoihin ja elinkeinoelämän edistämiseen. Nämä huomioiden konsernin lainamäärä nousee selvästi itse peruskaupungista. Konsernin velka nousee tällä tarkastelulla jo lähelle koko maan tasoa ja konsernia kuvaavat talousmittarit heikkenevät siitä, mitä itse kaupungin tilanne on. Kaikkiaan kaupungin taloudellinen kokonaistilanne käyttötalouden notkahtamisesta huolimatta on varsin tyydyttävällä tasolla. Tätä osoittaa myös se, että tilinpäätöslukujen perusteella kaupungille ei kerry yhtään ns. stressipistettä mistään kuudesta eri taloutta kuvaavasta muuttujasta. Mikäli käyttötaloutta ei saada kuitenkaan kuntoon, niin sitten uhkana on kokonaistaloudenkin yllättävän nopea heikkeneminen. 9

10 Kontiolahden kunta Kunnan julkisten tulojen määrästä valtionosuudet muodostavat 35 % ja verotulot 65 %. Suhdeluvussa valtionosuuksien merkitys on selvitysalueen alhaisin johtuen väestön korkeammasta tulotasosta ja ikärakenteesta. Kunnan julkisten tulojen kehitys on vuosina ollut selvitysalueen selvästi heikoin ja jäänyt paljon jälkeen myös koko maasta. Selittävän tekijänä on valtionosuuksien jopa miinusmerkkinen kehitys, myöskään verotulojen kasvu ei ole ollut kovin hyvä johtuen niukasta veroprosentin korotuksesta. Vuosina se oli 19, vuonna ,25 ja nyt vuonna ,75. Käyttötalouden tilanne kunnassa on ollut suhteellisen hyvä lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin se jäi selvästi alle poistojen tason. Vuosikate oli kuitenkin koko selvitysaluetta korkeampi myös tuolloin. Toimintakatteen heikkeneminen on ollut keskimääräinen ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon menokasvu on saatu pidettyä varsin hillittynä, myös niiden kustannustaso on ikärakennekin huomioiden alhainen. Vaikka siis kunnan tulojen kasvu on jäänytkin todella vaatimattomaksi, ei käyttötalous ole päässyt romahtamaan. Vuoden 2012 alijäämäisestä tuloksesta huolimatta taseen kertynyt ylijäämä on edelleen varsin tyydyttävällä tasolla ja antaa hieman pelivaraa tulevaisuutta ajatellen. Käyttötalouden tilannetta on kuitenkin saatava parempaan päin, niin ettei ylijäämä pääse sulamaan jatkossakin. Kunnan talouden ongelmana on korkea velkaantuneisuus. Velkamäärä on noussut selvitysaluetta ja koko maata nopeammin ja on tasoltaan näitä vertailualueita selvästi korkeampi. Tämä näkyy myös suhteellisen velkaantuneisuuden arvossa, mikä ylittää ns. "stressipisterajan". Myös vakavaraisuutta mittaava omavaraisuusaste on tasolla, mistä tulee talouteen toinen stressipiste lisää. Kunnan korkeaa velkaantumista suhteessa muihin kuntiin on jossain määrin tasoittamassa konsernitarkastelu, missä yhtiöiden kautta tulevat lainat ovat yleistä tasoa alhaisemmat. Tämä tasoitus ei kuitenkaan poissulje sitä, että niin peruskunnan kuin konserninkin osalta velkaantuneisuus on korkea. Kaikkiaan kunnan talous on kahdesta stressipisteestä huolimatta varsin kohtuullisella tasolla. Aivan näköpiirissä ei ole talouden arviointimenettelyyn saati kriisikunnaksi joutuminen, kunhan talouden hoitoon erityisesti velkaantumisen katkaisemisessa kiinnitetään huomiota. Liperin kunta Kunnan julkisista tuloista valtionosuudet muodostavat 43 % ja verotulot 57 %, mikä on aika lähellä koko selvitysalueen tulorakennetta. Valtionosuuksien huonon kehityksen takia niiden taso on pysynyt lähes paikallaan viimeisen kolmen vuoden ajan ja siten niiden suhteellinen osuus tuloista on laskenut. Tarkasteluvuosina tuloveroprosentti oli 20 ja vuodelle 2013 se on korotuksen jälkeen Veroprosentin taso ylittää kaikkina vuosina ns. stressipisterajan eli on selvästi koko maan tasoa korkeampi. 10

11 Vaikka verotuksen taso on vertailuvuosina pidetty ennallaan, ovat ne kasvaneet selvitysaluetta ja myös hieman koko maata paremmin. Kaikkiaan kuitenkin julkiset tulot valtionosuuksista johtuen ovat jääneet jälkeen selvitysalueesta ja varsinkin koko maasta. Tämä näkyy kunnan talouden kehityksessä. Toisaalta myös menopuoli on kasvanut varsinkin viime vuosina varsin nopeasti ja enemmän kuin selvitysalueella tai koko maassa. Parin viimevuoden aikana toimintakate on heikentynyt keskimäärin 7,4 %, kun se vastaavasti heikkeni selvitysalueella 5,7 ja koko maassa 5,8 %. Tämä selittyy sosiaali- ja terveydenhuollon menojen huomattavan nopeilla kasvuilla. Näin ollen kunnan käyttötalouden tilanne on heikentynyt vuosina niin, että vuosikate oli vuonna 2012 jo miinusmerkkinen eli käyttötaloutta jouduttiin käytännössä rahoittamaan velalla. Negatiivinen vuosikate merkitsee myös toista stressipistettä vuoden 2012 osalta. Suhteellisen huonot toiminnalliset tulokset viime vuosilta ovat myös johtaneet siihen, että kertynyttä alijäämää on ollut koko tarkasteluajanjakson ja vuodelle 2012 se kasvoi merkittävästi. Lähes 400 euron asukaskohtainen kertynyt alijäämä vuonna 2012 ei kuitenkaan vielä ylitä ns. talousperusteen tarkkailurajaa, mutta merkitsee kuitenkin ko. vuodelta kolmatta stressipistettä. Neljäs piste kunnan taloudesta tuleekin sitten vakavaraisuutta ja alijäämän sietokykyä mittaavasta omavaraisuusasteesta, mikä on erityisen alhainen niin selvitysalueeseen kuin koko maahan nähden. Kunnan velkaantuneisuus ei sen sijaan vielä aivan yllä stressipisteiden tasolle, vaikka velkaa keskimääräistä enemmän onkin ja se on ollut kasvussa vuonna Konsernitarkastelussa velkaantumistilanne suhteessa selvitysalueeseen ja koko maahan paranee jopa niin, että velkamäärä on alle keskitason. Velkatilannetta konsernin osalta hillitsee se, että osakeyhtiöistä vain vuokrataloyhtiöllä on velkaa ja sitäkin kunnan kokoon nähden suhteellisen vähän. Kaikkiaan kunnan talous on varsin kovien haasteiden edessä, mm. talouden heikkoa tilannetta osoittaa neljä kuudesta mahdollisesta stressipisteestä tilinpäätösvuodelta Kriisikuntamenettelyyn on kuitenkin matkaa vielä, mutta siihenkään ajautuminen ei ole poissuljettua jos talouden suuntaa ei saada muutettua selvästi tulevina vuosina. Pelivaraa talouden sopeuttamisessa on menojen puolella, jotka ovat kasvaneet aivan liikaa viime vuosina. Sen sijaan jo korkea tuloveroprosentti, korkeat kertyneet alijäämät sekä peruskunnan suuri velkamäärä eivät enää paljon anna joustoa. Myös valtionosuuksien tulevalla tasolla uudistuksessa on merkitystä kunnan talouden suuntaan varsinkin, kun ne ovat olleet kasvultaan olemattomia. Outokummun kaupunki Kaupungin julkisissa tuloissa valtionosuudet ovat 46 % ja verot puolestaan 54 % eli valtionosuussidonnaisuus on selvitysaluetta suurempi. Veroprosentin korotuksista huolimatta 11

12 verotulojen merkitys tulorakenteessa ei ole kasvanut. Vuonna 2013 veroprosentti on varsin korkea 21.25, mihin se on kahdella korotuksella noussut vuoden 2010 tasosta Korkea veroprosentti merkitsee myös sitä, että valtioneuvoston kriisikuntakriteerin yksi stressipiste kuudesta täyttyy tältä osin. Käyttötalouden tilanne on ollut tarkastelujaksolla varsin huono varsinkin vuonna 2011 ja erityisesti tilinpäätösvuonna 2012, jolloin se jäi negatiiviseksi. Tämä käytännössä merkitsi sitä, että jopa käyttötalouteen jouduttiin ottamaan velkaa. Vaikeaksi käyttötalouden tilanteen tekee se, että tähän on jouduttu vaikka verotusta on siis kiristetty varsin merkittävästi. Myös käyttötalouden osalta vuodelta 2012 ylittyy stressipisteen raja. Vuoden 2010 tilannetta paransi ylimääräinen harkinnanvaraisen valtionosuuden miljoonan euron korotus. Käyttötalouden selvän heikkenemisen tekijöinä ovat sekä meno-, että tulokehitys. Toimintakatteen heikkeneminen on viimeisen parin vuoden aikana ollut koko selvitysaluetta ja koko maatakin korkeampi. Sosiaali- ja terveydenhuollon menokasvu on ollut varsin korkea, erityisesti vanhuspalvelujen menot ovat kasvaneet todella paljon. Kun menojen kasvuun yhdistyy myös tulopuolen eli valtionosuuksien ja verojen huono kasvu vertailualueisiin nähden, niin vuosikate on riittämättömällä tasolla. Kaupungin velkamäärä on varsin korkealla tasolla, vaikka se ei viime vuosina olekaan kasvanut muiden kuntien tahtiin. Korkea velkaantuminen näkyy myös konsernitarkastelussa, asukaskohtaisesti velkaa on koko maata ja selvitysaluetta enemmän. Kaupungin varsin huonoa taloustilannetta ilmentää myös vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden luvut. Vakavaraisuutta ja alijäämän sietokykyä mittaava omavaraisuusaste painui vuoden 2012 tilinpäätöksen myötä jopa stressipisterajan alle. Pidempään jatkunut ja viime vuona jyrkentynyt talouden alamäki näkyy myös taseen kertyneessä alijäämäkehityksessä. Kertynyt alijäämä 636 euroa/asukas ylitti lain talousperusteen ns. tarkkailurajan (500 euroa/asukas )ja siitä kertyy myös yksi stressipiste. Varsinainen kriisikunnan rajahan on 1000 euroa/asukas. Kaikkiaan kaupungin talouden tilanne on erittäin huono ja mikäli talouden sopeuttamisessa ei pystytä merkittävään suunnanmuutokseen, niin kriisikuntamenettelyyn joutuminen ei ole poissuljettu jo lähivuosina. Mikäli kaupungin talous jatkaa huonolla uralla myös pidemmällä aikavälillä, on uuden kuntarakennelain mukainen (16 a ) menettely ns. pakkoliitoksesta valtioneuvoston toimesta myös mahdollinen. Valtionosuusuudistuksen muutos kuntien nollasummapelissä tulee kaupungin osalta näyttelemään myös tärkeää roolia tulevaisuutta ajatellen. Talouden sopeuttamista vaikeuttaa mm. jo korkea veroprosentti sekä velkamäärä, myös konsernipuolella. Positiivista konsernipuolella on tulosta tekevä ja vähävelkainen Outokummun Energia Oy. 12

13 Polvijärven kunta Kunnan julkisten tulojen (verot, valtionosuudet) rakenteessa valtionosuuksien merkitys on keskimääräistä selvästi suurempi eli 60 %. Vastaava osuus on koko selvitysalueella 41 ja koko maassa 29 %. Kunnan veroprosentti on maakunnan ja selvitysalueen alhaisin eli 19 ja siinä se on ollut pidemmän aikaa. Käyttötalouden tilanne on vuosikatteella tarkasteltuna hyvä vuonna 2012, kuten myös edellisinä vuosina. Tekijänä tässä on maltillinen menokehitys, käyttökatteen heikkeneminen on vuosina ollut kuntasektoria ja selvitysalueen muita kuntia alhaisempi. Terveyden- ja vanhustenhuollon ikärakenteen huomioivat tarvevakioidut menot vuonna 2010 olivat 21 % alle koko maan tason ja kuntatasolla alhaisimpien joukossa. Vaikka veroprosenttia ei ole nostettu, niin verotulojen kehitys on ollut ajanjaksolla hyvä kuten myös valtionosuuksien kasvu. Kun siis sekä menot ovat olleet kurissa, että toisaalta tulokehitys on ollut yllättävän hyvä, niin käyttötalous on pysynyt poistotkin huomioiden riittävällä ja vakaalla tasolla. Hyvä käyttötalous on merkinnyt mm. sitä, että velkamäärä on suhteellisen alhainen. Kunnan maksuvalmius ja vakavaraisuus ovat myös hyvällä tasolla. Hyvät tulokset ovat merkinneet sitä, että kunnan kertynyt ylijäämä on noin 1370 euroa/asukas eli tämä puskuri mahdollistaa joidenkin huonompienkin vuosien selviämisen. Myös alhainen tuloveroprosentti ja sen nostovara mahdollistaa tarvittaessa kuntatalouden sopeuttamisen. Kuntakonsernin tarkastelussa talouden kokonaiskuva ei muutu huonompaan suuntaan eli suhteellinen velkaantuneisuus ja vakavaraisuus ovat hyvät. Kriittisin tekijä tulevaisuudessa on valtionosuuskehitys. Valtion budjetin valtionosuusleikkaukset ja tulevan valtionosuusuudistuksen kuntien välinen nollasummapeli ovat ratkaisevia tekijöitä pidemmän päälle kunnan taloudessa. Kunnan talouden tilanne on kaikkiaan varsin hyvä, verrataanpa sitä millä mittarilla tahansa tai vaikka koko maahan nähden. Hyvä tilanne ei kuitenkaan ole tae tulevaisuudesta. 3. KUNTAPALVELUIDEN HENKILÖSTÖMÄÄRÄT SEKÄ PERUSKUNTIEN REKRY- TOINTITARPEET VUOTEEN Henkilöstömäärät ja ostopalvelut Kuntien lakisääteisten ja vapaaehtoisten palvelujen työntekijämäärän tarkka selvittäminen on nykyisin erittäin haasteellista. Tämä johtuu palvelujen järjestämisen erilaisesta ja muuttuvasta organisoinnista, kuten mm. yhtiöittämisistä, isäntäkuntamalleista sekä erityisesti palvelujen kasvavasta ostamisesta yksityisiltä ja järjestöiltä. Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) tietojen mukaan vuoden 2012 lopussa selvitysalueen peruskunnissa oli 8624 työntekijää, mistä puuttuvat satunnaisesti pelastustehtäviin osallistuvat palomiehet. Sektoreittain suurin ryhmä oli terveydenhuollossa työskentelevät (2299), sitten seuraavina sosiaalitoimen (2145) sekä sivistystoimen (1814) työntekijät. Lisäksi on huomioitava, että Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen henkilöstö on Joensuun kaupungin 13

14 palveluksessa, vaikka palvelua käyttävät kaikki maakunnan kunnat. Vastaava tilanne on ympäristöterveydenhuollossa. Nämä sekä ammattikorkeakoulu huomioiden peruskuntien henkilöstö olisi laskennallisesti Luvussa on selvityskuntiin kohdistuvien palvelujen osalta henkilöstömäärä. Kun tarkastellaan koko kuntasektorin henkilöstömääriä, niin on huomioitava myös kolmen maakunnallisen kuntayhtymän palvelutarjonnan osuus viidelle selvitysalueen kunnalle. Kaksi henkilöstömäärältään huomattavinta on Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä erikoissairaanhoidossa sekä ammatillisessa koulutuksessa Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, lisäksi on selvästi pienempi Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Näiden kuntayhtymien palveluvolyymistä kohdistuu keskimäärin 2/3 selvitysalueen kuntiin. Erot kuntayhtymittäin eivät ole kovin suuria, mutta suhteellisesti vähiten palveluja kohdistuu selvityskuntiin koulutuskuntayhtymästä. Ja ettei kuntapuolen työllistävyyden tarkastelu kävisi liian yksinkertaiseksi, on hyvä vielä tuoda esille kunnalliset yhtiöt. Merkittävin niistä on edellä käsitelty Karelia ammattikorkeakoulu, minkä henkilöstö (421) näkyy Joensuun kaupungin luvuissa, mutta yksikköhän tarjoaa koulutuspalveluja paljon myös alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Muita yhtiöitä ovat mm. kuntasektorin tietotekniikkapalveluista vastaava Pohjois-Karjalan Tietotekniikkakeskus, elinkeinopuolen edistämiseen liittyvät Joensuun Tiedepuisto ja Josek sekä jätepuolen Puhas. Yksityinen ja järjestöjen ostopalvelutuotanto näkyy suurelta osin kuntien ostopalvelujen kohdalla ja erityisesti hyvinvointipalvelujen ostot ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti mm. palvelusetelien yleistyessä. Ostopalvelujen määrä selvitysalueen kunnissa oli vuonna 2012 kaikkiaan yli 323 milj., missä mukana on selvästi suurimpana (yli 40 %) erikoissairaanhoito. Edellä esille tuotuihin näkökulmiin viitaten voidaan tehdä suuntaa antava arvio selvitysalueen kunnallisten palvelujen työllistävyydestä sekä siitä, paljonko näistä kohdistuu viiteen selvityskuntaan. Laskelmissa on siis mukana peruskunnat, kuntayhtymät, pääosa yhtiöistä sekä yksityiset ja järjestöt. Laskelmassa on huomioitu myös palvelujen tarjonta selvitysalueen kuntien ulkopuolelle. Kaikkiaan kunnalliset palvelut työllistävät vuoden 2012 lopussa selvitysalueella lähes työntekijää. Näistä peruskunnissa ammattikorkeakoulu mukaan lukien yli 8600, sairaanhoitopiirissä lähes 3000 ja koulutuskuntayhtymässä hieman yli 1000 työntekijää. Ostopalvelut yksityisiltä ja järjestöiltä työllistävät arviolta reilut 2000 työntekijää. Selvitysalueella siis noin joka kolmas työpaikka liittyy kunnalliseen palvelutuotantoon. Viiteen selvityskuntaa kohdistuvien kunnallisten palveluiden tuottamisessa on työpaikkoja reilut Jos huomioidaan selvitysaluetta palvelevat ja pelkästään kuntien, kuntayhtyminen ja osakeyhtiöiden työntekijät, on heitä vajaat Suuntaa antavasti voidaan tehdä laskelmia henkilöstömääristä suhteessa koko maahan. Laskelmien pohjatietona ovat molemmilta alueilta Kuntien eläkevakuutuksen tuoreimmat 14

15 tiedot. Laskelmissa on huomioitu peruskuntien, kuntayhtymien sekä osakeyhtiöiden henkilöstömäärät, selvitysalueen osalta siten kuin edellä on esitetty. Jos verrataan näin henkilöstömäärää tuhatta asukasta kohti, niin koko maassa työntekijöitä on 97 ja selvitysalueella 99. Näin laskien selvitysalueen kuntasektorilla olisi noin 250 työntekijää/2.5 % suhteessa enemmän kuin koko maassa. Henkilöstömäärien vertailussa on tietysti huomioitava se, että palvelutarpeet kunnissa vaihtelevat varsin paljonkin monista eri tekijöistä riippuen. Palvelutasossa on myös eroja. Koko maan ja selvitysalueen väestön ikärakenne on kylläkin sama, mutta esimerkiksi sairastavuus on koko maata korkeampi. Täysin oikeaa ja vertailukelpoista henkilöstömäärien suhteutusta on siis mahdotonta selvittää, mutta suuntaa antavan tarkastelun pohjalta päädytään tähän laskelmaan. Euromääräisesti laskelman 250 työntekijää merkitsee yli 10 milj. vuositasolla. Palkkatason erot saattavat hieman muuttaa pelkkää henkilöstömäärän vertailua jos lähtökohtana ovat taloudellisten kustannusten vertailut. Myöskään ostopalveluiden välityksellä tarkasteltavissa palveluresursseissa ei merkittävää eroa ole koko maahan. Vuoden 2012 tilinpäätösten mukaan selvitysalueen ostopalvelut olivat 2866 /asukas, kun koko maan luku oli hieman pienempi eli 2803 /asukas. Laskennallisesti tämä ero tarkoittaa vuositasolla noin 7 milj. suurempia kuluja koko maahan verrattuna. Kaikkiaan sekä henkilöstömäärien, että ostopalvelujen osalta selvitysalueen resurssit palveluihin ovat koko maata korkeammat. Eri tarkastelunäkökulmat kuitenkin viime kädessä ratkaisevat mikä ero on käytännössä. Esimerkiksi kunnallisen verotuksen taso on selvitysalueella keskimäärin 0.25 % -yksikköä koko maata korkeampi. 3.2 Peruskuntien rekrytointitarpeet vuoteen 2030 Henkilöstön tarpeesta on tehty kaksi erilaista laskelmaa vuoteen 2030 saakka, joista toinen perustuu tuottavuuden pitämiseen ennallaan ja toisessa tuottavuus kasvaisi vuosittain keskimäärin 0,4 %. Tuottavuuden tavoitteita asetettaessa on hyvä muistaa, että kuntasektorin tuottavuuden muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosina on ollut Tilastokeskuksen laskelmien mukaan miinusmerkkinen keskimäärin prosentin vuosittain. Palvelusektoreittain laaditut henkilöstön määrän tarpeet ja niissä tapahtuvat muutokset perustuvat lisäksi väestön ja ikärakenteen muutoksiin. Kokonaisrekrytointitarpeeseen vaikuttaa lisäksi eläköityminen, missä on käytetty perusteena Kuntien eläkevakuutuksen ennustetta. Tuottavuuden ns. nollamallissa henkilöstön määrä kasvaisi vuoteen 2030 mennessä reilut 900 työntekijää siten, että työntekijöitä olisi tuolloin noin 8200 eli nousua tulisi 0,7 % vuosittain. Kokonaismäärän kasvuun vaikuttaa paitsi väestön ennakoitu kasvu, myös selvä ikääntymisen kiihtyminen. Ikääntymisen tuomaa hoivan kasvua on tosin laskelmissa vähennetty perustuen siihen, että tulevaisuudessa vanhemmat ihmiset ovat yhä parempi kuntoisia ja avohoidon myötä pystyvät elämään kotonaan mahdollisimman pitkään ilman laitoshoitoa. 15

16 Nollamallin mukaan kuitenkin hoivahenkilöstön määrä tulee silti nousemaan varsin selvästi eli perus-, lähi- ja kodinhoitajia tarvitaan vuoteen 2030 mennessä reilut 2 % lisää vuosittain. Esimerkiksi perus- ja lähihoitajien nykyinen noin 960 työntekijän määrän laskennallinen tarve vuonna 2030 olisi 400 suurempi eli Terveydenhuollon henkilöstön kasvutarve olisi yli puolta pienempi eli vastaisi noin prosentin vuosikasvua. Muu henkilöstö teknisellä puolella, kulttuuritoimessa, toimisto- ja hallintopuolella jne. kasvaisi hyvin vähäisesti eli alle 5 % koko ennustekaudella vuoteen 2030 saakka. Opettajien määrän kasvu olisi kuitenkin hieman em. sektoreita korkeampi. Tuottavuuden kasvaessa keskimäärin 0,4 % vuosittain tarvittaisiin henkilöstömäärään alle puolta pienempi kasvu, kun edellä mainitut tekijät kuten vanhusten parempikuntoisuus huomioidaan. Vuoden 2030 henkilöstömäärän tarve olisi noin 7700 eli reilut 400 nykyistä enemmän. Esimerkiksi perus- ja lähihoitajia tarvittaisiin edelleen kasvavassa määrin, mutta 80 vähemmän kuin tuottavuuden ns. nollamallissa. Ns. perustoiminnoissa henkilöstön määrä olisi hienoisessa laskussa ja esimerkiksi opettajien määrä pysyisi nykytasolla. Terveydenhuollossa myös kasvutarve vähenisi, esimerkiksi sairaanhoitajien määrän kasvutarve olisi 60 hoitajaa, kun se huonommalla tuottavuudella olisi lähes 100. Lähtötilanteessa sairaanhoitajien määrä on 565. Mielenkiintoista on verrata näiden kahden eri tuottavuuden (0/0,4) mukaisen mallin kustannuseroja vuoden 2030 tilanteessa. Henkilöstömäärien osalta erotus vuonna 2030 olisi noin 500 työntekijää eli nollamallissa henkilöstöä olisi 8200, kun 0,4 %:n tuottavuuden vuotuinen kasvu merkitsisi 7700 työntekijää. Vuoden 2012 tasossa laskettuna erotus henkilöstön kokonaiskustannuksissa sivukuluineen olisi yli 20 milj. euroa vuodessa ennustekauden lopussa. On siis huomioitava, että tuottavuuden nostamisen muutos tuolle laskentatasolle vuodessa tapahtuisi asteittain vuoteen 2030 mennessä. Kun muistetaan kunta-alan tuottavuushistoria, alan työvoimavaltaisuus sekä se, että teknologian kehitys ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut toivottua tuottavuusnousua, niin haaste tälle ennustemallille on erittäin kova. Selvitysalueen henkilöstömenot olivat vuonna % kaikista toimintamenoista, mutta todellisuudessa ostopalvelut huomioiden suhdeluku on vieläkin korkeampi. 3.3 Palvelutarpeen muutoksesta ja eläköitymisestä johtuva rekrytointitarve peruskunnissa vuoteen 2030 Palvelutarpeen muutosta merkittävämpi tekijä selvitysalueen rekrytointitarpeen ennakoinnissa on eläköityminen. Se tulee kiihtymään nykytasosta niin, että korkeimmillaan se on vuoden 2020 paikkeilla ja lähtee siitä sitten laskuun. Ennustejakson loppupuolella vuoden 2030 paikkeilla eläköityminen on suhteessa nykytilanteeseen jo hieman alhaisemmalla tasolla. Vuoden 2020 tienoilla eläkkeelle tulee jäämään keskimäärin 3,5 % selvitysalueen kuntatyöntekijöistä, kun ennustejakson lopulla luku on noin 2,8 %. Korkeimmillaan eläkkeelle jäävien määrä tulee olemaan lukumääräisesti noin 270 työntekijää vuosittain. On huomattava, että luvut eivät sisällä kuntayhtymiä eli kaikkiaan kuntasektorin eläkkeelle jäävien määrä selvitysalueella olisi korkeimmillaan arviolta noin 450 vuodessa. 16

17 Kun ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen suurin kasvukin selvitysalueella ajoittuu 2020 luvun alkupuolelle, niin kokonaisrekrytointitarve tulee olemaan korkeimmillaan vuoden 2020 jälkeisinä 2-3 vuotena. Kokonaisrekrytointitarpeen taso olisi tuolloin nykytilanteeseen verrattuna jopa kolmanneksen korkeampi ollen tuottavuusmallista riippuen vuodessa, mistä suuri osa on hoivahenkilöstöä. Huipputasosta rekrytointitarve laskisi lähinnä eläköitymisen vähenemisen myötä vuositasolle ennustekauden lopulle. Kaikkiaan selvitysalueella peruskuntien rekrytointitarve vuosina tulisi olemaan tuottavuusmallista riippuen työntekijää. Tähän ei ole laskettu mukaan kuntayhtymien tarvetta. Koko kuntasektori huomioiden eläkkeelle jäävien määrä selvitysalueella olisi ennustekaudella työpaikkaa. Ammatillisen koulutuksen sekä erikoissairaanhoidon kuntayhtymien henkilöstöstä valtaosa sijoittuu viiden kunnan selvitysalueelle. Koko selvitysalueen peruskunnista vuoden 2010 lopun kuntatyöllisistä eläkkeelle tulee ennusteen mukaan jäämään vuoteen 2030 mennessä 60 %, kun vastaava luku koko maassa on 58 % eli ikärakenne on selvitysalueella hieman vanhempi. Eläkkeelle jäämisen ajoituksesta voidaan todeta, että joka kolmas jää eläkkeelle vuoteen 2021 mennessä, puolet on jäämässä vuoteen 2026 mennessä ja siis hieman yli 60 % vuoteen 2030 mennessä. Luvuissa on huomioitu myös työkyvyttömyyseläkkeelle ennusteen mukaan jäävät, mikä osaltaan laskee keskimääräistä eläkkeelle jäämisikää. 4. TALOUS ENNUSTEIDEN VALOSSA 4.1 Selvitysalueen kuntatalouden kehitys vuoteen 2015 saakka Kuntatalouden tarkastelu perustuu kuntien vuoden 2013 talousarvioihin ja sen toteutumisesta toukokuussa laadittuun ennusteeseen sekä vuosien osalta toiminta- ja taloussuunnitelmiin. Suunnitelmissa on esitetty tuloveroprosentin kiristämistä Liperissä siten, että nykyinen 20,50 nousisi vuosille ,75 %-yksikköä ja olisi siis 21,25. Outokummussa puolestaan nykyinen 21,25 olisi vuonna ,25 ja vuonna 2015 jo 23,25 %. Muissa kunnissa ei suunnitelmissa ole kirjattu muutosaikeita, vaikka keskustelua verotuksen kiristämisestä varmasti on käyty. Vuoden 2013 painotettu tuloveroprosentti koko selvitysalueella on 19,73, kun se koko maassa on 19,38. Kuntien suunnitelmien mukaan käyttötalousmenojen kehitystä kuvaavan toimintakatteen heikkeneminen hidastuisi selvästi siitä, mitä se on ollut vuosina Tuolloin toimintakate heikkeni keskimäärin 5 prosentin vuosivauhdilla, mutta vuosien suunnitelma on menokasvun selkeä hidastuminen alle 2 prosentin tasolle. Tulopuolella verotulojen ennakoidaan kasvavan keskimäärin 4,4 % vuosittain siten, että kasvu olisi alhaisinta tällä vuodelle ja kiihtyisi sitten kahdelle viimeiselle suunnitelmavuodelle. Valtionosuuksiin on kirjattu keskimäärin 2,5 % kasvua vuosittain, mutta niiden kasvussa olisi puolestaan hidastuva nousu vuoteen 2015 mennessä. Kaikkiaan ns. julkiset tulot eli verot ja valtionosuudet kasvaisivat keskimäärin 3,7 %. Toteutuessaan edellä kuvattu meno- ja tulokehitys johtaisi käyttötalouden asteittaiseen kohenemiseen siten, että vuosikate olisi vuonna e/asukas ja ylittäisi poistojen tason ensimmäistä kertaa sitten tilin- 17

18 päätösvuoden Myös tilivuoden 2015 tulos kääntyisi pitkän miinuskauden jälkeen positiiviseksi. Investoinneissa sen sijaan kulukehitys olisi suunnitelmien mukaan selvästi kasvava. Kuntien toteutuneet nettoinvestoinnit vuosina olivat 379 euroa asukasta kohti ja vuosille niiden taso olisi jo 495 e/asukas eli kasvua olisi reilu neljännes. Kokonaislukuna nettoinvestointien taso olisi lähes 56 milj. euroa vuosittain. Investointien nousun myötä myös velkaantuminen jatkaisi kasvuaan ja velkaa olisi noin 2500 euroa/asukas, kun lukema vuoden 2012 tilinpäätöksissä oli Velkaantumisen kasvuvauhti olisi nopeampi kuin vuosikymmenen alussa. Vuoden 2013 toukokuussa selvitysalueen kunnista on myös koottu tulosennusteet kuluvan vuoden tuloksen muodostumisesta. Niissä on erityisesti Joensuun ja Kontiolahden osalta arvioitu, että tulos jäisi aika selvästi siitä, mitä varsinaiseen talousarvioon kirjattiin. Jos arvioitu kehitys vuonna 2013 toteutuisi, merkitsisi se koko selvitysalueella tilikauden alijäämän nousua talousarvioiden 9 miljoonan tasosta lähes 20 miljoonaan euroon. Tässä ennusteessa koko selvitysalueelle on huomioitava, että se suurelta osin perustuu Joensuun kaupungin arvioon. Alijäämän muodostuminen talousarvioita selvästi suuremmaksi merkitsisi myös sitä, että kumulatiivisen eli kertyneen alijäämän taso olisi enää erittäin niukasti ylijäämäinen. Vielä vuoden 2011 taseessa kumulatiivista ylijäämää oli yli 41 milj. euroa. Jos ennuste vuodelle 2013 toteutuu, niin luonnollisesti se merkitsee edellä kuvatun positiivisemman tuloskehityksen ilmeistä vaarantumista myös suunnitelmien päätösvuosilta. 18

19 TULOSLASKELMA TP , TA2013, Te2013, TS KOKO SELVITYSALUE TP 2010 TP 2011 TP 2012 TA2013 Te2013 TS2014 TS2015 TOIMINTAKATE (1000 ) e/as VEROTULOT (1000 ) e/as VALTIONOSUUDET (1000 ) e/as VUOSIKATE (1000 ) e/as POISTOT (1000 ) VUOSIKATE/POISTOT % TILIKAUDEN ALI-/YLIJÄÄMÄ (1000 ) e/as TASEEN KUMULATIIVINEN ALI-/YLIJÄÄMÄ (1000 ) e/as NETTOINVESTOINNIT (1000 ) e/as Kuntatalouden ennuste vuosille Kuntatalouden kehityksestä vuoden 2017 loppuun saakka on tehty erilaisia kehityspolkuja tuloslaskelman pohjalta. Näiden ennusteiden perustana on kuntien talous- ja toimintasuunnitelmissa esitetyt arviot vuoteen 2015 saakka ja siitä eteenpäin on käytetty suunnitelmavuosien keskimääräistä tulo- ja menokehitystä. Perusmallina on käytetty kuntien omia ennusteita ja tämän peruslaskennan rinnalle on laadittu kolme erilaista laskentaa, joissa on vaihdeltu toimintakatteen (menojen) ja verotulojen kehitystä. Käyttötalouden valtionosuuksien ja poistojen osalta kaikissa vaihtoehdoissa on käytetty samaa kehitystä, koska niissä voidaan olettaa arvion osuvan kutakuinkin kohdalleen. Tuloskehitystä ja kuntatalouden tilannetta vuosilta on tarkasteltu vuosikatteen ja poistojen suhdeluvulla ( % ), tilivuoden ali- tai ylijäämällä sekä kumulatiivisen eli kertyneen ali-/ylijäämän tarkastelulla taseissa. Mallit pitävät sisältään lähtökohdan, että tuottavuutta tulee saada nostettua. Tavoitteena on 0,4 %:n vuosittainen tuottavuuden parantaminen. Näihin muutamiin tunnuslukuihin kulminoituu hyvin pitkälti se, mikä kuntatalouden kehityskuva tulisi olemaan erilaisilla meno- ja tulokehityksillä vuoteen 2017 saakka koko selvitysalueella. Laskelmissa on huomioitu valtion tiedossa olevat kuntatalouden säästötoimet vuoteen 2015 saakka, mutta vuosien mahdolliset valtion toimet eivät ole kuin pieneltä osin tiedossa valtionosuuksien leikkausten myötä. 19

20 Kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että kuntataloudessa ollaan erittäin kovien haasteiden edessä vuoteen 2017 ulottuvalla ennustejaksolla. Jo lähtötilanne on vaikea, koska selvitysalueella tuli lähes 19 milj. euron alijäämä tilinpäätösvuodelta Sen saaminen tasapainoon tai ylijäämäiseksi vaatii erittäin tiukkaa menokuuria ja sen lisäksi hyvää tulokehitystä verojen osalta, koska valtionosuuksien kasvulla tilannetta ei korjata. Verotulojen kehityksessä myös omat ratkaisut verotuksen tason osalta kiinteistöveroissa ja erityisesti kunnallisverossa tulevat näyttelemään merkittävää roolia. Kaikissa malleissa valtionosuuksien kasvu on keskimäärin 2,5 % vuosittain ja poistojen kasvu 5 %. Poistojen kasvu on tasoltaan perusteltu, koska kyseessä on väestöltään selvästi kasvava alue, jolla investoinnit ovat nousussa ja tarpeita investoinneille on riittämiin. Valtionosuuksien kehityksessä valtiontalouden niukka linja jatkunee myös vuosille ja valtionosuuksien kasvu seurailee pitkälti kustannuskehitystä, ei yllä välttämättä sillekään tasolle. Perusmalli (kuntien talousarvioihin ja talous- sekä toimintasuunnitelmiin perustuva, toimintakatteen heikkeneminen keskimäärin 1,9 % vuosittain ja verotulojen kasvu keskimäärin 4,4 % ) Malli perustuu erittäin tiukkaan menokehitykseen kun muistetaan, että esimerkiksi kolmena vuonna toimintakate heikkeni keskimäärin noin 5 %. Toteutuessaan ennuste johtaisi käyttötaloudessa asteittain paranevaan kehitykseen niin, että vuonna 2015 vuosikate olisi samalla tasolla poistojen kanssa ja vuonna 2017 suhdeluku vuosikate/poistot olisi jo 158 % eli varsin hyvä. Vuosikatteen asukaskohtainen lukema olisi myös hyvällä tasolla. Toiminnallinen tulos kääntyisi vuonna 2015 ylijäämän puolelle ja kumulatiivinen ylijäämä vuoden 2017 taseessa olisi noin 50 milj. euroa eli jonkin verran enemmän kuin ennen jyrkkää pudotusta eli vuonna Mallin toteutuessa kuntatalous saavuttaisi viisivuotiskaudella kohtuullisen tason ja turvaisi nykyistä selvästi vakaamman talouden, myös velkaantumisen kasvu taittuisi loppukaudella. Parempi kate turvaisi tarvittaessa myös investointien korkeamman tason nykytilanteeseen verrattuna. Malli 1 (toimintakate heikkenee 1,9 % ja verotulot kasvavat keskimäärin 3 % vuosittain ) Edellisen perusmallin tavoin erittäin tiukka menokuri, mutta verokehitys heikompi. Käyttötalouden tilanne kohenisi mallin perusteilla vuosikatteella tarkasteltuna heikon talousvuoden 2012 tasosta vuoteen 2017 tyydyttävälle tasolle vastaten vuosien tilannetta. Vuosikatteen arvo lähestyisi poistojen tasoa, mutta ei kuitenkaan silti yltäisi aivan niiden tasolle (94 %) vuonna Vuotuinen alijäämä pysyisi varsin korkealla tasolla vuoteen 2015 saakka, mutta lähtisi sitten loppukaudelle laskuun pysyen kuitenkin lievästi miinusmerkkisenä. Alijäämäiset tilinpäätösvuodet söisivät vuoden 2012 kumulatiivista ylijäämää 22,5 milj. euroa niin, että se kääntyisi vuoden 2015 tienoilla miinuksen puolelle. Vuonna 2017 tämä merkitsisi sitä, että kumulatiivista alijäämää olisi lähes 19 milj. euroa eli etumerkki olisi vaihtunut vuoteen 2012 verrattuna. Vaikka siis toiminnallinen tulos kohenisi nykytilanteesta, niin se ei riittäisi poistoihin. Kokonaistaloudellinen tilanne heikkenisi käyttötalou- 20

21 den parannuksesta huolimatta alijäämien myötä ja velkaantumisen jatkaessa kasvuaan. Mallin mukainen kehitys olisi kuitenkin parempi, kuin mitä viime vuosina on ollut eli olisi vaikeassa tilanteessa eräänlainen torjuntavoitto varsinkin kiihtyneelle menokehitykselle. Malli 2 (toimintakate heikkenee 3,0 % ja verotulot kasvavat keskimäärin 4,4 % vuosittain ) Perusmallista tässä tarkastelussa on mukana sama verotulojen kehitys, mutta menopuolella oletuksena on nopeampi kasvu, joka sekin jäisi kuitenkin selvästi viime vuosien korkeasta tasosta. Mallin oletusarvoilla käyttötalouden tilanne lähtisi hitaaseen kohenemiseen kuitenkin niin, että vuosikatteen arvo vuonna 2017 ei yltäisi edes vuosien sinänsä tyydyttävälle tasolle. Poistojen tasoon suhteutettuna vuosikatteen määrä olisi nousutrendistä huolimatta riittämätön päätyen vuoden 2017 tilanteessa noin 80 %:n tasolle. Kaikki suunnitelmavuodet olisivat alijäämäisiä ja vaikka vuotuinen alijäämä olisi pienempi kuin huonona talousvuonna 2012, niin kumulatiivinen ylijäämä olisi nopeasti syöty. Kumulatiivinen tilanne painuisi miinukselle jo vuonna 2014 ja suunnitelmakauden lopussa alijäämää olisi jo kertynyt yli 40 milj. euroa. Kuntatalouden kokonaistilanne ajautuisi varsin huonolle uralle ja velkaantuminen tulisi varmuudella kiihtymään entisestään. Malli 3 (toimintakate heikkenee 4,0 % ja verotulot kasvavat keskimäärin 4,4 % vuosittain ) Tässä tarkastelussa perusmallista on otettu verotulojen kehitys, mutta menojen kasvu on selvästi korkeampi ja lähellä sitä tasoa, mitä tilanne oli vuosikymmenen alkuvuosina Oletusarvoilla käyttötalouden tilanne vuosikatteella tarkasteltuna kääntyisi vuoden 2012 huonoista lukemista edelleen heikompaan suuntaan niin, että tarkastelujakson lopussa oltaisiin lähes negatiivisen vuosikatteen tasossa. Vuosikatteen taso olisi poistoihin nähden täysin riittämätön ja kokonaistalous heikkenisi nopeaa tahtia. Vuoden 2012 kumulatiivinen ylijäämä olisi huvennut hetkessä jo vuonna 2013 ja tappiolliset vuodet kasvattaisivat sen määrän kohti kriisikunnan raja-arvoa. Velkaantumisen vauhti kiihtyisi entisestään ja vuoden 2017 tuloksen pohjalta selvitysalue nimettäisiin nykykriteerein kriisikunnaksi. Perusmalli ja kolme muuta kehityskuvaa kuntataloudesta osoittavat hyvin sen skaalan, millä vuoteen 2017 oltaisiin menossa vuoden 2012 tilinpäätösten lähtökohdista. Malleista vain perusmalli johtaisi kohti parempaa kuntatalouden kehitystä. Malli 1 olisi jonkinlainen torjuntavoitto viime vuosien heikolle kehitykselle eikä sysäisi kuntataloutta aivan ahdinkoon, mutta ei olisi kuitenkaan riittävä tulevaisuutta ajatellen. Sen sijaan malli 2 ja varsinkin 3 olisivat sitten edelleen heikkenevän kehityksen uria, joista viime mainittu johtaisi talouden kriisiytymiseen. Laskennat myös osoittavat kuinka pieneltäkin vaikuttavista muutoksista esimerkiksi menokehityksessä voidaan ajautua muutamissa vuosissa varsin erilaiseen tilanteeseen. Näin esimerkiksi perusmallin ja mallin 2 välisessä vertailussa, missä toisessa toimintakate heikkenisi keskimäärin 1,9 % vuosittain ja toisessa 3 %. Tuon 1,1 % -yksikön vuosittaisen menoeron vaikutukset vuonna 2017 olisivat jo erittäin merkittävät, vaikka siis tulokehitys olisikin sama. 21